Lehdessä on päällisin puolin hupaisalta tuntuva pikku-uutinen kansanedustajien huolestumisesta sanojen äiti ja isä tulevaisuudesta. Sanojahan on joissain yhteyksissä julkisessa ja virallisessa kielessä korvattu erilaisilla kiertoilmauksilla. Synnytystilanteissa isää on kutsuttu äidin kumppaniksi eikä isäksi, ja koulun lomakkeessa on ollut kysymys, onko lomakkeen täyttäjä synnyttänyt henkilö vai ei-synnyttänyt henkilö.
Käytäntöhän on lakisääteinen, ja eduskunnassa on ollut juuri käsittelyssä kansalaisaloite, jossa ajetaan sanojen äiti ja isä palauttamista lakiin niiltä osin, kuin ne on sieltä poistettu. Tuloksena oli, että eduskunta ei nähnyt tarvetta lakikielen palauttamiselle konkreettiseen muotoon. Itse jäin pohtimaan sitä, voisiko kyseiset termit tajuta roolimalleina pelkän sukupuolen sijaan. Toinen parista olisi äidin roolissa, toinen isän? Vai onko roolitus vanhaa hapatusta?
Kun katsoo esimerkiksi lesbopareja television korkeatasoisessa Unelmahäät-ohjelmassa, niin toinen rakastavaisista on usein - ellei peräti aina - pukeutunut perinteiseen miehen pukuun ja kampaus on lyhyt ja miehekäs. Toinen parista on perinteisen ja hurmaavan naisellinen.
Ehkä nämä lesboparien roolimallit noudattavat jonkinasteisesti perinteisiä vanhempien roolimalleja? Miten lienee? En ajattele, että näin olisi aina, vaan viittaan lähinnä Unelmahäiden realiteetteihin ja kohtaamiini pareihin. Eikö tällainen tositelevisio-ohjelmakin sitä paitsi heijasta olemassolevaa yhteiskuntaa ja ole pala todellisuutta? Vai mitä? Eikö roskasta pidä tehdä päätelmiä?
Sanojen äiti ja isä välttely virallisessa ja julkisessa kielessä ei ole kuitenkaan yhtä vakavaa - se on lähinnä hupaisaa - kuin kieli, joka on tehty poliittisesti korrektiksi. Sen tarkoitus on kielen tasolla tehdä toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomiksi viemällä kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista vääräoppisia mielipiteitä, aivan kuten Orwellin teoksessa Vuonna 1984. Cancel-kulttuuriksi kutsuttu sanojen poistometodi ei useinkaan tunnusta menneisyyttä eikä historiaa sellaisena kuin se on, vaan pyrkii stilisoimaan sieltä omaan ideologiaan sopimattoman osan pois, vaikkapa Shakespearen Romeosta ja Juliasta toksisena pitämänsä miesten ylivallan. Eikö tämä ole epä-älyllistä, epärehellistä ja vaarallista toimintaa, joka on sukua jopa poliittisille ääriliikkeille? Sen kaiussa kuuluu rautasaapaiden kopina ja tuntuu historian havina.
Konkreettisten sanojen välttely, kuten äidin ja isän, on vähäisyydessäänkin signaali, jota ei toivoisi kuulevansa. Mitä kauemmas ihminen etäännytetään sanan perusmerkityksestä, kirjoitetusta kirjallisuudesta sellaisena kuin se on, sitä epämääräisemmäksi ja hallitsemattomammaksi yhteiskunta muuttuu. Yhteiskunta, jolla ei ole historiaa, on anarkiaa ja kaaosta.
(Kuvassa George Orwell vuonna 1933)
Kielifilosofia on vaikea tiedonala, koska kieli ei ole kenenkään yksityistä omaisuutta, vaan sosiaalinen muodoste, ja koska kieli on sama asia kuin ajattelu, jonka kaikki kuitenkin kokevat omakohtaiseksi, alusta loppuun asti yksityiseksi -- yksilölliseksi.
VastaaPoistaWittgenstein päätyi suunnilleen siihen, etteivät kielen käsitteet ole täsmennettävissä määrittelemällä niitä toisilla käsitteillä. On olemassa jokin yhteisössä vakiintunut ja kaiken ajattelun taustavarmuutena toimiva "kielimaailma", johon yksilöt syntyvät ja joka muuttuu aikojen saatossa vain vähän. Kaikki me ensin koemme meille valmiina annetun kielimaailman "realismina", vaikka alustavakin historiaan paneutuminen voisi meille paljastaa, miten eri tavoin samat käsitteet on eri aikoina koettu.
Päättelyä käsitteistä todellisuuteen päin sanotaan "käsitereralismiksi", ja eurooppalaisella keskiajalla sellainen oli ei vain valtavirran vaan myös kaikkein oppineimpien viisaiden ajattelutapa. Orwell kuvasi totalitarismia taantuneena järjestelmänä, jossa kaikki totuudet olivat valmiina annettuja käsitteitä. No, toki yleistä virallista kieltä ja sen totuuksia piti päivittäin syynätä ja korjata esiin tulevat kielen sisäiset ristiriitaisuudet. Tätä vartenhan "Totuusministeriö" oli olemassa.
Myös meillä -- koska olemme tätänykyä taantuva yhteiskunta, kuten valitettavasti ovat muutkin aurooppalaisella uudella ajalla syntyneet kielellis-kulttuuriset kansallisvaltiot -- on jossain kielimaailmamme byrokraattisessa lokerossa toimiva "totuusministeriö" joka ylläpitää vallitsevaa "yhteiskunnallista keskustelua" -- sen on oltava niin "sementoitunutta" että yksilöt kokevat sen "realismina" riippumatta siitä kuvaavatko käsitteet maailmaa oikein vai aivan harhaisesti. On tietysti olemassa innokkaita ideologisia uskonlahkoja, jotka aina vaativat koko yhteiskuntaa omaksumaan jotkut omat opilliset avainkäsitteensä.
Omasta mielestäni koko "yhteiskunnallinen keskustelumme" on aikalailla sameissa vesissä uimista, vähän niinkuin käsipohjaa tervassa. Luja usko "realismiin" ei toimi jos kieli on pelkkää käsiterealismia.
Käsiterealismi on sitä että päätellään väärinpäin -- käsitteistä todellisuuteen. Jos sen sanoisi sananlaskulla, niin siinä "kansi valitsee vakkansa".
Juuri tämä kielellisten käsitteiden ymmärtävä kokeminen omassa ajassaan, omassa ympäristössään - kontekstissaan - on se avain klassikkoteostenkin laajaan ymmärrykseen yli oman korvienvälin.
PoistaNiinkin banaali esimerkki naurettavuuksista, joihin historiallisen kontekstin ymmärtämättömyys ja pokkurointi kulloisenkin ajan "Totuusministeriölle" voi johtaa, on vaikkapa näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen taannoinen sievistelevä anteeksipyyntö hänen esittämiensä hupaisien tv-sketsihahmojen vuoksi saamelaisille ja romaneille. Romanit olivat uutisten mukaan hämmästyneet anteeksipyyntöä hauskana pitämistään romanisketseistä.
Eiks tommonen anteekspyytely oo aika loukkaavaa oikeestaan siis...
PoistaOn, näyttävä julkinen anteeksipyytäminen on aikamoista hyvesignalointia. Jos ei kerran ole halunnut taiteellaan varta vasten loukata, ei ole mielestäni syytä pyytää anteeksi. Mitä siinä pyydetään anteeksi, kun ei ole loukattu? Loukkaaminen on tarkoituksellista, ei tahatonta.
PoistaOlen ennenkin esittänyt esimerkin muinaisesta Sisko ja sen veli -sarjasta, jossa kehitysvammaisesta miehestä käytettiin ilmaisua ”kehari” ja jopa naurettiin tälle keharille. Osa katsojista pillastui ja vaahtosi mediassa, että ei kehitysvammaisille saa nauraa eikä kutsua heitä kehareiksi.
No, tämä kehitysvammainen esittäjämies antoi sitten lausunnon, että kyllä, saa kutsua kehariksi ja saa nauraa meille, koska sitten tunnemme olevamme tasavertaisia muiden kanssa. Meitä ei tarvitse varoa, sanoi hän.
