Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
1.1.2012
Manulle illallista eli mietteitä vuoden vaihtuessa
31.12.2011 Pikkukaupunki vihertää vuoden viimeisenä päivänä. Iltapimeällä napattu kuva paljastaa nurmikot, mustat puut ja ikään kuin jonkin yliluonnollisen voiman merkitsemät valaistut ristit valopisteissä, menneen päällä. Olkoot vaikka Norjan tragedian muistoksi, koska se oli vuoden kamalin tapahtuma.
Raivostuttavin oli vaikka sellainen uutinen, miten vantaalainen pariskunta hakkasi koiransa kuoliaaksi. Siis vantaalainen ja vielä pariskunta. Yhdessä. Kaksi typerää ja julmaa ihmistä, joita antaisin luvan ruoskia samalla tavoin, jos se minun vallassani olisi. Antaisin heidän kokea pelon ja kivun, tuollaisten, joita ei ihmisiksi voi kutsua. Eläimen tuskassa on jotain, joka saa minut parkumaan ja kääntämään katseeni pois, en kestä sitä. Ihmisen tuskaan on jo turtunut, se ikään kuin kuuluu asiaan, koska ihminen on tasavertainen lajitoveriensa kanssa. Mutta että heikompaa, puolustuskyvytöntä eläintä rääkätään - se voisi saada minut lyömään lyöjää.
Kumma, miten mieleen jäävät huonot uutiset ja ikävyydet, kuolemat ja onnettomuudet. Mitään erityisen hyvää tai ihanaa en viime vuodesta muista.
1.1.2012 En oikein ymmärrä, miksi Halonen puhuu uudenvuodenpuheessaan lapsiköyhyydestä. Eivätkö lapsiperheet olekaan aina hieman köyhiä? Ollaan nuoria, ammattiura juuri aloitettu, päällä opinto- ja asuntolainat, paljon hankittavaa. Eihän siinä voi olla rikas mitenkään.
Pitäisikö kaiken muka olla heti valmiina, oman kodin ja kalusteet ja autot ja kaikki tietoliikennevälineet neljänkymmenenkuuden tuuman televisioineen ja älypuhelimineen? Ovatko kaikki nämä jo peruselintasoa, joiden pitää tulla kuin manulle illallinen? Eikö ihmisen pidäkään enää ponnistella omaisuutensa hyväksi? Kuuluuko sen olla niin, että kaikki ovat automaattisesti yhtä varakkaita - en nyt tarkoita tietenkään niitä kauas karanneita sikarikkaita? Ja ne, jotka eivät heti saakaan kaikkea hankituksi, ovat sitten näitä köyhiä lapsiperheitä, joissa on lapsiköyhyys.
Minusta olisi hyvä, jos tavaran ja leivän perään pitäisi vähän yrittää ja ponnistella, kouluttautua ja lukea. Vai onko se vaan nyt niin, että ihmisen oma ponnistelu on mennyttä hapatusta, joutaa unohduksen yöhön kuin edellinen vuosi?
Jos lapsiköyhyys ei tarkoita tavaravarannon automaattiomistusta, niin miten on mahdollista, että lapsilla ei olisi leipää ja vaatetta? Eivätkö vanhemmat pidä huolta itsestään ja lapsistaan? Ja eikö ennen kaikkea nykyajan nainen ymmärrä sitä tosiseikkaa, että pitää olla kohtalaisen korkea koulutus, koska sitä voi milloin tahansa jäädä yksin huoltamaan lapsia. On aika riski panna toivo parisuhteeseen ja ikuiseen liittoon ja mennä suoraan työelämään. Jos jossain on köyhyyttä, se on kuitenkin yksinhuoltajaperhe, nainen parin lapsen kanssa.
(Valokuva Iines, Vanha vuosi kuolee pois. Kuva kannattaa katsoa suureksi klikattuna.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No eipä sillä koulutuksella tänä päivänä lapsia ruokita. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa koko ajan ja aika moni meistä valmistuu suoraan kortistoon. Nykyisin myös työpaikka voi lähteä alta ihan koska vaan eikä työllistyminen ole enää ollenkaan helppoa. Varsinkaan naiselle, jolla on pieniä lapsia tai joka on lisääntyvässä iässä.
VastaaPoistaKoulutuksella sinänsä ei ketään ruokita. Kouluttautunut nainen kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä saa huomattavasti paremmin palkatun työn kuin kouluttautumaton suoraan työelämään hankkiutunut kassatyöntekijä tai vaikkapa myyjä tai siistijä-siivooja.
VastaaPoistaOlot ovat toki toisenlaiset kuin pari vuosikymmentä sitten, mutta edelleen koulutus on - etenkin globaalisti ajatellen - naiselle tie parempaan toimeentuloon esimerkiksi yksinhuoltajuuden yllättäessä.
Jos ihmisellä on korkeakoulututkinto ja alla koulutusta vastaava virka tai tehtävä, niin työpaikan pysyvyys on varmempaa kuin vähän koulutusta tai ei ollenkaan koulutusta vaativissa pätkätöissä.
Esimerkiksi pätevää opettajaa ei uhkaa juuri mikään, jos hänellä on virka. On aloja, joissa työ ei tekemällä lopu.
Kirjoitan epämukavassa asennossa, mutta en nyt sentään ihan niin vihreellistä toivotusta halua tänne kuin poistamani; otetaan uusiksi:
VastaaPoistaOikein hyvää Uutta Vuotta sinulle Iines! Pidät minulle seuraa terävillä postauksillasi ja hörsyvillä keskusteluilla jotka niitä seuraavat. Jos olisin innokkaampi verkkoilija, roikkuisin täällä joka päivä; nytkin vilkaisen kaikki postaukset, vaikken ehdikään keskustelemaan.
Terveiset myös vakikommentoijille, olette hauskaa porukkaa ja teitä lukee mielellään!
Sari,
VastaaPoistaminä kirjoitan kauheasti virheitä, mukavassakin asennossa. Olen niin innostunut monesti, että kirjoitan liian nopeasti, sormet sekoavat toisiinsa. Poistan joskus kommentin kolmekin kertaa ja korjaan.
Kiitos sanoistasi! Minustakin kommentoijat ovat hauskaa ja teräväpäistä väkeä, sekä vanhemmat että uudemmat, joita ilokseni silloin tällöin putkahtelee, samoin jokuset tuntemattomat anonyymit aina silloin tällöin. Kunpa kaikki uskaltautuisivat sanomaan, jos vain mieli tekee. Ei täällä kuitenkaan mitään umpiklikkiä ole, vaan olen havainnut, että uudet saavat vanhemmilta kyllä huomiota ja tilaakin.
Söpölle Pino-kisulle terveisiä. On ikävä kisua, kissuutta taloon. Joskus olen kuulevinani, miten Kusti tömähtää pöydän päältä lattialle. Voisin ottaa jonkin löytöeläimen jostakin.
Uudenvuoden aaton kuvasta pidän, liian teräviä sanomalehtikuvia maailmassa on liikaa. Otoksessa on myös hauskaa kelien absurditeettia. Kuvablogisi kuva on suorastaan loistelias.
VastaaPoistaMielenkiintoista olisi kuulla, jos joku tietää hyväpalkkaisen myyjän tai siivoojan. Vaikka tiedän minä kyllä yhden, PAM:n puheenjohtaja kuulemma tienaa yli kahdeksantonnia; volvon lisäksi työsuhde-etuihin kuuluu kolme tilattua sanomalehteä.
Koulutus epäilemättä.
Mielenkintoista oli kuitenkin seurata erään suuryrityksen toimintaa viimeisen alaansa koskevan taantuman aikana. Surutta kengittivät ja lomauttivat toimihenkilöitä - heitä kuitenkin opetustehtaista saa uusia nopealla toimitusajalla ja riittävästi.
Edellisen laman aikana kun kohdistivat duunareihin, homasivat ettei ammattiosaavia työstäjiä suuret yritykset saa, menevät pieniin, jotka maksavat paremmin. Tilalle palkattiin sekalaista seurakuntaa, joukossa oli mm. yksi entinen tarjoilija. - Suma seisoi, pilattujen aihioiden määrä oli kammottava; kustannukset ja vaikeudet suuria.
Omasta mielestäni en tässä edes kärjistänyt, näin se meni. Jokaisessa ajassa elää rinnakkain erilaisia ilmiöitä.
Tulevaisuudenennustusta harrastan sen verran, että saattaa olla, ettei uusia opettajan virkoja ole juuri olemassa kahdenkymmenen vuoden päästä. Aamuisin menevät koululle isossa porukassa, josta viskaali osoittaa sormellaan päivän tarpeen ja onnekkaat livahtavat peremmälle päiväksi kouluun opettamaan.
Mina joka olen itsekin koira(kulkukoira) lyon kuoleella sijalla kaikia niita, jotka piinaavat elukoita.
VastaaPoistaTuo kuvahan on oikeaoppisesti kyseenalainen - pimeässä kamera tärähtää ja liikkuu helposti ilman jalustaa. Pidän itse siitä, että kuvasta tulee toisenlainen todellisuus.
VastaaPoistaVähän samaan tapaanhan kunnallinen terveydenhuolto toimii kuin tuo Rikun kuvaama suuryritys. Töitä on vaikka kuinka, mutta ihmisiä pidetään pätkätöissä eikä vakituisia virkoja perusteta. Toimintoja supistetaan koko ajan vähän kuin huomaamatta. Lääkäreille on jonoja - kuvitella, hyvinvointiyhteiskunnassa ei sairas pääse aina pariin päiväänkään lääkäriin, saati erikoislääkärille tai leikkaukseen. Syöpähoitoihinkin pitää jonottaa kuukausiakin, ja samaan aikaan syöpähän kasvaa.
Jaa, tämä ei tainnut kuulua enää asiaan.. Mutta latimerin kanssa olen samaa mieltä: tapetulla sialla päähän niitä jotka eläimiä rääkkäävät.
En kuullut Halosen puhetta, mutta selvähän se, että lapsiperheessä vakaampi varallisuustilanne antaa odottaa itseään. Sehän on pelkästään luonnollista! Ellei sitten pohjalla ole perintöä tai muuta poikkeuksellista.
VastaaPoistaJos puhutaan Suomesta, niin koulutus ei nykyään itsessään takaa taivaita.
Tosin en ymmärrä sitäkään, että miksi pitäisi tavoitella isoa tilipussia.
Kahden vanhemman perheessä kahdella ohuemmallakin tilipussilla pärjäilee kohtalaisesti; yhden vanhemman perheessä apuja tulee toiselta vanhemmalta. Jos taas tietoisesti valitaan niin, että vain toinen vanhemmista käy töissä, tilanteen suomat muut edut päihittä(ne)vät sen rahan, mistä jäädään paitsi.
Älkääkä kukaan sanoko, että Suomessa ei saa töitä. Jotakin työtä on aina tarjolla sille, kuka ei katso itseään liian arvokkaaksi joihinkin töihin ja on valmis esim. vaihtamaan paikkakuntaan.
Kun ajattelen suurimpia ilonaiheitani, niillä ei ole mitään yhteyttä rahaan.
Niiden arvo on mittaamaton eikä riipu siitä onko tilillä 100 vai 100 000 euroa.
Jos rinnastetaan toisiinsa koulutus ja kouluttamattomuus, niin kai kuitenkin on selvää, että koulutus antaa mahdollisuuden mielenkiintoiseen ja haastavampaan työhön.
VastaaPoistaTilipussin suuruus nyt vain tuntuu olevan tärkeä kriteeri työ- ja opiskelualaa ratkaistaessa. Mielenkiinto alaa kohtaan toki on ykköskriteereitä. Usein aika jännittävällä tavalla mielenkiinto kuitenkin suunnataan rahakkaille aloille, jotka ovat myös trendikkäitä.
Lukio valitaan monesti vain siksi, että päästäisiin hyvinpalkattuihin töihin eikä suinkaan siksi, että haluttaisiin yhdelle tietylle alalle. Valtaosa lukiolaisista ei aloittaessaan tiedä, mihin aikoo suunnata lukion jälkeen.
Minustakin tuntuu, että Suomessa saa töitä, jos töitä haluaa. Kokonaan eri asia on sitten, onko ihmisellä oikeus valita työnsä.
Siinä tapauksessa, ettei ole mitään koulutusta, pitäisi minusta ottaa vastaan työtä mitä tahansa. Ei yhteiskunnan tarvitse elättää ihmistä, joka ei välitä hankkia itselleen ammattia ja täten omaa elantoa - jos tämä ihminen on terveen kirjoissa.
Minua nyt jotenkin jurppii tämä asenne, ikään kuin köyhä olisi köyhä omasta syystään. Ja että nämä "lapsiköyhät" perheet vain haluaisivat kaiken itselleen tarjottimella eivätkä itse tekisi sen eteen mitään.
VastaaPoistaMiettikää nyt vähän: "Samaan aikaan kun yleinen tulotaso on Suomessa noussut, on lapsiperheiden köyhyys moninkertaistunut. Vuonna 1995 köyhissä perheissä eli 52 000 alle 18-vuotiasta lasta. 2000-luvun alussa heitä oli 129 000 ja vuonna 2007 jo 151 000. Köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kasvanut lähes kolminkertaiseksi."
Missään ei tokikaan sanota, että he eivät olisi iloisia ihmisiä, mutta se on huomattavasti helpompi iloita elämästä ja ennen kaikkea sanoa, että raha ei ole tärkeätä, silloin kun ei tarvitse miettiä mistä ensi viikolla sen leivän lapsillensa saisi.
Tietenkin koulutus antaa enemmän mahdollisuuksia! Kuten Tiina sanoi, akateeminen koulutus - jolla yleensä haetaan hyväpalkkaista tulevaisuutta - ei vaan itsestään enää takaa sitä.
VastaaPoistaMiten köyhyys määritellään ja mistäköhän syystä se on moninkertaistunut lapsiperheissä?
Edes sellaisessa perheessä, joka elää yhteiskunnan tukien varassa, ei sentään leivästä pitäisi olla pula. Turhaa puhetta siis että nälkäisiä suita jäisi ruokkimatta. Suomessa jonkinmoinen elintaso kun on turvattu kaikille suoraan veronmaksajien selkänahasta.
Eri asia tietenkin sitten on se, jos vanhemmat tärväävät rahan muuhun kuin perustarpeisiin tai ovat aiempien kulutusvalintojensa tähden tiukilla. (Tyyliin tuloihin nähden liian mittavat kulutusluotot.)
Se ei ole yhteiskunnan vika sekään.
Rahan ja onnellisuuden yhteydestä on tehty paljon tutkimusta ja yleensä tulokset kertovat, että perustarpeiden (ruoka, katto pään päälle ja sitä rataa) täyttyessä onnellisuus ei kasva varallisuuden kasvaessa.
Onnellisuus on - perustarpeiden täytyttyä - päänsisäinen asia.
Kun pää on siinä määrin kunnossa, että ihminen tiedostaa vastuun elämästään, hän luonnostaan ruokkii niitä asioita, jotka mahdollistavat hyvän olon.
Kuten yhteisöllisyys, itseilmaisu, aktiivinen ote elämään passiivisen asenteen sijaan.
Senkin jokainen lienee kuullut, että televisio on yksi "parhaista" tylsistyttäjistä ja elämänilon varastajista.
Liian harva sitä katselee tietoisesti katseltavansa valiten.
Sekään ei ole yhteiskunnan vika ;)
Meillä oli viime keväänä silloin tällöin töissä yksi tyttö, jolle olisi ollut tarjota töitä koko kesäksi.
"En mää taida tulla, kun mulla on vielä tukikuukausia niin paljon jäljellä, että voin varata vuoden gradun tekemiseen."
Selvä.
Yksi köyhän ihmisen/perheen tunnusmerkki on, ettei köyhä jaksa/halua osallistua köyhyydestä käytävään keskusteluun.
VastaaPoistaSiitä(kin) keskustelevat ne, jotka eivät ole köyhiä, harvoin elämässään edes kokeneet köyhyyttä.
Köyhyydestä keskustelu on köyhälle turhaa. Se ei tuo leipää pöytään eikä vaatetta lapsille, ei maksa laskuja eikä kuljeta lomamatkoille.
Jos köyhä avaa suunsa, hän pelkää, eikä aiheetta, että sinne tungetaan leivän sijasta noin miljoona perustelua siitä, ettei hän suinkaan voi olla köyhä.
Ne perustelut löytyvät tilastoista joita köyhä ei jaksa lukea. Eikä voi, koska niiden lukemiseen tarvittavia välineitä hänellä ei ole. Eikä hän jakasaisi vaikka hänet barometrien ääreen talutettaisiin.
Ei köyhyytensä määritteleminenkään hänelle toimeentuloa tuo, lisää vain tuskaa kun ymmärtää lopullisesti, kuinka leveä on se railo, joka hänetkin erottaa hyvinvoinnista/hyvinvoivista.
Tiina,
VastaaPoistaMannerheimin lastensuojeluliiton sivujen mukaan köyhyysraja kahden huoltajan perheessä on 2943 e/kk ja yksinhuoltajaperheissä 1743 e/kk.
Puolet näistä köyhyysrajan alapuolella elävistä perheistä on sellaisia, joissa kumpikaan vanhempi ei ole työssä ja puolet sellaisia, joissa on, mutta palkka on pieni ja koulutusedellytys vähäistä.
Tältä pohjalta juuri arvelisin, että ihmisen kannattaa pyrkiä kuitenkin kouluttautumaan mahdollisimman korkeasti, vaikkei takuuta koskaan kullanarvoisesta työpaikasta olisikaan. Ehkä ihminen sieltä yliopistojen uumenista löytää itselleen myös henkistä pääomaa, joka on apuna miettiessä elämänsaä järjestämistä hätäpaikan tullen.
Sain tutkimiltani sivuilta sen vaikutelman, että näissä perheissä ei olisi kyse leivän puutteesta, vaan muiden hankintojen, mm. yllätysmenojen, jos vaikka pesukone rikkoutuu. Sivuilla kuvailtiin mm. sitä, miten köyhienkin lasten tekee mieli kaikkea kivaa, mitä rikkaammilla on.
Tämä on minusta luonnollista elämänkulkua. Ainahan ihminen tahtoo kaikenlaista ja jos sen takia syrjäytyy ettei samanlaista puhelinta tai soitinta kuin muilla, vika ei ole yhteiskunnan.
Olen edelleen sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi turvata edes köyhille lapsille sitä kaikkea kivaa, jota "kaikilla muillakin" on. Kenen mieli varsinkin teini-iässä ei olisi tehnyt jotakin, johon kotona ei ole varaa?
Yhteiskunta voi ja sen tulee turvata ihmisille koulutupaikkoja, työpaikkoja, terveydenhuoltoa sekä sosiaalituki ja apu hätätilanteissa.
PS Varsinainen leipähätä olisi näiden sivujen mukaan perheissä, joissa on moniongelmaisuutta, mm. päihteidenkäyttöä ja mielenterveysongelmia.
Ihan en pysty ymmärtämään sellaistakaan, että kaikki olisi yhteiskunnan vika ja yhteiskunnan kontolla. Hädässä olevaa tulee tietenkin auttaa, mutta kaikki hätä ei korjaannu rahallakaan.
Valto,
VastaaPoistaminua huolestuttaa kauheasti se railo, jonka köyhä näkee edessään verratessaan itseään toimeentulevaan ihmiseen - en puhu nyt sikarikkaista, vaan vaikkapa tavallisesta kansalaisesta, joka nostaa keskitason palkkaa ja elää keskitason elämää asunnossa, joka kaipaisi remonttia, johon kuitenkaan ei ole rahaa.
Nimittäin ei se railo niin kauhean suuri kuin köyhä kuvittelee. Se keskitason palkannauttijakin joutuu pulaan, kun pesukone menee rikki. Miettii, peseekö käsin vai ostaako vähittäismaksulla koneen. Joutuu ottamaan lainaa tai venyttämään joustoluottoaan, kun taloyhtiössä tulee ikkunaremontti, jota ei itse halua.
Keskituloinen palkannauttija, jollaisia valtaosa suomalaista on, elää melko lailla kädestä suuhun.
