Nainen katsoo ikkunasta ulos - tai sisään, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet. Hän näyttää joutilaalta samalla tavoin kuin kalastaja veneessään tai metsästäjä peuraa odotellessaan.
26.1.2012
Hieman Laila Kinnusta
25.1. Kun aikoinani keksin tämän blogin nimen, pidin siitä, mutta kaivelemaan jäi sen muoto, joka oli kielenvastainen, väärin kirjoitettu: ikkunaiines. Purististen kielinormien mukaanhan sen olisi pitänyt olla olla Ikkuna-Iines, myös ikkuna isolla alkukirjaimella, koska se ei ollut tilapäinen etuosa. Oli tarkoitus jatkuvasti tarkastella maailmaa ikkunasta käsin tai katsoen myös ikkunasta sisään. Kuitenkin ikkunaiines oli ortografisesti hauska ja nokkela muoto, joten valitsin sen kummemmin harkitsematta - tämä kaikki on jälkiselittelyä sille, mikä tupsahtaa luonnostaan. On siis mahdollista, että kielenvastainen muoto saattoikin tarkoittaa eräänlaista ammattinimikettä, kuten lappuliisa tai parkkipirkko tai helppoheikki, eräänlaista vakituista ikkunatarkkailijaa, joka ainakin tahtoi katsella laajoja näkymiä pienestä persoonastaan käsin.
Kun sitten muuan Sami Liuhto, jonka muistan hänen kauniista blogirunostaan Neiti nättipillu, nimitti minua jossakin ikkunaeinekseksi, aloin hävetä bloginimeäni. Tunsin itseni Dr. Oetkerin pikapizzaksi. Ja kun Jarkko Tontti kirjoitti syksyisessä kirjassaan blogisti Akkuna-Almasta, vaihdoin hivenen järkyttyneenä blogini nimeksi pelkän Iineksen. Tunsin itseni läpipaskoksi vanhaksi ämmäksi, joka kyttää ikkunastaan muiden tekemisiä.
Oma kutsumanimi blogin nimenä on kuitenkin vähän mahtipontinen, kun ei ole merkkihenkilö. Vaihdan siis blogini nimen tässä ja nyt takaisin ikkunaiinekseksi, pienellä ja yhteen. Tarkkailijan tehtävää hoitaa Iines, ei ikkunaiines, joka on siis vain blogin tuotenimi. Ja kirjoitelkoot nuoret runoilijat, mitä lystävät. He ovat ehkä nähneet Valon, ja ovat täysin oikeassa nimittelyineen.
26.1. Olen päättänyt alkaa kuunnella enemmän musiikkia. Musiikki uudistaa ja elvyttää aivotoimintoja, sanoo tiedeuutinen. Oi kuinka valmis olen uskomaan tämän, sillä minun aivoissani on jotakin erikoista.
Siihen aikaan, kun puhesairautttani vasta diagnosoitiin, neurologeilla oli tapana kiinnostua aivojeni magneettikuvasta, jossa näkyi kulloisenkin neurologin ilmaisutavan mukaan joko mielenkiintoisia pirskahduksia - nuori naisneurologi ryöpsäytti supussa olevat sirot sormenpäänsä villisti hajalleen, tai keski-ikäisen naisneurologin mukaan muutoksia aivojen valkealla alueella tai ei mitään, minkä tarvitsisi merkitä jotakin porilaisen tuhahtelevan vanhan miesneurologin mukaan. Luulen, että otan mieluiten noista ne pirskahdukset. Tosin tuo aivojen muutokset valkealla alueellakin on mielenkiintoinen, sillä luin tiedeuutisista myös sellaisen tiedon, että nuorten netinkäyttäjien aivoissa näkyy samanlaisia muutoksia aivojen valkealla alueella kuin huumeenkäyttäjillä. Kenties olen ollut liikaa netissä. Varokaa muutkin ruudun liikakäyttöä!
Vivaldi on varmaan sopivaa. Samoin Ludvig van Beethoven. Tämän lisäksi voisi kuunnella Koiton laulua, Eila Pellistä, Jamppa Tuomista sekä Mauno Kuusistoa ja Georg Otsia. Voisi tietysti kaivaa tähän jotain älyllisiä ja fiksumpiakin musiikkivalintoja, mutta tiedeuutinen kertoi, että musiikin laadulla ei ole väliä. Elpymistä tapahtuu kaikenlaista musiikkia kuunnellessa! Uskon silti, että kauniilla ja mielihyvää tuottavalla musiikilla on erikoisen elvyttäviä vaikutuksia. Ihmisen voisi olla hyvä kuunnella kerran päivässä Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hyvin hellä. Tai hieman Laila Kinnusta. Ajatuksillahan on mieletön voima. Sen mitä ajattelemme, sen me luomme.
(Videolinkissä on useita kaihoisia tulkintoja - se jatkuu, mm. Markus Allanin Liljankukka.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hieno on tuo historiallisen romanttinen Bulevardi mukulakivineen. Sitä vain ajattelin, että hieman hellänä saattaisi kärriajelun jälkeen olla.
VastaaPoistaÄlä sinä huoli Iines, minä ja Mikis sinulle laitamme silloin tällöin uusia musiikkilinkkejä, minä en tosin aina malta olla lattamatta räimettä mukaan.
Minä olen joskus ajatellut kirjoittaa kirjoituksen, en mitään oikeaa kirjaa, mutta sellaisen teelmän, jossa pääosassa olisi Jorkka Maapala.
Jorkka menee nuoruuden korskeutta täynnänsä salille ja lataa penkkipunnerrukseen uudet ennätyspainonsa, neljäkymmentä kiloa.
Ei ihan nouse, Jorkka jää painojen alle ja aivan punaisena sieltä hihkuu apua itselleen, mutta koko salillinen ihmisiä on alkanut nauramaan, parhaat makaavat selällään ja heiluttelevat jalkojaan. Lopulta, viidentoista minuutin kuluttua, joku hieman vahvempi leidi tarjoaa apuaan ja Jorkka pääsee kiipelistä.
Jorkka luimii ulos, mutta hihkaisee mennessään: "Jonain päivänä saatte nähdä!"
Vuosia kuluu, Jorkka on keränyt itselleen kaikki mahdolliset meriitit, hän kuuluu postimerkkikerhoon, kerää räsynukkeja, nyplää pitsiä ja on taloyhtiönsä puheenjohtaja.
Jorkka saapuu sitten ylpeänä salille, kädet leveällä kuin bodinrakentajalla. - Lataa nyt tankoon kokonaiset neljäkymmentäviisi kiloa, koko sali hiljenee kunnioituksesta.
Puhkuu ja puhisee, puhkuu ja puhisee, magnesiumia on joka paikassa, painonnostovyö niin kireällä kuin sen saa. - Jorkka karjahtelee miehekkästi.
Rinnalle se tietysti jää, mutta ei hätää! Ihana leidi samasta taloyhtiöstä nostaa raudat välittömästi Jorkan rinnalta ja ihmiset alkavat sankaria ihastellen taputtamaan käsiään: "Jorkka on sentään aika Jorkka!"
Ei silti, saatan minä sen kustantajallekin lähettää, kertoovat että joku muukin olisi moisella paskalla onnistunut.
Viherkasvitkin kasvavat runsaammin, kun ne saavat paistatella kauniin musiikin loisteessa! Joku hevinrämpytys saa ne nuupahtamaan - on muuten ihan tutkittua tietoa.
VastaaPoistaMinun tulee Laila Kinnusen nimen kuullessani aina mieleen se, kun yksi entinen naapuri sanoi minun muistuttavan häntä. (Nuorena.)
Räimekin käy, Riku, linkkinne ovat olleet hyvin valittuja! Itse valitsen blogiin useimmiten perisuomalaista nostalgiaa, koska se tukee jollain tavalla parhaiten omaa kieltäni, juttuani ja sisältää lisäksi usein annoksen parodista sävyä.
VastaaPoistaMiksi Jorkka Maapala tuntuu tutulta? Nyt en muista alkuperäistä kirjoittajaa, mutta tiedän, että minun pitäisi.
Kuunkuiske, lehmätkin lypsävät paremmin, kun niille soittaa musiikkia. Tutkittu juttu. Itseäni kiinnostaa tässä eniten siis tuo todettu muutosvaikutus aivoihin. Ties, vaikka musiikinkuuntelu parantaisi puhekykyni.
Alan vähitellen uskoa, että sinä oletkin tummaverikkö, Kuunkuiske. Jotenkin olen ajatellut sinut vaaleaksi, mutta en blondiksi, siis värjätyksi.
Juu, tummista väreistä minut on tehty.
VastaaPoistaEräs ihminen, kenen kanssa puhuin aiemmin usein puhelimessa työasioissa, sanoi kuvitelleensa minut 180-senttiseksi blondiksi. Hmmmm...Hän oli tavatessamme hyvin ystävällinen, joten eivät hänen mielikuvansa kai negatiivisia olleet vaikka ne siltä kenties korvaani kuulostivatkin.
Tuohon Markus Allanin upeaan esitykseen Liljankukasta jämähdin, olen sen kuunnellut jo monta kertaa. Muutenkin huolestuttavan paljon vanhaa (tuota vanhempaa)suomalaista olen alkanut kuuntelemaan.
VastaaPoista"Topparoikka tulee"-kappaletta käyn juutuubissa silloin tällöin vahtaamassa, josko joku olisi viimein sen sinne laittanut Käykö Keuhkon esittämänä. Myhäilee sen niin, että siitä mieliala väkisinkin paranee. Ihan ok se on Rautavaarankin esittämänä, muttei Juusteerin veroinen.
Ai niin, ja tuon Kuunkuiskeen tummuuden vuoksi laitan hänelle tämän, vaikka se on aikaisemminkin ollut. Saa sen muutkin kuunnella.
VastaaPoistaSilmät tummat...
Hmnh.
VastaaPoistaTarkoitan, että kaikki musiikki on hyvää kun se tulee ihmisen sydämeen. Ei voi olla olemassa mitään "parempaa musiikkia"... mitä sellainen olisi?
VastaaPoistaOlet vakuuttava ihminen, i-Iines.
Vakuuttavako, en kai? Olen aika epävarma, mutta saatan ehkä vaikuttaa vakuuttavalta, luulen. Sisimmässäni saatan vapista, vaikkei se näy ulos.
VastaaPoistaTuo Silmät tummat on lempparini näistä suomalaisista tuubipätkistä sen yhden Koiton laulun kanssa. Molemmat ovat tuolla jossain taempana. Oikein sanot, mikis, musiikki on hyvää, kun se tulee sydämestä. Juuri noin.
Kerran, eräällä kesäsiirtolalla - jossa olin apulaisjohtaja - niin iltanuotiolla eräs pikkupoika lauloi "Liljankukan". Joka ikinen nuotti oli Täysin kohdallaan, tai miten minä tämän sanoisin, se oli yli Kympin suoritus. Ja koko ajan tämä poika katsoi minua suoraan silmiin...
VastaaPoistaMinä häkellyin. Koska en ole pedofiili. (Voi että se lauloi nätisti! Tai ei nätisti, vaan täydellisesti.)
http://www.youtube.com/watch?v=aAAjF_sIBlQ&feature=related
VastaaPoistaTiedäthän, Riku Raikas, miten tuo Jokelan otos "Silmät tummat" saatiin tallennettua filminauhalle? Sillä lailla, että se oli otettu jo monta kertaa filmille mutta aina se jotenkin tökki... Ei hjuva. Kassilakin oli jo luovuttanut, olkoon, ei tehdä mitään laulua tähän väliin, ei se sitä välttämättä tarvitse. Osa porukasta oli jo alkanut ryyppäämään. Silloin Leo Jokela, järjestelijä, sanoi että "hej, nyt mä keksin. otappas tää..."
VastaaPoistaKassila otti. " ... silimät TUMMAT niin kuin syksyinen yö ..."
Se käden liike siinä on tärkein!
VastaaPoistaOlen minä tuon joskus jostain kuullut, muutenkin uskon parhaiden juttujen syntyvän melkein kuin itsestään, tuosta vain.
VastaaPoistaÄsken kuulokkeiden johtoon kompastuin, kaiuttimilla joudun musiikkia kuuntelemaan. Ei silti, minun oikeasti pitäisi ostaa viidet kuulokkeet kerralla, kulutustavaraa ovat.
Mikis,
VastaaPoistahuomasin heti tuon käden liikkeen, koska se on ainoa ele, jonka Jokela ylipäänsä tekee. Käden liike sisältää kaiken hurjuuden, mitä silmät tummat miehessä voivat aiheuttaa. Se on mahtava!
http://www.youtube.com/watch?v=AJNpLQm2Bus
VastaaPoistaTauno Palolla on aivan sama ääniala (rekisteri) kuin isälläni oli. Toinen heistä vain oli parempi näyttelemään, toinen soitti paremmin viulua.
Asuimme vanhassa puisessa kansakoulussa. Aikoinaan sinne oli majoitettu tsaarinajan kasakoita - 1916. Luokkahuoneita lämmitettiin kaakeliuuneilla; eteisen uunissa oli useita luodin jälkiä (1917-18). En minä tästä halua puhua. Muistan kun noin 12 -v. vanhana menin vinttiin, se oli iso ja siellä oli keinutuoli, istuin siihen, keinuin, ja aloin laulaa "Rosvo Roopea". Olin päässyt jo varmaan toiseksi viimeiseen säkeistöön kun huomasin että isäni seisoi minun takana. Hän hymyili - voi että mua HÄVETTI - ja sanoi että "ei se ihan tuolla lailla mene". Tiesin, että olin koko ajan laulanut nuotin vierestä. KOSKA EN OSAA LAULAA OIKEIN. (Sen takia minä sinne vinttiin olin mennytkin, että saisin olla yksikseni.)
VastaaPoistaVoi että mua hävetti!
http://www.youtube.com/watch?v=BVzxw22bFkg
Leo Jokela oli ihmisenä hyvin sympaattinen. Tragedia hänelle oli se että hän joi kolme kolmenvartin valkoviinipulloa per vuorokausi. (Paitsi ryypätessään hän joi paljon enemmän.) Hän kuoli maksakirroosiin vuonna 1975. Syystä.
VastaaPoistaVintit ovat rakkaita paikkoja, mikis. En ollenkaan ihmettele, että menit sinne laulamaan Rosvo-Roopea, ehkä täysin palkein. Aika noloa joutua vanhemman yllätettäväksi. Tulee melkein mieleeni se, kun kirjoitin lapsena seksuaalisromanttista kohtausta vihkooni, ja äiti löysi vihkoni. Häpeä oli paksua ja tihkuvaa.
VastaaPoistaKun muutettiin isosta valkoisesta talosta pieneen keltaiseen vinoon taloon, niin kaipasin eniten tuttua ullakkoa. Vintin puruihin unohtui raidallinen villalangasta kudottu seeprani, nukkumaan, ja kun itkin sitten uudessa kodissa, äiti kysyi että onko sulla ikävä vanhaa kotia. Nyökkäsin mutta en sanonut, että kaipaan lähinnä ullakkoa ja villaseepraa.
Iines, kiitos linkistä. Laila Kinnusen lauluja on aina ilo kuunnella, kaihoisia, haikeita.
VastaaPoistaMukavaa muuten ajatella, että lehmillekin suodaan musiikkinautintoja, sinfonioita ja muuta kaunista. : )
Seitsenvuotias haluaa aina soitettavan musiikkia, kun ajelemme uimahallireissuja. Kuvittelin pitkään, ettei hän taida olla laulumiehiä. Saattaapa sittenkin olla. Kotona soi räväkämpi musiikki, joka ei ehkä ole hänen makuunsa. Vielä.
Vaarinsa kanssa poika lauleli joskus kuningaskobraa monta kertaa peräkkäin. Kummankin naama loisti. "On piilossa viidakon, suojassa temppelin raunion..." En väsynyt kuuntelemaan.
Hassua muuten, Delilah, että minä en ole erityisemmin Laila Kinnus -fani. Tuon linkin panin yksin tuon Bulevardi-laulun vuoksi, joka on minusta huisin haikea ja kaunis hidas valssi, slaavilaissävyinen. Ja sitten siellä linkissä kun kuuntelee sitä eteenpäin, on Markus Allanin upea Liljankukka.
VastaaPoistaPS Minua on jopa vähän ärsyttänyt Laila Kinnusen minun korvissani ja silmissäni teennäinen olemus, ääntämys ja söpötys, joka on hänelle vissiin luontainen tapa artikuloida.
Mikä siinä on, että käskemättä laulava lapsi on jotain aitoa ja ihanaa aikuisen katsoa ja kuunnella?
Tulisiko se Lailan söpötys siitä, että hän oli sotalapsena Ruotsissa?
VastaaPoistaTyttäreni muistelee joskus sitä, kun hän oli kesätöissä jäätelökioskissa Kauppatorilla ja siinä vieressä soitti äijä haitaria päivät pitkät. Muita myyjättäriä hämmästytti, kun tyttäreni tunsi kaikki äijän soittamat ikivanhat kappaleet.
Oli oppinut minulta. Kuka vielä sanoo, ettei nykynuoriso ole muka hyvin kasvatettu?
Ässävikahan oli 50-luvun naislaulajilla ilmiö, joka ilmeni Laila Kinnusen ohella ainakin Brita Koivusella, jonka ässä taisi olla vieläkin söpömpi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen ilmiö muuten, että ässävikoja ei nykyään juurikaan oppilailta tapaa, kun sen sijaan ällä- ja ärrävikoja on esiintynyt nykypäiviin saakka, huolimatta puheterapiasta.
Voi siis hyvinkin olla, että mainitsemasi ruotsalaisvaikutus, Tapsa, on ollut ainakin osasyynä söpötykseen, sillä Brita Koivunenkin lie ollut ruotsinkielistä sukua, nimestään päätellen. Ei supi suomenkielisiä lapsia kasteta Britoiksi.
Vaan sitä ihmettelin, miksi Tarja Halonen ei presidenttinäkään korjauttanut puhevikaansa puheterapian keinoin - se on aikuisenakin mahdollista.
Ankin ääntämisestä minulle tulee mieleen eestinkieli. Ei niillä ole tietenkään mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta Ruotsin toiseksi suurin kaupunki on aikanaan ollut Riika (Riga). (Ja Viro oli Rootsia.)
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=2pV2203HsQc
Laila Kinnusen laulama Mantsurian kummut tai On valo jäänyt pieneen ikkunaan olivat suosikkejani. Laila lauloi usein juuri slaavilaisia, melankolisia lauluja, myös alkukielellä.
VastaaPoistaLaulajan ulkomuoto ei ole merkinnyt itselleni mitään. Lailan mahtava tupeerattu kampaus, vahva meikki, mitä niistä? Rauli Somerjoki ei ollut kauneudella pilattu hänkään, mutta aivan upea laulaja!
Isä ei lapsuuskodissa tanssimusiikkia juurikaan suvainnut, mutta joskushan iskelmiä kuuli ihan vahingossa Lauantain toivotuissa, joissa musiikki oli laidasta laitaan. En ymmärtänyt, mitä pahaa ns. kevyessä musiikissa olisi ollut, mutta epämusikaalisena en sitä niin kaivannutkaan.
Entäs nämä veikeät ja iloiset ihmiset?
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=oRdSIOdWet0&feature=related
Riika taisi olla 1600-luvulla koko Ruotsin suurin kaupunki, muistelen.
VastaaPoistaItämerihän oli todellakin Ruotsin sisämeri siihen aikaan. Mutta pohjimmiltaan Baltian historia on silti enemmän meidän itämerensuomalaisten historiaa kuin ruotsalaisten.
Liivin- ja Kuurinmaan alkuperäiset asukkaat olivat suomalaisten ja virolaisten läheisiä heimoveljiä ja juuri kuollut liivinkieli lähisukukielemme.
Kun katselee vaikkapa sitä terävää niemeä Riian lahden länsipuolella, niin ihan sen niemen terävimmän kolkan nimi on... niin, Kolka.
Riian läpi virtaa Väinäjoki.
Riika on kiva kaupunki kävellä. Siellä on ikivanhat upeat kirkot ja korkealle olevat värikkäät lasimaalaukset ikkunoissa. Kirkon ovilla seisoi kerjäläisiä, jotka erosivat Suomessa nähdyistä siinä, että he olivat paikallisia naisihmisiä, hyvin siisteissä mutta vaatimattomissa vaatteissa. Ilmekään ei värähtänyt kun he seisoivat ryhdikkäinä käsi ojossa.
VastaaPoistaJossain päin Riikaa oli pystyssä vinoja kivitaloja 1400-luvulta. Harmittaa, että olen hukannut kaikki Riian valokuvat. Ei ollut silloin vielä hyvää kameraa. Kuvat taisivat mennä jonkin vanhan tietokoneen mukana koneitten hautuumaalle.
Delilah,
VastaaPoistaBadding onkin ihan omaa luokkaansa! Kuuntelen häntä aina väliin levyiltä.
Laila Kinnusen ja Olavi Virran elämäntie näytti kulkeneen samaan suuntaan. Viimeiseksi vielä tuli media.
Linkitysongelmia hieman...
VastaaPoistaNoista mieleeni tuli tämä Juicen käännöskappale, jossa hän hyvin kertoo suomalaisen tähteyden
Vuonna 1800 Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki oli... Åbo. (Tarkistin asian. Eli kaivelin vähän aikaa nivusiani.) Riian halki menee (ryömii?) Daugavajoki. Kaupunki, jota jotkut kansakoulunopettajat kutsuivat Väinänlinnaksi, on Daugavpils. Joka on erittäin ruma kaupunki. Se ei ole ihme, II:n maailmansodan aikana rintama kulki IV kertaa sen läpi. Siinä tuhoutui kaikki "barokkimuistot" yms. - kuten Narvassakin. Daugavpilsin asemalla katsoin (olen junista kiinnostunut henkilö, ja siksi aina vieraissa paikoissa ajelehdin rautatieasemille) katsoin helvetin pitkää koksijunaa. Ukrainasta se juna varmaan tuli, toden näköisesti, ja kolisi Saksaan... Se oli niin pitkä musta ja pimeä, kuten koko viime vuosisata, että tuli surullinen olo.
VastaaPoistaEn minäkään pidä Laila Kinnusta erityisenä laulajana. Onkohan hänen lumonsa kohonnut monen mielissä potenssiin traagisen elämän tähden?
VastaaPoistaTuoreen iltapäivälehden lööpissä Päivi Istala - se ruma feministiakka, tämä siis huulenheittona :) - kertoo alhoholismistaan. En ostanut lehteä, mutta ajattelin, että hyvähän se on myöntää lapselleen aiheuttamansa kärsimys edes jälkikäteen.
Huomasin, että Päivi Istala puhuu alkoholismistaan televisiossakin, vissiin tänään. En viitsi kyllä katsoa, minua ei oikein innosta tuommoinen Tastula-tyyppinen hymistelevä sosiaaliporno.
VastaaPoistaPäivällä kuulin radiouutisista, että kumpikin presidenttiehdokas on saanut tappouhkauksia. Televisiossa asiaa ei ole kuitenkaan noteerattu, mikä on viisasta. Vihapuheelle ei kannata antaa mediahuomiota.
Päivi Istala on ollut osaava ja hyvä toimittaja, mutta nyt saimme siis selon sillekin, kuinka aikanaan osasi eri ihmisiä nimetä sioiksi: yhdessä ovat röhkineet.
VastaaPoistaJuice äsekeisessä linkityksessäni hieman totuutta muunsi. Hyväluontoinen ihailijamummu, Hulda, pelasti Virran lasreetista köyhään hellahuoneeseensa. Olavilla ei toiminut pää eikä ruumis, teki surullisenkuuluisia keikkoja vapisten ja keppiin nojaten, eikä muistanut isoimpien hittiensä sanoja. Pakko hänen niillä elämänsä viimeiset hetket oli täyttää, kun rahaa ei ollut. En pistäisi myyntimiesten viaksi.
Vanha kunnon Ludvig von on aina hienoa ja Lailalla löytyy ainakin tämmöselle hentomielihöppänelle jotakin ei D + A pliis, mutta oikeastaan mieltäni kirvoitti tuo juttu omasta nimimerkistäsi.
VastaaPoistaEi voi harmittaa enempää tuo omani, kun ajattelin sen ottaessani ihan muuta, eli olo ja vaatetus oli musta ja muuten olin leski ja that's all, uskokoon ken haluaa? Ikkunaiines mietityttää ehkä samalla mutta silti paljon valoisammalla tavalla. Hassua siinä oli se että mikäkin ajattelin että miten tuo kielinipo ja ortografi on kirjoittanut tuon nimimerkin näin, sen täytyy olla kielellinen efekti tai jottain muuta viisasta piilomerkitystä joka vaikuttaa itseen tai lukijaan...
(,,,,) ja ota tästä niin paljon kun tarvitset, puuttui ainakin pari, ja niistä olen itse aika tarkka, tosin voi olla että käytän liikaakin? Kiireessä kirjoitin.
VastaaPoistaMustastaleskestä tulee mieleen yksi juttu, joka sattui minulle tässä blogissa joskus kauan sitten, kun sinä et vielä ollut maisemissa.
VastaaPoistaKirjoitin jostakusta nimeltä mainitsemattomasta ilkeästä naisesta nimittäen häntä mustaksileskeksi, tarkoittaen sitä myrkyllistä hämähäkkiä, joka mustaleski on.
Sain sitten intiimiä postia, jossa muuan mies kysyi hyvin kiukkuisesti, miksi kirjoitan halveksivasti hänen naisystävästään, joka on netissä "mustaleski", tunnettu nimimerkki jossain suomi24:ssä. Eihän minulla ollut hajuakaan mistään suomi24:n "mustastaleskestä"!
Jaa että minäkö kielinipo! Pois se minusta. Pikemmin näen kielen rannattomana merenä, josta ammentaa lukemattomia, rajattomia muotoja, aina uudistuvia ja koskaan loppumattomia.
Täytyy inttää Mikiksen kanssa vähän historiasta.
VastaaPoistaDaugava on vähän sama, kuin nykyisin Zelenogorsk - eli venäläisten antama nimi Terijoelle.
Väitän siis (lonkalta, kun en jaksa tarkistaa), että Väinäjoki on vanhempi nimi sille Riian joelle kuin Daugava. Tai vähintään yhtä vanha.
Minä katsoin sitä Tastulaa eli Istalaa, ja tarina oli koskettava.
Pieni tarkennus:
VastaaPoistaEn siis väitä, että Väinäjoki on suomea, vaan liiviä.
Vertailun vuoksi: Väinäjoen varrella on vanha kaupunki, ikää ainakin tuhat vuotta, jonka nimi on latviaksi Ikšķile, saksaksi Üxküll, viroksi Üksküla ja liiviksi Ykskylä.
No oikeastaan minäkin näin Tastulan ohjelman loppuosan, Tapsa. Ilahdutti nähdä tytär, jolla oli tuntevat ja herkät ilmeet, ja ilahdutti nähdä se, että hänestä löytyi niin paljon iloa ja voimaa.
VastaaPoistaOlen itse elänyt lapsuudenkodissani alkoholismin keskiössä, niin että tiedän, miten se koskee kaikkia perheessä eläviä. Tämän vuoksi en oikein jaksa aiheeseen liittyviä avautumisia.
Ei alkoholistivanhempi ole pahantekijä. Hänen lapsestaan kasvaa väkisinkin itsenäinen ihminen, joka tuntee vastuuta elämästään, ja vähän muidenkin elämästä.
Luulen, että alkoholismi on likeltä liipannut melkein kaikkia ihmisiä, jokaisella joku on ollut. Enkä nyt edes alkoholisteihin laske mukaan meitä, joilla jonkinasteinen riippuvuussuhde älliä vahvempaan on.
VastaaPoistaEi tarvitse paljoa oikoa, kun sanoo, että kaikki omaisuus- ja väkivaltarikokset liittyvät päihteiden käyttöön, eniten (95%) juuri alkoholiin.
Tämä nyt oli tällainen moralismin puuska, alkoholin uskon olevan länsimaisten yhteiskuntien suurin ongelma.
"Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon!"
Ai mitä minä sitten ihmisille sanon? No, minä en sano paljona muuta, kuin sen minkä yleensäkin: "tapelkaa, saatte tupakkaa!"
Iines, ei nimi naista eikä miestäkään pahenna. Käytän tota Iinesta kun se on hyvempi kirjoittaa. Ja nää muut jutut sit. Liuhtoon oon tainnu jossain törmätä, mutta siitä on kauan. Tontin Luokkakokouksen ostin joskus ja puoliks lukematta on hyllyssä. Salin lainasin kirjastosta ja luin. Tontti kirjailee mielestäni kavereilleen yhden sortin chick litiä. Ei sen kummosempaa. Yritin myös sen viimestä runokokoelmaa. Ei siitä tullut mitään. Siis lukemisesta. Ja tuomarismies vielä. Siis se Tontti.
