Joskus kouluun mentiin heti uudenvuodenpäivää seuraavana päivänä. Meillä oli vuotta vanhemman siskon kanssa tapana hakea viereisessä, isossa maalaistalossa asuvat Sirpa ja Pirjo koulumatkalle kanssamme. Heilläkin oli vain vuosi ikäeroa ja Sirpa oli minun, Pirjo siskon luokalla. Hauskaa oli, että minulla, siskolla, Sirpalla ja Pirjolla oli vielä yksi sisaruspari, joka kuului jengiimme, Aino ja Mallu. Mallu oli minun ja Sirpan luokalla, Aino Pirjon ja siskon. Yhdessä olimme kuusikko, mutta yleensä olimme kahdessa kolmen hengen triossa.
Tällainen vuoden ikäerolla syntyneiden sisarusten tulva oli yleistä noina kouluvuosina, ja voisin luetella samantien joukon veljeksiä, joilla oli vuoden ikäero ja jotka olivat minun ja siskon luokilla. Tyydyn mainitsemaan vain yhden Joukon ja Jorman, koska toinen heistä asuu tässä samaisessa taloyhtiössä kuin minä. Olen joskus muistellut tämän toisen veljeksen kanssa yhteisiä kouluaikoja, ja hämmästynyt hiljaisesti sitä, miksi en muista ollenkaan samoja asioita kuin hän, vaikka samalla pienellä paikkakunnalla elettiin ja samaa koulua käytiin. En muista ainoitakaan suurajoja, joiden takia kuulemma koko kylä kohisi ja autot surrasivat kaduilla ja Seurassa oli isot jutut. Muistan vain omat pienet ympyräni kun keskityin siihen, onko isä humalassa vai ei, ja saadaanko mennä rauhassa nukkumaan vai pitääkö valvoa koko yö.
Takaisin Pirjon ja Sirpan luo ja siihen uudenvuodenpäivän jälkeiseen aamuun, kun siskon kanssa koululaukut pakattuina astuimme sisään odottamaan heidän pukemistaan. Talossa oli koira, dalmatialainen Kati. Tyttöjen äiti istui keittiöjakkaralla ja piti sylissään iso kinkkua, josta veisteli paloja, joita heitteli koiran suuhun. Meillä kotona ollutta kinkunpalaa säännösteltiin, ja torttujakin sai ottaa vain yhden tarjottaessa. Mutta että jollain oli niin iso kinkku että sitä riitti isoja paloja koirallekin. Tämä oli joulun ihme. Koira sai enemmän kinkkua kuin pari lasta.
Eläkeläisiä on somekeskusteluissa syytetty ahneeksi sukupolveksi, kulueräksi, joka vie leivän nuorten suusta. Sekin on pahasta, että nykyinen eläkepolvi työllistyi hyvin ja loisii nyt nuorten kustantamana. Eläke lasketaan heidän mukaansa sosiaalitueksi, johon ei ole enää varaa. Vaviskaa eläkeläiset! Olkoon voima kanssamme, kun juna syöksyy tunneliin.
Onhan eläke ainakin osittain itse ansaittu eli palkka kerryttää eläkekarttumaa - isompi palkka enemmän kuin pieni.
VastaaPoistaMutta miten teidän pienessä keskiluokkaisessa perheessänne nähtiin melkein nälkää joulunakin, kun meidän 6-henkisessä työläisperheessäämmekin syötiin jouluna ihan niin kuin nykyäänkin - en oikeasti näe siinä mitään eroa - kinkku oli iso ja siitä riitti uuteen vuoteen asti.
Jouluruoat olivat todennäköisesti jopa laadullisesti parempia kuin nykyään, sillä niitä tehtiin enemmän itse. Meilläkin leivottiin varmaan viikoittain.
Lahjojakin saimme ihan riittävästi, tosin ehkä hieman samaan tyyliin kuin nyt vanhempana eli tarve-esineitä, vaatteita ja kirjoja.
En muista että olisin ikinä edes kadehtinut ”herrojen” lapsia tai perheitä (me oikeasti kutsuimme toimihenkilöitä herroiksi, se oli lähes neutraali nimitys), eikä heidän tyylinsä erottunut oikein mitenkään meistä.
Opettajat eivät kuuluneet ”herroihin”, mutta tietysti heitä arvostettiin sivistyneinä ihmisinä.
Tapsa, puhuin tuon kinkkujutun ajalta, jolloin äitini oli yksinhuoltaja ja koulutti kahta tyttöään oppikoulussa pienellä apulaiskanslistin palkallaan eikä saanut elatusmaksuja keneltäkään eikä mistään. Ei yksinkertaisesti ollut rahaa sellaiseen joulupöytään kuin nykyään on.
PoistaKertomuksistani täälläkin ilmenee, että isä oli alkoholisti, tosin kiltti sellainen, ja perheemme hajosi, kun olin muistaakseni 11 - 12-vuotias, juuri oppikoulun aloittanut. Ei tuolloin ollut mitään tukia, emme me ainakaan niitä anoneet emmekä saaneet. Isä muutti synnyinseudulleen Vilppulaan ja koetti harjoittaa siellä vaatimatonta asianajotoimintaansa käsittääkseni kehnoin menestyksin.
Yliopistoon pääsimme molemmat ja opintolainat olivat tapissa, kuten kaikilla muillakin. Kävimme siskon kanssa kotona joka toinen viikonloppu syömässä äidin valmistaman ison lihakeittokattilallisen. Juhlaa oli, kun isä pystyi kerran lähettämään kummallekin tytölleen Turkuun sata markkaa kirjekuoressa. Menin ostamaan rahallani valkoiset narutettavat varsisaappaat ja ruudullisen minivekkihameen.
Muistan kyllä perheesi tilanteen, mutta kuvittelin näköjään vanhempiesi eron paljon myöhemmäksi… jonnekin teini-ikään. No, tämä selittää pienen kinkun ja torttujen säännöstelyn.
PoistaNykyisin avioerot ovat normaaleja (ja liiankin tavallisia, jos minulta kysytään), mutta ennen ne olivat harvinaisempia ja dramaattisempia. Itse asiassa muistan lapsuudestani vain yhden perheen, jossa isä kävi vain kylässä silloin tällöin.
Olen joskus miettinyt, että todennäköisesti niiden lapsuuteni työläisperheiden, joissa molemmat vanhemmat kävivät töissä kuten esim. meillä, elintaso oli ihan samaa tasoa kuin jopa johtotason toimihenkilöiden, joissa rouvat olivat kotona.
Kaivoskylässä oppi työnteon arvon. Yhtiölle kesätöihin pääsi 15-vuotiaana ja kolmivuorotyöhön 18-vuotiaana.
Ekalla palkallani ostin kiikarit. Niillä tiirailin tyt… töyhtöhyyppiä ja muita mielenkiintoisia otuksia.
Nykyisin avioeroissa osapuolten taloudellinen puoli on paremmin turvattu. Ellei toinen osapuoli maksa elatusmaksuja lapsista, valtio maksaa. On myös verotuksen yksinhuoltajavähennys.
PoistaLisäksi kovasti näyttää yleistyneen myös vuoroviikkovanhemmuustapa, jossa lapset asuvat viikko kerrallaan kummankin vanhemman luona ja elatusmksuja ei käsittääkseni ole.
En tiedä, onko tämä vanhemmille sopiva vaihtoehto lasten kannalta paras vaihtoehto erotilanteessa. Olisi kiinnostava tietää, mitä esimerkiksi psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo kahden kodin tekniikasta.
Kotitarvepsykologina sanoisin heti, että ei ole - siis lasten jokaviikkoinen ramppaus vanhemmalta toiselle.
PoistaMutta ei se välttämättä kauhean vahingollistakaan ole, sillä tuttuja paikkojahan ne molemmat ovat. Riippuu varmaan vähän lapsesta.
Vanhemmille se sopii paremmin.
En minäkään minkäänlaista puutetta muista lapsuusajoiltani. Nuuka äiti oli rahan kanssa tai siis säästäväinen ihminen. Tosin ne eivät suoraan korreloi keskenään. Ruoka tehtiin paljolti itse ja kyllä se, ainakin jotkut niistä, olivat kyllä maukkaita.
VastaaPoistaMuistan jouluna ajatelleeni, että saisipa kovia paketteja enemmänkin, kun ne pehmeät olivat sitä vaatepuolta. Niitä pidettiin niin itsestäänselvyyksinä. Oltiin tyytyväisiä, mitä saatiin, enkä mitään kadehtimista keneltäkään muista. Muutenkin kadehtiminen oli outo asia. Nykyaikaan verrattuna tyytyväisyys oli ns. arvo, jota ei kyseenalaistettu. Minusta se oli ihan hyvä asia, sillä lieneekö lapsuuden peruja, että en vieläkään kadehdi ketään enkä mitään. Eihän se tietysti haaveajattelua estä, jonka en katso olevan mitenkään ongelmallista.
Tähän vuoteen tullakseni valo tunnelista loistaa joskus, en vain osaa sanoa milloin. Voin vain toivoa viisaita päättäjiä, jotka osaisivat myös ennakoinnin ihmeen. Eläkeläisten ahneudesta en taida sanoa pahaa sanaa, onko sitä pahemmin ollutkaan. Ennen oltiin nöyrempiä työn suhteen ja selviö oli, että töihin mennään aikanaan ja niin mentiin sinne, minne päästiin. Vaikka ajat muuttuvat, muuttuuko ihminen. Taitaa muuttua ajan mukana. Jokaisella sukupolvella on omat aikansa. Omat vahvuudet ja omat heikkoudet puutteineen.
En osaa sanoa, puhuinko jutussani oikeastaan ”puutteesta”. Ehkä pikemminkin tuosta näkyy ajan niukkuus. Kinkkua oli, muttei niin, että sitä olisi ollut yllin kyllin tai sitä olisi ollut vielä uutena vuotena meheviä lihapaloja. Torttujakin leivottiin, mutta niitä ei saanut leivottaessa maistaa, että olisi riittänyt joulunpyhiksi.
VastaaPoistaEnkä minä, Ripranie, kadehtinut sitä naapurin jumalattoman isoa kinkkua, vaan ihmettelin, se oli minulle uusi asia, että herkkua voi olla niin paljon ettei se lopu ollenkaan.
Mietin vielä sitä, että tuon ajan köyhälistö ei välttämättä ollutkaan duunaristo. Ehkä pahnanpohjimmaisia olivat onnettomiin olosuhteisiin ajautuneet, joilla ei ollut tukiverkkoina ammattiliittoja eikä toverillista uhoa?
Tuo on ihan järkevää, että ajatellaan ennakoivasti tulevia pyhiä, kun esim. leivotaan. En muista, että se olisi periytynyt jostain, mutta itse olin nuorena aikuisena sellainen, etten edes halunnut napostella ennakkoon, kun jotain valmistin. Tapa on säilynyt edelleen.
PoistaTuo kadehtimisasia tuli minulle jostain selkäytimestä, enkä sillä viitannut kehenkään muuhun kuin itseeni. Tosin tyytyväisyys oli nykyaikaa suurempaa.
Yhteiskuntarakenne on muuttunut entisistä ajoista. Köyhälistöä oli varmaan muusta syystä, kuin mitä sitä on nykyisin. Tosin samaakin voi löytyä.
Teollisuuspaikkakunnan työläisperheet, etenkin jos molemmat vanhemmat kävivät töissä (mikä oli aika normaalia), eivät todellakaan enää 60-luvulla olleet varsinaista köyhälistöä.
PoistaPuhun ihan omasta kokemuksestani. Kun teeveet, autot ja kesämökit silloin yleistyivät, niin niitä hankkivat kaikki - meidänkin isohkolla hitsari/myymälähoitaja-perheellämme oli auto ja oma mökkisaari Oulujärvessä (ja on edelleen plus vaimon perheen mökki). Sen lisäksi oli mummola, jossa käytiin kesäisin ja kierrettiin samalla muitakin sukulaisia.
Minusta tuntuu, että seuraelämä oli silloin paljon vilkkaampaa kuin nykyään, jolloin voi pirauttaa Tukholman kälyllekin näköpuhelimella.
Minäkin muistan, kun meille tuli väritelevisio. Hieno puukehyksinen laatikko. Ja muistan lisäksi erään pojan houkutelleen minua heille ”katsomaan väritelevisiota”. Meninhän minä.
PoistaEnsimmäisen auton sisko osti Ruotsista kesätienesteillä, käytetyn sinisen Opel Kadett Coupen, ja ajoi sillä sitten tulevan saksalaisen miehensä kanssa Saksaan. Minun ensimmäinen autoni oli 6 000 markan lainalla ostettu Fiat 850, tummanvihreä kaunotar:
https://www.automodels.fi/fiat-c-1/fiat-850-special-1968-punainen-p-15295
Jokusilla on saari
Poistase oma saari on,
useimmilla on auto
se oma auto on.
Toisilla on mökit
omat, perityt,
isovanhemmat vielä
suureksi avuksi, kenties.
Sukulaiset on kaikilla
ystävät, he valitut,
loisto valon heille
keillä kaikkea on.
Mieluisaa alkanutta vuotta!Talvi tuli vuodenvaihteen myötä. Lunta ja pakkastakin on jo tarpeeksi. Saa nähdä miten kauan kylmyyttä kestää, sillä lämpötilä saattaa jämähtää samoihin lukemiin jopa viikkokausiksi, kuten keväällä, kesällä ja pitkään kestäneessä syksyssäkin. Viimeksi mainitussa + 3 oli ulkomittarissa viikkoja.
VastaaPoistaParasta aikaa mittarissa on miinus 24.
Kaihileikkaus toisessa silmässä tuonee näkötunneliin valoa n. viikon kuluttua.
Presidentti mollasi puheessaan taas kansalaisten toiveiden mukaan itänaapuria. Osa hyvää päivää kirvesvartta meni ohi, koska pitsahimo yllätti ja huseerasin keittiössä.
Rauhaa toivon Ukrainaan ja kaikille konfliktialueille tämän vuoden aikana, mutta mieluummin heti. Terveyttä ja rakkautta, sekä pötinää kaikille pöytiin!
Parasta on, kun on useita projekteja aina mielessä. Toivottavasti joku suunnitelmista pääsee toteutumaankin tänä vuonna.
Uteliaana, pää ja selkä suorana kohti haasteita ja esteitä!
Lounaaseen tuli pakkaset, mutta ei vielä pahemmin lunta. Tosin sitä on huomenissa luvassa, jos ennusteisiin on uskominen. Vähän saisi tulla, mutta ei enemmälti. Pakkaset voisivat vaikka vähän hellittää lumen tulon myötä.
PoistaMitkäs ne pressan kolme pointtia olivatkaan. Taisi olla rauha, kasvu ja välittäminen. Nuo kaksi ensimmäistä ovat tässä tilanteessa itsestäänselvyyksiä, mutta mitä mahtoi tarkoittaa välittämisellä, kun se nyt noin oikein otettiin haarukkaan. Kansalaisilta, joilta on etuuksia ja hyötyä pienennetty niin lähimmäisenrakkauden myötä heitä tulee nyt parempiosaisten kansalaisten muistaa, vai. Vihanpito maiden välillä on turmiollista.
Kaihi tulee jokaiselle, sanoi minulle silmälääkäri, kun totesi alkavan kaihin. Ja kun kauhistuin. - Se tulee kaikille, hän painotti. Monelta tuttavalta se on leikattu, laserilla kait, ja muutamalta nuoremmalta on samalla korjattu näkö niin ettei tarvita enää silmälaseja. Kätevää! Vaikka ei tunnukaan kivalta, että silmää ronkitaan. Kai se minullakin on edessä jossain vaiheessa. Leikkaus on tietääkseni nopea ja kotiin pääsee samantien.
PoistaHuomaan, etten kuuntele enää presidenttien uudenvuodenpuheita. Olen tässä hieman kyynistynyt: puheet ovat puheita, ihmiset tietävät nykyään jo kaiken kiitos valppaan median ja somen. Ei ole enää mitään uutta, mitä presidentti voisi sanoa tai antaa kansalle.
PoistaEnnen kuuntelin aina tarkkaan ja tein niistä jopa muistiinpanot, joiden pohjalta käsittelin asiaa äidinkielen tunneilla.
En minä kuunnellut Kekkosenkaan puheita kuin puolella korvalla. Enkä Koiviston. Ahtisaarta, Tartsaa ja Salea en kuunnellut senkään vertaa. Puheet on puheita, niiden sijaan moni kuuntelee vihjeitä siitä miten ja mihin asiat oikeasti ovat menossa, päin prinkkalaako vai syteen ja saveen.
PoistaElämme mielenkiintoisia aikoja. Vieläköhän Stubb on Trumpin paras kaveri vai pitääkö alkaa jo vähentää Putinin mollausta… kuuluiko se puheesta?
Suomen ei kannattaisi uhota mihinkään suuntaan, siinä olen Nooran kanssa samoilla linjoilla. Tosin pidän venäläisiä yhä imperialistisina roistoina, mutta niidenkin kanssa on juttuun tultava. On tultu ennenkin.
On huolestuttavaa, jos maan turvallisuus on riippuvainen siitä, millaiset välit on Ameriikan resitenttiin, oli hän torvelo tai ei.
Minua on hieman hirvittänyt Stuppin häärääminen Trumpin ja eurooppalaisten valtioiden johtajien kanssa. Tulee sekin mieleen, että mitä enemmän vallanpitäjät tapaavat keskenään, he oppivat myös tuntemaan toisiaan paremmin. Voi olla, että usein pääministereiden ja presidenttien tavatessa sympatiat joko voimistuvat tai vähenevät epävirallisuuden lisääntymisen myötä.
PoistaStubbin Trump-kaveeraus asettuu ehkä samaan kontekstiin kuin Kekkosen NL-ystävyys ja Halosen solmiolähentely ja kissalahjukset. Vaan suhdetoiminnalla on rajansa, joiden yli meneminen tulkitaan helposti mielistelyksi, jonka toinen puoli on toisaalle pyllistely. Lisäksi, teet niin tai näin, aina joku tulkitsee niin kuin haluaa. Mediassa on monen suunnan toimittajaa.
PoistaTuo on hyvä vertaus, Iines, sillä periaatteessahan se noin on, samoja asioita. Tietysti silloinen Neukkula oli naapureitaan orjuuttava tyly diktatuuri, mitä taas nykyinen USA ei ole, ainoastaan omaa etuaan ajava imperialistinen mahtivaltio.
PoistaStubb pelaa peliään hyvin, ei se peli minua pelota yhtään. Trumpia pitää mielistellä, koska USA on meidänkin tukemme ja turvamme Venäjää vastaan, joka puolestaan ei kaihda alistaa naapureitaan.
Minua pelottaa vain se, ettei se peli toimi. Ettei Stubb pysty varmistamaan Trumpin tukea Suomelle, jos Venäjä alkaisi taas esittää ”oikeutettuja vaatimuksiaan turvallisuutensa varmistamiseksi”.
(En kirjoittanut ”jos ja kun”, sillä toivon etten näe sitä päivää.)
Minusta tuntuu - tämä on siis vahvaa mutua, että Stubb on jo hieman pettynyt Trumpiin, lähinnä siihen, ettei Trumpin Nato-apuun mahdollisessa Venäjän konfliktitapauksessa voikaan täysin luottaa. Näinhän lehdessä oli luettavissa taannoin, että ei se sataprosenttinen Nato-tuki olekaan taattu. Se ikään kuin vedettiin osin takaisin.
PoistaNato-tukea ei natolaisten pitäisi omin puhein nakertaa, koska Naton merkitys ja voima on nimenomaan ennaltaehkäisyssä: kukaan ei uskalla haastaa sitä.
PoistaLuulisi Trumpinkin tajuavan, että on USAn etu, kun muut Nato-maat ovat sille kiitollisuudenvelassa ja suosivat siksi amerikkalaisia bisneksissä yms.
Nyt tuleekin huima veikkaus: Kiina alkaa kohta rakentaa omaa puolustusliittoaan, johon se houkuttelee myös meitä eurooppalaisia pikkuvaltioita.
Kii-NA-TOn lupaus Euroopalle olisi simppeli: A. suosi kiinalaista kaikessa, niin B. me puolustamme teitä venäläisiä ryöväreitä ja amerikkaisia imperialisteja vastaan.
Hmmm… mikä se olikaan Xi Jinpingin puhelinnumero?
Viileä oli Stuppin puhe.
VastaaPoistaOlen ollut kaihioperaatiossa jo aiemmin. Toinen silmä leikattiin silloin. Yhtään ei saa istuessa liikkua n. 20 minuuttiin silmän käsittelyn aikana. Tietysti silmä puudutetaan. Kone pitää ääntä ja taisi taustalla olla ajoittain englanninkielistä puhetta, opastustako nauhalta, vai lääkärin selostusta? Se pelottaa, jos alkaa vaikka yks kaks yskittää. Polilla pitää olla vielä operaation jälkeen 3 - 6 tuntia. Aiemmin aikaa tappaessa sairaala tarjosi voileipää, kahvia, jugurttia ja hedelmiä. Enää ei talo rarjoa, vaan pitää ottaa omat eväät mukaan.
Eikä siinä kaikki, vaikka operaatio itsessään ei kestä kauan, ( päivä sairaalassa menee) Sen jälkeen pitää käydä apteekista silmätippoja, joita pitää parin viikon ajan tiputella silmiin 2 - 3 kertaa päivässä. Parina yönä leikattuun silmään pitää teipata muovinen suojus, ettei vahingossa hiero silmää nukkuessa.
Vasta kuukauden kuluttua operaatiosta voi ajatella uusien silmälasien hankkimista. Siihen asti pitää pärjäillä vanhoilla. Toiveena on että näkö paranee leikatussa silmässä, mutta vanhat okulaarit eivöt siis enää sovi.
Muistaakseni pitää käydä jälkitarkastuksessa, jolloin myös todetaan, pitääkö jälkikaihi laaseroida. Edellisen kerran niin tehtiin. On ilm. yleistä, että jälkikaihia ilmenee.
Tämä liikkumattomuus toimenpiteen aikana on varmaan se ahdistavin osa operaatiota. Kun puhevaikeuteni alkoivat, jouduin aivojen magneettikuvaukseen, sellaiseen ahtaaseen putkeen, laitteen sisään, jossa ei saanut liikahtaa muistaakseni puoleen tuntiin. Koin sen ahdistavana, ja harjoitin sen aikana meditaatiota. Kuvittelin makaavani meren rannalla omalla laiturillani suloisessa auringonpaisteessa. Aivan kohta joku tulisi tuomaan minulle virkistävän siiderin. Tämä mielikuva auttoi.
PoistaEli koko homma tavallaan kestää kuukauden ja lisäksi uusien silmälasien hankkimiseen tarvitaan euroja.
VastaaPoistaYksityislääkäri kirjoitti lähetteen silmäpolille ja muistaakseni "jälkitarkistuskin" pitää yksityisellä hoitaa. Yksityislekurin palkkiot yhteensä on n. 250 euroa. Nyt en muista, mitä edellinen leikkaus polilla maksoi, mutta ei siihen pelkkä politklinikkamaksu tainnut riittää.
No, tärkeintä on, että jotensakin näkee vielä omilla silmillään, vaikkakin silmälasien avittamana.
Aika kallis tuo yksityislääkärin palkkio, 250 euroa. Siihen täytyy sisältyä jokin erikoistoimenpide. Minäkin käyn yksityisellä, Silmäasemalla, ja muistelen puolta pienempää summaa näöntarkastuksesta ja linssien määräämisestä. Tosin linssit ja kehykset maksavat sitten kevyesti tonnin luokkaa.
PoistaTuo n. 250 e on yhteissumma kahdesta käyntikerrasta. Yli sata euroa on kerta käynti täällä Silmäasemalla.
PoistaJonotin vuoden kaihileikkaukseen. Luulin jo, kun kutsua ei kuulunut, etteivät hyväksyneet lekurin lähetettä. Onneksi kutsu tuli, sillä yksityisellä silmäoperaatio maksaa maltaita.
VastaaPoistaSilmäpoli on tullut kyllä tutuksi, sillä käyn siellä kutsuttuna kerran vuodessa tarkastuttamassa näkökentät ja silmänpaineet glaukooman vuoksi.
Ystävän mies leikkautti kaihinsa yksityisellä, kun ei halunnut odottaa. Muistaakseni hän mainitsi sen maksaneen 4 000 euroa. Vaan nyt hän näkee kaukana horisontissa metsän reunassa tanssivan hyttysparven, jota ystäväni ja minä emme näe.
PoistaVoi olla, että näkö paranee useimmilla operaation jälkeen paljonkin. Riippunee myös iästä ja muista silmäsairauksista. En tiedä miten hajataittokin vaikuttanee lopputulokseen.
PoistaEn huomannut operaation jälkeen kovin suurta muutosta näkemisessä. Ehkä kuvissa värit hieman " kirkastuivat".
No, tämä oli eräs pitkä tarina " valosta tunnelin päässä."
Isoäitini menetti näkökykyään vanhana. Kenties äitini peri häneltä silmänpainetaudin, joka siirtyi geeneissä minulle. Nykyisin glaukoomaa osataan jo hoitaa, ettei täysin sokeudu.
Mitenkäs Suomen taloutta pitäisi alkaa hoitamaan, että pimeä tunneli jäisi eteenpäin matkatessa taakse? Kuulisiko lasten suusta tuoreita ideoita velan kourissa kärvistelevälle maallemme?
VastaaPoistaMillaisia innovaatioita pitäisi keksiä ja tuottaa, että eurovirrat vuolaina valuisivat valtion kassaan? Esim. millaisia tuotteita maailmalla tarvitaan. Miten vakuuttaa ulkomaiden ostajat?
Eikö todellakaan pystytä keksimään esim. ekologisia tuotteita ja myyviä brändejä ja tarinoita tuotteille?
Paavo Väyrysen mukaan oli virhe liittyä eeuuhun. Minustakin se on kansantalouksien epätasaisen säätelyn ja eurooppalaisten kansalaisten manipulaation ja vallankäytön kolosseaalinen politbyroon keskus.
Ei voi tietää miten taloutemme alkaisi taas rullata, jos rajat itänaapuriin päätettäisiin avata ja yritykset saisivat toimia vapaasti molemmin puolin. Kuinka paljon rikkaampi ja kehittyvämpi Suomi olisi ilman eeuun ja naton maksuniehenä ja naisena oloa ja liittojen asettamia itsenäisen päättämisen jarruja?
Mitä kaikkea niillä euroilla olisikaan saatu aikaan omassa maassamme, jotka Zelesnyin armeija on räjäyttelee tuhkaksi ja romuksi sodassaan? Tai korruptionistit kahmii liiveihinsä? Miljoonia, jotka lahjoitamme pelkästä myötätunnosta ja samaistumisesta kärsiviä kohtaan sekä tietysti sota on oiva kanava purkaa omia kaunojamme ja vihaa Venäjää kohtaan. Kuinka paljon ukrainalaiset rakastavatkaan meidän uhrilahjojamme? Kuinka he tulevaisuudessa osoittavatkaan kiitollisuuttaan hyväsydämisyydestämme?
Mihin kaikkeen hyvään kansalaisten parhaaksi olisi Suomi voinut satsata ilman militaristista ja imperialistista uskontoa ja uhoa.
Pelko suurta naapuria kohtaan on toki imetty äidin ja isän maidoissa, mutta myös vuorovaikutteista, rauhanomaista eloa naapureiden kesken on pystytty elämään.
En voi muuta, sillä säälittää toisaalta nämä eeuun ja naton juoksupojat ja tytöt lennellessään kokouksista toiseen ratkaistaakseen Trumpin kanssa vieraiden, kahden " suvereenin " valtion
: Venäjän ja Ukrainan ongelmat.
Kai aikoinaan maamme sodassa naapurin kanssa, muualla Euroopassa pähkäiltiin miten meille käy. Pitivätkö eurooppalaiset johtajat samalla tavalla kokouksia ja auttoivatko kaikin keinoin rauhan pyrkimyksissä?
Saksa ja Viro sentään jeesasivat, ja lie ollut muualtakin sotilaita ja aseita apunamme tappamiseen.
No, aina ei apujoukkoihin voi luottaa, valitettavasti.
Yritetään silti ymmärtää omassakin elämässäkin vihamiehiämme ja -naisiamme, käännetään toinen poskemme,
ja annetaan anteeksi 77 kertaa, jos se auttaa vähentämään, jopa pelastamaan viattomia uhreja.
Tässäpä minun uudenvuoden puheeni. :)
Kirjoittakaapa omia uudenvuodenpuheitanne!
Sotakirves alas
VastaaPoistarauhan lippu ylös,
ryhdikäs teko
ansaitsee kehun.
Vihanpito hallaa
rinnakkainelo mannaa,
sodan kasvot kärsivät
rauhan kasvot seesteiset.
Valo loistaa kaikille
vaalikaamme sitä,
pimeyden pelko pois
ei se ole mikään lois.
Ripranie
Poistahittovie
meitä vie
mihin lie
tajuut sie?
Tämä tie
sopuun vie
luulen mie
pelätä ei pie
runnoil Ripranie.
Puheitta paras, Noora. Tuo sinun oli kyllä hyvä, omia perusteltuja näkemyksiäsi, joihin paljolti voi varmaan yhtyä. Tosin itse olen perin kyyninen itään suuntautuvine odotuksineni, mutta toivoa sopii, että naapurit voisivat joskus olla hyvissä puheväleissä.
PoistaMissäs se viisastenkivi mahtais luurata ja mitä se kertois, että mihin sitä uskois, kun kaikissa vaihtoehdoissa kuitenkin on riskinsä. Ja mikä ois Suomen tie tällä nykymeiningillä.
PoistaSilloin kun Suomi joutui todella kovan paikan eteen - eli Talvisodassa - ei meitä auttanut kukaan, eivät uskaltaneet tai välittäneet, ja kaikkein vähiten Saksa.
PoistaSaksahan oli silloin venäläiste kumppani eli rikostoveri. Hitler ja Stalin olivat jakaneet Euroopan kahtia ja ottivat omansa toisen häiritsemättä.
Suomen saavuttaman Talvisodan torjuntavoiton takia Hitler alkoi pitää Venäjää heikkona ja rohkaistui hyökkäämään sinnekin. Alussahan kaikki sujuikin kuin tanssi.
Mutta kun salamasota alkoi tökkiä ja juuttui kinoksiin, tilanne muuttui. Lopullisesti silloin, kun vastahakoiset jenkitkin viimein liittyivät sotaan eli ehtivät puolustamaan tänne kaupallisia etujaan.
Trump on tässä katsannossa perinteinen jenkki. Ja Putin haluaa saman kuin Stalinkin. Ei mitään uutta auringon alla.
Kauniita ja optimistisia ajatuksia runossasi Ripranie!
VastaaPoistaUskaltauduin ulos lenkille, vaikka viima nosti siedettäviä pakkasasteita hyytäviksi.
Täysikuu loisti aika ajoin pilvien takaa ja vasta satanut lumi säihkyi ja kipinöi.
Mikä olisikaan sykähdyttävämpi uutinen alkaneena vuotena, kuin rauha Ukrainan ja Venäjän välillä.
Järkyttäviä suunnitelmia ja mielipiteitä tehtaillaan planeetalla. Kunpa inhimillisyys ja järjen käyttö voittaisi erimielisyydet ja ihmiskunta pystyisi muuttamaan kehityksen suuntaa paremmaksi kaikille.
Niin, tietäis vaan, että kenen tai keiden tahto siellä eniten hakkaa rauhaa vastaan. Pitääkö sen Suomenkin ihan persaukiseksi mennä, ennen kuin rauha saavutetaan.
PoistaAsiasta toiseen, josta minun piti urputtaa jo aiemmin. Nimittäin tuota noin olikohan se sunnuntain Hesarissa etusivun ilmoitus, jonka otsikko oli:
VastaaPoistaÄLÄ TORKUTA ONNESI OHI!
Ensin pidin sitä kirjoitusvirheenä. Sitten etsin tekstistä selitystä ”torkuttaa” verbille, enkä löytynyt. Viimein kuuklasin, kun en muuta voinut.
Tunnetteko te tuon ilmauksen vai pitääkö kuukletuttuttuttaa?
Mainoslauseeksi on kyllä tehdyn tuntuinen, jopa hankalan. Mainosta en ole nähnyt, kun luen lehden digiversiota. Jotenkin sopisi paremmin ”Älä torku onnesi ohi”.
PoistaTorkuttamisella käsitän sen tutuimman merkityksen: käytetään kellon torkutustoimintoa, jolloin kello herättää yhä uudelleen torkkujan.
Toisaalta torkuttaminenhan voi tarkoittaa myös unettamista, väsymistä: Minua alkoi torkuttaa, kun Putin puhui.
Älä torkuta, on siinä ainakin enemmän sykettä tarttua ko. asiaan tai ilmiöön, kuin on nuku tai torku sanoissa. Humoristista otetta huomioimatta. Sillä kasvatetaan klikkauksia.
PoistaTorkuttaa-verbi todellakin tarkoittaa tuota Iineksen mainitsemaa ”torkutusta”.
PoistaMinulle tuo termi oli uusi.
Tarkoittaahaan se tietysti myös samaa kuin ”nukuttaa” eli esim. alkoi torkuttaa.
Tuo ”torkuttaa” nukuttaa-merkitys (jonka Iines mainitsi ekana) ei kuitenkaan sovi tuohon mainokseen.
PoistaSehän olisi sama kuin sanoa ”Älä nukuta onnesi ohi”. Näin juuri sen koinkin ensinäkemältä.
(Edelleen ihmettelen, kuinka kukaan ulkomaalainen oppii ikinä suomea… näitä vivahteita ei ehkä opikaan.)
Vaan kiinnostava tapaus mediamaailmasta on se, miten maastohiihtäjä Vilma Nissisen rasistinen Vantaa - Mogadishu-letkautus vertautuu taannoiseen missin naamanvääntelyrasismiin.
VastaaPoistaKaksi naisihmistä, jotka edustavat jotakin maineikasta instanssia ja ovat heistä riippuvaisia, syyllistyy rasistisiin ilmauksiin. Molempien taustaliitot astuvat esiin vakuuttamaan rasismittomuuttaan ja pyytämään anteeksi. Naiset pyytävät anteeksi. Toinen erotetaan edustustehtävistä, toinen saa jatkaa muina naisina.
Näistä naisista ei niinkään riemastuta kansan keskuudessa, vaan meteli synnytetään persuista, jotka kommentoivat asiaa. Wille Rydman lausuu televisiossa jotakin faktaa Vantaasta, ja siitä pillastutaan ja nyt ilmeisesti närkästyneiden joukkiossa odotetaan, että Somaliasta pyydettäisiin valtion anteeksipyyntöä. Se olisi mannaa ja jälleen yksi naula persujen arkkuun.
Elämme totisesti rasistisia aikoja. Ehdotankin täten puheiden valvontakomission perustamista maahamme ja eduskuntaan omansa. Rasistit tulee ottaa heti tuomioistuimeen puhuteltaviksi ja suun saippuapesua varten. Päälle vielä jalkapuu eduskunnan aulaan ja toinen torille, kolmas kirkonmäelle. Nämä entisaikojen tavat siistivät tapoja ennen, joten miksei nytkin.
Kannatan. Valvontakomissio on ehdottomasti perustettava heti ja se on miehitettävä punavihreillä nuorilla naisilla.
PoistaSaippuapesutuomioistuin on myös pantava pystyyn saman tien! Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä muutenhan kaikki unohtavat koko jutun.
Pelkään kuitenkin, että pahin on vielä edessä:
Suomen somalit suuttuvat lopullisesti ja uhkaavat muuttaa joukolla takaisin Afrikkaan omaa rakasta maataan rakentamaan!!!
Mites sitten suu pannaan, perkele?
Ja jos komission valvontatoimet eivät riitä, vaan pesty ja jalkapuitu vielä sylkee suustaan epäkorrektia ilmaisua, pystytettäköön rovio, jonne rasse tuikataan muitta mutkitta poltettavaksi ongelmajätteenä. Rasismille EI, yhteiskunta puhtaaks HEI!
PoistaFreud Marx Engels & Jung - Buuri Johanneburgista
PoistaJestas, jestas, mitä korvani kuulivat! Täytyy myöntää, että en tunne tätä laulua ennestään, joskin rock-yhtye on kyllä tuttu nimeltään.
PoistaVuonna 1986 on saanut vielä laulaa noin. Nyt tällaista laulua ei saisi enää julkaista, nuo ilmaisut ovat kiellettyjä. En sano, että ne ovat kauniita, hyviä tai edes tosia, saati suositeltavia, mutta jokin minussa pistää ankarasti vastaan, kun ilmaisua pitää sensuroida ja karsia ja stilisoida, ettei kukaan pahoita mieltään. Ei semmoinen ole totta eikä realismia. Se on sievistelevää hupsuutta, ettei saa sanoa väärin tai huonosti. Pitää saada.
Kyllä maailmaan mahtuu.
PS Mistä johtunee, että tuosta esityksestä mieleeni tuli ihana Gösta Sundqvist. Jokin sama vire miesten tarinoinnissa oli minun elämysmaailmassani.
Poista”Herra antoi Herra otti
PoistaTyydy siihen hottentotti”
Vähän kökköähän se riimittely oli, mutta tuo yllä oleva on helmi.
Kehtaisikohan tuon opettaa lapsenlapsille? No, ehkä ei - he ovat monikulttuurisuuden ympäröimiä (en osaa lausua edes kavereiden nimiä), ja vanhemmat voisivat nolostua.
Mutta vaimoon ja hänen siskoonsa tämä tepsii kuin häkähäkkinen. Taidan ruveta käyttämään sitä, kun nappaan isoimman palan kakkua heidän neniensä edestä.
Jo Elias Lönnrot käytti sanaa ”hottentotti”, kun hän suomi nousukasmaisena pitämäänsä uusmaalaista talonpoikaa: ”- - tekisi mieli luulla hänen yhtä vähän kuuluvan uusmaalaiseen herrasrotuun kuin hottentottilainen kuuluu eurooppalaiseen.”
PoistaSanahan on ilmaisullisesti mitä mainioin, ja käsitettävä aikansa kontekstissa. Kunpa liberaalit eivät tappaisi aivan kaikkia sanoja. Kieli köyhtyy ja käy käsitteelliseksi sievistelyksi.
Täytyy palata Lönnrotiin kunhan saan Sulkusen kirjan käsiini. Hän esitti Teeman artikkelissa niin paljon oletuksia, että täytyy tarkistaa kirjasta.
PoistaKyllä, niin esitti, ja ne ovat kiinnostavia. Olen nyt vasta ehtinyt kirjan alkuun, ja kyllä se houkuttaa jatkamaan syövereihinsä koko ajan, vaikka muuta tekemistä olisi liikaakin.
PoistaKiinnostavaa on Sulkusen kuvaus Lönnrotin sisäisistä ristiriidoista. Lönnrot vastusti kaikenlaista kirkollista herätysliikettä ja jopa alkuun opillista sivistystä, herraskaisuutta, nousukasmaisuutta, koska ne tuhosivat kansankieltä ja runoutta. Kansanrunoutta saatettiin pitää pakanallisena ja sivistymättömänä, vaikka toisaalta koko Euroopan oli valtaamassa kansallisvaltioiden harjoittama kansallisen kieli- ja runoaineiston keruubuumi.
Kuuklailin ja kertailin illalla vähän kansanrunoutta ja satoja vuosiahan niitä on pirteissä laulettu - laulajasta riippuen sankaritkin vaihtelivat, milloin saman tarinan pääosassa oli Väinämöinen, milloin Lemminkäinen, milloin Ilmarinen tai jopa Kullervo tai jopa Tiera tai Sampsa Pellervoinen, nimiäkin varioitiin… Tarinoita on jopa kivikaudelta, varsinaisesti kai rautakaudelta.
PoistaTästä sotisopasta ja puhepuurosta Lönnrot kokosi ja muokkasi ”eepoksen”. Runot ovat siis aitoja, eepos Lönnrotin näkemys. Näin sen nyt kuvaisin.
Näinhän se on kuvattu. Lönnrot kulki reppu selässä ja keräsi runoja ja kokosi niistä sitten eepoksen, Kalevalan.
PoistaSulkunen tarkentanee vielä teoksen edetessä näkemystään siitä, millainen muokkaustyö lopulta oli kyseessä. En epäile Lönnrotin osuutta "liian" suureksi muunteluksi, eikä se teoksen avainkysymys olekaan. Ja kyseessähän lienee sitten Sulkusen näkemys, jota puolestaan joku voi kyseenalaistaa.
Jotenkin olen vuosien mittaan tullut siihen uskoon, että monen kriittisesti Lönnrotin työhön suhtautuvan pointti on se, ettei tällaista eeposta kuin Kalevala ole ikinä ollutkaan.
PoistaTottahan se onkin. Ei sitä ole ollut olemassa.
Mutta ne runot monine variaatioineen ovat olleet olemassa jopa tuhat vuotta. Ja ne ovat olleet olemassa vain ja ainostaan tavallisen kansan, rahvaan runonlaulajien, muistissa.
Minua kiinnostaa siksi myös niiden tausta: miksi näitä runoja on tehty ja alettu esittää ja miksi ne ovat eläneet näihin päiviin asti.
Jokin syy sille on oltava. Jos ei muu niin hyvä mielikuvitus ja ajanviete. Illat olivat pimeitä ja pitkiä pohjan perillä.
Kyllä, runot ovat niin ikiaikaista kerrostumaa, ettei sitä moni tajuakaan. Meillä on edelleen kulttuurissamme - kaikissa kulttuureissa - niin vanhoja asioita, ettemme tiedä sitä itsekään.
PoistaEivätkä runot ole olleet yhtenäisenä kokoelmana missään, vaan Lönnrot on ne kerännyt eri ihmisiltä ja eri paikoista useilla matkoillaan. Hän Kalevalan loi yhtenäiseksi eepokseksi, yhdistelemällä ja muokkaamalla.
Eepoksen kokoaminen ei aivan aluksi ollut Sulkusen mukaan Lönnrotin tavoitteena. Se tuli myöhemmin, tämä tavoite, kun runoja alkoi kertyä, ja se oli myös kansallisinnostuksen merkki koko Euroopassa. Aluksi Lönnrot oli innostunut lähinnä runokielestä ja runojen karttumisesta. Hänhän oli monialainen tiedeihminen, ensin suomen kielialan maisteri ja sittemmin myös lääketieteen tohtori.
Mainittakoon vielä, että Lönnrot ei ollut ensimmäinen, joka yhdisti keräämiään kansanrunoja yhteen. Sulkunen mainitsee Lönnrotin oppi-isän yliopistosta, Reinhold von Beckerin, liittäneen toisiinsa keräämiään runofragmentteja.
PoistaBecker antoi Lönnrotille maisteritutkielman (pro gradu) aiheeksi Väinämöisen, ja tämä aloitti Lönnrotin runonkeruumatkat ja herätti lopulta innostuksen kokonaisen eepoksen kokoamiseen.
Lönnrotin eräänlainen kilpailija oli myös C.A.Gottlund, joka myös huuhaili eepoksen perään ja keräili Ruotsissa metsäsuomalaistenkin runoja. Luin joskus nuorempana kirjankin hänestä, mielenkiintoinen oli, en muista tekijää.
PoistaGottlund on mainittu tässä Sulkusenkin teoksessa runojen kerääjänä. Eniten Sulkunen tuntuu kuitenkin painottavan selaista seikkaa, että Lönnrot ohitti ja sivuutti maininnoissaan Reinhold von Beckerin, joka jo yhdisteli keräämiään runoja toisiinsa ja olisi ollut Kalevala-eepoksen varsinainen virittäjä ja aloittaja. Lönnrot saa ikään kuin moitteita tästä ylimielisyydestään, ettei edes maininnut von Beckeriä missään esipuheissaan. Beckerin ammatillinen kohtalo olikin sitten painua unholaan, ja hänet sivuutettiin virkanimityksissä.
PoistaVälipalaksi, liikuntaa unohtamatta!
VastaaPoistaAina hauskaa olla pittää - Juha Vainio
https://youtu.be/2KnzZwocHUo?si=Ryee6rNMJxvff6nn
Ja taas mennään. MTV3 pyytää anteeksi Fröbelin palikoita.
VastaaPoistaOhjelmistoon oli tupsahtanut yhtyeen lastenlauluista vanhoja taltiointeja, joissa väänneltiin naamaa silmien seudulta kiinalaisista laulettaessa, ja Heikki ja Kaija -imitaatiossa oli käytetty intiaanien sulkapäähineitä.
Jossakin valistuneessa lapsiperheessä oli mieli pahoittunut alkuperäväestöjen puolesta. Katsoja oli pöyristynyt.
Nyt tekee mieli siunailla. Voi herra jumala tätä puolestaloukkaantumisten ja teeskenneltyjen anteeksipyyntöjen aikaa!
Olemme kuin eräänlaisessa hippiaikojen fasismissa, jossa suvaitsevaistoon kuuluvat ilmiantajat ja vartijat vahtivat ihmisten ja viestimien sanoja haukan lailla neuvostovastaisuuden varalta.
Järjestys se olla pitää! Klassikkotaide on perattava! Rasismi on hirveää! Ohjelmistoon ja painettuun sanaan on tehtävä poistamalla aukkoja kuin Hannu Salaman Juhannustansseihin!
Herra mun vereni tätä suvaitsevaiston typeryyttä!
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011729521.html
PoistaJokainen sukupolvi löytää oman intohimonsa, jonka voimin hillutaan, kiihkoillaan, kekkuloidaan, marssitaan, ärsytetään - ja nyt pöyristytään. Onhan se vähän uutta, eipä silti.
PoistaTaustalla on tietysti aina oikeaa asiaakin. Sitä oli lapualaisilla, taistolaisilla, mustalai… ei kun hipeillä jne - ja niin sitä on näillä viimeisten aikojen tekopyhilläkin.
Millähän (pilkka)nimellä sitä myöhemmin kutsutaan?
Pitäisikö tehdä siitä lastenruno:
Pyöriäinen pöyriäinen
tytteli tiukkapipoinen
poika potra punaposki
siitä suuttui ja vihastui
naamaa väänsi rööpeli
silmää vinoon missi musta
päässä kun on sillä…
Jaa, tähän loppui tämä taisto
iski itsesuojeluvaisto.
Nyt mä suljen suuni soman
Poistapanen suppuun värkin oman.
En ma enää naamaa väännä
enkä silmii vinoon käännä.
Vannon kautta Pyhän Kirjan
ai mut nyt mä muistin Irjan!
Irja suuttuu, mieli mustuu
ateistilt Kirja puuttuu..
Voi herran pieksut, Iines! Näitä mielestään täydellisiä ihmisiä on keskuudesssmme. Mielestäni nämä historian erilaisten tapahtumien tuhoamiset ovat eräs ovela kiusaamisen laji. Kiinniittämällä huomio menneisyyden tekoihin ja niiden tuomitsemiseen saa ilmeistä tyydytystä siitä, että nousee ikään kuin tavallisten tallaajien yläpuolelle: Katsokaa, miten hyviä ihmisiä me olemme ja muut ovat pahoja, kun eivät tuomitse ja canseloi kaikkia menneisyyden eriarvoistavia ja rasistisia tekoja.
VastaaPoistaVoin sieluni silmin nähdä miltä näyttävät nämä menneisyyden ja nykyisyyden " pahuuden tuhoajat ".
Mutta onneksi me kuulutaan niihin hyviin, perushyviin sanoisin jopa, se vähän lohduttaa.
PoistaKun näitä hyvien ihmisten pöyristymisiä ja puolestaloukkaantumisia ei oikein enää jaksaisi. Kun tuntuu siltä, etteivät ”loukatut” niille korvaansa lotkauta, eivät ainakaan niin paljon kuin puolestaloukkaantujat. Mikähän heitä pohjimmiltaan riepoo? Kun näkevät kaikessa rasismia ja loukkauksia, joita niissä ei oikeasti ole. Eikö se lopulta mene niin, että se joka näkee rasismia tai sortoa kaikkialla, on itse…..
PoistaTuosta Miiko Saarelan sanoituksesta - pureva iva oli kohdistettu siihen kuinka meillä pukupelleponnaripoliitikot eivät saaneet sen vertaa itseensä ryhtiä että olisivat reippain ottein yksimielisesti ja selvin sanoin ilmoittaneet että nyt ollaan kaikkialla, ja jopa meilläkin sillä kannalla että teittin valtiomuoto kaipaa jyrkästi remonttia eikä se erottelu enää sovi.
VastaaPoistaEi olisi vaikuttanut paskan hitua uraanin hintaan.
Älyköt ja rohkeus...
Sitähän ei oltu enää ostamassa YYA- kytkykauppana, koska hinta alkoi muodostua melkoiseksi, joten kuinkas kävi? Hys-hys- ssssh! Ei nyt puututa toisen maan sisäisiin asioihin...
Muuten, mikä vika on sanassa voimayhtiö?
Onko se kaiken kaikkiaan oltava sellaasta energiasillisalaattia että! Ei pitäis antaa tärkeämpiä seikkoja koskaan poliitikkojen päätettäviksi.
Meillä sitten AKT otti rukkaskäsin otteen sillä se oli selvä.
Minusta on mukavaa, kun huomisen loppiaisen jälkeen alkaa pitkä arki ilman juhlapäiviä.
VastaaPoistaLähes kaikki joulurekvisiitta ja tilpehööri onkin jo varastossa.
Hyvää loppiaista!
Nuutin päivä on tammikuun 13. Viimeistään silloin loppuu joulun juhla-aika, ja nuutipukit kiertävät suomalaisperinteen mukaan, ellei sitten amerikkalainen halloween ole syönyt sitä. Täällä vielä kuusi on koristeltuna ja tonttuja siellä sun täällä, valkoinen amaryllis kukkii lasiruukussa. Punaisen olin ostavinani, vaan valkea siitä tuli. Jotenkin haikeaa aina riisua nämä varusteet pois. - Toisaalta, onhan päivään tullut valoa lisää jo parikymmentä minuuttia.
PoistaPS Aamulla oli mittarissani -27 astetta! Että se siitä ilmaston lämpenemisestä. Ei ole kovin monta vuotta siitä, kun kävin 28 pakkasasteessa metsässä valokuvaamassa luontoa. Enää ei tee mieli kylmään. Kamerakalustokin pitäisi uusia. Objektiivi toisensa jälkeen on hajonnut. Vaan olisi tuhansien eurojen ostos.
PoistaHuomaatteko, Kemppisen Blogissa virisi eilen Ma vilkas keskustelu Trumpin toimista, Kirjoitettuani myöhään kommenttini, lakkasi keskustelun julkaiseminen tyystin. Ilmeisesti on Kemppinen antanut painostaa itsensä mielenosoitukseen minua kohtaan.
PoistaHuomasin että olit viimeisen kommentin kirjoittaja, mutta salaliittoon tai sensuuriin en usko. Kemppinen vaan päivittää blogiaan nykyään aika epämääräisesti, eikä kommentit tule esiin reaaliaikaisesti niin kuin täällä.
PoistaMutta miksi kukaan sinulle haluaisi mieltään osoittaa?
Kemppinen päivittää kommentteja joskus satunnaisesti pidemmän tauon jälkeen. Hänellä on varmaan silloin muuta tekemistä tai kenties menoa. Ei siellä salaliittoja kyllä ole, eikä sinun kommentisssi mitään järisyttävää ollut. Tuskin kellään on mitään sinua vastaan, et kirjoita ilkeästi etkä kärkevästi.
PoistaJa nythän, tänä aamuna, Kemppinen on herännyt ja joutanut, ja keskustelu jatkuu siellä hersyvästi mm. isänmaan käsitteen letkausmaisilla pohdinnoilla.
PoistaTällaisia viisauksia siellä nyt viljellään:
Poista”Tämä ei ole enää se Suomi, johon synnyimme….”
Ei tietenkään ole ja sitten se vasta surkeaa olisi jos niin olisi. Esim. elintaso on noussut valtavasti ja lapsikuolleisuus vähentynyt dramaattisesti.
”Suomi on maailman amerikkalaisin maa, jossa lapset tappavat toisiaan ja ryöstävät saadakseen huumeita.”
Jos tällä viitataan siihen, että USA on ”kansojen sulatusuuni”, kuten joskus sanottiin, niin väitteessä on kyllä pieni perä.
Eli mm. lisääntynyt maahanmuutto epävakaista maista epävakaistaa myös Suomea. Mutta ei maha mittään, näin on valtiopäivillä päätetty.
Muutos on oikeastaan ainoa voima, johon voi luottaa. Kaikki muuttuu, kieli muuttuu, saa uusia sanoja ja uusia muotoja, Suomi muuttuu maana ja valtiona, ja hyvä niin. Kyllä voi sanoa, että kehitys on kokonaisuutena parempaan päin, terveydenhoito parantuu, sairauksia voidaan parantaa, ihmisen työ helpottuu, elintaso on noussut hurjasti sitten itse kunkin lapsuuden.
PoistaTietenkään kaikki ei silti ole hyvin, sillä ihminen on monimuotoinen olento, tunteineen ja moraaleineen. Se mikä on huolestuttavinta ja pelottavinta tässä ajassa, on moraalin kato. Ihminen käyttäytyy yhä itsekkäämmin ja kapeammin, sanoo juuri mtv3:n iltapäivälähetyksessä emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen.
Yhden silmän näöllä kirjoitan. Silmäoperaatio ohi joitakin tunteja sitten. Linssinvaihto silmään sujui nopeasti ja hoitohenkilökunnan mukaan hyvin. No joo, mutta karmeeta miten silmä vuotaa vettä ja on todella punainen ja ärtynyt. Muistelun, ettei toisen silmän jälkituntemukset olleet näin rajuja. Tosi " vaikuttavaa ". Enpä ole " itkenytkään " näin vuolaasti yhdellä silmällä.
VastaaPoistaTippoja on kolmenlaisia. Niiden vankina ollaankin sitten kolme viikkoa. Eräitä pitää laittaa neljä kertaa päivässä kaksi viikkoa.
Parin, kolmen päivän päästä pitäisi tämä pahin ärsytys vaihe toivottavasti rauhoittua.
Kunnolla näen lukea vasta kuuden viikon päästä. Että tämmösiä terveisiä " helposta operaatiosta ", yhdellä silmällä syynäten, ilman laseja, leikattu silmä kiinni.
Näemmä, että viestini tänne onnistui aika hyvin.
Lekuri sanoi pelottavan lauseen tarkastaessaan silmän ennen leikkausta, että riskittömiä leikkauksia ei ole.
Ajattelin, että älä nyt maalaa piruja seinälle.
Hienoa! Onnea, Noora, operaation ohimenon ja ilmeisen hyvin sujumisen vuoksi. Aina on riski, mutta toisaalta voihan lentokonekin pudota. Kuitenkaan ne eivät putoa, jos yleistän. Tulee mieleen oman hammaslääkärini taannoinen tokaisu, kun hän veti viisaudenhammastani pois: ”Se on julmaa, kun ihmistä riisutaan.”
PoistaSilmätippojen laittoa en koe ongelmaksi, sillä käytän niitä päivittäin muutenkin. Mutta eri asia tietenkin leikkauksen jälkeen. Pian ne silmät kuitenkin parantuvat! Koeta jaksaa.
En malta olla kysymättä tuosta termistä ”linssinvaihto”. Linssin? Eli mikähän siinä vaihdettiin, jokin silmän osako?
PoistaÄlä rasita silmiäsi nyt, vaan vastaa sitten kun voit, jos huomaat tämän.
Nooralle onnea ja sisua parantumiseen ja tuikku murheeseen. Kiitä onneasi että et ole kuin Runebergin vänrikkien Klingspor marski:
Poista”kaks ol' leukaa, yksi silmä,
sydäntä vain puolikas”
Kiitos rohkaisevasta osanotosta Iines ja Tapsa!
PoistaDiagnoosissa on niin paljon ammattikieltä ja lyhennyksiä etten saa selvää kirjoituksista. Jotenkin mulla on käsitys, että tehdään viilto silmään josta jotakin uutta siihen laitetaan. En sitten tiedä miten se " kaihi" poisteraan. Pitääpä yrittää vaikka googlata. Tuokin on puute, ettei kerrota ymmärrettävästi, mitä operaatiossa tehdään.
Potilaan tulisi varmaan itse etukäteen kysyä, jos haluaa tietää yksityiskohdat. Hm. Ehkä on parempi, ettei tiedä kaikkia viiltoja.
PoistaKyllä silmään laitetaan uusi kirkas mykiö samentuneen tilalle.
VastaaPoistaNäin se varmaan on, ja onkin. Luulin, että jotakin vain kaavitaan. Tiede on saavutuksiltaan upeaa! Muukin kuin lääketiede.
PoistaOlen seurannut erilaisia arkeologisia tiedesarjoja mm. Yleltä, jonka annista tällaiset dokumentit ovat kanavan huippuantia, kerrassaan hienoja. Samoin luonto-ohjelmat.
Löydetystä tuhansien vuosien takaisesta luunpalasesta pystytään päättelemään vainajan tai vaikkapa dinosauruksen koko, muoto, elintavat, sukupuoli ja jopa ulkonäkö silmien ja ihon väriä myöten. Jos saisin uuden elämän ja ihmisyyden, haluaisin olla tällainen tutkija, mielellään arkeologi. Tai ylipäänsä tieteentekijä.
Tiedät oi tytteli voimas ja virkas
Poistakun silmässäs killuu mykiö kirkas
turha on enää mennyttä tiirata
ettei vaan ala päässäs viirata
ainaskaan enempi kuin nyt näyttää
mykiö uusi kun mietteemme täyttää
täälläkin Iinekselän hollituvassa
silmäniskuja lienee luvassa
viestinä tänne se eilen kiiris
Nooran simmussa on uusi iiris.
(PS. Pispalan poikaa poljennosta nöyrästi kiittäen)
Rytmi on tunnistettavaa Pispalan poikaa, totisesti. Vähän kuin tämäkin: Aikansa aattein routaan ja rautaan/ valtion vaattein ampumahautaan/ kunnian tähden suorana seistä/ narrien nähden uhmata peistä..
PoistaVieläkin ihastelen ja ihmettelen lääketieteen loistavia saavutuksia. Näköä pystytään laserilla parantamaan leikkaamalla, sokeutumista estämään. Enää ei kuolla syöpään, ei leukemiaan. Lapsena luin Valituista Paloista tarinan pienestä tytöstä, joka alkoi saada mustelmia. Lääkäri totesi leukemian ja edessä olevan kuoleman. Ja kuolihan tyttö sitten, kuten yleensä Valittujen Palojen tarinoissa kuoltiin.
Tämän lehden vanhoja vuosikertoja on hauska selailla, vaikka surullisia tarinoita on paljon. Löysin kirpparilta kokonaisen lehtien vuosikerran (v. 1948), ja ostin sen muutamalla kolikolla.
Yksi koulutoverini kuoli 10-vuotiaana leukemiaan, se oli hyvin surullinen juttu. Hänestä oli silloin juttuakin jossakin lehdessä/kirjassa (en muista tarkemmin), sillä hänen kohtalotoverinaan oli joku toimittaja tai olisiko ollut ihan pappi, sillä muistan taivaanisästäkin puhutun.
PoistaVieläkin sitä alitajuisesti ajattelee, että syöpädiagnoosi on kuolemantuomio.
Toisille toki on, mutta yhä harvemmille. Esimerkiksi naisten rintasyöpä oli joskus hyvin pelätty ja tappava tauti, mutta nykyään valtaosa siihen sairastuneista pystytään parantamaan.
PoistaEnnen ns. mielisairaudetkin olivat kamalia, nyt nämä sairastuneet ovat lääkityksen ansiosta keskuudessamme työelämässä, esimerkiksi monet skitsofreenikot. Muistan kirjailija Maria Vaaran, jonka Likaiset legendat -teos kuvasi skitsofreenikon elämää. Ja tunsin yhden nuoren teologipojan, joka oli skitsofreenikko. Istui otsalamppu päässä keskellä kirkasta kesää mökin pöydän vieressä ja luuli, että meillä on suhde. Hänen isänsä ja äitinsä olivat minun äitini kesävierina. Isä oli eduskunnan kirjastonhoitaja ja hyvin mielenkiintoinen kultturelli persoona. Koko perhe oli uskovaista sorttia, ja tämä aiemmin toisaalla jutuissani mainitsemani mies-Elli, maisteri joka varasti yksityisoppilaittensa takin taskuista rahaa, oli tuon perheen äidin sisar, tai veli.
Elämä taitaa voittaa! Pahin kaiherrus ja veden valuminen alkaa olla silmässä vähemmällä.
PoistaVanhoilla arkilaseilla en näe enää hyvin. Onneksi ostin silmälasiliikkeestä vuosi sitten omilla vahvuuksilla todella halvat lukulasit, joilla näen lukea ja kirjoittaa, muuten olen nyt ilman laseja ja näen suht hyvin!
Iines, olisi ilo tuntea henkilöitä, jotka ovat kuntoutuneet täysin työelämään vakavan mielensairauden vuoksi.
Tunnen ainakin seitsemän henkilöä, jotka eivät ole sairastuttuaan ( vahva masennus, skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö...) palanneet työelämään sairastuttuaan.
Joskus tulee mieleen sekin, miten väärät diagnoosit ja väärät psyykelääkkeet vaikuttavat ennusteeseen parantua.
Ajattelen niin, että jos lapsesta asti ihmisen elämä alkaa mennä kieroon ja vaikeudet sen kun kasaantuvat murrosiässä ja aikuiselämässä sairastumiseen, miten yks kaks ihmisen mieli ja persoona saadaan liimattua eheäksi ja kuntoon lyhyessä ajassa lääkkeillä. Nyt käytetään sähköshokkeja mielen taulun hetkeksi puhtaaksi pyyhkimisessä. " "Terveellistä" sekään ei pitkillä hoidoilla ole.
Ei ole toisaalta ihme, ettei ihmisen mieltä vieläkään osata " paikata" ehjäksi.
Psykoterapian hyvät tulokset riippuu paljolti psykiatrin ja potilaan välisistä suhteista ja yhteisestä " kielestä ".
"Elämä on sotkuinen vyyhti, jota on vaikea selvittää ja kieriä kauniille kerälle."
En minäkään tunne ainuttakaan vakavasta mielen sairaudesta parantunutta ihmistä. Olen lukenut mm. joistakin nuorista, jotka kertovat sairastavansa skitsofreniaa ja käyvänsä lääkkeiden avulla töissä tai koulussa. En voi tietenkään olla varma siitä, että tarinat ovat totta, mutta toisaalta voivathan ne ollakin.
PoistaEnkä ole varma siitäkään, voiko esimerkiksi skitsofreniasta koskaan kokonaan parantua. Ehkä olen valmis uskomaan lähinnä sen, että vakavienkin mielen sairauksien kanssa voi elää jonkinlaista ainakin tyydyttävää arkielämää kotona.
Vai meneekö se tässäkin niin, että hoitopaikkojen sijaan ihmisiä ja potilaita pyritään äärirajoille asti pitämään kotona omaisten hoidossa tai jopa yksinään? Muistisairaita vanhuksia on lisääntyvässä määrin kotona. Tässsäkin taloyhtiössä on melkein aina joku vanha ihminen muistisairas. Hetken päästä häntä ei enää näy.
Ai niin - hienoa, Noora, että silmät alkavat oleentua ja pahin on takana. Ja että näet jopa ilman laseja. Tähän peukut!
PoistaJepulis, kai tämä tästä lutviutuu. On kotosalla tunnollinen " sairaanhoitaja", joka tiputtaa hoitotipat lähes minuuttien tarkkuudella. Toinen lääketippa 4 kertaa päivässä ja toista lajia kerran päivässä. Lisäksi usein kosteuttavia tippoja.
PoistaNykyisin ei mukamas " jälkitarkastusta" tarvitse lääkäri tehdä, vaan optikko voi määrätä uudet silmälasit kuuden viikon kuluttua kaihileikkauksesta. Taidan kuitenkin käydä tutuksi tulleella silmälääkärillä, joka näkee onko kaikki ok.
Muistui mieleeni eräs poikkeustapaus, kirjailija Juha Hurme on muistaakseni kokenut psykoosin, mutta pystyi sitten palaamaan luovaan työhönsä.
Näin on, hän kirjoitti siitä kirjankin. En ole lukenut.
PoistaHurme on ällistyttävän hyvä esiintyjä. Olen käynyt kuuntelemassa hänen yksinpuhelujaan. Juttua tulee kuin est… turusen pyssystä ja se on järkevää ja asiantuntevaa (ainakin niissä aiheissa, joista itsekin jotain kuvittelen tietäväni).
Tietysti hänkin sortuu joskus yleistyksiin, mutta sillä vauhdilla ja volyymilla se ei ole ihmekään.
Minäkin fanitan Juha Hurmetta hyvinkin villisti. Hän on teeskentelemätön aito itsensä, raatorehellinen. Ja hänen kirjansa, jokainen lukemani on ollut elämys. Tykkään siitäkin, että hän ylistää Kalevalaa niin huimasti.
PoistaLuen parhaillaan tätä paksua Sulkusen kirjoittamaa Lönnrotin elämäkertaa, ja olen nyt lukenut parisataa sivua. Jollakin tavalla Sulkunen riisuu Lönnrotin sädekehää Kalevalan luomisessa, mutta voi olla, että lukukokemukseni on turhan epäileväinen ja kyyninen, ja on myös niin, etten vielä tiedä, mitkä ovat Sulkusen työn lopulliset päätelmät Lönnrotin työstä. Jännää odottaa lopullista arviota. Joka tapauksessa hän inhimillistää Lönnrotin persoonaa. Ja tällä tarkoitan negatiivistenkin asioiden esilletuontia tästä kansallissankarista.
Onko, Noora, psykoosi varsinainen vakava ”mielisairaus”, kuten vaikkapa skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielalahäiriö eli maanisdepressiivisyys?
PoistaEn tiedä, mutta luulen vahvasti, että se on pikemminkin tilapäinen mielen häiriötila, tosin vakava sellainen, mutta hoidettavissa pois.
Eikös skitsofreniaan liity myös psykoottiset oireet.
PoistaTodellisuuden taju katoaa, vainoharhaisuutta esiintyy ynnä muuta ynnä muuta.
Kai mielen vaivoja on eri asteisia myös ns. vakavissa tapauksissa.
Kyllä liittyy, nimenomaan todellisuudentajun muuntuminen, kuulo- ja näköharhat ovat tunnusmerkillisiä skitsofrenialle. Kaiken lukemani mukaan näitä on myös psykoosissa, mutta se on siis häiriötila, ei pysyvä sairaus.
PoistaPsykologia kaikkineen on yksi kiinnostavimmista asioista ihmisen tutkimuksessa. Katson mieluusti hyvin tehtyjä psykologisia elokuvia ja sarjoja. Ihmismieleen pihjautuvat elokuvat ovat paljon kiinnostavampia kuin vaikkapa toiminnalliset iloittelut tai räiskeet.
”Jollakin tavalla Sulkunen riisuu Lönnrotin sädekehää Kalevalan luomisessa”
PoistaMutta eikö Sulkusen pointti sitten olekaan se vanha virsi, jopa aika tosi eipä silti, ettei Kalevalaa oikeasti ole olemassakaan, vaan se on nimenomaan Lönnrotin luomus?
Perhana, minulla on Sulkunen kirjastosta tilauksessa, enkä viitsisi mennä vielä ostamaan, jos en vaikka tykkääkään hänen metodistaan.
Ei siitä kiistelty kirjassa, onko Kalevala sepite vai keruukokoelma, vaan lähinnä sitä Sulkunen toi esille, että teoksessa on hyvin paljon muidenkin kerääjien panosta, joka on jäänyt huomaamatta tai liian vähälle huomiolle, eikä Lönnrotkaan antanut teostensa esipuheissa kunniaa muille kerääjille. Esimerkiksi Reinhold von Beckerin alkupanoksen Kalevalalle Sulkunen mainitsee merkittäväksi ja samaten sen, että tämä haaveili jo ennen Lönnrotia eepoksen kokoamisesta.
PoistaHetkittäin jo herää epäily, miksi Sulkunen korostaa niin voimallisesti muiden osuutta ja sitä, että tietyt piirit leipoivat Lönnrotista nationalistisen kansallissankarin. Kyllä hän hiukan riisuu kruunua Lönnrotin päästä ja sosialisoi sitä muillekin.
Tämä von Beckerin ohittaminen on ehkä ainoita syntejä, jotka minäkin panisin Lönnrotin kontolle. Hän oli sentään Lönnrotin proffa ja innoittaja runonkeruuseen, ja julkaisi itsekin kalevalaisten runojen kokoelman jo 1820.
PoistaOlen tullut siihen tulokseen, että nouseva suomalaisuus ja Suomi itsessään tarvitsivat tällaista kansallista kulttuuria, joten sitä luotiin, kerättiin ja varastettiin.
Tuolla viimeisellä väitteellä viittaan vieläkin elävään ajatukseen, että Lönnrot varasti runot karjalaisilta. Eihän siitä ole pitkäkään aika, kun karjala-aktivistit töhrivät Lönnrotin patsaan.
Kiihkoaktivistit sortuvat monesti hölmöyksiin. Eihän runojen keruu ole millään logiikalla varastamista, vaan pikemminkin kunnianteko runonlaulajille ja koko laulajan heimolle. Kukaan ei ole merkinnyt runoja omiin nimiinsä, vaan niiden alkuperä on aina ollut avoin ja tiedossa. Koko karjalainen heimo voisi olla ylpeä siitä, että runoja on kerätty kokoelmiksi, joissa ne ovat säilyneet jälkipolville.
PoistaEräs rikkaan perheen perijä, kertoi menneensä psykoosiin muistaakseni Amerikan matkalla, mutta lääkärit saivat hänet kuta kuinkin palamaan todellisuuteen ja pärjäilemään mm. uuden vaimon kanssa.
VastaaPoistaJuha on mukava ja vaatimattoman oloinen. Parissa kirjallisuuteen liittyvässä tilaisuudessa olen hänet tavannut, sekä kolmannen kerran olin maaseudulla katsomassa näytelmää, jota porukka esitti Juhan kanssa, vaan muistapa nyt se nimi? :)
VastaaPoistaHänen puhe- ja esitystapansa on koruttomuudessaan ja vaatimattomuudessaan lumoava. Tuommoisen tyypin kun saisi kiinni.
PoistaSiitä on muuten aikaa, kun viimeksi luin Hurmetta. Jokin matkakertomus se oli, Suomen rannikkoa pitkin ylöspäin.
Tämä ei liity nyt Hurmeeseen, vaan on muuten vaan vanha osuva vitsi:
PoistaEli mikä on naisen näkökulmasta aivan taivaallisen täydellisen poikaystävän ainoa huono puoli?
Tällä on jo poikaystävä.
Ehe ehe...! Minä aloin juuri lukemaan yömyssyksi Heikki Turusen uutta romaania Kuikan vuosi.
PoistaEn ole montakaan hänen kirjoistaan lukenut, mutta tässä kirjassa on vähemmän sivuja kuin yleensä. Kotitonttu jo luki kirjan, jonka ostin hänelle joululahjaksi. Ainakin tuttu paikka Tikkurila kirjassa mainitaan, sekä eräs Hessun ja minun yhteinen, edesmennyt kamu. Vaan nyt lukemaan. Ötyä!
Luen tällä hetkellä vain yhtä teosta, koska haluan saada sen nopeasti loppuun ja se on kutkuttavan kiinnostava. Siis Sulkusen Lönnrot. Samalla kun se on huimalla tutkijanotteella tarkasti perehtynyt Lönnrotiin, se ikään kuin himmentää Lönnrotin mainetta nationalismin leimalla. Nationalismihan on nykyään haukkumasana, jonka vuoksi näen teoksessa tämän päivän poliittisia kaikuja. Toivon hartaasti, että tämä asia johtuu vain minun kyynisyydestäni tätä aikaa kohtaan.
PoistaKuvaavaa muuten on, että sain tämän teoksen heti varattuani sen, mutta Sanna Marinin teoksen varauksissa olen edelleen sijalla 128. Uusin varaukseni on Liisa Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika, sijaluku 30 ja jotain. Kun sen saan, voitte varautua paasauksiin täällä. Se kuvaa nykyajan narsistisuutta, kuten ehkä jo tiedätte.
Turunenhan nousi kansakunnan kekkuloijaksi loistavalla esikoisellaan Simpauttaja. En minäkään näitä ihan viimeisiä ole lukenut.
PoistaJäin nyt raapimaan takaraivoani Lönnrotin suhteen… hmmmm… Hän kuului siihen nousevaan suomalaiseen kulttuuripolveen, joka vuosisataisen Ruotsiin kuulumisen ja juuri tapahtuneen Venäjään liittämisen jälkeen alkoi rakentaa Suomelle omaa identiteettiä.
”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia”, puki tavoitteen sanoiksi A.I.Arwidsson.
Jos tämä on nationalismia, tunnustaudun ylpeänä suomalaiseksi nationalistiksi.
PS. Tarkennan vielä sen verran, että eihän Suomi ikinä ole kuulunut ”Venäjään”, vaan kuuluimme Venäjän Keisarikuntaan autonomisena Suuriruhtinaskuntana, monen muun alueen ja jopa itse Venäjän kanssa.
PoistaLönnrothan oli fennomanialiikkeen keskeinen hahmo. Tästä liikkeestä on käytetty nimityksiä suomenmielisyys ja suomenkiihko. Liike taisteli suomen kielen puolesta, ja Lönnrotin kansallisromanttinen runoilu tuki tätä työtä, ja sillä tietenkin ratsastettiin, kun ajettiin suomen kieltä svekomaanien ruotsin kielen sijasta maan viralliseksi kieleksi.
PoistaOlipahan Elias Lönnrot aikanaan monilahjakas, määrätietoinen ja kunnianhimoinenkin paljasjalka " konttiukko ".
PoistaVaikka Kalevalassa on isot kynänjäljet Lönrotin runojen muokkauksista ja omiakin tekstien lisäämisestä, Lönrotin arvoa kansanperintömme kerääjänä ja tallentajana ei voi kiistää.
Kalevala ja Kanteletar ovat suomalaisen identiteetin historian ylöskirjoitusta. Eepostamme on arvostelteltu käytettävän poliittisiin, kulttuurillisiin ja ideologisiin tarkoituksiin. Ja niin on tehtykin.
Oli miten oli, suomalaisilla on Kalevalan ja Kantelettaren kautta aikatunnelit rikkaaseen menneisyyteensä. Kielemme on kenties arvokkain perintömme itsenä valtiona.
Valitettavasti kumpikin on viime vuosikymmeninä pala palalta myynnissä.
Ei ole häpeä elää yksinkertaista, niukkaa luonnonmukaista elämää.
Muinaisten harmaiden mökkien karuissa ja koruttomissa pirtessä mielen rikkaus korvasi rankan arjen koettelemukset. Sanoilla luotiin juhlat, sanoilla itkettiin surut ja ilkamoitiin ilot.
Nythän on juuri tulossa vai onko jo tullut uusi kotimainen elokuva Kalevala, Kullervon tarina, Antti J. Jokisen ohjaus. Yleisradiolla on ostettuna siihen esitysoikeudet, joten eiköhän se nähdä televisiossa ennen pitkää.
PoistaEnsi-ilta taitaa olla viikonloppuna.
PoistaNäin siitä trailerin, kun kävin katsomassa Nürnbergin, ihan vaikutti kunnolla tehdyltä.
Minulla on kuitenkin aina jostakin syystä hieman ennakkoasennetta näihin suomihistoria-leffoihin, epäilen joko tekotapaa, näkemystä tai laatua.
Aion tietysti kuitenkin katsoa,
Minua hieman mietityttää Kullervon ohjaajan näkemys, Antti J. Jokisen, jonka aiempia töitä en edes muista. Muistan hänestä lähinnä vaimon nimen, Krista Kosonen. Mutta annetaan miekkoselle tilaisuus, ja ilman muuta katson elokuvan, kun se tulee televisiosta. Elokuvatetteriin en mene, koska niissä on äänentoisto pielessä, hirveät desibelit.
PoistaMinä taas katson elokuvat aina teatterissa. Siellä pimeydessä voi keskittyä vain siihen. Onpa sattunut niinkin, että olin ainoa katsoja. Se oli yhtä juhlaa.
