Olipas kerran nuori, joka oli huono työntekijä. Tai ei hän huono ollut, mutta niin sanottiin kaikista nuorista. Että he olivat päässeet armovitosilla koulusta ja opistoista ulos, vaikkeivät erottaneet aata äästä tai sipulia punajuuresta, saati osanneet laskea, paljonko maksaa sata grammaa irtokarkkeja, kun kilohinta on 12 euroa. Puhuttiin myös, että töihin tultiin, milloin huvitti, ja aina ei tultu ollenkaan, ja sitten taas tultiin kuin ei mitään. Olipa muuan yritys päättänyt, ettei ota enää nuoria edes kesätöihin.
Tämä nyt puheena oleva nuori pani suunsa suppuun ja meni sipuli kädessä markettiin, suoraan kassatytön luokse.
- Voisin tulla teille kesäksi töihin. Erotan sipulin punajuuresta, ja lisäksi purjosipulin pyörösipulista.
Puheena oleva nuori kaivoi laukustaan mainitut sipulit ja hymyili kauniisti. Kassatyttö tuijotti puheena olevaa nuorta kiinteästi.
- Mikä on pyörösipuli? Ja minä en palkkaa vaan Pirjo, ja hän ei ole nyt paikalla. Aamulla ennen avaamista, ennen kahdeksaa kannattaa tulla. Meill on silloin aina palaveri, työnjako.
- Kattellaan. Puheena oleva nuori pani sipulit takaisin laukkuunsa ja kääntyi kannoillaan. Oikeastaan hän ei ollut enää varma edes sipulitietämyksestään. Eihän kukaan mene töihin ennen kahdeksaa.
Vaan töitä oli saatava, sillä opintotuki oli lakannut ja olisi kiva saada omaa rahaa. Puheena oleva nuori selasi Duunitorin työmarkkinasivuja. Toimistotyö voisi olla kivaa. Saisi istua ja järjestellä papereita.
Eikä aikaakaan, kun kyseessä oleva nuori avasi Intensive Sales Partnersin toimiston oven ja istui työhönoton haastattelussa.
- Millaista aiempaa kokemusta sulla on vastaavista toimistotehtävistä?
- No ei viel mitään, aattelin, että täältä sitä saan. Ala kiinnostaa. Tykkään toimistoista.
- Miten kuvailisit IT-taitojasi?
- Kyllä mä Internetiss pärjään hyvin, mulla on uusi iPhone ja oma insta ja tiktok-videoita ja Youtube-soittolista.
- Lähinnä tarkoitimme toimintaohjausjärjestelmien tuntemusta.
- Ai jaa. Mikä on ”tuntemus”?
- No jaa. Kerropa vielä lopuksi, miten priorisoisit työtehtäviäsi, jos sinulla on monta kiireellistä asiaa kesken.
- Prr.. Emmä tiedä.
Kyseessä oleva nuori ei tietenkään saanut toimistotyöntekijän paikkaa Intensive Sales Partnersilta, mutta sai kun saikin kesätyön porvoolaiselta mansikka-, sipuli- ja juurestilalta, jossa viihtyi erinomaisesti ja syksyyn saakka. Tällöin hänelle oli karttunut vahva tietämys erilaisista mansikka- ja sipulilajeista eikä hän enää puhunut pyörösipulista, vaan tunnisti vaivatta eri sipulilajikkeita: keltasipulin, punasipulin, valkosipulin, ruohosipulin, jättisipulin, salottisipulin, nippusipulin, kevätsipulin ja purjosipulin.
*
Mitä tarinasta opimme? Nyt sormi pystyyn! Pakon edessä ihminen oppii mitä vaan. Koululainen ja opiskelija oppii sen tason, joka häneltä vaaditaan. Jos ei opi, vika ei välttämättä ole opetuksen kohteessa, oppilaassa, vaan - -? Voisiko se olla järjestelmässä?
(Kuva Amy Hill)
Jaahah… mitähän minä tarinastasi oikein opin… jo otsikko viittasi siihen, ettei vika ehkä olekaan nuorissa, vaan… niin missä sitten, järjestelmässäkö kuten ehdotat vai lama-ajassa vaiko koko yhteiskunnassa?
VastaaPoistaTai sitten ei yhtään missään, systeemi vaan toimii näin. Ahkeruus, sinnikkyys ja yritteliäisyys palkitaan, ehkä, joskus, mutta varmimmin pääsee alkuun suhteilla.
Paino tuolla ”alkuun pääsee”. Aika äkkiä ja loppupeleissä täytyy sitten pärjätä ja ottaa oma paikkansa omillaan. Yleensä.
Syytä lienee sekä sysissä että sepissä, kuten oikein kyselet.
VastaaPoistaMyönnän, että ensin piti tehdä tarinan kyseessä oleva päähenkilö naurettavaksi osaamattomuuksineen. Vaan tarinan edetessä taisin alkaa tuntea myötätuntoa häntä kohtaan ja aloin kyseenalaistaa ennakkoluuloani nuoren typeryydestä.
Kyllä se opin tieltä ulos putkahtanut oppimisen tuote taitaa olla viime kädessä suomalaisen kädettömän ja inklusoivan nykykoulun ja -koulutuksen armovitosilla kirkastettua liukuhihnatavaraa, unohtamatta kotikasvatuksen rajattoman painavaa alkuosuutta.
Oma ajatukseni lienee se, että tässä leivotussa pullassa olisi ainesta parempaankin, jos.
Onko työnhausta tullut ja tehdäänkö siitä kenties taidetta. Saako töitä vielä nykyaikana käyttämällä ihan vaan tervettä maalaisjärkeä. Siisti pukeutuminen, luonnollinen ja asiallinen olemus, maltillinen käytös, niin eikö tuossa ole jo muutamia tärkeitä täkyjä. Ei näkyviä tatuointeja, ei nenärenkaita, riippuen tietysti työstä ja sen luonteesta. Näin itse ajattelen.
VastaaPoistaAvainasemassa on tietysti itse työ. Mitä vaativampi työ, sen painavammat perusteet työn saamiselle. Suuri osa töistä kuitenkin taitaa olla ns. normityötä, joskin jaottelu voi olla vaikeaa. Vaikka työnantajissa on eroja, niin eiköhän ne äärilaidat suuntaan ja toiseen ole kuitenkin harvinaisempia. Suuri osa heistäkin sijoittuu sinne jonnekin keskemmälle vaatimustasossaan kriteereineen.
Aikamoista arpapeliä työnhaku ja työhönotto kuitenkin ovat. Valinta voi olla onnistunut tai melkeinpä fiasko. Hyvä ja sopiva, työntekijä ja työpaikka ovat kultaakin arvokkaampia näinä niukkoinakin aikoina.
Kuva on osuvan hieno. Avoin katse, sipuli kädessä. Hyvät ainekset. Että tämmöistä tästä nyt.
Taitaa olla, Ripranie, viime vuosisadan työnsaamiskriteerejä tuo nuhteeton ja puhtoinen habitus ja asiallinen käytös.
VastaaPoistaKun vilkaisee työpaikkailmoituksia, kuten tätä tarinaa väsätessäni tein, niin huomaa nopeasti, miten mahdottoman korkeita ja hienoja vaatimuksia listataan ihan toimistotyöntekijänkin odotuslistalle. Hyvät viestintätaidot, hyvä kielitaito, monenlaisten uusien ihmissuhdeprosessien hallinta ja ongelmanratkaisukyky + aina vaan se sosiaalinen taitavuus.
Monesti introvertti tyyppi olisi paras valinta vaikka vaativiin toimistotehtäviin. Samoin introvertti tyyppi voisi olla mainio organisoija ja johtaja ja nappivalinta korkeisiin virkoihin. Ei kuluisi aika turhassa hölinässä vaan tehtäviin keskittymisessä ja kokonaisuuksien hallinnassa.
Äläs ny, monta on monessa työn saannissa. Tosin työpaikkailmoituksia en enää aikoihin ole tsiigaillut. Vaatimuslista voi olla kovakin, mutta onko siihen aina edes oikein panostettu. Ei pätevin, mutta sopivin voi olla haka valinta. Tietysti riippuu siitä, kuka työtä tarjoaa. Yksityisellä sektorilla ei olla niin sidottuja vaatimuksiin kuin julkisella. Introt ja ekstrot jyrkästi eivät nekään aina skulaa. Ihmisessä kun on aina niin monta puolta. Hyvät perusteet työlle ovat myös kuin veteen piirretty viiva.
VastaaPoistaJulkisella puolella - ajattelen vaikkapa opettajan töitä - on tietyt pätevyyskriteerit, jotka on täytettävä. Yleensä tutkinnoltaan pätevin ja kokenein valitaan avoimessa haussa, ellei talossa ole valmiina sitä tarpeeksi pätevää, mutta hyväksi osoittautunutta sopivaa.
PoistaKyllä yksityisellä puolella on hirmuiset toiveet, kun selailee työpaikkailmoituksia Duunitorilta. Tuntuu, että ihmetyyppi täytyy olla, jotta uskaltaa edes hakea paikkaa.
Sehän riippuu ihan tehtävästä, millainen tyyppi siihen parhaiten sopii - kirjanpitäjäksi sopii erilainen kuin vahtimestariksi tai myyntijohtajaksi.
VastaaPoistaMiten valinta onnistuu, se riippuu aika paljon valitsijasta. Kun hain viimeisintä tehtävääni, haastattelijoita oli kaksi - toimari ja sen osaston pomo, jonne pyrin.
Myöhemmin kuulin, että haastattelun jälkeen toimari oli puuskahtanut, että tuota me ei ainakaan oteta - ja tuleva pomoni sanonut, että juuri tuo me otetaan.
Ottivat myös. Toimaristakin tuli hyvä kaverini, kun paremmin tutustuimme, meillä oli myöhemmin yhteisiä virityksiäkin
(Perussyy toimarin ensireaktioon oli se, näin tulkitsin myöhemmin, että hän on ääri-ekstrovertti ja minä taas enemmän introvertti. Siis Hessu Höpöttäjä ja Mikki Miettiväinen.)
Tämä onkin mielenkiintoista, että me useimmat luulemme, että esimerkiksi juuri toimistotyöhön sopii parhaiten introvertti ja vaikkapa johtajan tehtäviin ekstrovertti.
VastaaPoistaEkstrovertti ehkä sulautuu nopeammin useampiin tehtäviin sosiaalisen luonteensa vuoksi, mutta eri asia on, onko nimenomaan ekstrovertti siinä tehtävässä kuitenkaan paras vaihtoehto.
Jossakin Liisa Keltikangas-Järvisen teoksessa puhuttiin voimallisesti siitä, että introvertteja saatetaan syrjiä turhaan työhönotossa. Avoin ekstrovertti ohittaa usein introvertin, vaikka hänen sosiaalisuutensa voi ilmetä käytännössä tyhjänä hölöttämisenä. Introverttikin voi olla hyvinkin sosiaalinen, mutta vaatii latautuakseen myös oman aikansa ja itsenäisyytensä. Tällainen sosiaalinen introvertti olisi erinomainen johtaja ja organisoija, sillä hänellä on syvällisiä ihmissuhdetaitoja, joita hän käyttää harkiten ja tarvittaessa. Hän on usein hyvä ihmistuntija, kun hälisevä ekstrovertti saattaa keskityä kaiken kohinan keskellä lähinnä itseensä ja omaan puheeseensa. Johtamistyössä ihmistuntemus on hyödyllisempi ominaisuus kuin yletön sosiaalisuus.
Yllättävää, mutta ainakin minä allekirjoitan, itsekin aika sosiaalisena introverttina. Pidän ihmisistä ja seurasta, mutta en välitä seurustella isossa ryhmässä 24 t/vrk.
Tämä tyyppi tähän tehtävään ja tuo tyyppi tähän tehtävään. Tekee mieli sanoa, että kovin jyrkkä jaottelu ihmistyyppeihin ei oikein aina mallaa. Ettäkö kirjanpitäjäksi tiukka ja tarkka nipottaja ja vahtimestariksi avoin ja rento hölösuu. Kummasti vaan nämä ominaisuudet saattavat myös yhdistyä samassa tyypissä.
VastaaPoistaKäsittääkseni näitä seikkoja juuri pyritään työhaastatteluissa kartoittamaan. On selvillä, millainen työtehtävä on ja mitä työpaikan arvoja korostetaan.
PoistaTuo kliseinen käsitys ekstrovertin tai introvertin luonnetyypin sopimisesta tiettyihin tehtäviin on tietysti karkea ja yleistävä, mutta kyllä tuossa Keltikangas-Järvisen havainnossa ekstroverttisten hakijoiden suosimisesta lienee perää.
Hakuilmoituksissa ylikorostetaan yleisesti sosiaalisuutta ja laajoja ihmissuhdeverkostoja ja muiden kanssa toimeentulemista, vaikka näillä taidoilla ei sinänsä hoideta tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla. Se mukava ja vilkas, avoin ja iloinen työtoveri voi olla kiva, mutta hän voi tuhlata työaikaa häsläämällä siellä sun täällä.
Niin, eihän tämä introihin ja ekstroihin jaottelu mitään rotuerottelua ole, vaan hyvinkin vaihtuvaa ja liukuvaa - siinä mielessä yhdyn Ripranienkin näkemykseen.
PoistaYhtä hyvin voisi huomata, että kauniit ja komeat valitaan useammin kuin rumat ja raihnaiset, pitkät ja salskeat ohittavat lyhyet ja läskit, iloiset ja hyväntuuliset pesevät murjottajat ym.
Mutta olisiko tukos parempi, jos valinnat tekisi tietokone pelkkien paperien ja ehkä testieniin perusteella?
Niin, miksei kukaan ole vielä keksinyt rekrykonetta? Sillähän tienaisi miljoonia… vai onko se keksitty?
Sitähän se työhönottotilanne on, testausta, erottelua, monelta kantilta. Meille sopivat ja seulaan jääneet hakijat. Heistä pyritään saamaan eroteltua jyvät akanoista ja paras jyvä saa paikan. Henkilökohtainen kosketus, vuorovaikutus, on myös tärkeällä sijalla. Kone on aina kone ja vuorovaikutuksessa on ihmiskontakti parhaiten saatavissa. Eikä se estä papereiden tutkimista ja testien tekoa, jotka nekin ovat kriteereinä tulosta arvioitavissa.
PoistaJoskus oli hakuilmoituksessa alussa, että tervetuloa työskentelemään nuorekkaaseen joukkoomme jne. eli kyllähän se sosiaalisuus on monesti myös tärkeä seikka. Miten ottaa muut ihmiset huomioon tiimissä. Miten tullaan toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa.
Tekoälyä käytetään jo paljon työnhakuprosesesseissa, etenkin jos hakijoita on paljon. Se voi asettaa hakijat paremmuusjärjestykseen tiettyjen seikkojen ja mm. valittujen avainsanojen perusteella. Näin ihmisen ei tarvitse lukea kenties jopa satoja CV:itä. Lopullisen valinnan tekee kuitenkin vielä ihminen, kertoi tekoäly, kun kysyin siltä asiaa.
PoistaJos ihminen ei tekisi sitä lopullista valintaa työhönotossa voisi tulla kuvitelma, että ostettiin sika säkissä.
PoistaUseinhan työpaikan vaihto käy niinkin, että kun tarvitaan tiettyyn hommaan joku, niin kysellään ja katsellaan vähän mitä saman alan muissa firmoissa olisi ehkä tarjolla. Sitten soitetaan ja pyydetään käymään.
PoistaItse asiassa näin kävi haussa tuohonkin paikkaan, josta kerroin aiemmin. He siis soittivat ja pyysivät käymään.
Siksi en mitenkään yrittänytkään miellyttää ja esittää mukavaa, vaan mietin myös itse, että haluanko sinne. Onneksi halusin, sillä viihdyin siellä hyvin.
Täytyy myöntää, että minäkin sain suomen opettajan paikkani Pikkukaupungista aikanaan varmaan paljolti siksi, että minut tiedettiin, olin sieltä kotoisin.
PoistaYleensähän siihen maailman aikaan yliopistotutkinnon suorittaneet etsiytyivät mieluusti suurkaupunkeihin, joten minulla oli kysyntää täällä pienessä kaupungissa. Lisäksi äitini työskenteli kaupunginjohtajan alaisuudessa, joka kuului koulutuslautakuntaan, joka vaikutti valintaan. - En siis ollut edes työhaastattelussa.
- Myöhemmin kyllä rehtori sanoi, että meikäläinen valittiin, kun oli niin hieno CV, ja hän viittasi kirjeen muotoon, ei varsinaisiin meriitteihin, joita minulla ei kummemmin ollut. Tutkinto vain ja uskonnon opettajan peruskoulukokemus, ja Telekoulun suomen kielen iltaopetus teknikoille opiskeluaikana.
Korjaan tai lisään sen verran, että kommentissani on epäselvä relatiivipronominin käyttö. Joka-sanan on tarkoitus viitata kaupunginjohtajaan, ei äitiini, joka ei vaikuttanut millään tavoin valintaani. Tämä koulutuslutakuntaan vaikuttanut tai meikäläistä suosittanut oli siis kaupunginjohtaja, ei äiti.
PoistaSus siunatkoon,.. oma äitisi ei suositellut sinua! No, ymmärsin kyllä jo ennen korjaustasikin miten se meni.
PoistaNiin, olet myös uskonnon opettaja. Siihen ei tietenkään vaadittu uskovaisuutta, ehkä kuitenkin kristillinen vakaumus tai edes kuuluminen kirkkoon? Opetettiinko jo (?) silloin myös muita uskontoja?
