24.8.2014

Mut hei, jakakaa!



Kuinka paljon hauiksen ympärystä on mahdollista kasvattaa?
Miten saada sikspäk ja hyvä perse?

Salilla Harjun Arska ottaa levypainon 
ja lähtee kävellen juoksurataa ympäri 
ja heittelee levypainoa askelten tahdissa 
räjähtävästi puolelta toiselle.
Olettaisin että toimii
mutta on niin tyhmän näköstä etten oo ite viel koittanu.

Ja millainen on hyvä perse?
Oikeenlainen treeni
jtn kyykkyjä sopivilla pianoilla, 
pari kertaa viikos.
Ite yritän jumppailla peban kivaksi 
tollasen kotitreenin avulla 
vatsa-reisi-pakara nimeltään 
mut en mä mikskään perse-einariksi halua

jos nyt bottom selfien sais
josta joku sanoisi
APUA MIKS NÄYTÄT IHAN KEEKILT 
tai
että oii toi sun belfie tuli äsken mun etusivulle, 
katoin sitä hetken ja ajattelin: 
nyt tais löytyy joku täydellisen kaunis ihminen.
Mut hei, jakakaa!



(Kuva  http://www.allposters.com -kokoelmat;
säkeet  osin internet, osin Iines)

124 kommenttia:

  1. Keekillä oli eilen hiukan huono tuuri ilmojen suhteen. Ainakin Hakaniemessä satoi ja ukkosti ihan kunnolla kymmenestä lähtien.

    Kuunkuiske

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua huvittaa se, että Keekistä on tullut jonkinlainen mittayksikkö tai suure: Keekin keikan aikana satoi noin 5-10 millimetriä vettä. Ettäs tiedätte nyt kaikki.

      Tänään voidaan siis kysyä vastaantulevilta: Mitä sinä teit Keekin keikan aikana? Ukkostiko teillä Keekin keikan aikana?

      Mieleeni tuli ajatus, että keekkiläiset fanit ja kuulijat taitavat olla tavallista siistimpää festarikansaa. Sitten näin artikkelin, johon oli kuvattu keikkapaikalle jätettyjä sadetakkeja. Niitä oli paljon. Sellaisia euron takkeja, läpinäkyviä elmukelmuja.

      Poista
  2. En tiedä muuta kuin että vettä tuli saavista kaatamalla - Hakaniemessä ainakin - ainakin tunnin sinä aikana, kun konsertti oli meneillään. Siinä sateessa seistessä olisi kastunut minuutissa.

    Kuunkuiske

    ps. Toivottavastä hän älyää lopettaa nyt, "voittajana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis onhan Keekki, Cheek, miten vain, ilmiö. Laulunlahjoista en ole ihan varma, mutta eihän niitä vaadita muiltakaan suosituilta laulajilta. Juice Leskisen laulunlahjojen läpi on aina armeliaasti katsottu, samoin entisen idolini Juha Watt Vainion - mieshän määkii kuin lammas. Suomi on siitä erikoinen maa, että laulaja voi päästä pinnalle keskinkertaisellakin äänellä. Uusimmilla laulajilla taas on usein anteeksiantamattoman epäselvää ääntämystä. Ja mikä on tämä supisuomalainen Kasimir (?), joka ääntää kuin honolulun musta lannevaatemies?

      Minusta Keekissä on paljon positiivista, mm. se, miten hän suhtautuu hänet haukkuneeseen Arhinmäkeen, joka tuntuu hänen rinnallaan henkisesti . Keekin laulujen sanoitukset ovat hirveitä, mutta niitä pitää oikeastaan katsoa satiirin läpi, ts. ajatella ne satiiriksi. Kokonaisarvosana on se, että minusta Keekki on hyvä persoona ja hyvä esiintyjä. Mutta siis tämä edellyttää taitoa nähdä tekstien tasot ja ennen kaikkea se, että ne toimivat satiirina.

      Poista
    2. Tahaton satiiri, sitä elämä tarjoaa runsaasti. Tarkemmin ja vakavammin katsottuna samaa ilmiötä sanotaan joksikin muuksi.
      Lainaus Martti Innaselta, joka selitti omaa levytysuraansa: "Ne olivat huuhaata, mutta rikokseni ovat vanhentuneet. Sen kuitenkin opin, että tämän umpitollon kansan musiikillista sivistystä ja huumorintajua ei voi aliarvioida koskaan liikaa." Esa Pakarinen sanoi aikanaan (nämä ovat hänen omia sanojaan lehdestä) : "Rahasta vaikka pyllistän!" - Ei se sen kummempaa ole, rahasta vaikka pyllistellään, koska suuri yleisö tykkää sellaisesta. Sitä sanotaan viihteeksi. Musiikin on muutama suuri levy-yhtiö ottanut kokonaan haltuunsa. Ilmiö on sama kuin televisiossa ja radioissa: tarjonta on lisääntynyt huimasti, mutta samalla se on yksipuolistunut. Kaikki ohjelmat ovat samanlaisia, ei niitä pysty toisistaan erottamaan.

      Puhelinlangat eivät laula. Mieleni tekisi jopa kysyä: mitkä helvetin puhelinlangat?

      Poista
    3. Vielä tuohon "hyvään lauluääneen". Muistan kun joku joskus sauhusi, kuinka Bob Dylan ei osaa lainkaan laulaa. Neil Young päästelee joskus (usein) aika uskomattomia ääniä - ja on silloin kaikkein parhaimmillaan. Hyvä laulääni on tunnistettava ja persoonallinen. Ei siis ole kyse sellaisesta teknisestä hyvyydestä, kuin klassisessa laulussa. Ehkä hirveintä kuulemaani puuroa on ollut bassolaulaja Matti Salmisen ns. kevyen musiikin esitykset. Niitä ei sikakaan pieremättä kuuntele. Ja laulutekniikka on epäilemättä niin hyvä kuin se vain voi olla.

      Poista
    4. Tahaton satiiri tai tahallinen itseironia, miten sen ottaa.

      Viittaan tässä nimeen Cheek, josta puhun alempana.klo 16.39 kommentissani. Aika harva ottaa taiteilijan imekseen sen nimen, jolla häntä lapsuudessa on kiusattu. Jos tämä ei ole itseironiaa, niin mikä?

      Viittaan myös siihen, että Jare Tiihonen on koulutukseltaan markkinointiin suuntautunut liiketalouden tradenomi.

      Poista
    5. En minä tarkoita klassisen laulun tekniikoita enkä tekniikoita ollenkaan "hyvällä laululla" tai "hyvällä laulunääänellä". Laulujen lajit ovat erilaisia ja vaativat/sallivat erilaista laulamista.

      Luulisin tarkoittavani äänen musikaalisuutta ja sointia.

      Poista
  3. Kuunkuiske näköjään pyörähteli Hakaniemen torilla - tai hallissa, kun kerran satoi, ja minä onneton tulin mökiltä vasta illalla. Meinaan, että olisimme hyvinkin voineet sattua samaan hallikahvioon presidentin pöytään. Olisi ollut kiva nähdä, oletko Amurin ajoista paljon muuttunut.

    Yritän elää loppuelämäni niin, että tiedän mahdollisimman vähän Keekistä. Hän on korea poika ja varmaan hyvä jätkä, mutta mieluummin luen Hassanin Jahjan runoja kuin altistun räpille.


    VastaaPoista
  4. Jaa, mutta sitten sinun pitää sulkea tuutit ja töötit, Tapsa, jos räppiä välttelet.

    Itse inhoan eniten sitä, kun suomipoika matkii räppiääntämystä. Mikä tämä Kasimir/Kasmir on, joka kuvasta päätellen on aito härmänjätkä, mutta suusta tulee laitimmaisen newyorkilaislaitakaupunkijengiläisen ääntöä ja teeskenneltyä mukasuomea? Eikös siinä riivatun räpissä riittäisi, että poimittaisiin vain se poljento, mutta ei keekoiltaisi kielellä teeskennellen mustaa miestä? Epäaitoa.

    Kyllä minä Keekiä silti kuuntelen sujuvasti, sillä hänellä on ihan oma soundinsa verrattuna varsinaisiin räppääjiin, joilla on kaikilla samanlainen honotusnuotti. Minusta ilmiöt ovat kiinnostavia, vaikkeivat ne olisikaan minun makuni mukaisia. Sallin Keekin laulaa ja sanailla hirvittävästi - otan sen satiirina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kun lapsena nauroimme yhdelle kylämme vosuista, kun hän pyrki suhteeseen ulkomaalaisen - olisiko ollut engelsmanni - kanssa ja kielitaidottamana lausui hartaasti painottaen: "Minä ei ummarra!"

      Poista
    2. Hahhaa! Siis juuri näin nämä härmänjätkät räppäävät: mina ei jummarra -tyylillä. Sitten vielä konsonantit äännetään pehmeästi lespaten, vaikka ne meillä ovat kovia klusiileja.

      On tietenkin mahdollista, että härmänräppipojat saavat tytöiltä extremeihailua, kun leikkivät ulkomaalaista. Vaan se kieli on kammottavaa.. Samoin ne amerikkalaiset käsiliikkeet, eli kun ei osata puhua kyllin hyvin, otetaan kädet avuksi.

      Poista
    3. Jukka Poika minulle tuli mieleeni. Laulaa hoonosoomi ja ulkonäkö on kuin osuuskaupan koulun keskeyttäneellä lähettipojalla, siinä ainekset suomalaiseen raggae-musiikkiin. Musiikkinsa on ihan kuin isossa maailmassa, mutta parempaa. Paljon parempaa. Ihku hyvää. Loistavaa. Täysi kaksitoista.

      Poista
    4. Jukka Pojallakin on tämä lespaava mustan miehen soundi ääntämyksessään. Muut laulavat hänen kappaleitaan paremmin, teeskentelemättä, kuten on käynyt ilmi. Säveltäjänähän hän on mainio. Suomalainen raggae, hmm, junttiraggae? Junttiräppi? Aitouden puute tekee näistä hilpeää.

      Joskus tämä mustan miehen soundi tulee vielä herättämään vain hilpeyttä, kuten nyt herättää vanhojen suomalaisten elokuvien teennäinen kielenkäyttö, tapa ääntää.

      Poista
  5. Cheekin stadionkonsertit olivat levy-yhtiöiden, Warnerin, Universalin ja vähän Sonynkin, voimannäyte. Ihailla täytyy. Luuleeko joku, että jollakulla suomalaisella artistilla, edes Cheekillä, olisi itsellään voimavaroja järjestää tuollaisia spektaakkeleita, joissa esiintyy huomattavan monta suosikkiartistia? Nelisenkymmnetä rekka-autoa toi tavaraa stadionin lavarakennelmaan, sitä rakennettiin kuin Iisakin kirkkoa.

    Vaikka Cheek lähtisi stadionkonserteille hakemaan pankista rahoitusta yhdessä koko Suomen artistikunnan kanssa, hänet naurettaisiin ulos ja annettaisiin säästämisbrosyyreitä muovikassillinen mukaan. Niitä muita artisteja ei edes päästettäisi sisään pankkisalin arvokkaisiin puitteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Silti minua hämmästyttää, että hän veti Stadikan täyteen kaksi kertaa. Mikä on tämä ilmiö, mihin tarpeeseen?

      Poista
    2. Markkinointi on ollut parhaiden voimien tekemää. Ilman Vain elämää-ohjelmaa Cheek-ilmiötä ei noin isona olisi, sen päälle on ollut hyvä rakentaa. Tarpeet ovat aina olemassa. Uutta suoneen, kun vanha kuolee. Kun supertähdet kuolevat - noh, meillä on vain tähtiä - aina heidän tilansa täytetään uusilla, tyhjiöitä ei synny. Kansa imee posket lommollaan kaikkea mistä saa hyvät snefut.

      Poista
    3. Kuuntelin juuri ensimmäistä kertaa kappaleen Sokka irti. Siis onhan se vetävä sävellys ja sovitus ja menee nuoriin kuin häkä. En minä sitä pahakseni pistänyt. Timantit on ikuisia taas on minusta satiiria parhaimmillaan.

      Ajattelen sitäkin, että nimi Cheekhän on haukkumanimi Jare Tiihosen nuoruudesta, eli häntä on kiusattu paksujen poskien takia. Mies otti sen itseironiaa osoittaen sen taiteilijanimekseen ja antaa vihaajien vihata.

      Yksi syy menestykseen on varmaan myös laulajan peruspositiivisuus, jolla hän asettuu perusnegatiivisten örkkien yläpuolelle. Hän korostaa yrittämistä ja sitkeyttä, antaa toivoa toivottomille. Että tämmöinenkin puoli Keekissä on. Minusta pahempiakin idoleita voi nuorilla olla, kuten vaikka huumeita pössyttelevät kannabisauliit tyypit, jotka syyttävät yhteiskuntaa kaikesta.

      Poista
    4. Cheek-nimeä voisi tietysti spekuloida, en kuitenkaan tässä ala.

      Juuri niin, minusta on hyvä, kuinka nykyään vanhemmat valitsevat nuorisolle idolit. Tai ei minusta vanhemmatkaan oikein parhaita siihen ole, isovanhemmille tehtävä tulee antaa. Ensimmäinen havaintoni tuollaisesta oli räppäri Pikku Gee, joka lauloi sanoja, joista jokainen konsrvatiivinen pikkuäiti oli riemuissaan. Myöhemmin laulajalla meni sitten vähän huonommin ja jäi huumeiden pössöttelystäkin kiinni, vaikka kepuunkin oli liittynyt. Kapina tuli siis myöhemmin.

      Poista
    5. Minä voin olla ollut konservatiivinen pikkuäiti joskus muinoin, muuta en minä pikku Geestä tykännyt yhtään. Minusta hän oli kalpea laulajana, ei hänellä ollut annettavaa.

      Meillä on pikemmin niin, että minä pidän rajummista lauluista ja tytär taas klassisemmista. Nimitänkin hänen mielilaulajaansa Josh Grobania kirkkolaulajaksi.

      Poista
    6. Kävin pikapikapikaisesti tutustumassa Josh Grobaniin ja olen kanssasi samaa mieltä, kirkkolaulaja on. Gospel lukee cv:ssä.

      Minä kuuntelen nyt nuoruuteni itä-saksan ihmettä, oopperalaulajatar Nina Hagenia. Minä rakastan häntä, kutsun häntä hemmottelu- ja pusipusinimellä "Lips".

      Poista
    7. Nina Hagen vähän kylmää minua, hän on hieman kova. Upea laulaja kyllä, ja muistan hänen nimensä entuudestaan.

      Poista
  6. Taidan olla sivistyksen nurjalla puolella, kun nuo keekit ja jukkapojat ym muut mainitut sankarit ovat minulle pelkkiä nimiä. Kuuntelen yleensä ylen ykköstä ja katson vain vähän telkkaa. Ehkä se on syy. Mutta mukava oli lukea mielipiteitänne. Ja tuo Iineksen runo on rujoudessaan tosi hauska. Nauratti kun sitä luki. Tuntui mukavalta nauraa. Se helpotti oloa, joka ei ole ollut kovin ruhtinaallinen viime aikoina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, sinulle vielä erikseen, että kirjoitus ei ole Keekistä, Cheekistä eikä yleensäkään laulajista. Kuvassakaan ei ole laulajaa. Vaan kiva, jos sinua kommentit huvittivat! Naurua ei ole koskaan liikaa.

      On siis hauskaa, että aihe on käsitelty Keekkinä. Sen voi liittää laajempaan näkökulmaan, joka minulla tässä oli mielessäni.

      Poista
    2. Luin uudelleen tuon runotekstisi ja luulen nyt ymmärtäväni mitä sillä tarkoitit tuoda esille. Iso asia ja niin totta!

