Nyt neulomaan, vanhukset!

 

Aina sanotaan, että pitää varautua tulevaan ajoissa. Äiti sitä jo lapsena hoki, kun pani tyttönsä marjametsään keräämään puolukoita koulun keittolaan. Ja kyllä me kerättiinkin! 

Nyt viimeisillä kesähelteillä kannattaa miettiä jo talven viimoja. On hyvä aika aloittaa iltojen puhdetyö, villapipon neulominen. Paras on kypärämalli, suojaa hyvin vanhuksen usein aran päänahan ja ennen kaikkea korvat.  Väriksi kannattaa valita iloisen punainen, niin mielikin piristyy. 

Neulominen aloitetaan luomalla 86 silmukkaa pyöröpuikoille, numero 2, ja siitä sitten aletaan neuloa alhaalta ylöspäin, aina oikeaa, ei koskaan nurjaa. Helppoa, eikö totta? Voi neuloa vaikka pyykkituvassa odotellessa pyykin valmistumista. Kuvassa onkin oululaisesta pyykkituvasta tavattu mukava pyykinpesijämies, jolta malli on muokaten otettu. 

Kun neuleessa päästään sitten suun korkeudelle, otetaan apupuikko, jolle ujutetaan suun levyinen silmukkamäärä odottamaan. Suurisuisille enemmän silmukoita, nättisuisille välttää vähemmän.

Ja sitten jatketaan silmäaukkoihin asti. Otetaan lisää apupuikkoja ja jätetään silmäreiän levyiset silmukkamäärät odottamaan. Loppusuoralla helskytellään  kohti päälakea, ja kavennetaan joka kymmenennellä silmukalla kaksi silmukkaa yhteen, kunnes ollaan päälaen korkeimmalla kohdalla ja jäljellä on kaksi silmukkaa, jotka vedetään toistensa läpi ja katkaistaan punainen lanka. Päätetään  apupuikolla olevat reikien silmukat ja kas, pipo on valmis pyykkitupareissuille ja talven tuiskuihin. 

Kaunis, eikö totta? Antakaapa palautetta ohjeesta, että tuliko näillä neuvoin kummoinen pipo vanhuksen päähän.

(Uutisvalokuva Iltalehti 18.8.)

Tanssi yli hautojen?

Edellisessä keskustelussa puhuttiin kirkosta eroamisesta. Olen itse pohtinut vakavasti kirkosta eroamista silloin, kun piispa Irja Askola valitsi lapsen Vuoden Homoksi. En kuitenkaan eronnut, sillä pidän kirkosta, pidän hautausmaista ja vakavasta virsilaulannasta.  

Minusta kirkko uskontoineen kuuluu maailmaan, se on historiaa, se on kulttuuria, sillä on merkitystä. Se on symboli koko menneelle maailmalle. En ole sitä mieltä, että sen voi noin vaan napata pois merkityksistään ja sijoittaa tasavertaiseksi minkä tahansa aatteen kanssa.

En silti puolusta kirkon verotusoikeutta, se ei ole olennaista tässä, ja olen jopa laskenut, paljonko maksan kirkollisveroa vuosittain.  En ole sitäkään mieltä, että kirkolla on tulevaisuudessa uudenlaisia tehtäviä kuin nyt.  

Puolustan kirkon uniikkia erityisasemaa mahtavan kulttuuriperinnön luojana ja siksi oikeutta hallita oppiaan ja oppinsa julistamista halukkaille, puolustan sen oikeutta hallita rakennuksiaan, kirkonmenojaan ja maita, joissa vainajain luut lepäävät. Samalla lailla puolustan kaikkien uskontojen jäsenten oikeutta omiin temppeleihinsä. 

 Jos hengellä ja henkisyydellä ei ole temppeliä, miten hengen lennon käy? Jos uskonnolla ja sen historialla ei ole merkitystä, millaiseksi tulee ihminen kaikkivoipuudessaan ilman kulttuuriperintöä? Paremmaksiko? Lähteekö luovuus lentoon kuntosaleissa ja laitteiden äärellä?

Jos uskonto alistetaan yhdeksi aaterakennelmaksi vaikkapa poliittisten tai filosofisten aatteiden rinnalle, se häviää  kättelyssä kovalle politiikalle, sillä järki voittaa aina hengen ja sielun, koska hengellä ei ole rationaalia logiikkaa. 

