Poliisi jyrähtää - lapset piinaavat naapurustoa Joensuussa
Kiina jyrähtää Trumpille
Suomen kolmanneksi rikkain mies jyrähtää etätöistä
Sanna Marin jyrähtää yritysten vastuista ja Ukrainasta: Anteeksiantamatonta!
Teinipoikaa ahdistellut Sofia Virta jyrähtää eduskunnan ihollepyrkivistä miehistä ja ilmastoneuvotteluista sekä perussuomalaisista: Tuhoavat Suomen maineen, Orpo ei tee mitään!
Elina Valtonen jyrähtää: Tätä emme hyväksy. Seisomme Iranin kansan rinnalla.
Riikka Purra jyrähtää käännytyslaista ja Oulaskankaan yöpäivystyksestä.
Sari Essayah jyrähtää: Tämä on hallituskysymys.
Pori Jazzin Jyrki Kangas jyrähtää, Korhosen tykki jyrähtää, vammaisaktivisti jyrähtää.
Nyt jyrähtää kokoomuksen Tere Sammallahti!
Jyrähtelyt on poimittu nopealla Google-haulla, ja ne ovat sanomalehtien lööppikamaa. Jyrähtelyjä on mittaamaton määrä, poimia voisi ehkä sadan metrin mittaisen runon.
Olennaista tässä on se, että poiminnat ovat tuoreita, ne ovat toimittajien tämän päivän kieltä. Kun jyrähtelyt pomppaavat jo ärsyttävästi lukijan silmille, täytyy kysyä, eivätkö toimittajat huomaa itse kliseisiä toistojaan. Viestinnän ammattilaiset?
Toinen seikka jyrähtelyissä on sanan merkityksen eettinen puoli. Jyrähtely on voimailmaus, luonnonilmiö, luoteeltaan aggressiivinen. Onkin ehkä niin, että voimasana vetää lukijoita katsomaan, mitä maan merkillistä nyt on tapahtunut, kun oikein jyrähdellään.
Usein jyrähdys on kuitenkin tuhnu. Poliitikko vaahtoaa ja hyvesignaloi eduskunnan pahoista miehistä, mielellään persuista, vaikka on itse männä viikolla jonkun toimittajan havainnoimana killunut nuoren pojan kaulassa liikuttuneessa tilassa ilmaislipulla festivaaleilla.
Ja juuri tämä uutisen sumeus on se, joka vaimentaa jyrähtelyn etäiseksi kuminaksi ja syö asian uskottavuutta ja taittaa siltä kärjen. Jään kiinnostuneena odottamaan seuraavaa lööppijyrähdystä.
Hallintaa ja hillintää
VastaaPoistaSade parahti kukkien päälle
tuuli viskoi ne uuteen suuntaan,
ukkonen jyrähti voimallaan
ihminen jähmettyi paikoilleen.
Hiljaisuuden ääni kuului
kun muut äänet vaimenivat,
ihminen tilaansa vetäytyi
luontokin rauhoittui.
Hallinta äänten on suuri
paljon jyrää paikoiltaan,
tehokeino ihmisen mielen
täyttää kokonaan.
Mainio, rikas kielikuva: Sade parahti kukkien päälle. Tuuli viskoi ne uuteen suuntaan.
PoistaMitä ukkoseen muutoin tulee, se on pelottavaa jyrähtelyä, oikeasti, jos on maalla mökillä, puitten keskellä. En tykkää. Kaupungissa nautin ukkosesta ja oikein odotan, että alkaisi paukkua.
Totta Iines! Ripranien runokukat ja - kuvat ovat moni-ilmeisiä ja värikkäitä, säätiloista huolimatta.
PoistaParahdus tuo Ripsukkaisen
Poistakommentoijan ihanaisen
tyyliltään niin sulavaisen
vaientaapi ukon maisen.
Hiljaisuuden hento ääni
valtasi jo paksun pääni
tuoden rauhan sisinpääni.
No, voi teitä, kiltisti tehty, Noora, hyvä Iines. Tuo Tapsan runo ylti humoristisen mielen juurisyihin asti.
PoistaMahon lehmän peräpää jyrähti.
VastaaPoistaKuinkas iso karja anonyymoksella onkaan pihatossaan? Kokeileppa eikö jyrähdä peräpää itselläsikin, kun syöt granolaa jossa on hasselpähkinämusketta ja kuivattuja mansikoita. Voin suositella!
PoistaHyvähän se on, Anonyymi, että tulee kaasut ulos. Eivät jää päästöt sisään mieltä myrkyttämään.
PoistaJepulis Iies! Kyllä helpottaa! Unohdin pellavansiemenet tuosta granolan viljalajikkeiden joukosta. Kuivana kun pussin sisältöä napostelee, niin kyll aineenvaihdunta ja ilmanvaihto pelaa.
PoistaSilloin tällöin jostakin sanasta tulee toimittajien toisiltaan matkima ja käyttämä ilmaus.
VastaaPoistaMikäpä olisi synonyymi jyrähdyksille? Räjähdys, pamaus, möyrähdys ? :))) Imperialistisia ilmaisuja??
En nyt keksi, mutta voisivatko ko. henkilöt
suuttua
kimpaantua
olla hyväksymättä tiettyjä tekoja
arvostella
sivalsi , kilahti, tuomitsi, provosoitui, vihastui, pahoitti mielensä, raivostui
Poistaraivostua, tuomita ja vihastua- merkityksiä ei esimerkkilauseissa saa ja voi tietenkään käyttää.
Hyviä ehdotuksia nuo kaikki ykköskappaleen verbit. Asian voisi uutisessa ilmaista myös niin, että kertoo vain sen, mitä X sanoi. Kuulija saa sitten arvottaa sanomisen oman käsityksensä mukaan. Tämä olisi sitä puolueetonta uutistoimitusta, mitä moni medialta odottaa.
PoistaArvostettu blogisti jyrähti toimittajien jyrähtelyille!
VastaaPoistaMinunkin on jo kauan tehnyt mieli potkaista näitä jyrähdys-otsikoita tekeviä tyhjäntoimittajia persuuksille. Kun ne jyrräytykset ovat lähes poikkeuksetta suutareita ja syy niihin yhdentekevä.
Voisiko olla mahdollista, että syypää olisikin tekoäly? Siinä mielessä siis, että tekoäly kirjoittaa itse uutisen, jota toimittaja vähän siistii ja keksaisee vetävän otsikon?
Tekoälyä en tullut ajatelleeksi. Jotenkin sitä luottaa vielä siihen, että uutiset olisivat toimittajan tuotoksia, ainakin jos jutussa näkyy nimi. Joissain jutuissa näkyy maininta, että kooste uutisesta on tekoälyn tuottama.
PoistaTekoälyn lukemat uutiset ovat joskus puisevia, koska niissä puheen painotus on paikoin suomen kielen vastainen, eli lukijaäly ei osaa laskea painotusta yhdysanan loppua lähestyessään. Tällaista sanan loppuakin korostavaa ääntämystä tapaa joskus julkisessa puheessakin, erikoisesti naisihmisillä.
Muistelen nähneeni sellaisiakin uutisia, joissa ne kerrotaan tekoälyn tuottamiksi ja toimittajan tarkastamiksi. Voin muistaa väärinkin.
PoistaTekoäly on kyllä niin hyvä keino helpottaa ja nopeuttaa uutisten ja juttujen tekoa, että ilman muuta se yleistyy - ainakin verkkomedioissa, joissa juttua pitää muuttaa sitä mukaa kuin asia etenee.
Jokos on ilmestynyt tekoälyn luomia runokirjoja?
Nykyrunous on tosin niin omituista, että tekoäly voi olla siihen liian järkevä ja säntillinen? Vähän niin kuin minäkin.
Kyllä minäkin olen törmännyt tuohon ilmiöön, että tekoäly kirjoittaa ja toimittaja tarkistaa. Mikäs siinä, tähän se kehitys taitaa kulkea. Mieluummin näin, että toimittaja on se viimeinen sanoja, ei tekoäly.
PoistaTekoälyn toimittamiin runokirjoihin en ole törmännyt, mutta uskon, että niitäkin on tuloillaan. Vähän siihen suuntaan on runoilija Karri Kokko edennyt. Hänhän kokosi jo vuonna 2005 netistä muiden kirjoittamista lauseista kirjan Varjofinlandia, joka kuvasi ihmisen masennusta. Nämähän voisi antaa tekoälylle tehtäväksi.
Tekoälyn ja puhesynteesiin kykenevän prosessoinnin tehoero on kuin vertaisi lasten hiekkalaatikon sisällöntuotantoa moottoritien rakentamiseen ja yhä vaan Iines on siinä uskossa että kyseessä on yksi ja sama asia.
PoistaKaikissa Androidin sisältävissä äypuhelimissa on puhesyntetisaatori, paitsi kaikkein vanhimmissa.
Mikäli halutaan sinfonia joka on tehty Mozartin tyyliin, terhakka tekoäly käyttää siihen vaikka Jyväskylän puolen vuoden sähköt, jos sen sallitaan se tehdä. Amatööri ei huomaa eroa, kapellimestari saattaa olla yllättynyt että partituurissa lukee energialaskun sponsoroineen yhtiön nimi.
Kaksikymmnetäkaksi vuotta sitten alkoi kehityskulku jonka nykytaso on laudatur -tasoinen ylioppilasaine jonka on kirjoittanut kokeessa tekoäly.
Ihmisen keksintöä molemmat, koulu ja kone.
Johtaako tämä siihen, että mm. ainekirjoituksesta voidaan luopua ja opetella vain tekoälyn komentelua?
PoistaKorjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö tekoäly käytä vain ja ainoastaan jossakin jo olemassa olevia asioita luodakseen esim. täydellisen yo-aineen?
Niinhän periaatteessa ihminenkin tekee, mutta pystyy tarvittaessa myös luomaan - eli keksimään, oivaltamaan - jotain uutta ja ainutlaatuista.
Pystyykö tekoälykin?
Anonyymi, en ole puhunut sanaakaan mistään "tehoeroista". Tottakai minulle on päivänselvää, että tekoälyn tehot ja volyymit ovat aivan eri sfääreissä kuin hiekkakakkujen rakentajan käsipeliluomukset. Siitä ei ole kahta sanaa.
PoistaPuhuin uuden luomisesta, en mistään koostamis- ja nopeuskyvyistä, joita en arvosta niin paljon kuin uuden luomista, tyhjän tilan täyttämistä uusilla maailmoilla.
En edelleenkään osaa ajatella niin, että tekoäly voittaa ihmisen uuden luomisessa, vaikka sillä olisi miljoonakertaiset nopeudet, voimat ja volyymit. Se toistaa ihmisen luomia malleja. Eihän se muutakaan voi.
Laudaturtason ainekin voi uudistua. Kun tekoälyyn syötetään laudaturaineita, se toki oppii sellaisia kirjoittamaan. Ei sen väliä. Antaa älyn kirjoittaa.
PoistaJos tarpeen, ylioppilasaine voidaan kirjoittaa vaikka käsin tai Facit Privat -mekaanisella kirjoituskoneella tai se voidaan kirjoittaa älyttömästi ohjelmoidulla koneella.
Ahaa. Kerro vielä käytätkö omaasi näiden hiekkakakkujen laatimiseen koska laskiaispulliakin voisit teetättää tekoälyllä, tai täytekaakun? Itse olen haikaillut aivan uuden epäterveellisen herkuttelun perään, mieluusti kastaisin kuivia vastakommenttikorppuja järkitiivisteestä tehtyyn kylmään kastikkeeseen.
PoistaEräät Iineksen vastauksetkin sisältävät liiaksi lisäaineita että niitä voisi niellä.
En käytä tekoälyä koskaan juttuihini, en missään määrin, ei tulisi mieleenkään. Miksi joku ylipäänsä niin blogissaan tekisi? En osaa edes kuvitella syytä, sillä bloggaamisen idea on oman äänen tuottaminen.
PoistaJutut ovat minun puhettani, minun ajatuksiani, ja juuri se on tämän blogin ydintä: kunkin oma persoona.
Lisään: en käytä tekoälyä kommentteihinkaan, sillä minulle kirjoittaminen on viehättävää puuhaa, innoituksen tulos. En anna kenellekään ilmaisuni lankoja enkä kysy keneltäkään, miten kirjoitan.
PoistaEn edes muista, mikä sen tekoälyohjelman nimi on, jota uteliasuuttani ja tiedonhalussani olen kokeillut, huvikseni. En vihaa tekoälyä, mutta en siitä pidäkään. Evvk olisi ehkä kuvaavin luonnehdinta.
Niin kait?
VastaaPoistaTekoälyllä voitais joskus jokainen Iineksen kamarissa kommentoija luoda annetusta aiheesta essee vaikka. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten paljon ne eroaisivat toisistaan. Tekoälylle pitäisi siis antaa pääaiheen/teeman lisäksi omia ideoita ja vinkkejä.
Mikä olisi aihe? Ei vissiin pieruhuumori kuiteskaan?
En ole käynyt gtp: ssä - vai mikä se erään tekoälyn lyhenne olikaan? - kun muutaman kerran. Liekö salasanakaan enää tallessa.
No, kunhan heitin pallon, pakko ei ole ottaa koppia!
Mainio idea. Jokin ehkä esseetä lyhyempi tekoälyjuttu yhteisestä aiheesta voisi olla hauska testi. Antaisiko tekoäly saman vastauksen kaikille? Minulla on koneella jokin tekoälyohjelma, jonka käskin äsken kirjoittaa blogitekstin aiheesta Jyrähtelyä. Kas näin se vastasi, poimin vain osan tähän alle:
Poista” Mitä on jyrähtely?
Jyrähtely tarkoittaa usein äkillistä ja voimakasta tunnetilojen purkautumista. Se voi olla raivon, ärtymyksen tai turhautumisen ilmentymä, joka hetkellisesti hallitsee käyttäytymistämme. Usein jyrähtely liittyy tilanteisiin, joissa koemme tulleemme loukatuksi, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tai ylivoimaiseksi. Vaikka se onkin luonnollinen reaktio ihmisen tunne-elämässä, liiallinen tai toistuva jyrähtely voi rasittaa ihmissuhteita ja heikentää hyvinvointia.
Miksi jyrähtely tapahtuu?
Jyrähtelyn taustalla voi olla monia tekijöitä:
Stressi ja uupumus: Kun olemme fyysisesti tai henkisesti väsyneitä, pienetkin vastoinkäymiset voivat laukaista voimakkaan reaktion.
Herkkyys ja temperamentti: Joillakin ihmisillä temperamentti tekee heistä herkempiä jyrähtämiselle.
Traumat ja menetykset: Menneet kokemukset voivat vaikuttaa siihen, kuinka helposti reagoimme jännitteisiin tilanteisiin.
Tunteiden säätelyn vaikeudet: Joillakin on haasteita tunnereaktioidensa hallinnassa, mikä lisää jyrähtelyn riskiä.”.
Oma arvio: Tylsä teksti. Persoonallisuus puuttuu.
Mutta asiallinen ja vaikuttaa pätevältä. Lisäksi tekoäly osaa kirjoittaa oikeammin kuin moni luomuälyllä varustettu. Yllättävän hyvä äkkilukemalta.
PoistaMutta mitenkähän luonnistuisi tekoälyltä rock’n roll?
”Maa järähti, kalliot halkesivat ja haudat aukenivat.”
PoistaRaamatussa jyrähtelee ja järähtelee aika tavalla. Tuo ylläoleva tapahtui Jeesuksen riippuessa ristinpuulla.
Voihan sille tekoälylle joskus vähäksi aikaa antaa pikkusormensa. Enemmän olen oman ajattelun kannalla. On nääs kiitollisempaa ja palkitsevampaa. Jos haluaa pakkosyöttöä, niin elokuvista ja sarjoista sitä muun muassa saa.
PoistaEn juurikaan luota tekoälyn vastauksiin.
PoistaKoska liian usein vastaukset ovat kuin suoraan vihervasemmistolaisten pienestä punaisesta ohje käsikirjasta.
Miksi näin on?
Noh tekoälyhän on vain algoritmi joka vain perkaa mahdollisimman paljon netin materiaalia läpi.
Ja jos netissä on paljon vihervasemmistolaisella eetoksella väritettyä aineistoa,niin totta kai se näkyy vastauksissa.