VastaaPoistajukka s.
Totta varmaan, Riku, että alkoholismi on yleinen vitsaus.
VastaaPoistaAlkoholismi on kuitenkin perheen sisältä katsottuna eri asia kuin yhteiskunnallisesti tarkasteltuna, johon puoleen en ota kantaa.
Luulisin kuitenkin, että varsinaiset alkoholistit eivät ole niitä varkaita ja ryöväreitä, vaan he ovat rantojen miehiä, joilla ei ole mielessä saaliin vaan ryypyn saanti.
Alkoholistin lapsen osa on vaikea siksikin, että hänellä on pelko ja turvattomuus, ja silti rakkaus alkoholistivanhempaansa kohtaan, lapsi on kahdenlaisten tunteiden ristitulessa.
jukka s.
VastaaPoistaIinestä sopii käyttää, sehän minun kutsumanimeni blogissa on. Ikkunaiines on blogituotteen nimi.
Minä en tunne siis kumpaakaan herraa enkä ole lukenut heidän tuotantojaan. Minua vain kylmää se asenne, jolla muihin ihmisiin suhtaudutaan jonkin oman agendan valtuuttamana ja ehkä sokaisemana.
Vaikka muistaakseni sanoinkin täällä jokunen viikko sitten, että Paavo Lipponen selvästi arvostaa Pekka Haavistoa, sen huomaan hänen katseestaankin, niin enpä olisi saamari uskonut, että hän jopa äänesti Haavistoa!
VastaaPoistaViinaksista sanoisin, ettei niiden käyttö aina aiheuta läheisissä, lapsissakaan, sen kummempia vaurioita, tavallisia vain. Luultavasti jopa niin, ettei se yleensä aiheuta lapsissakaan sen suurempia traumoja kuin vaikkapa merkkiasujen puute.
Viittaan siihen, kuinka runsasta alkoholin käyttö Suomessakin on ja kuinka paljon meillä on tilastojen mukaan liikakäyttäjiä.
Juominen on kuin syöminen. Harvoista tulee sairaalloisen lihavia. Tai laihoja. Suurin osa on terveen pulskia.
Olisin voinut uskoa, että Lipponen äänestää jopa tyhjää.
VastaaPoistaItse olen taas vähän epävarma omasta äänestämisestäni. Nimittäin en ole kuullut Haaviston sanovan sanaakaan lukuharrastuksestaan, Niinistö sen sijaan lukee ja pystyy jopa sanomaan lukemastaan jotain, kävi ilmi Niinistö-dokumentista.
Lisäksi minua liikutti Niinistön veljen kertomus siitä, miten Sauli ainoana perheessä jäi lapsena ilman joululahjoja, kun osti rahoillaan äidille ja sisaruksille lahjat, muut olivat ostaneet itselleen. Sauli oli lisäksi äidin poika, vaaleatukkainen kiharapää, kuin tyttö.
Muuten, totta puhut tuosta viinan vaikutuksista lapseen, Tapsa. Joskin suuria tuhoja voi tapahtua, useimmat selviävät hengissä aikuisuteen. Minäkin olen kohtalainen tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen.
Ehdokkaiden nuoruus
VastaaPoistaSauli Niinistö:
- juurikkaan harvennuksessa 12–16-vuotiaana
- metallitehtaalla levynleikkaajana ja nosturinkuljettajana
- myyjänä leluosastolla
- uittotöissä
- jakeluauton kuljettajana
- pikimiehenä rakennuksella
- satamassa satunnaistöissä
- varastomiehenä
- viemärityömaalla sekatöissä
- lihanjalostamon pakkaamossa
- panimossa apumiehenä
- Alkon myyjänä
- henkikirjoittajan viransijaisena
- kesänimismiehenä
- nimismiehenä
- notaarina jne.
Pekka Haavisto:
- pullakuski
- tiskaaja
- lehtiavustaja
- kesätoimittaja
- kolumnisti
- vaihtoehtolehtien kustantaja
Lähde: PAM 1/2012
Sauli oli töissä, opiskeli ja hoiti lapsiaan, Pekka interreilasi.
Tuolta (pdf) voi lukea jokaisen presidenttiehdokkaan lukuharrastuksesta ja -mieltymyksistä. Siis myös Haaviston.
VastaaPoistaKiitos Tiina, lista on hyvin mielenkiintoinen!
VastaaPoistaVähän hymyilytti, kun pohdin sitä millaista julkikuvaa ehdokkaat ovat sillä itsestään halunneet luoda ja minkälaisen se oikeasti luo.
Ensimmäiset huomioni olivat: Väyrysellä Dan Brownin soopakirja, Dostojevski puuttuu. Soini, Biaudet ja Arhinmäki eivät ilmeisestikään lue romaaneita lainkaan. Lipponen väittää Manillaköyden olevan lempeää absurdismia, kun Kemmppinen hiljakkoin kai todisteli sen olevan tylyä tekstiä, kuten tietysti onkin.
Väyrynen todistelee listallaan valtiomiesmäisyyttään, kamreeri Niinistö kevyttä ja huumorintajuista otettaan, Haavisto tiedostamista niin kovasti, että listasta päätellen ainakin kolme karvahattua kuluu puhki talvisin Afrikan aavikon kylmissä.
Ja voi hyvät Hyrkköset sentään tuota Essayahia!
Yhtään en silti epäile, etteikö "Karamatzovin veljeksiä" olisi lukenut.
Victor Hugon "Kurjista" minulla on omakohtaisia lukumuistoja. Lapsena olin jostain saanut päähäni, että juuri se on jotain aivan uskomattoman hienoa ja kirjallisuuden suurinta suurta. En tiedä mistä pöljyys alkunsa sai.
Joskus vielä nuori ollessani sen sitten käteeni otin. Epäuskoni kasvoi edetessäni, hieman monttu auki kirjaa luin - lopulta jossain puolenvälin hujakoilla keskeytin: "tollasta pas...imeläkiveä kukaan jaksa!"
No on ainakin Essayah jaksanut, Arhinmäkikin niin väittää.
Oli Väyrysellä sittenkin pari Dostojevskia mukana, olisivatko niitä "kursorisesti lukemiaan".
VastaaPoistaPirkko Saisiolta minulla taitaa joku Eva Wein-nimellä kirjoitettu jossain ollakin, mutta häntä en juuri ole lukenut. Lapsena ollessani televisiosta tuli tekstiinsä perustuva sarja "Elämänmenoa", joka oli minusta niin läpeensä tympeää ja arkipäivän ja elämän ankeuden läpipieremää tavaraa, että aiheutti jonkinlaisen torjuntareaktion.
Pekka Haavisto: Hatunnosto (2010)
VastaaPoista--Missä olenkin, aina ensimmäiseksi kävelen kirjahyllyn luo. Kirjat ovat aina kiehtoneet minua. Miten noin pieneen pakkaukseen on voitu saada niin paljon tietoa, kokemusta, unelmia? Kirjahylly on myös hyvää seuraa, sen kanssa ei koskaan pitkästy. Ja vieraisilla ollessaan kirjahyllyjen luona tapaa aina kaikkein mielenkiintoisimmat ihmiset.
Kiitos listasta, Tiina!
VastaaPoistaHuomaan, että Niinistö mainitsi samat kaksi kirjaa listasssa kuin eilen televisiossa, ja se analyysikin oli sama, että näistä kahdesta kirjasta näkyy suomalaisen yhteiskunnan koko tila.
Kirjahyllyä minäkin tiirailen, jos sellainen kyläpaikassa on. Monesti se on se huonekalu, jossa on huushollin koristepuoli esillä, esineet, valokuvat. Vaan aina sieltä jokunen teoskin löytyy.
Minulla on kirjat tarkassa järjestyksessä, olen pyrkinyt luomaan vähän samanlaisen järjestelmän kuin kirjastoissa, joista ilman tietokonetta ei löydä mitään. Tietokantoihin en omaa järjestelmääni tosin vielä ole ehtinyt saattaa.
VastaaPoistaJoskus pohdin, josko minulla joku tietty kirja saattaa itsellänikin olla, sitten työnnän ajatuksen syrjään: "Kuitenkin kellarikomeron kasan alimmaisena!"
Kirjojen aakkostamista olen minäkin harkinnut ja meinannut. Lajien mukaan hyllyyn. Kun vaan olisi tarpeeksi niitä hyllyjä.
VastaaPoistaLisää hyllytilaa sain, kun otin vaatekomerosta oven pois. Niihin hyllyihin mahtuu paljon kirjoja, joitain sinne eturivin taaksekin.
Niin pedantti en onneksi ole (vaikka vähän olenkin), että asettelisin kirjat hyllyihini aakkosjärjestyksessä.
VastaaPoistaSen sijaan asetan ne sinne arvojärjestyksessä.
Ylimpänä on runokirjat, vieressään viisauskirjat, kestävimmät romaanit, ajattomimmat tietokirjat, keskellä käyttökamaa, alimpana koinsyömät, oharit ja päiväperhot.
"Ylimpänä" ja "alimpana" ovat metafyysisiä tiloja, eivät tästä maailmasta.
Lajeittain minäkin asettelisin, Tapsa, runot yhteen, romaanit yhteen, tietopuoliset yhteen jne., mutta mieluiten aakkosjärjestykseen, jotta kirja löytyisi nopeasti.
VastaaPoistaMinulla on nytkin muutama opus jossakin, en yksinkertaisesti löydä niitä kun ne ovat sikin sokin.
Mutta siis, olen toistaiseksi vain meinannut jo useamman vuoden.
Presidenttiehdokkaiden tunnollisesti mainitseman Mika Waltarin tuotannon pääosa minulla on, muuutamia ensipainoksiakin, yksi jossa on omakätinen omistuskirjoitus ja joitain alleviivauksia. - "Neuvostovakoilun varjossa" minulla on ensimmäisenä ja toisena painoksena.
VastaaPoistaEn minä silti vuosiin ole niitä jaksanut lukea, "Neljä päivänlaskua" luin uudelleen, kun Kemppinen sitä niin kehui. Hauska se onkin!
Jotenkin minusta nykyisin tuntuu, että Waltari on lukemaan opettelevan uimataidon alkeiskurssi: "Näin räpiköit, ettet vedä vettä henkeen!"
Jatkokurssit ovat jossain muualla.
Mutta on Waltarista jotain tarttunut, tuo aiemmin käyttämäni sana "läpipieremä", on häneltä peräisin, hän sitä tykkäsi käyttää.
VastaaPoistaJa kävihän hän rakkaan isoäitini naapurissa Hannu Salamaa moikkailemassa, luultavasti mehuakin siellä joivat. - Kommari ja patamusta porvari!
Waltari ja Salama varmaan tulivat toimeen, sillä vaikka poliittisen kentän eri laidoilta ovatkin, niin kumpikaan ei pysy ruodussaan.
VastaaPoistaSalaman ex vaimo, "Eija", on kotikyläni tyttöjä. Muistan perheen ja Irmankin, vaikka hän olikin jo iso tyttö niihin aikoihin.
Nuorena olin Salama-fani. Minua miellytti hänen rehellisyytensä. Tosin 70-luvun paasaukset, kuten Finlandia-sarja, on loputonta raskasmielistä jaanausta ajasta, jota ei enää ole. Ihan uusimpia en ole lukenutkaan.
Haavisto: "...aina ensimmäiseksi kävelen kirjahyllyn luo..." "...kirjahyllyjen luona tapaa aina kaikkein mielenkiintoisimmat ihmiset."
Vaikka tämä meistäkin lienee totta, niin eikö tässä nyt paljastu Pekasta pienoinen omahyväisyys, etten sanoisi pikkiriikkinen teinidiivailun poikanen?
No juu, on se mahdollista, se diivailu tuossa kirjahyllyjutussa. Voihan se toisaalta olla tottakin.
VastaaPoistaVeikkaan kyllä, että aika monessa noista presidenttien listoista on hitunen näyttämishalua.
Huvittavinta oli se jämpti toisto, jossa Niinistö arveli Rimmisen Nenäpäivässä ja mikä se toinen nyt olikaan - Miika Nousiainen? - kirjailijan paljastavan yhteiskunnan kuvan. Ainahan kirjassa semmoinen näkyy, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Ja kun kuvataan jotain reppanaa, tämä lausunto iskee ytimeen.
Vaan en kyllä ole vieläkään saletti, kummalle ääneni annan. Voisi olla myös rehellistä olla antamatta sitä kummallekaan, kun en pidä megailmiöstä Haaviston ympärillä. Haavistosta kyllä pidän, hänen avoimuudestaan ja hymystään, mutta jossakin määrin pidän Niinistöstäkin, vaikkakaan en hänen edustamastaan porvarillisesta maailmankatsomuksesta.
VastaaPoistaKauheaa on oman ehdokkaan ajo tyrkylle muillekin. Minunkin sähköpostiini tupsahti eilen kuva Haavistosta ja hameasuisesta Antonio-puolisosta. Hame oli Halosen itsenäisyysjuhlissa nähty hame.
Salamasta en tiedä, mutta Waltari oli monen radikaalin pankki, kilttinä miehenä nuorempia kirjailijoita tuki, myös rahallisesti.
VastaaPoistaPresidenttiehdokkaat eivät sano tai tee mitään, jonka julkisuusvaikutusta ei olisi etukäteen pohdittu.
Jotenkin kauhulla ihaillen olen seurannut Sauli Niinistön tekemisiä ja sanomisia edellisten presidentinvaalien jälkeen. Koko ajan on ollut selvää, että haluaa presidentiksi enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Noin huolella kuuden vuoden ajan laadittu ja vaalittu julkisuuskuva on kyllä jonkunlainen saavutus. Mitään hän ei ole tehnyt ajattelematta: "Miten äänestäjät tähän reagoivat?"
Noin se varmaan on. Niinistön vuosien pidättyvyys on tähdännyt siihen, ettei virheitä tapahdu, profiili on ollut matala, mutta hyvin varma. Naimakauppakin sattui sopivaan aikaan. Kyllähän siinä rakkautta on, sillä Sauli katsoo nuorikkoaan niin autuaasti, että näyttää joissain kuvissa vähän hupaisalta.
VastaaPoistaVaan minullapas on karsea mahatauti. Olo on kuin piestyllä, kaikki lihakset ja nivelet särkevät ja mikään ei maistu. Nestettä pitää koko ajan juoda.
Vähän itseäni hirvittää: Jamppa Tuomista juutuubista kuuntelin, sympatiani perustuu ehkä enemmän kurjaan kohtaloonsa - hän oli niitä, jotka viina vei. Osasi tietysti osua oikeaan joissain tunteiden tulkinnoissaan.
VastaaPoistaJukka Kuoppamäen musiikista olen aina tykännyt, hän on Suomen Neil Young, jonka monia tuotoksia olen ihaillut. Tarkoitan, että Jukka on tyhmä kuin saappaan varsi, silti osaa osua olennaiseen. Jukka tosin ilmeisestikin pitää itsestään aivan kohtuuttomasti.
Minä olisin tätä laulanut: "Mun elämäin on sivutie".
Olisi hyvä karppaamisen kanssa vähän skarpata.
VastaaPoistaPientä analyyttisyyttä kehiin. Jos on kokolailla ollut kasvissyöjä tai ainakin terveellisen ruokailukulttuurin edustaja, niin karppaus saattaa vaikuttaa pieneltä höyrähtymiseltä tai ainakin epävarmuudelta. En liiemmin väitä, etteikö suhde pressaehdokkaisiin toistaisi samaa kaavaa. Tosiasioiden tunnistaminen ei voisi vähenpää sivuta emotionaalisia mieltymyksiä ja etten sanoisi, toiveita.
Enkä edelleenkään väitä, etteikö suhde adoptioon tai peräti humanitäärinen sijaisvanhemmuus olisi yhtä näennäinen harhakuva ja tosiasioiden vastainen mielleyhtymä. Hyväntekeväisyys ja tosiasiallinen auttamishalu on kokonaan toisen asteen juttu, irrallisempi omasta egosta kuin miltä näyttää.
Saatikka, että väittäisin etteikö moneen kertaan todennettu traumaattinen riippuvuussuhde olkoholistivanhempaan olisi jonkinlainen sisäsyntyinen stigma lapselle, se joko olisi tai ei olisi.
Laila,
VastaaPoistameikäläistä ei saa hurahtamaan eikä höyrähtämään mihinkään - nuoruuden aatteet ovat eri asia, silloin kuuluuukin vähän hurahtaa.
Karppauksenikin on vain vehnän ja turhien hiilihydraattien eliminoimista tai vähentämistä, koska olen havainnut sen ololleni hyväksi. Punainen liha ei edelleenkään houkuttele minua, eivätkä rasva- ja kolesterolipommit. Kovassa rasvassa paistettu punainen lihakääryle maistuu yhä huonommin. Ja totuushan on, että kovat rasvat tukkivat verisuonet.
Vähän taidat nyt päätellä omiasi, Laila. En minä ottolasta olisi halunnut humanitaarisista syistä, vaan ihan itsekkäistä. Klisee - pidän lapsista, heitä olisi saanut olla enemmän.
Traumaattinen riipuvuussuhde alkoholistivanhempaan? No ei niinkään. Minähän olen avoin sen asian kanssa, en salaa sitä, mikä olisi tyypillistä traumatisoituneelle ihmiselle oman psykologian tajuni mukaan.
Riku,
VastaaPoistaJamppa Tuominen tuossa tekstissäni on vähän pariodisella mielellä sinne heitetty. Mies uhoaa niin tosissaan kuin vain suomalainen mies voi surkeuttaan valitella. Korkealta ja kovaa, mutta jollakin tapaa herkästi - koskettavasti voisin minäkin sanoa.
Enpä malta olla pistämättä tähän loppuun vielä viimeistä juorua presidenttirintamalta: Sauli Niinistö on päässyt kaikista yliopiston tenteistään läpi rimaa hipoen, juuri ja juuri.
VastaaPoistaTämä todettakoon tasapuolisuuden nimissä, kun aiemmin arvostelin Haaviston puuttuvaa tutkintoa.
Tuohan on, Iines, melko positiivinen lausuma Niinistöstä! :) On hyvä, että hänellä on ollut opiskeluaikoina parempaa tekemistä kuin päntätä pölyisiä kirjoja. Työhän opitaan joka tapauksessa vasta työtä tekemällä.
VastaaPoistaEi se ole Haaviston vika, että häntä hehkutetaan (Facebookissa?) ärsyttävyyteen saakka. Ei siitä pidä häntä rankaiseman!
Mitä tulee lukutottumuksiin, niin tunnen niin monta ihanaa, fiksua ja symppistä ihmistä, jotka eivät juuri harrasta kaunokirjallisuuden lukemista, että minun on pitänyt hyväksyä se, että lukeminen on harrastus muiden joukossa.
Ei kirjoitta elävä ole välttämättä henkisesti köyhä tai mieleltään valju. Itse toki ajattelisi jäävänsä lukematta lukemattoman paljosta paitsi.
Kävimme tänään kahvilla Sokkarissa yhden ystäväni kanssa. Hän palautti Alkulukujen yksinäisyyden - ja kehui sitä oudolla tavalla kauniiksi - ja sai tilalle Mario Vargas Llosan Tuhman tytön. Vaihdoimme ajatuksia Alkuluvuista.
Viereisessä pöydässä istui mummo, yksin. Aikansa meitä kuunneltuaan hän sanoi: "Minä en ole muuten koskaan harrastanut lukemista!" Se tuli hersyvän naurun säestämänä.
Saimme kuulla myös, että hänen miesvainaansa kyllä luki ja se tapa oli siirtynyt lapsillekin.
Tulimme siihen tulokseen, että mitä enemmän lapsi tulee tutuksi kirjojen kanssa, sitä varmemmin hän hakeutuu niiden seuraan aikuisenakin.
Sen perusteella, mitä kerrotaan Niinistön työhistoriasta, hän on ollut opiskeluajalla kaikenlaisisssa ansiotöissä elättääkseen itseään. Tein samoin, ja siinä ei jaksa eikä ehdi kiitettäviä kerätä.
VastaaPoistaHaaviston varakas koti oli Helsingin keskustassa Munkkivuoressa. Siitä huolimatta hän ei viitsinyt opiskella juuri ollenkaan. Hän vetoaa siihen, että taistolaisuus häiritsi hänen opintojaan. Niin häiritsi. varmaankin. Minäkin jouduin keskeyttämään sosiologian opinntot, vaikka olin käynyt jo laudaturseminaarinkin - kaikki kurssikirjat muuttuivat marksilaisiksi.
Mutta valitsin uuden aineyhdistelmän. Niin olisi Haavistokin voinut tehdä.
Arvostan Niinistöä hänen tarmokkuutensa ja ahkeruutensa vuoksi. Haavisto vaikuttaa laiskansutjakalta, niin kuin me savolaiset sanomme.
Presidentillä pitää olla sitkeyttä. Hommia ei voi jättää hoitamatta, vaikka tulee vaikeuksia.
Kuunkuiske,
VastaaPoistaedes yksi tentti olisi voinut mennä läpi hyvänä - tai jopa kiitettävänä! Se on eri asia kuin hikipinkous. Hyvä menestys opinnoissa kertoo minusta lähinnä sitoutumisesta opiskeltavaan alaan, mitä en pidä pahana asiana.
Lukeminen on uteliaisuutta elämästä, ja joiltain osin henkisyyden ja kauneuden kaipuuta. Monikaan ei omassa elämässään tapaa niin monenlaisia ajatuksia, ihmisiä ja kohtaloita kuin kirjoissa on.
Minä mielelläni näkisin presidenttinä mieluummin ajattelevan ja kirjoittamistaitoisen ihmisen kuin jääkiekko- tai koripallomatseissa käyvän. Ihminen, joka ei lue, vaan katsoo mieluummin formulaa, on muutenkin minulle arvoitus.
Anna,
VastaaPoistakiitettävien keräilyä en tarkoittanut - en itsekään niitä keräillyt, mutta väkisinkin sain myös hyviä, kiitettäviäkin.
Juuri siksi ihmettelenkin, miten joku voi saada kaikista tenteistään tt, tyydyttävät tiedot. Meillä oli mm. sellainen sääntö, että usealta kurssilta ei päässyt jatkoon, ellei saanut ht:tä, hyviä tietoja. Ja töitä minäkin tein, kaikki kesät + annoin suomentunteja eräässä yksityisessä koulussa. Lisäksi minulla oli vilkas iltaelämä, opiskelin elämää ja vapautta.
"Miksi kirjoittaa runoja, ellei tunnusta, että elämä ei riitä." Sanoi Fernando Pessoa äsken (klo 17, Runollinen kohtaaminen, Teemalla). Tai hän sanoi sen niin nopeasti että en ole varma menikö sanatarkasti noin..? Hieno ohjelma hänestä ja Konstantin Kavafis'ta. Ikävä kyllä ei näkyne Yle Areenalla?
VastaaPoista"Äiti, äiti. Poikasi on jo kasvanut isoksi. Täynnä kyyneleitä ja epäillystä."
Saaritsa on suomentanut Pessoa. Täytyy tutustua. Vaikutti hyvin, hyvin mielenkiintoiselta henkilöltä. (Tai monelta; hän käytti useita heteronyymeja.)
Iines, oletko varma, että tietosi ovat luotettavia?
VastaaPoistaKummankin ehdokkaan ansioksi on sanottava, että he ovat ystävällisiä ja kohteliaita toisilleen ja neuvovat, meitä kannattajiaankin tekemään samoin.
Juuri tuo se on, mikis, että elämä ei riitä!
VastaaPoistaOn oltava runoa - siis kirjoitusta, tuosta elämä syntyy tuhannesti ja tuhannesti.
Että jollekulle riittää korismatsi ja formula! Henkinen laiskuus on kuolemansynti.
Totta - on olemassa välimuotoja; ei tarvitse olla elämää vieroksuva hikipinko tai läpäistä tentit juuri ja juuri.
VastaaPoistaMinunkaan korvaani ei kuulosta uskottavalta, että Niinistö olisi läpäissyt kaikki tentit niukin naukin. Ihan erehdyksessä yksi tai toinenkin meni luultavasti paremmin!
Ei myöskään voi laittaa vastakkain henkisesti velttoa ja sellaista, joka katselee korismatseja tai formuloita.
Saattaapi joku kirjallinenkin ihminen jopa katsella sellaisia rentoutuakseen!
Tietenkin se, miten minä elän ja mitä minä teen, on minulle kaikkein luonteenomaisinta, mutta miksi laittaisin itseni mittatikuksi muiden elämälle?
Nyt siis puhun läpiä päähäni! Tarkoitin, ettei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä henkisesti velton ja korismatsien / formulan katselemisen välille.
VastaaPoistaPientä ylikuumenemista vaaleissa on ollut, aika hauska oli huhu Haaviston hämeenlinnalaisesta vaimosta ja lapsista.
VastaaPoistaEi täällä kuitenkaan mitään ihmeellisyyksiä verrattuna isoon Amerikkaan. Rebublikaanien esivaaleissa olivat laskeneet, että yli 90% mainonnasta oli vastapuolen solvaamista.
Minä muuten luulen, että sellaiset formulat on lopetettu jo aikaa sitten, ei niitä ainakaan minun televisiostani ole tullut vuosiin.Koripallo on kivaa, kun siinä tulee paljon maaleja. - Ei silti, on minulla urheilussa yksi heikko kohta, jota seuraan, mutta en kehtaa sitä sanoa.
"Lukeminen kannattaa aina", sanoi Matti Nykänen kun tiilenpäitä katseli.
Kuunkuiske, Anna
VastaaPoistailtapäivälehdessä oli valokuva Niinistön opintokirjan aukeamasta - kuva ei valehtele.
Siinä oli jokaisen tentin perässä arvosanamerkintä tt, ja lehdessä käytettiin ilmaisua "rimaa hipoen". Rimaa hipoen on tietenkin lehden valitsema kielikuva, mutta huonoin hyväksytty arvosana oli kyseessä.
Tietenkään ei voi rajata asioita niin ahtaasti, että korismatsit ja lukeminen olisivat harrastuksina joko - tai. Voivat ne olla rinnakkainkin. Urheiluhullu ei kuitenkaan useinkaan ole kirjahullu, ja päinvastoin. Poikkeuksia toki on, mutta ei se sääntö taida olla.
Tarkoitin, Kuunkuiske, ilmaista sen, että jos henkilö on kohtalaisen valistunut ja harrastaa silti vain korista tai kiekkoa, mietin sitä, miksi joku tyytyy fyysisen liikkeen katsomiseen, kun paljon vilkkaampaa elämää voi olla henkisellä tasolla. Mielestäni kirjallisuudesta haetaan elämän sfäärejä.
Korreloiko ne jotenkin, siis jos ei lue, urheilee, ja jos lukee, ei urheile?
VastaaPoistaAinakin minä tein innolla molempia jo lapsena.
Vertaisin mieluummin niin, että rokkarit ja muut heittiöt eivät ainakaan lue mitään. Mutta naisia riittää. Juuri siksikö?
Tapsa,
VastaaPoistaasia olisikin mielenkiintoinen tutkimuskohde. Tutkimuksen lähtöotsikko voisi olla Urheilu- ja kulttuuriharrastuksen diskurssit - tai fyysisen ja henkisen harrastuksen korrelaatio.
Odottaisin kyllä kiinnostuneena tutkimustuloksia.
Muuten Tapsa, onhan meillä rokkarirunoilijoita. Kauko Röyhkä tulee miettimättä mieleen. Chisu on mainio sanoittaja. Moni sanoittaa laulunsa itse. Minusta rock on on kyllä runoa, vaikkakaan en ole kauhea rockfani.
Iines,
VastaaPoistanuoret pojat saattavat nyt pohtia, mikä kannattaa, jättääkö opinnot kesken ja lähteä maailmalle seikkkailemaan vai vetää opinnot loppuun vaikkapa huonomminkin tuloksin.
Loppututkintoa arvostetaan työnhaussa, numeroita ei yleensä kysellä (paitsi opettajilta?). Seikkailijalla täytyy olla varakkaat vanhemmat ja perinnöt tiedossa.
Politiikkassa on yllättävän monta opintonsa kesken jättänyttä, jopa presidenttiehdokkaissa (Arhinmäki, Biaudet, Haavisto jne). Kyllä puolue pitää huolen omistaan.:)
Anna,
VastaaPoistapresidenttipeliä tuo arvosanojen esiinkaivaminenkin on. Tuon pahempaa painokelpoista Niinistöstä ei ilmeisesti löydy - kuten ei Haavistostakaan löydy pahaa sanottavaa. Ehkä onkin avartavampaa kiertää maailmaa interreilaten kuin opiskella hiki hatussa.
