Tämmöisiä ihmisiä Suomi tarvitsee. Yritteliäitä, päämäärätietoisia, motivoituneita visionäärejä, jotka kaiken lisäksi ovat mukavia.
Kunpa Mion haave nähdä luut joskus toteutuisi. Onhan ihmisen elimistö aikamoinen rakennelma, joten ei ole ihme, että Mioakin kiehtoo ihmisen anatomia ja tukiranka. Toivotaan yhdeksänvuotiaalle Miolle siis onnea ja pidetään peukkuja, että hän joskus pääsee opiskelemaan lääketiedettä ja siinä erikoisesti läpivalaisua sähkömagneettisella säteilyllä.
En oikeastaan epäile Mion pääsyä vaativaan opiskelupaikkaan, sillä nuorella miehellä on harvinaisen hyvä äidinkielen taito. Kun varttuneempi väkikään yleensä - huom. yleensä eli siis useimmiten - ei osaa kirjoittaa oikein sanaliiton sisältäviä yhdyssanarakenteita, niin Miopa osaa. Kas näin Mio kirjoittaa:
Näin ”Hae töihin Husille”-ilmoituksen bussissa.
Huomatkaa oikein käytetyt lainausmerkit ilmoituksen otsikon ympärillä ja yhdysmerkki oikeassa paikassa ilmoituksen määritteenä.
Plussaa myös siitä, että sana röntgen on oikein kirjoitettu. Koulun koetilanteessa vastaavanikäisellä 60 prosentilla tulos olisi vähintään mielenkiintoinen. Plussaa tulee myös siitä, että hakemuksen rakenne on oikeaoppinen. Ilmaistaan selkeästi asiat, halu tehtävään, päämäärä, motivoidaan pätevyys, ja kerrotaan omasta persoonasta tehtävän hoidon kannalta oleellinen. Lopuksi terveiset ja nimi. Loistavaa, Mio!
Ja toivoa täytyy, että yhdeksän vuoden kuluttua, kun Mio on opiskeluiässä, Suomen velkakriisi on ohi, olemme jälleen koulujen Pisa-tulosten kärjessä, luokissa on hyvä järjestys ja kännyköitä ei näy oppilaiden hyppysissä. Ennen kaikkea toivotaan, että niitä röntgenlääkärin paikkoja riittää kaikille pikkumioille. Ja ellei riitä lääkärin paikkoja, niin ainakin röntgenhoitajan paikkoja. Näkeehän siinäkin tehtävässä ihmiset luut.
(Kuva HUS-yhtymä/hs.fi)
Näin tämän, mutta en perehtynyt asiaan muuten - eli Mio on tunnistettu ja hän oikeasti on 9-vuotias?
VastaaPoistaHyviä huomioita nuo oikeinkirjoitukset, en itse ajatellut asiaa siltä kantilta. Sen sijaan yritin muistella miten 9-vuotias kirjoittaa, noin niin kuin teknisesti. Onkohan päiväyskin lopussa oikeasti Mion tekemä?
PS. En muuten ikinä lukenut tuota Astridin kirjaa, vaikka usein sitä lapsena kirjastossa katselin. Viisikot kiinnostivat enemmän, samoin Aaro Hongan kirjat.
Uutisista ei ilmene, onko Mio tunnistettu ja onko häntä oikeasti olemassa. Iäksi on mainittu 9, ja sitä ei Mion kirjeessä kyllä ole. Mietin itsekin, mistä tieto on peräisin.
VastaaPoistaUutinen on harmiton hyvän mielen uutinen, ja kirjoitin siitä kevennykseksi tähän väliin. Vasta tätä kirjoittaessani aloin hieman epäillä Mion kirjeen totuudellisuutta. Epäily tulee juuri tuosta mainitsemastani kielen hallinnasta ja kirjeen rakenteesta sekä käsialasta, joka ei ole tyypillistä yhdeksänvuotiaan käsialaa. Haistan sinunkin kommentistasi, Tapsa, orastavaa epäilyä.
On toki mahdollista, että Mio on totta karvoineen päivineen, eikä mikään epäily ole olennaista jutussani. Tuo luujuttu on nerokas?
https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010300779.html
VastaaPoistaTässä vielä Hesarin linkki juttuun, jos joku ei ole lukenut sitä. Mainittakoon, että Husista ollaan järjestämässä Miolle tutustumiskäyntiä sairaalaan.
Aika hyvin toimittu. Mallia kesätöihin hakijoillekkin.
VastaaPoistaKyllä, siinä on pienoismalli klassisesta hyvästä hakemuksesta ja ennen kaikkea tietenkin aloitekyvystä ja innosta, joka saattaa olla tärkeämpää kuin muotoseikat.
VastaaPoistaToisaalta nykyään on usein menty siihen, että riittää, että on hyvä tyyppi. Viis koulutuksesta. Toimittajan tutkinto elävässä mediassa on hyvä esimerkki. Se on jäämässä toisarvoiseksi ulkoisten meriittien rinnalla. Ansioksi se, että on jonkin sortin julkkis.
Samaa pätee kirjailijuuteen. Julkkis kirjoittaa jo osan julkaistavasta kirjallisuudesta, ja julkkis tai muu ulkoisilla avuilla varustettu influensseri kirjoittaa keittokirjat ja elämäntapaohjeet, joskus romaaninkin.
Oikein pelasi hoksnokkasi, Iinukka, sillä rohkenin hieman epäillä, en niinkään kirjeen aitoutta, vaan sitä ettemme tiedä kaikkea. Mutta uskon tietysti, että Mio on olemassa, kun kerran hänen ikänsäkin tiedetään.
VastaaPoistaMutta tähän Astrid Lindgrenin kirjaan, jonka nimen otsikkoosi otit (melkein) oikeassa muodossa, niin jostakin ihmeen syystä sen nimi sekä kiinnosti että ärsytti minua Mion iässä.
Miksikö… ei aavistustakaan. Ehkä pidin sitä vain huonosti keksittynä, Miasta muotoiltuna. Mitenköhän muuten ruotsalainen sen ääntää, sitäpä en ikinä ole ajatellut.
Tarkennan sen verran, että ruotsissahan ei kai ole sääntöä, milloin o-kirjain äännetään uuna tai oona.
PoistaMormor bor i Stockholm. (Tässä tietysti pitkät tavut ovat uita, lyhyet oita.)
Tämä suomalaisen Mion ikä on kiinnostava yksityiskohta. Mistä ihmeestä se tiedetään, kun tuossa Mion kirjeessä ei ole siitä mainintaa? Ja miten Mioon saadaan yhteys tutustumiskäyntiä varten, kun koko nimeä ja osoitettakaan ei ole kirjeessä?
PoistaYksi selitys tietenkin on, että tuo kirje on tullut postitse kirjekuoressa, jossa on osoitetiedot. Vaan olisiko yhdeksänvuotias, joka näkee ilmoituksen bussissa (?), kirjoittanut palautustiedot ylös ja kotona sitten vasta kirjoittanut kirjeen ja osannut jopa postittaa sen kirjeitse?
Pilkkuhan tuohon Mio, poikani Mio -nimeen oikeasti kuuluu. Jotenkin halusin jättää sen pois saadakseni otsikkoon voimaa, enkä kaihoisaa huokausta.
PoistaEn tiedä, miten ruotsalainen lausuu Mion, mutta nimihän on oletettavasti italialaista tai espanjalaista perua ja tullut ehkä Milosta tai Mirosta.
Toisaalta nimen pohjana voi olla myös itsenäinen sana ”mio”, jonka merkitys on italiassa ja espanjassa 'minun'. Näin arvelee pikaisesti katsomani lähde. Minusta aika järkeenkäypää.
Kirjassa " Mio, poikani Mio" mainitaan pojan ikä, mutta kuka sen kirjasta on lukenut ja mikä tarkoitus Lindgrenin kirjalla on työnhakujuttuun vai onko mikään?
VastaaPoistaEn muista tarinasta mitään. Taikaviitan?
Lapun alla oleva päivämäärä ei vaikuta " Mion" kirjoittamalta. Voi toisaalta ollakin. Sanat kääntyvät hieman alaspäin, joten pientä pessimismiä vaiko epäilyä on unelman toteutumisessa.
Sentään teksti ei kaadu rajusti vasemmalle, joten optimismia ja uskoa itseen vielä kuitenkin löytyy.
Siis Mion ikä mainitaan Helsingin Sanomien artikkelissa ”9-vuotias Mio haki Husista röntgenlääkärin paikkaa”. Linkki on kommentissani ylempänä.
PoistaKirjan Mion ikää en muista, ja Lindgrenin kirjahan ei liity millään tavoin tähän juttuun. Vain minun otsikkoni on pöllitty kirjasta, koska siinä on samanniminen poika.
Kaivoin esille koulujen uuden kirjoittamisen opetuksen tekstimallin, sillä kaunokirjoitustahan eli juoksevaa käsialaa ei ole enää aikoihin lapsille opetettu. Vain tekstausta, ja numerotkin ovat yksinkertaistuneet.
Mion kirjeen kirjaimisto noudattaa hyvin opetussuunnitelman mukaista kirjaimistoa, samoin nuo numerot päiväyksessä opetetaan nykyään tuommoisina suoraviivaisina. Kirje on näin tulkittuna hyvinkin yhdeksänvuotiaan kirjoittama.