      Keekit ja Jukkapojat esiintyivätkin kommenteissa. Luen niitä aina mielelläni, omalajistaan luontevaa kirjallisuutta, nekin. Välillä se muuttuu aidoksi vauhdikkaaksi dialogiksi.. Arvostan niitä. Jokaisella on oma ääni. Melkein tietää, kuka puhuu vaikkei olisi nimeä. Anonyymit on taas eri asia. Niistä ei voi olla varma, ellei anonyymi ole laittanut nimeään loppuun, niin kuin jotkut tekevät, mikä on hyvä asia, sillä silloin kommentti saa sekin oman äänen. Sinulla, Iines on vankka lukijakunta.

      Poista
    3. Siis oikeastaan aiheena on ihmisen ylettömäksi paisunut egoilu ja oman lihallisen bodyn palvonta. Mitään aikakauslehteä ei voi avata ilman että siinä olisi mittavaa kehon trimmausojeistoa. Naisista on tullut hysteerisesti kehoaan pumppaavia koneita. Sama koskee tietysti miehiä.

      Kun lehdessä naisilta, etenkin nuorilta, kysytään harrastuksia, vastaukset sisältävät erilaisia kuntoilulajeja ja varsinaista pumppausta. Yhdelläkään tytöllä ei ole ainuttakaan henkistä harrastusta tai kiinnostuklsen kohdetta oman bodyn rakentamisen ulkopuolella. Virtuaalissa sitten näytetään tuloksia ja julkaistaan selfieitä ja belfieitä.

      Poista
    4. Sitä juuri olen ihmetellyt minäkin. Ja se on niin totta. Sama ilmiö vähän eri muodossa esiintyy Facebookissa, jossa silloin tällöin käyn tarkoituksella nähdä tuttuja. Ihmiset vaihtavat profiilikuvaansa jatkuvasti, ja puheet? Ei siellä paljon ajatuksia vaihdeta. Jos joku puhuu asiaa, siitä ei juuri tykätä. Ajanviete-laitos se on. Kummallisen paljon ja ahkeraan siellä kuitenkin käydään. Välillä yhtä vilinää. Mutta on siinä hyvät puolensa. Näkee ihmisiä joita ei muuten näkisi.

      Poista
    5. Liisu, olin itsekin vähän aikaa Facebookissa, mutta kun entisistä luokkatovereista, opiskelukavereista, työtovereista ja monista ystävistä juuri kukaan ei ollut siellä, lopetin melkein alkuunsa.

      Nyt mietin, että olisin voinut hyvinkin pitää Facebookia valokuvapohjalta, ja siis panna kuvat aina kaikille näkymään. Kenties sen vielä teenkin, sillä kuvien tiimoilta olisi mukava keskustella. Jos nyt sitten keskustelua syntyisi. Ettei vaan menisi vain tykkäämiseksi. Semmoisesta en välitä.

      Poista
  7. Mietin vielä tuota Tapsan kysymystä ylempänä: mistä johtuu, että Cheek veti Stadionin vieläpä kaksi kertaa täyteen.

    Vastauksen täytyy olla se, että Cheek puhuu nuorten kieltä ja on tavoittanut heidän halunsa ja toiveensa. Kun me syytämme Cheekiä, syytämme samalla nuoria ja viime kädessä - itseämme. Mehän nämä arvot olemme halunneet, niitä rakentaneet. Eivät ne ole salaa tänne ujuttautuneet. Katsotaan itseämme!

    Asiasta toiseen. Olen hieman hämmästynyt, ja samalla kuitenkin iloinenkin, että kirjoitukseni on luettu Keekki-kirjoitukseksi. En minä kuitenkaan Keekistä kirjoittanut. Runo ei ole Keekistä. Keekki tuli tähän nettisäkeestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä yhdistin runotarinasi ensin uuteen runouteen, eilen Hassan ja tänään Silliman (joka on nettirunouden airut), mutta mainintaanhan tekstissäsi se Keekkikin, ehkä siksi.

      Cheek puhuttelee todellakin nuorisoa, mutta puhutteleeko nykyrunous enää muita kuin muutamaa alan opiskelijaa? Sillimanien ja kumppanien seurassa Mannerit, Rekolat ja Haavikot ovat selkokielisiä ja täyspäisiä.

      Ihmettelin nuorempana, että kun perinteinen riimirunous kuolla kupsahti modernismin vallankumoukseen, niin mitä ne kaikki kehnot sanasepot ja runoniekat, jotka ennen rustailivat innolla kalikkasäkeitään, nyt sitten tekevät?

      No, nehän ryhtyivät räppäreiksi. Hyvä riimi on kuollut, huono riimi elää ja myy!

      Poista
    2. Huomasin kyllä nuo mainitsemasi runoilijat, Tapsa, Helsingin Sanomista. Sillimanista oli varsin iso artikkeli ja Hassanista on ollut monessa paikassa juttua, mutta häpeäkseni mainitsen, etten lukenut Silliman-juttua eilen. Otan sen talteen ja luen.

      Noita Google-runoja on tässä blogissa silloin tällöin ollut, sillä tunnen viehtymystä poimia sitä, mikä on totta, sanottua. Minusta Google on yhtä hyvä lähdemateriaali kuin ihmisten puhe. Moni kirjailijahan kertoo, että poimii koko ajan repliikkejä kuulemastaan ihmisvirran puheesta, ja tätä on ihailtu - toisin kuin Google-poimintoja. Minusta asioilla ei ole muuta eroa kuin se, että Google-puhe saattaa olla verevämpää ja teeskentelemättömämpää.

      Tunnustan, että vaihdoin tuohon runoon itse Keekin. Se oli alitajuinen pikaoivallus, vailla tarkoitusta, sopi vain kuvioon. Alkuperäisessä twitter-poiminnassa luki Keekin tilalla Taylor Swift tms. Nyt kun luen runon Keekki-ilmiörunona, huomaan, että se toimii nimenomaan niin. Keekkihän edustaa tyypillistä egoihmistä.

      Ei minua riimittömyys haittaa, vaan se, että runoilija rikkoo tahallaan muotoja ja rakenteita verukkeella, että maailmakin on särkynyt ja mieletön. No, totta hitossa on, mutta runoilijan tehtävä on koota palapeli, ei särkeä lisää. - Rikkomisella tarkoitan mahdottoman vaikearakenteista runoa, jota pitää hirveästi arvailla ja tulkita.

      Poista
  8. Räpin sanoitukset ovat kyllä runoina kauttaaltaan huonoja.Mahdollisesti on joku poikkeus.

    Vaikuttaisi kyllä, että tuossa nettisäkeessä on sitä itseään, Cheekiä, Keekillä tarkoitettu.

    Staili ja stailaukset ovat ns. kevyessä musiikissa, kuten kaikessa viihteessä olleet aina mukana. Välillä tuli vastareaktiona hippiaika, jolloin ihmiset eivät enää peseytyneet, vaatteet olivat aivan kamalia, ulkomuoto oli Charles Mansonilta kopioitu. Bändit astuivat lavalle arkivaatteissaan, samoissa, joissa nukkuivat, naivat, söivät ja tekivät keikkabussin moottoriremontit. Tähän sai muutoksen aikaan mustalaisruhtinas Remu Aaltonen, joka stailasi Hurriganes-yhtyeen tyylin hyvin tarkkaan suunnitellun mukaiseksi. Rock piti näkyä myös vaatteissa, mutta puhettakaan ei ollut, että arkivaatteissa olisivat lavalle voineet mennä. Mukana olivat Suomen johtavat farkku- ja muut vaatevalmistajat ja Hurriganesin farkkumuoti levisi koko Suomeen.

    Rock- ja Popmusiikki on aina ollut hyvin tiukassa markkinamiesten lieassa. Kapinallisuuden ykkönen, kaikkien tätien kauhistus, Sex Pistols, oli tekemällä tehty tuote, johon jäsenet valittiin ulkomuodon perusteella. Soittotaito ei ollut välttämätön, eikä sitä siten ollut lainkaan. Samalla lailla oli 60-luvulla tehty Monkees-yhtye, mutta Sex Pistolsin liikeidea ei enää ollut miellyttää kaikkia, vaan ärsyttää niitä, jotka olivat markkinoinnin kohderyhmän ulkopuolella.

    Markkinamiesten täytyy tietenkin ottaa huomioon yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevia asenteita ja arvoja. Tällä hetkellä kaikenlainen individualismi, omilla voimilla pärjääminen on trendi. "Yksilö" on tärkein, tosiasiallisestihan se tarkoittaa, että oikeasti kukaan ei ole tärkeä. Paljolla fyffellä voi tämän yläpuolelle nousta.

    "Timantit ovat ikuisia" on sellainen mukavan tyttömäinen lause. Marilyn Monroe ja Jayne Mansfield tulevat siitä mieleen, vaikkakin lause on myös James Bondin, kirjan ja elokuva, nimenä. "Vain timantit merkitsevät", niin se pitää ymmärtää. Jos timantteja ei ole, ei ole mitään.

    Luuserit luusaa, ole sinäkin voittaja!

    "Mä en tiä ketään, joka tienaisi alle 2100 euroa kuukaudessa, onks sellasii oikeesti edes olemassa? Mitälie puliukkoja ja hampuuseja!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS Keekin kappale on nimeltään "Timantit on ikuisia". Heh.

      Poista
    2. Riku, sitä olen aina ihmetellyt, miten ns. kevyt musiikki menestyy ja sitä esittävät nousevat suosikeiksi joskus ilmeisesti tuosta vaan, pystymetsästä.
      Samalla kun klassinen musiikki, jota täytyy opetella vuosikausia kituu ja sen tekijät elävät usein nollarajalla, paitsi jos sattuvat saamaan mainetta. Ei ollut Sibeliuskaan vakavarainen, ryyppäsi usein taskunsa tyhjiksi ja vaimo yritti kitkeä kasvimaata saadakseen perheelle edes jotain syötävää.

      Poista
    3. Liisu, tuo onkin hyvä kysymys, siinä on paljon pohtimista. Miksi edellisen vuosituhannen vaihteessa "Yksi haamu oli Marjaanan ovella", oli kansan keskuudessa suositumpi kuin Sibelius. Jospa se tuntui heille läheisemmältä. Haamuihinkin oli helppo uskoa, Sibelius oli varmaankin liian kaukana, eri maailmassa.

      Miksi viulunkitkutus, jota kansanmusiiksi kutsutaan, oli sekin klassista suositumpaa. Ja toisaalta, miksi sellainen on tänä päivänä saanut laajalti arvostusta myös korkeakulttuurisissa piireissä.

      Miksi jazz-musiikki arvotettiin "kevyeksi musiikiksi"? - Oliko se alkukantaista ja alhaisiin vaistoihin perustuvaa lahjattomien soitantaa, muuhun kun eivät pystyneet.

      Miksi Jukka Tolonen joutui soittamaan taustoja lähes jokaisella paskaiskelmälevyillä, että tuli toimeen. Vaikka teki itse erittäin kunnianhimoista ja korkeatasoista musiikkia.

      Ja miksi klassisesta musiikista suosituinta ovat jotkut onnettomat joulukonsertit. Niin suosittua, että iskelmätähdetkin ovat apajille iskeneet.

      Miksi kaikki puhuvat Cheekistä, vaikka itse Ginger Baker on tulossa ensi viikolla Helsinkiin?

      Poista
    4. korjaus: "edellisen vuosituhannen vaihteessa" piti tietenkin olla edellisen vuosisadan vaihteessa".

      Poista
    5. Klassinen musiikki on muuten aivan erilaisessa suosiossa itäblokin maissa ja Venäjällä. Esimerkiksi Puolassa nuoretkin käyvät konserteissa, siis klassisen musiikin. Tavalliset ihmiset, työläisetkin kuuntelevat sujuvasti eri säveltäjiä ja tuntevat heitä.

      Meillä klassisesta musiikista on tullut korkeakulttuuria. On elitististä käydä konserteissa tai oopperassa. Räpit ja rockit nousevat maailman mustan kansan parista, kaduilta, ja ovat sieltä levinneet työväestöön ja lopulta kaikkialle. Oopperaa tai klassista ei näissä piireissä kuunnella, valitettavati. Itse rakastan opperaa, enkä ihmettele, että se on eteläisemmässä Euroopassa kansanhuvia, ei korkeakulttuuria.

      Poista
    6. Koska en ymmärrä musiikista mitään, olen pätevä kommentoimaan sitä.

      Millä kriteerillä musiikista voi oikeastaan sanoa, että se on hyvää tai huonoa? Miten ääniaallot voivat olla hyviä tai huonoja?

      Einten musiikissa ihmettelen sitä (olen tämän ennenkin sanonut), että miten juuri musiikki on ihmiselle niin tärkeää? Nekin tyypit, jotka haistattavat pitkät ihan kaikelle, suhtautuvat vakavan pönöttäen omaan musaansa.

      Musiikilla täytyy olla suora reitti ihmisen alitajuntaan.

      Poista
    7. Joku ei kuulemma pysy nuotissa, ts. hänellä ei ole absoluuttista sävelkorvaa. Lainaan tuossa ystäväämme Mikistä. Eli hänellä on kriteeri hyvälle musiikille. Ja kullakin on kai omat kriteerinsä.

      Minusta olet oikeassa tuossa, että musiikki itsessään ei ole hyvää tai huonoa, vaan hyvä tai huono musiikki on pikemminkin makuasia.

      Erikoisen tärkeä musiikki on teini-ikäisille. Heillä on joka paikassa kuulokkeet korvilla, Ruotsissa esimerkiksi oppitunneillakin on sallittua pitää kuulokkeita. Luin tuon tänäisestä sanomalehdestä, jossa kehuttiin suomalaiskouluja. Ruotsissa on joissain kouluissa alettu ottaa oppia suomalaisesta koulukurista. Lakki pois päästä sisällä (terveisiä Antti Korhoselle!) ja muuta rajaa käytökseen.

      Musiikki on jonkinlainen ulottuvuus toiseen todellisuuteen.

      Poista
    8. "Musiikilla täytyy olla suora reitti ihmisen alitajuntaan."

      Varmaan jotain tuollaista. Olen huono oppimaan tekstejä ulkoa, mutta musiikkikappaleiden tekstejä tulee pitkä pätkä sen kummemmin ajattelematta. Kunhan on se sävel.

      Kriteereitä minäkin ihmettelin, kun luin netistä Ginger Bakerin uuden levyn arvosteluja. Miksi se yksi äijä oli niin pettynyt, kun Baker ei enää seiskavitosena pysty soittamaan sellaista ilotulitusta kuin nuoruuden kiihkeimpinä päivinä. Kuuntelen levyä parhaillaan Spotifystä ja totta Mooses, sehän svengaa kuin hirvi ja kulkee kuin karhu. - Tunnelmaa, fiilistä. Tunteita.

      Poista
  9. Iines, Iines - nyt sorrut oman runosi selittämiseen ja kuten olemme täälläkin usein todenneet, tekijä ei ole pätevä omaansa analysoimaan.

    Pintatasolla runossasi on tietenkin kyse juuri tuosta - paisuneesta egoilusta ja bodyn palvonnasta - mutta esim. itse en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, vaan katsoin sen ohi. Enkä edes tarkoituksella, tietoisesti, vaan ihan luonnostani.

    Jäin koukkuun jo otsikkoon ja loppukaneettiin: "Mut hei, jakakaa!"

    Edelleenkään en osaa lukea sanaa "Mut" muuten kuin sanana "Minut". Mitäs tähän sanot, oi runoniekatar?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivaltavaa, Tapsa, siinä on kuva kuvan päällä: Mut hei, jakakaa!

      Sinänsähän tuo "Mut hei, jakakaa" kuvaa molemmissa merkityksissään sitä, miten ihmisen egosta ja viime kädessä ihmisestä itsestään on tullut monistettava ja jaettava tuote.

      PS Selitin siksi, että hämmästyin itsekin sitä, miten mainiosti runo toimi vain suppeana Keekki-irvailuna, jopa räppinä. Kun se siksi ei ollut ajateltu. Ja olen samaa mieltä, runoilijan ei pidä selittämän, lukijat ovat oikeassa!

      Poista
  10. Minä eilen kirjoitin yhden viestin, jonka poistin kun huomasin taas uuden kännykkäni muuttaneen sen joitain lauseita tunnnistamattomaan muotoon. Sen se teki, vaikka olin tarkistavani.