Ei opettajan virkoja täytettäessäkään numeroita katsota, vaan sopivuus tehtävään. Haastattelulla on nähdäkseni suuri painoarvo sen jälkeen, kun on muodollinen pätevyys.
Nyt ei pidä muuten tulkita rivinvälejä. En ole mielestäni sanonut, että presidentillä pitää olla kiitettävät todistukset. Olen kommenteissani arvostellut kumpaakin, koska en pidä yksisilmäisestä agendasta.
Minne on kadonnut Haaviston puoliso, joka aikoi olla kampanjan loppuajan "enemmän mukana"?
VastaaPoistaMitä väliä anonyymi?
VastaaPoistaEivät kaikki pidä linssiluteena olosta, kun kerran heistä ei lopulta ole kyse. Lehtitietojen mukaan Flores oli kuitenkin paikalla mm. Jäähallissa, jossa Jenni kuvattiin luistelemassa Saulin kanssa. Kuviin hän ei mennyt, vaikka varmaan olisi halutessaan päässyt.
En pidä luistelutaitoa välttämättömänä presidentin puolisolle, kun en pidä edes puolisoa välttämättömänä presidentille.
Nythän me saamme, todennäköisesti, maan äidiksi runoilevan urheilijatytön. Muistelen lukeneeni Jenni Haukion harrastaneen nuorena urheilua aika tiiviistikin.
VastaaPoistaRokkareissa ajattelin enemmän niitä harrastajia, sitä valtavaa joukkoa nuoria kolleja, joita ei työ, opiskelu eikä lukeminen kiinnosta, mutta sen sijaan bänditouhut on koko elämä ja sitä harrastetaan yökaudet kaverien kanssa hengaillen.
Mutta miksemme ole ruotineet tätä, kielen ystäviä kun olemme, johon Soininvaara kiinnitti tänään huomiota: Niinistön slogan on aika erikoinen - Presidentti on työ.
VastaaPoistaOnko tuossa lauseessa mitään mieltä ja onko se edes oikein?
Jeesus on tie, totuus ja elämä; Sauli on työ, kohtuus ja nuori emäntä.
Jos Niinistö on työ, niin onko Pekkarinen pätkätyö?
VastaaPoistaTässä muuten selvisi samalla sekin, miksi mustalaiset, hipit, julkut, huithapelit ja mamut rientävät Haaviston taakse tyrät rytkyen?
He karttavat työtä.
Tapsa,
VastaaPoistapitkiä mustalaisia muuten kutsutaan jatkoromaaneiksi.
Hyvä pohdiskelun aihe, Tapsa!
VastaaPoistaKonteksti ratkaisee. Tuohan on Jeesuksen omaa puhetta, joka on kautta Raamatun vertauskuvallista ja runollista. Koko eeposhan on lisäksi muutenkin täynnä vertauskuvia.
Mitä tulee normatiiviseen kielelliseen puoleen, ei kukaan voi tietenkään ontumatta olla tie tai työ. Symboliikan kohdalleen napsahtaminen siis ratkaisee.
Sanoisin, ettei poliitikko voi olla työ, vaan hän voi olla ahkera ja sinnikäs. Arkisella poliittisella tasolla symboliikka ei ole luontevaa.
"Suomella" ei voi oikein olla töissäkään, sillä tässä Suomesta ollaan tekemässä yritystä, liikelaitosta. Näin ilmaisu kertonee jotakin ehdokkaan ja puolueen painotuksista ja arvoista - minnekäs koira karvoistaan pääsee.
Muutoinkin ulkopaikallissijan (-lla) käyttö sisäpaikallissijan (-ssa) sijasta on hataraa. Ilmaisu olisi hyvä muokata kokonaan toisin. "Työnantajana Suomi" on normatiivisesti kunnossa ja mielestäni ihmisläheisempi.
"Työ... tuttu sana? Joskus kuulin Kuopion torilla sillain sanottavan."
VastaaPoistaJassoo, mikis, lyhyt mustalainen on sitten novelli.
VastaaPoistaMinulla on ollut muutamia mustalaisia oppilaina. Yhdestä tuli autokauppias. Kohtasin hänet viime keväänä, kun kävin kysymässä, mitä yksi Urban Cruiser maksaisi vaihtokaupassa.
Yksi toinen mustalaispoika, punaposkinen oppilaani myös, on pyytänyt minua FB-kaveriksi, mutta minähän en ole enää FB:ssa.
Suoraan sanoen minua kiinnostaisi Antonion syntymätodistus enemmän kuin Pekan koulutodistus. Katolisissa maissa kastetodistus on helposti saatavissa. Hänestä ei ole sallittu myöskään kirjoittaa mitään tietoja Wikipediaan, mistä ainakin ulkomaiset Wikipedian kirjoittajat valittavat.
VastaaPoistaMitä pelkäät syntymätodistuksesta paljastuvan, anonyymi? Eikös siinä ole vain sukupuoli, pituus ja paino? Mitäs salaamista näissä on?
VastaaPoistaJaa mutta nyt hokasin. Jospa Antonio onkin käynyt läpi sukupuolenvaihdosleikkaukset, ja hän onkin oikeasti tyttö?
Puhut myös kastetodistuksesta. No, jospa hän on kastamaton pakana.
Näitäkö sinä metsästät?
Olisiko anonyymin Antonio-fanin tähtäimessä syntymäaika?
VastaaPoistaAntonio oli muuten haastattelussa, joka tehtiin kampaamosa, työnsä ääressä, huomattavasti fiksumman ja luontevamman oloinen kuin paistatellessaan salamavalojen loisteessa Pekan kainalossa.
Haukio taas on perussymppis. Hänestä tulee mainio maan mummo.
Mieluummin minä siinä tehtävässä näen Haukion kuin Karpelan.
VastaaPoistaMutta se minua silti hieman arveluttaa, ettei Niinistö valinnut ikäistään. Mutta kai hänelle on sallittava sama kuin sinivalkoiselle äänellekin, Katri Helenalle.
Taisin vastata anonyymille turhan kärkkäästi ja napakasti, kun vähän hiillyin. Olkoon vastaus nyt tuossa kuitenkin, vaikka poistoakin harkitsin.
VastaaPoistaEn kuitenkaan ymmärrä, mitä merkitystä puolison syntymätodistuksella on, kun selvästi näkyy, että kyseessä on mies, selkeästi Haavistoa nuorempi.
Toivoisin, että anonyymi huolimatta napakasta vastauksestani selventäisi motiiviaan.
Varmaankin tätä tarkoittaa
VastaaPoistahttp://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1550857/miksi_haaviston_puolison_tarkkaa_syntymaaikaa_ei_o
Toinen Anonyymi
Tämä lehti kehuu, että A oli vain 14
VastaaPoistahttp://www.huffingtonpost.com/2012/01/23/finland-presidential-race-pekka-haavisto_n_1223477.html
Haaviston ja Floresin ikäero 20 vuotta
VastaaPoistaPaavo Lipposen ja Päivi Lipposen ikäero on 26 vuotta.
Niinistön ja Haukion ikäero on 28 vuotta.
Katri-Helena ja Tommi Liimatainen ikäero 32 vuotta
Joitakuita koukuttaa ajatus että Haaviston kumppanin ikä olisi heidän tapaamishetkellä ollut alle 18. Lainsäädäntö ei tue tuohtumusta millään tavoin kummassakaan kohdemaassa.
Sen sijaan voi vain arvailla ja aiheellisesti kysyä, kompensoidaanko, suuren ikäeron kyseessä ollen, itsensä vai puolison tarpeita ja haluja.
Yli kahdenkymmenen vuoden ikäero avioliitossa on tosiasia reilussa 3000 ja 30 voden ikäero vain vajaassa 300 avioliitossa eli harvenevat radikaalisti. Yleismaailmallisesti pienet ikäerot avioliitoissa korreloivat tasa-arvon kanssa varsin hyvin.
No nythän mä hokaankin, mistä tässä syntymätodistusasiassa on kyse Vauva-lehden korkeatasoisen keskustelupalstan mukaan.
VastaaPoistaNimittäin siitä, sekaantuiko presidenttiehdokas alaikäiseen, eli olisiko hän homofiilisyyden lisäksi vielä pedofiili.
Vihreässä Langassa kerrotaan Antonio Floresista mm., että hän on syntynyt 1978 Esmeraldasissa.
Opiskellut parturi-kampaajaksi, media-assistentiksi ja stuertiksi. Hänellä on siis kolme ammattitutkintoa!
A.F. tapasi Haaviston vuonna 1997, jolloin Flores oli 19-vuotias. Ja kuka sanoo, että he menivät heti sänkyyn? Eiväthän heterotkaan mene läheskään aina. Vai menikö se niin, että homot hässii kaiken aikaa?
Äkkiseltään ihmetyttää, miksi puolisoiden ikäero niin kovasti tuntuu närkästyttävän. Eikö parisuhde sentään ole jokaisen henkilökohtainen asia, kun molemmat kuitenkin ovat aikuisia ihmisiä, eikä kukaan ole heitä ollut pakottamassa tai painostamssa liittoon. Närkästys taitaa olla silkkaa kateutta. Toisten onnea on vaikea katsoa, jos itsellä ei pyyhi yhtä hyvin.
VastaaPoistaOikeassa olet, Delilah. Totta kai se on jokaisen oma asia ja närkästyksen takana taitaa usein olla oma pieni sovinnaisuutemme.
VastaaPoistaToisaalta juuri tässä tapauksessa keskustelua asiasta voi puolustella sillä, että onhan sekin jokaisen oma asia, millä perusteella äänestää ja millaisen presidentin haluaa.
Jos äänestäisi vaikka sen perusteella, kummalla on pienempi ikäero puolisoonsa, niin Pekka olisi vahvoilla.
Arvon leidit, käsi sydämelle - kumpi ehdokkaista on teidän mielestänne komeampi?
Kumpikin on ihan miellyttävän näköinen. Ei moittimista.
VastaaPoistaDelilah,
VastaaPoistamistä tiedät, että kyseessä on nimenomaan närkästys?
Jospa asiasta vain halutaan keskustella, jotta saataisiin lisää ymmärrystä. Ei liene jokapäiväistä kymmenien vuosien ikäero.
Minusta asian tekee keskustelun arvoiseksi jo se, että yleensä mies on se, joka on huomattavasti vanhempi. Paljonko lie liittoja, joissa nainen on kuusikymppinen ja mies kolmikymppinen?
Tapsa,
VastaaPoistahyvä että kysyit.
Presidenttiehdokkkaiden hampaita ei olekaan vielä tarkistettu. Tässä toimenpiteessä Haavisto voittaa, hänellä on kaunis ja valkea hammasrivi. Muutoinkin hän on komea.
Molemmat ehdokkaista ovat saaneet osakseen kohtuutonta hehkutusta. Ovat elämässä menestyneet hyvin, eivät kuitenkaan ole missään suhteessa eturiviä, tulemme joka tapauksessa saamaan keskinkertaisuuden ylistyksen.
VastaaPoistaArvosanat:
koulutus: Niinistö 7+, Haavisto 5-
ura: Niinistö 7+, Haavisto 6,0
miellyttävyys: Niinistö 5-, Haavisto 10,0+ (herättää minussa aivan suunnattoman epäilyn, mistä ihmeestä on oikeasti kysymys??)
Niinistö on ministerinä ollut korkeintaan keskitasoa, ansionsa menojen leikkaamisissa valt.varainministerin kaudeltaan ovat melko vaatimattomat. Eduskunnan puhemieskaudelta ne ovat suorastaan olemattomat, pullat vähenivät kokousksista siitä hirveä mekkala.
Sitten tämä Euroopan investointipankin varatoimitusjohtajuus. Mikä on yrityksen varatoimitusjohtaja? Sellaista ei oikeasti ole olemassakaan, perinteisesti sellaiseen asemaan on asetettu entisiä, eläkkeelle jonottavia johtajia, joille ei ole haluttu antaa kenkää, tai sitten jonkun sortin projektinvetäjiä. Titteli kuulostaa komealta, sisältö yleensä mitätön, kukaan tuskin oikeasti tietää, mitä se oli ko. pankissa.
Haavistonkaan osuudesta rauhanneuvotteluihin osallisena ei kaiketi voi siitäkään hirveästi huudella. Päättyikö yksikään neuvotteluista verenvuodatuksen lopettamiseen?
VastaaPoistaMinä olen vähän samoilla linjoilla tuon keskinkertaisuuden kanssa.
VastaaPoistaKummankaan ehdokkaan suusta ei ole kuultu varsinaisia helmiä, samoin kumpikaan ehdokas ei ole säkenöinyt millään erityisellä tavalla poliittisella näyttämöllä, saati maan rajojen ulkopuolella. Toinen on pankkimies, toinen luonnon ja ihmisen riistämättömyyden mies, ja näin ollen kun varsinaiset näytöt puuttuvat, valinta täytyy tehdä näiden tiedossa olevien kriteerien nojalla, arvovalintana.
Höpöhöpö-titeleistä minulle aina tulee mieleeni Suomen pankki, jossa lähes kaikki puurtajat lienevät johtajia. Alaisia ei välttämättä (yleensä!) ole lainkaan, tehtävätkin jonkin sortin asiantuntijuuksia(=asiakirjanlaatija)
VastaaPoistaNiinku se Salokin. Se, jota kiusattiin...ja joka oli johtaja.
En tiedä Haavistosta, mutta muuten sellainen ihminen, joka aina hymyilee, ei herätä luottamusta. Ei kai kukaan ihminen voi aina olla hyvällä tuulella? Kun toimittajat esittävät tunkeilevia kysymyksiään ja kenties paljastavat omat ennakkoluulonsa, on ihailtava suoritus vain hymyillä. Onko se silti aitoa käyttäytymistä? Hymyn ja itsehillinnän takana voi kihistä kiukku. Mitäpä ei kärsisi presidenttiyden saadakseen?
VastaaPoistaIines, en tunne henkilökohtaisesti ketään pariskuntaa, jolla olisi noin isoja ikäeroja. Aira Samulin oli Ekkunsa kanssa kauan onnellinen, vaikka ikäero olikin suuri ja monien mielestä väärinpäin.
Eihän Niinistö oikeastaan ole mikään pankkimies, vaan asianajaja ja hovioikeuden viskaali. Pankkimies hänestä tuli vasta valtionvarainministeriyden jälkeen, ikämiehenä.