Googlasin pikaisesti sen verran, että Suomessa on 752 miespuolista ja 22 naispuolista ihmistä, joiden eka etunimi on Mio. (Muunpuolisia ei mainittu.)
VastaaPoistaEli aika monta, sanoisin. Oman nimipäivänkin Mio saa ensi vuonna.
Mio on oikeastaan ihan kiva nimi, lyhyt ja ytimekäs, nykyaikainenkin. Täytyykin kysäistä riikinruotsalaisilta ystäviltäni, miten he lausuvat Mion. Miahan lausutaan usein ”miia” eli lausuiskohan joku Mionkin ”miio” tai jopa ”miiu”?
Tärkeitä pohdiskeluja aamutuimaan!
Lisään vielä, että minulla on eräs ystävä, jonka lempinimi on Miiu.
PoistaKysypäs kuule kissoilta miten hyö sen lausuvat?
PoistaSuomessa ja Saksassahan kissa sanoo miau, mutta Ruotsissa mjau. Virossa kissa sanoo näu, Japanissa nyan nyan ja Englannissa meow. - Nyávogás, maukuu kisu Unkarissa ja Italiassa miao, Arabiassa nau. Ettäs tämänkin tiedätte.
PoistaNäin kielitieteen syövereihin päästyä kiinnostaa ehkä myös, mitä ihmisen paras ystävä, koira, sanoo eri maissa. Suomessa koira sanoo vuh tai hau hau, Ruotsissa vov vov, Italiassa bau bau ja vaikkapa Unkarissa vau-vau, Englannissa woof woof ja Virossa auh.
PoistaJa ruotsalainen kanan aviopuoliso sanoo "kokkå kiekoo".
PoistaJostain syystä, en tiedä miksi, ihailin kakarana näyttelijä Martti Kuningasta. Kaipa hän oli jostain osastaan mieleeni tarttunut.
VastaaPoistaNoh, muistaakseni koulussa näytettiin ammatinvalintafilmi, jossa Martti taisi olla metsuri tai joku, ja oli tullut aika uudelleenkouluttautua, vissiin terveysongelmien vuoksi.
Mieleeni on jäänyt, kun kertoi vaimolleen kouluttautuvansa tarjoilijaksi. - Vaimo ei paljoa arvostanut, puuskahti: "Kas kun et discjockeyksi tai balettitanssijaksi!"
Ei sentään röntgenlääkäriksi, lääkärinhoitajaksi eikä sielukirurgiksi.
Lääkärin perusvaatimuksiksi sitä paitsi luetaan vittumaisuus, ei mikään mukavuus. Jossain vaiheessa, ennen tai jälkeen, Martti Kuningas jäi mieleeni sinä kylähulluna, joka Jäniksen vuodessa kertoi kekkosen kallonmittailuistaan ja siitä, miten ne selvästi osoittivat äijää aika ajoin vaihdetun. - Minusta väitteillään oli vinha tieteellinen perusta, urkkia tosiaan vaihdettiin aika ajoin , erilaisten aikojen tarpeisiin. - Kuten sanottu, kallonmuodot sen todistavat.
PoistaMinusta Mio soveltuisi parhaiten lääkäripotilaan apulaissuorittajan oheistoimijaksi.
Nuori mylläri? Tämän yhdistin nimeen ja luulen joskus nähneeni kyseisen elokuvan, mutta en muista siitä mitään.
PoistaTuntuu hassulta, että Suomessa on lääkäripula. Kyseessä on erittäin hyvin palkattu työ, ja työpaikkoja on joka puolella. Auttaisikohan asiaa, jos koulutuksessa ei painotettaisi niin paljon matemaattisia aineita? Hyviä lääkäreitä tulisi myös matemaattisesti lahjattomista mutta empaattisista ihmisistä.
Käykääpäs joutessanne muuten kurkistamassa Ville Rannan näkemys suomalaisten onnellisuudesta täältä:
Poistahttps://www.iltalehti.fi/villeranta/a/e2bf8b4f-5a62-43e3-a131-684612519327#gallery
Tämä Ville Rannan kuvaus upposi ja sai jopa hymyilemään.
PoistaSitkeitä sinnittelijöitä suomalaiset tosiaan taitavat olla. Ei mitään turhan puhujia. Eikä mitään tyhjän naurajia.
Muuten, tuosta Miosta. Saas nähdä, seuraako tuosta jutusta lisää ja millä laineilla. Muistan lukeneeni, että Mio on kutsuttu tutustumaan ko. sairaalan röntgenlaitteeseen.
Uskon, että jatkoa Mion juttuun tulee, jos Mio nyt oikeasti on totta. Ja miksei olisi. Käynnistähän saa mukavan jutun lehteen.
PoistaSuomalaisten onnellisuus taitaa olla nimenomaan tuommoista Rannan kuvaamaa vähään tyytymistä jopa niin, että kaiken me tyynesti kestämme, mihin emme itse mitään voi.
Vaikka nykyistä meininkiä kun katselee, alkaa epäillä, että me olemme oppineet riitelemään ja ilmaisemaan mielemme samaan malliin kuin eteläisemmät ihmiset.
Martti Kuninkaan läpimurtorooli oli elokuvassa Nuori mylläri. Se mainittiin aina, kun lehdissä siunailtiin hänen vajoamistaan juoppouteen, josta hän kai lopulta onnistui nousemaan.
PoistaVille Ranta onnistuu aika hyvin pääsemään asian ytimeen tässä onnellisuus-asiassa. On turha murehtia sellaista, jolle ei mitään voi. Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa.
Tulimme näköjään Iineksen kanssa samaan tulokseen onnellisuusasiassa. Milloin juodaan kihlakahvit?
PoistaHeh, tulevana vuonna tuohikuussa, sinä kaksinnaija.
PoistaTuossa Ville Rannan piirroksessa on kyllä lumoa! Ja osuvuutta.
Tuo Rannan kuvaus sopii ns. "taviksiin", mitä heitä vielä on jäljellä näinä someaikoina. No, onhan ihmisii, monenlaissii, siit ei päästä mihinkään. Se vaan on niin lystikästä, kun tuota vanhaa kaavaa vielä vedellään. Tottakin siinä vielä lienee.
PoistaTäytyy vain toivoa, ettei tämmöinen perinteinen vähäpuheinen tai peräti mykkä - mutta hyväntahtoinen - suomalaisuus olisi vallan katoava luonnonvara.
PoistaNiin, kenpä sen tietäisi, millaisista ihmisistä Suomen kansa vaikkapa 50 vuoden kuluttua muodostuu. Vaikka kyllä se vanha pohja silloin vielä voi olla vaikkakin monenlaisia maahanmuuttajiakin tänne voi tupsahdella.
PoistaEn pelkää niinkään suomalaisten nainteja ja sikiämisiä ulkomaan elävien kanssa, vaan enemmän sitä oman kulttuurin tahallista väheksymistä ja korvaamista vieraalla kulttuurilla, jota jo nyt näkee.
PoistaJa viittaan nyt amerikkalaiseen pintakulttuuriin. Tästä on hyvänä esimerkkinä suomen kielen vaihtaminen englannin kieleen sillä tavalla, että nyt jo on ravintoloita, joissa palvelua saa vain englanniksi.
Toisena hyvänä esimekkinä ovat englanninkieliset yritysten ja virastojen nimet, vaikka asiakaskunta on suomalaista ja ollaan Suomessa. Me olemme useiden asiantuntijoiden mukaan ainoa maa Euroopassa, ja ehkä koko maailmassa, joka ei tarpeeksi arvosta itseään ja kieltään. Meillä jopa jollakin taholla vaaditaan opetuksen vaihtamista englanninkieliseksi.
Martti Kuningas Jäniksen vuodessa: kekkonen!
PoistaJos valita pitäisi, niin mieluummin kuitenkin enkku kuin venäjä. Se on nykyajan latina.
PoistaVaikka oikeasti valitsisin saksan, takavuosien sivistyskielen - itse asiassa luulenkin, että sain aikoinaan yhden työpaikan siksi, että olin lukenut pitkän saksan.
Kaikkein hölmöintä on kun suomalaiset ja virolaiset puhuvat keskenään englantia. Mikis on kindlasti minuga nōus.
Hölmöä on myös se, kun johtava suomalainen poliitikko puhuu ruotsalaisen kollegansa kanssa - englantia, vaikka jokainen lukion käynyt suomalainen on lukenut koulussaan ruotsia noin kahdeksan vuotta, enemmänkin.
PoistaMuutoinkin poliitikot puhuvat aika kehnosti vieraita kieliä. Sanna Marinin englannin ääntämys on luokattoman huonoa, samoin on pakko mainita Sauli Niinistö, jonka englantia kuunnellessa minua ainakin alkaa kiemurteluttaa. Nykypoliitikoista Elina Valtonen on kielitaituri, puhuu saksaakin sujuvasti.
Kyllähän se oma kieli, meillä suomen kieli, on ensiarvoisen tärkeää säilyä ja säilyttää. Maan oma kieli kuuluu sen imago-käsitykseen.
PoistaSuomi on paska maa. Yliopisto halveksii kieltämme ja haluaa kaiken englanniksi, kielellä jota afrikkalaiset apinatkin ymmärtäävät omalla hassulla tavallaan. (huom. tämä ei ole rasismia, kyse on paviaaneista ja simpansseista.). Snellman on vielä nimenä, jopa yliopiston rakennukselle, mutta ei mene kauaa, kun snellman on rasistifasistina kielletty!
