19.10.2011

Tunnustuksia II


Saatanpa loppuun edellisessä postauksessa aloittamani tunnustusten sarjan. Sain siis haastetunnustuksen ja samalla piti kertoa itsestä satunnaisia asioita ja nimetä muita bloggaajia A Blog with Substance -tunnustuksen saajiksi. Tässä tunnustukset:

6. Olen arkielämän draamakuningatar. Tästä olisi lukuisia esimerkkejä, mutta lukijoita säästääkseni totean vain, että tämä piirre on ehtymättömän mustan huumorin lähde aina silloin, kun perhettä on koolla. Leipä, jonka suolaprosentti on normaali 1,2 eikä toivomani nolla pilkku jotakin, on puheessani "suolaleipää" - minun huomaamatta itse sananvalintojani. Leivänpaahtimen kolmosasento taas on "polttoasento", minä kun pidän hädin tuskin paahtuneesta leivästä enkä tummaksi kärähtäneestä kuivasta käkkyrästä. - Suolaleipää polttoasentoon, hihkaistaan meillä usein paahtohommissa, minua merkitsevästi katsoen.

7. Kun olin nuori opettajanplanttu, pidin selvänä, että nuoret ovat radikaaleja maailmanparantajia. Eivät he olleet, minä olin luokan radikaalein ja hurjin. Sukupolven murros hämmästytti minua, kun itsekin olin vasta alle kolmikymppinen, monia oppilaita pienempikokoinen tytönheitukka. Luulin, että kaikki lapset ja nuoret ovat vähäosaisten, köyhien ja heikkojen puolella, mutta oppilaat sanoivatkin, että mannet ovat varkaita ja hevoskauppiaita ja neekerit laiskoja ja tyhmiä. Kun valitsin levyraatiin oppilaille pop-kipaleita, joita arvelin hiteiksi, oppilaat nauroivat valinnoilleni ja toivat itse parempaa humppaa.

8. Ihastuin yhteen kollegaan, koska hän hoiti niin uhrautuvasti ja tulisesti opettajien etuja työnantajaa vastaan. Myöhemmin huomasin, että hän on piinkova porvari, joka paasasi asioita vain kartuttaakseen omaa rahapussiaan. Hänellä oli suloinen mutta kouluttautumaton vaimo kotona lapsia hoitamassa ja puuroa keittämässä. Opettajien koulutusretkellä kylpylään hän roikkui apulaiskanslistin kaulassa hamuten tämän rintoja. En tiedä miten juttu päätttyi, mutta tämä avasi silmiäni näkemään, miten herkässä liittojen särkyminen voi olla. Ehkä pikkujuttu jollekulle, toiselle taas iso. Varmaan ainakin kotirouvalle iso asia.

Tästä viimeisestä kohdasta päästäänkin aasinsillan kautta minulle tulleeseen pyyntöön välittää linkki teille, hyvät lukijat.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Arja Mäkinen tekee yleistajuista tietokirjaa naisista, joilla on suhde varattuun henkilöön. "Kirjani aiheena ovat ns. toiset naiset ja heidän kokemuksensa. Kerään kirjan aineiston pyytämällä toisen naisen asemassa olevia naisia kirjoittamaan elämästään ja tunteistaan joko omalla nimellään tai nimettömänä. Kirjoituspyyntöä levitän netin kautta.

Kirjani aineistopyyntö löytyy Kirjapajan sivulta", kirjoittaa Arja Mäkinen ja jatkaa korostamalla sitä, että hänen kirjansa eivät ole hengellisiä, vaikka Kirjapaja mielletäänkin hengelliseksi kustantamoksi. Se julkaisee myös muunlaista kirjallisuutta. Mäkinen on julkaissut aiemmin mm. teoksen lapsettomien naisten asemasta ja heihin kohdistuvista ennakkoluuloista: Vanhojapiikoja ja vapaita naisia.


Itselläni ei ole kokemusta varsinaisesta toisen naisen asemasta, vaikka en ole puhdas pulmunen tässäkään suhteessa. Minun miehilläni ei myöskään - tietääkseni - ole ollut toisia naisia. Luulen, että en voisi elää suhteessa, jossa olisi kolmas pyörä ja jatkuvaa salaamista. Niin miehen perään en ole, että epärehellinen kävisi. Mieluummin voisin itse pettää ja kokea romanttisen ja tuhoavan rakkauden.

Luultavasti kaikki päättyisi siis katastrofiin ja ihmissuhteiden loppumiseen, mutta voisin ottaa riskin, jos omassa liitossa ei olisi eroottista säihkettä tai syvää kiintymystä. Jos toinen pettäisi pitkään, luottamus menisi, ja se on tärkeintä, mitä ihmissuhteessa voi olla. Sitäkään en ymmärrä, että sovitaan vapaasta seksistä. Minusta se on vähään tyytymistä ja tunnetason kylmyyttä. Jännittävämpää on sitten kunnon pettäminen syöksymällä tuhoisaankin suhteeseen.


Mutta siis, jos teillä jollakulla lukijalla on kokemusta asiassa, niin tutustukaa yllä olevaan linkkiin ja levittäkää sitä halutessanne eteenpäin! Minä kirjoittaisin asiasta mieluusti.

Ja lopuksi: Haluan antaa A Blog with Substance -tunnustuksen kaikille sivupalkissani oleville blogeille syystä, että ne ovat hyviä, kaikki tyynni. Luen niitä ilolla joka päivä, enkä minä lukisi tyhjää hömpötystä. Siinä perustetta.

169 kommenttia:

  1. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

    A Blog with Substance -tunnustuksen antaminen yksilöidysti oli liian kova pala, niinkuin ounastelinkin, sillä perustelut "enkä minä lukisi tyhjää hömpötystä" alistaa muut blogit ylenkatseelle.

    VastaaPoista
  2. Ihmiset ovat rationaalisia, radikalismista ei ole itselle hyötyä omassa kiipimisessä yhteiskunnan portailla. Päivän sana on kaiken läpi lyönyt kyynisyys.

    Merkittävä on suomalaisen koululaitoksenkin tukahduttama sanomisen uskaltaminen. Suomi24:lla tietysti vaahdotaan, mutta omassa elämässä, omissa töissä sellainen ei kannata. Kaikenlaista kannanottoa tulee ja on pakko välttää. Ihmiset ovat kiipijöitä.

    Johtotehtävien tärkein henkilökohtainen ominaisuus on teflon. Mikään ei saa tarttua eikä tahrata. Vanhanaikaista huutavista pomoista tiesi missä mennään, nykyisistä hymyilevistä tappajista kukaan ei voi tietää kohtaloaan.

    Takavuosina tuli tunnetuksi poikkeuksellisen kornisti laulava lauluduo "Taikapeili". Laitan tähän miesnäkökulman (MAN) kappaleeseen Jos sulla on kuudes.

    VastaaPoista
  3. Kukaan ei ole vielä ehtinyt itkeä, että taas miehiä sorretaan?

    Parempi ja tuoreempi aihe olisi kyllä se, että millaista on olla "toinen mies".

    (Kolmannen miehen tarinahan jo tunnetaankin.)

    VastaaPoista
  4. Höpö höpö Arska.

    Minä en taida viitsiä enää keskustella kanssasi, kun rakentelet olkiukkoja joka kommenttiisi.

    Mistä lähtien "A blog with Substancen" ainoa vaihtoehto on ollut "tyhjä hömpötys -blogi"? Ne ovat vain esimerkki siitä laajasta materiaalista, joka ei jaksa kiinnostaa minua - blogit sinänsä voivat olla taitavasti laadittuja.

    Alistamiseen tarvitaan sitä paitsi ylenkatsetta, ja sitä taitoa minä en osaa enkä välitä opetella. Minusta bloggaaminen sinänsä tässä Facebookin koodikielisessä lyhytmaailmassa on kunnioitettava teko esimerkiksi nuorilta.

    VastaaPoista
  5. Merkittävä on suomalaisen koululaitoksenkin tukahduttama sanomisen uskaltaminen.

    Tämä kiinnostaa minua, Ritsard! Millä tavalla koulumaailma tukahduttaa mielestäsi sanomista? En siis ole väittämässä tässä vastaan, olen vain utelias, mitä tarkoitat, kun minun aikanani oli tekemistä siinä, että sai oppilailta ylipäänsä suun auki. Tai kynän juoksemaan vapaasti ja pidäkkeettä.

    VastaaPoista
  6. Tapsa,

    olen samaa mieltä ja mietin jopa, voisiko tarinoita kerätä kummaltakin sukupuolelta.

    Uskaltaisinko sanoa saamatta miestenvihaajan mainetta, että minulla on kuitenkin luulo, huom. luulo, että naisia on kautta maailmansivu jätetty yksinäiseen ahdinkoon enemmän kuin miehiä. Tämä aikana, jolloin nainen oli riippuvaisempi miehestä ja kulttuureissa, joissa naisen ihmisarvo ei vieläkään ole miehen tasolla.

    VastaaPoista
  7. Tottakai oppilaat ovat arkoja ja pelokkaita, tuottavat sitä mitä olettavat heiltä haluttavan. Koululaitoksen intresseissä ei ole oppilaita arkuudestaan vapauttaa, vaan aineksen siirtäminen liukuhihnalla eteenpäin, ylimmillä tasoilla heidän ulos saamisestaan kilahtava kassakone.

    Esseiden ja erilaisten lopputöiden argumentaatio on pelkkää viisauslainojen kopiointia, omia johtopäätöksiä tai näkökulmia ei uskalleta laittaa. Eikä kannatakaan, koska kyseisillä töillä ei mitata kykyä omaan ajatukseen, vaan kykyä noudattaa muotoja.

    VastaaPoista
  8. Riku,

    olen toista mieltä oppilaiden arkuudesta ja pelokkuudesta. Heitä on tietenkin joukossa, ja on myös niin, että lähes jokainen pelkää ja arkailee joskus. Tämä on kaikin puolin normaali tilanne, terveen ihmisen luontoon kuuluu myös pelätä.

    Valtaosa oppilaista on kuitenkin ilmaisussaan rohkeaa ja jopa estotonta. He kirjoittavat avoimesti kotioloistaan, puhuvat suureen ääneen äidin uudesta miehestä tai meidän iskän ryyppäämisestä tai äitinsä itsemurhayrityksistä. ---> Kaikki tämä on tunnilla kuultua. Kirjoituksissa on vielä enemmän.

    Koululaitoksen intressissä on nimenomaan vapauttaa oppilaan oma ilmaisu ja tukea hänen persoonansa kasvua. Ei ole mitään muottia, johon oppilaita ahdetaan: muotti on oppilas itse, ja siihen häntä rohkaistaan, hyväksymään oma itsensä vikoineen päivineenkin.

    Se, mihin itse olisin halunnut oppilaita suunnata, oli yhteiskunnallinen aktiivisuus. Minun aikanani se ei kuitenkaan ollut trendikästä, oppilaat eivät halunnneet olla osallistuvia tai yhteiskuntatietoisia rohkeita sanojia.

    VastaaPoista
  9. PS

    Lopputöistä olen samaa mieltä. Ne ovat muodollisia opinnäytteitä, usein juuri sitaattikokoelmia, joilla harvoin on merkitystä.

    VastaaPoista
  10. Ainakin tässä todistin, että minä uskallan sanoa kaikenlaista, vaikka asiasta en mitään tietäisikään. Ei kai se hyvä ole sekään. Kaikkein mukavinta minusta aina on heittäytyä ja kirjoittaa asioista joista ei tiedä hölkäsenpölähtävää.

    En minä oikeasti tiedä mitä kouluissa tehdään.

    Pienoinen huoli minulla on pänttäämisen vähenemisestä, siitäkään en kuitenkaan oikeasti tiedä, onko se niin. Lehdistä jotain sen suuntaista olen lukenut.

    VastaaPoista
  11. Sattumoisin perehdyin tutkimuksiin, jossa vertailtiin miten nuoret osallistuvat sosiaalisesti vastuulliseen yhteiskunnalliseen toimintaan. Suomessa nuoret arvioivat sen vähemmän tärkeäksi kuin minkään muun tutkimukseen osallistuneen maan nuoret. Suomen kanssa häntäpäässä olivat Belgia, Viro, Australia, Tanska ja Latvia.

    Kaikkein tärkeimmäksi sosiaalista vastuuta kantavan kansalaisen toiminta arvostettiin Kreikassa, Kolumbiassa ja Kyproksella. Suomi kuului kuitenkin niiden harvojen maiden joukkoon jossa tytöt pitivät tuota toimintaa tärkeämpänä kuin pojat.


    Tuota graafia kun katselin, niin totesin sen korreloivan aika hyvin uutisten kanssa, mitä viimeaikoina on kuultu Kreikasta.

    http://ktl.jyu.fi/arkisto/civics/civicsIII/SaSu15I8.htm

    VastaaPoista
  12. Minun täytyy tehdä tunnustus, Riku,

    minäkin olen kirjoituksessa etupäässä heittäytyjä. Koskaan aloittaessani en tiedä, mitä tulee. Tein näin jopa aineeni ja esseeni koulussa. Lapsena kirjoitin etupäässä jännittäviä seikkailu- ja kummitustarinoita, joiden lopusta ei ollut käsitystä vielä puolivälissä tarinaa. Siksi olenkin aina inhonnut luovan kirjoittamisen opettamista. Minusta sitä ei voi opettaa.

    VastaaPoista
  13. PS

    Mieluusti opetin työkirjoitteita, raportteja, referaatteja, pöytäkirjoja, muistioita, opinnäytetöitä. Niissä oli selvät paragrafit, joiden varaan kyhäelmä pykättiin.

    Koskaan en osannut sanoa, miten tehdään hyvä runo tai novelli.

    VastaaPoista
  14. Uskon tuon tutkimuksen tuloksen, Arska, sillä juuri tuotahan kuvasin kokeneeni koulussa jo omana aikanani heti alusta lähtien.

    Aina on tietenkin poikkeuksia, mutta valtaosa nuorista ei edes halunnut valita koulustamme nuorisovaltuuston edustusjäsentä piirin elimiin.

    VastaaPoista
  15. Oi niitä Teiniliiton aikoja... Silloin osallistuttiin innolla ja parannettiin maailmaa ja yhteiskuntaa.

    Suurin saavutus taisi olla yleensä tupakkahuoneen saaminen koulun tiloihin. Tupakointi kun oli niihin aikoihin niin aikuista.

