26.11.2018

Lyhytpunttiset villahousut ja eksistentiaalinen tyhjyys

Talvi tuli Satakuntaan. Yhtäkkiä aamulla oli maa valkea ja harmaat savipellot peittyneet hohtavaan huntuun. Maa lumen tulla.

Lisäsin garderobiini villahousut ja pipon ja vaihdoin takin alle paksun palmikkopoolon. Tämä on sitä aikaa, jolloin ulosmenoa varten pukeutuminen kestää yhä kauemmin ja olo on pönäkämpi.

Siskokin toivoi joululahjaksi suomalaisia villahousuja, lyhytpunttisia. Saksasta ei saa, mutta suomalainen nainen tarvitsee sielläkin villahousunsa, vaikka siellä kukkivat edelleen ruusut ja terassilla tarkenee juoda iltaviininsä.

Jo kaksi Pikkukaupungin tavarataloa olen kiertänyt, mutta löytänyt vain olemattomia alushousuja ja fitnessihmisten merinovillaisia täyspitkiä villakalsonkeja. Missä ovat lyhytpunttiset suomalaiset täysvillahousut? Kysyn vaan. Eivätkö naiset muka käytä niitä enää?

Vastaus on tietysti: eivät käytä. Rajat näkyvät piukkojen leggingsien alta laihaltakin. Villahousut taitavat tehdä kuolemaa. Minun lapsuudessani kaikilla naisilla oli itsestäänselvästi ruskeat aitovillahousut vaaleanpunaisten punttialushousujen päällä.  Rakkotulehduksia oli vain vähän. Yksi ajanjakso naisvaatetuksen historiassa päättyy.

Liikutun muuten vieläkin, kun muistan Rauno Räsäsen muinoin blogissaan julkaisemaansa villahousupoikakertomusta. Kertomus on jäänyt lähtemättömästi mieleeni, joten siinä täytyy olla jotakin syvempääkin merkitystä.  - Mitä, sitä saatte te, arvoisat lukijat, tällä kertaa pohtia.

Otan nimittäin vapauden  - kun kysyäkään ei enää voi - julkaista mitä kunnioittavimmin ja kiitollisimmin  katkelman tuosta Raunon villahousupoikakirjoituksesta, lastusta, niin kuin hänellä oli tapana sanoa. En usko, että Rauno Räsänen pahastuisi. Voisin kuvitella hänen jopa pitävän ajatuksesta. Kas tässä:

 "Olen ollut hyvin yksinäinen lapsi.

Sain kerran - muistaakseni 6 vuotiaana - ilmeisen paniikkikohtauksen, kun äiti, joka ei silloin ollut töissä, ei tullut minun mielestäni kauppareissultaan tarpeeksi ajoissa.

Kävelin miltei shokissa ympäri huonetta ja katsoin kelloa kymmenen sekunnin välein kunnes en enää kestänyt paniikkia.

Kauppa sijaitsi noin kilometrin päässä.

Pelkotila yksin ollessa kasvoi niin sietämättömäksi, että painelin potkukelkalla äitiä hakemaan villahousut jalassa ja ohut takki päällä. Oli talvi ja pakkasta (kesällä potkukelkkaa on hankalampi käyttää).

Äiti suuttui minulle, kun viipelsin pitkin kylän raittia pelkissä villahousuissa häntä vastaan.

Ikinä en unohda, kuinka syvästi se sattui, kun hän ei ymmärtänyt, miten ahdistunut ja peloissani olin. Itkin täysin voipuneena ja katkerasti.

Sain kerran - muistaakseni 6 vuotiaana - ilmeisen paniikkikohtauksen, kun äiti, joka ei silloin ollut töissä, ei tullut minun mielestäni kauppareissultaan tarpeeksi ajoissa.
Kävelin miltei shokissa ympäri huonetta ja katsoin kelloa kymmenen sekunnin välein kunnes en enää kestänyt paniikkia.
Kauppa sijaitsi noin kilometrin päässä.
Pelkotila yksin ollessa kasvoi niin sietämättömäksi, että painelin potkukelkalla äitiä hakemaan villahousut jalassa ja ohut takki päällä. Oli talvi ja pakkasta (kesällä potkukelkkaa on hankalampi käyttää).
Äiti suuttui minulle, kun viipelsin pitkin kylän raittia pelkissä villahousuissa häntä vastaan.
Ikinä en unohda, kuinka syvästi se sattui, kun hän ei ymmärtänyt, miten ahdistunut ja peloissani olin. Itkin täysin voipuneena ja katkerasti."

Muistan lapsuudestani samanlaisen hylkäyskokemuksen. Olin puhaltelemassa keittiön ikkunaan huurupilviä, jotka jäivät kylmän lasin pintaan. Piirtelin huurupilveen sormellani kaikenlaista, kirjaimia ja kuvioita,  katselin niitä ja höpöttelin itsekseni.

Olin niin keskittynyt puuhaani, etten huomannut, että äiti ja sisko olivat lähteneet jonnekin. Havahduin tyhjyyteen ja hiljaisuuteen ja pelästyin.  Aloin itkeä, pillitin kovasti ja pyyhin ikkunaa kyynelilläni, kun katsoin, näkyykö pihalla ketään. Olin samanlaisen eksistentiaalisen kauhun vallassa kuin Rauno kertomuksessaan.

Siinä missä Rauno lähti liikkeelle villahousuissaan, minä jähmetyin patsaaksi, ja koetin muuttua näkymättömäksi.  Yhtäkkiä rapuista kuului kolinaa ja ovi aukesi. Äiti ja sisko tulivat tohinalla muistaakseni puusylyksineen ja minä purkauduin huutamalla ja itkemällä, samalla tavalla voipuneena ja katkerana kuin villahousupoika.  Tunsin itseni petetyksi, ja jokin luottamus pitävään turvaan oli särkynyt.

Vielä joskus nykyäänkin saatan tuntea olemassaolon tyhjyyttä, kun ikkunan takana alkaa hämärä ja olen yksin. Voiko ihminen ylipäänsä välttää pohjattomia tyhjyydentuntoja milloinkaan? Asuuko ihmisessä ikiaikainen kauhu kaiken katoavuudesta ja äärettömästä tyhjyydestä, joka meitä ympäröi? Asuuko se ennen kaikkea herkissä ihmisissä, taiteilijoissa, kuten Saarikoskessa,  Leinossa, monessa muussa hienossa persoonassa?  Vai asuuko se lopulta meissä kaikissa, silloinkin kun olemme seurassa ja riemua suo rattoisa seura ja viini?

(Valokuva Iines 25.11.2018)

122 kommenttia:

  1. Kuvasi heijastaa juuri olemassaolon tyhjyyttä, mielestäni.

    Kuuntelin tuon Leinon Elegian ja tietysti Loirin esityksenä, josta kovin pidän. Elegiassa on samaa kuin Eilen kun mä tiennyt en -laulussa. Toiset voivat sanoa, että Elegia on syvällisempi ja fiinimpi näistä, mutta en oikein tiedä. Pidän kummastakin.

    Tuosta villahousuhausta se, että löytyyköhän Ruskovillalta. Olen joskus ostanut Ruskovillan kuvaston kautta.

    Onkohan tyhjyyden olo tunne, tila, joka ei täyty täyttämällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on taustaa lumihiutaleille, jota kuvasin. Leikkasin sen kuvasta irti, koska pidin sen väreistä ja muodoista enemmän kuin terävästä kohteesta, joka oli toisessa kohdassa.

      Kiitos vinkistä, minäpä katson Ruskovillalta. Joitain jo muualta selasin, mutten vielä löytänyt lyhytlahkeisia.

      Poista
  2. Raunon bloggauksia minulla on ikävä. Ei se tuommoisia paljoa kirjoittanut. Ehkä jotain kykenin oppimaan jakamastaan filosofiasta. Sen muistan, kun Arhi Kuittinen erehtyi sanomaan jotain typerän halveksivaa apostoli Paavalista. Kai sille itku tuli ja pissat housuun, kun Rauno tykitti oikein kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räsänenhän osasi olla myös varsin kitkerä, jopa ilkeä - piirre, josta en pitänyt. Kuitenkin hän taisi olla aikamoisen herkkä kuorensa alla. Itse arvostelin häntä runsaasta lainaamisesta, mutta lähteet olivat kyllä aina esillä, ja hän ruoti omia lähteitään varsin perusteellisesti ja omaleimaisesti.

      Poista
  3. Jäin oikein miettimään lapsena koettua hylätyksi tuleminen -tilaa. Minä en ainakaan muista, että olisin itse lapsena kokenut tuota tilaa.

    Lapsi ei vielä kykene käsittelemään asiaa. Sitäkään en osaa sanoa, jos on lapsena kokenut tulleensa hylätyksi jääkö se tila ikäänkuin "päälle". Pitäähän elämässä oppia ja oivaltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen aivot eivät ole kouluiässäkään vielä kehittyneet niin, että lapsi kykenisi olemaan itseohjautunut.