Juuri näin! Tämä kehitysvammaisen lausunto on päinvastainen kuin nykyinen woke-ideologia turvatiloineen ja varomisineen. Juuri nämä varojat taitavat lopulta olla itse rasisteja, kun alistavat vähemmistöryhmät varottaviksi erityisryhmiksi, joita täytyy pitää pumpulissa.
Vähemmistöenemmistön mielivaltaa vastaan! Natseja kaikki! Ei-ei, ei natseja. Ei voi olla kaikki natseja. Natsit vähemmistö. Ei saa syrjiä vähem-, eiku... No joo okei vähän saa syrjiä, mutta ei kaikkia. Ei-ei, kielto syrjinnälle! Syrjintää ei saa sietää. Enemmistö päättää niin. Vai onko se oikein, eikö siinä enemmistö silloin syrji...
PoistaOlen keksinyt tähän marginaaliin loistavan keinon joka mahtuu tähän todistukseen: puolestaluokkaantumisviranomainen. Virasto jonka tutkijat joukkoistavat työn yleisölle joka voi anonyymisti kertoa missä piilevät yhteiskunnan loukkaavuudet. Virastossa arvioidaan onko jokin aihe antava oikeutuksen puuttua siihen. Lausunto lähtee muille viranomaisille kierrokselle ja hyväksytään normaalissa järjestyksessä. Mikäli ei ole tarvetta toimenpiteille asia jää silleen ja päätös joko julkistetaan ja annetaan yleisön tietoon tai julistetaan salaiseksi.
PoistaÄärettömän nerokasta, mutta budjettiin tietenkin tehtävä määrärahavaraus.
Ääni puolestaloukkaantumisviranomaiselle. Meillä on jo yhdenvertaisuusvauriovaltuutettu ja tasapäävaltuutettu, joten puolestajne. mahtunee joukkoon hyvin, jopa samaan taloon.
PoistaJulkaistaisiin sitten niitä aivan tuoreita päätöksiä pääuutislähetysten kevennyksinä! Että:
Poista- Kattoppas kehveliä, vaemo! Eeku puoliso sieelä heei, tuuppa kahtommaa, seh..
- No mikä se?
- Ennee ee sanota mopopoeka.
- Miteppä ee?
- Laetonta on, se.
- No voe herramunjee, ja meijän Jalmari on kaupoilla... sille pittää heti soettaa että kertoo muille.
- Elä-elä helekutissa soeta, niillä on se kevytliikennekulkuneuvonuorhenkilölömiittinki sillä kylillä
Puolestaloukkaantumisvaravauriohenkilö täten kiittää itäisen murretaustan omaavaa ihmishenkilöä uuskielen aallonharjalla olosta. - Töitä riittää kyllä täksikin päiväksi, kun avaa itkupotkuraiv….hmmm..valituslistan.
PoistaNiin nythän on toki huomioitava että ehdoin tahdoin - omin päin - loukkaantumisia ei julkinen sektori ole velvollinen ottamaan lukuun, ne on jokaisen hoidatettava itse. Yksityinen loukkaantuminen - yksityinen sektori.
PoistaAikamme edellyttää vastuun ottamista tyhmempien ja omatunnottomampien tekosista ja ahdistumisen tunteen välitöntä selkeäsanaista ilmaisua ja ryhmäytymistaitoja.
Ihmisten on ymmärrettävä että itseaiheutettuihin vaikeuksiin kuten vanhuuteen tai rumuuteen tai köyhyyteen syyllistyvän tulee katua ja hävetä julkisesti. Miten muuten kukaan voisi olla toiselle avuksi, on oltava jollakin tavoin parempi...
Ylipäänsä nykyihmisen on on vaikea kestää negatiivisia tunteita ja tuntemuksia. Etenkin nuorten ja lasten psykologisilta ammattiauttajilta kuulee, että he eivät tahdo kestää epämiellyttäviä tunteita ollenkaan, vaan ahdistuvat suuresti. Koteihin onkin juuri lukemani mukaan lähtenyt viestiä, että lapsia pitää opettaa tiedostamaan, että myös epämukavaa oloa on siedettävä, sillä se kuuluu elämään.
PoistaMuistan tässä kirjailija Kyllikki Villaa, joka matkakertomuksissaan pohti juuri tätä asiaa: ihminen ei tahdo kestää epämukavaa oloa. Elämä on rytmejä, sanoo Villa, väistämättä välillä tulee alakuloa, joka kuuluu luonnollisena osana elämään. Ei sitä tarvitse torjua.
Miten viisasta puhetta! Juuri tästä on kyse: nykyihminen vaatii jatkuvaa euforiaa, hurmaa ja hyvää oloa, tantraseksiä ja herkkupaloja. Kun tulee alakulon hetki, haetaan nopeaa diagnoosia ja alakulon poistoa. Kun kaikella on aikansa, alakulollakin.
Malli
VastaaPoistaAamu intti mallia
mitäpä mallilla tekisin,
luon ja pohjaan mietteitäni
ehkä helpottaisin kulkuani,
saisin risteilyyni kaavaa
ymmärrykseeni laavaa,
en malli-ihmiseksi
vaan omaksi itsekseni.
Viis mallista,
Poistavaikka olisi kauppahallista, -
kun ihminen ihminen on,
oma itsensä verraton,
se parasta elämää lie,
kun ei mikään ihmistä vie.
Malliton ihminen virtaa ajaa
Poistakiertää kehää kuin pientä pajaa,
mallinnus ihmisen auttaa alkuun
ehkäpä matka sen vie salkkuun,
pohjaksi uusien mallinnusten
ei niinkään pohjanoteerausten.
Kurjaa pashaa.
PoistaSieltähän sitä tulee ehtaa pönttöpääoivallusta.
PoistaEi me mitään pashaa täällä tarjoilla. Viimeisen päälle helmiä nämä runoset ovat. Ettäs tiedät, Anonyymi.
PoistaAinakin on yritys hyvä kymmenen. Kiitos, Iines!
PoistaEn haluaisi olla ensimmäinen kommentoija, sillä saatan karkoittaa muut täältä väärilllä mielenilmaisuillani, mutta saa toki väittää minun olevan täysin hakoteillä mielipiteineni ja toivottaa minun suksivan suohon.
VastaaPoistaVoin olla samaa mieltä kuulemistani ajatuksista, että nykyinen avoin vihamielisyys voi somessa johtaa fasismin nousuun ja sotaan, kun vanhat ja uudet totuudet sekä uskomukset törmäävät rajusti toisiinsa.
Toisaalta ilman kritiikkiä ja yleisesti sallittujen maailmannäkemysten kyseenalaistamista, ei ihminen voi kehittyä. Jos kyseenalaistamatta hyväksytään yhteiskunnissa kaikki päätäännostavat, anarkistiset marginaali-ilmiöt, lisääkö se lopulta tasa-arvoa ja yhteiskuntarauhaa?
Kieltoja, sensuuria, tabuja ja lakeja ovat kautta aikain pystyihmisrodut laatineet. Uudet sukupolvet haluavat mieluusti haastaa edellisten sukupolvien
maailmakäsitykset ja romuttaa ne.
Se kuuluu vääjämättä sukupolvien välillä syvenevään kuiluun.
Minä olen vakaasti kuilun väärällä puolella, enkä halua edes yrittää hypätä sen yli, tullakseni samanmielisiksi nyky yhteiskunnan "oikein ajattelevien" , vanhoja arvoja alasajavien kanssa.
Synnyttäjääni kutsun aina äidikseni ja siittäjääni isäksi.
Keksikööt nämä kaiken sanoilla suhmuroijat ja peittaajat mitä ikinä haluavat.
Yritän joten kuten pitää vihamielisyyteni kurissa, etten rupea keksimään näille arvojen muuttajille nimiä, kuten eräs isäntä, joka nimitti niitä kirosanoilla.
En voisi ikinä osallistua lesbo- tai homohäihin. Koen suurta vastenmielisyyttä miesten matkijanaisia kohtaan. Kuinka kauas ihminen voi mennä ihmisyydestään, kuinka kauas itsensä pettämisestä?
Tämä "väärällä puolella oleminen" on nykyään muotitermi, jolla ihmisiä jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Viimeksi luin sen tänään Minja Koskelan suusta, joka harmitteli sitä, että Suomi asettuu "historian väärälle puolelle", kun ei tunnusta Palestiinaa valtioksi.
