29.7.2014

13. sivu: Kulturelli karju ja neitikiltti

28.7. Hannu Salaman romaaneja on tullut luettua, mutta ei runoja. Romaaneista en osannut innostua. Tabujen rikkomisesta, jumalanpilkasta ja krapulan ja viinanjuonnin kuvaamisesta ei ollut minulle paukuiksi - Saarikoski teki kaiken paremmin ja kauniimmin. Salama on miesten kirjailija, kun taas Saarikoski kuuluu naisille. 

Salaman koottua runokirjaa  Runot luki huvittuneena siitä, miten vietävissä runoilija on ollut. Miten kevyesti hän on lainehtinut ajan virrassa toistaen sen teesejä, viitaten sen ismeihin, siihen oikeaan, miten arvattavasti hän on tähdännyt pilkkakirveensä niihin, joihin se on kuulunut osoittaa. Noinko tyhjää se aika olikin, onttoja kliseitä.  Yhdessä runossaan Salama mainitsee tietyn ryhmän: luovat ihmiset - kuinka pidänkään heistä. Kissan viikset! 

Kaikilla on ollut huulillaan samat mantrat, samat intonaatiot, on ollut sama askel, samat kuvat, kaikki samaa, samaa, samaa, sama kaiku askelten. Eikö tästä joukkosuggestiosta ikinä päästä? Luovuus on ollut puristettuna muottiin, ja ihmisen malli on otettu neuvostokansalaisesta. Suomalaisesta työläisestä on muokattu tiedostava - työläinen, opi perusasiat! Salamankin runossa betonimiehestä on tehty kultturelli karju. Monta työläisihailijaa muistan, mutta kukaan ei niistä ollut kulturelli karju, vaan pesunkestävä porvari. Haaveilivat autosta ja hevosvoimista.

Salaman runot ovat musta-valkoisia, toisaalla ovat syylliset ja pahan maailman aiheuttajat eli mystiset ne, lainoppineet, kirkonmiehet, herra professorit, lakimiehet, hienopierut ja toisaalla ovat viattomat marttyyriuhrit, kärsijät, poljetut:  betonimies, toveri, montun pohjaa raapiva työmies, duunari, rakennusmies, rasvari, hyyryläinen joka maksaa rikkaan korkoja, täkkimies Linden.

Ne ovat tarpeetonta väkeä, jotka käyttävät yrittäjien palveluita. Kyytiä saavat ne, jotka hierotuttavat elähtäneitä sulojaan tai harjauttavat parturintuolissa viimeisiä karvojaan. Näitä syntisäkkejä on kehotettu vaihtamaan hillityt hajusteensa työläisen hienhajuun ja kirouksiin. Naispuolisia on kehotettu antamaan jonkun rasvarin vetää viikseen, koska muutoin naispuolinen on musta ja kylmä kuin Fiskarsin kattila kesäkuusssa. Erikoispilkkarunon saavat osakseen erikoissyntiset Raakel Wihuri, Armi Ratia ja Lenita Airisto, nuo työläisakat, jotka ovat tehneet tulosta eivätkä jakaneet vain pillua.

Varsinainen toverihenki puhkeaa kukkaan Salaman Maikki-runossa: Me mentiin landelle dokaamaan/ lastia jallusta kippuraan/ ja yhtenä oli Maikki// ja kun tultiin juovuksiin/ me ajateltiin siinä niin/ että nussitaan sitä kaikki.// Mut kun aloin/ se vastusti saatanasti/ käsin ja jaloin/ aina siihen asti/ kun Veksi vei/ sen kledjut lahdelle/ ja se pantiin alasti ulos.//  Olihan siinä tulos:/ se suostu jakaan kahdelle/ mut kolmannelle - ei.// No,/ me laulettiin vaan tipitii:/ yksi pani kaks piti kii//ja kun aurinko teki nousuaan/ ja krapulaisina herättiin/ heti tunnettiin:/ oli tartuttu gonorreaan.// Me pantiin se menemään helvettiin/ sai painella kävellen kaupunkiin./ Ja kolme jätkää kippurassa/ ja naiset on huoria kaikki.//

Tekisi mieli sanoa, että runo on helevetin hyvä, rehellinen, parasta Salaman poetiikkaa muutaman herkemmän runon ohella. Runo kuvaa aidosti toverien sovinismia. Nainen on ollut huora tai kapakoitten neiti kiltti!,  joka on juoksuttanut tovereille kurkun kostuketta, jotta nämä ovat jaksaneet laulaa laulujaan ja huoritella naisia ja neitikilttejä. Sovinismin maailma on ollut rikas ja radikaali, ja onneksi naiset ovat ymmärtäneet yskän. Hyvä toveritar ei ole pihdannut pilluaan. 

Mikä muuten tekee runoilijasta tai runosta hyvän, kenties suuren? Yksi asia voisi olla se, ettei aika pure runoihin eikä tee niistä hassuja eivätkä runot jää roikkumaan vain oman aikansa kuvastimiksi. 

29.7.  Loma lähenee loppuaan. Pakkaillaan ja ajetaan huushollia alas. Merivesi on huippulämmintä ja näillä rannoilla putipuhdasta. Nyt vain odotellaan sitten Venäjältä saapuvaa superhellettä. On oltu naapurissa kesäloman lopettajaisissa ja juotu viiniä.  Ilta pimenee, merihanhet pitävät melkoista meteliä. Viidestäkymmenestä hanhesta kaksikymmentä on jäljellä. Äänistä eniten tulenkin kaipaamaan merihanhia ja Halosen Jarmon koirien haukuntaa kesäyössä. Kaupunkikodissa ei kuulu niiden ääniä. Ja betoni hehkuu. Ja alkaa putkiremontti.

(Valokuva Iines, suurenee luettavaksi klikkaamalla)

70 kommenttia:

  1. Älä vaan tätä poista, vaikka kommentteja ei ole vielä tullutkaan!

