Mikään luettu ei ole kiihdyttänyt minua päiväkausiin. Tämä blogiteksti sai vereni virtaamaan kuohkeammin.
"Aikamme proosa keskittyy lukuelämysten tuottamiseen. Se muuttaa todellisuuden vaarattomaksi tusinaestetiikaksi. Se nihiloi kielen, tekee siitä pelkän tarinankertomisvälineen."Antiaikalainen siinä arvioi Juha Seppälän Mr. Smithiä, uutuusromaania. Hän jatkaa.
"Juha Seppälän uutuusteos Mr. Smith ei ole onneksi kotoisin samalta liukuhihnalta kuin proosakirjallisuutemme valtavirta. Mr. Smith on tärkeä teos, eikä takuulla nouse Mitä Suomi lukee -listan kärkeen tai voita kirjabloggareiden Finlandia-äänestystä.
Mr. Smith ei ole jännittävä eikä siinä ole ”toimivia” henkilöhahmoja. Se ei käyttäydy niin kuin nykyromaanin odotetaan käyttäytyvän, koska Seppälä muistaa, että romaani on sika, joka syö mitä tahansa.
Ja ennen kaikkea: romaani voi myös käyttäytyä sikamaisesti, evätä lukijalta harmittoman pikkuporvarillisen lukuelämyksen."Minusta Antiaikalaisessa sorrutaan nyt puusilmäiseen ylimielisyyteen eikä välttämättä haluta ymmärtää, mistä kirjallisuudessa ja ylipäänsä sanateoksissa on kyse. Jää kummastelemaan, mistä tulee ajatus, että kirjan kielen tulee olla, kieli voi olla, saa olla, on - miten haluatte - sika joka syö lukijansa. Ja mistä alkaen elämys on ollut pikkuporvarillista? Ja vielä, millaista on harmiton elämys? Ja vieläkin, lieneekö ilmaisun heittäjällä todellista tietoa kirjojen lukijakunnan sosiaalipoliittisista jakaumista?
Ei ole kirjan kirjaa ilman lukijaa. Jos kukaan - tai nykymaailmassa: tarpeeksi moni - ei ota kirjasta koppia, se on ajan virrassa ajelehtiva irtokappale, kokoelma ortografisia merkkejä, joilla ei ole syntaksia. Kirjan tarkoitus ei voi olla sama kuin kuvan, jota katsotaan muotojen ja värien muodostelmana. Kirjan ja kuvan käytön funktiot voivat koskettaa toisiaan, mutta ne eivät ole samat.
Mitä merkitystä on kielellä tai tekstillä, joka on itseriittoisen ylensyönyt ja kääntyy pois lukijasta, röhnöttämään kyljellään ja piereskelemään tuulen alle? Maailma on näyttänyt ihmispololle jo niin monta kertaa persettä, ihminen on niin hätkäytetty, ettei hän välttämättä kaipaa sähköiskuja ja kuvan repimistä palasiksi. Kun oma mieli on säpäleinä, kaipaa ennemmin palapelin uudelleenkoostamista, puuttuvien palasten paikalleen asettamista.
(Piirros Gustave Dore)
Kirjailijat ovat minusta mukavia. Jos joskus sellaisen näkisin, taputtaisin myötätuntoisesti olalle ja kysyisin: "Ootkos viime aikoina kirjoitellut paljon kirjoja?"
VastaaPoistaTaistolaisuus se oli ja meni, mutta tuo "pikkuporvarillinen" tuntuu jatkavan elämäänsä.
"Minä ajattelen ja teen syvällisiä, ah niin tärkeitä, koko ihmisyyden tulevaisuutta pohdin - toisin kuin te muut, joilla mielessä on vain marmelaati ja höttöhattara!"
Mitä merkitystä on kielellä tai tekstillä, joka on itseriittoisen ylensyönyt ja kääntyy pois lukijasta, röhnöttämään kyljellään ja piereskelemään tuulen alle?
Ei kovin suurta merkitystä, itse asiassa pientäkin pienempi. Mutta minä tykkään lukea sellaisia.
Antiaikalainen viittaa tähän Saarikosken (tai jonkun aiemman neron) toteamukseen, että romaani on sika, kaikkiruokainen, ja syö sisäänsä materiaalikseen mitä tahansa. Sanonnan tarkoitus selviää esim. juuri tapetilla olevasta tapauksesta, jossa kirjailijaa syytetään lähipiirinsä lapsen leukemian "varastamista" omaan romaaniinsa.
VastaaPoistaEn (vielä) lukenut Antiaikalaisen pakinaa, enkä Seppälän romaaniakaan, mutta on tuossa syyttelyssä perääkin, vaikka se onkin hieman ylimielisesti esitetty. Lähinnä kai tässä liikutaan akselilla viihderomaani/romaani ja arvostellaan sitä, että maailmassa on liikaa tv-sarjamaisia juonellisia kirjoja, kun pitäisi olla järisyttäviä ja maailmaa selittäviä taideteoksia.
Onhan sellaisia ollut, enkä usko niitä, jotka väittävät ettei sellaisia enää voi kirjoittaa. Kyllä perkele voi.
Taiteen tehtävä ei ole miellyttää, vaan ehkä mieluummin vain välittää erilaisia elämyksiä. Minusta on outoa, että taiteen käyttäjäkuntaa arvioidaan porvarilliseksi tai pikkuporvarilliseksi, jos se ei pidä vaikkapa kaikesta kokeellisesta runoudesta tai talojen seiniin piirretyistä pillunkuvista.
VastaaPoistaSitäkin olen vierastanut aina, että taiteen tuotos saa pisteitä pelkästään sillä, että se "hätkäyttää ja saa katsojan tai lukijan ajattelemaan". Minusta nimenomaan tämä on poroporvarillisen luutunut asenne ja kertoo sen, että sanoja aliarvioi lukijaa.
Kyllä minusta pierun tulee olla täyteläinen ja muhkea, ei turhan nuori ja kireä. Näin aromit vapautuvat elämyksessä parhaiten.
Eikös tämä ollutkaan Matti Pulkkista, Tapsa, tämä "romaani on sika, joka syö--"?
VastaaPoistaTuo Ala-Harjan tapaus saa minut miettimään, että enpä taida kirjaa lukeakaan. Turhaa kohua kirjan markkinoimiseksi.
Siis kuitenkin: tottakai kirjailija voi käyttää lähipiiriään teoksissaan. Rakkaat ihmisethän häntä ovat eniten liikuttaneet. Kirjailijalla on siihen täysi vapaus.
Minäkin olen täällä blogissa kirjoittanut kaunistelematta sisareni juomisesta ja saanut haukut päälleni. Mitä haukkuja tietää meidän suhteestamme?
Tuskinpa Ala-Harjan sisko on tarkoittanut markkinoida kirjaa ottaessaan asian puheeksi. Sen verran loukkaantuneelta hän vaikutti.
PoistaTämä on mahdollista, Kuunkuiske. Tulee kuitenkin näinä aikoina väkisin mieleen, sillä niin turhalta kohu vaikuttaa. Enkeli-Elisakin tulee mieleen, se miten suru myy.
PoistaAla-Harjan teoshan ei ole millään tavoin kertomus siskon pojasta, se ei ole faktaa, niin kuin jotkut selvästi luulevat. Se on käsitykseni mukaan yhtä lailla kuvaus avioerosta.
Lukaisin A.Aikalaisen arvostelun ja silmäilin keskusteluakin, ihan mielenkiintoista ja tuttuja tyyppejäkin. Sielläkin viitattiin tähän kirjailijaan - Riikka Ala-Harjaan - johon itsekin viittasin, mutta ei ihan sanottu miksi. Luulen kuitenkin, että siksipä juuri.
VastaaPoistaPidin AA:n toteamuksesta, ettei hän hae kirjoista hupia, vaan lohtua. Totesin myös, että oma käsitykseni Seppälästä perustuu varhaistuotantoon (ja siksi en ole myöhempiä lukenutkaan), mutta ehkäpä luen nyt tämän uusimman.
Jatkan Tapsan kommentista:
VastaaPoistaYmmärrän, että romaanin vertaaminen syövään sikaan voi jonkun mielestä tarkoittaa juuri tuota Ala-Harjan tapausta. Minusta ei, sillä kirjailija käyttää aina aineksia elämästään - se kuuluu asiaan, se ei ole poikkeuksellista eikä sikamaista.
Käsitän tekstissäni syövän sian tarkoittavan enemmän tekstiä, joka on kirjoitettu juuri niin kuin Melender kuvaa: ei-juonellinen, ei-toimiva henkilökuvaus, ja sitten vielä kenties synkkä, rypevä, käsittämätön, lukijan unohtava, jopa hylkäävä.
Luulen siis, että Ala-Harjan teos ei ole tällainen, joten en lukamatta ole varma, sopiiko tuo syövä sika lopultakaan tähän sikavertaukseen.
Varmaan se Pulkkinen olikin. Muistelen kuitenkin samantapaisen ajatuksen sanoneen jo monen aiemmankin kirjailjan, jo 50-luvullakin. Voi olla, että muistelen jotain muuta modernismin kukkasta.
VastaaPoistaMinäkin pidän tuosta kommentista, että AA ei hae kirjoista hupia, vaan lohtua. Luulen, että aika harva hakee niin työläästä lähteestä hupia, sillä hupia saa nopeammista lähteistä.
VastaaPoistaMitähän minä haen kirjoista? Vaikea sanoa, mutta en lohtuakaan. Haen paljolti itseäni. Ja muita. Ja kyllä minua viehättää se, kun löydän kirjasta henkilön, tarkalleen samanlaisen kuin itseni.. Tai erilaisen.
Lisäksi, haen vastauksia.
Etsiä pitää, etsiä. Jos joku huutaa: "minä löysin!" ja monet muut huutavat hänen kanssaan: "hän on löytänyt!", juoskaa, juoskaa niin kovaa kuin pääsette. Hulluus on taas alkamassa.
VastaaPoistaTaidan olla aika konservatiivi minäkin.
Pantagruel on kuvassa toki juuri sopivan tyylikäs ja ihastuttava. Sivistynyt gentlemanni ja menestynyt porvari, ei mikään pikkusellainen.
VastaaPoistaKuva lienee tässä tulkittavissa kahtalaisestikin. Joku näkee hahmossa sen pikkuporvarin, josta sitaatissa puhutaan. Näin kuva tarkoittaisi sitä, että kirjallisuuden tai taiteen yleensäkin tulee miellyttää ja ruokkia lukijaa, pikkuporvaria.
PoistaToinen tulkinta olisi tietysti se, että syöttilään paikalla istuu siis sika, kirja, kieli, joka syö lukijoitaan miten tahtoo.
Voipi valita, kumman tulkinnan kannattaja on. Vai olisiko lisää tulkintoja?
VastaaPoistaEn oikein ymmärrä mitä tarkoitetaan pikkuporvarillisella lukuelämyksellä. Ehkä sitä, että lukija viihtyy kirjan ääressä?
Minä haen kirjoista sitä, mitä milloinkin tarvitsen: viihdytystä, ajatuksia, tunteita, tietoakin. En tiedä miten pikkuporvallista tällainen lukeminen on.
Yritän välttää huonoja kirjoja, useimmiten ne tunnistaa jo takakannen esittelystä ja/tai ensimmäisestä sivusta.
Mikä sitten tekee kirjasta huonon onkin paljon vaikeampi määritellä.
En muuten koskaan ole ymmärtänyt niitä, joiden mielestä lukijaystävällinen(= kiinnostava, viihdyttävä, ajatuksia ja tunteita herättävä)kirja olisi jotenkin helpompi kirjoittaa kuin ns. vaikeatajuinen. Mielestäni asia on juuri päin vastoin. Vaikealukuista, raskasta, käsittämätöntä tekstiä on paljon helpompi tuottaa.
Minua kylmää ja huimaa ja jopa ahdistaa se, mitä kaikkea tuon "pikkuporvarillisuuden" heittelijät sillä oikein tarkoittavat. Ja se, miten korkealle he itsensä arvioitaviin nähden asettavat. Se on oikeasti järkyttävä, ahdasmielinen ja tuomitseva lausunto, joka kertoo enemmän sanojastaan kuin kohteesta.
PoistaEi ole pitkää aikaa siitä, kun muuan bloggaaja harmitteli sitä, että on olemassa kirjallisesti lahjakkaita pikkuporvareita. Nyt AA selvästi leimaa lukijoiden enemmistön pikkuporvareiksi tietämättä heidän ajatuksiaan, lukumotiivejaan tai sosiaalipoliittista sijaintiaan kartalla. Se on harmi, sillä sellainen ei ole kovin terävää ajattelua.
Jos parin vuosisadan takaista mielikuvaa pikkuporvarista taiteen vihollisena asennetaan tavisten harteille, jotta heitä voi halveksua, ei se ole mielestäni kovin originellia. Luodaan ensin kuva elämäntyylistä ja halveksutaan sitten.
PoistaSamanlaista logiikkaa, kuin se, jossa luodaan kuva hirviömäisistä femakoista ja sitten halveksutaan kaikkia, jotka feministeiksi ilmoittautuvat.
Tekee mieli ilmoittautua pikkuporvariksi! Pikkuporvarit yhdistykää!
(Ainakin olen aika pieni porvariksi)
siis pitäisi olla luodaan MIELIkuva
PoistaSari, sanasi napsahtavat kohdilleen kuin palikat purkkiin!
PoistaTuo pikkuporvarillisuudella nimittely on niin suurta älyllistä laiskuutta, peräti kehnoa ajattelua, että tekisi mieli puhua typeryydestä ja kirjallisesta snobbailusta.
Sari, tuo on mielenkiintoinen havainto tai väite, että vaikealukuista, raskasta ja käsittämätöntä tekstiä on on paljon helpompi kirjoittaa.
VastaaPoistaKirjailija, joka noudattaa vain omaa sisintä ääntään ja tuottaa sen paperille, ajattelee vain itseään tai noudattaa vain omia menetelmiään. Tämä on totisesti helpompaa kuin sovittaa sanansa ymmärrettävästi ja kiinnostavasti, lukijankin huomioon ottaen. Tässä lienee syy esimerkiksi siihen, että vasta ankaran tulkinnan jälkeen löytyvä runon sanoma on harvojen herkkua. Jo yksin Paavo Haavikko on vieras suurelle yleisöllle, vaikka kaikki häntä pokkaavat. Ihmisille on kerrottu, että hän on hyvä.