PS 1
VastaaPoistaJa paitsi kädestä suuhun - keskituloinen palkannauttija elää monesti ikänsä velaksi, Visa vinkuu äärirajoillaan joka kuukausi, ja velkapääoma on kasvanut kriittisiin mittoihin.
PS2
Tykkään kovasti Palefacen yhteiskuntakriittisistä lauluista. Silti - mitä kauemmin elämää katson - ajattelen niin, että ihminen pystyy ja voi paljon enempään kuin luulee. Kipurajoiltakin elämä jatkuu.
Mahtava tunnelmakuva, Iines! Kansikuvaksi kelpaisi. Kannatti todella klikata suureksi.
VastaaPoistaOn maailma muuttunut muutamassa vuosikymmenessä ja me ihmiset sen mukana. Tuota samaa nuorten vaatimusta saada kaikki heti, olemme joskus pohtineet "lapsellisten" ystäviemme kanssa.
Kun nuorina mentiin yhteen ja perustettiin kaupungissa koti, oli se ikäpolvessamme useimmille pieni vuokra-asunto, keittokomero ja huone. Alkovikin ehkä lisänä.
Osamaksulla ostettiin huonekaluja pikku hiljaa. Jotain oli alkuun ehkä lainassa vuokraisänniltä. Meillä oli lainassa matala teakkinen pitkä taso, joka toimi televisiopöytänä ja kukkatasona. Se oli aivan uusi, vuokralaisille ostettu. Mikä olikaan riemu, kun välttämättömien huonekaluhankintojen jälkeen saatiin kotiin vaikkapa oma kirjahylly! Se oli jo ylellisyyttä se, siihen aikaan.
Se oli aikaa, jolloin töitä todella riitti tekevälle. Aikaa, jolloin moni uskoi saavansa halutessaan olla työpaikassaan eläkeikään asti. Ei tarvinnut kantaa huolta huomisesta tai harteillaan koko maailman murheita. Elettiin päivä kerrallaan.
Kiitos, Delilah, kuvan huomaamisesta. Panin kokonaisen sarjan tätä teemaa kuvabloginkin puolelle.
VastaaPoistaEn muuten tiedä, onko oikeastaan kovinkaan kalkkismaista puhua mulle kaikki heti -asenteesta tämän lapsiköyhyysasian kohdalla.
Kyse on myös yleisistä asenteista. Mikä on yhteiskunnan rooli ihmisen elämän kustannuspuolella?
Tällä kysymyksellä en kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö uskoisi siihen, että lapsiköyhyyttä on. Kai sitä on, jos siitä puhutaan. On kuitenkin vaikea uskoa, että leivästä, siis ruuasta olisi puutetta edes toimeentulotukiperheissä. Jos laskee yhteen toimeentulotuet, lapsilisät ja asumistuet, saadaan summa, jolla leipä ja maito varmasti saadaan lasten suuhun, ja jopa vähän namiakin joskus. On lisäksi erilaisia tukia, vaatetukea ja tukea suuriin laskuihin.
Mitä se lapsiköyhyys sitten on, jos se ole ruuan ja vaatteen puutetta? Onko se kuitenkin kaiken kivan tilpehöörin puutetta, jota pidetään ihmisen perustoimeentuloon kuuluvana, joka tulee langeta kaikille kuin manulle illalinen?
Mitä kaikkea siis lasketaan kuuuluvaksi ihmisen perustoimeentuloon ja millä rahalla sen saa?
Maksan mielelläni veroja, mutta tahtoisin kyllä tietää, miten paljon veroistani menee kaikkeen kivaan, jota ilman itse joudun olemaan.
Olen käyttänyt mm. viallista pesukonetta nyt vuoden, kone ei linkoa, vaan väännän lakanatkin käsin. Juuri kun meinasin ostaa uuden koneen, taloyhtiöstä lähetettiin 670 euron lämminvuorauslasku. Naapuritalot lämminvuorattiin, jotta mummut eivät valita kylmää. Meidän taloa ei, koska kukaan ei ole valittanut. Väitän, että minun laillani elää moni muukin keskituloinen akateeminenkin kansalainen, joka on itse maksanut opinto- ja asuntolainansa viimeisen päälle, korkoineen, eikä ole saanut säästöön paljoakaan.
Delilah, eivät nämä nuoret, eivät nämä...
VastaaPoistaItse, kun olin vielä nuori, ja muutenkin söpö ja muutin ensimmäiseen vuokra-asuntooni (hellahuone, 30 m2, kk ja WC ja alkovi), niin ei minulla ollut kuin makuupussi ja kaksi kassillista kirjoja - siis huonekaluina. (Olihan mulla hammasharja ja vaatteet + yhdet vara-alkkarit. Mutta eipä juuri muuta. Kaapeissa oli jotain astioita joita käytin. Ja mitä ei ollut, en tarvinnut, koska en tiennyt että olisin tarvinnut.) Makuupussin pistin lattialle patterin viereen, kirjat pinosin keskelle lattiaa - en tiedä miksi? - pöytänä toimi ikkunalauta. J.n.e. Ei köyhyys nuorena kauheesti "kismittänyt"; tärkeintä oli että sai olla "vapaa". (Joka sinällään oli tietysti pelkkää harhaa.) Joskus, etenkin talvella - ei kesällä - kun oli noin -25 astetta pakkasta ja taskunpohjalla ei ollut sen vertaa kolikoita että olisi voinut mennä kahvilaan ja tilata kahvia ja lämmitellä siellä... silloin tunsi itsensä "luuseriksi". Ei muulloin. Ja (melkein) aina nyt sen verran "ränkylää" löytyi että saattoi tilata kupillisen teetä! Sen seurana saattoi istua lämpimän kahvilan ikkunapöydässä parikin tuntia/tiimaa ja tuijottaa ohikulkijoita. Jotka ikkunan takaa mulkoilivat minua, hyväosaista Mulkkua.
Mikis, mikis,
VastaaPoistakuvasit niin hyvin meikäläisenkin opiskeluaikoja.
Siskon kanssa oltiin Turussa, ja meillä oli joskus tilanne, ettei ollut kolikkoakaan taskussa, jääkaapissa vain asuinsymbioosimme kolmannen asukkaan kinkkuleikkelettä ja lihapullia, joita maistelimme salaa silkkaan nälkäämme. En tiedä huomasiko hän koskaan varkauttamme.
Tämä kolmas asukki oli uskovainen lääketieteen opiskelija, ja saimme synninpäästön salaisista varkauksistamme suostumalla polvirukouksiin siinä hänen huoneensa lattialla, jossa hän huusi hallelujaata ja aneli meille kaikille anteeksiantoa ja siunausta, etenkin minulle ja siskolle. Olin siinä pää alas painettuna polvillani, ruudullinen minivekkihame ja tiukka angorapusero ylläni, jalassa tiukat valkoiset nirunarukorkosaapikkaat, mielessä lähinnä synnilliset himon ajatukset.
Oltiin tietenkin vähän hulttioitakin siskon kanssa, kessuteltiin ja juotiin kaljaa - se oli hienoa - ja oltiin niin vapaita kaikesta että huimasi. Mutta siis ruokaa meillä ei aina ollut. Kun kävimme joskus kotona Pikkukaupungissa, söimme äidin lihakeittokattilallisen tyhjäksi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMä olen tän kaiken omin käsin rakentannu, sanoi rikkaan perheen poika, kun tyttöystävälleen isin ostaman autonsa stereolaitteita esitteli!
VastaaPoistaAika normaalia se ennen oli, ettei paljon ollut. En ala laajemmin kuvailemaan, mutta meillä ei lapsena ollessani ihan aina ollut ruokaa, puhumattakaan mistään härpöttimistä, härväkkeistä tai vimpaimista.- Monilla muillakaan ei ollut.
Nykypäivän tarpeet ovat toiset, ei niitä voi verrata tuohon esihistorian aikaan.
Vastoinkäymiset ja puute kasvattavat, elleivät ne ole musertavia. Rauhaa, rakkautta ja muuta rähmää tarvitaan, käyttääkseni Jimi Hendrix-vainaan sanontaa, mutta...
Varmaan täällä on enemmän puhuttu nuorten aikuisten elämästä, minä lapsia ajattelen. Syrjäytyvät loppuiäkseen, jos ei edes osaa niistä hörpöttimistä ole, joita nykymaailmassa oleminen edellyttää. Huonommuuden tunne säilyy ja vaikuttaa elämässä loppuun asti.
Mikis, niilläkin kolikoilla jotka törsäsit kahvilassa teehen, olisit saanut halpahallista ostettu viikon teet ja korput päälle.
VastaaPoistaJoku köyhä yksinhuoltaja olisi ostanut niillä pesueelleen parin kolmen päivän ruuat.
Entäpä ne killingit, jotka kulutit kaljaan, kossuun ja tupakkiin...? Varmaan tarjosit satunnaisille naisillekin joskus kaljan tai pari, panon toivossa?
Vanhemmiltanihan minäkin ruokani roudasin... noilta "kapitalistisioilta"... Ja Hemmi- ja Hilja-tädeiltä sai taskurahaa kun katsoi heitä silmiin, hellästi. (Ja pyöritteli omia silmiään.) Joskus - pakko myöntää - kaupasta hävisi hihaani makkarapötky tai vastaava... harvemmin, kumminkin. (Koska olen saanut niin samperin rehellisen kotikasvatuksen.) Kauppiasta saattoi hämätä muutenkin, esimerkiksi puristelemalla hyvät tomaatit ihan litteiksi, ja mennä sitten sanomaan sille "herra kauppias, nuo tomaatit ovat ihan littasia, saisko ne puoleen hintaan?" "No, niinpäs ovatkin. Ota kuule ilmasiks kun huomasit."
VastaaPoistaTai vastaavaa.
Ps. Kerran kun ei muuta keksitty niin kopioitiin iso nippu runoja a-nelosille ja mentiin myymään niitä ihmisille ovelta ovelle. Yleensä kukaan niitä ostanut... "Perkele, meillä EI ruonoja ostella", sanoi ykskin alkkariasuinen paskamaha, äijä... mutta jotkut osti, lähinnä naiset. (Ja valkkasivat - panin merkille - aina pisimmän!) Parin tunnin kauppa-aherruksen jälkeen sen illan kaljat oli koossa.
Iineksen kuvaama rukoustuokio on niin hekumallinen, että sen nähdäkseen luopuisi vaikka taivasosuudestaan.
VastaaPoistaMikis, kuulostit varsin onnelliselta nuorelta mieheltä leiriytyessäsi katon alle lämpimään makuupusseinesi ja kirjoinesi. Nuoria ei siihen aikaan masennettu joukkotiedotusvälineiden voimalla. Heillä (meillä) oli elämä edessä ja nuoren ihmisen optimistisuus. No, optimistisuutta on kai nuorilla vieläkin, eiväthän he uskaltaisi muutoin ottaa päätähuimaavia asuntolainojakaan.
VastaaPoistaOlisi hauska kuulla, Mikis, mitä kirjoja keskilattiallesi mahdoit pinota. Eivät kai kaikki oppikirjoja olleet?
Iines, olitte onnekkaita, että teillä siskosi kanssa oli niin kiltti kanssa-asuja. Varmaan hän huomasi teidän nälkänne ja ruokavarkautenne, vaikkei siitä huomauttanut. Ja äiti oli onnellinen, kun hänen lihakeittonsa kelpasi.
Tapsa, se oli niin päin että naiset minua nuorempana syöttivät. (Ja juottivat.) Myös yksinhuoltajat - joista siis tuli minuun tutustuttuani "kahdenhuoltajia". Vähäksiaikaa. Mutta eivät he sitä pahakseen panneet, enkä minkään. (Minä panin aina ihan tosissani.)
VastaaPoistaEn ole moralisti; minulle sopii kaikki, mitä ihmiset tekevät toisilleen. Kunhan he eivät tee toisilleen pahaa. (Eikä millekään elävälle.) Se on minun moraalini.
Delilah, hymyilin aina nuorempana siksi kun olin niin surullinen. Olin... lähinnä eksyksissä. (Mutta kukapa jälkipuberteetti-ikäinen Ei olisi?) Se voima joka minussa oli, lähti minusta koko ajan pois, ei jäänyt. Se minua suretti. Naisia - joita loppujen lopuksi, ujo kun olin - ei niin kamalasti ollut. (Muutama sata korkeintaan. Yhm.)
VastaaPoistaPs. Kirjat olivat (ja niitä oli enemmän kuin kaksi kassillista) ns. "kauno"kirjoja. Ja nyt tajuan, vasta nyt, että pistin ne keskelle lattiaa (ehkä) siksi että huone olisi näyttänyt "kalustetulta"... (Sehän oli pirun epäkäytännöllinen sisustusratkaisu. Kolhin monta kertaa varpaani kun öisin lähdin makuupussistani harhailemaan vessaan.)
Minäkin olisin halunnut olla siinä Iineksen opiskelijakämpässä se Kolmas. (The Third Man.) Olisin piiskannut Iineksestä ulos kaikki porkkana- ja omenavarkaudetkin. (Pyllyleikeistä nyt puhumattakaan.) Sitten ne olisi pantu kaappiin ja kaapin ovi kiinni, olisimme sinetöineet salaisuudet suudelmalla, ja Se olisi ollut Siinä!
VastaaPoistaRippiä ja Rappia. Hitsi, musta olisi tullut hyvä ValePastori.
Riku,
VastaaPoistaCroucho Marx sanoi näin: "Olen omin käsin raivannut tieni tyhjästä äärimmäiseen köyhyyteen."
Mutta, tehtyäni äärimmäisen monimutkaisia ns. lingvinistisiä (tms.) kielitieteellisiä kokeita (ampumalla mm. koepalloja ilmaan) olen päätynyt siihen tulokseen, että ei hän näin sanonut. Hänhän ei osannut esim. suomea noin sujuvasti.
Ps. Tämä on Crouchon paras: Minä en liity yhdistyksiin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen. (Olisi päässyt paikallisiin Rotareihin tai Leijoniin tai Sukkanauharitareihin. Mutta ei halunnut. (Halusi vain vain vähän vittuilla!)
Mikis, osasit siis nuorena(kin) käyttäytyä, kun surullisena ja eksyksissä vain hymyilit. Samaan tapaanhan aasialaiset TV:n uutishaastatteluissa hymyilevät kertoessaan elämäänsä kohdanneista katastrofeista. Itsehillintä on itämailla arvossaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta.
VastaaPoistaEt maininnut lattiakirjojesi nimiä. Kaunokirjallisuutta, mutta mitä?
Mulle köyhyys on sitä, että oon neljättä vuotta ilman töitä. Liian koulutettu ns. hanttihommiin. Ja liian kauan työttömänä omiin hommiin. Mutta kyllä rahat riittää elämiseen, mutta eipä paljon muuhun.
VastaaPoistahttp://lomautettuinsinooriamk.blogspot.com/2011/12/liamktahan-mennessa-tapahtunut-osa-37.html
Mikis,
VastaaPoistaSatu Tiivola kertoi joskus huikean yrittäjyystarinansa: "Olin tsupparina ja sitten mieheni saikin sen veikkausvoiton!"
Öh... Siis eikös tässä nyt ole kyse siitä, että on jonkun elimen toimesta laskettu tietty tuloraja, jonka alle jäävät ovat köyhiä ja sitten on laskettu kuinka monta lapsiperhettä jää alle sen rajan. Näin yksinkertaista.
VastaaPoistaTietääkseni tässä ei ole kyse siitä, että lapsiperheet valittaisivat, että eivät saa veronmaksajien rahoilla kaikkea kivaa tilpehööriä ja mulle heti nyt.
Köyhä ei sitä paitsi välttämättä ole sama kuin työtön, vaikka reilut 200 tuhatta työtöntä meillä onkin (jotka ilmeisesti tosin saisivat töitä ihan helposti, elleivät olisi kranttuja, mikäli tähän keskusteluun on uskomista). Köyhä voi olla yksinhuoltajaäiti pienipalkkaisessa työssä tai pariskunta, joista molemmat on matalapalkkaisissa töissä, mutta kuitenkin saavat tuloja sen verran, että yhteiskunnalta ei tipu tukea. Eli ei tarvitse murehtia, että teidän kalliit veroeurot menisivät heidän viihtymisensä maksamiseen. Kuten LIAMK yllä sanoi, niin näissä perheissä rahat riittää elämiseen, mutta ei mihinkään muuhun ja pienikin mullistus (sairastuminen, pesukoneen tmv. hajoaminen tai vaikka lapsen luokkaretki, kun niihinkin kerätää nykyisin kotoa rahat) saattaa olla vähävaraiselle katastrofi.
Tuntuu aivan käsittämättömältä, että ihan ok toimeentulevat ihmiset puhuvat täällä "mulle kaikki heti nyt" -sukupolvesta näin alentavaan sävyyn ja muistelevat omaa romanttista nuoruuttaan. Ottakaa nyt hyvät ihmiset sekin huomioon, että nykypäivänä kaikki maksaa paljon enemmän kuin silloin kun te olitte nuoria ja leipäkin vielä maistui leivältä.
Tämä koko keskustelu on nyt varmaan kyllä jotain provosointia eikä minun tähän pitäisi ryhtyä ollenkaan. Olen vaan ihan äimän käkenä täällä vallitsevasta epäempaattisuudesta.
...eh, Tiina, luitko edes jonkun kommentin?
VastaaPoistaTiina,
VastaaPoistatiedätkö että toimeentulo vielä 50-, 60- luvuilla oli paljon ankeampaa kuin nykyisin? Silloin Suomessa oli vielä oikeasti ihmisiä jotka kuolivat nälkään - eli heikkouteen. Sosiaalihuollolle oli turha valittaa kun sieltä ei saanut mitään, paitsi huoltopoliisin niskaansa. Ei se ollut "romanttista" aikaa, kaukana siitä. Se oli aikaa jolloin ihmisten piti tulla toimeen omin voimin. (Ja sitä auttoi se - siinä mielessä asiat olivat paremmin - että töitä löytyi aina. Ja heti.)
Mutta "romantiikkaa"... joopa joo. Varmaan vanhempanikin 40-luvulla elivät romanttista sota-aikaa? Ja sitä ennen romanttista 30-luvun pula-aikaa? (En ole muistanut kysyä.)
Pullasukupolvi, miksi otatte pullan pois suustanne? Pankaa se takaisin.
Työtön Insinööri,
VastaaPoistatämähän se nykyisin on probleema. "Romanttisella" 60-, 70-luvulla olisit saanut valita mihin firmaan menet. Ja millä liksalla. Heti olisit ollut Herra.
Tämä on tämän asian kolmas puoli.
En ole kuullut yhtään Halosen puhetta. On ollut ihan tarpeeksi kestämistä niissä muutamissa lauseissa, joita hän on narissut haastatteluissa.
VastaaPoistaJospa hän pääsee tämän jälkeen johonkin toivomaansa kansainväliseen korkeaan virkaan - kauas pois. Se saattaisi olla armollisinta, sillä pian alkaa varmaankin Suomessa kritiikki menneistä vuosista. Se voi olla kovaa.
(Laitoin tämän aluksi tuonne vanhempaan kirjoitukseen. Ehkä tänne sopivampi vuodatus.)
Aapeli Valitut ilot
VastaaPoistaAdrian Esa Heinäsirkka kulkee kankeasti
Agapetus Vanha frakki
Alopaeus Marjanne Pimeyden ydin
Apajalahti Jouni Ristikontraa
Apollinaire Guillaume Alcools
Ardelius Lars Kruununprinssit
Aronpuro Kari Aperitiff - avoin kaupunki
Aronpuro Kari Galleria
Babel Isaak Odessalaisia
Babel Isaak Punainen ratsuväki
Barth John Matkan pää
Bellow Saul Augie Marchin kiemurat
Bellow Saul Humboldin lahja
Bellow Saul Sadekuningas
Bellow Saul Tartu tilaisuuteen
Bellow Saul Yhä useamman sydän petää
Bellow Saul Varkaus
Bergman Ingmar Laterna magica
Berner Mia Merkintöjä suruvuodelta
Blais Marie-Claire Talvikausi Emmanuelin elämästä
Blixen Karen Talvisia tarinoita
Bradbury Malcolm Vaihtokurssit
Brink André Poikkeustiloja
Bukowski Charles Hollywood
Bulgakov Mihail Kohtalokkaat munat
Burroughs William Alaston lounas
Butor Michel Tänä yönä nukut levottomasti
Böll Heinrich Biljardia puoli kymmeneltä
Böll Heinrich Tohtori Murken kootut tauot
Böll Heinrich Suojaverkko
Böll Heinrich Mitähän siitä pojasta tulee?