(Sulkeissa kyssäri siksi, etten tiedä opetaanko vieläkään. Pitäisi kyllä aivan ehdottomasti. Ja kaikille. Mutta ei tunnustuksellista kenellekään.)
PoistaUskontotiede kuuluu tutkintoni sivuaineisiin, pääaineet ovat kotimainen kirjallisuus ja suomen kieli. Uskontotieteestä minulla on appron verran opintoja, eli perusopinnot.
Graduvaiheessa ilmoittauduin työnvälitystoimistoon sijaisuuksien hoitoa varten, ja sieltä minulle soitettiin, että Turussa tarvittaisiin uskonnon lehtorin viransijaisuutta vuodeksi. Tulisinko? Minähän menin ja väänsin sen gradunkin lopulta valmiiksi sijaisuutta hoitaessani.
Uskonnon opetus oli puhdasta uskontotiedettä JO SILLOIN. Eri luokkien oppikirjoissa olivat maailman eri uskonnot hyvin ja tasavertaisesti esitettyinä. Tietysti kristinuskosta oli kirjoissa eniten, mutta ei minun tunneillani. Minähän opetin näille persukoululaisille hippi-innossani sukupuolivalistustakin, kun jumppamaikka pyysi. Ei kehdannut itse.
Pidin tästä työstä paljon ja olisi mieluusti jatkanut, mutta vakiopettaja palasi saatuaan teologian opintonsa valmiiksi.
Minua hämmästyttää suuresti nyt käytävä keskustelu uskonnon opetuksesta. Se ei ole vuosikymmeniin enää ollut tunnustuksellista, vaan puhdasta uskontotiedettä.
Huomaan edellisessä kommentissani tahattoman virheen, typon: persukoululaisille = peruskoululaisille.
PoistaOlen onneni kukkuloilla
VastaaPoistaOlen onneni kukkuloilla
kun töitä sain,
kauan odotin, kauan sain
hakea, ennen kuin sain,
työpaikan, oivan ja mieluisan
intoni on kova, työn aloitan piakkoin,
senkin tietää jo sain,
moni huoli sen myötä hälvenee.
Taas elämä maistuu
kivalta ja makealta.
Onko tässä muiston häivää
Poistavaiko ihan tätä päivää?
Tunne ainakin on tuttu
ja tapahtuu se kiva juttu
että maailma kirkastuu
ja murheet unhoittuu
työ sen aikaan saa
ett elo taas on ihanaa.
Runolleni ei ole minulle todellisuuspohjaa, nyt,
Poistamutta toivottavasti jollekin toiselle on.
Itsestä ei enää niin väliä, juu.
Surettaa nämä nuoret työttömät. Moni haluaisi kesätöihin. Itsellekin kesätyöt olivat elämisen ehtona opiskeluaikana. Aina sai jotakin työtä, ja yhden kesän olin Bergelinin munapakkaamossa, toisen Auran panimossa pullojenlajittelijana liukuhihnatyössä ja annoin lisäksi yksityistunteja ainekirjoituksessa abiturienteille, jotka olivat eläneet lähetyssaarnaajavanhempiensa kanssa jossain Namibiassa ja suorittivat ylioppilastutkintoa. Useimmat kesät olin lisäksi Ruotsissa kesätöissä, niin kuin täällä kerrottu on.
VastaaPoistaSain niillä kesätienesteillä ostettua uudet vaatteet, myös bilevaatteet talveksi ja säästöönkin jäi!
Minullakin oli onni asua kompaktissa kaivosyhdyskunnassa, jossa kesätöihin pääsi 15-vuotiaana - käytännössä kaikki halukkaat siis pääsivät.
PoistaParastahan siinä oli se, että sai palkkaa. Muistan yhä miten mahtavalta se tuntui. Siihen aikaanhan ainakaan meillä ei ollut mitään viikkorahoja.
Ensipalkallani ostin kiikarit. Ne ovat yhä perheeni kesäsaaressa Oulujärvellä. Niin, jokohan tänä kesänä ehtisi käydä taas sielläkin… Kainuun komealla merellä.
Eihän eläkkeellä ollessa mihinkään ehdi, joten älä suotta haaveile kesäsaaressa käynnistä.
PoistaNytkin on meikäläisellä kova kiire, auto pitää vielä huoltoon ja renkaanvaihtoon kohtsiltään ja huomenna on katsastus ja joku päivä oli asukasyhtiön kokouskin, joten menoa ja meininkiä riittää. Lukeakin pitäisi Halla-ahon paksua elämäkertaa.
Tyyppi on varsin kiinnostava persoona nepsypiirteineen, joten ei ihme, että joutui yläasteella rankasti koulukiusatuksi, tämä erikoisherkkä ja verbaalisesti lahjakas poika.
Olen sivulla 72 ja luulen, että otan opuksen mukaan huoltamoon ja luen sitä tunnin pari, jonka huolto kestää. Odotustilassa on muhkea hierova lepotuoli. Kenties asetun siihen rentoutettavaksi kirjani kanssa.
Pyyhin tässä välissä auton sisätilat peräpään pyyhkimiseen tarkoitetuilla kostutetuilla kertakäyttöpapereilla.
PoistaSe vielä piti sanomani, että näissä huoltamo-odotteluissa on introvertille paljon kytättävää. Monenlaista tapahtuu. Voi kuunnella alan miesten rupattelua ja katsella arvioiden ihmisvirran liikkeitä suuressa autohallissa. Voi katsoa, mikä on se ikä, jolloin odottaja ei kaiva enää kännykkää esiin, vaan lukee Tuulilasia tai juttelee murteella viereisen ukon kanssa. Viittaan lopuksi aiempaan huoltamokertomukseeni täällä:
http://inez54321.blogspot.com/2012/04/naisen-elamaa-7-rengasliikkeessa.html
Ihan innostuin kun luin miten vilkasta ja räväkkää keskustelua kävimme 14 vuotta sitten. Enkä huomannut, että olisimme olleet mitenkään hakoteilläkään, vaan irrottelimme ihan asiallisesti, puolin ja toisin.
PoistaOn ehkä vielä hieman ennenaikaista sanoa kuka oli eniten oikeassa tai eniten metsässä, mutten kyllä ole vieläkään mitenkään kauhean eri mieltä itsenikään kanssa.
Tuommoista hengen lentoa minäkin suuresti kaipaan. Anonyymitkin ylsivät huimiin sfääreihin.
PoistaJoskus tuntuu, ettei semmmoista enää tulekaan, sillä jokin tässä ajassa on tappanut älyllisen iloittelun ja kaiken hauskan. Ihmiset ovat hajaantuneet omiin maailmoihinsa, hukkuneet uppoavan somen ja tekoälyn maailmaan. Netti on pirstaloitunut, ihminen takertuu verkostoihin, luovuttaa minuutensa kuplalle.
Kaikki muuttuu. Blogit kukoistivat lyhyen ja kukkean nuoruutensa ajan ja nyt tilaa valtaa keski-iän harmaus ja näköalattomuus.
PoistaIhmiset ovat huomanneet, ettei tiukkojen kantojen ja nerokkaiden ideoiden esittäminen netissä muuttanutkaan mitään.
Kaikkein vähiten politiikkaa. Päinvastoin tuntuu siltä, että se on taantunut eniten - samat lapselliset lässytykset, syyttelyt ja hurskastelut jatkuvat, vain esittäjät vaihtuvat aika ajoin.
Kohta ruoriin astuu Isoo-Antti ja pykää pystyyn uhkean punamultahallituksen. Näin vähän uumoilen. Sitten meillä onkin ruorissa taas kaksi Anttia, vähän niin kuin Härmän häissä.
Kyllähän maailmaa muuttaa yritetään edelleen, ja nopeimmin ja ilmeisesti tehokkaimmin se tahdotaan tehdä X:ssä ja Instagramissa, luulen. Ainakin näitä näkee lehdistönkin, - vai pitäisikö sanoa median, kun paperilehti käy yhä harvinaisemmaksi, - käyttävän uutistensa lähteinä.
PoistaMeikäläisellä ei ole halua muuttaa maailmaa mihinkään suuntaan, vaan käydä dialogia, vuoropuhelua kaikkien ihmisten ja suuntien kanssa. Näin saisi sen lintuperspektiivin yli vuorten ja kukkuloiden, ja oppisi itsekin uutta. Hieman surullisena seuraan tätä turvatilojen vaatimista ja sopimattomien ajatusten ja ihmisten estämistä.
Mitä tulevaan hallituskomboon tulee, Antti Lindtmanin pääministeriyttä minäkin veikkaan. Kaikkosesta en ole aivan varma, mutta saattaa olla, että hän vie kepun toistamiseen vasemmistohallitukseen, mikä edellisellä kerralla oli kyllä katastrofi puolueelle. Minusta kokoomus tekisi itselleen viisaasti, jos jättäytyisi pois tulevasta hallituksesta, jos kutsu kävisi. Annettaisiin nyt aivan rauhassa tulevan hallituksen nostaa Suomi suosta. Nopeastihan se käy vasemmiston opeilla. Panostetaan vaan kasvutoimiin ja palautetaan tukia.
Pukki kaalimaan vartijana
VastaaPoistaHyvänen aika sentään
huusi emäntä sisään tullessaan,
kaikki on mennyt, sen siitä sai,
kuka laittoi vuohen vartioimaan
kaalimaata, joka nyt tyhjänä hohtaa,
mitä nyt simasuiden täytteeksi laitan,
sokeakin kana löytää joskus jyvän
siinäkö nyt toivomme itu, syvä,
ken kertoo sen, ennen kuin tuhon kello kilahtaa,
toivon äänikö muutoksen tuo, ja kelle se sen suo,
ei auta jalan rummutus,
ei liioin tähtiin tuijotus.
Murheitas kun mietit illoin
Poistatuijotus tähtiin auttaa silloin
aatos mieleesi nousee uus
eessäs ääretön avaruus
aukee kuin kutsuen kotiin
turhautuneena ihmisten sotiin
joista puuttuu se ainut tärkeä
ei niissä ole hituakaan järkeä
vaikka mitä väittäis pomot
trumpit putikat yms ho…
juu siis eiku siskot
siis ho… ho… horiskot
äh no anti olla
tyhjä on polla.
Vaan kyllä me tästä selvitään,
Poistahuus emäntä sakset kädessään.
Tuosta ja tuosta leikataan,
ja uusi sato kylvetään
satatuhatta kaalia kohta putkahtaa
ja kasvu näin käyntiin rutkahtaa.
Vaan parku oli suuri ja hirmuinen hätä,
tää on niin taas tätä,
kiljaisi nälkäinen pukki
ja tien pellolle tukki.
Ei saksilla mitään aikaan saa
nälkä kun mahassa mouruaa.
Emäntä vaihtoon, sakset pois,
pukille valta
se onnen tois!
On niin vaikeaa silloin
Poistakun luottamus menee,
sama nauha ei silloin
toistoista herää.
Sakset oiva on vehje
tempuissa oivaltavissa,
kun oikeat kohteet herättää
ja oikeista paikoista napsahtaa.
Nälkä on kaveri kamala
nälällä suuri haaveri,
sen kita on ahnas
ja sen saalis on julma.
Olkoon emäntä tai isäntä vainun
on tiesi laihanlainen,
kun istutuksen kaalit on loppu
millä silloin on enää hoppu.
Vaan mielenkiintoisia ovat huijausyritykset, joita silloin tällöin tupsahtaa sähköpostiin.
VastaaPoistaTänä aamuna tuli Nordealta pyyntö päivittää tarjotusta oheisesta linkistä asiakastiedot käyttämällä pankkitunnuksia. Pyyntölausekkeessa oli lisäksi pari kielioppivirhettä ja amerikkalaista makeaa tyyliä, suoraan käännöskoneesta.
Kunpa kukaan ei menisi tuommoiseen ansaan. Aidon lähettäjänhän saa selville, kun painaa lähettäjän nimeä. Minulla sen alta paljastui höpömäinen gmail-osoite.
Näin se on, näin kuuluu nykyajan ensimmäinen käsky: Älä mene linkistä mihinkään.
PoistaNyt tunnustan tietämättömyyteni - ymmärtääkseni musulmaaneilla ei ole vastaavaa käskyrimpsua, vaan vain erilaisia kieltoja?
Pitäisiköhän meidän päivittää kymmenen käskyä tähän päivään sopivaksi? Ja kääntää ne nykyajan meininkiin kuuluvan positiivisiksi? Nythän ne ovat negatiivisia, älä sitä, älä tätä, yhtä älä-mölöä vaan.
Esim. kuudes käsky ”Älä tee huorin” voisi olla lyhyesti ja ytimekkäästi vain ”Pane.”
Pitääpä muuten lainata kirjastosta Koraani ja katsoa sieltä noita todellisia käskyjä ja uskonoppeja. Muistaakseni kirja on harvinaisen pitkäpiimäinen ja unettava.
PoistaTäytyy vain jälleen kerran ihmetellä sitä, miten vietävissä ihmiskunta on. Netflixissä pyörii parhaillaan brittiläinen psykologinen trillerisarja eräästä suljetusta uskonlahkosta, Unchosen. Se kertoo ahdistavalla tavalla tällaisista höynäytettävistä ihmisistä.
Ylipäänsä uskonnoilla ja uskomuksilla, opeilla ja käskyillä on edelleen suuri valta ihmisiin kaikkialla maailmassa. Se ilmiö, että Trumpiin ja Putiniin, näihin narsistisiin diktaattoreihin uskotaan edelleen, kuuluu tähän samaan uskonnollisiin kultteihin uskovien ihmisten sarjaan.
Kymmenen käskyä tähän päivään:
VastaaPoista1. Jumaloi.
2. Puhu puppua.
3. Anna mennä.
4. Mummot kumoon.
5. Tapas.
6. Pane kun saat.
7. Sosialisoi.
8. Valehtele.
9. Varasta.
10. Muista käydä vieraissa.
11. Kerta kiellon päälle.
Ah, minkä modernin papin maailma minussa menettikään, kun nuoruuden pöhinässä heitin pyhän kirjan nurkkaan ja sorruin palvomaan mammonaa.
Vaikka näkyy siellä papinviroissa olevan vilpereitä ilman minuakin, ainakin lehtijuttujen mukaan.
Olen jälleen kerran vakuuttunut sitä, että kirkko menetti sinussa, Tapsa, hyvän papin, loistavakynäisen saarnamiehen parhaasta päästä.
VastaaPoistaVaan tässä tulee pieni käskylista, jonka on laatinut itselleen päivän uutisissa ahkerasti vilahdellut typykkä.
Tutti Tappuraisen kymmenen käskyä:
1. Puhu aamulla hallitus kumoon leikkauksista
2. Huuda illalla miekkarissa viiden miljardin lisäleikkauksia
3. Pidä puolue kurissa ja nuhteessa ja suorista Lindtmanin kravatti
4. Kun puolueessa ilmenee kiusaamista, tiedota medialle, että kyseessä on vain ”joidenkin tahojen” masinoima vihakampanja, puolueessa kaikki hyvin
5. Kun sinut saadaan valheesta kiinni, leivo keikauskakku ja tarjoa se kysyjälle
6. Käske Lindtmanin valmistella pm-puhe ja ministerilista
Oma käskytyslistani:
VastaaPoista1. Älä käänny joka tuulen suuntaan
2. Älä todista tietämättömästi
3. Älä unohda lepoasi
4. Älä aliarvioi vanhempiasi
5. Älä vahingoita lähimmäisiäsi
6. Älä sorru uskottomuuteen
7. Älä ota luvatta
8. Älä todista palturia
9. Älä kadehdi toisen omaisuutta
10. Älä juonittele toiselle kuuluvaa
11. Älä pyri huonommaksi
Hyvä, Ripranie! Meidän jokaisen olisikin hyvä kirjoittaa itsellensä oma eettinen käskystönsä.
PoistaSiinä on miettimistä, jos tekee rehellisen ja raadollisen listan, sellaisen, jossa pyrkii elämänviisauksiin, aitoihin ihanteisiinsa ja pyrkimyksiinsä, sellaisiin, joissa näkisi itselleen myös oppimisen paikan eikä vaikuttaisi tekopyhältä. Saatan miettiä tätä vielä tänään.
Ai jai Iinukka, nyt reputit matikassa… tai ei kun juu… sehän onkin tietysti Tytti, jonka laskutaidosta annoit oivan esimerkin!
VastaaPoistaMiltähän näyttäisi Persujen kymmenen käskyä? No, sehän selviää kun tutustutaan heidän salaiseen ehtooviinilistaansa, sen takapuolelta se löytyy:
1. Minä olen persu, täynnä tytinää ja tuppuraa!
2. Puhun pötyä puhujapöntöstä.
3. Pyhitän mitä huvittaa.
4. Kunnioitan ja säästän totuutta.
5. Persuus ei ole tapa, soon luonnevika.
6. En tee virheitä.
7. En varasta kuin rikkailta.
8. Lausun millaisia todistuksia huvittaa.
9. Persu ei tavoittele, persu jaloittelee.
10. Paitsi juhlissa, siellä persu tavoittele toisen aviopuolisoa, työntekijöitä, karjaa ynnä muuta, mikä ei hänelle kuuluu, mutta kun tekee mieli ja kukaan ei näe, paitsi Jesse, mutta se ei kerro.
(Tässä taitaa kohta taivaspaikka olla vaarassa...)
Mainiota, Tapsa. Persuhan on yleisnimi yleiselle tyhmyydelle, kaikelle, mikä Suomessa on vinossa ja väärin. Tuskin maltan odottaa, että persu-sanan tilalle vaihtuu ensi kaudella demsu.
PoistaKyseessä tosiaan oli Tupukan oma lista, ja jo Uniperistahan tiedämme, että matematiikan taidot eivät ehkä ole hänen vahvuuksiaan. Kuten eivät minunkaan.
Taitava puhuja pesee mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.
VastaaPoistaYritin olla hetken poissa kommentoimasta, jotta muutkin vierailijat saisivat tilaa ajatustenvaihtoon. Toisaalta maalaiselämään totuttelu vie oman aikansa ja energiaa, niin ettei puhti riitä fyysisten ponnistelujen jälkeen muuhun, kuin iltaisin päätä tyynyyn painamaan. :)
VastaaPoistaNyt on tähänastiset hommat hallussa ja maalaisarki alkaa jo sujua.
Sima on pullotettu, ilmapalloja ja serpentiinejä kaivettu valmiiksi näkösälle vappua varten kaappien kätköistä, joten lumisadetta voi rauhallisin mielin tänne nyt odotella.
Hyvin ja hauskasti kuvaat Iines mm. nuorten työnhakuun liittyviä probleemija.
Kansanradiossa viime sunnuntaina eräs osallistuja antoi kelpo ohjeita siitä, miten jo peruskoulussa pitäisi opettaa lapsille arjessa perusasioiden hoitoa. Pitäisi opettaa mm. siisteyttä, ruuanlaittoa, rahankäyttöä ja käytöstapoja. Toki ko. asioita sivuttaneen jossakin muodossa, mutta kertaus on opintojen äiti, joten kun koululainen osaa lukea ja kirjoittaa, olisivat sisäistetyt kansalaistaidot hyvä lisä arjessa pärjäämisessä. On koteja, joissa ed. mainittuja asioita ei opita.
Monet nuorethan eivät osaa enää tervehtiä, syövät epäterveellisesti, eivät ota huomioon muita jne.
Tässä koulujen pitäisi sisällyttää joka aineen yhteyteen arkielämään liittyviä taitoja.
Sain taas syitä iloita, kun Turkkikin on kieltämässä somen käytön lapsilta.Se jos mikä on kunnioitettavaa aikuisuutta. Kun vielä aikuisille tulisi kielto käyttää kännyköitä julkisilla paikoilla ja poissa lasten silmistä piilossa, olisin peräti riemastunut!
Hauskoja runoja olette rustanneet. Uusi " runoilijakin " oli ilmestynyt rytmikkäine riimeineen. Hyvä!
Uusia moraalikäskyjä en nyt jaksa näin myöhään illasta väsätä, panen ne mietintämysyyn hautumaan.
Hyviä oivalluksia olette
" mooseksentauluihinne " listanneet.
Kiva, Noora, että olet kommentoimassa. Nyt menen vaakatasoon, unta palloon.
PoistaNoora, Bloggerin tila on rajaton, sillä ei ole ääriä. Kyllä mahtuu, jos vaan sulkakynää kutkuttaa. Tyhjä tila ei aina täyty, ja havaintojeni mukaan blogeissa on nykyään aika rauhallista, väliin jopa hyvinkin hiljaista. On niin paljon muita nopeita viestimisen muotoja, jotka houkuttavat, ja ns. pitkä viestiminen, tarinan ja laajemman jutun kirjoittaminen harvinaistuu.
PoistaJoillain nuorempien ihmisten yleisillä keskustelupalstoilla olen törmännyt toistamiseen pitkän kommentin jälkeen toteamukseen: liian pitkä, en jaksa lukea! Ja kun silmäilee keskustelua, niin valtaosa kommenteista on yksivirkkeisiä tokaisuja. Olen kyllä huolissani nuorten äidinkielen taidoista. Uskon puheisiin luku- ja kirjoitustaidon rapistumisesta ja alan kohta kannattaa totaalista kännykkä- ja laitekieltoa lapsille.
Lumista lauantaita! Täällä maa on jo valkoinen ja sataa yhä lunta!
PoistaJosko yritän uudelleen kirjoittaa kommentin, jonka äsken sain häipymään painettuani väärää namiskaa.
Jollakin tasolla kännykkälapsilla ja -nuorilla kirjoitus- ja lukutaito pysyy elossa ruudun kirjaimia näpytellessä, mutta ajatusten vaihto jäänee pinnalliseksi lauseiden ja emojien heittelyksi. Oppiiko nettisukupolvi ajattelemaan itsenäisesti?
Ruudut vilisevät kuvamaterrtiaaleja. Oppiiko niiden avulla kriittistä ajattelua?
Ehkä digijätit pohjimmiltaan hakuavat hoitaa ajattelun, varsinkin, kun ihmisten manipulaatioalttiudella vetävät laareihinsa käsittämättömiä rahasummia.
Mielenkiintoista onkin kuinka me suostumme tähän vapaaehtoisesti. Keräämme rikkauksia yksille ja samoille miljardööreille kaikkialla Telluksella.
Ovelia manipulaattoreita ja aivopesuohjelmia on kehitetty tyhmempiä varten iät ja ajat.
Kun miettii kuinka paljon esim teknokemian ja kosmetiikkateollisuuden tuotantolaitokset syytävät eri merkkisiä muovipulloja puhdistusaineita, shampoita, naaman ja kropan ehostus- ja hoitoaineita ja miten paljon erimerkkisiä kodinkonerakkineita tuotetaan pallolla, turhakkeita useimmiten, kapitalismin ihanuudella ja vapaudella on melko kova lopullinen hinta, kun palkkioksi saamme elinkelvottoman pallon.
Eikö vähemmän purkkeja, purnukoita ja sähkönsyöppöjä riittäisi?
Laatuhan on tavaroissa köyhille toisarvoista. Sitä osaavat krääsämarkkinat käyttää hyväkseen erinomaisesti.
Jo se, että kouluista jätettiin käsialakirjoitus eli kaunokirjoitus pois, on minusta huolestuttavaa. Ei siksi, että olisin vanha jäärä, mikä kyllä olenkin, mutta tässä se ei ole peruste. Ei todella! Nimittäin.
PoistaTiede toteaa, että kaunokirjoitus ja käsin kirjoittaminen on hyödyllistä. Sidosteinen kaunokirjoitus on monimutkainen prosessi, joka aktivoi lapsen aivoja laajasti, kehittää hienomotoriikkaa ja edistää keskittymiskykyä, koska kynän liikkeiden ohjaaminen vaatii aivoilta suurta panostusta.
Kirjoittaminen käsin auttaa lisäksi lasta oppimaan lukemaan nopeammin ja parantaa tiedon hallintaa. Se opettaa hahmottamaan sanoja ja lauseita paremmin kuin näppäimistöllä kirjoittaminen. Kaunokirjoituksen harjoittelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja tarkkaavaisuutta, joka onkin lapsilta selkeästi vähentynyt.
Kyllä tämä kaunokirjoituksen hylkääminen koulujen opetusohjelmasta oli ison luokan virhe, sarjassa propellit ja inkluusiot viuhuvat ja syövät omat lapsensa.
Mitä nämä korkeintaan tikkukirjaimilla operoimaan oppineet ihmiset tekevät siinä katastrofitilanteessa, kun maailma tilttaa ja koneet sammuvat, eikä näppäimillä voi enää viestiä eivätkä puhelinlangat laula eikä kuva pyöri?
PoistaOikeassa olet!
PoistaOlisi kiinnostavaa tietää, millaisia skenarioita, millaisia mielikuvia kouluhallituksessa ja poliittisilla päättäjillä on tulevista sukupolvista. Millaisina heidän tekemänsä päätökset näkyvät tulevien sukupolvien elämässä?
Urheilullisia, urheilevia ja iloisia punaposkia, jotka onnistuvat kouluhallituksen laatimissa tehtävissä prikulleen ja kurinalaisina tuskin kaikista nuorista kehittyy? Hallitusten ja eduskunnan egoistit pitävät siitä huolen, että kasvuolosuhteet lapsilla erilaisissa perheissä ovat kaukana toisistaan.
Eipä tarvitse ihmetellä, miksi syövät ja aivojen surkastuminen etenee vauhdilla. Myrkytämme ja säteilytämme itsemme vapaaehtoisesti ihanilla insinöörien ja tieteentekijöiden keksinnöillä. Mikäpäs siinä! Parannuskeinojahan ei enää ole. " Moderni ", vapaan ihmisen kehittämä evoluutio etenee vääjäämättä omaa rataansa.
VastaaPoistaMutta eipä surra suotta
vedetään vaan nuottaa!
Minä lakkasin pelkäämästä pahaa äkkikuolemaa ja syöpiä siinä vaiheessa, kun huomasin terveellistä, luonnonmukaista tai liikunnallista elämää viettäneiden tuttavieni ja tietämieni ihmisten kuolevan pahoihin sairauksiin ennen aikojaan ja ennen kuin se laiskempi ja pulskempi puoliso siinä vierellä.
VastaaPoistaOlisiko se tärkeää, että mieli on tyyni ja raukea ja voisi katsoa kiireettä ja huolehtimatta yhtään mistään vaikka mereen laskevaa auringonsiltaa tai vaikka sadepisaroiden tanssia tuulilasiin, niin kuin minä äsken. Puhdasta vesisadetta.