      Itseohjautuvuuteenhan opetushallinnon suunnittelijat tähtäävät ilmiöopetuksineen ja digiloikkineen. Kasvatusalan ja lääketieteen osaajat ovat kumonneet tämän voimakkaasti. Aivot kasvavat vielä peruskouluiässä. Nykykoulu menee persmäkeä alaspäin.

      Poista
    2. Aivot ovat vasta 25-vuotiaalla jotensakin kehittyneet.

      Poista
    3. Sitten ne alkavatkin kohta kutistua. Vai miten se meni?

      Meillä on tapana luottaa liikaa lapsen yksinpärjäävyyteen ja itsenäiseen päätöksentekokykyyn. Suomi on hieman vanhemman Unicefin tutkimuksen mukaan maailman yksinsyövimpien lasten maa. Meillä muutenkin kasvatus on "vapaampaa", samaten lasten käytös koulussa. En ole ihan varma siitä, onko se pelkästään hyvä asia.

      Poista
    4. Niin ja vanha ihminen ja lapsi ovatkin sitten taas samalla tasolla. No, ei nyt ihan sentään, kai.

      On se niin väärin, että lapsille annetaan valta.
      Vastuusta kun puhutaan se kyllä säilytetään vanhemmille. On aina parempi, että lapsilla on isä ja äiti. Liian omapäinen lapsi ja yksinhuoltaja voi olla huono ratkaisu ja etenkin lapsen kannalta. Lapsen etu, siitä jaksetaan takoa. Näkis vaan.

      Poista
    5. Tuosta yksinhuoltajuudesta on tehty tutkimuksia. Yksinhuoltajien lapset ovat pärjänneet koulussa yhtä hyvin kuin kahden vanhemman lapset. Toisin sanoen opintomenestyksessä eroja ei ole ollut.

      Enemmän vaikuttavat muut seikat, esimerkiksi perheen sosiaalinen asema ja huoltajan/ huoltajien oma koulutustausta ja työ.

      Poista
    6. En ole tilastouskovainen. Uskon omiin kokemuksiini.

      Itsekin olen joskus vuosia sitten kirjoittanut: Mihin ihminen uskoo, jos ei toiseen ihmiseen. Kokemani jälkeen voin nyt kirjoittaa: Älä usko mihinkään, älä luota kehenkään. Noin ei kyllä pysty elämään, mutta vain oman kokemuksen ääni puhuu. Eikös ihmiset yleensäkin puhu omien kokemustensa mukaan.

      Ja kyllä uskon, että yksinhuoltajat pärjäävät hyvin lastensa kanssa tai huonosti samoin kuin pariskunnatkin lastensa kanssa. Lasken suuren merkityksen sanalle: Halu.

      Poista
    7. Minua järkyttävät eniten sellaiset perhekuviot, joista nainen ei osaa lähteä pois, vaikka mies - useimmiten hän on mies - olisi millainen väkivaltatapaus tahansa. Nainen voi puolustautua silläkin perusteella, että haluaa lapsille ehjän kodin.

      Näitä heikkoja naisia ei käy edes sääliksi, vaan minussa herää kiukku siitä, että joku jää tahallaan tuleen makaamaan. Kiroaisi mieluummin, nousisi ylös ja ottaisi lapset kainaloon ja lähtisi. Naisen ei tarvitse roikkua miehessä, ihminen pärjää aina, jos haluaa.

      Eli Ripranie, allekirjoitan sanasi: halu.

      Poista
    8. Kun katselee avioerotilastoja, niin tuntuu siltä, että nykyään jo aika moni - liian moni? - lähtee lätkimään liitostaan tuosta vaan.

      Miksei avioliittoja solmittaisi määräajaksi?

      Onhan se "elinikäinenkin" tietysti määräaika, mutta siinäkin voisi toteuttaa hyväksi havaittua (?) lakikäytäntöä, että kohtuullisen moitteettoman käytöksen ansiosta uusi nuoruus koittaa 12 vuoden jälkeen.

      Määräajan jälkeen pitäisi erikseen kirjallisesti sopia, että liitto jatkuu taas uuden määräajan. Jos ei sovi, niin se oli siinä.

      (Tämähän alkaa tuntua itsestänikin loistavalta idealta. Saakohan tällä patsaan määräajaksi jonnekin?)



      Poista
    9. Tuskinpa vaan nyt patsasta tulee, Tapsa. Eiköhän avoliitto aja saman asian kuin määräaikaisuus.

      Yleensä ottaen en ole erojen kannalla, ne ovat surullisia ennen kaikkea lasten kannalta. Jos naimisiin mennään, niin kannattaa hoitaa sitä liittoa, jos se rakoilee. Harvoin ruoho on kovin vihreää muallakaan. Eri asia ovat liitot, joissa on oikeita ongelmia, väkivaltaa, luonnehäiriöistä johtuvia kaltoinkohteluja.

      Poista
    10. En ole minäkään avioerojen kannalla. Avioliitto joko toimii, tai ei. Taitaa olla enemmän kyse asenteista ja arvoista kuin hoitamisesta, josta tulee pakkosyötön maku. Aika äkkiä hoitamisen jälkeen ihminen palautuu ennalleen. Lasta hoidetaan, aikuista ihmistä ei.

      Poista
  4. Saarikoski, Leino ja Päre-Rane mainittu eksistentiaalisen tyhjyyden tulkkeina, ja mikäpä siinä, vaikka oikeastaan onkin outoa, ettei aiheen varsinaista kärsimyshahmoa ole vieläkään poliittisesti & tiedostavasti korrektia mainita. Joten tästä saatte, ihan pyytämättä:

    Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
    Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
    mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
    hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
    ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
    Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
    kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
    Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
    Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
    Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
    Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
    Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
    houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
    Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
    yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
    yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
    Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.


    Ja heti perään entisajan Kallion kuplalaisen raivoisa tulkinta: https://www.youtube.com/watch?v=JaJx7RQ7NyA

    Tässä Ripranielle: https://www.youtube.com/watch?v=J5UT63v_rBU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ensin säpsähdin, että mitähän nyt.
      Sitten, ihanan Charles Aznavourin tulkinta Eilen kun mä tiennyt en laulusta, sulin enkä enää säpsähtänyt.

      Poista
  5. Ai Tapsakin on vanha tasilainen, en olisi uskonut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai no, tykkään minäkin tästä ihan sikana. Taseilla oli hyvää musiikkia ja sen lisäksi Sinikka Sokka.

      Poista
    2. Minä tykkään tästäkin. Tabu oli aikansa anarkistisin tv-ohjelma. Ja sen kustansi MTV!

      Poista
    3. Ai helkkari, tuo on hauska. Taistolaisten synkkyys ja totisuus yhdidtrttynä ihan hulvattomaan esitykseen. Ja se saakelin kana vielä polttaa tupakkia!

      Poista
    4. Tuossahan pantiin taistolaisideologiaa alta lipan niin että roikasi. Noh, anarkiaa sekin.

      Poista
    5. Tabu minulla pitäisi olla kokonaisuudessaan kiekkoloilla, ellei sitten ole jäänyt lainaan jolle kulle. Täytyisi oikeastaan uudestaan ottaa katseluun, jos löytyy.

      Poista
    6. Tabusta tulee aina ensin mieleen se pääsiäishanu ja sitten ne muut.

      Poista
    7. Pääsiäishanukas tehtiin Velipuolikuussa, tosin samat äijät remmissä.

      Tabu oli minustakin mahtava, tosin asemoin sen mielessäni olleen ennen Velipuolikuuta... mutta ei se kai ollut.

      Poista
    8. Velipuolikuu tehtiin 1983-84. Tabu 1986-87. Viimeksimainittu oli täysin Ryhmäteatterin tekemä ja ideoima. Velipuolikuussa oli paljon muitakin kuin Ryhmisläisiä.

      Esim. YouTubeen hakusanalla tabu sketsit löytyy otteita, ei ollenkaan kaikkea. - Harmi vain että kopioiden kuvanlaatu on tosikurja.

      Poista
    9. Ei auennut, tarkoitin tätä

      https://www.youtube.com/watch?v=npljGtlY8jg&list=PLzEfdM1ucrDTRk-TTsXBF6viRoVJkVo6k&index=1

      Poista
  6. Nuo kaikki suomalaiset taistolaislaulut ja senkaltaiset ovat muuttuneet enimmäkseen hupaisiksi, ts. niihin on aika purrut.

    Toista on tämä saman ajan laulu. Sitä ei ole aika purrut, päin vastoin, se on vain parantunut.

    VastaaPoista
  7. Lapsena muistan monia kertoja pelänneeni etteivät vanhempani tulekaan kotiin. Niittymailta, lehmäkarista jne. Kerran oli kamala ukkonen, mutta isä oli jättänyt Taru-koiran penkille ja sen turkkiin itkin pelkoni. Todellä äreä musta pystykorva, jota harva uskalsi edes silittää, mutta minut se kelpuutti unikaveriksi heti. Lapsuuden hylkäämiset tuntuvat minussa vieläkin, enkä tarkoita näitä vanhempieni työreissuja, vaan aikaisempaa lapsuusaikaa, ennen kotia.