PoistaJokisen isähän on tunnettu urheilutoimittaja Juha Jokinen, joka yritti aikoinaan selostuksissaan muuttaa järjestyslukujen taivutusta tyyliin ”Mieto hiihti kaksikymmentäkolmanneksi”.
En tiennytkään, että Antti J. Jokinen on urheilutoimittaja Juha Jokisen poika. Muistan tämän ruskettuneen valkohampaisen tyypin hyvin. Ja erikoisen hyvin jäi mieleen hänen numeraalien taivutuksensa. Itse opetin samaan aikaan tätä asiaa perinteisen kaavan mukaan ja huvitin opiskelijoita Jokisen esimerkeillä.
PoistaVaan en malta enää olla ihmettelemättä, mitä Rikulle ja Mikikselle on tapahtunut. Kumpaakaan ei ole aikoihin näkynyt kommentoimassa.
VastaaPoistaVakavan sairastumisen ymmärrän ja olen pahoillani, jos niin on tapahtunut.
Vai ovatko yllä mainitut kyllästyneet someen tai suuttuneet anteeksiantamattomasti jostakin?
Toki he voivat elää myös uutta parisuhdetta, eikä silloin tietenkään jouda someilemaan.
Toivon kuitenkin, ettei ainakaan mitään vakavaa heille ole tapahtunut ja kaikkea hyvää toivotan heille.
Molempia olen kaivannut, kovastikin. Ja kyllähän bloginpitäjä tai muu somettaja aina ensiksi itseensä menee, kun tuttu kommentoija hiljenee tyystin.
PoistaMonenlaisia syitä keksin omasta viestinnästäni, mutta koetan välttää liiallista itsenikään syyllistämistä. En minä ole niin tärkeä, että kaikki johtuisi aina minusta. Ihmisillä on tarpeeksi olemista ja tekemistä kullakin oman elämänsä kanssa.
Syitä pitäisi tietysti kysyä asianomaisilta itseltään, mutta toisaalta ei kukaan täällä ole liikkeistään muille tilivelvollinen. Koetan ajatella niin, että tänne saa kysymättä tulla ja täältä saa lupaa pyytämättä mennä. Ihan kuin real lifen puolellakin.
Älä syytä itseäsi, ihanainen Iinukkani, jos syy blogista löytyy, niin syyllisiä olemme me muutkin.
PoistaMutta ei se blogista johdu, näin ajattelen. Joskus vain on muuta tähdellistä, ei ole intoa eikä tilaisuutta eikä asiaa kirjoittaa.
Mikis on kyllä hengissä, hän vaan pyörii nyt vähän muualla. Rikusta en tiedä, mutta pistäytyihän hänkin täällä jokin aika sitten?
Pohdiskelin tuossa Nooran kysymystä, enkä siis näe asiassa kenenkään syyllistämisen paikkaa. En itsenikään, koska ei se ole hedelmällistä kenellekään.
PoistaSomen maailma on kuitenkin eri kuin reaalimaailma, ja siinä meillä on vielä paljon oppimista. Täällä on eri tavat toimia, kaikki sellainen on helpompaa, mikä real lifen puolella on vaikeampaa.
Mikäs ihmeen miehen kaipuu täällä nyt vallitsee. Taannoin, kun Tapsa oli kolmisen viikkoa? käpälämäessä? niin täällä jo ruikutettiin Tapsan perään. Sitten hän yllättäen jo saapuikin ja ilmoitti, että on palannut Iinekselään. Kai ne muutkin miehet tulevat, jos ovat tullakseen. Minua ei häiritse, vaan onhan se mukava kun on yksikin mies. Sehän se livenäkin on passeli määrä. Mukava olisi saada myös naisilta, uusiltakin, kommentteja kehiin.
PoistaNyt ei ole runosetkaan tai sen tapaiset ilmoille lennelleet. Hallituksen taivalkin on, mitä on. Lehdissä Trump on pahempi, kuin Putin. Ihan hirvittää edelleen tuo Trumpin mollaaminen.
Toivon ainakin niiden isompien pakkasten jo jättäneen. Tammikuu on kohta lopuillaan, sitten helmikuu ja sitten maaliskuu, niin alkaakin kevään odotus. Jos alkaa, luultavasti alkaa. Valoisampi aika.
Ripranie, anna ihmisten ruikuttaa, ruikuttaminen on kivaa. Se todistaa vain sen, että kommentoijat kiintyvät toisiinsa, kun vuosikaudet sompailevat samassa paikassa ja oppivat tuntemaan toistensa persoonaa ja jopa sieluja.
PoistaIsommat pakkaset ovat jääneet ainakin täällä avarassa peltomaisemassa. Valon määräkin on jo lisääntynyt ja joka päivä tulee pari kolme minuuttia lisää.
Sanonpa vielä sen, näin lämmenneen aamun kunniaksi, että minua ei hirvitä Trumpin mollaaminen, vaan se, miten hän ilmoittaa haluavansa nyt Grönlannin itselleen ja maalleen, koska haluaa ne öljyt. Siis mitä hvettiä!
PoistaGrönlantihan on itsenäiseen valtioon verrattava, Tanskalle virallisesti kuuluva itsehallintoalue. Ihan sama, jos Putin ilmoittaisi meille suomalaisille, että hänpä haluaa nyt Suomesta Ahvenanmaan ja Suomi-neidon pään, koska ne ovat strategisesti tärkeitä Venäjälle.
Minusta Trumpia siis saa ja pitääkin arvostella ja jopa haukkua. Hullujahan nuo suurvaltojen keisarit ovat.
Minä en voi olla huolestumatta, jos yksikin lammas katoaa laumasta. :)))
PoistaTotta toki on, että sanonta: " aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin ". Parhaassa tapauksessa me ihmiset turhaudumme, kyllästymme, jopa kehitymme ja menemme rohkeasti elämässämme eteenpäin paikalleen jumittumisen sijaan.
Minä en voisi olla enää esim. facebookissa, vaikka paljon asiapitoisia ja tietopuolisiakin linkkejä jää saavuttamatta.
Viimeisen lähtölaukauksen antoi ukaasi, että pitää maksaa tietty summa, jos ei halua antaa kuviaan jne. vapaasti ko. sos.median käyttöön. Niin ainakin ymmärsin uhkailusta.
Koko ajan sappeni sai myös kiehumaan naamakirjan tyrkyttämät, jatkuvat kaveriehdotukset. Ihmettelin kuinka ihmiset kehtaavat laittaa pärstistään vähemmän onnistuneita kuvia. Huono itsetunto ja vaatimattomuus ei todellakaan suomalaisia julkaisemistaan valokuvista päätellen vaivaa! Ärsyttäviä olivat myös keikistelevät, sotamaalauksessa olevat vähäpukeiset naisten tyrkkykuvat.
Blogimaailmasta en vielä luovu, ja varsinkaan tässä Iineksen blogissa vierailuista, ellen saa porttikieltoa puheistani. :)
Olemme kulkeneet pitkän matkan " yhdessä" . Muistaakseni poikani auttoi blogisivuni lataamisessa v. 2004.
Olin jokusen vuoden poissa välillä, kun kirjoittelin intensiivisemmin muunlaista tekstiä.
Blogin olemassaolo saa kirjoittamaan lähes päivittäin jotakin, mikä minusta on parasta bloggaamisessa.
Toki vuorovaikutus kirjoittamalla esitettyjen mielipiteiden ja ajatusten kanssa on arkieloa rikastuttavaa.
Facebookissa en ole ollut lyhyttä kokeilua lukuunottamatta. Eikä Instgramkaan lumonnut, joten molemmat lopetin alkuunsa. Tiktokeista ja Tindereistä en tiedä omakohtaisesti mitään. Elän siinä luulossa, että nämä ovat lyhyt- ja pikaviestintäpaikkoja, kun meikäläinen taas on hidas viipyjäluonne. Oleudun jonnekin ja pysyn siinä, kunnes se paikka lopetetaan.
PoistaKiinnyn paikkoihin ja suren, kun ne katoavat. Tietäisittepä, kuinka monta lempivalokuvauspaikkaani luonnossa on tuhoutunut rakentamisen alle! Olen tässä kuin Pentti Linkola. Minua itkettää jokaisen metsikön katoaminen ja lintujen pesäpuitten kaataminen omakotitalueen rakentamisen alta.
Blogit ovat siitä mukavia, että niihin voi tehdä kotinsa, niissä voi viipyä ja katsella sieltä joutilaasti ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Voi näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
”Kovin on outoa sellainen keskustelu, johon saisi tulla mukaan vain samanmielisiä. Eihän se edes ole silloin keskustelua.” Siteeraan vielä muuatta HS:ien kommentoijaa tähän kohtaan. Miksikö?
PoistaSiksi että kaiken muun mainion lisäksi blogeissa hyvää on moniarvoinen keskustelu, jolle on tilaa.
Kiitos Noora kaipaamisesta!
PoistaEn todellakaan ole suuttunut Iinekselle tai kenellekään muulle.
Oma ilmaisuni alkoi tympimään ja tuntuu, että vaietessani keskustelun taso paranee.
Nyt yrittäessni pystyin jopa kirjautumaan helposti, mikä on parannusta aikaisempaan.
Muuten olen sitä mieltä, että kovasti epävakaata aikaa elämme ja Trump on Putinin kaltainen hirviö. Amerikan Yhdysvallat kaipaisi kuitenkin uutta McCarthya ja kommunismi olisi sieltä pikimmin niitettävä.
Hienoa nähdä telkkarista Kulosaaren iranilaisia mielenosoittajia, joilla on Shaahin kuvia, entisen Iranin, Suomen ja Israelin lippuja.
Heh, minä en osallistu mielenosoituksiin ikinä, mutta jos tarve kuitenkin tulee, minulla on kaksi Mossadin lippua!
PoistaRiku, roikale. Taidat kaivata kehuja. Sanottakoon vain, että teikäläisen jättämää aukkoa kommentointiin ei voi verrata Äkäinen anoppi -raketin vaan mieluummin Karjala takaisin ja heti -paukkupommin jättämään valtaisaan aukkoon. Ettäs tiedät.
PoistaEn tiedä, osallistuisinko minäkään miekkareihin, esimerkiksi Elokapinan riveihin, jos olisin vielä siinä iässä. Jotenkin tuntuu niin kuin Rosa Meriläisen poikaoletetusta Fransista, että voisihan sitä Elokapinan riveissä hetkosen istuskella kadulla matkalla kaverin tupareihin.
Kiitos, Iines, kehuja me ihmiset saamme aina liian vähän, mutta tässä kohtaa en tunne sellaisia ansaitsevani.
PoistaHuumori on keino pitää depression iso mörkö poissa, mutta joskus kuolema raapii persereikää, kuten kaunis sanonta menee. Ei toki kohdallani kirjaimellisesti.
Oikeasti on kiva joskus vain seurata ja lukea
Olenkin koettanut välttää sitä, että huutelisin kommentoijien perään. Jotten ikään kuin velvoittaisi ketään kommentoimaan. Vapaus on kaiken olemisen, tekemisen avainsana. Silti sitä aina ilahtuu, kun tuttu kommentoija tauon jälkeen ilmantuu.
PoistaIines, olen nähnyt toimittaja Jaakko Nikolai Keson pari uutta dokumenttia sarjasta: Tämä on Amerikka. Vai oliko sarjan nimi Tämä on Amerikkaa?
VastaaPoistaTrump vetoaa sivistymättömyydellään, junttimaisilla ilmaisuillaan
ja pinnallisella rahanahneudellaan varsinkin miehiin. He samaistuvat presidenttinsä kielen käyttöön ja varsinkin tekoihin liberaalin demokratian tuhoamisessa.
Onhan se käsittämätöntä miten Donaldia suuri maailma pelkää ja pokkuroi.
Ehkä Trump on todellinen homo sapiensin prototyyppi.
Suurin osa ihmisistähän on aivopesty kilpailemaan ja himoitsee rahaa ja valtaa. Sivistys, tieto ja henkinen kehitys on suurille kansojen osille toissijaista ja turhaa. Niitähän ei edes opeteta tai kunnioiteta enää missään opinahjossa.
Vain rahan hankkiminen, seksistinen, väkivaltainen viihde ja päihteet ovat ehtaa elämää, jonka vuoksi nykyihminen elää ja puurtaa.
Hieman huolestuttaa tätä Stubbinkin asenne Trumpiin. Siinä ei voi olla näkemättä samankaltaisuuksia suomettumisen aikoihin. Onneksi nyt eletään avoimempaa viestintäaikaa. Samaan aikaan uskalletaan nimetä tämäkin asia, kiitos median ja somen. Ennen ei uskallettu.
PoistaKunpa meillä ei koskaan mentäisi siihen, että poliittinen korrektius ohittaisi avoimen tiedonvälityksen ja sananvapauden. Niin sanottu woketus- ja cancel-kulttuuri koettaa sattaa sensuureja kukkimaan. Tältä sievistelyilmiöltä tulee katkaista kaula.
