14.4.2013

Höyhensarjaa ja olkinukkeja



Mikä yhdistää Kirsi Pihaa, Minna Lindgreniä ja vaikkapa Marjo Kyllöstä? No pehmopornoilu, ajatuskömmähdysten julkinen  paljastelu ja olkinukeilla ratsastelu. 

Pihalla, Lindgrenillä ja Kyllösellä on julkinen mielipide asiasta, josta eivät selvästikään tiedä tarpeeksi. Viestinnän ammattilaisuuden ja opetusviraston byrokratian muurin takaa on hyvä heitellä kolumneissa onttouttaan kumisevia väitteitä ja olla oikeassa.  Etenkin kun kolumnien perästä puuttuu kommentointimahdollisuus. Varsinkin Piha tuntuu olevan pihalla viestinnän ammattilaisuudestaan huolimatta - tai ehkä juuri siksi.

Nythän on suuressa koulugatessa meneillään se keskustelun vaihe, että kun pöly on alkanut laskeutua, opetusviraston naiset  ja Jukka Gustafsson ovat uskaltautuneet esiin koloistaan puhumaan pari sanaa. Asiastako? Ei niinkään asiasta, vaan väärässäolijoiden vääristä mielipiteistä. Oikeastaan opetusministeri Jukka Gustafsson ei kyllä sanonut televisiossa mitään, hän pyllisti ja kumarsi niin ahkerasti, että perä tarttui lokaan. 

Mutta tarkastellaanpa asioiden nykytolaa lähemmin ja tutkitaan viestinnän ammattilaisen, yksityisyrittäjä Kirsi Pihan, viestintätaitoa kolumnin Läskisika ja huligaaniteini (IS 13.4.) valossa. Hän sanoo suorat sanat. Vaviskaa!

Kirsi Piha on nimittäin löytänyt käydyistä keskusteluista sanat "kuri ja järjestys" ja tehnyt niistä astalon. Hän kirjoittaa näin nasevasti: "Meille on heti selvää, että jos oppilas loukkaa sanallisesti opettajan auktoriteettia ja kutsuu tätä vaikka läskisiaksi, tähän pitää fyysisesti puuttua." 

Piha sivuuttaa siis totuuden, Korhosen etukäteisvaroitukset ja toisenkin opettajan puhumisen. Näin  lause sisältää mojovan olkinuken eli argumentointivirheen, jossa vastapuolen argumentti tai tapahtuman totuus sivuutetaan hyökkäämällä sen kimppuun omalla karikatyyrilla tai virhekäsityksellä. Pannaan sanoja  tai tekoja vastapuolen kontolle,  tai esitetään toisen ajatus niin kärjistetyssä muodossa, että sillä mitätöidään toinen tai toisen ajatus.

Piha muuntelee siis totuutta oikaisemalla mutkat suoriksi: opettaja hyökkää heti opppilaan kimppuun fyysisesti, jos oppilas haukkuu häntä läskisiaksi. Sitten viestinnän ammattilainen rakentaa koko kolumninsa tämän karikatyyrin varaan - että kuri ja järjestys on fyysistä mäiskintää, jota koko Suomi nyt suupielet veressä vaatii. 

Seuraavan olkinuken kirjoittaja Minna Lindgren puhuu samasta näkökulmasta, mutta korostaa motiivina opettajien auktoriteettihinkua: "Niskurointi nitistetään alkuunsa, muuten auktoriteetti katoaa. " Auktoriteetti on Lindgrenistä mystinen auranpätkä, jonka lujittamiseksi käytetään mm. karttakeppiä, tukistuksia ja luunappeja. 

Tällä auktoriteettihinku-olkiukolla rakennetaan sitten koko kolumni suuttuneesta aikuisesta, joka on Lindgrenistä säälittävä.  Opettajille hän suosittaa Mozartin Taikahuilun kuuntelua, jotta nämä oppisivat itsehillintää. Hei, haloo! Miten nuoret häiriköt? Sopisiko Mozart heillekin? Eli opettajat, aina kun kuulette rähinää, painakaa kuulokkeet korville ja ryhtykää kuuntelemaan Taikhuilua, vaikka ihan silmät voi sulkea. Älkää välittäkö vaikka maailma ympäriltänne romahtaisi ja Miro löisi Kaken kanveesiin ja Jere kakkaisi ruokalan pöydälle. Lisää Taikahuilua vaan ja simmut kiinni! Hokekaa vaikka jotain mantraa. Kunhan ette suutu.

Opetusviraston Marjo Kyllösen olkiukko television ajankohtaislähetyksessä oli ehkä kuitenkin huvittavin. Hän perusti koko erottamispäätöksen väkivallan esiintymiseen "kyllä tämä on tarkkaan tutkittu opetusvirastossa ja video on katsottu ja lausunnot on katsottu papereista-- ".  

Jukka Gustafssoniltakin tuli samaan Kyllösen saumaan, siis olkiukko.  Muutoin munattomaan ja kaikkia mielistelevään TV-esiintymiseen lipsahti: "Vähän oli - öh - jääkiekkomeininkiä. .. Opettajat ovat äärimmäisen päteviä - öh"  ja  "se on hiinä ja hiinä, rajoilla" - tämä joka suuntaan hymyillen.  Siis jos tuo oli jääkiekkomeininkiä, niin johan ovat matsit siistiytyneet.

Antti Korhonen oli muuten ainoa, jota toimittajat ja Kyllönen kutsuivat etunimellä, muista käytettiin koko nimeä. Minusta jo tämä kertoo, että Antin opettajanpäivät ovat luetut. Asia lienee jo päätetty. Virkakoneiston kunnia on liian iso asia. Ja niin, pitäähän opettajan pyytää anteeksi pojalta, kun poika sitä kerran oli vailla.

(Maalaus English School, Egerton Sisters)


184 kommenttia:

  1. Olisipa hauska kuulla, kuinka Lindgren & Co Taikahuiluineen selvittäisivät tämän tilanteen:

    http://vimeo.com/49462970#

    Ja Iines, kuinka itse selvittäisit videopätkällä esiintyvän vesselin aiheuttaman tilanteen? Sinähän olet usein kertonut pitäneesi vilkkaista ja velmuista pojista. No tässä siulla on sellanen.

    Haastan muutkin palstalla käyvät kisaan. katsokaa video ja kertokaa, kuinka opettajana menettelisitte. Kerron kyllä sitten omankin kikkani.
    Noita oppilaiden kuvaamia kouluvideoita on pitkin nettiä, mutta en viitsi antaa linkkiä, kun siitä kuulemma voi joutua syytteeseen.

    VastaaPoista
  2. Kolehmainen, no huhhuh mikä video! Kuitenkin, tuollaista se on ylästeella ainakin suurempien kaupunkien kouluissa, eli tuossa olisi nyt Pihalle, Lindgrenille ja Kyllöselle hieman realismia ja Taikahuilun kuuntelutilanteita.

    Jos erittelen tilannetta ensin, niin oppilas oli selvästi kaikkien neuvottelujen ja puheen ulkopuolella, oli opettajana kuka tahansa, etenkin nainen. On tuhannesti kuultu ja nähty, miten maahanmuuttajapoika huutelee naisopettajille, mutta tottelee jonkin verran paremmin autoritaarisia ja pelottavia miesopettajia. Tämä ei ole rasismia, vaan koulujen todellisuutta. Kuitenkin, jos katsotaan tilannetta ilman maahanmuuttajataustaa, niin opettajakin teki virheitä.

    Minusta suuri virhe oli lähteä neuvottelemaan pojan kanssa ja jatkamaan keskustelua, kun heti näki, että toinen oli erityisen aggresiivinen, pelottavakin. Muiden oppilaiden hiljaisuus kertoi, että he pelkäsivät poikaa, he olivatvakavia ja hiljaisia. On erityisen raskauttavaa, että tuommoista vaarllisentuntuista ei saisi poistaa luokasta. Siinä olivat muut oppilaat vaarassa, ja pelkäsin heidän puolestaan.

    Mutta jos tilanteessa olisi ollut tavallinen häirikkö, joka olisi niistellyt siellä luokan perällä turahtelevasti, olisin automaattisesti sanonut jotakin humoristista, kuten varo ettei verisuoni katkea nenästäsi. Olisin voinut antaa oppitunnin oikeasta niistotekniikasta jopa kirjoittamalla ohjeet taululle. Mutta siis tälle kaverille se ei käy kylmiltään, ellei tunne ja tiedä ennestään, että hän taipuu huumoriin.

    Minä en olisi tuossa jatkanut puhettani, vaan olisin vaikka tarttunut siihen tarjoukseen, joka kuului nauhalta: pojan ääni sanoi, että minä lähden kanssasi rehtorin kansliaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, että tietäisin poikien menevän rehtorin luo eikä tupakille.

    Opettaja olisi voinut soittaa rehtorin paikalle. Ei ole häpeä taipua tuommoisen aggression edessä ja lähteä pois - siinä vain jää luokka tuon aggressiivisen kanssa ilman valvontaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nähdään sekin, mitä muu luokka menettää, kun yhden sallitaan räyhätä. Heiltä se on pois, heidän oppimisestaan. Miksi nuo kiltit viraston naiset eivät ajattele tavallisia koululaisia vaan aina vaan häirikköjen päänsilitystä? Kyllönen pitäisi köyttää ja viedä tuohon luokkaan kuuntelemaan ja katsomaan.

      Poista
    2. Katselin videon. Ei siitä mihinkään pääse, että järjestyksenvalvojat täytyy hyvin pian opetuslaitoksiin palkata, koska opettajien keinot eivät lukemani mukaan ole riittäviä. - Tai olisi pitänyt jo palkata.

      Videon oppilas käyttää minun arvioini mukaan väkivaltaa, hän on niin uhkaava, että opettajan poistuminen luokkahuoneesta on järkevin vaihtoehto.

      Miten koulu turvaa tuossa muiden oppilaiden turvallisuuden? Entä jos joku erehtyy sanomaan häirikselle, että "oles ny vähän hiljempaa!" - Näyttäisi siltä, että koulu on vaarallinen paikka sekä opettajille että opettajille. Mitenkään en usko, etteikö tuollainen tilanne tapahtuisi joka päivä jossain koulussa.

      Miten on turvattu, ettei Alppilan häirikkö ole enää haitaksi muiden opiskelulle ja mahdollisesti koko yhteisön turvallisuudelle?

      Mitä Gustavsson aikoo asialle tehdä?

      Poista
    3. Piti tietysti laittaa "sekä opettajille että oppilaille".

      Poista
  3. Kuulin tämän ohjelman sattumalta päivällä auton radion kautta liikenteessä ollessani.Ja koska en ollut kuskina,niin sain ihan rauhassa keskittyä kuuntelemaan.Ja herranjestas millaista myötähäpeää tunsinkaan J.Gustafssonin puolesta!!Opetusministeri,joka ei osaa PUHUA!En laskenut montako niinkua hänen muutenkin kömpelöön,hapuilevaan ja mitäänsanomattomaan kommentointiinsa mahtui,mutta olis siinä puheopeuksen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gustafsson oli pettymys. Hän on juuri sellainen byrokraatti, jolla ei ole omia ajatuksia ja joka mielistelee määrääviä tahoja. Oli tuskaisaa kuunnella hänen sokellustaan, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Myötähäpeää tunsin minäkin.

      Poista
  4. Missä Kirsi Piha on pehmopornoillut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittaan kolumniin Läskisika ja huligaaniteini, Ilta-Sanomat 13.4. Valitettavasti siihen ei ole nettilinkkiä, minä en ainakaan löytänyt millään haulla Ilta-Sanomista. Ydin oli siis se, että suomalaiset haluavat tiukkaa kuria ja järjestystä sekä kotona että koulussa.

      Ilmeisesti Piha näkee kurin kapeasti negatiivisena käsitteenä, jota se itsessään ei ole. Sen synonyymi on järjestys, ei rangaistus! Onko muka järjestys negatiivinen asia yhteisössä, jossa toimii kymmeniä ihmisiä samoissa tiloissa? Mitähän Piha sanoisi tähän.

      Poista
    2. Mikä kertomassasi liittyy pehmopornoiluun?

      Poista
    3. Ei suoranaisesti mikään.

      Analogia johtaa sanaan sosiaaliporno, jossa mässäillään sosiaalitapauksilla. Pehmoporno mässäilee pehmoilulla. Tässä tapauksessa kukaan jutussani mainituista ihmisistä ei kantanut huolta muusta kuin häiriköstä. Kenenkään muun ei katsottu millään tavoin kärsineen.

      Ja sitten vielä kaikille: Kannattaa katsoa Kolehmaisen linkkaama video. Siitä näkyy, millainen uhka räyhääjä on aina myös muille.

      Poista
    4. Sanavalinta - pehmopornoilu - on harhaanjohtava.

      Poista
  5. Pahinta tässä keskustelussa on ollut juurikin tuo raipparangaistukset kouluihin-olkiukko.
    Itse en ole missään törmännyt kehenkään, joka olisi esittänyt kouluihin fyysistä kuritusta.
    Toinen hölmöys on juurikin se, että nämä päänsilittäjät unohtavat oppilaiden oikeuden oppimiseen rauhallisessa ympäristössä.

    Ritva Viljanen & co. ovat vihjanneet tapauksen poikkeuksellisuuteen ja salattaviin asioihin, jotka ovat vaikuttaneet päätöksentekoon.
    Jos kyse on pojan taustasta, niin tiesikö Korhonen edes siitä ja vaikka olisikin, niin olisiko hänen pitänyt toimia toisin?
    Opettajavaimoni mukaan heidän oppilaitoksessa opettaja saa tietoa oppilaasta vain sen verran kuin on tarpeen. Salattavat asiat tietää hyvin pieni piiri.
    Useimmat tietävät vain nimen ja muut sellaiset yleiset tiedot, jos opettavat kyseistä oppilasta.
    Eli en usko, että opettaja Korhonen edes tiesi salattavista asioista pojan taustalla. Niihin vetoaminen on virkakoneistolle helppo tapa lakaista oma töppäily maton alle.

    Vaimoni kollegoista osa, samoin vaimoni, on sitä mieltä, että Korhonen heitti pojan ulos liian vaudikkaasti. Mutta kaikkien mielestä erottaminen oli väärin.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni Korhonen sanoi, ettei ei tuntenut poikaa, joka ei ollut hänen oppilaansa. Hanhän on erityisopettaja, jolla on oma ryhmänsä.

      Tämän päivän Helsingin Sanomissa on erittäin pätevän opettajan kirjoitus, jossa hän on sitä mieltä, että Antti Korhonen toimi juuri niin kuin opettajan pitää erityispedagogisen koulutuksen mukaan tällaisessa tilanteessa tehdä: vauhdilla vaatteista kiinni ja empimättä ulos. Jos tarttuu ranteeseen tai jostain muusta paikasta, oppilaaseen voi sattua - juuri näin Korhonen televisiossa selittikin. Ja jos vastassa on iso oppilas, joka panee täysillä vastaan, ei pieni työntö auta, joten voimaa tarvitaan, mutta ei tietenkään mitään riuhtomista, vaan napakkuutta ja nopeutta sen sijaan. Juuri näin videolta on nähtävissä. Se oli lopulta nopea ja tehokas poisto, minusta pienimmällä mahdollisella voimalla, jolla voimakkaasti vastaanrimpuilevan huutajan sai ulos. Eipä ole tullut tietoa ainoastakaan mustelmasta!

      Tuo kirjoituksen laatija on koulunsa yhteistoimintavastaava, erityisopettaja, lehtori Hannu Olin Vantaalta.

      Poista
    2. Minulla on samanlainen kokemus oppilaiden salatuista taustoista kuin vaimollasi, Samuli: opettaja ei tiedä taustoja, vaikka siellä olisi rankkojakin asioita. Vain silloin, kun joskus kuuluin oppilashuoltoryhmään, sain tietoa taustoista, joita en saanut kertoa eteenpäin.

      Minusta tuo on väärin. Opettajalle olisi suuri apu, kun tietäisi oppilaan taustoista. Ymmärtäisi paremmin tiettyjä asioita. Se olisi oppilaan etu.

      Poista
  6. Omalla työpaikallani oli käytössä (ja on edelleen)AVEKKI,Koulutus ja toimintatapamalli väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyyn ja hallintaan.
    Koko henkilökunta kävi läpi koulutuksen ja se oli virallisesti käytössä yhteisössämme.
    Tämä sama koulutus on mahdollista myös kouluhenkilökunnalle ja tiedän,että jotkut,ainakin erityiskoulut ja luokat ovat sitä käyttäneetkin.Tietysti se edellyttää,että ollaan tietoisia tällaisesta koulutuksesta ja että sitä halutaan ja sille löytyy myös maksaja.Helsingissä maksaja voisi olla juuri Opetusvirasto.
    Koulutuksessa korostetaan ennakoinnin merkitystä,jossa puhuminen ja rauhallisuus korostuvat.Ja myöskin provosoimattomuus.Ja lopulta annetaan käytännön opetusta siihen,kuinka silloin toimitaan,kun puhe ei auta.Eli kuinka rauhoitetaan turvallisesti ja riittävän monen aikuisen voimin riehuvaa ihmistä.
    Minun työyhteisössäni myös vanhemmat hyväksyvät tämän tavan toimia oman lapsensa/nuorensa kohdalla allekirjoittamalla sopimuksen.En näe mitään estettä miksi tätä ei voitaisi käyttää koulussakin,täytelläänhän siellä kaikenlaisia muitakin papereita.Samalla olisi henkilökunnan oikeusturvakin piirun verran parempi.Ja samoin myös oppilaan.
    Tämä edellyttäisi tietysti kouluihin enemmän aikuisia,koska tämän menetelmän mukaan oppilasta ei saa rauhoitella kiinnipidolla yksin.Molemminpuolisen turvallisuuden vuoksi.
    Epäilen vaan,että vaikka kuinka kaikki nyt kuorossa huutavat,että jotain tarttis tehdä,niin sen pitäisi tietysti olla jotain,mikä ei saisi maksaa.Ja tämähän maksaa.Mutta mitä maksaakaan se,ettei mitään tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio koulutus, näen heti, ja tiedän, että opettajat tunkisivat tuolle kurssille, ellei se olisi sitten kaikille opettajille. Juuri tuommoista kaivataan.

      Meillä on toistaiseksi ollut vain sellaista erilainen oppija -koulutusta, jossa opetetaan ottamaan oppilaiden erilaisuus huomioon opetuksessa. Oppilaiden väkivaltaisuudesta ei muutama vuosi sitten puhuttu ääneen. Opettajalle oli suuri häpeä, jos oppilas oli aggressiivinen. Hän luuli sen johtuvan itsestään. Moni luulee edelleen, arvelen minä.

      Poista
  7. Oma arvaukseni on, että Antti Korhonen toimi voimaa liioitellen, koska hiiltyi. Hän ei myönnä olevansa väärässä, varsinkin kun sai kansaliikkeen puolustamaan itseään.

    Oli kuitenkin virhe potkaista hänet pellolle noin nopeasti, se koettelee kaikkien oikeustuntoa kun asiasta tuli julkinen. Siis vaikka asiassa olisikin toimittu oikein.

    Olin siis kuitenkin ärsyttävästä hymistelystä huolimatta samaa mieltä virkaihmisten kanssa siitä, että koska Korhonen ei näe teossaan mitään väärää ja vänkää yksityiskohtia (kuten sitä että ei irrottanut oppilaan käsiä ovenpielistä)sen sijaan että myöntäisi liioitelleensa, en todellakaan voi seisoa hänen puolellaan. Oppilas ei todellakaan ollut vaarallinen, ärsyttävä vain.