    VastaaPoista
  8. Hylätty -sana on voimakas sana. Eihän sitä kenellekään halua tapahtuvan. Ihminen kantaa arpiensa taakkaa läpi koko elämänsä. Toiset pääsevät vähemmällä kuin toiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylätty on voimakas sana, mutta luulen omaavani oikeuden käyttää sitä, koska hain oikeaa kotia jo alle 2 vuotiaana.

      Poista
    2. Ei minun kommenttini ollut mitenkään sinulle tarkoitettu. Käytänhän tuolla jo aiemmassa kommentissani hylätyksi tuleminen -sanoja.

      Eikä kommenttini ollut vastaa -toiminnon alla.
      Seison edelleen kommenttini takana, mutta sitä ei vartavasten ole kenellekään erityisesti yksilöity.

      Poista
  9. Hylkäämiskokemuksia kertyy ihmiselle myöhemminkin, ja ne ovat kipeitä, satuttavat. Ehkä nuorelle on pahinta se, kun paras ystävä hylkää. Minulla on yksi tällainen, ja se sattui abikeväänä, kun paras ystäväni alakoulusta asti alkoikin käydä bilettämässä erään toisen luokkatoverimme kanssa, ja meni tämän kanssa jopa kesäyliopiston kurssille Turkuun. Tunsin itseni hylätyksi. Kun tiemme sitten lopullisesti ja luonnollisista syistä erkanivat muutettuamme eri kaupunkeihin opiskelemaan, näin kauan aikaa unia siitä, että jäin yksin, ja ystäväni meni muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuuden aikaiset hylkäämiset, niin fyysiset poissaolot kuin henkisetkin varjostavat lopun elämää. Kyllä arpien kanssa pystyy elämään, vaikka jälkiä olisikin edelleen näkyvissä.
      Myös aikuisten ihmissuhteisiin liittyvät pettymykset vaikuttavat siihen miten voi ja uskaltaa luottaa kehenkään.

      Poista
    2. Monella on näitä hylkäämiskokemuksia, minullakin. Mutta mutta... miksiköhän kukaan ei muistele itku silmässä niitä kokemuksia, kun on ehkä itse ollutkin se hylkääjä?

      Mahdollisesti siksi, ettei ole edes tajunnut asiaa, vaan ollut iloinen uudesta ystävyydestä ja vanha on omassa mielessä vain hiipunut, ilman dramatiikkaa?


      Poista
    3. Tapsa, meinasinkin kirjoittaa omista hylkäämisistäni. Luokkatoverien, leikkikaverien hylkäämisiä on minulla ollut lapsesta asti, olosuhteiden pakosta lukemattomia. Syy ei tosin ole ollut silloin minun, vaan levottomien vanhempieni, jotka työn perässä muuttivat paikkakuntia kuin romaanit aikoinaan. Kaksi todella pitkäaikaista ja hyvää ystävää (naisia), joiden kanssa ystävyyden luulin jatkuvan elämän loppuun, olen kylmästi hylännyt. Alkoholi alkoi olla se ainut ja oikea ystävä molemmilla. Kun aikansa yrittää olla tukena, ymmärtää ja niellä keksityt selitykset kärsivällisyydellä on rajansa. Olen saanut anteeksipyyntöjä ja ystävyyden jatkamisehdotuksia, mutta minun puoleletani päätös pysyy. Ihmisen persoonallisuus muutuu pitkästä alkoholin kanssa läträämisestä, valitettavasti.
      En tiedä, lasketaanko hylkäämisiksi niitä tapahtumia, jolloin ei edes uskalla jatkaa ystävyyttä alkumetreistä pidemmälle, koska pelkää hylätyksi tulemista.
      Oletan, että kaikkein kivuliainta hylkäämiskokemuksessa on, jos ei tiedä tarkalleen syitä hylkäämiseensä. Ettei saa koskaan tietää mitä oikein tapahtui.

      Poista
    4. On minulla voimakas hylkääjän kokemuskin. Ja se on se hetki, kun olin viemässä lasta päiväkotiin ensimmäisen kerran. Tuntui kauhealta jättää lapsi yksin puolitoistavuotiaana vieraiden hoitoon. Kyllä siinä itku tuli silmään ja tuska valtasi rinnan.

      Kun lapsi sitten tuli iltapäivällä kotiin, hän katseli kotona tutuissa huoneissa ympärilleen ja teki terävän havainnon: "Pasi-poika ei oo täällä."

      Poista
    5. Katseluvinkki: Efter nio-keskusteluohjelma, jossa puhutaan Häpeästä. Keskustelijoina Psykoterapeutti, joka on paneutunut erityisesti häpeäkokemuksiin, hänen lisäkseen Chirster Kihlman, Andy mäc Coy ja Ahmed, aikoinaan lapsisotilaaksi värvätty joka nyt on kasvanut aikuiseksi, ja on käynyt läpi väkivaltatraumojaan.

      Poista
    6. Selasin ohjelman kelaillen alusta, jota kuuntelin pitempään pysähdellen kuuntelemaan aina parin minuutin välein. Tämä oli varmaan väärä katselutapa, mutta hain alkuun tarttumakohtia jokaisesta vierailijasta, joista yksikään ei puhunut häpeästään, vaan itsestään.

      Ajattelen niin, että häpeästä pitäisi esittää yhden ihmisen syvä kokemus, kokemus, johon voisi samaistua. Psykoterapeutteja ei tarvita, vaan hyvä kuuntelija, joka osaa nmyötäelää ja kysyä oikeat kysymykset.

      Poista
    7. Vertaistuki on tuki, mikä kantaa vaikeiden aikojen yli, ajattelen.

      Pidän paljon Maarit Tastulan haastattelutavasta.

      Poista
  10. Valokuvassa on elohopeista valoa, lasin, helmiäisen kuultoa. Ilo ja toivo sädehtii varjojen seurassa.
    Kuva on runo!
    Villahusuja saa täällä mm. torilla talvimarkkinoilla. Ostin sellaiset männä vuonna - ohutta valkoista villaa -90- vuotiaalle tädilleni joululahjaksi. Toki kauppiaalta ruskeitakin löytyi. Minä olen aikojen saatossa kerännyt "mummo-garderoopia- kirpputoreilta.
    On lyhyttä ja pitkää villapöksyä, vaaleanpunaisia kerrastoja: silkkistä ja punkeroa puuvillaa vastaisuuden varalle. Kaikki pestynä ja varastossa odottamassa. Siis sitä oikeaa vanhuutta. No, täytyy myöntää, että kun pakkaset paukkuu, täytyy varastosta hakea lämmikettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh minä en panisi jalkaani käytettyjä villahousuja tai muitakaan alusvaatteita, en oikein vaatettakaan. Voi olla väärä asenne, mutta kun ei kerran ole pakko.

      Yhden vaateostoksen muistan eräästä vanhain tavarain liikkeestä. Ostin nimittäin sadalla mummon markalla käytetyn lammasturkin, tummanruskean ja hyväkuntoisen. Se puki minua hyvin ja käytin sitä ahkerasti. Se oli aikaa, jolloin kananmunia ei heitelty toisten vaatteisiin. Enäähän lammasturkkiakaan ei uskalla pitää, koska se herättää närkästystä ja vihapuhetta. Parempi heittää taljat tunkiolle.

      Poista
    2. Heh! En minä nyt ihan mitä tahansa alusvaatteita kirppareilta osta. Mummo-kerrastoja löytyy jopa aivan avaamatta joskus vielä kauppaliikkeen laatikoissa.Kulahtaneet, nypylikkäät, "huarukasta pinttyneet" villahousut jäävät tietysti ostamatta. Jotain rajaa sentään kirppariostoksissanikin.
      Ei kai lampaannahkaturkki ole niitä suurimpia syntejä päällään kantaa. Pidä pois vain. Nyt näkyy turkit olevan taas suosiossa, kun kaupoissa on myös paljon tekokarvaisia. Eipä tiedä, vaikka vielä kärvistellään talvi ennätyspakkasissa.

      Poista
    3. Olen minäkin nähnyt kauniita vanhoja Atlas-kerrastoja käyttämättöminä myyntilaatikoissa. Edessä oli kirjottu koriste. Tuo hihaton paita käy topista ja ne punttialushousut shortseista. Jos olisin nuori tyttö, saattaisin ostaa ja käyttää.

      Poista
  11. Minäkin olin tänään tyytymätön minulle kaupassa tarjottuihin mustiin seitinohuisiin välihousuihin ,olisin halunnut tukevampaa.
    Ihmisen on itse rakennettava ja asetettava tavoitteensa ja merkityksensä , ei ulkomaailmasta ole löydettävissä mitään tarkoitusta tai ohjelmaa. Ainoalta havaittavalta suuntaukselta vaikutta Entropia, rakenteiden hajoamistendenssi. Mutta sekin luultavasti rajoittuu tähän nykyiseen Bigbängistä alkaneeseen episodiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäs sinä myyjän löysit? Täkäläisistä Tokmanneista ei myyjää hevillä löydy, ja pieniä kivijalkaliikkeitä ei juuri ole.