    Mielenkiintoinen aihe, vaikka vasta vähän vaan vilkuilin. Kommentoin takuulla ja monesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En toki poista! Kesän kiireet ovat hitaita.

      Löysin tuon kirjan Vanhan Rauman kirjakirppikseltä, hyvältä raumalaiselta kirja-antikvaarin pitäjältä.

      Poista
  2. Mikä ihmeen kiire Iineksellä on pois meren rannalta, kun paras kausi kesästä on juuri alkamassa? Ja vielä betoniseinien sisään putkiremontin keskelle. Eihän meillä eläkeläisillä mikään loma lopu. Elämä on (ainakin pitäisi olla) yhtä lomaa.
    Vilkaisin noita Salaman työläisrunoja kerran kirjastossa ja kyllä myötähävetti. Ne säkeet eivät jää kirjallisuushistoriaan kuin varottavina esimerkkeinä.
    Näitä ajankohtaan sidottuja aatosrunoja värkkäillään varmaan nytkin, tyyliin:

    Oi ihana Ahmed
    kuinka saitkaan kärsiä
    sinulta vietiin perhe ja talo
    ja nyt kuuntelet
    suomalaisten persujen
    ilkeää kähinää maassa,
    jossa aurinko ei kesällä laske.
    oi Ahmed, mikä kohtalosi lie?

    Tuossa Maikin panojutussa nauratti, kuinka termi "edistyksellisyys" on muuttunut. Salaman aikaan edistyksellistä oli se, kun kolme kännistä työläismiestä pani puoliväkisin ties mitä porvarihempukkaa. Nyt edistyksellistä olisi, ette kukaan panisi ketään vaan keräännyttäisi nuotion ympärille lukemaan ääneen Tulva-lehteä.Ja sitten nuolemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut mökillä kesäkuun alkupuolelta lähtien ja tykkään, että tämä riitti mainiosti nyt. Kaupunkikotonakin on paljon tekemistä ja meillä on putkiremonttikokouksia tai katselmuksia tässä ennen remontin alkua. Piha-aidatkin pitäisi talkoilla korjata. Eli hyvähän täälläkin on olla, oman takapihan vehreydessä, puitten siimeksessä. Olen nimittäin istuttanut pienelle takapihalleni kolme korkeaa tuomipihlajaa, yhden syreenin ja yhden rautatienomenapuun sekä nurkkaukseen köynnöshortensian. Olo on kuin maaseudulla, kun siirrän tuolin puitten varjoon.

      Hurmosaatteiden suosta versova runous on lähinnä aikansa lapsi, ja semmoista on hupaisa lukea, kuten tätä Salamaa. Vallankumousten liepeiltä voi toki versoa jotakin suurtakin, kuten vaikkapa unkarilaisen Petöfin runot:
      Vapaus, lempi!
      Kumpi kultaisempi?
      Lemmelle henkeni
      uhriksi kannan;
      eestäsi, vapaus,
      lempenikin annan.


      Poista
  3. Tämän kerran olen niin samaa mieltä Iineksen kanssa, että olen varmaan käsittänyt jotakin väärin...

    On hyvä huomata, että silloin olivat nuo kliseet ja kvasitotuudet ja nyt on jotkut toiset, joita emme vielä hahmota. Vaikka kyllä nuo tuonaikaiset käsitykset istuvat monessa yhä aika tiukasti.

    Me reiluja ja kärsiviä, nuo ahneita ja riistäjiä.

    Minulla on siis Puu balladin haudalla ja silloin kun sen luin, niin en todellakaan pannut merkille asenteellisuutta, vaan pidin vaan koko juttua kevyenä hutaisuna. Täytyypä lukea uudelleen.

    Voihan olla, että Maikki-runo on parodia, tarkoituksella tehty kuvaamaan tiettyä asenteellisuutta?

    Tunnen yhä suurta lukkarinrakkautta Salamaa kohtaan, sillä hän oli kuitenkin merkittävä vaikuttaja omassakin kehityksessäni. On hänessä suuruuttakin, joka ilmenee mm. siinä, ettei hän tehnyt pääromaanissaan käpykaartilaisista jaloja pyhimyksiä, vaan raadollisia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Jos Maikki-runo on parodiaa, onkohan sitten muurari Hiltusen pilkkasaarnakin parodiaa?

      Kahtiajako, musta-valkoasetelma, agitaatiopuheessa ja 70-luvun runoissa on se, joka tekee paasauksen lähinnä hassuksi, ei muuksi. Uskottavuus kärsii. Petöfimäinen vallankumosrunous on eri asia, siinä perätään yleisinhimillisä vapauden arvoja eikä niinkään jäädä hakkaamaan syyllisiä pilkkakirveellä, mikä tekee kuulijalle tai lukijalle vain ikävän olon.

      Poista
    2. Hiltusen pilkkasaarnahan nimenomaan on parodiaa! Mitä muuta se sitten olisi? Salama parodioi siinä uskonnollista puhetta:

      "Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut: – Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta."



      Poista
    3. Tottahan tuo on, Hiltusen puheet ovat uskonnollisen puheen ivailua ja irvailua humoristiseksi tarkoitetulla tavalla. Ketäpä varsinkaan nykypäivänä ei jokin mulkunvarteen ripustettu tahkonkivi naurattaisi.

      Jotkin poistetut kohdat olivat silti jonkin sellaisen rajalla, jossa hauskuus kuolee pois. Sanoihan Salama itsekin, että hän halusi kirjassaan pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita. Miksi hän ei itse tietäisi halujaan, motiivejaan? Puolustus voi toki selittää toisinkin.

      Esimerkiksi tämä parodia ei naurata: "Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellää: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aamen."

      Tai tämä "Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski Pietarin soittaa taksin.Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria, joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin sa sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle, mutta Pietari itki niin katkerasti, että hätä meni ohi."

      En osaa sanoa, tuleeko tässä naiseus vastaan. Katkelmat eivät tunnu parodialta. Ikävää, tylsää, känniörinää.

      Poista
    4. Karkeaa pilkkaahan se on, totta, tylsää känniörinää... Mutta kysepä Hiltusen saarnassa ei olekaan siitä, vaan Salaman sananvapaudesta.

      Kännisen rienausta ei saanut kuvata, vaikka se kuuluu suomalaiseen todellisuuteen. Siitä joutuu vankilaan.

      Salama teki mielestäni miehen teon, kun tunnusti, vaikka Kemppisen klaani polttikin päreensä. Miksi nuoleskella valtaapitäviä ja heidän typeriä lakejaan?

      Poista
    5. Kyse on sananvapaudesta, jota minäkin kannatan viimeiseen asti ja vähän rajan ylikin. Hiltusen repliikit tuovat mieleeni Nummisuutarien Eskon örvellysiloittelut! Ja Seitsemän veljeksen känni-riehumiset.

      Poista
    6. Sanon silti, että inan verran Salamalta lipsui pois iloisesta rienasta mollaamisen puolelle.

      Poista
    7. Mutta täytyy olla lupa mollatakin!

      Mielestäni normaali kunnialoukkauspykylä riittäisi tällaisiinkin juttuihin. Jos Jumala tai Jeesus katsovat kunniaansa loukatuksi, niin ilmoittautukoot. Puolestaloukkaantujia ei tarvita.

      Myöskään epämääräinen ryhmätunteiden loukkaus ei kuulu meikäläiseen oikeuskäytäntöön, kun ei meillä tunneta ryhmäkanteitaka oikeissakaan asioissa.

      Poista
    8. Ilmaisin itseäni huonolla verbillä, mollata, kun koetin välttää verbiä rienata. Rienata-verbin käyttäjät demonisoidaan helposti pyhäkoulutädeiksi.

      Minusta siis Salama meni puheissaan yli, epäaitouden puolelle. Ei yksikään muurari puhunut tai puhu noin ehjästi Raamattua mukaillen ja pilkaten kuin Hiltunen.

      Poista
    9. Mutta elelipä kirjan tapahtuma-aikaan Tampereella muuan kirvesmieskin, joka puhui paljon ja viisaita ja muotoili lauseensa vieläkin huolellisemmin.

      No, ehkä Hiltunen ei sentään Lauri Viita ole, mutta aikaisemmin moni lahjakas ihminen jäi työmieheksi, eri syistä. Salamakin tunsi varmaan monia.

      Mutta tietenkin Hiltusen puheet on kirjailija keksinyt ja muotoillut. Toki Salama itsekin on vain sähkömies. Ei muurarit huonompia ole, päinvastoin muurari oli rakennustyömaan kunkku.

      Poista
    10. Kyllä minä tämän otin huomioon, että kuka tahansa voi olla viisas. Olihan Jeesuskin.

      Mutta yksikään noista viisaista ei ole milloinkaan jutellut verisistä perseistä ja mulkunvarsista ja junan tekemisestä, tai vähätellyt toisten elämänarvoja.

      Poista
    11. Jokin siis ärsyttää noissa Hiltusen rienaavissa repliikeissä, mutta en silti sensuroisi niitä. Repliikit ovat taidokkaita, hienosti kirjoitettuja. En vain pidä niitä tarpeellisina, enkä näe niitä muurarin suussa todellisina - en korosta oppiarvoa, vaan realismia, käytäntöä. Jotenkin hahmossa on glorifiointia.

      Poista
    12. Mitä Jumalan pilkkaamiseen tulee mielestäni sellainen Jumala, joka ihmisen pilkasta "ottaa lärviinsä" (ant. en hallitse näitä sivistyssanoja) on ihmisen luoma. Kaikki ihmisen luomat jumalat ovat jotenkin puutteellisia, jotain pitää alinomaa rukoilla, jotain pitää jatkuvasti ylistää, joku ei pidä paskanpuhumisesta, joku loukkaantuu vähästä. Mikä Jumala se sellainen on, jota ihminen pystyy maarmuttamaan ja loukkaamaan, ehkä tappamaankin? Ja jos on kaikkivaltias Jumala, miksi hän sallii pahan ja sodat ja tappelut, ihmisten kärsimykset ja rääkkäämiset? Onko sellainen Jumala hyvä Jumala, joka sietää kaiken? Valaiskaa minulle millainen on hyvä Jumala. Olisin kiitollinen.

      Poista
    13. Olen joskus miettinyt asian niin, että sellaista jumalaa, jonka me pystymme kuvittelemaan, ei ainakaan ole olemassa.

      Poista
  4. Vieläkin olen sitä mieltä, että Ylioppilaslehden päätoimittajan kirjallinen housuun kakkaaminen bussissa oli yksi merkittävimpiä kirjoituksia. Kirjoituksen täystyrmäys osoitti kirjallisten piirien ja lukijoiden, asiakassektorin, mielialan: "Näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata kirjoittajaa!" - Kirjoittajan tehtävä on kirjoittaa oikeista asioista, oikealla tavalla. Lista "asioista" on tarkka, eivätkä ainakaan lukijat hyväksy poikkeuksia. Hehän ovat oppineita ja hyvin tietoisia kuluttajia.

    Salama selvästi haluaa runolla ärsyttää ja provosoida porvarillisia lukijoita, sillä lailla se on parodiaa. Tuolloin kirjallisuudessa vallitsi sievistelyn ja porvarillisuuden kulttuuri, Salama toi oikean elämän, oikeat puheet, runoonsa. Tuntuu oikein virkistävältä yleisen muovipierukirjoittamisen rinnalla.

    Saarnaajat joutuvat kyllä helvettiin, mutta opportunistikonservatiivit vielä alempaan.

    VastaaPoista
  5. Minulle bussissa paskominen sen sijaan ei puhunut, sillä en lue Ylioppilaslehteä enkä tiennyt että lehti oli niin huono, että kaipasi rajuja uudistustoimia. Olen aina kuvitellut, että ylioppilaslehdissä osataan kirjoittaa railakkaasti ja raflaavasti. Vaan bussikakkaus sitten toi juuri sen kaivatun lisäarvon, jonka ansiosta lehti on nyt varmaan tuores ja vauhdikas. Ikinä en olisi hoksannut noin mainiota uudistuskeinoa. Nuoret ovat teräviä.

    Tuo ilmapiiritilanne meni juuri noin. Kaivattiin tuuletusta ja oltiin kyllästytty olemaan kilttejä lapsia. Óikeastaan kenen tahansa oli helppo nousta aallon harjalle tekemällä jotain näkyvää. Suosittua olivat monenlaiset uskonto- ja ns. häväistysjutut, oli sikaa ristillä ja sukupuoliyhdyntää julkisella paikalla, oli kakan heittelyä teatterikatsomoon ja muuta, jolla satavarmasti sai peräti kasvokuvapaikan lehdestä.

    Näin saatiinkiin sievistelyt loppumaan ja tilalle tulivat raikkaat neuvostohenkiset vapaustuulet. Ymmärrettiin vihdoin laaja-alaisesti, mikä kaiken on aiheuttanut. Riisto. Pienen ihmisen riisto. Veteraanit ymmärsivät hävetä tappamishalujaan ja porvareilta perkeleiltä tervattiin perseet.

    On se niin kivaa olla etulinjassa. Ja tuosta kasvoi sitten ihana humaaninen suvaitsevuus, joka satoi hyvinvointia kaikkien halukkaiden ylle, paitsi porvareitten perkeleitten, jotka maksoivat hyvinvointinsa itse. Onhan niillä varaa, raapikoon kupeitaan, kyllä sieltä pesee. Pääasiahan on, että maailma on nyt oikeudenmukainen. Kaikille riittää, kaikilla on. Ja jos pikkuisen vielä saisi, niin tultaisiin kunnolla toimeen. Häh?

    VastaaPoista
  6. Päin vastoin kuin tänä päivänä annetaan ymmärtää, sotaveteraanit eivät olleet mikään homogeeninen joukko, kyllä he aivan ihmisiä olivat. Mielipiteet ja asenteet hyvin kirjavia.

    Milloinkas opskelijaliikkeet fiksuja ovat olleet? Tuovat ne silti parhaimmillaan raikasta tuulen virettä ummehtuneseen ja pahalle haisevaan helleilmaan. Tuolloisen ajan murroksessa tärkeimmät olivat kuitenkin, kuten ne aina ovat, rahan ristiriidat. Ihmiset eivät enää tulleet toimeen entisillä keinoilla, heidän oli muutettava isoihin lähiöihin tai Ruotsiin. Se järkytti ihmisten maailmakuvat, paluuta entiseen ajatteluun ei ollut. Ja tulihan se myös läntisestä Euroopasta. Opiskelijat olivat barrikadeilla, meillä he valtasivat oman talonsa, pistivät oven lukkoon ja olivat hiirenkiljaa. Presidentti kävi vielä kehumassa: "olette te rohkeita, oikein valioyksilöitä ja kermaa!"

    Taiteet parhaimillaan ovat ylöskirjaavaa, eivät mitään tulevan ennustuksia tai maailmaa muuttavia. Tekijöille semmosta kivaa näpräämistä ja meille yleisölle hauskaa tsuugailtavaa.

    Nykyajan vastine Salamalle ja taistelevalle työläiskirjallisuudelle on tietysti Sofi Oksanen, joka kirjaa ylös itsestäänselvyyksiä, jotka mahdollisimman hyvin noudattavat yleisiä mielipiteitä. Ja on pirun vihainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotaveteraaneja syyttäneet ja pilkanneet olivat toki pieni vähemmistö, pieni mutta äänekäs ja vaikutusvaltainen.

      Se rienaus sallittiin, mutta uskonnon rienausta ei. Islamin rienausta ei sallita vieläkään. Kaikkea muuta saa kyllä rienata.

      Tarkoitatko Riku, että osa veteraaneista osasi itse hävetä sotaanlähtöään, vai miten erilaisuus pilkkaamiseen liittyy?

      Poista
    2. Sotaveteraaniemme pilkka, silloin kun sellaista on ollut, on tietysti erittäin typerää. Saavutuksensa ovat erittäin kunnioitettavia. Mutta hyvin muistan veteraaneja, jotka puhuivat mielummin kaikesta muusta kuin sodissa kokemistaan. Eikä se yleisesti ympäristön paineista johtunut, kipu sisimmässä oli liian suuri.

      Poista
    3. Olin itse mukana tilanteissa, joissa sotaveteraaneiltä tivattiin sota-asioita ja heitä ajettiin voimalla nurkkaan keskusteluissa. Jotenkin oli selvää, että he olivat syyllisiä ja sotahimoisia.

      Itsekin tunsin erään sukulaisen, jolle kaikki sotaelokuvat ja puheet olivat liian raskaita.

      Poista
    4. Ja sankariuden ja suoritustensa lisäksi jokseenkin älytöntä olisi unohtaa, että pakko sinne oli mennä. Siksi kysymys "mitäs läksitte?", kuulostaa erikoiselta. Pakkoa ei muuksi muuta se, että pieni osa punaisia jätti jatkosodan väliin.

      Yleisin sotaveraaneilta kuulemani viesti on: "ei koskaan enää". Se on tietysti korkeemmas kärees, mutta joillain veteraaneilla nousi jopa katkeruus noista vuosista, siksi eivät halunneet hukatuista vuosista puhua.