    Nyt sekin saavutus on savuava muisto vain.

    VastaaPoista
  16. Minäpä opetin kerran eräitä tahoja haikun teossa.

    Selitin ensin tavukaavan - 5-7-5 - ja sitten metodin: hyvä haiku syntyy kansanlaulun tapaan.

    Ensin otetaan yleinen asia - "Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä ja täynnä" - ja sitten vedetään se henkilökohtaiseksi - "Niin myös nuori sydämeni ajatuksia täynnä".

    Tehtävä: tehkää tuosta haiku.

    VastaaPoista
  17. Tuosta uskottomuudesta parisuhteessa olen hiukan epävarma.

    Eikö voisi ajatella, että jos on "kanssakilpailijoita", ja toinen osapuoli muutaman "kokeilun" jälkeen palaa alkuperäiseen kuvioon, siitä voisi olla ylpeä ja ajatella: olen voittaja! Hm. Ainakin se helpottaa oloa, jos niin ajattelee.

    Minulle puolestaan on sanottu (ystävällisellä äänellä) vieraan miehen sanomana vähemmän kauniisti: "sinä olet henkinen huora!". Tämä tapahtui syvällisen keskustelun jälkeen. Punastuin, enkä ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. En kyllä ymmärrä vieläkään.

    VastaaPoista
  18. Kiitos Einesbaarin alustuksista ja kommenteista. Olen saanut niistä asioita päähäni. (Enemmän ehkä kuin sinne edes mahtuuu.) Kiitos.

    Rikulle.
    Ei Nokia ihmisiä erotellut (viittaan kommenttiisi xx.xx.xxxx). Televisio ensin - kun niitä oli vain muutama - ihmiset yhdisti, ja sitten kun niitä oli melkein kaikilla, erotti. Ps. Eikä Churcill, edes nuorena, kommunisti ollut vaan sosialisti. (Eli keskiverto-onanisti.)

    Tapsa,
    (viittaan kommenttiisi xx.xx.xxxx) olen aterioinut yht'aikaa samassa ravintolassa Armi Kuuselan ja Gil Hilarion kanssa. Noudettiin noutopöydästä erilaisia ruokia. Ystäväni, joka ei vielä tiennyt että hän seuraavana vuonna voittaa Parnasson runokilpailun, kuiskasi minulle että "älä ota noita perunoita, niitä saa kotonakin". Niinpä sitten otinkin kaikenlaisia muita, esim. katkarapuja - enkä tiennyt miten niitä pitää syödään. Pinosin ne salaa lautasen reunalle pinkinpunaiseksi röykkiöksi, panin servetin päälle, röyhtäisin, menin vessaan ja kusin, kampasin peilin avulla tukkani, sitten kapakan portieri auttoi popliinitakkini minun päälleni ja menin ulos. Ulkona katselin Eliel Saarisen piirtämää asemarakennusta, se oli Monumentaalinen... Voi vittu, kun olin yksin.

    Iines,
    palaan mielelläni - jos vaan saan - kahdeksaan uskontunnustukseesi. Sillä, sinähän tämän epistolan pääosassa oot, ja heilutat meidän herrasmieslukijoiden tahtipuikkoja miten sattuu. (Miksi muuten tunnustuksiasi on vain kahdeksan? Eikä esimerkiksi 7 x 77?)

    Ps. Eilen, 18.10, aamupäivällä kun tuuli, kävin kirkossa joka Isonvihan aikana oli venäläisten kasakoitten hevostallina. Ajattelin, että siellä hevoset ovat aikanaan rouskuttaneet olkia ja mulkoilleet epäluuloisina vieraita ihmisiä. Isoviha oli hirvittävää aikaa, Isossakyrössä ehkä pahinta, no ainakin neljäsosa heistä menetti henkensä. Naiset raiskattiin: miksei olisi raiskattu? (Pitäähän sotilailla hauskaakin olla, vai mitä?) Tosin hauskinta kasakoista oli pistää vanhoja akkoja ja ukkoja leivinuuniin ja polttaa heidät eläviltä. Se erityisesti nauratti heitä! (Todellisista julmuuksista en viitsi puhua. Koska kohta tulee yö, kello on nyt 23:03.)

    Odotan, että Einesbaarin TalviTerassi aukeaa.

    VastaaPoista
  19. Mikis,
    en sitä tähän hätään löydä, mutta muistelisin juuri sitä yrittäneeni sanoa, ettei kommunisti ollut.
    Minä muuten kirjoitan alustusta Steinbeckin Ystävyyden talosta, muistelen sinun kirjaa joskus kehuneen(?)

    Tapsa,
    päätin yrittää, voisiko se mennä näin?
    Tähtinen taivas
    sinistä ja valkoista
    sydämet pohtii


    Tuo "mun" särähtää. Löytämäni lähteen mukaan omia tunteitaan ei saisi ilmaista, siksi latoin "sydämet" No, ainakin yritin.

    VastaaPoista
  20. Korjasin, eihän tuossa enää sitä "mun" ollutkaan.

    Ajatus siinä vaikuttaa hieman epäselvältä.

    VastaaPoista
  21. Aikoinaan pelasin rahasta Pokeria. Ja aina kun sai hyvät kortit niin piti näyttää "erittäin tyytymättömältä"... kysymyshän on bluffaamisesta. Mutta todellinen ammattilainen - ja niitä on joka korttiringissä vähintäin yks - näkee heti, totta kai, mistä on kyse. Kerran minulle yks sanoi - kun ensin katsoi kohteliaasti minua suoraan silmiin - että "älä yritä naura yötä vasten".

    Tajusin, että jos haluan välttää tappiot pokeripöydissä, minun kannattaa lopettaa pokerin pelaaminen. (Shakissa kun laskee todennäköisyyksiä ne pitää paikkansa... Pokerissa ei. Se on huijaamista!) Nyt, kypsässä keski-iässä, S-marketin aulan RAYN:n Molokin kitaan saatan joskus tunkea 1-2 eyroa. Mutta silloinkin - kun painan "Pelaa" nappulaa - toivon että ko. kone antaisi edes omani takaisin. (Ei välttämättä enempää.)

    VastaaPoista
  22. Iines,

    ainoa sarjaohjelma jota seuraan televisiosta on tämä Diili. Minusta se on huvittava. (Ei se, että ihmisiä nöyryytetään, se on aika amatöörimaista.) Mutta se, että nyt Sinä SAAT POTKUT! Se on...

    aika kummallista.

    VastaaPoista
  23. Jotta yksinelävä nainen ylläpitäisi mielikuvaa hyvästä vaimo(kanditaatista) on hänen vältettävä leimautumista huora ja lesbo sterotypioihin. Hyvään sukupuolimoraaliin ei kuulu antautuminen "matrassille"jo parisuhteen sitoneen miehen kanssa. On tarkkaa puuhaa luoda kuvaa seksuaalisesti viriilistä ja nautinnonhaluisesta naisesta, olematta "mulkkuhaukka" ja kykenemätön hillitsemään halukkuuttaan ja jos ei edes yritä, niin leimautuu "lepakoksi".

    Pelkästään verbaalisesti, ilman fyysistä kontaktia, nuo stereotypiat on helpompi rikkoa ja luoda mielikuvin aivan uusi rooli.

    VastaaPoista
  24. Toisinaan tykkään paneskelusta, toisinaan taas en. Koska olen minä. Jos naiset taas EIVÄT tykkää paneskelusta, he ovat lesboja, ja jos taas tykkäävät LIIKAA, he ovat huoria. Tätä logiikkaa en ymmärrä?

    Minusta ihmisen sukupuolella ei ole merkitystä ihmisen vittu- tai mulkkumaisuuteen. Onneksi agressiivisia ihmisiä on vain tietty rajattu määrä. Ihmiset ovat muuten vain mettäläisiä, tai ujoja. Tai äänestävät perussuomalaisia. (Joka on ihan toinen asia. Mutta tavallaan vastaava.)

    VastaaPoista
  25. Minäkin tykkäisin olla paneskelematta, jos ei naitattaisi niinkään paljon kuin lesbovaimon aviomiestä. Jonka innottomuutta en muuten ole pystynyt ymmätämään. saati olemaan hyväksymättä. Mutta toisaalta, muahan (minua) ei aina naitatakkaan ja kuitenkin saatan siihen suostua, koska niin HALUAN. Ja jos en haluaisi, niin saajaa (objekti) syytettäisiin haluttomaksi.

    Ja se, joka haluaa, on kova tyyppi, vaikka ei tiedäkkään miksi. No, miksi tietäisiään, koska naiminenhan on kivenpaa kuin palaminen himon tulessa. Siinähän saattaa perskarvatkin kärähtää, ainakin siltä kolmannelta osapuolelta, no tai siis toiselta.

    Mutta mitä v_ _ _ ua se kenellekään kuuluu, . . . . edes minulle.

    VastaaPoista
  26. Minua on aina muuten hämännnyt tuo Tapsan yllä esittämän sinänsä kauniin sanoituksen mahdottomuus: taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä --.

    Kun tähdet eivät ikinä ole sinisellä ja valkoisella taivaalla, vaan mustalla tai tummuvalla! Tuo "ja" liittää tähdet päivätaivaalle, jossa ne, luoja paratkoon, eivät näy, ja yöllä taas taivaan väri ei näy, koska pimeässä ei ole värejä.

    Mutta tässä pari aamupöpperössä putkahtanutta haikua, joissa en suostu panemaan tähtiä sinitaivaalle.

    Taivaan tavarat
    tähdet sekä lampahat.
    Toiveet, unelmat
    !

    TAI:

    Taivo utuinen.
    Yön tummat kirkkaat tähdet
    - pois luotain lähdet
    .

    Tuo Rikun haiku on hyvä! Tehtävänanto on suoritettu kiitettävästi eikä vikuroiden tai tehtävänantoa näpelöiden, niin kuin minulla.

    Miten kuuluisi Tapsan oma malli? Tai muiden?

    VastaaPoista
  27. Yksi luovan tuotoksen harjoitus - vaikkapa runon - voisi olla noiden haikujen ja tankarunojen lisäksi vaikka kalevalainen: toistetaan aina edellisen säkeen ajatus toisin sanoin seuraavassa säkeessä, kuten Kalevalan nelipolvisessa trokeessa:

    Mieleni minun tekevi,
    aivoni ajattelevi,

    lähteäni laulamahan
    sa'ani sanelemahan (..)

    Näin saa runoonsa verkkaisen rytmin. Nelipolvinen trokee tietysti on aikansa elänyt, mutta olen kokeillut tuota moderniin runoonkin, jossa se antoi mittaa oppilaiden tuotoksiin. Mitta toki ei ole kriteeri, mutta se auttoi hersyttelemään luovaa kynää varsinkin niillä, jotka luulivat, etteivät pysty tuottamaan tekstiä.

    VastaaPoista
  28. Pikkuliisu,

    noin varmaan pitäisi ja kannattaisi ajatella: jos pettäjämies palaa luoksesi, olet voittaja ja samalla näytät sille viettelijättärelle kaapin paikan eli katuojan tässä triangelissa.

    Tuossa on vain yksi asia. Kun perusluottamus särkyy, ihmisen koko maailmakuva järkkyy. Voiko luottamusta rakentaa uudelleen? Omalla kohdallani se olisi vaikeaa, ehkä ylipääsemätönsä.

    Toisaalta sitten taas - mitä rakkaus on? Riittääkö vähempi näissä elämän melskeissä? Jos pitäisi vaan tyytyä siihen, että on jonkun kanssa, kun ei se vaihtamalla kai parane.

    VastaaPoista
  29. Anteeksi, kun kirjoitan näin monta kommenttia peräkkäin, mutta kun tuohon on tupsahtanut niin monta ajatuksia herättävää kommenttia, että on hauska sanoa itsekin niihin jotakin.

    Mikikselle se, että tunnustuksia siinä haasteessa pyydettiin kahdeksasta kymmeneen, ja minä supistin kahdeksaan, jotta tuo Arja Mäkisen linkin asia mahtuisi mukaan. Koin sen tärkeäksi.

    Tuolla jossain yllä on esitetty nuo stereotypiat naisesta: hän on huora, jos nauttii runsaasta ja auliista paneskelusta, ja hän on lesbo, jos ei heti levitä reisiään kaksilahkeisen astahdettua tantereelle.

    Lisäisin tähän vielä yhden stereotypian, jota olen aina kummastellut - siis sitä, että miehillä on se typia päässään virheellisesti: nymfomaani.

    Nimittäin nymfomaani esitetään puheissa naureskellen, että siinäpä kiihkeä misukka, oikea lutkuttaja, miehen kiihkein unelma.

    Kun se ei ole niin. Oikeasti nymfomaani on miespuolinen donjuan, kykenemätön saamaan orgasmia. Toisin sanoen juuri siksi hän metsästää orgasmia, johon ei pysty. Oikeasti hän on eroottisesti kylmä.

    VastaaPoista
  30. "Nymfomaani" on aika marginaalinen stereotypia.

    Arja Mäkinen on kirjassaan "Vanhoja piikoja ja vapaita naisia" määritellyt 4 sterotypiaa: vanhapiika, citysinkku, säikähtänyt reppana tai kukaties lesbo.

    Kirjaa on "mainostettu" aikaisemminkin tässä blogissa.

    VastaaPoista
  31. Giliä minä en olekaan nähnyt, siitä piste Mikikselle. Mutta minäpä olen, toisen käden tiedon mukaan, painanut pääni Armin kohoilevalle povelle!

    (Sitä en kuitenkaan kerro, että kolmannen käden tiedon mukaan olen peräti puklannut Armin povelle.)

    Täällä puhutaankin nyt aiheesta, joka minua on aina ihmetyttänyt, elämässä ja etenkin nykykirjoissa, hyvin usein nuorten naistenkin kirjoittamissa:

    Seksuaaliset asenteet ovat niissä niin äärettömän alkeellisia. Juuri näitä huora/vaimo-akselilla liikkuvia patriarkaalisia muinaisjäänteitä.

    Onko olemassa kirjaa, jossa älykäs nainen pohtisi näitä asioita ilman keskiaikaisia pinttymiä? Tietysti joku Anais Nin päiväkirjoissaan sitä tekeekin, mutta...

    Hänellähän muuten oli "toinen mies".

    Miksi noissa jutuissa yleensä käy niin, että oikeasti aviomies on se toinen mies?