Niin juuri.
PoistaVaikeatajuisuus ei tarkoita samaa kuin syvällisyys, vaikka usein niin tunnutaan ajattelevan.Joskus monimutkaisesti tulkittava 'sisin ääni' on silkkaa hölynpölyä.
Jokunen runo tai kirjan luku on historian saatossa kirjoitettu tuiterissa tai pöllyssä.
PoistaIhmiset luulevat silti, että runoilijan tekstillä on aina jokin tarkkaan harkittu syvällinen sanoma. Olen vakuuttunut, että runoilija ei aina itsekään edes muista kirjoittaneensa yöllä tuota runoa, jota aamulla ihastelee, ei itsekään ymmärrä, mutta jättää pinoon. Lukijat sitten hakevat siitä syviä merkityksiä.
Sana pikkuprovari saattaa olla yleensäkin taiteilijoille traumaattinen.
VastaaPoistaArto Melleri tuskin oli sellainen, se on arvatenkin rankkaa ja kaiken vievää hommaa, kun hankkii rahoitusta koviin aineisiin. Nykyään on lisäksi kaiken näköisiä roskapöntön kuninkaita, jotka sellaisista ruokansakin keräävät, heitä tuskin ilkeinkään viitsii tuolla typeristä typerimmällä ja pinnallisimmista pinnallisimmalla sanalla syyttää.
Mutta jos edelleen sanaa käytän, niin...
Pentti Saarikoski oli pikkuporvareiden kuningas, epäröimättä kirjoitti vaikka mitä soopaa, soppaa ja soppaa saadakseen ja kaikki kakaransa elättääkseen. Ei se asiaa muuta, että rahansa yleensä kuluivat ravintoloihin, eikä omakotitaloon.
Ei ole mikään valtakunnan salaisuus, että taiteilijat usein liehakoivat valtiovaltaa enemmän kuin kohtuus edellyttäisi. Syöttävää kättä ei purra.
Katsokaa vain kenen tahansa taiteilijan tai kirjailijan elämänkaari. Eivät ne omaisuudet tietysti välttämättä selviä nettiä selailemalla, "kel fyrkat on, se fyffet kätkeköön!" - Aika säälittäviä ovat nuoruuden radikaalit, etenkin jos vielä vanhempana elättelevät sellaisia kuvitelmia itsestään. Vain koska kierrättävät jätteensä, juovat erittäin kalliita punaviinejä ja ovat kaikesta hyvin liberaalia mieltä, niin paitsi tietysti omista asioistaan.
Hevosenpaskaa.
Kun henkisyydessä saavuttaa riittävän korkean tason, lakkaa hengittämästä, koska pitkällinen nälkä epäämättä johtaa kuolonkankeuteen. Häntä ei saata kutsua pikkuporvariksi. Korkeintaan pikkupikkupikku sellaiseksi.
VastaaPoistaMainittakoon, että tätä kirjoitustani ei voi lukea kannanotoksi Juha Seppälän Mr. Smithiin. Odotan sen lukua innokkaasti, eikä minulla ole sitä kohtaan asenteita.
VastaaPoistaSe, mikä minua on kiusaa, on ihmisten vähättely ja lokerointi. Siinä olen AA:n ja monen muun kanssa samaa mieltä, että melkoista kepeää höttöä julkaistaan nykyään liikaa, ja siinäkin, että kevyehköjä kirjablogeja on enemmän kuin painavia, mutta ei sen pitäisi olla hyviltä kirjailijoilta pois.
Ei se siis niin mene, että lukemisen ja kirjojen ostamisessa on kiintiö, jonka täytyttyä ei enää osteta. Ihminen ei osta kirjaa, vaan tietyn kirjan. Tällöin se hyvä kirja jäisi todennäköisesti ostamatta, vakka huonoa ei ostettaisikaan.
Kirjallisuusanalyysissä ei kaikki "koolaukset ole vaaterissa" syntaksi kyllä toimii mutta on semanttisesti hölynpölyä, hajuton kananmunapieru.
VastaaPoistaBlogistin kritiikki lukemastaan blogikirjoituksesta on pahinta puusilmäisyyttä. Antiaikalainen esittää sitä itse, kritikoi ns. korkeakirjallisuutta.
On pieraistu remakasti vastatuuleen.
Voi hyvinkin olla puusilmäisyyttä, minullakin, anonyymi.
PoistaEn kuitenkaan ihan ymmärrä nyt, mitä lauseesi mukaan AA esittää, eli mihin sitä-pronominisi viittaa. Jos ollaan tarkkoja, pronomini viittaa sanaan "puusilmäisyyttä". Aavistelen kuitenkin, että tarkoitat AA:n esittävän kritiikkiä korkeakirjallisuutta kohtaan.
Minusta AA arvioi lähinnä suomalaisen nykyproosan tilaa ja tolaa. En osaa itse hahmottaa, mitä on korkeakirjallisuus enkä ole varma, mahtaako AA tätä termiä edes itse käyttää tai hyväksyä.
Olen edelleen sitä mieltä, että puhe pikkuporvarillisesta harmittomasta elämyksestä on turhaa ja yleistävää, lukijakuntaa aliarvioivaa.
Esteettinen elämyshän voi olla muutakin kuin haltioitumista. Ei sovi unohtaa rumuuden estetiikkaa. Näin ollen raatelukin voi aiheuttaa esteettisen elämyksen, ja tätä puolta ei vissiin lasketa pikkuporvarilliseksi elämykseksi?
Minullakin on kuitenkin sellainen käsitys, että ihmiset hakevat paljolti kirjallisuudestakin vain positiivista estetiikkaa. Tähän toivoisin minäkin muutosta. En silti osaa ajatella, että ihmiset ovat kykenemättömiä tajuamaan muunlaistakin tekstiä. He eivät vain jaksa, eri syistä.
Minäpä jatkan tässä vielä itsekseni keskustelua. Nimittäin Riikka Ala-Harjan Maihinnousu on kirjan jo lukeneiden kriitikoiden mielestä hyvä kirja, ja minä nyt jonkin verran luotan kriitikoihin. Pääsin kirjaston jonotuslistalla peräti kolmanneksi. Juha Seppälän Mr. Smithiä sen sijaan ei tietokonevaraus vielä tunnistanut, joten kirja ei ehkä ole vielä julkisessa myynnissä.
VastaaPoistaEn nyt ollenkaan ymmärrä eri keskusteluissa ilmeneviä tyrmistyksiä Ala-Harjan "etiikasta". Jos ajatellaan vaikka Henrik Tikkasen loistavaa katusarjaa, niin eihän se olisi mitään ilman rohkeita ja riettaita paljastuksia. Ikuisesti muistetaan, miten Tikkanen istui taksin takapenkillä isänsä tuores tuhkauurna sylissä. Miten hän nostikaan uurnan kantta ja karisti savukkeensa tuhkan sinne. Värisyttävän ihanaa, todellista, rehellistä. Emme kai me halua kirjoilta vaikenemista ja teeskentelyä ja tiukkaa pieteettiä? Minä en ainakaan.
Niin ja fiktio on fiktiota. Vai osaavatko ihmiset enää erottaa fiktiota todesta?
PoistaOn alkanut tuntua siltä, että fiktiota ja faktaa: a) tahallisesti hämmennetään toisiinsa b) jotta lukija menisi mahdollisimman sekaisin c) tai silkan huomionhakuisuuden vuoksi c) tai markkinointikeinona (mikään temppu ei ole tarpeeksi) d) koska kama- ja menestyskeskeisessä toiminnassa ei millään mahdollisilla elämänpituisilla seurauksilla ole mitään väliä ( Ala-Harjojen tapauksessa pieni lapsi, itse teokseen en ota kantaa).
Nähtävästi ihmiset eivät osaa erottaa faktaa ja fiktiota toisistaan ainakaan tässä Ala-Harjan tapauksessa, niin uskomattomia järkytyksiä tämä Ala-Harjan teos on lukemani mukaan aiheuttanut. Ihmiset uhoavat tosissaan, että kirjailija käyttää hyväkseen sairasta sukulaislastaan.
PoistaHerran pieksut ja pyhä vohla!
Syöpää sairastuneen lapsosen vanhemmista isä on ollut telkussa asiasta ja äiskä on osallistunut syöpäjärjestön 30-vuotisjuhlakilpailuun ja voitti 2. palkinnon. Novellin nimi oli "Kympin keittiö".
PoistaJos sisko, Riikka, nyt ottaa yhdeksi romaanin henkilöksi ja aiheeksi leukemiaa sairastavan lapsen, niin onko hän nyt tässä joku roisto?
Olkaa hyvä, ystävät, älkääkö lopettako kirjallisuuskeskusteluanne. Sitä on antoisaa seurata. Aina välillä miettii mitä 'pikkuporvarillisuus' tarkoittaa. Oikeasti ei kai enää mitään. Libertarismi on se MörköPeikko (eikä mikään MuumiPappa) joka työntää kyrpänsä ihmisten postiluukusta sisään ja kusee heidän eteisen matolle. Toisaalta - ihmiset elävät oikeassa todellisuudessa eikä missään ideologiassa, ja sitähän kai kirjailijat yrittävät varioida. Siksi proosa on usein "rumaa". Ja runous, etenkin kun se ymmärtää väärin, on "kaunista". Oikeasti pitäisi olla päinvastoin. Huh, huh. Lukekaa Dylan Thomasia.
VastaaPoistaEn halua jutella kirjallisuudesta mutta haluan lukea. Mun yhteydenottoni on nyt tämä että jos Iines et keksi seuraavaan plogipljäytyksesi - arvostan esseitäsi: eikä tämä ollut vittuilua - aihetta, minulla olisi antaa yksi. Äh, se on triviaali... ostin tänään/eilen television. Keskustelin asioista joita en (tunnustan sen mielihyvin) en oikein hallinnut, myyjien kanssa. Se oli... uh... mielenkiintoista. Toiset myyjät olivat asiallisia, olivat kai Kauppaopistossa lukeneet läksynsä (eikä ihailleet Kauppaopiston naisia), toiset agressiivisia nörttejä. No, kun ostan telkkaria, luotan kyllä omiin silmiini enemmän kuin myyjän silmiin. (Hänen okulaariensa takana pyörii aina tietysti tietty kate. Ymmärrän.) - Jäin vaan miettimään mitä ostoskokemuksia itse kullakin on?
Mutta älkääkä, Herranen Aika, sen tähden (tai takia) keskeyttäkö keskustelua kirjallisuudesta. Ps. Juuri Henrik Tikkanen on hyvä esimerkki. Ai, siis mistä? Miten kirjallisuutta tehdään. Hannu Salama on toinen. Joka monen mielestä on täys paskiainen. (Mitä hän ei tietenkään ole.)
Huh,huh. Lukekaa Apollinairea.
Mikis mikis, saat tämän keskustelun tuntumaan niin säädellyltä ja hienolta, steriililtä. En haluaisi luokitella tätä kirjallisuuskeskusteluksi, kun pohjalla kulkevat ne samat virrat ja asenteet kuin muussakin elämässä. Minä oikein odotan aina, että joku särkisi kuvion!
PoistaEikös se ole mikis aika selvää, että ihmiset elävät todellisuudessa, jota kirjailijat sitten siirtävät kukin tavallaan kirjoihinsa. Todellisuus nimenomaan on rumaa, ja kuten sanoin, todellisuus on näyttänyt meille kaikille, myös pikkuporvareille niin monta kertaa persettä, että ei tsääs mitään harmittomia esteettisiä elämyksiä edes kaivata. Kirjailijat kirjoittakoot kohtalaisen selkeitä ja ymmärrettäviä mutta hyviä ja kiinnostavia kirjoja, niin taatusti ne menevät kaupaksi, vaikka niissä olisi harmillisia elämyksiä.
Ja juuri tuota vastaan siis protestoinkin, että jokuset kirjailijat ja muut henkilöt arvelevat, että lukijakunta ei osaa pitää rumaakin esteettisenä elämyksenä ja vain osottaa harmitonta pikku elämystä pikkurilli pystyssä. Huhhuh ja hohhoijaa.
Apollinairea on luettu. Mätänevä velho, tietäjä Merlinin tarina on aikas huikea. Lukekaa ihmeessä, sanon minäkin.
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=DRflMld2cFU
VastaaPoistaTämä pistää jalat setsuurille, huulet mutrulle, siis musana, vai mitä Riku Ärrä? Tekstihän hohkaa pelkkää platinaa. (Jos ilta on sumuinen ja näkö vielä huonompi. Pelkkää platinaa!)
Nyt alko puntti vipajamaan, sano painonnostaja.
PoistaKuuntelin perään Peitsamon alkuperäisen.
Rivit tuli täyteen, mutta riimit ei.
Peitsamo on paras. Tämäkin on aika kiva:
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=SEBMaC_7neo
Tämäkin: (siis mun mielestä)
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=snwMnyoXd64&feature=related
Kaikesta saa kirjoittaa.
VastaaPoistaMinä voisin kirjoittaa perseensudista, ainakin aihe kiinnostaa minua. Mikä on todellakin tuo sanontojen legendaksi muuttunut suti, mitä sellaisella on tehty?
Nimeksi kirjalle antaisin Ala-Harja, etten vaan vahingossakaan loukkaisi ketään.
Tämä on hupaisa. Lempikirosanani joskus oli perseensuti, jota äitini ei voinut sietää. Hän oikein tulistui kun sanoin sen. Olisiko sana alunperin Tuntemattomasta sotilaasta?
PoistaKuuntelehan Riku tuo yllä oleva linkkini. Sattui sopivasti.
Tuo on hyvä, en muista aiemmin kuulleeni!