      Vaan nyt sain viestin, että pitkälahkeiset ohuet villakalsarit käyvät, joten pääsin pälkähästä. Lahjan saaja on laihtunut vähän päälle 50-kiloiseksi, ja on vilulloinen siellä ruusupuskiensa juurella, joten taidan liittää mukaan merinovillaisen aluspaidankin.

      Vaan mikä on "entropia"? Sen mukaan, mitä ymmärrän, haje on vallitseva suunta monessa asiassa.

      (W:"Entropia eli haje on fysikaalinen suure, joka ilmaisee epäjärjestyksen määrän systeemissä. Informaatioteoriassa entropialla mitataan viestin sisältämän informaation määrää.")

      Poista
    2. Entropia tarkoittaa sitä, että kun pudotat ehjän lasin lattialle, syntyy suuri joukko sirpaleita - mutta vaikka pudottaisit ne sirpaleet miljoonasti lattialle, niistä ei synny ehjää lasia.

      Poista
  12. Vielä asiasta kolmanteen ja vaikenen täällä hetkeksi.
    Mielenkiintoinen tapaus tämä Ukraina-Venäjä-selkkaus. On ihmeellistä huomata miten ilmeisesti kaikki enemmistö EU:n jäsenvaltioitten virallisesta edustustosta ei ymmärrä, saati ole Venäjän "todistelujen ja todisteiden myötä" heidän puolellaan. Niinistökin meni ennen aikojaan kommentoimaan. En ole kenenkään puolella, koska en tiedä totuutta tapahtuneesta, mutta on uskomatonta, että itä-naapurimme on kaikessa maailman syntipukki ja syyllinen mihin tahansa. Mistä se kumpuaa, yhä? Kyllä ensin pitää saada pitävät todisteet, ennen kuin aletaan syyttämään ketään mistään. Näyttää siltä, että monet valtiot kerjäävät hanakasti nykyisin verta nenästään. Onhan nyt harjoiteltu ja vanhenevia aseita pitäisi käyttää, että saadaan valmistaa ja hankkia uusia lisää.
    Auta armias, jos meidän aluevesille olisi seilannut kolme vierasta sotalaivaa, mites meitin hengensuojelijat olisivat tehneet? Eikös täälläkin meillä olla hyvin hanakoita toimenpiteisiin niin lentokone-, sukellusvene-, kuin digitaalisesta häirinnästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta, Leonoora, kyllähän Venäjän kieroudesta on ikiaikaista tietoa. Ei tyyli ole muuttunut Mainilan laukauksista alkaen pätkääkään, vaikka ajat ja hallitsijat ovat vaihtuneet. Kansaa sumutetaan, minkä ehditään, Suomea mustamaalataan muutaman trollin (mm. trollien trolli Juha Bäckman) toimesta niin että roikaa.

      Poista
    2. Ei ulkomailla v1939 ollut yksityiskohtaista tietoa Mainilan laukauksista. Mutta pääteltiin ,että Venäjä oli hyökännyt Suomeen ,eikä Suomi Venäjälle. Sama logiikka toimii Ukrainan suhteenkin.

      Poista
    3. Kokemusperäistä taustatietoa toki oli kertynyt jonkin verran. Ja sanoohan sen nyt järkikin jo, että Venäjään ei voi luottaa.

      Poista
    4. Leonoora: "...jos meidän aluevesille olisi seilannut kolme vierasta sotalaivaa..."

      Tässä tapauksessa ehkä oleellisempi kysymys on se, että miten niistä vesistä tuli Venäjän aluevesiä?


      Poista
    5. Tapsa, näinhän enemmistö taitaa kysyä. Jos esim. Ruotsi väittäisi Ahvenanmaata ja sen rantavesiä ykskaks omakseen historiallisista syistä ja liittäisi saaren ja vesialueet valtioonsa niin mitäpä meidän vallanhaltijat päättäisivät siinä tilanteessa? Varsinkin jos svedut väittäisivät, että turvallisuusyistä heidän on otettava alue haltuun ennenkuin kaukainen valtio alkaa rakentaa sinne tukikohtia meikämannien hyväksymänä?
      Entäpä, jos maailmanpoliisi haluaisi ko. saaren tukikohdakseen, nimenomaan itäistä naapuriamme silmällä pitääkseen, suostuisimmeko?
      Pallolla on lukemattomia valtioita ja trollilukit kutovat verkkojaan, elämmehän mukamas totuuden jälkeistä aikaa. Nyt saa vetää tietämättömiä höplästä minkä ilkiää ja kerkiää.
      Ihmisten luomat rajat, alueet, lait ja ihmisoikeudet, ketkä niitä tässä maailmassa noudattavat?
      Eikös suurin osa krimiläisistä hyväksynyt muutoksen saaren valloituksesta? Ja eikös kysisillä merialueilla ole mediatietojen mukaan sopimukset osapuiden valillä?
      Että missä siis mättää? Pelko persiissä näemmä ollaan sekä meillä että muualla!

      Poista
    6. "Eikös suurin osa krimiläisistä hyväksynyt muutoksen saaren valloituksesta?"

      Niin ja eikös suurin osa suomalaisista myöntänyt Mainilan laukausten tulleen omasta piipusta, kertoo venäläinen lähde.

      Minä en ole sotahistorian asiantuntija, mutta oman fiktioni mukaan noin tapahtui.

      Poista
    7. Oikeassa Wikipediassa on asiallinen artikkeli ns. Mainilan laukauksista.

      https://fi.wikipedia.org/wiki/Mainilan_laukaukset

      Sinällään tuo lavastus mikään poikkeavuus ole, hyökkäsihän Hitlerkin Puolaan syystä että puolalaisia rajavartioita (= puolalaisiin aseformuihin pukeutuneita saksalaisia) äkkiarvaamatta hyökkäsi rauhallisten saksalaisten asevartioiden kimppuun! Donnerwetter!!! Itse asiassa melkein kaikki sodat on aloitettu ja aloitetaan jollakin tekosyyllä, joka on valhe. - vrt. vaikka Irak ja joukkotuhoaseet. - Tai vertaa mitä tahansa, verrattavia on niin paljon. Ei edes Hondurasin ja El Salvadorin keskinäinen sota jalkapallo-ottelun riidan takia syntynyt, niin "hauskaa" kuin se olisikin, tekosyy se potkupallo-ottelukin vain oli.
      Jne.

      Putin tietysti kirjoittaa historiaa uusiksi tämän päivän pyrkimystensä ja tavoitteittensa mukaisiksi. Mutta ei sekään mitään uutta ole. Samaa tehdään kaikkialla jos tilanne niin vaatii. - On Suomenkin historiankirjoitusta muokattu sen mukaan kuka milloinkin vallassa on ollut. Tämä tietysti on tapahtunut paljon hienovaraisemmin, kuin ns. yksinvaltaisissa valtioissa. Mutta kumminkin.

      Joku on sanonut Putiinista (mielestäni hyvin): hän on äärettömänn hyvä taktikko mutta stratetiggona (meniköhän taivutus oikein???) heikko. Shakkitermeinä 'taktiikka' on yksittäisten tilanteiden/asemien hallintaa, strategia taas kokonaisvaltaista suunnitelmaa. Hyvätkään taktiset voitot käyvät hyödyttömiksi jos strategiaaa ei ole.

      Poista
    8. Leonoora: "Eikös suurin osa krimiläisistä hyväksynyt muutoksen saaren valloituksesta?"

      Valtaosa krimiläisistä pakkosiirrettiin Siperiaan jo Putinin idolin Stalinin aikana ja tilalle röijättiin aitovenäläistä väkeä, hieman samaan tyyliin kuin Baltian maissakin, joita ei onneksi (?) ehditty ihan venäläistää. (Kysymysmerkki on Leonooralle.)

      Sama kohtalo olisi odottanut Suomeakin, jos olisimme suostuneet Stalin jalomieliseen sopimukseen syksyllä 1939. Mutta me kovapäiset suomalaiset emme suostuneet ja tässä ollaan.

      Minä hyväksyisin kyllä Venäjän varastaman Krimin äänestystuloksen, jos Venäjä noudattaisi samaa käytäntöä myös toisinpäin - eli niiden maiden osalta, jotka haluavat erota Venäjästä.

      Esimerkkinä käy vaikkapa Tsetshenia ja sen verinen kukistaminen ihan Putinin aikana ja käskystä.

      Ahvenanmaa-esimerkki on hyvä. Mutta luemmeko me sitä eri tavalla? Minä luen niin, että Ruotsi = Venäjä ja Suomi = Ukraina.

      Poista
  13. Nyt en malta olla poliittisesti korrekti.