PoistaMeitä sivistyneemmässä Tanskassa burkat kielletään, täällä koetaan rasismiksi, jos puhutaan mustista säkeistä. Lain mukaan naamoituneena kulkeminen on kielletty jo nyt, mutku rasismi.
Voi sinnemäki, taistolaissikoja täältä ikuisuuteen!
Erilaisia ihmisiä ja ihmisten erilaisia intressejä. Sanotaan, että erilaisuus on rikkaus, onko se sitä. Kyse on kai siitäkin, miten erilaisuutta tulkitaan ja kuka tulkitsee tai ketkä tulkitsevat. Joukossa on voimaa, sanotaan myös ja onhan se niinkin. Minkälaista voimaa, sen voi jokainen itse päättää, ken yleensä päättää. Ikuista taistoa, sitä maailmassa ihmisten kesken piisaa. Rauhaa ja rakkautta, se olisi poikaa. Turhaa unelmaa, kait. Asiat tappelevat, eivät ihmiset. Taitaa kyllä olla niin, että ihmiset tappelevat.
PoistaMissä viipyy se poliitikko, pääministeri, presidentti, muu ministeri tai vaikuttaja, joka ajaisi kansaa sopuun, yhteiseen rakentamiseen, puhaltamaan yhteen hiileen ja sopimaan asioista koko maan etua ajatellen eikä vain oman tilipussinsa 50 euron kapenemista huutaen.
PoistaTänäänkin luin lehdestä naisesta, joka valittaa sitä, että joutuu muuttamaan työllistävälle paikkakunnalle halvempaan asuntoon, koska hänen asumistukensa laskee 50 eurolla.
Nainen saa asumistuen lisäksi työttömyyspäivärahaa, hoitaa omaishoitajana vammaista lastaan, josta maksetaan omaishoitajatukea 350 e/kk, ja lisäksi lapsen vammaistukea, lapsilisää ja elatustukea.
Lisäksi nainen tekee silloin tällöin osatyötä kotoaan, muistaakseni toimittajan töitä. En tiedä noita kaikkien tukisummien määriä, mutta järkeni mukaan nainen ansaitsee tuillaan saman verran kuin keskituloinen työntekijä tai eläkeläinen, enemmänkin. Eläkeläisellä tosin veroprosentti noilla tuloilla olisi kolmisenkymmentä prosenttia, mitä en arvele naisella olevan.
Tätä ei kannata käsittää väärin. En kadehdi naisen saamia tukia enkä hänen osaansa vammaisen lapsen omaishoitajana, päinvastoin, hän tarvitsee myötämielisyyttä ja tukea.
Ihmettelen vain, miksi juttu on lehdessä siihen malliin, että nainen on julman hallituksen viaton uhri. Olen itse sen verran uuno, etten ole kuvitellut, että sosiaalisten tukien varassa voi elää lähes totaalisesti ja vuosikausia.
Tässä vielä linkki juttuun, josta yllä kerron:
Poistahttps://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010309740.html
Minulla sattui silmään se, että nainen laskuttaa yhdestä lehtijutusta 100 euroa. Siis vain sata euroa… se on aika vähän.
PoistaKun itse tein aikoinani juttuja ammattilehtiin, laskutin yhdestä parin sivun jutusta 650 euroa. Otin toki itse myös valokuvat.
Sekin on vähän, sillä tällaiset jututhan ovat itse asiassa mainoksia. Vastaavan kokoisen oikean mainoksen hinta olisi viisinkertainen, vähintään.
PS. Yritykset, joista juttuja tein, ”maksoivat” niille ammattilehdille ”haastatteluni” julkaisemalla ko lehdissä myös oikeita maksettuja mainoksiaan.
Tässä on ehkä sellainen asia, että nainen ei saa tienata enempää, koska se laskisi sitten taas työttömyyskorvausta. Näistähän on tarkat rajat, ja Kela noudattaa niitä pilkuntarkasti. Monihan on harmitellut tätä asiaa, että työttömyystuki ei kannusta osittaiseenkaan työntekoon. Ehkä hallitus on puuttumassa juuri tähän epäkohtaan.
PoistaUskoisin, että jutun nainen on laskenut tarkasti, miten paljon hän voi ansaita menettämättä työttömyystukea, kun kokopäivätyö ei käy omaishoidon vuoksi. Ja oliko lisäksi jotain omaa kuntousta?
Näin varmaan on ja sehän on selvä epäkohta. Luulisi olevan aika helppoa porrastaa tuet niin, ettei se olisi kerrasta poikki, vaan kannustaisi työntekoon.
PoistaTosin en ole tämän alan asiantuntija. Kokemuskin on aika kaukaa - kun pääsin armeijasta, eikä pohjoisessa töitä ollut ihan tyrkyllä, ilmoittauduin kortistoon.
Sitten lähdinkin parin kaverini kanssa pakettiautolla Euroopan ja Afrikan turneelle muutamaksi kuukaudeksi - ja kun palasin sieltä, tuet oli lopetettu.
Niinpä pakkasin kapsäkkini ja lähdin Ruotsiin. Töihin.
Hädänalainen ihminen tarvitsee tukensa, siitä ei ole varmaan kenenkään mielestä kahta sanaa. Useimmat meistä ovat valmiita antamaan omastaan, joku vaikka paidan päältään tai viimeisen setelinsä.
PoistaItselleni on kuitenkin ollut yllätys tukien yhteenlaskettu suuruus, silloin kun ihminen saa siis useita tukia. Ei se ole urbaania legendaa, että tuet voivat olla yhteensä enemmän kuin se summa, joka sairaanhoitajan tai opettajan palkasta jää verojen jälkeen käteen.
Toinen asia on se, että tuet taitavat olla hyvinkin pitkäaikaisia, vaikka oman järkeni mukaan niiden tarkoitus olisi kattaa akuutti hätätila tilanteessa, jossa henkilöllä on pää kainalossa tai henki katkolla. Onko meillä oikeasti muuhun varaa kurjistamatta koko maan talouden tilaa noin, että maa joutuu selvitystilaan?
Meillä oli tamikuussa 2024 avoimia työpaikkoja oli 66 232 ja työttömänä oli noin 210 000. Työttömien määrään katsotaan vaikuttavan mm. sen, että se, että työpaikat syntyvät kasvukeskuksiin, joissa asuntojen hinnat ovat korkeita. Tai sen, että palkkaus, työajat ja työmatkat eivät vastaa työnhakijan toiveita.
Tähän sanon että voi voi, kyllä ennen oli toisin. Oli itsestään selvää, että vastavalmistunut lähti työn perään eikä odottanut, että työ tulee mieluisin työajoin hänen syliinsä. Itsekin jouduin - sanon jouduin - palaamaan maaseudulle, jonne en ollenkaan Turusta halunnut. Sinne aukeni sattumoisin koulutustani vastaava täsmäpaikka, johon arvelin voivani tulla valituksi. Ja tulin. Lapsi kainalossa en katsonut voivani nirsoilla työn suhteen.
Ruotsissa olin minäkin, siis kesätöissä useana opiskelukesänä. Siskoni oli jo päässyt kansainvälisyyden ja monikulttuurin riemuihin ja minäkin innostuin lähtemään suureen maailmaan tienaamaan hurjat summat kaikkea kivaa varten, myös opiskelua.
PoistaOlin oikeasti kuin Liisa ihmemaassa, kun astuin Bore III:n laskusiltaa pitkin Tukholman satamaan, lähelle Slussenin sissejä. Kaikkialla vilisi tummaihoisia ihmisiä ja suomalaisia juoppoja. Hotellissa, jossa olin töissä, oli kymmeniä kansallisuuksia, paitsi ei ruotsalaisia kuin Greta, minun hotelliemäntäni, jonka apuna toimin ja siivosin lähinnä vessoja. Siskoni seurusteli milloin kenenkin kanssa, oli pakistanilaista, oli latinoa, oli Fabiota, oli saksalaisia ja sveitsiläistä. Minä imin lähinnä tupakkia ja haistelin maailmanmenoa ja odotin tilipäivää. Ja Suomeen paluuta.
Yhteiskunnalle tulee toki edullisemmaksi, että äiti hoitaa kehitysvammaista lastaan kotona omaishoitajana.
PoistaTulee ilman muuta. En kyseenalaista ollenkaan tätä äitiä ja hänen toimiaan tai tukiaan.
PoistaMietin vain, miksi hänestä tehtiin tällainen ikään kuin uhrijuttu, että kun asumistuki laskee 50 eurolla, perheen on muutettava ”paikkakunnan halvimpaan kaksioon”.. Käsitin niin, että muut tuet eivät laske.
Enpä yllättyisi, jos Mion 9 v. työhakemus paljastuisi jonkun mainostoimiston ideaksi saada HUS-yhtymälle kesätyöpaikkahakemuksia. Pisti silmään, että uutista ei julkaistu yhdessäkään ruotsinkielisessä mediassa.
VastaaPoistaRuotsalainen lastenkirjailija ja kääntäjä Eva Ingegärd Martinell (1934-2015) julkaisi teoksiaan kirjailijanimellä "Mio Martinell". Siinä Astrid Lindgrenin kirjan "Mio, min Mio" etymologinen yhteys.