VastaaPoistaSisäpiirin tietona kuulin, että esimerkiksi se virka, johon tämä Turun sukkela poika Itälä on nyt menossa, olisi vaativampi ja arvostetunpi pesti kuin se Niinistön.
Molemmat ehdokkaat ovat siinä mielessä hyviä, että he ovat kaikessa pikkuisen keskitason yläpuolella - nokkelia, rentoja, raittiita, rehtejä, itsepäisiä, viriilejä.
Ihan niin kuin Tartsakin.
Joku kelkasta pudonnnut ehdokas joskus väitti: "Mihinkään en suoranaisesti ole pyrkinyt!"
VastaaPoistaPresidentiksi ei ainakaan pääse kuin aivan saatanallisella pyrkimisellä.
Aika hauskasti nuo Niinistön arvosanat todistavat yleistä lakimiesten osaamista. Taloustiede sitä vastoin taidetaan lukea ns. henkimaailman asioiksi.
Voi...kele! - sanoisin, jos minua harmittaisi, mutta ei harmita, hymy suupielissäni kareilee...
Kumpikin ehdokkaista on ihan neutraalin näköinen, mikä on ihan positiivinen juttu presidentinhommia ajatellen.
VastaaPoistaOlisi tosin kiva nähdä Niinistö joskus ilman asianajajamaisen huolestunutta ilmettä, mutta se taitaa olla niin kiinni kasvanut, että sitä ei voi poistaa.
Luin jostakin iltapäivälehdestä, että jonkin päivän vaalitentissä ehdokkaiden välille oli tullut mainoskatkon aikana pientä eripuraa, mutta sitä ei ollut näytetty telkkarissa.
Olisi se ollut mukava lisä ohjelmaan!
Siis kumpikin ehdokas hikeentyneessä tilassa ilman kokoaikaista kohteliaisuusnaamioita.
Olen yhden harrastuksen myötä tutustunut - ja jopa ystävystynyt - yli viisikymppisiin naisten kanssa.
VastaaPoistaYksi meni naimisiin kaksikymmentä vuotta itseään nuoremman miehen (ja vielä ulkomaalaisen!) kanssa varmaan jo viisi vuotta sitten ja he näyttävät olevan kovin onnellisia.
Yksi toinen taas on erottuaan harrastanut itseään reilusti nuorempia miehiä ihan useamman seurustelusuhteen verran.
Kuulemma nuorissa miehissä on sellaista elämäniloa ja rentoutta, jota vanhemmissa harvoin tapaa. Ja onhan niitä muitakin avuja vielä...
Hän on kertonut, että nuori kumppani herättää joissakin ihmisissä kielteisiä tunteita. Kateutta?
Hän sanoi tokaisseensa jollekin ihmettelijälle, että nuoremman miehen ottaa se, joka saa! ;)
--"Haavisto voittaa, hänellä on kaunis ja valkea hammasrivi. Muutoinkin hän on komea."
VastaaPoistaMiehet kirjoittavat jo, että naisille ei olisi pitänyt antaa äänioikeutta, kun valinna kriteerit ovat tuota tasoa"
Anonyymi,
VastaaPoistaEn minä noin sanonut, että "Haavisto voittaa, hänellä on kaunis ja valkea hammasrivi. Muutoinkin hän on komea."
Minähän sanoin, että "Presidenttiehdokkkaiden hampaita ei olekaan vielä tarkistettu. Tässä toimenpiteessä Haavisto voittaa, hänellä on kaunis ja valkea hammasrivi. Muutoinkin hän on komea."
Haavisto voittaa siis hampaidentarkistuksessa. Ja koko repliikin normikansalainen tajuaa sarkasmiksi.
anonyymi, eivät ne kriteerit yleisesti meillä miehillä sen parempia ole:"musta tuntuu, et ihanku niinistö (tai haavisto) olis sillee niinku ihan ehdottomasti parempi, ja mikä vielä erityisesti ratkasee, ni hyvempi."
VastaaPoistaTällä kommentilla en ota kantaa mihinkään, enkä arvostele mitään...
VastaaPoista...mutta olen huomannut, että silloin kun vanhempi tavisrouva ottaa huomattavasti nuoremman miehen, kyseessä on aina nimenomaan ulkomaalainen.
Noista "titteleistä" muistuu mieleen Airiston ravintola. Minulla kun oli mökki tuolla niemellä niin kävin joskus k.o. ravintolassa "sumpilla". Tämä on vuosien takaa, markka-aikaa; nykyisin ravitsemusliikkeen omistavat toiset henkilöt ja systeemi on toinen. Silloin se oli, sesongin ulkopuolella, varsin suuripiirteistä. Ovet olivat auki mutta henkilökuntaa harvoin näki, usein sai huhuilla sitä paikalle, kauan. Muistan kun yhtenäkin lokakuun aamuna, aikani huhuiltua, siihen sitten tupsahti yksi tyttö. Kysyin "onko tämä paikka auki?" Hän sanoi ettei hän ole ihan varma mutta "mitä sä haluaisit?". Sanoin että yksi olut olisi poikaa. Hintaa hän ei osannut sanoa, ehdotin että "vitonen?" Se sopi hänelle. Mutta kun tarjosin kymppiä niin hänellä ei ollut antaa siitä takaisin. Sitten hän keksi: "minäpä tuon sinulle toisen oluen!" Se sopi minulle. Niitä nautiskellessani kysäisin häneltä "eikös täällä ole ketään muita kuin sinä?". Olihan toki, oli: hän luetteli neljä äijän nimeä. Kysyin että "missä he sitten ovat?" Se oikein puuskahti: "Kalalla. Ne nimittelee toisiaan vaan johtajiks, yks on pääjohtaja ja toinen kiinteistöjohtaja ja kolmas markkinointijohtaja ja neljäs... en mä muista mikä johtaja se on. Mutta ei ne muuta tee kun menee aina kalalle."
VastaaPoistaEi ihme että se firma menikin alta aikayksikön konkurssiin.
Minä en sillä lailla saattaisi olla ikärasisti, edellinen ns. viiden vuoden avovaimoni oli itseäni 17 vuotta nuorempi (pyröritti niin että sukat pyöri jaloissa), vaikka edellinen suuri suhteeni, ns. elämäni nainen oli taas neljä vuotta itseäni vanhempi. Yleisesti itseäni vanhempia olen valinnut, mistä hel...in perversioista sekin kertoo"
VastaaPoistaTätä ei saa kuunnella, minusta tuntuu vakavasti, että M.A. pilailee kaikkien meidän sukupuolisten kanssa, ja sillä on vielä hauskaa ja kliffaa!
Tässä, ainakin minun mielestäni, pilkataan enemmän miehiä (heidän käsityksiään), kuin naisia.
VastaaPoistaVoi sen tietysti ymmärtää toisinkin, eli väärin.
http://www.youtube.com/watch?v=R4L604enODM&feature=related
Pyrötti tms. = tietysti pyöritti.
VastaaPoistaDelilah,
VastaaPoistaHaaviston perusilme on ystävällinen ja luoksetuleva, hymy tulee silmistä. Minusta erikseen ovat alati hymyilevät ihmiset, jotka selvästi teeskentelevät ja joiden hymy on pingotettu, se ei tule sisältä. Minäkin pidän pääsääntöisesti enemmän vakavasta perusilmeestä kuin hymyillen puhumisesta.
Kuunkuiske, onhan noita lyhyempiä suhteita, joissa nainen voi olla vanhempi. Puhun nyt kuitenkin avioliitoista tai jollakin tapaa laillistetuista suhteista tai avoliitoista. Kuitenkin vanha nainen ja nuori mies on edelleen kuriositeetti, eikä ainakaan samanlainen klisee kuin nuori tyttö ja vanha mies.
...äitini osti suuren susikoiran, isäni perusti lammastarhan...
VastaaPoistaPst. Tapsa
VastaaPoistaHaaviston pankkimiehyydellä tarkoitin tietysti hänen politiikkansa yleistä linjaa. Varsinkin verrattuna Haavistoon hän tuijottaa numeroita kun taas Haavisto tarkkailee ihmistä.
Tapsa, mainittakoon sen verran, että tämä ulkomaalainen on asunut Suomessa pitkään ja hänellä on hyvä ammatti, joten hän ei ole hakenut itselleen elättäjää.
VastaaPoistaToinen nainen taas - se, kenellä on ollut useampi nuori poikaystävä - on pitäytynyt suomalaisissa.
Tai mistäs minä sen tiedän; hän on reissannut yksikseen aika paljon ;)
Minusta erityisen hienoa oli Mikiksen linkissä sen lopuussa sanottu: Tässä ei nyt ole kyse tavallisista taviksista, vaan Pekasta ja Saulista!
VastaaPoistaSaatoin tietysti kuulla valikoivasti väärin, mistä sen tietää - Pekka ja Sauli joka tapauksessa! (tämän kirjoitin, kun ensin meinasin: Pekka ja sauli, mulkkuja molemmat!)
Jaa, ette näemmä pysyneet sukupuoliseksin kehityksen matkassa, hyvin se sitten riittää, että homoja tuuppaatte hieman takapuolesta, kohti parempaa menestystä!
VastaaPoistaTämä nainen, jolla on ollut nuoria poikaystäviä, oli aiemmin pitkään naimisissa ja hän on kolmen aikuisen lapsen äiti.
VastaaPoistaHän sanoi kerran, että hänellä ei ole mitään aikomusta vakiintua - ei ainakaan lähivuosina. Kuulemma hän on tarpeekseen huushollannut ja huolehtinut muista.
Saattaa olla, että on enemmänkin "toisella kierroksella" (tai vaikka kolmannella) olevia naisia, jotka eivät enää halua samaa mitä nuorena - vakiintumista ja tasaista perhe-elämää.
Olisiko siinä syy siihen, että vakiintuneita "vanha nainen / nuori mies" -pareja ei ole siinä määrin kuin niitä, joissa mies on vanhempi?
Kuunkuiske,
VastaaPoistamutta kyllä ne nuoret poikaystävät jossain vaiheessa saattavat haluta vakiintunutta perhe-elämää ja kenties lapsiakin.
Se lienee nykypäivänä niin toisin, niin toisin, - nuoret siipitatuointi perseen yläpuolella olevat hempskuukkelit määräävät koko yhteiskunnan parhaimmista bileistä. Ja niissä bileissä soi ihan karmiva musiikki, ei sellaista ihminen kestä.
VastaaPoistaNuoruudestani 70-luvulta minä muuten muistan kaksikin tapausta, joissa eronnut rouva oli yli kolkeet, poikaystävänsä ja avopuolisonsa about 16, -tai about hieman alle.
Iines, niin varmaan haluavatkin! Nuoren miehen kelkkaan lähtenyt nainen tajuaa sen - ellei ole ihan tajuton - ja antaa tilaa seuraajalleen sitten kun aika on.
VastaaPoistaNuoren miehen kanssa avioitunut nainen sanoi ottaneensa riskin, koska eihän sitä koskaan tiedä miten mieli muuttuu. Ennen avioitumista mies oli siis sanonut, että naisen aiemmat lapset (jotka eivät asuneet enää kotona) riittävät hänellekin lapsiksi.
Elämässä voi koska tahansa tapahtua mitä tahansa, joten jos haluaa ihan varman päälle elää, niin kannattaako elää ollenkaan?
Sen kun menee valmiiksi arkkuun makaamaan! ;)
Onhan näitä opettajatar-oppilas suhteitakin - ainakin ollut. Koska itse muistan yhden: musiikinopettajattaremme valitsi yläasteelta "tumman ja tulisen" poikakaverin, ja jätti minut, "pienen ja hikisen" ala-astelaisen lehdelle soittelemaan.
VastaaPoistaAi että otti mua pollaan!
Minä vanhempana herramiehenä(!) taidan mennä lepäämään, sieltä teille unisiivin toivottain; "haistakaa ny jo paska, presidenttimme on Jaska! - muistuttaa ainakin kovasti!
VastaaPoistaTuli mieleen tapaus Merete Mazzarella.
VastaaPoistaHän puhui Voimalassa - näkyy Areenalla - ristiriitaisista tunteistaan rakastuttuaan.
Hän siis rakastui "vanhoilla päivillään" niin kuin ei koskaan ennen ja jätti aviomiehensä, jonka kanssa hän oli ollut naimisissa ehkä kymmenen vuotta. (Tosin hän pitää edelleen yhteyttä entiseen aviomieheensä.)
Mielenkiintoista tapauksessa on se, että jätetty aviomies on huomattavan vanha, tyyliin yli 80.
Herää muutama kysymys: pitääkö entinen mies saattaa haudan lepoon ennen kuin voi ottaa uuden, vaikka avioliitto ei ole onnellinen?
Onko ihmisellä oikeus vaihtaa kumppania, jos hän kokee ensimmäisen kerran elämässään tulleensa todella ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenään?
Onko joku sellaisessa asemassa, että hän voi tuomaroida toisten ihmisten ratkaisuja?
Vakavasti puhuen en kyllä ymmärrä ihmisten ihmettelyä toisten iästä? 1/2vakavasti sanottuna oudompaa minusta olisi se että toinen osapuoli (kumpi tahansa) olisi 240 kg/220 cm ja toinen (se jäljelle jäänyt) 40 kg/140 cm. Tätä pari voisi sanoa "epäsuhtaiseksi". (Tosin tilastollisestihan he olisivat keskimäärin 140 kg painavia ja 180 cm pitkiä. Eli heidän indeksinsä olisi vähän +npuolla.)
VastaaPoistaKuunkuiske,
VastaaPoistaminusta onnetonta liitoa ei kannata jatkaa. Se tuhoaa molempia osapuolia ja ennen kaikkea lapsia, jos he ovat vielä pieniä tai kovin nuoria. Lasten takia onnettomasta liitosta kannattaakin lähteä, mutta tietysti ennen kaikkea itsensä. Usein kuulee ihmeellisen väitteen: lasten takia ei erota. Niin kuin ne pienet viisaat sielut eivät mitään huomaisi. Teeskentelyyn kasvattaminen on mielestäni vastuutonta.
Mazzarellan tapausta en tunne, mutta hänen liittonsa oli nähtävästi solmittu jo vanhoilla päivillä. Minusta tässä hyvin vanhan miehen jättämisessä jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, mistä onnensa noutaa. Jokainen tekee tavallaan. Jollakin tapaa voisi olettaa, että Mazzarellan puoliso ymmärtäisi Mazzarella teon. Liitossa on varmaan ymmärretty puolin ja toisin ja sen ilmapiiri on ollut väljä.
mikis, minusta on kiva kummastella kaikkea. Miksi suurta ikäeroa ei saisi pohdiskella?