    Nimittäin sarjaraiskaaja Raed al Mustafa vaati tuomioonsa alennusta kulttuuritaustansa vuoksi:" Al Mustafa valitti käräjäoikeuden tuomiosta ja haki siihen lievennystä vedoten muun muassa kulttuurieroihin. Miehen mukaan naisen ja miehen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on erilainen kuin mihin hän oli synnyinmaassaan Syyriassa tottunut. Hän kertoi oikeudelle uskoneensa, että Euroopassa voi vapaasti harrastaa seksiä. Lisäksi mies kertoi, ettei tiennyt raiskauksen yrityksen olevan rangaistava teko."

    Näitä osaajia lisää, niin väkilukukin nousee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lainaus on HS:sta. Toinen asia on sitten tuomio, jolle nauraa naurismaan aidatkin. Vankeutta 3,5 vuotta, jossa käsittääkseni jonkinlainen paljousalennus. Briteissä yhdestä raiskuusta tuli juuri 8 vuotta. USA:ssa tulisi 10 vuotta. Ja meillä tällainen päänsilitys, josta varmaan puolet vielä putoaa pois.

      Poista
    2. "...kertoi oikeudelle uskoneensa, että Euroopassa voi vapaasti harrastaa seksiä."

      Olivat unohtaneet kertoa Mustikselle, että kyllä vaan saakin, mutta pitää ensin kysyä tavoittelemaltaan kumppanilta lupa! Ja vielä saadakin se lupa.

      Mustafa luuli, että riittää kun saa kiinni, kuten kotona Syyriassa.

      Poista
    3. Nyt ei vaan saa antaa vihapuheelle valtaa tämän globaalin hätähuudon vuoksi. Täytyy ymmärtää ja opettaa hienovaraisesti miehen kulttuuria kunnioittaen. Elämme moniarvoisessa monikulttuurisessa maailmassa, jossa ei oikeasti ole valtioita eikä rajoja. On vain valtava yhteisöllisyys ja ihmisyys.

      Poista
    4. Tiedä sitten, mitä mieltä tästäkin oikeuden päätöksestä olisi. Minä olisin kulttuurillisen syyn ilman muuta hyväksynyt. Nythän oikeus totesi, ettei sellainen sisälly kotimaansa kansalaisten tapakulttuuriin. Herra Mohammed ei tiennyt edes ikäänsä, luuli itseään lapseksi. Kulttuuria vai ei?

      Poista
    5. Eiköhän raiskaus ole Syyriassakin lainvastainen ja rangaistava teko. Mustafan perustelu oli tämän nojalla valheellinen.

      Ja vaikkei raiskaus olisikaan Syyriassa rikos, niin Suomessa on, ja mies oli Suomessa turvapaikanhakijana.

      Poista
    6. Tämän päivän lehdessä on toinenkin uutinen toisesta raiskaustuomiosta. Abdulhamid Akram Hamid Al-Mutafjin sai 3 vuoden vankeusrangaistukseen käräjäoikeudessa 14-vuotiaan tytön hyväksikäytöstä.

      Vähenisivätköhän nämä, jos tuomiot korotettaisiin länsimaiselle tasolle?

      Poista
    7. Mustafalla ei todellakaan ole aihetta olla mustis: https://www.youtube.com/watch?v=gGeYLP8Zz9U

      Poista
    8. Ihanaa, pääsee pojatkin naattimaan länsimaisesta seksuaalisesta vapaudesta! Mitä muuta voi uskoa, kuin naiset ovat medioissa haarat auki ja tissit paljaina. Porno ja seksin myynti on vapaata, joten nuoren oriin viluhan kiihottavasta kuvamateriaaleista yms. stimulaatioista rupeaa kapajamaan. Ja eikös seksi ole ihanaa, käsketään oikein nauttimaan aina kun se on mahdollista. Meilläkin kaupungissamme nuoret naiset marssivat lakaatit käsissä: Meille saa tulla!
      Näitä raiskausuutisia uutisia kun kuulee ei voi kohta muuta kuin nauraa,niin makaaberia kuin se onkin. Tekis mieli sanoa tytöillekin: Mitäs läksit nii i?
      Edelleenkin ihmettelen haastattelutehtävissä olevien televisiotoimittajien julmetun korkeita piikkikorkoja. Mitä ne viestittävät? Olen seksikäs, minulla on kalliit kengät, haluan ihailijoita,täytän miesten seksuaalisia toiveita, olen naisellinen nainen...?

      Poista
    9. Ihmettelyn aiheita maailmassa riittää, mutta siihen karuselliin ei kannata jäädä pyörimään. Sanon tämän myös ja ennen kaikkea itselleni, sillä olenhan minäkin ihmetellyt sitä, että naiset nousevat epämukaville koturneille, kiristävät sieltä ja avartavat tuolta ja sitten suuttuvat, kun joku reppana lankeaa katsomaan tai peräti hipaisemaan.

      Maailma on ihmeellisyyksiä täynnä. Tämä on niistä kieltämättä yksi. Että nainen voi olla vain itseä ja omaa huvitustaan varten. Mikäs siinä.

      Poista
    10. Tässä teille oikea Mustis:

      https://hikipedia.info/wiki/Mustanaamio

      Muukalainen omassa maassaan hänkin.

      - Anteeksi että twiittini (tai mikä se ny oli mikä ei keskustele?) on näin pitkä. Mutta eihän sitä kenenkään tarvitse avata! Tai jos joku onneton avaa, ei hänen tartte sitä lukee. Katselee vain lempein silmin artikkelin kuvia.

      Poista
    11. Olet sopivasti nöyrä, mikis, joten ei huomautusta linkistä.
      Linkkisi puoltaa kyllä muutenkin paikkaansa, on suomenkielinen ja on oiva lisä Mustis-aiheeseen.

      Tykkäsin erikoisesti näistä:

      "Jos Mustanaamion eteen tulee sohva, Mustanaamio hyppää sen yli.” (Tässäpä miehen mallia kaikille vellihousuille.)

      ”Kun Mustis irstailee, siinä hurritkin vikisee.” (Juuri näin. Rivo on rumaa vain rumilla.)

      Poista
    12. No nytpä minä todistan teille aidoistakin aidoimman työläistaustani. Sillä tehän olette oikeastaan vain herraskakaroita, jotka ylpeilevät olleensa 70-luvulla (tai myöhemmin) muka työläisten asialla rahan valtaa vastaan.

      Todistus: minulle Mustanaamio on Urja.

      Poista
    13. Jassoo, perheessä on luettu Suomen Sosialidemokraattia. Minulle Mustanaamio oli Fantom. Meillä luettiin Aamulehteä ja Satakunnan Kansaa, Lalliakin vissiin. Diana Palmerin tissejä muistan ihailleeni ja toivoneeni itselleni samanlaisia.

      Poista
  14. Forssan Lehti, Turun Sanomat, Parikkalan Sanomat, Herättäjä, Opettajalehti, Joka Poika, Maailma ja Me. (Viimeksimainittu oli Neuvostoliittolainen propagandalehti joka kansakoulun johtajaopettajan postiluukkuun työnnettiin, vaikka väkisin.) Oli niitä kai muitakin mutta en muista. Meille mukuloille, 4 kpl., ei lastenlehtiä tilattu, ei ollut varaa. Mutta pengoin aina luokkahuoneissa oppilaitten pulpetteja, Talsolan Eskolla oli - se oli kauppiaan poika, rikas ja paksu, isot pinot Tex Willereitä ja Pecos Billejä ja Mitä Vain. Luin kaikki. Ja välillä piilotin yläluokan (IV luokka) oppilaiden vihkojen väliin kaatopaikalta löytämieni Jallu lehdistä leikattuja PinUp kuvia. Ajattelin että varmaan hämmästyvät?)

    Oli tosikiva asua koulurakennuksessa. Koulun vintti se vasta oli ihme paikka, sieltä löysi vaikka mitä.

    VastaaPoista
  15. Lisään tuohon meidän lehtilistaan Avun, Seuran, Kotilieden, Aku Ankan, joita muistan meillä myös luetun. En tiedä mistä ne tulivat, mutta en usko, että tilattuina. Lisäksi meiltä löytyi satunnaisesti piilosta myös Kallea tai Jallua, pari numeroa on säilynyt näihin päiviin. Hyvin siistejä lehtiä, vilautteluja ei näy, vaan aavistuksia jostakin rakosesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, minä en mitään rakoja nähnyt. Tussuja vain tuppas näkyy. Mutta jos halus kuvista vähän ”audiovisuaalisempia”, piti neulankärjellä raaputtaa tietystä kohtaa, niin... jopas jotakin. - Mutta lehtiin lisäisin vielä Kansa Taisteli -lehden. Joka numero oli tallessa, joissakin myös isäni kertomuksia.

      Mutta nyt kun olin niin kiltti että imuroin kämppäni, päätin ä lämmittää saunan. Ps. Yleensä inhoa saunassa olemista, siellä niin kuuma, mutta Suur-Siivouksen jälkeen se on ”Poikaa”. Jeah.

      Poista
    2. Kas kummaa, minä päätin tänään ruveta saunomaan useita kertoja viikossa. Yleensä saunon vain kesällä uinnin yhteydessä. Nyt oikein tarkistelin, vieläkös kiukaan kivet kelpaavat, vai pitäisikö ne uusia.

