Juhannushan ei ole erityisen monikulttuurinen juhla, vaan tunnettu lähinnä kalpeassa Pohjois-Euroopassa ja Baltiassa. Kansainvälisesti juhannuksen ja kesäpäiväntasauksen aikoihin eri kalentereissa vietetään jussin sijasta Pyhän Vituksen päivää. Luokaamme siis katsaus laajempiin ympyröihin.
Pyhä Vitushan on yksi roomalaiskatolisen kirkon neljästätoista pyhästä auttajasta. Hänet tunnetaan hänen parantamiensa keisarillisten tapausten vuoksi mm. vuoteenkastelijoiden, näyttelijöiden, tanssijoiden ja erityisesti tanssitautisten sekä sirkustaiteilijoiden jumalana. Hänellä oli kyky parantaa myös koiran- ja käärmeenpuremat, epilepsia sekä turvata ihminen myrskyiltä ja salamoilta.
Saksalaisen kulttuurin maissa oli keskiajalla massahysteriaa, jossa kansa tanssi kuin riivattuna. Miehet ja naiset muodostivat piirejä, joissa he bailasivat mielettöminä, voimatta keskeyttää, kunnes kaatuivat maahan uupuneina ja tajuttomina. Tanssia nimitettiin Pyhän Vituksen tanssiksi. Tanssitautia parannettiin Pyhälle Vitukselle omistetuissa kappeleisa.
Pyhän Vituksen elämäkerran mukaan hänen pakanallinen isänsä, senaattori Hylas, yritti aluksi eri tavoin saada herätyksen saaneen poikansa luopumaan kristinuskosta. Isä sulki hänet viettelevien tanssijattarien kanssa samaan huoneeseen, mutta enkelit suojelivat Vitusta lankeemukselta. Hänet heitettiin myös kuumaa öljyä ja pikeä sisältävään kiehuvaan pataan, mutta hän nousi sieltä vahingoittumana ja kuoli myöhemmin lukuisien mainetekojensa jälkeen rauhallisesti rukoillen Santa Ceciliassa.
Ja mitä yhteistä on suomalaisella juhannuksella ja Pyhällä Vituksella? Paljonkin. Nyt vain nuo tanssitautiset bailaavat läpi yön nesteyttäen elimistöään riittävästi. Voi arvata, että Pyhän Vituksen aikaiset eivät osanneet tätä puolta asiassa.
(Maalaus Anders Zorn, Juhannustanssit 1897)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti