Naista
helsingistä
naista
tampereelta
naista
jyväskylästä
naisia
saunassa
naisia
venäjältä
naisia
miehelle
naisen
anatomia
naisen
logiikka
naisen
rasvaprosentti
naisessa
viehättää
naisessa
tärkeintä
naisessa
kiihottaa
naiseen
ihastuminen
naiseen
tutustuminen
naiseen
yhtyminen
naisiin
kohdistuva väkivalta
naisiin
kohdistuvan väkivallan vastainen päivä
naisiin
ei voi pieni poikanen luottaa
naisella
karvoja kasvoissa
naisella
leveät hartiat
naisella
kolme reikää
naiselta
anteeksi pyytäminen
naiselta
piuhat poikki
naiselta
ei saa kysyä ikää.
Miehiä ja menestystä
miehiä ja hiiriä
miehiä työssä
miehen työ
miehen työ
miehen palkka
miehen haluttomuus
miehessä
roikkuminen
miehessä
ärsyttää kaikki
miehessä
särmää
miehellä
ei seiso
miehellä
verta virtsassa
miehellä
liian iso
miehellä
pieni
mieheltä
puuttuu empatia
mieheltä
ei tule
mieheltä piuhat poikki
mieheltä piuhat poikki
miehillä
hiivatulehdus
miehillä
haaremi
miehillä
pitkät hiukset
miestä ei kiinnosta perhe
miestä ei kiinnosta perhe
miestä ammuttiin jalkaan
miestä ammuttiin porissa.
(Maalaus Igor Simonov)
Hauskaa hakukonerunoutta naisten päivän aattona.
VastaaPoistaTätä lukiessa juolahti mieleeni, että mahdollisuus tehdä runoja näin muuttaa ehkä laajemminkin runoutta - miksi pohdiskella päässään outoja assosiaatioita, kun kone tekee sen paremmin.
Ehkäpä kohta alkaa perinteisen runouden kunnian palautus! Olisi kyllä jo korkea aika. Runous on kuin muoviruusu letkeän laululyriikan ja rämisevän räpin hyökyaallon heiteltävänä.
Perinteinen runo on paikallaan, oikein runojen runo siis, itse ajateltu ja tehty.
PoistaTässä minua huvitti katsoa, millainen maailmankuva avautuu naisesta, naisten päivän kunniaksi, kun kirjoittaa sanaa "nainen" eri sijamuodoissa Googleen. Kuva ei siis ole minun kuvani naisesta, tai miehestä, jonka otin rinnalle katsoakseni eroja. Kuva on meidän kaikkien netinkäyttäjien kuva sukupuolista, joten olkaat hyvät vaan, kiitäkää itseänne.
Runo on ehkä siksi validi, että siinä ei ole harrastettu pahemmin valintaa, vaan kuhunkin säkeistöön on valittu kolme tai neljä ensin tarjoutuvaa hakulauseketta.
On tuossa hakukonerunoudessa mielestäni vähän nieleskeltävää, mutta en teilaa. Valintaa siihenkin kyllä kannatan.
PoistaSe on tosiaan Googlen antama tulos siitä, mitä sieltä haettu, kun kirjoittaa kunkin rivin ensimmäisen sanan koneeseen. Eli näkemys ei ole minun, se on puhtaasti realistinen tulos suomalaisen ihmisen sielunmaisemasta.
PoistaKun tuon runon luki, huomaisi, että siinä ei ollut yhtään ylimääräistä, hyödytöntä sanaa, se oli iskevä, halkaisi koko elämän, toi sen syvimmän olemuksen ja tarkoituksen raa'asti esiin.
VastaaPoistaEikö kasveilla, eläimillä ja myös ihmisellä ole sisäänrakennettu tarve lisääntyä. Ihminen kantaa sitä tarvetta sisällään usein sitä tiedostamatta. Hän kuvittelee mielellään itselleen jotain suurempaa, ainutlaatuista, ihanaa tehtävää, josta koko ihmiskunta hyötyy. Tuntuu siltä että jotkut harvat tulevat sen tiedoillaan ja taidollaan tehneeksi, mutta heihinkin on tarve lisääntyä istutettu. Jos ei ole, he ovat poikkeusihmisiä.
Tämä Iineksen runo on pelkistetty läpileikkaus karusta totuudesta. On miehiä ja on naisia, joista jotkut etsivät koko elämänsä ajan itsensä vastapuolta, rakastuakseen tai rakastaakseen tätä. Kuvitellaan jos jonkin näköisiä romanttisia, ihania asioita, joita siitä seuraa, vietetään häitä ja juhlitaan.
Samanaikaisesti julma luonto odottaa vain, että sen sisään lataama tarkoitus toteutuu: syntyy uusi elämä. Nykyään, liikakansoitettuna aikana, se ei olekaan välttämättä yleiseltä kannalta ottaen hyvä asia. No, sodat ja joukko-onnettomuudet ja muut sellaiset on kai sitten sitä varten, että jotenkin tasapaino populatiossa säilyisi.
Tämä on minun näkemykseni tästä runosta. Se on julma ja kauhistuttava näkemys. Olen iloinen, jos väitteeni julistetaan vääräksi. En tiedä, mikä tarkoitus Iineksellä tämän runon julkaistessaan on, mutta jotenkin tuntuu, että runon loppuolella totuus alkaa paljastua, silmät avautuvat näkemään, mitä kaikkea iikävää siihen "onneen" voi liittyä. Mustahukkaisuutta, tappelua ym. jota esiintyy kaikkien kavien ja eläintenkin elämässä. Kilpailua. Etsimistä. Pettymystä.. Mitä meissä ihmisissä onkaan pohjalla sellaista, jota emme halua nähdä ja kokea.Jotain siitä tuo runo joka tapauksessa mielestäni paljastaa.
Liisu, kiitos pitkästä analyysistäsi! Oikeassa olet, että runo on iskevä, sillä se on tosiaan Googlen hakulauseista koottu, kuten tuossa yllä selitän.
PoistaKarua totuutta runo totisesti on, se ei maalaa eikä kuvaa, ei käytä symboleita, vaan kuva ihmisen tarpeita ja haluja. Miten paljon ihmisiä istuukaan kukin omalla koneellaan eri puolilla maailmaa, puhuu koneen kanssa, uskoo sille sisimpänsä ja kysyy kysymyksiä ja saa vastuksia toisilta, pieniä signaaleja, kohtaa sieluja ja toiveita ruumiiden kohtaamisista, romahduksia ja katkeria purkauksia, harvemmin iloa ja onnea. Tätä minusta Google näyttää meille: oman itsemme kuvan.
Naurattaa, Mustahukkaisuus on oikeastaan hyvä sana, sillä mustasukkaisuudesa on jotain eläimellistä, "Älä vie minun saalistani!" Toi kommentti syntyi tv:n eläinohjelmien vaikutuksesta.
PoistaTapsa tuntuu kaipaavan perinteistä runoutta. Onhan se minustakin herkkää ja kaunista. Mutta en minä tätä Iineksen runoa konerunouteen kuuluvaksi laskisi. Minusta se on hauska! Ja inhimillinen karuudestaan huolimatta. Jollakin tavoin väkevä.
Nähtävästi en tunne konerunoutta, Tapsa tuntee. Hyvä!
PoistaLiisu, ensimmäinen blogimaailman konerunousteos (inhoan tätä sanaa) oli runoilija Karri Kokon kokoama Varjofinlandia. Se herätti vuonna 2005 suurta huomiota, ja sai paljon kiitosta. Teos on koottu silloisista blogeista, joita oli Blogilistalla silloin ehkä noin 4 000 - 5 000 kappaletta. Karri Kokko poimi lauseita, jotka olivat kauniita ja ehkä vähän surullisia, siksi ehkä nimi Varjofinlandia.
PoistaMinua kiehtoo konerunous kovastikin yksinkertaisesti siitä syystä, että se on niin lähellä ihmistä ja elämää ja ihmisen kieltä. Koen sen todellisuuden peilinä. Se muistuttaa valokuvausta: pala sellaisenaan, mutta kombinaatiossa omaa panosta.
Jos taas itse kirjoitan runon, se on vain minua, minun kapeaa näkökulmaani ja verhoutuu mielellään kuviin ja käsitteisiin, kätkeytyy muilta vaikka tahtoo palaa. Hyvä tämäkin tapa. Kummallakin on paikkansa, kuten e-kirjalla ja paperikirjalla.
Iines, kiva kun kerroit. Mutta silti, vaikka nyt kuulin ja tajusin miten sitä tehdään, tuntuu ettei konerunoudenkaan tarvitse välltämättä olla helppoa. On osattava valita sopivat lauseet ja jo aiheen keksimisessä on oma vaivansa. Tuo runosi oli minusta monipuolinen ja raadollisuudessaan hauska. En usko, että kukaan muu olisi voinut tehdä samanlaista.
PoistaKiitos, Liisu. Koneruonoutta halveksitaan paljon, tai sanotaanko, että sitä ei arvosteta.
PoistaEsimerkiksi kuvaiteessa on iät ja ajat käytetty kollaasitekniikkaa, ja runoudessa mm. T. S. Eliot on koostanut teoksia sitaateista ja suorista viittauksista muihin teksteihin tai kirjoihin - samaten vaikkapa Saarikoski.
Kuvitellaan ehkä, että konerunous ei synny ilman ajatusta, vaikka olennaista siinä on juuri ajatus, punainen lanka, jokin idea, jonka ympärille pureudutaan tai jonka ympärille alkaa kasvaa oma maailmansa, joka on tietenkin koostajan omaa tuotantoa.
Sanotaan mitä sanotaan ja vaikka kuinkia empaattinen yrittäisin olla, niin se lehdissä esitelty parrakas nainen oli pyörryttävän kamala.
VastaaPoistaSellaisen huomasin,että jos kirjoittaa "google on paska" kokonaan,niin vielä selain yrittää roisiuden piilottaa ja ehdottaa "paskah" tai "paskandink"
Ja "nainen p" haulla jo toinen on "nainen poliisi ja taksi". Ensimmäinen on tietysti "nainen päällä".
Oleks koskaan ampunu ketään? - eh, ooks sää? - Oon mä kerran Poris. - Kyl määki poriiis.
Riku, minä kirjoitin sanaa "nainen" (ja mies) eri sijamuodoissa, siis vain yhden sanan. Kokeilin kyllä kirjoittaa toisen sanan alkukirjainta, mutta muistaakseni poistin ne säkeet.
PoistaOnkohan se muuten niin, että Google antaa eri ihmisille eri tulokset? Joskus olen havainnut, että kaikille ei tule samat rivit. Ajattelen, että kukin kone muistaa aiempia hakuja ja valikoi sitten käyttäjän mukaan näytettäviä hakulauseita. Ainakin kun painaa enteriä ja katsoo varsinaiselta sivulta tulokset, ne ovat eri koneilla erilaiset. Nyt on kuitenkin kyse siitä hetkestä, kun kone tarjoaa valmista kysymyslausetta, ennen kuin painaa enteristä.
Aika raadollinen on kyllä se maailma, joka hakulauseista eteen avautuu. Se ei ole kovin kaunis, vaan juuri tuommoinen kuin Liisu kommenttinsa lopussa kuvaa, jopa julma ja kauhistuttava.
Googlen hakurobotti profiloi jokaisen käyttäjän yhteyden ja koneen (sen kautta maan ja mahdollisesti muutakin) perusteella. Siellä, hakurobottien verkkoavaruudessa, on ”crawlereita”, siis meille näkymätön teknologia ja ohjelmat jotka rakentavat tiedonhakijasta ”persoonan” . Ohjelma noukkii sekä valikoi tiedon valtamerestä tuon personoinnin pohjalta linkkilistan, jonka se tarjoaa hakijalle. Siksi eri koneilla ja etenkin eri yhteyksillä Googlen hakurobotti tarjoaa erilaista informaatiota. Sitä ei voi muuttaa eikä siihen voi vaikuttaa omalta koneelta. Kaikki hakijasta tehdyt tiedot tallentuvat Googlen tietokeskuksiin. Niitäkään ei voi tarkistaa eikä muuttaa.
PoistaOlen huomannut, että minulle tarjotaan usein kuvahaussa valtava joukko omissa blogeissani olleita kuvia. Voi olla peräkkäin monta omaa kuvaani ensi sivulla. Kun tämän aikoinaan havaitsin, päättelin, että sen täytyy johtua omista hauistani. Ja niinhän se näyttää johtuvankin.
PoistaOmalla ristimänimelläni tehty haku antoi tulokseksi useita vuosia erään pöytäkirjapykälän, vaikka tuosta ajankohdasta oli kulunut vuosia. Mietin, miten sen voisi saada sieltä pois. Nyt sen tiedän, ei kai mitenkään. Monet tiedot kuitenkin poistuvat joidenkin vuosien jälkeen. Jollain tapaa häikäilemätöntä tuommoinen absoluuttinen tietojen keruu ja tallennus, vaikkei salattavaa olekaan. Ihminen on yhä enemmän tietoyhteiskunnan liikuteltava palanen, jolla tunteilla ei ole niin väliä.
En tiedä, koskeeko nykyisin yksilönsuoja, intimiteettilaki yksilön suojaamista internettiin tallennettavalta tiedolta. Alkuunhan oli esimerkiksi kunnan eri lautakuntien pöytäkirjoja avoimessa netissä. En ole tarkistanut, onko vieläkin. Nehän ovat julkisia asiakirjoja.
PoistaToisaalta, koneen tekemä "profilointi" ei kerro todellisesta ihmisestä, ei se tiedä että kysessä on sinä tai minä.
PoistaSe vain profiloi hakijan tietyn yhteyden ja koneen kautta tehdystä tiedonhausta. Koneella on konemainen käsitys siitä mitä tietoa hakija etsii. Siksi tiedonhaku tulee tavallaan entistä vaikeammaksi, koska robotit valikoivat ja järjestävät tiedon. Ylen Areena -palvelussakin on sellainen ohjelma joka profiloi katselijan ja käyttäjän. Suosittelee ohjelmia profiloinnin perusteella.
Ei koneet tiedä kuka tiedonhakija on reealimaailmassa, yksityisenä ihmisenä. Olemme vain numerosarjoja. Mutta kyllä siihen tietenkin, kuten kaikkeen teknologiaan, liittyy yksityisyyden suojaan liittyviä kysymyksiä ja muita lakeja. Ne ovat vain eri maissa vähän erilaisia, mutta verkko on globaali, Kun olet netissä, olet maailmanverkossa.
Eikös kaikkien kuntien päätöksenteko ole kirjallisena verkossa? Muutamilla kaupungeilla on verkkolähetyksetkin kenen tahansa katsottavissa. Aivan kuten eduskunnan istunnot.
No näin on tietysti, tämä on selvää. Kyseessähän on vain kone, joka kerää sinne syötettyjä hakuja ja tietoja ja muodostaa niiden perusteella ohjelmanmukaiset yhteenvedot koneen haltijalle eri yhteyksissä.
PoistaSiis kunnallinen päätöksenteko on julkista, mutta ei ole silti kai selvää, että kaikki kunnat panevat pöytäkirjat internetiin. Päätöksissähän esiintyy henkilönnimiä, ja vaikkei salaisuuksista olekaan kyse, ei kaikkea välttämättä haluta verkkoon.
Meillä Pikkukaupungissa jopa televisioitiin valtuuston kokoukset paikallisverkkoon, kunnes resurssien puutteessa se lopetettiin. Eri lautakuntien pöytäkirjoja olen kyllä lukenut netistä. Voisikohan verkkojulkisuus olla kuntakohtaista?
Mahtava runo tosiaan! Ei mitään turhaa. Ekonomista, tsehovilaista kieltä. Ja kyllä, kyllä se minustakin kuvaa hyvin todellisuutta - kaikkina aikoina. Jo ennen googleakin tiedettiin:
VastaaPoistanaiseen ihastuminen
naiseen tutustuminen
naiseen yhtyminen
Ja se verraton kuva! "Tanbovin viinatehtaan kaunein nainen" on taulun nimi. Katsokaapa kosijoiden käsiä. Kun he menevät tehtaan pihalle tappelemaan siitä, kumpi tuon saa, tulee pahaa jälkeä.
Onnittelen Iinestä mainiosta, ajattelemaan pistävästä päreestä. Liisun analyysi oli vallan mainio. Kyllä nämä meidän naiset osaavat!
Kiitos, Kolehmainen. Googlen kieli on minimaalista, hakulauseet kirjoitetaan lyhyesti ja pienin kirjaimin, olennaista on vain päämäärä, johon pyritään.
VastaaPoistaEn voi kieltää, etteikö minua kiinnostaisi ihminen paljaana. Ja jos sitä haluaa tutkia, se kyllä näkyy juuri siitä, mitä ihminen internetistä etsii, mihin kysymyksiin hän hakee vastausta, mitä hän haluaa. Googleen kirjoittaa pääministerikin toiveitaan kumppanin löytymisestä ja löytää tiensä chatti- ja deittipalstoille. Saako yksikään reaalinen haastattelija pääministeristä niin paljon persoonaa irti kuin Google?
Kun hakukonetta käyttävät kaikki pikkulapsesta vanhainkotilaisiin saakka, kyllä se paljas ihminen siellä hämärtyy, tiedon tarpeet ovat erilaiset. Voi olettaa, että mitä nuorempi, sitä enemmän hakukoneella kyselee.
VastaaPoistaMinä yritin oikein lapsekkaan haun laittaa, sehän on tietysti "miks äiti". Google korjaa "miks", muotoon "miksi". Ja tarjoaa:
miksi äiti vihaa lastaan
miksi äiti ei välitä
miksi äitiyspakkauksessa kondomeja
miksi äiti huutaa
Kondomeita ehkä lukuun ottamatta, nuo muut ovat aika varmasti lasten kysymiä? Kamalaa. Mitä sanoo sukupuolentutkimus?
Vaikka ei äiti välittäisikään: Hyvää naistenpäivää kaikille naisille täällä!
VastaaPoistaKiitos Kolehmainen, hyvää naistenpäivää kaikille, myös miehille! Tämä runonihan on naisten kunniaksi väsätty.
PoistaTämän hakulauseruonouden (ja haun tuloksista samalla sivulla) taitaa olla aika moni keksinyt. Selaillessani äsken löysin artikkelin, jossa ideaa on selvitetty juuri samoin kuin olen itse tehnyt mm. tässä ja syksyisessä runossani Voiko kuussa ampua aseella. Vähän harmitti, kun lapsellisuuksissani luulin, että idea oli minun.
VastaaPoistaTäällä on se lehtijuttu, josta ilmenee, että joku on perustanut suositun bloginklin näistä hakulauserunoista: http://yle.fi/uutiset/google-runot_villitsevat_netissa/6356524
Oma ensimmäinen Google-runoni on kyllä aiempi, jo vuodelta 2006, joten apinoinut en ole. Tässä tuo vanha Google-runoni.
Tänään lukaisin kahvilan pöydässä toista iltapäivälehteä ja siinä kyseltiin muutamilta tutuilta naisilta jokunen kysymys naiseuteen liittyen.
VastaaPoistaEn muista tarkkaan kysymyksiä; yksi liittyi jotenkin oman naiseuden kokemiseen.
Meeri Koutaniemi ja Paola Suhonen sanoivat mieltävänsä itsensä - ja muut ihmiset - ihmisinä, ei sukupuolen kautta.
Olen niiiiiiin samoilla linjoilla!
Siis niin minäkin, Kuunkuiske, ja otan muutkin vastaan ihmisinä, en sukupuolina.
VastaaPoistaJa vielä lisäksi se, että otan ihmisen yksilönä, en tuplana. Nimittäin on olemassa pariskuntia, jotka puhuvat yksin ollessaankin itsestään me-persoonassa, vaikka kyse olisi vain asianomaisesta. Joiltain yksinkertaisesti katoaa yksikön ensimmäinen persoona, minuus katoaa. Minusta tämä on kummallista!
Kuvaavaa on, että sain jouluna nuorelta naistuttavalta Maijalta joulukortin, jossa luki allekirjoituksena "Maija ja Matti" sen entisen Maijan sijasta. Tiesin kyllä Maijan seurustelevan, mutta en ole koskaan tavannut Mattia eikä Matti todennäköisesti edes tiedä minusta. Maija oli lakannut olemasta, Maijasta oli tullut tupla, Maija & Matti. Maija ei lähetä monta korttia, eli kyseessä ei ollut sarjakirjoitus, vaan ihan tarkkaan yksilöity kortti.
Ehkä kyse on vain hienovaraisesta informaatiosta. Minullakin on yksi tuttu, jonka puoliso kuoli muutama vuosi sitten, ja nyt sain joulukortin, jossa oli allekirjoituksena "Meeri ja Mikko" - josta sitten fiksuna päättelin, että ahaa, hän on solminut uuden parisuhteen, hienoa.
PoistaEi ollut hienovarainen informaatio, seurustelu ei ollut tuore juttu.
PoistaKyseessä on omanlaisensa ilmiö, jota vierastan. Se, että nainen kadottaa erillisyytensä kun symbioituu. Ihan kuin jokin metamorfoosi. Olemme jutelleet ilmiöstä muiden naisten kanssa ja he tunnistavat tämän itseyden kadottamisen, kun kun kahdesta ihmisestä tulee tuplaihminen, jonka persoonallisuuden rajat hämärtyvät ja sulautuvat yhteen. Näin käy erikoisesti naisilla, jotka ovat riippuvaisia siitä, että heillä on mies.
Juu, eikä tämä ole kateutta. Sanon tämän ihan varmuudeksi. Pikemminkin se on syy, miksi en ole hingunnut symbioosin syövereihin.
Lisään vielä, että tuo mies jonka nimi oli pantu korttiin, ei mitä oletettavimmin edes tiedä, että minun kaltaiseni henkilö on olemassa, emme ole tavanneet koskaan, olemme täysin vieraat. Allekirjoitus oli kuin leimasin, joka oli painettu korttiin.
PoistaOlen tässä samaa mieltä kanssasi, Iines.
PoistaJotenkin minun tulee tuollaisesta mieleen, että yksinelelevä on lähettäjän mielestä vähempiarvoisempi, kuin parillinen.
Mutta, sehän on lähettäjän mielipide tai ainakin saajalle tulee helposti tuollainen mielikuva, oli lähettäjän tarkoitus sitten mitä hyvänsä.
Kai tuo taipumus symbioosiin on todella enemmän naisten juttu. Kun itse (tosin hyvin harvoin) saan jotain tervehdyksiä, ei siellä lue, että "Jaska ja Elli" vaan pelkkä Jaska.
VastaaPoistaSitten kun ollaan tarpeeksi vanhoja, ikänsä yhdessä olleet kyllä sulautuvat toisiinsa. Ovat saman näköisiä ja puhuvat samoja juttuja. Usein kuolevatkin perä perää.
Monet miehet varmaan vierastavat tietoisesti symbioosia, puuhaavat illat yksikseen autotallissa harrastekärrynsä kanssa, ajelevat yksin Harrikoillaan, lähtevät metsälle, kalalle, merelle mieluummin yksin tai miesporukassa, kuin naisensa kanssa. Luulen, että mies tarvitsee enemmän yksityisyyttä ja tilaa ympärilleen kuin nainen. Voin olla väärässäkin. Sitä paitsi tämän ei tarvitse olla sukupuolikysymys, ihmiset vaan ovat erilaisia. Iines, niin nainen kuin onkin, näyttää viihtyvän parhaiten itsekseen, yksin, omien juttujensa (esim. bloggaamisen ja valokuvauksen) kanssa. Tuttavapiirissäni on aivan samanlaisia miehiä ja muutama nainenkin. Itsekin olen melko yksinäinen susi. Viihdyn siinä nahassa.
Aika paljon on edelleen sitä, että miehelle sallitaan enemmän yksityisyys kuin naisille. Sanoisin, sukupuolikysymys.
PoistaRipranie, sanot tuossa ylemmässä kommentissasi, että kyse on arvostuksista: parisuhteessaolo on arvostetumpi tila kuin yksin eläminen. Näinhän se on, erikoisesti naisen osalta. Elämme näin yksinasumisbuumin aikoinakin edellleen yhteiskunnassa, jossa jopa Facebookissa näyttää tavoitelluin status olevan "elää parisuhteessa". En ole nähnyt siellä mainintaa "elää yksin". Toisaalta Facebookithan ovat suosittuja treffipalstoja, joten miksi ei.
PoistaMainittakoon, että tuo tuttavani, josta yllä kerroin "Maijana ja Mattina" on ystäväni "Martan" aikuinen tytär. Martta on itse elänyt yli 30 vuotta yksin ilman miestä, ja kun hän löysi miehen nettideitistä muutama vuosi sitten, hän muuttui samantien tuplaksi "Martta ja Martti", katkaisi lähes tyystin kaikki suhteet minuun, parhaaseen ystäväänsä, ja muihinkin naisystäviinsä.
Martalta ei löydy enää pronominia "minä", vaan hän kertoo mielipiteistäänkin me-muodossa. Hän on muutenkin muuttunut ja muuttanut jopa mieltymyksiään, erikoisesti arkipäivän tilanteissa. On esimerkiksi alkanut käyttää kultaketjuja, vaikka on ikänsä inhonnut niitä ja koruja yleensäkin, on alkanut juoda miehen suosimaa punaviiniä, vaikka on aina valinnut itse valkoviinin - "punaviinistä saa päänsärkyä" on Martan tuttu fraasi, on lopettanut hekumallisen illanistujaiskessuttelun, jota ennen harrasti aina kun joku tarjosi tupakin - mies on entinen urheilija ja yllättyi Martan tupakkitaustasta, kun se siskoltani kerran lipsahti. Vastaavia muutoksia on niin pitkä litania, että naurattaa. Tätä tarkoitan erillisyyden ja itseyden kadottamisella. Nainen hukuttautuu me-pronominiin ja antaa päävastuut ja valintaoikeudet miehelle, koettaa muuntua miehen mieltymysten kaltaiseksi.
Minusta on hauskaa ja positiivista, että ihminen löytää itselleen kumppanin. Suon sen kaikille, itsellenikin mieluusti, jos luoja suo. Silti en pidä automaattina sitä, että symbioosissa puoliskoiden erillisyys katoaa hyvässäkään suhteessa. Eikö tietty määrä erillisyyttä ja itsenäisyyttä takaa kuitenkin suhteen rikkauden paremmin kuin yhteenliimautuminen ja ulkomaailmalta eristäytyminen yhdeksi me-persoonaksi?
Kolehmainen, olet oikeassa, viihdyn ehkä parhaiten omissa tekemisissäni, mielenkiinnon kohteissani. Tämä on kuitenkin yksinkertaisesti siitä syystä, että en ole koskaan tavannut miestä, joka jakaisi nämä kiinnostuksen kohteet kanssani.
PoistaMinä kun en ole se nainen, joka lähtee miehen kanssa kiekkomatsiin tai seuraa rallikisoja televisiosta. En jaksa tyhmää miestä, jolla ei ole virkeitä ajatuksia maailmanmenosta ja kulttuurisistakin asioista. Toisin sanoen arvostan miehessä virkkua henkistä puolta ja kai sitä älyäkin vissiin sataprosenttisesti, kun taas fyysinen puoli on sivuseikka, ellei nyt ihan hygieniavapaa peräkamaritapaus ole.
Kylläpä olette kaavoihin kangistuneita. Minä asuin monta vuotta avioliiton omaisessa suhteessa itseäni seitsemäntoista vuotta nuoremman naisen kanssa. Hän kuljetti minua jos jonkinlaisissa urheilukilpailuissa ja kiekkokarkeloissa.
PoistaSaattaisin minä taidenäyttelyynkin lähteä, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä minä olen jo nähnyt taidenäyttelyn.
Mitä siitä nyt tulisi, jos ei olisi holli talossa? Kaavat ovat hyviä, jos ne on kerran tehty kunnolla, ettäs tiedät sinäkin. Kerran on minut saatu kiekkomatsiin, toista kertaa en mennyt. Tästäkin olin lähdössä jo puoliajalla pois, mutta vedettiin takaisin. Kauheaa huutoa ja kiekon tömäyksiä laitoihin. Muistan ne vieläkin, eli olen jo kiekkomatsin nähnyt, minäkin.
PoistaMinä vein hänet Hjalliksen rysään katsomaan Phil Collinsia, joka oli tuonut paikalle 30 rekka-autollista roipetta, rekvisiittaa ja muita laulajia. Sain firmaan tulleet liput, kun pomot eivät suostuneet menemään. Ensin oli hieno ateria kabinetissa, juomista oli enemmän kuin pystyi, ihan mukavaa siellä oli.
PoistaCollins vain olisi saanut kääntää styrkkareita pienemmälle, esityksensa ajoittain hieman häiritsi hauskoja keskusteluitamme firmojen äijien ja akkojen kanssa.
Hieno ilta, uskon, vaikka itse en ole juuri konserteissa käynyt, näissä nykyisissä tilaisuuksissa, joissa äänentoisto on megalomaanista. En siis pysty menemään nykyään edes kaipaamiini elokuvateattereihin, koska niidenkin äänentoisto on niin huutavaa. Ei se ennen ollut tuommoista. Miksi musiikin ja elokuvien pitää huutaa? Muusikoilla on nykyään paljon tinnitusta.
PoistaNo juu. Noilla kriteereillä ei tosiaankaan ole helppo löytää kumppania vierelleen.