    VastaaPoista
  32. Arska,

    tuo minun laveasti kuvattu nymfomaanin määritteeni ei ole mielipide, vaan se on kooste luetusta. Sehän saattaa olla esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön maanisen vaiheen oire ja johtaa tekoihin, joita henkilö myöhemmin katuu.

    Hyperseksuaaliselle henkilölle on ominaista hyvin vahva sukupuolivietti ja pakkomielle seksistä, "seksiaddiktio". Hyperseksuaalisuuden merkkinä pidetään toistuvaa tarvetta seksuaaliseen stimulaatioon, joka ei kuitenkaan johda seksuaaliseen tyydytykseen. Näin syntyy noidankehä, jota mahdolliset fysiologiset ja neurologiset oireet korostavat.

    On tietenkin selvää, että nymfomaanileimaa käytettään vähän samoin kuin narsistinimitystä: sillä lätkitään ketä tahansa seksuaalisesti aktiivista tai itsekästä ihmistä.

    Tästä huolimatta nymfomania on oireyhtymä, jolla on runsaasti yhtäläisiä tuntomerkkejä.

    Arska, en ole tiennyt aiemmin tietäväni tätä Mäkisen Vanhojapiikoja ja vapaita naisia -kirjaa. Missä olen sitä mainostanut, kun ei Googlekaan tiennyt? Tuo nimi hakukentässä johtaa mielestäni vain tämän jutun mainintaan.

    VastaaPoista
  33. Minusta tuntuu, Tapsa, että sinun pitää hypätä pois kirjallisuuden laarista, jos tahdot lukea älykkään naisen pohdintoja erotiikasta tai vapaasta rakkaudesta tai ylipäänsä seksuaalisuudestakin. Varovaista ja hienovireistä on kirjallisuuden saralla, tai sitten toisaalta hyvinkin toiminnallista kuvausta lähes kellä tahansa uudehkolla naiskirjailijalla.

    Suomalaisista naiskirjailijoista tulee aina mieleen vain joku Jotuni tai Canth tai Meriluoto tai Anu Kaipainen, ja he eivät kyllä pohdiskele näitä asioita, vaan ovat enemmän aktien fyysisiä kuvaajia.

    Omasta hyllystäni tarjoaisin Marja-Liisa Vartiota, joka on mielestäni hienostuneen eroottinen kuvauksissaan. Mutta hänkin kovin piilotetusti ja symbolein.

    Vapaimmin näistä asioista kirjoittavat muun asian taitajat ja naiskolumnistit, luulen. Heillä vain on tyyli vähän töksähtävä, rajukin. He ovat usein feministejä, joita luullaan seksittömiksi lesboiksi.

    VastaaPoista
  34. Kirjaa mainostettiin v. 2008 erään kommentoijan toimesta ja esitit tulenpalavaa halua saada kirja luettavaksesi.

    Kunka lienee käynyt?

    VastaaPoista
  35. Kas kun en löydä mainíntaa Googlesta haulla ikkunaiines + Vanhojapiikoja ja vapaita naisia?

    Kirja ei kuitenkaan vielä ole osunut käsiini, enkä ole sitä kirjastossakaan nähnyt. Pitää koettaa korjata tilanne. Teos on Googlen mukaan väitöskirjan pohjalta tehty yleistajuinen teos, joten se on faktapohjainen teos, ei mielipidekirja.

    VastaaPoista
  36. Arska... tai saanko sanoa tuttavallisesti Terska... ajattelet aika paljon samalla lailla kuin minä. (Tämä ei ollut välttämättä kohteliaisuus.)

    Nymfomaanit - kuten Terska tietää - ovat ennen ensimmäistä orgasmia äärimmäisen innovaation kohteita. Mutta toisen - puhumattakaan nyt neljännen - siemensyöksyn jälkeen he tuntuvat päällekäyviltä.

    Tiedän, että nymfomaniassa kyse on sairaudesta, ei sitä minulle tarvitse selittää. (Mutta saa, toki!)

    VastaaPoista
  37. Iines/Tapsa. Ainakin Doris Lessing pohtii häpyttömän avoimesti nussimisen mytologiaa ns. naisnäkökulmasta. (Tästä jo puhuin aiemmin.) Mutta jos Doris L.teidän mielstä on liian epä-älyllinen puhumaan näistä asioista, en pysty antamaan teille parempiakaan vinkkejä. (Paitsi Strindberg? Tai Ibsen? Mutta näiden herrojen kirjoissa ns. "naisnäkökulma" on makukamarin katto, lähinnä.)

    VastaaPoista
  38. Eilen, tai oikeastaan toissa päivänä - tai mikä päivä nyt on? aika saman tekevää, niin kävelin Vaasassa. Se on siinä mielessä kaunis kaupunki että siellä vanhoja taloja; vanhat talot ovat kauniita. Ja meri. On Vaasassa myös katu jonka nimi on "Hallin kuja", en pitänyt siitä. Ps. Kokkolassa on muuten Suomen Upein kirjasto. Käsittämättömän upea. (Juutuin sinne tuntikausiksi.)

    VastaaPoista
  39. Ibsenillä minua hiukan hirvittää hänen naiskuvauksensa, etenkin Hedda Gablerissa. Hedda Gablerhan on kouluesimerkki psykopaatista. Ja nukkekodin Nora taas on aika romanttinen nainen, jolla ei tunnu olevan sukupuolielämää ollenkaan. Mitäs muita naisia hänellä olikaan - minun lukemisestani on aikaa ikuisuus enkä rupea nyt hakemaan tietoja?

    Ibsen ei ole ollut kovinkaan trendikästä luettavaa vuosikymmeniin, kuten vaikkapa venäläiset kertojat, joilla sitten taas nainen on harvoin - jos koskaan - eroottisesti verevä.

    VastaaPoista
  40. Mikis!

    Kiitti, nimihän on kuin tattispala tai, jopa herkkumutteri. Vaihtarina heitän melko rahvaanomaisen, Mikko -nimen. Se on siitä mukava, että niitä menee tolttiin ainakin parin tikkurin verran. Alatalokaan ei kavahtaisi sitä määrää jos se kertoisi vuoden levymyyntimäärän tai Kuustosen pojan palkkion viikkokeikalta. Määrästähän he olisivat ainakin ylpeitä.

    Epäilen kuitenkin sen vilpittömyyttä.


    Terskis!

    VastaaPoista
  41. Mutta vakavasti puhuen. ..


    Einesbaarin kirja-arvosteluksi olisi hieno vaihtoehto ja nimenomaan Mikiksen kompetenssille sopiva, Venedikt Erofejevin "Moskova-Petuski". Se istuisi Mikikselle kuin myyntimiehen homma Tepon Jaskalle. Jaskahan nimittäin varotteli, että jos hänen juomansa viinat kerättäisiin yhteen astiaan, niin uimataidottomat hukkuisivat siihen.

    Mutta Mikishän (meri)miehenä osaa uida, uskoisin, ja miksen uskoisi, sillä nyrkkeiluhanskat kelluvat hyvin.

    VastaaPoista
  42. Ibsen panee halvalla naisia, Iines. Strindbergin naisviha on avointa mutta yhtä armoton hän on itseään kohtaan! "Neiti Julie" on teksti joka ei vanhene. Ei ikinä. Eikä kyse ole teatterista: teatteria voi tehdä vaikka puhelinluettelosta... se on toinen taidemuoto kuin teksti. Eugene O´Neillin "Pitkän päivän matka yöhön" on tekstiä, tilitystä kaikesta. (Se onkin hyvä lukea romaanina, ei näytelmänä. Samoin kuin Tshehovia. Toisaalta, kyllä Dostojevskistakin on tehty vaikka kuinka monta filmiä/näytelmää jotka ovat vitun hyviä; ei ne tietenkään tekstiä voita. Ingmar Bergman kirjoitti itse elokuvansa jotka ohjasi, se niissä näkyykin, ne ovat tasapainoisia.) Elämä, jos ymmärrät sen väärin, on sulle lempeä, mutta jos ymmärrät oikein, ei se ole.

    Ps. Lauseeni, "elämä on kivaa", on satiiria. En voi sille mitään että se käsitetään väärin. Mielestäni Elämä on erittäin julma juttu. Meidät revitään tänne - kirkuvina rääpäleinä - maailmasta josta emme haluaisi pulpahtaa pois; sitten elämme aikamme täällä, surkeasti, ja Kuolema on tehty mahdollisimman hankalaksi... Eikä millään ole mitään merkitystä.

    Näin ainakin noin yleensä.

    VastaaPoista
  43. "Moskova-Petuski" On kyllä velkaa Gogolille. Mielestäni se on erittäin hyvä kirja. (Ja ohut.) Ainakin se on kaikkein hauskin kirja mitä olen ikinä lukenut. (Vaikka se oikeasti onkin tragedia.) Venedikt Erofjev oli 70-luvun N-liitossa kuuluisampi kulttihahmo (etenkin tietyissä piireissä) kuin Vysotskij; kun nimen lausui ääneen, kaikki purskahtivat äänettömään nauruun.

    http://www.youtube.com/watch?v=EZF9EPFvS4Q

    Arska, olet fiksu. Älä mene oman tasosi alle.

    VastaaPoista
  44. Mikis,

    elämä on kivaa, ihmiset on kivoja - minusta molemmat sisältävät enemmän kuin sanojensa summan. Juuri siksi ne ovat niin, etten sanoisi, kivoja, korneja.

    Arskalle iso HYI, hyi hyi. Tarjoaa toiselle Kaanaan balsamia tai Lutkan sisälmystä. Hyi vielä kerran.

    Venedikt Erofejeville myös oikein iso hyi. Ihan kuin lutka olisi lutka lutkuuttaan, likainen ja saastainen olento. Tekisi maljareseptejä vaan itselleen: 20 gr sappea ja 60 gr sammakonreisiä sekä 70 gr risiiniöljyä ja 50 gr pulituuria.

    VastaaPoista
  45. Siis minähän menin... mutta minkä takia Sun pitäis mennä? Höh.

    VastaaPoista
  46. Taivaan tähtöset
    tummassa sametissa
    hiljaisuus puhuu

    (tai jtn)

    Palaan illemmalla!

    VastaaPoista
  47. Iines, olet suloinen. Mutta "olen tekojeni summa eikä minusta voi vähentää". Tarkoitan, että älä puolustele minua. Minä haluaisin puolustaa Sinua kaikilta nuolilta jotka avaruudesta meitä kohti sinkoilee... ties kuinka monen valovuoden takaa, tahansa. Haluan heittäytyä eteesi kuin käsin solmittu lattiamatto, tai kuin ryijy, joka imee vaarallisen säteilyn villalankojensa vöyhkeän pölisevälle nurmikolle.

    Iines, Iines!

    Tämähän oli ironiaa tämäkin. Tosin huonoa. Mutta kumminkin.

    Ps. Tosin henkilökohtaisissa tunnustuksissani Sinua kohtaan olen yhtä tosissani kuin Lars Leevi Lestadios omiaan kohtaan. (Ainakin vähintäin.)

    VastaaPoista
  48. Jos Tapsan pää on kellahsellut Aemi Maeian kumpaakin tunturia päin, siitä kksi pistettä hänelle. Tai pontsia. Mutta jos kyse on muista tisseistä kuin aemin, esimerkiksi Ratioan niin kyllä ny5 täytyy hylätä tämä urheilusuoristus. Hyvä yritys mutta ei mene öäåi- (meitä on täällä nimittäin traktorijengi joka tutkimme näitä sääntätörikkomuksia. Ennekä anna nmitään anteeksi, emme anna.

    VastaaPoista
  49. Mikis,

    minähän paheksuin Arskan kommenttia, kun en pidä ilkeydestä. En minä sinusta mitään sanonut. Tiedän kyllä, että sinua ei tarvitse puolustella ja jopa arvelen, että pidät sitä holhoavana asenteena. Minun sisälläni taitaa asua ikuisesti pieni opettaja, jota en pahoittele.

    Kuunkuiskeen haikuversio on kaunis.

    VastaaPoista
  50. Iines,

    Hyväksy ihmeessä Mikiksen ritarillinen tarjous.

    Hänhän oikeasti puolusti sinua – minulta.

    Mutta yhtäkaikki, tuomiosta ei voi äänestää!

    VastaaPoista
  51. Hienoja haikuja.

    Riku pysyy aika lähellä alkuperäistä teemaa, sitä hieman varioiden; Iines loikkaa oudoille teille loppusoinnullisissa versioissaan, pysyen silti kansanlaulullisessa muodossa; Kuunkuiske taas tekee ihan oman runonsa, mennen ikään kuin syvemmälle ihmiskohtaloon.

    Minä tekaisin tällaisen:

    Ei edes taivaan
    syvyyttä voi verrata
    nuoreen sydämeen

    VastaaPoista
  52. Olen jostain, varmaan komerosta, löytänyt sellaisen netti-etikettisäännön... että blogin kommentoijia ei saa kommentoida. En minä kommentoikaan. Mutta idiootteja ootte silti kaikki. Ja kaikkein pahimpia sönkköjä ovat ne jotka tänne ei edes kirjoittele, ne vasta idiootteja ovatkin, perkele. Olen yhtä älykäs kuin te yhteensä, eli aika vähän, mutta menen kohta nukkumaan, ehkä se on sitten fifti-fifti. (Mitäs se taas teille kuuluu, ei minun mielestäni.) Teistä en halua kuulla tämän enempää. Edes lakimieheni kautta. Piste.


    Huh, huh!

    VastaaPoista
  53. Tietenkin minä hyväksyn Mikiksen ritarillisen tarjouksen, mikä se sitten onkin, jo pelkästään tämänkin kieli-iloittelun vuoksi: - - ryijy, joka imee vaarallisen säteilyn villalankojensa vöyhkeän pölisevälle nurmikolle

    Tapsan haiku on japanilaisempi kuin japanilainen ennen kaikkea ajatukseltaan mutta myös muodoltaan. Siinä on jotain hyvin vanhaa ja ikuista. Hieno!

    VastaaPoista
  54. Minä lähtisin siitä, Tapsa että

    "taivas varjelkoon,
    se on siellä".

    Tosin tästä puuttuu yksi rivi kokonaan, täytyy myöntää, ja paljon kirjaimia. Mutta kumminkin. Jos tämä ei ole haiku niin isoisäni nimi on Kaiku. (Joka muuten ei ole.)

    (Yrittää uudestaan.)

    "Kerran pierasin,
    sinneppä jäi,
    haju joka minua vainosi."