PoistaAikamoiset näkijän kyvyt on ihmisellä olevinaan. Nähdään jo tuleva historia.
Entäs sitten mummit ja vaarit!? Isovanhemmuus.. miksi sitten sanotaan edeltäviä sukupolvia, esihenkilö- totanoin, ei siis koska ennen oli pomoja mutta nyt näitä niin miten saada riittämään näitä - ja ääh!
PoistaSeniorihenkilön perhesuhde-edeltäjä?
Miten olisi muinais- etuliite? Muinaismummi? Ei-ei ja vielä kerran ei-ei. Muinaisvaari, siis ei-synnyttänyt ei-lotta sotaveteraani, juuei.
Meillähän on nämä uuskielen kätevät liitteet cis ja queer, joita sopii käyttää vaikka palvelutaloasumisessa, epäselvyyden välttämiseksi.
PoistaMuistisairaat vanhukset saattavat pukeutua miten sattuu, joten ainakin papereissa oleva määritys kertoo asian laidan. Cis-Kaarna, cis-Riekko, queer-Perpentua jne.
Juujuu niin, mutta mitäs helkattia sitten? Onhan heillä samat oikeudet kuin meilläkin. Jos nyt nahkahousuinen weidmannsheilhattuinen Hilda-Marie marssii käytävällä kiipeilykengissä tuubaa soittaen ja edellä kammertaa Hjamar rollaattorin kimmellykset karisten ja paljettimekko vyötäisille käärittynä hillittömästi kikattaen niin kyllä se on oltava hyväksyttävissä. Kastanjetit voidaan kyllä ottaa illalla talteen etteivät pääse kadoksiin. Ja tekohampaat samaten. Ehkä on syytä myös tarkastaa että peruukit ovat tulenkestäviä.
PoistaIsäntä siis nimitti sikojaan kirosanoilla. :)
VastaaPoistaIines kuvaavaa tuo: Käsipohjaa tervassa! Voisi myös tervan sijasta käyttää sitä pahemmalla haisevaa vetelävelliä.
VastaaPoistaEipä taida olla mitään käsitepohjaa. Pohjaton määrä tahmeita käsitteitä joiden kanssa on oltava tarkkana. No, lystikäs harrastus. Ikävämpi aspekti että otetaan nokkiin kun muut eivät suostu mokomaan mutta ainahan on fasistinen anarkismi. Vähän niin kuin kengät sorsalla.
PoistaJassoo noin. Niin että lapseton pari olisi sitten ei-synnyttänyt ynnä ei-siittänyt?
VastaaPoistaElleivät ole naimisissakaan niin ovatko vieläkin naimaton pari vai joko on hoksattu että ovat ei-nainut?
Oikeasti: sievistelevä kanselointihupsuus johtaa juuri tuommoisiin hassuihin kiertoilmauksiin. Moliere saisi meidän ajastamme ja kielenkäytöstämme oivan näytelmän. Jos olisin teatterinohjaaja, kirjoittaisin ja ohjaisin uudelleen nykyaikaan sovellettuna tämän Molieren Sievistelevät hupsut. Siitä tulisi ns. magee!
PoistaMiten käynee jos ei-nainut ja ei-nainut henkilöpari saavat lapsen? Sen sukupuoltahan ei saa tietenkään kysyä mutta onhan se aika kummallista kun on alusta saakka ei-äpärä. Kaikki eivät saa, biologia ainakin väittää vielä toistaiseksi etteivät. Onko silloin ei-äpäröitymiskykyisen parin pakko adoptoida cis-äpärä vai saavatko valita eri vaihtoehdoista? Luomuäpärillä on sitten selvästi tässä enemmistöasema. Ei-luomuäpärien syrjintäriski on otettava huomioon, eikö niin?
PoistaEn näe muuta vaihtoehtoa kuin ehdottaa että seniorinuorhenkilöparin nuorhenkilösyrjinnän on loputtava ennen kuin se alkaakaan.
Jäin vielä miettimään että ei-siittänyt ja ei-synnyttänyt joutuvat kai sopimaan keskenään kumpi on kumpi mutta saavatko vaihtaa myöhemmin vai onko ei-sopivaa kysyä koko asiaa?
PoistaTaitaa mennä kieli solmuun, jos kysyy vielä jotain…
PoistaHmm. Gordionin kielisolmu?
PoistaTrumppi haluaa kieltää tv-asemia, eli massoittain kuvia ja sanoja. Herrra on loukkaantunut, ottanut nokkiinsa hänen persoonaansa ja tekojaan irvailevista mediakanavista.
VastaaPoistaKuraa suuri ego onkin saanut niskaansa, eik aina syyttä.
Sivistymättömäksikin Donaa on haukuttu. Olisikin kiinntoisaa tietää, kuinka monta kirjaa ja millaisia, herra presidentti on lukenut elämänsä aikana?
Tällaista on, kun narsistisia persoonallisuuksia äänestetään valtaan. Putin on toinen samanlainen minäkuvaltaan järkkynyt persoonallisuus.
PoistaMahtaako ollakin niin, että suurimpien valtojen kahvaan tarvitaan aina suuriegoiset persoonat? Mene tiedä. Historia on näitä hirmuja pullollaan joka ilmansuunnassa ja kulttuurissa aina uskontoja myöten.
Suomessa ei onneksi ole diktaattoria vallan kahvassa. Meidän presidenttimme ovat aina olleet lukutaitoisia ja oppineitakin henkilöitä, joskaan eivät mitään kympin tyttöjä tai poikia - viittaan Niinistön kehnohkoon ylioppilastodistukseen.
Hieman epämukavaa on seurata nyt Stubbin ja hallituksen palestiinalaisten valtion tiimoilta käymää kähinää. Auttaisiko valtion tunnustaminen Gazan lapsia? Auttaako välikysymys hallituksen kaatamisessa?
Julmaa on Israelin touhu! Saavatko nyt katarsiksen ja sovituksen juutalaisten vainoista ja kansanmurhasta tuhoamalla ja puhdistamalla palestiinalaiset alueelta.
PoistaSopassa on monia valtioita, jotka tukevat julmuutta ja tappamista. Joutuisivatpa itse kokemaan mm. gazalaisen lapsen elämää.
Julmaa on, siitä ei ole kahta sanaa. Minua mietityttää kuitenkin jonkinlainen yksisilmäisyys tästä sodasta keskusteltaessa. Miksi Hamas, joka on isisläinen terroristijärjestö, häärää palestiinalaisten johdossa? Hizbollah? Mikä olisi terroristijärjestöjen rooli perustettavassa Palestiinan valtiossa? Loppuisiko Israelin julmuus, jos Hamas vapauttaisi julmassa hyökkäyksessään ottamansa panttivangit?
PoistaEn pysty katsomaan kumpaakaan osapuolta vain yhdellä silmällä.
Terroriteot ovat tuomittavia ja julmia, tekipä ne kuka tahansa.
PoistaMutta eikös terrosisteillekin ole julistettu ja suotu kiistämättömät ihmisoikeudet kuten joka mutkassa suureen ääneen ihmisten oikeudesta olla ihminen hyvin erilaisilla arvoilla ja tavoilla.
Kaipa meillä kaikilla periaatteelliset ihmisoikeudet on, sodassakin eri osapuolilla. Ei tätä ehkä kukaan kiistäkään. Se onko ihmisarvo jokaisella yhtä arvokas, samankaan kulttuurin sisällä, onkin sitten kokonaan toinen asia.
PoistaTässä sodassa se, että sekä Hamas että Israel molemmat harjoittavat väkivaltaa palestiinalaisia kohtaan miehitetyillä alueilla, on kysymyksiä herättävä asia. Ja se, että vuosien kuluessa useat palestiinalaisetkin nähtyään toistuvia verisiä tapahtumia ovat radikalisoituneet ja kannattavat aseellista vastarintaa.
Voisiko siis muodostettava Palestiinan valtio olla länsimaisittain nähtävä demokratia vai isisläisen Hamasin ja muiden äärijärjestöjen hallitsema ja määräämä terroristijuntta? Itselläni on luottamuspula asiaan tässä vaiheessa.