Tekoäly on itseasiassa kuin papukaija joka toistaa netin uumenista löytämäänsä aineistoa.
Tarina jyrähtelystä, kirjoittanut Tekoäly
PoistaVanhan kylän laidalla seisoi mänty, jota kutsuttiin Jyrähdyspuuksi. Se ei ollut erityisen suuri eikä erityisen kaunis, mutta sillä oli maine: aina kun joku kyläläinen oli tukahduttanut tunteensa liian pitkään, puu jyrähti. Ei tuuli, ei ukkonen – vaan puu itse, syvältä rungon sisältä kumpuavalla äänellä, joka sai maan värähtämään.
Kukaan ei tiennyt, miksi näin tapahtui. Jotkut väittivät, että puu oli muinainen vartija, toiset taas uskoivat, että se imi itseensä kyläläisten sanomattomat sanat ja päästi ne ilmoille, kun taakka kävi liian raskaaksi.
Eräänä syksyisenä iltana kylään palasi Aava, nuori nainen, joka oli ollut poissa vuosia. Hän kantoi mukanaan hiljaisuutta, joka oli kasvanut liian suureksi. Kyläläiset tervehtivät häntä lämpimästi, mutta Aava hymyili vain ohimennen. Hän ei puhunut syistään palata, eikä kukaan uskaltanut kysyä.
Kun ilta pimeni, Aava käveli yksin Jyrähdyspuulle. Hän kosketti karheaa kaarnaa ja tunsi sen alla värisevän voiman. Hän oli kuullut tarinat lapsena, mutta nyt hän ymmärsi ne toisin: puu ei jyrähtänyt kenenkään puolesta, ellei joku uskaltanut kohdata omaa sisäistä myrskyään.
Aava sulki silmänsä. Hän ajatteli kaikkea, mitä oli jättänyt sanomatta – niitä hetkiä, jolloin olisi pitänyt puolustaa itseään, niitä päiviä, jolloin oli niellyt pettymyksensä, ja niitä öitä, jolloin oli toivonut jonkun kuulevan hiljaisen avunpyyntönsä.
Maa puun juurella alkoi väristä. Ensin kevyesti, kuin varovainen kysymys. Sitten syvemmin, kuin vastaus, joka oli odottanut vuosia.
Ja lopulta puu jyrähti.
Se ei ollut pelottava ääni, vaan vapauttava. Se kantoi mukanaan kaiken sen, mitä Aava ei ollut uskaltanut sanoa. Kun ääni vaimeni, Aava huomasi hengittävänsä kevyemmin. Hän ei ollut enää yksin hiljaisuutensa kanssa.
Kyläläiset kuulivat jyrähdyksen ja tiesivät, että joku oli löytänyt äänensä. He eivät tienneet kuka, mutta he hymyilivät toisilleen. Jyrähdyspuu oli tehnyt tehtävänsä.
Aava kääntyi takaisin kylää kohti. Hänen askeleensa olivat vakaammat kuin tullessa. Hän tiesi, että tästä eteenpäin hän jyrähtäisi itse silloin, kun olisi tarve – eikä enää odottaisi puun tekevän sitä hänen puolestaan.
Tekoäly on omien tehtävänantojeni vähäisellä mutta pätevällä kokemuksella sanottuna hieman sovinnainen ja se tosiaan tuntuu noudattavan yleisesti hyväksyttyjä arvoja, ei luovan uutta näkökulmaa, saati olevan edes hieman radikaali tai rajun uudistava. Se ikään kuin kokoaa olemassa olevaa, ei luo uutta.
PoistaIhmettelen Iineksen tekoälyn tuotosta syystä, että jyrähdys liitetään siinä nim.om. ihmiseen.
PoistaKyllä minun aivoini liittävät ensimmäiseksi jyrähdyksen ja ukkosen toisiinsa. Myös jokin yliviritetty moottori, pakoputki tms. käynnistyessään jyrisee äänekkäästi, jyrähtää käyntiin.
Se yllätti minutkin, Noora. Ehkä selitys siihen, että tekoäly inhimillisti jyrähdyksen, johtuu siitä, että pyysin tehtävänannossa nimenomaan blogitekstiä, siis tavallisille ihmisille suunnattua juttua. Eli tekoäly otti viestinnän lakien mukaisesti vastaanottajan huomioon. Siinä mielessä tekstihän oli kyllä persoonallinen, vaikka aika kuivasti esitetty.
PoistaIhmeen hyvä todellakin tämä Tekoälyn tarinoima satu. Millaisia ohjeita Tekoälylle annoit, Ripranie, vai keksikö se ihan itse Jyrähdyspuun ja Aava-neidon?
PoistaHuomioni kiinnittyi nimittäin mm. tuohon kauniiseen Aava-nimeen, joka ei ole kauhean yleinen etunimenä, sekä siihen että Tekoäly tiesi sen naisen nimeksi.
Jos se on kalenterissa, niin se selittää asian. Niin ja lisäksihän tässä tarinassa oli opetus - pitää uskaltaa jyrähtää silloin kun on jyrähdyksen aika, eikä vaieta ja sulkea kaikkea sisäänsä.
Vaikka toisaalta tyhmäähän se on heti ruveta rähjäämäänkin. Viisaas vaikenee, sanoo sananlasku, muistaakseni.
Pyyteettömästi ja sen kummempia ohjeita antamatta ko. tarinan sain. Nyt olisikin mukavaa lukea, millainen tarina teille tarjotaan aiheesta jyrähtely.
PoistaMiksipä et pyydä itse tekoälyltä vaikka pariakymmentä tarinaa?
PoistaMitä tulee sähköaivolla teetettyyn rock and rolliin on selvää kelle hyvänsä että jos se osaa tehdä bluesia ja rhytm and bluesia kuten se jo nyt tekee pyynnöstä tuntisotalla niin...
PoistaNäitä linnunlauluja on kiva kuunnella. Yhhyhtuubissa on, haku ai birdsong. Jos vielä hakee että ai generated nightinggale voi olla että yllättyy.
Varsinainen älynväläys "tuhatnikiltä", joka ei jaksa kiinnostaa. Tuo tekoälyltä vaikka kahdenkymmenen tarinan pyytäminen. Vastasin vain haaste ehdotukseen, joka ei ollut oma ideani. Voinhan tuon tuotoksen poistaakin, kun muut syistään eivät näytä innostuneen asiasta.
Poista'Saatuun' ilmaiseen tarinaan sisältyy negatiivinen uskottavuuskerroin joka määräytyy pyytäjän 'saaman' tarinan laadun perusteella.
PoistaOmaäly: jos pyydät toisen ilmaisen, et saa parempaa etkä huonompaa koska ilmainen on ilmainen.
Aivan kuin ilmaisjakelun alennusmyynti ja sitten vaihdellaan tarinoita keskenämme, miksi maailmassa se olisi tarpeen?
Kaunokirjallisuus kaipaa kipeää kyytiä kovimmilta kirjoittajilta.
Kaunis tuo Ripranien tekoäly- tarina.
VastaaPoistaAika mukava tarina, hyvin johdonmukainen ja kaunis kokonaisuus. Ja tässä tulee myös näkyviin se, mihin koetin viitata ylempänä. Jonkinlainen olemassaolevien arvojen korostus, sovinnaisuus, joka näkyy opettavaisuutena: ihminen voi avata tunteensa eikä hautoa niitä sisällään.
PoistaLisään sen verran, että ”sovinnaisuudella” tarkoitan lähinnä sitä, että käänteentekevät, odotustenvastaiset elementit eivät taida tulla esille tekoälyn tuotoksissa.
PoistaTällä en tarkoita arvostella Ripranien saamaa sinänsä hienoa ja kaunista tarinaa, joka täyttää klassisen sadun elementit mainiosti.
Koetan kysyä lähinnä sitä, missä määrin tekoäly pystyy todella uutta luoviin ratkaisuihin ja tyylilajeihin. Kun tähän mennessä omista vähäisistä tekoälykokeiluistani henkii vain klassisuus ja sovinnaisuus.
Tekoäly osaa koostaa, mutta osaako se oikeasti luoda uutta? Osaako se räväyttää?
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
PoistaAnonyymi, olet tervetullut antamaan asiallista ja terävääkiin kritiikkiä. Poistin tuosta välistä kolme parin sanan lehmänpierukommenttiasi ilmaa pilaamasta.
PoistaMiksi ei tuolla alun kommentissa olevaa lehmänpierukommenttia ole poistettu ilmaa pilaamasta, jos kerran tässäkin oleville niin on tehty.
PoistaRipranie, edellisen keskustelun loppupuolella kirjoitin näin:
PoistaIines 23 tammikuuta, 2026 14:28
Jätän nämä lehmä- ja hullu ämmä -kommentit tähän nyt näkyviin, vaikka yleensä poistan tämän tason kommentit silloin harvoin kun niitä tulee.
Ne ovat hyviä muistuttamaan siitä, että viestintä on moniarvoista ja monimuotoista, ei vain silkoista kupla-auvoa. Ja ovathan ne myös hyvää huumoria, vaikka kertonevatkin eniten kirjoittajan omasta mielentilasta.
Jos niitä kuitenkin vielä tulee sarjatulena, saatan niitä poistellakin yleisen hygienian nimissä.
Toisin sanoen en pidä tiukkaa ja ehdotonta linjaa, koska en usko hirveästi rajoittamiseen tai ehdottomiin rajoihin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Sananvapausvaade on mielestäni oikeutettu kaikille, lain rajoissa.
PoistaSananvapauteen mahtuu siis myös ajoittaisen mulkkumaisuuden ilmentymät sekä monenlaiset typeryydet. Lohduttaudutaan sillä, että enemmän kärsii se mulkku itse kuin herjattava.
Selityksesi, sananvapausvaade, ontuu pahan kerran eli on erittäinkin epäuskottava. Ja tuskin se mulkku mitään kärsii.
PoistaKuvasin yllä oman käsitykseni sananvapaudesta: siihen täytyy mahtua mukaan myös epämiellyttävät, itseenkin kohdistuvat arvostelut tai typeryydet, vaikken niistä pidäkään. En halua blokata eli estää erimielisyyksiä enkä kritiikkejä, en halua turvatilaa, sillä ei se ole minulta pois, jos joku minua haukkuu mahoksi lehmäksi. Se on pois haukkujalta itseltään, sillä ihminen joka voi hyvin, ei sano toista ihmistä mahoksi lehmäksi.
PoistaOmassa blogissaan jokainen on tietysti bloginsa valtias ja voi poistaa mitä tahtoo tai olla julkaisematta, mitä ei tahdo. Koetan huolehtia siitä, että blogikommentoinnin yleissävy säilyisi kaikille mukavana lukea ja keskustellla, ja siksi poistan sarjatulena tulevat ilkeydet tai muihin kommentoijiin osuvat henkilöön kohdistetut herjat. Niitä tulee kuitenkin suhteellisen harvoin ja lähinnä tietyltä taholta.
Niin, miten se voisikaan sinuun sopia, tuo maho lehmä, joten miksi sitä poistaisit. Ja, muista ei niin väliä, juu.
PoistaRipranie, minuahan se tarkoitti, ei muita. Siksi juuri salllin sen.
PoistaSamaten edellisen keskustelun haukkuminen oli minun kommenttini perässä: ”Älä lehmä hörise omiasi kun et mitään ymmärrä.”
PoistaMyös kommentti: ” VITTU! hae äläkä pälätä, ämmä.” edellisessä keskustelussa oli minun kommenttini perässä.
Kyllä nämä kaikki herjat minuun suuntautuivat, ei sinuun, Ripranie.
Ethän sinä ole maho, kyllä se täällä tiedetään. Olet monesti täällä lapsestasi kertonut.
PoistaTässä maho lehmä taisi olla vertauskuvallinen, ikään viittaava haukku. Näin minä sen mielsin. Toinen, joka täällä oli ikärasisti, oli muinoinen Mankemangi, mutta hänen ilkeyksistään on nyt päästy.
PoistaOodi äkäpussille
PoistaTavattiinpa kerran
äkäisen herran
Iineksen porinatuvalla
ihan omalla luvalla
kiusaavan naisia
niitä iki-ihanaisia
ja rähjäävän sikana
- niinpä sinne pikana
ryntäs muuan ukko
kourassansa munalukko
ja rähisijän suun sulki
kuuluttamalla julki
että nyt äkäilylle loppu
muuten tulee hoppu
turvautua virteen
kun munistansa hirteen
rähisijä kiskastaan
paksusta niskastaan
ja annetaan sille
potku persuuksille.
Niin-niin mutta Iines ei omista tätä blogia. Se lukee tuossa ylempänä, blogin hallinnnoija jne.
PoistaOma ei ole oma, ei ole ollut eikä tule olemaan.
Tämän omistaa blogger ja sen Google jonka omistaa Alphabet eikä mikään näistä ole tärkeää vaan se että Jumala ei ole enää tavattavissa koska antoi uudet käskyt Mountain Wiewillä Kaliforniassa ja nyt emme uskalla turhaan lausua hänen nimeään.
Meille jäi ääkköset ja emojit.
Samalla kaavalla kirjailija ei omista teostaan, vaan kustannusyhtiö omistaa sen.
PoistaNo kirjailija voi edes uhkailla toivovansa kustannusyhtiön kassakaapissa yleisöltä piilotetun äärimmäisen nolon esikoisrunokokoelmansa julkaisua saadakseen puristettua ennakkoa mutta Kuukelou ei tunne mitään muuta arvoja kuin kasvun.
PoistaTätä omistusasiaa pitäisi kysäistä Tuomari Kemppiseltä. Hänhän toimii ja tallentaa bloginsa sisältöä ikään kuin omistaisi sen kaiken.
PoistaMinä ainakin omistan tämän iPadin, jolla blogia seuraan ja porinoihin osallistun. Se riittää.
Toisaalta minäkin edustan sitä koulukuntaa, josta kirjallisuuskriitikko Northrop Frye teoksessaan Anatomy of Criticism kirjoitti (kirjallisuustieteen kurssikirja), että kirjailija ei omista teoksiaan siinä mielessä, että hän voisi sanoa, mitä teos tarkoittaa, mikä sen sanoma on. Teoksen omistaa kukin lukija, joka määrittelee itse, mikä teoksen sanoma hänelle on.
PoistaNäin ollen minäkään en omista blogini sisältöä, vaan lukijat määrittävät sen sisällön kukin tykönään. Toki minulla on oikeuksia päättää teksteistäni ja muutella niitä niin kuin tahdon.
Tekoäly hiprakassa - sekoäly.
VastaaPoistaTekoäly humoristina - hekoäly.
Tekoäly koristeellisena - dekoäly.
Tekoäly laiskana - lekoäly.
Tekoäly ahkerana - kekoäly.
Tekoäly luonnonsuojelina - ekoäly.
Artificial intelligence kääntyy keikotekoinen älykkyys. Se ei ole edes meidän kieltämme. Kun fraaseja käännetään käännetäänpäs edes joten kuten fraasin koko sisältö.
VastaaPoistaKäännös on vanha mutta pätevä - sähköaivo. Suomeksi se mahtuu vieläpä yhteen eli yhdyssanaan. Ellei tämä ole kateutta aiheuttavaa, en tiedä mikä olisi parempaa meille itseämme puupäinä pitäville engelskaa toisillemme solkkaaville karvalakkipäisille jäämurtajia aikansa kuluksi näperteleville ydinvoimaloiden ja paperikoneiden rakentajille. Kai se pitää se lämpöydinpommi ja niitä ohjuksia olla että tullaan toimeen, vaikuttaa siltä että kyse on sananvallasta. Sitten onkin helpompaa kun päästään tositoimeen, saadaan kerralla valmista, poliitikot eivät ehdi sekaantua ja jälkeenpäin on kiva kun lehmä on arvokkaampi kuin asunto, auto tai vene jossa on hissi.
Olettepa saaneet aikaan soosia, kastikkeen jota en aio maistaa.
VastaaPoistaIhmisjärki ei ymmärrä miten aivopieru pääsee mutta onko mahdotonta että sähköaivo ei pysty yhtäläiseen luovuuteen? Jos se pystyy vielä kaameampaan on sen oltava melko etevä, runoilussa se jää varmasti huonoudessa loppupäähän.
Taidan kokeilla! Jospa se keittää näistä jotain kokoon. Sen voisi sitten pyytää tekemään tiivistettä ja ehdottamaan sille loppusijoituspaikkaa. Veikkaan että se ei ehdota Onkaloa. Itse ehdottaisin että tiiviste voitaisiin kieltää kemiallisena aseena.
Jonain päivänä tekoäly voi pystyä ohittamaan ihmisen, riistäytymään hallinnasta. Onhan tästä ollut joitain tutkimusartikkeleita, joista on kirjoitettu lehdissä.
VastaaPoistaSilloinhan tekoäly pystyisi luomaan uutta, eikä vain koostamaan uutta syötetyn materiaalin pohjalta. Pelottava tulevaisuus. Toisaalta olisi jännittävää nähdä vaikkapa tekoälyn luoma täysin uusi kirjallisuudensuuntaus tai -laji. Tai kuvataiteen uusi suunta.
Teko-teko! Usko on tekoja.
PoistaIhminen sen tehnyt on, laiskuuksissaan. Sen vuoksi kielikin köyhtyy. Tekokielen sanakirja ei painaisi paljoa, tosin.
Sähköaivo ei ajattele vaan toimii sille annetuissa rajoissa. Uskon asia siis, mikä se on, kun emme tiedä mitkä rajat sille on annettu.
Ihminen on typerä eikä osaa toimia edes omien rajoitustensa puitteissa vaan tuhlaa, laiskottelee eikä edes ymmärrä että ei ole tarpeen arpoa tai arvata, vaan ajatella.
Tätähän minä tässä olen sanonut: tekoäly synnyttää jo luodusta erilaisia synteesejä, kokoonpanoja, se näyttää ihmisen rajat.
PoistaIhminen kuitenkin pystyy myös rikkomaan rajoja, olemaan epäsovinnainen, luomaan tyhjästä uutta. Moderni taide mursi vanhat kuvat ja loi uuden taidekäsityksen. Räppilaulajat käänsivät musiikkiin uuden lehden. Sähköäly ei vielä ole murtanut taiteen rajoja. Se luo paljon hyvääkin tusinakamaa.
Et sitten teetättänyt sähköaivolla tuota tiivistelmää vaikka olisit voinut?
PoistaKritisointi on ihmiselle tärkeä ja tahto vaikuttaa toisiin istuu sitkeässä. Näin ei enää sanota, puhuta suoraan ja selvästi. Tämän tekee se sähköaivo.
Kiertoilmaisullisesti sanomme sille:
Kiitos palautteestasi, arvostan sitä. En aivan ymmärtänyt mitä tarkoitit maailmanlopulla tai ihmiskunnan lopullisella tuholla mutta pidän mielipiteesi ilmaisuoikeutta keskeisenä. Ydinosaamisalueeni on lukeminen, neulominen ja lautapelit. Vasemmistoliiton vaikuttajien pukeutumistyyli on minulle myötäelämistä lisäävä tekijä rokotevastaisessa yhteisössämme. Minkälaista kumppania suosittelisit minulle 3-5 vuodeksi ja mistä siihen saa uusia akkuja, laturin ja toimiiko se myös ulkomailla?
En teetä tekoälyllä mitään. Ja jos hauskuutan joskus harvoin teitä tekoälyn tuotoksella, sillä on jokin syvempi tarkoitus, ja mainitsen tietysti lähteen. Se syvempi tarkoitus on yleensä: tekoälyn rajallisuus, mekaanisuus ja kalseus. Jos minä olisin Trump tai Putin tai Kim iL-Jong, määräisin tekoälyn mestattavaksi tai roviolla poltettavaksi.
PoistaTekoälyn diktatuuri päättyy vetämällä johto seinästä.
VastaaPoista..tai kun se ei enää viitsi vastata vaan sieltä tulee Jopen Aatteleppa ite.
PoistaTotta mooses. Tekoäly on ihan liian säyseä ja hyväntahtoinen vastailija. Ei siitä diktaattoriksi olisi.
PoistaTekoäly on kyllä napakampi ilmaus kuin sähköaivo, ja samaa sarjaa kuin tietokone, joka on jo niin vakiintunut, ettemme edes ajattele sitä.
"että emme enää ajattele sitä."
PoistaHyvä-hyvä-hyvä-hyvä!
Sähköaivo edeltää tietokonetta, on vanhempaa lähtöä. Jo Atomivene Aaveen aikoihin se oli lujasti iskostunut silloisen Poikien Seikkailukirjaston sanastoon.
Kotimainen sci-fi otti suoraan vaikutteensa tieteeltä, Tigerstedtiltä ja saksalaisilta tieteen popularisoijilta, ei mistään viihteestä tai genrestä.
Sana sähköaivo ajankohtaistui uudelleen kun niitä oltiin rakentamassa, tässä kryptografian tarpeet ja sodankäynti veti keulilla ja kehitys oli hämmästyttävää.
Sitten siunaantui tauko kammottavien rumilusten rakentelussa kunnes 60-luvun alussa niitä oltiin jo vaivihkaa esittelemässä muiden kuin valtiollisten toimijoiden ostettaviksi. Nyt ollaan jo toisella kierroksella näiden opetettujen kielimalleihin perustuvien ohjelmistovuorien kanssa.
Koko vaietun sodanjälkeisen ajan 1946 - 1959 sana sähköaivo kummitteli ja eleli sarjakuvissa ja viihdekirjallisuudessa. Computer olikin peitesana.
Niin siinä taitaa taas käydä, että kansa nimeää uutuudet oman mielensä mukaan ja siihen on tyytyminen.
PoistaOlen joskus nähnyt listankin, missä oli uutuuskeksintöille komitean ehdottamia nimiä ja sitten rahvaan parissa yleistyneet.
Legendaarisin ja huvittavin on tietysti uutukaiselle automobiilille nimikilpailussa ehdotettu ”hyrysysy”.
No, käytännössä kävi sitten taas niin kuin aina käykin, että me otimme automobiilista auton ja ruotsalaiset bilin.
Tiedetään sekin että ei Elon Musk ole sähköautoa keksinyt, se on eräässä Akkarissa. Roope antaa Akun kokeilla Automautoa jonka kojetaulussa on vain yksi nappula, täysautomaatti. Kun sitä painaa Automauto tekee kaikki valinnat hyödyttääkseen Roopea. Kyseinen tarina kuuluu niihin joita ei ole julkaistu suomeksi.
PoistaJa nyt aion syödä turvaruokaa, ettäs tiedätte. Kouluissahan lapset saavat nykyisin turvaruokaa, usein kalapuikkoja, jotta he söisivät edes jotain, kirjoittaa Yle. Osassa lapsia tietyt ruoat aiheuttavat lukemani mukaan ahdistusta, ja he tarvitsevat tiettyä, samaa ruokaa. Tätä he saavat nyt siis kouluissa, turvaruokaa turvatilassa.
VastaaPoistaMinä en lapsena suostunut syömään sormia eli nakkeja, mutta ei minua pakotettukaan. Siskoni ei syönyt lihapullia, jos niissä oli sipulia. Koulussa kyllä söin makaronivelliä, vaikka oksennus oli tulla. Kunpa silloin olisi ollut turvaruokaa!
Tänään syön broilerin siipipaloja, koska tunnen oloni äärimmäisen hyväksi niitä syödessäni.
Luulin että makkara ja keskiolut on turvaruokavalion keskiössä. Hmph.
PoistaNyt koen että turvatilani on uhattuna. Tahdon pikalohturuokaa.
Sisu-, Läkerol ja Eukalyptuspastilleja ja Sirkusaakkosia ja Täytelakua ja triojäätelöä ja konjakkia. Tietenkin jälkiruuaksi. Turvaruoaksi söin jo ylikypsää palvilihaa, Pöltsemaa-sinappia ja patonkia ja punaviiniä ja camembertjuustoa.
Ellen heti saa kaikkea tahtomaani joudun vääntämään naamani mutruun ja polttamaan sikarin!
Turvaruoka on väitetysti neljä kertaa kalliimpaa kuin tavallinen koulujen riskiruoka. En usko!
Joo, kyllä keskari on suomalaisen miehen turvajuoma numero uuno. Oikein kovaa turvaa tarvitessa ei silti ole kossun voittanutta. Siinä onkin nimien nimi väkijuomalle - Koskenkorva.