    Saa sättiä, tämä on ihan oma tulkintani tilanteesta, ja varmasti puutteellinen. Mutta kun nyt tästä puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, jos Korhosen potkut jäävät voimaan, niin kuinka moni miesopettaja uskaltaa mennä jatkossa apuun tilanteissa, joissa tarvitaan kiinnipitämistä tai luokasta poistamista jne.
      Luokanopettaja Lundell kertoi IS:ssä, että näistä tilanteista vallitsee herrasmiessopimus, jonka mukaan tietyt miesopettajat toimivat koulun "turvamiehinä", jotka hälytetään apuun.

      En väitä Korhosen toimineen täysin ammatillisesti, eikä hänestä välttämättä puutu huonoja ominaisuuksia.
      Mutta hänen toiminnastaan ei ole aiemmin valitettu ja monet Alppilan oppilaat ja vanhemmat ovat sanoneet, että Korhonen on ollut ainoa opettaja, joka on pystynyt hillitsemään pahimpia häiriköitä.

      Että olisi pitänyt irtisanoa, vähän pidemmän kaavan mukaan???

      Samuli

      Poista
    2. Just niin. Kun asiasta tuli julkinen ja keskustelussa laitetaan vastakkain opettajien velvollisuus toimia häiriötilanteissa siten, ettei kenellekään satu mitään (mikä joissain tilanteissa voi olla todella vaikeaa) ja oppilaiden oikeudet, potkut näennäisesti vaikuttavat viestiltä, että opettajien on paras vain puhua, käsiksi ei käydä.

      Ja oppilaat voivat aina pelotella opettajia julkisuusmyllyllä.

      Siitä huolimatta tulkitsin Korhosen toiminnan liioitelluksi ja jääräpäinen oikeassa oleminen vaikutti epäammattimaiselta. Olisiko Korhosen koko syynä siihen, että hän onnistui kurinpidossa? (Hän näytti varsin kookkaalta) Se ei minusta ole myönteinen asia. Se tarkoittaa sitä, että uhataan fyysisellä ylivoimalla, vaikkei sitä käytettäisikään.

      Haluan kuitenkin uskoa, että hän on hyväntahtoinen ja taitava opettaja, jonka ei tarvitse näyttää kenellekään, että halutessaan pyyhkii häiriköillä lattiat.

      Poista
    3. Sari,on selvää, että Korhosen käytöksessä näkyi hiiltymistä - sanoin sen jo tuolla edellisessä keskustelussa. Se aivan sallittua ja inhimillistä, jos on tunteva aikuinen, niin kuin opettajan olisi hyvä olla. Kylmää ja hillittyä konetta eivät oppilaatkaan usko.

      Hyvin Korhonen silti hillitsi käytöksensä. Luepa ylempää, mitä kirjoitin vastaukseksi Samulille. Viittaan vantaalaisen erityisopettajan Hannu Olinin kirjoitukseen, jossa hän kiitti Korhosen erityispedagogiikan metodintuntemusta: vaatteista kiinni ja vauhdilla ulos - muutoin riehujaan voi sattua tai muut voivat loukkaantua. On selvää, että jos riehakko haraa vastaan ja pingottautuu kiinni ovenpieliin, ei höyhenkosketus riitä.

      Katsopas Sari, tuo Kolehmaisen video. Siinä näkyy yksi häirikkö ja jos on tarkka, havaitsee, minkä vaaran hän koko ryhmässä aiheuttaa, vaikkei uhkaa muita kuin opettajaa sanallisesti raivoamalla.

      Saat toki olla Korhosta vastaan, jokainen näkee tilanteet eri tavoin.

      Poista
    4. Äh, unohdin siis vastata tuohon irtisanomisasiaan: asia olisi pitänyt tutkia juurtajaksain (siis ainakin antaa sellainen kuva julkisuuteen) ja sitten toimia. Nyt kaikkien on helppo tuohtua pikaerottamisesta, joka vaikuttaa epäreilulta ja liioitellulta.

      Voihan se sitä ollakin.

      Poista
    5. Olen sitä mieltä, että on vaarallista laittaa tilanteita nippuun. Jos oppilaat ovat oikeasti vaarallisia, muiden oppilaiden suojelemiseksi on oltava keinoja, mutta se ei tarkoita sitä, että opettajista on tultava järjestysmiehiä.


      Tämä ei tarkoita sitä, etten uskoisi oppilaiden joskus olevan ihan oikeasti vaarallisia.
      Korhosen tilanteessa en nähnyt vaaran merkkejä.

      Poista
    6. Vaara ei ole ainoa syy poistaa oppilas tilasta. Häiriköinti on yleisin syy tai yhteisten sääntöjen noudattamattomuus tai muiden pilkkaaminen, myös opettajan.

      On opettajan tehtävä pitää huolta yhteisön järjestyksestä, ja jos häirikkö ei varoitusten jälkeen lopeta, hänet on syytä poistaa yhteisestä tilasta. Helpointa opettajalle luonnollisesti olisi olla välittämättä häiriöistä. Vaan kun sekin on sitten taas jonkun mielestä väärin.

      Poista
    7. En ole vakuuttunut kyllä siitä, että sääntöjen noudattamattomuus ja pilkkaaminen oikeuttaa opettajan poistamaan oppilaan tilasta pakolla. Kyllä ainakin minä käyttäisin aikaa asian ratkaisemiseen jotenkin muuten.

      Ehkä olen vähän jäävi, kun olen vast'ikään saanut tuta mitä tarkoittaa mielivaltainen järjestyksenpito.
      Olimme menossa yökerhoon siskoni juhlien jatkoille, kun eräs siskoni ystävistä halusi pitää jonottaessaan pienissä kengissä palelevat varpaansa sisäänkäynnin punaisen maton reunan päälle, ettei olisi jään päällä jälkakäytävällä. Järjestyksenpitäjä käski tiukkaan sävyyn laittamaan kengänkärjet matolta pois, koska se oli "sisäänkäyntiä varten".
      Nainen oli niin järkyttynyt, kuten me kaikki, että otti jalkansa pois.


      (Tämä on kai tavallista suomalaisessa yökulttuurissa, minusta se oli vastenmielistä)

      Poista
    8. Minä luotan opettajaan, tunnen niin hyvin suomalaiskoulun ilmapiirin, opettajien käytöksen ja koko sen atmosfäärin, josta tuo tilanne sikisi. Voisin kuvitella olleeni tuossa tilanteessa yhtenä pöydässäistujana, ruokailemassa opettajien ja oppilaitten kanssa, isossa tilassa, jossa yhtäkkiä alkoi oppilaan huuto ja meteli.

      Saatkin tuon tilanteen kuulostamaan hyvin kepeältä ja turhalta, ihan kuin se olisi irrotettu kaikesta kontekstistaan.

      Nykykouluissa tilanteet tulevat ja eskaloituvat, Sari, ei se mene niin, että tuo on ainoa tapahtuma päivässä. Opettajalla on ehkä ollut vaikea tunti takana, erityisluokallaan ja toinen tulossa, ja sitten tulee tämä tuntematon, joka myös alkaa huutaa ja kiroilla ja haukkua persoonaa ja ulkomuotoa. On taatusti varmaan, että tilanteeseen olisi palattu, ja puhuttu selväksi, ellei poika olisi soittanut äitiään paikalle, jolloin tämän rautarouvan myötä kaikki eskaloitui ja rehtori teki asiasta ison numeron.

      Poista
    9. En väheksy tilannetta opettajan kannalta, mutta hän ei ole sanallakaan ilmaissut, että olisi tehnyt mitään väärää. Hän on lain mukaan oikeassa, piste. Vaikka niin olisikin, on se minusta kummaa pykälien taakse piiloutumista.

      Mitä muuta murrosikäinen ongelmanuori (jollaiseksi poika on kuvattu, ja kai hän sellainen on) tekee kun haastaa auktoriteetin? Toisen henkilöön puuttuminen on ensimmäinen keino saada kuka tahansa hiiltymään. Siihenhän poika selvästi pyrki. Hänhän provosoi opea saadakseen aikaan mahdollisimman voimakkaan reaktion.
      Miksi Korhonen ei voi sanoa, että hiiltyi? Miksi hän vetoaa lainmukaiseen käytökseen?

      En tiedä ansaitsiko hän erottamisen, mutta mielestäni hän osoitti huonoa arviointikykyä. Sitä voi tapahtua ihan kenelle vain. (Jopa poliiseille, jotka ovat kuitenkin saaneet ihan eri koulutuksen kuin opettajat)

      Opettajien koulutuksessa on kai otettava yhä enemmän huomioon konfliktitilanteiden ratkaisu rauhanomaisin keinoin.

      Poista
  8. Siteeraan tähän pätkän vantaalaisen erityisopettajan, lehtori Hannu Olinin kirjoitusta tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa. Olin on myös koulunsa yhteistoimintavastaava:

    "Antti Korhosta on arvosteltu siitä, että hän otti oppilaasta kiinni vaatteista ja siirsi oppilaan liian nopeasti. Niiinhän pitääkin tehdä. Jos tartutaan ranteesta, lapseen voi sattua. Jos tartutaan hartioista tai vartalosta, jää riehuvaan lapseen helposti mustelmia. Jos lasta kannetaan, hän tarttuu helposti ovenpieleen ja satuttaa itsensä. Jos hidastelaan, lapsi saa siitä lisää virtaa ja kokee sen haasteeksi ja painiotteluksi. Jos käytetään vain vähän voimaa, rimpuileva lapsi voi vahingoittaa itseään tai heitellä tuoleja ja pöytiä. Nämä ovat samoja menetelmiä kuin poliisilla. Asiakasta pitää sekä suojella että siirtää.

    VastaaPoista
  9. Haluaisin tietää, mitä oppilas teki ennen julkaistua videota. Kieltäytyi menemästä ulos?
    Uhkaili muita oppilaita?

    En ole eri mieltä siitä, miten käytännössä oppilas työnnetään pois tilanteesta, olen eri mieltä siitä, että tilanteessa oli kyseessä vaarallinen oppilas joka oli pakko poistaa.

    VastaaPoista
  10. Lähetin tuon niistovideon tuttavalleni, vuosi sitten eläkkeelle siirtyneelle opettajalle. Hän katsoi sen ja soitti minulle. "Se on selvästi väärennös, se on niitä halla-aholaisten hyökkäyksiä maahanmuuttajia vastaan."
    Täti ei millään uskonut, että video voisi olla aito. Hän kertoi opettaneensa kymmeniä maahanmuuttajalapsia, eikä niistä yksikään ollut häirinnyt tunteja. Hänen koulunsa sijaitsee pikkukaupungissa ja maahanmuuttajanuorista useimmat ovat venäläisiä tai suomalais-venäläisten liittojen hedelmiä.
    Kerroin tämän vain osoittaakseni, miten eri tavalla tällainen video voidaan nähdä ja käsittää. Opettajatäti, joka muuten on toiminut vähän aikaa myös maahanmuuttoasiantuntijana, kiersi siis kouluissa puhumassa asiasta, ei voinut mitenkään käsittää tapahtumaa, joka soti kaikkia hänen oppejaan ja käsityksiään vastaan.
    Suhtautumisessa Korhoseen näen myös vastaavia piirteitä. Kukkahatun syvälle päähänsä vetänyt näkee Korhosen otteet tarpeettoman raakoina ja väkivaltaisina. Käytännön koulutyössä ollut ja sen ilmiöt laidasta laitaan nähnyt taas arvioi, että hän toimi oikein.
    Jos olisin ollut itse niistovideon opettaja, olisin lähettänyt luokan siitä paikasta kotiin. Tuo poikahan ei ole terve. Hän näytti isokokoiselta ja voimakkaalta ja pystyisi halutessaan tai malttinsa menettäessään vahingoittamaan useita ihmisiä, ennen apujoukkojen saapumista. Videolta näki, kuinka luokkatoverit pelkäsivät häntä. Sieltä täältä kuului hermostuneita äännähdyksiä ja muutamien lasten kehonkieli kertoi pelosta. Mielestäni opettaja teki väärin jättäessään luokan ja tuon täysin arvaamattoman pojan keskenään istumaan.
    Oman kotikaupunkini koulussa on muutama miesopettaja, joka kutsutaan hätiin häiriötilanteissa. Täytyy vain toivoa, että he eivät jätä potkujen pelossa tärkeää sivuvirkaansa, josta, sivumennen sanoen, heille ei makseta penniäkään. Normaali maalaisjärki sanoisi, että järjestysmiehiksi vastoin tahtoaan joutuneille maksettaisi jonkinlainen vaarallisen työn lisä. Joskus näillä riehujilla saattaa olla puukko tai nyrkkirauta ja silloin ovat vitsit tosi vähissä.
    Täytyy toivoa, että tämän Korhos-gaten laantumisen myötä keskustelu aiheesta hiljalleen asiallistuu ja että ongelmakohtia katsottaisi silmästä silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos oppilaat ovat vaaraksi, kaiken järjen mukaan asiaan pitää puuttua poliisin kanssa: ei vaarallisia ja väkivaltaisia oppilaita voi pitää koulussa. Ei se mikään rangaistuslaitos ole.

      Ei opettajien tehtävä ole leikkiä poliisia.

      Poista
    2. Poliisi käykin kouluilla silloin tällöin, käyntimäärät ovat kasvaneet. Vaan tästäkin opettajat saavat haukkuja. Eivät pysty pitämääån kuria lapsille.

      Siis vika on aina opettajan, teki niin tai näin. Vanhempia ja oppilaita ei saa koskaan haukkua, heissä ei ole vikaa. Koskaan opettaja ei saa tunnustusta. muuta kuin Pisasta.

      Poista
    3. Miksi aina pitää löytää syntipukkeja sen sijaan että keskusteltaisiin miten ongelmat saataisiin parhaiten ratkaistua niin, että kaikki voittaisivat? Tässä Korhosenkin tapauksessa ollaan puolesta tai vastaan; se ei ole mielestäni hedelmällistä.

      Eihän opettajat ja vanhemmat ole toistensa vastapooleja! Kai se kaikkien etu on että lapset saavat käydä turvallisessa koulussa opiskelemassa.

      Poista
  11. Sari: missä niitä häirikkönuoria pidetään, jos ei koulussa? Putkassa? Mielisairaalassa? Kotona?
    Opettajien tehtävänä ei todellakaan pitäisi olla leikkiä poliisia. Mutta kun joskus on pakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö Suomessa enää ole nuorille mitään muita vaihtoehtoja? Koulukoteja?

      Poista
  12. "ei vaarallisia ja väkivaltaisia oppilaita voi pitää koulussa. Ei se mikään rangaistuslaitos ole".

    Italiasta en tiedä, mutta Suomessa kaikki pyritään integroimaan normaaliluokkiin.
    Minun mielestä vanha tarkkiskoulusysteemi voitaisiin ottaa uudelleen käyttöön.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyrkkiraudan tai veitsen kanssa riehuvaa (siis kolehmaisen kommenttiin viitaten) voi pitää koulussa. Mitä integroimista sellainen on, että laitetaan muut oppilaat hengenvaaraan? Kai sellaiseen nyt on jo pakko löytyä joku muu ratkaisu?

      Täällä erotetaan koulusta, jos aiheuttaa liikaa häiriötä. Se on sitten vanhempien päänsärky, miten lapsi saa kouluvelvollisuuden suoritettua.
      Ei sekään nyt mitenkään järkevä vaihtoehto ole.

      Poista
  13. Kyllä katsomastani ohjelmasta sai sen käsityksen, että oppilas oli KOrhosen mielestä jos nyt ei vaarallinen, niin ainakin uhkaava.
    Jos huppu päässä syömisestä nousee jupakka, jonka seurauksena opettaja irtisanotaan, on aikoihin eletty.
    Olenko ainoa, jonka mielestä koko juttu on naurettavan suhteeton?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, jupakka ei toki noussut hupusta, vaan kokonaistilanteesta, jossa oppilas käyttäytyi törkeästi, kiroili ja nimitteli opettajaa. Onko tällainen sitten Italian kouluissa hyväksyttävää, että opettajaa saa huudella yhteistiloissa läskiksi kaikien kuullen ja kiroilla suureen ääneen, jos opettaja asettelee rajoja ja pyytää oppilasta noudattamaan yhteisä pelisääntöjä?

      En minä antaisi lapseni syödä kotonakaan huppu päässä takki päällä, jos ruokapöydässä on katettu ateria. Kyllä meillä riisuttaisiin huppu, jos ruokaa halutaan.

      Poista
    2. Niin, oppilas käyttäytyi huonosti. Mutta jos hän kieltätytyi poistumasta, olisin yksinkertaisesti sanonut hänelle, että huppu päässä syödessään hän rikkoo sääntöjä, ja että on aika typerää vänkätä vastaan ja hankkia vaikeuksia yhden hupun takia. Nythän opettaja todisti pojalle, että aikuinen ei tiedä mitä muuta tehdä kuin väkisin työntää hänet pois paikalta. Opettaja hävisi sanailun, se siinä tapahtui.

      Täällä oppilas erotettaisi koulusta, ensin määräajaksi ja sitten kokonaan jos huono käytös jatkuisi.

      Poista
    3. Haluan siis korostaa, että mielestäni huono käytös ja uhkaava käytös ovat kaksi täysin eri asiaa. JOsksu huono käytös voi muuttua uhkaavaksi tai jopa vaaralliseksi, jos ei löydy oikeita tapoja laukaista tilanne.

      Pitää mielestäni olla tarkkana siinä, ettei kasvattamisesta tehdä sokeaa sääntöjen noudattamista.
      Säännöillä on oltava merkitys.

      Vain pienille lapsille riittää merkitykseksi se, että aikuinen sanelee säännöt.

      Poista
  14. Sari, mistä tuo vaarallisuus tähän nyt putkahti? Harvemmin oppilas on vaarallinen - tästä ei yleensä ole kysymys, kun puhutaan oppilaan poistamisesta.

    Kyse on häiritsemisestä, siitä, että yksikin häirikkö voi käyttäytymisellään estää oppitunnin pidon, ellei häntä poisteta luokasta. Tilanne on päällä ja opettajalla on 24 muuta odottvaa ja kilttiä oppilasta odottamassa asiaanpääsyä ja opettajan huomiota myös itselleen. Ei ole muuta keinoa kuin pyytää häiritsijä ulos.

    Sama tilanne voi olla koulun yhteisissä tiloissa, esimerkiksi ruokasalissa, jossa on koulun käytäntönä, että ei syödä pipo tai huppu päässä eikä huudeta ja metelöidä. Jos joku sitten vaikkapa opettajaa vastapäätä istuen syökin huppu päässä, on opettajan milteipä pakko huomauttaa hupusta, koska ellei hän huomauta, muuta oppilaat kysyvät hyvin nopeasti, että jaaha, täällä saakin syödä huppu päässä.

    Tästä oli nähdäkseni kyse Korhosen tapauksessa. Hän pyysi oppilasta ottamaan hupun päästä ruokailun ajaksi. Oppilas ei totellut, vaan alkoi pilkata opettajaa ja haukkui tätä läskisiaksi ja huuteli häiriten koko ruokalaa. Opettajanko olisi pitänyt sallia tuo tai naurahtaa sille? Mitä se opettaisi lapselle? Opettaja on kasvattaja!

    Käsittääkseni Korhonen pyysi useita kertoja oppilasta poistumaan ja varmaan tässä sitten uhkasi poistaa tämän, ellei hän tottele. Tilanne eskaloitui sitten niin, että siihen tuli toinenkin opettaja pyytämään oppilasta poistumaan, mutta ei se auttanut. Pojan kaverikin tuli ja alkoi myös pilkata Korhosta.

    Jotenkin näin. Olen ihan sama mieltä, että koko hässäkkä olisi voitu välttää sillä, ettei kukaan olisi puuttunut pojan käytökseen millään tavalla. Olisi vaan annettu pitää huppu päässä syödessä ja huudella rajoja asettaville opettajille,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis tuo vastauskommentti tuli tuonne yläpuolelle.

      Jos oppilaiden käytöshäiriöitten suhteen ainoa lääke on fyysinen ylivoima, pitää oppilaitoksiin laittaa turvamiehet ja metallinpaljastimet.

      Poista
    2. No, moni on tuota esittänyt, itse en kannata tätä linjaa, ja olen pettynyt, jos vanhemmat kannattavat. Se merkitsee kasvatusvastuun ulkoistamista virkavallalle, jolle se ei kuulu.

      Kasvatusvastuu on kotien. Jos vanhemmat ynmmärtäisivät asian, kouluissa ei tarvittaisi edes kurinpitoa. Opettajat saisivat opettaa. Silti, nykyoloissa kannatan myös sitä, että koulujen annetaan kasvattaa irtisanomatta opettajia, jotka välittävät puuttua asioihin. Suurin osa ei viitsi puuttua ja he saavat pitää virat.

      Poista
    3. En usko että Korhonen on ainoa opettaja joka asioihin puuttuu. Uskon tosin että parhaita opettajia ovat ne, joiden ei tarvitse ketään ulos potkia.

      En jaksa uskoa sitäkään, että paras tapa parantaa koulujen työskentelyoloja (siis sekä lasten että aikuisten) on tehdä erotetusta opettajasta martyyri tai syntipukki. Kumpaankin suuntaan tunnutaan liioiteltavan.

      Poista
  15. Yle.fi/uutiset kertoo tänään:
    "Uutinen Helsingin Alppilan koulussa tapahtuneesta välikohtauksesta on kantautunut nopeasti myös eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten korviin. Oppilaan ruokalasta ulostyöntäneen opettajan potkut ovat hämmästyttäneet ja koulujen kuria on ihmetelty muun muassa sosiaalisessa mediassa.

    - Täällä keskitytään siihen, mitä oppilaat eivät saa tehdä, mutta Suomessa siihen, mitä opettajat eivät saa tehdä, ihmettelee Floridassa asuva suomalaisäiti.

    Äidin kertoman mukaan omat lapset valitsevat mieluummin amerikkalaisen koulun kuin kurittoman suomalaisen.

    - Täällä kukaan ei saa kiroilla. Ketään ei saa haukkua tai kiusata. Opettajaa täytyy totella. Tavaroita ei saa rikkoa eikä lattialle sylkeä. Koulussa on oppimisrauha. Rehtorin puhutteluun joutuu kolmesta varoituksesta ja jos tekee väärin, saattaa joutua väliaikaisesti erotetuksi koulusta, listaavat lapset koulun suosion syitä."

    Ilmeisesti Sari eroaa ratkaisevasti muista ulkosuomalaisista. Ylen uutisen mukaan muut näyttävät arvostavan sitä, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan. Uutisen mukaan nimen omaan lapset haluavat, että opettajia totellaan.
    Suomessa, kuten Iines sanoi, koulurauhasta välittävät opettajat potkitaan pihalle. Ja italiasta kuuluu innokas käsien taputus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai kommenteistani saa sitten sellaisen käsityksen, että mielestäni ei sääntöjä tarvitse noudattaa.
      Se ei todellakaan pidä paikkaansa.

      (Enkä edusta mitään "ulkosuomalaisten" ryhmää, olen ihan oma ite vaan.)

      Tehtäköön nyt sitten selväksi, että olen sitä mieltä, että sääntöjen noudattaminen on tärkeää missä tahansa yhteisössä, koulussa erityisesti juuri sen takia, että siellä myös kasvatetaan kansalaisia.
      Opettajan on kuitenkin osattava käyttää harkintaa siinä, milloin käyttää voimakeinoja. Mielestäni huppu päässä syömisellä on oltava toisenlainen seuraamus, ei väkisin paikalta poistaminen.

      En taputa kenenkään erottamiselle, pois se minusta, mutta en niele sitäkään, että Korhonen on jonkinlainen välittävien opettajien esitaistelija.

      Poista
    2. Sari, seuraamukset eivät olleet seurausta huppu päässä syömisestä. Oppilasta ei komennettu ulos hupun vuoksi.

      Seuraamukset tulivat röyhkeästä käytöksestä, kiroilusta ja haistattelusta sekä muiden ruokailun häirinnästä.

      Poista
    3. No siis tottakai tiedän, ettei poikaa poistettu hupun takia. Se nyt kuitenkin oli alkujaan se syy, miksi konflikti opettajan kanssa syntyi, ja tilanne pääsi pahenemaan.
      En tarkoita että oli opettajan syy, että poika herjasi, tarkoitan että tilanne karkasi käsistä myös opelta.

      Poista
    4. Olet oikeassa tuossa, että Korhonen olisi vain välittävien opettajien esitaistelija. Välittäviä opettajia on tietenkin niissäkin, jotka eivät hyväksy oppilaan minkäänlaista komentamista. Kukin vain välittää persoonallisuutensa mukaisella tavalla.

      Tytär kertoi eräästä vanhemmasta opettajasta, jolla on kuriongelmia luokkansa kanssa, mutta joka on kauhean herttainen ja lämmin ihminen. Luokassa nainen ei ole jämäkkä, vaan liian kiltti ja ymmärtäväinen. Luokka käytää tätä hyväkseen ja metelöi niin, että naapuriluokkakin häiriintyy. Tytär oli itsekin aluksi kiva opettaja, joka halusi, että oppilaat pitävät hänestä, mutta mitä kivempi hän oli, sitä hälisevämpi luokka oli. Nykyään, muutaman vuoden jälkeen hän sanoo olevansa jämäkkä tiukkis, jonka luokkaan häiriköt lähetetään rauhoittumaan. Jollakin tapaa olen ylpeä hänestä, kun tiedän, miten mukava ja kiltti hän on ihmisenä sen tiukkuuden alla. Lapset kunnioittavat häntä ja hän heitä siksi paljon, että on päättänyt unohtaa mukavuutensa...

      Poista
    5. Kivuuden ei pitäisikään olla löpsyyttä.
      Kyllä työrauha on tärkeää ja opettaja on siitä vastuussa.

      Poista
  16. Höh, uutisten osoite unohtui:

    http://yle.fi/uutiset/maailmalle_muuttaneet_eivat_kaipaa_suomalaiskouluj...

    VastaaPoista
  17. Pikkuhiljaa myös asian taustat paljastuvat. Erotettu opettaja oli valittanut rehtorin käytöksestä pariin kertaan ennen tätä. Korhosen mielestä kyse on kostosta. Kun poika oli poistettu koulusta hänen vaikutusvaltainen äitinsä ryntäsi opettajanhuoneeseen. Ja sitten heilui kenkä.
    Haastattelu löytyy täältä:

    http://www.katsomo.fi/?progId=174420

    VastaaPoista
  18. "Uskon tosin että parhaita opettajia ovat ne, joiden ei tarvitse ketään ulos potkia."
    Saman logiikan mukaan parhaita poliiseja ovat ne, joiden ei tarvitse koskaan pidättää ketään.
    Myös palomies, joka ei koskaan sammuta paloa, on paras palomies.
    Ambulanssikuski, joka ei vie potilasta sairaalaan on alansa huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis onhan nyt selvää, Sari, että poispotkiminen ei tarkoita koulusta erottamista? kyse oli siis vain hetkellisestä tilasta poistamisesta, ei erottamisesta. Vain opettaja erotettiin.

      Tavoite on tietenkin, että ketään ei poisteta tunnilta. Vaan nykyään aina ei hyväkään pedagogia riitä, oppilas ei ota joskus mitään signaalia vastaan.

      Poista
    2. Juu, tiedän kyllä että Korhosen tapauksessa kyseessä oli vain paikalta poistaminen.
      Lausahdukseni poispotkimisesta oli yleisempi, ei vain kyseiseen tapahtumaan liittyvä; se voi tarkoittaa sekä luokasta tai muusta tilasta poistamista että erottamista.

      Milloin suomalaisessa koulussa voidaan muuten erottaa oppilas? Voiko oppilas saada rangaistukseksi määräaikaisen erottamisen? Kai minun pitäisi tietää, mutta en tiedä.

      Poista
    3. Meillä on nyt kai menossa esitykseen, että oppilaan voisi erottaa korkeintaan kolmeksi päiväksi, rauhoittumaan kotiin. Muistaakseni opetusministeri Gustafsson on tätä vastaan, koska se vaatisi hänen mukaansa niin mittavat tukitoimet tälle oppilaalle kotiin, vai miten se meni. Meillä siis käsittääkseni oppilasta ei voi erottaa. Korjatkaa, jos olen väärässä.

      En kannata lakia. Mielestäni se ei auta oppilasta, joka selvästi on avun tarpeessa. Ilmeisesti sitten tarvittaisin noita tukitoimia.

      Kannatan kyllä tilanteen hoitamista jotenkin sisäisemmin, pienen ryhmän kanssa, mutta niin, että asiaan todella paneudutaan ja laaditaan jokin selvä ohjaus- ja seurantasysteemi pojan koulunkäynnin sujumiseksi ja käytöksen rauhoittumiseksi.

      Poista
    4. Oppilaita on laitettu "kotiopetukseen" tähänkin saakka.Osa voi myös käydä koulussa yksityisopetuksessa ,mutta tuntimäärät ovat todella pieniä,n.1-2h/per päivä,keskimäärin.Joskus jopa vähemmän.
      On myös kouluja,jotka ovat ilmoittaneet,että eivät ota lasta enää takaisin samaan luokkaan,mistä hän on väliaikaisesti poissa,esim.lastenpsyk.tutkimus-tai osastohoidon ajan.
      En tiedä onko tämä ollut laillista,mutta näin on tehty ainakin Helsingissä.

      Poista
  19. Lapset eivät ole rikollisia, tulipaloja ai sairaita.

    VastaaPoista
  20. Ja kuitenkin: Parhaat pelomiehet tekevät työtä ehkäistökseen paloja, parhaat poliisit rikoksia ja parhaat lääkärit sairauksia;
    ambulanssikuski on sinänsä huonossa asemassa, että voi aika harvoin enää ehkäistä sairaalareissua...

    VastaaPoista
  21. Jos rehtorit erottaa kostonhalusta ja vaikutusvaltaiset äidit saavat epämiellyttävät opet pois koulusta, on asiat paljon huonommin kuin uumailin.

    Toivottavasti koulut ei nyt ihan noin mätiä ole.

    VastaaPoista
  22. Ei voi yleistää, tapaus on siis hyvin harvinainen.

    Opettajien on vain syytä tietää, mitä kaikkea he voivat tehdä, jotta eivät joudu kesken työpäivän erotetuiksi lisääntyneissä hankalissa tilanteissa. Lähtökohtana on siis se, että joka koulussa on oppilaita, jotka eivät ole koulutyökykyisiä. Minusta pitäisi puhua myös sitä, mitä tehdään tavallisille oppilaille, joilla ei ole ongelmia. Nyt he jäävät usein jalkoihin. Suomen koulujen työrauha on kyllä kriisissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään sen verran, että opettajien on syytä tietää, voivatko he noudattaa nykyistä perusopetuslakia, joka mielestäni on riittävä. Kouluväki ei kaipaa lisää voimakeinoja, vaan selkeyttä entisiin.

      Poista
  23. Tässä tapauksessa ainoa hyvä asia on mielestäni se,että se on avannut katseet ja keskustelun.Pelkään vain,että tässäkin käy niin,että "lapsi menee pesuveden mukana".
    Odottelen,että seuraavaksi kasataan teeveehen jokin paneeli,johon on hätäpäissään haalittu kaikenmaailman "asiantuntijoita"tasapuolisesti vähän sieltä sun täältä ja joukkoon tietysti pari mukavaa oppilasta näyttämään mallia "oikeista",fiksuista nuorista.Sitten "keskustellaan"toistensa päälle ja kovaäänisemmät huutavat ja muutama hiljainen istuu puhumatta nätisti paikallaan.Ja lopputulos on plusmiinusnolla.
    Oikeastihan jokainen tietää,että lasten ja nuorten elämästä puuttuu tänä päivänä riittävästi turvallisia ja kasvuun tukea antavia aikuisia.
    Päiväkoti-ja koulujen opetusryhmät ovat liian suuria.Joukkoon mahtuu aina erilaisia oppijoita ja mielestäni pitääkin mahtua.
    Aika moni häiritsevästi käyttäytyvä lapsi ja nuori tajuaa oman käyttäytymisensä ongelmalliseksi,mutta ei ymmärrä syytä siihen.Eli on tosi pulassa.Aikuisten tehtävänä on nähdä ja etsiä apua.
    Joidenkin kohdalla apua tarvitaan esimerkiksi lasten-tai nuorten psykiatrisista palveluista.Ongelma onkin,että myös niitä on riittämättömästi tarjolla.
    Matalamman kynnyksen palvelut,kuten koulupsykologit,kuraattorit,lääkärit,onkin jo tehokkaasti kouluista karsittu.
    Jokainen ymmärtää,että pikku-vauva tarvitsee ruokaa ja rakkautta,mutta ei se tarve mihinkään ihmiseltä häviä imeväisiän jälkeen.
    On minusta surullista nähdä,kuinka omatoimisuus on niin arvossaan kasvatuskulttuurissamme,että psyykkisen puolen huomioiminen jää tyystin jalkoihin.
    On surullista,että arvostamme enemmän sitä,kuinka pärjäämme oppimistilastoissa maailmalla,kuiin sitä,että meillä olisi psyykkisesti terveitä ja hyvinvoivia lapsia ja nuoria,vaikka he sitten olisivatkin ihan keskitasoa muuten.

    VastaaPoista
  24. Amen, syysmyrsky, tuohon ei ole mitään lisäämistä.

    TV2:n suuret asiantuntija - kansalaiskeskustelut ovat kammottavia. Joskus lisäksi näkee, että voimakkailla toimittajilla on lukkoonlyötynä oma kanta, joka heijastuu koko keskustelun pohjan rakentamisessa. Viimeksi taisi olla juuri tällainen Suuri Kasvatuskeskustelu, joka oli niin vastenmielisen pinnallinen, että lopetin katsomisen. Osallistujia lisäksi erään keskustelijan mukaan jopa kehotettiin varastamaan puheenvuoroja ja puhumaan toisten päälle! Kaksikko Paajanen - Richt muistaakseni aisoissa joka kerta.

    VastaaPoista
  25. Sari, eli opettajan työelämän pitäisi olla vähän niin kuin arpajaisiin osallistumista.
    Säännöt vaihtelisivat opettajan tietämättä oppilaan taustan ja vanhemman vaikutusvallan mukaan.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota...en oikein tajua mihin vastaat. Tuohon aiempaanko, jossa kommentoin kolehmaisen tietoa Korhosen erottamisen taustoista.

      Voin vain sanoa että kammottavaa tuollainen olisi.

      Poista
    2. Juu, ei se mitään. Vastasin vaan ... johonkin.

      Samuli

      Poista
    3. Jep, kunhan keskustellaan. Täähän on ihan teemailtakamaa!
      *hymiö

      Poista
    4. Niin onkin. Lisäksi täällä on kivaa, kun voi sumeilematta puhua toisen päälle ja ryöstää toisen puheenvuoroja, naputtaa vimmatusti samaan aikaan, kun muualla joku toinen hakkaa koneesta nappulat irti..

      Aihe on kumman tunteisiin vetoava!

      Poista
  26. Tuo Kolehmaisen videoklippi tarjoili häirikkötyypin joka oli kuin suoraan eilen Teemalta katsomastani elokuvasta "Älä käännä heille selkääsi". Elokuva on vuodelta 1955, siis 58-vuoden takaa. Asiat ovat pilkulleen samassa jamassa. Pystyykö ja haluaako nykyinenkin aikuissukupolvi katsoa "kurittomuutta" sosiaalisena ongelmana suoraan silmiin.


    Kuten "Syysmyrsky" toteaa niin kaikki me tiedämme että nuorten häiriökäyttäytymiselle syyt löytyvät puutteellisista ja vajavaisista kasvua ja turvallisuutta tukevista aikuissuhteista. Jokainen tulee tässä asiassa helposti heittäneeksi olkinukkeja riippuen siitä ovatko häiriökäyttäytyvät oppilaat syy vai seuraus ja ennen kaikkea siksi, kuinka näistä johdetaan vaadittavat "korjaustoimenpiteet".

    Kurittomuutta ja kurinpito-ongelmia ei lopultakaan ratkaise se mitä mieltä olemme opettajan oppilaaseen kohdistaman työnnön volyymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen aikuisen taustalta löytyy lapsi.Niin vanhempien,kuin isovanhempien jne.Kaikki se,mitä olemme saaneet tai jääneet saamatta heijastuu siihen,kuinka osaamme antaa ja saada,myös omille lapsillemme.Ja muiden lapsille.Tässä tapauksessa oppilaille.
      Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi ja hyväksytyksi.Ja haluaa myös kuulua joukkoon.
      Varsinkin lapset käyttävät ruumiin kieltä(riehuminen,häiriköinti,kiroilu ym.)silloin,kun heiltä puuttuu mielen kieli.Ei ole sanoja tunteille,koska ei tunnisteta tunteita.Tähän tarvitaan aikuisten apua.
      Koulussa opettaja voi nähdä tai olla näkemättä.Riippuu aivan siitä,kuinka "sinut"hän on oman mielenmaailmansa kanssa.
      Opettajan ei kuitenkaan tarvitse olla,eikä hän vokaan olla ,mikään terapeutti,mutta kuulija,ymmärtäjä ja avun hakija hän voi toki olla.

      Poista
    2. Näkökyky onkin opettajalle tärkeä. Kaikki opettajat toki tietävät, että riehuvan oppilaan sisällä on hätää ja ahdistusta, ei synnynnnäistä pahuutta tai ilkeyttä. Silti on pidettävä huoli koulupäivän asiallisesta sujumisesta, eikä näitä riehumisia voi katsoa läpi sormien.

      Opettajasta ei kuitenkaan ole oppilaan terapeutuksi. Kunnat eivät anna opettajan kasvattaa lasta, ei ole aikaresursseja eikä palkkaresursseja, ja tunnillahan ei yhtä oppilasta voi terapoida, eipä juuri kuunnellakaan, koska on samanaikaisesti parikymmentä muuta silmäparia selässä odottamassa opettajan huomiota. Minun aikanani meiltä poistettiin mm. tukiopetustunnit, joilla olisi ollut kysyntää vielä keskiasteellakin. Niilläkin olisi voinut keskustella oppilaan kanssa oppimisen vaikeuksista ja siinä sivussa vähän muustakin.

      Olisipa kouluissa edes terveydenhoitaja samassa talossa, joka koulussa! Ja psykologi!

      Poista
    3. Tukiopetustunnit olisivat erittäin tärkeitä tänä(kin) päivänä.Sen lisäksi,että moni oppilas saisi tarvitsemaansa ohjausta ja apua oppimisessaan olisi opettajalla myös,kuten totesit,mahdollisuus tutustua oppilaaseensa paremmin ja tätä kautta luoda turvallinen ja luotettava aikuissuhde.Tällaisia suhteita lapsi tarvitsee.Avun pyytäminen ja antaminenkin silloin helpottuisi ja ehkä oikea-aikaistuisi.