Tärkeintä olisi kuitenkin saada aikaan rauha, tuli millainen valtio tahansa. Kyllä maailmaan mahtuu.
En kertakaikkisesti voi ymmärtää Netanjahun tekojen ihailijoita, kuten Päivi Räsästä ja Sari Essaijaa.
VastaaPoistaEikös Raamatun käskyssä sanota: Älä tapa! Millaisia Jumalan lapsia ovat tappamista kannattavat rouvat? Ilmeisesti Jumala ei rankaisekaan Israelin lastenmurhaajia. Tai heitä, jotka osaavat luoda helvetin maan päälle.
Noora, ymmärrän tuohtumuksesi kristillisten naisten Israel-kannasta.
PoistaEn kuitenkaan ymmärrä tuota lausahdustasi siitä, että Räsänen ja Essayah kannattavat lasten tappamista. Eivät varmasti kannata. Asiat eivät ole näin yksioikoisia, kuten tiedämme.
Se, että ei pukeudu palestiinalaishuiviin, ei merkitse vihaa palestiinalaisia kohtaan, kuten se, että pukeutuu palestiinalaishuiviin, ei ole merkki lapsirakkaudesta.
Ilmeisesti Nooran mielestä nämä Hamasin lastenmurhaajat kuten syksyllä 23 ovat parempia murhaajia kuin IDF,joka kuitenkin aina etukäteen ilmoittaa esim. pommituskohteensa jotta siviilit pääsevät pakoon,se ei vain taida sopia Hamasin lapsenmurhaajille.
PoistaTiedotusvälineethän meille totuuksia välittää.
PoistaLaitoinpa sivulleni videon eräistä Israel-näkemyksistä, totuuksista ja kritiikistä maamme medioiden yksipuolisia tapoja uutisoida asioista.
Mielenkiintoinen oli tilasto, Tampereen toimittajaopiskelijoiden poliittisista suuntautumisista.
Tiedä sitten, uskoako ja mitä?
Kyllä juutalaisten ja Kristittyjen jumala vanhantestamentin mukaan toisinaan käski valitun kansansa hyökkäämään ja tuhoamaan tietyt naapuri heimot.
PoistaEri uskontojen pyhät kirjat käskevät sitä sun tätä. Sekamelska tulee vielä sakeammaksi, kun tulkitsijat selittävät asian omalla tavallaan. Siitäkään ei ole perimmäistä totuutta, saako homon tappaa Koraanin mukaan ja saako naineen raiskatun naisen kivittää kuoppaan haureudenteosta vai ajaa 81 kilometrin päähän kotiseudustaan.
PoistaOikeutusta sotiin haetaan yhtä sekavasti. Tuntuu hölmöltä, että sivistynyt länsimainen ihminen on varma siitä, että vain toinen tämän kaukaisen sodan osapuoli on oikeutettu harjoittamaansa väkivaltaan, toinen taas ei.
Näkisipä medioissa monista filosifioista ja ihmismielen tutkimuksista näkökulmia ihmismielen syövereihin sotiin liittyen. Miksi ihmisrotu militarisoituu? Miksi agressiot ja viha johtavat sotiin? Mikä tekee toisiajattelijoiden tappamisesta ihmisoikeudellista?
PoistaBlogissani Alfa-kanavan videolla haastateltava kritisoi maamme suurinta kahta mediaa yksipuolisesta journalismista.
Siitä olen täysin samaa mieltä. Maamme medioissa ajetaan kansalaisiin yhtä totuutta kerrallaan. Ja helvetin pinnallisesti, historiallisia taustoja laajasti avaamatta.
Kun muistaa, millainen aivopesubuumi maassamme oli sateenkaari-ideologian läpiviemisessä, ei tarvitse ihmetellä, militarismin ihailua ja nousua median ykkösaiheiksi maassamme.
On kiistaton tosio, että medioissa käytetään usein asiantuntijaa, joka vahvistaa median tai toimittajan oman kannan kiistanalaiseen asiaan. Uskon, että näin tapahtuu kaikkien suuntien ja puolueiden medioissa. Tästä ei liene kahta sanaa.
PoistaJuuri siksi olisikin tärkeää sallia moniääninen keskustelu ja antaa se Oodi-vuoro vaikka sitten äärilaidoille - vasen laitahan sen jo kiistatta saakin, mutta myös oikean laidan ilmaisu sallittakoon, lain sallimissa hyvän sananvapauden rajoissa tietenkin. Laki turvatkoon sananvapauden, ei yksittäinen virkahenkilö tai laitos.
Unohdin kirjautua yllä.
VastaaPoistaKukakohan, tai ketkä keksivät aikoinaan säännöt sotimiseen?Kuinka hyvin sodankäynnin sääntöjä noudatettiin Rooman valtakunnalle Telluksen pinta-alaa valloitettaessa?
Millaisissa sodissa tapetaan kyseisiä sääntöjä tarkasti noudattaen?
Ei haittaa, Noora, ilmaisusi on ihanan tunnistettavaa muutenkin.
Poista" Sodan tarkoitus on taivuttaa vastapuoli tahtoonsa."
VastaaPoistaVaan, rakkaat kanssakulkijat, sananen sunnuntaiksi teillekin. Poimittu kansanedustaja Eemeli Heikinpoika Peltosen kuolinilmoituksesta (HS 21.9.), viisaat sanat, lämmin ajatus, jonka haluaisin osoittaa myös tämän hetken oppositiopuolueille:
VastaaPoistaHyväksyn enemmistön kannan, vaikka olisin taistellut sitä vastaan, ja työskentelen sen voittoon viemiseksi. (Väinö Tanner)
Työn palvelijan ajatus: Kun elämä on parasta ollut, on se työtä ollut.
VastaaPoista
PoistaVaan mukavinta se oli juuri silloin iltapäivällä, kun sai painaa työpaikan oven visusti kiinni ja suunnata kohti kotia.
Minäkin olin kerran niin innoissani, etten huomannut kuin vasta kotona, että olin pyöräillyt kaupungin halki henkari takissa..
No johan on, sattumaa kerrakseen. Oli vissiin henkarilla hyvä piilo.
PoistaSe oli paikallaan takin selkämyksessä, sisäpuolella.
PoistaRankaisin henkaria häpeällisestä teosta sillä, että en vienyt sitä takaisin opettajainhuoneen eteisnaulakkoon, vaan pidin sen. Iso hyvä henkari.
PS Henkari oli hieman pystyasennossa, ei tuntunut harteissa. Jokin outo viba siinä oli, mutten kiinnittänyt asiaan huomiota.
PoistaMielen metkut saa työnnettyä taka-alalle, kun ajatus syrjäyttää mielen. Näin käy joskus myös kivun hallinnan kanssa.
PoistaJoka päivä saa olla kiitollinen, ettei ole kipuja tai kolotuksia missään. Työelämässä ollessa podin puolitoista vuotta viheliäistä selkäkipua.
PoistaTutkimuksissa löytyi muutama madaltunut nikama rangasta. Ei auttanut fysioterapia, eikä akupunktio, ei kotona tehtävät kotiharjoitukset.
Kipulääkkeitä otin vain, kun en kestänyt vihlontaa.
Sitten tuttu lääkäri määräsi lääkkeitä, jotka terveydenhoitaja serkkuni sanoi olevan psyykelääkkeitä. Niitä oli alettu määtä pitkittyneeseen kipuun. Olin ostanut pillerit, mutta en ollut vielä avannut purkkia. Kuultuani, mihin lääke oli tarkoitettu, en todellakaan alkanut niillä lääkitsemään kuluneita nikamiani. Päätin sitten, että jääköön läöketiede omaan arvoonsa. Minun on vaan elettävä rapistuvan kroppani kanssa. Onneksi kesäloma mökillä auttoi, silloin kipua koko aja ajattelemasta. En kannellut vähään aikaan painavia kauppakasseja tms raskasta. Varoin liikkeitä, joista seurasi kipuilua, mutta en jäänyt kuitenkaan makailemaan paikoilleni. Vähitellen pääsin omin konstein kivusta eroon.
Täysin ja lopullisesti vaivan aiheuttaja rappeumat eivät tietenkään ole parantuneet. Vieläkin saan oireita raskaista puutarhahommista, kantamuksista ja vääristä asennoista kumarrellessa.