Camp Walter de Riipinen
Camus Albert Maanpako ja valtakunta
Cervantes Miguel Don Quijote I - III
Céline Louis-Ferdinand Niin kauas kuin yötä riittää
Coetzee J.M. Michael K:n elämä
Condrad Joseph Anarkistit
Condrad Joseph Pimeyden sydän
Cunningham Michael Tunnit
Dante Jumalainen näytelmä
Doctorow E.L. Kynämies
Doctorow E.L. Danielin kirja
Doctorow E.L. Kuikkajärvi
Donleavy J.P. Anteeksiantamaton herra smith
Donleavy J.P. Holtiton mies
Donner Jörn Berliini-raportti
Dostojevski Fedor M. Ikuinen aviomies
Dostojevski Fedor M. Karamazovin veljekset I - III
Dostojevski Fedor M. Vanhan ruhtinaan rakkaus
Ehrenburg Ilja Julio Jurenito
Ehrenburg Ilja Tsehovia lukiessa
Eliot George Mylly joen rannalla
Enzensberger Hans Magnus Matka jonnekin
Erofejev Venedikt Moskova-Petuski
Faldbakken Knut Häämatka
Faulkner William Kartano
Fenix Sanataiteen yhdistyksen julkaisu
Findley Timothy Ikuisen hämärän vaeltaja
Forsyth Frederick Odessan miehet
Fröding Gustaf Runoilija Wennerbom ja muita runoja
Fuentes Carlos Artemio Cruzin kuolema
Gibran Kahlil Profeetta
Gogol Nikolai Dikankan iltoja
Gogol Nikolai Taras Bulba ja muita novelleja
Gogol Nikolai Kuolleet sielut
Gorki Maksim Maailmalla
Haahtela Sampo Opettajainhuone
Haanpää Pentti Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939
Haanpää Pentti Jutut
Haavikko Paavo Lasi Claudius C:n salaliittolaisten pöyd
Haldeman Charles Auringon kiertolainen
Hammarskjöld Dag Kiinnekohtia
Heller Joseph Herra tietää
Hemingway Ernest Kirjava satama
Hietamies Heikki Everstin näköinen hevonen
Hotakainen Kari Juoksuhaudantie
Hugo Victor Parisin Notre-Dame
Hugo Victor Kurjat I - III
Huovinen Veikko Havukka-ahon ajattelija
Huovinen Veikko Koirankynnen leikkaaja
Huovinen Veikko Ympäristöministeri
Hälli Matti Isä Jumalan ilveilijä
Hämäläinen Helvi Päiväkirjat 1955 - 1988
Irving John Oman elämänsä sankari
Irving John Ystäväni Owen Meany
Jalava Antti Asfalttikukka
Jersild P C Jälkeen vedenpaisumuksen
Jong Erica Lennä, uneksi
Joyce James Odysseus
Joyce James Taiteilijan omakuva nuoruudenvuosilta
Jylhä Yrjö Kiirastuli
Jämsén Esko Avo-osasto
Kafka Franz Nälkätaiteilija
Kafka Franz Oikeusjuttu
Kailas Uuno Novelleja
Kailas Uuno Runoja
Kalevala Kalevala
Kalevala Kalevala
Kalevalan tarinat Kalevalan tarinat
Karhumäki Urho Viulu ja posetiivi
Karila Matti-Juhani Juhani kävelijä
Kejonen Pekka Napoleonin epätoivo
Kerouac Jack Matkalla
Kianto Ilmari Valitut teokset
Kihlman Christer Kallis prinssi
Kihlman Christer Madeleine
Kihlman Christer Se upp salige!
Kirstinä Väinö Runoja 1958 - 1977
Kirstinä Väinö Säännöstelty eutanasia
Kivi Aleksis Seitsemän veljestä
Kivi Aleksis Nummisuutarit - Kihlaus
Kivi Aleksis Valitut teokset
Kivi Aleksis Kaukametsä
Kokko Yrjö Laulujoutsen
Koskenniemi V.A. Kootut runot
Koskenniemi V.A. Latuja lumessa
Koskenniemi V.A. Elegioja
Kundera Milan Naurattavien rakkauksien kirja
Kuprin Aleksandr Syyskukkia sekä muita kertomuksia
Laakso Toivo Hengittelen
VastaaPoistaLahtela Markku Jumala pullossa
Lahtela Markku Sirkus eli merkillisiä muistiinpanoja
Lahtela Markku Uuteen ihmiskuvaan
Lahtela Markku Se
Lawrence D. H. Poikia ja rakastajia
Leinonen Artturi Johannes Jussoila
Leinonen Artturi Päin nousevan Suomen rantaa
Lermontov Mihail Aikamme sankari
Leskov Nikolai Kertomuksia Venäjältä
Leskov Nikolai Valitut kertomukset
Lind Jakov Betonimaisema
Linna Väinö Täällä pohjantähden alla
Linna Väinö Tuntematon sotilas
Llosa Mario Vargas Kaupungin koirat
Lo-Johansson Ivar Kuninkaankatu
Loikkanen Mikko Salamatkustaja
Lowry Malcolm Tulivuoren juurella
Lundberg Ulla-Lena Marsipaanisotilas
Makine Andrei Ranskalainen testamentti
Malamud Bernard Dubinin elämät
Mann Thomas Taikavuori
Majakovski V. Hyvin!
Marquez Gabriel Garcia Kukapa everstille kirjoittaisi
Marquez Gabriel Garcia Kuulutetun kuoleman kronikka
Marquez Gabriel Garcia Patriarkan syksy
Marquez Gabriel Garcia Pelon hetki
Marquez Gabriel Garcia Sadan vuoden yksinäisyys
Marquez Gabriel Garcia Surullinen ja uskomaton tarina
Martinson Harry Kulkijan pilvilinnat
Masefield John Kultainen kukko
Masters Edgar Lee Spoon River antologia
Mattsson Gunnar Prinsessa
Melville Herman Moby Dick eli valkoinen valas
Merenmaa Martti Jakob painii enkelin kanssa
Meri Veijo Kaksitoista artikkelia
Miller Henry Kauriin kääntöpiiri
Miller Henry Opus pistorum
Milosz Czeslaw Vangittu mieli
Moberg Vilhelm Mies ja hänen naisensa
Moravia Alberto Matka Roomaan
Mukka Timo K. Lumen pelko
Mustapää P. Kootut runot
Mykle Agnar Laulu punaisesta rubiinista
Mäkelä Hannu Mestari
Nabokov Vladimir Luzinin puolustus
Neruda Pablo Valitut runot
Nikander Hannu Tuokiokuvia Euroopasta
Nin Anais Portaat tuleen
Nortamo H.J. Rojohoppe viimene reis
Ojaharju Jorma Amok
Ojaharju Jorma Koiravahti
Oz Amos Mieheni Mikael
Oz Amos Ehkä jossain muualla
Paasilinna Erno Musta aukko
Pakkala Teuvo Kertomuksia
Pakkanen Jukka Takkinsa värinen mies
Palolampi E. Kollaa kestää
Parkkinen Pekka Ilo
Paronen Samuli Kaivos
Parras Tytti Jojo
Peltonen Juhani Jumalan kuopus
Pires Jose Cardoso Kruunun perijä
Pulakka Martti Yksinäiset jumalat
Pulkkinen Matti Ja pesäpuu itki
Puskin Aleksandr Patarouva ja Muita kertomuksia
Reivilä Heikki Maa on tähtien taivas
Rintala Paavo Sissiluutnantti
Roche Henri-Pierre Jules ja Jim
Roth Philip Käänteiselämää
Roth Philip Miehen muotokuva
Roth Philip Portnoyn tauti
Roth Philip Anatomian oppitunti
Roth Philip Amerikkalainen pastoraali
Runeberg J.L. Vänrikki Stoolin tarinat
Ruuth Alpo Nousukausi
Ryhmä 66 Antologia
Ryhmä 67 Antologia
Saarikoski Pentti Evankeliumi Matteuksen mukaan
VastaaPoistaSaarikoski Pentti Katselen Stalinin pään yli ulos
Saarikoski Pentti Nuoruuden päiväkirjat
Saarikoski Pentti Tähänastiset runot
Saisio Pirkko Punainen erokirja
Sade Markiisi de Sodoman 120 päivää
Salama Hannu Juhannustanssit
Salama Hannu Joulukuun kuudes
Salama Hannu Minä, Olli ja Orvokki
Salama Hannu Siinä näkijä missä tekijä
Salama Hannu Tapausten kulku
Salinger J.D. Sieppari ruispellossa
Salola Eero Isänmaan runo
Sandemose Aksel Pakolainen ylittää jälkensä
Sandemose Aksel Alice Atkinson ja hänen rakastajansa
Schure Edouard Orfeus - Kreikan mysteriot
Sarkia Kaarlo Runot
Sartre Jean-Paul Inho
Sartre Jean-Paul Mitä kirjallisuus on
Selby Jr. Hubert Hullun kertomus
Sharpe Tom Piemburgin pelottomat
Siekkinen Keijo Reinon veljenpoika
Siivola Vilho Maailmassa maailmaa
Sillanpää F.E. Nuorena nukkunut
Sillanpää F.E. Poika eli elämäänsä
Singer Isaac Bashevis Lupakirja
Sinkkonen Lassi Solveigin laulu
Solzhenitsyn Aleksandr Lokakuu kuusitoista
Solzhenitsyn Aleksandr Vankileirien saaristo
Solzhenitsyn Aleksandr Asian etu
Steinbeck John Ystävyyden talo
Steinbeck John Vihan hedelmät
Strindberg August Punainen huone
Strindberg August Hullun puolustuspuhe
Swift Jonathan Gulliverin retket
Tarkka Pekka Pentti Saarikoski, vuodet 1937 - 1963
Tarkka Pekka Salama
Tarkka Pekka Suomalaisia nykykirjailijoita
Thomas D.M. Valkoinen hotelli
Thomas Dylan Rakkaus on viimeinen valo jota puhutaan
Tolstoi Leo Anna Karenina I - II
Topelius Z. Maamme kirja
Topelius Z. Jungarin taru ja muita tarinoita
Topelius Z. Tähtien turvatit
Topelius Z. Lukemisia lapsille II, VII, VIII
Tsehov Anton Kirjavia kertomuksia
Tsehov Anton Tuntemattoman tarina ja muita novelleja
Turgenev Ivan Rudin ja Savua
Tuulik Ylo Sodan jaloissa
Tuuri Antti Talvisota
Twain Mark Mark Twainin parhaat
Twain Mark Mississippivirralla
Updike John Jänis ei juokse
Uuden runon Uuden runon kauneimmat 2
Uusi-Hakimo Lauri Isältä pojalle
Vaaskivi T. Yksinvaltias I - II
Waltari Mika Ihmiskunnan viholliset I - II
Waltari Mika Nuori Johannes
Waltari Mika Sinuhe egyptiläinen
Waltari Mika Suuri illusioni
Waltari Mika Turms kuolematon
Waltari Mika Isästä poikaan
Waltari Mika Rakkaus vainoaikaan
Vartio Marja-Liisa Nuoruuden kolmas näytös
Weiss Peter Jean Paul Marat´n vaino ja murha
Weiss Peter Jäähyväiset vanhemmille
Weiss Peter Kolmen kulkijan keskustelu
Viita Lauri Moreeni
Viljanen Lauri Runeberg I
Wittgenstein Ludwig Tractatus Logico Philosophicus
Vonnegut Kurt Teurastamo no 5
Wright Richard Musta poika
Vuorela Einari Korpirastas
Vuosirengas Proosa-antologia
Zweig Stefan Shakkitarina
Tiina,
VastaaPoistavähän tietenkin provosoin, mutta enemmän minä kyselen kuin väitän.
Koetan hahmottaa itselleni, miten köyhyys määritellään virallisesti, ja tuo kysymys siitä, mitä peruselintasoon kuuluu eli mitä eläminen maksaa, on edelleen auki.
Se on mielestäni selvinnyt, että siihen kuuluu nykyaikana muutakin kuin ruoka, juoma ja meno muu. Puhutaanhan esimerkiksi siitäkin, että jokaisella suomalaisella olisi oltava oikeus toimivaan tietoliikenneyhteyteen. On ollut puhetta myös perustulojärjestelmän kehittämisestä. Perustuloa saisi jokainen tietyn minimisumman vastineetta.
Kun peruselintason määrittely on selkeästi muuttunut, olisi hyvä saada selko, mitä kaikkea siihen kuuluu ja millä tavalla asia vaikuttaa köyhyyden määritelmään. Vastausta odottaa myös kysymys, ketkä Suomessa oikeasti ovat köyhiä. Riippuuko köyhyys vain saadusta tulosta? Mikä on yhteiskunnan moraalinen vastuu ihmisen elämän maksamisessa?
Näitä mietiskelen, tätä kaikkea mielessäni selvittelen.
Ps. Tietokirjoja oli vähän vähemmän. Mutta oli niitäkin "toinen mokoma". Piru vie.
VastaaPoistaNämä nimikkeet on niin vanhoja - käsittääkseni - että tämän jälkeen minä aloin ostella kirjoja. Siis omakseni. Yhdessä vaiheessa niitä oli niin paljon - kun sain vielä perintökirjojakin, etenkin runoja - ne eivät enää pysyneet Lundia-hyllyissä. Vaan putoilivat lattialle. Lahjoitin ja myin ja vein niitä muualle. Kun... tuli tämä (pirun) internettikin...
Ei kirjoja enää tarvita!
Vielä Tiinalle
VastaaPoistaTunnen edelleen monia nykyopiskelijoita, ja olen tuntenut varsin hyvin muutamia vuosia sitten, kun tytär oli opiskelija.
Kyllä koko sen polven raha-asiat olivat huomattavastikin paremmalla tolalla kuin minun polveni. Tyttären vuosiluokilla oli kaikilla opintotuki, harvalla opintolainaa kovinkaan paljon, kuten vaikkapa minulla. Lähes kaikilla tietämilläni nykyopiskelijoilla on ollut heti ensimmäisenä opiskeluvuonnaan pelit ja vehkeet, uusimmat iPhonet ja valtavat taulutelkkarit, musiikinkuuntelulaitteet ja rahaa Macin aterioihin.
Kyllä minua kiinnostaa se, lasketaanko esimerkiksi nämä merkkihärpäkkeet peruselintasoon? Jos ne lasketaan, niin silloinhan niiden tuleekin kuulua tukirahojen piiriin.
Jotenkin vaan tuntuu siltä, että läheskään kaikilla työssäkäyvilläkään ei ole aina varaa mainittuihin tuotteisiin. Missä siis oikein mennään tässä köyhyys-perustoimeentuloasiassa?
On täysin mahdollista, että olen tässä ihan pihalla! Ja minä väännän edelleen pyykkini käsin, kun pesukone on rikki.
Kiitti v***usti!
VastaaPoistaIines kertoi, että kahden hengen talous, joka tienaa vähemmän kuin 2943 e/kk on köyhä.
Saakeli soikoon, olen köyhä, enkä ole sitä ennen itse huomannut. Raha on riittänyt jopa kodinkoneiden korjaamiseen ja etelänmatkoihin. Hyvä, kun tuli puheeksi niin osaa alkaa valittaa. Huomenna sossuun ja vilkkaasti sittenkin!
"Mulle köyhyys on sitä, että oon neljättä vuotta ilman töitä. Liian koulutettu ns. hanttihommiin."
VastaaPoistaLomautettu insinööri,
voisin sanoa vähän samoin, mutta en sano, sillä arvelen, että joku käsittäisi sen väärin.
Nimittäin olen ollut vuodesta 2005 lähtien työkyvyttömyyseläkkeellä menetettyäni ääneni harvinaisen puhesairauden myötä. Tai siis ääneni huonontuessa niin, etteivät opetushommat enää sujuneet.
Moni ehdotti minulle tuolloin muita töitä, kun vähän valittelin oloani. Jos olisin ottanut hanttitöitä - nimitys kaikella kunnioituksella - olisin saanut käteen vähemmän mitä tk-eläkkeeni on. Olin minäkin liian koulutettu hanttitöihin, joten ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat.
Mietin myös, mikä oikeus minulla olisi ollut ottaa jotakin työpaikkaa jonkun työttömän edestä, kun heitä oli jo tuolloin 200 000.
On selvää, että olen menettänyt tuloissani rutkasti, ja vanhuuseläkkeeni tulee olemaan pienempi mitä se olisi ollut, jos olisin täysinpalvellut.
On myös siis niin, että ihmisellä on oikeus saamaansa eläkkeeseen tai toimeentulotukeen, ihan ilman omantunnontuskia. En jaksa uskoa, että kukaan on pysyväisesti työtön tahallaan. On oikeus koulutusta vastaavaan työhön.
Köyhyysraja on 2943 e/kk, jos kahden huoltajan perheessä on kaksi alle 14-vuotiasta lasta, Kolehmainen.
VastaaPoistaNäin sanotaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivulla. En minä siis tätä keksinyt.
On mielenkiintoista kuulla, että et koe itseäsi köyhäksi. Kenties teillä ei sitten ole noita kahta teinixiä?
Mikis, mitäköhän kirjoja nuo listoissasi ovat? Tuskin nuoren leiriytyjän huonekaluja sentään? Ahaa, perittyjä ja ostettuja.
VastaaPoistaSanotaan, että sitä olet, mitä luet. Jos tätä uskotaan, listan kaikki kirjat lukenut voi olla varsin tyytyväinen itseensä. Pelkästään niiden omistamisella ei papukaijamerkkiä ansaitse.
Minäkin tavailin Mikiksen pitkiä kirjalistoja ja aion katsoa niitä tarkemmin ajan kanssa. Olet ilmeisesti listannut kirjasi koneelle?
VastaaPoistaÄkkipäätä katsoen muikea kirjasto.
Kaikki käsittävät minut väärin!
VastaaPoistaAikoinaan tein töitä nälkäpalkalla - sain siis liian vähän syötävää, mutta ei se minua masentanut. Päin vastoin. Aloin yrittäjäksi. Ensin luin itseni noin neljän eri alan humanisti kandinaatiksi mutta se vain vierotti työelämästä. Vaikka kuinka yritti ja yritti, tulostaa duunata ja sisäistää, ja ulostaa, palkaksi sain vain pilkkaa. Sekös vitutti. Sisukkaasti silti ajattelin että "peli ei ole vielä pelattu". Varastin Kaaleppi Kuusjoki-Lättärän Terttu-tytön esiliinan taskusta 2;- euron kolikon ja sijoitin sen Lottoon. Kappas Vain! Heti tuli 7-oikein. (Ja toisessa rivissä oli vielä varanumerokin oikein!)
...sitä paitsi sulta puuttuu Doctorowin "Ragtime" listasta!
VastaaPoistaHalosen haukkuminen on jo vauhdissa.
VastaaPoistahttp://jyrkivirolainen.blogspot.com/2012/01/525-tarja-halosen-viimeisin.html
Riku,
VastaaPoistamulla on moni muukin joka puuttuu tästä. Tässä tapauksessa minulla on nimen omaan mustikkamehun tahrima lainakirjaston Doctorowin "Ragtime". (Käy katsomassa Lundia-hyllyllään. Joka tällä kertaa ei meinaa romahtaa.) On, ihan oikeasti. Minä jouduin lunastamaan sen kirjastosta, maksoin heille uuden "Ragtimen". Tyttöystäväni, joka tuon kirjan tahri, ei itse kehdannut mennä Kirjastoon. Minä menin. Kun mun mielestä tommote että kirjan päälle lurahtaa 1/2 litraa mustikkamehua, ei se sen kummoisempi juttu ole.
