Nainen jolle kävi huonosti

Minulla on unelma. Kirjoitan novellikokoelman, jonka nimi on Nainen jolle kävi huonosti. Kokoelma koostuisi erillisistä kertomuksista, joissa jokaisessa pääosassa on nainen, joka kuolee tarinan lopuksi. Tavallaan kyse on naisesta, joka kuolee aina uudestaan, monin eri tavoin. Kriitikko voisi sanoa sitten etsiessään teoksen syvempää sanomaa ja mahdollista tematiikkaa, että kyseessä on psykologinen avainromaani, jossa nainen avaa itseään. Jokainen tappaja on yksi naisen peloista. Nainen häviää aina, joka kerta.

Yhden  tarinan aihio on ollut kauan valmiina. Nimittäin nainen harrastaa valokuvausta ja oikaisee kuvausreissullaan usein jousiammuntaradan halki. Avoimen kentän laidalla on useita maalitauluja, joissa on värikäs ympyrä. Nainen miettii, että puskista olisi hyvä ampua häntä selkään, kun hän kulkee kohti tauluja päästäkseen kuivuneeseen joenuomaan. Jousi naulitsisi hänet tauluun kiinni. Yhtäkkiä kuuluisi vain suhahdus, jota ei voisi enää peruuttaa. Nainen tietäisi, mitä tapahtuu, elää preesensiä, mutta ei pystyisi muuttamaan vääjäämätöntä tapahtumaa, ei pystyisi edes kääntymään kun voimalla jännitetty nuoli singahtaisi suoraa rataa kohti hänen lapaluittensa väliä ja keihästäisi hänet maalitauluun. Napakymppi.

Vaan motiivi. Mikä olisi motiivi? Miksi joku haluaisi tappaa harmittoman naisen, jonka parhaat vuodet olivat selkeästi ohi? Olisi liian helppoa kirjoittaa mielipuoli asialle, ja kaikkein tylsin tappaja olisi joku syrjitty tyyppi. Tappajan olisi ehkä syytä olla Sattuma. Se on  kuolemista julmin ja todennäköisin. Jousta jännittänyt ranne olisi tuettu niitatulla nahkarannekkeella ja käsivarsi olisi lihaksikas ja tatuoitu. Nainen ei tulisi koskaan tietämään, että miehen silmässä oli sokea piste, mies näki kaikesta vain reunat. Kun tähtäsi sokeaan pisteeseen, osui maaliin. 

Toisessa tarinassa nainen, jolle käy huonosti, horjahtaa frisbeerataa reunustavan joen rannalta veteen. Nainen on juuri kumartunut kuvajaisensa puoleen odottamaan veden hienoisten väreiden lakkaamista, kun frisbeekiekko osuu häntä päähän juuri oikeaan paikkaan, ja hän putoaa kuin nalli jokeen ja joutuu kovaan virtaukseen, ajautuu ohi tyvenen ja paiskautuu lopulta kiviseen koskeen, josta hänet löydetään, sinisorsaparin vierestä. Tässä tarinassa saisi samalla näpäytettyä kunnan isäntiä, jotka rakensivat frisbeeradan raiskaten lehtevää jokipuistoa, joka kätki alueelleen ison joukon arkoja nisäkkäitä ja lintuja.  

Vaan mistä loput tarinat? Millä tavalla naiselle voi käydä peruuttamattoman huonosti ilman, että hän lankeaa köyhyyteen, huumeisiin tai riettauteen - ne ovat puhkikaluttuja aiheita. Ehkä Google antaa vihjeen arkipäiväisistä kuolemista? 

Kuten alta huomaatte, arvoisat lukijat, jos naiselle käy huonosti, se johtuu useimmiten huonosta ja epämääräisestä elämästä. Tai poliittisesta vaahtoamisesta tai muodin perässä juoksemisesta - 1800-luvulla raskaat ja epäkäytännölliset hameet tappoivat tuhansia naisia. Miehelle taas käy huonosti, kun "kapteeni" juuttuu  suihkupallin rakoseen.

- irtoseksiin sortuneelle naiselle kävi huonosti
- romanttisiin harhoihin uskoneelle naiselle kävi huonosti
- maalaislääkäri Delawaren vaimolle kävi huonosti (ks. Madame Bovary, Flaubert)
- karhulle kävi huonosti sen eksyttyä japanilaisen karatekan kimppuun
- miehelle kävi huonosti  Ikean suihkupallilla  
- Annalle kävi huonosti Tinder-treffeillä
- auttajille kävi huonosti kolaripaikalla
- kokoomuksen kohunaisille kävi huonosti
- vannehamenaisille kävi huonosti

Jokunen aihio tuosta ehkä irtoaa. Vaan yhä kirkkaammin alkaa piirtyä mieleeni kuva julmasta kuninkaasta, herra Sattumasta, markiisi de Sadesta. Voikin olla, että kokoelman nimi muuttuu muotoon Sattuman satoa tai Sattuman sanelema juttu.

(Kuva La Petite Jour 19.5.1909)

Seitsemän tuntia onnehen*

Lähtisikö illalla marssimaan? Vaan kenen joukoissa seisoisin, millaisen musiikin tahtiin tahtiin askeltaisin? 

Jos olisin elänyt viime sodan aikana, olisin voinut olla tulisieluinen lotta, tai sitten maanalainen ryssänvakooja. Joka tapauksessa joku kirkasotsainen. Vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen epäilen, että olisin pukenut ylleni harmaan lottapuvun, sillä siinä on mukava vyötäröleikkaus ja viehkeä helmasysteemi. 

Vaan onko jossain vielä puhdas aate, joka elää itsestään voimaa luovuttaen ja uutta synnyttäen, voimakkaana  kuin olympiatuli, sammumatta, tuuleen tukahtumatta? 

Kaikki  on tunkkaista. Ei jaloa aatetta siellä, ei täällä, missään ei ole selkeää osoitetta, ei hyvää oppisisältöä. On vain risteyksiä ilman tienviittaa. On osattava päättää itseohjautuvasti ja toivottava parasta. 

Kerran olin suvakki, oikein palava pensas -suvakki. Vaikka silloin ei tuota hauskaa sanaa vielä käytetty, kun ei tiedetty, että joitakuita tulee suvaita erikseen, sen verran huonompia kun ovat, että voimme osoittaa heille armahduksemme ja armomme. Olimme maailmanparantajia ja teimme paljon hyvää. Osoitimme monille riistäjille ja lahtareille paikan, ja sotaveteraanit saivat kuulla kunniansa.

Nyt horjun risteyksessä kuin mustapukuinen mies Simbergin maalauksessa, jossa piru riuhtoo häntä toisesta kädestä, toisesta enkeli. Kunpa tietäisi, kumpi on enkeli, kun se enkelikin päästelee suustaan vihaista puhetta. 

Luulin, että Jeesus armahtaa syntisenkin, mutta nämä valkeat perkeleet eivät armahda. Ne haluavat listiä kaikki pirun penikat. Minua semmoinenkin meno kammottaa. Ruokkihan Simbergin emäntäkin taulussa pirun penikoita, antoi maitoa, kun piruäidiltä omista rinnoista oli maito ehtynyt.

Imatran surmistakin ne ovat löytäneet syyllisen tahon, vaikka poliisi ei ole. Enkelit ovat pettäneet ja vissiin nationalistit - keitä lienevät, en tiedä - ovat olleet asialla:

"Enkelit eivät olleet paikalla Imatralla lauantaiyönä. - - Meidän, joiden perusarvoina ovat vapaus, veljeys ja tasa-arvo, heikomman auttaminen ja inhimillisen ihmisyyden kunnioittaminen, tulee auttaa enkeleitä." 

Ja lopuksi vielä, voi  Rosinante-parkaa, joka tänäänkin varmaan saa tuta kovia Helsingissä. Lautasille satelee  iskuja, jokunen osuu silkkiturpaan, joka värähtää kivusta. Kunpa isku olisi tänä vuonna hitusen lempeämpi.

("Seitsemän tuntia onnehen" oli gramofoninsoittajan lempilaulu)
(Valokuvat kotialbumista)

Iso kuva

Olisiko pelkästään terveellistä katsoa välillä Suomen isoa kuvaa? 

Pieni kuvahan on se, että kaikki Suomessa on huonosti ja hallitus on historian huonoin. Murina alkoi ennen kuin hallitus oli tehnyt ensimmäistäkään päätöstä. Media johdatteli kansaa  oppositiopoliitikkojen myötävaikutuksella valmiiksi räksytysasemiin. Kaikkialta kuuluukin nyt alituinen rutina ja kitinä, valitus ja voihke. Voisi kuvitella, että asuu Sodomassa.