VastaaPoistaEi ikäeron mitään tarvitse merkitä, tai olla merkitsemättä.
Minua mietityttää, että jos suuri ikäero kerran on yhdentekevä, miksi se ei kuitenkaan ole tavallisempi.
Varmaan ihmiset liikkuvat paljolti omanikäisissään porukoissa ja siksi pariutuvat suunnilleen samanikäisten kanssa?
VastaaPoistaSiis ainakin nuorena.
Aikuisena juttu on toinen; iällä ei ole merkitystä siinä vaiheessa kun molemmat ovat tarpeeksi kypsiä.
Tietenkin joku saattaa ottaa nuoren kumppanin kypsymättömyyttäänkin äidin tai isän korvikkeeksi.
Biologisessa mielessä parisuhteilla ei ole muuta funktiota kuin lajin säilyminen, eli lisääntyminen. Se onnistuu paremmin kun kumpikin osapuoli on optimaalisesti hedelmällisessä iässä. Sitten, kun mukulat on tehty, voidaan erota ja alkaa katsoa toista kumppania... Näinhän nykyisin usein tapahtuukin.
VastaaPoistaTs. biologiselta näkökannalta kovin eri-ikäiset parit eivät ole kovin toivottuja. (Ikä heikentää myös miesten siittiöiden laatua ja määrää.)
Biologia antaa ihan hyvän selityksen sillekin, miksi nimenomaan mies on epäsuhteissa vanhempi: alfauros houkuttaa nuorta hedelmällistä naarasta.
VastaaPoistaMehiläisillä ja muurahaisilla se on toisin päin: vanha paksu kuningatar kurmoottaa nuoria kuhnureita.
Harmi, että Riku Riemu kellahti pötkölleen. Sammuitko sä? Olisi ollut hauska hullutella. (Moi Iines, puhun sinun "pääsi yli"; minulla on sellainen käsitys että blogissas saa puhua muustakin kuin asiasta?) Minä tykkään leikkiä sanoilla, ja niitä on niin paljon, sanoja... En halua ketään loukata. Huumorintajuni on vain joskus niin synkkää etten ymmärrä itsekään itseäni, ei se ole parodiaa vaan ironiaa, lähinnä.
VastaaPoistaPs. Presidenttivaaleista sanoisin että äänestäkää hyvät ihmiset (ja myös välttävät/tyydyttävät ihmiset) häntä jota haluatte! Se on paljon reilummin tehty jos äänestäisittekin sitä toista. (Eihän kummassakaan sen enempää vikoja ole kuin ihmisissä yleensä.)
äh! " ... reilummin tehty jos äänestäisittekin ..." po. kuin jos äänestäisitte...
VastaaPoistaSanotaan, Tapsa, niinkin, että vanhempi nainen ja nuorempi mies muodostavat seksuaalisesti hyvän parin.
VastaaPoistaNainen ei jaksa ottaa paineita vartalostaan niin kuin ehkä nuorena ja haluaa nautiskella & miehellä on virtaa.
Minusta sellaiset parit jotka tykkäävät toisistaan ovat parhaimpia. Mielestäni he myös sopivat toisilleen, parhaiten. Muuta en tähän (probleemaan?) osaa sanoa.
VastaaPoistaMutta olettekos kuulleet tätä...
VastaaPoistahttp://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/ampiaiset-kantavat-kiusalliset-muurahaiset-pois-ruuan-aaresta
Nyt te tietysti kysytte minulta (jolla on muutakin tekemistä, eli kiire lähteä lähikauppaan hakemaan lisää olutta) että "mitenkä tämä nyt liittyy presidenttivaaleihin, heidän puolisoihinsa tai joidenkin muiden parisuhteessa elävien tasavaltalaisten ikäeroon..."? Hyvä kysymys! Tavallaan se ei nimittäin liity mitenkään! Mutta tavallaan ei muusta voi olla kysekään! Koska... maapallo on suljettu yhteisö, ja me kaikki, niin muurahaiset kuin ampiaiset ja ihmisetkään, emme pääse täältä pois!
Siksi.
Mutta olettekos kuulleet . . .
VastaaPoistaettä äveriäs leski on ainoa jonka käytetty tavara käy priimana.
. . . sitähän te kysyitte?
Minusta tuo on vähän klisee, että vanhempi nainen ei ota paineita vartalostaan. Kuitenkin se eläytyminen itse asiaan saattaa tosiaan olla voimakkaampaa kuin nuoremmalla naisella.
VastaaPoistaSiis tosiasiat ja maan vetovoima on hyväksyttävä, mutta kyllä paineita ja alemmuudentuntoja taatusti tulee siksikin, että miehet alkavat vaihtaa vaimojaan nuoriin naisiin tietyssä iässä. Kaikki vanhat miehet kun ovat mielestään ilmeisesti alfauroita.
En tiedä miten teidän laitanne oli mutta minä ainakin puberteetti-iässä kuvittelin olevani aivan AINUTKERTAISELLA tavalla vinoutunut. (Sitä itsekseni itkeskelinkin.) Ja kai sen takia kiinnostuin sanoista, kun ei oikein ollut muuta... mihin olisi saanut tatsia.(Väärinkäsitysten välttämiseksi: olin kollegojeni (eli koululaismulkkujen ja -pimppien) parissa hyvin suosittu: he jopa äänestivät minut Hymy-Pojaksi. Olin hymypoika, ja aktiivinyrkkeilijä; mulle ei - ei edes yläluokkalaiset - vittuilleet kuin vain kerran. (Se siitä.) Oikeasti olin yksinäinen ja eksyksissä ja luin runoja ja keräsin hyönteisiä. Ja opettajat antoivat mulle huonoja numeroita kun en käynyt niiden pitämissä kokeissa. (Ja tuntiosaamiseni oli sitä että kirjoitin päiväkirjaani.)
VastaaPoistaAika tavallista puberttia.
Niin, mitä mun tällä piti todistaa? Ei kai mitään. Tutustuin äsken Pessoa'an, hänellä on merkittävää sanomista. En uskalla siteerata häntä, se latistaisi, hän oli haamu - monta unta - jotka tarkkailivat mitä hänen ympärillään tapahtui? (En tiedä, keksin koko ajan mitä puhun. Olen Äänislinnan Onegan tehtaalla töissä, me valmistamme suksia.)
Ps. Mutta Ystävät Hyvät, jos maakotiainen (se on eräs tshekkiläinen MYYRÄ) puree teitä nilkkaan... älkää olko edes huomaavinne että teitä puri joku! Tämä "kotiainen" janoaa vain huomiotanne. Ja ellette te sitä hänelle anna, hän lähtee (närkästyneenä) maan alle takaisin.
Se on oikein.
Tapsa se vaan lukee runoja:
VastaaPoistahttp://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-014.jpg
itse olen samaa mieltä itseni kanssa:
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-05.jpg
samoin Kuunkuiske:
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-012.jpg
Delilah ihmettelee että mihkä se mun vesselini ny menikään:
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-018.jpg
ja Iines, rakas Iines, esitelmöi:
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-024.jpg
Riku osti uuden Lumian:
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-038.jpg
ja meillä Kaikilla oli niin mukavaa:
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-08.jpg
Jos puhutaan vanhenevan naisen pelosta menettää aviomiehensä nuoremmalle naiselle, niin se on eri asia kuin vanhenevan naisen tuore iloittelu nuoremman miehen kanssa.
VastaaPoistaSuoraan sanoen en ole koskaan ymmärtänyt sitä, jos nainen häpeää vartaloaan. Jos ei ole sinut oman vartalonsa kanssa (missä tahansa iässä), niin sitten on parempi olla jakamatta vuodettaan toisen ihmisen kanssa.
Minusta naiset ovat kivoja. Mitä tässä iällä on tekemistä, tai jos on, niin minkä takia? Pakkoko sitä on heti ruveta paneskelemaan, tai jos on, niin entäs sitten? Saa sitä kai toisen kanssa jutellakin - ainakin coitoksen jälkeen, saahan? (Ja napsia pikkuleipiä tassilta.)
VastaaPoistaHäpeä on tunne, joka kumpuaa syvältä, joten sitä on vaikea eliminoida. Se on ryväs, joka avautuu eri kohteissa.
VastaaPoistaTäten ihminen, joka häpeää vartaloaan - oli se millainen tahansa - häpeää mitä todennäköisimmin muutakin.
Häpeän tunteet juontavat lapsuudesta, siitä miten lapsi kohdataan kussakin tilanteessa, ja ylipäänsä siitä, miten hyväksyvä, kannustava ja turvallinen kasvuympäristö on.
En oikein usko amerikkalaisiin Nätti nakuna -tyyppisiin farmaatteihin, joissa onnea haetaan ulkoisin keinoin ja iskulausein. Näin voidaan tietenkin oppia käyttäytymään näennäisen rohkeasti ja ikään kuin vailla estoja, mutta ihmisen sisäisiä tuntoja ne eivät muuta.
Löysitpäs minusta osuvan kuvan, mikis. Kaikissa nalli napsahtaa (korkkipyssy) kohdalleen, mutta osuvin on mielestäni Tapsan, ja, no, miksei meikäläisenkin. Tapsan voisi jopa kuvitella kuvan näköiseksi.
VastaaPoistaEtsin Brechtiltä tiettyä juttua, en löytänyt. Ajauduin Kurt Weillin luo. Voi miten ihana säveltäjä hän oli! Tangonkin hän väänsi tällaiseksi:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=p1cmz-luZS0&feature=related
Arvaa, tanssinko minä Buenos Airesissa tangoa? En. Mutta aika moni muu. Joka kapakkaan, oli se kuinka pieni tahansa, tuli 1-3 ukkoa aina laulamaan. (Joka toisella niistä oli kitara, joka kolmannella ei.) Yleisö antoi niille muutaman peson, niin tambien yo, koska olin osa yleisöä. Fiilinki oli mukava.
VastaaPoistaKuulostaa aidolta tunnelmalta, johon markkina- ja matkailuvoimat eivät olleet vielä iskeneet kiinni ja muuttaneet tuotteeksi "paikallisväri" tms. Juuri tuommoisia reissuja miehet ovat tehneet ja juuri noita minä siis kadehdin. Naiset eivät vieläkään niin vain poikkea yksinään paikallisvärisiin kuppiloihin ja kapakeihin.
VastaaPoistaKeppijumppasin muuten äsken Kurt Weillin tangon tahtiin. Aloin kaivata jotakin, en oikein tiedä mitä.
PS
VastaaPoistaMieluummin naiset liikkuvat porukalla, ja kikattelevat. Sehän varmaan sopii.
Niin, joskus kun astuu ulos asunnostaan, niin kadulla tulee - yllättäen - vastaan sellaisia kaakattavia naisparvia. Ei se minua haittaa - miksi pitäisi? Jos se haittaisi minua niin minun pitäisi olla myös huolissani siitä mitä aamulla, kun puin berberini päälleni, pistin sen taskuihin?
VastaaPoistaYleensä en ajattele tällaisia asioita. Mutta Jos olisin nainen niin minäkin (voi, voi) kadehtisin miesten tekemisiä. Mutta tällä tietämyksellä - jos siis edelleen olisin nainen - käyttäisin kyllä miehiä (en kauheasti mutta vähän) hyväkseni. Vittu, mitä reppanoita ne ovat! Vonkujia.
Noista kuvista sen verran: pystyin valitsemaan vain niistä, joita on. En muista. Kuunkuiskeen olisi halunnut (kuvassa) keikistelevän tummatukkaisena velhona kuunsirpillä ... ja Delilah on (sellainen mielikuva minulla hänestä on), hellempi.
VastaaPoistaJa ai niin, Valto ja Samuel puuttuivat. Tässä he
http://www.funniez.net/images/stories/USSR-Posters-1947-1953/USSR-Posters-1947-1953-017.jpg
sahaavat puuta. Takana pari Greenpeacen jätkää mulkoilee epäluuloisena heitä.
Minä kyllä pyrin välttämään "turistimestoja"... en siksi, että oluen hinta siellä on n. 6 kertaa kalliimpaa (mitä merkitystä sillä on?), vaan siksi, että ne on niin samperin tylsiä. Kapakat jossa on maalattia, siis tampattua multaa, ovat parhaita. Niissä punkkukin maksaa niin vähän että tiskiltä tultuaan takaisin pöytään... tuntuu että oli tehnyt jotain väärin? En osaa sanoa tätä tämän paremmin. On noissa räkälöissä tietysti omat riskinsäkin. Esimerkiksi jos sulla on ehjät kengät jalassa niin se saattaa - kun käyt vessassa, eli pihalla - inspiroida jotain ihmistä lyömään sua kalikalla päähän. Koska hän haluaa ne kengät omiin kavioihinsa. Sitten kun heräät - jos nyt siis yleensä heräät - sieltä pihan perältä, niin ihmettelet, että mihin mun kenkäni on hävinneet?
VastaaPoistaTämmöistä mun ystävälleni tapahtui. Ei se siitä pointtia ottanut. Jatkoi vaan juomistaan. Kesäyö, +28, mihin kenkiä silloin tarvitaan? Hevosilla on kengät jalassa silloinkin kun ne nukkuu, ei merimies ole hevonen. (Ei edes merihevonen. Joka mun mielestä muistuttaa shakkilaudan hevosta.)
Minähän siinä kuvassa todellakin olen, ilmielävänä!
VastaaPoistaEn tosin se etualan Majakovskin näköinen tyyris tyyppi, vaan siellä vasemmalla väkijoukon takarivissä lippalakkipäinen poju, joka ojentaa tikkuviinapulloa Leninin käteen. Leninillä oli jano.
Mutta minkä tiedonmurusen Mikis heittikään keskusteluun lukevista/urheilevista-pojista - hän oli runoja kirjoittava nyrkkeilijä!
Mikis, hauskat muotokuvat piirsit meistä. Omaasi jäin miettimään. Kuka Sinä heistä mahdat olla.
VastaaPoistaDelilah,
VastaaPoistaolen se kaikkein oikeimmalla oleva lennoston sotamies. Siniset laatat mulla on kauluksessa, ei tähtiä. (Muistan, että mulla oli kamala pissahätä. Sen takia katseeni on hiukkasen haaveellinen.)