      Poista
  27. "Mitä jos kaikenlaisten sääntöjen, uhkavaatimusten, rajoitusten ja ohjeistuksien sijasta me tarvitsisimme kouluun vähemmän pakkoa. Voisimme ottaa siinä esimerkkiä japanilaisilta. He ovat ymmärtäneet, että ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin. Laumaeläimet haluavat tehdä, mitä muukin lauma tekee ja pysyä kaikessa vähintään samalla tasolla muun lauman kanssa."

    Kaikkitietävän Hesarin kaikkitietävä Jani Kaaro vauhdissa. Kannattaa lukea! Myös kommentit kolumnin perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisessa kulttuurissa tuntuu,ikävä kyllä,aina olevan vaatimus jonkinlaisiin pakkoihin,sanktioihin ja ylipäätään ajatukseen,että sääntöjä pitää lisätä,tiukentaa ja seuraamuksia sitä mukaa.Siis silloin,kun ollaan pulassa,missä vaan,koulussa,kotona yms.
      Vanha,viisas"opettajani"ja esimieheni sanoi joskus,että "silloin,kun on kaikista suurin kaaos päällä ei pidä lähteä "hötkyilemään"(tämä on oma tulkintani),vaan istua alas rauhassa.Pysähtyä miettimään.
      Erinomainen ohje minusta edelleenkin.Ja tässä tapauksessa varsinkin.

      Poista
    2. Tuo se ihanne olisi, ettei olisi pakkoa, vaan kaikki tapahtuisi itseohjautuvasti. Vähän ennen kuin lopetin vuonna 2005, koulussamme kokeiltiin ns. itseohjautuvuuden periaatetta, eli pidettiin kursseja, jotka pohjasivat itsenäiseen työntekoon. Oppilaat tekivät tehtäviä ja lukivat itsenäisesti ilman tunnillaoloa. Opettajaan sai halutessaan yhteyden puhelimitse tai sähköpostilla.

      Eipä aikaakaan, kun jo ensimmäisissä oppilaspalautteissa oppilaaat pyysivät siirtymistä takaisin ohjattuun tuntiperustaiseen opettajajohtoiseen opetukseen. He eivät tunteneet pärjäävänsä ilman opettajan lähikontaktia ja selviä oppitunteja, joilla opettaja ohjaa ja käskee.

      Vaan siis opettajan on pakko laatia opetussuunnitelmat, joita on sitten pakko noudattaa tarkasti, ja siihen on pakko kirjoittaa, mitä tasoja ja projekteja ja kokeita oppilaan on pakko suorittaa päästäkseen kurssista läpi ja saadakseen päästötodistuksen tai yo-todistuksen. Ja on tenttipakko ja läsnäolopakko, jotka pakottavat myös opettajaa.

      Pakkoa on tosiaan pakon jälkeen.

      Poista
    3. Haluan muistuttaa kuitenkin siitä, että pakolla on myös merkittäviä etuja koulumaailmassa.

      Pakko nimittäin edesauttaa oppilaiden välisen tasa-arvon toteutumista. Oikeastaan ilman pakkoa oppilas olisi mielivallan armoilla ja vain opettajan suosion varassa.

      Tenttipakko takaa sen, että johtaja Mosanderin pojankin on pakko suorittaa tentti ja saada siitä hyväksyttävä arvosana päästäkseen läpi. Oppilaille etukäteen selitettävät pakolliset arvosanakriteerit takaavat sen, että arvostelu on oikeudenmukainen. Läsnäolopakko takaa sen, että johtaja Mosanderin pojan arvosana laskee, jos hän on pois yli 10 prosenttia tunneista ja ilmestyy vain viimeiselle tunnille "ottaakseen osaa" koko kurssin kestäneeseen ryhmätyöhön, jonka hän on "tehnyt" Suutari Moision pojan kanssa ja josta molemmat saavat saman arvosanan, vaikka Mosander vain kirjoitti nimensä tekijälistaan.

      Erlaiset pakot pohjaavat siis paljolti siihen, että oppilaat arvioidaan tasaveroisesti. Ilman pakkoa pärstäkerroin olisi aika merkittävä tekijä. Mosanderin poika voisi saada hyviä arvosanoja, vaikkei tekisi pakollisia tehtäviä tms.

      Usko vapaaehtoisuuden voimaan kyllä joskus voisi kannattaa. Toisaalta on sitten nin, että oppilaat valitsevat vain sitä, mikä on kivaa eikä välttämättä kovin tärkeää, ja jättävät valitsematta sitä, mistä olisi heille ehkä hyötyä.

      Poista
    4. Tuosta Jani Kaaron kolumnista piti sanomani, että hänhän oli se kolumnisti, josta taisin kerran jo mainita. Hänen edellinen kolumninsa käsitteli nimittäin myös kasvatusasioita: Antakaa lasten olla kurittomia. Tämä uusi aivopieru on samaa sarjaa, josta voi sanoa vain, että perässä olevat kommentit olivat parempia kuin Kaarron kirjoitus. Kaarron mielestä lapset kasvattavat itse itsensä riitelemällä ja rähisemälllä, ja aikuinen ei saa puuttua siihen. Aikuinen voikin varmaan lähteä vaikka kaljalle, kun lapset kerran hoitavat itse itsensä.

      Poista
  28. Jani Kaaro on jälleen ylittänyt itsensä. Itse kolumnia en lukenut, koska lukematta paska(anteeksi!)
    Kommenteista ymmärsin, että nyt tämä Hesarin ajatusten tonava on sekoittanut Alppilan tapaukseen jonkin irrallisen piirteen japanilaisesta koululaitoksesta, ottamatta ollenkaan huomioon eroja kulttuurien ja kasvatustapojen välillä.
    Vähän epäilen, että Kaaro tuskin olisi valmis hyväksymään sitä vaatimustasoa ja tiukkuutta, jota japanilaisessa ja esim. kiinalaisessa KOTIkasvatuksessa harjoitetaan.
    Mutta besserwisserille kaikki käy materiaaliksi kolumniin.

    Samuli

    VastaaPoista
  29. Itseojautuvuutta ovat lähes kaikki kokeilleet vaikkapa kuntolaitteiden kanssa mutta hyljättyinä ne lojuvat sänkyjen alla ja kuntosalit pullistelevat sinne kerääntyvistä sosiaalistujista. Ilmiöhän näkyy kaikessa, yhdessä ruokailemisessa, fyysisten työpaikkojen vetomaista etätyöskentelyyn verrattuna, yhteisenä vapaa-ajan viettoina tai hakeutumisena samoin ajattelevien ja toimivien seuraan.

    Opiskelussa itseohjautuvuus, opettajan läsnäolottomuus, tarkoittaisi lähes koko pedagogisen perustan romahtamista. Vuorovaikutuksellisuus, erilaisten oppimistilanteiden ja mahdollisuuksien poissulkemista. Erilaisten persoonien kohtaaminen luo juuri niitä yllätyksellisiä tilanteita joissa opettaja voi laittaa pedagogisen kokemuksensa peliin kasvatuksen ja tuen antamisen merkeissä.

    VastaaPoista
  30. Opettaja-lehti tänään: "Antti Korhonen kävi maanantaina 8. huhtikuuta ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi Tikkurilan työvoimatoimistossa. Helsingin opetusvirasto päätti Korhosen palvelussuhteen Alppilan yläasteella, koska Korhonen poisti häiriköivän oppilaan koulun ruokalasta maaliskuun lopulla."

    "OAJ:n Puheenjohtaja Olli Luukkainen pitää palvelussuhteen päättämistä hurjana ylireagoimisena.– Millä tavalla Korhosen toiminta poikkesi niistä 400 muusta vuosittain Helsingin kaupungin kouluissa rekisteröitävästä tapauksesta, jossa opettaja turvallisuuden tähden joutuu ylittämään oppilaan fyysisen koskemattomuuden rajan?"

    Täältä loput: http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPage%2Fjuttusivu&cid=1351276519632&juttuID=1355755349

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minusta tuntuu, että Korhonen kuitenkin saa töitä. Vantaalla on huutava pula pätevistä erityisopettajista. Samoin kuin koko Suomessa.

      Poista
  31. Hei kaikille! :)

    Anonyymi: minä en elä elämääni maailmassa jota säätelevät ensisijaisesti lakien ja ulkopuolisten rajoitusten pelko. Hyvän elämän perusteisiin kuuluu omien, itseohjautuvien moraalikäsitysten mieltäminen osaksi toimivaa arkea, ja ohjenuoraksi vaikeissa tilanteissa. Miten netti tästä eroaa? Minua ei poliisin tai kulloisenkin järjestysvallan tai erilaisten sanktioiden pelko saa käyttäytymään inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti.

    Riku: minulle ei tule Hesaria eikä kuukausiliitettä. Nettilehdessä kysyttiin Parasta Blogia, ja se on ilman vaiheita Iineksen, eli vastasin justiinsa siihen enkä mihinkään muuhun. :)

    Iines: kun puhuin ihanista kommentoijistasi, tarkoitin ilman muuta myös meitä, jotka osaavat olla ja ovat eri mieltä silloin kun aihetta on. - Itse vien vänäämisen taidon huippuunsa, ja olen jopa joskus eri mieltä itseni kanssa! Oikeasti: kun tarpeeksi asiallisesta asiasta keskustelen, alan väittää itseänikin vastaan, koska keksin niin hyviä pointteja. :)

    Robert Fulghum (se lastentarha-kirjan-heppu) on yhden esseen mukaan painattanut käyntikortteihinsa työkseen "Respirateur" (sp?), eli "hengittäjä. Sitä hän eniten tekee, ja se kuulemma poistaa ennakkokäsityksiä kun keskusteluja aloitetaan. - Idea on kannatettava; itse kyllä näen että tuossa pääsee suoraan siihen new-age-hihhuli-kategoriaan, eli ei siinäkään luokittelulta välty. Mutta varmasti pääsee vähän paremmin puhumaan omista ajatuksistaan!


    Jäin miettimään tuota Fulghumin ideaa. - Jos tästä blogista olisi pakko sanoa jokin määritelmä: tämä on hengittävä yhteisö! Pidetään se semmoisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En todellakaan ole esittänyt että pelolla ja rajoituksilla ja vailla itseohjautuvuutta pitäisi lapsia opettaa ja kasvattaa.

      Poista
    2. P.S. Jatkan vielä, ihan pian! :)

      Poista
    3. Eri mieltä oleminen on keskustelujen suola. Minusta on hyvä, että täällä uskalletaan olla eri mieltä kuin paasaava meikäläinen. Otan sen luottamuksenosoituksena: uskalletaan olla rehellisiä. Yksi ja toinen hiiltyy välillä, mikä on hyvä asia. Semmoinen ihan viileä ja cooli keskustelija ei taida olla tavallinen kuolevainen.

      Poista
  32. Luukkainen on aivan Uno Cygnaeuksen linjoilla sillä hän sanoi jo vuonna 1910 kansakoulujen tilaa tarkastaessaan:

    - "Kouluissa, missä on huono kuri ja järjestys, lapset useinkin villiintyvät, menettävät kunnioituksen toisten oikeutta ja toisten parasta kohtaan. Sellaiset koulut ovat opettajien kidutuslaitoksia, turmioksi lapsille sekä epäinhimillisyyden, jumalattomuuden ja paheiden taimitarhoja”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuri ja järjestys ovat positiivinen asia. Kuri ei ole siis rangaistuskeino, vaan synonyymi sanalle järjestys. Ei yhteisössä voi toimia ja oppia ilman järjestystä, yhteisiä pelisääntöjä. Anarkiassa voi.

      Parhain kuri on sisäsyntyistä järjestystä. Se on rakkaudella ja rajoilla kasvatetuilla lapsilla valmiina, kun he tulevat yhteisöön oppimaan ja tapaamaan kaikenlaisia ihmisiä, astuvat yhteiskuntaan.

      Poista
  33. Hienosti analysoitu Iines ja kuva sopii kuin nenä päähän. Olen monesti miettinyt, miten hirvittävää on olla opettaja nykyaikoina, taitaa olla karrikoidusti ja kärjistäen niin, että kun pikku oppilas pelkäsi ennen kädet hioten opettajaa, niin nykyään opettaja saa pelätä lapsia:) Karttakepillä kynsille mäiskimisen ja oppilaiden herjaavan ja hyvin uhkaavan käytöksen välillä oleva kultainen keskitie olisi tietysti ideaali, mutta miten siihen päästäisiin, ei allekirjoittaneella ole mitään käsitystä.

    Kirsi Pihan edesottamuksiin en ota kantaa, kysymyksessä saattoi olla jonkun sortin lapsus, joka irroitettuna asiayhteydestä alkaa kummasti elää omaa elämäänsä. Tämä ei nyt meinaa sitä, että hyväksyisin opettajien väkivaltaa sen kummemmin kuin lastenkaan, mutta jotakin rajoja pitäisi näille oppilaille keksiä. Vai pitäisikö opettaja oman turvallisuutensa vuoksi sijoittaa luodin kestävään lasikoppiin, että voisi opettaa näitä nyky-yhteiskunnan vapaasti kasvatettuja mukuloita, joista osa kasvaa kaduilla ja osa hyvin repivissä, jopa sairaissa ihmissuhteissa. Yksikin turvallinen, jämäkkä ja välittävä ihmissuhde pelastaa lapsen elämässä paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirvittäviä hetkiä nykyään on, jos on rehellinen. Kamalaa on, jos oppilaita pitää pelätä. Tuolla ylempänä on Kolehmaisen puheenvuorssa linkki aidosta suomalaisesta koulutilanteesta. Se kannattaa kyllä katsoa, se on totta ja arkipäivää kamalimmasta päästä.

      Vaan enemmän itselläni on mukavia muistoja, ihan hirvittäviä hetkiä ei ole vissiin ollenkaan, koska olin mukavassa koulussa, jossa oppilaat olivat kivoja ja kilttejäkin, eivät lällyjä, mutta yhteistyökykyisiä.

      Poista
  34. Hesarin kanta Antti-gatessa on selvä. Niin myös Ilta-Sanomien. Ote päivän uutisesta: "Poliisi on kuullut niin tapauksesta epäiltyä opettajaa kuin pahoinpitelyn kohteena ollutta 1997 syntynyttä poikaa. Pojan kuulusteluista poliisi ei halua sanoa kuitenkaan mitään."

    Tämä "oikeiden" sanojen uittaminen uutiseen on journalismin vihoviimeisiä keksintöjä. Uutinen näyttää asialliselta, mutta lukijan mieleen jää, että on todella tapahtunut pahoinpitely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika lienee alaikäinen, joten hänestä ei voi sanoa mitään. Ehkä on parempi niin.

      Poista
  35. Kirjoitin tuossa elämänkatsomuksestani ylipäätään, ja kun muutenkin kirjoitan paljon, hyppään parin jutun yli, ja painotan sanomistani. - Kiusaaminen on väärin.

    Kasvatus- ja opetustyö tähtää minun maailmassani siihen, että lapsi, nuori ja ihminen oppii itse erottamaan oikean ja väärän erot.Voisin hukuttaa teidät esimerkkeihin eri tavoin hoidelluista tilanteista; tässä ope-geitissä sanon sen, että opettaja yliregoi.

    Taustoja en tiedä - kuuluuko ne edes tähän? Oppilaan työntäminen tuohon malliin pois tilasta ei ollut asiallista. - Se voi olla ymmärrettävää, mutta ei asiallista. Ja kurjaa, että kaikki me, jotka emme kannata nimittely-tilanteiden selvittelyä voimakeinoin leimataan tyhmiksi tädeiksi.

    Lapset eivät tosiaankaan ole lähtökohtaisesti ongelma, tai jokin kipupiste, jota pitää pyrkiä hallitsemaan keinolla millä hyvänsä, tai vankilakapina seuraa...

    Kouluissa pitäisi sopia säännöistä, joihin myös oppilaat sitoutuvat. - Pipo on vain esimerkki; ihan samasta minä opena janasin 20 vuotta sitten. Minuakin ohjeistettiin valvomaan sääntöä vaikka väkisin; itse en käy päälle, enkä väkisin tee nuorille mitään. Täsmennän. Oikea aika hoitaa tämä sääntöjen-pakottamalla-totteleminen on silloin kun tenavat ovat alle kouluikäisiä; taaperoita puetaan ja riisutaan vaikka väkisin.

    Isompien lasten fyysinen pakottaminen sääntöihin ei onnistu. Heidät voi kertalaakilla pakottaa, fyysisesti, ja sanktioiden uhalla alistumaan - mutta miten näissä keskustelussa unohdetaan, että elämä, ja koulu, jatkuu sitten huomennakin?! Sen samaisen open ja nuoren kohdalla?

    Pipoista vielä. Onko niillä väliä? - On, yhtenä sääntöjen opettelun mittarina. Omat oppilaani (ns. vaikeita lapsia ja nuoria, erityiskoululaisia) tiesivät koulun säännöt, ja vasiten tulivat tunnille pipot päässä. Sivuutin koko jutun vähäksi aikaa - en koskaan kiellä sellaista mitä en valvo loppuun asti. Nuoret tiesivät säännöt, ja hätääntyivät siitä, että saivat istua takit päällä luokassa ja jäystää purkkaa siinä määrin, että parissa viikossa tilanne normalisoitui "sääntöjenmukaiseksi". Missä vaiheessa hyvä suhde olikin jo luotu: kukaan ei nokittanut ketään, ja elämä sujui mallillaan.

    Säännöistä puhuttiin. Tein keskusteluissa selväksi sen, että yhteisössä on juttuja, joita me tehdään, vaikkapa hyvien tapojen vuoksi. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta käytössäännöt on hyvä opetella; tietääpä mitä sitten aikuisena vastustaa. Kuten Veltto Virtanen, kun nyt pään peittämisestä väännetään. Tai juutalaiset. Tai muslimit. - Ajan takaa siis sitä, että lasten ja nuorten tulee oppia ymmärtämään yhteisön säännöt, ja ns. koodin. Samalla tavalla kuin lukemaan ja laskemaan. He hyötyvät siitä, se helpottaa heidän elämäänsä.

    Mikään itseisarvo totteleminen tai hyväksyminen ei saa olla! - Jos nuori kyseenalaistaa piponpoiston koulussa: missä on koulun yhdessä sovitut säännöt? "Minun" lasteni, ja nuorteni, kohdalla keskusteluyhteys on säilytetty aina. Myös niissä tilanteissa, joissa koulussa on menty rangaistuksen suhteen käsittääkseni turhan pitkälle: on ollut tärkeää opettaa nuorelle, että saa olla paha mieli, ja tuntea kokeneensa vääryyttä, ja siitä huolimatta kunnioittaa päätöstä. Purnata saa sitten omalla ajalla, ja vaikka minulle! Olen siis tehnyt alaikäisille selväksi, että ymmärrän heidän kantansa, ja olinpa samaa mieltä tai en, koulun ohjeistuksen mukaan mennään. - Olen kirjaimellisesti taluttanut raggareita "kohtuuttomaan" jälkkään. Erottamisen uhalla!

    Olen puhunut!

    Häviän muuten vähäksi aikaa perhesyistä, mutta palajan kyä!

    Näytetään me nuorille esimerkkiä keskustelusta, vai mitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, sinulla on samoja metodeja kuin nykykoulussa!

      Eettisenä periaatteena eli punaisena lankana kaikessa opetuksessa kulkee kasvatuksellinen näkökulma: oppilas oppii tarkastelemaan asioita moraalisesta näkökulmasta, mikä on oikein ja mikä väärin. Asiaa ei opeteta teoreettisesti, vaan tilanteiden ja esimerkkien voimalla: oppilas keksii itse, miksi jokin on oikein, miksi jokin taas väärin.