Olen nyt kuitenkin ystävä vaivani kanssa. En syö kipulääkkeitä, vaan akuutissa kipuilussa pärjään kylmä - tai muilla geeleillä, enkä aina käytä niitäkään, sillä tiedän, että kun huilaan pari päivää, kipu menee ohi.
Pehtoorin selkä ja polvi alkoivat äskettäin oireilla kovalla kivulla. Eipä ihme. Ikää on kertynyt, ja edelleen tekee hommia maalla samalla tavalla kuin nuorempanakin.
Minä aloin sairaanhoitajaksi. Panadolia ohjeen mukaan, ja kipugeeliä myös kuten ohjeessa luki akuuttiin vaivaan. Kun näytti välillä siltä, ettei ukko pysty nousemaan sängystä, pakotin hänet pukemaan ohuet villapitkikset ja polvituen. Yritin henkisesti tukea ja rohkaista, uskottelemalla, että issias vaiva menee pian ohi. Oli kyllä kaatunut ongelta tullessa pyörän kanssa, nuttä väitti, ettei se voinut olla kipuihin syypää. Ei ollut muka ollut sattunut mihinkään. No, kielsin häneltä kaikki raskaat hommat. Tarvittaessa olin tietysti valmis tilaamaan kyydin päivystykseen.
No, tunnollinen ja tarkka terveydestään ukko kun on, toista vikkkoa pahimmat kivut kestivät. Sitten oma- hoito alkoi tuottaa tuloksia. Tiesimme, ettei liikkumista saa selkävaivoissa jättää kokonaan, joten
pikku hiljaa ukkeli palasi päivittäisiin hommiinsa.
Puolukkarinteillä jo liikkui kuin nuori hirvas. Ikään kuin mitään kipuviikkoa ei olisi ollutkaan.
Tärkeää on, ettei anna kivun vallata
koko elämää, ettei jää sen alistamaksi ja surkuttelevaksi vangiksi, jos siis suinkin pystyy toimimaan. On tietysti kiputiloja, joka vie kaikki voimat ja uskon paranemiseen.
Sorry, tulipa pitkä sepustus!.
Ihmisen luusto ei pysy muuttumattomana koko ikää. Kaikille tulee jossain vaiheessa nikamien kulumia ja hyvin monet eläkeikäiset menevät liikenteessä vaihdetuin polvin ja lonkin. Ja hyvin menee. Tuttavistani ja sukulaisista lähes jokaiselta on jokin osa vaihdettu, ellei polvia ja lonkkia, niin sitten on leikattu silmistä alkava kaihi. Vähän ihmettelen itseäni, kun mitään osaa ei ole joutunut vaihtamaan. Sormet minulla taitavat olla heikoimmat ja yläpään nivelet, niska- ja hartiaseutu. Vaan minullahan on rasitteena tämä puhe, joka aikaansaa yläkropan jännittämista, kun puheentuotto ei käy ilman pientä lihasponnistelua.
PoistaVähän sama asenne minulla on kipuihin ja sairauksiin. Ei saa jäädä tuleen makaamaan ja pillereitä popsimaan. Panadol on minullakin vahvin lääke, harvoin, ellei jumppa ja kuntokävely auta. Ja parasta lääkettä on luonnossa liikkuminen, kamera repussa. Ja kaikki harmit unohtuvat, kun näkee kuningaskalastajan liidon Loimijoen uomaa pitkin.
Kajahduksia
VastaaPoistaKansalaisten kapinaa
päättäjien säpinää,
koht on kaikki mullin mallin
etten sanois tillin tallin.
Yhteistyön voima hiipuu
kaikkea ei saakaan piiloon,
suuret vie ja kieputtaa
heikompiaan riepottaa.
Näin on nähty voiman jako
ole se ei tasajako,
kuinka käy pienen Suomen
aika näyttää, mikä huomen.
Ripranie runostasi saisi ajakohtaisen räppisanoituksen! Hyvin rimmaa!
PoistaKiitos, Noora! Mitenkähän ne Suomen pullat mahtanevat olla uunissa. Leikkaukset eivät tunnu loppuvan. Syynä Suomen puolustuksen kasvattaminen. Uskoisiko moiseen. Olin huomaavinani, että presidentin puolisolle pitäisi maksaa palkkaa. Eikös tämä ajoitus nyt tunnu aika omituiselta.
PoistaMainio Ripsukan räppi, yhdyn kehuihin!
VastaaPoistaMitä tulee Suomen uunipulliin, niin nythän on ennustettu seuraavana vuonna jo prosentin talouskasvua ja sitä seuraavana lähes kahden prosentin. Yritykset ovat alkaneet investoida. Eli laiva on kääntynyt, mutta ihmiset eivät vielä uskalla kuluttaa, ja työttömyys on edelleen suurta. Kaikki työttömyys ei tietenkään ole hallituksen käsissä, vaan tekoäly ja tietotekniikka syö koko ajan työpaikkoja. Kohta ei varmaan enää postiakaan jaeta.
Netflixissä on muuten mainio sarja, Ripley, jota on pakko ahmia monta jaksoa peräkkäin. Se kertoo huijarisosiopaatista upeassa italialaisessa miljöössä, mustavalkokuvaus. Laatusarja.
Harmi vaan, että en ole Netflixin tilaaja. Aika heikossa jamassa on luottamukseni talousennusteisiin. Kehun otan mielelläni vastaan ja kiitän siitä.
PoistaRipranie, samaa mieltä. Ennusteet on ennusteita. Pitäähän kansalaisille yrittää jakaa optimismia, ettei karu todellisuus masenna.
PoistaMeikämannen taloudessa ei ole koskaan käytetty maksullisia kanavia. Yleveroa on tietysti pakko maksaa. Ei myöskään tallenneta mitään television ohjelmia myöhemmin katsottavaksi.
VastaaPoistaVasta äskettäin olen viitsinyt katsoa Areenasta jonkun osan sarjasta, jota seuraan tv:stä.
Ihmettelenkin, miten ylipätään ihmisiset suoriutuvat eri medioiden, tarjoamista ohjelmien paljoudesta? Mistä he siihen aikaa repivät? En ole koskaan innostunut tai oppinut pelaamaan digitalisia- tai lauta yms. seurapelejäkään. Koen ne kaikki kalliin elämänajan tuhlaamiseksi. Ihmettelen muutenkin ihmisten kiinnostusta eri peleihin ja kilpailuihin.
Maalla ollessa katson suht' vähän televisio-ohjelmia. Aamuohjelmia katson jonkin aikaa sekä illalla puoli yhdeksän uutiset ja a-studion tms.ajankohtaislähetykset. Aiheeltaan kiinnostavia dokumentteja seuraan myös.
Nautin yhä enenevässä määrin rauhasta ja hiljaisuudesta ympärilläni.
Radiosta tulisi joskus mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta kun en tiedä ohjelmien ajankohdista, radio pysyy suljettuna.
Minulle on eräs kirjailija sanonut harrastajakirjoittajien kokoontumisessa, että minun pitäisi opettaa mielikuvitusta ko. porukalla.
Voi olla, että päässäni on omat mielikuvitukselliset kanavat koko ajan auki, joten en kaipaa jatkuvaa ärsykkeiden tulvaa ulkopuoleltani.
Televisiokanavien heikkolaatuinen elokuva- ja ohjelmatarjonta sai minut ottamaan Netflixin, aluksi kokeeksi, mutta olen pitänyt sen toistaiseksi. Se on ainoa ylimääräinen maksukanava televisiossani.
PoistaTelevision elokuvat ovat joko toimintaelokuvia tai sitten yliromanttista hömpää. Muu televisiotuotanto näytää koostuvan tositelevisio-ohjelmista ja jatkuvista uusinnoista, joissa samaa ohjelmajaksoa pyöritetään neljäkin kertaa viikossa.
Netflixissä voi valita useasta kategoriasta, dokumenteista, elokuvista, sarjoista aika uusiakin tuotantoja. Lisäksi kielivalikoima on runsaampi kuin television perinteisillä kanavilla. On turkkilaisia, puolalaisia, espanjalaisia, korealaisia, japanilaisia, islantilaisia jne. vaikka minkämaalaisia elokuvia. Saa samalla haistella maan kulttuuria. Olen oppinut mielestäni uutta katsomalla erikielisiä tuotantoja.