    Saako tällä pronssia?

    VastaaPoista
  55. mikis, kaunosielu, taidat olla nuori kapinallinen?

    Kaunista pukkaa vaan ei pyydettäessä. Ei kukkokaan käskien laula.

    En muuten ole koskaan ymmärtänyt, että miksi elämä ei olisi kivaa!

    Onko kukaan katsonut sitä Mielen salattua voimaa osa 3?

    Olisi ihan kivaa jutskata siitä.

    VastaaPoista
  56. Kuunkuiske,
    hiippailijani.
    Varo, kun kävelet sitä kuunsiltaa pitkin, ettet plumpsahda. Se olisi noloa. Ja varmaan niin nyt ei käykään. (Mutta myöhemmin talvella, kun taivas on tumma ja hevoset... sanotaan nyt vaikka että... murheellisia, niin...

    Mitä sun miehes sanoo kun sää tuut ihan märkänä kotia? Kysyykö se, että missä sää oot kastunu? Tai kysyykö sen kummempia? (Ottaa vaan sut märkänä ja yhtä kimmoisena kuin ennenkin?)

    Mitäs sitä vekslaamaan.

    VastaaPoista
  57. Oma mallini olisi (en tosin toteuta sitä, koska vain treenaan kirjoittamista) polttava raflaava aihe (itse en uskalla) yksinkertainen teema ja loppujymäytys, eli lukija ei ole varma nauraako kirjoittaja hänelle vai hän kirjoittajalle ja kaikki ovat onnellisia?

    Tuo tunnustuksesi (en tarkoittanut tuota A blog etc) tuntui jotenkin kotoisalle, minulla on joskus sellainen olo, että kaikki muut ovat vähintäänkin nyt pulu.. siis pulmusia:)

    VastaaPoista
  58. Tuo Kuunkuiskeen mainitsema Mielen salattu voima 3 on täällä nähtävissä. Vaikuttaa kiinnostavalta, lähellä kuolemaa käyneiden kokemuksia. Itse en ole sitä vielä katsonut, ohjelma on tunnin mittainen, ja katsominen ottaa oman aikansa.

    Olen lukenut aiheesta paljokin siinä vaiheessa, kun perheenjäsen, äiti, kuoli. Halusin tietää, missä hän on, mitä kuolemassa tapahtuu. Tuntui mahdottomalta, ettei häntä enää olisi. Olisiko hän enkelinä jossakin?

    Mustis, pulmusiahan me kaikki täällä olemme, varsinaisia puluja. Minäkin luulin eilen metsässä kuvanneeni pulusen, kyyhkyn, mutta kuvia purkaessani havaitsin, että pulu olikin ollut rääkyvä närhi.

    VastaaPoista
  59. " ... kuu loistaa kuu,..."

    La luna vino a la fragua
    con su polisón de nardos.
    El niño la mira mira.
    El niño la está mirando.
    En el aire conmovido
    mueve la luna sus brazos
    y enseña, lúbrica y pura,
    sus senos de duro estaño.
    Huye luna, luna, luna.

    VastaaPoista
  60. Osaan vähän venäjää, liian vähän, Jesenin on minulle suuri runoilija. Ja Anna Ahmatova. Espanjaa osaan vähän paremmin, Lorcaa. Ja Nerudaa. (Suomalaista runoilijoista en sano mitään, he ovat liian lähellä, he tulevat minun uniini. Se on epämiellyttävää.) Apollinaire, Baudelaire, kaikki amerikkalaiset homoseksualistit, ja Heinrich Heine ja Gothe.

    Siinä minun rakkaani. (On niitä totta kai muitakin.) Dante... minä säikähdin kuin luin sitä, olin 12 v. vanha. Don Quijotten luin 14 v. vanhana, sekin oli samperin tylsä. (Ei minua kukaan näitä kirjoja yllyttänyt - pakottamisesta puhumattakaan - vaatinut lukemaan. Ne vaan olivat siinä kirjahyllyssä niin paksuja että valitsin ne. Isän kirjahylly.

    VastaaPoista
  61. Minulla on Heinen Laulujen kirja (Buch der Lieder) Yrjö Jylhän suomentamana, vuodelta 1937. Vaan eihän se ole sama kuin lukea runot alkukielellä.

    Kirjan takakannessa on hupaisa teksti, Lauri Viljasen kirjoittama:"Maailmankirjallisuutta valloitetaan jatkuvasti suomenkielelle! Meidän vielä neitseellistä kieltämme taivutetaan mukailemaan maailmanrunouden vuosisatoja uhmanneita jättiläisluomuksia. Se on suomalaisen sivistyksen rakentamista pitkää silmämäärää käyttäen."

    VastaaPoista
  62. Tuosta Mikiksen Lorca "Kuu nouse kuu" runosta nousee esiin, hänen marginaaleja ja sorrettuja, romaneja, mustia ja homoja, puolustava asenteensa. Näitä "perseeseen ammutuja" runoilijoita on ollut maailman sivu.

    Mielenkiintoisen aasinsillan ja yhtymäkohdan löysin Walt Whitmanin, Yhdysvaltojen ensimmäisen valkoihoisen, runoon "Song of Myself"

    I celebrate myself,
    and sing myself,
    And what I assume
    you shall assume,
    For every atom belonging to me
    as good belongs to you.
    I loafe and invite my soul,
    I lean and loafe at my ease
    observing a spear
    of summer grass.

    Samanniminen biisi löytyy Nightwishin uutuusalbumilta "Imaginaerum". The Voice musiikkikanavalla esitellaan albumin kappaleet analysoiden ja eritellen. Tuon Song of Myself kappaleen kohdalla kysytään: onko Tuomas tehnyt itsetutkiskelua biisejä kirjoittaessan, koska kappaleessa kysytään: "How can you just be yourself if you don't know who you are?".

    Ihmettelin, etteikö toimittajat tai ostava yleisö ole tiennyt, että kappale kopio. Levyn tiimoilta on järjestetty vuoden kestävä maailmankiertue ja samanniminen musiikkielokuva.

    Tuosta Walt Whitmanin runosta on tehty ainakin kolme käännöstä Viljo Laitisen, Arvo Turtiaisen sekä malliksi Markus Jääskeläisen tuotos "itsensä tykkäämisestä".

    Minä juhlin itseäni ja laulan itsestäni
    ja minkä lausun omakseni
    voit sinäkin lausua omaksesi
    koska kaikki minulle kuuluva
    kuuluu myös sinulle.
    Minä lorvailen,
    vokottelen sieluani esiin,
    makaan ja lorvailen kaikessa rauhassa,
    katselen kesässä
    kasvavaa ruohonkortta.

    VastaaPoista
  63. Iines, ruokavalintasi kuulostaa järkevältä, vähäsuolaista ja hiiletöntä.

    Mies tekee meillä yleensä ruoan ja käyttää mausteita runsaasti. Suolaa kuitenkin laittaa pyynnöstäni varoen. Hiiltä joskus löytyy paahtoleivän reunoista ja varsinkin grillimakkarasta mökillä.
    Isäntä ei jaksa kyttäillä grillin vieressä kypsymisen edistymistä, vaan jättää homman oman onnensa nojaan ja askartelee kaikkea muuta. Kun hän lopulta muistaa makkarat, ne ovat usein jo ennättäneet kärähtää.

    Jotta minua ei pidettäisi laiskana, kerron, että itselläni on mökillä aina kaikki muu ruoanlaitto, ainainen tiski- ja siivousvuoro. Grillaukseen en puutu.
    Näppärä grillimestari on poikamme, joka vieraillessaan mökillä grillailee pihvit ja lisukkeet suussasulavan herkullisiksi.

    VastaaPoista
  64. Toinen nainen en koskaan olisi. En myöskään uskoisi kestäväni, jos miehelläni sellainen olisi.

    Jos olisin toinen nainen, se automaattisesti merkitsisi sitä, että en enää rakastaisi omaa miestäni.

    Rakkautta ei voi pakottaa, mutta itseään voi hillitä. Toinen nainen on varas.

    VastaaPoista
  65. Arska,

    toimittajat voivat olla tietämättömiä henkilöiden syvistä vaikutteista ja taustoista. Musiikkitoimittaja voi olla henkilö, joka tuntee musiikista vain mieligenrensä, eikä mitään muuta.

    Mielestäni Holopaisen kohdalla on kyllä mainittu esikuvallisiksi kirjallisiksi lähteiksi Edgar Allan Poen lisäksi mm. Walt Whitman ja myös Stephen King. Suora kopiointi on silti epämoraalinen teko, jos sellaista on. En oikein uskoisi, että maailmankuulu laulaja itse ainakaan varastaisi runoilijoilta.

    VastaaPoista
  66. Delilah,

    muutama vuosi sitten verenpaineeni nousi jonkin verran, ei hälyttävästi mutta sen verran, että sain pillerit.

    Siirryin laakista vähäsuolaiseen ruokavalioon, ja nyt paineet ovat olleet ihanteellisella tasolla, luultavasti paremmat kuin jokusten terveeksi itseään uskovien paineet.

    On vain vaikea löytää vähäsuolaisia leipiä ja juustoja, samoin valmiiksimaustettuja lihoja tms.

    Minua vähän harmittaa, että meille tuputetaan vain vähärasvaisia ja -sokerisia tuotteita, mutta kolmas yhtä suuri vaaratekijä, suola, on unohdettu. Suola sitoo nestettä elimistöön ja aiheuttaa turvotuksia, nostaa selkeästi verenpainetta ja lisää sydän- ja verisuonitauteja.

    Suolaprosenttia voitaisiin hyvin laskea monessa tuotteessa maun kärsimättä. Suolaisuus ruuan maussa on tottumuskysymys, elintarviketeollisuus on totuttanut meidät runsaaseen suolaan, koska runsas suola edistää tuotteen säilyvyyttä ja pidentää sen myynti- ja käyttöaikaa.

    Hyvin nopeasti vähäsuolaisuuteen siirtyneellä jopa "normaalisuolaiset" tuotteet alkavat tuntua liian suolaisilta ja ruuan oman maun peittäviltä. Vähäsuolainen ruoka on puhdasta ruokaa. Esimerkiksi juureen tehty rukiinen 0,75 suolaprosentin leipä on herkullisempaa kuin ronskin 1,2 suolaprosentin leipä.

    VastaaPoista
  67. "Toinen nainen on varas.

    En voi olla tarttumatta tähän, Delilah. Alla olevassa ajattelen yleisellä tasolla, en tarkoita missään mielessä sinua mahdollisessa tilanteessa. Jatkan vain tuota kiinnostavaa virkettä.

    Uskon siis, että vaimo tuntee näin lähes aina, kun hänen miestään viedään. Toinen nainen on röyhkeä henkilökohtaiselle alueelle tunkeutuja, joka uhkaa särkeä perheen, yhteiskunnan peruspilarin, lasten tuen ja turvan, vaimon koko minuuden. Toinen nainen järisyttää kuin maanjäristys.

    Entä mies? Entäpä jos mies onkin se, joka on tehnyt aloitteen tai jollakin tapaa provosoinut tilanteen, näyttänyt vihreää valoa?

    Voisiko mies olla se paha, joka rikkoo perheen, ja toinen nainen uhri?

    VastaaPoista
  68. Vaikuttaa melkoisn epävarmalta spekuloinnilta, ettäkö uskottomuus olisi oman valinnan sijasta vahinko.

    VastaaPoista
  69. Löysin Tuomas Holopaisen maininnan: Kunnianosoituksemme ja oma versiomme Walt Whitmanin elämän sekä olemassaolon yliluonnollisesta juhlistuksesta, kaivautuen syvälle henkilökohtaisen puhdistautumisen syövereihin.

    Osittain kopioitu biisi on siis tietoinen valinta.

    VastaaPoista
  70. Tässä nämä Whitmanin Laulu itsestäni suomennokset koottuna, niin voi vertailla kuka tavoittaa alkuperäisin ajatuksen parhaiten:

    1. Viljo Laitinen 1954

    Juhlin laulaen itseäni,
    ja minkä minä hyväksyn,
    olet sinäkin hyväksyvä,
    sillä jokainen atomi,
    joka kuuluu minuun,
    kuuluu myöskin sinuun.
    Kuljeksin etsien sieluani,
    lojun maassa tarkastellen
    kesäruohon versoa.

    2. Arvo Turtiainen 1965

    Ylistän itseäni, laulan itsestäni,
    ja minkä minä hyväksyn,
    sinäkin olet hyväksyvä,
    koska jokainen atomi minussa
    yhtä hyvin kuuluu sinulle.
    Minä kuljeskelen joutilaana
    sieluani maanitellen,
    minä loikoilen huolettomana
    kesäistä ruohon kortta
    tarkastellen.

    3. Markus Jääskeläinen 2007

    Minä juhlin itseäni ja laulan itsestäni
    ja minkä lausun omakseni
    voit sinäkin lausua omaksesi
    koska kaikki minulle kuuluva
    kuuluu myös sinulle.
    Minä lorvailen,
    vokottelen sieluani esiin,
    makaan ja lorvailen kaikessa rauhassa,
    katselen kesässä
    kasvavaa ruohonkortta.

    Alkuperäinen mene siis näin, Walt Whitman, 1855 (?).

    I celebrate myself,
    and sing myself,
    And what I assume
    you shall assume,
    For every atom belonging to me
    as good belongs to you.
    I loafe and invite my soul,
    I lean and loafe at my ease
    observing a spear
    of summer grass.

    Kuka rohkenee tehdä oman version?

    VastaaPoista
  71. Mutta Delilah, uskot siis että ihminen voi rakastaa vain yhtä ihmistä kerrallaan?

    En epäile, etteikö sellaisia tapauksia, joita selvästi tässä ajattelet, olisi paljonkin, mutta luulenpa, että paljon on myös aivan erilaisia.

    Sitä paitsi tietenkin - opponoin nyt itseäni - eihän se, että rakastaa montaa ihmistä, suinkaan sitä tarkoita, että se johtaisi johonkin konkreettiseen.

    Enemmänkin kuin "rakkaudesta" kyse on mielestäni näissä toinen nainen/mies -kysymyksissä luottamuksesta ja lojaalisuudesta.

    VastaaPoista
  72. Ennen kuin kukaan ehtii kääntää tuota Walt Whitmanin runoa Tapsan kommentista yltä ja Arskan vielä ylempää, vilkaiskaahan huviksenne tänne.