Niin, saapas nähdä, tuleeko juttua siitä Mion tutustumiskäynnistä Husissa vai ei. Ehkä se ratkaisee, onko ilmoitus jokin jekku vai ei. Minusta molemmat mahdollisuudet ovat aika tasan.
PoistaMielenkiintoinen tuo mainitsemasi kytky tuohon itselleni tuntemattomaan ruotsalaiseen kääntäjä-kirjailija Martinelliin.
Vaan siis, millä tavalla Lindgrenin Mio, poikani Mio kytkeytyy tähän kirjailijaan? Mikä on se linkki, joka yhdistää nämä kirjailijat? Pöllikö Astrid tuon nimen Martinellilta vai miten?
Myönnän, etten edes ajatellut kyseessä ehkä olevan mainostoimistossa ideoitu kampanja, vaikka (tai ehkä juuri siksi) tunnen alan pohjamutia myöten.
PoistaSyynä yksinkertaisesti se, etten usko isolla yrityksellä pääkaupunkiseudulla olevan vaikeuksia saada kesätyöläisiä siisteihin sisätöihin.
Ymmärtääkseni asia on pikemminkin päinvastoin.
En minäkään siihen usko, että jos on jokin jekku, se olisi Husin tekemä. Eivät ne ehdi siellä jekkuilemaan.
PoistaAjattelin lähinnä, että joku yksityinen pilailee. Mutta siis, taidan kallistua kuitenkin uskomaan Mio-poikaa, joka lienee hieman varhaiskypsä ja nokkela pikkupoika. Odotan juttua Mion vierailusta Husissa.
Reilu vuosi sitten Husista erosi kahdeksan radiologia uuden palkkajärjestelmän vuoksi. He pitivät järjestelmää epäreiluna. Sattuipa sopivasti tämä "jekku", jolla yritetään herättää sympatiaa.
PoistaMutta onko Mio varhaiskypsä? Pitäisi penkoa lapsuuteni ainevihkot jostakin, mutta muistini mukaan kirjoitin 9-vuotiaana pitempiä ja fiksumpia juttuja kuin tuo?
PoistaAinakin olen melkein satavarma, että olisin 9-vuotiaana pitänyt kyseistä hakemusta lapsellisena. Että joku kakru kuvittelee pääsevänsä tuosta vain lääkäriksi…
Totta puhuen epäilin heti alussa, että kyseessä voisi olla jonkinlainen ”pikkuvanhuus” eli autismi. Tämä on siis puhdasta arvailua.
Kyseessä on hakemus, Tapsukka, ja sillä on ihan omat lainalaisuutensa ja jopa kaavionsa, jota tämä pikkuinen kirje hyvinkin taitavasti noudattaa mm. itsekehaisuineen ja motiiveineen.
PoistaHakemus eroaa vapaista kirjoitteista, eikä suuria luoviakaan irtiottoja suositella, koska niissä on riskinsä kun emme kuitenkaan tunne hakemuksen vastaanottajan mieltymyksiä. Riippuu toki tehtävästä, jota hakee. Röntgenlääkärillä ratkaisee tietysti pätevyys, ei luovuus, vaikka luovuudella erottuisikin massasta. Asialla on kaksi puolta.
PS Minäkin arvelen, että pikkuisella Miolla on niin upeita taipumuksia, että hän saattaa olla autismin kirjolla, niin kuin sanotaan. Tai sanotaanko niin, että se ei olisi mahdotonta, mutta ei pakollistakaan.
PoistaUnohtui linkki uutiseen:
VastaaPoista"Radiologit vastustivat suoritepalkkajärjestelmän käyttöönottoa sen suunnitteluvaiheen aikana addressilla, jonka allekirjoitti 60 prosenttia Husin radiologeista".
https://yle.fi/a/74-20008814/64-3-167140
Ohhoh! Onpa melkoinen sattuma. Tämä kytky asettaa Mion röntgenlääkärikirjeen uuteen valoon. Kenties Mio on olemassa, mutta on jonkun husilaisen poika.. Tai hallinnosta joku tyttö? Salapoliisinvaistoja kutkuttelee.
VastaaPoistaNimenomaan! Tämä on selvästikin HUSin (lausutaan ”huussin”) johtoportaan ideoima imagonkohotuskampanja, joka tärähtää kuin luuvitonen lukijan nenuun.
VastaaPoistaPalaset loksahtelevat paikalleen niin että kolina käy aivokopassa… kapinoiville radiologeille lyödään luut kurkkuun!
Jatkoa tälle pitää nyt seurata. Mielenkiintoista nähdä, mitä se on, vai onko mitään. Tuleeko mediaan juttu yhdeksänvuotiaasta Miosta katsomassa valaistuja luita? Kyllä se tämän nyt vaatii.
VastaaPoistaVaan nyt kuuluu lakkorintamalta kamalia. Alkosta loppuu juomia. Ellei Suomen kansa nyt nosta metakkaa, on jokin vakavasti pielessä. Tähän mennessä lakkoa ei ole huomattukaan, ainakaan täällä pikkukaupungissa.
Aluksi en nähnyt mitään erityistä ideaa tekstissä. Miksi pikkupoika keksisi kirjoittaa ko. hakemuksen. Mikä motiivina?
Poista1. Joko poika on erityisen huumorintajuinen tai joku on tehtävän antanut
2. Ko. Mioa ei ole olemassa, vaan tekstin motiivit ovat tarkoitushakuisia, mutta minkä vuoksi?
3. Taustalla vaikuttamassa voivat olla anonyymin mainitsemat radiologit ja heidän luilla irvaileva "käsialansa".
Aika naurettavaltahan tuntuu
että töitä haettaisiin jonkun kehonosan röntgenkuvan näkemiseksi ilman koulutusta ja kokemusta.
Ehkä radiologit ovat kokeneet että heitä ei arvosteta.
Tapaus on mielenkiintoisempi kuin luulinkaan. Selvää on oikeastaan vain yksi asia. Kirje on kirjoitettu ja annettu medialle.
PoistaMedia ei ole kirjettä keksinyt, pyytänyt tai onkinut mistään Instagramista tai Facebookista, vaan kuva kirjeestä on lähetetty oma-aloitteisesti medialle.
Ensimmäisenä miettii kirjeen medialle lähettämisen motiivia, ei niinkään kirjeen kirjoittamisen motiivia, koska äkkipäätä kirjehän tuntuu lystikkäältä lapsen tempaisulta, jolle aikuiset saavat hyväntahtoisesti nauraa. Onko se sitä, saattaa jäädä arvoitukseksi.
Itseäni epäilyttää eniten yhdeksänvuotiaan lapsen kuva tässä. Käsiala voi hyvinkin olla yhdeksänvuotiaan tekstausta, jopa mallikirjaimin, mutta muuta hieman mietiskelen. Mio on siis nähnyt ilmoituksen bussissa ja kaikki on säilynyt hänen mielessään kotiin asti, Husin nimi ja osoitetiedot ynnä muut yksityiskohdat.
Vasta kotona hän on istunut kirjoittamaan hakemuskirjeen ruutupaperille kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja vienyt sitten vielä kirjeen postilaitokseen postitettavaksi. Aikamoinen pitkäjänteinen suoritus pikkupojalta.
Otin juuri kantaa tähän asiaan tuossa hieman ylempänä.
PoistaHusin osastonylilääkäri Miikka Korja tweettasi 15.3 Mion työpaikkahakemuksen X:ssä. Tämän jälkeen MTV3 julkaisi sen. Lopulta myös HS ja IS.
VastaaPoistaAstrid Lindgrenin lastensairaalaa Solnassa kutsutaan Mioksi. Myös lastensuojeluryhmän nimi on "mio".
Niinpä oli, Miikka Korja Husista tviittasi asian. Hauskaa, että MTV3 sattui huomaamaan Korjan tviitin ja teki siitä herttaisen jutun.
VastaaPoistaNythän tilanne on se, että Miolle suunnitellaan tutustumispäivää Husiin.
Kiinnostava tapaus tämä Miikka Korjakin on. Hänen huonosta käytöksestään on annettu monta kirjallista ja suullista valitusta. Hän on myös saanut klinikkansa henkilökunnalta diplomin poikkeuksellisesta yhteistyökyvyttömyydestä ja ylimielisyydestä virantoimituksessa joitain vuosia sitten. Husissa taitaa edelleen kiehua pahemman kerran. Pieni Mio parantaisi kyllä imagoa.
Googlasin Miikan ja yritin saada palaset loksahtamaan kokoon, en ihan onnistunut, mutta melkein.
PoistaYmmärsin pikaisella vilkaisulla, että Miikka on aika impulsiivinen persoona, joten Mion hakemuksen julkitulo selittyy sillä.
Ihan mainio kampanja. Annan tästä Miikalle täydet pisteet.
PS. Luovat ihmiset ovat usein eri tavoin omituisia. Ei se ole vika, vaan ominaisuus.
Oli omituisuus sitten ominaisuus tai omaksuttu reaktiotapa, niin sitä sopii hyvinkin tarkastella. Kaikki poikkeva on kiinnostavaa. Esimerkiksi oppilaissani kiinnyin eniten näihin omituisuuksiin, oli kyseessä sitten pikku teuvohakkarainen tai pikkustalini. Miikan tausta on huisin jännä, ja selittänee hieman hänen X-nostojaan. Pikkuiselle Miolle toivon tietysti kivaa käyntiä Husissa.