PoistaEihän siinä ole järjen hiventäkään… Mutta idea on hyvä, miksei viinoille voisi antaa nimiksi kotoisia paikannimiä, hieman kohderyhmän mukaan.
Olisiko kossun nimi Tyrvää, Pieksämäki vai Kolari? Viski vaikkapa Härmä, Pöljä tai Öllölä? Valkoviini Horonkylä, Homosaari tai Pallipuro.
Punaviini olisi tietysti itsestään selvästi Pusula, siellähän meidänkin mökkimme lepäilee.
Täten vaadin valkoviinille kauniimpaa nimeä kuin Horonkylä tai Pallivaha tms. Jos minä jotakin tilaan terassilla, se on valkoviiniä, joten ehdotan nimeksi vaikkapa Perhonsiipeä, Sydänmaata tai Lemmenlaaksoa. Kaikki oikeita paikkoja Suomessa.
PoistaEt kai epäillyt, etteivät Horonkylä ja Pallivaha ole oikeita paikkoja?
PoistaLemmenjoella olen käynytkin kultaa etsimässä, ei löytynynnä.. Sydänmaalla sijaitsi isäni lapsuusperheen ”kesätalo” - ei siis mökki, vaan varatalo kun maat eli palstat oli vähän hajallaan.
Niitä taloja oli kolme ja jo lapsena me pilailimme niiden nimillä: Ketolassa on Tukalat Oltavat. Nuo nimet ovat aitoja (hmmm… suomi on kumma kieli).
Kossu ei ole hyvänmakuista. Se käsidesin haju ja teknisen liuottimen maku, hyh.
PoistaMiksei sen nimi ole Puukkotappelu tai Murha tai Krapula? Näihinhän sa assosioituu.
En epäillyt. Suomenniemihän on täynnä hauskoja ja hävyttömiä paikannimiä, mm. Terskanperä ja Paskalampi. Krapulahan oli Tyko Sallisen huvilan tai talon nimi?
PoistaMinulla ei ole ollut penskana varaa kranttuilla ruuasta. Joskus oli kaapissa kuiva vain ruisleivän kannikka. Koulussa saatu ruoka oli kaikki herkkua.
VastaaPoistaSyystä siitäkö lienen kasvanut kaikkiruokaiseksi sekasyöjäksi.
Surullista, että syömishäiriöt lisääntyvät. Vanhemmat ovat vastuussa. Jokainen vanhempien tapa puhua kotona ruuasta ja tapa miten eri ruoka-aineisiin suhtaudutaan vaikuttaa jälkiasvuun.
Pakolla ei muksuja saa syömään, eikä tekemällä ruokailusta taistelutantereita.
Mutta ei myöskään liiallinen lasten mielihalujen mukaan toimiminen käy, sillä aikuinen on vastuussa lapsensa ruokahalun pilaamisessa ja siten mm. sairastumisen tuottamisessa.
Yhteiskuntaakin voi syyllistää.
Miksi ruokakulttuurimme on mitä on? Kuka päätää?
Ei tv:een laihdutusohjelmat tai " olet mitä syöt ". Tarjolla on liikaa vääränlaisia terveyttä vahingoittavia ateria-aineita, joilla ihminen ravitsee puutostautista tunne-elämänsä ja mielensä nälkää.
Vaikea kuvitella, että lasta pakotettaisiin syömään. Vaikka ei terveeltä lapselta pidä kysyä, että syötkö ruokaa vai etkö syö. Ruoka on vanhemman määräämänä aikana, ja jos lapselle ei tavallinen hyvä kotiruoka maistu, olkoon syömättä, jos jaksaa odottaa seuraavaan ateriaan asti. Mahaa ei täytetä sillä välin jollakin hyvällä, elleivät pöydän antimet kelpaa. Puhun siis terveestä tavallisesta lapsesta.
PoistaToisaalta ymmärrän hyvin kouluruokaan suivaantuneita, niin kehnoa minun kouluaikanani se oli. Kuvitelkaa, pelkkiä lusikkaruokia, koulussa ei edes ollut veitsiä eikä haarukoita. Hernekeittoa, klimppisoppaa, kaurapuuroa, makaronivelliä, vehnävelliä, joskus oli valkeaa puuroa ja marjakiisseliä.
PoistaOppikoulun alaluokilla koulun viereen tuli pieni leipomon myymälä. Kävimme sieltä ruokatunnilla ostamassa ohuita possumunkkeja. Niissä oli hillosilmä keskellä.
Oli kai muinoin aika, jolloin ei koulussa ruokaa tarjottu?
PoistaSuomessa säädettiin ensimmäisenä maana mailmassa laki ilmaisesta kouluruokailusta joskus 1940- luvulla. Alkuun ruoka oli vaatimatonta lusikkaruokaa, mutta parani huomavasti 1970-luvulla ja tänä päivänä se on laadukas ja monipuolinen kokonainen lämmin ateria kaikissa lasten ja nuorten oppilaitoksissa.
PoistaEsimerkiksi Saksassa, joss sisareni oli opettjana, ei ollut ilmaista kouluruokailua. Ekaluokkalaisille ostettiin isot ja painavat, neliskulmaiset kovitetut reput, jotta niihin mahtui kirjojen lisäksi lapsen eväsruoat, joita hän koulussa söi. Kun tyttäreni aloitti koulun, niin sisko toi hänelle Saksasta tällaisen ison, kovitetun repun. Sinne jäi aina paljon tyhjää tilaa.
Olen kai tässäkin asiassa jotenkin vinoon kasvanunna, sillä minun mielestäni koulussa oli aina hyvää ruokaa!?
PoistaSamoin armeijassa ja siellä sitä olikin riittävästi, maastoharjoituksissakin raahattiin valtavaa pataa mukana. Suosikkini oli molemmissa hernekeitto.
Muuten lempparini oli makaroonilaatikko. Kun täytin taannoin tasavuosia, niin työkaverit tekivät ison juhlakakun, joka vasta maistaessa paljastui - makaroonilaatikoksi!!!!
Sitä sitten nautittiin skumpan kanssa. Hauskaa oli.
Olen kai aika kiitollinen vieras, sillä tykkään lähes kaikeasta mitä tarjotaan. Ja jos ei tarjota, kuten kotona, niin hommaan itse jotain, enkä valita.
Täydellinen en ole. Kartan valkosipulia ja jostakin syystä sieniä.
Varmaan ennen on ollut hieman paikkakuntakohtaisia vaihteluita kouluruoan laadussa ja ehkä määrässäkin, riippuen kunnan myöntämistä varoista. Meillä oli oppikoulussa keittäjänä sotaleski, tomera punatukkainen täti, joka asui koululla olevassa asunnossa ja taisi toimia samalla jonkinlaisena vahtimestarina. Hänen makaronivellinsä oli unohtumaton kauhuelämys. Makaronit olivat kapeita pitkiä valkoisia matoja valkeassa laihassa liemessä. Ei leipää, ei voita, vain lasi maitoa ohessa.
PoistaNyt lapsilla on lämpimät täydellisesti koostetut ateriat, kalaa, lihaa, perunaa, pastaa, kasvista, salaatit, leipää ja voita. Luulisi että jokainen löytää hyvääkin suuhunpantavaa.
PoistaMeidän koulumme keittäjä oli luokkakaverini äiti. Tykkäsin kovasti hänen tekemistään keitoista ja mitä niitä muita nyt olikaan, laatikoita ainakin. Meillä oli iso koulu, satoja oppilaita.
PoistaSatojapa vainkin, ja kaikille V, G, L, ja tiesmikä hajuton ja mauton vaihtoehto. No, karkilla sipseillä ja energiajuomillahan penskat koulunsa käy.
PoistaAjatella, että kouluilla oli joskus omat keittäjät ja vahtimestarit, jotka asuivat koululla ja kulkivat turvaa luoden käytävillä. Nyt ruoat taidetaan tuottaa jostakin keskuskeittiöstä. Ei ihme, että työttömyys lisääntyy, kun tehtävät ulkoistetaan tai annetaan roboteille.
PoistaVielä 1950 -70- luvulla näki harvoin ylipainoisia ihmisiä.
VastaaPoistaNaisilla oli kapea vyötärö, eikä miehillä rasvakumpua keskivartalossaan. Eipä tarvinneet käydä kuntosaleilla.