Totta! Minä synkistelen liikaa kirjoituksissani, eikä siitä mitään hyvää seuraa
Poistakenellekään.
Pitää sanoa kuin joku sketsiukko: " Seon miun luonto. " Elikkä persoonastani johtuvaa. :)
Kirjallinen synkistelyhän on kivaa. Sen voi tehdä rauhallisesti istuen ja vaikka samalla kuunnellen kepeää barokkimusiikkia. Purkaa siinä oivasti mieltään niin ettei jää paha mieli sisuksia kalvamaan ja pesäkkeitä muodostamaan. Kannatan!
PoistaEn minäkään pelkää kuolemaa.
VastaaPoistaSyöpään sairastuminen antaisi ehkä jonkin verran aikaa hoitaa asiat kuntoon ikuisuuteen lähtöä varten. Sylpä yms kivut kokisin ja hyväksyisin palkkana henkisestä keskenkasvuisyudestani.
Muutaman kerran olen kokenut omituista rauhaa, vaikka vain bussissa istuessani ja tuntenut, että voisin kuolla vaikka heti, sillä mikään ei ahdista, suututa, tai sureta, vaan koen olevani sinut elämän ja kuoleman kanssa, ja koen iloa ja onnellisuutta yhtä aikaa. Mielen vaaka on tuolloin tasapainossa kaikkinensa.
Sama tauti voi tappaa toisen ja mennä toisesta ulos. Kun äiti sairastui syöpään, osastolla oli toinen samaan lajiin sairastunut nuorempi nainen, etäinen tuttavani. Äiti menehtyi sairauteen, tämä toinen pelastui. Kun äiti sitten haudattiin, oli hautajaiskukkien joukkoon myöhemmin tuotu käsin poimittu ja solmittu kielokimppu, nimetön. Myöhemmin sain tietää, että se oli siltä pelastuneelta naiselta. Kaunis ele jäi mieleen jotenkin lohdullisena elämän jatkumona, kuitenkin.
PoistaTurhahan sitä kuolemaa on pelätäkään, kun se on meillä kaikilla kuitenkin edessä. Lohdullista on ajatella niinkin, että jos siellä toisella puolella ei mitään olekaan, niin emme sitä ikinä saa tietää.
PoistaJos taas on, niin… niin se on taatusti ihan jotain muuta kuin mitä uskonnot lupaavat/uhkaavat ja mitä edes kuvittelemme.
Näin sanoo mies, josta ei tullut pappia.
Sinä keväänä ja kesänä, kun äiti kuoli, lainasin kaiken löytämäni kirjallisuuden kuolemanjälkeisestä elämästä. Halusin tutkia, mitä tästä aihepiiristä ajatellaan, onko joku vakavasti otettava tutkija löytänyt jotakin.
PoistaJoku kirjoitti, että rajan taakse siirtyneet sirottelevat sulkia merkiksi itsestään ja siitä, että elämä jatkuu jossain muodossa. Löysinkin sinä kesänä harvinaisen paljon sulkia eri paikoista, poluilta, naapurista ja jopa kirppikseltä ostamani lippalakin lipasta. En huomannut sulkaa ostaessani, vaan vasta kotona. Jälkeenpäin on helppo havaita, että silmäni harjaantui hakemaan niitä sulkia.
Monet kirjat kertoivat kokemusperäisistä havainnoista enkeleistä ja muista omituisista tapahtumista, joita pidettiin merkkeinä kuolleelta. On oikeasti ihmisiä, jotka uskovat näkevänsä enkeleitä,
Mitään puolitieteellistäkään en silti löytänyt, mutta kiinnostavahan noita ihmisten omia kokemuksiakin oli lukea, Maailmaan mahtuu myös merkillisiä tapahtumia ja tulkintoja niistä.
Takatalven uhka
VastaaPoistaTakatalven hurma
onpa kevään surma,
jos talvi tulla taitaa
ei ole siinä laitaa.
Ajantasa rikkoutuu
kevät siinä pilkkoutuu,
oma paikka armas
ei ole mieli karvas.
Menolippu - Satu Pentikäinen
https://youtu.be/KqBIt5VQddA?si=8-Vy7EkD0flTpCI6
Harmaa ilma, pilviä taivaalla. Taitaa tulla sade.
PoistaJunan odottamisen muistoja nousi tuosta Menolippu -videosta. Aina se juna tuli ja odotus suli. Juna perille vei. Juna voitti bussin.
Antaa tulla lunta tupaan,
VastaaPoistaviel en sulle kesää lupaa.
Tanssi, tanssi, poika kulta,
niin et nuortuu jalat sulta!
Mutta pidä mieless Herra
hän sun elkees tutkii kerran!
https://youtu.be/BB_kyr38SjM?si=szFTZWN8mUq-Ky3k
Mukavahan se, jos paljon pelastajia🎶🙌
PoistaVaan näin lauantainakin täytyy todeta, että kylläpä nuo Lindtmanin puheet Orpon erottamisesta tuntuvat julmilta ja kovilta.
VastaaPoistaEn sano, että Orpon hallitus on onnistunut työssään, mutta saanen epäillä, olisiko tilanne parempi, jos ohjaimissa olisi ollut Lindtman - Tuppurainen-parivaljakko. Eihän Marininkaan kauden tulos ollut hyvä, lähinnä jälkeen jäi hirvittävä velkataakka.
Politiikkaa on se vaan
Poistapoli- ynnä retoriikkaa
kätkien tarkoitustaan
herätellä tavis-iikkaa
vaalikoppiin laahustamaan
- eikä heittämään lanttia
vaan äänestämään Anttia.
Antti tuulettaa kainalolla,
Poistakun on taakkana tyhjä polla.
Kyl täytyy poliitikon olla täysi nolla,
ihan kuin kolli kuutamolla.
Mulle valtaa antakaa,
ja mua kukkasilla kantakaa,
huutakaa mulle hurraa
mää en siedä Riikka Purraa!
Antti, Antti, anna lantti
Poistaanna vaikka toinenkin, siis kaverille kans,
jos hallitukseen nokkamieheks pääset
niin avaat kai ne rahakääreet.
Tämä onkin kutkuttava asia: Lindtman vaatii nyt suorastaan maanisesti Orpon eroa, vaikka tietää, että itsellä olisi todella tukala paikka täyttää köyhän kansan kaikki toiveet.
PoistaAntti tietää, ettei Petteri eroa. Siksi nyt on otollinen aika lyödä pökköä pesään tulevia vaaleja varten - kansa näkee ettei Antti pelkää vastuuta ja että hänellä varmasti on jo selvät sävelet miten maan talous nostetaan taas nousukiitoon.
PoistaTämä on tuttua touhua. Näin on tehty vuosikymmenet ihan aatteesta ja puolueesta riippumatta. Liikkuvat äänestäjät ja välinpitämättömät on saatava hereille ja liikkeelle.
Mutta kun Tyttikin sanoi, että erottava on, tai SDP ”ryhtyy toimiin”.
PoistaJaa-a. Popkornit tulille.
SDP ryhtyy toimiin… no, jo on aikakin!
PoistaOlisikin hyvä nähdä heidän tuleva leikkauslistansa ennen vaaleja. Hehän ovat sitoutuneet velkajarruun.
PoistaTuskin maltan odottaa Antin toimia. Ja median: ryhtyykö samanlaisiin ajojahteihin kuin nykyisen hallituksen alkaessa, jolloin kaivettiin yli 20 vuotta vanhoja someälähdyksiä esiin ja koetettiin raivokkaasti kaataa hallitus jo ennen ensimmäistäkään askelta?
Nyt ykkösellä Kovan päivän ilta! Lauantai-illan ilovilkku!
VastaaPoistaEdellä mainitsemani televisio-ohjelma, on harvinaista poliiittista satiiria tv-kanavilla.
VastaaPoistaSilloin tällöin ohjelmassa kuulee mainioita älynväläyksiä niin ohjelman käsikirjoittajilta/tekijöiltä kuin ohjelmassa vieraileviltakin.
Vakioporukasta pöydän takana saisi minun mielestäni vaihtaa naisjäsenen toiseen. En tiedä onko hänellä jokin käsikirjoitettu rooli ohjelmassa, mutta en vaan tykkää lässyttävästä habituksesta.
Täytyypä katsoa, sillä hyvä ja pureva satiiri on tosiaan vähissä televisiokanavilla. Se lakkautettiin Marinin hallituskauden ajaksi, ja käynnistettiin taas Orpon kaudeksi.
PoistaLindström on hyvä ja humoristinen satiirikko, jos osaisi kohdistaa satiirin kärjen kaikkeen yhteiskunnassa ilmenevään ilmiömaailmaan, myös woketukseen ja kuplautumiseen, ei vain hallituksen toilailuihin. Hieman samaa suppeaa valikoimista näkyy kuin pilapiirtäjä Ville Rannalla.