      Poista
    5. Onko se suomalaisuutta vai neuvostoliittolaisuutta, kun vaaditaan asioissa kaikkien samanmielisyyttä? Sata rosenttia kannatus vähintään, oli asia sitten mikä tahansa. Vastakkaiset mielipiteet ovat terveyden merkki, siitä huolimatta, että jotkut mielipiteet ovat typeriä. Te ette taida tietää edes sitä, että kuu on camebert-juustoa ja kuulennot kuvattiin Hollywoodin studioilla?

      Poista
    6. Nyt en ymmärtänyt tätä samanmielisyyden vaatimusta. Kuka vaatii ja missä?

      Eivätkö kaikki arvostakaan sitä, että on ilmaisuvapaus ja ajatuksenvapaus? Ei kai samanmielisyys voi koskaan olla edes totta ryhmässä?

      Poista
    7. Tieteelliset tosiasiat ovat tietenkin eri asia. neuvostoliitossa asiat perustuivat tieteellisyyteen, sieltä termin "tieteellinen maailmankatsomus" olen ensi kertaa havainnoinnut.

      Poista
    8. Kyllä minä olen ollut havaitsevinani, että vaatimus oikeisiin mielipiteisiin on nyt suurinta, kuin aiemmin minun elinaikanani.

      Poista
    9. Sellainen esimerkki minulla on, kun Suomessa aina kirjoitetaan ikään kuin selittävästi, että nyt sen ja sen maan päämiehen kannatus on pudonnut ennätyksellisen alas. Sellainen on tervettä demokratiaa. Meillä presidenttien kannatus pitää olla vähintään 70 prosentin luokkaa, muuten aletaan ihmetellä, kuinka se opportunisti niin on tehtävässään epäonnistunut.

      Poista
  7. Vaatimus oikeisiin mielipiteisiin. Tässä nyt pitäisi tietää, kuka vaatii ja mitä, Riku, jotta tämän tunnistaisi, vai? Minä olen niin yksinkertainen sielu, etten edes ymmärrä, kuka voisi vaatia ja ylipäänsä asettaa jotkin mielipiteet "oikeiksi". Kuviohan on mahdoton. Mielipide ei voi olla oikea, eikä liioin väärä. Mielipide on vain mielipide, muotti tai kahle, joka pitelee yksilöä.

    Siis en halua saivarrella, haluan vain ymmärtää tuon kommentin. Olen jankkaaja, ja olen kuullut sen usein läheisiltäni, jotka sivuuttavat asiat nopeammin. Vaan oikeasti asiat kiinnostavat vähän tarkemmalla tasolla.

    VastaaPoista
  8. Sen verran kuitenkin, että tuolla sanotaan, että Suomessa vaaditaan kaikkien samanmielisyyttä ja että erimielisyyttä ei sallita.

    Onhan se totta, että jotkin asiat ovat enemmistön kannattamia ja niistä poikkeaminen on änkyryyttä. Esimerkiksi maahanmuuttokriittisyys on poikkeamista samanmielisyydestä, ja kriittiset leimataan änkyröiksi, herkästi persuiksi ja rasisteiksi..

    VastaaPoista
  9. Myönnän että kyseessä saattaa olla vain oma henkilökohtainen kokemukseni. Onhan sitä "jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan"-argumentaatiota aina ollut. Onneksi, jumalantähden ooneksi, kenelläkään tai millään ei ole todellisia resursseja sattaa aatteitaan, mielipiteitään, kantojaan tai tosiasioitaan kaikkien yhteisiksi opinkappaleiksi, Hirvittäviä ovat yhden puolueen kannaotot, joiden mukaan se tekee "tieteellistä politiikkaa". Yhtä hirvittävää on toisen puolueen julistautuminen koko kansaksi. Yksittäisten ihmisten yleisiksi muuttuneista äänenpainoista "vaatimuksessa samanmielisyyteen" on kysymys, vaatimusten ehdottomuudessa ja tiukkasanaisuudessa. Kun "suvaittavista" asioista on tehty tarkat listat (kuka, mikä teki? - en tiedä), itseasiassa "suvaitsemista" on tällä hetkellä äärimmäisen vähän. I

    Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viime vuosikymmenten tähtitiede avaruuslentoineen ja -lennätyksineen on typerintä rahan haaskausta, mihin ihmiskunta koskaan on sortunut. Mutta senkun leikkivät, mitä se mulle kuuluu.

    VastaaPoista
  10. Poistinkohan vahingossa väärän kommentin, kun olin poistamassa sinun jo poistamaasi häntää? Jos, niin se ei ollut tarkoitus! Mielestäni siinä oli kaksi kommenttia ja nyt oli vain yksi.

    Siis huomaan paasanneeni itseäni vastaan, on niin jähmeä ajatustenkulku näin helteellä, juuri kaupungin betoniin palattua.

    Siis sanonhan itsekin jopa omassa tekstissäni, että "Miten kevyesti hän on lainehtinut ajan virrassa toistaen sen teesejä, viitaten sen ismeihin, siihen oikeaan, miten arvattavasti hän on tähdännyt--". Eli nyt alkavat johdot yhdistää... Ja nyt ymmärrän tuon "tieteellinen politiikka"-ajatuksesi.

    Tuo avaruustutkimus on kyllä minusta jopa tärkeää. Mieleen tulee se, miten varmoja oltiin siitäkin, että maailma on pannukakku.

    VastaaPoista
  11. Eikun ihan oikein poistit. Tämä on aika mukavaa kirjoittaa makuultaan näppäimistö rinnan päällä, mutta vihreitä tulee näköjään vielä enemmän kuin normaalisti.