Älä välitä, Mikis, minullakin on monta kirjatosta pakkolunastettua kirjaa!
VastaaPoistaMikis,
VastaaPoistaminä ainakaan en ole ajatustenlukija - viitttaan väärinymmärtämiseesi ja noihin kirjalistoihin.
Listat voisi tietenkin tulkita miten vaan, vaikka kettuiluksi kertomaan, että kommentit ovat merkityksetöntä kakkaa.
Tuommoista virtuaali on, tuommoista sana on, irti kirjoittajastaan, lukijan armoilla.
Toisaalta sitten kirjoittajan ei tulisi sanoa, että olette kuulkaas ymmärtäneet minut väärin. Eihän runoakaan voi ymmärtää väärin, kaikki on oikein. Väärä vastauskin.
Etenkin Tsehovia ja muita venäläisiä ja saksalaisia kirjailijoita minulla on - ikävä kyllä - on paljon enemmän, eli liikaa kuin tuossa viitteellisessä luuranko-luettelossa. Ainoat, joita kaipaan että niitä olisi enemmän, on runokirjat. Niitä saisi olla paljon enemmän.
VastaaPoistaRiku,
VastaaPoistailolla havaitsee tässä vaiheessa, että Dillinger on palannut kehiin.
PS Minä jouduin lunastamaan sen kissan häntäpalon yhteydessä tärvääntyneen kirjan.
Aiemmin jouduin maksamaan koiran kasvatusta käsittelevän opaskirjan, jonka selkämys oli kalvettu salaa koirani toimesta.
Rakas Iines,
VastaaPoistaotsikkoni "Kaikki käsittävät minut väärin!"
oli VITSI!
Minuthan ymmärretään täällä aina oikein, ja niin edelleen. Ihan totta! Tuon idea oli olla parodia valittamisesta kun Ei ole mitään valittamista!?
Se oli huono vitsi, Iines rakas.
Se tarinahan tuon (huonon) vitsin takana (mun mielestä) piti just todistaa se että enhän minä tässä tosissani ole.
VastaaPoistaVoi harmi.
Kolehmaisen kommenttiin viitaten voi sanoa, että köyhyys on suhteellista.
VastaaPoistaOn esim. ihmisiä, jotka asuvat omassa asunnossa ja pitävät itseään köyhänä. Vaikka pytinki olisi pitkälti vielä pankin omistama, niin minun logiikallani köyhä ei asu omassa. Ei muuta kuin torppa myyntiin ja a vot - köyhyys on historiaa.
On paremmin palkattuja töitä, on huonommin palkattuja töitä. Yhdestä kommentista tuli sellainen käsitys, että sääli kun jollakin tulot menevät nippa nappa yli rajojen, joilla saa tukea yhteiskunnalta. Kas kun olen aina luullut, että ihmisen tehtävä on hommata leipä omaan ja perheensä suuhun eikä kärkkyä tukia.
Ne, keillä on enemmän pätäkkää, syövät parempaa leipää ja runsaammilla leivänpäällisillä.
Jotta minun asemastani ei tulisi väärinkäsitystä, niin kerrottakoon, että tienaan vähemmän kuin naiset keskimäärin ja asun vuokralla.
Silti minulla, lähes köyhäksi tituleerattavalla, on Kolehmaisen tapaan varaa reissata ja tehdä monta muutakin asiaa, joihin tarvitaan rahaa.
Rahankäsittelytaitoa siis?
Olen matkustellut pienen palkkapussini kanssa Aasiassa ja esim. siellä muuten on sitten oikeasti köyhiä ihmisiä.
Eiköhän ole parempi meidän kermapersesuomalaisten miettiä ennen kuin valittelemme köyhyyttä(mme).
Iinekselle:
VastaaPoistaEi pitäisi reagoida liian hätäisesti, näinhän se on.
Sanoit ensin, että köyhyysraja on peräisin Mannerheimilta. Kävin liiton sivuilla, mutta en minä sieltä mitään lukua löytänyt. Nyt sanoit, että luku löytyykin terveyden ja hyvinvoinnin jne laitokselta. Varmaan se siellä on, vaikka en tarkistanutkaan. Pyydän ärähdystäni anteeksi.
Kiitos Darwinin kotona ei ole enää yhtään teinixiä. Siksi kai pärjäilenkin aika hyvin. Lisätuloja hankin pokerilla ja satunnaisilla salakuljetuskeikoilla.
Mikiksen hyllyssä oli tosi paljon tuttuja. Hämmästyin silti, kun näin listalla Ehrenburggin Iljan "Julio Jureniton." Sitä ei meinaan ole monen hyllyssä Huono kirja, sitäpaitsi.
Tarja Halosta haluan kiittää kuluneesta kahdestatoista vuodesta!
VastaaPoistaKaikista lausunnoista en ole tykännyt, enkä ole häntä äänestänyt. Silti hän ei ole kansalaisille suuria oikeita probleemeja tuottanut.
Saulin aikana tulee olemaan toisin, lausunnot ovat epäilemättä ihqumukavia joka suuntaan kaikkialle. Vanha kusettaja! - En viitsi sanoa.
Termi "vihaiset nuoret miehet" alkaa olla vanhanaikainen, "vihainen vanha Jyrki Virolainen" on enemmän tätä aikaa!
Virolaisen kannattaisi ehkä liittyä paikallisen eläkeläispiirin tanhukerhoon, aggressiot siinä kummasti vähenisivät.
Luin, kaikki kommentit. Minun kommenttini oli suunnattu lähinnä Iineksen ja Kuunkuiskeen näkemyksille asiasta, ei Mikiksen tai Riku Riemun, koska ne eivät varsinaisesti edes koskettaneet tätä minun asiaani.
VastaaPoistaIines, en siis itse kuulu tähän lapsiköyhien joukkoon (koska ei ole lapsiakaan, heh) eli en siksi ole näin kovasti eri mieltä asiasta. Itse olen välillä köyhä ja välillä en, riippuu ihan työtilanteesta. Esim. viime tai sitä edellisen vuoden vuosituloillani en usko jääneeni köyhyysrajan alle. En tosin tiedä mikä se on yksin elävälle. Kaikki kalliimmat hankinnat on tosin pakko tehdä luotolla.
Kuunkuiske on niin kaunis nimimerkki, että sen käyttäjä on takuulla itsekin kaunis, runollinen ja herkkä sielu. Siis minun täydellinen vastakohtani.
VastaaPoistaOlen laillasi käynyt maissa, joissa jo joku 50 taalaa kuussa on kova palkka.
Köyhyys se vasta on suhteellista!
Tiinalle vielä se, että en ole mielestäni esittänyt asiasta varsinaisia valmiita näkemyksiä, en ainakaan ole pyrkinyt sellaiseen. Kyselen varmaan provosoivasti, mikä saattaa antaa vaikutelman mielipiteestä.
VastaaPoistaProvosointi kannatti, koska saatiin muutakin kuin hymistelyä, saatiin erilaisia ajatuksia asiasta. Tosin en vieläkään tiedä, miksi köyhyysraja on asetettu juuri noihin yllä imeneviin kohtiin lapsiperheissä.
Kolehmainen,
VastaaPoistasanoin huolimattomasti tuon lähteen Mannerheimin lastensuojeluliiton kotisivuilta.
Lähde oli siis se, mikä linkissä on mainittu, ja niillä sivuilla taas ilmeni, että niiden yksi lähde oli Mannerheimin lastensuojeluliiton jokin esitys.
Kuunkuiskeen viimeinen kommentti on ihana. Erikoisesti se köyhyyttä valittavat kermapersesuomalaiset. Niin sitä pitää sanoa! Minäkin olen omassa osakkeessani nakottava kermaperse-elätti ja kehtaan vielä valittaa rikkinäistä pesukonettani. Nih! Kiitos Kuunkuiske, palautit suhteellisuudentajuni, oikeasti!
Iines, my pleasure! :)
VastaaPoistaEt sinä tosin ole mikään elätti vaan maksat korkealla veroprosentillasi monen muun elämää.
Öitä!
No veroja kyllä maksan ihan makean summan edelleen, joten kai minä sitten taas sillä summalla jotakin kuittaan.
VastaaPoistaJos ajatellaan niin, että köyhyys on käteisen puutetta, niin köyhien lukumäärä taitaa olla paljon isompi kuin tilastotieteilijät huomaavat. - Tämä taisi olla päivän oivallus teemasta "mitä koyhyys on".
Veljeni appiukko oli tärkeässä asemassa Finlayson-yhtymässä. Eli, joutui käymään noin kerran viikossa johtoportaan kokouksissa Tampereella. Aluksi porttivahti pysäytti hänet jo portilla... myöhemmin kesken kokouksen kuulutettiin (pelkäsikö ne että sinne on päässyt joku terroristi?) ... "kenen tuo Wartburg on? Se heti siirrettävä muualle!"... Lassen autohan se oli. Ja tämä on totta. Lasse (Solin) mulle tämän kertoi. Ja olihan se tietysti nolon näköistä kun huippujohtajien parkkipaikalla mersujen audien bemareiden ja ynnä muiden pidennettyjen ököautojen joukossa oli Wartburg. Äh. Tunkkaista 70-lukua. Joku johtaja Lasselle olikin sanonut että "sun pitää vaihtaa autoasi". Lassi oli kysynyt että "minkä takia?". "Sua ei muuten pidetä tärkeänä."
VastaaPoistaPs. Hän oli matemaattinen nero. Hän ratkaisi monta ongelmaa joita Finlaysonilla oli (ei tietenkään kaikkia).
Ajattelin tuossa, että euron verran rajan ylittävä on sitten jotain muuta kuin köyhä.
VastaaPoistaMinun palkkani ei koskaan ole ollut erityisen iso, turhaan tuo Tiina niitä mersuja ja helikoptereita epäili.
En koskaan sillä ole tullut hyvin toimeen, koska en usko, että kannattaa tallettaa tulevia elämiä varten- ajan siis taksilla silloin kun huvittaa, hampurilaisenkin syön kun maistaa.
Saas nähä miten muuttuu, kun tuo Elinkeinoelämän keskusliiton ehdokas, Sauli Niinistö tulee presidentiksi?
Hänhän lienee lähes EK:n edellisen ehdokkaan: Ahti Karjalaisen tasoa. Ei tietysti mikään juoppo, mikä on ihan hyvä, mutta muuten!
Laitan vielä vähän puffia Niinistölle, kun Jennikin sellaisesta epäilemättä tykkää.
Armotonta menoa!" - Samanlaiset katsomossa!
Tiina,
VastaaPoistakun katsotaan asioita sinun vinkkelistäsi, olet oikeassa. Totta. Mutta kun katsotaan asioita toisesta näkökulmasta - ollaan eri mieltä, ja meitä on paljon enemmän kuin teitä. Tämäkin on Totta.
Demokratia ei ole kovin demokraattinen järjestelmä. Mutta mikä on parempi? Sivistynyt itsevaltius - kuten stalinismi?
Mulla ainakin on semmonen kokemus että mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot. (Ja aina lauantaina särki päätä.)
VastaaPoistaMersuja ja helikoptereita... Nyt täällä laitetaan jo sanoja suuhuni. :)
VastaaPoistaLal lal lallaa läärä iinekseltä pääsee kohta pieru.
VastaaPoistaTuo ajatus muuten, että omassa kodissaan, siis omistamassaan asunnossa elelevä ihminen ei voi olla köyhä, on vähintään mielenkiintoinen.
VastaaPoistaOn tullut luetuksi yksi jos toinenkin tarina siitä, että jollekulle vahukselle ei heru sosiaalista tukea, jos hän asuu omassa tönössään rahattomana tai riittämättömän kansaneläkkeen turvin. Pitää myydä se tönö ja muuttaa vanhainkotiin, jonne talorahat menevät hoitomaksuksi.
No sitten vanhus on kai köyhä ja kuolee pian pois yhteiskuntaa rasittamasta.
Iines, ei sen vanhuksen tarvitse muuttaa vanhainkotiin vaan voi muuttaa ihan tavalliseen vuokra-asuntoon ja istua siellä rahojensa päällä.
VastaaPoistaOn oikeastaan hyvin surullista, että vanha ihminen asuu ankeissa olosuhteissa ja matti kukkarossa. Oletettavasti hän on niin kiintynyt taloonsa / asuntoonsa, että tuntuisi pahalta vielä vanhoilla päivillään muuttaa muualle, vaikka siellä olisi nykyaikaiset mukavuudet.
Siitä tulikin mieleen, että äitini täti asui ennen kuolemaansa monta vuotta yksin useamman huushollin taloa. Ankeaa oli, vanhaa ja kulunutta eikä torppa turhan lämminkään ollut. Naapureita ei ollut ollut herran aikoihin, koska kukaan ei halunnut elää vastaavissa olosuhteissa.
Kai sieltä olisi ollut mahdotonta lähteä pois, kun talo oli aikojen alussa miesvainaan kanssa rakennettu.
Yksi tuttu nainen taas erosi ja muutti lapsineen siistiin ja fiksuun kerrostalo-osakkeeseen. Hän ei ollut juurikaan tottunut käymään töissä, joten ei hänellä uudessa tilanteessakaan ollut kiire etsiä toimeentuloa.
Hän kysyi minulta, että saisikohan hän asumistukea.
Sanoin, että en tarkkaan tiedä, mutta luultavasti ei, koska kyseessä on omistusasunto.
Jos olisin sanonut asian siten, miten sen mieleeni juolahti, niin sanamuoto olisi ollut suunnilleen tämä: "Luuletko tosiaan, että kunta osallistuu omaisuutesi kasvattamiseen maksamalla sinulle asumistukea?!?"
Eilisessä Aamulehdessä oli juttua huoltosuhteesta. Silmäilin jutun läpi ja siinä puhuttiin siitä miten paljon vanhusten ja lasten määrä rasittaa tiettyjen kuntien taloutta.
VastaaPoistaIhmiset kun tuppaavat elämään nykyään hyvin vanhoiksi, kiitos ties minkä kaikkien asioiden.
Sitä taustaa vasten ymmärrän hyvin sen, että lapsiperheet saavat nykyään huomattavasti huonompia etuja kuin aiemmin.
Muistan viidentoista vuoden takaa yhden ystäväni, joka erotessaan ilolla ihmetteli sitä, miten hyvät rahat hän sai kunnalta lastensa elättämiseen.
Nythän tilanne on toinen.
Matti Virkkusen poika, joka minulla oli kunnia tuntea (ja jos ette tunne Matti Virkkusta, tarinasta katoaa hohto), oli vastaanlainen boheemi kuin Mikiksen enon veljen siskonmiehen appi.
VastaaPoistaHän oli suuren tehtaan johtaja ja kun hyväpalkkaiset duunarit karauttivat pihalle isoilla kaaroillaan, Jussi (pojan nimi) körötteli vanhalla mossella.
Kaiken muun lisäksi hänellä oli poninhäntä. Mutta koska hän oli rikas, viisas, älykäs, fiksu, pätevä ja puhui kuin enkeli, hän oli uskottava.
Hänen ei tarvinnut pönkittää itseään millään ulkoisella.
Tarinanni opetus? Syntykää Matti Virkkusen fiksuksi pojaksi, niin ei tarvi urputtaa.
Viisitoista vuotta sitten melkoiset rahat lasten elättämiseen?
VastaaPoistaNo jopas jotakin. Siinä tapauksessa lasten isä on ollut pennitön uneksija tai hulttio. Jos isä maksaa lapsille asiaankuuluvan elatusrahan, ei kunta maksa mitään. Velkaisena yksinhuoltajanakaan en ole saanut penniäkään tukea koskaan ikinä kunnalta, tai siis valtiolta. Ainoa etuus on ollut yksinhuoltajavähennys verotuksessa alaikäisestä lapsesta.
On kai aika selvää, että vanhukset ja lapset tarvitsevat eniten yhteiskunnan tukea. On vaan jotenkin perin kornia, että on varaa perustaa kalliita laitospaikkoja vanhuksille, kun nämä asuisivat mieluummin hieman autettuna ja tuettuina vaatimattomissakin kodeissaan. Kumpi mahtaa tulla valtiolle lopulta kalliimmaksi, laitospaikka vai asumisen tukeminen omassa kodissa?
Sama pätee vauvaikäisiin, jotka hoituisivat useimpien psykologian ja kasvatustieteen asiantuntijoitten mukaan parhaiten kotona kolme ensimmäistä vuottaan, ja kalliita tarhalaitospaikkoja voitaisiin vähentää ja suunnata tukea kotihoitoon, isälle tai äidille.
Muistaakseni lasten isä opiskeli eron aikaan, aiemmin hän oli ollut työelämässä.
VastaaPoistaNainen oli tehnyt töitä kenkäkaupassa ennen lapsia, joten siihen nähden hänen elintasonsa ei ainakaan laskenut eron tullen.
Hän sai varmaankin asumistukea (joka siihen aikaan oli suhteessa enemmän kuin nyt), lapsilisät (jotka käytettiin elämiseen eikä lasten tileille korkoa kasvamaan), elatusapua (joko isältä tai kaupungilta) ja yksinhuoltajalisää, joka siihen aikaan oli suhteessa paljon enemmän kuin nyt.
Kaikki on suhteellista.
Muistan opiskeluajoilta yhden tytön, joka menetti melkein yöunensa joutuessaan käyttämään säästöjään elämiseen. Lainaa hän ei tietenkään ottanut ja olihan se kamala kriisi, kun tilillä ei enää ollut koko ajan vähintään kymppitonnia. Siis markoissa, kauan sitten.
Vanhusten laitostaminen, joka tulee yhteiskunnalle hurrjan kalliiksi, on maan tapa.
Tunnen kyllä montakin vanhusta, joiden luona käydään päivittäin, kenen luona kerran, kenen luona useamman. Tuodaan ruokaa ja hoidetaan terveyttä. (Siis sairautta.) Siis kunnan puolesta.
Montako sellaista ihmistä tunnet, joka on ottanut vanhat, heikot vanhempansa hoteisiinsa ja hoitanut heidät siellä kunnes elonpolku on kuljettu loppuun?
Äitini hoitaisin koska tahansa (tällä hetkellä hän on suunnilleen energisempi kuin minä...) mutta isän suhteen nikottelisin. Myönnetään.
Nyt pitää lähteä kustannuspaikalle! ;)
Minä en tunne yksinhuoltajalisää, ja vähän ihmettelen, mistä tuutista semmoinen on tullut ja kuka sen on saanut. Tunnen vain siis yksinhuoltajavähennyksen verotuksessa. Sen määrää en muista.
VastaaPoistaMuistan kyllä vilkkaat puheet yksinhuoltajien helposta elämästä ja runsaista tuista. Muistan, koska ihmettelin, että kuka niitä tukia sitten voi saada, kun minä en saanut mitään, vaan maksoin kaiken omasta pussistani. Lapsen isältä tuli kuukausittain elatusmaksu, mutta ei sekään kauhean suuri ollut. Jos yhteiskunnan maksama tuki on ollut samaa luokkaa, puheet yksinhuoltajien suurista tuista voi kyllä unohtaa.
Toisaalta taisin olla liian yritteliäs. Elin kädestä suuhun, kireästi, koska säästin omaa asuntoa ja ensimmäistä autoani. Oikeasti minun olisi kuulunut kai mennä vuokralle ja maksattaa kunnalla asumistukimaksut ja käydä mökillä busseilla. Olisihan se niinkin voinut mennä.
Yksinhuoltajien nykytilanteesta en tiedä hölkäsen pöläystä.
Minä olin yksinhuoltajaisä monta vuotta. (Niin monta vuotta että lapsesta tuli aikuinen.) En minä mitään etuisuuksia siitä saanut, en tosin mitään mistään pyytänytkään, mutta verotuksessa sai (ohoh!) aika hyvän hyvityksen. Muuten maksoin kaiken, myös muksun matkan äiskänsä luo, ja takaisin - tietysti! Enkä mitään elatusmaksuja saanut, päin vastoin, lähetin ex-vaimolleni shekkejä aina kun hän täytti vuosia.
VastaaPoistaInhottavinta oli kun minut kutsuttiin kertausharjoituksiin. Ja kun olin kirjuri niin minun olisi pitänyt olla siellä kaksi viikkoa. Töistä tietysti olisi saanut siksi aikaa vapaata, ja korvauksetkin, mutta mihin minä muksuni olisi pistänyt siksi aikaa? Kävin kysymässä Kunnalta (muistaakseni Sosiaalitoimistosta) että "huolehditteko te mun beibistä pari viikkoa?". He sanoivat - kun selitin mistä on kyse - että eivät he semmoista voi taata. Suutuin, en heihin vaan Armeijaan, ja kirjoitin kiukkuisen kirjeen niille: "Minut on määrätty lapseni yksinhuoltajaksi. Niin kauan kun tämä on voimassa, huolehdin hänestä, ettekä te. Sen takia en tule harjoituksiinne. Minulla on tärkeämpää tekemistä." Sieltä tuli, parin päivän päästä, kohtelias kirje että "ei tartte tulla".
Ps. Anteeksi että olin eilen (?) taas vähän pöllyssä. Puhuin ummet ja lammet. Ja se kirjaluettelo Pss. on päivitetty viimeksi vuonna 2005. Nyt noita niteitä on enemmän. Olen ajatellut että käyn salaa ujuttamassa niitä kirjaston hyllyihin. Kirja kerrallaan. Saisi ihmiset lainata niitä, ja saisivat kirjatotädit ihmetellä että "tästähän puuttu koodi". Ei sev väliä.
Tiedän Iines kulta, ettei kaikilla asioilla saisi "lyödä leikkiä"...
VastaaPoistamutta musta on edelleen upeinta, ja ikuisesti, kuvitella sellainen repliikki kirjastotädille joka kysyy "miks tää kirja on... jotenkin kurtistunut?" että "mun kissa sytty palamaan!"
Eihän tämmöstä kukaan usko.
Ei ainakaan täkäläinen kirjaston yksi tietty tummakulmainen täti usko, mikis.
VastaaPoistaHän on sama tuimatar, jolle jouduin korvaamaan taannoisen koirakirjan lisäksi vähän myöhemmän Beethovenin viulukonserton D major, op. 61 -cd:n, jolle oli kaatunut tarkemmin mainitsematonta kullanväristä eliksiiriä. Olin puhdistanut levyn taitojeni mukaan ja palautin sen kasvot hillittyinä. Niin vain tummakulma yhytti minut hyllyrivien välistä ja sanoi, että levy ei nyt oikein toimi.
Onneksi kissapalokirjan otti vastaan toinen ihminen.
Tosiasiassa köyhyyttä on, ja aivan toisenlaisessa mittakaavassa kuin esim. 1950-luvulla jolloin ero rikkaimman köyhimmän välillä ei ollut näin suuri kuin nyt. Suuret ja jyrkät sosiaaliset erot tietävät aina huonoa tulevaisuutta koko yhteiskunnalle, aivan kaikille.
VastaaPoistaYksikään suomalainen joka on opiskellut ei voi väittää etteikö olisi elänyt yhteiskunnan varoilla. Kuinka paljon jokainen opintonsa päättänyt tai niitä jatkava käyttää julkisia varoja, sitä en tiedä, mutta arvelen ettei tuo summa ole kovin pieni. Opiskelija maksaa vain pienen murto-osan kuluista. Se summa (yhteiskunnan rahoitus esim. yhteen akateemiseen tutkintoon) on oletettavasti suurempi kuin toimeentulotukea saavan julkinen tuki. Ajatelkaapas tätä asiaa hetki tältä kantilta.
Ja olettekos koskaan käyttäneet katulamppua? Sekin on julkisten varojen käyttöä.
Työttömät ja eläkeläiset yhtälailla kuin muutkin veronmaksajat kustantavat mm toisten opiskeluja. Homma on sillä tavalla ajateltu. Lapsiperheen saama tuki on myös välillistä, ei ainoastaan välitöntä ja suoraa tukea: mm neuvolat, päiväkodit, harrastukset, koulut, kouluterveydenhuolto, hammashoito. Hyvä ja erinomainen asia. Mutta sekin on yhteiskunnan tuilla elämistä.
Lapsilisiin olisi hyvä saada progressio, koska se ei ole enää ajantasainen. Suomeen on syntynyt 20 vuodessa hyvin vauras joukko ihmisiä jotka eivät minusta sitä tukea tarvitse. Kun toisessa perheessä se raha menee lapsen perustarpeisiin toisessa perheessä se pannaa säästötilille ja sillä rahoitetaan esim auto tai ensiasunto. Onko se eettisesti oikein tai perusteltua, että julkisilla varoilla kustannetaan auto tai asunto?
Olemme jokainen yhteiskunnan tuilla eläjiä, ketkä enemmän ketkä vähemmän, ketkä pitempään ketkä tilapäisesti. Kuka tuon tietäisi tarkalleen kuka saa ja mitä saa tai ei saa?
Opiskeluun ja koulutukseen on satsattu ja satsataan julkisia varoja, se on hieno juttu ja etupäässä hyvä asia, mutta tilanne tänä päivänä akateemisten työllisyystilanteessa on se, että työpaikka ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Siinä suhteessa elämme aivan toisia aikoja kuin esim kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Köyhyyttä on tänään varmaan enemmän kuin eilen. Kysymys on määrittelystä. Sellaista oikeaa, absoluuttista köyhyyttä, mitä Suomessa oli vielä 50-luvulla - kun mustalaiset vielä matkustelivat hevosvankkureilla - ei tänään enään ole. Te, jotka olette eri mieltä, pilkkaatte vanhempianne. (Joka tietysti on ymmärrettävää.)
VastaaPoistavrt. Björn Wahlroos.
Ps. Iines puhui Mulkuista, ymmärrän miksi, mutta minusta maailman - semmoisena kuin sen ymmärrän - on valloittaneet Kusipäät.
Ennen omaa postaustani en ehtinyt lukea "osallinen" repliikkiä. Olen samaa mieltä kuin hän.
VastaaPoistaOsallinen,
VastaaPoistakiitos hienosta kirjoituksesta! Huomaa, että olet ajatellut asioita ja että sinulla on tietoa ja kokemusta. Moniin ajatuksiisi on helppo yhtyä ja nyökytellä: noin se menee.
Minä tietysti innostun kaikesta, jota voi vähänkin katsoa eri kantilta. Pääpiirteittäin kuitenkin allekirjoitan koko tekstisi.
Tuossa alussa korostuu se, että nykyinen köyhyys olisi jotenkin suurempaa kuin sotienjälkeinen 50-luvun köyhyys. Perusteena käytät sitä, että koska tuloerot ovat suuremmat nyt, on köyhyyskin suurempi.
En tiedä, pitääkö köyhyyttä mitata tuloerojen suuruudella. Ehkä pitää. Jotenkin tuo vertailu tuntuu kuitenkin tarpeettomalta ja sitä ajattelee niin, että köyhyyden mittari voisi olla ihan vaan ihmisen tai perheen kokema ja kärsimä puute eri saroilla.
Jotenkin sen kuitenkin ymmärtää, että jos rikkaat karkaavat kauas kuilun reunalta, se lisää eriarvoisuutta. Ongelma on mielestäni erinomaisen vaikea ja hankala, sillä rikaskin on ihminen, jolla tavallaan on oikeus ansaitsemaansa elintasoon. Eihän se aina mene niin, että rikas on paha ahne sika, joka vie leivän köyhän suusta. Vai meneekö kuitenkin? Tässä on ihan ymmällä, kun miettii näitä asioita.
Kannatan minäkin progressiota lapsilisiin, ja olen tästä kirjoittanut joskus. Minusta voisi olla tietty tuloraja, jossa progressio olisi niin jyrkkä, että lisää ei heruisi ollenkaan.
Olen itse todistanut tilanteen, jossa tuntemilleni rikkaan perheen lapsille ojennettiin heidän lähtiessään opiskelemaan pankkikirja, johon oli koottu kaikki lapselle elinaikana tuleet lapsilisät.
PS
VastaaPoistaJoku taisi tuolla ylempänä ajatella, että meikäläiseltä puuttuu empatiaa köyhiä kohtaan. Joskus epäilen itsekin itseäni, että kyynisyyskö tässä vaivaa vai ylimielisyys puutteenalaisia kohtaan.
Koitin huvikseni äsken Ilta-Lehden presidenttitestin. Ilahduin suuresti, kun minulle tuli ykkösvaihtoehdoksi Paavo Arhinmäki ja kakkoseksi Pekka Haavisto. Kolmantena oli Sale, neljättä en muista, ehkä Mörrimöykky Lipponen. Että ei sitä kai ihan paatuneita sieluja olla.
Nelonen.fi kertoi, että Björn Wahlroosilta ilmestyy kirja "Markkinat, demokratia ja hierarkia. Loppu enemmistön tyrannialle"
VastaaPoistaTähän on siis tultu; avoimeen diktatuurin ihailuun.
Minusta Wahlroos edustaa mitä parhaiten vonnegutilaisia absurditeetteja. Hänellä ei ole mitään rajoja, eikä hänellä tarvitse sellaisia ollakaan; hänellä on rahasäiliön verran häijysti hankittua rahaa.
Kirjaarvostelu pelkän nimen perusteella? - Kyllä.
Lapsuudessani asuin hetken aikaa Urjalankylässä. Siellä oli vanha röttelötönö, tönöä asusti "värioven talon ukko". Asumuksensa oven yläosan oli maalannut siniseksi, alaosa oli keltainen. - Ei kuitenkaan minun tietojeni mukaan tehnyt pahaa toisille.
Noista mummojen ja pappojen tönöistä tulee mieleen mökkitien jyrkässä mutkassa ollut punainen mummonmökki, jossa oli valkoiset ikkunanpuitteet ja omenapuita pihalla. Talossa asui yksinään vanha mummu.
VastaaPoistaKerran sitten kuorma-auto ajoi vauhdilla mutkaan ja syöksyi tönöä päin. Talon seinään tuli iso aukko ja katto luhistui. Mummu vietiin siitä vanhainkotiin naapurikuntaan ja talo purettiin.
Minä en ole tulevaisuus- tai kehitysoptimisti. Asiat eivät yksioikoisesti mene parempaan päin, vaikka intenetin ihmeellisyydet parantuvatkin.
VastaaPoistaMikä sitten ihmiskunnalle olisi parasta? No, en kai minä sitä voi tietää, mutta tätä(only in English) Jim Carreyn esitystä jossain palkintojen jaossa, jaksan katsella kerrasta toiseen.
Pöljäpäät hipit siinä saavat osuutensa, jim morrison ja muut.
Menin kerran semmoseen mökkiin joka oli lumen keskellä ja jossa oli ukko ja akka. Kumpikin olivat erittäin pieniä ja hentoja, kuin kreppipaperista. Minulla oli (sen aikainen kolossaalinen) magnetofoni sylissäni ja työnsin mikrofonin heidän suunsa eteen. Hehän (samperi) siitä säikähtivät! He, kun olivat venäläisiä emigrantteja, ihmettelivät että "njutko meijat putkahan pannan?" Minulta meni kauan selvittää heille että nauhoittaisin (siihen kolossaaliseen magnetofoniin) miten oikeasti lausutaan venäläisittäin Rikos ja Rangaistus romaanin henkilöitten nimet... olin apulaisohjaajan (ex-vaimoni) assistenttina kun se näytelmä tehtiin Tampereen Teatteriin. Tulihan niitä nimiä sieltä sitte... pikkuhiljaa... rjaskhskolnikof... shonja... Ja sitten juotiin tsahjua. Eukko alkoi yhtä äkkiä kamalasti selittää asioita, ukko nyökki että "da, da". En ymmärtänyt puoliakaan mutta sanoin kans "ja, ja".
VastaaPoistaNo, nyt sekin pariskunta on jo Taivaassa. Toivottavasti vielä tavataan.
Ps. Tästä oli tämän päivän Hesarissa. Kim Jong-il on kova mulkoilemaan.
VastaaPoistahttp://kimjongillookingatthings.tumblr.com/page/6
Lisäys: ... oli.
VastaaPoistaMoni ei tiedä, että Kimin lähipiiri ja lähimmät söivät hänet elävältä suurimpaan nälkäänsä, kun muut rottaloukut eivät tuottaneet toivottua tulosta.
VastaaPoistaKim Il KIm Kam Kom ehti tiettävästi ennen kuolemaansa todeta vain lakonisesti: Kuolkaa myrkkyynne, luokkapetturit!
Jos tuloerot lisäävät köyhyyttä, niin minulla on asiaan lopullinen ratkaisu: ajetaan vaikka 100 000 rikkainta maanpakoon, niin johan tuloerot pienenevät ja köyhyys vähenee.
VastaaPoistaJos se ei riitä, niin ajatetaan se rikkaampi 2,5 miljoonaa kansasta hevon kuuseen, niin silloin ainakin köyhyys lähtee.
Ilmainen koulutus on hyvä asia. Se ei vain mene pieneen päähäni, että miksi me suomalaiset veronmaksajat kustannamme ilmaisen koulutuksen joka ainoalle maailman ihmiselle, joka tänne vain saa päähänsä tulla siitä nauttimaan?
Varmaan siihen jokin hyvä selitys on.
Iines, sain samat ehdokkaat kuin sinä Hesarin presidenttitestissä; en muista oliko järjestys noin vai toisinpäin.
VastaaPoistaOsallinen puhuu järkeviä! Jokainen on lapsesta asti tullut maksamaan maltaita yhteiskunnalle, joten ilolla maksakaamme veroja töistämme.
En oikein tiedä miten hyvä mittari köyhimpien ja rikkaimpien välinen tuloero on.
Suhteellisesti vielä 60 - 70 -luvuillakin on varmasti ollut paljon enemmän kuin nyt heitä, keillä on ollut taloudellisesti tosi tiukkaa.
Niin kuin Delilah mainitsi, pienistä vuokra-asunnoista ja vähäisistä tavaroista on siihen aikaan aloitettu avioparienkin yhteiselämä paljolti.
Nykyään jo kotoa opiskelukämppään lähtiessä useimmilla on kai kalustus, muut tarvetavarat ja monenlaiset tekniset vempeleet, usein viimeistä huutoa.
Kun Mikis listasi kirjoja, niin minäpä listaan etsintäkuulutettuja murhamiehiä. Numero perässä on ikä:
VastaaPoistaEmad Aboras, 32
Lalla Bouchra Lalami, 50
Slavko Milosevic, 34
Vladan Nikcevic, 34
Vugar Aliyev, 40
Viktor Rousomberg, 36
Azad Abdelkarim, 48
Galak Osman, 32
Oday Jasem Almohamadawi, 29
Agid Atroshi, 55
Sergei Albiev, 27
Saleh Hadri, 44
You Lin, 48
Cuong Nguyen, 43
Hashim Homadi, 57
Ahmed Maataoui, 41
Abdi Abdullahi Hussein, 53
Bijelic Rodoljub, ikä tuntematon
Kysymys kuuluukin, että mikä maa, mikä valuutta?
Kuunkuiske,
VastaaPoistamuistan hyvin, että sait nuo samat, mainitsit siitä täällä. Minähän sain HS:ien testistä Soinin ykköseksi, ja huolestuin jo hieman henkeni ja sieluni tilasta.
Moni saa nykyään kotoaan tosiaan mittavan varustuksen kotoa muuttaessaan. Ja ne omat iPhonet ja Macbookit on usein jo koululaisillakin. Hyvä ne on mukaan ottaa opiskelukämppään.
Tapsan ratkaisu köyhyyskuilun poistamiseksi on vähintään mielenkiintoinen.
VastaaPoistaJa noista rikollisista ei ole tietoa, ellen ala googlata. Nimet viittaavat kyllä itäiseen ilmansuuntaan.
Mutta Tapsa, kyllähän suomalaisille kaikille kuuluu ilmainen koulutus, myös maahanmuuttajina tulleille suomalaisille. Kyllä kaikista hyviä kansalaisia tulee, kunhan koulutus vain on hyvää!
Tässä Ruotsin valtion virallinen vastaus tilastooni:
VastaaPoista"Ulkomailla syntyneiden yliedustus rikostilastoissa johtuu muun muassa siitä, monet Ruotsiin tulevista ovat nuoria miehiä, joiden yliedustus tilastoissa on normaalia. Myös sellaisilla tekijöillä kuin työttömyys ja matala koulutustaso on vaikutusta. Tässä yhteydessä on tärkeätä korostaa, että suurin osa ulkomailla syntyneistä, aivan samoin kuin Ruotsissa syntyneiden enemmistö, ei koskaan tee rikoksia."
Tuo tilasto oli minusta jotenkin huvittava, vaikka asia on tietysti vakava.
VastaaPoistaEi minua, Iines, maahanmuuttajien ilmainen koulutus vaivaa, vaan se, että kuka tahansa voi tulla tänne opiskelemaan yliopistoon ilmaiseksi ja tutkinnon suoritettuaan häipyä sinne mistä tulikin. Ja me maksamme. Miksi?
Tuossa listassa on siis KAIKKI naapurissa etsintäkuulutetu murhaajat.
VastaaPoistaMietin pitkään, miksei listalla ole yhtään suomalaista. Eikö en finne igen enää ole voimissaan?
VastaaPoistaSelitys lienee se, että suomalainen tappaa kännissä ja jää siksi heti kiinni.
Tapsa, sun listaltas puuttuu ainakin Bush/Obama ja Medvedev/Putin. Ja noin 145,329 muuta rikollisempaa hahmoa kuin nuo Sinun luettelemasi.
VastaaPoistaPs. Miksi sinä olet rasistisempi kuin esimerkiksi minä? Mun mielestä kaikki muut paitsi mustalaiset #sensuroitu#sensuroitu#sensuroitu#sensuroitu# saa olla. Miksei?
Ai, nyt vasta tajusin, en ollut lukenut selityksiäsi. No, olen silti aika oikeassa. (Ja "on ihmeen kiva kotiin tulla taas"...?)
VastaaPoistaMuistan, kun nämä kaksi virkaa tekevää konstaapelia teloitettiin Tehtaankadulla 22 lokakuuta 1997 niin KAIKKIHAN olivat sitä mieltä että tekijän TÄYTYY olla itä-mafiasta. (Niin minäkin. Koska oikeasti järkytyin siitä tapahtumasta.) Sittenhän tekijäksi paljastui tanskalainen pikkurikollinen. Kamala helpotus...?
VastaaPoistaTarkoitan, että nuo kaksi (2) viimeistä sanaa - ja kolme pistettä ja kysymysmerkki - ovat ironiaa. Tälläkin kertaa.
Muistan,
VastaaPoistakun yks ex-tyttöystäväni kysyi minulta - ohimennen - että "pystyks sä Mikko tappamaan ihmisen?". Minä sanoin - yhtä ohimennen - että "tottakai".
Myöhemmin, kun oltiin pitkän aikaa oltu hiljaa, ja katsottu toisiamme silmiin, minä sanoin "en pystyisi".
(Tämäkin piti kokea.)
Tämä tulee syliin. (Kuin vauva.)
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=t_gsryvC8Ik
Tuo Koiton laulun esittämä ihanuus on yksi mielilauluistani, mikis, löytyy jostakin päin tätä blogiakin. Muistan että solistilaulaja olisi bloggaajatoveri Sediksen vaimon äiti, mikä kuriositeettina mainittakoon. Tämä on kaunein versio ikinä.
VastaaPoistaTämäkin on kaunis.
Onhan tuo murhaajalista tietenkin..
VastaaPoistaKertonee myös sen, että nuo murhat ovat ehkä maahanmuuttajaryhmien sisäisiä konflikteja, joihin poliisi ei taida puuttua samalla volyymilla kuin muihin. Kertovat myös ihmisten pahasta olosta. Pahan olon syitä en lähde arvailemaan.
Jos olisi murhattujen lista, siinäkin voisi olla eniten vieraan tuntuisia nimiä?