Vaan tämä ylempänä mainitsemani Ripley on pitkästä aikaa erityisen laadukas. Tykkään sen psykologisesta hitaasta avautumisesta sosiopaatin sieluun ja toimintaan. Sarjassa on myös yllättävää huumoria, vaikka se on hyvin koruton ja ankarakin mustavalkoinen elokuva. Ja se esteettinen italialainen ympäristö! (Ainakin alussa, olen katsonut vasta kolme jaksoa.)
Perustuneeko sarja Patricia Highsmithin romaaniin?
PoistaKyllä perustuu, tarkistin asian:
Poistahttps://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-televisio/fantastista-jannitysta-sosiopaatin-seurassa-arvioitavana-netflix-minisarja-ripley/
Kaikki kansalaisten erityisen suosimat tv-ohjelmat: Tanssii tähtien kanssa, Maajussille morsian, Ensi treffit alttarilla ynnä muihin vuodesta toistuviin sarjoihin olen täysin tympääntynyt. Alkavat olla ärsyttävän kaavamaisia ja tylsän yllätyksettömiä.
VastaaPoistaEn ole seurannut ikinä salkkareita tms.suomalaisia tai ulkomaisia vuosikymmeniä jatkuneita suosikkisarjoja, Ei voisi vähempää kiinnostaa keksityt ihmissuhdesotkut tai sarjojen arkirealismin jäljittely.
Olen minä tylsä ja omituinen immeinen, outo ja poikkeava naistenlehtien keskiverto lukijakuntaan verrattuna. :)
Näistä en seuraa yhden yhtäkään, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ainoa tuonkaltainen on juuri alkanut Alone, yksin erämaassa, joka tulee tiistaisin ja jota katson toisella silmällä. Minua kiinnostavat selviytymistarinat, vaikka tämä on kepeähkö versio sellaisesta. Hyvänä puolena on se, että osallistujat ovat tuiki tuntemattomia tavallisia ihmisiä.
PoistaMinä jumituin seuraamaan Hirvistä tulevaa sarjaa. Pari alkuosaa ovat säilyttäneet kiinnostukseni.
PoistaNuo viidakossa yms. poikkeusoloissa pärjäämiset voivat olla opettavia. Tiedä sitten, miten totta ne ovat.
Mikähän hirvisarja tämä on? Olen katsonut Areenasta jonkin ruotsalaisen Hirvi-ohjelman, jossa kerrottiin hirven historiasta ja valotettiin sen suhdetta ihmiseen, tai pikemminkin ihmisen suhdetta hirveen.
PoistaHirvi on aina ollut luonnollinen osa mm. metsästystä, vaikka se on ollut jopa myyttinen, kunnioitettu eläin, jolla on ollut muitakin funktioita kuin ihmisen ravintona olo. Sen korvista tehtiin sumeilematta jonkinlaisia taskuja tai pikkuisia laukkuja, eikä siinä ollut mitään hyväksikäytön tuntua.
Nykyäänhän metsästystä häiritään monin tavoin, mm. tuhoamalla metsästystorneja, kerrottiin aamun uutisissa. Ymmärtääkö luonnonsuojelija aina ihmiskunnan historiaa pätkääkään? Ja jonkin olion olemassaolon tarkoitusta?
En muista sarjan nimeä, mutta sarjassa hirviä hätistellään pihoista ja kaupunkien liepeiltä. Pohjoismaalainen tämäkin. mutta ei mielestäni sama, kuin Hirvien vaelluksesta kertova.
Poista
PoistaTuo minun katsomani hirvidokumentti oli ilmeisesti sitten eri, löytyy täältä:
https://areena.yle.fi/1-74923115
Terveisiä kaupunkireissulta. Yö tuli vietettyä urbaniassa. Mukava oli tänään tavata taas harrastusporukka ja aikaa jäi kuljeskella liikkeissä ja tehdä pieniä ostoksia.
VastaaPoistaMissä Tapsa, Riku ja Mikis?
Toivottavasti ovat terveinä.
Alkaa jo olla ikävä heitä.
Hyvä, jos viettävät vieroitusviikkoa somesta!
Nnoh.. ei nää jullit ainakaa oo oodissa, triplassa eikä steissillä niiet ihansama. Jos ne joutu pahnoille?
PoistaLeirin pihaan töpsähti hulipotkeri jossa oli 200 kg läskiä?
Vaiks ehkä lampsi liian kalliin hotlan baariin, tarjos toisilleen ja joutuki ylläripylläri tiskaan tiensä ulos (enkä laita juutuubiin sitten sitä videoo, en-en..)
vai laittaisinko..?
No ei koska siis johan mä sen sanoin että ei tää oo mitään leikkiä. Tää on sävellettyä oopperaa ja presiis partituurin mukaan mennään.
Kirjoituslama vaivaa minuakin. Ihan kuin sulkakynäni olisi hukassa.
VastaaPoistaEn oikein tiedä, missä menen, mikä on linjani täällä blogimaailmassa - muualla somessa en kirjoita tai vaikuta, niin kuin kai kuuluu sanoa.
Olenko politiikasta kirjoittaja, jonka blogi liikkuu välillä hyvin luettujen poliittisten blogien kärkipaikoilla, vai olenko sittenkin henkilökohtaisista asioista vuodattava oman persoonani alttiiksi asettava kirjoittaja, joka haluaa käydä hauskoja keskusteluja muiden kanssa?
Ei kai pitäisi liikaa miettiä yhtään mitään. Vaan kun on tällainen pohdiskelija, vääntäjä ja kääntäjä. Minkäs teet. Ollaan ja ihmetellään. Ja pyörii se maailma radallaan, vaikkei kukaan ihmettelisi yhtään mitään.
Vaikeaa on enää olla varma mistään, tai uskoa kaikkea sitä, mitä uskotellaan todeksi.
PoistaMinä moitin usein vasemmistoa. Minä, joka olin pinnallisen, politiikasta mitään ymmärtämätön umpivasemmistolainen aikoinaan. Mielenkiinnolla luen nyt Kulttuurivihkoja, ja aika ajoin tunnen olevani kotona siellä julkaistuissa eri aiheita käsittelevissä artikkeleissa.
Mutta.
Vasemmiston päivänpolitiikan arvoliberalitismissa sukupolvien välinen kuilu näyttää minulle ylittämättömältä. Jäljellä on toki edelleen hyviä tarkoituksia ja aikomuksia tukea heikompia, mutta lepsu kaiken salliva arvottomuus ihmisoikeuksiin vedoten ei saa kunnioitustani.
Kuten ei minkään puolueen päivänpolitiikka. Hölmöläisten hommaa kaikki tyyni.
Ehkä pitäisi puhua ja kirjoittaa vain kukista, perhosista ja onnellisista ihmisistä. Kertoa auringon paisteisesta tulevaisuudesta, jonka eduskuntamme, hallituksemme, eeuu ja nato meille pian valmistavat, viisaat ajatuksensa yhteen liittämällä.
Jos kirjoittaa pääasia on, että kirjoittaa aidosta sydämestään oman mielen mukaan, oli aihe tai tyyli mikä tahansa.
PoistaPoliittisessa katsannossa ja retoriikassa harmittaa se, että jokuset puolueet ikään kuin omivat hyvä asiat agendalleen ja sulkevat muut puolueet ulkopuolelle. Puhutaan arvovalinnoista, jotka itsellä ovat tietysti oikeat ja hyvät.
PoistaNiin kuin olisi olemassa jokin puolue, joka ei kannattaisi arvoinaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja muita perinteisesti kristillisestäkin etiikasta tuttuja antamisen ja auttamisen hyveitä. Kyllä niitä kannattavat kaikki puolueet, vaikka joutuvat päätöksissään tekemään kompromisseja ja ikäviäkin päätöksiä. Kukin puolue vuorollaan.
Kenpä tietäis sen,
VastaaPoistamissä runoilijaurhot, sun muut,
poisko runovakkaa täyttämässä,
runonkeruumatkalla,
vaiko vaan matkalla,
vaiko ihan hatkalla.
(Tai kenties ?)
PoistaNäppäimistöt säkenöi
kun taiteilijat ahkeroi
syntyy pitkää tekstiä
Linnaa vaiko Prechtiä
sormet takoo tarinaa
romaania painavaa.
