Heittäisin mieluusti hevon perään ministeri Kaisa Juusoon kohdistuvan vihapuheen, jota media on nyt täynnä. En tarkoita sitä, että Juuso olisi täysin viaton ympärillään oleviin sirpaleisiin, vaan lähinnä sitä, että häneen kohdistettu maalitus rasittaa jo lukijankin resilienssiä.
Ei riitä enää, että Juuso tappaa öisin sairastuvat pohjoisen potilaat, vaan että vielä nepotismiakin! Nimittänyt poikansa avustajakseen. Tästä on jokaisessa lehdessä uutinen jos toinenkin. Sitä ei yleensä mainita, paitsi persujen kohdalla, että moni muukin on pestannut lähisukulaisensa eduskunta-avustajakseen. Vain Helsingin Sanomat kertoi sivulauseessa, että aikoinaan mm. Juhani Alaranta (kesk) ilmoitti valitsevansa avustajakseen abiturienttipoikansa ja Anssi Rauramo (kok) palkkasi 16-vuotiaan poikansa. Tuulikki Hämäläinen (sdp) otti töihin tyttärensä, ja Tuija Nurmi (kok) palkkasi eläkeikäisen isänsä. Sitäkään ei nyt mainita, että Orpon hallitus vähensi Marinin aikana mittavaksi paisunutta ministerien avustaja-armeijaa kahdellakymmenellä avustajalla.
Vallanpitäjiä saa ja täytyykin arvostella ja heistä saa piirtää satiirisia pilakuvia. Siinä vaiheessa kun kaikki mediat syöksevät tulta yhtä vallanpitäjää kohti, ylittyy kuitenkin jokin maaginen kynnys, joka ainakin herkimmillä saattaa kääntää sympatiat tulitettavan puolelle. Etenkin, jos se kohde ei ole tehnyt minkään valtakunnan rikosta.
Juuson rikoksesta ei taida olla näyttöä, vaan korkeintaan taitamatonta kompurointia viestinnän saralla. Tämä on johtanut siihen, ettei hänen sanojensa sisältöön kiinnitetä enää huomiota. Kansa muuallakin kuin Kemin torilla villiintyy toistensa huudoista ja huutaa: ristiinnaulitse Juuso, ristiinnaulitse Juuso! Käsittääkseni Juuson perustelut yöpäivystyksen lakkautuksista ovat käypiä, joskaan eivät tietenkään toivottuja.
Jätän siis jatkossa omalta kohdaltani Juusoon kohdistuvat maalitusjutut huomiotta ja jään sen sijaan ihmettelemään, miksi ylläolevassa maalauksessa presidentti George Washington on aseteltu hevosen peräpään viereen.
Mitä arvelette, miksi taiteilija, Gilbert Stuart, valitsi tällaisen asettelun, mitä hän mahtoi tarkoittaa? Eikö olisi ollut kunnioittavampaa kuvata hevonen joko edestäpäin tai sitten sivuttain? Mitä, jos Sauli Niinistö tai Urho Kekkonen olisi kuvattu näin, valtavan pyöreän hevonperän vieressä seisomassa tulevaisuuteen katsoen?
(Maalaus Gilbert Stuart)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti