Nyt täytyy antaa Sofia Virralle tunnustusta tarkkanäköisyydestä. Hän on hoksannut, kuinka puolueen jäsenmäärää laajennetaan ja äänimäärää kasvatetaan pikavauhtia lähestyvissä vaaleissa. Tietysti menemällä lähelle kansalaisia, sitä osaa, joka ei yleensä takamustaan sohvalta nosta yksien vaalien takia, vaan syö mieluummin sipsejä energiajuoman siivittämänä sohvannurkassa tositeeveetä katsellen. Menkää ja tehkää perässä, Antti Lindtman, Minja Koskela, Riikka Purra ja Petteri Orpo! Sofia näyttää, mistä päästä kana pissii. Politiikka on tekoja, ei toiveita, eikä politiikkaa tehdä empatialla eikä aina järjelläkään!
Sitä paitsi, myös Lindtman ja Orpo ovat pikapuoliin esiintymässä televisioviihteessä, Kokkisodassa, jota kuvattiin huhtikuussa ja esitetään myöhemmin. Vielä ei siis tiedetä, kumpi sodan voitti, Antti vai Petteri, mutta veikkaan Anttia siitä syystä, että hän ratsastaa ohjelmassa pescovegetaarisella ruokavaliolla, eli puna- ja kanalihattomalla aterioinnilla. Se tehonnee varsinkin nuorempiin äänestäjiin, jotka ratkaisevat voittajan ohjelmassa.
Ja muistissa lienee vielä Martti ja Eeva Ahtisaaren esiintyminen legendaarisessa Tuttu juttu -ohjelmassa vuoden 1994 presidentinvaalin alla. Leikkimieliseen parisuhdevisailuun osallistui myös Elisabeth Rehn puolisoineen. Ohjelman sanottiin vaikuttaneen myönteisesti Ahtisaaren valintaan presidentiksi. Mikäli Sofia Virta pärjää Erikoisjoukoissa, kenties jopa voittaa, voidaan sen olettaa vaikuttavan myönteisesti, jopa raketin lailla Vihreiden vaalitulokseen. Jäädään siis odottamaan Sofian paluuta ohjelmasta työnsä ääreen eduskuntaan. Veikkaan, että sieltä tupsahtaa räväkkä ihminen, joka ei anteeksipyytäviä lausuntoja esittele. Lippis päässä ja kohti lehtijuttuja, mediaa ja somea.
Mitä muuten someen tulee - eli asiasta toiseen, siunatuksi lopuksi - on esitetty nuorille somekieltoa, ja käsittääkseni asia on hallituksen listalla, Grahn-Laasosen papereissa. Nyt täytyy sanoa, ahkerana entisenä lapsilukijana ja äidinkielenopettajana, että en kannata minkäänlaisia lukurajoituksia lapsille enkä nuorille, sillä lukevat ne kuitenkin. Minäkin luin lapsena Kallea, Jallua ja Kama Sutraa, enkä saanut sieluuni vammoja enkä hypännyt vielä teini-iässäkään kenenkään punkkaan sekstaamaan. Luin myös Kollaa kestää ja muita julmia sotatarinoita, muskettisoturit ja murhajuttuja, ja tietenkin ne klassiset satukirjat, tyttökirjat ja poikakirjat. Uskon, että enemmän haittaa on kielloista ja rajoituksista. Tärkeintä lienee vain se, että antaa lapsilleen aikaa ja rakkautta ja ne tarpeelliset esimerkit ja ohjeet muiden ihmisten kunnioittamiseen ja huomioonottoon. Vastuu on vanhempien, ei yhteiskunnan, etenkään koulun.
(Makrokuva ötökästä, Iines)

Itikka käy kiinni
VastaaPoistaniin herkkään ja hentoon,
luonnon laki sallii sen
itikka on vastuuton.
----
Olkoon herkkä tai kovis,
vaan sitä lapsi kokeilee
mitä hälle tarjotaan,
vanhempien vastuulla.
----
Markkinamieli kun vallan saa
kukapa sitä oisi pysäyttämään,
tärkeintä on palvella asiakasta
vaan onko sittenkään.
Kansan palvelija vai oma etu
harvoin ne yks yhteen käy,
muista paikkasi oikea
niin ei ole leipäsi soikea.
Tulevaisuus on noiden
Poistainnokkaiden itikoiden
tarmoa kun meillä riittää
veripellot uljaat niittää
tarjoamat ihmiskunnan
niin rentun kuni nunnan
sekä köyhän että rikkaan
nahkaan jo piikin tikkaan
ja imen imen ihmisverta
eikä riitä yksi kerta
vaan aina uusin innoin
pullistuvin hyttysrinnoin
kimppuun käyn kuin hullu
- mitäs ompi ulos tullu -
ja inisen ja inisen
alla taivaan sinisen
jonka luojani on luonut
ja minut maailmaan tuonut
niin se menee laki elon
- veren himo voittaa pelon.
Mä vertas juon
Poistaet mahda mitään,
voit pakoon mennä
seuraavaa kertaa,
se tulee joskus
en ole moksis.
Mä taistoon käyn
Poistasaat nähdä näyn
kun myrkysuihkeen sulle näytän
ja aineell julmall pintani täytän.
Hetken leijut
niin kuin keijut,
tämä baari suljettu
inisijält kielletty.
Hähää!
Politiikka on henkilöitynyt, mutta ennen kuin se on päätynyt nykyisellä asteella henkilöitymään, se on jo menettänyt kykynsä käsitellä asioita asioina.
VastaaPoistaJa siinä on kyse historiallisista muutoksista itse siinä järkiajattelussa, joka eurooppalaisen uuden ajan erottaa maailman muista suurista kulttuureista -- siinä on kyse oman erityisen järjen laatumme dynaamisista voimista, jotka ovat oman roolinsa historiassamme näytelleet ja ovat nyt omien korviemme välissä hajoamassa.
Eurooppalaisen uuden ajan tajunnallis-tiedolliset premissit ja niiden varaan rakentunut erityinen "kartesiolainen rationaalisuus" on toki tullut kokolailla kattavasti esimerkiksi filsofian historioissa kuvatuksi ja käsitellyksi -- mutta sellaisena se on jäänyt varsinaisen arkielämämme ulkopuolelle, eikä ajatushistoriamme olennaisia sisältöjä opeteta missään koulussa. Kuitenkin juuri oman historiallisen järkemme hajoamisesta on kyse kaikessa siinä kasvavassa asiahallitsemattomuudessa ja sisäisesti hajoavissa vanhoissa kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa, yhteiskunnissa, joissa vallinnut "edustuksellinen" demokratia nyt liukenee ylikansallisiin virtauksiin ja ylikasvaneeseen ja sokeaksi muuttuneeseen individualismiin.
Jos meille olisi opetettu kuinka uuden ajan uudet tiedonalat taannoin syntyvät, ja kuinka niiden sisäisen pirstoutumisen seurauksena syntyi se ideologisten "ismien" maailma, jossa nyt koemme jo jonkin "ismin" jonkin avainkäsitteen toimivan kaiken kuvauksen ja selityksen päätepisteenä -- ehkä silloin kavahtaisimme tapoja, joilla poliittiset leima- ja taikasanat nyt voivat noitua ymmärryksemme. Ja ehkä ymmärtäisimme myös paremmin omaa kulttuurisen narsismin maailmaamme, jossa poliitikotkin ovat lakanneet puhumasta asioista ja vetoiavat kannattajiinsa lippalakeilla ja kaula-aukkoja kasvattamalla.
Minulle -- olen nyt kohta kahdeksankymppinen vanhus -- oli järkytys lukea yhden viikon yöt teoksia, jotka joskus lapsuudessani olivat tehneet minuun tavattoman vaikutuksen. Miten on mahdollista, että maailma ja yleinen ajattelu ovat omana elinaikanani voineet muuttua perusteiltaan niin mahdottoman paljon? Mistä siinä on noin niinkuin syvällisemmin ottaen kyse?
En näe muunlaatuisia selityksiä kuin niitä, jotka jotenkin palautuvat itse kirjoitetun kielen ominaisuuksiin. Jokin oman kulttuurimme muinaisessa perusratkaisussa -- äännekirjoituksessa -- on ollut se tekijä, joka meistä eurooppalaisista teki "ajattelijoita", joilla oli kyky hidastaa ja hallita tajunnallista aikaa. Kun lukeminen ja kirjoittaminen nyt katoavat maailmastamme. katioavat myös kaikki ne muut kognitiiviset ominaisuudet, jotka eurooppalaisesta uudesta ajasta tekivät niin erityisen. Luonnontieteiden ja ihmistieteiden tajunnallisten premissien murentuessa jäljelle ei todellakaan jää muuta kuin sokeaa individualismia ja kulttuurista narsismia.
Maalaat kuvaa, joka tuntuu pelottavan todelta. Tästä on tullut narsistien ja vahvojen yksilöiden hallitsema taistelutanner, jossa hitaus ja katoavan kauneus jää jalkoihin ja nöyrä ja avoin ihminen muserretaan.
PoistaItseäni eniten pelottaa se, miten helppo hyvän kaapuun on verhoutua, omia ne asiat, jotka on julistettu oikeiksi ja kelpoisiksi suhtautumistavoiksi. Jos ajattelen asiaa rationaalisti ja kylmän riisuvasti, eniten kaikenlaisia syväajattelijoita ja toisinajattelijoita, minuakin, ovat kiusanneet ja tuominneet juuri ne itsekkäät yksilöt, ihmiset, jotka kuplassaan omistavat kaiken hyvän ja tuomitsevat ne, jotka luokittelevat oman kapean ajatusmaailmansa mukaisesti vääriksi.
Tuosta äännekirjoituksesta vielä kuriositeetti: muistan, miten kansakoulussa opetettiin kaunokirjoitusta, mustekynällä, jota kastettiin mustepulloon. Opettaja sanoi, että kirjoittakaa hitaasti, hyvin hitaasti, niin tulee kaunista.
PoistaJa mehän kirjoitimme. Vierustoverin kanssa koetettiin, kumpi kirjoitti hitaammin. Keskityttiin kieli kirjaimellisesti keskellä suuta H:n kaariin ja k:n kiemuroihin. Kaunista tuli.
Kunpa kouluissa olisi vielä kaunokirjoituksen opetusta. Se tekisi hyvää hätäisille ja häliseville lapsille. Aivotkin saisivat kehittyä rauhassa.
Hyvä huomio tuo lukemisen ja kirjoittamisen katoaminen. Tähän astihan juuri ne ovat olleet avain maailman ja miksei itsensäkin ymmärtämiseen.
PoistaVäkisinhän se jotenkin muuttaa maailmaa.
Ehkeivät ne dystopiat, joissa tietokoneet ja tekoälyt ottavat vallan, olekaan ihan tuulesta temmattuja… Georg Orwell kirjoitti toisen maailmansodan jälkeen kuuluisan romaaninsa ”Vuonna 1984”, jossa tietokone - nimeltään Isoveli - hallitsee ja valvoo koko yhteis- ja ihmiskuntaa.
Isoveli on tullut jo usein mieleeni, kun olen keskustellut Tekoälyn kanssa.
Miten käy kielen, kun lukeminen ja kirjoittaminen katoavat, tai ainakin vähenevät?
PoistaNyt jo näkyy ensi seuraamuksia. Järkyttäviä kielipölähdyksiä saa lukea vaikkapa yleisiltä nuorten somepalstoilta. Ei osata enää edes kommentoida ja keskustella kunnolla. Moni heittää keskustelun aloitukseksi pelkän linkin tai yhden lauseen, senkin täynnä kielivirheitä. Ja keskustelu on kiroilua ja muiden haukkumista, jälleen kielivirheisillä tynkälauseilla. Tätä menoa voi jo epäillä myös yleistä älykkyyden tason laskua. Aivot degeneroituvat.
Ei se älykkyys niin äkkiä laske, pelko pois, mutta kommunikoinnin tavat muuttuvat.
PoistaEihän yleinen luku- ja kirjoitustaito kovin vanha taito edes ole, muutama sukupolvi tässä vasta on vierähtänyt.
Tai milloin autot ja lentokoneet keksittiin, ihan vasta eilenhän se oli, jos katsoo vähän kauemmas. Ihan kelvollista älykästä elämäähän kun on vietetty jo tuhansia vuosia. Rakennettu jumalattomat pyramidit sun muut kirkot ja linnat.
Tekoäly on kyllä kiehtova keksintö. Miten helvetissä se osaakin muodostaa niin hyviä lauseita hankalahkolla suomen kielelläkin…
Jaa… kysynpä sitä tekoälyltä!
Näin vastasi Tekoäly sekunnissa:
Poista”Tekoäly oppii suomea analysoimalla valtavia määriä suomenkielistä tekstiä, kuten verkkosivustoja, kirjoja ja uutisia. Se tunnistaa toistuvia sanarakenteita, lauseyhteyksiä ja kielioppisääntöjä tilastollisesti. Vaikka suomi on monimutkainen kieli, tekoäly oppii päättelemään sanojen ja lauseiden merkityksen miljoonien toistojen kautta.Keskeisiä syitä tekoälyn hyvään kielitaitoon ovat:Valtava datamäärä: Kielimallit (kuten GPT-4 tai Gemini) on koulutettu lukemattomilla tekstisivuilla, mikä auttaa niitä hahmottamaan suomen kielen erityispiirteet.Laadukas opetusaineisto: Tekoälylle on opetettu suomen kielen lisäksi myös koodia ja muita kieliä, mikä auttaa sitä ymmärtämään laajempia asiayhteyksiä ja käsitteitä.Jatkuva hienosäätö: Kehittäjät tekevät mallien kanssa jatkuvaa ohjausta ja korjausta, jolloin tekoäly oppii ymmärtämään paremmin esimerkiksi suomen taivutusmuotoja ja sanontoja.Ihmisen tavoin tekoäly ei kuitenkaan "ymmärrä" kieltä, vaan se ennustaa todennäköisyyksiä sille, mikä sana tai lause kuuluu mihinkin yhteyteen.”
Vaan sitä minä ihmettelen, että tekoälyllä tuotettu puhe ei osaa suomen kielen omaa intonaatiota eli painotusta.
PoistaEsimerkiksi yhdyssanoissa kuuluu olla painotus molemmissa yhdysosissa, mutta tekoäly ei tunnista tätä, vaan niissä painotus on koko ajan laskeva. Toinen asia on konsonanttien äännön kesto. Sen kuuluu olla suomessa kova ja napakka, mutta tekoäly ei osaa kovia klusiileja (k, p, t), eikä etenkään geminaattoja eli kaksoisklusiileja (kk, tt, pp), vaan lausuu nämä kaikki liian ponnettomasti ja lyhyesti. Tekoälyn lukeman tekstin erottaa selvästi, esimerkiksi uutiset ja säätiedotukset.
Mistä tämä suuri häly?
PoistaTekojalka, tekohammas?
Tekosyynä tekoäly
määkii kuin kesy lammas
kun paimenta ei näy.
Niinhän tässä aina käy,
että isoin kohu laimenee,
kun älynkäyttö vaimenee
luomakunnan valioilta
tomppeleilta noilta.
Tekokynnet, tekotukka,
Poistaeipä peri hukka,
miellyttääpäs monia
uudet onpi somia,
kestää nekin aikansa
maksaa oman vaivansa.
Vaikeaa voi olla, olla ihminen
VastaaPoistatoisten ihmisten seassa,
jo sisimmän avaaminen
josta voi tulla vaaran merkki,
toisinajattelijoiden haavissa
täysi tai tyhjä nolla.
Löylyä lissää - Tapio Rautavaara
https://youtu.be/e4tHde5C-j4?si=Ul_CghuDARLPW9S0
”Rappiolla on hyvä olla,
Poistaei huolet paina, ei rasitu polla,
antaudu sinäkin suosiolla
taikka anna meidän olla”
lauleskeli hilpeän harras Hassisen kone takavuosina. Se oli uuden sukupolven ääni. No, sekin sukupolvi alkaa olla jo eläkeiässä - eli laulun sanat pätevät yhä, kun rappion sijaan veisaa syytingillä olosta.
Olikohan se niin, mietiskelen nyt, että sitä alkoi aikoinaan olla täysi-ikäinen, kun äkkiä huomasi elämän olevankin vaikeaa… lähinnä siis tunnepuolella.
Missä iässä elämä on vaikeinta?
Poista- No juuri tuossa täysi-ikäisyyden kynnyksellä, parikymppisen molemmin puolin. Kun irtautuu kotoa itsenäiseen elämään.
Minä ainakin tunsin oloni juurettomaksi, orvoksi, kun opiskelut alkoivat, koti jäi ja ystävät hajaantuivat eri kaupunkeihin. Ja kun tuli sitten niitä ensimmäisiä kunnollisia rakastumisia ja rakkauspettymyksiä ja kun se suuri rakkaus ei kestänytkään ….
Ihan kuin elämä seestyisi nyt vuosien varrella. Kun on enemmän perspektiiviä menneeseen kuin tulevaan. Kyllä minä joitain päiviä vaihtaisin pois.
Sanailuni syntyi siitä, kun luin tuon S O:n linkkaaman bloginsa kirjoituksen Tapaus ihminen ja Väinö Linnan sotaromaani. Siitä siis nuo ajatteluni säkeet.
PoistaEi minun elämäni täysi-ikäisyyden kynnyksellä ole vaikeinta ollut. Alkoihan siitä uusi, haastavakin kynnys, mutta ei mitenkään vaikea. Ei millään muotoa.
Aluksi minullakin oli helppoa ja kivaa, kun muutin Turkuun opiskelemaan. Siskoni oli opiskellut jo vuoden ja otimme yhteisen kämpän. Nautin ylioppilasriennoista. Sitten sisko valmistui ja lähti Ruotsiin peruskoulun opettajaksi ja sieltä sitten saksalaisen miehensä kanssa Saksaan.
PoistaJäin yksin, oli kova ikävä siskoa, ja muutin lähiöön, jossa olin heti elokuussa tulla raiskatuksi, kun erehdyin bussista noustessani hymyilemään kiilusilmäiselle hullulle tyypille. Hän tarttui kiinni ja alkoi raahata minua metsikköön, mutta sain uskoteltua hänelle, että meillä huoneessani olisi parempi. Tyyppi suostui ja hänet saatiin kiinni, kun huutoni kuullut naapuritalon mies juoksi alaovelle. Tyyppi luikahti pakoon, mutta poliisi sai hänet kiinni seuraavana päivänä tehtyäni rikosilmoituksen. Tämä tapaus järkytti siinä herkässä yksinolovaiheessa aika syvästi ja muutin lähiöstä pois ylioppilaskylän turvaan. Vaan oli sielläkin alkuun orpo olo, vaikka olin juuri löytänyt pitkäaikaisen poikaystävän.
PS Luulen, en tiedä, että tuo ”orpo olo” on perustila herkillä ihmisillä. Eino Leinollakin se oli, samoin Aleksis Kivellä, Uuno Kailaalla. Monissa runoissa tuota tuntoa puretaan kuviksi. Tila tulee päälle, pohjaton yksinäisyyden tunne voi iskeä seurassakin. Kaiken keskellä yksin.