PoistaPS Jostain tuntemattomasta syystä nämä ”omituisuudet” osuivat aina poikaoppilaille minun koulussani. En muista yhtään tyttöhakkaraista tai tyttöstalinia. Myös lukihäiriöiset oppilaat olivat poikia, ei koskaan tyttöjä. Tytöt, myös ne kiltit kympin tytöt, jäivätkin minulta vähän pimentoon, minkä myönnän kättelyssä.
PoistaEhkä tytöt eivät pieninä olleet häirikköjä eli ylivilkkaan rohkeita samalla tavalla kuin jotkut pojat, mutta muistan kaikki kyllä persoonina, en samanlaisena massana.
PoistaVarhaisteini-iässä osa tytöistä alkoi erottua rohkeudellaan ja rempseydellään tai muilla ominaisuuksillaan. Enemmän kuin pojat, tai sitten minusta vain tuntui siltä.
Ja kyllä minua harmitti, että minut laskettiin kilttien poikien kastiin.
Tytöt olivat selkeästi kilttejä ja tunnollisempia, pojat vallattomia velmuilijoita. Täällä pikkukaupungissa kohtaan näitä entisiä oppilaitani usein. Yksi heistä on nykyään taloyhtiöni isännöijä, toinen taloyhtiön tilintarkastaja, kolmas fysioterapeuttini, neljäs istuu Alkon kassalla, viides S-pankin konttorissa, kuudes marketin kassalla, seitsemäs on luottokampaajani, kahdeksannelta ostin autoni jne. Asioilla on puolensa.
PoistaEn pidä tyttöjä kiltimpinä kuin poikia. Tytöt ovat salakavalia esim. kiusaaminen koulussa on psykologista ja emotionaalista (ryhmästä poissulkeminen, juoruilu, maineen mustamaalaus) ja täten piilevää. Sitä on vaikea huomata ulkopuolisena.
PoistaTämä tyttöjen tekemä kiusa on käsittääkseni lisääntynyt tuosta ajasta, johon viittasin ja jolloin sitä ei juuri pinnan allakaan ollut. Tytöt noudattivat koulun ohjeita ja sääntöjä poikia kuuliaisemmin.
PoistaEli olet varmasti oikeassa tuossa tyttöjen tämän päivän psykologisessa kiusanteossa. Uskon sen aika helpostikin. Tytöt osaavat juonia salakavalasti eristämällä jonkun piiristään, niin kuin kuvaat. Tai pilkkaamalla somessa, ja levittelemällä valheita tai salakuvia.
Kaiken kaikkiaan julma kiusaaminen on nuorten parissa lisääntynyt järkyttäviin määriin ja tapoihin. -Ja lisärahalla tästä ei selvitä eikä pakkokoulutuksella, vaan rakenteellisilla muutoksilla ja vanhempien kasvatuksella.
PoistaMikähän osuus kaikella somella on nuorten lisääntyneeseen kiusaamiseen ja väkivaltaan?
Tämä olisi tärkeä tutkimusaihe. En itse usko ollenkaan siihen, että some vain heijastaa nuorten pahaa oloa ja tuo esille sen henkisen väkivallan, joka yhteiskunnassa on. Väitän, että se on suureksi osaksi somen synnyttämää.
Herjaaminen ja kiusaaminen on helppoa kasvottomana anonyymina, ja nykyään jopa omalla nimelläkin. Nuoret ovat kasvaneet älylaite häkkisängystä asti kätösissä ja imeneet sieltä vähitellen vihamielisen keskustelukulttuurin. On päivänselvää, että tapa kohdella muita ihmisiä tulee paljolti täältä.
Kun katsoo tänä päivänä minkä tahansa luottettavana pidetyn sanomalehdenkin keskusteluja vaikkapa politiikasta, niin keskustelut ovat monesti repiviä ja eettisesti rumia jopa Helsingin Sanomien artikkelikeskusteluissa. Toimittajamoderaattorit eivät pidä kiinni keskustelujen eettisistä ohjeista, vaan päästävät hyvinkin rumia ja henkilöön kohdistettuja murskakommentteja läpi.
Totta, mitä sanot.
PoistaSurullisinta tässä on se, että he jotka Somen mahdollisuuden oman agendansa julkituomiseksi ensimmäiseksi osasivat hyödyntää (= Suomen Sisu), sen myös käyttivät. Ja yhtenä johtotähtenä silloin hääräsi eräs J. Halla-aho, intellektuelli, jota kukaan ei ottanut sen vakavammin. (Ei ainakaan ystävämme Panu Höglund) Vasta seuraavassa tsunamissa Somen omi haltuunsa Johan Bäckman ... mutta teki sen myös todella, todella hyvin. Joo. (Ehkä siksi että hänellä oli paljon ruplia käytettävissä... en osaa sanoa. Rupla silloin oli kumminkin vaihdettava valuutta jo.)
Yhteiskunnan (= ihmisten?) kahtiajako ei tämän päivän keksintö ole eikä se - vaikka nykyhallitus kuinka yrittäisi – sen irstaampikaan ole kuin ennen. (kts. historiaa) Kysymys kun on ihmisten (sovittamattomista) eturistiriidoista.
Joo.
Se politiikasta. Koska mielestäni politiikka on yhtä tylsä aihe kuin Raamatun kaanonit, eli se, sanoiko Jumala näin... vai sittenkin jotenkin vähän toisinpäin...? (vrt. Apologetiikka. tai älä.)
Jos politiikka – kuten sanotaan on ”yhteisten asioiden hoitamista” – niin niitä kannattaa hoitaa oman taloyhtiön kokouksissa. Kyllä. (Tai miksei myös oman firman pikkujoulujuhlissa. Okey.)
Ps. Pidän sinusta Iines vaikka olet monessa asiassa helvetin rasittava. (Mutta kirjallisessa mielessä kiva. Voi että!) Olisi kiva jutella vaikka mistä. Ja rikkautta olisi juuri se, että ollaan eri mieltä, millä muulla lailla keskustelu mielenkiintoista olisikaan... tai sen pyörteet? Hauskintahan on se, että ihmiset ovat sitä mieltä mitä ovat, koska eihän se heidän vikansa ole! Ei tietenkään. (Ajattelepa sellaista tilannetta, että meidän Herramme Sebaot tulisi sanomaan esim. Nooralle että "homot on yhtä sympaattisia ellei vielä sympaattisempia ihmisiä kuin ns. heterot"... niin oon varma että Noora sanoisi siihen "Herra, uskon Sinua. Mutta tässä asiassa oot kyllä väärässä." –Tästä syystä minä tykkään Noorasta kovasti!
Se, että pystyimmekö ymmärtämään tai hyväksymään myös muuta kuin omat ennakkoluulomme, se vaatii nöyryyttä. Koska ei meidän päätä kukaan muu käännä kuin me itse. Ja se meidän ongelmamme just on, Iines.
Aikoinaan ihastuin tähän virkkeeseen, jonka runoilija Kari Aropuro (joltain muulta varasteneena?) sanoi, kun sanoi, ettei voi pyytää anteeksi... koska
Poistaolen tekojeni summa, eikä minusta voi vähentää.
No jaa, aina ihmisestä jotain voi vähentää, ottaa siltä pois vaikka pää. (Eikä se sitä itse edes heti huomaa.)
Mikis, Mikis, muuttolintu. Palaat aina joskus, ja sitten taas menet lämpimämpiin maihin. Tänään tulivat telkätkin Loimijoen mutkaan. Ja iso parvi joitain kiljuvia hanhia lensi pääni yli. Variksella oli risu nokassa, iso karahka, ja se lensi vaivoin oksien yläpuolella. Parvi urpiaisia kujerteli koivikossa. Kiva katsella kevään kohinaa uusilla silmälaseilla ja kehyksillä. Niiden läpi maailma näyttää kauniilta.
PoistaVaan maan kamaralla ihmiset tapppelevat ja pitävät höyrypäisesti asemistaan kiinni. Kutaleet. Puuttuu enää astalot käsistä. Yle runoilee, Hesari runoilee. Kivahan se on, että toimittajatkin ymmärtävät fiktion merkityksen, kun fakta on niin kamalaa. Luokaapas meille vähän parempi maailma. Minusta se runoillut toimittaja oli aamuteeveessä ihana ihminen, vähän kuin särkynyt tästä huomiosta. Oli kai kuvaillut jonkin haukan lentävän pilkkijän pään yläpuolella, vaikkei siellä mitään lentänyt, räntäsadetta vain vihmoi.
Viikko sitten, kun satoi lunta, kirjoitin mm. että
PoistaTänään on aamu, maisema piiloutuu lumeen, elämme kuin piirustuslaudalla. Kamalan nättiä. Kun ajaa auraamattomia teitä, ajattelee että ”kunhan ei särkisi mitään”. Puut, niiden pulleus lumesta, oksat kuin väsyneet kädet, tämä valkoisuus syyllisintä tässä. Ja hiljaisuus. Tilhi syksyllä kun nappaa pihlajamarjjoja suuhunsa, se tulee känniin eikä sano mitään, sen nokka vaan sanoo ”kloks, kloks, koloks”. Aina muualta tulee joku muu.
Ei, silloinkin ryyppäsin kaikkein eniten - vv. 2001-2002, en koskaan ollut agressiivinen kellekään. (Paitsi tietysti itselleni.) Se oli kamalaa aikaa minulle, mutt miksi minä siitä muita olisin syyttänyt. En.