Kun köyhyydestä puhutaan, on älyllistä epärehellisyyttä sivuuttaa se tosiasia, että me parasta aikaa ehdoin tahdoin luomme maahamme alaluokkaa, jonka lapset tulevat olemaan köyhiä kolmanteen polveen.
VastaaPoistaMikiksen kysymykseen vastaan runokielin:
Rasistiksi olen syntynyt.
Kiukkuisena kuljeskelen nyt.
Rikkaan lapsi, mitä huolinkaan,
kun vain vihaisena olla saan.
»Miksi raivoot?» multa kysellään.
Sit’ en tiedä oikein itsekään.
Eva Biaudet siihen vastatkoon,
Päivälehti selvän antakoon.
Kommentoinpa minäkin vielä, kun satuin tänne forumille katsomaan. Kyllähän se niin on, että Bemari-maasturi-Espoossa (varsinkin) ekaluokkalaista katsotaan heti kavereiden (+vanhempien?)karsaasti ja kuin ruttotautista jollei hänellä ole uusinta kosketusnäyttökännyä ja viimeisimmät versiot hienoista Wii- ym. -peleistä, ja rekkalasteittain mitä hienoimpia lelukokoelmia huoneessa. Oma läppäri yhteyksineen ja musiikkilaitteet, TV-torni ja mitä vielä. Saa siinä vanhemmat rauhassa vanheta eri huoneessa, sen pari tuntia minkä harrastuksiin vienniltä ehtii. Koska olen vastarannan kiiski ja ajattelen että liika materia tappaa luovuuden, niin olen onnistunut kolmen lapsen kasvattamisessa minimoimaan roinan keruun. Mutta myönnetään, taistelutahtoa se vaatii. Lapsi (7v)kärsii siitä ettei VIELÄKÄÄN ole saanut sitä kosketuskännyä jota esitellä kavereille. Lupailen yhä epämääräistä ajankohtaa...
VastaaPoistaMaisa, tunnistan kuvauksesi jokseenkin tarkoin.
VastaaPoistaMinä olin kerran sivustakuuntelijana, kun kaksi nuorta uusimman Apple iPhone-puhelimen haltijaa vetivät ylpeinä pelinsä pöydälle. Puhelimet olivat minun silmääni samanlaiset, jopa väriä myöten. Toinen totesi kuitenkin samantien, että ai, sulla on toi halvempi, jossa on tallennusmuistia vähemmän. Näin saatiin ilo toiselta iPhonen haltijalta mitätöityä. Ja näin pienestä se on kiinni.
Muistan myös tuon taistelun lapsen maailman roinaa vasten. Se tapahtui silloin vain vähän eri muodossa. Nimittäin lapsen kavereita käytettiin usein erilaisissa puuhamaissa ja sirkushuveissa, laivalla ja muissa rahastuspisteissä.
Itse vein lapseni pienen pussin kanssa vaikkapa metsään, jossa kerättiin aarteita. Keksittiin itse kaikenlaisa tarinoita ja esitettiin niitä. Jossain vaiheessa heräsin siihen, kun lapsi kysyi, että miksi en koskaan vie häntä Puuhamaahan tai laivalle, kun kaikki käy niissä.
No mentiinhän me joskus Linnanmäelle, Särkänniemeen, Ähtärin eläinpuistoonkin, laivallekin, mutta harvoin. Ne Puuhamaat olivat minusta rahastuspaikkoja, joissa lapsen luovuutta ei paljonkaan tarvitttu. Toiminta tapahtui niin, että kaikki tekivät samanlaisesti, ja suoritus oli usein vain fyysistä.
Minua alkaa nykyään jo tympiä tuo, että tietyt esitykset ovat tabuja. Minusta maahanmuuttajia saa arvostella ja heitä saa nauraa.
VastaaPoistaKannattaa muistaa tässä yhteydessä Sisko ja sen veli -sarjassa esiintynyt kehitysvammainen eli kehari, niin kuin vammainen itseään ironisesti kutsui ja hymyili kauniisti. Hän sanoi, että hän haluaa, että kehareille nauretaan, koska vasta se on tasa-arvon merkki, että uskalletaan nauraa! Se, että jollekulle ei saa nauraa, merkitsee sitä, että joku on niin huono, ettei hänelle saa nauraa.
Onko kukaan katsonut ykkösen myöhäisillasta sitä arabikoomikkoa, joka irvailee itselleen ja siis muslimeista - en muista mainion miekkosen nimeä, mutta hän on hyvä!
Iines, Iines... koomikko on totta tosiaan hyvä, suorastaan erinomainen, suuri suosikkini - mutta ei mikään arabi, vaan persialainen!
VastaaPoistaSiis sieltä pahasta Iranian maasta... Kävin muuten katsomassa aattona sen iranilaisen leffan, Nader ja Siim se taisi olla, ja se oli hyvä. Suomessa ei osata tehdä yhtä uskottavia elokuvia.
Mutta mistä keksit tuon, että jotkut esitykset on tabuja?
Ennen kuin Iines vastaa, toinen asia, suoraan uutisista:
VastaaPoista"Ihminen on tällä hetkellä niin älykäs, kuin mitä se koskaan tulee olemaan. Näin uskovat tutkijat Warwickin ja Baselin yliopistoista.
Ihmisen älykkyyden kehittyminen pidemmälle kasvattaisi sairauksien, kuten autismin, riskiä. Nyt olemme pisteessä, jossa korkea älykkyys ja tasapainoinen persoonallisuus ovat tasapainossa keskenään.
Tutkijoiden mukaan ihmiset, joilla on korkea ÄO, ovat jo nyt alttiimpia neuraalisille sairauksille."
....
Anteeksi vaan nyt kaikki tutkijat ja professorit, ja heihin uskovat, mutta minun talonpoikaisjärkeni sanoo, että tuo päätelmä on suurta humpuukia, puhdasta pötyä.
Miten ne kehtaavatkin esittää tuollaisia kehäpäätelmiä!?
Muita mielipiteitä?
Jatkan synkkää yksinpuheluani, kun ääneen pääsin.
VastaaPoistaNiiden lasten vanhemmat, joiden lapset vaativat kaiken heti ja nyt ja vain paras kelpaa, sillä muuten muka kiusataan ja sorretaan, ovat epäonnistuneet kasvatuksessaan totaalisesti.
Eikö lapsille osata enää opettaa arvoja?
PS. Se on eri asia kuin hinta.
Kuten huomaat Tapsa, olen liiankin suurpiirteinen, en kiinnitä kovasti huomiota toisarvoisiin yksityiskohtiin. Minusta on aika sama, onko ihminen arabi vai persialainen vai romani vai kantasuomalainen, mutta siis pääasia on, että mies on suorastaan loistava koomikko laskiessaan leikkiä itsestään ja kulttuuripiirteistään ja niiden stereotypioista. En vain nyt saa päähäni edes miehen nimeä!
VastaaPoistaTarkoitin, että eihän maahanmuuttoasioita saa mennä arvostelemaan, jos tahtoo käydä älykkäästä ja humaanista persoonasta. Kyllä sitä vaan on heti rasisti, jos ei kumarra ja suitsuta, niin kuin pitää.
Uskoisin, että maahanmuuttajat ovat tavallisia älykkäitä ihmisiä, jotka kestävät asiallisen kritiikin ja itseensä kohdistuvan huumorin. Ihan kuin kehitysvammaiset. Älkääpäs vain sanoko, etteikö Toisenlaiset frendit olisi teidänkin suosikkisarjojanne? Heille saa nauraa!
Ei, Tapani, lapsille ei opeteta arvoja, eli he eivät kasva arvojen vaan materian parissa. Heitä kasvatetaan pärjäämään ja voittamaan muut, olemaan parempia, kauniimpia, rikkaampia.
VastaaPoistaTämä on lempiaiheeni.
Toivottavasti tuosta esittämästäsi älykkyyden maksimointi on nyt saavutettu -teemasta joku viisaampi sanoo jotain.
VastaaPoistaMinä hyppään aasinsillan myötä sivuraiteelle, ja sanon, että tutkijat erehtyvät usein.
Juuri luin uutisista, että Breivikin mielentilassakin on erehdytty. Hän ei olekaan mielisairas, ei ollut psykoosissa eikä skitsofreenikko.
Tämähän merkitsee sitä, että mies on syyntakeinen, ja oletettavasti se mitä arvelin: narsisti-psykopaatti, joka on kaikkivoipaisuuden tunteen sisältävä luonnehäiriö, ei sairaus. Siinä ei tunneta empatiaa eikä sääliä, vaan ollaan itse maailman herroja.
Viisaaksi en pysty ilmottautumaan, mutta höpöhöpöltä tutkimusuutinen vaikuttaa. Eikö ihminen kuitenkin ole ollut jo ainakin tuhansia vuosia suurin piirtein nykyisellä tasolla? Jos herrat tutkijat ovat tuon liikkeelle laittaneet, eivät ainakaan tilille sanoistaan joudu ennenkuin muutaman tuhannen vuoden päästä; tuntuu turvalliselta.
VastaaPoistaMinä en lehtien "tutkimusuutisia" juuri lue: jos eivät ole tutkijoiden, niin usein lehtimiesten omista tarpeista lähteviä vedätyksiä.
Vanhempienko arvoja pitäisi opettaa: on paha mennä opettamaan, jos niitä ei itsellä ole, tai on niin täynnä omaa työtaakkaansa, ettei jaksa tai viitsi. "Laatuaika perheen kanssa" tarkoittaa yhteistä disneyn dvd:n katselua ja pizzan tilaamista: "otatteks pepperonia?"
Aika hukassahan tämä länsimainen elämänmuoto arvojen kanssa on, mistä ne muka tulisivat?
Olisiko se rumasti sanottu, jos sanoo, että zombinkaltaiset opiskelijarobotit valmistuvat kouluista ansioiden ja uran hohto silmissään kiiluen. Kamppailua ja selviytymistähän tämä elämä on.
Käsitykseni mukaan ainoa solidaarisuuden muoto koulutuksissa on, kun opetetaan verkostoitumaan, "koska siitä on hyötyä itselle!"
Keskusteluunne en uskalla ottaa osaa. Minulla on niin paljon vähemmän arvoisia asioita mielessäni. Esimerkiksi.
VastaaPoistaTänä aamuna viimeksi (onhan siitä siis jo aikaa) ihmettelin (viimeksi) ettei miksei kukaan tee tutkimusta siitä mihin ihmisen toinen sukka häviää, noin yleensä? Onko jossain ihan oikeasti olemassa sukkien paradiisi jossa niitä on noin biljoona eri paria? (Ja turha tässä on pesukonetta syyttää! Se niitä pureskele...)
Ps. Vähemmästäkin voisi tehdä väitöskirjan ja alkaa jonkun (suhteellisen vähäpätöisen) maan presidenttiehdokkaaksi. Mielestäni.
Kyllä, Riku, vanhempien tehtävä on ohjata lapsiaan maailmassa.
VastaaPoistaJos ohjaus puuttuu, kasvatamme arvoinvalideja, jotka eivät erota oikeaa väärästä - tämä ei tarkoita auktoriteettien tai esivallan määräämää oikeaa ja väärää, vaan ihmisarvon mukaista eettistä oikeata ja väärää.
Ongelmahan on juuri siinä, että elämme arvotyhjiöiden aikaa. Vanhemmilta on vanhemmuus kateissa, elämänarvoissa vallitsee tyhjiö, joka on täyttymässä reunojaan myöten materialla ja itsekkäällä ahneudella.
Jos joku kuuluttaa arvokeskustelun perään, hänelle nauretaan ikään kuin hän olisi jokin hörhö. Kovuus kävelee kaiken yli, ja surullisinta on havaita, että kovuus on valtaamassa koulut ja lastentarhatkin.
Toisen sukan häviäminen on luonnonlaki, mikis. Sitä vastaan on turha kapinoida, se pitää vain hyväksyä.
VastaaPoistaKohdallani olen ratkaissut tilanteen niin, että ostan aina neljä samanlaista sukkaa kerralla, siis kaksi samanlaista sukkaparia. Kun yksi sukka sitten katoaa, voi sukkia yhä käyttää. Ostan myös lahjaksi aina neljä samanlaista sukkaa.
Viimeksi ostin langolleni joululahjaksi neljä havunvihreää sukkaa, joiden varressa oli poroja. Saksalaiset ovat hassuina poroteemaan. Porontaljaa sieltä jo löytyykin.
Noin se varmasti on.
VastaaPoistaMikikselle sanoisin, että kannattaa luovuttaa ja pitää eriparisia sukkia, niin minäkin sangen usein. Mutta pientä se siihen nähden on, että hiljattain yllätin itseni liikenteestä eriparisten kenkien kanssa, minulla kun on useita pareja melkein samannäköisiä. Ei haitanut menoa mitenkään.
Iines, linkistäsi vanhaan kirjoitukseesi: se on todella hyvä; myös sitä seuraava keskustelu: Rauno Räsänen ja muut. Täytyypi lukea ajan kanssa.
VastaaPoistaKauheata vaahtoamista se on, Riku. Väliin naurattaa, kun luen noita muutaman vuoden takaisia uhoamisiani. Silti ajattelen edelleen kyllä samanlaisesti, mutta sanoisin ehkä toisin, armollisemmin. Kai sitä vähän viisastuu, väkisin, ajan kanssa.
VastaaPoistaSurullista tämä nykypäivän meno on, surullista. Kun päästiin tähän aiheeseen...olen sivusta seurannut monien perheiden elämää, jossa elämä on yhtä suoritusta; aikuisilla työn, lapsilla pakkoharrastusten parissa.
VastaaPoistaEi kerta kaikkiaan osata pysähtyä, nauttia olosta ilman aikatauluja. Se on kuin luovutus tai tappio jos oravanpyörä hetkeksi pysähtyy, vaikka lapset nimenomaan tarvitsisivat "vapaata ja spontaania aikaa" kasvaakseen ihmisinä, luulen ma. Muuten kasvaa juuri näitä robotteja, joilta puuttuu empaattisuus ja välittämisen taito.
Välillä tekisi mieli muuttaa Egyptinkorpeen mummonmökkiin, kasvattamaan kaalinpäitä kaiken tämän kulutushulluuden ja talouskasvuideologian keskeltä.
Ahistaa, ahistaa...vaan on yritettävä jotenkin vain pyristellä vastaan tätä ideologiaa kasvattaa omat lapset ajattelemaan toisin, ihmis- eikä materialähtöisesti. Välillä tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan.
Romu-Erkolla ei ollut kuin kumisaappaat jalassa kun se yhtenä, erittäin lumisena talvena alkoi lapioida lunta omakotitalonsa tontilta. Muuten se siis oli alasti. Ja sittenhän siihen tuli näitä erivärisiä Piip-Paap autoja jotka veivät hänet Hullujen Huoneelle.
VastaaPoistaPs. Mutta eivät ihmiset sen jälkeen hänelle naureskelleet kun hän kuoli. Osoittautui nimittäin että hän niillä romukaupoillaan oli kerännyt valtavan miljoonaomaisuuden. Sai siinä Seurakuntakin leiviskänsä, yksinäiseltä ihmiseltä.
Kysyn nyt, 131:n kommentin jälkeen, montako todellista köyhää on keskusteluun osallistunut? (Viittaan siis siihen omaan, yhteen aiempaan kommenttiini siitä, ketkä köyhyyskeskusteluun jaksavat osallistua.)
VastaaPoistaNäillä muilla kommenteilla asiaankaan liittyen ei ole mitään merkitystä.
Rauno Räsästä minäkin tänne kaipaan, sydämestäni! Onneksi van Vaari sentään täällä välillä piipahtaa. (hymyilee salamyhkäisesti, lähinnä itsekseen)
VastaaPoistaValto, olet oikeassa.
VastaaPoistaValto,
VastaaPoistaen unissanikaan ajattele, että tässä ratkaistaisiin tai edes tavoitettaisiin köyhyyden syvin olemus.
Eiväthän köyhät osallistu heistä käytävään keskusteluun, samoin kuin maahanmuuttajatkaan eivät osallistu maahanmuuttokeskusteluihin.
Ehkä keskustelut pitäisikin kieltää aina kaikilta muilta kuin asiantuntijoilta.
Iines, köyhyyden syvintä olemusta ei voi "ratkaista".
VastaaPoistaKatso kuvia maailmalta, joita katseltavaksi on välitetty vähintään Biafrasta lähtien.
Eli se on jokaisen omassa sydämessään nähtävä.
Tämän tasoinen keskustelu siitä on turhaa.
Valto,
VastaaPoistaolen katsonut kuvat, tiedän maailman nälän. Uskoisin kaikkien tietävän.
Oli puhe huonoista uutisista ja presidentin uudenvuodenpuheen teemasta, Suomen lapsiköyhyydestä, siitä mitä sillä länsimaisessa hyvinvointivaltiossa, kasvatuksen ja koulutuksen kuningasvaltiossa tarkoitetaan. En oikein ymmärrä, miksi tästä on sopimatonta puhua.
Olen pahoillani, jos keskustelun taso on jäänyt mielestäsi huonoksi. Minusta asioista voi aina puhua, enkä osaa nimetä kenenkään puheenvuoroa huonoksi.
Iines, edellisen sanoin kaikessa ystävyydessä silmissäni äitini rohtuneet kädet pyykinväännön muuripatatuoksinnassa talvipakkasella 1968 lähteenkorvalla Villelänrinteen juurella. Perhe: 9 lasta, 2 aikuista; ei sähköä, ei mitään ns mukavuuksia...
VastaaPoista(Ja tähän näkymään palataan vielä joku päivä, ikävä kyllä; by Björn Wahlroos.)
Iines, en sanonut, että on sopimatonta puhua, sanoin vain, että tämän tasoinen keskustelu on turhaa; ikävä kyllä. Ja sen kyllä ymmärrät.
VastaaPoistaAnteeksi.
Minusta tuntuu kuitenkin pahalta, että tuomitset keskusteluni - ja siis myös juttuni - turhaksi. Olen muutenkin aika arka julkaisemaan aina uutta juttua, ja vedän usein sen pois. Tällainen arvostelu aiheuttaa entistä suurempaa itsekritiikkiä ja valkoisen arkin kammoa. Olen muutoinkin ylikriittinen itseni kanssa. Toivoisin, ettemme niin kovasti arvostelisi täällä toisiamme.
VastaaPoistaValto on aivan oikeassa omissa premisseissään. Ei se, Iines, tarkoita että Sinä olisit väärässä. Ettekö te käsitä, tai totta kai käsitätte, että olette kumpikin oikeassa.
VastaaPoistaMinä voin olla väärässä. Mutta epäilen.
Iines, haluan muotoilla seuraavan kommentin perusteellisemmin. Menee hieman aikaa.
VastaaPoistaNämä ovat vaikeita asioita joihin ei varmaankaan minun maailmankatsomuksellani (ja ulosannillani) pitäisi osallistua lainkaan.
Anteeksi kovasti vielä uudelleen.
Jos - kaukaa haettu esimerkki - täällä keskusteltaisiin ihmisistä joilla ei ole tietokonetta ja sitä kautta yhteyttä Nettiin niin tuskin tänne tulisi YHTÄKÄÄN sellaista ihmistä jolla ei ole tietokonetta ja nettiyhteyttä.
VastaaPoistaTämä oli erittäin, erittäin huono esimerkki.
Mutta jos nyt pitäisi äänestää tästä niin antaisin tuomariäänin 2-3 tästä pisteet Valtolle. (Siitä huolimatta että tykkään Iineksestä.)
Iines, pitää tässä välillä vielä tähdentää, etten minä "tuomitse".
VastaaPoistaEi ole valtuuksia, mutta hirveän otettu olen, että suhtaudut näin vakavasti mielipiteisiini.
Silloinhan keskustelu pitäisi löytää uusia raiteita?
( Ja nyt otan Sinut laajaan syliini halattavaksi johon joskus tuntuu tunkeuituvan koko kärsivä maailma ja joka (syli) joskus myös siihen tunteeseen tuntuu myös sortuvan...)
Ps. En tiedä enää, kykenenkö lupaamaani "perusteellisempaan" argumentointiin sillä niin alkoi masentamaan kun aiheutin vain pahaa mieltä...