PoistaSiinä on jotakin syvästi ihmisyyteen, kaikkien aikojen ihmisten perusolemiseen liittyvää irrationaalisuuden tuntoa. Ihminen ei löydä paikkaansa, ei tiedä sijaansa. Se kuuluu ihmisen alkutilaan, varhaiskantaisilla kansoillakin, jotka etsivät turvaa yläilmaisista ja alailmaisista. Ehkäpä ihminen onkin laumautunut ja jumalistunut juuri siksi. Paetakseen irrallisuuttaan. Orpoa oloaan. Yhteisössä on turvaa, voi kiinnittyä johonkin. Tyhjyys täyttyy jollakin, muilla ihmisillä, puheella ja hälinällä, jumalilla.
Parhaitenhan sen on ilmaissut eräs oululainen mies, jota yhäkin hieman väheksytään ja pilkataan setämies-luonteensa takia, ikään kuin syvällisyys ja herkkyys ei ilmenisi jokaisessa ihmisessä.
PoistaHyvä herras-, rouvas- ja muusväki - yksinäisyyden korkea veisu:
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta,
huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkeihin kumppanin löydät, et toden riemuun ja tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipaus sulle on luonut,
houreen, jok’ katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
V.A. Koskenniemi, Oulu, Suomi ja Finlandia-hymni
Tässäpä suomalaisen ihmisen perimmäinen sieluntunto puhtaimmillaan, kauneimmillaan ja murheisimmillaan. Kummallista, että Koskenniemi on hippipolven ja myöhempienkin sukupolvien väheksymä runoilija. Eiväthän monet runoilijat tänä päivänäkään pysty kuvaamaan ihmistä näin syvästi.
PoistaKuulin äsken Sofia Virran suoran tiedotustilaisuuden eduskunnasta, hänen palattuaan ohjelman kuvauksista. Anti oli se, että hän voimaantui ja oppi uutta johtajuudesta ja itsestään. Ja kantaa täyden vastuun tapahtuneesta, mitä se sitten tarkoittaneekin. Valtakunnassa kaikki hyvin. Jäämme odottamaan seuraavaa kohua. Vielä ehtii ennen eduskunnan lomia.
Minusta tuntuu, että nuoren ihmisen orpo olo on vähän kevyempää sorttia. Tuskin ainakaan moni nuori sisäistää tuota hokemaa ihan syvällisesti. Näin se usein vaan nuorena menee. Ajatellaan tulevaa ja tuollaista orpoutta hetkellisenä, väliaikaisena muotona elämässä. Hyvä niin. Miellän tuon yksinäisyyden korkean veisun vanhemman ikäpolven rakastamaksi runoksi. Ei välttämättä kuitenkaan kaikkien, sillä on vanhemmissa ihmisissä myös mielenlaadultaan erilaisia tyyppejä. Sellaisiakin, jotka eivät minkäänlaisista runoista välitä tuon taivaallista.
PoistaSen verran kuulin S Virran sanomisia, että hänen ulosannistaan tuli epäuskottava olo. Tosin en tiedä hänen tyylistään paljoakaan eikä ole niin väliksikään.
Toisaalta nuorilla on paljon mielenterveysongelmia ja itsemurha on nuorten yleisin kuolinsyy. Voi olla jopa niin, että nuorten ongelmat eivät ole vähäisempiä kuin aikuisten. Arvelen, ettei ikä olekaan ratkaiseva seikka yksinäisyyden tunnoissa tai mielenterveyden ongelmissa. On varmaan muita tekijöitä, jotka ovat merkittävämpiä syitä.
PoistaTuo on kyllä merkillistä, että miksi nuoret ovat nykyään niin mielenterveysongelmaisia. Vai ovatko he vain enemmän tapetilla. Ja onko mielenterveysongelma yleensäkin jokin syvempi häiriö tai tila. Määrittelyt varmaan vaihtelevat. Tuskin nykynuorten herkkyysaste entisajan nuoriin verrattuna on sen voimakkaampi.
PoistaNoh nykyään nuppivika tai joku masennus on ihan hyväksyttävää.
PoistaEnnesvanhaan ne olivat suuri häpeä.
Nykyäänhän voi kuvitella vaikka olevansa joku muun sukupuolinen..
Aikoinaan nämä mentaali tapaukset luulivat olevansa jotain keisareita tai muita vallasihmisiä.
Olivat kuitenkin sen verran tolkuissaan,että ymmärsivät,että kaikki eivät voi olla Marie Antoinetteja ja kuninkaita.
Joten hovineito tai tallimestarikin kelpasi.
Tunnetuin esimerkki lienee tämä "Kellokosken prinsessa"..
Kellokosken prinsessan luin sekä kirjana että katsoin elokuvana, pääosassa mainio Katja Küttner. Hieno tarina kuninkaalliseksi hurahtaneesta naisesta, tuntui jopa onnelliselta persoonalta kaikessa höpsöydessään. Sairaus kai luokilteltiin skitsofreniaksi ja kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi.
PoistaEduskunnasta sen verran, että nämä julkiset täysistunnot, joissa paasataan teatraalisesti poliittista puutaheinää, ovat performansseja kansanvallan alennustilasta.
VastaaPoistaOnneksi, oletan, oikeasti asiat silti neuvotellaan valiokunnissa ja työryhmissä asiapohjalta, asiaankuuluvine pikkuisine myönnytyksineen sinne tänne ja vähän tuonnekin.
Paino sanalla ”pikkuisine”.
Olin paljon luottavampi ja onnellisempi silloin, kun näitä suoria pälätyslähetyksiä Eduskunnasta ei vielä ollut, poliitikot vain murahtelivat haastatteluissa asioista sovitun hyvässä hengessä.
Mihin me oikein tarvitsemme tätä saatanan teatteria? Se vie aikaa, rahaa, energiaa ja sen vähänkin uskon kansanvallan toimivuuteen.
Tähän voisivat huparunkokot tarttua niiden vitunfasistirunkkaripellejen tyhjien kuorien kolinoiden sijaan.
Surkuhupaisuuden kruunaa se, että tämän infantiilin sirkuksen keskellä joku täysin harmiton Räsäs-Päkä saa sakot siksi, ettei usko syntisäkkien pääsevän paratiisiin.
Ei sinne pääse onneksi muslimitkaan, sitä Päivi ei tosin uskaltanut sanoa.