    Jo muinaiset tkreikkalaiset taisivat tietää maan olevan pyöreä, sen jälkeen tuli jotain häikkää ja tietokatkoksia. T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokuset kreikkkalaiset tekivät historiakirjojen mukaan tämän oletuksen, mutta tosiaan kesti lähes keskiajalle asti, ennen kuin asia alkoi varmistua, tai tuli yleiseksi oletukseksi.

      Kiehtovia ovat myös löytöretket! Kun maailman kartta alkoi piirtyä. Vanhat kartat ovat herkkua. Samalla tavalla avaruudessa täytyy mielestäni olla paljonkin sellaista, mistä ei ole aavistustakaan. On järjenvastaista, että vain yhdellä planeetalla olisi elämää.

      Poista
    2. Iines, Iines - ei se ollut mikään oletus, vaan kreikkalaiset päättelivät sen ihan trigonometrian ja geometrian avulla ennen ajanlaskun alkua. Keinoina käytettiin mm. auringon valon aiheuttamaa varjoa eri paikoissa.

      Esim. Eratosthenes laski vuonna 240 eaa maan läpimitaksi n. 12 700 km ja kuun n. 3200 km. Siitä olikin sitten helppo laskea kuun ja maan etäisyys. (Nuo luvut ovat käytännössä ihan oikeat.)

      Myös keskiajalla tiedettiin kyllä maan pallonmuotoisuus ja pannukakkuna sitä piti lähinnä taikauskoinen rahvas.

      Poista
    3. Kyllä minä tiesin, että Pythagoras (?) päätteli Maan olevan pyöreä maan varjosta kuun pinnalla tms.

      Poista
  12. Suomessa on suuret joukot ihmisiä, varmaankin enemmistö, jotka eivät ole koskaan Salamaa tai Saarikoskea lukeneet tai "työväen" lauluja laulaneet. Eivät kaikki ole kirjallisten auervaarojenkaan narrattavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, selvä se.

      Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu.

      Kirjallinen auervaara - mainio ilmaisu. Olisiko se semmoinen, joka kirjoittaa sitä, mikä myy, mitä ostetaan, mikä kelpaa?

      Poista
    2. Se on sellainen kuten Stalinin suomalaiset sylikoirat.

      Poista
    3. Jaahas. Stalinin koirat - tämä pitäisi kai tietää: Stalinin henkivartijat? Toisaalta Stalinilla oli kai myös koiria, kaukasianpaimenkoiria berliininmuuria vartioimassa, vai oliko se vaan tarua.

      Suomalaisstalinisti. Kukaan ei taida enää tunnustautua tällaiseksi?

      Poista
  13. Aika harva tietää, että Suomessa tehdään paljon mielipidetutkimuksia, joiden tuloksia ei koskaan julkaista. Minulla on ilo päästä osalliseksi joidenkin - ei kaikkien - tuloksista.
    Hilpeintä oli 80-luvun alussa, kun kysyttiin mielipiteitä neuvostoliitosta ja sen onnelamaisuudesta. Vaikka "viralliset" tutkimukset kertoivat lähes jokaisen suiomalaisen olevan YYA-onnen takuumiehiä/naisia, epävirallinen selvitys kertoi jotain muuta. Ja kun Neuvostola romahti, nuo piilotetut kaunat pompahtivat pintaan.
    Hallitsemattoman maahanmuuton kansaamme rikastavasta vaikutuksista olen nähnyt sekä virallisia että epävirallisia mittauksia. Eroa on, voin vakuuttaa! Maahanmuuttokriittisyys on valtavirtaa, vaikka sitä ei ääneen sanota. Kritiikin julkinen esittäminen on toinen juttu. Siinä voi mennä työpaikka tai pahimmassa tapauksessa vapaus. Sakkoja ainakin tulee, kuten tapaus Halla-Aho osoittaa. Sama tapaus kertoo, mit6en äänestäjät suhtautuvat tähän "kansanryhmää vastaa kiihotuksesta laillisen tuomion saaneeseen mieheen." Mies käytti vaalikampanjaana 4000 eutroa ja sai jotain 60 000 ääntä, ellen väärin muista. Saattoi olla hiukan vähemmän, mutta Brysselisäpä tuo kiihottaja nyt nauttii saatanallisen hyvää palkkaa. Uskallan ennustaa, että seuraavissa vaaleissa mennään läpi juuri kriittisyydellä, ei "Allahu akbar"-meiningillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eletään aikaa, jolloin radikaalia ei ole enää vasemmistolaisuus tai senmukainen tiedostavuus. Se on nyt taantumuksellista pikkuporvarismia, kukkahattutätien mussutusta, johon on kyllästytty.

      Nyt radikaaleja ovat ne, jotka uskaltavat olla tätä musstusta vastaan, maahanmuuttokriittiset ja ne, jotka kyseenalaistavat virkakoneiston tekemiset ja päätökset. Esimerkiksi oikeusistuimelta vaaditaan tuntuvampia rangaistuksia kansalaisille. Kyseenalaistetaan myös se, että yhteiskunnan pitäisi tukea ja taata kaikki. Omaa yrittämistä on alettu selvästi vaatia kansalaisilta entistä enemmän.

      Huvitti lukea juuri eilen kukkahattupäätöstä, että alaikäisiltä seksiä pyytäneihin aletaan käyttää resursseja siten, että heidän kanssaan aletaan keskustella. Kyllä, keskusteluhoitoa seksinvonkaajille verorahoilla.

      Kun liikkuu kansan parissa ja ylipäänsä keskustelee tuttavien, sukulaisten, vieraitten ja kenen tahansa muun kuin oman tukiryhmänsä kanssa, huomaa sen, että kriittisyys ja radikalismi vanhaa kohtaan on saavuttamassa suuret mittasuhteet. Erikoisesti Salaman mainitsemat viattomat marttyyriuhrit ovat järjestään maahanmuuttokriittisiä, eli kaukana sosialismista. Vaalit tulevat olemaan vähintään mielenkiintoiset.