PoistaIhmiset, jotka kavahtavat voimallisia ilmauksia, ovat pelkureita, sillä tosielämä lyö heidät ällikällä, ja tällaiset heikot ihmiset ovat juuri kaikkein suurimpia kulttuurin ja luonteen tuholaisia, He kasvattaisivat kansasta joukon yliherkkiä ihmispoloja, valheellisen sivistyksen masturboijia, samantapaisia kuin munkki Eustauchiuksen kirjassaan kuvaama pyhä Alois, joka kuullessaan miehen pieraisevan äänekkäästi herkesi itkuun ja rauhoittui vasta rukoillessaan. Tällaiset ihmiset paheksuvat julkisesti, mutta käyvät tavattoman mielellään julkisissa käymälöissä lukemassa ruokottomia seinäkirjoituksia – Jaroslav Hašek
Perseen suti (eli suditaan persee), tuo termi tulee hyvin kaukaa. Jo 1914 se oli tuttu. Mutta aivan varmaan se tulee kauempaa. Uskottomien naisten pilluthan on suittu milloin milläkin tökötillä jo ajat sitten. Joka mielestäni - olen dosentti Näkkileipä - ei ole välttämättä kiva juttu. Mutta V. Linna käytti tätä karkeaa ilmaisua an sich karkeassa kirjassaan ilman että hän sitä itse olisi keksinyt. Hän tavallaan poimi sen ilmasta. - Jos näin saa sanoa.
PoistaNäin oikeastaan arvelinkin, sillä Linna ei ollut sanojen keksijä vaan kirjaaja. Linna oli ehkä vain tunnetuin "perseensudin" käyttäjä.
PoistaYhdessä kirjassa oli Tervatun Tumma, jos oikein muistan, vähän horo. Juontaa varmaan alapään tervaamisesta. Ei tosiaan kiva juttu, vaikka tervan tuoksu onkin hyvä, nostalginen tuoksu.
En minä tiedä mikä koketeeramista (termin tunnen totta kai) on, mikä ei. Esimerkiksi Haavikko on minulle kiehtova runoilija juuri sen takia että kun sitä lukee, aina ymmärtää sen eri lailla kun viimeks, kun häntä luki. Eikä se, mitä kriitikot sanovat, että hän tarkoitti, ole sen merkityksellisempää kuin mitä runoilija tarkoitti. (Kun säkeensä väsäsi.) Luen runoja, ne tulevat minun päähäni; jotkut jäävät sinne asumaan kuin Romanian mustalaiset, polttavat nuotioita... ei sev väliä. Toiset runot ajavat pääni läpi kuin f-1 autot; niistä jää meteliä ja hajuja. Ps. Runot joissa toivotetaan ihmisille onnea, tai muuten vaan pitkää ikää, tai saatanan hyvää syntymäpäivää, kihlajaisia tai eroamisia... nämä riimit jättävät minut kylmäksi. Ei, ei sen takia etteikö ihmisille tämmöisiä tapahtuisi (syntymiä, kihlautumisia, rippejä, kuolemisia) ei. Vaan sen takia kun ne on yleensä niin kummallisesti kirjoitettuja! (Enkä nyt nimenomaan elitismiä tähän kaipaan. Mua vaan jyrsii tollaset säkeet jossa toistetaan "kuink' ihanainen sa ollut oot, vaan etpä enöö oo", tms.)
VastaaPoistaPaheipia ovat tietysti vakavasti otettavat lyyrikot jotka puhuu paskaa. (Heitä ei osaa edes varoa.)
nimimerkki: "äärimmäisen tuohtunut lukija, parka"
Ihminen kai tulkitsee runoa kuin runoa mielentilansa ja senhetkisen ajatustilanteensa mukaisesti. Ei runoa voi pysäyttää ja sanoa: tässä se on, tätä se tarkoittaa. Silloinhan runo olisi kuollut.
VastaaPoistaKun nyt luen runoa, jonka olen lukenut kauan sitten, se avautuu toisin kuin silloin. Mukana on enemmän ymmärrykseni viitekehystä, kokemusta, mielen kerrostumaa, kun aikaa on kulunut. Rakkausrunonkin voi lukea kuolemanrunona.
Hirveimpiä runokirjoja ovat värssykirjat, joissa on säkeitä eri tilanteisiin.
Minun on pakottava tarve kirjoittaa vielä yksi asia.
VastaaPoistaMiksi surra sitä, että jokuset kirjailijat markkinoivat kepeitä proosateoksiaan ryminällä, tai että julkkisten myyviä teoksia pannaan etuestradille päristyksen kera? Eihän se ole hyviltä kirjailijoilta pois!
On melkoisen luupäistä ajatella, että kansa on niin tyhmää, että menee lankaan ja ostaa huonoa kevyttä proosaa ja muistelmia, kun niitä esitellään mediassa näkyvästi. Antaa kansan ostaa, ei se ole pois raskaan sarjan kirjallisuudesta, vaan se on lisää kirjallisuuden ostoon.
Huonon kirjan osto ei riistä tilaa hyvän kirjan ostolta, sillä ihminen, joka ostaa kepeän kirjan, ei ostaisi raskasta kirjaa, vaikka sitä markkinoitaisiin yhtä paljon. Kansa ei ole siis tyhmää eikä markkinointia kannata syyttää.
Huonon kirjan valinta ei johdu siis markkinoinnin runsaudesta eikä siitä että ihmisiä on höynäytetty, eikä siitäkään, että hyviä kirjoja ei ole tarpeeksi tarjolla. Ihmiset tietävät mitä haluavat ja mitä ostavat, he ovat valistuneita.
Voisin vastata tähän: ei runoa voi lukea mielentilansa ja senhetkisen (sanat muuten kirjoitetaan erikseen) ajatustilanteensa mukaisesti. Runon vain aina pysäyttää ja sanoa: tässä se on. Koska silloinhan se elää.
VastaaPoistaRunous on - voiko sitä voi osoittelevammin sanoa - "merkityksellä ladattua kieltä".
Se taas on jokaisen ite löydettävä mikä on "merkityksellä etc..."
Kuolema on hyvä keskustelukumppani. Se vaan tulee yl. liian myöhään. Bergmanin filmissä (Det sjunde inseglet) Kuolema tulee ja pelaa shakkia, se on huono shakinpelaaja... mutta hyvä hävijä. Se ei kanna kaunaa. "Ei kenkään vältä kohtaloaan" lauletaan jossain laulussa. Sama vaikkei laulettaisi. Kunnioitan ihmisiä, heidän elämänuraansa; mutta jos nyt UuKoo Kekkonen ja JiiÄlAa Runeberg saisivat päähänsä laulaa serenaadin parvekkeeni alla, ihmettelisin. (Enemmän sitä että ai, miks?) Ai voi, en voi mitään.
no nyt Multa hukku nyt punanen lanka.
Runosta löytää uusia merkityksiä, mikis. Tähän vaikuttaa se, että ihminen elää ja muuntuu. Sanakin taipuu, runo ei synny paperilla, vaan mielessä.
PoistaRunoa ei voi pysäyttää ja jumittaa yhteen merkitykseen ja sanoa: heureka, tässä se on. Se on sitä vain hetken, sillä tulee uusia aikoja, uusia lukijoita, uusia tulkintoja. Runo olisi kuollut, jos se pysähtyisi vain yhteen merkitykseen ja yhteen hetkeen.
Minä lähtisin professori M. Innasen ajatuksesta: "kansan huonoa makua ei voi koskaan aliarvioida."
VastaaPoistaJyrki Lehtola on jonkun kirjoittanut, mutta hänkin sitten totesi jotenkin: "ei kannata, kaikki on kirjoitettu jo niin hyvin ja niin moneen kertaan!"
Joku sanoi kans että "ihmisten älyä ei koskaan saa yliarvioida". Mutta tämähän nyt on sama asia. (Eli tautologiaa.)
VastaaPoistaSe muuten oli vahtimestari joka näin sanoi. Oliko se Eduskunnan Kansliassa, Yliopistolla vai Yleisradiossa töissä, sitä en nyt (tällä haavaa) muista.
PoistaMyöhemin hän tosiaan taisi lukea itsensä huu-haa alan professoriksi. (Ellen taas väärin muista?)
Kunpa myös ei vedettäisi niin nopeita johtopäätöksiä ihmisten käyttäymisestä ja tavoista. Kunpa ei ladattaisi tiettyä käyttäytymistä merkitsemään tiettyä asiaa.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Äsken "vitsailin" kun lauoi ihmisistä nuo mielipiteet. Minusta kaikki ihmiset ovat oman elämänsä arvoisia; minä olen vihon viimeinen arvostelemaan heitä - siitä tai mistään! Rakastan ihmisiä. Eniten minua kiehtoo ihmisissä (muissa) juuri heidän puutteellisuutensa; sitä kautta pystyn samaistumaan heihin. Maailmaan. Joka on minun ympärilläni, ja pyörii.
VastaaPoistaIines, pelleilen paljon, etenkin täällä - koen tämän "kirjalliseksi komuutiksi"; komuutti on hieno sana. Mutta oikeasti olen tosikko. Enkä ole sen "vahvempi" kuin kuka tahansa. Olen juuri ja juuri sen verran vahva kuin ihminen, joka pyytää minulta apua, eikä sitä saa. (Tämä on vähän sotkuista matematiikkaa... tarkoitan) annan apua, jos pystyn, mutta en enempään, mitä pystyn, en pysty. Ps. Sitä toivon muiltakin.
Ihmiset on kivoja.
Mitä, eikö tämä olekaan sininen salonki, vaan joku halpa komuutti?
PoistaNo siis ei, komuutti on hyvä, parempi kuin mikään muu tila. Komuutissa pestään ja on siellä yöastiakin. Ihan ydintä.
Ja kyllä, ihmiset on kivoja. Koulussa oppilaat oli kivoja.
Jaa.
VastaaPoistaYritin äsken matkia pappia.
Ei minusta ole papiksi.
Sitä paitsi ihmiset ovat erittäin vittumaisia. Ainakin osa heistä. (Ja loput ovat takiaismaisia.)
Ps. Timo Soini minusta on takiaismainen. Siitä ei pääse eroon vaikka pyyhkisi perseensä hiekkapaperilla. (Outo metafora?)
Mielestäni ihmiset äänestävät silloin oikein kun he äänestävät heitä joita tahtovat. Ps. Kerran äänestin itse SKP:n Hervannan nuorisojaostossa. En tiennyt mitä pitää tehdä, äänestyslippu oli nimittäin moniosainen, niinpä kysyin neuvoa. Vaalineuvoja - kuulu kommunisti Leo Suonpää - rauha hänen maksalleen - näytti minulle että näin: zuk zuk zuk zuk se veti kuulakärkikynällä kaikki vaihtoehdot... minun tehtäväkseni jäi kiikuttaa se äänestyslappu uurnaan. Jonka teinkin. Ps. Sinäkin vuonna Hervannan SKP oli 99,8 prosenttisesti stalinistien puolella.
Ihmettelin, kun kävelin metsässä, ja katselin puita. Nuoria puita. Illalla luin Pautovskia.
Konstantin Paustovskia? Täytyy myöntää, etten ole tainnut lukea ollenkaan Paustovskia, ainakaan kokonaista teosta. En muista törmänneeni häneen eikä häntä mainittu kirjallisuuden opinnoissakaan. Kuvittelepas, että maailmassa on venäläisiä kirjailijoita, joita kirjallisuustiede ei juurikaan noteeraa muuten kuin korkeintaan maininnalla.
PoistaPaustovskin - kyllä minä sen tiesin ettei se oli Pautovski! - "Kertomus elämästä" (I-IV) on upeimpia muistelmia mitä on kirjoitettu. Hän ajelehti ympäri Neuvostoliittoa vallankumousvuosina + sen jälkeen, eli noina aikoina kun tehtiin maailmanhistorian kummallisimpia asioita. Tää äijä, teräväsilmäinen kirjailija, ajelehti ajan mukana. JA PANI NE YLÖS! Ei, hän mikään Päätalo ollut, hän oli kirjailija.
PoistaAnteeksi Tapsa ja muut... en osaa lukea Päätaloa. Varmaan hyvä hänkin. On paljon hyviä kirjailijoita joita en osaa lukea, kuten Agatha Christie, tai Faulkner. Nämä vain esimerkkinä. Oikeasti on paljon enemmän kirjailijoita, siis klassikkoja, joita ei ole lukenut kuin niitä jotka on. (Ihminen, tai minä, tuhlaan aikaani muuhun. Katselen esimerkiksi pilviä: ei ne minnekkään mene. Netissä pelaan tietokonepelejä. Aamulla luen Hesaria ja hörppään teetä. Välillä en tee mitään. Sitten kävelen ripeää vauhtia pitkän matkan (päästä päähän). Välillä juon viinaa. Sit taas alan katella pilviä. Naiset ovat kivan näköisiä kun ne kävelevät, he ovat kuin muuttokuorma. Miehet kävelevät täsmällisesti, se ei ilahduta. Puut ovat puita, välillä nekin huojuu, taivaalla on pilvet, jossain siinä välissä ihmisten on oltava.
Ei se ole välttämättä hyvä, ei ollenkaan!
Mutta illalla juon taas teetä.
Mikis, tietenkin sinä tiedät Pautovskin, en sitä epäillytkään. Halusin vain itse varmistaa, kun minä en tunne kirjailijaa, että ollaan samassa ja etten munaa itseäni viisautesi edessä. Sitä paitsi Pau on kaunis nimis, Paus ei.
PoistaMinä en nyt tahdo saada Alastaloani luetuksi. Lainasin ne jo uudelleen. Kun ei sitä murrepohjaa hallitse, jää paljon sanoja ja jopa lauseita, joita ei ymmärrä. Harmittaa, hidastaa.
Jos haluaa sekoilla Volter Kilven kanssa enemmän niin suosittelen hänen teoksiaan Bathseba ja Parsifal (Antinous'ta en ole lukenut). Ne ne vasta kummallisia kirjoja on! Sain ko. kaksi opusta Hemmi-tädiltä syntymäpäivälahjaksi kun täytin 12 -v. Täytyy sanoa, että noiden eeposten lukemisen jälkeen (totta kai luin ne!) saksankielen epäsäännöllisten verbien tankkaaminen oli helppoa. Tai ainakin helpompaa. Oli ne niin uuvuttavia, nuo runoelmat, vastaavaan sössöön törmäsin myöhemmin kun luin "Nuoren Wertherin kärsimykset". Se on ihan puuta heinää. Sen kirjan luettua olin niin kyrpiintynyt että jos minulla olisi ollut ilmakivääriä järeämpi ase, olisin ampunut itseni. Mutta kun ei ollut. Menin puutarhaan räiskimään rastaita. Mutta koska oli yö, ei niitä näkynyt, kuu - täysikuu kuin Olavi Virta - vaan katseli mitä minä siellä teen. (En mitään.)