Elämä on välillä ihan mukiin menevää, jopa hauskaa. Vietimme siskoni kanssa jäähyväisiä kesälle.
PoistaEnsin kävimme pizalla paikallisessa ja sitten istuimme iltaa yhdessä, seuranamme karvainen nuorukainen. Siskoni koiruli.
Kaapeissa oli pullonpohjilla kielen liukastajia, parin desin verran vodkaa ja ciniä. Vaan oli taas ilon lukot avaava illatsu.
Saimme heureka idean. Teemme oman podcastin.
Kehittelimme otsikkoa ohjelmalle, ideoimme käsikirjoituksia eri osioille. Välillä nauroimme, kuin vain tikahtuakseen nauraa voi. Jo kyseisestä illanistujaissessiosta katsojat olisivat tietysti jääneet koukkuumme. Mietimme vielä, josko laitamme kanavamme maksulliseksi.
Joo, meistä tulee vihdoinkin kuuluisia ja rahaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista.
Eräs otsikkoideoista oli: Ei enää mitään menetettävää!
Kiäh, kiäh...
Mietintämyssyssä hautuu juttu juu. Tarvitaan kamera, mikrofoni, leikkaja yms.
Ans kattoo ny...
Sinulla on ihana sisko, Noora, samanhenkinen ja asuu ilmeisesti lähellä, joten tapaatte toisianne. Kaiholla ajattelen omaa siskoani kaukana Saksassa. Keskustelemme kyllä viikoittain whatsapissa ja lähettelemme kuvia. Juuri lähetimme yhteisen konjakki-viini-suklaapaketin serkulle, joka täyttää pyöreitä vuosia eikä kuulemma ”enää juhli”. Hän on sama ihminen, joka jo kymmenen vuotta sitten sanoi, ettei osta ”enää uusia vaatteita”. Puutuu enää kuolinsiivous. Vaan se selittyy sillä, että hän ei ole koskaan ollut innokas siivoamaan.
PoistaMinä kävin luontoretkellä kameran kanssa kuvaamassa sumuseittejä ja toivotin syksyn tervetulleeksi. Kaksi ihmistä retkeili vastaan ja kumpikin pysähtyi kysymään että mitäs sitä oikein kuvataan. Kamera olalla on yhtä hyvä vieraiden ihmisten pysäyttäjä kuin koira hihnassa.
Kun " syänystävää " ei voi tavata nenäkkäin ( kuin vain viestintävälineillä) kuukausiin, on harrastusporukka, 7 naista ja sisko useammin tavattavissa. Olemme vasta myöhemmällä iällä, kun työelämät ja ruuhkavuodet ovat taaksejääneitä, tutustuneet siskoni kanssa toisiimme syvemmin.
PoistaOlemme puhuneetkin, miten voimme elää kipeässä surussamme, jos ja kun toinen kuolee.
Systerillä on matkaa kotoaan tänne mökeille 40 km.
Valoisa syksypäivä on täällä, ja jatkoa riittänee ensiviikollekin.
Sisko kävi koiran kanssa jo kuvaamassa lähilammen syysmaisemia.
Pitääpä käydä ihailemassa valokuviasi.
Ne ovat vielä kamerassa.... Katsotaan, onko niistä jukistettaviksi. Suurin osahan menee aina suoraan deleteen. Vaan se ei haittaa, kuvaaminen itsessään on kivaa.
PoistaEhhe.
PoistaJuuon.
Vain yhdeksän kelpuutin kuvista jatkojalostukseen. Muut ovat mitäänsanomattomia ja huteja.
PoistaKaksi yhdeksästä on ok, toisessa keltainen kyltti vehmaitten saniaisten keskellä komentaa käyttämään vasenta latua, ja toinen on melankolinen kuva, jossa puhelinlangat (?) katoavat korkealle sumuun.
Voi olla, että tuo vasen latu -kuva koristaa joskus vielä kirjoitusta, jossa pilkkaan säälittä Tytti Tuppuraista. Sumuun katoavia puhelinlankoja voisi käyttää kuvaamaan kirjoitusta, jossa ivaan herkullisesti virheen tehnyttä ministeriä tai kansanedustajaa, jolla ei ole enää langat käsissään.
Kesän hautajaiset
VastaaPoistaSaavuit uinuen ja haahuillen
annoit lämpöäsi kaipaavalle,
askeleesi lyheni
kesäpäivät väheni.
Kaipasit jo syksyn syliin
syksyn värein loistamaan,
uutta voimaa keräämään
mieliämme kerimään.
Kesän muisto - Laila Kinnunen
Poistahttps://youtu.be/7nbNagZV0ec?si=s8lx-iFEfZrxIUSa
Pannaanpa tanssiksi
oikein valssiksi,
muistoja pyöritellen
aikoja kaipaillen.
Valssi - Anna-Maija Tuokko & Matti Puro
https://youtu.be/sxoevv_iWnc?si=BwkV4VHauz9mpP23
Vaan eniten syksyn tulossa rassaa alkava pimeys. Päivät lyhenevät minuutti minuutilta, kunnes taivaan kannen ja maan välinen raja supistuu yhdeksi viivaksi. Atlas saa maapallon harteilleen ja vaipuu maahan.
VastaaPoistaPimeys, kaamos meidät suomalaiset lyö hiljaisiksi. Eikä siinä ole mitään hävettävää. Olkaamme ylpeitä siitä, että osaamme olla hiljaa ja huutaa ääneti.
Iines, sanailitpa kauniin kommentin. Siihen mitään lisäämättä, siitä mitään pois ottamatta.
PoistaSamoin ajattelin. Runoa ja filosofiaa ovat Iineksen sanat syksystä.
PoistaRipranie, harmi etten pysty suoraan osoitteesta klikkaamaan musiikkilinkkejäsi. Sitten välähti. Josko pystyn, jos vaihdan kännykkään internetversion. Kokeilenpa heti.
Ei päässyt linkistä suoraan.Pitäisi kirjoittaa koko osoitelitania, jotta puhelimesta voisi siirtyä kuuntelemaan musiiki- videoita youtubeen.
PoistaKiitos sanojeni kehuista! Jo monena vuonna syksyn tulo on näkynyt minulle mielikuvana taivaan ja maan välisen raon kaupeutumisesta ja maailman pimenemisestä. Atlas maapallo harteillaan asettuu tähän rakoon taistelemaan maapallons puolesta, mutta musertuu pimeyden voittaessa. Olen kai valon lapsi, en pidä pimeydestä.
PoistaNoora, sinulla on uusi kuva logossasi. Persoonallinen ja kaunis kuva, jossa näkyy teeskentelemätön ja jotenkin uneksiva tai syvälle katsova ilme. Voimakkaat poskipäät. Vastaa melko täydelleen mielikuvaani sinusta.
PoistaOman logoni kuva sietäisi mennä vaihtoon, sillä se on vanha ja siinä on turvonnut ja punainen korva, allerginen reaktio peräkkäisistä antibioottikuureista eräänä kesänä. En suostunut syömään pitkällistä antihistamiinikuuria, joten iho-oireet kestivät pitkään.
Iines, kuvasi on aistillisuuden perikuva: niska, korva ja banaanikampaus.
PoistaNoora, kuvasi on moni-ilmeinen.
Banaanikampauskin on jo menneen talven lumia. Tuolloin kutrit olivat pidemmät ja ylös solmittavat. Nyt hädin tuskin yltävät pienelle ponnarille.
PoistaKuva on muistaakseni 18 - 19- vuotiaasta minästäni.
PoistaUseiden vuosikymmenien takaa siis.
Koko olemus maailman tuskaa ja murhemieltä! Oletan, ettei kukaan minua siitä tunnista, siksi sen tohdin laittaa. Jos niin kävisi, kertokoon toki blogissani, mutta ilmaisematta oikeaa nimeäni. Tosin sukunimen osalta minulla oli vielä isän suvun nimi.
Päässäni on baskeri, joten hiuksia ei näy. :)
PoistaVoi baskeriaikaa! Äidillä oli baskeri hattuna, tuollainen villasta huovuttamalla yhdestä kappaleesta tehty pyöreä päähine, jossa oli keskellä napa. Mummut vetivät sen syvälle päähänsä ja hepsankeikat ja huitukat sievästi vinoon keikkumaan.
PoistaNäkyykö enää juurikaan baskereita katuelämässä? Ei ainakaan täällä Satakunnan sydämessä, mutta joskus näkee mallien päässä muotikuvissa. Kaikilla on aina vain pipo päässä.
Tuolloin muinoin, leikittiin boheemia taiteilijaa. Kuunneltiin Charles Aznavourin La boheme kappaletta. Ranska kiehtoi muutenkin dekadenssin taiteilijaelämän ja kahviloiden vuoksi.
PoistaValitettavasti hatut eivät kotiudu päähäni. Eivät jostain syystä istu. Baskereita minulla on edelleen monen värisiä, mutta, harvoin käytän enää niitä. Viimeksi ostin kirpparilta tummanvihreän suht' kapealierisen hatun, villaa. Se jotensakin sopii kupoliini, mutta näytän se päässäni vanhalta frouvalta. :)
Sisko snoi, että lasket lieria alas, niin on moternia muotia.
Yhteen aikaan suosiossa olivat helmillä koristellut neulehuput. Käytän edelleen kahta, beigeä, jossa on "helmiäisroosan"/vaal.punaisen värisiä helmiä naamaa reunustamassa. Toinen on mustikansininen, valkoisilla hemillä koristeltu. Myös trikoiset huput ovat mainioita huivin korvikkeita.
PoistaOmista hatuistani varsinainen hitti oli harmaa lipallinen Lotta-lakki, jonka sain isotätini ullakolta lainaksi yhdeksi kesäksi lukioaikana. Kiinnitin sen alle tekoletin, kun mentiin likkojen kanssa Raumalle tansseihin. Kun sitten sitten tanssin autuaana komistuksen kanssa Lotta-lakki päässäni, ystäväni Lili kiskaisi ohitanssiessaan lettini irti, käteensä, ja kikatti nolostumistani. Koin kauneuteni häväistyksi.
PoistaBaskeri on kivannäköinen päähine, kelle se sopii. Itselleni ei sovi hatut eikä lakit. Voisin ollakin hattuihminen, en ole löytänyt käyttöön sopivaa, mut pipo päähän natsaa. Äidillä oli baskeri käytössä ja hälle se sopi oikein hyvin. Muistan, kun katselin, kun hän asetti sen päähänsä. Vinoon, vähän vain, sitten lovitukset reunoille ja se oli siinä.
PoistaMukavasti ilma viel lämpöä antaa
ulkomittari viittätoista kantaa,
ei pure tuuli
käy hymyyn huuli.
Teemalla parhaillaan dokkari Leonardo da Vincistä.
VastaaPoistaEdellä mainitsemani dokumentti Leonardo da Vinci, löytyy areenasta. Ihmeellinen nero, mystinen, mutta myös rationaalinen persoona. Dokumentissa kerrotaan hänen olleen seurallinen, muodikas, hauska ja sympaattinen mies, johon kaikki ihastuivat. Hän teki itsestään taideteoksen, jo ennen kuin aloitti neron uransa.
VastaaPoistaTieto ja mielikuvitus liittyvä Leonardon mielestä tiiviisti toisiinsa. Todellinen tieto da Vincin mukaan löytyy luonnosta havaitsemisen ja kokemuksen kautta.
Oppiminen oli Leonardolle rajaton riemu! Hän koki kyseenalaistamisen ja tiedonjanonsa tyydyttämisen velvollisuudekseen.
Dokumentti on mielenkiintoinen muistin virkistys Leonardon multineroudesta, vaikka jo olettaisikin tietävänsä hänestä kaiken tarvitsemansa tiedon.
Missä 2000-luvun moniosaaja nerot luuraa?
Keitä he ovat?
Tietotekniikan ja digitalisminko puurtajista löytyisivät?
Itte ainaki oon nero* enkä mikää säveltäjämestari.
Poista.
.
..joita saa ra* ja jos tahtoo voi ostaa vaikka koko sinhvoonisen teoksen. Mua ei vaan voi kyä näi o.
Aamutuimaan:
VastaaPoistaTöllötin myöhäillassa Teemalta dokumentin, joka kertoi Björn Andersenista, aikoinaan maailman kauneimmaksi pojaksi nimitetystä näyttelijästä. Hän näytteli 16-vuotiaana Viscontin elokuvassa: Kuolema Venetsiassa homon intohimon kohdetta.
Tulipa Björnin elämästä surullinen tarina.
Poika ei olisi halunnut olla esillä ja näytellä. Mummo taustapiruna lähes pakotti.
Björnin ja hänen siskonsa äiti löytyi kuolleena metsästä. Isästään Björn ei saanut tietää mitään, koskaan. Oma poika kuoli hänen viereensä, hänen maatessaan sammuneena. Vaimo jätti vauvan hänen hoitoonsa. Kätkytkuolema.
Björn opiskeli, näytteli joissakin elokuvissa, mutta alkoholi ja muut päihteet veivät menessään ja tuli masennuskausia, jolloin yhteys hänen tyttäreensä oli vähäistä.
Karismaattinen, mutta rankan elämän kuluttama Jeesus-tyyppi Björn Andersen pitkine harmaine hiuksineen ja partoineen ( yli 70-vuotias) kyseisessä dokumentissa oli.
Homoksi hän ei ilmeisesti koskaan ruvennut, vaikka edellytykset ja esikuvat hän Viscontin kanssa homobaareissa kierrätettäessä sai.
Muistan hyvin tämän Thomas Mannin romaanin perustuvan kauniin elokuvan, Viscontin ohjaaman. Ihastuin ensin kirjaan, sitten elokuvaan. Kaunis nuori poika, johon vanhempi mies rakastui palavasti. Taustalla oli Mannin oma kipeä homoseksuaalisuus. Unohtumaton kirja ja elokuva. Björnin kasvojen surullinen kauneus jäi mieleen.
PoistaTermi on twink, ladyboyt sitten taas jtn muuta, eriksensä.
PoistaMilloin muuten on sitten taas? Heti kohta?
Twink on nuori, laiha, tyttömäinen sileä poika, jolla ei ole karvoja. Ladyboy on naiseksi identifioituva henkilö, joka on biologisesti syntynyt mieheksi. - Aina oppii uutta.
PoistaMahtaako näiden kaikkien seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden variaatioiden hallinta kuulua jo yleissivistykseen? Opetetaanko niitä kouluissa?
Hö kukaan enää mtn skolessa opi, katoit ittekki netistä.
PoistaSitten taas on näillä näkymin ennen kuin on myöhäistä.
Ja juuttaan hömppä - upsis, meinaan herttaisesti mutta väkavasti ja peruuttamattomasti että ei ole rautaisia saappaita, ei edes haarniskoissa. Raudoitettujen saappaiden kopinaa luuletkin varmasti joksikin fasismin piirteksi vaikka ne ovat vain teräsnappuloin lujitettujen nahkapohjien rapinaa kiveyksellä jossa raudoitettu
korkolapun jättöreuna livettäisi. Tiedän kokemuksesta.
Siis, raudoitettujen saappaiden kopinaa! Selvä tämä?
Käyttämäni ilmaisu ”rautasaappaiden kopina” on kielikuva tämän päivän päätään nostavalle woke-fasismille, jossa ihmisten sanoja vahditaan, kieltä sensuroidaan, ilmaisuja poistetaan ja suppeutetaan, aiheita ja esityksiä rajataan vain joillekin ryhmille, klassikkoteoksia ei ymmärretä niiden omassa elinajassa - historiaa halutaan muuntaa ja kieltää.
PoistaMitä tämä kaikki on muuta kuin silkkaa fasismia? Kohta meillä on valvontakomissiot ja kielenvartijat porteilla ja kaduilla, teattereissa ja kustantamoissa.
Viittaan tässä yhteydessä vielä takavuosikymmenten ilmiantosysteemiin, jolla vahdittiin Neuvostoliitto-kritiikkiä. Mm. kirjailija Matti Rossi ilmiantoi unkarilaisen kirjailijan Denes Kissin Unkarin kirjailijaliitolle neuvostovastaisuudesta.
PoistaTämmöisiä sivistymättömiä ja raukkamaisia woketuksia ei toivoisi enää tänä päivänä yhdeltäkään ihmiseltä.