      Uutisissa nimittäin sanottiin uusimmat tutkimustulokset: runsas saunominen ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja ja tältä osin voi pidentää jopa ikää.

      Poista
    3. Saunomisen jälkeen sitten tervaa ja viinaa niin että napa paukkuu. Ja kun syö vielä vastan, sairaudet suorastaan pakenevat kehosta. Semmoisetkin, jotka tervanjuonnista ja viinakääreistä ja runsaasta saunomisesta ihmiseen tulee.

      Poista
    4. Uskon mä oikeasti että saunominen terveellistä on, mutta huom!, vain terveille ihmisille. Henkilö jolla sydän- tai joku muu verisuonitauti jo on, hänen ei saunoman pidä, ei ainakaan runsaasti!

      Poista
    5. Näin minäkin olen ajatellut. Olen vältellyt saunaa verenpaineen vuoksi, mutta ilmeisesti turhaan.

      Tämänkaltaista tietoa esitettiin uutisissa:

      "Kerran viikossa saunoviin verrattuna jo 2–3 kertaa viikossa pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä yli 20 %. Ja mitä useammin saunoo, riskit voivat vähentyä jopa 65 %.

      Runsaan saunomisen sydäntä suojaavaa mekanismia ei vielä täysin tunneta. Saunomisen aikana syke ja verenpaine muuttuvat, mitä voi verrata fyysiseen aktiviteettiin, sillä elimistössä tapahtuvat muutokset ovat samantyyppisiä. Saunominen saattaa ainakin alentaa verenpainetta ja ylläpitää verisuonten joustavuutta."

      Poista
    6. Tietysti voi olla, että nuo tehot koskevat täysin terveitä ihmisiä, joilla ei ole pienintäkään vikaa missään kehossaan.

      Poista
    7. Meille ostettiin joka viikko Apu varmaan se oli joskus tilattunakin. Opin lukemaan ennen kouluikääni, kun seurasin ekaluokalla olleen, muutaman vuoden minua vanhemman, isobroidini harjoittelua. Selvä muistikuva minulla on, kun rehentelin lukeneeni Avusta yhden kokonaisen sivun. Ovelakin olin, tiesin jo etukäteen mitä bdoidilta tulee: "Luiks sä myös nuo mainokset ja pikkulokerot?" - "Luin", vastasin voiton riemuisena.

      Sauna ja Koskenkorva eivät merkitse minulle mitään, sauna korkeintaan ammoisilta ajoilta kotoisin olevaa saksalaista pornoa. Vodkaa en juo ikinä, kossu on surkeaa kopiointia niistä. Maailman paras konjakki ja viina on yhden tähden jallu. Ranskalaisten Gognac on ranskalaisten navetan seinien pesuvettä.

      Vielä tuosta, että jos lehtien ""tiedepalstoja" uskoo, sauna, kahvi, olut, alkoholi, aminohapot ja palsternakka ovat vaihtoehtoisesti joko "ihmeravintoa" ja "ihmelääkkeitä" tai sitten erittäin suuria riskejä. "Kohtuus kaikessa, vain pullo päivässä", lauloi Irwinkin aikoinaan Vexin suuhunsa laittamia sanoja.

      Poista
    8. Siis ei tuo saunajuttu ole poimittu mistään palstoilta, vaan se luettiin uutisissa radiossa päivällä uutena tietona. Tutkimus oli ulkomailla tehty. Sitä entiedä, milloin tutkimus on tehty, mutta miksi uutisissa luettaisiin muita kuin tuoreita tietoja.

      Minun lukuprosessini oli samankaltainen. Seurasin isonsiskon lukuharjoituksia, ja siinä touhussa huomattiin, että osaan lukea. Ei minuakaan kukaan opettanut. Luin kuulemma siskolle sitten satuja kirjasta, alle koulikäisenä siis.

      Poista
    9. PS Muistan lukeneeni Kotiliedestä Kieku ja Kaiku -sarjakuvaa, sitä Mika Waltarin sanoittamaa.

      Poista
    10. Perhana kun minua sitten harmittaa se, etten itse oppinut lukemaan kuin vasta koulussa.

      Ja sielläkin se oli tuskan takana - muistan kuinka kerran paiskasin kotona läksykirjan seinään, kun siinä oli niin pitkiä ja vaikeita sanoja, ettei "kukaan osaa niitä lukea".

      Opinpa kuitenkin. Lukeminen on oikeastaan aika ihmeellinen taito.

      Poista
    11. Ekaluokalla syyslukukaudella kuusivuotiaana opin lukemaan eikä minulla ole muistikuvaa, että lukemaan oppiminen mitenkään vaikealta olisi tuntunut.

      Nyt herää kysymys, onko sillä merkitystä oppiiko lukutaidon ennen koulun alkamista vai ei?

      Mukulana ollessani meille tuli paikallislehti, Turun Sanomat, Maaseudun Tulevaisuus ja Kotiliesi. Muita en nyt muista, vissiin mitään ilmaislehtiä ei tullut.

      Viljavarastolle olin tullut joskus huonoina keliaamuina traktorin kyydissä ja siellä odotellessani muistan, että kyseisen varaston äijillä näkyi jossain jotain pornolehtiä. Asiaan tietymättömänä en sitä mitenkään huomioinut ja tämä muistikuva on syntynyt vasta aikuisiällä.

      Saunasta tuli mieleen viimeksi tullut
      Kuusi kuvaa -radio-ohjelma, jossa haastateltiin dramaturgi/ohjaaja? Juha Siltanen. Kertoi, ettei ole 10.vuoteen käynyt ulkomailla, vaan vastaisi heille jotka valittavat, että täältä kylmästä on päästävä välillä lämpimään, että menkää saunaan. Siltanen kertoi myös olevansa kissafani, josta kertoi hauskasti. Areenasta löytyy ko. ohjelma, mikä luultavasti onkin tiedossa. Itse Areenaa mieluummin kuuntelen radiota.

      Poista
    12. Onhan sillä merkitystä, kuinka aikaisin lapsi oppii lukemaan. Ei kuitenkaan niin, että asiaa tarkastellaan ikään kuin mitaten ikänumeroita ja päätellään niistä sitten lapsen poikkeuksellista kyvykkyyttä.

      Uskon, että useimmat lapset oppisivat lukemaan nykyistä varhemmin, jos siihen tarjoutuu virikkeitä eli lähiympäristössä on lukijoita, luettavaa, lukemismalleja.

      Varhaisella lukutaidolla on merkitystä siinä, että lapsi ehtii kartuttaa lukemisen avulla taitojaan, tietojaan, maailmankuva laajentuu itsestään, mielikuvitus laajenee. Hän on valmiimpi kouluun ja sosiaaliseen elämään ja pystyy hyödyntämään uutta tietoa helpommin.

      Poista
    13. Ekalla luokalla sain lukemisesta vain kasin tai ysin. Tavaaminen tuntui hyvin vaikealta ja jälkeenpäin olen ajatellut, ettei opettaja edes tiennyt minun osaavan lukea. Olin arka lapsi, eikä puhettakaan, että olisin selitellyt. Ja tietysti niin, etten opetussuunnitelman mukaan ollut kovin hyvä, tavaaminen oli minusta ihan outoa, mänttiä ja nurinkurista.

      Ei totisesti minusta tullut neroa, vaan tällainen kurja matkamies maan.

      Jatkossa koulunkäyntini vaikeutui myös siitä, että muutimme useita kertoja ja putosin kärryiltä. Eikä hirveästi kiinnostanutkaan.

      Lukiossa en läksyjä tehnyt lähes koskaan. Kielien sanastoja tykkäsin jostain syystä päntätä. Viimeiseen todistukseen sain keskiarvon vihdoin reilusti yli kuutoseen. Ja kirjoituksista kolme ällää.

      Poista
    14. Sama kuvio täällä. Olin niin ujo, että salasin aluksi lukutaitoni ja tavasin, niin kuin muutkin. Jossain vaiheessa sitten taisin lukea vahingossa suoraan ja tilanne paljastui. Taisin jopa hävetä sitä, että olin erilainen.

      Minut pudotti sitten oppikoulussa algebra ja geometria. Koulu ei kiinnostanut ja taisin jopa vihata sitä. Jotenkin omituista, että minusta tuli kuitenkin opettaja.

      Poista
    15. Älläni tulivat Reaalista, Englannista ja Äidinkielestä.Ei puhettakaan, että niistä tai muustakaan olisin lukion aikana saanut kokeista kiitettäviä. Jotenkin vain natsasi.

      Poista
    16. Ei se mitään natsannut. Nuo ovat juuri niitä aineita, joista näkyy ihmisen laajempi kyky ja osaaminen - viittaan yleissivistykseen, sekä looginen päättelykyky, ja ns. hiljainen tietous. Olet selvästi aito humanisti.

