Tikun nokassa kaksi asiaa

Tervehdin ilolla kahta tämän aamun uutisaihetta. Toinen on kasvot peittävien huntujen kiellosta  tehty kysely  ja toinen on inkluusion toteuttaminen tasa-arvoisemmin:  lahjakkaat oppilaat on huomiotava samoin kuin heikommat.

Mitä kieltoihin yleisellä tasolla tulee, selkeä kielto on joskus paikallaan. Tämän on jokainen opettaja ja vanhempi taatusti huomannut. Muutoin uskon enemmän vapaaseen valintaan ja luotan ihmisen kykyyn valita kulloinkin hyvä ja moraalisesti oikeudenmukainen asia, oppimisen kautta, ellei se tapahdu heti.

Nyt on kuitenkin nähty vuosien ja vuosikymmenten varrella, että maahanmuuttajanaiset, muslimit, verhoutuvat edelleen uudessa kotimaassakin huntuihin ja peittäviin pukuihin, jotkut jopa vain silmät paljastaviin niqabeihin, ja muutamat tätäkin umpinaisempaan silmäristikolla varustettuun mustaan pussiin. Tämä tehdään samaan aikaan kuin heidän miehensä ja poikansa saavat pukeutua vapaasti ja kevyesti miten  haluavat. Ja haluavathan he. 

Hunnutus on alistamisen ja orjuutuksen merkki. Tästä ei ole kahta sanaa sanottavana. Länsimaat voivat edistää kehityksen suuntaa kohti naisten vapauttamista, jos haluavat. Tämä tehdään esimerkiksi burka- ja niqab-kiellolla. Kasvojen verhoaminen yleisellä paikalla on paitsi epäkohteliasta, myös turvallisuuskysymys. Yhdenkään länsimaan ei tarvitse hyväksyä tällaista.

Naiset ovat kasvaneet kiinni verhoutumiseen, itsensä piilottamiseen, ja usea mainitsee verhoutumisen tapahtuvan omasta halusta. Uskon tämän. Ihminen tottuu istumaan vaikka tikun nokassa niin kuin pylväspyhimys Simeon Styliitta, joka tuli tunnetuksi asumalla pylvään päässä. Ensimmäinen pylväs oli kolmisen metriä korkea, mutta viimeisen pylvään arvellaan olleen  noin kaksikymmentä metriä korkea. Tarina kertoo, että hän kiristi umpinaisen viittansa ympärilleen niin tiukasti, että köysi rikkoi hänen ihonsa ja aiheutti märkiviä haavoja, jotka olivat aiheuttaa hänelle kuoleman. 

Toinen puoli asiassa on se, jonka esimerkiksi vihreiden Oras Tynkkynen esittää: ihmisellä tulee olla oikeus pukeutua niin kuin haluaa. Jos musliminainen haluaa pukeutua vain silmät paljastavaan niqabiin, hänen tulisi saada tehdä se. Tätä ei voi tietenkään kiistää, eikä voi olla eri mieltä. 

Voisi kuitenkin rehellisyyden nimissä miettiä asiaa syvällisemmin kuin Tynkkynen: mitkä seikat ovat vaikuttaneet siihen, että nainen haluaa verhota kasvonsa, piilottaa hiuksensa ja ilmeensä tuivertavalta kesätuulelta ja ihmisten katseilta? Miksi hän on kuin Simeon Styliitta, askeetikko, pylväskilvoittelija, itsensä kiusaaja? Onko hän kasvanut kiinni keskiaikaiseen perinteiseen, niin ettei halua enää irrottaa itseään vapauteen?

*

Lyhyesti toinen päivän aihe: lahjakkaiden lasten ottaminen huomioon suomalaisessa peruskoulussa. No  vihdoinkin joku tutkija uskaltaa sanoa ääneen sen, mikä vika koulutuksessa on ollut siitä lähtien, kun tietynlainen poliittinen hegemonia valtasi peruskoulun. Kaikki on tehty  tasapäistämisen - jota tasa-arvoksi ja yhdenvertaisuudeksi kutsutaan - nimissä. Pyrkimys on tietysti hyvä, mutta samalla tämä hyvä tarkoitus tulee loukanneeksi toisen pään oikeuksia. Kukaan ei pidä lahjakkaampien oppialaiden puolta. He ovat opetuksessa ilmaa ja apujoukkoja heikommille. 

Tuloksena yhdenvertaisuushässäkästä on lasten oppimistason romahdus, joka näkyy Pisa-tuloksissa ja siinä, että Suomessa päästetään  koulusta ulos oppilaita, jotka eivät läheskään aina osaa perustaitoja edes välttävästi: luku- ja kirjoitustaito ovat monella suorastaan huonoja. Samalla on hukattu lahjakkaat oppilaat unohtamalla heidän oikeutensa saada kehittyä entistä lahjakkaammiksi. 

Itse panen toivoni osittain opetushallituksen tason nostamiseen. Riikka Purran esittämään lakkautukseen en usko, vaikka sekin voisi auttaa. Moni opettaja yhtyy Purran toivomukseen yli puoluerajojen. Toivottavasti opetushallituksen kokoonpanoa uudistetaan ainakin poistamalla sieltä henkilöitä, joilla ei ole päivääkään opettajakokemusta - viittaan ensimmäisenä pääjohtajaan. 

(Maalauksessa pylväskilvoittelija Simeon Styliitta)