Hieman Laila Kinnusta

25.1. Kun aikoinani keksin tämän blogin nimen, pidin siitä, mutta kaivelemaan jäi sen muoto, joka oli kielenvastainen, väärin kirjoitettu: ikkunaiines. Purististen kielinormien mukaanhan sen olisi pitänyt olla olla Ikkuna-Iines, myös ikkuna isolla alkukirjaimella, koska se ei ollut tilapäinen etuosa. Oli tarkoitus jatkuvasti tarkastella maailmaa ikkunasta käsin tai katsoen myös ikkunasta sisään. Kuitenkin ikkunaiines oli ortografisesti hauska ja nokkela muoto, joten valitsin sen kummemmin harkitsematta - tämä kaikki on jälkiselittelyä sille, mikä tupsahtaa luonnostaan. On siis mahdollista, että kielenvastainen muoto saattoikin tarkoittaa eräänlaista ammattinimikettä, kuten lappuliisa tai parkkipirkko tai helppoheikki, eräänlaista vakituista ikkunatarkkailijaa, joka ainakin tahtoi katsella laajoja näkymiä pienestä persoonastaan käsin.

Kun sitten muuan Sami Liuhto, jonka muistan hänen kauniista blogirunostaan Neiti nättipillu, nimitti minua jossakin ikkunaeinekseksi, aloin hävetä bloginimeäni. Tunsin itseni Dr. Oetkerin pikapizzaksi. Ja kun Jarkko Tontti kirjoitti syksyisessä kirjassaan blogisti Akkuna-Almasta, vaihdoin hivenen järkyttyneenä blogini nimeksi pelkän Iineksen. Tunsin itseni läpipaskoksi vanhaksi ämmäksi, joka kyttää ikkunastaan muiden tekemisiä.

Oma kutsumanimi blogin nimenä on kuitenkin vähän mahtipontinen, kun ei ole merkkihenkilö. Vaihdan siis blogini nimen tässä ja nyt takaisin ikkunaiinekseksi, pienellä ja yhteen. Tarkkailijan tehtävää hoitaa Iines, ei ikkunaiines, joka on siis vain blogin tuotenimi. Ja kirjoitelkoot nuoret runoilijat, mitä lystävät. He ovat ehkä nähneet Valon, ja ovat täysin oikeassa nimittelyineen.

26.1. Olen päättänyt alkaa kuunnella enemmän musiikkia. Musiikki uudistaa ja elvyttää aivotoimintoja, sanoo tiedeuutinen. Oi kuinka valmis olen uskomaan tämän, sillä minun aivoissani on jotakin erikoista.

Siihen aikaan, kun puhesairautttani vasta diagnosoitiin, neurologeilla oli tapana kiinnostua aivojeni magneettikuvasta, jossa näkyi kulloisenkin neurologin ilmaisutavan mukaan joko mielenkiintoisia pirskahduksia - nuori naisneurologi ryöpsäytti supussa olevat sirot sormenpäänsä villisti hajalleen, tai keski-ikäisen naisneurologin mukaan muutoksia aivojen valkealla alueella tai ei mitään, minkä tarvitsisi merkitä jotakin porilaisen tuhahtelevan vanhan miesneurologin mukaan. Luulen, että otan mieluiten noista ne pirskahdukset. Tosin tuo aivojen muutokset valkealla alueellakin on mielenkiintoinen, sillä luin tiedeuutisista myös sellaisen tiedon, että nuorten netinkäyttäjien aivoissa näkyy samanlaisia muutoksia aivojen valkealla alueella kuin huumeenkäyttäjillä. Kenties olen ollut liikaa netissä. Varokaa muutkin ruudun liikakäyttöä!

Vivaldi on varmaan sopivaa. Samoin Ludvig van Beethoven. Tämän lisäksi voisi kuunnella Koiton laulua, Eila Pellistä, Jamppa Tuomista sekä Mauno Kuusistoa ja Georg Otsia. Voisi tietysti kaivaa tähän jotain älyllisiä ja fiksumpiakin musiikkivalintoja, mutta tiedeuutinen kertoi, että musiikin laadulla ei ole väliä. Elpymistä tapahtuu kaikenlaista musiikkia kuunnellessa! Uskon silti, että kauniilla ja mielihyvää tuottavalla musiikilla on erikoisen elvyttäviä vaikutuksia. Ihmisen voisi olla hyvä kuunnella kerran päivässä Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hyvin hellä. Tai hieman Laila Kinnusta. Ajatuksillahan on mieletön voima. Sen mitä ajattelemme, sen me luomme.

(Videolinkissä on useita kaihoisia tulkintoja - se jatkuu, mm. Markus Allanin Liljankukka.)