Näin avaat oven oikein

Ylioppilasmaailmassa kuohuu. Nimittäin viime maanantaina alkaneissa ylioppilaskirjoituksissa on pitkän kielen kuullun ymmärtämiskokeissa käytetty lähteenä äärioikeistolaista sanomalehteä, Breitbart Newsia! Skandaali on vitosluokan  hurrikaaniin verrattava. 

Ai kauheaa siis. Nuoret ovat altistuneet muulle kuin perinteiselle medialle. Helsingin Sanomien närkästynyt toimittaja nostaakin luurin ja soittaa hermokeskukseen kysyäkseen hairahduksen syytä. Puhelimeen vastaa yo-tutkintosihteeri Anna Hatva-Jokinen.

- Me ei kyllä tiedetty tämmöisestä äärioikeistokytköksestä. 

- Ei me tunnettu sivuston mainetta. 

- Joo, lupaamme olla käyttämättä enää äärioikeistolaisia lähteitä.  Miten olisi Huffington Post? Ja Helsingin Sanomat? 

- Ai että sopii. No hyvä, käytämme jatkossa vain niitä, sallittuja lähteitä. Kiitos ja anteeksi. 

Näin Hatva-Jokinen tulee luvanneeksi, että äärioikeistolaisia sivustoja ei käytetä jatkossa ylioppilaskokeiden lähteenä, ei koskaan. 

Valtakunnassa kaikki siis hyvin, ollaan edelleen sananvapauden mallimaa. Kunhan saadaan vielä lisää vihapuhepoliiseja, niin saadaan internetkin puhtaaksi, koko somemaailma hyvään hallintaan.  

Ilta on tullut. Helsingin Sanomien toimituksessa huoataan helpotuksesta. Kyllä valppaana saa olla. On  tämä toimittajan työ kovaa, mutta kivaa, kun on niin selvät askelet, joiden mukaan edetä, avata ja sulkea, ovi kiinni, ovi auki.  Kuin se sketsien kesämies:

Miä en saa lukee Breitbert newsia, 
miä en saa lukee Mitä vittuu, 
miä en saa lukee Kansa taistelii, 
miä en saa lukee Sotaveteraanii, 
miä en saa lukee Suomenmaata, 
miä en saa lukee Sinist tulevaisuutta,
miä en saa lukee Daily mailii,
miä en saa lukee Sepastian Tynkkysen monikulttuurissii uutissii.

Miä saan lukee Hesarii
miä saan lukee Daily mirrorii,
miä saan lukee Huffingtonin postii,
miä saan lukee korraanii,
miä saan lukee Vihreetä lankaa
ja miä saan lukee Pirkkalan monistetta
ja miä saan lukee Antifa commii. 

(Video Yle 1979, Youtube)

Lapsi on mainio manipulaation väline

Kun näinä päivinä kuulen sanan lapsi, poistan aseestani varmistimen. Älkää säikähtäkö. En minä lasta ampuisi, vaan lapsella ratsastajat, lapsen hyväksikäyttäjät. 

Lapsi lienee nimittäin  maailman käytetyin manipulaatio- ja mainosväline. Lapsella ratsastetaan härskisti myymällä omia ideologioita lapselta kysymättä.  Mikään ei myy niin hyvin tuotetta tai aatejärjestelmää tai järjestöä kuin suloinen tai kärsivä lapsi mainoksessa tai esitteessä. Jos kuvassa on suloinen lapsi, on tärkeää, että lapsi on hieman pullea ja hymyilevä, jos taas kärsivä, lapsen on paras olla tummaihoinen, laiha, kenties jopa kärpänen poskella tai radikaalissa tapauksessa kyynelkanavassa.

Kukapa voisi olla heltymättä lapsen kärsimyksen tai kuoleman edellä. Muistetaan hiljaisesti pientä Aylan Kurdia.  Avuttoman lapsen kärsimys tai maisen elon päättyminen alkumetreille saa meidät tuntemaan itsemme syyllisiksi ja avaamaan sydämemme ja rahapussimme, ja näin sen kuuluu ollakin. Lapsi on aina viaton ympärillään oleviin tapahtumiin. 

Vaan kun aikuiset miehet alkoivat pari päivää sitten itkeä somessa Suomen oikeusvaltion laillista pakkopalautuksen toimeenpanoa, ja vieläpä yltiökiihoittunein sananvalinnoin ja tulkinnoin (Suomi poistaa pahat vauvat), niin ollaan kaukana totuudesta ja rehellisyydestä sanankäytössä. En tunne Jori Eskolinin sometuotantoa, mutta mies lienee kärjistämisen ja totuudesta vieraantumisen mestari. Samoin kuin Jari Tervo.

Oikeastihan kyseisellä äidillä on Afganistanissa ennestään  kaksi pientä lasta, jotka olivat jääneet sinne äidin lähdettyä maasta, ilmeisesti miehensä vainoamana. Siltikin - teen nyt itsestäni pyhimyksen - minä en olisi pystynyt jättämään kahta pientä lastani missään oloissa. Olisin kärsinyt heidän kanssaan, heitä suojaten. - Lisäksi Afganistanissa elää kaiken aikaa noin 3,7 miljoonaa lasta, vaikka maa on epävarma ja varmaan turvatonkin. Pitäisikö heidät kaikki siirtää?  

*

Enemmän kuin julkkismiesten lapsia koskevat somehysteroinnit ja twitter-älämölöt minut herätti kuitenkin muuan maailmanlaajuinen järjestö. Nimittäin Unicef tulee nyt vainajienkin kukkarolle. 

Televisiomainoksessa näet kehuttiin yhtäkkiä suuria ikäluokkia ja vanhuksia makein ja me-henkisin sanoin sanoin: me teimme Suomen hyvinvoinnin, me teimme Suomen. - Annetaan nyt vielä testamenttikin, tehdään lahjoitus Unicefille! 

Onko mitään muuta instanssia, joka pyytää ihmisiltä testamenttilahjoituksia? Ja tässäkin käytetään lapsia hämärtämään vanhusten usein jo vähän haperaa yläpään toimintaa. Maailman lapset tarvitsevat rahanne, mummot ja paapat. Ettäs tiedätte. 

(Valokuva Dariusz Sankovski)

De va kukku de

Laittomasti maassa oleskelevien toimeentulotuesta käydään kiivasta keskustelua. Sanotaan, että tuet takaava perustuslaki ei koske kuin maan kansalaisia:

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tämä on kukkua. Laki ei koske kaikkia maan kansalaisia. Se ei koske esimerkiksi opiskelijoita, joiden tulee elääkseen otaa lainaa, ainoana erillisryhmänä Suomessa. Opiskelijoita oli Suomessa Tilastokeskuksen mukaan muutama vuosi sitten 1,2 miljoonaa.

Lisäksi opiskelijat  voivat tahtomattaan ja syyttään olla tilanteessa, jossa rahaa ei yksinkertaisesti ole eikä tilapäistyötä saa. Laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia auttamislaki kyllä koskee, samoin oikeus tai velvollisuus opiskella tuen varassa koskee heitä. 

Minulla on tästä opiskelijoitten tilanteesta omakohtainen esimerkki. Kun tyttäreni opiskeli ensimmäisiä vuosiaan, sattui niin että eräänä kesänä  hän ei saanutkaan luvattua työpaikkaa ja oli tyhjän päällä alkukesän. Itsellänikin oli tiukkaa lainojeni kanssa, ja kehotin häntä marssimaan sosiaalitoimiston luukulle. Minulla oli käsitys, että jokainen ihminen saa yhteiskunnalta jotakin apua pakkotilanteessa, etenkin kun syy työttömyyteen ei ollut hänen vaan työnantajan äkillisen perumisen.  Olin väärässä. 

Sosiaalitoimisto nimittäin pyysi hänen muutaman kuukauden tilitietoliuskansa nähtäväkseen, ja kun niistä ilmeni, että minä äitinä olin maksanut hänelle silloin tällöin pikkusumman, tuki evättiin ja käskettiin pyytää lisää äidiltä. Näin on käynyt muillekin tilapäisesti rahattomille opiskelijoille: rahaa ei heru, jos kotoa on tullut hiukankin avustusta, ei vaikka opiskelija on täysi-ikäinen. 

Jokin tuossa systeemissä haisee. Ihmiset eivät olekaan perustuslain auvoisista sanoista huolimatta tasavertaisia. Jotkut saavat tulla toimeen omillaan, vaikka omia ei olisi. Jokusia taas autetaan kaksin verroin, vaikka he eivät ole maan kansalaisia.

Minusta perustuslakia pitää tältä osin uudistaa. Se herättää näinä päivinä ymmärrettävää katkeruutta suomalaisissa ihmisissä, jotka kamppailevat toimeentulonsa kanssa. Kun jokuset saavat toimeentulon vain marssimalla Suomeen ja ilmoittamalla väärät henkilötiedot, se ei herätä luottamusta perustuslakiin eikä poliitikkoihin.

Perustuslaki tulee kirjoittaa radikaalisti muuttuneisiin oloihin. Laittomasti maassa olevien hätäapu akuutteine terveydenhoitoineen on inhimillistä, ja sitä tulee antaa. Mutta ellei lupaa yhden valituksen jälkeenkään myönnetä, se on oikeusvaltion ja EU:n yhteisten säädösten mukainen päätös -   maasta pois ja heti. Ei kirkon suojiin, vaan lentokoneeseen, vaikka koko naispapisto, Kari Mäkinen  ja Touko Aalto roikkuisivat koneen siivissä.