PoistaKauan, kauan mietin (aina välillä kun en lukenut Pautovskia) että kuka se 0,2 % oli. Myöhemmin sain kuulla - paljon myöhemmin - että se oli osastomme puheenjohtaja. Hän nimittäin sammui keittiöönsä, jo viikkoa ennen vaaleja, kun kokeili kapitalistisesta Marja and Mehu -liikkeestä ostettua pontikkavehjettä. (Tai "kemiallisiksi tislauslaitteiksi" niitä silloin häveliäästi kutsuttiin. Koska eihän, voi hyvänen aika, viinankeittovehkeitä Suomessa saa myydä.) Oli miten oli. Viimein tämä meidän puh.johtajammekin heräsi, raapi päätään, "99,8%, sehän on pirun hyvä tulos. Kiitän kaikki tovereita jotka ovat myötävaikuttaneet tähän voittoon. Eläköön YYYA. Eläköön Neuvostoliitto. Eläköön Revoluutio!Kumpa voisimme muutenkin elää" kops (kops sanoi nuija)
VastaaPoistaVittu, se oli turhauttavaa aikaa. (Tosin elämässäni noin 3:4osaa on turhauttavaa aikaa - jos asioita ajattelee sillä silmällä.) Olin töissä kartonkitehtaalla ja kamala kommunisti, kyllä, esimerkiksi hississä irvistelin lapsille. (Kommunistien täytyy näyttää pelottavilta.) Mää olin yhden lapsen isä, oli siinä vaimokin, mun palkasta maksettiin meidän asuntolainaa: mää tein kolmivuorotyötä. Eli olin välillä väsynyt. Silti mun piti - koska olin (samperi vieköön) lupautunut SKP:n Hervannan osaston tilintarkastajaksi... tota noin... käydä kerjäämässä Puolueen jäseniltä jäsenmaksut. Se oli portaissa ramppaamista, ovikellon soittamista, sitä oli kuin tv-lupatarkastaja. Harvoin niiltä mitään rahaa sai, paljon enemmän sai selityksiä ..."kuule mulla just nyt ei oon käteistä", tai "kukkaro hukku"... etc. Välillä kuuli että oven takana liikuttiin, hys hys, mutta ei sitä avattu. Onpas towerellisuutta, ajattelin, mutta ei soimannut heitä siitä, olin puoluepolibyrokaatti, panin kaiken Kapitalismin piikkiin... Elämä on kovaa! (- jatkuu -)
VastaaPoistaElämä on kovaa. Ajattelen sitäkin kahdeksanvuotiasta pikkuista tyttöä, jolla oli tapana juosta kehää kerrostalonsa pihamaalla ja jonka iskä tappoi hitaasti kiduttamalla äitipuolen avustamana - tämänpäivän uutisisissa. Ja että tämmöisille luonnehäiriöisille sosiaalitädit menevät palauttamaan jo aiemmin huostaanotetun lapsen, koska tahtoivat antaa iskän vielä kerran yrittää. Voi vee suomalaista sosiaalitointa ja sen tekopyhyyttä ja osaamattomuutta. Lapsen puolella ei ole kukaan, ei tässä vanhempia pidä ajatella.
VastaaPoistaSuomalaisissa sosiaalityöntekijöissä ja sosiaalityössä on paljon vialla. Guzenina sanoi ihan oikein ettei kuuntele selityksen selitystä tästä asiasta. Syyttäjä miettii laittaako asian syyteharkintaan sosiaalityön osalta. Olisi todella hyvä jos laittaisi.
PoistaOlen toisen ammattikunnan edustajana tehnyt aikoinani lastensuojeluilmoituksia, useiden kokemusten mukaan ne johtavat liian harvoin siihen, että lapsi pääsisi suojaan ja turvallisiin oloihin. Vanhempia suojellaan ja sosiaalitädit mamoilevat.
Viimeistään murrosiässä kaikenlainen vuosien laiminlyönti tulee sitten lapsesta esille.
Lapsi tulee useissa muissakin asioissa vanhempien jälkeen, kun puhutaan yhteiskunnan tukipalveluista. Ne on laadittu vanhempia varten, esimerkiksi päiväkotihoito, jota pidetään välttämättömänä, eikä sitä sovi edes kyseenalaistaa.
PoistaEn ole päivähoitoa, päiväkoteja vastaan, päinvastoin, kannatan niitä yli kolmivuotiaille. Tätä ennen lasta ei tarvitse eikä oikeastaan edes pidä sosiaalistaa, sillä hän ei ole kypsä sosiaalistumaan esimerkiksi yksi- tai kaksivuotiaana.
Päätin piipahtaa - keretessäni - nostamaan tämän blogin taantunutta tasoa. Aika hulluksi näyttää täällä menneen kun muutamia viime bloggauksia lukee näin jälkikäteen...
VastaaPoista...vaikka sama ymmärtämättömyyden poljentohan niistä paistaa, joten ei se mitään uutta tietenkään ole. (aurinkoinen hymiö)
Suosittelen sinulle, Iines, että alat viettämään enemmän IRL-elämää, ja kontaktoit henkilökohtaisesti ja juttelet ihan verbaalisesti ihmisten kanssa niin alkaisi maailma avartua, tulla näkemystä ja varmuutta. Itse olen viettänyt mukavaa, blogitonta, aikaa kontaktoiden ja keskustellen elävien "olentojen" kanssa, en nimimerkkien, jotka eivät osaa edes runoilla. (hymiö)
Valokuvauksen saralla olen ottanut uusia aluevaltauksia ja kouluttaudun silläkin alalla (minullahan on lyömättömän laaja koulutus- ja sivistystausta jo ennestään) lisää syksyn mittaan.
Kannattaa Iines kokeilla, eikä jäädä poteroon makaamaan. (Saarioisten äidit hymiö)
Minä kun luulin, että taso on noussut, kun kommentteja ei tule enää viittäsataa per juttu..
PoistaRaikas tuulahdus sinusta tuleekin, reipasta itsekehua on aina hauska lukea. Tulit muuten kuin tilauksesta, sillä ajattelin sinua juuri. Tämä on taivahan totta. Nimittäin luin tuosta ip-lehden sivuilta uutisen, että Java 7 pitäisi poistaa ainakin siltä selaimelta, jolla surffaa netissä. Mistäs sen mahtaa nähdä, onko omalla koeneella juuri se Java7? Ohjelmat-listassa ei ainakaan lue mitään.
Minun IRL-puheeni sujuu muuten kohtalaisesti, mutta kaikkein pisimmät puheet jäävät katkeilun vuoksi puhumatta, joten netti on edelleen se foorumi, jolla voin laajasti ilmaista ajatuksiani. IRL ei valitettavasti ole minun ilmaisukanavani, ja ilmaistahan minun täytyy, minulla on ilmaisupakko. En minä muutoin nyt ihan poterossakaan makaa, tänäänkin olen puhunut kolmen ihmisen kanssa livessä ja yhden puhelimessa, ja kohta menen taas yhteen livetapaamiseen.
Onnea valokuvauskoulutuksellesi, kuulostaa hienolta!
PoistaKiitos Iines mukavasta kommentistasi. Vaikka "historiaamme" tunteva voisi muuta luulla, niin kyllä minä sinun kommenteista ja jutuista tykkään, ainakin silloin kun sinulla ei mene feministivaihde päälle :)
Ja mitä tulee kehuihin, niin niitä pitää väillä itselleen antaa (jos ei muut huomaa) että ei mene liian vakavaksi.
Kiva muuten kuulla, että sinulla on puhetta ja dialogia IRL myös. Toki sinulla on vahvuus kirjallisessa ilmaisussa myös ja sitä kannattaa jatkaa, mutta älä jätä sitä vain siihen.
Olisi tässä minulla muutakin kerrottavaa taukoni ajalta ja muutenkin, mutta ei viitsi kun täällä on niitä muutamia rääpijöitä.
Valokuvausjutuissa ei ole sentään mistään amamttitutkinnoista kyse, mutta joitakin mielenkiintoisia kursseja nyt aluksi ainakin...
Luonto- ja lintubloggaus kyllä jatkuu taas jossain vaiheessa, kun saan inspistä. Matskua on jonkin verran kasassa, ehkä syksyn ja talven synkkiin ajanjaksoihin postaustaan odottamassa.
Java juttuun palaan illemmalla, kun on paremmin aikaa...
PoistaSelaimen käyttämän Java-version voi testata esim. täällä:
Javatester
Huom! Sivusto on Lontoon kielinen. Sivuston yläreunassa on linkki jossa lukee: "Test the version of Java your browser is using"
kannattaa lukea myös sivuston yläpäässä olevan "WARNING: Java 7 Security FLaw" -otsikon alta tietoja tuosta Java probleemasta...
PoistaLisäksi kannattaa lukea tämä ja sen yhteydessä olevan linkin takana olevat asiat:
Vakava haavoittuvuus Javassa: Korjauspäivitys julki
Kiitos, mutta en pääse noista pidemmälle, odotan kunnes tytär tulee käymään ja suomentaa minulle nuo termit.
PoistaMielenkiintoista oli, että kun kurkistin tuonne antamaasi ylimpään linkkiin, ruudulle tuli ponnahhdusikkuna, jossa tarjottiin asennettavaksi uutta Javaa, mutta ei sanottu, mikä versio Javasta. Klikkasin Peruuta-vaihteesta. Antaapi olla.
PoistaHarmi, että en tällä kertaa osannut olla avuksi. Luulin, että osaat Lontoon kieltä.
Javan versionumerointi on hemmetin sekavasti toteutettu.
Tuota antamaani alempaa linkkiä käyttämällä saisit varmuudella uusimman korjatun version Javasta, jolloin sinun ei tarvitsisi huolehtia, että mikä versio sinulla on...
Minulla on hävettävän kehno englannin taito. Siihen on kyllä perusteensa: olen opsikellut englantia koulussa vain kolme vuotta, lukiossa, sillä meidän koulussa oli pitkä saksa, jota luettiin koko kouluajan läpi pakollisena!
PoistaLisäksi englanninopettaja oli lepsu ja suoraan sanottuna huono työssään, kikatteli vain poikien kanssa eikä hoitanut opetusta, ei mennyt asiassa eteenpäin.
PoistaTämä, mitä kerrot kieliopinnoistasi, on todella yllättävää - siis todella!
Miten voi olla noin vähän englantia - korkeasti koulutetulla? Itsellä on englantia kuulunut kolmannelta luokalta lähtien joka koulutukseen, halusi tai ei. Tosin lueskelin englannin kielisiä tietokonelehtiä jo ennen kuin englantia tuli koulussa, joten minulla se tuli kyllä vapaaehtoisena ja vapaa-ajallakin tutuksi.
Tyttöjen ja naisten pitäisi pelata enemmän tietokoneella (Ei mitään FaceBookin Zumba pelejä kuitenkaan). Minun nuoruudessa monet pelit olivat ns. "tekstipelejä" ja englanniksi. Ei päässyt etenemään pelissä, jos ei osannut lukea mitä ruudulla sanottiin.
Oletin automaattisesti, että maisteristason opettajalle opetetaan - ihan yleissivistyksen takia - englantia. Pitäähän tietoa osata hakea ulkomailta, äidinkielen opettajankin.
Ymmärrän kyllä harmistukseni jos äidinkielen opettajasi oli noin huono. Meillä englannin opettaja (nainen) haisi aina voimakkasti valkosipulille ja toinen englanninkielen opettajani (nainen) oli lempinimeltään "Makkara". En viitsi kertoa miksi...
Jos vielä palaan Java asiaan, niin veikkaan, että sinulla, Iines, ei ole Javaa koneellasi ollenkaan.
Siinä ekana antamassani linkissä oli sivustolla muistaakseni 9 tapaa selvittää onko koneessa Java ja mikä versio...
PoistaKokeile Iines onko tästä apua, tämä on suomeksi...
Mistä tiedän onko minulla Java koneessa ja mikä versio?
Ohje on kyllä tavattoman simppeli, en tiedä ratkaiseeko se ongelmaasi, mutta kokeile...
Meidän koulu oli hirveän vanhoillinen, niitä viimeisiä kouluja, ellei peräti viimeinen, jossa saksaa luettiin pääkielenä kautta koko kouluajan. Rehtorilta puuttui kyky nähdä kielten tulevaisuuteen ja maailman kansainvälistymiseen.
PoistaKuvittele, että minulle tuli englanti vasta lukiossa, ensi kertaa eläissäni! Ja vielä selkeästi huono opetus, epäpätevä kikatteleva opettaja. Syytän Pirkko Rehasta (nimi muutettu) huonosta taidostani.
Yliopistossakaan en joutunut lukemaan mitään englannin kielellä - suomi ja kirjallisuus meni täysin suomen kielellä
PS Toki minä osaan ja ymmärrän englannin kieltä, olen kyllä - nyt muistan - suorittanut englannin pron yliopistossa. Se vaadittiin jossain, en muista missä. Muistan sen, että pärjäsin kurssilla hyvin, minua pyydettiin kääntämään tekstejä aina silloin, kun kukaan muu ei osannut. Käännöksiäni kehuttiin!
PoistaMutta siis, minulla on huono englannin sanavarasto ja nimenomaan atk-alan ja teknisen alan sanasto on vierasta. Myös kielioppipuolella on selkeitä puutteita. Tytär puhuu englantia kuin äidinkieltään, ja kysyn häneltä usein käännösapua.
Vielä yksi - siis on minulla pöytäkoneella jokin Java, kun juuri päivitin sen. Jokin Java Updater -linkki ponnahti toistamiseen ruudulle ja annoin nyt ohjelman päivittää Javan. Onnistui, mutta en tiedä, mikä Java se on.
PoistaKatson vielä tuon linkkisi.
No vieläkin yksi.
PoistaSeuraamalla tuon linkkisi ohjeita ohjauspaneelin ohjelmavalikosta näkyy, että koneellani on Java 7 Update 7. Noin siinä luki. Eli on juuri se, jossa on tietoturva-aukko. Pitääkös nyt pelästyä?