      Tämä on siis visio ja missio, miten vain halutaan nimittää.

      Sääntöjä pitää olla, sillä ellei niitä olisi, oppilas kysyisi niitä. Säännöt laaditaan monessa koulussa tunneilla, oppilaiden kanssa.

      Ja totteleminen ei ole itseisarvo, vaan pikemminkin lasta kannustetaan olemaan kriittinen.

      Poista
  36. P.S. Siis kiusaamisen käsite liittyi blogikommentointiin.

    Koulugeitissä ei liene kiusattu ketään.

    Nyt pitää rientää, muuten tulee kiirus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se yo erottamisen uhka liittyi sitten niitten nuorten erottamisen julkilausuttuun mahdollisuuteen. Osa opettajista jopa toivoi sitä, ikävä kyllä.

      - Anonyymi, mistä minä tiedän mitä sinä tai te kaikki milloinkin tarkoitte? Lähtökohtaisesti olet tässä väärässä, kun joku ano on ollut, enkä hyväksy mitään ano-lainauksia vastapainoksi. Ryhdistäydy ja hanki nimi, tai tätä tämä jatkossakin on.

      En kuitenkaan töni sinua ulos täältä, eli sikäls oot ehkä voittajapuolella! Saat pitää pipaakin! :D

      Poista
    2. "Lähtökohtaisesti olet tässä väärässä, kun joku ano on ollut."


      OK. Tämän verran tönimistä täytyy kaikkien kestää.

      Poista
  37. Missä ne perseilevät nuoret ja heitä kasvattavat vanhemmat oikein luuraavat?

    Perheen merkitys on korostunut kaiken aikaa. Niin kiireinen liikemies kuin huippujohtajakin kertoo julkisesti että hänen suurin voimavaransa on perhe, teini-idoli tunnustaa tv:ssä ylpeys kasvoillaan että omat vanhemmat ovat hänen idoleitaan. Perhe on myös taloudellinen yksikkö kuin yritys tai valtio pienoiskoossa jossa jokainen hoitaa oman osuutensa. Kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet.

    Yhtenäiskulttuurin aikaan aarnesaarislaiset ja tuurejunnilalaiset joutuivat työpaikoillaan istuskelemaan samassa kahvipöydässä ja sietämään jollain tavoin toistensa seuraa ja ajatuksia. Yhteisön voimasta. Yhteiskunnan pirstoutuminen on luonut mahdollisuuden ja ehkä tarpeenkin luoda pienempiä ja maantieteellisesti rajoittumattomia yhteisöjä missä tarvitsee ja voi vaan olla lojaali sille pienelle rajatulle etupiirilleen.

    Voimma rauhassa olla kuinka fundamenttaalisia asiassa kuin asiassa sillä mikään ei pakota, vaadi eikä edellytä edes näkemysten lomittamista toisiinsa, pikemminkin päinvastoin, on syytä erottua "niistä toisista". Vaikka meillä on kymmenkunta puoluetta niin joissain asioissa käy jako kahteen kuten Yhdysvalloissa. Siellä voi yhdellä kysymyksellä selvittää oletko konseravtiivi vai liberaali: hyväksytkö ruumiillisen kurituksen lapsen kasvatuksessa?

    VastaaPoista
  38. En ole ollu Kirsi Pihan suurin ihailija, mutta tällä kertaa hän todella osui asian yrimeen. Kuri ja järjestys, toisin sanoen rangaistuksen käyttö kasvatuskeinona, nimenomaan tappaa luovuuden! Asia on hyvin tunnettu psykologiasta jo 50-luvulta saakka ja se pätee yhtä hyvin rottakoissa kuin kouluissa. Rankaiseminen vähentää toimintaa, oma-aloitteisuutta, ja toisin sanoen innovaatioita. Jos joku muuta väittää, niin hänen on todistettava asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, olet varmaan oikeassa, jos kurilla ja järjestyksellä tarkoitat kovia rangaistuksia ja hiiskumatonta hiljaisuutta. Minä vain en pidä rankaisuja oikeastaan ollenkaan välttämättöminä enkä yhdistä niitä järjestykseen. Opilaan poistaminen luokasta ei ole rangaistus, vaan keino saada 24:lle muulle opiskelurauha, jota he toivovat. Uskon, että luovuuskin kukkii paremmin hyvässä ja vapaassa ilmapiirissä.

      Toisaalta todellinen luovuus versoo ankeista ja ankaristakin oloista, se ei katso paikkaa, aikaa eikä tilannetta!

      Siteeraan tähän yhteyteen yhden runon, joka on kirjoitettu rautakoron alla, vainottuna ja rangaistuna:

      Veit kaikki meret ja kaiken tilan.
      Annoit minulle kenkieni kokoisen maapalan ja kalterit sen ympärille.
      Mitä siitä hyödyit? Et mitään.
      Jätit minulle minun suuni, ja se muovaa sanoja, hiljaisuudessakin.


      (Osip Mandelstam, suom. Risto Ahti)

      Poista
  39. Itseohjautuvuutta kokeiltiin koulussani jo 1960-luvulla. Silloin se tunnettiin nimellä "ryhmätyö."
    Ollessani lukion viimeisellä ryhmätöitä kokeiltiin yhden kerran. Kokeilun toi kouluun Helsingistä saapunut nuori suomenmaikka, johon jokainen lukion poika oli salaa tai avoimesti rakastunut.
    Tuo nuori nainen oli paitsi fiksu, hymyilevä ja ystävällinen, myös vähän helkutin hyvän näköinen. Hän ei pukeutunut provosoivasti, mutta kuitenkin niin, ettei yksikään poikaoppilas katsellut ikkunasta ulos tai vilkuillut sivuilleen hänen ollessaan luokassa. Häntä me vain katselimme.
    No niin, eräänä hän käynnisti ryhmätyöt luokassamme. Hän oli tehnyt useita, mielenkiintoisia tutkimusaiheita, joita ryhmät alkoivat perata. Luokka oli jaettu ryhmiin, joissa oli tyttöjä ja poikia.
    Ryhmätyön alkajaisiksi oman ryhmäni kaksi tyttöä ilmoittivat, että tehtävät ovat naurettavia ja lapsellisia, eikä heidän mielesään niihin pitänyt tuhlata aikaa. He häiritsivät ryhmän työskentelyä siinä määrin, että me pojat (3 kpl) pyysimme heitä muodostamaan oman ryhmän ja häipymään jonnekin. Muissakin ryhmissä tytöt sabotoivat työskentelyä.
    Eräs tytöistä valitti opettajille, että häntä ajetaan pois ryhmästä, jolloin opettaja hymyillen vastasi, että luokkahan itse ilmoitti sopivansa ryhmäjaosta. Hän ei siihen puuttuisi.
    Voi! Muistan vieläkin tuon opettajan, kuinka hän istui jalka sirosti toisen päällä, yllään angorapusero ja hame, Hän kutoi sukkaa ja vilkaisi aina välillä luokkaan jotenkin ilkikurisesti.
    Lopulta tytöt muodostivat keskenään kaksi ryhmää ja pojat kolme. Poikien ryhmät pitivät tehtäviä mielenkiintoisina ja niiden mielestä yhdessä työskentely oli hauskaa ja palkitsevaa. Ryhmätyön tulos oli sekä tekijöiden että opettajan mielestä vallan mainio. Tyttöjen ryhmät jättivät tyhjät paperit.
    Siihen se opetuskokeilu sitten päättyikin.
    Kerrottakoon vielä, että tämän opettajan tunneilla ei ollut työrauhaongelmia. Lukuvuoden alussa kaksi luokkamme "pimua" - kuten silloin sanottiin - yritti höpöttämällä häiritä tuntia. Opettaja ei edes hätkähtänyt. Hän kaivoi laukustaan sukankutimen ja alkoi kutoa. Samalla hän ilmoitti kutovansa niin kauan, kuin höpötystä jatkuu. "Pimut" menivät tulipunaisiksi ja sulkivat kitansa. Välitunnilla heille vielä erikseen ilmoitettiin, että seuraavan häirinnän jälkeen seuraisi uittaminen koulun takana kulkevassa joessa. Tytöt eivät kokeilleet meidän tahdonlujuuttamme vaan olivat tosiaan hiljaa. He eivät kuitenkaan viitanneet koskaan - mielenosoitus sekin, mutta eihän se ketään haitannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmaava kuva nuoresta suomenmaikasta. Pamelaksi minuakin nuorena opena kutsuttiin, eivätkä poikaoppilaat katsoneet ikkunasta ulos. (Vitsi vitsi). Eikä minullakaan ollut työrauhaongelmia, satunnaisia juttuja lukuunottamatta, kun en aina sietänyt pulinaa. Kerran komensin jopa väärän oppilaan ulos. Myöhemmin ilmeni, että se oli hänen kaverinsa, joka pulisi. Tästä ulosheitetystä tuli myöhemmin opettaja taloomme, ja kyllä minua muistuteltiin tuosta ulosheitosta monituiseen kertaan, tosin hyvässä hengessä.

      Poista
  40. Mistähän tuon "Läskisika ja huligaaniteini" -kolumnin voisi itsekin lukea ettei tarvitsisi pitäytyä pelkissä valikoiduissa sitaateissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstissä on lähdemaininta: IS 13.4. Kolumni on pääkirjoitussivulla, s. 4.

      Netistä en juttua löytänyt, kuten ylempänä pahoittelen.

      Poista
  41. Gustafssonin huono ulosanti johtuu suurelta osin siitä, että hänellä on kai ihan oikea puhevika, s.o. lievä änkytys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, puhehäiriötä ilmenee, ja lisäksi hän taitaa olla suomenruotsalainen. Tästä ei häntä toki pidä moittia, vaan puheen onttoudesta ja sisällöttömyydestä kait.

      Jukka Gustafssonista on nyt tehty kantelu oikeuskanslerille siitä, että hänen johtamansa opetusministeriö on myöntänyt 2,1 miljoonaa euroa eräälle kouluhankkeelle, josta yli 70 prosenttia menee kolmelle tutkimusjohtajalle. Hallelujaa.

      Poista
  42. Koulugatessa on aika selkeät leirit, mutta uskon, että molemmissa leireissä yhdytään siihen työoikeuden professori Seppo Koskisen ajatukseen, että kun puhutaan julkisen sektorin työntekijän rankaisemisesta, niin työnantajan velvoite on käyttää lievintä mahdollista keinoa.

    Mainittakoon, että tämä työoikeuden huippuasiantuntija ei nähnyt mediassa olleiden tietojen perusteella mitään sellaista, josta löytyisi perustetta työsuhteen purulle.

    VastaaPoista
  43. Jos eläisimme aikaa ennen internettiä, niin tietäisimmekö nyt, että Alppilan entinen rehtori, pojan äiti ja apulaiskaupunginjohtaja Viljanen ovat pyörittäneet yhteisiä hankkeita ja siis tuntevat toisensa.
    Viljanen oli aivan oikeassa sanoessaan, että virallisessa mediassa ei ole kerrottu asiasta kaikkea. Eikä tulla kertomaankaan, esim. Hesari on selvästi valinnut puolensa.
    Alaikäisen pojan taustoista ei tietenkään pidä kertoa, mutta näiden asianosaisten kytkökset pitäisi tuoda julki, sillä kyse mitä kovimman luokan vallankäytöstä, jonka vahtikoira median pitäisi olla.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh! Minä en tiennyt yhteisistä hankkeiden pyörityksistä, vaan huhuja luin mahdollisesta tuntemisesta. Mutta että yhteisiä töitä.

      On ikävää, kun media ottaa kantaa. Ihminen kaipaa mahdollisimman paljasta ja objektiivisuuteen pyrkivää faktatietoa, ei omia linjanvetoja. Sama pätee useisiin televisiotoimittajiin.

      Poista
    2. Luin Takkiraudan blogista mielenkiintoisen tiedon: Tämän pojan lakimies olisi sama, joka on rekrytoinut rehtori Sari Aarniokosken Alppilan yläkoulusta Kauniaisten opetuspäälliköksi, ja on itse on Kauniaisten suomenkielisen opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen. Lisäksi "tönityn pojan äidillä sekä rehtori Sari Aarniokoskella oli yhteinen EU-projekti, joka liittyi monikulttuurisuuteen kouluissa, ja projekti suoritettiin juuri Alppilan yläkoulussa. Ja kuinka ollakaan, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen oli hankkeen suojelija. Joten pieni piiri pyörii ja tytsyt siinä hyörii." (Takkirauta-blogi, Ironmistress)

      Kyllä, nyt jokin haisee ja juttu on käymässä likaiseksi, jos tiedot pitävät paikkansa.

      Poista
  44. Korhos-gate taisi olla onneksi kouluillemme. Koko ajan paljastuu uutta dataa koulujen väkivaltaisuudesta, dataa, joka tähän saakka on salattu.
    Aamun Keskisuomalainen kertoi, että Jyväskylässä ilmoitettiin viime vuonna 244 vakavaa uhkatilannetta kouluissa. Helsingissä niitä oli ollut 400 ja Espoossa 800. Haastateltu asiantuntija toteaa, että läheskään kaikkia uhkatilanteita ei ole edes ilmoitettu.
    Kun nykyisin kaikkea tutkitaan, eikö voisi vertailla kaupunkien väkivaltatilastoja työttömyyteen, yleiseen ansiotasoon, ym.ym. mahdollisesti asioihin vaikuttaviin tekijöihin. Olisi myös hauska tietää, mitkä koulut ovat rauhallisimpia ja mitä rauhattomimpia. Jos olisin valitsemassa lapselleni koulua kuulisin asiasta mielelläni.
    Lehden jutussa haastateltu erityisopettaja Jouni Åkerman toteaa: "Kouluissa naisopettajilla on tapana hakea miespuolinen kollega avuksi uhkatilanetisiin."
    On tämä nyt hiukan syvältä.Ei kai koulun työrauha voi olla kiinni siitä, ovatko opettajat naisia vai miehiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä odotan sitä päivää, että se tietämäni opettajan vatsakalvoon potkaiseminenkin - kalvot halki - tulisi julkisuuteen. Alakoululainen potkaisi, tahallaan, naisopettajaa mahaan. Miksi opettajat vaikenevat vammoistaan ja mustelmistaan ja henkisistä ahdingoistaan? Miksi rehtorit hyssyttelevät ja kieltävät opettajia kertomasta? Miksi ihmiset eivät usko näitä sieltä täältä tihkuvia kertomuksia?

      Antakaas kun arvaan. Niitä lasten väkivaltaisia aggressioita pidetään luonnollisina - vertaa Jani Kaaro, kolumnisti, Helsingin Sanomat.

      Oppilaat pelkäävät lähes poikkeuksetta isokokoisia autoritaarisisa miehiä, eivät ystävällisiä naisopettajia, etenkään maahanmuuttajapojat. Toistan jälleen kerran: tämä ei ole rasismia, vaan koulujen arkipäivää.

      Ei ole hyvä, että vain isojen miesten pelko saisi oppilaat rauhoittumaan. On kuitenkin totta, että miehet ovat fyysisesti vahvempia. Pienet koululaisetkin ovat joskus raivokkaita potkijoita ja lyöjiä - katsokaa nyt ihmeessä joskus niitä Supernannyja, joissa perheen pienokaiset hakkaavat ja purevat kaikkea mikä eteen tulee vanhempien hymyilessä lammasmaisesti taustalla.

      Poista
    2. Koulun työrauha ei todellakaan ole kiinni siitä onko opettajina miehiä vai naisia.Se on höpöhöpöä.Jos opettaja OIKEASTI on kiinnostunut työstään ja PITÄÄ lapsista,on hänellä hyvät mahdollisuudet selvitä tehtävästään ,sukupuoleen katsomatta.
      Oman työni kautta olen aikoinaan joutunut seuraamaan koulunkin maailmaa ja voin tämän allekirjoittaa.Jo kolmen vuosikymmenen ajalta.
      Tosiasia vaan on se,nykykoulussa,että opetusryhmät ovat liian suuria,joten hyväkään opettaja ei millään pysty huomioimaan kaikkia oppilaita,eikä siis hoitamaan työtään haluamallaan tavalla.

      Poista
    3. Tämä on totta. Totta on myös se, että legenda miesten paremmuudesta opettajina pohjaa heidän fyysiseen vahvuuteensa.

      Vaan ei sillä lapsia opeteta, vaikka sillä saatetaan taltuttaa isokoinen silmitön riehuja - heitä on oikeasti. Pienissäkin raivokohtauksen saaneissa on uskomaton voima, kun he potkivat.

      Kaikkeen riehuntaan valitettavasti ei auta, vaikka opettaja olisi miten taitava tahansa psykologisesti. Kaiken aikaa on yhä enemmän oppilaita, jotka ovat puheitten ja menetelmien tuolla puolen -- viittaan jälleen Kolehmaisen videoon tässä keskustelussa.

      Silti, uskon tavalliseen suomalaiseen naisopettajaan. He koulun ovat luoneet ja tehneet. Cygnaeuksen ajoista on edetty maailman parhaaksi koululaitokseksi, jonka opettajat ovat huippuja koko maailman mittareilla, ei yksin muita maita korkeamman koulutuksensa vuoksi.

      Poista
  45. Ja tänään vuorossa Rosa Meriläinen.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpäs näkyy: Tyhmiä sääntöjä saa rikkoa, kirjoittaa hän Helsingin Sanomien kolumnissaan. Erkon toimituksessa on varmaan nyt istuttu alas ja päätetty, että kirjoitetaan nyt kaikki tästä koulugatesta kivat ja vihjaavat jutut.

      Meriläinen mm. kävelee päin punaisia - tyhmä sääntö, on hänen äitinsä hänelle opettanut. Kannabista voi pössytellä ja niin Meriläinen pössytteleekin, kun kannabiskielto on kerran tyhmä. Oikein tyhmä.

      Siitä Meriläinen ei kirjoita, että pipo- tai huppukielto syödessä tai tunneilla on tyhmää, mutta kyllä sekin luettavissa on. Voi olla, että se on tyhmä sääntö, mutta kai nyt sentään on kyse siitä, että jos koulussa kerran on säännöt, niin niistä pidetään kiinni. Vai niinkö se meneekin, että säännöt ovat tyhmiä, kun ihminen valitsee luonnostaan itselle sopivimmat asiat. Ja muutahan ei tarvita kuin se mitä minä haluan.

      Poista
    2. Veikkaan, jos Alppila -episodia ei olisi ollut niin Meriläisen kirjoitus olisi saanut myhäilevän hyrinän aikaiseksi. Siinähän ei edes viitata millään tavoin koulussa sattuneeseen tapaukseen, ei edes vihjata.

      Poista
    3. En ole koskaan pitänyt Meriläisestä enkä hänen kirjoituksistaan. Kirjoitus oli mitäänsanomaton. Unohdin jo, mitä siinä oli.

      Poista
  46. Tyhmiä minustakin on sellaiset säännöt, joita en haluaisi noudattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoit varmaan tämän kommentin ihan provosointimielessä?Toivon ainakin.

      Poista
  47. Tämähän siinä pohjana on. Vain oma napa on tärkeää, ja mikä sitä ei liikuta, on tyhmää ja egoa rajoittavaa.

    Vaan kun emme elä yksin, vaan erilaisissa yhteisöissä, joissa säännöt ainakin koettavat taata tasa-arvon ja demokratian. Ilman sääntöjä yhteisössä ei vallitse onnen auvola vaan anarkia. Ihminen kun ei ole luontaisesti mitenkään hyvä ja toisen huomioonottava.