    Ennen sanottiin, että fasadin täytyy olla kunnossa, tänä päivänä takapuolen. Runon nimi on ilman epäilystä "Terveisiä perseestä!" Belfiehän on kuva takapuolesta. Kun sanoo sen perusteella, että "nyt taisi löytyä täydellisen kaunis ihminen", niin eikö se tarkoita samaa kuin: Sä olet ihan perseen näköinen tai peräti, että olet perseestä!"

    Mitä kauniiseen ja urheilulliseen vartaloon tulee, sen tärkein osatekijä on rmoton hormoneiden veto. Kaverit toimii lääkäreinä: "Älä usko, ei nää mitään vaarallisia ole, ota koko kourallinen kolme kertaa päivässä!" Perse-einarin perse sellaisesta kyllä tulee, koko ihmisestä sellainen: "Einari nari pieri ja pani."

    Toisinaan minä itse rumana ja vanhana ihmisenä katselen nuoria naisia ja ajattelen, kuinka luoja on armahtava ja hyvä tai sattuma lempeä. Kukaan meistä ei näe itseään samalla lailla kuin toiset meidät näkevät. Muotihörhöissä nuorissa näkee joskus ihan järkyttäviä tapauksia, joille joku avulias ihminen voisi hyvin huutaa: "Herranjumala, pistä se piiloon! tai päivitellä: "Sä oot varmaan kauheen vahva!" - "Ai miks?" - No, kun sä jaksat raahata tota." Mutta sitä en ymmärrä, että nykyään pojatkin ovat sellaisia Cheek o Cheek. Ehkä ne haavailevat jääkiekkoilijan tai jalkapalloilijan urasta, mutta ennen hormonikuureja kannattaisi opetella luistelemaan ja ostaa maila.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta, Riku!

      Kauneus on katsojan silmässä... ;)

      Itse en osaa vieraita ihmisiä juuri arvioida; en väitä että olisin mitenkään syvällinen, mutta minua ei ole rakennettu niin, että sykähtyisin kenenkään tuntemattoman ulkomuodosta.

      Ja muotihörhöt nuoret: minusta on jotenkin ihailtavan kiehtovaa se, miten itsevarmoja ja epäkriittisiä he ovat vaatevalintoidensa suhteen. Yhdessä vaiheessa kun napapaidat olivat kuuminta hottia, näin moniakin paljaita masuja, joiden omistajat hymyilivät suut korvissa, täysin tyytyväisinä itseensä.

      Nykyisistä vartaloihanteista piittaamattomassa rohkeudessa on ihan oma estetiikkansa.

      Poista
    2. Vartaloihanteista piittaamatonta rohkeutta minä en ole koskaan nähnyt.

      Poista
    3. Hauska termi - vartaloihanteista piittaamaton rohkeus.

      Olisiko kyse myös siitä, että moni ei "näe" itseään ja mahdollisia makkaroitaan tai luuntörötyksiään? Ihminen sokeutuu itselle.

      Poista
    4. PS Mallit ja mannekiinit eivät turhaan ole laihoja ja nuoria madamemallistojenkaan kuvastoissa.

      Poista
    5. No eikös just ne nuoret pullamassukaiset ole piittaamatta Ihanteista?

      Ja jos itselleen/ulkonäölleen "sokeutuminen" tarkoittaa sitä, että pukeutuu mihin lystää, eikä kehitä syömishäiriöitä tai ulkonäkökomplekseja - kyllähän se on parempi vaihtoehto. Miksi pitäisi apinoida minkään mallikuvaston fotoshopattuja klooneja?

      Minua ei saisi napapaidassa ulos kuin potkivana ja kirkuvana; yritän valita asuja, jotka ns. korostavat vahvoja puoliani. - Mikä ei kerro rohkeudesta, vaan siitä, että tajuan, miltä naisten "tulisi" näyttää. Eli mukaudun normeihin.

      Punkkareita uskaliaampia ovat napapaita-pulskat-tytöt! - Katsokoot kaikki esteetikot muualle, jos niin kauheasti häiritsee...

      Oikeasti huolestuttaa vaatteet, jotka näyttävät lähinnä katutytön rekvisiitalta, ja joita myydään naperoille. Lapset ovat tietenkin seksuaalisia olentoja, jopa jo ennen syntymää, mutta aikuisten seksirekvisiitta ei kuulu lasten maailmaan. MInä olen huolissani siitä, en kenenkään ylipainosta tai erilaisesta tyylitajusta.

      Poista
    6. Char, oikeassa sinä olet. Ihminen pukekoon päälleen mitä tahtoo, ei se ole keneltäkään pois. Itse ajattelen niitä naisystäviä, jotka pukeutuvat nyt vaikkapa sitten liian pieneen paitaan, josta tissit pulpahtavat puoliksi ulos. Samaan aikaan nämä naiset kysyvät hyvin kompleksissesti että enhän mä vaan näytä lihavalta.

      Jos itse pelkää, ja siis oikeastaan tietää, että liian pieni ja kireä vaate pullauttaa makkarat esiin, niin miksi ei panisi sitten päälleen vaikapa hieman väljempää paitapuseroa?

      Poista
    7. Minulle oma poveni on edelleen Kiva Uutuus; olin Audrey Hepburn-tyyliä nuorena... Nyt sitten enemmänkin Marilyn. Pukeudun mielellään anteliaisiin yläosiin. En tosin liian tiukkoihin.

      Ei sillä: minulla on korkea verenpaine, ja siksi on hyvä syödä terveellisesti. Olen nyt vähän ylipainoinen - ja kyllä: katson mihin pukeudun. Enkä ole koskaan kysynyt keneltäkään että näytänkö lihavalta - minulla on aika terve näkemys siitä miltä näytän, ja jos tuommoista tarvitsee kysyä: olet oikeassa: kysyjä tietää jo vastauksen. Saipa sen sitten tai ei.

      P.S. Minulla on oma-aloitteinen kunnonkohennus menossa: siskoni on Koutsi, syön terveellistä kotiruokaa, namit ja keksit jäävät nyt kauppaan... Talouskin on tiukoilla, eli tässä paranee sekä vointi että pankkitili.

      Lupaan kuitenkin pyhästi etten ota pohjeimplantteja - vaikka ne kai onkin miesten juttuja?! :D

      Poista
  11. Huomenta kaikille! :)

    Iines, minä en itse asiassa osannut edes ajatella Cheekiä, kun luin runosi - tämä nykyinen oman kehon palvonta vain aukesi minulle. On lievästi sanottuna rasittavaa nähdä naistenlehtien kansia sesongista ja vuodesta toiseen: Nyt Kuudessa Viikossa Bikinikuntoon! Näin Karistat Kesäkilot! jne. Kaikkia treenilehtiä ja -tv-ohjelmia kartan kuin ruttoa. "Rakas, sinusta on tullut pullukka"-tyyppiset tokaisut johdattaisivat siipan välittömään ulkoruokintaan, ei personal traineriksi. Ja todennäköisesti kaukaloon mättäisin raakapuuroa ja ituja, kun kerta ns. terveellisyys niin kiinnostaa. :)

    No, kommenteista tajusin että Keekki = Cheek, ja pojan ironian tajusta olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä sitä on. Vain elämää-sarjan mainitsi joku, ja minullekin poika tuli tutuksi sitä kautta. Oikein vaikutti sympaattiselta tapaukselta, se kännykkäriippuvuus oli suorastaan hellyttävää - siis tosi nuori mieshän se on, ja vimpaimet ovat nuorisosta just kivoja.

    Musiikista yleensä: kuuntelen mielialasta riippuen melkein mitä vain; fuusiojazziin ja moderniin klassiseen en oikein pääse kiinni, mutta varmasti olisin kiinnostunut perehtymään niihin, jos niikseen tulisi.

    Re suomalaiset laulajat: minulla oli pino kasetteja mukana Wienissä, ja muistan kun kerran kuuntelin Baddingia kokatessani. Perheen 13-v tytär kysyi minulta varovaisesti, että onkohan se jonkun kaverini demonauha. :D

    Kuten olen varmaan kertonutkin, yksi työrupeaman tarkoitus oli perehtyä oopperaan - ja Wienissä se ei ole elitistinen harrastus. Saman päivän esityksiin sai istumapaikkoja kymmenellä markalla, seisomapaikkoja vielä halvemmalla. Nuoret, innokkaat musiikinopiskelijat ja -harrastajat tulivat farkuissa ja villapaidassa. Itse halusin vähän pyntätä; kaiken arkisen raadannan vastapainoksi oli kiva pukeutua kreivittäreksi (sain "emännältäni" hänelle liian pieniksi käyneitä juhla-asuja), ja liikuskella väliajalla kuoharilasia sirosti pidellen... Kenenkään ei tarvinnut tietää, että istuin piippuhyllyllä, ja näin vain osan lavasta!

    Klassisen musiikin konsertit olivat yhtä edukkaita. Eli Seppo Rädyn "Ooppera? Hyi helvetti"-tokaisu oli vain typerä. Kenenkään ei tarvitse pitää kaikesta, mutta snobbailemaan ei kannata lähteä omalla ahdasmielisyydellään.

    Silloinen ihana poikaystäväni Vlada, koulutukseltaan pianonsoitonopettaja, kutsui minut usein vapaahetkinäni kylään, petasi sohvaan, ja laittoi jonkun huippuhyvän oopperavideon pyörimään - ja hävisi keittiöön leipomaan meille jotain nami-herkkua. Sitten keskusteltiin musiikista... Hän vei minua usein iltaisin pieneen kahvilaan: punaista plyysiä, kristallikruunuja, ja vain parhaita aarioita taustamusiikkina. Se oli syrjäinen inside-paikka, sivukadulla, enpä olisi löytänyt sinne itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surukseni en osaa laulaa; muistan sanat, tiedän miltä sen pitäisi kuulostaa, mutta en vain pysy nuotissa. Yksin laulan kyllä aina kotona, ja tanssin myös. Taidonpuutteeni ei ole estänyt minua laulamasta lapsille - yritän olla siirtämättä omia epävarmuuksia ja traumoja jälkikasvuun. Kiinnostavaa kyllä, musikaaliset lapset osaavat laulaa ennestään vieraat laulut oikein; he jotenkin "tajuavat" miten kappaleen kuuluu mennä.

      Itsekin erotan epävireisyyden, ja huomaan taidokkuuden - mitään taiteenlajia ei tarvitse erikseen opiskella tai hallita erottaakseen lahjakkuuden. Esim Egon Schielestä en ennen erästäkin taidemuseokäyntiä tiennyt mitään, mutta tuska ja epätoivo paistoivat kirkkaina läpi. Usein kiertelin museoissa ensin, tein muistiinpanoja kiinnostavista taiteiljoista ja teoksista, ja sitten opiskelin kotona lisää.

      Vielä pieni muistelo: kerran Ateenassa siskoni egyptiläinen mies vei meidät arabiyökerhoon. Tarjolla oli ihania hedelmiä ja manteleita jääpedillä, elävää musiikkia, ja vatsatanssia. Elämän päivänä en ollut vatsatanssia nähnyt, paitsi elokuvissa, mutta niin vain kummasti huomasi ketkä olivat todella hyviä. - Ilta oli muutenkin viehättävä: olimme siskon kanssa ainoat eurooppalaiset paikalla, ja orkesteri soitti meille kulttuurisena kädenojennuksena "Strangers in the night." :)

      Kivaa päivää kaikille! :)

      Poista
    2. Eikä yksin laihdutuskaan nyt riitä. Fitness-tyyppi on nyt hot naisissakin. Pitää olla pyykkilautavatsaa, jossa jokainen lihassäie erottuu tiukkana. Pitää olla habaa ja pebaa. Tavallinen persus ei riitä, vaan sen tulee muistuttaa potkupalloa ja siitä tulee ottaa belfieitä. Eli tärkein muokattava kohde on siis perse. Ajatelkaa, naiset harrastavat omaa persettään..

      Muistan tässä taas perseetöntä Sirpaa, omilta lukioajaoiltani. Hän painoi 44 kiloa ja katseli sivukuvaansa peilistä ja hoki, että eihän mun pehva näy. Hänen tavoitteensa pehvan osalta oli siis lauta ja ehkä jopa mieluummin kuoppa.

      Poista
    3. Ja nyt sitten on peppuimplantteja, kun naisilla pitäisi Jennifer Lopez-takapuoli. Huoh.

      Anteeksi jos kirjoitin turhan ärhäkästi ed. kommentissa; en tarkoittanut hyökätä sen enempää sinun kuin Rikunkaan kimppuun. :)

      Ulkonäköpaineet vain ottavat päähän, raskaasti. - Minusta poikakalenterit tai miesten esineellistäminen eivät ole tasa-arvoa vaan taantumusta: nuorten miesten anoreksia lisääntyy hälyttävässä määrin.

      Miten naisten esiinnellistämistä helpottaisi se, että ajetaan miehet samaan jamaan?!

      Poista
    4. Ulkonäköpaineista ei tarvitse välittää. Eihän se muille kuulu, miltä haluat näyttää. Itse en välitä piirunkaan vertaa tehdä itseäni tykö näköseikoilla, vaikka kai pitäisi.

      En pidä ajatuksesta, että miehen saanti olisi niin helppoa, että pukeutuu vain seksikkäästi. Haluan hurmata miehen minulla itselläni. Ei kiinnosta mies, joka juoksee avonaisen kaula-aukon tai ison pehvan perään. Ei lupaa hyvää yhteiselämää ajatellen. Olen edelleen sitä mieltä, että aivoilla kannattaa hurmata, pimpsa on jokaisella.

      Poista
    5. Hei, kun luin Charin juttuja itsestään, tuli tunne kuin olisi lukenut ranskalaista novellia. Jotain niin kevyttä ja kuohahtavaa niissä on. Näyttää olevan kovin vaihtelevaa hänen elonsa. Tämä on tarkoitettu Charille itselleen kommentiksi.

      Iinekselle sanoisin, että minulle myöskään ihmisen ulkonäkö ei meinaa mitään. Jokainen saa pukeutua niin kuin tykkää. Mutta yksi vaatimus minulla on, jos ihmisjoukosta saisi valita itselleen ystävän. Hänen pitäisi olla laajakatseinen, ei niuhottaja. Saa olla vaikka shoppaileva, kunhan on sydämellinen. Saa olla mikä vaan, kunhan ei haasta riitaa ja ole ilkeä. Pelkään ilkeitä ihmisiä ja niitä, joiden kanssa ei voi tai uskalla puhua.

      Miehistä samat asiat, jos pitää erikseen mainita. Mutta elämänkaveriksi, sellaiseksi, jonka kanssa voisi elää päivästä päivään, en millään pystyisi hyväksymään tyhmää, omahyväistä tyyppiä. En tärkeilevää, hui!
      Kait siinä tarvittais rakastumistakin. Pelkkä ihastuminen ei riittäisi.

      Ihmisen henkeen voi ihastua ja rakastua. Täällä blogimaailmassa sellainenkin olisi mahdollista. Itse olen pitämisasteella. Täällä on paljon sellaisia naisia ja miehiä joista voi sanoa: minä pidän hänestä!

      Muuten: yritin kolme (3) kertaa vastata tuonne aikaisemmin olleeseen musiikkikeskusteluun, jokaiselle erikseen samassa kommentissa, mutta aina se julkaisuvaiheessa katosi.
      Ehkä se oli hyväksi, näin jälkeenpäin ajatellen, sillä siitä olisi tullut mielestäni tärkeilevä, hyi, ja kehuva (tutuilla ihmisillä), kaikinpuolin siis kammottava, vaikka yritin kirjoittaa "vaatimattomasti".
      Nyt yritän muistaa kopioida tämän, jospa sen lähetys siten onnistuisi. Ei ainakaan tarvitsisi kirjoittaa uudelleen samoja asioita.





      Poista
    6. Tarkoitin, että ulkonäköpaineet "ottavat minua päähän raskaasti" kulttuurisena ilmiönä, niiden vahingollisuuden takia - tiedäthän jo minut, suhtaudun kiihkeän intohimoisesti kaikkeen, koskipa se minua itseäni tai ei. Naisten ja nykyään myös miesten jatkuvasti kasvava epävarmuus omasta kelpoisuudesta ei auta mitään tai ketään - paitsi laihdutus-, treenaus- ja kauneusleikkausmarkkinoita.

      Uskoisin, että oma hyvä itsetuntoni on peräisin lapsuudesta - vanhempamme jotenkin hienovaraisen salakavalasti saivat meidät kaikki likat luottamaan siihen, että olimme kaikki ihmisinä juuri sopivia ja ihania; vanhin siskoni siteeraa mukaellen usein Katto-Kassista: olen parahultaisen paksu nainen parhaassa iässä. Vuodesta ja paksuudesta riippumatta. Toinen siskoni osallistui johonkin kurssitukseen, silloin kun isäni oli jo kuolemaisillaan, ja toi luokkakuvan näytille sairaalaan. Pappa ihasteli siskoa ryhmän kauneimmaksi, ja sisko osoitti mallinnäköistä naista - johon Pappa tokaisi että hah, tusinakaunotar; sinussa on aitoa kauneutta.

      Perheessämme ei tosin ulkonäöstä juuri puhuttu - teininä käytin mustaa luomiväriä ja liian paljastavia vaatteita (haarniska); en muista kenenkään kommentoineen mitään. Paitsi että kun valitin isosiskolle miesten vihellyksistä, hän huomautti, että jos pukeudun niin huomiotaherättävästi, on turha kuvitella että saisin olla rauhassa. Pieni kylmä todellisuussuihku nuoreen kuumaan päähän. :)

      Minulle vapautta ulkonäköpaineista on myös se, että käytän avonaisia kaula-aukkoja, silloin kun siltä tuntuu. Ja huomaan kyllä, katsovatko miehet silmiin vai parikymmentä senttiä liian alas... Sitä paitsi, kun olen nyt jo kymmeniä vuosia tuntenut oloni kotoisaksi kehossani, luonnollisista muutoksista huolimatta, eivät miehet juuri mittoja mittaile (tai sitten en vain huomaa sitä, koska se ei ole kiinnostavaa). Miesten huomio on kyllä kivaa, mutta ei sellainen lihatiskiasenne - jos ymmärrätte eron.

      Tuosta kiihkeydestäni vielä: muistan kun kerran luottamusmieskurssilla (juu, olin ehdottomasti "mies", en "henkilö" - mies joka käytti korkokenkiä ja minihameita, mikä joitakin vanhan koulun jääriä ärsytti tavattomasti :D), päätösiltana kaksi keski-ikäistä miestä tuli pöytääni juttelemaan. Toinen sanoi haluavansa kertoa, että on koko viikon ihaillut paneutumistani asioihin; "sinussa Char on jotain hyvin alkukantaista voimaa". Johon toverinsa lisäsi innokkaasti, silmät säihkyen: "juu, just sellaista jänskää ytyä".

      Luulisin, että se jänskä yty kiinnostaa niitä miehiä, joita kiinnostaa - ei kuppikoko tai helman pituus.

      Poista
    7. Liisu, hei taas, ja kiitos kauniista kommentistasi! :)

      Harmi, että musiikki-puheenvuorosi hävisivät; minäkin olen vähän tumpelo google-tilin kanssa, ja nykyisin kirjoitan juttuni s-postissa, kopioin, ja sitten kirjaudun sisään - jolloin juttu aina julkaisuvaiheessa katoaa!
      Mutta kun se on kopsattuna, peistaan sen uudelleen, ja hei presto! Tämä siis vain niksivinkiksi blondilta - varmaan voi olla helpompikin keino.

      Olisin lukenut tosi mielelläni, mitä kerrottavaa sinulla olisi ollut!

      Olen lämpimästi samaa mieltä kanssasi ilkeistä ja pahansuovista ihmisistä! Pinnallinen ja hömppä saa olla - on minussa sekin puoli; en aina aja ihmisoikeuksia tai taistele barrikadeilla (mikä nyt tulee tuskin kenellekään yllätyksenä). Itse asiassa on hauskaa, kun on paljon erilaisia tuttavuuksia (ystävyyteen vaaditaan vähän enemmän). Uudet näkökulmat piristävät; jos seurustelee aina vain samanhenkisten ihmisten kanssa, elämänpiiri kapenee ikävästi.

      Mutta tahallinen ilkeys ja loukkaamisen halu on karmivaa - sitäkin nettimaailmassa on. Itse keskityn hyvään: täällä Iineksen luona on paljon kiinnostavia ja ihanantuntuisia ihmisiä (sinä olet yksi niistä, jonka juttuja luen aina mielelläni). Sitten kun Iines järjestää kesäjuhlat meille kaikille: siitäpä tuleekin hauska päivä, joka jatkuu myöhään iltaan! :)

      Nettimaailmassa voi tosiaan ystävystyä (ja rakastua). Ystäväni Cassien kanssa soiteltiin (hän asui New Yorkissa), vaihdeltiin etanapostia, ja lähetin hänen pienelle pojalleen suklaa-adventtikalentereita joulun aikoina. - Cassie valitettavasti kuoli syöpään pari vuotta sitten; ennen hänen sairastumistaan oltiin jo sovittu, että menisin kylään; pistin rahaa sukanvarteen lentolippua varten. Mutta voi, miten upea ja hieno nainen hän oli! Lämmin ja todellinen ihmissuhde se oli, ei mitään virtuaalitodellisuutta!

      Aurinkoista päivää sinulle, Liisu! :)

      Poista
    8. Liisu, tarkistin Bloggerin roskapostisuotimen, kun sinne menee joskus kommentteja, omianikin. Nyt siellä oli vain yksi oikea roskaposti, englanninkielinen mainos. Eli kommenttisi ovat menneet Bloggerin kitaan. Varsinkin keskikesällä niitä meni päivittäin, ja eri blogeissa. Nyt luulin, että Blogger olisi jo korjattu, mutta eipäs vaan, jos se taas alkaa hukata kommentteja. Harmi, kun yleensä ei muista ennen julkaisua kopioida kommenttia varalta.

      Niuhottajia, joista puhut yllä, on muuten joka leirissä. Ominaista niuhottajalle kai on, että hän on varma siitä mitä sanoo, vuorenvarma, ja sanoessaan hän samalla sulkee muut pois ymmärtämättä heitä, tuomiten tai tulkiten miten tahtoo, monesti väärin. Tällainen kapea-alainen tietäminen on minusta ahdistavaa ja kaikin puolin torjuvaa.

      Poista
    9. CHAR, olen huomannut, että sinulla ON hyvä itsetunto. Minulla ei taida olla sellaista ylellisyyttä ollenkaan. Muutenkin, luulen, olen sinulle täydellinen vastakohta.

      Lapsena luulin, että koko maailma on minua varten. Nykyisin olen pikemminkin Monsieur Plume Michhauxin novelleissa. Kun Plume istahti vaunuun matkustaakseen muualle, konduktööri tuli ja sanoi: Olkaa hyvä ja nouskaa junasta! Luulitteko että rautatie on rakennettu teitä varten!

      Minua harmittaa jo se, kun käytin edellisessä kommentissa verbiä 'kehua'. Itseasiassa minulla ei ole mitään, jota voisin kehua. Kehuminen on ylellisyyttä joka kuuluu toisille. Minun on syytä pysytellä omassa mittakaavassa, joka ei ole kummoinenkaan.

      Minusta on virkistävää lukea kommenttejasi, joissa pääset usein lehahtamaan lentoon kuin keltasirkku tai punarinta. :)

      IINES,kun nyt kopioin ensin kirjoitukseni, ja painoin Julkaise, se lähti kiltisti ja tuli näkyviin normaalilla tavalla.
      Ehkä se jo auttaa, että kopioi. Kopioin tämänkin varmuudeksi ennen kuin lähetän.

      SEn olen huomannut että koneen roskaposti ahmaisu toimii automaattisesti. Olen monta kertaa löytänyt roskapostista miinulle tärkeitäkin maileja.

      Totta, mitä puhut niuhottajista, he ovat kaikkein valmiimpia tuomitsemaan toisia. Varmuus on aina hyväksi, mutta itsevarmuus kiehuu yli ja aiheuttaa kopeutta.

      Häh, mitähän nyt taas tuli sanottua! (Kohta jo kadun). Epävarmuus on yksi minua haittaava ominaisuus.
      Se ei ole "reikä minun viitassani", se on asia, josta olen pahoillani. Itsekritiikki on ehkä liian ankara, siitä tahtoisin vapautua.

      Poista
    10. Liisu, minusta sinulla ja Charilla on molemmilla poikkeuksellisen suuri avoimuus ja herkkyys, vastaanottokyky ja -halu kaikelle, mitä eteen avautuu, myös sille, mikä haavoittaa teitä.

      Siihen liittyy myös suuri ja lämmin sydän, pulppuileva elämänilo ja ehkä sen vastakohtakin, masennnus tai turhautuminen, ja kuitenkin lähes rajaton usko ja kyky hyvään. Se yhdistää teitä ja se on aika harvinainen piirteiden summa täällä blogimaailmassa. Siksi kai joskus pidinkin teitä lähes samana persoonana, identtisinä kaksosina, huolimatta tietyistä eroavuuksista.

      Tuosta Bloggerin roskapostisuotimesta olen huomannut, että erikoisen ahne se on ollut kännykällä lähetettyihin kommenteihin, eli sellaisiin yhteyksiin, jotka ovat erilaiset kuin vaikkapa kiinteän laajakaistan staattiset yhteydet.

      Poista
    11. Hei Liisu,

      kyllä minulla ON hyvä itsetunto - enimmäkseen kiittäisin siitä perhettäni, mutta koska tuollaisissa yleistyksissä ajautuu suohon - sanoisin että tietty oma luonne vaikutti.

      Nuorena likkana pidin itseäni tammena; mikään ei heilauta. Sitten Ismo Alangon "ei tartte alistua, jos osaa polvistua" - astui sen myrkyllisen suhteen myötä kehiin. Kun huomasin että aloin voida huonosti, hakeuduin lääkäriin, ja tappelin Kelan kautta itseni psykoterapiaan. Tiesin, etten ole oma itseni.

      Nykyään ajattelen samoin kuin ihan nuorena: olen kuin vauvan turvamuki: kaadun, mutta pongahdan pystyyn. En itsestäni, tarvitsen apua (sairastuin siis sen vaikean suhteen aikana pahaan depressioon - sanoin jo, etten puhu siitä enää, mutta kun me ei olla kauan vielä tunnettu, halusin kertoa sinulle). Se perushyvä itsetunto auttoi hoksaamaan varhaisessa vaiheessa, kun asiat alkoivat mennä väärin, ja aloin lannistua - hain aikaisin apua, ja ilman vaiheita uskaltauduin, vuosien odotuksen ja häirinnän jälkeen, siihen lähestymiskielto-oikeudenkäyntiinkin, vaikka kaikki yksityisimmätkin asiat tulivat esille.

      Liisu, en usko, että olemme vastakohtia ollenkaan. - Tai jos olemme, täydennämme sitten mainiosti toisiamme! Sitäkin kuule tarvitaan!

      Kuten jo sanoin, en kaipaa elämääni peilikuvia; puhun itsekseni, jos haluan olla kaikesta samaa mieltä (itse asiassa puhun usein itsekseni; asun yksin, ja viihdyn hyvin näin. - Tai no, välillä väitän itselleni vastaan - yleensä se fiksumpi argumentti voittaa :D).

      Olet selvästi lukeneempi ja ns. kulturellimpi kuin minä - tarkoitan tämän vain huomioksi, ilman arvottamista! Kun ehdin kirjastoon, etsin mainitsemasi kirjan! Minusta on ihana oppia tuntemaan uusia ihmisiä, ja vaikutat todella kiinnostavalta ja ennenkaikkea minun makuni mukaiselta hyvältä ihmiseltä.

      Tuohon huonoon itsetuntoon en oikeasti osaa sanoa mitään - terapia on tosi rankkaa, ja kallista, eikä se useinkaan ees auta. - Kun tuossa pojille aiemmin, ja eri yhteydessä, kirjoitin naisten kehumisesta, ehdotin, että suukottattaisivat poskea, ja sanoisivat, että "sano vain kiitos". - Sinulle sanon, että olet kaikkien postiesi perusteella herkkä, älykäs ja aito ihminen.

      Minusta on ihanaa, että olet lehahtanut tänne, sinä kolibri, sinä! - Lepatat, mutta et heti laskeudu... Pidän sinusta todella paljon - enkä siksi, että kirjoitat minulle kauniisti. Totta kai se tuntuu hyvältä, mutta sinähän kirjoitat aina hyvin ja kauniisti; tekstejäsi on ilo lukea! :)

      Kukaan meistä ei tiedä miksi sinulla on huono itsetunto tai tarpeettoman kelpaamaton olo: mitä jos ajattelisit Iinekselää Uutena Maailmana?! Kukaan ei täällä närvi jotain sanavalintoja (no turhautuneet anot joskus hörhöilevät, mutta tuskin päiväsi menee pilalle jos joku känniääliö livenä törttöilee lauseen verran? Ei tämä sen kummempaa ole). - Täällä on tosi kiva sakki! :)

      Kuten jo puhuttiinkin: netissä ja blogeissa voi syntyä oikeita ystävyyksiä! Pieni pilanteko voi johtaa tarpeettomiin selityksiin (kun nyt kommunikaatio on enimmäkseen muuta kuin sanoja), mutta siitäkin selviää, kun ottaa asian esiin. - Sinä nyt et pelleilekkään niin paljon kuin minä, eli ei se nyt ensimmäinen huolesi ole.

      Olin aivan paniikissa kun kirjoitin ekalle nettipalstalle - ystäväni Cassie maanitteli minut forumille, ja sain niin paljon siitä uskalluksesta! :)

      Minusta on ihanaa tutustua sinuun - ja nyt lähetän halauksia, ja sinä ajattelet että kiitos! :)

      - Pieni Opettavainen Kertomus meittien kursailusta lopuksi: Ateenassa sisko oli miehensä kanssa arabiperheen luona kylässä. Emäntä kysyi, että kuka haluaa kahvia. Kaikki halusivat, paitsi sisko, joka kursaili, ja sanoi siksi ei; odotti maanittelua. Halusi siis kyllä. - No maanittelua ei tullut, hän istui kuivin suin - ja molemmat opimme, sisko käytännössä, ja minä kuulopuheesta, että sanotaan mitä halutaan! Toimii!

      Kivaa iltaa, Liisu! :)

      Poista
    12. Char, kirjoitat kovin kauniisti minusta, mutta en sitä ansaitse. Osaan olla kiukkuinen ja vihainen, varsinkin, jos suutun. Ja minähän osaan suuttua. Kun suutun, silmissäni pimenee ja koko maailma tuntuu kurjalta.

      Poista
  12. Jatkan vielä ulkonäöstä. Minä ihastuin ja sitten rakastuin poikaystävä Jn kirjeenvaihdon välityksellä. Tapasimme netissä, eräällä elokuvapalstalla - olen ehkä kertonutkin tästä. Hän on mies, joka aidosti pitää naisista; iästä tai näöstä riippumatta. En siis tarkoita ns. pelimiestä, joka käyttää naisia, vaan miestä, joka tykkää tehdä hyvän mielen ja olon naisille, ja rakastaa flirttailua.

    Yritin vasta pyristellä pinnalle siitä inhasta exästä, ja viimeinen asia mielessäni oli miehen metsästys. Siis härreguud! Palstalla oli yksityisviestimahdollisuus, kirjoitin hänelle ja kerroin että olen aika traumatisoitunut miesten suhteen just nyt; juttelen mielelläni, mutta en osaa ajatella edes kevyttä flirttiä, eli sopisiko hänelle, että suhtautuisin häneen kuin veljenpoikaan. J kilttinä miehenä kuuliaisesti suistui - minkä jälkeen, tietenkin, flirttailimme julkisissa viesteissä kuin peikot... :D

    Vaihdoimme s-postiosoitteet, ja meillä oli käynnissä 5-6 eri keskustelua yhtä aikaa - yksi julkinen, yksi yv, ja 3-4 meilikeskustelua. Valehtelematta satoja viestejä päivässä, Joimme aamukahvit "yhdessä", leikittiin kaikkea kivaa - minun piti esim arvata hänen lemmikkiensä nimet (Simba-kisu osallistui myös meilailuun painamalla välillä Sendiä liian aikaisin), luettiin da Vinci-koodi, ja tehtiin sen sivuston visailu yhdessä. Hän etäopetti minua koodaamaan, minä opastin ruuanlaiton saloihin. Plus sitten puhuttiin ihmissuhteista ja elämästä ja tunteista. Hän on aika paljon minua nuorempi - just niin, Char on nys si viä puumakin! :D

    Hän sanoi, ettei ole koskaan tavannut naista joka puhuisi niin avoimesti kuin minä, olisi valmis selittämään ja avaamaan asioita, ja vastaisi niin suoraan. Hän puhui omasta ulkonäöstään aina vähättelevästi; oli kuulemma nörtti, joka näyttää parhaalta lampunvarjostin päässä, jne. Hän kuitenkin vapaaehtoisvalmensi junnuja jalkapallossa (tässä meidän eurooppalaisessa), eli tiesin ettei hän ihan sohvanpohjapottukaan ole (ei sillä että potuissa vikaa olisi; pointseja toi siis se, että hän halusi toimia lasten ja nuorten kanssa). Joka tapauksessa olin ja olen aivan lettuna häneen.

    Kun nähtiin - no, hän on järkyttävän komea! En itse asiassa ollut varma, johtuuko se kaikesta siitä mihin rakastuin, mutta likkakaverit ähkivät: mistä noita studmuffinsseja oikein saa....

    Intensiivisen kirjeenvaihdon muuten mahdollisti se, että tehtiin kumpikin töitä kotona - hän on ohjelmoija, minä kirjoitan.

    Meillä oli myös kiva "kolmen muskettisoturin kopla" yhteisen ystävämme Cassien kanssa. Osa oli ihan huvittelua (muuttaisimme kolmistaan Ranskaan ja valtaisimme Bastiljin uudestaan), välillä analysoitiin leffoja ja kirjoja (palstan nuoret hikeentyivät vähän meidän pitkiin kirjoituksiimme), ja puhuttiin perheistä. Cassin ex oli väkivaltainen ja uhkaava, nykyisen poikaystävän kotoa hän oli löytänyt pornoa (ihan peruskamaa, mutta Cass oli raiskattu kahdesti nuorena tyttönä; siksi hän välillä ylireagoi). Näistä raiskaus/pornojutuista J jääväsi itsensä, hän pelkäsi sanovansa jotain tyhmää - mutta osallistui kuitenkin lukemalla. Ja lähettämällä päivän piristykseksi kivan valokuvan suosikkinäyttelijästämme, fotoshopattuna söpöllä tekstillä...

    Se oli muuten eka nettipalsta jonne kirjoitin, ja jänskätti kamalasti! Olin lurkannut siellä pitkään, kun Cass leikillään pyysi käännöstä yhteen suomalaiseen haastatteluun: selvä Jumalan Sormi! :) Ja loppu on historiaa...

    Ulkonäöstä vielä: sain aika vahvan depressiolääkityksen exän aikana; lihoin vuodessa melkein 30 kg. - Olen pitkä nainen, ja olin ollut reilusti alipainoinen, mutta olihan se hurjaa. Lisätkää soppaan murskattu itsetunto - burkha ois ollut mieleen! Kaikkien 8-80 v miesten huomio häiritsi; yritin ratkaista ongelmaa lopettamalla meikkaamisen ja pukeutumalla telttoihin. Juu ei auttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miesten flirttailu jatkui samanlaisena - pahimmat niljakkeet jäivät pois, mistä voin vain ristiä käteni. Lankomiehet - hämmentävää kyllä - puhuivat keskenään kehuvaan sävyyn uudesta muodokkuudestani (sisko kertoi). Eli kyllä suurin osa miehistä suhtautuu naisiin ja naisellisuuteen arvostavasti; kilo tai kymmenen ei näköjään haittaa, eikä tartte pakkeloida itseään peittoon.

      Jos nyt vielä polkaisen kiikkustuoliin vauhtia, ennenkuin lähden tekemään tsatsikia kreikkalaisen salaatin kaveriksi: kaveruudesta, ystävyydestä ja yhteisistä asioista seuraava rakastuminen ja rakastaminen on parasta! - Ja koskaan ei tiedä, missä siihen voi törmätä! Jopa netissä, kun ei yhtään odota! :)

      Poista
  13. En minä eriytyisesti liikakiloja omistavia vastaan halunnut hyökätä, kyllä meitä kaikenlaisia variksenpelättejä on. Amerikasta alkoi ehkä 80-luvulla näyttelijöiden ja laulajien, tähtien, keskuuteen tapa syödä lihaksia kasvattavia hormoneita ja siten tehdä itsestään sellaisia terveyden kiiltokuvia, jotka vaivihkaa käyvät hieman päälle nelikymppisinä korjauttamassa "synnynnäisen sydänvikansa".

    Ympäristön paineisiin silti esittäisin vastalauseen. Yksilön ja yksilön oikeuksien korostaminen on hassulla tavalla johtanut siihen, että kaikki haluavat olla hyvin toistensa kaltaisia voittajakiiltokuvia. Omasta itsestä lähtevät kaikki ulkonäköpaineet. Naisilla ne eivät milloinkaan lähde esimerkiksi miehistä. Jos miehet saisivat edes varovasti sanoa oman mielipiteensä naistensa ulkomuodollisista pyrkimyksistä, paineet voisivat hyvinkin helpottaa. Sellaisia voi ja saa sanoa hyvin abstraktilla tavalla ja vihoviimeinen virhe on verrata edes Afroditeen.

    - Ota iisisti vaan, sä oot ihan kaunis."

    - Ai ihan kaunis vai, enkö muka sen kauniimpi?!

    - E-eikä, kun mä meinasin sitä miss universumia, mikäs sen nimi nyt olikaaan, Anne Pohtamo!

    - Voi jumalauta mitä törkeyksiä, väitäks sä saatanan jätkä, että mun upeat hiukset on muka sellaiset kuin Anne Pohtamolla!"

    - E-en, oikeesti mä tarkotin sitä elokuvanäyttelijää, sitä Rita Hayworthia!

    - Uäääääää, uääääää, Uäääääää, nää törkeilyt vaan jatkuu, minäkö sellanen luikku lamppuharja, eiks sulla todellakaan ole mitään kaunista sanottavaa mun ulkonäöstä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on minustakin kummallista: miehet ainakin sanovat järjestään pitävänsä naisesta, jossa on jotakin, josta kiinni ottaa, siis muodokkaista naisista. Silti naisten itselleen asettama kauneusihanne on langanlaiha luuranko, reisissä ei saa olla lihaa vaan ilmarako.

      Toisaalta nyt on vahvasti tulossa sitten kompromissi: langanlaiha nainen, jolla on isot muovirinnat ja potkupalloksi pumpattu takapuoli.

      Poista
    2. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon taas: naisten laihuusihanne johtuu siitä, että muotigurut ovat poikkeuksetta homoja.

      Eihän homoudessa mitään vikaa ole, menkööt vaan tasa-arvoiseen avioliittoon minun puolestani, mutta voisivat pitää näppinsä erossa naisten ulkonäköihanteista!

      Jos he tykkäävät poikamaisesta vartalosta, niin ok, mutta kun normaalilla naisella ei ole sellainen vartalo.

      Muuten olen Iineksen kanssa samaa mieltä: sisäiset muodot ratkaisevat. Itsekin olen ihastunut elämäni aikana kaiken näköisiin ja muotoisiin naisiin.

      Poista
    3. Tuo laihuusihanne alkoi Twiggystä ja brittiläisestä Mary Quantista 60-70-luvulla.

      En oikein tuota homoasiaa tunnista tässä yhteydessä. Eivätkös homot tykkääkään liioitellusta sukupuolisuudesta ---> Tom of Finland ja ehkä lesbot perässä...?

      Poista
    4. Miehissä totta kai muhkeista karjuista. Ehkäpä ne guruhomot ovat niitä, jotka tykkäävät nuorista pojista?

      Hesarissa oli muuten tänään pääkirjoituskolumni, joka käsitteli pedofiliaa samalla tavalla kuin mekin täällä - siis Iines ja minä ainakin.

      Poista
    5. Niin olikin, luin jutun! Mieleeni tuli heti vuodentakainen keskustelumme, jossa oli juuri sama näkökulma. Eli jutussa mainittiin pedofilia poikkeavaksi seksuaalisuudeksi, joka ei voi olla rikos ennen kuin rikos on tapahtunut. Läheskään kaikki pedofiilit eivät hyväksikäytä lapsia. Vain hyväksikäyttäjät syyllistyvät rikokseen.

      Olen aina mielessäni rinnastanut pedofilian homoseksuaalisuuteen - sitä ei valita eikä siihen "muututa", vaan se on synnynnäinen ominaisuus tai seksuaalisuuden muoto. Tulee syvästi sääli pedofiilejä, sillä he ovat samanlaisia vihattuja ja vainottuja kuin homot aikoinaan. Luojanluomia me kaikki olemme, kuvallisesti sanottuna. Vain osa pedofiileistä hväksikäyttää lapsia. He tekevät väärin, ja se on tietenkin rikos. Vaan miksi heidät luotiin/miksi he ovat tulleet siksi mitä ovat?

      Poista
    6. Rikuseni, enköhän ole jutellut kanssasi niin paljon, että tajusin olla ottamatta kommenttiasi mitenkään liikakilo/naisvastaisena tiraadina. :)

      Sainpahan aasinsillan puhua ylipainosta - joka tietenkin on länsimainen vitsaus, ja vaikea ylipaino on vakava ongelma. Puuttumatta asian lääketieteelliseen puoleen on vain kamalan kurjaa katsella naisia (ja miehiä), jotka vuodesta toiseen ovat jatkuvalla "laihdutuskuurilla"; kokeilevat ihmedieettejä ja pillereitä, jojoilevat sinne tänne, ja tuntevat olonsa koko ajan kelpaamattomiksi ja syyllisiksi.

      Hormonikokeiluista en luojan kiitos tiedä mitään; kuten sanoin, vältän kaikkea kehonrakennukseen liittyvää kuin ruttoa. Mutta kamaluuksia niillä saa aikaan, sen tiedän.

      Kohteliaisuuksien ja kehujen antaminen epävarmoille naisille on epäilemättä todellinen miinakenttä. Tuli tässä keittiöpsykologina mieleen, että huonon itsetunnon takia he ovat kykenemättömiä ottamaan vastaan aitoa arvostusta, ja kääntävät ja vääntävät niin kauan, että saavat ystävällisyyden ja hellyydellä lausutut sanat kuulostamaan loukkauksilta ja ikävältä arvostelulta, koska uskovat, etteivät muuta ansaitse.

      Terve itsetunto ja -kunnioitus, sekä aito itsensä rakastaminen ja arvostaminen rakentuvat lapsuudessa: kun saa vanhemmilta ja/tai muilta hoivaajilta paljon rakkautta, hyväksytyksi tulemisen ja onnistumisen kokemuksia ja tunteita, ja myös ääneen lausuttuja kehuja ja kiitoksia (joiden ei kylläkään pidä painottua vain ulkonäköön tai suorittamiseen, vaikka voi niitäkin tietysti joskus ohimennen kehaista), on tuloksena uskoakseni suhteellisen selväpäinen ihminen.

      Jos lapsena on ollut Näkymätön Ninni tai Niilo, paha sitä on aikuisena yrittää jatkuvalla huomion ja kehujen metsästyksellä yrittää laastaroida. - Näin puhui Charahustra. :)

      Poista
    7. Tapsa, sinäkin sanoit taas kerran ääneen sen, mitä kaikki viksut miehet oikeasti naisista ajattelevat: koko ja näkö eivät ole niitä Todella Tärkeitä asioita. Ja muiden kuin viksujen miesten kanssa me tolkun naiset emme halua olla tekemisissä, parisuhteesta puhumattakaan. - Rikukin tuossa viittasi siihen, että miehet mielellään kehuisivat naisiaan.

      Useimmat naiset muuten kyllä ilahtuvat aidoista kehuista. Monia voi vaivata tämä perisuomalainen kursailu: äsh, tämähän on vanha riepu, ja sopiikohan luomväri edes... Ehkä halaus, suukko poskelle, ja "kulta, sano vain kiitos" voi tepsiä, jos ei naisella vakavampaa taakkaa ole. :)

      Tuosta homo-muotisuunnittelijoiden vaikutuksesta en ole ihan varma; en usko, että se ainakaan enää on niin merkittävä, koska kuten Iines huomautti: nykyään tavoitevartalo on mahdoton barbinukke. Hyvin laiha, mutta isot rinnat, ja Juuri Oikealla Tavalla pyöreä pylly.

      Muutama vuosi sitten luin Glamouria; siinä haastateltiin amerikkalaisia miehiä seksistä, lähinnä siitä, että kuinka usein keskimäärin harrastavat sitä. Hyvännäköinen näyttelijä sanoi, että edellisestä kerrasta on vuosi. L.Assa kaikilla naisilla on silikonirinnat, ja kun talot ovat ilmastoituja, silikonit muuttuvat kylmiksi, ja jäiset rinnat ovat niin karmivia, että mieluummin elää selibaatissa. Oikein hätkähdin; tuota en ollut tullut ajatelleeksikaan, kaikkia muita haittapuolia kyllä. - Tällaisena äidillisenä neuvonantajana olisin voinut tietenkin neuvoa näyttelijää laajentamaan tuttavapiiriään; kyllä sieltäkin Tinseltownista luulisi luomunaisia löytyvän.

      Iines: olen ennenkin sanonut, että näen sukupuoliroolit sosiaalisena konstruktiona. Niitä voi vaihdella, ja niillä voi leikitellä. Joillekin ihmisille roolit ovat niin tärkeät, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, että ne ns. "jäävät päälle". Minä osaan leipoa tuulihattuja, vaihtaa autonrenkaita, räpsytellä ripsiäni, ja vetää kokouksia. Kaikki miesystäväni ovat myös olleet monitaitureita; välillä leikitellään, mutta osataan ottaa asiavaihde päälle, kun tilanne on toinen. En haluaisi - enkä edes pystyisi - leikkimään jatkuvasti avutonta pikkunaista rintaansa takovalle gorillalle...

      Kuulin juuri jostain uskonnonopettajasta, joka oli sanonut, että parisuhteessa nainen kaipaa mieheltä eniten turvallisuudentunnetta, mies naiselta arvostusta. Kertoja esitti tämän taivahan totena. Olen muuten samaa mieltä, paitsi että väitän, että onnellisessa parisuhteessa molemmat tuntevat olonsa sekä turvalliseksi että arvostetuksi.

      P.S. Ilmoitan täten, että kun tämän jälkeen viittaan miessuhteisiini, jätän Surullisenkuuluisan Sosiopaatin listasta pois. Iines on oikeassa: ei tule elämisestä mitään, jos kivoista asioista puhuttaessa pitää aina olla se "paitsi että"-klausuuli. Poissa puheista, poissa mielestä! :)

      Poista
    8. Kyllä, Char, sukupuoliroolit ovat sosiaalisia konstruktioita, ja tarpeen tullen voidaan hypätä tarvittavaan rooliin. Kun Suomen miehet olivat sodassa, naiset ohjastivat hevoset ja kyntivät pellot. Tai jos isä jää perheen ainoaksi huoltajaksi, lapsista huolehtiminen onnistuu häneltä hyvin. Naisyksinhuoltajat ovat iät ja ajat olleet myös miehen roolissa. Toki ketään ei voi korvata, mutta siis roolien vaihto sujuu hyvin. Toisaalta ymmärrän hyvin sukupuolineutraalia kasvatusta, kunhan se ei mene hysteeriseksi peittelysysteemiksi.

      Se että nainen saattaa useinkin kaivata mieheltä turvallisuutta ja mies naiselta pientä ylöspäinkatsomista, on varmaan monesti tottakin, mutta se on perinteisen roolimallikasvatuksen tulosta. Se ei ole siis biologinen asia.

      Poista
    9. Höhöm, eikös me molemmat just todettu, että sukupuoliroolit ovat opittuja juttuja.

      Mitä "toisaalta" ymmärtämistä niissä on? Kyllä kaikki osaavat tehdä kaikkea, lähestulkoon, ja useimmat haluavatkin. - Eroja on, mutta eivät ne kromosomeista johdu. - En esim ole kovin hyvä renkaanvaihdossa, mutta se johtunee siitä, että ei ole autoa, eikä harjoittelutilanteita ole ollut. Mutta osaan!

      Me Suomessa olemme valtavan etuoikeutetussa asemassa (joka tosin vaikeuttaa kääntäjien työtä, toim. huom.): sanat ja pronominit ovat sukupuolineutraaleja.

      Silti osaamme mekin sukupuolistaa neutraalit asiat, kuten ruokailuvälineet. - Ilman etuliitteitä, ilman mitään.

      Olen puhunut tästä ennenkin: jos testiryhmälle annetaan haarukka ja veitsi, ja pyydetään sukupuolittamaan ne: valtaosa määrittää veitsen maskuliiniseksi, haarukan feminiiniseksi. Kun samalle ryhmälle annetaan haarukka ja lusikka: haarukka onkin maskuliini, ja lusikka feminiini.

      Tuosta ruotsalaisesta hen-systeemistä en osaa sanoa muuta kuin että tarkoitus on varmaan hyvä, mutta ei koti/päiväkoti mitenkään voi sulkea koko muuta maailmaa ulkopuolelle.

      Perheet, joissa lapsille ei kerrota, onko hän poika vai tyttö - pelkästään hämmentävää. Ehdottomasti vastustan. Perheen pitäisi miettiä mieluummin sitä, mitä kukakin lapsi tykkää puuhailla, mistä väreistä tykkää, jne.

      Transsukupuoliset lapset ovat kyllä ongelma: minun mielestäni mihinkään leikkauksiin tai hormonihoitoihin ei pitäisi lähteä, mutta kun ei kokemusta ole: hakeutuisin asiantuntijan puheille. Pätevä lääkäri/psykologiryhmä varmasti osaisi neuvoa, miten hoivata lasta, kunnes se oma seksuaalinen identiteetti alkaa hahmottua.

      Mutta näitä lapsia on siis murto-osa väestöstä: Ruotsin teennäinen "hen" lakaisee ongelman maton alle, kun oikeasti pitäisi miettiä, miten aidosti hoivata.

      Poista
  14. Täällä ei ole vielä herätty puntaroimaan Rouva Lääkärihoitajaministerin moraalia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä juuri kävin lukemassa Rikun kirjoituksen aiheesta. Onko Räty siis rikkonut lakia?

      Siis oikeasti: kaikkihan veroilla kikkailevat, etenkin ne, joilla on rahaa. Muistan kun ensimmäisen kerran elämässäni hämmästyin jo tyttönä, kun ystäväni Martta sanoi, että kannattaa pitää koko ajan lainaa itsellään, jotta saa veronsa pienemmksi.

      Ja mitä se on, että yrittäjä ei maksa itselleen palkkaa, vaikka rahaa tulee? Yksi vauras työtoverini, jonka mies oli yrittäjä, teki näin, Tämä työtoverini hoiti yrityksen paperityöt ja kirjanpidot. Luulen, että tällainen liittyy veroihin. Vaan varma en ole.

      En osaa siis sanoa, onko Räty erikoisesti syyllistynyt mihinkään muuhun kuin yleiseen käytäntöön. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksyn verokikkailun. Mielestäni vain muutkin tulee käräyttää, jos yksi käräytetään. Niin ja mikä se rikos siis on?

      Poista
    2. Stubb on hyvä ihminen, hän ilmoitti ettei pohdi kenenkään moraalia. Minäkin yritän olla olematta. Laura Rätyä ihailin erityisen paljon, kun hän paljasti hampaansa ja ilmoitti silmät viiruina, ettei Merja Ailuksella enää ole hänen luottamustaan, -
      Merja saa mennä. Koska Merjalla oli urheiluratti Bemarissa. Seuraaja sai kalliimman auton tavallisella ratilla, merkkinä Skoda.

      Poista
  15. Moraalista puhuminen on hämäystä. Rätyn synti on, että sosiaali- ja terveysministerinä ei tajunnut alle 2100 tienaavia olevan puoli miljoonaa. Sellaisella on merkitystä niihin päätöksiin, joita työssään tekee.

    Suloisen viaton ja sinisilmäinen ministeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, tuosta voi Rädylle antaa sapiskaa. Osoittaa suurta asiantuntemattomuutta ministeritasolla olevalta kansan asioitten hoitajalta. Tämän takia voisi jopa erota, ei sen verojutun takia, koska se ei ole käsittääkseni rikos. Rahanhimo ei ole rikos, tietämättömyys tuossa asemassa on, pitäisi olla.

      Poista
  16. Räty pyyteli eilen liikaa anteeksi. Olisi sanonut suoraan, että tein niin kuin jokainen täysjärkinen suomalainen tekee. Jos on mahdollisuus valita maksaako veroja 30 % vai 40 %, niin kuka teistä valitsisi isomman?

    Rätyä haastatellut toimittaja oli tyypillisen asiantuntematon. Ei tämä verokikkakolmonen koske vain lääkäreitä, vaan jokaista vastaavaa ammatinharjoittajaa, jopa toimittajia - paitsi tietenkin yleläisiä, joiden palkka maksetaan meiltä otettavasta pakkoverosta.

    Mitä itse asiaan tulee, niin verolaitkin säätävät meidän valitsemamme kansanedustajat. Jos he säätävät huonoja lakeja, niin turha siitä on niiden mukaan eläviä syyttää. Tämäkin porsaanreikä oli helppo tukkia.

    On helppo moralisoida, mutta kyllähän yt-neuvoitteluissa aina nähdään, mikä on solidaarisuuden tila tässä maassa tätä nykyä. Enemmistö ei suostu pieneenkään palkanalennukseen, vaikka sillä pelastettaisiin kaverin työpaikka.

    Toista se oli ennen. 90-luvun lamassa isossa mainostoimistossa minä muiden mukana suostuin 30 % palkanalennukseen "toistaiseksi", ettei ketään irtisanottaisi. Samaan aikaan sitten eräs valtionhallinnossa oleva naapurini parkui, että heidän palkkojaan leikattiin 2,5 %! (Teki mieli vetää turpaan.)

    Taisi muuten olla todella hyvätienestinen se yrittäjä, joka ei maksanut itselleen yhtään palkkaa! Yrittäjän kannattaa maksaa ainakin sen verran, mistä veroprosentti on alle 30 %.

    Sitä paitsi oikea pienyrittäjä ei ikinä saa kerättyä firmaansa niin paljoa voittovaroja, että saisi ikinä euroakaan osinkoa. Kaikki menee kädestä suuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä miehensä yrityksessä työskennellyt nainen oli pääammatiltaan ammattikorkeakoulun lehtori ja ohjaava opettaja, joten hänellä oli hyvä oma palkka. Tämän työn lisäksi hän hoiti kaiken miehensä yrityksen kirjallisen ja laskennallisen työn ja hoiti monenlaista suunnittelutyötä, ja työsarkaa riitti, miehellä oli urakoita ympäri Suomen ja useita alaisia ja paljon kalustoa - ja on siis edelleen.

      Poista
    2. Itsekin kymmenen vuotta perheeni yrittäjänä elättäneenä en ymmärrä miten voi olla kokonaisuuden kannalta edullisempaa olla nostamatta yrityksestä rahaa lainkaan palkkana.

      Palkka on kuitenkin kulu, jonka voi vähentää tuloksesta. Osinkoja pystyi edellisen lain aikana nostamaan max 90 tonnia noin 21 % verolla.

      Tuollaiseen kokonaisveroon voi tienata yli tonnin kuussa. Ehkä he laskivat mukaan kuluina eläkemaksut, joista yritys maksaa valtaosan. Mutta nehän ovat tulonsiirtoa tulevaisuuteen.

      Toisaalta jos ei tarvitse rahaa, niin voihan ne jättää yritykseen pahan päivän varalle.

      Poista
    3. En osaa sanoa miksi hän ei maksanut itselleen palkkaa. Olisiko hänen veroprosenttinsa noussut liikaa - tuo oli sitä kohtuuttoman verotuksen aikaa, jolloin minäkin maksoin ihan kohtuullisista palkkatuloistani 41 prosenttia veroa, Iiro Viinasen aikaa. En ole varma, mikä tilanne on nyt, kun poikakin on yrityksessä työssä.

      Poista
    4. Olen tehnyt kahta, jopa kolmea työtä jonkun vuoden. Maksoin kaikista tuloveron. Päätuloverokortilla varsinaisesta työstä ja sivutulokortilla näistä muista töistä. Kokonaisverotuksessa se sitten vähän tasaantui, sivutuloista meni aluksi noin puolet veroa. Helppoa kuin heinänteko.

      Jos olisin silloin kaiken sen lisäksi pyörittänyt yritystä, niin olisi ollut aika rumba. Myöhemmin olen tehnyt töitä pienen yrityksen kautta, jonka yksi osakas olen. Se maksoi palkat palkkoina ja hoiti työantajaveloitteensa kuten pitääkin ja maksoi mm yhteisöveroa. Niin kuuluukin tehdä.

      Tätä rahan kierrätystä ja pyöritystä en tajua, että miksi siihen pitää ryhtyä. Eikö se nyt ihmiselle riitä, jos on pienen yrityksen osakas, että hoitaa yrityksensä asiat hyvin ja työnsä hyvin.

      Poista
  17. Enpä malta olla vielä sanomatta, että minusta veroporsaanreiät tulee tukkia, jos kansalaiset kerran paheksuvat niitä. Veronmaksun tulee olla selkeää ja ehdotonta, kaikille. Nyt se menee siihen, että kansalaiset jakautuvat kahtia, toiset maksavat ja toiset eivät. Minusta vika ei ole yksittäisen verokikkailijan, vaan siis sen, että kikkailu on mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä käy tervehtimässä yksi tyyppi, jonka tärkein asia on tähän asti ollut, miten käyttää hyväksi "porsaanreikiä" ja kusettaa valtiota ja muita kusettavia. Hän pitää tyhmänä sitä, joka vain elää niin kuin vaaditaan ja tekee tiliä kaikesta. Minua se harmittaa. Harmittaa kovasti. Ei meitä naurata yhtään hänen "fiksuutensa". Mies on sanonut hänelle suoraan: Sinähän teet väärin! Ja tämä katsoo ihmeissään ja sanoo, mitä väärää siinä on jos pitää omia puoliaan!

      Tuosta Ailuksen jutusta alkaen olen inhonnut kaikkia, jotka ajavat omaa etuaan yhteiskunnan kustannuksella. Ja vielä kehuvat sitä!

      Puhutaan, ettei Suomessa ole korruptiota. Se on vale! Juuri nuo tekotärkeät ministerit, jotka vaativat muita kulkemaan hyveen ja moraalisuuden tietä, ovat usein paljastuneet väärintekijöiksi. "Niinhän muutkin tekevät" on heidän puolustuksensa. Mutta on siinä jotain irvokasta, että heidän puhumansa asiat koskevat vain muita. Ei heitä itseään.

      Tuo Räty tekee mielestäni väärin, kun yrittää selittää: enhän minä hyötynyt kuin pieniä summia kiertäessäni verotusta.

      Eihän kysymys ole summista, vaan asenteesta. Hän on ihminen, totta kai. Mutta jo tuollainen pienikin yritys välttää veroja, osoittaa ettei hän ole sopiva ministeriksi, jonka tehtävä on toimia yhteiskunnan hyväksi. Ja että tuo konkelo pääministeri Stubb on samaa mieltä ja puhuu lauhkealla äänellä ihmisen tuomitsemisen vääryydestä ja että hänen velvollisuutensa on puolustaa ministereitä, jotka ovat hädässä, osoittaa, että hän on samaa mieltä. Paskat! (Nyt Liisu on vihainen, oikein vihainen!) Oli ajateltu äänestää eka kertaa kokoomusta, mutta siihen kaatui se meininki. Jätetään äänestämättä mieluummin, kun jos ei millään puolueella ole selkärankaa muussa kuin puheissa.

      Poista
    2. Siis vielä kerran: miksi niitä verotuksen porsaanreikiä ei tukita? Minusta vika ei ole siinä, joka aivan lain mukaan käyttää niitä reikiä hyväkseen.

      Kuten tuolla ylempänä Tapsa muistaakseni kysyi: kuka maksaa veroja 40 prosenttia, jos laillisesti voi maksaa 30 prosenttia. Veroilla ei pitäisi jeesustella! (En tarkoita sinua, Liisu!)

      Poista
  18. Miten holding-yhtiö helpottaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä? Tein aikoinani asuntovelkaisena yksinhuoltajana sivutöitä useammallekin työnantajalle. Lähetin heille sivutuloverokorttini ja tilinnumeroni. Rahat tulivat tilille, sain tiedot maksetusta summasta ja pidätetystä määrästä sekä jokaisen tilille panon yhteydessä että vuoden lopussa yhteenvedon koko vuoden tuloista ja pidätyksistä. Liitin sen veroilmoitukseeni. Helppoa ja yksinkertaista.
    Eikö jonkin holding-yhtiön perustaminen ja hallinnoiminen olisi päinvastoin merkinnyt turhaa lisätyötä ja –kulua ja siten haitannut työn ja perhe-elämän yhdistämistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että olen täyshumanisti. En ymmärrä tuosta holding-yhtiöideasta mitään.

      Omassa ammatissani opettajilla on välillä sivutuloja, ja sitä varten oli haettava sivutuloverokortti, muutoin veroa pidätettiin 60 prosenttia.

      Poista
    2. Enpä keksi minäkään, miten holding-yhtiöstä olisi työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Puoluetoimiston viestintäväki ilmeisesti piti sitä kuitenkin selityksenä, joka pukee naista ja äitiä ja vaientaa vastaväitteet.

      Ja olen samaa mieltä kanssasi, että oikea ongelma on tietysti laki, joka sallii joillekin vapaamatkustajuuden verotuksessa, ei se että lakia käytetään hyväksi. Stubbhan kertoi vastustavansa kaikkea verokikkailua ja tuskin muutkaan puolueet sitä kannattavat, niin että kohta varmaan laista päästään...

      Onpa muuten taas hienoja kuvia toisessa blogissa, hyönteiset näyttävät poseeraavan sinulle erityisen luonnikkaasti.

      Poista
    3. Mun yksi läheinen ystävä, psykiatri, piti yksityisvastaanottoa Mehiläisessä, mutta lopetti sen puolen vuoden kuluttua ja meni takaisin kunnalliseen työhön.

      Syyn lopettamiseen hän kertoi näin: Ensinnäkin, minusta tuntui pahalta kun vastaanotolle tuli usein ihmisiä, joilla koko elämä oli sekaisin, rahat vähissä ja itsemurhayritykset mielessä, ja käynnin loputtua minun piti ojentaa hänelle paperi, joka sisälsi maksun, jonka hän oli minulle käynnistä velkaa, maksaa se kassalla, joka oli huoneen ulkopuolella ja joka lisäsi siihen vielä kansliamenot. Ei tuntunut mukavalta rahastaa vaikeuksissa olevaa. Ainoa apu jota puhumisen lisäksi saatoin antaa oli lääkemääräys ja lääkkeetkin ovat kalliita. Toinen syy lopettaa yksityisvastaanotto oli, että en selvinnyt kirjanpitohommista, olisi pitänyt hankkia kirjanpitäjä, ja siihen ei minulla, yksinhuoltajalla, asuntovelkaisella vasta erikoistuneella lääkärillä olisi ollut varaa. Tämä tästä, hänen moraalistaan.