Harva meistä söi 1960-luvulla eines- tai ns. pikaruokaa. Milloinkas nämä burgeripaikat maahamme rantautuivatkaan? Oliko runsaita karkkihyllyjä silloin houkuttelemassa? Koska itse en juo päivittäin minkäänlaisia " virvoitusjuomia ", ihmettelen marketeissa ihmisten kärryihin latjaamiaan limumääriä.
Kun harvoin käyn kodin ulkopuolella syömässä, äimistelen itsekseni, miten ääriään myöten ihmiset kasaavat sapuskaa lautasilleen . Ihmettelen, miten heidän vatsaansa mahtuu sellaiset määrät. No, pitää tietysti syödä koko maksetun hinnan edestä.
Tätä muinaista marilynmaista naisten kapeaa uumaa ei enää näe kauniilla nuorilla naisilla. Heillä on tasapaksu vartalo vyötärön kohdalta, jos he ovat hoikkia kuten vaikkapa Sanna Marin, jolla onkin pojan vartalo.
PoistaJa jos naiset johonkin vartalossaan panostavat, se on peffan pumppaus muhkeaksi. Moni haluaa myös reisistään lihaksikkaat. Salilla käynti onkin ehkä yleisin naisten harrastuksista.
Kun meikäläinen oli lukioikäinen, laihdutimme kaikki tytöt kilpaa ja mittailimme ahteriamme mittanauhalla. Kenellä oli pienin ja kapein persus, oli voittaja. On uskomatonta, että naiset haluvat nyt isoa ja pyöreää pyllyä. Monta vuosikymmentä naisia haukuttiin ”isoperseisiksi”.
PoistaNäitä tyttöjen juttujahan on kiva lukea, lisää tällaisia!
PoistaNaiset ovatkin kautta aikain olleet turhamaisia, ja nyt ovat ruvenneet olemaan nuoret miehetkin, kehityksen kärjessä tietysti… no, arvaatte kyllä ketkä.
Eikä siinä mitään, kunhan homma ei karkaa käsistä. Ainakaan niin, että terveys kärsii, fyysinen tai psyykkinen.
Ette varmaan, Iinukkaiseni, ikänä tulleet kysyneeksi pojilta ihailevatko he tyttöjen kapeita persuuksia? En usko olevani ainoa, jonka silmää jo nuorena miellyttivät pehmeästi kaareutuvat lantiot ja muut muodot.
Mutta ei naisellisuuskaan ole pelkästään muodoissa, vaan olemuksessa ihan käytöstä myöten.
PS. Mutta onko sitten niin, etteivät yleiset miesihanteet ole muuttuneet vuosikymmenten saatossa yhtään mitenkään, vaan edelleen pitkät, harteikkaat, jykeväleukaiset ja itsevarmat komeat jäbät ovat kuolailutilaston kärjessä?
Olen kertonut täällä joskus ”perseettömästä Sirpasta”. Hän kuului tyttöjengiimme, oli kuin Twiggy, luurangonlaiha kauneusihanne suurine silmineen. Sirpa peilasi sivukuvaansa ja totesimme, että persus ei enää erotu, on vain suoraa lautaa. Sirpa painoi 44 kiloa. Olimme kateudesta vihreitä.
PoistaSiis me pidimme isoperseisyyttä kammottavan rumana, vaikka tiesimme kyllä, että miehet ja pojat puhuivat ”muodoista” naurusuin, ihaillen. Pidimme sitä kai jonkinlaisena vitsinä. Todellinen kauneusihanne oli laihuus, ei hoikkuus vaan laihuus. Naisessa tärkeintä olivat tärkeintä kauniit kasvot ja se laihuus. Silloin oli täydellinen. Me tytöt suomimme julmin sanoin naisten isoja takamuksia.
PoistaKaipa siinä jotain perää on, että naisihmisessä alkaa hyrrätä, kun se itsevarma jykeväleuka harteikkuus astahtaa näyttämölle. Luulen, että se on biologiaa.
Silti nainen harvoin kai valitsee tällä perusteella vakituisen kumppaninsa. Minut ainakin voi solmia sanoilla enemmän kuin haballa. Toki voin sitten vilkuilla sen haballisen perään kaihoisasti.
Minä olin nuorna morsmaikkona tosi laiheliini. Paljon seksiä, niin energiaa kuluu!
PoistaMuotituulia seurasin. Jonkin aikaa ihailin Mary Quantin suunnittelemia vaatteita. En niinkään hänen geometrisiä kuvioitaan, mutta minihameita piti olla.
Taisin leikkauttaa hiuksetkin hänen otsatukkalookkiinsa, vaikka en viihtynyt siinä hyvin.
Nyt lähenen jo muotisunnittelija Vivienne Westwoodin homsantuu lookkia.
Löytyy kyllä virkanaisen jakkupukutyyliäkin jos tilanne vaatii.
Iines, miehissä ei minuakaan vois vähempää kiinnostaa kuntosalilla hankitut luonnottomat lihakset. Mottimetsässä ja puunhakkuussa kehittyneet habat hyväksyn.
Inhoan kaikkia tatuointejakin. Mustekuvat iholla kertovat jo paljon ihmisen persoonasta. Enkä tykkää korviksistakaan miehillä. Jollekin rokkistaralle koruilla koristelu käy, muuten en tykkää itseään koristelevista ukoista.
Tärkeintä on ensivaikutelmassa koko olemus. Joko karismaattista sähköä on ilmassa tai ei ole. Henkilöstä voi paljon lukea jo käytöksestä, puhetavasta, äänestä.
Elämän kokemusten tuoma viisaus on mielestäni kiinnostavampaa kuin pelkkä nuivakka kirjaviisaan habitus.
Avoin ja utelias pitää olla suhtautumisessa elämään ja maailmaan ylipäätään.
Huumori joka natsaa omani kanssa on tietysti herkkua. Ja naisen huomioiminen ja hellyydenosoitukset ovat a ja o! Luovuus, yllätyksellisyys, henkinen kehittyminen...eläin ja luonnonrakkaus...
Juu, en ole eläissäni tavannut näitä ominaisuuksia samassa paketissa, mutta joitakin ominaisuuksia joillakin kuitenkin. :)
Minihame oli must. Se oli muutenkin aikaa, jolloin pidettiin vielä hameita, vaikka toki farkut ja muut pitkikset olivat jo vahvasti naisillakin käytössä.
PoistaOlin hirveän köyhä opiskelija, mutta ihmeesti rahaa jostain tuli moniin minihameisiin, Marimekon mekkoihin ja erilaisiin pitkävartisiin nahkasaapikkaisiin, joista tykkäsin. Päässäni oli milloin pörröinen kettulakki, milloin ryssänmallinen kanilakki, sellainen miestenlakki, jonka läpät solmittiin nauhalla päälaelle. Vaatteita riitti, mutta ruokaa ei aina ollut tarpeeksi. Tähän hymiö.
Oletpa ollut suloinen neito kettu- ja karvalakkeinesi. Minihameisiin hoikat sääremme sopivat oikoinaan kuin nappi silmään. :) Ja mikäettei vieläkin sopisi, mutta teinityttöjä emme enää ole.
PoistaHoikista sääristä en tiedä, sillä olin alituisella laihdutuskuurilla, ja silmissä siinteli se ihana laiheliini Twiggy. Minähän jopa tilasin amerikkalaisen Slumberslim-laihdutuskurssin, kirjekurssi, jossa ihmisen piti laihtua nukkuessaan. Illalla unen rajamailla hoettiin erilaisia hoikkuusmantroja. En kovasti laihtunut, mutta en lihonutkaan.
PoistaNuo mainitsemasi nuorten häiriköinnit ovat tapahtuneen entisen asuinpaikkani " alapuolella ", jonkin matkan päässä keskussairaalasta. Alueella on monimuotoista asumista. Opiskelijainasunnoista, omistus- ja vuokrakerrostaloihin sekä vanhaan omakotialueeseen. Kouluja sijaitsee alueella, niin ammatillisia kuin peruskoulukin, joten eipä ihme jos häiriköitä alueella liikkuu. Täällä uudella ( jo 10 v) asuinpaikkani lähialueillakaan ei ole oltu ilman nuorison häiriköintiä. Tosin häiriöitä ei ole kohdistunut tähän " huopatossutehdas-yhteisöömme ", vaan laajemmalle ympäristössä.