Minä en ainakaan elävässä elämässä tapaa niin mielekiintoisia tyyppejä kuin Iineksen blogissa. Iineksenä mulle riittäisi ihan tämä porukka.
PoistaIines: "Seuraamalla tuon linkkisi ohjeita ohjauspaneelin ohjelmavalikosta näkyy, että koneellani on Java 7 Update 7. Noin siinä luki. Eli on juuri se, jossa on tietoturva-aukko. Pitääkös nyt pelästyä?"
PoistaNo en tiedä pitääkö pelästyä, voi olla turhaa kouhotusta koko "uhka", mutta jos menet tuohon aiemman postaukseni linkkiin (jossa lukee: "Vakava haavoittuvuus Javassa: Korjauspäivitys julki") ja sieltä Uutisesta klikkaat sitä F-Securen linkkiä, niin tulet sivulle jossa on laatikko jossa lukee "updates" niin pääsisit sinne mistä päivityksen voi ladata.
Toisaalta katsoin tuon koko polun läpi sinne "syntisäkkiin", eli Javan nyky kehittäjä Oraclen sivuille asti ja on meinaan tehty peruskäyttäjälle lähes mahdottomaksi tehdä tuo päivitys. Pitäisi tietää niin paljon siitä millainen kone itsellä on, ja mikä käyttis, että parempi, että en neuvo sinua emempää. Ettei koneesi mene vain enempi sekaisin...
Käsittämätöntä kuinka vaikeaksi on tehty korjauspäivityksen saanti tuohon Javaan.
Kirsti, samaa mieltä, täällä on joukko erik.. hmm erilaisia persoonia, jotka antavat sen verran paljon itsestään, että heidän persoonansa ääriviivat voisi epämääräisesti hahmottaa.
PoistaOlen vakuuttunut, että nimellä tapahtuva bloggaaminen ja kommentointi olisi tyylitellympää ja valikoivampaa, ei niin puhuvaa. Minusta on kiva, kun asian lisäksi tai sen sijasta saa lukea ihmistä.
Jape, annan sen Javan olla enkä kiinnitä siihen huomiota. On han se varmaan melkein kaikilla muillakin, eikä kukaan ole huolestunut siitä, havaintojeni mukaan. Minä vain olen osunut pariin artikkeliin, joissa siitä puhuttiin.
PoistaDaddy S Bolero
VastaaPoistaAlta pölyn, niin ikään
kuin merkiksi kirjakevään
riimin hentoisen tään
taas, esiin nostan vain
eetos valkoinen tuo
sanoman se näin kultaa
meille ilon se suo
sen, kun löytää sain
Koskaan runous kuole ei
kaltoinkohtelun se kestää
pois sen joskus sensuuri vei
enää päätään nosta ei se voi
koskaan runous kuole ei
et voi eetosta sen sä estää
kahleet sensuurin netti vei
bitit lyriikkaa soi
Alle pölyn, niin ikään
jotain ehkä silti peittyi
vaikka teksteistäs nään
palaa ei, se entiselleen
sensuuri blogin tuon
kuka edes yhteistoimin
patoiskaan runo vuon
menis kaikki, vituralleen
Koskaan runous kuole ei
kaltoinkohtelun se kestää
pois sen joskus sensuuri vei
enää päätään nosta ei se voi
koskaan runous kuole ei
et voi eetosta sen sä estää
kahleet sensuurin netti vei
bitit lyriikkaa soi
Alle pölyn niin ikään
jotain ehkä silti peittyi
vaikka teksteistäs nään
palaa ei, se entiselleen
sensuuri blogin tuon
kuka edes yhteistoimin
patoiskaan runo vuon
menis kaikki, vituralleen
patoiskaan runo vuon
menis kaikki, vituralleen
http://www.youtube.com/watch?v=otY8hfDSh9Y
Olipas siinä muuten aivan ihanainen instrumentaalikappale, tuossa linkissä.
VastaaPoistaRuno vissiin kertoo suuresta tunteenpalosta, siis se alkuperäinen runo, joka tuossa on pohjalla. Ihan en vielä päässyt jyvälle uussanoituksesta, mutta siis tekotavan ymmärrän.
Sarkia siellä soi alla, ainakin absoluuttinen runokorvani niin vakuuttaa.
PoistaJokainen joka on hiukankin syventynyt"Piereskelyä tuulen alla" tekstiin ja sen taustaan voi havaita sen pelkäksi tussupieruksi (lat. flatus vaginalis). Sen kritikoiminen kääntyy kuitenkin hyvin äkkiä ikäväksi jankkaamiseksi, häiritseväksi saivarteluksi tai vihamieliseksi kalvamiseksi.
VastaaPoistaKritiikkiä esittänyt saa hyvin äkkiä päälleen negatiivisia arvolatauksia kuten "arvosteleva", "epäluuloinen", "kyseenalainen" tai "hämäräperäinen" vaikka ne ovatkin tuon kritiikki sanan synonyymejä. Arvostella saa kirjoituksen sisältämiä ilmiöitä ja asioita mutta ei itse kirjoitusta tai sen perusteita.
Uskoisin, että jos tuon viimeisimmän runoelman olisi nimikoinut joku tuttavallisempi, niin ihailu olisi ollut rajatonta.
onko embo lopussa,
Poistakun tuolla tavalla sananvapautta vastaan argumentoit?
"kirjoitusta tai sen perusteita ei saa..."
En malta olla tähän kirjaamatta Sofi Oksasen punnittua puhetta Iltalehdessä. Tämä liittyy teemaan ainoastaan kirjallisuuden kautta.
VastaaPoistaSofi sanoo aseisiin tarttumisesta: "jos pitäisi esimerkiksi puolustaa ulkoavaruudellisia hyökkääjiä vastaan kotia ja isänmaata, niin todennäköisesti silloin tarttuisin."
Haulit himassa?
Minä olen pasifisti, mutta jos minun rakkaitani uhkaisi jokin, tarttuisin halukkaasti pyssyyn ja tähtäisin mahdollisimman tarkasti.
PoistaAnonyymi, en minä edes huomannut mitään kritiikkiä missään.
VastaaPoistaMistäkähän kaukaa ja mistä kontekstista olet nuo adjektiivit poiminut?
O sancta simplicitas – nyt ei ehkä ole molemmat airot veneessä.
PoistaJos molemmat airot ovat veneessä, tilannetta kutsutaan ajopuuteoriaksi tai vantaanjoen kellunnaksi.
PoistaAirojen kärkiä on hyvä määrävälein kastaa veteen, sillä saavutetaan liikettä.
Anonyymi, sinä juuri, sinä yksi ja ainut kalvaja. Miksi kalvat minua? Miksi roikut tässä blogissa, jos tämä kerran on niin huono blogi? Minä en kyllä kauan jaksaisi kuluttaa aikaani blogissa, josta en pidä.
VastaaPoistaYksi ja ainut
VastaaPoistaAnonyymi,
sinä juuri, sinä yksi ja ainut,
kalvaja.
Miksi kalvat minua?
Miksi roikut tässä blogissa,
jos tämä kerran
on niin huono blogi?
Minä en kyllä
kauan jaksaisi kuluttaa aikaani
blogissa, josta en pidä.
Ihanan lyyrinen!
Rakas anonyymi, minulla on vähän nuhaa. Onko sinulla mitään todettuja sairauksia?
PoistaOlkoon aiheena nauru taikka pieru
Poistaritarina apuun rientää riku riemu
soutaa aina myötävirtaan
sanat virtaa harvakseltaan
Jaa mihin apuun? Oliko jossain hätä? No ei sevväliä, niin kuin joku tapaa sanoa. Älä vaivaudu vastaamaan, vaan menepäs lukemaan vaikka Einesbaarin juttuja. Hyvää illanjatkoa vaan sinullekin!
PoistaKysymykseeni et kuitenkaan vastannut, rakas anonyymi.Ymmärrän että se meni jo tavallaan niin pitkäälle totaalianonyymiuteen, ettei sellaiseen pidäkään vastata.
PoistaNo ei se mitään. Minä tunsin kerran yhden Anon Kouvolasta. Sillä oli aivan kaamea nivustyrä, sillä pullotti kuin Tom Jonesilla ja se ähki samalla lailla. Oli kuitenkin onnellinen, kun nivustyrää ihaillessaan kukaan ei huomannut, että sehän oli ihan täysin hullu, sekaisin kuin seinäkello.
Onko teillä päin ilmoja pijelly, rakas anonyymi?
Väitän että kaikesta huolimatta päivän uutisoinnit vaikuttavat minuun melko vähän. Kaiken ei pidä tarttua.
VastaaPoistaYksi kuitenkin pysäytti. Se kertoi tytöstä, jonka elämä oli pelkkää pelkoa. Oikeaa pelkoa, ei mitään porvarisakkojen ja -ukkojen luulotautia.
Popin nero, Michael Jackson, teki hänestä laulun jo vuosia sitten. Alusta voi tahtoessaan hypätä pari minuttia. Pikku Eerika
Minutkin pysäytti pikkuisen Eerikan tapaus.
PoistaSen on jo tässä maailmassa oppinut, että omat vanhemmat voivat tehdä pahaa lapselleen, hylätä ja jopa tappaa.
Mutta että sosiaalityöntekijätkin. Onkohan sosiaalialan opinnoissa ollenkaan psykologiaa ja tietoa narsisteista, psykopaateista ja vartti- ja täyshulluista?
Sosiaalialan ihmiset näyttävät tässä todella epäonnistuneen.
PoistaTuskin tässä maailmassa paljoa on minkäänlaista idealismin tai aatteenpaloa, pyrkimystä maailmanparannukseen.
Kaikki me, zombit, kuljemme kädet taskuissa kohti seuraavaa tilipäivää, lomaa ja mitälie. Sosiaalialan ihmisillä sellaisesta voi olla vakavat seuraukset.
Silläkin saa paljon turhaa pahaa aikaan, jos tekee turhia ilmiantoja.
Pahuus on.
Asioista aina on tietysti valitettavan paljon variaatioita, tästä musiikkiesityksen aiheestakin.
PoistaSilti usein kaipaan tällaista sanomista, Petri Tiilen varhaistuotantoon huomaan palaavani yhä uudelleen ja uudelleen. Klassikoita siis.
Musiikkia
Sosiaalialan työntekijöiden varovaisuuden kyllä ymmärtääkin, sillä niin monenlaista ihmistä ja jekuttajaakin he kohtaavat päivittäin työssään.
PoistaTässä tapauksessa oli kuitenkin niin näkyviä todisteita lapsen pahointelystä, että mitään ymmärrettävää ei ole. Jo se, että yksi sosiaali-ihminen sanoi, että odotetaan nyt vielä neljättä pahoinpitelyä ennen kuin ilmoitetaan lastensuojeluun, on käsittämätöntä.
Minusta myös, täysin käsittämätöntä.
PoistaTulee jopa sellainen mieleen, että onko osa sosiaalityöntekijöistä jotenkin vinksahtaneita?
Jos näkee kadulla, että noin pientä lasta pahoinpidellään, niin luultavasti jokainen menisi väliin. Kuka tahansa. Sehän olisi heitteillejättöä ellei menisi tai soittaisi poliisin paikalle tms.
Saapa nyt nähdä nouseeko sosiaalityöntekijöitä vastaan syyte virkavelvollisuuksien laiminlyönnistä. Luulisi, ainakin näiden lehtijuttujen perusteella.
Anonyymi 30 elokuuta, 2012 17:12
Selkeä virhe lastensuojelussa on tapahtunut, sanoi psykologi Jari Sinkkonen aamutelevisiossa juuri. Tai useita virheitä.
PoistaJoku voi kysyä, että mitä se auttaa, että syyllistä etsitään. No kyllä se auttaa tietenkin paljastamaan tyhjät aukot, joita lastensuojelussa tai yleensä sosiaalitoimessa on. Näissä kun haetaan tapauksista vain positiivisia merkkejä ja edetään niitä pitkin. Asiat selitetään parhain päin, positiivisesti. Huhuh, tässä kohdin näen punaista.
Ei voi ymmärtää, kuinka pienen lapsensa pahoinpitelijä ja murhaaja voi elää itsensä kanssa. Hänen täytyy olla mieleltään sairas, mikä ei tietenkään ole puolustus.
VastaaPoistaIines, joko olet lukenut Hustvedtin Amerikkalaisen elegian? Muistaakseni se ei Sinuakaan aikanaan houkutellut. Sain käsiini kesällä kirjailijan tuoreemman kirjan Kesä ilman miestä ja lukaisin sen tuota pikaa. Hieman hämmästyneenä huomasin melkein pitäväni siitä. Joko kirjailijan kirjoitustyyli on muuttunut parempaan, tai aihe kiinnosti enemmän. Nyt yritän aloitella uudestaan lukemaan tuota vanhempaa, joskos sekin olisi parantunut, kun on levännyt kirjahyllyssä muutaman vuoden.
Tämän päreesi alussa ollut kuva ylensyöneestä olennosta tuo mieleeni kansakoulun lukukirjassa asustelleen kaurapuurojättiläisen. Muistaakseni se kulki kaurapellossa ja vaani lapsia, joilla oli huono ruokahalu. Olisi hauska tietää, kuinka moni lapsi / aikuinen nykyään syö aamulla kaurapuuroa.
Delilah, sanat eivät yksinkertaisesti riitä kuvaamaan sitä tyrmistystä, jonka tuo pikku Eerikan juttu mielessä aiheuttaa. Se on jo yksin tekona hirvittävän sadistinen ja paha, ja sitten on vielä se käsittmätön viranomaistoiminta.
VastaaPoistaEn saanut luetuksi tuota Hustvedtia, se ei tuntunut kiinnostavalta. Tuolla se hyllyssä nököttää. Hustvedtin Vapiseva nainenkin minulla on, ja se on huomattavasti mielenkiintoisempi, mutta aika outo sekoitus romaania ja faktaopusta. Siinä on pitkiä kurkistuksia neurolääketieteen maailmaan, ja ne rikkovat romaanin rakenteen ja katkaisevat jännitteen. Uusinta Hustvedtia en ole lukenut, kirjailija ei taida oikein kiinnostaa, ellei jokin muutu.