      Poista
    17. Niin ja "itse olen itseäni kehunut ja hyvin olen kehuttuna pysynyt", sanoi joku muinainen stara.

      Tanskan sivistysvaltiosta meidän tulisi ottaa oppia, vähän sivistymättömiä juntteja kun olemme, etenkin Hesarin toimittajat. Tanskalaiset majoittavat rikoksiin syyllistyneet pakolaiset saarelle ennen ulosheittoa. Ehdotan Seilin saarta, sillä on vankka historia lepratautisten ja mielisairaiden hoitopaikkana.

      Poista
    18. Kuulin uutisista tästä Tanskan aikeesta majoittaa rikolliset maahanmuuttajat saarelle odottamaan pakkopalautusta.

      Hämmästyin melkoisesti, sillä muistaakseni meillä on esitetty samanlaista ideaa, mutta se on käsittääkseni tuomittu jyrkästi.

      Poista
    19. Palaan tuohon lukutaidon oppimisen etuihin ennen koulun alkamista. En kiellä, en myönnä, en vakuuta, mutta kyseenalaistan väitteen. Oppiihan lapsi leikkimällä myös paljon eri taitoja.

      Poista
    20. Totta, lapsi oppii leikkimällä ja matkimalla monenlaisia taitoja ja sosiaalisuutta, tilanteissa selviämistä, ja samalla myös kieltä. Luen juuri mielenkiintoista kirjaa Opintiellä (Tara Westover), joka kertoo Tarasta itsestään. Hän eli mormonisuurperheessä Idahossa vailla koulua ja minkäänlaista opetusta. Isä odotti maailmanloppua ja alisti perheensä tähän uskoon psykopaattisella kiihkolla. Tarina on totta, ja sen ydinsanoma on se, että ihmisestä voi tulla vaikka mitä ilman varhaista koulua ja lukutaitoa. Tarasta tuli historiatieteiden tohtori ja kirjailija.

      Lukemaan oppii siis myöhemminkin, ja voi oppia taitavaksi kielen käyttäjäksi, kuten yllä olevista kommenteista - viittaan Tapsaan - huomataan. Varhainen lukutaito kuitenkin korreloi tutkimuksissa myöhemmän pärjäämisen kanssa. Yleisesti voi sanoa, että lukutaito on avain kaikkeen muuhun oppimiseen. Vasta se koulutuksen myötä avasi Tarallekin tien pärjäämiseen, jopa menestykseen.

      Poista
    21. Lukemaan oppimisessani ilmaisen täten vastalauseeni termille "myöhemmin" - sehän viittaa siihen, että asiassa oli ongelmia, lukihäiriö tms - vaan asia on niin, että minä opin lukemaan tasan "ajallaan", jopa luokan kärjessä, kovalla ahkeruudella tosin, ja te lapsinerot opitte vain lukemaan ominpäin tavallista "aikaisemmin".

      Viittaa se tietysti johonkin luonteenpiirteeseen ja lahjakkuuden lajiin, en vain tiedä millaiseen.

      Kyseessä voisi kyllä olla sama lahjakkuus, jonka ansiosta ihminen oppii helposti puhumaan kieliä? Mutta mikäki olen oikein ymmärtänyt, niin se pätee Rikuun, mutta ei Iinekseen?

      Poista
    22. Vastalause oli aiheellinen ja täten myönnän nöyrästi ajattelemattoman sanavalintani. Siitä tosiaan voi tulla mieleen jokin varsinainen erityistilanne - koulussa puhutaan erityisoppijoista. - Itse tosin tarkoitin sillä ”myöhemmin kuin aikaisin”-ilmaisua.

      Poista
    23. Kuka mitä häh? Etteikö Iines oppisi helposti puhumaan kieliä? No kissan viikset! Oppii, jos tahtoo ja opettaja ei ole Rahkosen Pirkko.

      Poista
    24. Meikämanne istui kotimme kirjahyllyn ääressä jo 4-vanhana, noukki alahyllyltä kirjan, avasi sen ja alkoi lukea: läp lap daaa da läpl läp... Aina välillä käänsin sivua, katsoin kuvat jos niitä oli, ja jatkoin lukemista: lämp lömp dam dum lam pem pim lämp. Kuulema tein tätä tuntitolkulla.

      Myöhemmin (n. 20 -v) kun kerroin tästä runoilijaystävälleni Simolle, hän välittömästi vastasi: "Tuollaistahan sinun lukemisesi yhä nykyisinkin on." - Niinpä kai. Tai ainakin kun yritän opetella uusia kieliä, ei siitä mitään tule, diia daa duu dee dam vaan, piru vie.

      Poista
    25. Olikohan se peräti kahdeksankymmentäluvulla, kun ostin kirpparilta markan hintaan unkarin kielen jonkinmoisen oppikirjan. Elävästi on mieleeni jäänyt, kuinka kirpparin kassaneitiä ostokseni huvitti: "Meinaat unkaria alkaa opiskella!" - Vastasin: "Joo, markalla!"

      En ole vielä kirjaa avannut.

      Poista

    26. Lyhyen englannin lukeneena tilasin joskus Linguaphone (tai jotakin) -kielikurssin oppiakseni nimenomaan puhumaan sujuvasti. Kuuntelematta jäi, muutaman tehtävän tein.

      Poista
  16. Kenenköhän valopään idea on mainostaa tv-ykösellä linnanjuhlia A.Tuiskun kappaleen tahtiin toimitttajien tanssiessa. Kyllä meillä on musiikillisesti sivistyneet mainosnikkarit ja toimittajat tässä maassa, ei voi kuin wouwata!Ei ihme, vaikka samainen Tuisku tuivertaisi myös linnanjuhlien solistina, on nimittäin monet ns. aikuiset taantuneet murkkuikäisiksi musiikin suhteen.
    Olisihan se historiallista, jos artisti laulaisi "Keinutaan-biisinsä" juhlayleisölle. Minulle tuo pläjäys tuo aina mieleen erään homosauna-dokumentin keinun, jossa alaston toinen setä piti jalkansa keinun narujen avulla ylhäällä, ja toinen mukavasti pökkäili liikkuvaan maaliin kolmannella jalallaan.

    Tänään alkaa uusi tuotantokausi tv-sarjasta Affair klo 22. Avalla. Aikamoista ihmissuhdesotkua pääosassa olevan kirjailijan elämä on. Hyviä näyttelijöitä sarjassa on.
    Babylon Berliiniä olen alkanut seurata ja Pako-tv-sarjan näkemttä jäänyt kolmatta kautta seuraan milloin muistan. Äskettäin alkanut Syntinen-sarja vaikuttaa ensimmäisen osan katsottuani mielenkiintoiselta.
    Iines, kysyt postauksessasi: "Voiko ihminen ylipäänsä välttää pohjattomia tyhjyydentuntoja milloinkaan? Asuuko ihmisessä ikiaikainen kauhu kaiken katoavuudesta ja äärettömästä tyhjyydestä, joka meitä ympäröi?"
    Osittain kysymyksesi aiheita poditaan noissa sarjoissa, mutta paljon muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on kai Ylen pääjohtajan, Jouko Jokisen. Hän on antanut lausunnon, jonka mukaan Ylen kokonaislinjaa nuorennetaan ja imagoa ryhdytään suuntaamaan enemmän nuorille. Tämä mainos heijastanee tuota ajatusta.

      Mitä Tuiskuun tulee, hän on hyvä taiteilija omassa lajissaan, sopiva idoliksi ystävällisen ja käytöksensä vuoksi.

      Poista
    2. Tiedän, että vanhat mummutkin ovat lasten ja lastenlastensa myötä hurmaantuneet Tuiskusta, kuten myös eräästä Sillanpäästä aikoinaan. Minulle nämä ovat käsittämättömiä asioita. Yksioikoinen mieleni ei riitä ymmärtämään kyseisiä huippua-artisteja.

      Poista
    3. Taitavat olla. Minä en tuosta pop-lajista piittaa, mutta onhan hän taitava esiintyjä. Sekin on hienoa, että hän ei nosta homouttaan myyntivaltiksi, vaan pitää sen itsellään. Kenenkään seksuaalisuus ei kuulu muille. Minua kyllästyttää se, että seksuualisuus isketään katsojien ja kuulijoiden kasvoille. Eihän räkääkään levitetä muiden naamaan.

      Poista
    4. Mitä Tuiskun "Peto on irti" kappaleella halutaan linnan bile-mainoksessa viestiä? Mikä ja kuka peto linnan juhlissa on irti? On todella ala-arvoista viestintää huumorinakin. No, ilmeisesti kansalle saa syöttää mitä vaan. Kaikki käy, koska aikuisten arvostelykyky on menneen maailman ominaisuuksia.
      Pahus, olen katsonut tv-ohjelmia ilmeisesti väärin, Affair ei tule tänään, mutta toinen osa "Syntisestä" alkaa klo 22.15.