PoistaEipä toisaalta ihme. Pienet pojat ovat tosi levottomia. Kiroilevat ja tiirailevat kaduilla kännyköistään ties mitä sivuja yhdessä. Yksin ollessaan enemmistö pojista on " kunnon niehiä", mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. "Alfauros" johtaa joukkioita tihutöihin valtaansa korostaakseen.
Siis mistä nuorten häiriköinneistä mainitsin jotain, Noora? Kun en nyt saa kiinni, mitä olen maininnut ja missä. Vai viittaatko jonkun muun sanomisiin?
PoistaEppäilen kirjoitusvirhettä eli olisiko ”mainitsemani” loogisempi asiayhteys huomioiden?
PoistaHäiriköinneidtä puheen ollen olen itse asunut jo vuosikymmeniä Hakiksen ja Sörkan (huom. a) kulmilla, enkä ole ikinä pelännyt tai kohdannutkaan mitään ihmeellisempiä häiriöitä, vaikka joskus nuorempana tuli hoiputtua siellä pienessä laitamyötäisessäkin aamuyöstä.
Kovempi kohtelu odotti kotona.
No niinpä tietysti, tämä on johdonmukainen ajatus. Ehdin jo selata kommenttejani, että olenko puhunut häiriköivistä nuorista, kun ei näillä lakeuksilla sellaisista ole havaintoja. Koulussakin oppilaat olivat kivoja. Sen tiedän, että isoissa kaupungeissa on luokissa levotonta ja onhan niissä kai jengejäkin, vaikka joku poliisi kauniisti sanoi, että ei ole. Stadissa kaikki hyvin.
PoistaOodi menneille muistoille
PoistaRimppakintut laiheliinit
jätkänpätkät nahkatakein
tyylit, tukat, kuteet fiinit
kuka kovin, kuka makein
enää siitä muisto vainen
alla kotsan muhii yksin
niin kuin kaikki katoovainen
lampsiessa vierityksin
syrjäkulman katuu kaitaa
miettiessä kulmin harmain
et olihan siinä vähän laitaa
- oli se sentään nuoruus armain.
Tapsan runosta kiitos!
VastaaPoistaIines, postauksesi ensimmäisessä lauseessa mainitsit aiheesta. :) " Poliisi jyrähtää " jne.
No niinpä mainitsin! Poliisi jyrähti Joensuun lapsista, jotka häiriköivät ihmisiä. Ja yleensähän poliisikin on kädetön näissä kiusanteoissa, kun lasten mieltä ei voi pahoittaa.
PoistaTuntuu kyllä oudolta, että lasten mielen pahoittamista varotaan viimeiseen saakka jopa rikostilanteissa, ikään kuin lapsi menisi rikki, jos häneltä edellytetän vastuuta käytöksestään.
Kaikkea ei pidä ymmärtää kehnoilla kotioloilla. Entä sitten? Ei silti saa muita kiusata, ja sen voi sanoa lapselle ilman turvatilaa ja ilman turvakieltä ja ilman turvaruokaa.
Vaan nyt on tutti tippurainen saanut vuorostaan satikutia. Kukahan näitä tietoja tehtailee, jos ei kukaan ole koskaan kuullut mitään eikä kokenut ikinä mitään negatiivista Tytin suunnalta. No sehän on hyvä sinänsä.
VastaaPoistaMeneekö demareilla gallupeissa jatkuvasti liian hyvin, ja suosiota yritetään suitsia tekaistuilla epämääräisillä juoruilla?
Kysely on STT:n tekemä, ei peräisin mistään puolueesta tai tuskin edes demarien vasemmistosiivestä. Kun kuuntelee Tytti Tuppuraista eduskunnan kyselytunnilla, ei ole vaikea uskoa häneen kohdistuneita syytöksiä.
PoistaEivätkä persut käynnistäneet tätä kohua, vaan demarien oma Ville Merinen. Muistaakseni hän jäi viime keväänä sairauslomalle valitettuaan Krista Kiurun despoottisia elkeitä.
Demareilla on itsevarmoja naisia johdossa. Huutavia vihaisia ministereitä on ollut viimeisimpänä Sanna Marin ja Tarja Halonen.
PS Antti Lindtmanin ja Tytti Tuppuraisen medialausunto Tuppuraiseen kohdistuneista syytöksistä tänään klo 15 oli outo vastahyökkäys.
PoistaHuomasiko kukaan, että kun he tulivat paikalle, Lindtman työnsi avustajansa syrjään kun meni mikrofonin eteen? Ja vika oli siis muissa, ei Tuppuraisessa, joka ei Lindtmanin mukaan huuda koskaan.
En tiedä millä sanoilla kuvailla TT: n käyttäytymistä eduskunnan istunnoissa tai livemedioiden haastattelussa. Johtuneeko kalskahtavasta äänensävystä, että hän käyttää taktiikkaa: hyökkäys on paras puolustus, vaiko on vain stessaantunut ja siksi usein kiihdyksissä?
PoistaPelottava persoona, voimanainen, trumpmainen käytös. Ei tee virheitä, vika on aina muissa.
PoistaJa nyt tämä salaliittoteoriaan uskominen: syylliset löytyvät vallanhaluisista kansanedustajista, ei kaltoinkohdelluista avustajista tai henkilökunnasta.
”tutti tippurainen”… kiitos aamun ekoista nauruista, Nooraseni, tämä nimimuunnos osuu asian ytimeen.
PoistaVaikka ihan saman asianhan kertoo oikea nimikin - ”Tytti Tuppurainen” - sehän on kuin sarjakuvahahmo, olemme vain jo niin tottuneita siihen.
Mutta ei nimi naista pahenna, perkele! Eikä tuppu- ja tippurointi pahenna tytteliäkään, mutta saahan sen huomata ja siitä laskea leikkiäkin. Poliitikon pitääkin olla määrätietoinen ja varma suunnastaan, turha siellä on joukon jatkona pyöriä. Kansanedustajan työ ja tehtävä on edustaa kansaa ja toimia sen parhaaksi.
Ceterum censeo eli muuten olen sitä mieltä, että tämä koko kohu on tyhjänpäiväistä töperehtimistä. Kermaperseistä itkupilleistä ei ole kansaa edustamaan, menkööt kotiin äidin helmoihin pillittämään.
PS. Kävin katsomassa Kullervon. (Sitä esitetään salanimellä Kalevala.)
Pääsikö elokuvan avulla Kalevalan maille?
PoistaJostakin luin, että se rinnastuu jollain tasolla elokuvaan Sisu. En sitten tiedä, millä, voimalla ja volyymillako? Kumpaakaan elokuvaa en ole nähnyt, mutta olen lukenut niistä joitain mainintoja.
PoistaOlen katsellut tv2:n hurmaavaa sarjaa Iskelmä-Suomi. Sitä elää omaa elämäänsä noiden sävelten myötä. Tänään oli vuorossa mm. ihana Jamppa Tuominen.
Irwin Goodman -jaksokin oli hyvä.
Sisu ja Kullervo… no, ehkä tekemisen amerikkalainen vauhti ja laadukkuus on yhteistä.
PoistaSisujahan on jo kaksi. Eka Sisu löi minut ällikällä, se oli suomalaiseksi seikkailufiktioksi niin helvetin hyvä ja räväkkä. Ei sitä voi verrata mihinkään meillä ennen tehtyyn.
Päähenkilö on juro Aatami Korpi, joka joutuu raakojen roistojen (ensin natsit, nyt venäläiset) jahtaamaksi, mutta ei anna ikinä periksi, vaan palaa kuoleman porteiltakin takaisin ja käy kimppuun ällistyttävillä tempuilla.
Kakkososassa ne temput menivät jo minun hilseeni yli, mutta amerikoissa kuulemma purevat.
Kullervossa (eli siis Kalevalassa) tekemisen laatu lähenee Sisua, mutta se on uskottavampi taisteluissaan. Aatami Korpi on ihmemies, Kullervo suomalainen sisupussi.
PS. Oletan, että Kullervo-elokuvan nimeksi pantiin Kalevala ihan puhtaasti vientikaupallisista syistä.