    Yritimme kääntää kilvan Goethen runoa Vaeltajan yölaulu, joka on varmaan yksi kaikkien aikojen kauneimmista runoista. Keskustelussa on mainioita käännöksiä, pitkin ketjua, joka ei ole onneksi liian pitkä:

    Über allen Gipfeln ist Ruh;
    in allen Wipfeln spürest du
    kaum einen Hauch.
    Die Vöglein schweigen im Walde.
    Warte nur, balde ruhest du auch.


    (Vuorten yllä rauha on sees; ei liiku lauha henkäys ees, ei riemukkaat soi laulelot latvojen alta. Kohta jo, malta, myös levon saat. - suom. Otto Manninen)

    VastaaPoista
  73. Ylioppilaslehdessä noita suomennoksia on arvioitu jonkun verran. Homouteen, itsetyydytykseen ja näennäistodellisuuteen pakenevan runoilijan ihon alle on paha mennä, panematta "omiaan".

    Nightwishin Holopainenkin tunnustaa tuon "todellisuuspaon" omaksi sielunmaisemakseen.

    VastaaPoista
  74. Whitmania en ole lukenut, näkyy tehneen vaikutuksen runoilijoihin laajalti. Ei ihme, se on vähän sellainen "viintä riittää, eiks elämä ookin ihmeellistä!"

    Tässä ei-runoilija versioita.

    Nightwish-fani:

    Humalassa soittelen levyjä,
    ja minkä Minä hyväksyn
    sen hyväksyy naapurikin,
    sillä jokainen kappale,
    joka kuuluuu minulle,
    kuuluu myös ympäristöön.
    Kuljeksin sytkäriä etsien,
    lojun lattialla sammuneena.


    Narsisti:

    Juhlin laulaen Minää,
    mitä Minä sanon tai olen,
    olet sinäkin sanova,
    sillä jokainen atomi
    kuuluu vain minuun,
    luulisi uppoavan sinuun!
    Siirtäessäni sohvalle Minua,
    Minä halveksin sinua ja sinua.



    Masentunut:

    Juhlat loppuneet itseltäni,
    ihan sama, ei mitään välii,
    kaikki käy, atomitkin saatte pitää.
    Lojun lattialla, eikä mitään välii!

    VastaaPoista
  75. "Toinen nainen on varas".

    Ei ole. Jos naisen syliin putoaa kypsä omena niin ei nainen ole varas.

    Tietenkään sellaiseen peliin ei ole mitään järkeä lähteä jo oman itsekunnioituksenkaan tähden - miksi ihmeessä joku pitää itseään niin vähäarvoisena, että suostuu jakamaan kumppanin jonkun toisen kanssa?

    Sitä paitsi kerran pettänyt tuskin muuttaa tapojaan myöhemminkään.

    Ikävin mahdollinen tapa aloittaa suhde on aloittaa se toisena naisena / miehenä.

    En voisi kuuna kullan valkeana kunnioittaa miestä, joka ei arvostaisi vaimoaan / tyttöystäväänsä niin paljon että hankkiutuisi hänestä eroon ennen kuin alkaisi viritellä uusia verkkoja.

    Tapsa, sanotaan, että vain yhteen voi olla kerrallaan rakastunut.

    Rakastaminen on tietty toinen juttu - minäkin tulen varmaan aina rakastamaan ainakin kahta menneisyyden miestä.

    Ei se ole keneltäkään pois.

    Ei - en tokikaan sekstailisi menneisyyden rakkaiden kanssa vaikka heillä onkin paikka sydämessäni.

    VastaaPoista
  76. Whitmania en ole lukenut, näkyy tehneen vaikutuksen runoilijoihin laajalti. Ei ihme, se on vähän sellainen "viintä riittää, eiks elämä ookin ihmeellistä!"

    Tarkoitin tuolla tietysti vain kyseistä runonpätkää, muita kun en ole lukenut.

    VastaaPoista
  77. Goethen runo on majesteetillinen alkukielellä jopa minulle, joka en paljoa saksaa osaa, Mannisen käännös upea!

    Iineksen linkissä oli tosiaan paljon hienoja versioita, Blogikäen alkusoinnutettu nauratti, oli hieno!

    Hiljenivät huiput vuorten,
    puien latvat ei pukaha.
    Mykkinä on metsän linnut
    - lepo siulleki luvassa.

    VastaaPoista
  78. Ei olisi uskottomia miehiä, jos ei olisi naisia, jotka alkavat suhteeseen "varattujen" miesten kanssa. Toimii tietenkin päin vastoin: ei olisi ns. toisia naisia, jos miehet aina olisivat uskollisia.

    Tapsa: Rakkautta on toki monenlaista, eikä kaikki suinkaan ole fyysistä. Olen kuitenkin käsittänyt termin toinen nainen aina fyysisessä mielessä.

    Kahden toisiaan rakastavan ihmisen väliin ei mahdu kolmatta. Sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Niin se on. Voisin antaa anteeksi (ehkä) fyysisen repsahduksen kerran, mutta en sielujen sympatiaa. Kestäisi kauan, että luottamus palaisi toisen uskottomuuden jälkeen. Ehkä se ei tapahtuisi koskaan. Vaimon oikeus on olla miehensä paras ystävä, rakastaja ja ainoa. Sama väittämä pätee myös toisin päin. Parisuhteessa elävä voi ehkä hetkellisesti olla ihastunut johonkuhun toiseenkin, mutta jos puoliso on hänelle rakas, hän ei mene pidemmälle.

    Kuunkuiske: Se taitaa olla Sinun sukupolvesi, joka ajaa vakavissaan määräajaksi sovittavaa avioliittoa. Aijemmin joku peräti viskasi ilmaan ajatuksen moniavioisuudestakin. Vai liekö tuo lehtien vouhotusta...

    Lohdullista on, kun toteat, että vain yhteen voi olla kerrallaan rakastunut.

    VastaaPoista
  79. Delilah, mitä se minuun liittyy, ovatko sukupolveni edustajat määräaikaisen avioliiton ja / tai moniavioisuuden kannattajia! :)

    Sikäli vaan minusta on turhaa syyttää sitä osapuolta, joka ryhtyy varatun ihmisen rakastajaksi. Kuten sanottua, ketään ei voi "viedä" ellei tämä itse aktiivisesti ole jutussa mukana.

    Itse en voisi jakaa miestä toisen naisen kanssa. Jätetään moralisointi muille - en vaan voisi kunnioittaa selkärangatonta miestä.

    Kunnioitus kun on ensimmäinen askel rakkauteen.

    VastaaPoista
  80. Minulla oli muuten kauan sitten mielenkiintoinen tilanne erään miehen kanssa.

    Emme olleet työkavereitä, mutta tapasimme töiden merkeissä hyvin säännöllisesti - useamman kerran viikossa.

    Tulimme tutuiksi ja juttu luisti. Jopa niin hyvin, että huomasin vähitellen olevani aika ihastunut mieheen. Mikäs siinä, olin sinkku ja luulin miehenkin olevan.

    Kerran sitten mutkan kautta kävikin ilmi, että miehellä on avovaimo.

    Olin suht yllättynyt - lähinnä siksi, kun keskustelumme olivat olleet usein hyvinkin henkilökohtaisia.

    Sanoin miehelle, että minusta ei ole oikein että keskustelemme sillä tapaa kun hänellä on avovaimo.

    Mies sanoi, että hänestä oli ollut tosi mukavaa jutella syntyjä syviä kanssani siksikin, kun siinä elämäntilanteessa hänellä ja hänen tyttöystävällään ei ollut isommin yhteistä aikaa.

    Sanoin, että jos hänen avovaimonsa tietäisi keskusteluistamme, hän ei varmaankaan olisi mielissään.

    Mies sanoi, että sitä hän ei ollut tullut ajatelleeksikaan! ;)

    No, jokunen vuosi meni sittemmin niin, että keskustelujemme taso oli lähes tyyliä "on se ilmoja pidellyt".

    Nykyään taas juttelemme melkein entiseen tapaan - mikäs siinä, kun en ole häneen enää ihastunut!

    Sitä paitsi nykyään tunnen jo hänen vaimonsakin ja olen tasan varma että meistä ei olisi koskaan tullut niin hyvää paria!

    VastaaPoista
  81. Kuunkuiske, tarkoitin vain, että välillämme taitaa olla joissain asioissa sukupolvien välinen kuilu. Minun sukupolveni on aivan vakavissaan luvannut rakastaa kuolemaan asti, Sinun sukupolvesi ehkä on jättänyt lupaamatta.

    Tarinasi työkaveristasi oli hyvä; fiksun naisen ei pidäkään rakastua noin tyhmään mieheen, joka ei ymmärrä oman käytöksensä vaikutusta edes puolisoonsa.

    VastaaPoista
  82. Viljo Laitisen versio taitaa olla täsmällisin whitmaneista, joskin runollisesti hieman kolho ja koliseva.

    Laitan vielä rakastuneen version:

    Juhlin laulaen Sinua,
    hyväksyn sen
    minkä Sinä hyväksyt,
    ei minulla mielipiteitä.
    Atomit ja molekyylit meillä ovat yhteiset, Sinun ratkaisevat.
    Lojun selälläni ja mietin kohta valmistuvaa kesäkeittoa, saatanan pahaa ruokaa.
    Sinulle sanon, aikun osasit meidän yhteistä lempiruokaa.

    VastaaPoista
  83. Delilah, eipä niillä sukupolvesi "kunnes kuolema meidät erottaa" -lupauksilla ole paljon painoarvoa niiden joka toisen parin kohdalla, joka on jo eronnut! ;)

    Hyvää viikonvaihdetta kaikille!

    VastaaPoista
  84. Rikun Withman-versiot ovat hauskoja! Tässä tulee minun hyvin vapaasti kiteytetty pikaversioni runon perimmäisestä sanomasta:

    Voisko helpompaa olla
    ulvoo kuutamolla
    sun kanssas
    maailma jalkojen alla?
    Mä chillaan vaan ja etsin sieluain
    ruohonkorsi hampaissain.

    VastaaPoista
  85. Nuo toinen nainen tai toinen mies -jutut ovat kai kovin yksilöllisiä.

    Usein huomaa vain, että sitä toista naista/miestä pidetään suurempana rikollisena kuin liitossa olevaa pettäjää. Katsotaan ikään kuin, että kolmas osapuoli on aina vihollinen, joka hyökkää linnoitukseen. Niissäkin tapauksissa, joissa linnoituksen sisällä oleva onkin kaikkein aktiivisin osapuoli liikkumaan ulos linnoituksesta.

    Minusta kaikenlaiset tuomitsemiset ovat turhia, ei tällaisessa jutussa kai voi olla yhtä syyllistä. Silti, jos itse olisin tuossa tilanteessa, olisin mieluummin se kolmas osapuoli kuin petetty vaimo. Hänen osansa lienee kamalin.

    VastaaPoista
  86. Täytyy vielä kehaista erikseen tuota viimesintä Rikun Whitman-versiota - huomasin sen vasta nyt. Se on hyvä runo, varsinkin sen loppu liikuttaa minua.

    VastaaPoista
  87. Goethesta en yritä vääntää, kun keskustelunne täällä oli niin hyvä, etten osaa mitään lisätä.

    Tuo runo minuun on joskus tehnyt vaikutuksen, jostain sen joskus kauan aikaa sitten löydettyäni. Manninen yltää Goetheen!

    Vaikka joku siellä väittikin täytesanoista yms.

    VastaaPoista
  88. Viimeistely minulla melkein aina jää tekemättä, "lempisapuskaa" vaihtaisin tilalle toiseen, kun "ruokaa" näkyy olevan kahteen kertaan.

    Eikä kesäkeittokaan enää pahalle tunnu, riittävästi kun syö saarioisten pizzoja, niitä haluaa käyttää enää frisbeenä.

    Minusta ei kokkia tulisi koskaan, valmistaessa nälkä kasvaa niin suureksi, että syön mahani täyteen, ruoan valmistuttua tuumaan: yäk!

    VastaaPoista
  89. Kuunkuiske, hyvää viikonloppua Sinullekin.
    Muuten, et kai epäile, että ne "joka toinen avioliitto", jotka purkautuvat, ovat kaikki minun sukupolvestani? Kyllä ne ovat nuorempien liittoja suurimmaksi osaksi.

    VastaaPoista
  90. Korjattavaa löytää aina. Itse vältän lukemasta uudelleen näitä leikillisiä pikarunojani, niin kamalia ne ovat. Etenkin kun huomaan itsessäni tarpeen muuttaa alkuperärunon ihan toiseksi.

    Yleensäkin olen omien tekstieni armoton korjaaja. Huomaan jokaisella lukukerralla omassa tekstissäni paranneltavaa.

    VastaaPoista
  91. Tunnustan, että minullakin on viimeistelyn tarve lähes pakkomielteisyyteen asti. Siksi olen valinnut sen linjan, että korjaan vain pahimmat, nopeasti huomaamani kirjoitusvirheet.

    Silloin kun oikein paljon ja hartaasti korjaan, huomaan että onpa siinä selittelevä ja puiseva juttu -> painan deleteä.

    VastaaPoista
  92. Eivät ne, Iines, niin puiseviakaan ole, pikaversiosi Goethesta oli paras.

    Rauha kaikkeuden
    yltä vuorten,
    latvoihin puun
    lintusten metsiin
    liikkuu hiljaisuus,
    - ihmisen ikuisuus.

    -Iines-

    VastaaPoista
  93. No tuo "ihmisen ikuisuus" huvittaa nyt hieman, se on vähän naiivi. Ihmisen sana on ajatuksellisesti turha, sillä eikös sana "ikuisuus" ole aina suhteessa ihmiseen?

    Tätä Whitamania en kauan miettinyt, kuten tuota Goethea.

    VastaaPoista
  94. Enemmän näissä olen tunnelmaatikko, runoja en osaa tai halua analysoida teknisesti.

    Kirjaltaja Jari Tervo joskus saarnasi lyhentämisen ja täsmällisyyden merkityksestä. 361 sivua habatitsuibaa, voi saatana, etten paremmin sano!

    "Ihmisen ikuisuudessa" en näe mitään naiivia, ihmisyyden yksi keskeinen ajatus on kuoleman pelko.

    Whitmanistasi tykkäsin, juuri noin.

    Whitman kai tuumasi: "Saakutti tämä ykseyden toiseus, eiks ne tiärä kuka mä oon, mä ajattelen joskus suuria, enimmäkseen loistavia, ja yks mun keskeisistä ajatuksista näyttäs olevan, et mun ykseyteni toiseus on kuin pyhä kolminaisuus!"