Ps. Lueskelen nyt - koska haluan hävittää ne - päiväkirjojani, ja olen nyt vv. 2001-2002. Enkä sano nyt muuta kuin "voihan vittu"...
Mutta on siellä kyllä - ikävä kyllä - ihan hyviäkin virkkeitä. Naurettavan hyviä... Joo.
Purin agressiivisuuteni nyrkkeilykehissä, ja kun huomasi, että pärjäsin siellä (helvetin) hyvin, miksi sitä mun muualla sitten olisi pitänyt todistaa? - Kerran Tukholmassa - en muista minkä takia - niin yksi Jorma Ojaharjun kokoinen ruotsalaismies halusi haastaa minut... kai siinä oli jotain sanailtu Ingmar Johanssonista ja sen semmoisesta... niin kai. Mutta kaikki tapahtui han herrasmiesmäisesti. Meillä oli omat sekundanttimme, hänellä omansa ja minulla Lankisen Markku, filosofi. Takit otettiin pois päältä, sitten nyrkkeilyasento - josta huomasin heti, että tämähän on amatööri. Iso ukko mutta amatööri. Löin kaksi vasen-vasen hämäyslyöntiä ja sen perään oikea suora, niin se oli selällään maasssa. Kun hän pääsi takaisin ylös, käteltiin, ja Markku sanoi jotain ruotsiksi kun osasi paremmin kieliä, ja lähdettiin muualle.Hyvin kohteliaita oltiin.
PoistaSe oli joku puisto Tukholmassa, muistan.
Miten paljon säkeitä ihminen hävittääkään, kun haluaa poistaa jälkensä muiden katseilta. Intiimejä tuskan parahduksia ja sama toisin päin. Hankin jopa paperintuhoojan, sellaisen sähköisen silppurin, johon arkit syötetään tuhottavaksi. Laite piti kauheaa meteliä ja luovuin koneellisesta silpunteosta. Keksin toisen tavan tuhota päiväkirjamerkintöjäni. Nostin arkkinipun kerrallaan muoviämpäriin ja täytin sen kuumalla vedellä. Annoin paperien vettyä, jolloin ne oli helppo muusata palasiksi ja piukiksi mytyiksi. Suosittelen. Harmittaa vain yhden aika hyvä runon joutuminen vahingossa muusiksi. Maa lumen tulla. Nyt en muista kuin tuon säkeen. Muistan vain, että se oli kirkas ja kuulas, olin siihen tyytyväinen, mitä yleensä en ollut.
PoistaMyös kirjastoani katselen sillä silmällä. Eihän kukaan noita kirjoja halua. Mietin suunnitelmaa: yksi kirja viikossa jätepaperikeräykseen. Ei, vaan sekajätteeseen, luin jostain. Kirja kuuluu sekajätteeseen, ei paperin- eikä pahvinkeräykseen.
En tykkäisi kehua itseäni mutta kun on pakko.
PoistaIsäni ensimmäisen avioliiton kaksoisveljekset - Ripa ja Rape - olivat SM-tason nyrkkeilymestareita, sekä hopea- että kultamitalisteja. Minä pikkupoikana ihailin heitä. Mutta kun otettiin varjonyrkkeilyä (= ihan haastava steppailua) niin toinen heistä sanoi - en tiedä kumpi, kun olivat niin saman näköisiä, että "älä ikinä lopeta nyrkkeilyn harrastamista, koska sä oot lahjakkaampi kun me yhteensä"...
Kauniisti sanottu, kun niitä siis tosiaan oli kaksi. Mutta lopetin silti nyrkkeilyn, kun minua rupesi kiinnostamaan pehoset... (eikun ihan oikeasti: en halunnut mättää ketään enää turpiin sen takia että olin sitä niin paljon parempi.jos olisi oikeasti halunnut pärjätä vielä pitemmällä, esim. olypialaisissa, se olisi vaatinut sellaista 'tappajn luontoa' , johon minusta ei ollut. (Ei ole.
Minullakin paperisilppuri mutta ei sitäkään - tosiaan - voi ylirasittaa. Muutaman kerran kun olen muuttanut jostain toisesta paikasta toiseen paikkaan, olen pakannut papereitani (n. 10-15 kg) laatikkoon, jonka kierrätyskeskus hävittää.... siis sillä lailla salaa ja intiimisti, kuin esim. sairaaloiden potilastiedot. - Vähän se maksaa, mutta ei sen enepää. Laskeutuu päälle mielenrauha.
PoistaPs. Kirjat on kans perkele yks ongelma. Viimeksi kun muutin Mikkelistä Jyväskylään, yritin päästä mahdollisimman omesta eroon. Mutta esim. kierrätyskeskuksiin ne - voi vittu vieköön - ne ei huoli millään niitä. No, muulle tavaralle ne toki olivat ahneita... niinpä minä sitten pahvlaatikoiden alle kasasin kirjoja, päälle jotain kaupaksi käypää tavaraa, veivät mennessää.. heh,he. - Nyt ajattelen, kun noita kirjoja mulla edelleen on liikaa, että kun kun käyn kirjastossa lainaamassa luettavia kirjoja itselleni, niin samalla salaa kassistani pistän omia kirjojani snne hyllylle, tietysti aakkosjärjestyksen mukaan, tietysti. Koska olen pedantti (ransk. pédant < lat. paedago'gans) ihminen. - Olenpas!
Ps. Koulutytöistä minulla ei taas ole muuta kuin muistoja. Ajatellaanpa vaikka teinihippoja! Hyi! Koska vanhempi veljeni, joka pitkä ja muistutti (ainakin kauempaa katsottuna) Errol Flynniä, niin kaikki akat... siis anteeksi teinitytöt, olivat hänestä kiimassa... siis anteeksi ihastuneet, niin eihän Markusta kaikille iloa ollut. Niinpä minä, hänen pikkuveljenään pääsyn myös näihin orgioihin mukaan... Joo, joo siellä kotihipoissa tanssittiin Nat King Kolen kähisevän äänen äänen alla, "Ramblin Rose" tms. (en ole niin varma kun luin pitkää saksaa) ja vähän puristeltiin... niin, toistemme kleduja. (Koska... ei sen ikäisillä friiduilla vielä tisejä ollut. Eikä kummoisempia pakaroitaan. Ei vaan ollut.)
PoistaTotta: tytöt osaa olla kans kamalia.
”Puut, niiden pulleus lumesta…”
PoistaMikiksen runoilut tuovat mieleeni Saarikosken, mutta Mikis kirjoittaa runollisemmin. Pulleus lumesta… ihana ilmaus.
Minäkin huomaan tulleeni vanhaksi (teidän tavoin): mietin näet tässä eräänä päivänä, että pitäisiköhän alkaa polttaa päiväkirjojani - ja nimenomaan uusimpia, ei vanhimpia.
Nuoruuden päiväkirjat voi hyvin jättää jälkipolvien ihasteltaviksi, mutta jo keski-ikäisen käninät ovat tylsää luettavaa… ”muija inisi taas kaljottelusta, vaikken ottanut kuin viisi… no, kuusi tai seitsemän, mutta kittasin nopeasti että ehtisin himaan ennen hesaria…”.
Uskon helposti Mikiksen nyrkkeilylahjoihin. Sen huomaa jo kotimatkalla Kosmoksesta, kun askelluksessa on cassiusclay-tyylistä perhosmaista keveyttä ällistyttävin sivuaskelin.
Runoudessa ja nyrkkeilyssä on jotain samaa - herkkyyttä, lujuutta, hämäystä, sivalluksia, tyrmäys.
Muistan, Tapsa, kun tavattiin Vanhan Kellarin terassilla. Oltiin sovittu, että tavatasan, ja totta kai minä ajattelin (koska välillä ajattelen kaikenlaista) että mikähän ekonomi tai pölynimijämyyjä sieltä kohta tulee... Eikä me oltu sovittu, että se joka tulee, sillä on valkoinen neilikka rintataskussa ja vasemmassa kädessä huolimattomasti taiteltu Daily Worker... ei perkele, sieltä tuli ihan tavallisen äköinen ihminen, villapaita päällä, eikä mitään lehteä kädessä...
PoistaPakko sanoa, myös Teepussille, jos hän tätä lukee, että Tapsa mielestäni on paljon, paljon fiksumpi ihminen kuin kukaan ees luulisi. (Ps. minä heidän mukanaan!)
Joo.
Minun deoksiribonukleiinihapponi ovat sillä lailla kaksoiskierteisesti kietoutuneet toisiinsa että - jonka ymmärrän heikkoudekseni - en osaa suudella miehiä suulle. Naisia vain.
PoistaMehän suutelimme Mallun - rauha hänen muistolleen, luin hänen muistokirjoituksensa taannoin Hesarista - kanssa Pukinojan jäällä, kun olimme luistelemassa. Ihmettelin kauheasti, kun se ei tuntunut miltään. - Tuntuuksusta, kysyi Mallu ja minä sanoin että ei tunnu. Ei tuntunut Mallustakaan. Jatkoimme piruettien harjoittelemista. Paljon melua tyhjästä.