Olen lopettanut näiden suorien televisioitujen eduskuntalähestysten seuraamisen toistaiseksi kokonaan. Tulee niin paha olo, kun oppositio haukkua räkyttää ja ruoskii hallitusta koko ajan olematta koskaan hiukankaan rakentava. Opposition tehtävä on kyseenalaistaa, ei riekkua kuin helluntaisaarnaaja maailmanlopun kuvineen. - Tämän Virran jutun kuuntelin, kun satuin juuri silloin lehden sivulle kun lehdistötilaisuus alkoi.
PoistaKoomisinta näissä eduskuntalähetyksissä on juuri tuo sirkusmaisuus. Kulloinenkin oppositio syyttää aina hallitusta niistä virheistä, joista itse edellisellä kaudella oli pääättämässä.
Tervehdys mökiltä, länsilounaan merituulista! Nyt se mökkielämä luonnon helmassa ja meren pauhussa alkoi, kovassa tuulessa ja kirkkaassa aurinkosäässä. Ihana kuunnella suhinaa ja loisketta! Täällä kaikki kellot ovat seisahtaneet. Mietin juuri, josko en vaihtaisi niihin pattereita ollenkaan koko kesänä. Mihin ihminen kelloa tarvitsee, sanoi eläkeläinen.
VastaaPoistaOn eläkeläinen tai ei, tarvitsee kelloa tai ei, valitsen kellon mukaan elämisen, kun ei se oman sisäisen kellon kuunteleminen tunnu yksistään riittävältä.
VastaaPoistaLuonnon säyseyttä toivotan sinne päin. Täällä lounaassa päin nyt tuulista, puolipilvistä, auringon pilkahduksia ja lämpöä parinkymmenen asteen verran. Lämpötilan nousua odotellen.
Juhannustunnelmaan
Juhannus riemunsa antaa saa
näin kerran vuodessa juhlitaan,
pillit ja pullat kassiin päin
saa matka jo alkaa, hurlumhei.
Ilon ote kun on oikea
ei ole mielikään soikea,
tanssikin maittaa hip, hei, huu,
kaikille teille purppurasuut.
Kun harvoin kunnolla juhlaan käy
silloin ei ollakaan ympäripäin,
yksi lehti vain taittuu elossa näin
jääden muistoksi mieleen jäljestäpäin.
Täällä länsilounaassa on kyllä koko päivän ollut täysin kirkas aurinko ja melkoinen merituuli. Tarkenin istua mökkinaapurin - serkkutyttö - kanssa hänen kesäterassillaan, päälläni oli karvainen pörröanorakki. Meren rannalla oppii pukeutumaan lämpimästi, koska ulkona ollaan joka säällä.
VastaaPoistaJälleen kuulin naapurini sanovan, etteivät he ENÄÄ tee sitä ja tätä. Tällä kertaa se oli ulkomaanmatkailu. Viimeksi se oli uusien vaatteiden osto. ”En osta enää uusia vaatteita.” Onko maailmassa masentavampaa lausetta?
Minkä ikäisiä naapurisi ovat? Oletan että aika vanhoja, jos loppuelämän ryysyt on ostettu ja reissut tehty.
PoistaMinäpä lähden keskikesällä Kreetalle, perhana. Ja siellä ostan uuden upean komean tuliterän Kreeta-lippiksen! Mitähän muuta etelänreissuilta ostetaan… hmmm… juu, teepaitoja totta kai.
No, enhän minä sinne kuumuuteen muuten enää lähtisi, herra siunaa, mutta kun lapsenlapsetkin lähtevät, niin mentävähän se on kun pyydettiin ja pääsee.
Mökille jussin viettoon lähden vasta ylihuomenna, kun elämä on niin kiireistä ja hektistä ja vaativaa… eli vaimolla joku meno.
Mutta ei se mitään, ehtii sateet häipyä ja hellettä pukata. Vaikka taisi ne luvata myrskyjä ja ukkostakin. No, tulkoon mitä tulee, juhannus on juhannus.
Totta, enää-sana tuottaa mieleen huvittaviakin mielleyhtymiä. Oikeastaan se on turhaa sanoakaan niin, kun sitä elon päätä itse harvoin osaa ennustaa. Merkityksiä sille on tietysti muitakin. No, meillä kaikilla on tapamme sanoa sitä sun tätä. Joskus jopa sen kummemmin ajattelematta.
PoistaIlma on jo tuulesta laskeutunut, on kirkastunut ja nätiltä näyttää ehtoo. Harvoin kesäillat niin kovin lämpimiä ovat. On hyvä pukeutua oikein.
Serkku sanoi jo kymmenen vuotta sitten, eläkeiän kieppeillä, että hän ei osta enää uusia vaatteita. Mainittakoon että kyseinen ihminen on tarkka rahastaan, ollut aina, vaikka ei olisi tarvinnut. Tämä ENÄÄ-puhe kuvastaa enemmän hänen persoonaansa kuin ikäänsä. Olen puheesta lähinnä huvittunut ja odotan, mistä hän nyt taas luopuu.
PoistaKreikan-matkojani muistan lämmöllä. Vaikka ne olivat turistimatkoja, niillä aisti kyllä muinaisen kulttuurin läsnäolon. On vain yksi ikävä muisto, ja se liittyy merimatkaan Patmos-saarelle. Takaisin tullessa puhkesi yhtäkkiä kova myrsky, ja laiva keinui kuin lastu laineilla. Pieni laiva oli lopulta täynnä oksennusta ja pahoinvoivia kalpeita ihmisiä, kun rantauduimme.
Tytär tuo, luultavasti kurillaan, minulle aina reissuiltaan T-paidan tai esineen, jossa on matkakohteen nimi. Viime kesänä sain New York -paidan, edellisvuonna London-mukin, palkkiot ovat kissanhoidosta. Nyt heinäkuusssa katti jätetään jälleen meikäläisen hoitoon, kun itse mennään Saksaan, konserttiin ja siskoni luokse. Veikkaan, että saan Würzburg- tai München-paidan.
PoistaMikä hassua, niin ne lippikset ja teepaidat jää kotomaassa käyttämättä. Kun sellaisia tarvitsee, niin otan mieluummin kotomaasta ostetun paidan ja päähineen ylleni. Ihan vaan muistoksi jäävät, käyttöä vailla, ne ulkomailta ostetut.