    VastaaPoista
  95. Kissaa on kiva vetää hännästä. Se pysähtyy, kääntää päänsä olkapäänsä yli, katsoo närkästyneenä ja sanoo "Mau". Se tarkoittaa: "Älä viitti kiusata mua". Jos kissa sanoo "Miua", se tarkoittaa: "Anna mulle kaloja. Ja sitä paitsi aika sassiin".

    Opettelin kerran kääntämään sitäkin kieltä.

    VastaaPoista
  96. No, Riku, puritaanisesti ajatellen ikuisuutta ei ole ilman ihmistä, sillä vain ihminen määrittää aikaa. "Ihmisen ikuisuus" on siis eräänlaista ajatuksen tautologiaa. Pelkkä ikuisuus riittäisi, mutta ei käy sitten sointu- eikä rytmipuolelle.

    Aiai, mikis, nyt tuli ikävä Kustia, joka oli juuri tuommoinen puhuva kisu. Ajatella, se oli meillä 19 vuotta. Viime jouluna sen häntäkin vielä leimahti tuleen.

    VastaaPoista
  97. Puritaanikoilla on puritaania päässään.

    Kissoilla on paljon vaikenevaa, salattua viisautta. Minulle jäi trauma, kun viisaimman ja kauneimman kissoistamme jouduin lopetettavaksi viemään.Veljeni koira tykkää kissanruokaa syödä, kun sitä sille ostaa.

    Tänään olen kuunnellut Veikko Lavia, ajatellut että toki minäkin markan arvoinen olen, kuten Veikko meistä ihmisistä laulaa.

    Jos ette kerro kelleen, sanon että tätä olen salaa humalaspäissäni kyynelihtöinnytkin.

    VastaaPoista
  98. Salvador Dalilla on Palava Kirahvi. Palava Kissa on ehkä vähemmän surrealistinen... erittäin harmittava tapaus silti.

    Ps. Kissat ovat kivoja.

    VastaaPoista
  99. Veikko Lavin laulut, tai siis ne tekstit, ovat niin liikuttavia juuri siksi kun niissä ei ole keksittyä. Elettyä elämää vain. Aivan ihanaa!

    VastaaPoista
  100. Hiski Salomaan synnyinkodissa - se on Kangasniemellä, oikeastaan lato - kävelin pitkän aikaa edes takaisin. Oloni oli samperin hermostunut. En yhtään ihmetellyt että Hän lähti täältä pois, vuolemaan kultaa Ameriikasta.

    http://www.youtube.com/watch?v=0B1cnFILBDs&feature=related

    VastaaPoista
  101. Veikon sanat ovat niitä harvoja, joista en inspiroidu hölmöilyjäni vääntelemään.

    VastaaPoista
  102. Rakastamistani Hiskias Mötön sanoituksista mieleeni tulee, että asioilla on merkityksensä.

    Titanicin kolmannesta luokasta hyvin harvat selviytyivät, pampullakin heitä käsille lyötiin, kun yrittivät.

    VastaaPoista
  103. Voin kuvitella että Atlantin ylittäminen on joillekin henkeä salpaavan jännittävää. Voi olla, ja varmaan onkin, jos sen yli meloo kanootilla. Laivat ovat turvallisempia kuin lentokoneet. Mutta sukellusveneeseen minua ei saisi edes Äiti Teresa. (Koska minulla on suljetun paikan fobia. Eli Klaustrokammo.)

    VastaaPoista
  104. No, vääntelinhän minä Veikoltakin tuon: "Jokainen ihminen on markan arvoinen."

    Ei se epäkunnioituksesta johdu, kuten ei minulle monesti yleensäkään. Rakkaita asioita on tuuletettava, kukas niitä muuten, jos ei itse.

    Tarkoitan, että kapinan jälkeisten kansanmurhaajien kannattajien mahat ovat tänään täynnään, mielipiteitään kertovat olostaan tyytyväisinä. Toisesta suunnasta piereskelevät muuten vain itseään helpottaakseen.

    VastaaPoista
  105. Klaustrofobiaa minulla on ilmennyt vain takavuosina, Klaus Järvistä Levyraadissa kuunnellessani.

    VastaaPoista
  106. Laitan saatanas saatavaksi vielä sanatkin:

    Vieläkö muistatte Limperin Hilman?
    Koulumme oppilaan niin herttaisen.
    Mukanaan aina toi kauneimman ilman.
    Mietimme ken tekee valloituksen.
    Anttilan Aukusti kaihoisat laulus',
    herkässä sielussa tenhosi kai.
    Lipevä kieli ja korkea kaulus,
    parhaimmat pisteet ne kilvassa sai.

    Hilma se hääräili pellolla illat,
    päivällä tehtaalla työskenteli.
    Pyhäisin kehräsi naapurin villat,
    lauantait marjoja myyskenteli,
    että hän mökkinsä lunastaa voisi.
    Aukusti työstä ei piitannutkaan.
    Mielummin Aukusti laulais' ja joisi,
    eläisi helpossa maailmassaan.

    Vierivät vuodet ja perhekin kasvaa.
    Veloista puhtaaksi mökkinsä saa.
    Aamulla varhain hän pyöränsä rasvaa,
    ikuista työtä ja vain raadantaa.
    Surra saa sodassa mennyttä poikaa,
    tytöt taas maailma mukaansa vei.
    Arvoisat kuulijat se huomioikaa:
    Maassamme tarina mahdoton ei.

    Vieläkö muistatte Limperin Hilman?
    Vihdoinkin rauhassa levätä voi.
    Hauta on ruohoinen, ristiä ilman.
    Aukusti mökinkin viikossa joi.
    Valtion miehet ne patsaita saaden
    kansamme mielestä häivy ei pois.
    Kun saisi Hilmakin sankaripaaden.
    Väitätkö ettei hän sankari ois'?

    VastaaPoista
  107. Ei tuo silti nykypäivän anorektikkobulimiitikoista, "voi kun mulla on kauheeta, vaikka oon niin suloinen, ei mitään seksuaalista" mitään kerro, älkää ottako itseenne, älköönkä kirves käsissänne heilu.

    VastaaPoista
  108. Väestöliiton mukaan arviolta joka toinen avioliitto päättyy eroon. En tunne yhtään kuusikymppistä eroavaa paria - ja tunnen kuusikymppisiä aika paljon - joten ero tapahtuu yleensä nuoremmalla iällä; nykyäänhän parit eivät välttämättä mene ollenkaan naimisiin joten kenties vanhempieni sukupolvesta enemmän kuin joka toinen pari on eronnut vaikka lupasi papin edessä vasta kuoleman erottavan?

    En muista kenenkään häissä kuulleeni "kunnes kuolema meidät erottaa" -fraasia; ihan hyvä olla puhumatta läpiä päähänsä. Eiköhän se ole jokin muu kuin vastoin parempaa tietoa annettu lupaus mikä pitää yhdessä.

    Aiemmin mentiin naimisiin nykyistä nuorempina ja ehkä vain vanhemman polven kylvämä erohäpeä on pitänyt yhdessä monta paria joka olisi muuten eronnut?

    Sinänsä tietenkin hyvä jos ei kovin pienestä erota. Toisaalta onni sekin, että nykyään eroaminen ei ole tabu, joten moni esim. väkivallan tai puolison alkoholinkäytön kurimuksessa elänyt on voinut erota. Niin, ja nykyään jokaisella on mahdollisuus jonkinlaiseen elantoonkin joten nälänhädän pelossa ei tarvitse avioliitossa pysymän.

    Tommy Hellsten - kaikki tietänevät, että hän on myös teologi - on jossakin kirjassaan sanonut viisaasti, että avioliitto kannattelee rakkautta eikä toisin päin. Ilman avioliiton sitoumusta vieläkin useampi pari olisi saattanut erota "turhaan".

    Lapsettomat menkööt naimisiin ja erotkoot vaikka miten monta kertaa jos siitä kicksejä saavat - moninaisten uusperhekuvioiden(kin) tähden lasten osa ei ole helppo.

    Nykyään jo yli puolet ensimmäisistä lapsista syntyy avoliittoon.

    Se on aika murinkurista; ikään kuin avioliitto olisi suurempi sitoumus kuin lapsi.

    VastaaPoista
  109. Veikko Lavia ei voi olla kehumatta. Minä taidan pitää jokaisesta hänen laulustaan. Väärä vitonenkin on mainio. Siinä oli aito kansantaiteilija. Hiski toinen hyväkäs.

    Ei tainnut Limperin Hilmalla olla 200 000 000 000 dollaria, niin kuin Muammar Gaddafilla ulkomaan tileillä. On hyvä, että Hilmoista lauletaan ja Gaddafeja listitään.

    VastaaPoista
  110. Tuo on hyvä havainto: nykyään yli puolet lapsista syntyy muuhun kuin avioliittoon. Tämän havaitsee paitsi ympärillään olevasta elämästä myös lehtien syntymä- ja vihki-ilmoituksista.

    Minulla mm. on yhdessä haarassa samasta perheestä viisi serkkua, joiden lapset alkavat nyt olla viimeisinkin naimaiässä. Kaikki serkunlapset ovat avoliitoissa, ja heillä on lapsia, yhdellä oli peräti kolme ennen kuin häitä vietettiin. Muut eivät ole avioliittoa solmineet, vaan liitoja on särkynyt ja uusiin menty, lapsia on yhden jos toisenkin kanssa.

    Tämä tuntuu olevan nykysuunta. En pidäkään rehellisenä lupausta: kunnes kuolema teidät erottaa. Toki se on rakastuneille kaunis, mutta elämä ei aina mene noin. Lupaus on kulttimeno ja teatteria.

    VastaaPoista
  111. Ihmisten tappaminen on rumaa. Ei liene epykti parantunut Mubarakin syrjäyttämisestä, ei sitä tee Libyakaan.

    Roistovaltion ulkoministeri Clinton viikko sitten esitti toiveen Gaddafin tappamisesta.

    VastaaPoista
  112. Rumaahan se teloittaminen on, enkä kannata kuolemantuomioita. Oikeasti olenkin sitä mieltä, että Muammar olisi pitänyt saattaa oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Nyt hän ei ehtinyt ymmärtää, että oli väärässä. Paitsi jos hän on psykopaatti, hän ei olisi tullut sitä koskaan ymmärtämään, kuten ei Breivikkään ymmärrä.

    VastaaPoista
  113. Tilastokeskuksen 10.5.2011 julkaiseman tilaston mukaan avioliittoja solmittiin v. 2009 29836 ja eroja kirjattiin 13527 kpl.

    Ymmärrän hyvin, ettei tuttavapiiriisi kuulu paljoakaan yli kuusikymppisiä, Kuunkuiske. : )

    Minä olen ollut omieni lisäksi monissa häissä, joissa on luvattu rakastaa, kunnes kuolema erottaa. Nykyään vihittävät ilmeisesti tekevät valinnan vihkikaavasta ja päättävät, haluavatko antaa vakuutuksen niin tai näin.

    Miksi sitten ei erota? Esitit syyksi epäonnistumisen häpeän. Eiköhän tämä syy ole aika harvinainen. Uskoisin, että ihmiset iän myötä kypsyvät kestämään myös arkea ja rakkaus muuntuu vähemmän itsekkääksi. Toisen ja samalla ehkä myös oma epätäydellisuus hyväksytään.

    Nykyään näyttää olevan melkein muotia nuorten keskuudessa, että jo muutaman vuoden (jopa vuoden parin)jälkeen aletaan olla valmiita luopumaan. Kun tulisin hehku laimenee, ei kestetä arkea, ja kun sitten sopivasti joku puhuu kauniisti ja osoittaa huomiota, aletaan tähyillä muualle.

    Avoliitot ovat yleistyneet, ja niissä eroaminen on vielä yleisempää. Toisinkin on käynyt; ollaan vuosien yhdessäolon jälkeen haluttu virallistaa suhde. Onpa tapahtunut niinkin, että naimisiin mentäessä ovat omat lapset morsiustyttöinä ja -poikina. Joillain pareilla on ollut neljäkin lasta avioliittoa solmittaessa.

    Iines?? Lupaus muka on kulttimenoa ja teatteria. Et voi olla tosissasi!
    Tosin nuorten avioerojen määrään voisi olla liian löyhin perustein solmittu liitto: suuret häät ja possunpunaiset unelmat.

    VastaaPoista
  114. Delilah,

    irrotettuna tuo lausahdukseni kuulostaakin kamalalta, ja siinä näkyy ehkä hitunen tapaani kärjistää asiaa (draamakuningatar, ks. tekstini).

    En minä oikeastaan pilkkaa siinä tuota sinänsä kaunista vihkikaavaa, vaan sen falskiutta, sitä että se lupaus jää niin usein merkityksettömäksi. Eiköhän jokainen liittoa solmiva sydämessään halua, että liitto kestäisi kuolemaan saakka. Siinä mielessä sanat ovat tietenkin paikallaan, että ne ovat toiveikkaat ja positiiviset.

    Minusta silti vihkikaavan sanat tulisi jollakin tapaa uudistaa, laatia todellisemmiksi, onhan virsiä ja käskyjäkin uudistettu.

    VastaaPoista
  115. Delilah, nimenomaan sanoin, että tunnen paljon kuusikymppisiä! Vaan en eroavia sellaisia - joko ovat eronneet aiemmin tai sitten eivät ole eronneet ollenkaan.

    Tarkennukseksi "erohäpeästä": varmasti vielä vanhempieni sukupolvessa (siis niissä kuusikymppisissä) on sellaisia, jotka ovat pysyneet yhdessä hammasta purren, koska ero olisi koettu häpeäksi; siis vielä 70 -luvulla saatettiin ajatella niin.

    Iines, en muista sanamuotoa mitä nykyään usein käytetään "kunnes kuolema meidät erottaa" -kohdan tilalla. Siis saahan em. sanatkin sanoa - oman valinnan mukaan.

    VastaaPoista
  116. "Tapsan yhteys kuuluisuuksiin" -sarja jatkuu:

    Istuin Ravintola Mainarissa, kun sinne tupsahti uutta tulemistaan tekevä Veikko Lavi. Hän oli keikalla läheisellä urheilutalolla ja tuli tauolla kaljalle. Näytin kai ravintolan hövelimmältä tyypiltä, sillä hän istua tömähti samaan pöytään ja tokaisi: tarjoa kaljat.