      Mutta se että tuolla aikaisemmin mainitsin mm. vaativani ystäväksi kelpuuttamaltani laajakatseisuutta, ja vähän myöhemmin pauhaan vähemmän laajakatseisesti vihaisena jostakin ministeristä, joka on kiertänyt veroja, on kyllä outoa, myönnän. Sellaista tämä maailma ja ihmisen elämä on. Ristiriitaista! Ilmeisesti oma laajakatseisuuteni ei ylety ministeritasolla asti.

      Olen ihan oikeasti vihainen niille, jotka kiertävät tilaisuuden tullen veroja, joita keräämällä yhteiskunta pysyy pystyssä. Olen vihainen niille, jotka toimittavat ylimääräiset rahansa veroparatiiseihin ja niille jotka asuvat muualla eivätkä maksa veroja kotimaahansa, joka on rahavaikeuksissa. Sitäkään en katso hyvällä silmällä, että tehtaat siirtävät työnsä halpamaihin. Ja samaan aikaan Suomessa pitäisi luoda tyhjästä työpaikkoja!

      Että minä olen vihainen. Olen sitä oikeasti.
      Minusta ei ole koskaan tuntunut pahalta maksaa veroja. Jopa rikesakko, jonka mies sai vähän aikaa sitten ajaessaan illalla 60 nopeusalueella 75 nopeudella ja valo välähti niin että silmät sokeutui vähäksi aika ja lasku 115 e tuli kahden viikon kuluttua postissa, senkään maksaminen ei tuntunut kauhean pahalta. Häntä tietysti harmitti, mutta lohdutin, sehän menee valtiolle, joka on rahapulassa! En tiennytkään että olen niin isänmaallinen! Olen aina luullut olevani kosmopoliitti, mutta koko maailmallahan menee huonosti. Eikä meilläkään mene kovin hyvin. Vihaisuudella ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, myönnän. Se muuttuu omaksi kuormaksi.

      Poista
    4. Elämme mielenkiintoisia aikoja, kun vaalitkin lähestyvät. Kun näkisikin sen päivän, että verokikkailua edes yritettäisiin suitsia, tukkia porsaanreiät.

      Iloiten maksetaan säädetyt kohtuulliset verot, jos vain koetaan systeemi oikeudenmukaiseksi.

      Poista
  19. Hei, ystävät,

    aloitan nyt uuden jutun, semmoisen joka liittyy vanhoihin pedofilia-keskusteluihin, joka aiemmin jo mainittiin. Toivottavasti ette pahastu kun hyppään taas asiasta kolmanteen. - Ministereistä ei ole mitään sanottavaa; opinpa vain sen, mistä runon 2100 e tuli.

    En vain saanut sanottavaani sopimaan siihen ulkonäkökeskusteluun.... Ja no minusta tämä on itsessään oman keskustelunsa arvoinen: "Miesten demonisointi on lopetettava"

    Liittyen pedofiliaan ja Hesarin pääkirjoitukseen vielä: liittyisikö kirjoitus keskusteluun, jota on käyty Kaupunkisivuilla 28.7. (teinit saavat jatkuvasti seksiehdotuksia), ja Mielipidesivuilla 29.8, Minna Markkula ja 30.8. Mika Lehtonen, Joonas Kekkonen ja Miguel Reyes (Väestöliiton poikien ja nuorten miesten keskus)? - Minulle ei tule Hesaria, mutta sain viimeisimmän, Väestöliiton edustajien mielipiteen siskoltani, joka arveli, että yksi kirjoittajista olisi parhaan, nyt jo edesmenneen ystäväni poika. - No niin onkin; olimme aikoinaan perheystäviä, vietimme mökkilomia yhdessä, kävin pojan yo-juhlissa, jne. Yhteys katkesi äidin kuoleman jälkeen, mutta olin kyllä bongannut hänet Väestöliitosta, seksologiasta kirjoittaessani. En vain ole tullut ottaneeksi yhteyttä.

    Asiaan. Minna Markkula oli kommentoinut otsikolla "Onko seksin ostaminen miehinen perusoikeus?". Väestöliiton edustajat vastasivat otsikolla "Miesten demonisointi on lopetettava", todeten, että "miehisestä perusoikeudesta" puhuminen herättää tunnekuohua, joka vie huomion pois tärkeästä asiasta: lasten ja nuorten suojelemisesta. "Ilman minkäänlaista kritiikkiä syytetään kaikkia miehiä siitä, että he 'jatkuvasti' ahdistelevat lapsia ja nuoria."

    He huomauttavat, että myös naiset ahdistelevat seksuaalisesti, ja ikätoverit voivat ahdistella, tai painostaa toisiaan seksiin.

    Tärkeää olisi antaa sekä lapsille että nuorille jatkuvaa ja pitkäjänteistä seksuaalikasvatusta. Myös ahdistelusta pitää puhua, vaikka se ikävä aihe onkin, että lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan sen, sekä antaa neuvoja ja keinoja selviytyä ikävistä ja pelottavista tilanteista. "Tällä tavalla aikuiset voivat huolehtia siitä, että lapset ja nuoret saavat elää riittävän turvallisessa maailmassa, jossa seksuaaliselle ahdistelulle on kaiken aikaa vähemmän tilaa."

    Kirjoitus myös päättyy sekä hyvin että nasevasti: "Kaikki miehet eivät ahdistele, eikä ahdistelua tapahdu jatkuvasti. - - - On väärin antaa aiheesta kaikkia miehiä demonisoiva kuva".

    En voisi olla yhtään enempää samaa mieltä!

    Väestöliitollahan on pyörinyt myös tv-mainos, jossa ilm. kuvitteellinen lehtiotsikko "Pojat saattavat painostaa tyttöjä ryhmäseksiin", tms, muokataan sanoja suttaamalla ja päälle kirjoittamalla "Pojat saattavat tyttöjä turvallisesti kotiin". Tai jotain sinnepäin.

    En osaa sanoa, kuinka tärkeää minusta on ohjata myös poikalapsia ja nuoria miehiä olemaan iloisia omasta seksuaalisuudestaan, ja arvostamaan sitä! Kamala on maailma, jossa murkkupojat saavat joka tuutista kuulla olevansa kiiluvasilmäisiä seksipetoja, tai vähintään tulevaisuuden lähtökohtaisia pervertikkoja; vähintään ahdistelijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, se Helsingin Sanomien pääkirjoitus oli puolustuspuhe pedofiileille, eikä tainnut liittyä miesten demonisointiin.

      Siinä korostettiin sitä, että pedofilia on samanlainen synnynnäinen sukupuolisuus kuin homoseksuaalisuus. Minähän kysyin aiemmin, miten synnynnäinen voi olla rikollista ja kysyn edelleen. Nimittäin läheskään kaikki pedofiilit eivät toteuta seksihalujaan, vaan taistelevat niitä vastaan ja kärsivät asiasta.

      Aiemmin oli jossakin nimittäin ollut nuoren pedofiilimiehen kirjoitus asiasta. Nuori mies oli epätoivoinen, ei halunnut käyttää lapsia hyväkseen huolimatta pedofiiliydestään. Hän koki olonsa vainotuksi kuten homot aikanaan, vaikkei halunnut kenellekään pahaa. Pääkirjoitus oli käsittääkseni vastausta tähän.

      Pedofiili ei siis automaattisesti ole rikollinen, vaan usein onneton lähimmäinen, joka ei ole halunnut tulla pedofiiliksi. Vain osa pedofiileista pyrkii käyttämään lapsia hyväkseen, mikä tietenkin on järkyttävä rikos ja ansaitsee ankaran tuomion. Mutta vasta kun teko on tehty.

      Poista
  20. Sanoisin lopuksi, että Väestöliiton edustajien loppulauselma pätee myös aikuissuhteisiin. On väärin kuvitella tai väittää, että miehet olisivat jonain y-kromosomin määrittämänä ryhmänä kaikki potentiaalisia Vaaratekijöitä naisihmisten elämissä. - Mies voi oikeasti avata oven tai päästää edellä bussiin ilman, että pyrkii housuihin, tai vähättelee kenenkään kykyä selvitä itse.

    Minä arvostan kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta, jopa ns. "ritarillisuutta" - en oleta sitä, mutta ilahdun kun törmään. Itse pidän myös miehille ovia auki, ja autan tuttavamiehille takkia päälle. Pieni huomaavaisuus tekee arjesta hauskempaa! - Samaa huomaavaisuutta tietysti on myös naisten kesken, ei ole sukupuolisidonnaista; arjen kohteliaisuutta. - Tosin vanhemmille herroille on tärkeää ottaa hattu päästä ja päästää nainen ensin; olisi loukkaavaa kursailla. Silloin hymyillään, ja annetaan herrasmiehen olla herrasmies, vaikka kuinka haluaisi sen ensin turvallisesti istumaan. - Ihmisarvo ennen kaikkea!

    Liisu puhui aiemmin rasittavasta niuhotuksesta, joka minusta välillä menee myös nillitykseksi: ollaan niin oman itsen ja agendan lumoissa ("minähän en miehiä tarvitse"/"seiso nyt siinä raskaana ruuhkajunassa, ittehän sitä tasa-arvoa kinusit") - no missäs on se elämän hauskuus?

    Itte kiittelen autoilijoita, jotka hidastavat paljon ennen suojatietä, hymyilen ja sanon jotain kivaa aina kun pääsen bussiin ensin, ja on kiva katsella, kun ystävämiehet alkavat nauraa, kun pitelen ravintolassa takkia... - Kukaan mies ei kyllä koskaan ole tuiskahtanut, että luuletsä että mä en itte osaa pukea päälleni? Miehet - jos nyt saan yleistää - tuntuvat ottavan huomaavaisuuden tai kohteliaisuudet vastaan ilman Rikun kuvailemaa naisten itkupotkua. - Yleensä naurahdus, "kiitos, hani", kullalta, tai vieraammissa tapauksissa vähän ällistynyt kiitos, ja mahd. punastuminen; nauru aina... En usko, että me yhteisönä kehutaan miehiä tarpeeksi (ja juu ei, en ole vaaliehdokas; tuli vain mieleen). - Siis kehuta yksilötasolla miehiä, jostain muusta kuin ns. suoriutumisesta.

    Globaali tilanne on asia erikseen, mutta jos ujo nuori punkkaripoika, joka on pysäkillä ensin, antaa tilaa, että Char ensin, kyllä se on kaunis hymy ja kiitos. - Vanhassa kodissa meillä oli pojan kanssa sama aikataulu, ja aina oli kohtelias.

    Miksi herran tähden vetäisin kunniamurhat, naisten kivittämiset tai äänioikeuden puuttumisen eräiltä ulkomaalaisilta nuoren miehen harteille, joka selvästi halusi vain olla kiva?

    Eli mitenkään ahdistelu-aiheeseen liittymättä, feministinä, joka on kiinnostunut sekä gender- että myös miestutkimuksesta erityisesti (no puolet elämäni tärkeistä ihmisistä on miehiä; ja just tuommoisten Markkulan mielipide-kirjoitusten ansiosta heillä on se tahmea pää tikusta käsissä, plus naistutkimus alkaa olla hallinnassa), kannattaa kaikinpuolista tasa- ja ihmisarvoa - sanoisin, että olisiko aika eräiden naisten vetää herne nenästä normaalin, kivan huomaavaisuuden suhteen, ja kohdistaa ärhäkkäyys niihin oikeisiin alistaja-sovinistisikoihin, joita lähipiirissä heillä ilmeisesti lurkkii runsain määrin "rolls eyes*.

    Ja eräidenkin miesten lakata demonisoimasta kaikkia naisia ilkeilijöinä, jotka vain hakevat tilaisuutta olla inhottavia, ja siksi kostavat valmiiksi, olemalla piittaamattomia ja törppöjä. *rolls eyes*, uudestaan.

    Mutta tämä ei siis enää liity mitenkään lasten ahdisteluun, vaan siihen, miten tasa-arvoa voidaan vääntää nurjasti, jos on itsellä paha olo.

    - Jos oikeasti ahistaa: voi sekä Suomessa että globaalisti tehdä töitä ihmisoikeuksien eteen. Järjestöjä löytyy, ja vakuutan, että aktiivinen, reipas toiminta tekee paremman mielen kuin passiivis-aggressiivinen piittaamattomuus, tai suoranainen ilkeily täysin vähäpätöisissä tilanteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset ovat mielestäni kuitenkin selvästi huonompia, me keski-ikäiset tai vanhemmat miehet määräämme kaikesta. Mersun kyydissä liikumme, toisinaan on tietysti pakko käyttää helikopteria, koska aikataulut ovat sellaisia. Nuoret naiset katsovat inhoten, koska olemme ainakin klächmijöitä, jos emme niitä pahempia. Vanhat akat inhoavat meitä, koska olemme vanhoja ja itse ovat nuoria. Kaiken tämän me kestämme, koska olemme miehiä, luomakunnan kruunuja, syntyneet hallitsemaan.

      Poista
    2. Jos nyt vakavasti puhutaan, niin kyllä saa olla iloinen täällä Pohjolassa vallitsevasta tasa-arvosta. Kuka tahansa ihminen kelpaa mihin vaan ja on vapaa tekemään kaikkea vailla sukupuolisia esteitä.

      On oikeastaan sekin hyvä, että pohjola nyt yhdistyy Naton alla, kun joka puolella on Putinin uhkaa ja törkeitä ilmatilaan tunkeutumisia. Satakunnassakin on joka päivä ollut hirveitä sotilaskoneharjoituksia, hirveä jyly taivaalla. Miksi kummassa?

      Poista
    3. Riku: Aamen aamen. Oothän sää nyt kauhea kähmijä-äijä! :D:D:D

      Mutta: jos lähetän kuvan, pääsenkö haaremiisi? Tosin kuvaa tuskin tarvitaan, koska justiin todettiin kaikki, ettei ulkonäkö ratkaise... Kokkaan, pyykkään, vaihdan renkaat ja lamput (en kylläkään yksin; olen NIIN kyllästynyt palvelemaan). - Vaadin kyä hemmottelua, ja seksiä, usein. Tykkään suikkareista - enkä kellekään muulle kertoisi tätä, mutta sanottakoon nyt sulle, kun totta se on. :)

      Tosin muuten suun pitäminen siukalla on haaste josta tuskin selviydyn, eli mahtuuko hellä Pikku Neiti Suorasuu kokoelmaasi?!

      Plus että parasta ettei puhuta Tapsukalle - jonka vaimo saatan olla - eikä Jlle, jonka likkakaveri ainakin olen (etäsuhde muuten toimii, minulle).

      - Äläkä nyt panikoi, ja vaihda taas profiilikuvasi - se Dillinger kiehtoo vieläkin.Totuttelen vielä tähän uuteen.

      Kunhan sanoin sanottavani. - Ja toivottavasti kaikki tenavat ovat nukkumassa - tai sitten vanhemmilla on loistava tilaisuus rakentavaan seksuaalikasvatukseen, josta tuossa aiemmin puhuin.

      Just semmoinen win-win-situation, joista tykkään!

      Kivaa illanjatkoa!, Rikuseni :)

      Poista
    4. Iines,

      minä pelkään Natoa. Mutta en tiedä juurikaan mitään, sanonpahan vain.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Mutta mikäs on alkoholistin asunnon pohjapiirustus - no kaksi huonetta ja heittiö.

      Tämän opin tänään postissa, kun oli suulas nuorukainen vieressä. - Luojan kiitos sain oman pakettini heti pian; puhelias juippi jäi sinne tarinoitsemaan..