Millainen on maailma ilman henkeä, johon uskonnot ovat tuoneet tärkeänä elementtinä nöyryyden korkeampien voimien edessä, tunteen siitä, että minä en olekaan se maailman napa vaan että maailmassa on jotain minua suurempaa ja kauniimpaa, ja paljon lähimmäisiä, jotka tulee ottaa huomioon? Miten käy kunnioituksen, miten käy hiljaisen sivistyksen ja viisauden?  Olisiko vain ruumiin nautintoja? Tanssia yli hautojen?

Pahalta näyttää?  Vai mitä?

Minä Rakastan Sua

"Rakastat Iines Trumpia? Niin aatesiskosi Laura Huhtasaarikin. Hän on sanonut rakastavansa Trumpia koska Trump "on kuin leijona, hellä ystävilleen mutta kova vihollisille". Onnea vaan sinulle."  (Nimetön)

No kiitos kiitos, Nimetön. En tosin itse tiedä rakkaudestani mitään, mutta lupaan tutkailla tunteitani. 

Ja aatesiskokin on ilmaantunut. Mitä vielä tulee, kun päivä iltaan ehtii! Lupaava päivä.

Vaan minäpä kerron tässä odotellessani teille kaikille, miten ihminen löytää rakkauden ihan ilman aikojaan, tai miten saa aatesiskon jakamaan itsenäisiksi luulemansa ajatukset. Kivahan se nimittäin on, että ystäviä ja rakkauksia tupsahtelee seuraksi. Mikäs sen somempaa. Tervetuloa vaan, ajatusten vuo virratkoon vapaasti minkään korrektiuden sitä estämättä tai minkään vanhan painolastin sitä jarruttamatta.

Noh, kuulkaapas. Aatesiskon saa helposti, kun ei yhdy massalynkkauksiin, vaikka lynkkauksen syy olisi aiheellinen  eli kohde olisi persu, uskovaiskristitty  tai toksinen henkilö, yleensä miesoletettu. Myös ahne ja rikas ihminen kelpaa tähän tarkoitukseen, mielellään kokkaremies tai Sipilä, joka edelleen on moneen syyllinen. 

Kaikkein nappaavinta on, jos menet  puolustamaan tällaisen kohteen tekoa. kuten vaikkapa uskovan henkilön oikeutta ajatella uskonsa mukaisesti. Humpsis ja plomps, kankkuusi on  pläjäytetty kohteen edustaman laajemman viitekehyksen leima. Eli jos puolustat persua, olet persu, jos puolustat Päivi Räsäsen oikeutta puhua höpöjä, olet persu, jos puolustat opposition oikeutta kyseenalaistaa hallituksen esityksiä, olet persu, jos et jaksa haukkua Trumpia, mutta et kehukaan, olet trumpistipersu, jos näet Itämeren saastumisen suomalaisten maanviljelijöiden syyksi, olet putinilainen persu jne. 

Joten, annetaan leimakorttien viuhua, jos joku niitä läiskiä haluaa, ja rakastetaan me vaan kaikkea! Turha inttää vastaan, kun inte valuu kuitenkin kuin vesi hanhen selästä. Siispä kuulkaa kaikki: 

Minä rakastan sua, Trump, varsinkin hiuksiasi ja töröhuuliasi, ihan kaikkea, ja minä rakastan sinua Laura Huhtasaari, olet kaunis ja ihana, rohkeampi kuin sata viisikkoa yhteensä. Et lannistu, vaikka sinulle on tuhannesti kerrottu, että ei se mikään Jumala ollut, joka maan ja ihmiset loi. 

Ja persut, teitä minä vasta rakastankin, te olette ihmisiä ettekä koneella käyviä vieteriukkoja. Aitoja virheellisiä ihmisiä, jukolanjusseja, rannanjärviä ja puntunpaavoja. Ja Päivi Räsänen, mikä suoraselkäinen taistelija, Jean d'Arc. Rakastan sinua erityisen kovasti.  Sinut voitaisiin polttaa roviolla, etkä karkaisi. 

Tässä teille lopuksi rakkaudellinen kuva kolmesta kovasta. Taiteilija on Klaus Welp, ja kuva on julkaistu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 2020.