Joo, tuttu on ohjelma. Vähän on toistoksi mennyt ja siksi kiinnostukseni on hiipunut. Katson kuitenkin, jos olen sillä päällä, jos en ole, niin en katso. Surkeaa pääosin on telkun tarjonta, enkä maksulliseen puoleen ole hanakoitunut. Elokuvat ja sarjat ovat sitä luokkaa, mille en hurraata huuda. Onkohan vika itsessäni, ajattelen.
PoistaTelevisiokanavilla saattaa pyöriä kuusikin toimintaelokuvaa yhtaikaa - tarkistin kerran. Elokuvatarjonta on kovin yksipuolista. Ja suuri osa ohjelmista on uusintoja, toisintoja roppakaupalla, ja älytöntä tositelevisiota aina samoine pintajulkkiksineen.
PoistaParasta tv-antia ovat minusta luonto-ohjelmat ja ajankohtaisohjelmat, aamutelevisio sekä Ylellä että Mtv:n. Areena ja Elävä arkisto ovat varsin hyviä. Maksullisista minulla on Netflix, koska siellä on paljon tarjontaa, elokuvia, dokumentteja, sarjoja.
Ripranie, samaa mieltä kanssasi, että tv: ssä on tosi harvoin kiinnostavia elokuvia, sarjoista mainitsemattakaan. Emmekä ole ainoat! En kylläkään lue ennakkoon ohjelmista mistään lähteestä. Ehkä kannattaisi?
PoistaKamraatti kyllä seuraa lehdestä, mitä kulloinkin ruudulla tarjoillaan ja poimii sieltä vinkkejä, jotka olettaa kiinnostavan minua.
Eräs ilta aloin katsoa kotimaista Koputus-nimistä elokuvaa. Jonkin aikaa töllöttyäni lopetin. Puiden sisältä kuuluvat koputukset veivät mielenkiintoni.
En ymmärrä "100 litraa sahtia- elokuvan suosiotakaan. Se ei naurattanut minua yhtään.
Ainut hömppä televisiossa, mihin olen edelleen koukussa on espanjal. sarja La Promesa. Sarjassa seurataan Markiisin perheen ja heidän vieraidensa elämää, sekä kartanon henkilökunnan edesottamuksia. Juonen käänteet ovat ärsyttävän älyttömiä. Murhaajat ja pahantekijät harvoin saavat rangaistuksensa. Ihmissuhteet sarjassa ovat täysin sekaisin.
Välillä tuntuu, että en jaksa enää tollottaa pitkästyttäviä tapahtumien toistoja ja eupäässä suuttumusta herättäviä tarinoiden epäoikeudenmukaisuuksia ja juonenkäänteitä.
Katson kuitenkin. :)
PoistaTämä Koputus oli lajiltaan kauhuelokuva, jonkinlaista fantasiaa. Katsoin sen kyllä loppuun. Olen huonompiakin katsonut, ja tässä oli plussana hyvät näyttelijäsuoritukset.
Katsoin tuon 100 litraa sahtiakin, eikä sekään huono ollut. Tarina oli hauska, joskin hyvinkin ennalta arvattava ja jotenkin perisuomalainen. Tässäkin mainiota näyttelijäntyötä.
Monesti olen ajatellut katsastaa tuota espanjalaista sarjaa, mutta aina se töksähtää siihen, että sarja on edennyt liian pitkälle. Ei enää kannata ja niinpä aloittaminen ei etene. Joitain lyhyehköjä sarjoja olen katsellut ja sitten on alkanut pänniä, että miksei toista kautta tullutkaan. Pyrin elokuvista arvosteluja lukemaan ja siihen katsominen on topannut.
PoistaLa Promesahan alkoi alusta aamupäivällä tv- ykkösellä. On edennyt jo sielläkin melko pitkälle. Menossa on jo neljäs tuotantokausi. Sitä näytetään Teema-kanavalla iltapäivisin. Ripranie, vielä siihen voi mukaan hypätä. Menneitä tapahtumia kerrataan takaumissa ja " muisteluissa ". Lauantaisin voi katsoa putkeen monta osaa Teemalla.
PoistaNo, eipä häviä mitään vaikka sarjaa ei katsoisikaan. Minua viehättää mm. naisten asujen taidokkaat kirjailut.
Olen oppinut kieltä sarjan myötä ja parhaimmillaan sarjassa osataan tapakäyttäytyä ja ottaa huomioon ja auttaa kanssaihmisiä.
Käsikirjoituksessa myös ilkeily, juonittelu ja pahuus saa ihmettelemään tekijöiden " moraalia "?
Muistaakseni kehuin täällä ”100 litraa sahtia” -elokuvaa muuan kuu sitten. Siihen piti kuulemma valita pääosiin miehet, mutta kohtalon oikusta tilalle tulivatkin naiset - eikä käsikirjoitusta muutettu mitenkään!
PoistaSiinä sen voima onkin, sillä miesnäyttelijöin se olisi tyypillinen tylsähkö äijät kännää -leffa, mutta naiset vievät sen uusille leveleille.
Elokuva oli myös laadukkaasti tehty. Tarina on tietenkin härmäläiselle tylsä ja umpituttu, mutta ulkomailla tällainen naiskännäys Suomen suvessa on takuulla aika uutta ja erikoista.
Mitään sanomaahan siinä ei ole. Eikä opetusta. Hyvä niin.
Samaa mieltä, naiset tuossa sahtijutussa olivat jutun suola. Jotenkin raikkaita kun vertaa juuri tuohon, että pääosassa olisikin ollut kaksi kiljunvalmistajamiestä. Olisi ollut liiankin perisuomalainen.
PoistaNoora, en ole huomannut tuota uusintaa. Sen esitysaika ei sovi minulle. Teemalla sarja on jo liian pitkällä.
PoistaKiljuelokuva ei kiinnosta pätkääkään.
Tuo kyseinen espanjalaissarja on kai kokonaisuudessaan Areenassa. Muistan törmänneeni siihen, kun hiljakkoin plarasin tarjontaa. Kovasti katsojien mieleinen sarja, mutta ehkä minullakin väärä lähetysaika liian aikaisin päivällä teki sen, että se on toistaiseksi jäänyt katsomatta.
PoistaKiljuelokuva… erinomainen nimi, tuo mieleen Kiljusen herrasväen!
PoistaNo, sahti sinänsähän ei ole kiljua, vaan ”muinaisolutta” (komea termi!), ties kuinka kaukaa suomalaisugrilaisuuden alkuajoilta.
Kiljua olen muuten itsekin valmistanut huimassa nuoruudessani. Se oli aivan kamalan karmeaa, päähän pätkähti kyllä, muttei käynyt tanssilavalla flaksi.
Minä en ole valmistanut, mutta maistanut olen, Lilin kanssa, joskus alle kaksikymppisenä, Lilin isän, Arvin, peltisammiosta, joka oli kannen alla kanalan eteisessä muhimassa, mökkiseudulla. Muistan, että konttasimme metsätiellä ja kikatimme innoissamme, että tätä tehdäänkin joka päivä, koko loppukesä.
PoistaNo ei tehty, eikä maistunut tämän illan jälkeen.
Kiljua en ole tehnyt, mutta appelsiineista muistelen kokeillerni valmistaa jotakin juomaa. Kauan, kauan sitten. Ei onnistunut juotavaksi asti. Kefiiriä, vai mitäköhän olikaan joku " piimäjuoma ", siihen tarvittiin käymisainetta, en vaan muista mitä. Viiniäkin on itse tullut kokeiltua valmistaa. En vaan voinut sitä itse juoda. Alkoi närästämään. :)
PoistaSain joskus eräältä kurssikaverilta sherryn valmistusohjeen. Lienee tallessa vielä jossakin arkistojeni kättköissä. Reikäleipä siveltiin hiivalla. Punajuuresta sai väriä ja taisi tulla rusinoitakin mukaan. Käytettiin tietty aika. Ei muistaakseni kovin pian sitä pullotuksen jlkeen voinut nauttia. Maistoin sitten tarvittavan ajan kuluessa ja hämmästyin, että sherryn maku siinä oli.
Jäi kuitenkin juomatta, sillä kauan käyneenä astiassa lämpimässä, arvelin, ettei sen säilyvyydestä ollut takeita.
Voikukkaviiniä ajatusasteella oli kokeilla, mutta kokemukset omatekoisista käyttämällä tehdyistä juomista lopputulokset eivät ole onnistuneita.
Mustaherukanlehdistä - Louhisaaren juomaa, tai raparperisimaakin voisi kokeilla kesäjuomaksi. Ne luultavasti onnistuisivat, kuten nyt vappusimakin.
PoistaMeikäläisen taidot rajoittuvat siman valmistukseen. Muistan, että äiti oli tarkka siitä, ettei sima päässyt vain käymään liiaksi. Hän maistoi aina tarkkaan ja sitten alkoi aprikointi siitä, etteikö sima kuitenkin olisi vähän liikaa käynyttä..