Minä en juuri saa syödyksi aamulla, juon vain kahvia ja syön ehkä jogurtin tai jonkin tehojuoman. Vähän myöhemmin maistuu paahtoleipä. Puuroa syön joskus harvoin, jos on vatsassa jotain närästystä tai muuta vaivaa. Mikään ei ole silloin yhtä tehokasta.
Minullakin on tuo, etten aamulla saa mitään syödyksi.
VastaaPoistaYksi kauneimpia muistojani on, kun ex-vaimokkeni kanssa kiersimme cumulus-hotelleja, hän sai niihin henkilökunta-alennuksen.
Aaamiaisilla minä, sikäli kun niihin ehdin, join kahvia, poltin tupakkaa ja mieleeni tuli paljon ajatuksia. Nykyään sellainen ei onnistu kun se on epäterveellisenä ja tieteen vastaisena kielletty. Nimittäin ajatteleminen.
Aikainen aamusyönti on kuin pakkotyötä Vorkutan hiilikaivoksella. Ei oikein maita. Viimeksikin Kajaanin Valjuksen aamiaispöydässä oli vaikka mitä herkkuja, juuri kainuulaisia lähierikoisuuksia... kukkuramitoin. Mutta kun ei aamulla maita, ei maita! Se harmitti. Join vain kaurapuuroa ja söin kahvia. Ja luin lehtiä. (Muutama Jägermaister siinä olis kyllä "huviin kadonnut" - jos saa olla leikkisä, mutta kun semmoisia ei kattaukseen kuulunut. Silmäni kyllä haroivat ympäristön tarkkaan. Mikään ei jäänyt niiltä huomaamatta. Paitsi pari pistorasiaa.) Piti lähtee kaasuttelee autolla eteen päin. Eikä päissään saa ajaa, edes vähässä, se on aivan vastuutonta, siis muita kohtaan. Itseäänhän ihminen saa lyödä vaikka vasaralla päähän. Jos haluaa.
VastaaPoistaSingaporessa - nykyisin hyvin steriili mutta tärkeä kaupunkivaltio - vielä 50-luvun alussa (jolloin se ei ollut tärkeä eikä yhtä steriili) rattijuopumus - jos siis tapahtui vaikkapa kolari - oli oikeudessa lieventävä asianhaara. Koska jokainenhan ymmärtää, että kännissä ihminen ajaa autoa huonommin kuin selvin päin. Tämähän on itsestään selvä fakta!
Elämäni karmein aamiaispöytä oli yhden virolaiskylpylän aamiaispöytä. Pöydässä oli kahvin lisäksi täysmaitoa, erilaisia sillejä ja paksuja makkaransiivuja. Ei ollenkaan juustoa! Ei ollenkaan juustoa!
VastaaPoistaKylpylä oli suomalaisten suosiossa ja ne vissiin luulivat, että kaikki porot tahtovat syödä aamulla rasvaista maitoa ja tuhteja paksuja sillejä ja makkaroita. Hyi hyi, oksennus oli lähellä, ja join vain kahvia. Olen vannoutunut juustojen syöjä, edes makkara ei maistu muuta kuin kesällä grillin kautta kärtsättynä ja sinapilla kuorrutettuna.
Minä ennen mietin mihin nuo tarjolla olevat ruoat pannaan sen jälkeen kun aamiainen on ohi? Eihän niitä kaatopaikalle kai heitetä? Ajattelin, sinisilmäinen kun olen, että ne viedään esim. vanhainkoteihin maiskuteltavaksi, tms. Mutta eipäs viedäkään. Joku laki, varmaan elintarvikelaki, kieltää ruo'an roudaamiseen. Ne pitää hävittää. (Paitsi mitä nyt tietysti henkilökunta popsii niitä omiin poskiinsa. Mutta eiväthän hekään määräänsä enempää jaksa syödä.)
VastaaPoistaJärkyttävää kansantaloudellista haaskausta!
Kerran minä aivan itse tilasin meille mökin viikoksi. Olin tyytyväinen kun sain halavalla. Se leirintäalue siinä komean sillan vieressä ennen Mikkeliä.
VastaaPoistaMaksoin portilla, astelimme sisään. Mökki oli koirankoppi, joka oli likainen, sängyn alla edellisten yöpyjien tyhjiä kaljapurkkeja. Kävelimme rannalla edestakaisin: "Kyllä täällä viikko menee, kyllä täällä viikko menee!"
Aikani hermoiltuani marssin kassalle: "Rahat takaisin!" - Ilmeisesti oli tottunut moiseen, ei yhtään nikotellut kun latoi setelit kouraani.
Mikkelin Cumuluksessa heittäydyin selälleni sängylle ja huokasin. Vietimme viikon siellä, kävelimme katuja pitkin, emme missään helevetin pöpelikössä.
Teltassa yöpymisestä päätin luopua koko elämäni ajaksi kerran jossain Savonlinnan lähellä, kun aamulla heräsin kylmästä täristen krapulaan, joku juurakko oli yön ajan painanut selkääni vasten. Lattialla, pöydälläkin olen joskus joutunut nukkumaan, tuosta kuitenkin pidän kiinni: Teltassa ei koskaan, ei kskaan eikä ikinä.
Siis kun noissa aamiaispöydissä, yleensä, on niin KAMALASTI sapuskaa. Pöydät ihan notkuu. Ei sitä safkamäärää hotellivieraat, vaikka olisivat tulleet hemmetin kaukaa, ja pirun nälkäisiä, jaksa syödä...
VastaaPoistaEli, mihin se loppuruoka pannaan? Heitetään veks.
Minä veikkaan, että sitä loppuruokaa syövät seuraavan viikon asiakkaat tuoreesta aamiaispöydästä.
VastaaPoistaSiis en ikinä usko, että loppuruoka heitettäisiin pois.
PoistaMarketeissakin pakataan parasta ennen -päivämäärän ohittaneita jauhelihoja uuteen pakkaukseen, samoin vanhat broilersuikaleet pannaan mausteliemeen ja siirretään maustettujen tuoreeseen joukkoon pois maustamattomien rivistä. Viikon vanhat kalat ovat juuri Pyhäjärvestä paikallisen kalastajan omin käsin pyytämiä ja kiireesti markettiin tuotuja.
Elintarvikemyymälässä olin joskus nuorena töissä. Jätepuristimeen laitettiin vaikka mitä, fazerin suklaapatukoitakin kun suosituspäivä oli ohitettu.
VastaaPoistaHyvin ymmärrän niitä aatteellisia, jotka kauppojen roskiksista käyvät ruokaa hakemassa. Minäkin kävisin, jos kehtaisin.
Aamiaisten loppuruoka heitetään veks. Sioillekaan sitä ei anneta, niille syötetään teurasjätteitä ja creutzfeldt-jacobia. Kepulainen kun yrittää jotenkin, raukkaparka, pärjätä liiketoiminnassa. Saatanan elätti.
Kun en nyt siis usko, että kaikki aamiaspöydän annit heitetään pois. Juustot, makkarat, voit? Taatusti uusiokäytetään. Puuronjämät voidaan panna sämpylätaikinaan, mikä olisi kyllä ihan ok. Tuoremehu pannaan jääkaappiin.
PoistaVarmasti olet oikeassa. Mutta muutaman kuukauden päästä ne on pakko heittää pois, jos ei heitetä, kävelevät itse roskikseen: "Hyvästi paha maailma!"
PoistaMinulla on kammo pahentuneeseen ruokaan. Heitän pois aivan turhaan kauhean määrän ruokaa. Leipää syön vain tuoreena, ostan uusia ja vanhat heitän pois.
VastaaPoistaKerran nuoruudessani ostin automaatista saarioisten pizzan ja kahden desin maidon. Kohotin maidon huulilleni, valmiina maistamaan raikasta ja terveellistä valion nektaria.
Voi saatana oikke, maito oli hapantunut niin paljon, että se oli aivan kiinteää, nestemäisessä muodossa siitä ei ollut osaakaan. Yökkäilin pitkään ja hartaasti.
Olin messikallena merellä. Aaamiaispöydässä piti olla aina uunituoreet leikkeleet. Toki niitä samoja syötiin sitten myös päivällä. Yöksi tein yövahtivuorolaisille niistä oikeaoppisen leikkelelautasen. Söivät mitä söivät. Aamulla ensimmäinen tehtäväni oli heittää valtava määrä priimaa einettä. Aivan hyviähän ne tietysti vielä olivat. Mutta käsky oli, eikä siitä saanut tinkiä: aamiaispöydässä piti olla aina uunituoreet leikkeleet. (Vajaat maitopurkitkin piti heittää venttiili-ikkunasta ulos.) Muistan, oltiin silloin yöllä (kun minä koisasin) tultu Rotterdamiin. Aamulla, kuten joka aamu, heittelin ehtaa ruokaa messin ventti-ikkunasta ulos. En vaan huomannut sitä, kun vasta myöhemmin, että oltiin satamassa ja laivamme viereen oli ankkuroitunut proomu. (Sellaisilla ne kuljettavat tavaraa Maas ja Rein jokea pitkin syvälle Keski-Eurooppaan.) Voihan vitsi, proomun peräosan katto oli sen näköinen kuin isot lokit olisi paskantaneet sille; maitopurkkipommien valkoiset läikät hohti kauas. Ja makkaraleikkeleitä ja juustonsiivuja oli pitkin täkki... Hitsi, kun mä kyyristelin sen päivän sisätiloissa. Mää pelkäsin, ihan oikeesti, että laivaan nousee joku oikee Merikarhu, kysyy hollanniks "kuka tän teki", ja vetää mua sen jälkeen turpiin...
VastaaPoistaWaar is het varken die dit gedaan heeft, ik zweer ik ga om hem te doden!
Poista(se on kyllä hyvä, tuo selaimen kielenkääntäjä)
Riku osaa hienoa hollaninkieltä.
PoistaItse kirjoitin kommentin niin nopeasti että unohdin muutaman suomesukuisenkielen sanan välistä. Mutta totta oli että laivalla heiteltiin valtava määrä ehtaa sapuskaa mereen. (Ei ihme että lokit seuraavat laivoja.) Tai se oli siis sitä aikaa, nykyisin kaikki varmaan on toisin, en väitä toista.
täkki tarkoittaa "täkkiä" ja se taas tägiä. Eli laivan kantta. (Jolla tallustellaan.) Pienestä pyöreästä ikkunasta taas alas päin ei näe, horisonttin vaan. (Jossa taivas ja meri yhtyy. Eikä siellä mitään ole. Ei ainakaan proomuja. Joissa asuisi ihmisiä jotka saisivat maitopurkista päähänsä. E-hei.)
Eräästä Leskisen pienestä lähikaupasta (asuin silloin Jyväskylässä Keskussairaalantiellä) ostin kerran makkarapaketin. Koska en ehtinyt - oli muita menoja - hotkaista sitä sinä päivänä kitaani, panin sen jääkaappiin. Seuraavana päivä se oli ihan niljakas ja haisi... hyh. Tutkin pakettia. Päiväys oli ihan O.K., mutta sen alla oli toinen lappu jossa oli paljon vanhempi päiväys. Eikä tässä kaikki! Sen toisen lapun alla oli vielä kolmas päiväys joka oli jo todella vanha. Teinkö tästä valituksen kuluttaja-asiamiehelle? En tehnyt. Mutta enpä sen jälkeen ko. kaupasta ostanut kuin keskiolutta vain. Tai tulitikkuja.
VastaaPoistaSe oli muuten toinen lähikauppa missä yks hienostorouva osti tulitikkuja. Se sanoi kauppiaalle joka oli kassalla - ei sillä juuri muita ostoksia ollutkaan - että "täytyy ostaa tulitikkuja että voi lämmittää mökin saunan". Kauppias vastas siihen "eikös se tule kalliiks"...
Kamalin aamukoktaili mitä olen nauttinut oli... ja siitä saan kyllä syyttää pelkästään itseäni! oli... kun. No, olin silloin nuori, poltin myös tupakkaa, ja rattoisassa seurassa otin oluttakin. Tupakat - etenkin mitä enemmän oli humalaisia polttajia - tuppasivat käryämään tuhkakupissa. Niinpä keksin, koska olen melkein yhtä fiksu kun eräs insinööri, että kun tyhjään oluttölkkiin kaataa pohjalle vähän vettä, siitä tulee hyvä tuhkakuppi; ei tarvitse kun pudottaa natsa reiästä sisään, kuuluu vaan sihaus, ja se sammuu. Tämä toi hyvin. Aaamulla heräsin ensimmäisenä. Pääni oli hieman epäjärjestyksessä. Ajattelin että korjaan sen sillä millä sen aiheutinkin: tämähän on homeopatiaa. Pöydällä näin oluttölkin, se hölskyi kun ravistelin sitä, "aah, Jeesus ei sittenkään ylenkatso meitä ateistejakaan". Otin tölkistä kunnon huikan. Vasta silloin kun ensimmäinen tupakan tumppi tunki kurkkuuni, tajusin että...
VastaaPoistaNikotiinivesi maistuu muuten uskomattoman pahalta!
Anteeksi että hekottelen, mutta minulle meiasi kerran käydä sama. Ihan selvinpäin vielä - vain salamannopeat reaktioni pelastivat tilanteen.
PoistaLapsena minä kerran laitoin läskien makeutusainetta, hermesetasta, faijan avattuun kaljapurkkiin. Löysin sitä yhdestä lakkautetusta osuuskaupan varastosta. - Nyrpisti nenäänsä: "Hyi helevetti!" - Onnekseni luuli että pikkuveljeni on sen tehnyt, laittanut sokeria purkkiin. Minä käkätin sisäänpäin; "eikö se saatana nyt tajua, ettei sokeripalat mahdu tuosta reiästä!"
Armeijakaverini - INTIn manttelin ja valkoisen pöytäliinan suojassa - kusi Tampereen Rautatieaseman ravintolassa olutpulloon. Joka tuli ihan täyteen. Se jäi pöydälle kun lähdimme pois. (Voin vain vain kuvitella jotain laitamyötäisessä purjehtivaa elämäntapataiteilijaa joka äkkää sen... jumatsukka, joltain on jäänyt TÄYS olutpullo pöytään! Eipä muuten ole kauan täysi...)