Bangladeshiläispoika, jonka "kummiksi" tässä jouluksi antauduin, näytti valokuvia ihmisistä ja elinolosuhteistaan maassaan, jotka oleilevat kaiken inhimillisen avun tavoittamattomissa. Minun silmiäni alkoi särkeä. Tuli levoton olo. Halusin kääntää kasvoni pois päin, mutta katsoin, katsoin ja... masennuin.
VastaaPoistaSama varmaan paremminvoivilla ihmisillä, jotka näkevät kerjäläisiä Stokcmanniin johtavien väyliensa varsilla?
Valto,
VastaaPoistamaailmojen nälkä ja hätä on jotain niin suurta, että en käsittelisi sitä näin kepeään sävyyn kuin tässä kirjoituksessani suomalaista köyhyyttä.
Joku syvemmälle katsova voisi mielestäni nähdä tässä keskustelussa nimenomaan sarkasmia ja kenties jopa pilkkaa suomalaista "nykyköyhyyttä" kohtaan.
Olen nimenomaan halunnut kysyä, että köyhyyttäkö tämä hyvinvointi on, hyvinvointi, jossa tuetulla henkilölläkin on asiat hyvin verrattuna bangladeshinlapsiin tai siihen monilapsisen perheen urheaan äitiin, joka huuhteli nyrkkipyykkiä avannossa rohtunein käsin.
Minulle tämä keskustelu kanssanne on ikään kuin työn korvike - olinhan ennen kaikkea kirjoittamisen opettaja ammatiltani. Näin ainakin painotin työni.
VastaaPoistaJos joku sitten sanoo, että tämä kirjoituskeskustelu on turhaa ja joutavanpäiväistä keskustelua, koen sen iskuna vyön alle, koska tämä on minulle tärkeää. Ei minulla ole muuta väylää, ei edes pätemiseen, kelpaamiseen. Tällaista väylää jokainen kai tarvitsee.
Laitan vielä lusikkani soppaan vaikka pitäisi varmaan pysyä hiirenhiljaa /(ehkä hiljenenkin tämän sanottuani) kun en ole Asiantuntija isolla A:lla, enkä osaa lausua PAINAVIA sanoja. Kuitenkin, mielestäni koskaan ei Suomessa keskustella liikaa vaikkapa arvoista - eli materian ja tekniikan palvomisesta ihmisyyden, pehmeämpien arvojen kustannuksella. Tai "yhteisen hyvän" jakautumisesta, ja onko se oikeudenmukaista. Tai koulutuksen painottumisesta "koviin" arvoihin.
VastaaPoistaKöyhyys taas jos mikä on suhteellista. Bangladeshin slummeihin jne.verrattuna monen suomalaisen "köyhän" elämä on varmastikin lastenleikkiä (muttei kaikilla). On oikeasti köyhiä, jos verrataan suomalaiseen keskitason palkansaajaan. Ei ole varaa paljon mihinkään, häthätää ruokaan.
Ei pidä vähätellä niitä osapuolia jotka Suomessakin nykyisin köyhyydestä jossain vaiheessa elämää kärsivät, tahtomattaan ja tilanteen pakosta.
Varsinkin vanhukset, eläkeläiset,lapsiperheet.
Täällä eläminen ja mm.asumisen kustannukset ovat niin kallista, että työttömyys tai sairastuminen vie helposti raiteiltaan koko perheen elämän ja aiheuttaa taloudellisen katastrofin. Puhun omasta kokemuksesta.
Luulen tietäväni mitä hyvin,hyvin niukasti eläminen on - jopa niin, että olen eräässä elämänvaiheessa joutunut hakemaan ruoka-apukasseja lapsille että saadaan ruokaa. Ahdistus toimeentulosta oli läsnä koko ajan.
Olimme sananmukaisesti köyhiä suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se oli lapsillekin aika rankkaa välillä. Turha siinä olisi ollut näyttää kuvaa Bangladeshin vielä ankeammista oloista.
Tämäkin ilmiö on hyvin jokapäiväinen, jopa Espoossa. Mielestäni se kertoo yhteiskunnastamme jotain.
Mutta onhan tässä omaakin syytä: mitäs opiskelin humanistiksi!
Toisaalta ei luonnolleen muuta voi...
Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun tekstejä on julkaistu kahdessa kirjassa Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä (PDF) (toim. Isola, Larivaara & Mikkonen, 2007) ja Rikas runo - sanoja köyhyydestä (toim. Mikkonen & Typpö, 2009). http://www.koyhyyskirjoitukset.org/
-joukossa oma tarinani, 80 tarinaa julkaistu 800:sta osallistuneesta
Ymmärrän kyllä Valton pointin, se on sinänsä pätevä, mutta en ole ihan samaa mieltä.
VastaaPoistaIineksen moittiminen keskustelun tasosta on ainakin turhaa ja väärin, eikä Valto sitä teekään. Hänen kommenttinsa purkautuu vain suuresta turhautumisesta.
Siinä Valto osuu asian ytimeen, että keskustelu köyhyydestä on pakostakin pinnallista, ellei siihen osallistu joku jolla on asiasta omakohtaistakin kokemusta.
No, minä olen viettänyt lapsuuteni kouluunlähtöön asti 6-henkisessä perheessä, joka asui 12 neliön mökissä syrjäseudulla ilman juoksevaa vettä ja muita mukavuuksia. Radio taisi olla.
Saako tällä meriitillä lausua mielipiteensä siitä, mikä pienelle lapselle on tärkeää ja mikä ei?
Mutta toisaalta Valton näkemys tarkoittaa myös sitä, että hän itse ei saisi lausua mielipidettään rikkaista ja ahneista, koska ei itse sellainen ole.
Tai ainakin se mielipide on pinnallinen ja turha?
Iines, jos koet, että saat iskun vyösi alle, se on silloin tarpeellinen ja sen jälkeen tämä(kään) keskustelu ei ole ollut turhaa. Olen pyytänyt anteeksi ja teen sen niin monta kertaa kuin on tarpeellista ja jos on aihetta.
VastaaPoistaMaisalle: Viittaan Kuunkuiskeen kommentiin jossakin tuolla edellä, jossa hän kyynärvaralta heittää, että ongelmat on ratkaistu köyhässä perheessä kun ottaa ja myy talonsa pois. (Jotenkin siihen suuntaan)
Nämä tällaiset ovat satuttavia heittoja, enemmän kuin iskuja vyön alle vaikka elämmekin HyvinvointiValtiossa nimeltä Suomi (Kokoomustan brändi).
Minäkin voin toki myydä tämän tönöni pois, sekä lapsuuden tonttini 100 km:n päässä jossa vaatimaton "kesämökkini" sijaitsee.
Ongelmia on vain vähintään 3.
1.Kukaan ei osta köyhästä Rautavaaran kunnasta metän rannalla olevaa, mukaavuuksetonta mökkiä. Tai jos ostaa, ei maksa siitä mitään.
2. Talo, jota asutan Kajaanissa kohtalaisen suuren perheeni keralla, on raskaasti lainoitettu ja edelleen keskeneräinen josta ei edes maksussa olevan lainan vertaa saa siksi myytäessä tililleen.
3. Jos taloni ja omaisuuteni myyn, lapsilleni, joille tämä kaikki merkitsee KOTIA, TURVAA ja ELÄMÄÄ pienestä pitäen, se merkitsee TUHOA. Ja jos ja kun tämän huollettavani olevan "tokan" ok-taloni myynnin jälkeen kuljetan kerroskolhoosiasuntolaan, maksan siitä aivan saman summan, ja enemmänkin, vuokria ym. kuluja kuin tässä kituessamme.
Köyhyydestä köyhyyteen käy tiemme enkä minä esim. ole valinnut sitä, että vammauduin "isänmaatamme" (Gigantin valmistumassa olevan paskaliikkeen katolla) rakentaessa.
Arvelisin, että monella meistä on omakohtaista kokemusta köyhyydestä, jolla on jo tämänkin keskustelun perusteella erilaisia ja eriasteisia olomuotoja.
VastaaPoistaMuistan minäkin lukuisat ateriat, jolloin perunan kansssa pääruokana olivat suolakurkut. Joulutorttuja ei saanut maistaa edes leivottaessa, ennen joulua, jolloin niitä leivottiin tasan yksi pellillinen, vajaa sekin. Lahjakääröistä paljastui mm. korjattu oma nukke.
Helposti luulisi, että maaseudulla köyhyys on ollut suurempaa kuin kaupungeissa, joissa asui työssä käyviä ihmisiä, porvareita ja käsityöläisiä ja virkamiehiä. Maaseudulla on kuitenkin aina ollut edes jonkinlainen maatilkku hengenpitimiksi, ja sen tuotolla on jotakin särvintä pöytään saatu ilman jokapäiväistä rahankäyttöä, etenkin jos kalavedet ovat vielä olleet lähellä ja pihalla pari kanaa, parhailla porsas karsinassa. Tästä ei kannata kenenkään nyt pillastua, tämä on ehkä jopa historiatietoa.
Luen juuri Dostojevskin Netotska Nezvanovaa, ja siinä on alkupuolella kuvaus kapupunkilaisperheen köyhyydestä, isäpuolen alkoholinkäytön ja muun hulluuden seurauksena. Kaikki pitää ostaa, ja rahaa ei juuri ole. Näin kaupungissa.
Tätä taustaa vasten kun asettaa nykyköyhyyden, miettii, pitääkö sana panna lainausmerkkeihin. Helposti myös syyttää tuen varaan joutuneita huonosta elämänhallinnasta ja laiskuudesta, koska jos itse on joutunut kokemaan kovia, ei aina jaksa ymmärtää sitä, että joku jääkin tuleen makaamaan.
Tuo Maisan kirjoitus on hyvä, ja tuohon linkkiin kannattaa perehtyä. Sen valossa ehkä pääsee ennakkoluuloistaan, meikäläinenkin, jokainen.
Tuo entisaikojen niukkuus selittänee nykyisen suurten ikäluokkien hyvinvoinnin. Vanhemmat työnsivät heitä joukolla oppikouluun, jotta nämä pääsisivät paremmille päiville ja saisivat leveämmän leivän. Nyt eletään aikaa, jolloin suurten ikäluokkien lapset ja lastenlapset ovatkin yllättäen köyhyysuhan alla. Miten tämä näin meni?
Valto,
VastaaPoistaei ole mitään anteeksiannettavaa, vaan minä puolestani toivon, etten itse pahoittanut sinun mieltäsi. Tiedän, ettet tarkoittanut arvostelullasi pahaa.
Arvostan näkemyksiäsi ja tekemisiäsi, ja siksi ehkä sinun arvostelusi minun blogini keskustelua kohtaan tuntui erityisen pahalta ja surulliselta.
Ankeaan aiheen väliin hyviäkin uutisia, joka samalla selittää sen, miksei siinä hieman huvittavassa listassa "karussa olevista ruotsalaisista murhamiehistä", jonka tänne rohkenin laittaa, ollut suomalaisia nimiä.
VastaaPoistaNo, kun se saatiin jo kiinni:
"Asiasta uutisoi Expressen. Lehden mukaan suomalaista Pasi Miettistä kuvaillaan "yhdeksi Ruotsin vaarallisimmista miehistä". Miettinen jäi alkuvuodesta 2011 kiinni Lammilla. Operaatiossa häntä etsi Ruotsin poliisi. Miettinen ampui 26-vuotiaan miehen Ruotsin Södertäljessä elokuussa 2000."
Ei oo enää loisto kalussa sano Lammin likka.
Niin kuin Iines jo viittasikin, niin usein unohtuu, ettei meistä keski-ikäisistä keskiluokkaisista kovin moni ole asunut "kalustetuissa huoneissa" kuten Klinge muistaakseni sanoi, edes toista polvea.
VastaaPoistaMonella meistä on omakohtainen muisto vaatimattomasta lapsuudesta, jossa nykyinen elintaso oli käsittämätön unelma.
Pyydän kohta sanomaani jo etukäteen anteeksi, sillä tarkoitukseni ei ole loukata, vaan ainostaan suhteellistaa asiaa:
Olen ymmärtänyt, että Valto pitää itseään ja pesuettaan esimerkkinä suomalaisesta köyhyydestä. Silti hänellä on omakotitalo kaupungissa, maapaikka synnyinseudulla, polkupyörä, tietokoneyhteydet ja taitaapa olla autokin.
Todennäköisesti Valton elintaso ja elintapa ei oleellisesti eroa esimerkiksi minun vastaavasta muuten kuin siten, ettei minun tarvitse joka kuukausi miettiä riittääkö rahat laskujen maksuun.
Olen satavarma, että jos joku asuisi meidän kummankin luona vaikka kuukauden, hän ei näkisi elämissämme mitään eroa. Eikä miehissä, paitsi että Valto pukeutuu paremmin.
Polkupyöränä minulla on 30 vuotta vanha monarkki, suksina samanikäiset karhut, autona on sentään alle 10-kesäinen toyota, vaatteita pidän niin kauan kuin ne pysyvät ehjinä, viimeksi ostin kympillä kengät uffista.
Kun on niin tottunut ja kasvanut suomalaisiin - pohjalaisiin ja kainuulaisiin - arvoihin ja vaatimattomuuteen, ei osaa eikä halua muuten elää.
Tosin minulla tämä pröystäilemätön tapa elää ja jopa pihtailu on suurimmaksi osaksi vapaaehtoista – ja siinähän se ero onkin!
Ero on siis psykologinen. Silloin kun köyhyys on suhteellista, se raastaa mieltä.
Silloin kun se on absoluuttista, se tappaa.
Tunnen vielä Valtoakin köyhemmän miehen. Hänen omaisuutensa arvo on 138 miljoonaa euroa, mutta hänellä ei ole varaa tarjota edes kahvikupillista lähimmäiselleen, sillä "pääomaan ei saa kajota."
VastaaPoistaMies nukkuu yönsä huonosti, koska pelkää pörssikurssien laskevan. Vaimo lähti ajat sitten, aikuiset lapset eivät käy koskaan kylässä.
Köyhien puolustaja Paavo Arhinmäki tuli minulle eilen erään lehden presidenttitentissä ykköseksi, Haavisto kakkoseksi. Hetken jo ehdin harkita Arhinmäkeä myönteisessä hengessä.
VastaaPoistaEnää en harkitse. Arhinmäki on valinnut vaalijulisteensa tekijäksi taiteilija Teemu Mäen. Mäki muistetaan vastenmielisestä kissanrääkkäysvideostaan. Hän oli hankkinut Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä kissan, jonka filmissä tappoi kirveellä ja sen jälkeen masturboi murhaamansa eläimen ruumiin päälle.
Jos Arhinmäki tekee tällaisia valintoja, omaa tällaisen taidekäsityksen, hän ei ole minun ehdokkaani. Tämä riitti, vaikka mies laulaisi hymnejä köyhille Hakaniemen torin pylvään nokassa. Mätämuna!
No, no, tuo on liian pitkälle menevä ajatusketju. Teemu Mäellekin yhden nuoruuden hormonihumalassa tehdyn hulluuden voisi anteeksi antaa.
VastaaPoistaArhinmäki minulle näyttäytyy vastenmielisen mistään piittaamattomana opportunistina. Kun mitä ilmeisemmin oli nuorena hormonihumalaisena jokereiden(jalkapallo) kannatuskatsomossa mukana huutamassa niitä Steen-Christenseenin(poliisiteloittaja) ihailuhuutoja.
Silti olen alkanut pohtia mahdollisuutta, että Arhinmäkeä kävisin äänestämässä. Joutuu kaikki tämän lukevat ajattelemaan: "Minunkaan äänelläni Niinistölle ei sitten ollut mitään merkitystä, kun tuo yksi pöljä antoi sen ääneni kumoavan tukensa arhinmäelle!"
En tiedä, Riku, onko sen pidemmälle menevä ajatusketju, kuin moni muukaan, jossa arvioidaan kenen tahansa toimia.
VastaaPoistaTeko oli niin kammottava, että siihen pystyminen on iso asia, ei sitä voi selittää edes tekijän humalatilalla. Tuskinpa eläinsuojeluyhdistys myy suojelemiaan kissoja humalaiselle, ja ei kai kovin pössähtäneen kädessä kamera edes pysy.
Arhinmäen taiteilijavalinta on lehtien mukaan suututtanut ihmiset, tai niin kuin lehti sanoo: raivostuttanut. Minusta on hyvä, että ihmiset reagoivat juuri tällaisiin valintoihin: niiden pohjana ovat aina eettiset arvovalinnat, jotka ainakin minua ilahduttavat. Mitä tahansa ei voi tehdä ja selittää sitten niin kuin rattijuoppo: olin humalassa, viina ei nähtävästi sovi minulle
Ei minusta sellaista saa tehdä, kuin Mäki teki. Sellaista eläinten kohtelu kuitenkin aika yleisestikin on, niitä ei vaan yleensä videoida.
VastaaPoistaMäen haastattellut ovat joskus olleet joka tapauksessa harvinaisen mielenkiintoisia, usein kun taiteilijat persoonina, ajatuksiltaankin, ovat BOOOOOOOORING!
Taulunsa ovat minusta yleensä ihan karmeita, kuten se videokin.
Muuten, poikkean aiheesta: kun moni luki Tapsan Peter-Peterin arvioinnin Einesbaarista, niin tiedoksi kiireisille ihmisille, että kirjasta tehty elokuva tulee tänään Teemalta joskus 22 kieppeillä. Itsekään en ole elokuvaa nähnyt, enkä osaa arvailla, onko hyvä.
VastaaPoistaPari iltaa sitten tullut Putoavia enkeleitä -elokuva kertoi taas Meriluodon ja Viidan liitosta. Se oli korkeintaan kohtalainen, mutta ihan katsottava.
Siis onhan Jari Halonenkin järkiintynyt sitten Jumalan teatterin, miksei sitten Teemu Mäkikin. En epäile ollenkaan.
VastaaPoistaHänen tekonsa painii vain eri sarjassa. Se oli lisäksi yksilösuoritus, hyvin harkittu ja ajatuksella tehty. Minusta ihmisiä tulisi opettaa kantamaan vastuuta tekemististään - siihenhän karman lakikin pohjaa. Rattijuopoillekin heti ankara rangaistus ja pakollinen alkolukko kaikkiin tuleviin autoihin.
minä, joka rakastan kissoja enemmän kuin ihmisiä, en käsitä miksei teemu mäelle voi antaa anteeksi?
VastaaPoistahän on hyvin fiksu ihminen.
kun te ette anna anteeksi, tarkoitatte että hän tekisi saman huomenna? tai ylihuomenna. tai tänään. olette epäkristillisiä ihmisiä itse.
Jari Halonen on ainakin vanhentunut taaspäin päivistä.
VastaaPoistaKarman lakia en tunne, mutta lapsena jollotimme "ihmemies intiasta, varpaanväli viis senttiä!"
Intialaista vanhaa viisautta ja guruja en koskaan ole epäillyt, huokasin syvään ihastuksesta, kun kuulin siitä yhdestä, joka ei pese itseään koskaan, tai siitä yhdestä(monesta), joka rakasti kulttinsa jäsenet lapsesta aikuiseen naiseen.
Mikis, voit suunnata sanasi suoraan minulle, sillä minä olen ainoa, joka olen tässä arvostellut Paavo Arhinmäen valintaa.
VastaaPoistaAnteeksi voi antaa vasta, kun henkilö katuu tekoaan ja pyytää anteeksi. Ilman katumusta ei ole mielen ja hengen parannusta.
Tahtoisin siis ensin tietää, onko Teemu Mäki elävä ja tunteva ihminen, katuuko hän oikeasti luontokappaleelle aiheuttamaansa tuskaa, vai onko hän kylmä narsisti, joka välittää korkeintaan omasta maineestaan.
Harri maalasi porsaan ristille roikkumaan. Häntä syytettiin siitä että pilkkasi Jumalaa.
VastaaPoistaVoi meitä, voi meitä!
Ja Hannun kirjassa Hiltunen puhui sylki humalaisen suusta käski puhua... ja taas pilkattiin Jumalaa.