    VastaaPoista
  48. Kuinka niin ei ihminen ole hyvä ja muut huomioiva. Ollaanhan mekin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri kirjoitin Räsäsen blogiin upean kommentin siitä, miten lapsi ilman ohjausta valitsee ryhmässä toimintatavakseen aggression, koska se on nopein tapa päästä haluttuun päämäärään. Ja ellei tähän aggressioon puututa, vaan annetaan lasten Jani Kaaron ehdotuksen mukaan selvittää itse asiansa, aggression on todettu jatkossa kasvavan, ei vähenevän. Ihminen ei siis kasva luonnostaan hyväksi ja toiset huomioonottavaksi, vaan yhteisöllisyyteen tullaan kasvatuksen tuloksena, ihminen kun siis ei ole luonnostaan hyvä ja muita kunnioittava. (Ei hän ole pahakaan, vaan tarkoituksenmukainen lähinnä halujensa toteuttamisessa.)

      Poista
    2. PS Kolehmainen, sinua ja teitä muita on selvästi kasvatettu.

      Poista
  49. http://www.hs.fi/kaupunki/Syy+potkuille+Alppilan+opettaja+menetti+malttinsa/a1366076273777


    Ylläolevassa Opetusvirasto kertoo kaikki koulun ruokalassa sattuneen tapahtuman yksityiskohdat julkisuuteen, jotta julkinen keskustelu koulurauhasta perustuisi enemmän tosiasioihin kuin oletuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistaa, että tuo raportti on opetusviraston masinoima tarkoitushakuinen raportti, jota on ovien takana värkätty päiväkausia. Sen ilmeisenä tavoitteena on mustamaalata Antti Korhonen.

      Raportti perustuu läpinäkyvästi asianomistajarehtorin ja poistetun oppilaan sanaan. Se on siis vain rehtorin ja oppilaan versio tapahtumista. Jutun perässä seuraavassa keskustelussa osoitetaan useassa puheenvuorossa raportin hataruus.

      Raportista ei esimerkiksi ilmene mistään kohdin se, että oppilas syyllistyi itse rikokseen: toisen henkilön solvaukseen julkisella paikalla. Raportista saakin käsityksen, että kyseessä oli enkelioppilas, jolla on loistava koulumenestys, joka joutui väkivaltaisen opettajan silmittömäksi uhriksi.

      Poista
  50. Eiköhän se ole tullut selväksi mistä tässä jupakassa on kysymys. Opettaja koski sellaisen ihmisen lapseen, jolla on vaikutusvaltaa rehtorista ylöspäin, korkealle.
    Turha meidän tässä on sen enempää asiasta vääntää, koska tuollaiselle hyväveli/sisko-toiminnalle näyttää löytyvän melko laajalti hyväksyntää, esim. tässäkin keskusteluketjussa.
    Vähäinen on yhden opettajan oikeusturva. Toivottavasti OAJ pysyy loppuun asti opettajan tukena.

    Harvoin on mikään julkisuuden asia aiheuttanut minulle näin valtavaa vitutusta.
    Lopetan aiheesta keskustelun tähän.

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan kuitenkin että oikeus peruu opettajan irtisanomisen ja opettaja saa toiminnastaan huomautuksen.

      Osaa se tyydyttää, osaa ei. Kaikki kuitenkin häviävät, niin opettajat, oppilaat kuin koulurauhakin.

      Poista
    2. Tästä on kyse, Samuli. Kannattaa lukea Takkiraudan tänäinen kolumni aiheesta. Siitä ilmenee, millainen "tytsykolmio" näitä Alppilan juttuja tässä oikein nyt junailee.

      Poista
  51. Hei kaikille! :)

    Kolehmainen, kiitos hauskasta esimerkistä! - Itse kyllä hoidan nuo tilanteet sillä että olen likoille niin kiva ettei minulle oikeastaan ollenkaan voi olla mustis. :)

    Tilannetajulla, hellyydellä ja herkkyydellä pärjää noin ylipäätään lastenkin kanssa parhaiten. Siis normaalioloissa; en ole toiminut amerikkalaisissa nuorisorikollisten sotilaskouluissa.

    - En muuten voi olla ainoa, jota häiritsee tapa, jolla nyt vellovassa julkisessa keskustelussa niputetaan asioita epärationaalisesti yhteen. Siskoni on mamu- ja erityisope; häneltä on potkittu hampaat hajalle ja silmälasit rikki. Lasten ja nuorten väkivaltaisuus on todellinen ja oikea ongelma; sitä ei kuitenkaan ratkota tyrkkimällä herjaajanuorta ruokalasta. - Ne ovat kaksi eri asiaa!

    Iineksen kanssa olemme samaa mieltä siitä, että rajat on lapsilla (ja kaikilla ihmisillä) oltava. Voimme olla eri mieltä tämän yksittäistapauksen hoidosta; periaatteessa nuoret tarvitsevat rakennetta.

    Minusta käytännössä oppaita eli siis opashenkilöitä tarvitaan eniten. - Näin me toimitaan, tällaista on eläminen. Ymmärrä pelisäännöt, ja toimi niin ettet vahingoita itseäsi tai muita. Tiedosta se, että käytössäännöillä on merkityksensä, tajuten, että voit jatkossa uhmata niitä, sitten kun tiedät mitä teet. Sitä odotellessa: älä pilaa elämääsi hormonimyrskyssä. - Noin niinkuin sanattomassa pähkinänkuoressa. Oppaat ovat ensisijaisesti ja parhaassa tapauksessa vanhempia; opetkin joutuvat tuohon hommaan kyllä. Jos ottavat pestin vastaan.

    Yritän siis hyvin kömpelösti sanoa, että useimmat meistä varmasti haluavat samaa: turvallista maailmaa kaikille, myös koulussa. Keinoista voidaan keskustella, mutta on surullista, että nyt jumiudutaan poteroihin janaamaan siitä, kuka tai ketkä ovat eniten väärässä.

    Täällä on puhuttu "ennaltaehkäisystä" kasvatustoimena - sitä minä teen, menestyksellisesti, ja eikö ole hurjaa, että puhutaan lapsista niinkuin uhkaavista katastrofeista! Minäkin!

    Olen opena ja muutenkin aikusena, kasvattajana, jalkautunut alaikäisten pariin. Välituntikiusaaminen ja -tupakointi on nollassa, jos häärin siellä ylimääräisenä aikuisena notkumassa... Samalla sujuu keskustelu kaikkien nuorten kanssa, ja tunnin häiriköinti ei ehkä tule minuutin päästä ensimmäisenä kenenkään mieleen. Ruokailu sujuu mallikkaasti kun istun kättelyssä niiden raggareiden pöytään. Pipot ovat käytävällä, ja jos joltain pulpahtaa p- tai v-sana, kaverit hyssyttävät hiljaiseksi ("Pää kiinni, Char on tossa") samalla kun toisaalla soljuvasti jutellaan kivoista aiheista...

    Ei tämä nyt rakettitiedettä ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse toivon, että nuoret oikeasti sisäistäisivät normaalin hyvän käytöksen, eivätkä muuttaisi käytöstään eri ihmisten seurassa.

      Poista
    2. Miten ihmiset sisäistävät hyvän käytöksen?

      Tilanteiden kautta, se on minun vastaukseni. Sellaisia tilanteita, ja valmennusta "oikeaan elämään" pyrin järjestämään olemalla elämässä mukana.

      En edes tiedä mitä muuta (kuin siis esimerkin kautta oppimista) lapsilta odottaa? Eivät he herää äkkiä yhteiskuntakelpoisina kansalaisina jonkin päivämäärän jälkeen.

      Poista
  52. Täällä on nyt sitten rehtorin näkemys: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288557314929.html?ref=hs-tf-promo5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tuo linkki on jo ehditty tänne laittaa, muutamaa kommenttia ylemmäs, jossa jo kommentoinkin raportin olevan tarkoitushakuinen ja vajaa.

      Poista
  53. Jatkan vielä: sananen turhautumisesta: ylipäätään ei kannata kiihtyä, ja kun näin väistämättä joskus tapahtuu: kasvattajankin kannattaa sanoa heti rauhoituttuaan että kuppi meni vähän yli; asia oli oikea, mutta hermostumisen aste väärä. Itse olen pärjännyt inhimíllisenä, puhuvana ihmisenä myös nuorten, tuon oudon ihmislauman kanssa.

    Plus että jos itse pyytää anteeksi voi oikeutetusti odottaa samaa muilta.

    En siis nyt esitä että esimerkkitapauksen open pitäisi pyytää anteeksi. Totean vain, että nuoretkin ovat ihmisiä, ja todellinen auktoriteetti sallii myös reilun inhimillisyyden opettajalta, ja sen näyttäminen vain lisää kunnioitusta. Lapset arvostavat todellista enemmän kuin patsastelua. - Jos on ollut huono päivä, ja olen ääneen todennut, että olen nyt kipakka, eikä se johdu teistä, ja pyydän anteeksi lyhyttä pinnaa: kaiken ikäiset muksut hymyilevät ymmärtäväisesti, ja toteavat että näitähän sattuu. Heidänhän pitäisi tietää: hehän ovat uhmisten ja murkkuuden asiantuntijoita!

    Ei seuraa vankilakapinaa tästä faktan julkilausumasta jonka kaikki jo tykönään tietävät; rauhallisempi päivä vain kaikille. Itsekin hengittelen paremmin kun ilmaa on puhdistettu, ja nuoret ovat tyytyväisiä kun ollaan rehtejä myös heille.

    Tästä kasvatuskeskustelusta puuttuu hauskuus ja ilo nyt kokonaan. Sitä lisää! Myös tapakasvatukseen!

    - Siis kamoon: Stubbkaan ei tarvitsisi ylhäältäpakotettua ja komennettua kännykkäkieltoa juhlissa jos vaihtoehtona olisi (mahdollisesti pikku huomautuksen jälkeen) eloisa keskustelu livenä Charin kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihtyminen ei liene valintakysymys - kyse on tunteesta. Minusta pieni kiihtymys todistaa ihmisen olevan elossa. On ikävää, jos tunteet joudutaan piilottamaan.

      Olen sitä mieltä, että lapselle voi ja pitää olla ennen kaikkea aito. Kun aikuinen näyttää lapselle vihansa ja suuttumuksensa, tämäkin uskaltaa jatkossa ilmaista omansa rakentavalla tavalla, ja asia voidaan käsitellä ja lapsi voi vapautua vihastaan. Meissä kaikissahan on myös vihaa, jos on rakkauttakin.

      Poista
    2. On perin outoa, että aikuinen ei saisi osoittaa suuttumusta tai vihaa, tässä tapauksessa hyvin hallitusti ja ketään vahingoittamatta, lain hengessä, jos hän hoitaa vain työtään työpaikan tapojen mukaan ja jos häntä siitä herjataan.

      Ihan sama kuin eduskunnassa joku kansanedustaja alkaisi herjata pöntöstä puhemiestä läskiksi, tai hallitus alkaisi herjata pääministeriä lesoajaksi tai humalainen alkaisi solvata poliisia siaksi.

      Miksi vain nuori oppilas saisi kenenkään paheksumatta solvata opettajaa? Minä kysyn vaan. Kyllä kyseisen oppilaan ikäinen tajuaa jo moraalisääntöjä ja pystyy olemaan empaattinen. Ellei pysty, tuskin pystyy koskaan, ellei hänen käytökseensä puututa.

      Poista
    3. Aitous on minustakin avainkysymys lasten ja nuorten kanssa!

      Ja ylipäätään ihmissuhteissa, jos niikseen tulee...

      On kurjaa, Iines, ettei koko tämän köörin kanssa olla kaffella; en tiedä muista, mutta ainakin minun jutuistani suuri osa varmasti jättää niin paljon tulkinnanvaraa, että viesti vääristyy.

      Tarkoitin siis naljailla sen kustannuksella, ettei kukaan oikeasti voi elää elämäänsä kiihtymättä, enkä ymmärrä miksei sitä voisi sanoa. Tunteista puhuminen on erityisen hyväksi lasten ja nuorten kanssa; he vasta harjoittelevat itseilmaisun taitoja.

      Nyt minua odottaa äiti - ja isä muuten oli mestarivänääjä! Isä ei koskaan pyytänyt anteeksi, koska se kuulemma olisi osoittanut teon/sanojen tahallisuutta, ja siten tehnyt pahanmielenaiheuttaja-aiheesta harkitun. Ts. anteeksipyyntö tai muu pahoittelu olisi ilmaissut loukkaamisen tarkoitusta, mitä hän ei ollut tehnyt.

      - Eli jos minä olen rimpula täällä sinun kylässäsi, olen vain isäni tytär venkoilun saralla! :)

      Jatketaan taas! :)

      Poista
    4. Vastaan vielä edelliseen kommenttiisi, Iines.

      Opettajan hermostus oli ymmärrettävää, ja hyväksyttävää. Oppilaan poistaminen fyysisesti tilasta suunsoiton takia ei ollut, ellei tilanteessa ollut jotain mistä minä en ole kuullut.

      Oikea ratkaisu olisi ollut muu rangaistus, kuten jälki-istunto. - Opettajan lupa valvoia kuria täytyy rajoittaa nimenomaan yleistä turvallisuutta koskeviin tilanteisiin.

      Jos eduskuntasalissa joku herjaa rumilla nimillä, eikä lopeta, paikalle kutsutaan viranomaiset. Herjan kohde ei ota oikeutta omiin käsiinsä vallankumouksen ehkäisemiseksi, ainakaan täällä Suomessa.

      Eli pidetäänkö taas perspektiivi mielessä!

      Poista
    5. Siis: tarkoitin sanoa että "opettajien oikeus valvoa kuria FYYSISIN KEINOIN täytyy rajoittaa", jne.

      Ei pitäisi kiireessä kirjoittaa.

      - Toisaalta kaikki nyt varmaan ymmärsivät että me aikuiset, ja opettajat, valvomme kuria kaiken aikaa! Nyrkkipelillä ei onneksi yleensä tarvitse!

      Nyt kipitän.

      Poista
    6. Char, jos opettajan oikeus poistaa oppilas luokasta voimakeinoin (perusopetuslaki 36. pykälä) poistetaan, se on ennen kaikkea oppilaita vastaan.

      Ellei opettajalla ole tätä oikeutta, hän ei saa koskea oppilaaseen, joka vetää puukon taskustaan tai lyö pikku Johannesta nyrkkiraudalla. Hän ei saa estää, vaikka taatusti menisi väliin, jos mahdollista.

      Sitä paitsi, mikä tärkeintä, unohdat nyt muut oppilaat, joilla on oikeus työrauhaan ja opetukseen. Ei oppilaita poisteta tunneilta turhan takia. Luota opettajaan! Ei voi olla niin, että häirikkö on tabu, jonka toimia ei saa estää.

      Katsopas Char Kolehmaisen video aidosta opetustilanteesta. Miten poistaa tuo pelottava häiritsijä luokasta ilman, että häntä suututetaan?

      Poista
    7. Oikeus poistaa voimakeinoin silloin,kun oppilas häiritsee tuntia eli ei anna työrauhaa muille ja käyttäytyy uhkaavasti toisia oppilaita tai opettajaa kohtaan tai käyttää sellaista kieltä:vittu,homo,huora,kusipää ym.,joka ei ole asiallista.Nämä nyt ovat minun mielestäni ihan sellaisia perusasioita,joista ei tarvitse edes kättä vääntää.Poistaa voi yhteisestä tilasta,luokka tai ruokala.
      Haloo vaan ne aikuiset,jotka ei tätä ymmärrä!!!
      Ja opetuvirastossa ei todellakaan ole nämä asioista nyt päättäneet tädit niitä penaalin terävimpiä kyniä.
      Lainasin tähän blogikamuni Pedron metafooraa liittyen ihan toiseen juttuun,mutta kun se sopi mielestäni niin hyvin.

      Poista
  54. Vaikka nyt tässä sopisimme ja oikeuskin tulisi Alppila -keississä samaan lopputulemaan niin meille jää yhä käteen moraalinen tyhjiö joka täyttyy jokaisen "omassa päässä", niissä kontakteissa mitä itse kullakin on. Nyt yritämme tunkea hyväksymämme moraalikoodit suoraan toisin näkevien päähän.

    Ajatus edellyttäisi että koko yhteiskunta vanhempineen ja intitutioineen päivineen pystyisi omaksumaan juuri nuo tässä ja nyt päätetyt kasvatustavoitteet ja katomaan kaikkea aistimaansa tuon uuden koodisuotimen läpi. Kuten kaikki ovat todenneet, nuo muutokset tapahtuvat vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, siis muidenkin kuin opettajien.

    Olemme tuon tuon kurin, kasvatuksen, esimerkin voiman, ja ohjauksen kanssa tekemisissä vielä pitkään, maailman tappiin asti.

    VastaaPoista
  55. "Nyt yritämme tunkea hyväksymämme moraalikoodit suoraan toisin näkevien päähän.

    Tässä on kyllä järkeä. Tuo omien ajatusten tunkeminen toisten päihin on koko nettikeskustelun Vihreä Lanka, jos nyt otan ja rupean oikein Ville Niinistöimään.
    Taitaa olla parasta olla tunkeilematta siihen saakka, kunnes uusin poliisitutkimus Korhos-gatessa saadaan valmiiksi.
    Mutta miten nuo vihreät ministerit kehtaavat! Sataaneljääkymppiä paahtava hurjapää saastuttaa niin saatanasti ilmaa ja on valtavan suuri vaara muulle liikenteelle. Mutta ei lähde edes kortti, kun on ministeri ratissa. Taidan mennä sänkyyn ja itkeä itseni uneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sataaneljäkymppiä tunnissa on kyllä tietoinen valinta, ei sitä voi olla huomaamatta Lexuksessakaan. Mahtoivatko pienokaiset takapenkillä olla turvavöissäkään.

      Poista
  56. Vaikea sitä on uskoa, että vihreää lankaa seuraavia paljoa poliiseissa olisi. En kyllä tiedä. Melko uskottavasti se lehdissä perustelttin, ettei kortti automaattisesti mene noilla nopeuksilla.(ainakaan kaikilta)

    Vaan hyvä se on pienen poliisin herrojen tahtoa noudattaa. Aikanaan oli yleinen vitsi, että kylämme päällikkö ajeli kännissä kuin apaashi. Uskalsivat sen sitten lopulta puhalluttaa ja laittaa orrelle, kun olot joskus mitälie 80-luvulla hieman vapautuivat.

    Ja paloihan se Kurjalaisen Ahtikin lopulta.

    Kekkonen, ikänsä kortiton mies, ajoi saabilla poliisien edestä tiedoitusvälineiden eteen -ei puhettakaan, että rikollista rautoihin olisivat laittaneet.

    Joku uskaltaa, joku ei, mutta ei niitä ministerisaaliita kenen tahansa luonto riitä ottamaan. Poliisijohto on kuitenkin niin läpipolitisoitunut; se vähän höperöltä vaikuttavan Paateron poliisihallitus.

    Aika hauskaa on, kun vertaa takavuosien Ville Komsin nuhruista ja koskaan pesemätöntä kaupunkilaisolemusta, Ville Niinistön häikäisevän muotitietoiseen ja kalliiseen globaalikansalais nukkeen, jolle raha on vain väline toteuttaa itseään, kuten kauniisti sanotaan.

    Jaa mitä vielä. Tunnen itseniv anhaksi ja väsyneeksi.






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä provinssissa taas muuan lionsclubilainen piteli pikkutyttöjä polvesta kiinni, kun nämä kävivät yksityistunneilla hänen luonaan. Ei siitäkään sen enempää meteliä nostettu, leijonamies sentäs.