PoistaVielä ehtisi juuri ja juuri laittaa simakattilallisen tulille vapuksi. Vaan ehtiikö tarpeeksi käydä ja rusinat nousta pintaan?
Mehumaijan perin äidiltä, aivan tuliterän, mutta annoin sen ystävälleni Lilille, jolla oli paljon marjapensaita ja tarvetta sille. Hän oli muuten kova valmistamaan kotiviiniäkin, maalaistalon monitaitoisena tyttärenä. Isänsä Arvi - ylempänä kommentissa mainittu - oli taas mestari kiljunteossa.
PoistaSäälittää nuo politikkoraasut
VastaaPoistavahingossa jos istunnoissa karkaa pierupaukut.
Valta maukasta on paremmiston pöydissä
eipä haittaa,
jos henki vierustoverilla kompostille lemuaa
Ah, miten ylevää on istua
pää pystyssä
takapenkillä
oman virka-auton kyydissä.
Kansan tuella
on ansaittu vakanssi
naama peruslukemilla
todistellaan: kaikki sujuu puolueelta kuin tiputanssi.
.
Riitelevä sakki johtaa
Poistaraha syynä monessa kohtaa,
rakkaus vain harvoin kohtaa
poissaolollaan tyhjää hohtaa.
Olenko mä hyväuskoinen narri,
Poistakun ajattelen poliitikon tekevän kutsumustyötä?
Tuntevan paineita, pelon persuksissa,
jos ei saakaan asioita aikaan ja äänestäjät pettyvät?
Valta tuo vastuun, ja virka-auto ei tarjoa suojaa.
Media sättii, ihmiset haukkuu,
suojaa ei missään,
kun palasiks revitään.
Maija! toksyttää senjorita,
Poistajos ihmetystä asiat aiheuttaa.
Politiikan porukoissa idealismi katoaa,
maailmaa ei yksilö voi paremmaksi muuttaa,
vaikka kurkku suorana
eduskunnan pulpetissaan asiaansa huutaa.
Omasta kutsumuksestaan politiikkaan lähtö on uskottavaa. Minulle on muodostunut näkymä, että kutsumuksen osa ammatissa hiipuu ajan myötä. Työn luonne taitaa olla sitä laatua. Pois lähtökään ei varmaan helppoa ole, kun on nalkkiin jäänyt.
PoistaToki tämäkin työ taitaa vuosien mittaan muuttua rutiiniksi, etenkin kun alun idealismi murtuu todellisuuden edessä. Huomaa, että omat ihanteet jäävät unelmiksi ja maailma onkin taistelukenttä. Valitettavasti.
PoistaPolitiikka on myös oikotie valtaan, jos ja kun pelaa korttinsa oikein. Ison firman johtajaksi ei ole juuri muita oikoteitä kuin raha ja syntyperä, mutta koko maan johtajaksi voi kokematon ja jopa osaamaton päästä hyvällä supliikilla hyvinkin äkkiä.
PoistaMinullahan on vähän omakohtaista kokemustakin politiikasta, kun isäni oli nuorena puolueen palveluksessakin ja istui parinkin kunnan valtuustossa vuosikaudet.
Kyllä näitä kuntien valtuustoissa toimivia ihmisiä on oppinut arvostamaan. Kullakin on takanaan ryhmä, joka luottaa häneen ja on äänestänyt häntä toimijaksi. Eivät ollenkaan turhia tyyppejä.
PoistaOlen itsekin aika otettu, vieläkin, kun minut valittiin työpaikkani, opettajien, luottamusmieheksi - silloin sanottiin näin. Jouduinkin melkein heti hoitamaan yhtä hyvin vaikeaa tapausta, jossa esihenkilöni epäpätevä puoliso oli viemässä tunteja pätevältä opettajalta. Olin kahden tulen välissä.
Muisto menneeltä ajalta
VastaaPoistaSumussa illan
maastossa sillan näen,
sillalla kävelee joutsen
suurena, ylväänä käy,
kun ihminen ohittaa linnun
joutsen häiriintyy,
ihminen pelästyy, kiirehtii linnusta poispäin
joutsen ei kuitenkaan mene lakoon,
ei myöskään yritä pakoon
vaan lintu on selvästi levoton ja kummissaan.
Mietin, mikähän linnulle tuli
kokiko se uhaksi ihmisen, joka sen lähelle tuli.
Osaavat ne eläimetkin johtaa,
omaansa kun muut jahtaa.
VastaaPoistaJoutsen on rohkea lintu. Olen itse väistänyt joutsenta, omassa rannassani, omalla reviirillä. Se oli pysäköinyt matalaan kaislikkoon, uiskenteli siinä pikkukaloja pyytäen. Ajattelin voivani kävellä siitä matalikosta syvemmälle uimaan, mutta ei. Joutsen kohentautui isommaksi ja alkoi uhkaavasti lähestyä minua. Minähän en selvempää signaalia jäänyt odottamaan, vaan kävelin takaisin rantaan, uimatta, hellepäivänä. Vaan onneksi tämä jäi vain yhdeksi kerraksi, sillä seuraavana päivänä se uiskenteli kauempana saaren kupeessa.
JOUTSEN
VastaaPoistaHalk’ illan ruskon auermaan
käy lento joutsenen.
Se laskee lahden hopeaan
ja soutaa laulellen.
Se lauloi: ”Auvo taivainen
on armas Suomenmaa,
sen päivä mennä levollen,
yökaudet unhoittaa.
Ja varjon siellä runsahan
luo koivut tuuheat.
On kultaa peili lahdelman
ja aallot vilppahat.
Sen onni ompi kallehin,
ken siellä rakastaa.
Sielt’ usko ompi syntyisin,
se sinne kaihoaa.”
Niin kaikui laulu kiitäen
yl’ aaltoin siintäväin,
ja joutsen armaan rinnallen
nyt souti, lauloi näin:
”Vaik’ on sun elos unelma
niin lyhyt, riittää se;
sä lemmit Suomen lahdella,
sä lauloit Suomelle.”
(Runeberg/Weijola)
(Och samma pä svenska, var så god:)
PoistaSvanen
Från molnens purpurstänkta rand
sjönk svanen, lugn och säll,
och satte sig vid älvens strand
och sjöng en junikväll.
Om nordens skönhet var hans sång,
hur glad dess himmel är,
hur dagen glömmer, natten lång,
att gå till vila där;
hur skuggan där är djup och rik
inunder björk och al,
hur guldbestrålad varje vik
och varje bölja sval;
hur ljuvt, oändligt ljuvt, det är
att äga där en vän,
hur troheten är hemfödd där
och längtar dit igen!
Så ljöd från våg till våg hans röst,
hans enkla lovsång då,
och snar han smög mot makans bröst
och tycktes kväda så:
Vad mer, om än din levnads dröm
ej sekler tälja får?
Du älskat har på nordens ström
och sjungit i dess vår.
Joutsen on ylväs ja kaunis aivan
Poistasitä katsellessa iske ei mielen vaiva,
jo heläjää sanat joutsenelle
ja hereää kieli ihmiselle.
Kauneus paljon anteeksi antaa
ja hellin käsin myös ohdakkeita kantaa,
nuppu loi kukkaa, kun joutsen luotiin
pumpulin pehmeydestä pinta suotiin.
Veteraanpäivän juhlallisuudet alkavat televisiossa kohta. Tämän tiesi pehtoori keroa, kun äsken istuimme pihakeinussa.
VastaaPoistaSotaveteraanit maassamme vähenevät. Kunpa heitä ei maahamme tulisi enää koskaan ainuttakaan.
Vaan ei ihminen opi kärsimyksistä. Surulliseksi vetää!
PIHAKEINUSSA ISTUNUT
PoistaKatveessa syreeninsilmuin
on tyttö istunut
pihakeinussa kanssa mielitietyn.
On muisteltu menneiden urhoin
sankaritekoja herkin mielin,
käsi kätehen eksyin hapuillen.
Kunpa ei koskaan enää
ihminen nousisi ihmistä vastaan.
Vaan oppiiko ihminen milloinkaan
rauhaa rakastamaan?
Keinuntaa
PoistaIhminen metka on olio aivan
kärsii se kaiken surun ja vaivan,
rakastaa ja unhoittaa tilanteen mukaan
opistako koppi, sitä usko ei kukaan.
Oppi on haurasta elämän kauraa
murenee saatossa ajan ja paikan,
rakkauden teot on uusia aina
niitä ei paina mennyt laina.
Ny on meinaten sillä lailla että onhan meitä vetskuja tollaset apaut 14 000.
PoistaMihkää loppunu olla...
Faktantarkistus kehanna jiähä poikkeen iinekselän samovaarin ääreltä?
Toivottavasti näistä veteraaneista jokunen vielä jaksaisi tulla seuraaviin itsenäisyyspäiväjuhliin. Oli melkoisen iso tyhjä tila, kun heitä ei enää näkynyt. Voisihan heille silti järjestää erillisen päiväjuhlankin.
Poista