Tiedän, että nämä ovat eri asioita. Ei eläimiä tietenkään saa tappaa. (Paitsi ruoaksi.) Itse ammuin kerran siilenpoikasen; se oli jumalattoman pahasti sotkeutunut mansikkamaan rastaita varten suojaksi asetettujen nylonverkkojen lankoihin. Yritin, vaikka kuinka kauan, saada niitä solmuja sen jaloista irti. Mutta kun se aina käpertyi palloksi, en saanut. En millään! Sitten hain pistoolin. (Koska jos minä olisin jättänyt sen siihen semmoisenaan niin se olisi kärsinyt Luonnossa paljon kamalamman kuoleman.)
Inhottavin kirja mitä viimeaikoina olen lukenut oli tämä ex-komentajan Hägglundin muistelmateos omista metsästysmatkoista... MÄ EN YMMÄRRÄ MINKÄ TAKIA TOMMOSTA PASKAA YLEENSÄ JULKAISTAAN? Ei se minua häirinnyt että hän koko ajan kehui itseään, niin moni muukin tekee, mutta mua vitutti se valtava määrä eläimiä mitä hän "metsästyksen" varjolla huvikseen tappoi.
VastaaPoistaVasentenmielinen räkäklöntti.
No juu, minustakin nuo Harro Koskisen ja Hannu Salaman jutut ovat eri asioita eivätkä oikein sovi tähän yhteyteen. Niitä käsitteltiin jumalanpilkkana, johon en itse halua ottaa kantaa mihinkään suuntaan. Ylipäänsä en pidä minkään enkä kenenkään pilkkaamisesta, sillä pilkkaaminen sisältää aina ylimielisyyttä ja johtaa kapeaan näkökenttään.
VastaaPoistaOlen vihainen eläimenrääkkääjille ja lastenyliajille.
Lasten yliajajista ei kai oikein kukaan pidä. Hyvä ystäväni joskus uhosi murhaa eläintenrääkkäjille: "kun ovat heikompia, helppohan se on!"
VastaaPoistaKysyin häneltä: "Ajatteles, että jos haluaisin kiusata jotakuta, kiusaisinko sinua, kun olet aika riski ja epäilemättä paukkaist minua turpaan?" (kirj.huom. poltin ruotsinlaivalla hänen partansa sytkärillä, ei lyönyt, vaikka silloin jo vähän hermostui)
Kiusaaminen kohdistuu aina heikompiin, heikompia meistä useimmat ovat, joihinkin toisiin nähden.
Hägglund minua vähän harmittaa, joskus olen muka fiksuuteensa langennut. Muutenkin kuin nuo muistelmat lukemalla, olen ihmetellyt syvästi, miksei vasemman jalan sotilassaapasta plankata lainkaan!
Piti olla; "vähän partaansa!"
VastaaPoistaLuin tänään Hesarin tuoreesta kuukausiliitteestä (en tiedä suodaanko sitä enää tilaajillekaan lehden kylkiäisenä) Leif Segerstamin ja hänen poikansa Janin haastattelun. Se oli Perhesuhteita -osiossa; jokin sentapainen on palstan nimi.
VastaaPoistaIsä huitoi maailmalla minkä kerkesi, kun poika oli pieni. Siitä hyvästä poika sai tavattomasti sitä mitä mammonalla saa; mm. lentolupakirjan 16-vuotiaana (siihen aikaan se vielä oli mahdollista niin nuorelle) ja tietenkin vielä oman lentokoneen.
Poika - kuvasta päätellen hyvin herkkä ja sympaattinen 37-vuotias mies - taas koki lapsuutensa turvattomaksi. Ei vähiten sen tähden, että isä juopotteluineen ja vieraine naisineen ei ollut sellainen tuki ja turva, mitä ihmisentaimi tarvitsee.
Jäin oikein miettimään sitä, että miten eri planeetoilla ihmiset voivat olla saman perheen sisällä.
Isä oli edelleen sitä mieltä, että pojalla on ollut hieno lapsuus kaikkine mahdollisine tavaroineen ja poika (joka kutsui isäänsä enteellisesti etunimellä) koki, että tämä ei ole hänenkään lastensa elämässä sen paremmin läsnä.
Isä koki tarpeelliseksi mainita osoitukseksi pojan hyvästä elämästä tämän asumisen Westendissä.
Kyllä todella voidaan olla eri aaltopituuksilla; puhutaan toinen toistensa ohi.
Ei liene suuri yllätys, että toinen haastattelun miehistä herätti lämpimiä tunteita ja toinen ei.
Siis nyt vasta huomaan, etten ole saanut Helsingin Sanomien kuukausiliitettä. Ennen se tuli lehden mukana, ja tammikuussa ei ole vielä tullut. Tuollaisen Leif Segerstram -jutun muistaisin varmasti. Pitäisikö tuosta liitteestäkin maksaa eri hinta jumalattoman vuosikertahinnan pääälle?
VastaaPoistaNiinhän se menee, että vanhemmat heräävät - jos heräävät - jonakin päivänä huomaamaan, että lapsi ei jaakaan vanhempiensa ajatuksia. Hän onkin ihan erillinen yksilö, jolla tuppaa olemaan erilaiset arvot kuin vanhemmillaan. Helkkarin hyvä!
Olen aina sanonut oppilaillekin, että vasta sitten katson onnistuneeni tehtävässäni, kun te uskallatte kyseenalaistaa minun sanani järkiperäisesti argumentoiden! Samoin pitäisi olla lasten kasvatuksessa.
Kuunkuiske on kaunis nimimerkki. (Kuten Kolehmainenkin sanoi.) Delilah on on yhtä kaunis. Kuten Leonoorakin. Äsken katsoin Tallinn-Turku ohjelmaa, olen nähnyt sen ennenkin (eli déjà vu). Siinä haastateltiin myös Kaj Stenvallia joka on piirtänyt Iineksestä hyvin sensuelleja kuvia. Tosi ihastuttavia!
VastaaPoistaKaj Stenvall seurusteli Turussa ystäväni kanssa, ennen kuin hän alkoi piirtää niitä Iineksen kuvia. Arvelin, että hänestä kuullaan vielä joskus!
VastaaPoistaMistähän minäkin aikoinani keksin Iineksen, tai siis ikkunaiineksen? Se vain tuli, pulpahti ja se oli siinä. Ihan hyvin voisi kyllä olla mikä tahansa. Vaikka Räppänä-Raija. Tai Kioskin Killi.
Tuo argumenttisi Iines, karuskini, että "Anteeksi voi antaa vasta, kun henkilö katuu tekoaan ja pyytää anteeksi" on kestämätön. Ethän sinä voi tietää onko Teemu Mäki pyytänyt ko. tapahtumaa anteeksi omassa sydämessään? (Ja missään muuallahan sitä ei pidäkään pyytää.)
VastaaPoistaMa melkein olen varma että on.
Taiteilija Gallen-Kallela sai Pariisin kämpässään kerran kiinni hiiren. Hän roikotti sitä ensin hännästä ja pudotti sitten 5. kerroksesta kadulle. Arvatkaa, sattuiko?
VastaaPoistaJos G-K nyt olisi täällä tekemässä Lipposen vaalimainosta, en saatana soikoon äänestäisi Paavoa, hiirenkiusaajan kaveria.
Minäkin, vaikka en yleensä asioita mieti, mietin kamalasti että... mikä ihmeen "ikkunaiines"? Minna Canthia olin joskus lukenut, ja kun olin lukenut vähän aikaa Sinua, ajattelin että sieltäkös Se (nykyaikaan soviteltuna) tuon nimimerkkinsä on haalinut? (Joku 'sivukujan ikkunanovellia' ajattelin. Mutta en semmosta sitten löytänyt. (Ja kyllä minä tiedän että "semmosta" sanaan kuulu yksi i.)
VastaaPoistaKolehmainen, miksi sää ihmettelit että mulla on "Julia Jurenito"? Eikä se sitä paitsi huono ole, paitsi tietysti jos sitä vertaa Maailmankaikkeuden Parhaimpaan Teokseen. (Vähän omituinenhan se kieltämättä on.)
VastaaPoistaTämän minä löysin kun pengoin van Vaarin kolhiintunutta matkalaukkua.
VastaaPoistahttp://www.flixxy.com/ukraine-talent-sand-animation.htm
Mikis,
VastaaPoistakoska Teemu Mäen video oli julkinen ja aiheutti tuskaa ja suunnatonta pahaa mieltä ihmisissä, eläinten ystävissä, hänen katumuksensa tulee välittyä ulos neljän seinän sisältä. Hän on julkisuuden ihminen, ja jos hän välittää sanomaansa julkisuuteen, välittäköön myös katumuksensa.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ja tarkoitan kyllä ihan samaa asiaa - tärkeintä on katumus eli ihmisen sisältä tuleva tunne, tietämys tehdystä erehdyksestä ja pahasta teosta luomakuntaa kohtaan. Ulkoiset seikat ovat laajasti katsoen sivuasioita sieluntunnoissa ja katumuksessa.
Kolehmainen,
VastaaPoistano juu, tämähän tietysti muuttaa kaiken, että Gallen-Kallelakin, ja vielä hiirellä.
Aaltoja vaan Teemu Mäelle. Pitäähän mies armahtaa. Harvoinkos sitä nyt mopo karkaa käsistä. Onhan maailmassa kissoja ja hiiriä.
Minua, populistia, pännii poliitikkojemme populismi. Kuten nyt tämä yhtäkkinen raivoisa vaatimus rattijuoppojen hyysäyksen lopettamista.
VastaaPoistaMe pahat populistit olemme vaatineet sitä jo vuosikymmeniä! Olemme vaatineet alkolukkoja ja tappovälineiden (autojen) takavarikointia valtiolle jo vuosia, huonolla menestyksellä.
Aina on löytynyt humanisteja ja oikeusoppineita selittämään sormi pystyssä kuinka alkeellinen ja epäoikeudenmukainen ja mahdoton toteuttaa tällainen kostotuomio on. Rattijuoppohan voi tarvita autoa työssään!
Mutta nyt hyvätkin ovat heränneet, näin vaalien alla. Ja he vaativatkin alkolukkoja kaikille! (Tai ei sitten kellekään, jota he eivät tosin sano.)
Ei kovin kiinnostava leffa, tämä Peter. Se Sannan hullaantuminen on vieläkin vähemmän käsiteltävää kuin kirjassa.
VastaaPoistaNainen on kyllä nätti.
Käsitettävää.
VastaaPoistaTämä pirun aipädi luulee tietävänsä mitä haluan kirjoittaa.
Lopetin äsken, 20 minuuttia ennen leffan loppumista tuon "Peter Peterin" katsomisen. Elokuvassa oli hyviä kuvajaksoja, Kassilan taattua kädenjälkeä, mutta kun 1 ja 10 minuutin aikana ei ole kuullut AINOTAKAAN luonnollista repliikkiä näyttelijöiden suusta, niin... väsyy. Minä pistin telkkarin kiinni. Kyse tässähän on siitä että Kassilalta ontuu henkilöohjaus ihan; voi vain arvata miksi?
VastaaPoistaTuli huono mieli Meriluodon puolesta kun hän hieno runoilija.
tarkoitin "1 h ja 10 minuuttia" ... Enempää en katsonut. (Itsensä kiduttamisellakin pitää olla rajansa.)
VastaaPoistaTuo toinen leffa taas joka tuli maanantaina (en edes katsonut kuka sen ohjasi) joka käsitteli Viitaa ja Meriluotoa, oli käsittämätöntä sotkua sekin. Siinä tosin oli VALTAVAN hyvät näyttelijät jotka puhuivat ikään kuin oikeasti. Mutta tuo idea - näkökulma lapsen/takaumia/ristikontraa äidin kanssa... sehän oli aivan upea! Mutta kun se ei toiminut. Filmin ihan ensi metreiltä lähtien se alkoi mennä ihan vääriin. Tämä on minun mielipiteeni, ei tämmöistä missään muualla ole kirjoitettu, minusta se elokuva oli hyvin kunnianhimoinen mutta limbo.
VastaaPoistaEi minun elokuvamakuni mikään "elitistinen" ole. Enempi teidän on. Fellini on hyvä, hän on surrealisti. Bergman on hyvä, hän pohdituttaa. Tarkovski on hyvä, aika käsittämätön. Ja italialaiset neorealistit... heitähän nimen omaan voisi kutsua vaikka "populisteiksi". Aivan erinomaisia leffoja. Ajatellaanpa esim. Vittorio de Sicaa ja hänen "Polkupyörävarasta". Jos ihminen, joka sitä filmiä katsoo, ei yhtään kertaa itke... hänen sydämensä paikalla on tiiliskivi.
VastaaPoistaMikikselle tiedox, että ihmettelen jokaista, jolla on Jurenito hyllyssään. Pidän heitä älykkäinä, joskin hieman elitistisinä ja poliittisesti varsin horjuvina ihmisinä.
VastaaPoistaTapsa taitaa olla oikeassa. Tähän saakka on rattijuoppoja hyysätty silläkin perusteella, että heillä on ollut vaikea lapsuus ja villasukat kutitti.
Perussyy siihen, että rattarien autoja (tappovälineitä) ei ole haluttutakavarikoida valtiolle on se, että rattijuoppous oli pitkään rikkaiden tauti. Eihän köyhillä autoja ollut. Nyt on ja nyt ne voisi kyllä kerätä pois kuleksimasta.
Yritin minäkin katsoa Peteriä, mutta vartin kuluttua panin koneen kiinni. Kirjan olen lukenut, aika hurja se on.
Mikiksen mainitseman Lauri Viita-leffan katsoin puoliväliin.
Inhoan sckifi-kirjallisuutta. Mutta tämä Tarkovskin elokuva "Solaris" on kyllä järkyttävä. (Vastaa n. 120 tsunamia.) Sitten vielä kun siinä lopussa soi Bach!
VastaaPoistaJos Ihmiskunnalta - ja mehän poistumme täältä kohta pikaa - pitää jättää "Käyntikortti" jollekin huomattavasti älykkäämmälle kulttuurille, joka meidät siis vie Manojen majalle - suosittelisin (kun en muuta keksi) Bachin sävellyksiä. Sitä kieltä hekin todennäköisesti ymmärtäisivät!
Shakki olisi toinen tietysti! Voin kuvitella mitä he ajattelevat: "Vai tämmöisen älyttömän helpon pelin kanssa he leikkivät? Ja kirjoittelivat siitä vielä kirjojakin. Eihän tässä ole kuin kaksi ulottuvaisuutta. Näytäppäs XQWXXEEQn sitä meidän uutta 17ulottuvaisuus peliä. Eihän nuo ihmisraukat olisi oppineet tämän pelin sääntöjä edes. Puhumattakaan että olisivat siinä pärjänneet."
VastaaPoistaPahus vieköön.
Jos herra Kolehmainen tarkoittaa "poliittisella horjunnalla" sitä että aiemmin olin kommunisti ja nykyisin en, niin sanoisin siihen, että, päivitän vuosittain mitä mieltä olen.
VastaaPoistaEn tosiaan olen syntyessäni tiennyt mitä mieltä olisin 63 -vanhana. (Jotkut toiset on kai sillä tavalla siunattuja, että tietävät.)
Shakkilaudan kaikki mahdolliset siirrot, myös ne jotka ovat sääntöjenvastaisia, voi laskea laskemalla kaikki nappulat ja korottamalla se potenssiin 64. Koska laudalla on 64 ruutua. 32 potenssiin 64 on iso luku. (Älä yritä laskea sitä. Laskutikkusi saa päänsäryn.) Kukaan pelaaja ei pysty hallitsemaan tätä datamäärää. Ei ole tarviskaan. Riittää, kun pitää mielessään 2-3tuhatta tiettyä sovellusta. Se riittää hyvin pitkälle. (Mutta ei terävimpään kärkeen. Tietystikään. Koska silloin pitää olla terävämpi kuin Kosmonautti.)
VastaaPoistaLuin nimittäin jostain - en muista mistä - että Kosmonautin pitää osata 56.000 erilaista mahdollista asiaa (jotka heillä kosmonauttikoulussa on opetettu) joita lennon aikana saattaa tapahtua. Tai saattaa olla tapahtumatta. Mielestäni tuo määrä on aika (kohtuuttoman) paljon. Mutta...
VastaaPoistaPuhuin paskaa, en tiedä miksi. Ei shakinpelaajan tarvitse tietää kuin 5-6 tiettyä aloitusta, ja variaatioita niistä noin parikymmentä. (14/14 siirtoa riittää.)
VastaaPoistaAloittelijan kanssa kun pelaa, peli on ohi ennen neljättätoista siirtoa. Tai vaikka ei olisi, sitä on järjetöntä jatkaa. (Koska toinen on avuttomassa asemassa.)
Minä katsoin kummatkin Meriluoto-elokuvat loppuun asti, sillä ei minusta elokuvan tarvitse olla hyvä, jotta sen voi katsoa. Eihän ihmisenkään tarvitse olla hyvä ja älykäs, jotta hänen seurassaan voi olla. Huonoja kirjojakin olen lukenut, samoin huonoja juttuja ja huonoja kommentteja. Huonoa ruokaakin saan kurkustani alas.
VastaaPoistaTämän Peterin olin kyllä nähnyt aiemmin, mutten muistanut nyansseja, jotka halusin tarkistaa, koska luin kirjankin uudelleen Tapsan esittelyä varten.
Peter-Peteriä vaivasi minustakin eniten puheen outous, tai oikeastaan tuttuus, silllä siinä puhuttiin samoin kuin 50-luvun kotimaisissa elokuvissa. Varsinkin Sannan puhuminen lapsilleen toi mieleen Suomisen perheen äidin iloiset heläytykset. Putoavissa enkeleissä äidin ja tyttären yhteensulattaminen oli turhaa kikkailua. Lauri Viidan osuus ja puhe saattoi olla elokuvan parasta antia. Ainakin minä löysin siitä Viidan, hyvinkin samana kuin näkemissäni dokumenttipätkissä, jopa puheen monotonista nuottia myöten.
Jos mikis jaksoi katsoi Peteriä 1 t ja 10 min, niin eihän tuosta puuttunut kuin vartti. Minä kyllä vakavissani meinasin kääntää kanavaa Vadstenan kirkkossakäynnin kohdalla, Se oli irrallinen ja käsittämätön kohtaus aika alussa. Luin siinä vähän aikaa huonoa aikakauslehteä.
Siitä on aikaa, kun olen pelannut shakkia. Meillä on kuitenkin vieläkin isän itse veistämät shakkinappulat ja lauta, isä kun oli himopelaaja ja toi shakinpeluun aikoinaan tähän Pikkukaupunkiin, perusti tänne shakkiklubin. Isä pelasi paljon yksinkin kuviteltua vastustajaa vastaan, ja kävi peräti shakkiotteluissa kilpailemassa.
VastaaPoistaVaikka en minä ole shakki-ihminen, sillä olen huono laskelmoimaan ja ennakoimaan kovin pitkälle. Jos voitan pelin, se on pikemmin vastustajan virheen vuoksi.
Haluan kysyä joltain asian tuntijalta kuten Mikis kuvittelee olevansa että miten paljon tässä elokuvassa on näyttelmistä. Tai Iines voi vastata paremmin.
VastaaPoistahttp://video-one.com/video/6d33ed7db2dd946ccb7f5ef3465e1cba.html?fid=Doggystyle
Herra Mikikselle tedoksi, että minullakin siis on Jurenito ja siksi tai siitä huolimatta olen elitistinen, älykäs, polittisesti horjuva ja kaikin tavoin menestyvä ihminen. En pidä puolueen vaihtamista pahana, päinvastoin. Sitten aikanaan vanhainkodissa laitetaan keinutuolit vastakkain ja muistellaan niitä ihania taistolaistyttöjä. Oli ne ihania, oli ne!
VastaaPoistaEi ne enää ole.
VastaaPoistaTaistolaisuus on kuollut ja ne tytöt on mummoja, totta. Mutta mikäs vika ex-kommarimummoissa on?
VastaaPoistaNo, tarkemmin kun ajattelen niin ei mikään. Oikeastaan päin vastoin.
VastaaPoista