Eikös jossakin lehden kolumnissa tms. jo epäilty Stuppin mielipiteiden viilentäneen näiden kahden kolffareiden välejä?
PoistaEi kannattaisi tunkea nokkaansa joka paikkaan, kuvitellen isommaksi habitustaan kuin todellisuudessa on. Olen pöyristynyt joskus myös Viron Kaja Kallaksen ja viimeksi ulkoministeri Elina Valtosen jäisiä ja ylimielisiä kannanottoja. Eläimetkin kellahtavat selälleen suuremman ja vahvemman edessä, se on ihmisten keskuudessakin " tavallaan luonnon laki ".
Vallankäytön kusi voi nousta päähän jolloin ihminen yliarvio sijaintiaan ja tärkeyttään poliittisesti maailman mittakaavassa.
Toivottavasti eivät joudu tulevaisuudessa tilille typerehtimisestään.
En toisaalta voinut olla ilkamoimatta Trumpin uudelleen valtaannousua. On ollut hykerryttävän hauskaa ja jopa katarsista seurata planeetan poliittista teatteria ja päättäjien henkisiä oivalluksia älyllisiä suorituksia.
VastaaPoistaOikeasti tämä Trumpin uudelleen valintahan osoitti nimenomaan mainitsemasi poliittisen teatterin olemassaolon, kaikkialla, kaikkina aikoina, nyt ja tulevaisuudessa.
PoistaPolitiikka ei ole puhdasta valtion asioiden hoitoa valtion edun hyväksi. Se on enemmänkin väline oman agendan ajamiseen, vallanhaluun ja itsekkyyteen. Harvassa ovat humaanit ja ihmiskunnan yhteisyyttä ja parasta ajatelleet poliitikot olleet maailman ja Suomenkin historiassa.
Olisihan se huikea muutos, jos nato hajoaisi liitoksistaan. Venäjän pelko naton laajenemisesta muuttuisi tavallaan vanhentuneeksi ja turhaksi.
PoistaJos niin kävisi, hölmöläisten hommia olisi Suomenkin paniikinomainen ryntäys naton jäseneksi.
Samassa rytäkässä voisi eeuunkin liitokset natista, kun monissa asioissa eivät jäsenmaat ole yksimielisiä.
No, toivokaamme, että kolmas maailmansota ei ole vielä alkanut, kuten joku ukko toitotti.
Eikä ainakaan etene.
Kun yleensä valitetaan tai ainakin kuvitellaan, että poliitikot ja muut maailman mahtajat valehtelevat aina, niin Trump on poikkeus: hän hölöttää kaiken hänelle kerrotun heti julki. Sitten muut vähän silottelevat sanomaa.
PoistaIkävintä tässä Trumpin tarinassa on, että se pakottaa kysymään millainen on maa, joka vapaissa vaaleissa valitsee tällaisen tolvanan johtajakseen?
Olen kyllä käynytkin USAssa, mutten voi kehua tuntevani tavallisia amerikkalaisia juuri muuten kuin median ja viihteen kautta. Silti odotin heiltä vähän enemmän.
Nooran pohdintoihin voisin todeta, että jos kerran Natoon meneminen oli meiltä turhaa hölmöilyä, niin eikö Naton hajoaminen olisi meillekin sitten yksi lysti?
PoistaMehän menimme Natoon vain ja ainoastaan Venäjän oletetun uhan takia. Jos se uhka olikin turhaa panikointia, niin ei kai meillä ilman Natoakaan ole sitten mitään hätää?
Vai meinaatko, että Putikka suuttui ja kostaa?
Uskon edelleen Naton apuun vakavassa sotatilanteessa, joskin pieni särö luottamukseen on tullut Trumpin ailahtelevien lausuntojen vuoksi. Toisaalta uskon ja luotan jopa enemmän suomalaisten omaan kykyyn puolustaa maataan, jos tosipaikka tulisi.
PoistaEipä voi kaivautua valtaakäyttävien aivoihin ja todeta mitä siellä liikkuu.
VastaaPoistaEn alkujaankaan tykännyt naton vallan laajenemisesta itsestään selvyytenä.
Eri asia olisi, jos jo aikoinaan Eurooppaan olisi luotu oma rauhanturvaliitto ilman jenkkejä.
" Kun sutta pakoon lähtee niin karhu vastaan tulee. " Suomettujiksi kansalaisia haukkuneet, onko nyt hyvä olla trumpittunut?
Eivät taida olla enää elossa nämä suomettumisen idean lanseeranneet ja näkemässä vihamielisten mielipiteiden kansannousuamme naapuria kohtaan? Kenen edessä nyt vallankäyttäjämme ovat rähmällään?
Eikö todellakaan nähty politikkojen kristallipallosta eri skenarioita näille nykyisille tapahtumille?
”Suomettuminen” oli aikoinaan länsimaisen median lanseeraama ilmaisu kuvaamaan Suomen suhdetta isoon ja ärjyyn naapuriinsa, kommunistiseen Neuvostoliittoon.
Poista(Neuvostoliitto oli Venäjän imperiumi, jossa se oli alistunut reunavaltionsa, mm. Viron, Latvian ja Liettuan) vasalleikseen, ”neuvostotasavalloiksi”.)
Suomen ja Neuvostoliiton suhde oli alistussuhde. Olimme hävinneet sodan ja hädin tuskin vältimme miehityksen ja muuttumisen neuvostotasavallaksi.
”Suomettuminen” oli totista totta, siitä ei ole kahta sanaa. Se ei kuitenkaan oikeastaan haitannut tavallisen kansan elämää juuri mitenkään - koimme olevamme länsimaa, melkein Ruotsin veroinen.
Kun sitten idän kommunistinen diktatuuri hajosi ja Venäjästäkin tuli hetkeksi tavallinen valtio, kuvittelimme sen olevan lopullinen ”demokratian voitto”.
Totta on toisaalta tuo Nooran paasauskin. Päättäjiemme olisi ehkä pitänyt ottaa paremmin huomioon, että USAssa valtaan voi nousta Trumpin kaltainen kansanvillitsijä, ja pitää takaporttia auki Venäjä-suhteissammekin.
Nythän jopa huhutaan, että Stubb on jotenkin suututtanut Trumpin laki- ja oikeuspuheillaan mm. Grönlantiin liittyen.
Summa summarum: Enpä olisi kyllä kuunaan uskonut, että näkisin vielä tällaista maailmanpoliittista kohellusta ääliöjohtajineen.
PS. Kun katsoo miten Venäjä sotii Ukrainassa, niin en kyllä haluaisi kokea samaa Suomessa. Meidän maastomme on vaikeampi hyökkääjälle, mutta tykit, ohjukset ja droonit tekisivät pahaa jälkeä isoissa kaupungeissa. Eläkeläiset pakenisivat mökeilleen.
Onneksi on mökki. Ja onneksi ei asu suurkaupungissa, vaan pien. Lapsi kyllä asuu Kehä kolmosen sisäpuolella, mutta piankos sieltä pääsee kehän ulkopuolelle.
PoistaHaku kone kertoo suomettumis - idean lanseeranneen joku saksalainen. Nimi löytyy goolesta. Minä muistelin ensin, että meillä äärioikesto käytti hännystely- ja pokkurointi politiikan " otsikkona " suomettumista auliisti.
PoistaSuomettumistermi tuli saksan kielen sanasta ”finlandisierung” eli se on suora käännösväännös. Saksassa sillä viitattiin nimenomaan mielistelyyn ja teeskentelyyn isomman maan edessä.
PoistaIines, meidän mökin sijainti maaseudulla ei takaisi minkäänlaista turvaa, jos droonit ja ohjukset alkaisivat laulaa.
PoistaYksi hiton syvä vedetön kaivo on pihapiirissä. En lakkaa ihmettelemästä, miten toinen setäni sen aikoinaan kaivoi. Sinne voisi rakentaa pitkät tikkaat.
Ei voi muuta kuin toivoa, että asioista päättävät ja sopimuksia neuvottelevat olisivat niin viisaita, etteivät uhraisi ainutlaatuista ihmiselämää maaplänttien, tai minkään itsekkään suuruudenhullun vuoksi.
Kaksi maakuoppaa pihapiirissä on. Toinen tosi isohko, mutta tuskinpa ohjus ja troonitulessa ne pystyisivät räjähdyksiltä suojaamaan. Tulipaloja syttyisi pihapiireissä ja metsissä.
Siellä lännessä olisi ilmeisesti turvallisempaa kuin täällä itärajan läheisyydessä. Vaikka eipä voi välttämättä tietää mistä suunnasta, ilmasta, maalta ja mereltä maatamme tuhottaisiin.
Lähellä maaseutumökkiä on myös infraa, joka varmasti olisi eräs himottu tuhoamisen kohteista.
Kaupunkiasunnossa on erillinen, maanpäällinen väestönsuoja, nyt tosin osa asukkaiden varastokoppeina. Enpä oikein luottaisi pommisuojamme kestävyyteen tositoimissa.
Kai turvallisinta olisi mennä jonnekin koskemattomaan korpeen rakentamaan/ kaivamaan korsua varmuuden vuoksi. Siellä voisi pitää muonavarastoa, patteriradiota yms. tarpeellisia elossa pitäjiä.
Oletan, että Noorankin mökki on sen verran syrjäseudulla, ettei sinne kannata Putinin kalliita ohjuksia tuhlata, sama kuin ampuisi tykillä itikoita.
PoistaErilaisiin keskuksiin ja kriittiseen infraan (sillat, satamat, varikot, rautatiet usw) niillä tähdätään. Sodankäynti on tarkkaa puuhaa.
Eikä maan valtauskaan eli miehitys niin simppeliä ole. Ajatelkaapa vaikka veljesmaatamme Viroa, jonka venäläiset miehittivät sodan jälkeen ja muuttivat neuvosto-Viroksi.
Virohan on pinta-alaltaan pieni, mutta silti sen metsiin vetäytyi sodan jälkeen venäläiskommunismia vastustamaan jopa 40 000 miestä!!!
Heitä kutsuttiin nimellä ”metsavennad” eli metsäveljet. He kävivät aika aktiivista sissisotaa neuvostomiehittäjiä vastaan pitkälle 50-luvulle. Sitten se hiljalleen hiipui - mutta silti viimeinen metsäveli tapettiin vasta 1978!!!
Minäkin kävin ensimmäisen kerran Virossa jo vuonna 1975, mutta tiesimmekö me Suomessa tästä kapinaliikkeestä? Aika harvat tiesivät, sillä eihän siitä uskallettu pahimman suomettumisen aikana enää lehdissä kirjoittaa.
Sen sijaan virolaisen nuorison kanta venäläisiin tuli 70-luvulla selväksi, kun tarpeeksi monta kaljaa oli kumottu ja he alkoivat uskoa, ettemme ole taistolaisia ilmiantajia. Niitäkin kun siellä pyöri.
Mitä syitä " Putikalla" olisi suuttua Suomelle ja kostaa? Mehän olemme olleet kilttejä ja hyväsydämisiä auttamalla kaikin keinoin Ukrainaa. Olemme sulkeneet rajamme ja noudattaneet kiltisti eeuun sanelemia määräyksiä hankaloittamalla kaikin tavoin itänaapurin yhteyksiä ja taloutta.
VastaaPoistaNo, ootellaan ja katastellaan mitä tuleman pitää.
Rikulle hyvää päivää ja hauskaa uutta vuotta! Vaikka virkistävän, jopa vaarallisen erimielisiä joidenkin mielestä olemme monista asioista, elämän kokemuksistamme viisastuneina emme sentään tukkanuottasille ruveta.
VastaaPoistaOletan, että jopa pohjimmiltaan ymmärrämme toistemme näkökantoja " sielujen " pohjalla. :)
Tämä on minunkin toiveeni ja jopa pyrkimykseni: pitää blogissa yllä dialogia tai ihan vaan arkistakin jutustelua, jossa kaikenlaisille näkemyksille olisi tilaa ja mahdollisuuksia tulla avatuksi ja ymmärretyksi - vaikka itse ajattelisin ihan eri tavalla. Ja väliin aina noustaisiin runoratsun tai muun orhin selkään leikittelemään.
PoistaKuha vuan ootamma
Poistanii eiköhä jo runotamma
hölökkäille jo luoksemme
karkuun joko juoksemme
tahi se ehtii luoksemme
ja vaatii pari runonjalakaa
jollon kumma peli alakaa
kuha ensin siitä toinnut
ja kekkaat parit loppusoinnut
jotka vähän kompuroipi
mutta minkäs sille meikä voipi
ku antannu ei lapiolla luoja
tuo kaiken hyvän tuoja
melekein ku Rumppi taivaan
sieltä apu löytyy joka vaivaan
- mut ny jo riittää jukoliste
tähän pammautettaan piste.