      Poista

    5. ”Ja se DJ oli et häh
      Ketä luulet olevas täh
      Sanoin sille et kato jätkä
      Sä oot sä ja mie oon Antti Tuisku
      Ja ihan niinku muutki
      Mie oon pikkasen poikki
      Ja mä tulin tänne bailaa
      Mä tulin tänne bailaa
      Mä tulin tänne bailaa
      Mä tulin tänne bailaa
      Joten laita se what is love
      Joten laita se what is love
      Tai muuten mä flippaan
      Ja sit ku mä flippaan, peto on irti

      Aa, ja pöydät täyteen
      Maailma aukee, estot lähtee
      Aa, ja sylkee vaihtuu
      Itketään kun siltä tuntuu
      Uudet hoidot pilkun aikaan
      Täältä pois mut kantakaa
      Aa, ja pöydät täyteen
      Aina kun flippaan, peto on irti
      Peto on irti
      Peto on irti
      Peto on irti
      Aina kun flippaan, peto on irti

      Sitten kun se DJ laittoikin tän biisin
      Aa jengii alkoi twerkkaa
      Mie tiesin et mie flippaan”

      No, sanoitus on kyllä älyllisen eliitin norsunluutornista katsoen varmaan kehno tekele, sisällöltään köykäinen. Kaikessa pinnallisessa simppeliydessään se kuvaa kuitenkin hyvin varhaisnuorten maailmankuvaa. Ja sitä paitsi - kai meille kaikille tekisi hyvää vähän flipata ja heittää estot ja ns. hyvät tavat joskus nurkkaan.

      Poista
    6. Tuiskua en ole nähnyt esiintyvän livenä, mutta Sillanpään olen. Hän ei ole ikinä ollut suosikkini, mutta totesin hänet aivan erinomaisen luontevaksi esiintyjäksi ja suoraan sanoen loistavaksi laulajaksi.

      Lisäksi hän on symppis, joten en ihmettele hänen suosiotaan.

      Poista
    7. Tapsa, suosio on nyt päättynyt, ainakin toistaiseksi. Keikkoja on lehtien mukaan peruttu herran huume- ym. sekoilujen myötä.
      Myönnän, että tyyppi osaa viihdyttää ja helkkarin hyvät näyttelijän ominaisuudet omaavana hän pistää mummojen sukat pyörimään. Jotkut fanimammat ajoivat ympäri maata hänen esiintymistensä perässä. Näköjään vetoaa miehiinkin persoonallaan ja äänellään.
      Aika moinen "pokka pitää-veijari", kunnes kaikki muuttui. Nyt säälijiä, peukuttajia ja sydämenkuvien lähettäjiä silti vielä riittää. Elämä on ihmeellistä!

      Poista
    8. Sillanpää on selvästi sitä tyyppiä, joka putoaa aina jaloilleen. Veikkaanpa että parin vuoden kuluttua kaikki on unohdettu ja anteeksi annettu ja Siltsu (= fanien antama lempinimi) porskuttaa kuten ennenkin.

      Sillanpää syntiä suurempi vääryys on se, että yhteiskunta puuttuu ihmisen yksityisasioihin näin epäloogisella tavalla. Viinaa saat kitata ilman rajaa, mutta pari pössyttelyä on suurempi synti kuin väkisinmakuu.

      Ihmisen kiihko määrätä muiden elämää on suurempi kuin kiima.

      Poista
    9. Minusta Siltsun julkiminä on nöyryydessään ihan eri luokkaa kuin Tuiskun. Nöyryys ei ole nöyristelyä. Jo Katri Helena on aikoinaan todennut, että esiintyvän taiteilijan pitää olla nöyrä katsojiaan kohtaan, mutta samalla myös vahva ihminen. Muuten, onkohan nöyryys hyveistä vaikein.

      Tietysti myös sukupolviero ja ajan henki: ne jyrää meitin vaikuttaa niin moneen asiaan. Nuoret in ja vanhat out.

      Poista
    10. Sillanpää taisi pössytellä lisääntyvässä määrin ja paljon, lisäksi ehkä tosi vaarallisia aineita. Amfetamiini?

      Sillanpäässä aisti herkkyyden, avoimuuden ja myös haavoittuvuuden. Hän ikään kuin esiintyi liian suurella teholla ja volyymilla, purskahteli siellä, missä olisi ehkä tarvittu tyyneyttä. Hän olisi sellaisenaan riittänyt, ilman esitysuhoa.

      Poista
  17. Vastaanpa: Moni on keksinyt täyteaineita ja -tapoja tyhjyyden tunteen tukahduttamiseksi. Moni ei kestä esim. yksinoloa, koska silloinhan joutuu kohtaamaan omia epämielyttäviä ajatuksia, jopa totuuksia itsestään.
    Minä en niinkään pelkää tyhjyyden kokemuksia, niiden kanssa olen hyvä kaveri jo. En myöskään koe kauhua katoavaisuudesta, koska en halua elää kuoltuani ikuisessa paratiisissa ja helvetissä, joita ei ole edes olemassa. Sen sijaan koen joskus jo haikeaa kaipausta rakkaissa paikoissa aikaan, kun minä en enää voi fyysisesti olla siellä. Kun En voi nähdä, miten vuodenajat vaihtuvat, puut kasvavat jne. Kun minua ei enää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kommenttisi loppu on hieno, Leonoora. Kauniisti ajateltu, kauniisti sanottu. Niin totta.

      Poista
  18. Aamutuimaan olen kuunnellut You Tubesta entisen elinkautisvangin, Eikka Lehtosaaren, tekemiä haastatteluja. Luonnonlahjakkuus haastattelijana, kysyy usein juuri oikeat kysymykset. Pentti Linkolan useampiosainen haastattelu oli minulle vähän liikaa, kun Pena intoutui kehumaan Baader-Meinhoffia ja puhui muutenkin aika lailla paskaa. Remun haastattelu on hyvä, siinä kertoo mustalaisten kannan (vihan) somaleihin ja maahanmuuttajiin hyvin: "Somalit ja maahanmuuttajat saavat fattasta erivärisiä rahoja kuin muut!"

    VastaaPoista
  19. Remu on vallan lumoava myös persoonana. Ilahduin, kun luin aamun lehdestä, että Remu on saanut mittavan Suomi-palkinnon "täydestä rokkielämästä kuutena vuosikymmenenä". Siinä on palkinto paikallaan.

    Aina välillä nautin mm. tästä kipaleesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanonpa vielä, että tuossa videossa on onneton tausta kiiltävine studioineen ja pönäköine vieraineen. En kuitenkaan löytänyt sitä vanhaa videota, jossa Remu laulaa Täysikuun muistaakseni ManneMenuetin tai jonkun sopivan särmäisen bändin kanssa.

      Poista
    2. Minun suosikkini on tämä linnanjuhlien käytävällä kuvattu Viittä vaille kaks.

      Poista
    3. Tämä onkin hyvä, sekä musiikkina että videoesityksenä. Miljöö on kymppi plus. Olin unohtanut tämän, yhteen aikaan se oli suosikkejani.

      Poista
  20. Remun Täysikuu on kolahtanut minuunkin. Jännä teksti ja itämaisvaikutteinen saundi.
    Tämän aamun paikallisessa aviisissamme oli juttu siitä, miten täällä päin joka kahdeksannelle nuorelle on määrätty psyykelääkkeitä. Toisaalta en ihmettele, jos perimä täällä päin mielen tauteihin on mahdollisempaa kuin muualla maassamme, mutta syitä on monia muitakin. Haastatellun lääkärin mukaan lääkitys kertoo, että täällä nuoret pääsevät ja saavat hoitoa.
    Osatotuus se lienee. Mietin vaan, että miten paljon psyykelääkkeet vaikuttavat ihmisen persoonallisuuteen käytön jatkuessa pitkäänkin. Kasvaako vai väheneekö lääkkeiden myötä elämän vastoinkäymisten ja pettymysten sietokyky, vai antaako lääkitys vain unohdusta ja euforiaa?
    Miksi masentuneita nuoria ylipäätään on yhä enemmän? Elämähän on kaikkine mielenkiitoisuuksineen auki ja edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten avoimmuus ja julkisuus mielenterveysasioissa vaikuttaa? Hakeudutaanko nyt jo normaaleissa mielenpahoituksissa ja pettymyksissä lääkäriin?

      Poista
    2. Jotenkin en usko, että hakeudutaan, mutta siis tämä on minun tuntumani, ei fakta. Kynnys mielenterveyspalveluihin taitaa Suomessa olla edelleen aika korkealla häpeäleiman vuoksi.

      Pikemmin taidetaan ajatella, että muiden tulee parantaa käytöstään, vika on heissä. Vika nähdään muissakin konteksteissa mieluusti ympäristössä, harvoin itse asiaosaisessa. Esimerkiksi kouluja muokataan täyttä höyryä mukaviksi löhöpaikoiksi monin viihdykkein, kun oppilaat eivätviihdy.

      Minä antaisin tuimat raipat oppilaille ja kylmät pyyhkeet, nostaisin heidät korvasta pystyyn kovalle tuolille, lykkäisin lyijykynän, vihon ja kirjan käteen.

      Poista