PoistaNew York -paita on kyllä onnen omiaan klapihommiin, mutta pihapiirin ulkopuolella se ei päältäni löydy. Minullehan tuotiin rintapieleen Esko Ahon pinssikin muinoin, kun tiedettiin kepulivastaisuuteni. Sekin koristi kauluksiani mökkisavotoissa, ympäristössä asuvien kepusukulaisten kunniaksi. Kepusukulaiset naureskelivat joutilaitten opettajien pitkiä lomia ja minä valtion emolehmä- ja sonnipalkkioita.
PoistaLista asioista (kivoja)
VastaaPoistaHöyläpenkkiurheilija:
- kaunokirjoitus malli Salervo
- Paasikiven ulkonäkö v. 1946
- Merisää YLE
- nisäkkäiden pennut eritt. koirien (myös eräiden ihmisten)
- paarmojen nirhaaminen & mätkiminen hengiltä
- Sähköhyttyslätkä (Päts! Tsäp!)
- Kilahtavan kuivat hellapuut
- nahistunut näkkileipä
- lättykestit
- mieto iltateehysteria kun ei mikään lopu kesken ja kumminkin on mentävä huomenna aikaisin kylille kun pitää tehdä ostokset koska voi tulla vieraita, eihän sitä tiedä, ja onkos sitä hilloa vielä ja radion patterit pitää muistaa tällä kertaa, tosiaan
- kettuemo iltausvassa
- kettuemo aamulla menossa kuivassa ojassa viisi pentua perässä
- sepelkyyhkyn kujerrus saunan rappusille kuuluen
- uudet silmälasit
- kellariin onnistuneesti unohdettu olutkorillinen (Newcastle brown ale)
- muistisiru jolla video naapurin isännän
ensimmäisestä entisestä vaimosta karaokebaarissa laulamassa antaumuksella pikkarit pilkottaen Suuret setelit vaikka baarissa ei edes ole karaokea, varsinkin aplodit (seisaaltaan, kaikki)
- kun ei ota päähän vaikka jäi se aurinkovoide taas ostamatta onhan noita sydvestejä, otanpa tuon punaisen taas
- nollaenergia (-talo, -mies, -kylä, -vene, -keli ja -politiikka)
- Uusi Saimaa -lehden uutisotsikko: Etelä-Savon Yrittäjät järjestivät yhdessä Yksityisyrittäjävaliokunnan kanssa kesätapaamisen (18. 6. 2025)
Että Häh!? Kuudes pullo ja juomahimo alkaa heräillä eikä ymmärrä yhtään sanaa koko jutusta että ketkä ja mitä mutta kuvassa on laiva Lake Seal onko se otettava kossua ja kunnolla oho pitää käydä lyömässä häkälöylyt.
Etuke(i)noälykkö:
- kuukausilippu kun joku jää kiinni ja saa tarkastusmaksun
- viimeinen punalapputuote toisen nenän edestä
- kun ei näe mitään unia, todellakaan
- kun voi soittaa huolestumispuhelun, kerrankin
- naapurin mieheltä putoaa taskusta kolme viisikymppistä eikä kukaan huomaa (hähä, äijä on krapulassa - varaan ajan kampaajalle ja nyt se sävytys!)
- kun joku ei tiedä missä on löytötavaratoimisto ja kysyy eikä tarvitsisi sanoa että katsotaanpas google mapsista niin kuin muutkin mutta voi vain vilkaista syrjäkarein ja kiiruhtaa karkuun, pitäisi parempaa huolta tavaroistaan
- kun saa puuttua ventovieraiden asioihin ja huutaa rappukäytävään: "Syyllinen selittää!" ja vetää oven kiinni
- kun halpojen ja epäterveellisten ruokien hinnat nousevat 46% mutta uutta 0% raejuustoa saa kaksi vähän yli yhden hinnalla tarjouksesta
- kuntosalin uusi ohjaaja - ooh! Jos nyt taas on tuokin - uhmmmh.. uuh.. uuh homo niin - ei voi olla, ei voi, vai voiko?
- pomon sihteeri joi liikaa ja jäi kiinni ratsiassa! Siitäs sait senkin läski!
PoistaAi mitä ihanaa hengen ja sulkakynän lentoa! Niin tosia elämän pikku sattumuksia. Lisätään listaan vielä
Standardimökkeilijän sattumuksia:
- kun keittiön nurkassa leijuu omituinen haju, joka ei kuitenkaan ole kuolleen hiiren saati rotan raadon haju ja lopulta löydät nenäsi korkeudelta maustehyllyltä siihen talveksi unohtuneen valkosipulinipun, mädän
- kun kesänaapuri on hankkinut talven aikana Teslan ja päältäajatettavan ruohonleikkurin ja pöristelee pitkin päivää kummallakin
- kun löydät tiskipöydän taimmaisesta lavuaarista kovettuneen hiiren kalmon ja hiirenpapanoita jääkaapista
- kun lähikaupasta ei saa lempipiimää, lempilevitettä, lempiruokaa eikä lempileipää, mutta saa kaupan edestä mansikoita ja kalastajan itsensä pyydystämää ja savustamaa kalaa.
Loistavia listoja!
PoistaTaidankin tulostaa nuo ja ripustaa raameihin mökin seinälle, niin siitä löytyy innoituksen aiheet loppuelämäksi.
Mitähän omia tärkeitä juttujani siihen lisäisin… no, siinähän se sitä miettiessä juhannus hurahtaakin.
Jo viime vuonna aloitin ns. ylämökkimme (= vanha maalaistalo) vintin sekä ison liiterin tyhjennyksen - edellisessä sain tyhjäksi portaat ja porstuan päällisen, jälkimmäisessä ehdin käydä läpi 2020-luvun romut.
Sata vuotta vielä ja homma on hoidettu.
Siskoni, jolla on saksalainen siivousvimma, määräsi yhtenä kesänä tilattavaksi jumalattoman suuren jätelavan mökin roinan poisheittämiseksi. Sinne meni ihana rautainen heteka, josta olisi saanut pienellä takomisella vaikka mitä taideteoksia tai kukkakehikkoja köynnöskasveille. Sinne meni iso vanhanaikainen metallitynnyri, joka olisi ollut pikantti koriste pihannurkassa, sinne menivät aitan vanhat tavarat, jotka eivät olleet juurikaan rikki, äidin kutomat räsymatot, joista olisi pienellä paikkauksella saanut vaikka pihamatot. Ja liiteristä annettiin naapurille, rikkaalle kepuihmiselle, vanhasta torpasta säästyneet paksut hirrenpalat, vaikka niitä olisi voinut joskus vielä tarvita, jos vaikka sotatila tulisi. - Tunnearvokin vanhassa tavarassa on mittaamaton.