VastaaPoistaMites se Tapsakin laulaa siinä "Itse tuoppini jäljet mä tunnen"... jotain että "katkerrra pettymys..." Ihmiseloon kuulu pettymyksiä.
Ihmiset jotka ovat brutaaleja puhuvat yleensä pieru, paska ja kusijuttuja. Itse yritän viimeiseen epätoivoiseen hengenvetoon asti vältellä ko. keskustelunaiheita. Mutta on pakko sanoa vielä yksi asia joka ihmetyttää minua... Nimittäin, olen tavannut ihmisiä jotka saattavat puuskahtaa - uutta outoa olutmerkkiä maistaessaan - että "tämähän maistuu aivan hevon kuselle".
VastaaPoistaMistäs he sen tietävät?
Taammanmaitoo voi vielä, jos on pakko, juoda. Tai jos etiketti vaatii. Mutta en sen kusta, edes saadakseni "vertailupohjaa", suostu juomaan. (Tarkoitin.)
VastaaPoistaMinun isäni oli sivistynyt mies. Yhtä asiaa hän ei sietänyt, ja se oli laiha kahvi, joka oli "tamman kusta". Hihittelin sitä aina itsekseni, minä pieni kiltti runotyttö, ja imin vaikutteita. Sieltä jostain juontaa se, että minusta on hekumallista olla väliin tyylitajuton, ja käyttää vaikka nyt tuommoistakin otsikkoa, joka tämän jutun yläpuolella seisoo. Silti huomaan sen joka kerta, kun avaan tämän sivun ja se tärähtää esiin. Mietin vähän, että mitä ihmisetkin nyt sanovat - tämä on äidin vaikutusta. Mutta sitten isä minussa voittaa, enkä aio jatkossakaan merkitää pilluun iin paikalle tähtimerkkiä.
VastaaPoistaTäällähän kirjallisuuskeskustelu kyntää syviä uria ja aaltoilee ihmismielen ääriä hivellen. Mutta minäpä näin tänään Sofi Oksasen. Katselin, kun hän kirjoitteli omistuskirjoituksia uutuutensa ostajille, ja ajattelin, että noihin kätösiin en rynkkyä antaisi, vaikka ulkoavaruuden alienit hyökkäisivät, puhumattakaan sisäavaruuden hirmuista.
VastaaPoistaMielenkiintoista, että Hesarissa lähes haukuttiin hänen Kyyhky-kirjansa. Tai ei lähes, vaan ihan. Mutta yhdessä asiassa Sofi näytti kykynsä: hänhän haukkui WSOYn tyypit mm. kehnosta markkinointiosaamisesta. Nyt hän teki mallisuorituksen itse itseään komentaen. Nappisuoritus.
Minä ainakin aion lukea Kyyhky-kirjan. Uskon, ettei se ole Nyyhky-kirja.
Minäkin huomasin, luettuani joitain muitakin Kyyhky-kirjan esittelyjä, että tyyli oli tämä: kirja on hyvä, mutta---. Toisin sanoen sitä ei uskalleta moittia, vaikka siihen ei taideta olla yhtä hurmaantuneita kuin Puhdistukseen, siinä ei ole samanlaista imua. Kemppinen taisi yksin pitää kirjaa loistavana.
PoistaPitää tosiaan lukea itse. Se vain, että kirja on melkein ostettava, koska tuskin sitä saa aikoihin kirjastosta.
Mikis suri sitä, ettei hän osaa lukea Päätaloa. Ymmärrän tuskan.
VastaaPoistaSiksi kerron miten itse luin Päätalon Iijoki-sarjan: luin sen keskinkertaisen kirjoitustaidon kovalla työllä hankkineen kertojalahjakkuuden omaelämäkertana, ja peilasin sitä koko ajan samankaltaisen elämän eläneen isäni kohtaloihin.
Minä kannatan tällaista lukemisen missiota lämpimästi. Se on kyky, taito vaihtaa lähtöpistettä, näkökulmaa, asemia.
PoistaItse asiassa minä saatan lukea roskalehtiä vähän samasta vinkkelistä. Luen, koska ihminen kiinnostaa, pidän tavallisista ihmisistä, jotka kävelevät vastaan kadulla ja toreilla, haluan olla heitä lähellä, tavoittaa heidän maailmansa, olen utelias heidän elämästään ja tavastaan asettua tähän kaikkeen. En ajattele, mitä minun henkeni ja sieluni tästä saa, tai onko tämä tarpeeksi hyvää minulle.
Kerta vielä: Antiaikalaisessa, johon Iines alussa viittilöi, joku paljastaa, ettei häntä kiinnosta kirjassa kieli ja muoto, vaan vain sisältö.
VastaaPoistaAntiaikalainen tyrmää tällaisen epäkirjallisen tavan lukea, koska hänen mukaansa kieli ja muoto ja sisältö ovat yhtä. Ja yli kaiken ovat kieli ja muoto.
Olen jyrkästi eri mieltä. Tai ainakin päinvastaista mieltä ja jyrkästi sitäkin. Kaikki kaikessa on sisältö.
Minusta sisältö yksin ei riitä. Onhan niitä seikkailuja ja jännittäviä ja ihania romanttisiakin kirjoja, joissa on tempaava sisältö, mutta jos se on kerrottu huonolla tai puuduttavalla kielellä, se tappaa kiinnostuksen, ei kanna lukemista.
PoistaKyllä tässä yhdyn AA:n näkemykseen, kieli, muoto ja sisältö ovat yhtä. En tiedä, menisinkö kuitenkaan noin pitkälle, että kieli ja muoto ovat autonomisia ja toimivat ilman sisältöä. En usko. Sisältöhön on lukukokemuksessa se, mitä lukija etsii.
Itse asiassa tuo AA:n näkemys kielen ja muodon autonomisuudestahan tarkoittaa juuri sitä, että sanataideteosta luettaisiin myös kuvana - tästähän puhuin yllä olevassa kirjoituksessani kun sanoin, että teksti ei ole kuva, vaikka yhtymäkohtia kuvaan on. Se että teksti olisi kuva, tarkoittaisi juuri sitä, että se on kielen ja muodon ortografinen habitus. Vailla sanallista sisältöä.
Päätalo on oiva esimerkki siitä mitä tarkoitan. Hänen alkutuontannostaan huomaa, ettei hän ole mikään kielen tai muodon virtuoosi, vaan aika keskinkertaisen luistava kirjoittaja, jonka fiktioromaaneissakin on imua ja särmää, muttei neroutta.
PoistaMutta Iijoki-sarjassa hän tekee komean kokonaistaideteoksen (jos sen sellaisena haluaa nähdä). Hän vie lukijan 1900-luvun alun Koillismaalle köyhään mökkiin ja kuvaa sen aikaisen yhteiskunnan sisältäpäin sekä siinä ohessa oman nousunsa ryysyistä keskiluokkaan - ja ihan vastaavan nousun teki Suomessa koko laaja (iso)vanhempiemme ikäluokka. (Siinä selitys Päätalon suosiolle.)
Päätalon kielessä ei sinänsä ole mitään suurta tai nerokasta tai uutta ja luovaa, vaan hän käyttää sitä kuin timpuri kirvestä: tarkkaa ammattityötä ja kokonaishahmo koko ajan mielessään. Sarjan muodossakaan ei ole mitään uutta ja luovaa ja nerokasta, vaan se on perinteinen omaelämäkerran ja romaanin risteytys, hyvin toimiva omalla tavallaan.
Ja vaikka Päätalon kieli ei olekaan mitenkään luovaa ja nerokasta, se on aitoa ja elävää. Hän osaa luoda uskottavan miljöön ja eläviä romaanihenkilöitä. Repliikit napsahtelevat paikoilleen osuvasti ja monet hänen sanansa ja ilmauksensa (jotka ovat siis yleensä aitoja koillismaalaisia) ovat jääneet elämään kansan suuhun. (Moni voi käyttää Päätalon ilmaisua tietämättään.)
Linna oli nero, Päätalo ei. Linnan taiteellinen nerous näkyy kielessä, muodossa ja sisällössä. Päätalo oli kirjoittajanakin ammattimies ja sekin näkyy kielessä, muodossa ja sisällössä.
Kiteytys: kieli ja muoto ilman sisältöä ovat tuuleen huutamista. Sen sijaan nerokas sisältö toimii huonommallakin kielellä ja muodolla. Oikein huonolla ei tietenkään toimi mikään. (Enkä usko, että olemme ainakaan Iineksen kanssa asiasta mitenkään erimielisiä, korkeintaan aste-erollisia.)
Peräkaneetti: täällä herkuteltiin mielikuvissa hotellien aamiaisilla. Minä herkuttelin niillä kuluneen viikon ihan oikeasti, sillä vietin sen Naantalin Kylpylässä. Ja mietin juuri samaa kuin veljeni Mikiskin: mihin nämä kaikki herkut joutuvat, sillä niistä syötiin parhaina aamuinakin vain noin 27,35 %.
VastaaPoistaJokaisella ihmisellä on oma sokea pisteensä; eli asia jonka suhteen hän on avuton kuin vauva. Nyrkkeily aikoinaan oli minusta kiva harrastus, monipuolinen juttu. Mutta voi miten sitä häveksyttiin, etenkin intellektuellit; nykyisin noin joka toinen älykkö harrastaa vähintäin kuntonyrkkeilyä. Kiva, että löytävät itsensä.
VastaaPoistaMinä harrastan nykyisin Formula-Ykkösiä: tiedän että tätä ei hyväksytä missään piireissä. No, se taas siitä. Ajan autoa mielelläni. Olen hyvä ajaja. Tiedän, että 90 % mieskuskeista ovat keskivertoa parempia ajajia, siis kun kysyy heiltä itseltään. (10 % suomalaisista mieskuskeista täytyy olla sitten tosi surkeita?) Minusta prosenttiluvut ovat juuri toisin päin. En ole mikään Ensio Itkonen, mutta minulla on rekkakortti ja osaan peruuttaa täysperävaunun niin ahtaaseen paikkaan ettei edes Hannu Karpo pääse sieltä pois. Ei kun ihan totta. Nautin ihmisten ammattitaidosta. Äsken nautin kun katsoin F-1 ajajien aika-ajoja. Se oli täydellistä, huimaa balettia.
Ps. F-1 sirkuksen hiilijalanjälki on muuten pienempi kuin hyvinkin pienen lentoyhtiön.
Ihmiset, älkää lentäkö! (Linnut, älkää kävelkö!)
Formuloita en harrasta, mutta sen sijaan tunnen Matti Kyllösen monen vuoden takaa, niiltä ajoilta jo, kun hän voivotteli, että herra jumala missä on zeizei. Teimme yhdessä monta lyhytelokuvaa.
Poista(Voin paljastaa teille, että Kyllöstä harmitti ihan perkeleellisesti, että hänet sekoitettiin usein Jorma Pulkkiseen, joka muuten on ihan mukava mies. (Tunnen hänen miniänsä.) Näin syrjäänvetäytyväksi ja hiljaiseksi mieheksi tunnen yllättävän paljon julkkiksia, uusimpana Mikiksen.)
Mitä häh, onko mikis julkkis? Nyt odotamme vihjeitä.
PoistaMikis on julkkis jokaiselle, joka hänet tuntee.
PoistaLuin nyt vasta Tapsan kommentit. (Koska niitä ei ollut framilla kun kirjoitin Formula-Ykkösistä.) Tuo toteamus että...
VastaaPoista"että noihin kätösiin en rynkkyä antaisi, vaikka ulkoavaruuden alienit hyökkäisivät"... saivat sisäisen mikikseni hörähtämään nauruun. Voi vittu (anteeksi alityylini) kun se on kattavasti sanottu! Ja kysehän ei missään nimessä, näin ymmärrän, ole Sofin pilkkaamisesta? En tunne tyttöä, hänen naruhiuksensa ovat naurettavat, mutta "Puhdistus" on hyvä, avoin kirja. - Sen verran tunnen Viroa. (Eli Eestiä.)
Työnantajani - rauha hänen muistolleen - palkitsi minut kerran Naantalin kylpyläviikonlopulla. Avec. Ruoka oli tosi hyvää, vaikka sitä oli liikaa, ei minulle tule mieleen mitä valittaisin? Upeinta oli -oli syksy - uida ulkoaltaassa... Ulkona oli kylmä mutta altaassa oli (+23) lämmin. Ulkomaalaisetkin kelluivat siinä kuin Saimaan Norpat, etenkin japanilaiset. Coctailbaarissa soitti valkoiseen frakkiin pukeutunut Elviksen näköinen rokkivaari evergreenejä. Nättiä ja natsaavaa. Ps. Sitä paitsi kaikki maksoi niin paljon etten minä ite itselleni semmoista olisi ostanut. Työnantaja viulut maksoi.
VastaaPoistaSe ulkoaltaan lämpötila on 32. Kysyin.
PoistaEnkä minäkään siellä kylpylaitoksessa tietenkään omilla rahoillani lekotellut. Vaan vaimon.
On teillä työnantajat, tai mikiksellä. Jessus. Tapsa taisi maksaa omasta pussistaan, tai ehkä joku rikas asiakas kustansi virkistyksen työpalkkkana.
PoistaEn osaa edes kuvitella, että kaupunki olisi milloinkaan maksanut opettajat Naantalin lämpöaltaisiin lillumaan ja kuuntelemaan evergreenejä.
Päiväksi pääsimme Ikaalisten kylpylään kuuntelemaan Veltto Virtasen esitystä työuupumuksesta, kuten kai olen kertonut. Uuvuttava reissu, rehtorikin oksensi kotimatkalla bussin lattialle.
Ei minulla enää ole työnantajaa (ellei asiakkaita sellaiseksi lasketa), vaan organisaatiossani seuraava porras itsestäni ylöspäin on Jumala.
PoistaMutta suurimman osan työurastani olen tehnyt muiden palveluksessa ja itselliseksi heittäydyin vasta sitten, kun minulla oli siihen varaa.
Tämänkertaisen reissun kustansi vaimoni työnantaja ja minä pääsin mukaan Vihtorina eli vaimoni kustannuksella (muuten en olisi lähtenyt, vaan viettänyt kesälesken elämää Stadissa).
