Dystooppisia unelmia

Eilen kerrottiin lehtiuutisessa, että eläimet ovat alkaneet palailla suurkaupunkeihin, kun ihmisruuhkat ovat poissa. Mainittiin mm. kyyhkyset, joiden lentoparveilusta oli kuvakin.  

Myös muut linnut, joita ihmiset ovat ruokkineet puistoissa, ovat alkaneet lennellä uusille reviireille keskustoihin. Ne haistavat pakokaasuista puhdistuneen raittiin ilman ja uskaltautuvat siksi ruuhkista vapautuneisiin citykeskustoihin entistä runsaammin parvin.  

Tämä oli mielestäni ihanan haikea uutinen, ja näin siinä kadonnut paratiisi -unelmia. Kuinka elämä rauhoittuu, kiire ja kehonrakennus lakkaa, esiin nousevat perimmäiset arvot. Sallitaan eläinten tulla kaupunkeihin, ei peitetä jokaista viheraluetta betonilla eikä rakenneta lisää bussikaistoja ja kerrostaloja, vaan pyhitetään viheriöt elävälle luonnolle. Mikäs sen somempaa. 

Vaan ei. Tänään Ylen aamutelevisiossa faktantarkistajaguru Johanna Vehkoo tuomitsi tämän eläinten paluu -uutisen valeuutiseksi. Vehkoo on tietysti oikeassa, onhan hän virallinen tietäjä ja varsin uskottava ihminen mustasankaisine rilleineen. 

Ja näinhän minäkin sisimmässäni eläinten paluun positiivisena dystopiana, eläinten vallankumouksena,  joka on liian hyvää ollakseen totta. Tätähän ihmiskunta juuri tarvitsisi ja pikku Gretakin pääsisi takaisin koulun penkille. Olisi hyvä hengittää ja mieluummin haistella vaikka lampaitten jättämiä papanakasoja kuin pakokaasuja ja dieseleiden katkuja.

Eli, rakkaat ihmiset,  lopettakaa nyt kaikenlaiset positiiviset höpötykset maailman merten puhdistumisesta ja ilman kirkastumisesta. Ajatelkaa kuitenkin, että se on väliaikaista unelmaa. Kangastusta, joka antaa voimaa kestää ahdistavan umpioelämän ja tarjoaa tien ulos edes ajatuksen, mielen voimalla.

Ja muistakaat, että kun tästä vihollisesta selvitään, entinen elämänmeno palaa ja meillä  on kiire vaihdattaa kesärenkaat alle ja varata lentoliput matkoille. Ja rientää kuntosalille habaa hiomaan.