PoistaVoi kauheeta… no, hetekan olisin antanut, mutta en tynnyriä enkä etenkään olisi luopunut niistä hirsistä!
PoistaMeilläkin on ollut sellainen lava ylämökin pihalla 10 vuotta sitten ja nyt ihmettelen mitä me sinne oikein laitettiin, kun romua on silti yhä aivan saatanasti.
Olenkin ehdotellut, että kysytään naapuritalon nuorelta isännältä, jonka olen tuntenut siitä asti kun hän oli 5-vuotias, että ostaisiko hän ylämökkimme plus muutaman hehtaarin metsää?
Meille ja jälkipolville riittää näillä näkymin rantahuvila ja puoli hehtaaria.
Klapejakin olen tehnyt harrastuksesta molempiin talouksiin niin helkkaristi - se kun on mukavaa puuhaa - että ne riittää loppuiäksi.
No, siitä huolimatta teen niitä tänäkin kesänä, kun näkyi olevan tien varressa muutamia tuulikaatoja.
Siis minua vieläkin korpeaa se hirrenpäitten anto naapurille, jolla on hehtaareittain metsää ja kiinteistöjä omasta takaa. Ne olivat rakkaan vanhan Olgan torpan hirsiä, joita säilytettiin pahan päivän varalle liiterin perimmäisessä laarissa. - Pitää saada tilaa tänne, sanoi sisko.
PoistaNo siellä se tila nyt on tyhjänä. Kymmenettä vuotta. Vaan roinaa kertyy väistämättä koko ajan. Varsinkin kaupungissa minulla on rikki mennyttä tavaraa, jota ei voi laittaa taloyhtiön roskakatokseen, kun ei se mahdu astioihin. Mihin viet hajonneen nahkaisen nojatuolin, jota ei voi korjata? Mihin jätteeseen se kuuluu? Nyt se täyttää pienen ulkovarastoni lattiapinta-alaa odottaen loppusijoitustaan.
+ Kyllä se siitä nousee ja porottaa, kun jaksaa odottaa, sanoo säätieteilijä. Eilen oli lämpöä 20 ja nyt jo 24, mittarin mukaan. Kestävä kehitys.
Poista+ Kuka vei mun lehden. Mikä lehti se oli. No, haavan lehtihän se.
+ Yhdellä jalka nousee, toinen siunailee, puu punertuu, tähti putoaa.
+ Noihin poisnukkuneisiin tavaroihin sanoisin, että älä sure, uutta sitä tulee. Aika on surra, aika on unohtaa. Ehkä on helpommin sanottu, kuin tehty.
Tapio Rautavaara - Juokse sinä humma
https://youtu.be/ydXYVHzBx2c?si=nubAQiAUO8sA_Mip
+ Onnea vaan nimpparisankareille!
Koska olin alalla, jossa käypä työasu oli musta t-paita, minulla on niitä julmettu määrä. Ynnä muun värisiä. Kotona on vielä ”parempia” kymmenen, ”huonompia” samoin.
PoistaMökillä niitä oli viime kesänä metrin korkuinen pino, josta kuskasin puoli metriä suoraan roskiin. Nyt toteutan sellaista taktiikkaa, että en pesetä työkäytössä mökillä olleita lainkaan, vaan heitän ne syksyllä roskiin.
Tällä menolla minulla on satavuotisjuhlissani vain normaali määrä t-paitoja. On hyvä suunnitella asiat kaukokatseisesti.
Minun piti ihan kalenterista katsoa, kenen nimpparit tänään on… kiitos kovasti, mutta oikeastihan minun nimipäiväni on vasta toisena joulupäivänä.
Poista- Kun luopuu vanhasta, on kiva saada uutta tilalle.
Poista- Mistäs sitä kaikista nimistä selvän ottaa.
Tapsalla on työperuna mustia teepaitoja, minulla on käyttämättömiä käyntikortteja. En muista koskaan antaneeni ainuttakaan kenellekään. Jossain vaiheessa kaikille opettajille jaettiin tittelillä ja oppiarvolla varustetut käyntikortit, kullekin oma samansuuruinen pino. Kai meitä käskettiin solmimaan suhteita sinne ja tänne, luomaan suhdeverkosto. En minä muista, että kukaan olisi luonut.
PoistaYhteen aikaan, olisiko ollut 1980-luvulla, kävi kova buumi käyntikorteissa. Kellä vaan oli aihetta piti painattaa käyntikortteja. Minunkin huusholliini niitä painatettiin ja itse suunnittelin niihin logoa.
PoistaMikähän siinä oli merkityksellistä, että mainostoimiston työntekijöillä piti olla musta teepaita työasuna. Kaipa se yhtenevään väriin liittyy, mutta mikä siinä oli mustan ilmentymänä. Neutraalius, vai mikä lie.
Työperunamuussi🤨?
PoistaLisään vielä koulun logolla varustetut kuulakynät tuohon työpaikalta saatuihin (jope: pöllittyihin) juttuihin. Ne toimivat vieläkin jos koetan.
PoistaVaan kaunista jussinaatonaamua kaikille! Sää hellii edelleen ja mikä parasta, lämpenee hieman.
No jessus sen do! Olettepa olleet viisaita ja kekseliäitä kommenteissanne ja runoissanne! Luin kaikki keskiyöllä yhdellä istumalla. Oli vaan päivän touhuista tyhjä pää, etten jaksanut kommentoida.
PoistaTäälläkin aurinko jo kurkistelee pilvien raoista.
Iines on taas tehnyt inspiroivan postauksen upean kuvan kera. Kiitoos!
Kukkakranssin teko on vielä kesken, muuten alkaa juhannuslavadteet olla taputeltu. Tuhti grillilounas jo nautittiin. Saunan jälkeen sitten jotakin iltamurkinaa siskon luona alamökillä.
Ratkiriemukasta ja nautinnollista suven suloisuutta kaikille!
Musta t-paita oli vain ns. luovien työasu, muilla ja etenkin asiakasvastaavilla oli jakkupuvut ja pikkutakit. En oikein tiedä mistä se muoti tuli, mutta minulle se sopi hyvin, ei tarvinnut tressata.
PoistaToisaalta ei meillä insinööritoimistossakaan juuri sen kummempia työasuja ollut, luovaa työtähän sekin tavallaan oli, sahojen suunnittelu.
Itse asiassa en ikinä ole ollut töissä, joissa olisi kuulunut pitää kravattia. Hyvä tuuri.