Yksi työntekijäystävällinen työantajaporras on myös valtion koulutuskeskukset, ne jotka uudelleenkoulutettavat mm. työttömiä ja muita aikuisia.
PoistaNäiden laitosten henkilöstön johtoporras, siis rehtori + apulaisrehtori + talouspäällikkö + erilaiset pikkupomot, saattaa lentää neuvottelulounaalle Ahvenanmaalle, tai mennä jonnekin ulkomaille reissuun tutustumaan vaikkapa sikäläiseen golfkenttään ja tapakulttuuriin.
Minutkin on työnantaja palkinnut niin monta kertaa, että kyyneleet oikein silmiini tirsuavat.
VastaaPoistaJoskus menin pääkonttorille töihin, vitutti kun toimitusjohtaja luimisteli ohitse. Kerran sitten hyppäsin eteensä ja ojensin käteni, katsoin silmiin ja esittelin itseni.
"Jooh, ööh, totanoin, kyllä mä tiedän kuka sä oot!"
No sitten ne palkkasi meille yhden latvabeekakkosen everstin. Tiedotustilaisuudessa hänet meille esiteltiin.
Kuis ollakaan, tiedotustilaisuuden jälkeen kävelimme hänen kanssaan rinnakkain käytävää pitkin. Oikein maireasti hymyillen ja ihaillen sanoin hänelle: "Ai oikein eversti, kyllä ne isoja herroja meille palkkaa!" - Eihän se ymmärtänyt, vaatimattomuutta näytellen selitti: "Nooh, ne ylennykset nyt tulevat virkavuosien perusteella!"
Myöhemmin se sai kenkää, kun oli syyllistynyt rikoksiin joita lehdissäkin käsiteltiin.
Olen minäkin ollut aika hullu. - Mieleeni tuli, kun orjavankkureidemme omistajalta kysyin, kun oikein innokkaasti jotain selitti: "Niin, niin, mutta kuka vittu sinä oikein olet?" En minä sitä tuntenut, näytti vain niin pirun tyhmältä perijältä, joka purjehtii päätöikseen.
PS Minut työnantaja palkitsi kukkakimpulla, viirillä ja historiikilla (II osaa) työni jättäessäni lähtöjuhlissani. Ei puhettakaan kylpylälillumisista. Sitä ennen en muista saaneeni mitään, opettajat eivät yleensä saa. Jaa, no pari kertaa saimme joulukukkaset. Lämmintä kättä ja kauniita juhlapuheita kyllä saimme tavan takaa.
PoistaOlipas tuo nyt minulta nekatiivista!
VastaaPoistaFacebookissa on hyvä merkitä "tykkään", aina kun joku linkittää jotain oikein kauheaa. Iltapäivälehdissä minä äänestän aina sitä kaikkein typerintä vaihtoehtoa.
Timo Soini on musta kaikkein luotettavin, ainoa poliitikko joka on painonsa, noin 160 kg, arvoinen tekemisissään. Eikä se hänen vikansa ole, että perussuomalaiset kunnallisvaltuutetut ovat usein jotain luonnehäiriöisiä kakkapäitä. Paitsi tietysti se kotikuntani edusmies, joka myy hormooneita, muita huumeita ja hakkaa ihmisiä joista ei pidä.
Ei vaiskaan, viimeinen oli täysin fiktiota. Se oli sellaista soopaa, ettei sellaisesta saa puhua!
Riku, Riku! Jos Simo Toini olisi painonsa arvoinen - tekemisissään, heh heh - hän olisi anorektikko (n. 56 kg). Kunnallisvaalien ei pitäisi olla mitenkään poliittiset vaalit vaan vaali siitä mitä ihmiset tahtovat kunnassaan tapahtuvan. Näinhän asiat oikeasti eivät mene. Suurin syy tähän on se että äänestäjät - eli ihmiset - eivät välitä asioista. Ei siinä puoluekantaa kysytä kun ihmiset sanoo että "vittuako millään väliä". No, tähän markkinarakoon voisi perusta "Voi Vittu" Puoleen ry., se saisi ainakin 33,3 % äänistä. Silloin voisi, kun hyrskyläläisiltä ei kysyttäisi, perustaa Hyrskyläänkin Thai-hieromalaitoksen.
VastaaPoistaPs. Lähetkö Riku kimppaan?(Saat 49,9 % osakkeista.)
Hyvä kauppa, ilman muuta lähen! - Etkä sitten määräile ihan vain huviksesi, vaikka niukasti vähemmistön omistankin!
VastaaPoista"Voi vitun" sääntöihin haluan lauseen, ettei Timo Soinia pilkata, hän itse tekeköön sen puolestaan.
Haltsulaisia ei muuten vain pilkata, prinsessat haastavat heti oikeuteen ja sellaista tulee välttää.
PS. Kävin Einesbaarissa puhumassa Salmisesta. (Jos jotain sattuisi vaikka laatukirjallisuus kiinnostamaan.)
VastaaPoistaNo, jos tähän saataisiin vielä joku kolmas idiootti mukaan, meidän kahden debiilin lisäksi, voitaisiin perustaa Osake Yhtiö AB. Silloin voitaisiin mennä Pörssiin. (Ja kun meidät myydään NeverÖrrkiin, muutamalla sadalla miljoonalla dollarilla, tehtäväksemme ei jäisi muuta kuin tanssia ruusun terälehdillä. Ajatteleppas!)
VastaaPoistaMinä olen lukenut kaikki Salmiset useampaan kertaaankin ja mielelläni minä kirjallisia tuulia haistelen.
VastaaPoistaOsake Yhtiö AB:stä joudun valitettavasti luopumaan, finanssiteknisistä syistä. Etsin sen sijaan sijoituskohdetta jostain Kiinassa toimivasta suomalaisyhtiöstä, jota huolet eivät paina, eikä turha moralisimi. "Paskaa taivaalle ja meriin" - se on aina ollut mottoni, olenhan hyvin isänmaallinen.
Olemko minä vihrut unohtanut kokonaan, piakkoin kerron yhdestä, jonka kanssa olen ollut sillai.
Enkä minä siitä vihrusta mitään kerro, en minä innostu vasemman jalan saappaastanikaan, vaikka se on sentään ehtaa nappanahkaa.
VastaaPoistaPaitsi sen, etteivät taksit suostu sitä enää ottamaan kyytiin. Toisin kuin Facebookissa väitti.
Ehdotan, että perustamme Säätiön.
VastaaPoistaSiinä ei tarvitse maksella veroja tai antaa selvityksiä, kunhan Säännöt ovat vain tarpeeksi joustavat.
Niin, tai voimmehan perustaa Sääntökunnan. Se on vastuussa vain Jumalalle. Ellemme sitten perustakin Pakanallista Sääntökuntaa: Myöhempien Aikojen Pyhien Ukkojen & Akkojen Iinesläinen Sääntökunta.
Juu, kannatan! Iinesläinen sääntökunta kuulostaa hienolta. Ja jos ei Myöhempien Aikojen, niin vaikka Tulevain Aikain Ja Myös Nykyisten Pyhäinn Ukkoin & Akkain Iinesläinen Sääntökunta.
Poista"Itse asiassa tuo AA:n näkemys kielen ja muodon autonomisuudestahan tarkoittaa juuri sitä, että sanataideteosta luettaisiin myös kuvana - tästähän puhuin yllä olevassa kirjoituksessani kun sanoin, että teksti ei ole kuva, vaikka yhtymäkohtia kuvaan on. Se että teksti olisi kuva, tarkoittaisi juuri sitä, että se on kielen ja muodon ortografinen habitus. Vailla sanallista sisältöä."
VastaaPoistaTuo ylläoleva sanataide ainakin katoaa kuin pieru avaruuteen.
"Sanataideteos on kuin avaruudessa äänettömästi kiitävä kappale, jonka lukija sieppaa hetkeksi hyppysiinsä ja saa tämän kappaleen välkkymään valoa, ja kun lukija päästää taas irti kiiitävästä kappaleesta, se sammuu ja liukuu radaltaan poikkeamatta eteenpäin kunnes joku taas sytyttää siihen hetkeksi valon".
VastaaPoistaJuuri näin, tämä on käsitykseni kirjasta, sanataideteoksesta. Se syttyy vasta lukijan käsissä, valot palavat, joku on kotona.
PoistaHaluan huomauttaa että taas joku idiootti käyttää nimimerkkiäni. Kellonajat 23:37 ja 00:03 EIVÄT OLE MINUN KIRJOITTAMIA! - Mikis/Mikko
VastaaPoistaPoista ne, ole hyvä Iines! (Ja kaikki tänään tulevat "mikikset". Aion nimittäin ulkoilla.)
Ok mikis, poistan nuo mainitsemasi.
PoistaJa sinä hyypiö, joka käytät toisen nimimerkkiä. Häpeä niljake, olet kuvottava.
Sana-, musiikki- ja kuvataidetta:
VastaaPoistahttp://www.dailymotion.com/video/x7n577_leonard-cohen-dance-me-to-the-end-o_music
Terveisenä eilisiltaisesta 77- vuotiaan Cohenin konsertista, paikalla 12 000 kuulijaa ja näkijää. Uskomattoman taidokasta viulun, akustisen kitaran ja lauluäänien harmoniaa, kertakaikkisen vangitsevaa musiikkia.
Anonyymi, kiitos! Leonard Cohen on minunkin laulusuosikkejani. Hänessä on kaikki mistä pidän. Teeskentelemätön, vähäeleinen, koruton, vaatimaton mutta mahtava, viileänkolea mutta karhea, rumankaunis, vähän renttu mutta gentleman. Uskon, että konsertti on ollut mahtava elämys.
VastaaPoistaUskon että Grass puhui romaanista sikana, joka voi syödä kaikenlaista. Tai sitten joku Grassin suomalainen kriitikko eli myötajuoksija, en nyt muista kuka. Sittemminhän vasemmiston guru Grass paljastui natsiksi. Ja Päätalo on nero siinä kuin Linnakin. Vaikka en erikoisemmin arvosta jotain merkillistä neroutta vaan kirjailijan kykyä tuottaa vuodesta toiseen kiinnostavaa tekstiä, vaikka sitten jonkun syrjäytyneen stilisoimana heh heh. Vastikään Saarikoski Teemalla kritisoi tosiaan pikkuporvarillisuutta tai kyvyttömyyttään sellaiseen. Itse arvostan suuresti pikkuporvarillisuutta, osittain varmaan siksi että en oikein ymmärrä mitä pahaa siinä on. Kirjailijat kuten Antiaikalainen arvostavat varmaan usein eri asioita kuin lukijat.
VastaaPoistaPekka
Tietysti "neroudesta" puhuminen on hieman hataraa & hämärää, lähinnä halusin luonnehtia näiden kirjailijoiden kirjailijalaatua. Sitä myös, että Linna hesalaisten modernistien vähättelystä huolimatta oli luonnoltaan älykkö, jollaiseksi taas Päätaloa ei takuulla kukaan kehtaisi nimitellä.
PoistaPikkuporvarillisuuden ymmärrän ahdasmielisyyden synonyymiksi, joten se ei katso yhteiskuntaluokkaa.
Minusta termin "pikkuporvarillisuus" tarkoittama asia on kadonnut tästä yhteiskunnasta. Olisiko se enää vain menneen maailman vienoja kaikuja?
PoistaIhmiset ovat nyt paljon enemmän tai paljon vähemmän, eivätkä häpeä kumpaakaan olotilaa. Entinen pikkuporvari on minulle jyräävä nousukas, joka noutaa henkisen sisältönsä googlettamalla ja pärjää tällä pääomalla pitkään ja menee eteenpäin.
Termi "pikkuporvari" alkoi kutkuttaa, etenkin kun itse kirjoitin tuon googlettamisen pikkuporvarin tuntomerkiksi.
VastaaPoistaTässä, jos joku huomaa vielä tänne kurkistaa, Googlen hakutuotoksista (kolme ensimmäistä sivua) koottu ns. koneruno, jonka rivejä on muokattu vain muutaman sanan poisjätöllä:
PIKKUPORVARI
Pikkuporvari on kiltti ihminen
Pikkuporvari ei ole kovin varakas porvari.
Pikkuporvari pärjää koulussa hyvin ja hankkii hyvän työpaikan, kodin sekä perheen.
Pikkuporvari on keskituloinen, hieman nousukasmaisesti rahaa käyttävä, yksilöllisiä arvoja korostava.
Pikkuporvari on ökyporvaria liberaalimpi, muttei missään nimessä radikaali.
Pikkuporvari häilyy proletariaatin ja porvariston välillä.
Kadut ovat täynnä pikkuporvareita, pikkutakeissaan käveleviä porsaita
Pikkuporvari näyttäisi olevan yhdyssana.
Olen suhtautunut hakukonerunoihin torjuvasti, mutta tämähän on aivan saatanan mainio!
PoistaMinä rakastan konerunoja, jos kokoaja panee niihin vähän omiaan eli logiikan, jota ei tarvitse arvailla hiki otsassa. Ensimmäisen konerunoni tein muinoin vissiin Ikkunaiines I -blogiin otsikolla Oi rakkaus. Tykkäsin itse siitä vietävästi.
PoistaEn tosiaan jaksanut tutustua kaikkiin teidän karpaattien nero & ajatusten tonava- ajatuksiin. Vaikka olisi lienee pitänyt. Mr.Smith on kohta luettu, eikä sitä kannata lukematta jättää vaikka Melender vähän vaikeaksi on kritiikkinsä laatinutkin, kuten kaiken kirjoittamansa, lukuunottamattta Vantaan Sanomia ja Ranskalaista ystävää.
VastaaPoistasyssyn merkeissä
jukka s.
Hei Jukka S.
VastaaPoistaOlen siis koko ajan odottanut Mr. Smithiä innokkaana, kun olen kirjaston varauslistalla ensimmäinen. Ja nyt Mr. Smith on käsissäni ja jo aloitettunakin. Väkevältä tuntuu, siis vaikuttavalta, minut imaisevalta. Luin sitä ennen Taina Latvalan uusimman, joka on myös hyvä, mutta tuntuu kovin heppoiselta tämän Seppälän rinnalla. Riikka Ala-Harjankin uusinkin on jo minulla, mutta sekin tuntuu laimealta, kun silmäilen sitä Seppälän aloituksen jälkeen.