      Poista
    2. Maahanmuutot yhtenä asiana, mutta konservatiivisuus on aina ollut ja on edelleenkin valtavirtaa. Siksi sellaiset "unohdettu kansa" ja "me päähän potkitut"-jutut näyttäytyvät heiltä hieman huvittavina.

      Poista
    3. Juu juu, mutta konservatiivisuushan tarkoittaa vanhoillisuutta, jämähtämistä, oli puolue mikä tahansa.

      Konservatiivisuuden sisältö muuttuu ja sen kannattajat vaihtuvat. Nyt ne, jotka kannattavat vankasti nykyisiä muutaman kymmenen vuotta vallassa olevia sulle-mulle-sulle-mulle-systeemejä, ilman että mihinkään saavutettuun etuun saisi koskea, ovatkin konservatiiveja! Ne jotka haluavat muuttaa tätä, ovat tietysti radikaaleja.

      Aika harva on huomannut tätä vaihdosta. Entisajan radikaalit kun luulevat olevansa edelleen edistyksellisiä.

      Poista
  14. Riku tuolla aiemmin vakuutti, etteivät kaikki veteraanit ole samanlaisia - ja vasta nyt ymmärrän, että hän tarkoitti varmaan sitä, että nykynuoriso näkee ja kokee ryhmän nimeltä "sotaveteraanit" hyvinkin homogeenisenä.

    Tämä ei tullut mieleeni siksi, että minullehan on tietenkin täysin selvää, keitä "sotaveteraanit" olivat: he olivat isäni ikäluokka, sukulaiset, naapurit, kylänmiehet, naapuripitäjäläiset, työmiehet, talonpojat, herrat, narrit - siis kaikki, koko kirjava kansa.

    Omaankin lähipiiriini kuului niin korpikommunisteja kuin SS-viikinkiläisiä. Oma isäni oli siitä keskeltä - vakaa ay-demari, joka ei ikinä suostunut äänestämään Kekkosta ja suhtautui sotapäiväkirjoissaan niin kriittisesti Mannerheimiin, että ihan ihmettelin.

    Lähipiiriini kuului kaikenlaista sotijaa: sankareita, seikkailijoita, käpykaartilaisia, rivimiehiä, puheliaita, hiljaisia, kehujia, vaatimattomia. Osa palasi reissusta normaalina, osa nyrjähtäneenä, osa jalka- tai käsipuolena, osa jäi sinne. Tätini odotti miestään palaavaksi 60-luvulle asti.

    Sota oli suuri koettelemus ja kärsimys viime vuosisadan alun sukupolville. Mutta päätökset sodasta ja rauhasta tehdään aina jossakin muualla kuin niiden keskuudessa, jotka sinne joutuvat.

    VastaaPoista
  15. Iines huomautti tuossa ylempänä hauskasta ilmiöstä: oman tukiryhmän mielipiteistä. Varmaan useimmat meistäkin tällä palstalla esiintyvät kuuluvat ns. keskiluokkaan, ellei peräti ylempään keskiluokkaan, jolle on ominaista näennäinen persuvastaisuus. Maahanmuuttokriittisiä nimitetään kahvikeskusteluissa pikkusormi pystyssä "impivaararalaisiksi" jne. Enempää ei liene tarpeen kertoa, kylläpä muistamme, mitä viime paremman väen tapaamisessa itsekin puhuimme.
    Mutta otapa ja kerää tuon saman "älymystöjoukon" miehet yhteiseen saunailtaan, pistä mukaan koppa kaljaa niin johan ovat puheet muuttuneet. Naisista en tiedä, uskon kuitenkin heidän säilyttävän lapsenuskonsa pitempään tai ainakin he näyttelevät paremmin pitävänsä lapsenuskonsa. Juuri naisethan pitävät pystyssä kaikki maailman uskonnot alapään silpomisineen ja esinahan nylkemisineen kaikkineen. Miehet ovat jumalisen näköisiä, mutta nauravat sisäänpäin ja keräävät voitot sekä parhaiten palkatut virat. Ei taida ihan hetkeen tulla naispaavia tai naismullahia kehiin...

    VastaaPoista
  16. Nooh, meitä oli porukka yhtenä iltana naapurimökillä, oli vähän korkeammin koulutautunutta ja vähemmän korkemmin koulutettua ja pelkän kansa/peruskulun suorittanutta kalaa savustamassa ja viiniä litkimässä. Pantiin Suomen sisäpolitiikkaa kuntoon ja kyllä sieltä tuli sitä kiellettyäkin kriittistä puhetta vähän jokaisen suusta, oli sitten herra tai narri tai kumpaakin. Kauheasti emme suvainneet, vaan hutkittiin olan takaa. Vain yhdestä asiasta oltiin yksimielisiä: homot ansaitsevat samat oikeudet kuin heterotkin, ja se on ihmisoikeuskysymys, jossa Suomi on hävettävän tajapajulassa, kiitos Räsäsen, jonka rehellisyyttä muutoin kiiteltiin. Harva poliitikko tekee koko ajan tuommoista poliittista itsemurhaa, enin osa uhraa vakaumuksensa kevyesti menestymisensä vuoksi.

    VastaaPoista
  17. Sitä vain jäin ihmettelemään, että jos kerran rehellisesti puhuttiin ja jos maanviljelijöitä oli mukana, puhuttiinko myös siitä, ettei Suomen kannattaisi enää sitä rehuviljaa niin kallilla kasvattaa. Nykyaikana kun leipävilja kuitenkin tulee pääosin ulkomailta ja on vielä puhdasta ja turvallista ravintoa, mitä en uskaltaisi meikäläisestä tehoviljellystä valan alla todistaa. Varmuusvarastotkin täyttyvät laadukkaalla pörssiviljalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinä päivinä viljanviljelyn kannattavuutta moni miettiikin jo eri kulmalta.