PoistaNyrkkeilyssä on paljon samaa kuin shakin pelaamisessa. Polla pitää olla kunnossa että on siirron edellä sitä, mitä tapahtuu seuraavksi. Ei nyrkkeily ole siltä - vaikka tottumattoman silmään joskus siltä näyttää - että läiskii sinne sun tänne. Jos on vahva, silläkin aikansa pärjää. Mutta ei kovin pitkälle. Kehässä pitää ymmärtää mitä tekee, ja kontrolloida. - Tietysti myös pitää hallita tekniikka... eikä lahjakkuudestakaan kamalasti haittaa ole. .
PoistaPanenpas tähän yhden hauskan anekdootin...
Poista(alkaa yht'äkkiä nauraa kamalasti, HAHHHOHHAH)
Enpäs taida sittenkään panna, kun nauratti niin kamalasti.,
(ääni kulissien seasta anoo; PANE NY KUMMINKIN!)
No joo, olkoon menneeksi.
"Pertti Purhonen (hirveen lahjakas nyrkkeili, mutta ei koskaan viitsynt harjoitella) voitti Tokion olympialaisissa pronssia. Siis mitalin. Elis Ask (valmenta ja enemmän kuin legenda on eläessään) oli tästä tietysti hyvin ylpeä. ikein ylpeä! utta totesi, että "onneksi Purtsi ei voittanut kultaa. Jos niin olisi käynyt, olisi Mannerheimintietä pitänyt leventää..." - Tunsi toki suojattinsa.
Pannaanpas sitten toinenkin, tosi juttu.
PoistaEräässä tamperelaisessa teatterissa 1920 luvulla esitettiin Aleksis Kiven "Nummisuutarit" näytelmää. Loppukohtaus - jossa pettynyt hääkulkue palaa takaisin kotiin - oli lavastettu suurieleisesti. Mm. näyttämön edessä pomppi pillipiikari, jolla oli klarinetti ja joka uhoskovaäänisesti että "minäpä töräytän heidän tuloksi iloisen juhlaklaneetin... " Ja sitten hän puhalsi siihen puiseen tekosoittimeen... idea kun oli, että näyttämöverhon takana joku OIKEASTI puhaltaa klarinettia... Mutta kun tämä ukko ei ollut paikalla, oli ilmeisesti sammunut (?), eikä mitään kuulunut, niin tämä näyttelijä entistä kovemmalla äänellä huusi että "TAIDANPA TÄSTÄ KLANEETISTA PUHALTAA NYT OIKEIN MAHTAVAT TERVETULOA TÖRÄYKSET” ja jäi odottamaan… mutta kun oli edelleen hiljaista, so. esiripun takaa ei mitään kuulunut, niin totesi sitten vähän ajan kuluttua, että "TAIDANPA TÄLLÄ KERTAA JÄTTÄÄ NUO TÖRÄYKSET TÖRÄYTTÄMÄTTÄ... Niin hääseurue tuli sitten verhojen takaa esille ja.näytelmä saattoi jatkua. Kuin ei mitään.
Nyt mie meen maate.
Kyllä teatteritaide on lumoavaa! On se.
Mie taas nousin ylös. Noista päiväkirjojen hävittämisestä. Äidilläni kaatui ensimmäinen sulhanen - niin kuin olen täällä kertonut - sodassa Kannaksella häiden aattona. Oli jo kolmasti kuulutettu ja sulhasta odoteltiin. Tulikin sitten arkussa. Meillä oli kotona kirstun pohjalla, lakanarullien alla, sinikantinen albumi, jossa oli hopeiset punotut nauhat. Se oli tabu, siitä ei saanut puhua, sitä ei ollut olemassa. - Ei sitä saa katsoa, sanoi äiti kun katselin valokuvia. Yhdessä kuvassa äiti istui veneen perässä hymyillen ja sormuskäsi välkkyen. Toisessa kuvassa oli outo valkotukkainen mies, myös hymyillen ja sormuskäsi hänelläkin ojennuksessa. Albumi pantiin takaisin sinne lakanarullien alle eikä siitä koskaan puhuttu äidin kanssa. Vaan osasinhan minä lukea leikatun kuolinilmoituksen, jossa oli kaipaajana ensimäisenä äidin nimi, ja sitten vieraita nimiä.
PoistaSain muutama vuosi sitten yllätyksellisen kirjeen Pohjanmaalta, lähettäjänä tämän albumimiehen veljenpoika, niin kuin hän itsensä esitteli. Hän oli sukututkimuksen kautta törmännyt nimeeni. Koko sukua oli vuosikymmenet kalvanut epätietoisuus siitä, miten minun äitini oli käynyt kaatuneen sulhasen hautajaisten jälkeen. Hän ilahtui kuultuaan, että äiti oli löytänyt uuden miehen ja saanut kaksi tytärtä. En hennonnut kertoa hänelle, että oikeasti äiti ei koskaan kokonaan toipunut suuren rakkautensa kuolemasta, etenkään kun tuo uusi mies, isäni, osoittautui onnettomaksi alkoholistiksi.
En minäkään tästä asiasta osaa puhua tyttäreni enkä edes siskoni kanssa. Asia on edelleen tabu suvussamme. Mietin nyt, pitäisikö minun hävittää kaikki se materiaali, jonka tuo kaatuneen sulhasen veljenpoika minulle lähetti: sukukirja, jonka hän oli suvustaan kirjoittanut, suurennetut uudet valokuvat hautajaisista, joissa äiti esiintyi hymyilevänä aivan vieraan suvun keskellä, vain arkun vieressä hän oli vakava. Toisaalta olen jo päättänyt, etten hävitä niitä. Ne ovat historiaa, luki ne kuka tahansa. Ja se veljenpoika vaimoineen oli käynyt kesällä jättämässä sinivalkoisen kukkakimpun äidin haudalle, mökkimaisemiin.
Tämä on niin koskettava tarina, että vähän liikutuin sitä lukiessa… osaan hyvin eläytyä äitisi kaipuuseen, sillä serkkujeni isä eli tätini mies kaatui kesällä 44 ja ruumis jäi sinne.
PoistaSiksi tätini odotti vuosikaudet, että jospa mies palaakin, vaikka sotakaverit olivat käyneet kertomassa, että ei palaa, oli saanut niin pahan osuman, olivat nähneet.
Silti tätini ei mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka kanssa asui ja jota pidin setänäni, vaikka tiesinkin ettei hän serkkujeni isä ollut. He avioituivat vasta vanhoilla päivillään.
Näitä tarinoita on paljon. Mutta tuo, että sulhanen tulee arkussa, on kyllä koskettava. Muistelen, että jossain elokuvassakin on tällainen kohtaus?
PS. Juuri tuollainen materiaali on sellaista, jota ei missään nimessä pidä hävittää.
Ps. Nuo serkkuni olivat siis minun näkökulmastani aikamiehiä, komeita kookkaita korstoja, tulleet kuulemma isäänsä, ja asuivat vielä kotonaan minun lapsuudessani. Ihailin heitä suuresti.
PoistaKoskelastahan tulivat pojat arkussa, kun heitä oltiin vastassa juna-asemalla. Elävinä odotettiin. Siis Täällä Pohjantähden alla.
PoistaIines, kommenttisi kaatuneista sulhasista on sydämeenikäypä ja muistelen tyhmää nuoruuttani, jolloin olin mustasukkainen menneistä.
Poista- Mut nyt on kohta päästäinen ja kivaa kaikille, kun se ei enää ole niin surullinen!
Pääsiäiskivaa Riku, sulle, ja kaikille muillekin. Täällä Satakunnan sydämessä on tänään upea lämmin ja autereinen kevätpäivä. Pään yli lentää jatkuvasti erilaisia lintuparvia, suuntaavat Puurijärvi-Isosuon lintualueille. Lämpötila ainakin hipoo 10 astetta! Takapihan terassilla voi istua ilman takkia.
PoistaTein tänään lahjoituksen erään merialueen veisistön suojelemiseksi. Kyse on tietysti mökkirannasta, ja koska olen vesialueen osakas, sain osakeannista peräti 33 euroa, jonka lahjoitin siis meren pelastukseen. Hyvä minä! Ilmastotalkoot!
Jotain hyvää Venäjältä.
VastaaPoistaSuuri ilo ja helpotus oli katsella terroristien kauniisti meikattuja kasvoja. - Venäjällä on aavistus toivoa, odotamme islamisteille luoteja takaraivoihin.
Kauheaa menoa naapurissa. Yhdeltä onnettomalta oli silmä valahtanut poskelle. Kaikilta muilta oli poski turvonnut ja mustelmia silmän alla. Vaan mitäs menivät ampumaan viattomia ihmisiä. Siitä saivat, nilkit. Karman laki kosti Putinin avulla.
PoistaSyyn ja seurauksen laki karma on hyvin julma ihmisoikeusnäkökulmasta esim. vammaisille. He ovat opin mukaan tehneet jotain pahaa ansaitaakseen kohtalonsa. En ymmärrä!
VastaaPoistaEnhän minä tosissani Karman laista puhunut. Satuin eilen silmäilemään erästä keskustelua, jossa ihmiset taisivat ihan tosissaan selitellä kaikkia kamaluuksia elämässä Karman laista johtuviksi.
PoistaJos Karman laki olisi totta, sen luulisi olevan oikeudenmukainen. Eihän kenenkään vamma tai sairaus ole ihmisen oma syy. Tai muukaan paha vastoinkäyminen. Toki pahoilla teoilla voi olla ja joskus onkin erilaisia seuraamuksia, mutta se johtuu pahasta teosta itsestään eikä mistään Karman laista. Maailma ei siis ole aina oikeudenmukainen, eikä Karma nyt ainakaan hoitele oikeuden jakamista.