      Poista
  57. Välikevennys:

    Oppilaat, nuo nupopäiset mullit, palauttavat "Pamelalle" kotiaineensa:


    http://www.youtube.com/watch?v=42I-Mk_8qCA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahinko vaan että noita energisiä pameloita ei enää ole. Jalanpolenta + hop hop ylärekisteristä olisivat saaneet Alppilan lökäpöksyihin vipinää.

      Poista
  58. Tuosta opettajan erotuksesta en osaa muuta sanoa kuin mikä on täällä jo tullut esiin. Pienoisella pelolla lopputulosta odotan, surkea on työntekijän asema nykymaailmassa.

    Ostin kahdellatoista eurolla kaksi kirjaa. Toinen oli minulle hykerryttävä löytö! Olen nyt vajaan sata sivua lukenut Michel Houellebecqin "Maasto ja kartta"-kirjaa (2010?), pitkään aikaan en muista näin paljon nauraneeni. Mikään ei valmistanut minua tähän, kun olen Hännikäsen ja muiden synkkien miesten tekstejä kirjailijasta lukenut.


    Kyynisyytensä on niin ylimaallista, että se häikäisee! - Kirjailija ei anna armoa kenellekään.

    Kirja kertoo umpipöljästä taiteilijasta, jonka tie- ja maastokartoista ottamat kuvat nousevat taidetrendien huipulle. Päähenkilö on kyllä aikanaan lukenut kirjallisuuden klassikot, mutta nykyään hän on "lähinnä televisionkatselija".

    Miehestä tulee mieleen Peter Sellersin unohtumaton Mr. Chance. Päässä ei liiku mitään, mutta erilaisia teorian liimaajaa pukkaa esiin.

    En ihmettele, että monet ovat kirjoistaan loukkaantuneet. Huhhuh! Paras humoristi aikoihn!

    VastaaPoista
  59. Pahoin pelkään minäkin, että opettajan ero pysyy voimassa. Olen joutunut työssäni opettajien luottamusmiehenä neuvottelemaan byrokraattien ja kaupungin virkaelinten kanssa, ja tiedän tasan tarkkaan, miten peli kulkee.

    Kaupunki ja opetusvirasto ei peru mitään, vaan panee lakimiehensä kaivamaan jonkin momentin, jonka perusteella vastapuoli menetteli väärin. Kyse on sanojen pyörittelystä ja sen lakimiehet osaavat. Vähän samoin toimivat korkean tason veroneuvojat: aina on jossain jokin porsaanreikä, josta voidaan luikahtaa ja aina on jokin kiertoilmaus, jonka nojalla voidaan tuomita. Itse asia ei siitä muutu. Tämä on kovaa peliä.

    Houellebecqilta luin joskus muistaakseni Halujen taistelukentän. Omituinen lukukokemus. Päähenkilö on vetelä nihilisti, jonkalaisia tuskin oikeasti on. Muistan, että hän analysoi naista, joka oli käynyt psykoanalyysissa. Naisesta tulee hyödytön sen jälkeen, hän sanoi. Nainen alkaa ajatella ja haluta. Häntä ei siis enää tarvita. Noh, minä en osaa nauraa tuolle, mutta en raivostuakaan. Kun se yhtymäkohta toteen puuttuu.

    VastaaPoista
  60. Blogissa Turjalaisen valtakunta on minun mielestäni otettu tähän kouluasiaan yksi näkökulma,jota en ole missään muualla vielä nähnytkään.Ja näkökulma on mielestäni ihan aiheellinen.Siis kuka nyt oikeastaan tekee hallaa ja kenelle?Kuka maksaa sittenkin raskaimman hinnan tästä kohusta?Onko tässä kouluasiassa kyse lapsen edusta vai kaiken kohun aiheuttamista uusista traumoista?

    VastaaPoista
  61. Syysmyrsky, olen kyllä törmännyt noihin Turjalaisen esittämiin tietoihin muilla keskustelupalstoilla, kun silmäilin aihetta Takkirauta-blogin linkeistä. Niitä on ehkä turha lähteä analysoimaan, koska ne ovat salassapidettyjä eivätkä varmoja. Lisäksi, jos ja kun ne ovat osaksikin totta, niiden valossa näkyy niin surullisia ja epäinhimillisä asioita, että sanat loppuvat.

    Sen verran sopinee sanoa, että ikävää on se, että asia on salaajien toimesta tehty niin valtavan tökerösti, että suojellusta kohteesta on tullut itsestäänkin uhri. Ehkä vielä suurempi kuin Korhosesta.

    VastaaPoista
  62. Missä logiikka?

    On puhuttu perseilijöiden ja vituttelijoiden kuriin saattamisessa koulurauhasta, oppilaiden ja opettajien edusta. Nämä häiriköivät oppilaat ovat ovat ikään kuin toteuttamassa omaa tietoista missiotaan tai edustavat vanhempiensa vastuuttomuutta. Nyt kun on paljastunut "ihan oikeita" syitä häiriökäyttäytymiselle onkin ruokalasta ulos saatettu oppilas yht'äkkiä koko episodin suurin uhri.

    Muut häiriköijät ovat ilmeisesti synnynnäisiä perseilijöitä, ryhdittömiä lökäpöksyjä, potentiaalisia puukottajia tai muuten vain vittumaisia lapsukaisia jotka pitää jo koulurauhan nimissä "taltuttaa" tai saada kuriin. Kaikki häiriökäyttäytyjät näyttävät olevan ilman henkilökohtaista historiaansa vain pelkkiä kasvottomia perseilijöitä.

    VastaaPoista
  63. En ole mielestäni puhunut "perseilijöistä enkä vittuilijoista" - luulen, että eivät muutkaan. Hyvin asiallisesti on tapausta täällä käsitelty verrattuna muiden keskustelupalstojen alatyylisiin riepotuksiin.

    En oikein ymmärrä sellaista ajattelutapaa, että huonosti käyttäytyvää tulisi vihata ja toivoa hänelle pahaa. Se, että arvostelee häirikköjä, ei siis tarkoita, että kannattaa heille rangaistuksia, joista en itsekään ole puhunut sanaakaan. Minusta vika on aina kotona, jos lapsi ei osaa käyttäytyä yhteisössä yhteisöllisesti, sen käytäntöjen ja sääntöjen mukaan. Ei ole yhteisöä, joka toimisi säännöittä ja johtajitta. Opettaja on yhteisön johtaja, jonka tehtävä on turvata järjestys ja rauha.

    Olen edelleen Antti Korhosen puolella, mutta tämä ei tarkoita sitä, että olisin henkilökohtaisesti poikia vastaan. Heidän röyhkeää suunsoittoaan en missään oloissa hyväksy, vaan edelleen olen edellyttämässä heiltä yhteisöllistä hyvää käyttäymistä. Huonosti kohdellulla ihmisellä ei ole erikoisoikeuksia kohdella itse muita huonosti. Siihen on puututtava.

    Pojat, tai poika, ovat voimalla käyntiin pyörähtäneen byrokratiakoneiston ja siihen pesiytyneen hyväsiskoverkoston uhreja. Tässä keississä ei ole siskojen puoleltaan kysymys lapsen parhaasta, sillä he eivät selvästikään näe lasta. Lapselle on nyt tehty pahin mahdollinen karhunpalvelus. Se, joka yritti kasvattaa kasvattamatta jääneitä poikia, sai kenkää. Uhreja siis on kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kaikki häiriökäyttäytyjät näyttävät olevan ilman henkilökohtaista historiaansa vain pelkkiä kasvottomia perseilijöitä."

      Tästä oli kysymys ei yksittäisistä sanoista eikä syyllisistä ja sanotaan vielä varmmudeksi että perseily on ko. häiriköintiä.

      Poista
    2. Näyttävät olevan, kirjoitat.

      Tuo siteeraamasi oma (?) lauseesi on tärkeä, sillä se paljastaa, että on kyse omasta tulkinnasta, ei välttämättä faktasta.

      Uskon, että ainakin tämän keskustelun kommentoijat erottavat kyllä pojan ja teon. On eri asia tuomita teko kuin tuomita sen tekijä. Teon tuomittavuudesta keskusteleminen ei siis toki tarkoita sen tekijän tuomitsemista.

      Minun käy ainakin tätä suunpieksäjää sääli ja toivon että hän ei ole menetetty tapaus. Nyt astuttiin tielle, jossa hän joutui virkakoneiston rattaisiin, ja se ei ole hyvä se.

      Poista
  64. Jos tuota poikaa käytettiin vipuna aikuisten henkilökohtaisessa kostossa, on kyseessä rikos, johon ei taida olla nimikettä laissa. Tekijät joutuvat sen silti maksamaan, tavalla tai toisella.
    Jo se, että selvästi häiriintyneitä nuoria yritetään opettaa vähemmän häiriintyneiden kanssa samoissa luokissa on hiukan samanlainen kokeilu kuin sosialismi. Paperilla kaikki näyttää hyvältä, mutta käytäntö murskaa hyvät aikeet.
    Jos ne aikeet edes olivat hyvät! Opetuskokeilussahan tarvitaan joka luokkaan ainakin kaksi opettajaa. Kenties näin saatiin tutuille ja klubisiskoille hyväpalkkaisia opettajantöitä...
    Tässä alkaa olla kohta vainoharhainen itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida uskoa mihinkään kostoihin, eivät ihmiset niin pahoja sentään ole.

      Onnettomien yhteensattumien summa, joka alkoi selvistä virheistä viranhoidossa ja jota on sitten ruvettu paikkaamaan suurella koneistolla taitamattomasti. Kun hämmentäjinä ovat ihmiset, joilla pyörii osaamisen ja järjen tilalla käytännölle vieras ideologiapropellisto, on aina uhreja ja rahaa palaa.

      Olen samaa mieltä erityisoppijoitten integroimisessa normaaliluokkiin. Ei ole erityisoppijankaan etu joutua normaaliluokkaan, jossa hän ei voi mitenkään saada sitä huomion ja tuen määrää, jota hän tarvitsee oppiakseen. Synbtyy rauhattomuutta, joka on pois kaikilta koululaisilta. Integroinnin hienoista tuloksista on kuultu juuri näitten opetusviraston ihmisten raportteja. En luota näihin raportteihin, joista saadaan aina sellaiset kuin tahdotaan. Erityisoppijoiden opettaminen yhdessä muitten kansssa saattaa olla joidenkin vanhempienkin mieleen, mutta tosiasiassa se on vain suuri säästötoimenpide.

      Poista
  65. Jotta emme vaipuisi epätoivoon, pistän tähän pienen loppukevennyksen. Nyt on sitten Aatukin kuullut Niinistön liikennerikkomuksista:
    https://www.youtube.com/watch?v=Y4JHpqDqV0g

    VastaaPoista
  66. Pro peruskoulu-sivustolla on juttua vanhempien Wilma-nillityksestä. Jotkut vanhemmat ovat tyytymättömiä Wilman kautta tulevaan negatiiviseen palautukseen.
    Mistä näitä vanhempia sikiää, osa heistä laittaa kuvakaappauksina opettajien viestejä esim. Naamakirjaan.

    On se kumma juttu kun meille on tullut Wilman kautta 98% positiivista palautetta.
    Yläkoulussa tuli pari viestiä tekemättömästi läksyistä.

    Tietenkin opettajilla on eri tapoja käyttää Wilmaa, mutta jos sieltä tulee kovasti negatiivista, eikä ollenkaan positiivista palautetta, niin eikö silloin ole aika keskustella oman lapsen kanssa, eikä solvata opettajaa somessa.

    Milloin tämä yhteiskunta meni tällaiseksi? Hä?

    Samuli

    VastaaPoista
  67. Peruskoulun yläasteella on aineenopettajat, joilla ei voi mitenkään olla aikaa kirjoittaa kaikkien luokkien oppilaista havaintoja Wilmaan päivän mittaan, yhdelä opettajalla kun saattaa olla runsaasti yli satakin oppilasta, joillain koko koulun oppilaat! Luokanopettaja on hieman eri, hänellä on vain oma luokkansa, jossa voi olla vain 20 oppilasta.

    Sitä paitsi aineenopettaja ei ehdi parin viikkotuntinsa aikana tutustua oppilaisiin niin hyvin, että ehtisi huomaamaan Wilmassa kuin nimenomaan ne häiriköt. He jäävät mieleen, koska he osaavat vaatia tilaa ja aikaa itselleen!

    Vanhempien kannattaisi kyllä katsoa peiliin, jos sieltä Wilmasta tulee niitä huomautuksia käytöksestä ja tehtävien telemättömyydestä. Tyypillistä tuo Facebookiin kantelu. Onko edes laillista vaikkapa viedä opettajan ja kodin välistä viestintää julkisuuteen? Kirjesalaisuuden loukaaminen?

    VastaaPoista
  68. ”Onko edes laillista vaikkapa viedä opettajan ja kodin välistä viestintää julkisuuteen?”

    No ei ole, ainakaan hyvien tapojen mukaista eikä muutenkaan erityisen rakentavaa.

    Ja haluan kiittää. Onneksi täällä keskustelu on kulkenut koulukeskusteluna, koulurauhakeskusteluna yms. eikä Yleisenä Teurastamona jota sosiaalinen moskamedia osin on.

    En nimittäin ihmettelisi lainkaan mikäli joku asianosainen, tässä koulugate -asiassa, tekee vielä rikosilmoituksen niistä verkkokirjoituksista jotka ovat jo yksityiselämän loukkaamista ja lokaamista, väärän ja virheellisen tiedon levittämistä julkimediassa (jota some myös on).

    Se vasta olisikin mielenkiintoinen näytös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anonyymi. Olen samaa mieltä. Keskustelijat ovat täällä olleet asiallisia ja olleet kiinni itse tapahtumassa, ei sen mahdollisissa juurissa. On hyvä keskustella nimenomaan koulujen työrauhasta, eikä häiriköitäkään pidä hirttämän. He ovat kuitenkin vasta lapsia, jotka ovat vanhempiensa ja aikamme kuvia. Kyse on aina enemmän juuri siitä, mihin arvoihin lapset kasvatetaan. Arvokeskustelua penään edelleen, niin elitistiseltä kuin se kuulostaakin. Sitä ei ole nimittäin koskaan käyty.

      Poista
    2. Arvokeskustelusta lisään lopuksi sen verran, että en tarkoita minkään asiantuntijatoimikunnan norsunluutornissa käymää keskustelua, jonka pohjalta vanhempia ruvetaan kasvattamaan.

      Tarkoitan sitä, että kaikki kasvattajat ilman Pekka Himasta tai Jukka Gustafssonia tai Marjo Kyllöstä ja Mirjam Kallandia selventäisivät toisilleen ja koko yhteiskunnalle, mitä arvoja he pitävät arvossa, millaisiksi ihmisiksi he lapsensa haluavat kasvattaa, mikä on tärkeää, mikä vähemmän tärkeää, mikä on pahasta. Millainen on hyvä yhteiskunta lapsen kasvaa? Mitä se edllyttää kaikilta kasvattajilta, vanhemmilta ja opettajilta ja Jukka Gustafssonilta.

      Poista
  69. Niin paljon kuin keskusteluista pidänkin, en oikein tätä jaksa. Nyt sitten ilmoille tulee lisää räyhääjä-opeja. - Ja voi kai niitä olla, vaikkei olisi kännykkävideota? Miksi pitää vääntää yksittäistapauksesta yleisellä tasolla?

    Opettajana tiedän että kollegat ja rehtorit voivat (ainakin yhdessä tapauksessa, jossa minä olin osallisena) yllyttää opettajia oppilaisiin kohdistuvaan pahoinpitelyyn, ohjeistuksen tasolla, kurinpitoon vedoten. Tekoja en nähnyt - enkä tehnyt. Tiedän, että näin on tapahtunut (siis laitonta ohjeistusta), mutta en yleistä sitä muihin kouluihin. Olisin tehnyt siitä ilmoituksen aikanani, jos olisin jotain nähnyt. Kahdenkeskiset keskustelut eivät nuoren maikan sanomina olisi riittäneet mihinkään. Olin sitä paitsi jo sitoutunut lapsiin, ja katsoin, että parhaiten autan heitä paikan päällä.

    Varsinaisen opetustyöni olen tehnyt erityiskouluissa. Siellä niputettiin yhteen niin kehityshäiriöiset ja sosiaalisesti sopeutumattomatkin, ja hauskaa onnea sille asialle! Saatiin kaikki normiluokkiin "sopeutumattomat" pois peruskouluista. Voin vakuuttaa, että tuommoisen ryhmän ohjaaminen vaatii melkoista muuntautumiskykyä!

    Ainoa minkä minä keksin oli se, että joka tenavan ja nuoren kohdalla lähdin siitä, että tilanne on vaikea. Plus että minun tehtäväni on opettaa sitten elämässä tarvittavia taitoja. Lukemista, laskemista, ja sosiaalista tajua.

    Kolmasosa oppilaista asui laitoksissa, ei siis vanhempia. Monet muutkin oppilaat olivat minun mittani mukaan todella yksin. - Ei siinä ruvettu aamuisin piposta tappelemaan - ei ollut mitään pelotetta: ei se koulukoti pelottanut ajatuksena ketään, ei edes niitä, joilla oli lievempää laitoskokemusta ennestään. Eivät nuoret ehkä edes voineet tajuta, että elämänkulku määräytyisi siinä sivussa; minun tehtäväni aikuisena oli tajuta hoivan ja ohjauksen tarve, lapsikohtaisesti.

    Minun ratkaisuni oli sama kuin lasten kanssa yleensä: hoivaa vailla olevat saivat kuumaa mehua, joskus kotonaleivottua pullaa, ja sitten luettiin, joskus halauksen jälkeen tunneilla luettiin. Pienemmät istuivat välkällä sylissä. Laitoksissa kävin kylässä viikonloppuisin niiden lasten luona, joilla ei käynyt omaisia katsomassa.

    - Opettajaa ei voida velvoittaa tähän. Ketään aikuista ei voida velvoittaa tähän, ei vanhempiakaan...

    Ei voidakaan. Ja sitten on parasta sopeutua siihen, että vaikeissa oloissa nuoret rottuilevat.

    Minä pyrin tapauskohtaisesti jokaisen nuoren kanssa siihen, että perustarpeet tulivat täytettyä, henkisellä tasolla (siis se lämmin mehu ja halaus oli vaikeana päivänä henkisesti tarpeen; fyysisestä puolesta huolehtivat joissain tapauksissa viranomaiset). Minulle oli muutenkin haastavaa tajuta, että joidenkin kanssa - kun siis opetukseen asti päästiin, ja unohdettiin eri tavoin turhautuneiden lasten pinnausvimma - sai samaan aikaan miettiä opettamista kulloisenkin lapsen ymmärryksen tajuttavin keinoin, ja toisaalta sitten taas niitä älykkäitä, sosiaalisesti sopeutumattomia kiinnostavin keinoin.

    Osa lapsista ei aivotoiminnallisista syistä tajunnut samoin kuin opetusoppaat ehdottavat; osaa taas ei kiinnostanut tajuta mitään, kun kaikki pänni. - Ja kaikille minä halusin elämän, ja oikein hyvän tulevaisuuden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi pitää vääntää yksittäistapauksesta yleisellä tasolla, kysyt, Char.

      No siksi, että vastaavanlaisia tapauksia on tilaston mukaan satoja vuodessa. Tämä on ainoa opettajan erottamiseen johtanut tapaus, joten tapaus kiinnostaa.

      Char, mikäli muistan oikein, sinä olit opettajana erityiskoulussa, jota ennen apukouluksi kutsuttiin. Sanon tämän siksi, jotta termi erityiskoulu hahmottuu oikein. Erilaisia oppijoita kun on nykyään tavallisissa peruskouluissakin. Meillä Pikkukaupungissa tällaisen koulun nimi oli harjaantumiskoulu. Näissä oppilaitoksissa on aivan erilaiset metodit ja oppimisen sisällöt, joten ehkä niitä ei kannata verrata peruskoulun systeemeihin. Erityiskouluissa lapset tarvitsevat enemmän yksilöllistä lähikontaktopetusta, jopa sylissä tai lähellä istumista.