VastaaPoistaTuli mieleen Naima-tätini, joka pysytteli kaikki elämänsä 96 vuotta naimattomana perustellen valintaansa "parempi yksin, kun jonkun pöntön kainalossa."
Naima tädille riittivät seuraksi koira sekä kotiapulainen (hän oli melko varakas). Ottajia olisi kyllä ollut ja mm. eräs historiasta tohtoriksi väitellyt tyylikäs herra oli hänen mielestään niin "pönttö", ettei kosinta innostanut. Koko suuren omaisuutensa hän testamenttasi seurakunnan lähetystyöhön. Täti oli mukava ihminen, tykkäsin hänestä kovasti.
Jospa Naima tykkäsi enemmän tytöistä?
PoistaEnnen vanhaan muuten naispari ei herättänyt suurtakaan huomiota, katsottiin vaan että siinä kaksi vanhaa piikaa asuu yhteistaloudessa nuukuuttaan.
On se niin söpöä katsella, kun kaksi nuorta tyttöä kävelee käsi kädessä. Miesparien kohdalla katselen kohteliaasti muualle - paitsi tuttujen tietenkin.
Naima-tätisi on mainio muija, sielunsukulaiseni, Kolehmainen. Paitsi että minä en konsanaan testamenttaisi, vaikka olisin naimaton Naima, rahojani lähetystyöhön, vaan kulkukoirille ja kujakissoille.
PoistaJa kyllä minä historian tohtorin olisin varman kyllä ottanut. Semmoinen mies olisi jopa ollut mieleeni. Luultavasti olisin patistanut häntä kanssani maankaivauksiin esinelöytöjen toivossa.
Siis minusta on jollakin tapaa pitkästyttävää katsella naisparin suuteloitsemista, mutta miesparin hipelöinnit sen sijaan ovat sähköisempiä.
Vaimoni taitaakin hallita nämä korttihommat tiukatkin iines-kriteerit täyttävällä tavalla.
VastaaPoistaHän nimittäin jakaa kortit karkeasti kolmeen osaan - yksiin hän kirjoittaa vain oman nimensä, toisiin pyytää minuakin kirjoittamaan ja kolmansien kohdalla kysyy, että haluanko kirjoittaa. Jos tunnen kohteen, haluan, jos en tunne, en kirjoita.
Lopuksi hän kysyy vielä, että puuttuuko joukosta joku kaverini, jolle haluan lähetettävän kortin. (Yleensä sieltä puuttuvat Arska, Reiska ja Kentsu.)
Vaimosi on hyvä nainen, Tapsa. (Täällä on nyt mainioita muijia kovasti liikkeellä, kun oli tuo Naima-tätikin.)
PoistaJuuri noin sen pitää mennä. Oma nimi omille ystäville, ja muihin sitten vaikka molempien oma allekirjoitus. Vaikka voisit sinä itse omien kaveriesi kortit kirjoittaa.
Minusta siis juuri tuo ratkaisee, että tunteeko kohteen. Juuri tuo tupla-allekirjoitus kertoo, ettei henkilö elää syylänä jonkun kyljessä.
Vastuunjakoa se vaan on. Vaimo huolehtii korttien täyttämiset ja minä baarikaapin.
PoistaTapsa ei ole ainoa, joka on epäillyt Naima-tädin sukupuolista suuntausta. Hänen kotiapulaisensa nimittäin halveksi miehiä yhtä tulisesti kuin tätikin. He elivät samassa taloudessa yli 30 vuotta.
VastaaPoistaToisaalta olen sitä mieltä, ettei kuulu kenellekään, kenen kanssa aikuinen ihminen yönsä viettää ja mitä hänen kanssaan puuhaa.
Tapsalla taitaa olla fiksu vaimo! Olen sitä epäillyt ennenkin. Moni emäntä nimittäin pakottaa siippansa töhertämään nimensä kaikkiin joulukortteihin "ettei vaan kukaan luulis mitään".
Iines kirjoitti, että "Nainen hukuttautuu me-pronominiin ja antaa päävastuut ja valintaoikeudet miehelle, koettaa muuntua miehen mieltymysten kaltaiseksi."
Uskallan kyllä epäillä tämän väitteen yleisyyttä. Kysäiskääpä vainenkin seuraavan kerran vieraisilla, kuka on suunnitellut kodin sisustuksen, kenen mielitauluja roikkuu seinillä ja kukkia ikkunalaudoilla? Jos nainen lähtee miehensä kanssa lätkämatsiin hän pitää lajista itsekin. Onhan se hauska kiljua itsensä turvoksiin silloin tällöin. Mutta kaiken maailman kamarimusiikkikonsertteihin naiset kyllä raahaavat miehiään vaikka kravatista vetäen. Siellä nämä sitten salaa haukotellen yrittävät saada aikansa kulumaan.
Ennen muinoin oli tosiaan naistalouksia. Kun nyt mietin, minunkin naapurissani asui nainen, joka eli toisen naisen kanssa pitkulaisessa valkoisessa talossa. Hän oli jonkinlainen terveysdiakonissa. kulki lääkärinlaukun kanssa kylillä auttamassa ihmisiä. Neideillä oli talossa urkuharmoni, sellainen poljettava, josta vedettiin jänniä nuppeja ulos ja jaloilla polkien soitettiin ja laulettiin virsiä. Me viereisen talon lapset karkaismme sinne usein soittamaan urkuharmonia. Neidit olivat kilttejä ja talossa pidettiin myös pieniä hartausseuroja, huoneitten seinillä oli Jeesuksen kuvia ja ristejä. Niihin emme osallistuneet, muistaakseni, mutta virsiä meille laulettiin.
PoistaKolehmainen, en ajatellutkaan yleistää tuota, että kaikki naiset hukuttautuvat "me-pronominiin". Tarkoitin, että ne jotka siihen hukuttautuvat, eivät ole enää erillisiä minä-persoonia ainakaan ulospäin. Tottakai me-pronomini on myös paikallaan puheessa. On tilanteita, joissa nainen yksin ollessaankin käyttää koko ajan "me-pronominia" ikään kuin aivotkin olisivat perheessä yhteiset.