    Ilman muuta, sanoin, kunhan laulat minulle Limperin Hilman. Veikko ilahtui ja lauloi. Kolmen kaljan edestä. Sitten oli kiiruhdettava leipätyön ääreen laulamaan lisää.

    Toinen tämänkertainen kuuluisuus on Hiski Salomaa, joka asui samassa kaupungissa kuin isoisäni Henry. Calumetissa. Samaan aikaan.

    Delilah: "Kahden toisiaan rakastavan ihmisen väliin ei mahdu kolmatta."

    Näin se on. Mutta liittyykö tuo nimenomaan avioliittoon, toisiin naisiin/miehiin ja eroihin?

    Tarkoitan, että pitäisikö kaikkien niiden, joiden avioliitto ei ole täydellinen rakkausliitto, erota?

    Minun mielestäni ei.

    Joskus olen kuullut sellaisenkin viisauden, että ulkopuolinen suhde on pitänyt liiton koossa.

    VastaaPoista
  117. Minä tunnen vain yhden pariskunnan, joka on eronnut yli kuusikymppisinä, taisivat olla jo seitsemänkymmentäkin.

    Maalaispari, vaimo hoiti tilan emännyyttä, mies oli viljelijä ja piti avaimet tiukasti hallussaan, suoritti mm. kauppareissut ja ostokset traktorillaan. Isäntä oli koko piru mieheksi, ei tehnyt mm. veroilmoituksiaan ollenkaan - en tiedä, miten hän tämän asian lopulta hoiti - vaimo valitti aina vieraille vaivojaan ja töitään. En tiedä, kumpi lähti, kun tilanpito loppui ja lehmät ja kanat pakattiin teurasautoihin.

    Mies asui yksin ostamaansa pikku taloa, vaimo oli ensin tyttären luona kamarissaan, ja kuoli sittemmin vanhainkodin pikku yksiössä, isäntä tuupertui myöhemmin saunansa lauteille.

    Se avioliiitto oli aika kauhea alituisine motkotuksineen, mutta niin kauan kuin oli työtä, jaksettiin. Kun vapaus työstä koitti, kummallisen sadistisella tavalla kieroutunut yhdessäolo loppui.

    VastaaPoista
  118. Nuoremmista sen sijaan enemmistö esimerkiksi läheisistä ystävistäni on eronnut, osa jopa kahdesti.

    Laskin juuri mielessäni nuoruusaikojen 8 parasta naisystävää. Viisi heistä on siis eronnut, joista kaksi kahdesti. Kolme on edelleen ensimmäisen miehensä kanssa naimisissa, mutta yhden mies on alkoholisti. Vain kaksi olisi siis näennäisen onnistuneessa liitossa.

    Naiset jakautuvat eri sosiaaliryhmiin, heitä on tohtorista tarjoilijaan.

    VastaaPoista
  119. Tapsa, en minäkään ole sitä mieltä, että erota pitää, ellei avioliitto ole täydellinen rakkausliitto. En ole erojen kannalla.
    Tuota kuulemaasi lääkettä, ulkpuolista suhdetta, en suosittelisi avioliito koossa pysymiseksi, enkä itse kokeilisi.

    Kukin elää omaa elämäänsä parhaalla tavallaan. Eipä siinä sivullisten mielipiteille ole sijaa, ellei sitä nimenomaan pyydetä.

    VastaaPoista
  120. Tässä onkin nähdäkseni vain pyritty pohtimaan tuota toinen nainen/mies -kuviota, ei tuomitsemaan ketään, ei ehkä muodostamaan mielipiteitäkään.

    Itse ainakin pyrin liiankin herkästi ymmärtämään kaikkia osapuolia, enkä osaa ajatella, että vika olisi milloinkaan vain yhden.

    Esimerkiksi oma eroni ei ollut mieheni vika, eikä minunkaan. Samoin en syytä siskoani siitä, että hän eli aikoinaan petettynä vaimona, vaikka kaikki muut naiset suurin piirtein kirkuvat hänelle: jätä se uskoton. En osannut sanoa mitään, kuuntelin vain. Nyt vieraat naiset ovat jääneet, liitto on harmonisempi, mitä enemmän vuosia karttuu. Parhaillaan on menossa taloremontti sekä sisällä että puutarhassa, joten tulevaisuuteen siellä suuntaudutaan.

    VastaaPoista
  121. Olen kuullut sanottavan, että osa eroaa moneen kertaan, ja se nostaa eroavien määrää tilastoissa. En ole katsonut itse tilastoja.

    Eroaminen on nykyään muoti-ilmiö, joten vihkikaavaa ei kannata muuttaa. Tuuli voi kääntyä.

    VastaaPoista
  122. Mutta jos osa eroaa moneen kertaan, niin he myös menevät naimisiin monta kertaa.

    Tämä näkyy siis kai myös solmittujen liittojen määrässä, minun matematiikallani, jossa kyllä ei sinänsä ole kehumista.

    Tämä Delilahin poimima luku lienee varsin oikeansuuntainen: "Tilastokeskuksen 10.5.2011 julkaiseman tilaston mukaan avioliittoja solmittiin v. 2009 29836 ja eroja kirjattiin 13527 kpl."

    En vain itse osaa kuvitella, miten luvut muuttuvat, jos avoliittoerot ja solmimiset lasketaan tuon päälle.

    VastaaPoista
  123. Rekisteriviranomainen selittää asian täällä:

    "Esimerkiksi vuonna 2010 solmituista avioliitoista puolet ei ole päättynyt eroon (eikä todennäköisesti päätykään). Vuoden 2010 avioeroissa on myös vuonna 2009, 2008, 2007, 2006 jne. solmittuja avioliittoja."

    http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/avioero/1871352/miehen-uusi-naisystava/

    VastaaPoista
  124. Täällä on toinenkin selitys siihen, miksi avioeroja näyttäiis olevan niin paljon.
    Blogisisko
    Linkki vie keskustelun toiselle sivulle

    VastaaPoista
  125. Anna,

    itse en ole keskustellut - tuskin muutkaan ylempänä - tiettynä vuonna solmittujen liittojen päättymisestä eroon suhteessa samana vuonna solmittujen liittojen määrään, vaan kaikkien milloin tahansa solmittujen liitojen päättymisestä eroon. Tuo pitää lukea tarkkaan, sillä asioilla on suuri ero.

    Määristä en ole tietoinen enkä ole katsonut tilastoista, enkä väitä mitään.

    Lainaan vaan tähän sinun lainaamaasi Rekisteriviranomaista (nimimerkki, ei ammattinimike):

    "2010 solmittiin 29 952 avioliittoa, 13 610 päättyi eroon. Nyt kahdella ensimmäisellä neljänneksellä 2011 avioliittoja on solmittu 10 747 ja eroja on 6941. Jos kerrot tuon 6941 kahdella niin meikäläisen matematiikan mukaan se on yli puolet. !

    Täytyy huomata siis, että tuolla linkissä naiset kiistelevät samana vuonna solmittujen liittojen määristä ja eroluvuista ja vertailevat niitä keskenään. Näin tietenkin asia saa täsmällisemmät mittasuhteet kuin jos vertaillaan kaikkia liiton solmimisia ja kaikkia eroja. Vai?

    VastaaPoista
  126. "Tilastokeskuksen 10.5.2011 julkaiseman tilaston mukaan avioliittoja solmittiin v. 2009 29836 ja eroja kirjattiin 13527 kpl."

    Näissä kannattaa olla tarkkana.

    Tuo lainaus ei siis kerro sitä, että puolet avioliitoista päättyy eroon.

    Vaan se kertoo, että tuona kyseisenä vuonna avioliittoja solmittiin suunnilleen kaksi kertaa niin paljon kuin otettiin avioeroja.

    Se on eri asia. Tietysti, jos sama tahti jatkuu riittävän kauan, joka toinen avioliitto todella päättyy eroon.

    Näin meillä on käymässäkin, sillä Tilastokeskuksen laskelmien (joita ohimennen vilkaisin) mukaan kokonaiseroamisluku meillä todella lähenee nykyään lukua 0,5 eli puolta. Aiemmin se oli jotain 0,3.

    Monien muiden kulttuurien mukaan tämä todistaa, ettei länsimainen rakkausavioliitto toimi. Parempi on vanhempien järjestämä. Siltähän se vaikuttaakin?

    VastaaPoista
  127. Tilastoissa verrattiin samana vuonna tapahtuneita eroja ja solmittuja avioliittoja, mutta ei tietenkään niin, että erot olisivat samojen tekemiä.

    Kun muinoin on puhua, että joka toinen avioliitto päättyy eroon, vertailuluvut on otettu saman vuoden liitoista. Elossa olevien kaikkiin solmittuihin avioliittoihin verrattuna ei voidakaan enää puhua, että puolet päättyvät eroon.

    VastaaPoista
  128. Tapsa, hyvä että korjasit Sinäkin vääriä käsityksiä.

    Itselläni taas painovirhe. Piti siis sanoa, että kun muinoin on alettu puhua jne.

    VastaaPoista
  129. Minusta julkisessa keskustelussa on esitetty ilmaisutapaa "nykyään lähes puolet solmituista liitoista päättyy eroon".

    Tämä on varsin väljä ilmaisu ja tarkoittaa juuri sitä, mikä on sanojen summa: lähes puolet solmituista liitoista hajoaa. Tuo Tapsan laskema 0,3 - 0,5 luku kertoo ainakin minulle olennaisen: erojen määrä lisääntyy lisääntymistään.

    Omaa kieltään eroista puhuu myös tasaisesti kasvava sinkkutalouksien määrä. Helsingissä sinkkutalouksia on 75 prosenttia talouksista, ja lapsiperheiden määrä pääkaupungissa on romahtanut puoleen entisestä: 56 prosenttia (1960) -> 24 prosenttia (2008). Tosin sinkkutalouksien määrän kasvu on maailmanlaajuinen trendi, etenkin kaupungeissa. Suomessa maaseudullakin on sinkkutalouksia jo peräti 40 prosenttia.

    VastaaPoista
  130. Vaikka en matematiikasta mitään ymmärräkään, niin sen verran ymmärrän, että jonkin vuoden solmittujen avioliittojen määrä ja avioerojen määrä ei sinänsä kerro mitään siitä kuinka suuri osa avioiliitoista kariutuu.

    Kuten sanottua, väestöliiton mukaan arviolta lähes puolet avioiliitoista päättyy eroon. (Kokonaisavioeronneisuusluku 0,50.)

    En kyllä edes muista että miksi tästä aiheesta vängätään! ;)

    Se ei muutu miksikään, että hyvin suuri osa niistä, jotka ovat sanoneet papin edessä "kunnes kuolema meidät erottaa" on syönyt sanansa.

    Elämää ei sen enempää. (Eikä vähempää.)

    VastaaPoista
  131. Niin muuten, noista vanhempieni ikäpolven liittojen kestosta.

    Isälläni on (ollut) viisi sisarusta ja heistä kukaan ei ole eronnut. Äidilläni on (ollut) sisko ja veli ja heistä kumpikin on eronnut.

    Vaikea mennä arvailemaan kenenkään avioliiton tilaa, mutta voin kuvitella, että joissakin suvuissa saatetaan pysyä yhdessä paljolti myös siksi, kun suvussa ei ole ollut tapana erota.

    Isäni isä oli hyvin jämpti ja varmaan ankarakin mies (vaikkakin oikein kivakin ainakin meille lapsille), joten voin hyvin uskoa, että kenenkään hänen lapsensa ei olisi ollut helppo mennä hänen luokseen ja kertoa eroavansa.

    Äitini vanhemmista taas en osaa sanoa yhtään mitään, koska kumpikin kuoli silloin kun olin hyvin pieni.

    Olen kyllä kiitollinen siitä, että sain kasvaa ehjässä perheessä. Tuskinpa se ihmeen ihanainen avioliitto on ollut - äitini puheista olen kyllä ollut ymmärtävinäni, että isä on "parantunut" vanhemmiten.

    Ehkäpä moni meneväkin mies alkaa viihtyä kotona paremmin sitä mukaa kun testosteronitaso alenee?

    VastaaPoista
  132. Minustakin naiminen täytyy tehdä raamatullisen tosissaan, niin ettei vähään aikaan tee mieli uusintoja!

    VastaaPoista
  133. "Ehkäpä moni meneväkin mies alkaa viihtyä kotona paremmin sitä mukaa kun testosteronitaso alenee?"

    Voi sinua, Kuunkuiske, kun menit tuon paljastamaan. Olisit nyt edes vähän säälinyt...

    On ollut niin mukava olla siinä uskossa, että tässä on vanhemmiten viisastunut ja seestynyt ja kultivoitunut ja alkanut arvostaa oikeita asioita ja nähdä perhe-elämän siunauksellisuus ja vaimon pyyteetön uurastus...

    Jaa, mistä niitä t-pillereitä saisi?

    VastaaPoista
  134. Ja mitäs mä sitte ostasin,totanoin, c-vitamiinia ja asperiinia...
    sitte kilo noita viagroja, puol kiloo testosteronia ja ai niin, muijalle estrogeeniä ja liukastusvoidetta.

    ..jaahas, seuraavaks Tiimariin, siellä on hyviä naamareita...

    Ei vaineska, paljon kivimpi se on yhdessä pohtia maalimanpolitiikkaa ja presidentinvaaleja.

    VastaaPoista
  135. Sovitaanko Tapsa niin, että sekä seestyminen että alemmat t-tasot toimivat yhdessä tuumin! :)

    Oikeasti muuten, kun katselee vaikkapa jonkun Paul McCartneyn kuvaa, niin hänhän on olemukseltaan melkein kuin vanha rouva.

    Vanhempi nainen taas saattaa olla miesmäisempi kuin moni mies konsanaan.

    Ihme juttu nuo hormonit!

    VastaaPoista
  136. Paul McCartneytä voi toki sanoa za za Gaborin (kuka helvetissä sekin on?) näköiseksi, mutta tärkeintä ovat nuori ja freessi sydän.

    Niinkuin sillä kuka ihmeen za za Gaborilla.

    VastaaPoista
  137. Juttelin muuten tänään yhden kuusikymppisen miehen kanssa, jolla on ollut eturauhassyöpä.

    Kysyin häneltä, että onko syöpä nyt kokonaan voitettu ja hän vastasi, että eihän sitä koskaan tiedä - kuulemma se voi piilotella vaikka vuosia ja sitten taas iskeä.