      Oletetaanpa, että maailmaan ja Eurooppaan tulisi iso sotilaallinen kriisi, niin mitenköhän kauan ja runsaasti sitä leipäviljaa ulkomailta saisi, etenkään edullisesti.

      Mutta onneksi tuollaiset sotilaalliset kriisit Euroopassa ovat mennyttä maailmaa, huh huh.

      Poista
    2. Suomessa ei viljely kannata, älytöntä suon kuokkimista. Etelään lämpöiseen viljelytuet pitää jakaa.

      Poista
  18. No eikös totuus ole viinissä, mitähäh!

    Siis Riku, Riku, luuletkos sinä kirkassilmä, että maaseudun väki on maanviljelijöitä? Ehei, yksi on urakoija isoilla koneillaan, toinen käy lannoitetehtaalla niitä myrkkyjä tekemässä ja kolmas on Saabilla töissä. Metsiä myymälä ostetaan Kia tai Skoda Octavia Combi. Silti kepulla on kannatusta ja Väyrys- henki elää.

    VastaaPoista
  19. Hiltusen pilkkasaarnan lisäksi kirjallisuudessamme on toinenkin tunnettu pilasaarna.

    Itse saarna ei saanut kovinkaan paljon paheksuntaa, vaikka siinä rienataan pyhiä arvoja. Sen sijaan kirjasta itsestään kyllä rähistiin aika tavallakin.

    Heitänkin nyt pähkinän, että mikä kirja ja kuka pitää?

    VastaaPoista
  20. Voi helvetti, kun taas hienot kommentit katoavat. Mutta vastaan taas: Honkajoki saarnasi, ja hyvin saarnasikin Tuntemattomassa.

    VastaaPoista
  21. Noh, minä vastaan Tapsan kysymykseen: Laurin pilasaarna Hiidenkivellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotamies Honkajoen iltarukousta tarkoitin, kuten Kolehmainen alan miehenä heti hoksasikin - mutta tuota Iineksen keksimää en edes muistanut. Hyvä, hienoa!

      Onkohan muita?

      Poista
    2. Laurin pilasaarna tuli etsimättä mieleen, kun juurihan kerrattiin tuota opusta ja luin Hiidenkivi-episodin aika tarkkaan. Eihän se niin pahaa rienausta ole, mutta melkoista irrottelua. - Ja kirjastahan rähistiin kovasti, eli se sopi hyvin vihjeisiin.

      Poista
  22. Raamattu. Saatana.

    VastaaPoista
  23. No voi, nytkö jo tuolta lähdit pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en lopullisesti, vaan käyn mökillä useinkin vielä.

      Nyt on täällä niin paljon tekemistä, että pitää tätäkin paikkaa välillä hoitaa ja olla läsnä valmistelemassa putkiremonttia. Kaappeja pitää tyhjentää yms. Pitää myös päättää, mistä repii putkiremontin hinnan.

      Poista
  24. Niin, ja kirjassa "Maa on syntinen laulu" on myöskin pilasaarna, vaikka se oli tarkoitettu oikeaksi. Muistammehan lopun: "Jos joku haluaa henkilökohtaista ohjausta, tervetuloa tuonne peräkamariin... ja tytöthän menivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkasaarnaaja Lempinen Aapelin Siunatusta hulluudesta on hieno mies, saarna myös. Varasti aiemmin Anan takin.

      Poista
    2. Mainio katkelma tämä. Näyttelijä on aivan huippu, muistaakseni sama kuin Mollbergin Syntisen laulun Äijä.

      Poista
    3. Sama mies, Aimo Saukko. Mollbergin Siunattu hulluus minunkin olisi pitänyt sanoa, kun en tiedä minkälaisessa muodossa on, tai onko ensinkään, Aapelin kirjoituksessa.

      Poista
    4. Aimo Saukkoko hän on? Kiinnitin huomiota hauskaan nimeen tuossa katkelman tekstissä. On varmaan lapsena kiusattu nimestä, monin tavoin, Ei ihme, että tuli noin hyvä näyttelijä.

      Poista
  25. Salama voisi vielä kerran läväyttää ilmoille suuren romaanin, sen suurimman kaikista. Semmoisen, josta uho olisi karissut ja jäljellä olisi paljas ihminen. Se kiinnostaisi enemmän kuin työläisromaanit. Työläisistä kun ei oikein enää ole marttyyriuhreiksi eikä kurjuuden kuninkaiksi.

    En muista, että Salaman 2000-luvun tuotannosta olisi paljonkaan ollut puhetta. Jokin romaani siellä oli 2010, joka kertoi vanhasta miehestä, mutta ei se vissiin pajatsoa tyhjentänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salamahan osaa edelleen kirjoittaa, luistavasti ja rehvakasti, mutta olisiko niin, että aika ajoi ohi.

      Toisaalta se maailma, josta Salama aiheensa ammensi, on niin mennyttä kuin olla voi. Työväenluokan taistelut kytevät nyt ihan muualla kuin revarien ja tasurien keskinäisissä kähinöissä.

      Toisaalta Päätalon esimerkki osoittaa, että menneen maailman kuvauskin kerää kyllä lukijoita. Siinä se ero ehkä onkin - Päätalo kuvaa, Salama selittää.

      (Tuo on kyllä hieman ilkeästi sanottu Salamasta, jonka parhaissa teoksissa ei selityksen syntiin sorruta, huomautan itse.)

      Poista
    2. Juuri tämä, että Salama osaa edelleen kirjoittaa, panee toivomaan, että mies tarttuisi kynään ja kirjoittaisi paljaasti kuin vaikkapa Henrik Tikkanen. Ilman maailmojen selittämistä, ilman tendenssiä. Kyllä hänestä siihen olisi.

      Poista