Olen usein täälläkin sanonut, että tunnustaudun feministiksi heti, kun feministit alkavat puhua maailman sorretuimmasta naisryhmästä, musliminaisista ja heidän asemastaan. Vielä ei ole tämä päivä tullut, valitettavasti. Tätä on vaikea ymmärtää eikä asiaa voi mielestäni kuitata sillä kliseellä, että muslimeilla on oikeus omaan kulttuuriinsa ja perinteisiinsä, joita muiden tulee kyseenalaistamatta kunnioittaa.
Euroopan parlamenttihan äänesti viime torstaina Strasbourgissa päätöslauselmasta, jossa tuomitaan islamistinen soluttautuminen, jonka tavoitteena on heikentää eurooppalaisia arvoja, demokraattisia instituutioita ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Lauselma hyväksyttiin äänestyksessä äänin 381 - 167. Tyhjää äänesti 15.
Suomalaisista mepeistä lauselmaa vastaan äänestivät Maria Guzenina, Eero Heinäluoma, Li Andersson, Jussi Saramo, Merja Kyllönen, Ville Niinistö, Maria Ohisalo ja Sirpa Pietikäinen.
Eli mainitut mepit ovat sitä mieltä, että naisia saa kohdella edelleen keskiaikaisten kulttuuristen tapojen mukaan, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat miehen omaisuutta ja vailla omaa näkyvää persoonaa, jolla voi olla omia haluja ja tarpeita. Naiset saa meppien mielestä siis edelleen keskiaikaiseen tapaan peittää, kaavuttaa, hunnuttaa, asettaa moskeijojen takariviin, keittiöön vailla koulutusta, toisiksi vaimoiksi, syypäiksi jos heidät raiskataan, tapetuiksi jos miehen kunniaa loukataan vaikkapa eroamalla hänestä.
Kaiken tämän edellä mainitut suomalaismepit tulivat siis hyväksyneiksi. Minun on vaikea uskoa jatkossa näihin meppeihin ja heidän todellisen henkisenkään sivistyksensä tasoon. Ovatko he oikeasti sokeita vai kylmiä? Onko heillä otsaa tämän äänestyksen jälkeen hyvesignaloida maahanmuuttajamiesten pöydissä ja moraaliposeerata näiden naisten rinnalla? Jos olisin Sanna Marinin itsevarmuudella varustettu yksilö, kysyisin heiltä suoraan, että ettekö te edes häpeä.
Sinä päivänä, kun Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu kysyy julkisesti median välityksellä, miksi musliminainen ei ole muslimimiehen kanssa yhdenvertainen täällä Suomessa, demokraattisessa sivistysmassa, jossa laki kieltää naisen syrjimisen sukupuolen perusteella, - sinä päivänä liityn feministien riveihin ja näen yhdenvertaisuusvaltuutetun palanneen juurilleen. Ja sinä päivänä uskoni suomalaiseen sosiaalidemokratiaan saattaa palata.