    Mies sanoi juuri saaneensa piikin, jolla estetään testosteronin tuotantoa; sellainen annetaan kuulemma puolivuosittain.

    Jos hän olisi vielä hiukan parempi tuttu, olisin kysynyt, että missä kaikessa se sitten näkyy, kun testosteronituotanto estetään...

    Tiedä sitten onko makuuhuoneessa enää mitään vipinää.

    Ja onko sillä niin väliäkään, kun toisessa vaakakupissa on henkikulta.

    VastaaPoista
  138. Muistan Riku Zsa Zsa Gaborin nimen jo lapsuudesta.

    Kaikkien plastiikkakirurgien unelma / kauhu - onkohan hän täyttänyt jo tuhat vuotta?

    VastaaPoista
  139. Kuunkuiske,
    en ole aivan varma mutta luulisin jostain lukeneeni, että tsat tsat tsaalle kaksituhatta tuli hiljakkoin täyteen.

    Enkä minä näillä tahdo todistella, että itse en enää jaksaisi, monesti olen jopa postin käynyt oven välistä hakemassa. Mutta ei siellä, saatana, mitään rakkauskirjeitä ole, pelkkiä laskuja!

    VastaaPoista
  140. Minunkaan vanhempieni sisaruksista kukaan ei ole eronnut, neljä heitä on yhteensä.

    Täytyy kyllä sanoa, että heistä yksi eli vittumaisessa liitossa, hamaan loppuun saakka. Ei siihen aikaan yksinkertaisesti erottu, ero oli suuri häpeä ja jostain syystä ero merkitsi naiselle yleensä säädyn alenemista ja köyhyyttä, miehen sääty pysyi samana, jos mies vain oli terve ja työkykyinen.

    Minusta ihanne ei saisi olla liiton pysyminen "ehjänä" hinnalla millä hyvänsä, sillä se voi merkitä paitsi puolisoille myös lapsille kärsimyksiä. Jos liitto on huono ja riitaisa tai rakkaudeton, pitäisi ajatella lapsia ja heidän tasapainoaan. Lapsi vaistoaa, jos suhde kulissi. On parempi elää avoimessa ja riidattomassa kodissa yhden huoltajan kanssa.

    VastaaPoista
  141. Nuo eroamisen häpeäjutut taitavat jo olla mennyttä aikaa.

    Naurattanut minua on mediaparaateista näkemäni romanttinen hääinnostus, kun avioliittoa tai pitkää, ehkä koko elämän kestävää, suhdetta ei nykymaailmassa mikään tue.

    Kyyninenhän minusta näissä on tullut, mutta aina tuntuu ihan hyvälle, kun näkee pariskunnan, joka pärjää toistensa kanssa vuosikymmenien jälkeen. On niitä, kateeksi käy.

    VastaaPoista
  142. Vaan tuas on oikeen vanhaat kunnon häät: Puuställin häät

    VastaaPoista
  143. Naisten vaatimukset emotionaalisesti ja seksuaalisesti "laadukkaammasta" parisuhteesta takaavat jatkossakin avioerojen lisääntymisen. Se, kuinka he ratkakaisevat biologisesti perimmäiset kysymykset on "pikkuisen" hakusessa.

    Miehillähän ei tälläisia ongelmia ole.

    VastaaPoista
  144. Arska,

    mistäs arvelet, että avioerot ovat naisten keksintöä tai syytä? Onkohan eron syistä sukupuolittain tehty tutkimusta?

    Epäilen näppituntumalta, että useimmat avioerot johtuvat miehen alkoholismista, pettämisestä tai jostakin narsismista. Nainen äitinä tahtoo usein turvata perheen säilymisen viimeiseen saakka. Harvemmin nainen lähtee liitosta vain paremman kullin perään.

    VastaaPoista
  145. Onhan niitä pitkiä liittoja toki, Riku.

    Tässä taloyhtiössä on usein yhdessäliikkuvia vanhempia pareja pikaisen päässälaskun mukaan kuutisen kappaletta, 30:stä taloudesta, muut ovat sinkkuja, ja aika paljon on vanhempia naisia, osa leskiä, osa oikein kunnon vanhojapiikoja.

    VastaaPoista
  146. Aika naivi yritys leimata emotionaalisesti ja seksuaalisest laadukkaampi avioliitto "kullin" perään lähtemiseksi.

    VastaaPoista
  147. Väitän, että yleisin syy avo- tai avioeroihin on: "Mul on tylsää!"

    VastaaPoista
  148. Ei se mitään naiivia ole, Arska. Se on vain konkretian kieltä, kun en tykkää asioiden käsitteellistämisestä.

    Eivätkös tunteet ja seksi kulje käsikynkkää kuin Stalin ja Breshnev?

    VastaaPoista
  149. Eräs tuttavapariskunta on eroamassa neljännesvuosisadan avo/avioliiton jälkeen, miehen aloitteesta. Nainen olisi halunnut jatkaa.

    Trendikkäästi voisi sanoa, että ovat kasvaneet erilleen. Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet ovat nykyään täysin erilaisia.
    Olen myös ymmärtänyt, että naista ei kiinnosta seksi ja hellyyden kohteena toimii kissa, joka on miestä rakkaampi.

    Pari on lapseton.
    Itse olen tullut siihen käsitykseen(luuloon), että mies haluaa vielä lisääntyä, mutta kiire alkaa olla. Noin 5-10 vuotta nuoremman naisen kanssa se vielä onnistuisi.

    Mies on vaatimattomalla koulutuksella noussut hyvään asemaan, eikä ulkomuotokaan ole vielä rapistunut.
    Olen melko varma, että hän on tehnyt jonkinlaisen vertailun mahdollisuuksistaan pariutumismarkkinoilla verrattuna puuduttavan suhteen jatkamiseen.

    VastaaPoista
  150. Samuli,

    tämä on surullinen tapaus, jos toinen kerran haluaisi jatkaa liittoa, ja toinen haluaa siitä pois.

    Tuossa huomiotani kiinnittää se seikka, että tässä tavassasi kertoa tarina on ikään kuin kuunneltu lähinnä toista osapuolta, vaikket sinä kantaa otakaan selkeästi, et ainakaan tuomitse ketään etkä mitään.

    Jään kuitenkin vähän säälimään naista. Mietin, että jos hän rakastaa eläintä ja mussuttaa sitä, ei hän voi olla pohjimmiltaan kylmä.

    Kaikki eivät tietenkään halua lapsia, suurin osa haluaa. Jotenkin jään miettimään sitä, onko miehelle tärkeämpää lisääntyä kuin rakastaa vaimoaan. Onko se halu suurempi kuin rakkaus?

    VastaaPoista
  151. No juu, miehen kanssa olen erosta puhunut. Vaimoni taas on vaihtanut ajatuksia naisen kanssa, lähinnä netin välityksellä. Meille on kuitenkin muodostunut melko samanlainen käsitys tästä erosta.
    Ja yhtälailla olimme ensin järkyttyneitä, jos näin vahvaa ilmaisua sopii käyttää, kuultuamme erosta.

    "Jään kuitenkin vähän säälimään naista".
    Useimmat ihmiset, jotka ovat eroa kommentoineet, jakavat ajatuksesi.
    Samoin eroava mies tuntuu kantavan asiasta syyllisyyttä.

    VastaaPoista
  152. Asia ei varmaan ole miehellekään helppo.

    Mietin tässä taustalla vain ystäväni lapsetonta pitkää liittoa, jossa mies kuulemma ei tykännyt lapsista eikä halunnut niitä. Nainen taas taatusti olisi halunnut lapsia, mutta on kuolettanut omankin halunsa. Se ilmenee hänen puheestaan, jossa hän usein arvostelee joka paikassa hyppiviä ja kiljuvia lapsia.

    Jos ihmisellä on unelma, pitää kulkea sitä kohti, muuten elämä jää elämättä.

    VastaaPoista
  153. Olipa taas kiinnostavaa lukea ajatuksiasi Iines!

    Oli muuten päässyt käymään niin, että tuo "olkiukko" oli minulle ihan uusi termi...mutta mainio sellainen. Oppia ikä kaikki! :)

    VastaaPoista
  154. Hei Mustikkatyttö,

    kiitos!

    Olkiukko on oikeammin "olkinukke", keskustelujen perusteluvirhe, jonka tarkempi määrittely löytyy mm. Wikipediasta.

    Itseäni kiinnostaa kieltämättä keskustelutekniikka, ehkä ammattimielessäkin, tai siis ent. ammattimielessä. Olkiukkoja tapaa yleensä kiihkeissä keskusteluissa.

    VastaaPoista
  155. yö vaihtaa taivaan
    vaihdun minäkin
    astun uusiin virtoihin.

    (Kehuista otettuna)

    VastaaPoista
  156. Ei kun siis:

    yö vaihtaa taivaan
    astun uusiin virtoihin
    vaihdun minäkin

    (kehujen ihan kokonaan sekoittamana)

    VastaaPoista
  157. Hienoa, blogikäki,

    kyllä tässä nyt taidettiin tyhjentää pajatso!

    Minä ainakin pidän yllä olevia haikuja - siis kumpaa tahansa versiota - huikeina vastauksina Tapsan ylempänä (kommentissa 19.10. klo 22.35) antamaan haasteeseen tehdä haiku tutuista säkeistä "Taivas on sininen ja valkoinen jne."

    Nyt jää jännittämään se, pystyisikö haasteen antaja panemaan vielä paremmaksi. - Siis eihän tämä kilpailu ole, mutta aika kovat paukut tuli nyt tähän kehiin.

    VastaaPoista
  158. Ole hyvä vain,Blogikäki, Goethestasi todellakin tykkäsin, siinä oli mukavaa iloittelua. Haikutkin näemmä osaat.

    VastaaPoista
  159. Tosi kauniita haikuja olette kirjoitelleet kaikki! On ollut ilo lukea ja maistella.

    VastaaPoista
  160. Sydämenikö
    se tuikkii tuhansissa
    tähtisilmissä?

    VastaaPoista
  161. Olet jälleen niin japanilainen, Tapani! Vanhan tankarunon tyyni ja vähän kujeilevakin viisaus henkii runostasi.

    Minunkin tulisi herkistyä paremmin, etten aina leikittelisi hieman rahvaanomaisesti näillä hauskoilla runotehtävillä. Kai se on niin, etten osaa olla sentimentaalinen, ellen tunne jotain asiaa tai tunnetta omakohtaisesti.

    En siis koskaan ihmettelisi sitä asiaa, että taivaalla on paljon tähtiä tai että mieli on täynnä ajatuksia. Tuon kansanlaulun hauskuus onkin sen äärettömässä naiviudessa.

    VastaaPoista
  162. Haiku se on, tankat ovat liian pitkiä kiireiselle mainosmiehelle.

    (Luitte varmaan lehdestä, että yhdellä kollegallani loppuivat kiireet 3,5 vuodeksi.)

    Haikuista vielä sen verran, etten voi ymmärtää esim. Kari Aronpuron tapaa tehdä epäsikiö-haikuja - siis välittämättä tuon taivaallista mitasta.

    Haikun ideahan on se, että se on täydellisen muotoinen - kuin timantti.

    Blogikäessä on selvästi runoilijan vikaa. Vaikka kyllä minä tykkäsin kaikkien haikuista. Jokainen haiku kuvaa myös tekijäänsä.

    Ja tekemisen tunnetilaa. Olin kai romanttisella päällä.

    Tekisi mieli tehdä yksi koskenniemeläinen, sellainen jossa kosminen yksinäisyys vaikertaa villisorsana kaislikossa.

    VastaaPoista
  163. Piti oikein tarkistaa että mitä sentimentaalinen merkitsee; mielessäni yhdistän siihen paisuttelun mutta ei se välttämättä tarkoita sitä.

    Tapsan haiku on hurrjan kaunis!

    Ten points.

    VastaaPoista
  164. Jaa juu Tapsa; aika luigi se mainosmies valkoisessa puvussaan.

    Kaksoiselämä on mielenkiintoinen ilmiö; miten ihminen pystyy jakamaan arkensa tavallisen ja rikollisen kesken?

    Tarvitaankohan siihen jonkinlaista hmmm... notkeaa mieltä?

    VastaaPoista
  165. Kyllä sentimentaalisuus yleensä tarkoittaa negatiivista tunteellisuutta, jopa vetistelyä, Kuunkuiske.

    Minä laitoin sen tuohon kiireissäni, sillä halusin vain välttää tunteellinen-sanaa. Sentimentaalisuuden epätarkkuudesta tässä olin tietoinen.

    Samoin puhuin tanka-runoudesta, koska se käsittääkseni kattaa saman atmosfäärin kuin haikurunous - vaikka erojakin on - ja on ehkä Suomessa jopa tunnetumpaa.

    VastaaPoista
  166. tuolla pilvi ja
    sen sinessä yön tähti.
    sydän ei yllä.

    --

    minä pidän paljon enemmän tankojen kirjoittamisesta, niissä on sopivampi mitta minulle.

    VastaaPoista
  167. Sain muuten sentimentaalisuutta tutkaillessani kirjavinkin: Laurence Sternen Sentimentaalinen matka.

    Pitääkin ottaa se huomenna kirjastossa kätösiin ja pieneen tarkasteluun & mahdollisesti lainaustiskin kautta kotiin.

    Kuinkakohan monta kertaa olen ylistänyt kirjastomme vippi-kirjapalvelua; pöydästä saa jonottamatta kattauksen tuoreita kirjoja viikon laina-ajalla.

    Viimeksi sieltä tarttui mukaan Austerin uusin.

    Ehkä Illuusioiden kirja menee sen edelle.

    Lopussa päähenkilön elämä mullistui sattuman kaupalla.

    Montakohan oikeaa elämää on kääntynyt ylösalaisin sattuman kautta?

    (Aika monta, veikkaan.)

    VastaaPoista
  168. Annikki, tykkään kovasti haiustasi. Erikoisesti sen alusta, joka asettaa kertojaminän runon kokijaksi: tuolla pilvi --

    Kuunkuiske, käyttämissäni kirjastoissa on myös oma hyllynsä viikon uutuuslainoille. On vaan harmi, että järkevästi ajatellen voi ottaa vain yhden kerrallaan, sillä kirjahan pitää lukea heti.

    VastaaPoista
  169. Haikumestari Tapsalle:

    Haiku pilkkeen
    silmäkulmassasi
    näkyväksi saa

    VastaaPoista