Rakastuminen on hieman vastaava sieluntila kuin äkillinen kuuluisuus - se menee taatusti päähän ja saa sekoamaan ihan samalla tavalla kuin ensikänni.
PoistaViisaampi tietää sen ja osaa olla liikoja hihkumatta sekä leikkiä selvää/normaalia/vaatimatonta (riippuen siitä onko kännissä, rakastunut vai julkkis).
Mutta niin moni ei sitä opi, vaan temmeltää kuin Nummisuutarin Esko. Riehakkainta on tietenkin, jos on kaikkea kolmea, niin kuin vaikkapa Nykäsen Masa tuon tuosta.
Minusta taas tuntui, että ensi kertaa kykenin ajattelemaan kirkkaasti ja selkeästi, kun olin rakastunut. Koko maailma hymyili ja kaikki oli äärimmäisen helppoa. En tiedä, mistä ne kuvaukset tulevat, että ihminen ikään kuin höpsähtää kömpelöksi rakastuessaan. Olen arvellut syyksi Hollywoodia ja elokuvateollisuutta.
PoistaHmmm.... varmaan kerroitkin kaikille kuulemaan suostuville, kuinka kirkkaasti ja selkeästi näet nyt maailman, kun tapasit maailman ihanimman, viisaimman ja komeimman miehen?
PoistaMinulla on rakastumisista samat kokemukset kuin Iineksellä. Mailma tosiaan hymyilee, kaikki ihmiset ovat mukavia ja kaikki omat toimet edistyvät rivakasi ja vailla huolia. Anton Pavlovitsh jossain jutussaan myös ihmetteli olisiko rakastuminen ihmisen normaali olotila, josta ikävä kyllä pudotaan suurimmaksi ajaksi pois. Täytyy joskus hakea se kommentti. Se oli aka hauska.
VastaaPoistaHöpsähtäminen on minusta sitä, että rakastuu väärään ihmiseen. Rakkaus saa sen kohteen tuntumaan jumalalliselta, vaikka kyseessä on varsinainen pässi/äkäinen ämmä (tarpeeton yliviivataan). Ihmeen moni rakastuu aivan itselleen sopimattomaan henkilöön. Kyllä, olen itsekin nuorena, hyvin nuorena sortunut samaan. Kun isäukko sanoi, että "elä helevetissä ota tota lehmää", niin minä suutuin. Myöhemmin kävin kyllä pyytämässä anteeksi ja sanoin, että on sinulla pahalaisella tarkka silmä. Niin että on se Tapsakin oikeassa. Ensi känni menee päähän ja niin menee ensi rakkauskin.
Höpsähtäminen on juuri tuota, että ihastuu väärään ihmiseen, kuten nyt vaikkapa ne lukuisat miesressukat, jotka ulkomaantyttö kynii puhtaaksi jopa kymmenistätuhansista euroista. Mies rakastuneena antaa nuorelle pimulle pankkitilinsä säästöt ja jää odottelemaan armastaan. Kunnes käykin ilmi, että pimu on haihtunut kuin tuhka tuuleen, samaten rahat.
PoistaPakko ojentaa nyt Kolehmaistakin: kai muistat miten kirkkaalta, aurinkoiselta ja selkeältä kaikki näyttää nousuhumalassa, kun velatkin muuttuvat saataviksi ja kaikki naiset katsovat kutsuvasti?
PoistaRakastumisessa on sama juttu. Luulemme maailman hymyilevän, kun lähipiiri naureskelee höpsähtämistämme.
Mielenkiintoinen tuo runosi Iines!
VastaaPoistaMitä tarkoittanee bibliassa se miehen ja naisen samaksi lihaksi tuleminen.
Lyökäätte nyt viisaat päänne yhteen ja esittäkää arveluita asiasta. :)
Noh, sanoisin, että Raamattu on kokoelma erilaisia tekstejä, ja siellä nyt on tuokin juttu, joka on suvunjatkamisen kannalta tärkeä. Vai mitä?
PoistaEn nyt erottele sielua ja ruumista, mutta kaksi vastausta minulla olisi. Vanhat pariskunnat muistuttavat toisiaan, niistä ei oikein erota, kumpi on hän ja kumpi hän. Ja todella pitkän parisuhteen edellytys on, että mies on hyvä pikaisesti omaksumaan, hyväksymään ja sisäistämään puoliskon mielipiteet ja ominaisuudet omaan puoliskoonsa.
PoistaIines, niimpä juuri. Hupaisia nuo vuosituhanten, ja sataisten takaisten setien lausumat, vai kenen lopulta sitten lienevätkään?
VastaaPoistaMutta myös nämä:
http://forum.netmission.fi/showthread.php?325-Milloin-tai-miss%E4-vaiheessa-avioliittoon-aikovat-tulevat-yhdeksi-lihaksi
Aleksis Kivikin otti asiaan kantaa Nummisuutareissa, jossa Esko ennen häihinsä lähtöä pohdiskelee tähän tapaan: "minä tulen sinuksi ja sinä minuksi, sanalla sanoen Esko on Kreeta ja Kreeta on Esko, ja kutsukoot meitä sitten joko Eskokreetaksi tai Kreetaeskoksi."
PoistaRaamatussa "liha" on vastakohta hengelle, kuten Jeesuksen sanoista opetuslapsille Oljymäelle voi päätellä: "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
Ja näin sanoo apostoli Paavali kirjeessään galatalaisille:
Poista"Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte."
Paavalihan oli vannoutunut poikamies, joten hän varmaan tiesi mistä puhui. Toisaalta hän kirjoitti korintolaisille näin: "parempi on naida kuin palaa."
Siis minulla ei ole mitään sitä vastaan, että liitoissa elävät tulevat yhdeksi lihaksi ja alkavat muistuttaa toisiaan, kun kerran se pyhässä kirjassa säädetty on ja näyttää toteutuvan kaikissa kulttuureissa. Kaksi erillisyyttä katoaa ja tilalle tulee uusi kokonaisuus. Hmm.