Ja mikähän sitä Sauli Niinistöäkin vaivaa, kun kehuu maataan - kuvitelkaa, omaa maataan - ennenkuulumattomasti. Ettei vaan valehtelisi. Eivät lehdet näistä kirjoittele, ei näistä lyödä rumpua:

Suomi on maailman vakain valtio. The Fund for Peace, Fragile States Index 2016 

Suomi on maailman turvallisin maa. World Economic Forum, Travel and Tourism Competitiveness Report 2015: Finland 

Suomessa on maailman paras hallinto. Legatum Institute, The Legatum Prosperity Index 2016: Finland 

Suomessa on maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta. World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016–2017: Organized crime 

Suomessa on maailman riippumattomin oikeuslaitos. World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016–2017: Judicial independence 

Suomalaiset äänestävät tanskalaisten ohella vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa. University of Sydney ja Harvard University, The Electoral Integrity Project, The year in elections 2015 

Suomessa on maailman paras lehdistönvapaus. Reporters Without Borders, 2016 World Press Freedom Index 

Suomessa kuluttajien luottamus talouteen on Euroopan vahvinta. European Commission, Business and consumer survey results 

Suomessa on EU-maiden pienin ero naisten ja miesten työllisyysasteessa. Eurofound, The gender employment gap: Challenges and solutions 

Suomessa on OECD-maista eniten naisministereitä ja toiseksi eniten naisia parlamentin jäseninä. OECD, Government at a Glance 2015: Women in politics 

Suomi pärjää maailman parhaiten ympäristön kehitystä ja tilaa kuvaavassa vertailussa. Yale University, Environmental performance index 

Suomessa on eniten maailmassa inhimillistä pääomaa. World Economic Forum, The Human Capital Report: Human Capital Index 2016 

Suomen peruskoulutus on maailman parasta. World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016-2017: Primary Education 

Suomi on OECD-maiden kärkimaa koulutuksessa. OECD, Better Life Index: Education 

Suomi on maailman lukutaitoisin maa. J. W. Miller ja M. C. McKenna, World Literacy: How Countries Rank and Why It Matters (Routledge 2016) 

Suomessa on maailman vakaimmat pankit. World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2016-2017: Soundness of banks 

Suomessa on OECD-maista eniten langattomia laajakaistaliittymiä sataa henkeä kohti. OECD, Wireless mobile broadband subscriptions 

Suomessa on eniten metsiä Euroopassa. FAO, Global Forest Resources Assessment

Ja kuvitelkaapas, arvon lukijat, että tuossa yllä on Tilastokeskuksen poimintoina vasta ensimmäiset sijat lukuunottamatta kahvinjuonnin maailmankärkeä. Noh, olkoon, olemme siinäkin ykkösiä. Listalla merkittäviä ovat myös kolmannet, neljännet ja viidennet sijat, ja taatusti muutkin alle kymmenen olevat parhaudet.

Tässä vielä toiseksi parhain -poimintoja, joiden aitouden voi tarkistaa lähdeviitteestä alta:

Suomessa on maailman toiseksi vähiten korruptiota. Suomi on maailman toiseksi oikeudenmukaisin maa lapsille. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö. Suomalaisten neljäsluokkalaisten luonnontieteiden osaaminen on OECD-maiden toiseksi parasta. Suomalaiset ovat eurooppalaisista toisiksi tyytyväisimpiä elämäänsä. Suomessa äitien ja lasten hyvinvointi on maailman toiseksi parasta. Suomalaiset ovat Euroopan toiseksi ahkerimpia kirjaston käyttäjiä.

Jos  minua jokin listoilla huolettaa, on se uunituore Pisa-tieto siitä, että poikien koulupärjääminen on Suomessa romahtanut. Toinen asia on se, että en nyt kuullut mainintaa lasten äidinkielen osaamisen suunnasta. Aavistelen laskusuuntaa, mutta en ole toivoton, sillä virallinen tilasto yllä puhuu puolestaan.  Kunhan ilmiöpohjaisesta opetuksesta jälleen kerran palaudutaan, päästään toivottavasti taas perusasioihin.

 Lopuksi voi vain huokaista onnesta, sillä Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa.

(Lähde: Tilastokeskus)
(Maalaus Albert Edelfelt, Porilaisten marssi)