Karman lain ideahan siinä muodossa kuin se idän uskonnoissa esitetään on hyvin selkeä ja oikeudenmukainen: sitä niität mitä kylvät.
PoistaMutta onko karma totta, se on jo toinen kysymys. Nuorena jopa toivoin, että se olisi totta. Sehän selkeyttäisi elämää ja tekisi hyvyydestä tavoiteltavaa.
Tietysti Anon näkökulma on hyvä eli köyhyys ja vammaisuus ja epäonni olisi helppo sysätä ihmisen omaksi syyksi. Toisaalta karmaan uskominen voisi helpottaakin elämää, sillä silloinhan kärsimys tässä elämässä olisi vain väliaikaista ja kun sen kestää nurkumatta, niin seuraavissa menisi paremmin.
Mutta aika harva meistä suomalaisista ja länsimaisista uskoo karmaan. Tai mihinkään jumaliin. Itämaissa se lienee yleisempää.
Minä toivon, että karma olisi totta, mutta en ole enää siitä varma. Mutta eikö kannata elää niin kuin se olisi totta?
Kannattaa, ehdottomasti kannattaa elää niin kuin karma olisi totta. Mutta vain, jos muutkin ajattelevat niin.
PoistaSe on siis ääretöntä idealismia tässä maailmassa, jossa oma keho on nostettu kultaiseksi vasikaksi ja kaikki muu on toisarvoista. Lapsia ei osata enää kasvattamaan nöyryyteen, jota karma vaatii. Mulle kaikki heti ja nyt. Tottakai kaverilta voi ottaa lelun, jos voi. Ja mähän voin. Tämä on nyt käytäntö. Valitettavasti.
Minun mielestäni karma ei vaadi mitään. On ihmisen oma valinta mitä tekee ja seuraus tulee perässä. Pienistä teoista pieni seuraus, isoista teoista iso seuraus - toivottavasti.
PoistaMinusta on vain kivempi elää kilttinä ja sopuisana kuin tylynä ja ilkeänä. Netissä kyllä ärähtelee ja ilkeilee herkemmin kuin elämässä.
Mutta ei näin vähästä ikuiseen kadotukseen joudu. Eikä suistu sairauteen ja köyhyyteen - enemmän se vaatii. Mutta harvahan sitä tietää mitä on edellisissä elämissä tehnyt. Jos mitään.
Tarkoitan sitä, että jos yksi elää viattomasti ja "oikein" ja muut väärin, niin hän hyväuskoisena voi joutua "väärien" tai "pahojen" jalkoihin ja koston kohteeksi ilman että se olisi karman lain mukainen kosto tms. Mikään ei ärsytä "pahaa" niin kuin "hyvä".
PoistaIines, Iines, tämähän on kylmäävää ajattelua! Että...
Poista..."kannattaa elää niin kuin karma olisi totta. Mutta vain, jos muutkin ajattelevat niin."
Sehän tarkoittaa, että
"paskat, minähän elän niin itsekkäästi kuin ikinä tahdon, koska niinhän suurin osa muistakin ihmisistä tekee..."
Olen ymmärtänyt, että kristillinenkin usko jo tarkoittaa muuta. Että siinä ei kysytä "mitä sinä teet?" vaan ”mitä minä itse teen”. Jos siis hyvää tehdään. Ja ilman että sillä tekemistä minkään poliittisen suuntauksen kanssa olisi, eikä idealisminkaan.
Ps. Minusta Karma, ja sen mainostetut entiset Elämät ovat yhtä tyhjän kanssa, kun ei niillä ole mitään kosketuskohtaa (tai niin kuin hienommin sanotaan: rajapintaa) ihmiselle. Vai missä ne muka näkyy? Se taas on ymmärrettävää, että monelle kurjuudessa elävälle ihmiselle se on lohtu; kun elät kiltisti etkä rettelöi parempiosaisiasi (= meitä ruhtinaita ja muita riistäjiäsi) vastaan, niin arvaa mitä…? kuoltuasi sinäkin saat sitten nauttia elämän rikkaudesta, juuri niin kuin me Maharadžat nyt täällä… heh, heh... usko vaikka huvikses! Ja bonuksena vielä se, että jos oot muhamettilainen, saat nussia 99:ää neitsyttä. Ajattelepas sitä!? Ei käy aika pitkäksi, vaikkei maalliset televisiokanavat ei enää näykään. (Joo, ei ne näy. Ei näy. Ei edes Karpolla on asiaa. Eikä Me Tammelat.) Joo, kivahan sellaisessa Paradiisissa olisi olla, mutta näin länsimaalaisena skeptikkona olen kumminkin sitä mieltä, että jos ihminen tosissaan alkaa "muistamaan" miten aikanaan oli töissä Egyptin faaraon Sepseskafin hovissa... rakentamassa esimerkiksi pyramideja, tai miten hän aiemmin kiemurteli Boa-käärmeenä Monreposin puistossa ja kuunteli Annikki Tähteä… niin kyllä silloin mun mielestä on kyse mielenterveysongelmasta kuin mistään Kharmasta.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, Tapsa.
Ihminen on luontokappale siinä kuin muutkin elukat. Kun kuolee ja polttohaudataan, haihtuu kaasuatomeina (?) taivaan tuuliin. Ja maahan kun kuopataan, mätänee pois plus haihtuu kaikenlaisten pienelijöiden suihin toisinlaisina atomeina(?)... Ja kasvot imevät hivenaineita ja sen semmosia meidän hajoavista atomeistamme (?) ja puhkeavat kukkiimaan, paitsi rikkaruohot...
PoistaSellainen loppu ihmisellä on. Eikä mikään maailmankaikkeudessa siitä sen kummemmin hetkahda.
kasvot imevät ... eikun kasvit
PoistaOlipas hyvä pääsiäissaarna, Mikis, tai hyvä ojennus, jos tarkennan. Myönnän kättelyssä puhuneeni lämpimikseni, läpiä päähäni. Koetin jotenkin kuvata Tapsalle sitä, että hyväuskoisuus voi olla myös naiivia ja kostautua. Mitä se toki voi ollakin.
PoistaVaan siis eihän tuo elämäntavan valinta ensinnäkään ole mikään valintakysymys. Ei ihminen valitse hyvyyttä, armollisuutta, viisautta, pahuuttakaan. Ihminen elää luontonsa ja luonteensa mukaisesti vain hivenen itseään säädellen ja ohjelmoiden. Muu tulee niin kuin tulee. Vai mitä?
Nuorena, kun muiden kaltaisteni tavoin pohdin syntyjä syviä ja kurottelin pois oppimastani länsimaisesta kristinuskosta (jonka pelastussanoma on päätä vailla) törmäsin idän uskontoihin, joista eniten puhutteli zen.
PoistaTulin tulokseen, että jos jotain on, niin karma on ainoa mahdollinen vaihtoehto, kaikki muut uskonselitykset ovat omalla tavallaan älyvapaita himmeleitä, joita ei vuorenvarmasti ole olemassa.
Vaihtoehdokseni jäivät ateismi tai karma. Ja niin on edelleen. En osaa tehdä valintaa ennen kuin tiedän vastauksen kosmologiseen ydinkysymykseen:
Mitä tämä kaikki on?
Minulla hajoaa pää, kun mietin, mitä tämä kaikki on. Uskon, että tämä tuntemukseni on yhteydessä matemaattiseen lahjattomuuteeni. Jos jotain miettisin, niin ehkä myös miksi-kysymystä. Miksi tämä kaikki on? Ehkä se on sama kysymys?
PoistaEhkä se tavallaan onkin monelle (kuinkahan moni näitä oikeasti pohtii?) sama kysymys, vaikka mielestäni niillä on oleellinen ero.
PoistaMiksi-kysymys hakee syytä sille, mitä mitä-kysymys ihmettelee.
En tänne aina pääse kirjautumaan edes hyvin monien yritysten jälkeen. But anyway, lopullinen piikki sille 12-vuotiaalle perseeseen. Yhteiskunnan haitta koko ikänsä, emme sitä tarvitse.
VastaaPoistaPuhelimella en minäkään pääse blogiini kirjautumaan, enkä iPadilla, ellen ota Safari-sivustojen seuraamisen estoa pois päältä. Vika on Bloggerin ja koskee yleisesti siis Bloggerin blogeja. Itse siihen ei voi vaikutttaa, valitettavasti. Vain pöytäkoneella pääsen blogiini kirjautumaan ilman koukkuja.
PoistaMinä pääsen kyllä tänne ipadilla yleensä ihan hyvin, joskus harvoin kommentointi ei heti onnistu. Onneksi.
PoistaSiis iPadilla pääsee hyvin ikään kuin anonyymisti, mutta kirjautuneena sisään Bloggeriin ei pääse.
PoistaEli kirjautuneena tulee tämä kuvake ja linkin sisältävä värillinen nimi näkyviin. Muutoin nimi näkyy mustana eli niin kuin tässä yllä Tapsan ja Rikun. Minä Iines olen kirjautuneena. Jos kirjoitan puhelimella kannon nokasta, minunkin nimeni tulee mustana ilman linkkiä.
LISÄYS: Siis minä en pääse kirjautuneena iPadillani ilman seurannan poistoa asetuksista. Vain anonyymisti.
Poista