PoistaVaan jos ja kun minä liitossa olen, en minä sulje ovia vanhoilta naisystäviltä, en ole koskaan sulkenut ja liittoja on minullakin ollut. Sitä tässä prutkutan, kun erikoisesti naisilla näyttää olevan tämä ominaisuus, että kun päästään miehelään, vanhat ystävät unohdetaan aivan kylmästi.
Muuan toinen ystäväni palaa aina liittojensa välillä ystäväkseni, liitoissa ollessaan rouvaa ei juurikaan näy. Oli jakso, jolloin häntä ei tavannut viiteen vuoteen. Kun hän tuli taas jälleen kerran, tiesin samantien, että jaahas, ukko on haihtunut maisemista. Hän on jo iällä, mutta liittoja on riittänyt, samoin kesantoaikoja.
Eroteassa aviosta tulee jauhelihaksi.
VastaaPoistaTuo on tuota tulkintaa. Vaikea uskoa, että tekstin syntyaikojen tienoilla fraasi oli tarkoittanut mitään muuta kuin sukupuoliyhdyntää eli litslätshommia. Ja sellaista ei pitänyt ilman maallista ja taivaallista hyväksymistä tehdä. Maallista ja taivaallista hyväksyjää voinee tässä yhteydessä pitää samana.
VastaaPoistaNiin, viettimaailmaan minäkin "lihalla" oletan uskonnossa viitattavan, aistillisuuteen ja lisääntymiseen.
PoistaOutoa muuten, että lihava-sanan merkitys on niin negatiivinen, sillä voisihan se tarkoittaa voimakastakin tai lihaisaa.
Lihanhimo taitaa tarkoittaa muutakin kuin proteiinipitoisen ruoan kaipuuta?
PoistaEntäpä sakkoliha?
PoistaMeinaat, ettei K-kaupan Väiski aikanaan yllyttänyt irstailuun, salavuoteuteen ja hekuman syntiin.
PoistaTurhapuron Unski kerran petti vaimonsa lapulla, jossa väitti jääkaapin olevan täynnä lihaa. Tavallaan tietysti olikin, kun itse siellä istui. Vaimolta taisi lihanhimo lähteä, pettyneeltä vaikutti.
Minä näen tässä fundamentalistien käyttämän viittauksen heteroseksuaalisuuteen. Että vain lisääntymiskykyisellä symbioosilla olisi tulkitsijoiden mukaan tuo yhtymisen oikeus.
PoistaTapsan ojennuksen otan mielihyvällä vastaan. Totta on, että maailma nousuhumalassa (joka on juuri tämänhetkinen olotilani) muuttuu erittäin siedettäväksi paikaksi. Eikä yhtään haittaa, vaikka tekstiin tulisi pieniä birheitäkin. Sen olen kyllä oppinut, että jos velat tuntuvat saatavilta, hidastan heti. Ei ole monta sen tympeämpää asiaa kuin viinavelkojen maksu aamusella. Paitsi jos on hävinnyt yöllä pokerissa tonnin ja aamulla se tulee mieleen.
VastaaPoistaJoskus kolmikymppisenä, kun jaksoi kitata kolmekin päivää putkeen, oli kyllä aika onnellista. Siinä vaan täytyi pitää tarkka huoli siitä, ettei selvinnyt hetkeksikään eikä toisaalta ollut liian kännissä. Hilpeän kännin ylläpito on tarkkaa ammatityötä, johon vain harvat pystyvät. Minä pystyin, mutta nykyään riittää yksi päivä vallan hyvin.
Kyllä, nousuhumala on erinomainen asia mielenterveyden kannalta, samoin kuin rakastuminenkin. Myös ihan silkka nussiminen tukee terveyttä, samoin istuskelu ongella, rauhallinen kävely jäätyneellä merenselällä tai ajelu Pappa-Tunturilla.
Sitten sisäpiiritieto kaikille matkustuksen ystäville: nyt kannattaa tilata risteily, vaikkapa "Se Risteily", josta on aina haaveillut. Halpalennot ovat pudottaneet laivayhtiöiden hintoja uskomattoman alas. Tilasin juuri 22 päivän risteilyn, joka lähtee Los Angelesista ja tulee Panaman kanavan kautta Miamiin. Laivalla täyshoito, lennot kuuluvat hintaan. Ja kaikki kolmella tonnilla. Mitä sillä saa kotomaan armaalla kamaralla? Puolitoista viikkoa Lapin hiihtokeskuksessa tai jotain. Nyt kannattaa lentää, risteillä, ajaa junilla. Tätä onnea ei voi kestää enää kauan.
Ohoh, komia matka, onnea vaan kun tuommoisen keksit ja pystyt sen ostamaan --> viittaa juuri lukemaansa Susanna Alakosken Köyhän lokakuuhun ja potee vielä sen tuomaa jälkikrapulaa eli huonoa omaatuntoa siitä, että asuu maassa, jonka televisiosta tulee ylellisiä kokkiohjelmia, kun jo yhdellä miljardilla voisi poistaa asunnottomuuden maailmasta vai mistä se nyt oli, Suomestako. Ja kun se köyhyys osoittautui yhteiskunnan viaksi, joka voitaisiin poistaa ilmeisesti oikeanlaisella rahanjaolla ja asuntojen antamisella asunnottomille. Mitäpä tuohon on lisäämistä.
PoistaMinä edelleen mieluiten istuisin junassa, joka kiitää halki maisemien ja mannerten putkahtaen aina välille mantereita yhdistäviin tunneleihin tai lautoille, hitaasti, ei pendoliinojen lailla.
Eihän ihminen voi lukea kuin yhtä kirjaakaan kerrallaan. Ja vaikka lukisi aina, ei eläissään ehtisi lukea kaikkea aikomaansa. Jossain oli artikkeli siitä, miten jotain digitekstiä on kehitelty niin, että sitä voi lukea näytöltä mielettömän nopeasti, monta kertaa nykyistä nopeammin. Silmä pysyy paikallaan ja teksti liukuu jotenkin huippunopeasti. Kammottavaa.