Tapsalle minä olin valinnut sellaisen kuvan jossa ihminen (maskuliini) lukee kirjaa ja koko ajan kun hän lukee sitä niin kirjaimet tippuvat hänen syliinsä... niitä oli röykkiöittäin hänen polviensa päällä. Se kuva vain ei suostunut kopioitavaksi, se oli jätettävä. (Mehän jätämme aina kaikkea jälkeemme. Jotkut tavaroita, toiset filosofiansa, yhtä kummallista kaikki?)
VastaaPoistaMikis, kun ne reppanat miehet eivät oikein ole käytettävissä, vaan ne tekeytyvät machoiksi ja juoksevat isojen rintojen ja bimbojen perässä. Eivät bimbot niistä välitä. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa niin kauan kuin miehet eivät katso peiliin ja hae tasoistaan vastaparia!
VastaaPoistaVoi helvata, enkö edes bimboa saa yrittää? - Leikkaisin paperista lompakon täyteen setelin muotoisia paperin paloja, päällimmäiseksi laittaisin kakskymppisen, jos sellainen sattuisi olemaan, tai vitosen normaalitilanteessa.
VastaaPoistaSanoisin sille vielä, että nuorempana pelasin jääkiekkoa Ameriikan takana.
Minulla on aina ollut tasokkaampia naisia mitä olisin ansainnut. Se on kans kummallista? Koulussakin olin jääkiekossa vain maalivahtina. En viitsinyt luistella edes takaisin.
VastaaPoistaPs. Myöhemminkään en opetellut tanssimaan. Ajattelin, että mitä sitä hyvän tavaran ympärillä turhaan pyöriin. (Enkä sitten pörrännytkään.)
Minä vielä yhden kipaleen, aina hienostelemattoman Tom Waitsin esityksen, joka suomenkielellä oli muistaakseni "kuppaa mulle kuutonen!"
VastaaPoistaPysähdyttävä laulu.
VastaaPoistaVaikka kyllä minä sen tiedän, sen verran minussa on aatteellista marxilaisuutta, että maailma on tehty vain menestyjille. Se on hyvin murheellista.
Ei minua silti hävetä se, että mulla ei menee huonosti. Epäoikeudenmukaista? On. Sitäkin.
Ei sellaista hävetä tarvitse.
VastaaPoistaVasta siinä vaiheessa tarvitsee, jos ostaa miljoona euroa maksavan auton tai John Lennonin vanhan paskapytyn tähtitieteelliseen hintaan.
Vai niin. Eilen käyttäydyin siis ihan oikein kun pelasin RAY:n peliä? Annappas kun kerron... siinä vieressä pelas nimittäin yks toinen ukko, ja juuri sitä peliä mitä minä olisin halunnut pelata. No, onneksi se koko ajan vain hävisi. Ja minä voitin, sillä pelillä jota en olisi halunnut pelata, koko ajan kans. Tuli päävoittokin ja mä sanoin "ohoh, kylläpäs tuli paljon!". Vähän ajan kuluttua tuli lisää. (Ja se mun vieruskaverini kihisi raivosta!) Lopetin. Ja Kone ilmoitti (olin pelannut pankkikortilla) että voitot talletetaan tililleni... Ok. Sanoin, aika kovaäänisesti, että "pane vaan rahat mun tilille. kyllä sinne vielä vähän mahtuu. vaikka on siellä kyllä aika paljon jo"... (Voi hitsi kun se vieruskaverini meinasi räjähtää!)
VastaaPoistaSinun olisi kauhistuneena ja suu auki pitänyt puuskahtaa: "Mahtuukohan sinne enää, kun on jo valmiiksi turvoksissa kuin kassakaappini!"
VastaaPoistaSitten olisit vielä asettunut jonkun oikein epätoivoisen tuntuisen eläkeläispelaajan taakse: "Saaks´pirut?"
Riku - meillä niitä sanottiin muistaakseni "kihoiksi" - vai muistankohan väärin? Anna kiho!?
VastaaPoista"Kiho" on ainakin meillä päin oikea termi. Sitä kärkkyville mulla on vakiovastaus: "joo, tuu vaan kimppaan. mää on tällä hetkellä 72 euroo häviöllä... siis anna mulle 36 euroa." Ei ne yleensä anna. Mutta lähtevät pois hengittämästä mun niskaani.
VastaaPoista"Pirut" oli meillä se sana, kun 50-pennin pajatson ääressä norkoilimme. Joku ihmisystävällinen joskus harvoi sen viiskytpennisen antoikin.
VastaaPoistaPikkuserkkuni oli huima kaveri, uskalsi kadulla ihmisiltäkin kerjätä, kun vanhan sukulaistätinsä luokse ei enää kehdannut mennä- tai ainakin, koska koki sen tyhjäksi arvaksi.
Mutta oli meillä aina hyvä ja jalo tarkoitus: saada se keskustan 3,50 tai 4,50 - mitä se nyt silloin oli - ja siten rikastua ja luoda itsellemme vaurautta ja hyvää oloa!
Tässä teille vähän nostalgiaa, arvakkaa vaan,pelaanko sitä ainakin silloin tällöin.
VastaaPoistaMinä tykkään tavallisista ihmisistä. Ja etenkin naisista. Minä tykkään sellaisista (jos nyt toivomuksia saa esittää) sellaisista jotka eivät ole kamalan pitkiä. Ja jotka tykkäävät luonnosta, ottavat valokuvia, ja jotka ilmaisevat itseään kirjallisesti. Ja joilla ei ole tekotissejä. Mutta heillä (jos saa esittää vielä toisen toivomuksen) saisi olla harmaita raitoja hiuksissa.
VastaaPoistaKukapa tämmöisestä ei tykkäisi?
Et saa puhua Iineksestä tuolla tavalla, mitäs jos se tulee tänne ja lukee kirjotuksesi??
VastaaPoistaEnhän minä Iineksestä puhunut! (Ja vaikka olisin puhunutkin niin tuskin se näille sivuille eksyy?)
VastaaPoistaTuohon naishakuuni liittäisin vielä sen (kainon pyynnön) että "persettä saa olla kohtuullisen paljon". Kohtuulla tarkoitan taas sitä että takaapäinkin näkee että tuossa kävelee nainen. (Eikä mikään riu'un ohut kukkakaalikeppi-ukko.)
Missäkähän te pojat käytte pelaamassa, kun meillä marketissa pelaavat eniten eläkeläisnaiset, tällaiset kuin minä, paitsi etten pelaa. Minusta tieto siitä, että pelissä - puhun siis hedelmäpelistä - ei voi mitenkään vaikuttaa sen kulkuun, on tylsä. Painaa vaan nappulasta ja katsoo. Mitä jännitystä siinä on? Voittonakin on vain kolikoita.
VastaaPoistaTuo mikiksen naiskuvaushan oli vallan viehättävältä kuulostava lyhyt ja persjalkainen nainen. Tunnustan! Loistavaa, jatkakaa vaan toistekin tuommoista analyysia! Näitähän lukee ilokseen.
VastaaPoistaKuvaus on sopii suosikkeihini, latvialaisiin naisiin. Istuin kerran Riiassa katukahvilassa ja seurasin penana ohikulkevia riiattaria tuntitolkulla.
VastaaPoista"penana"..? Onkos tämä joku (minulle tuntematon) uusi eufemismi sille että mulla "seisoo"? Siis, kysyn vain.
VastaaPoistaIines, ethän nyt ainakaan loukkaanu. (Tiedän, että et. Kuhan pelleilen.) Tykkään sinusta, en osaa sanoa sitä tämän kummemmin, sanotaan sitten vaikka niin kuin Lauri Viita sanoi Ailalle (kun se oli pelastanut sen jostain pälkähästä) että "sää oot niin hyvä ihminen, että sitten kun sää tuut niin vanhaks ettei kukaan haluu panna sua niin mää ainakin panen sua..."
VastaaPoistaHellyydenosoituksia. (Heitähän riittää.)
Penana-termi on aika uusi, päivän vanha, ja viittaa siihen kun Arajärven Pena rinssessan kaula-aukkoa tuijotteli. Minä katseesi viipyili kyllä etupäässä takapäässä.
VastaaPoistaOhoh... puhuttelinpa itseäni saarikoski-aropuromaisen lyyrisesti... tarkoitin että minun katseeni, kuten ymmärsittekin, viipyili liikkeen tahdissa avaruuden kaartuessa ohitseni jumalaisissa muodoissaan.
VastaaPoistaJa toisin kuin luulette, olen vesiselvä.
Iinekselle sanoisin vielä sen, että miestä on helppo ohjailla. Ei tarvitse kuin ottaa häntä kullista kiinni ja sanoa "no niin, lähetäänpäs nyt tänne päin".
VastaaPoistaKyllä mies perässä tallustelee. (Kuin nöyrä koira.)
Minä taas olen epäselvä. Pystyn silti - se on moneen kertaan testattu - kirjoittamaan virheetöntä tekstiä, siis painovirheetöntä. Yhden ainoan kerran, se oli kirjoituskoneiden aikaa, löysin aamulla (olin illalla juopotellut) pöydältäni a-4sen jossa oli aivan kummallista hierogkyfiaa. En kerta kaikkiaan saanut selvää mitä olin kirjoittanut... sanat loppuivat jotenkin kesken, tai ne oli kirjoitettu takaperin, välillä oli "ägdh" tai "eidimi", tai muuta. Asia kiinnosti minua sen verran, ihan teknisistä syistä, että aloin laskea kuinka paljon olin eilen juonut? eli promillemääräni? Ja... ei tämä mikään ylpeilyn aihe oli, kyllä se meni yli neljän.
VastaaPoistaEi ihme kirjaimet tarttuilivat toisiinsa ja muodostivat outoja sanoja, tai lähinnä lyhennyksiä..? (Erittäin kummallista toimintaa.)
Pajatsoon työnsin Urjalan Huhdin linja-autoasemalla 50 penniä vuonna 1973. Kauhea hurmio, kun sillä sattui 1,50 mk tulemaan.
VastaaPoistaKauhea häpeä joku vuosi myöhemmin, kun mutsi yllätti Hyväkylän Sokoksen pajatson ääreltä: "Tännekkö sä rahas laitat!" - Varmaan kavereilla oli hauskaa!
Myöhemminkin minulla oli jonkun asteinen pelihimo, pokerikoneeseen kolikot työnsin, kun kaupassa kävin.
Loppui veitsellä leikaten, kun kuulin että rahat menevät mattivanhasille ja anttikaikkosille. Tiedän kyllä, että siinä menee lapsia pesuveden mukana, mutta silti: en pelaa, en ole pelannut.
Joskus oikein ikävystyneenä olen ravintolassa työntänyt koneeseen muutaman kolikon, kauan siitäkin on, kun ravintoloissa käymiseni osuu, huomaan ma, lähinnä kesäkauteen.
Siis minua vaivaa nyt tämä, että kysytään loukkaannunko. Millaiseksi papinrouvaksi te minua oikein luulette? Minähän pidän riettaista ehdotuksista omalla kohdallani, minusta ne ovat rehellistä asiaa. Jos jostain loukkaannun, niin tahallisista ilkeilyistä, jotka ovat lisäksi sillä tavalla valheellisia, että en voisi ikinä maailmassa olla sellainen. Esimerkiksi moralisti. Moraalinen kyllä, mutta sehän onkin ihan eri asia, mitä tyhmempi ei tajua.
VastaaPoistaTyhmemmällä viittasin tämän keskustelun ulkopuolelle, mikis ei ole tyhmä, eikä Tapsa ole tyhmä, eikä Riku ole tyhmä, vaan ehkä joku jo poistunut nuorempi herra ja joku muinoinen nainen, haahka.
VastaaPoistaSanoin ...
VastaaPoista(Tiedän, että et. Kuhan pelleilen.)
Kyllä minä sinut olen oppinut tuntemaan, rakas murkkukarhuni. Mutta oli kiva että vastasit pippurisesti! (Netti on täynnä oikeita ilkeilijöitä.)
Nyt täytyy lähteä tallustelee äänestämään. Kelleköhän sen äänen antaisi - ja olisi sen jälkeen hiljaa? Harmi ettei Ahti Karjalainen ole tälläkään kertaa mukana? Olen käynyt uimassa hänen kotinsa rannassa, Hirvensalmella. Oli kamalan kuuma kesä, eikä mulla simmareita ollut, pulahdin hyljeasuisena siihen järveen. Se on kai Puulaata?
VastaaPoistaKun nykyehdokkaiden koulumenestystä on arvosteltu, niin Ahti oli siinä suhteessa moitteeton: pelkkiä kymppejä.
VastaaPoistaEikä Ahti suinkaan ollut mikään tyhmä mies, hikipinko tolvana, vaan ujo maalaispoika, joka kätki herkkyytensä viinaan. Kukapa häntä siitä voisi syyttää?
Ahti oli, olet aivan oikeassa Tapsa, tosi fiksu ihminen. Ja pohjattoman ujo. (Aina pilkattiin hänen englanninkieltäänkin... paskat, hänhän suomensi Keynesin taloustieteellisiä tekstejä. Ei niihin pysty alle 10n englannilla. Ja sen lisäksi pitää olla terävä.)
VastaaPoistaVaan viina hänetkin vain vei.
Ja jos nyt joku luulee että arvostan Ahti Karjalaista poliitikkona niin hän käsittää minut (taas) aivan väärin. Poliitikkona A.Karjalainen edusti pahinta "pysähtyneisyyden aikaa" Suomessa. Oli Suomen onni ettei hänestä presidenttiä tullut. Siinä virassa hän olisi ollut täydellinen nolla.
VastaaPoista(Ja kyllä minä tiedän ettei hänestä nytkään pressaa tule. Koska ei kuolleita saa äänestää.)
Kaikkea hyvää Hänelle silti.
Vihannes Jorolainen tiettävästi lupasi, että viinaa voi juoda, jos venäläiset Karjalan antavat takaisin.
VastaaPoistaLuulen, että Ahti Itäkarjalainen on puolestaan rempseään tapaansa todennut: "Viekää loputkin, kunhan vain annatte sitä vodkaa!"
Murkkukarhu - tämä on huvittava ilmaus meikäläisestä. Niin kohdillaan. Yksi laulajapoika sanoi minusta joskus, että "äreämurea".
VastaaPoistaMinäkin kävin äänestämässä. Kuuntelin sitä ennen tämän:
http://www.youtube.com/watch?v=TEwwaRvxYP8&feature=related