Musta on lisäksi luottamusta tai luotettavuutta henkivä väri asuissa. Itselläni oli nuorena kausi, jolloin pukeuduin liikaa mustaan. Jopa yksi oppilas kysyi, miksi pukeudun aina mustaan. Musta ja harmaa ovat jotenkin klassiset, puhtaat värit. En osaa pukeutua kirkkaisiin väreihin vieläkään, vaikka väriskaalani on laajentunut.
PoistaYötön yö yhdistää ystävät, musiikin ja kesäisen kaipuun lempeäksi muistoksi. Tässä on runo sinulle:
VastaaPoistaSäihkyvä vesi ja kultainen valo,rantasaunan lämpö ja naurava talo.
Ystävät yhdessä, piirissä suuren puun,
alle lempeän juhannuskuun.
Kitara soi,
laulu yötä vasten kaikuu, tanssiaskel nurmella keveänä vaipuu.
Ilo on tässä,
hetkessä kiinni,
kuin makea marja tai kesäinen viini.
Silti sydämessä häivähdys on kaipuun,
kun katselee hiljaa aurinkoa, joka ei vaivu.
Tämä hetki on kaunis, liian pian se menee,
mutta muisto siitä ikuisesti elää ja kimmeltää.
Tekoälyn kanssa tein yhdessä runon tään,
lemnekästä juhannusta
kaikki nyt viettämään.
Olisi loppusointuja voinut vielä viilata, mutta tyydyttävästi AI väsäsi tekstin annetuista sanoista.
VastaaPoistaHyvää juhannusta!
Vallan mainio runo tuo on, kuten Ripranienkin tuossa alempana. Tekoälyn kanssa on hauska joskus leikkiä.
PoistaLeppoisaan aikaan
VastaaPoistaKeskikesä hurmaa
aurinko on hereillä,
lämpöä riittää
tuulikaan ei haittaa.
Ihanaa kesää
olo on kevyt,
mieli on hyvä
aatos myös syvä.
Laila Kinnunen - Kesäyö
https://youtu.be/D-eGjpSKP5I?si=97-95uzFSYht-YlA
VastaaPoistaPoimin tähän tällä kertaa aiemmin kirjoittamani juhannusrunon. Se on vuoden 2017 juhannuspostauksesta::
Minun rantatieni varrella
ei kasva pääoma
ei lisäänny varanto.
Vaan lahoo puu, tuulen katkoma, salaman iskemä
niille sijoilleen.
Sille minä en mitään mahda
että sinä konemies niistät maantienvarren
kissankellot ja puna-apilat.
Onhan sänki siistimpi.
Vaan minulla on mahti sanoa.
Älä perkele tule tänne moottorisahoinesi
kaatamaan yhtään puuta.
Tai tehotrimmereinesi
raivaamaan pusikkoa.
Sillä.
Täällä pesii pajulintu
lehvillä kultakärsäkäs,
rungossa huhkii kirjanpainaja ja kannossa sarvijaakko.
Tiellä käy rampa kauris, kapinen kettukin,
ei kaikkien pidä olla täydellisiä tai terveitä saadakseen elää.
Maan pinnassa madellaan ja
maan alla elämöi samettipintainen myyrä.
On kuulkaapas kiva olla omistaja.
Minun lintuni, minun puuni,
kapinen kettuni
ja kaikki se biosfääri!
Yksikään kaupungin vihreä suunnittelija
ei voi suunnitella tähän kivitaloaluetta, koska on huutava tarve!
Minulla on mahti, omistajan mahti!
Kannatan omistajuuttani yli kaupungin haltuunoton.
Ei se mene niin, että sosialisoitu pääoma on
kirjanpainajalle ja sarvijaakolle hyväksi,
uunilinnulle upea
pajulinnulle paras,
kyylle kyllin hyvä.
Ihmisen paras on eläimen kuolema, onhan se nähty.
Hyvää juhannusta kaikille ihmisille!
Maallisille ja maattomille.
PS Samalla ilmaisen sympatiani Kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huoviselle, joka juuri erotettiin neljän viikon määräajaksi eduskuntaryhmästä. Hän äänesti kahteen otteeseen hallituksen linjaa vastaan lakiesityksessä, jolla kumottiin porsaiden kirurgisen kastraation kielto.
Olipas erinomainen juhannusruno! Tuo loppukaneettisikin sopi runon henkeen.
PoistaTäällä mökillä piti olla tänään hellettä, mutta ei näy vielä… nipin napin vasta kahtakymppiä hätyyttelee.
Onkohan niin, tuli juuri mieleeni, että edustan ns. toista mökkisukupolvea - ja kolmatta ei taida tullakaan?
Iloista juhannusta kaikille!
Hyvä havainto tuo mökkisukupolvien tilanne. Itsekin pidän majaa paikassa, jossa olen toisen sukupolven mökkeilijä ja mietin, tuleeko tähän enää kolmatta, kun tytär ei ole alkuunkaan mökki-ihmisiä. Sama mietintä on käymässä tuossa kesänaapurissani, jossa lapset myös käyvät, mutta eivät ole kovinkaan innostuneita mökkipuuhista ja töistä, joita mökinpito vaatii.
PoistaTäällä länsilounaassa kirkas taivas ja luvassa 25 astetta. Aamulla jo oli varjossa meren puolella 22.
Olikohan niin, tuli mieleen saunavettä kantaessani, että edustamme myös viimeistä mummolasukupolvea?
PoistaMeidän perhe vietti aina vanhempien kesäloman mummolassa, mutta sitten kun ostimme oman mökin esiteini-iässä jo ollessani, niin mummola jäi.
Olihan meidänkin lapsilla mummola, kaksikin, mutta toinen oli niin kaukana ja toinen niin lähellä, ettei niissä oleskeltu viikkokausia kuten omassa lapsuudessani.
Toisessa käytiin alvariinsa, toisessa kerran kesässä.
Mummolahan tämä meidänkin kesäpaikka alkujaan on, Olgan torppa. Olga oli äidin täti, naimaton nainen, joka veljensä kanssa huolehti äidistä ja siskosta, kun nämä jäivät orvoiksi vain 1 - 3-vuotiaina.
PoistaJa tämä Olgan perinteinen punainen pitkä hirsitorppa periytyi sitten äidille, ja se menetettiin, kun torpan päälle rakennettiin kylmästi valtatie. Nykyinen mökki on samalla kohdalla kuin torppa, mutta ylempänä, kauempana valtatiestä, jonka toisella puolella on rantatonttimme ja sauna.