      Uskon ja tiedän, että erityiskoulussa lasta pitää ohjata yksilönä. Meilläkin keskiasteella, siis minun koulussani, erityisille oppilaille mittatilaustyönä tehty henkilökohtainen opetussuunnitelma, hojks. Esimerkiksi arvostelu oli mukautettua, ei samaa kuin muilla luokkalaisilla.

      Tuo on, Char, aivan selvää, että jokainen lapsi otetaan peruskoulussakin huomioon niin yksilöllisesti kuin mahdollista. Tätä varten nimenomaan halutaan pieniä opetusryhmiä. Isoissa luokissahahn se ei onnistu, mutta se taaas sitten ei ole opettajan, vaan kaupungin opetustoimen ja rahahanojen käsissä.

      Tuo on muuten puppua, että opettajana tiedät rehtorin yllyttävän opettajia oppilaiden pahoinpitelyyn! Tiedät sen tuon koulusi opettajana, mutta muille opettajille tuo on tuntematonta. Rehtorit eivät voi tehdä tuommoista ilman, että opettajat toisivat asian päivänvaloon ja erottaisivat rehtorin. Sellainen ei onnistu suomalaisessa peruskoulussa.

      Poista
  70. Plus että lapset eivät halua joutua apukouluun, joksi erityiskoulua vieläkin nimitetään. Kaikki oppilaani olivat siellä; valmiiksi mielestään kurjassa asemassa - viis siitä, että se ehkä heille oli hyväksi. Miten saisin heidät pysymään koulussa, jota inhosívat, ja olematta joutumaan kurinpidollisena toimena laitokseen, mitä eivät mitenkään ymmärrä?

    Oma opettajan/kasvattajan/hoivaajan osani ei ole koskaan perustunut kovaan ääneen tai vahvempaan voimaan. Sitä on minulle kyllä markkinoitu, mutta ei käy.

    Lapset oppivat tavat, ja oppivat myös soveltamaan niitä, koska toivottavasti tajuavat systeemin. Eivät pakottamalla. - Luokkatilanteissa lapset komentavat toisensa hiljaiseksi: "nyt päät kiini, Char puhuu niin hiljaa, ettei kuule, kun te möykkäätte". - Tee asia kiinnostavaksi, hyvällä tarinalla, jos voit, ja lapset haluavat kuulla lisää, ja oppia.

    Koulussa, jossa sääntöjä pidettiin yllä väkivalloin: minun lapseni, luokasta ja kehitystasosta riippumatta, eivät joutuneet isompaan hakaukseen. Vänäys kurista - sitä kuria siis minun puolestani ehdottomasti oli - käytiin lapsen kanssa kahden kesken. Todettiin aina, että lukeminen on kivaa, oppiminen hauskaa, sääntöjä noudatetaan koska se kuuluu asiaan, ja voidaanko Char jo jatkaa?!!! Että joo joo, tajutaan jo, ja mikä kirja sulla on.

    Ei tarvittu sanktioita. Eikä tarvita vieläkään, kun joskus heitän keikkaa...

    Pompat pois ja suu puhtaaksi, se oli sellainen leikkimielinen heittoni. - Jota kyllä käytin vain vapaa-aikana; kiihkeät nuoret eivät välttämättä ole siitä vitsikkäimmästä päästä. Ja kiroilun ja purkansyönnin kieltäminen on siis niin tosi noloo.

    Minä otan lapset ja nuoret aina tapauskohtaisesti; paperilapsia ei minulle ole!

    Miten teille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apukoulun nimenvaihto erityiskouluksi on varmaan aiheellista. Kukapa haluaisi olla apukoulussa! Niin huono leima sanalla on. Toisaalta se johtuu vaan siitä, että ihmisillä on ennakkoluuloja, ja kouluja ei tunneta. Avoimet ovat näihin kouluhin edesauttaisivat ennakkoluulojen poistumista - vrt. tv-sarjan Erilaiset frendit huikea suosio.

      Paperilapsia ei tosiaan toivoisi kenellekään olevan! Minulla oli ilo olla mukavassa koulussa ja opettajainhuoneessa. Opettajat tuntuivat tykkäävän aivan yleisesti siitä, kun oppilaisiin sai lähikontaktia. - Niiden kanssa on kiva touhuta, sanoi moni vanhempikin opettaja.

      Poista
  71. P.S: Saman sanan toisto johtuu siitä, että yritän opetella kirjoittamaan pitemmät vastaukset muualla. Ettei meinaan teksti häviä, jos "toimitus" tilttaa!

    Itse asiasta: varmasti on hyvä, että on erikoisluokkia. Mutta jos samalla luokalla on superkiltti, lapsentasoinen yläkoululainen, ja toisaalta kaikkien mittapuiden mukaan älykäs, mutta sopeutumaton nuori. - No lisää eriytettyä opettamista, tietty! Mutta keille, ja miten?

    Missä kohtaa vedetään ero eri ongelmien väliin.

    Opettajien raakkaamisen sijaan toivoisin avointa keskustelua kaikkien aikuisten vastuusta - myös niiden sukulais- ja läheisnaperoitten kohdalla.

    Lasten väkivaltaisuus on todellinen ongelma, ja sen ei pidä antaa unohtua tähän tähän yhden-open-geitin mölyyn.

    Iines: minusta olisi alustuksen paikka opettajien olosuhteista nykymaailmassa. - Oma siskoni on tappelutilannetta selvittäessä joutunut hakatuksi todella pahasti. Minua on vedetty väkivaltatatilanteissa pois tappelusta, oppilaan toimesta.

    Mihin muuten tuo luetaan? Olin innokas ja nuori naismaikka, ja poika, joka nappasi syliin, kun olin puuttumassa tappelunujakkaan, sanoi, ettet nyt Char sinne mee, ne hakkaa sut tohjoks, eikä ees raivopäissään tajua. - Ehkä olisi tappelu toimestani loppunut, ehkä ei. En ainakaan saanut turpiini, enkä liioin kyseenalaistunut po. oppilaan tilannearviota.

    Oppilas kävi käsiksi minuun (siis nostamalla syliin, ja turvaan, mutta puuttui kyllä aikomaani tappelunlopettamistoimenpiteeseen), minä en käynyt käsiksi muihin oppilaisiin, eikä mitään tästä videoitu nettiin. - Olin kiitollinen siitä, että isot miesopettajat lopettivat tappelun.

    En silti ajatellut, että kaikkea järjestystä pidettäisiin jatkossa(kaan) yllä miesvoimin. Pojannukarit saivat jälkkää, ja elämä jatkui. Kuten se usein tuppaa tekemään. Hyvässä ja pahassa.

    Minulle tuo välikohtaus opetti vain sen, että osa nuorista tappeli. - Olisi ehkä ollut oikein syöksyä sotaan, varmaan ei. Nuoret kuitenkin suojasivat heikkoa hurjapäätä - ei totta taatusti kuulunut heille, mutta katutappeluista heillä oli kokemusta. Sekin päätös kävi niin nopeasti, että olisivat suojelleet varmasti kaikkia. Minulle oli pakko selittää, koska rimpuilin niin tosissani vastaan: ei kiinnostanut opetusohjelma tai opettajanvastuu, vaan se, että kaksi minun lastani tappelee.

    Ymmärrän siis täysin sen, että reagoidaan tilanteeseen koulussakin. Ymmärrystä ei aina seuraa hyväksyminen - en itse hyväksy sitä, että annoin fyysisesti periksi tuossa koulutappelutilanteessa. Ei ollut oikein jäädä odottamaan miesopeja, vaikka se ehkä järkevää olikin. Kaikki vain tapahtui niin nopeasti.

    Opettajan homma on kuitenkin aina suojella ja varjella lasta; siihen en pystynyt silloin. Vaikka kuinka mahdoton tilanne olikin: olisin kyselyssä sanonut sen, etten voinut enempää (ja jättänyt sen ison poika-oppilaan syliinnoston selittämisen sikseen. Koviskaverit suojelivat minua, koska se oli oikein. Kukaan ei halunnut ketään hakatuksi, minä nyt olin vain ainoa joka yritin rynnätä framille).

    Minun nuorteni kanssa ei ole ollut mitään pysyvää vastakkainasettelua! Tappeluiden jälkeen ollaan palattu luokkaan, ja elämä on jatkunut. - Myös tuon minun mielestäni pahimman tappelun jälkeen, siinä koulussa.

    Ongelmatilanteissa elävien nuorten kanssa oppii nopsaan uusia asioita, ainakin tämmöinen kiltti, fiksu ja monin tavoin tavallinen nainen. - Tai jos ja kun ei tavallinen: hyvä nainen. Semmoinen haluan olla. Hyvä.



    VastaaPoista
  72. Koska muutokset kouluopetuksessa ovat lähes yksinomaan opettajien vallassa niin mitään nopeita ja radikaaleja muutoksia ei siihen saada. Vastakkain ovat opettajakeskeinen ja oppilaskeskeinen opetusmalli jossa ensinmainitussa ongelmat ovat oppilaskeskeisiä ja jälkimmäisessä ongelmat ovat pääsääntöisesti oppilasympäristö -keskeisiä.

    Erityistukea saavien oppilaiden määrä on kasvanut vuosittain ja kaikkein huolestuttavinta on se että tukea tarvitsevista kaksi kolmasosaa on poikia.Hyvästä opettajankoulutuksesta huolimatta opettajan peruskoulutuksen saaneet tuntiopettajat joutuvat tämän ongelman eteen yhä useammin, vajavaisin tiedoin ja taidoin.

    Mielenkiintoinen seikka erityisopetuksessa on se että vain Suomi, Espanja, Saksa, Slovakia ja Tšekki panostavat siihen. Suomessa ainakin opetuksen tehosta on saatu varsin vaatimattomia tuloksia joskin joillakin vammaisryhmillä myös verrattain hyviäkin tuloksia.

    Jos opettajat jo lähtökohtaisesti näkevät että heillä ei niukkenevien resurssien vuoksi ole mahdollisuuksia saada riittävää tukea oppilaskeskeiseen "yhteinen koulu kaikille" oppimiskäsitykselle, niin kaksoisjärjestelmä voi jatkossakin hyvin, tosin yhä enenevämmässä määrin, joiden "muiden" kustannuksella.

    VastaaPoista
  73. Muutokset koulumaailmassa ovat korkeammissa käsissä, eivät opettajan. Opettaja on vain renki, joka kouluviraston määräämien ja suomien resurssien puitteissa toimeenpanee opetusministeriössä tai opetushallituksessa siinneet älynväläykset.

    Erityistukea saavien määrä kasvaa siitä syystä, että heitä seulotaan tarkemmin kuin ennen ja pyritään ohjaamaan erityistä tukea saamaan. Keinoista voidaan olla monta mieltä.

    Opettajakeskeisestä opetuksesta luovuttiin käsittääkseni 1970-luvulla. Oppilaskeskeisyys on kasvanut siitä lähtien vuosi vuodelta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että on kuultu ajatuksia siitä, miten oppilaat toimivat toistensa opettajina.

    Opettajat eivät kaipaa resursseja itselleen, vaan tilaa ja aikaa oppilaille. Selvää kai kaikille on, että työstä pitää maksaa palkkaa työn tekijöille.

    Kaksoisjärjestelmä? En ymmärrä. Kannattaa mennä koulun sisälle katsomaan, miten monta järjestelmää siellä on käytössä. Ovet ovat aina avoinna. Opettajat vastaavat mielellään kysymyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylläolevasta voisi saada sen käsityksen että opettajia viedään omassa asiassaan kuin lammasta narussa ja että viejillä on asiat vielä pahemmin, he eivät näe edes sitä lammasta.

      Kaksoisjärjestelmä? Jos erityisopetuksen puolustuspuheen voi pitää ymmärtämättä yleisopetuksen eroavan siitä millään tavoin eikä käytännöissäkään nähdä mitään eroa, niin asiathan näyttävät olevan mallillaan.

      Erityistukea tarvitsevat lapset voisi rinnastaa aikuisten tarpeeseen saada personal trainereilta ja life coacheilta tukea eri tasoisiin elämänhallintaansa liittyviin ratkaisuihin. Molemmilta tuntuu puuttuvan resursseja, mikäli puhumme vain taloudellisista niin niiden lisääminen on pelkkää politiikkaa.

      Poista
    2. Aivan yleisestihän tunnustetaan erityisopetuksen tarve, ja se, että erityisoppijat eivät saa parasta mahdollista tukea integroituna normaaliluokkiin. He tarvitsevat erityistä opetusta, usein lähiopetusta pienryhmässä, päteviltä erityisopettajilta. Tätähän tässäkin ketjussa on korostettu.

      Poista
  74. Kolehmaisen alussa linkkaama video on näköjään poistettu verkosta, ainakaan en sitä nyt enää löytänyt, kun palasin Tukholma-Lontoo-turneeltani.

    Keskustelussa olette kääntäneet kaikki kivet siihen malliin, ettei minulla tässä vaiheessa ole asiaan lisättävää. Mielenkiintoista katsoa, miten prosessi etenee.

    Lontoossa muuten ihailin paikallisten koulaisten iloista käytöstä ja ennen kaikkea heidän kauniita koulupukujaan! Ei ollut ongelmia huppareista ja pipoista.



    VastaaPoista
  75. Ohoh, katsos vaan, video oli rehellinen ja varmasti aito! Harmi jos tuommoinen totuudenhelmi poistetaan.

    Sitä on sitten reissattu. Lontoon skidit on kivoja. Vaan miksi britit ryyppäävät enemmän kuin suomalaiset?

    VastaaPoista
  76. Uutta tietoa saatavilla:

    Kunta.tv-sivuilla opetuspäällikkö Marja Kyllönen kommentoi asiaa
    http://www.kunta.tv/web/guest?fileId=150175

    "Oppilas horjahtaa portaikkoon, mutta saa lattiasta kiinni"

    Missä ihmeen asennossa oppilas oikein tässä vaiheessa oli, kun edessä on ylöspäin menevä portaikko, johon hän on vähällä horjahtaa, mutta saa lattiasta kiinni?

    Kyllönen puhuu koko ajan tapahtumista niin kuin hän olisi itse ollut paikalla näkemässä, täysinä toteennäytettyinä faktoina.

    Varsinainen paljastus tulee sitten Kuntalehden sivuilla:
    http://www.kuntalehti.fi/Ajankohtaista/Kuntauutiset/2013/Sivut/Helsingin-opetuspaallikko-Alppilan-koulun-opettajat-ovat-kauhistuneita-tapahtuneesta.aspx

    "Oppilas oman kertomuksensa mukaan horjahtaa mutta saa kiinni lattiasta ettei kaadu portaisiin."

    Huomatkaa tärkein asia: "oppilas oman kertomuksensa mukaan"

    Apulaiskaupunginjohtaja Viljasen mukaan "Tilanne dokumentoitiin välittömästi haastattelemalla paikalla olleita opettajia ja oppilaita."
    http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232690-kaupunki-puolustaa-voimakkaasti-alppilan-oppilasta

    Videolta näkyy hyvin, että vieressä seisoi koko ajan toinen opettaja, joka seurasi vielä ovensuusta pojan "horjahtelua". Miksi kyllönen ei vetoa hänen (paikalla olleen opettajan) kertomukseensa?
    http://www.youtube.com/watch?v=fExuLvadXOg

    VastaaPoista
  77. Kiitos tiedosta, anonyymi, mutta eikös tämä ole kuitenkin jo tiedossa. Marjo Kyllösen selvästi tarkoitushakuiset virkalausunnot pohjaavat oppilaan sanaan, joita hän esittää ainoana virallisena totuutena. Onhan selvää, että oppilas horjahtaa, koska hän hannaa vastaan virkein voimin. Tokihan siinä tasapaino pettää ja voi horjahtaa. Portaat johtivat tosiaan ylöspäin, ja ne eivät olleet käsittääkseni heti oven ulkopuolella, vaan hieman kauempana.

    Tänään uutisissa haastateltiin kasvatusalan asiantuntijaa, professori Tapio Puolimatkaa, joka sanoi tutkimuksiinsa nojaten, että häiriöt kouluissa johtuvat siitä, että opettajilla ei ole valtaa. Kotona lapsia ei osata pitää lapsina, vaan pieninä aikuisina, jotka pystyvät elämään ilman ohjausta. Näin kouluun kasvaa uusi näsäviisaitten oppilaitten sukupolvi, jolla ei ole käsitystä yhteisön toiminnasta: joka ryhmällä on oltava auktoriteettinsa. Ellei sitä ole, joku ottaa sen tilan. Uutisissa haastatellut alakoululaiset kaipasivat lisää järjestystä kouluun ja opettajalle auktoriteettia.

    VastaaPoista
  78. Luin tuon Viljasen kirjoituksen, samoin opetusviraston virallisen selosteen. Minusta ei itse asiassa ole aikaisemmin tullut esille, että nämä (ylöspäin menevässä) portaikossa horjahtelut perustuvat vain ja ainoastaan oppilaan kertomukseen.

    Viljanenhän päinvastoin väittää (tai ei väitä vaan antaa ymmärtää, pieni aste-ero), että opetusviraston selostus perustuisi paikalla olleiden opettajien ja oppilaiden haastatteluihin.

    Kyllösen videopuheessa tulevat myös Korhosen avaimet esille, kuunnelkaapa koko video:
    http://www.kunta.tv/web/guest?fileId=150175

    Noin kohdassa 2.10: "opettaja ottaa pois avaimet" Siitä mitkä avaimet, ottaa pois mistä. Samassa kohtaa jatkuu: "oikein harkitusti... siis ei voi sanoa harkitusti...."

    Näkeekö joku tuossa videossa avaimia?

    Kyllösen esiintyminen sopisi hyvin syyttäjälle amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä, jossa tunteikkaalla ja sanamuodot haluttuun suuntaan vievinä pyritään vaikuttamaan valamiehistöön. Minulle itselleni tuo Kyllösen esitys oli hyvin selkeä signaali siitä, että kaikki hän tajuaa itsekin, ettei oikeudenkäynnissä tule hyvin käymään, on ehkä jo huolissaan siitäkin, että ymmärtääkö opetuslautakunta tehdä "oikean" päätöksen. Ehkä video onkin suunnattu ensisijaisesti opetuslautakunnan jäsenille 7.5 kokousta varten.

    VastaaPoista
  79. Kyllösen raportti kuulostaa niin tarkoitushakuiselta, että se herättää jopa huomiota ja epäilyksiä jo ensi lukemalta. Kuunnellut sitä en ole, sillä tuo luettu jo riittää vakuuttamaan sen, että henkilö ei edes pyri objektiiviseen tilanteen näkemiseen. Mikä muuten opetusviraston virkamies on antamaan julkisuuteen juridista lausuntoa? Hänen tulisi olla puolueeton virkamies, joka työskentelee taustalla. Tuonkaltaiset lausunnot kuuluvat oikeusoppineille. Kyllösen olisi tullut vain kertoa pykälä, jonka perusteella hän + muuut virkanaiset Korhosen erottivat.

    Minä taas pelkään pahaa. Virkakoneisto on pyöräytetty niin voimallisesti käyntiin, että se tulee murskaamaan Antti Korhosen, oli tilanne mikä hyvänsä. Lakimiehet osaavat työnsä, kun työnantajapuoli on ohjaimissa.

    VastaaPoista