      Natihaleja, Riku! :)

      Poista
  21. Char, kukas semmoista edes väittää, että miehet ovat potentiaalisia vaaratekijöitä naisen elämässä? En oikein usko, että juuri kukaan. Valtaosa naisista pitää taatusti miehiä elämän suolana ja sulostuttajana.

    Itse en oikeastaan ajattele ihmisiä miehinä tai naisina, vaan ihmisinä. Sukupuoli ei ole ykkösasia eikä ykköskriteeri. ihmisyys on. Moni muu asia on merkityksellisempi kuin se, mitä mies tekee tai mitä nainen tekee. Ihmisiä me klaikki olemme ja paljon samanlaisempia kuin perinteisesti ajatellaan. Ihminen ilahtuu huomiosta ja kohteliaisuudesta, oli hän mies tai nainen, oli sanoja mies tai nainen.

    VastaaPoista
  22. No hyvänen aika, Iines,

    mistä näitä Minna Markkuloita oikein tulee?

    Jos ihmiset oikeasti suhtautuisivat toisiinsa ihmisinä, ei kuulisi kommentteja siitä, miten miehet ovat sikoja tai naiset narttuja.

    En ole po. Pääkirjoitusta lukenut; kysyin, että liittyisikö se n. kolme viikkoa jatkuneeseen pedofilia-keskusteluun samaisessa lehdessä.

    Jos ei mitenkään liity: sinähän sitä lehteä luet.

    Kysyit, että kuka väittää miesten olevan vaaratekijöitä naisten elämissä - no ilmeisesti ainakin Markkula, joka syyttää kollektiivisesti miehiä lasten ja teinien ahdistelusta.

    Älä edes yritä tehdä tästä minun kanssani miehiä syyllistävää tai minua vainoharhaiseksi leimaavaa juttua.

    Miksi arvelet että Väestöliitto panostaa nykyään nimenomaan poikien terveeseen seksuaalikasvatukseen?!

    - Huom! En väitä, että esim mainitsemani mainoskampanja suosisi poikia - siinähän yhtäaikaa kerrottiin tytöille, että pojat voivat olla kivoja ja turvallisia kavereita, ei saalistajia.

    Sinä Iines ilmeisesti elät samanlaisessa Ihmemaassa kuin minä: miehet ovat kivoja, suhteet turvallisia, eikä tartte pelätä, olla varuillaan, tai valmiiksi vihainen.

    Kiva, jos näin olisi aikuiselämässä - *rolls eyes*, mutta nyt ei puhuttu siitä miten me täysikasvuiset suhtaudumme toisiimme.

    Väestöliiton kirjoittajat ottivat kantaa nimenomaan siihen, ettei miehiä saa kategorisesti leimata pahantekijöiksi, ja johtaa keskustelua pois lasten ja nuorten suojelusta.

    - No juuri näinhän nyt keskustelussa kävi. Iines ei ottanut mitään kantaa esittelemääni kirjoitukseen; seurasi paljon laaperrusta siitä, miten miehet ovat ihmisiä.

    Huoh. - Eiköhän juuri Väestöliitto yrittänyt ehdottaa, että puhuttaisiin ahdistelusta, ei miesten kepsuudesta. - Jos sotkin pakkaa sanomalla, että miesten demonisointi koskee myös "aikuisia naisia potentiaalisesti ahdistelevia miehiä" - Iines, en uskonut, että takerrut siihen, ja sivuutat itse asian kokonaan.

    Mutta jos nyt haluat kuulla: lankomieheni, iso kaveri, oikeasti kärsii, kun kävelee öisin kotiin, hiljaisella kadulla, ja edellä oleva nainen alkaa hätääntyneenä pälyillä ympärilleen, ja kipittää reippaammin. - Hän on kiltti ja ihana mies, ja kärsii siitä, että häntä epäillään raiskariksi.

    Eli juu en, en osaa sanoa sinulle nimiä - enkä täällä edes sanoisi. Moni nainen suhtautuu, varmasti syystäkin, negatiivisesti miehiin. Ja monet miehet naisiin.

    Me kaksi voimme onnitella itseämme siitä, että kokemukset ovat pääosin positiivisia, ja olemme molemmat Valaistuneita Ihmisiä! :)



    VastaaPoista
  23. Täsmennän: en halunnut puhua ihmissuhteista aikuisten kohdalla, vaan siitä, että Väestöliitto haluaa ehkäistä lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäyttöä.

    Jos alustukseni oli huono: olisiko nyt sitten mahdollista puhua siitä, että lasten suojeleminen on tärkeää?

    Suoraan sanottuna, Iines, vastauksesi ärsyttää! En ryhdy kuittailemaan.

    Kysyn: otitko mielestäsi kantaa Markkulan mielipiteeseen, ja mihin harhapoluille se johtaa, vai siihen Väestöliiton kommenttiin siitä, että lapsia ja nuoria tulee suojella, eikä kaikkien miesten demonisoiminen muuta kuin vahingoita asiaa.

    Eiköhän tämä ollut tässä.

    VastaaPoista
  24. Char, en tiedä Minna Markkulasta mitään, en ole lukenut hänen kirjoituksiaan.

    Mainitsemassani HS:ien pääkirjoituksessa puhuttiin vain pedofilian syvimmästä olemuksesta. Ei siinä muuta ollut.

    VastaaPoista
  25. Tässä on vielä tuo tarkoittamani Helsingin Sanomien pääkirjoitusartikkeli:

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Miksi+pedofiileille+tarjotaan+terapiaa+vasta+vankilassa/a1408975338010


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iines, luen huomenna. Aamulla on lääkäri, ja pitäisi ehtiä rauhoittua ja vähän syödä...

      Kiitos linkistä, ja luen kyllä!

      Nati-nati! :)

      Poista
    2. Mukavaa, Char, pelkäsin jo, että tuohduit keskustelun tuiskeessa. Kuuma aihe..

      Poista
    3. No Iines, totta kai tuohduin - mutta tässä vähitellen oppii - myös netissä - nollaamaan tilanteita, kuuntelemaan muita, ja rauhoittumaan.

      Livenä se on helpompaa; tämä vaatii vähän harjoittelua, jos ei halua vain vängätä.

      Ja juu, aihe on tosiaan tulenarka

      Poista
  26. Iines, luin just vastauksesi Liisulle ja minulle - minustakin meissä on paljon samaa! Tai ainakin paljon sellaista, mikä rimmaa yhteen, vaikka olisikin erilaista, ja jotenkin täysin vastakkaista, mutta hyvää! :)

    Kirjoitan tänne loppuun - en äskenkään tarkoittanut haastaa riitaa kanssasi, vaikka toivoisinkin, että ottaisit kantaa (juu: tyhmää: kukaan ei hyväksy ahdistelua).

    Väestöliitto tekee kuitenkin minusta tosi hyvää ja tärkeää työtä; ärsytti, kun sivuutit sen, ja aloit puhua tavallaan asian sivusta.

    Mutta nyt on Charin nukkumaanmenoaika: halusin sanoa sinulle hyvää yötä, ja haleja! :)

    Kiva, että jaksat myös minun kanssa, vaikka Kirjoitan Hirveän Paljon, ja Janaan.

    Huomenna on kiire päivä - mutta jos kerkiät, ja muistat niitä Hesarin kirjoituksia, kysyisin ihan kauniisti, että miksi Väestöliiton asiantuntijat sivuutetaan?

    Kaikki me täällä kai ollaan samaa mieltä, että ihmiset ovat ihmisiä, mutta minkään sukupuolen herjaaminen ei johda hyvään, varsinkaan nuorten kohdalla.

    Poikalapset ja nuorukaiset kaipaavat ja tarvitsevat kannustusta, myös seksin suhteen. Väestöliitto tekee hyvää työtä.

    Natihaleja kaikille! :)







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Char, kiva vaan, kun keskustelu käy väliin kuumana. Sinä olet mukavan kiihkeä ja rönsyilevä tyyppi, ja minä semmoinen jäärä härkä, joka saattaa sisäisesti ärsyyntyä ja puskea päälle rauhallisesti mutta maata kuopien. Olen vakuuttunut, että jos juttelisimme nokikkain, olisimme aika lailla samoilla linjoilla monissa asioissa.

      Poista
    2. Saanko sanoa, että Kulta-Iines! :)

      Ittekin olen härkä - vaikken horoskooppeihin uskokaan. Mutta samalla lailla pusken omaa asiaani.

      Ymmärsin, mitä halusit Einesbaarista, ja tarvitsin reilusti hengähdysaikaa (Huom: Myös ennenkaikkea "Voldemort" - se-jota ei-mainita- oli pelissä; en ollut oma itseni).

      Pyrin selvittämään asiat heti, en poistu niskoja nakellen paikalta.

      Nyt tuo on mennyttä. En minäkään pelkää kuumia ja kiihkeitä keskusteluita. Ei ole tapaistani nakella niskoja ja poistua paikalta; silloin vain tapahtui liian monta asiaa yhtä aikaa (viittaan siihen, että arvosteltavaan kirjaan kirjoitin sivutolkulla omia tuntemuksia - niin ei yleensä kirjoja arvostella). Poistaminen tuntui silloin pahalta, mutta en nyt enää ihmettele enkä arvostele.

      MInäkin olen varma siitä, että jos tapaisimme, tulisimme hyvin juttuun - ei oltaisi varmaankaan kaikesta samaa mieltä (mikä ois aika tylsää), mutta saisimme paremman keskusteluyhteyden kuin neteitse. - Ja juu: en osaa sanoa yhtään tärkeää perusasiaa, josta olisin kanssasi eri mieltä.

      Minäkin nautin väittelyistä! Kiva ettet hikeenny kuumuuteen ja intohimooni! Tai rönsyilyyn - jos se ärsyttäisi sinua, olisi minun lopetettava, mikä olisi minulle suuri menetys.

      Sinä, tämä blogi ja kirjoittajat ovat huima elämän suola! Olen ihan oikeasti iloinen, että saan olla mukana, sellaisena kuin olen.




      Poista
    3. Sano vaan, Char. Ja hyvä muistaa, että täällä on pyöröovet, jos joskus tilanne eskaloituu yli äyräiden.

      Tänään oli Helsingin Sanomissa uutinen, että "Jopa 1 400 lapsen ja nuoren henkilön seksuaalinen hyväksikäyttö sai jatkua vuosikausia Rotherhamissa ja lähialueilla Pohjois-Englannissa poliisin ja muiden viranomaisten sulkiessa silmänsä rikoksilta." (HS 28.8.) Hyväksikäyttäjät olivat aasialaistaustaisia miehiä.

      Tyttöjä myös pahoinpideltiin ja kuljetettiin muihin kaupunkeihin miesten tuttavien hyväksikäytettäviksi. Uhreista tuli käyttötavaraa, jota jaettiin hyväksikäyttäjien kaveripiirissä. Uhrit olivat valkoisia tyttöjä, ja poliisi ei uskaltanut puuttua asiaan, koska pelkäsi rasismisyytöksiä.

      Ja kyllä, tämä tapahtui juuri äsken, vuosina 1997 - 2013.

      Minusta tässä rasismisyytösten pelosta on kyse samasta asiasta kuin siinä, että sanotaan miehiä demonisoitavan, jos heidät mainitaan hyväksikäyttöjen tekijöiksi. Eihän se ole demonisointia, vaan fakta.

      Poista
    4. Huomenta, Iines,

      karmiva tapaus, tuo josta kerroit. Omituiselta kuulostaa, ettei poliisi olisi toiminut rasismisyytösten pelossa - usein nuo lapsipornoa välittävät ja alaikäisiä hyväksikäyttävät liigat ovat tehokkaasti järjestäytyneitä, ja toimivat ns. maan alla. Olisiko kyse kuitenkin enemmän siitä, että todisteiden kerääminen vei aikaa?

      Nuoria on myös helppoa manipuloida ja pelotella vaikenemaan; näin ihan hiljattain dokumentin teitytöstä, jonka ikätoverit huumasivat ja joukkuraiskasivat. Pojat valokuvasivat tilanteen, ja uhkasivat levittää kuvat koulussa, jos tyttö puhuisi. Tyttö vaikeni, mutta pojat laittoivat silti kuvat joukkomeilinä käytännössä kaikille. Edelleenkään tyttö ei uskaltanut puhua aikuisille, opettajat eivät puuttuneet asiaan mitenkään (eikä kyse voi olla rasismin pelosta; kaikki osapuolet olivat valkoisia). Muut nuoret alkoivat karttaa tyttöä, häntä syytettiin, selän takana supisten, tapahtuneesta. Lopulta hän vaihtoi koulua, päästäkseen ilkeilystä ja juoruilusta eroon.

      Tietenkin on totta, että suurin osa ahdistelijoista ja pedofiileistä on miehiä. En edelleenkään ymmärrä sitä, että vakavasta ongelmasta - lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta - puhuttaessa käännetään keskustelu pois aiheesta, provosoimalla puheilla "miehisistä perusoikeuksista". Kukaan terve, aikuinen mies ei taatusti kuvittele, että hänellä olisi minkäänlaisia erivapauksia lain kiertämisen suhteen. Osa hyväksikäyttäjistä on naisia, ja osa itsekin alaikäisiä, kuten em. pojat. Myös pojat joutuvat pedofiilien kynsiin, eikä kyse ole mistään marginaalisen pienestä ryhmästä.

      Kaikki miehet eivät ahdistele, eikä ahdistelua tapahdu kaiken aikaa, totesi Väestöliitto. Olen edelleen sitä mieltä, että mahdollisimman varhain aloitettu, asiallinen ja jatkuva seksuaalikasvatus on paras keino valmistaa kaikkia lapsia maailmaan. Luotettava ja mahdollisimman laaja läheisten aikuisten verkosto tekee tekee elämästä turvallisemman, ja vaikeuttaa pedofiilien toimintaa merkittävästi.

      Minä keskityn siihen. Mitä järkeä tai hyötyä on leimata kokonaista sukupuolta potentiaalisiksi rikollisiksi?

      Väitän, että valtaosa miehistä pitää lasten ja nuorten ahdistelua (ja aikuisten naisten häirintää myös) aivan yhtä vastenmielisenä ja iljettävänä kuin sinä ja minä.

      Nyt pitää mennä; on lääkäripäivä (sitkeä keuhkoputkentulehdus).

      Kivaa päivää sinulle, Iines, ja kaikille muille kavereille myös! :)

      Poista
    5. Varhain aloitettu seksuaalikasvatus? Luoja lapsia tästä varjelkoon, Char.

      Luonnollinen asia ei tarvitse metodikseen erillistä kasvatusta. Kannatan mutkatonta ja reipasta suhtautumista lasten pimppi- ja pippeliasioihin ja kysymyksiin avoimesti vastaamista, kohtuullista ja järjellistä valistusta, mutta en tiedonsyöttöä ja liturgisia selityksiä, jossa lasta "kasvatetaan seksuaalisuuteen". Tilanteet tulevat, ja niiden mukaan voi edetä, esimerkiksi murrosiän kynnyksellä.

      On päivänselvää, että valtaosa miehistä suhtautuu kielteisesti ja tuomitsevasti lasten ahdisteluun. Ei tätä tarvitse vakuutella, Char! Täällä ei ole ainoakaan sielu ollut koskaan toista mieltä eikä ole tuominnut miehiä kategorisesti sukupuolena. Pahantekijä on aina yksilö, mutta siltä faktalta ei voi väölttyä, että verrattomasti enin osa lasten hyväksikäytöistä on miesten tekemiä ja uhrit ovat enemmän tyttöjä kuin poikia. Poikien ahdistelijoista tunnetuimpiahan ovat katoliset papit.

      Poista
    6. Iines,

      en usko, että oikeassa elämässä välttäisit keskutelua.

      Oikeassa elämässä lapsille piitää puhua, seksistä, tilanteen mukaan.

      Sukupuolisuudesta myös: muistan, kun kerran hain päikkäristä 4-v Sylikisun, Pojan. Hän istui kuravaatteissa yksin penkillä (mumnmola odotti), ja kun oltiin oltiin halittu, hän kertoi, mitä oli mielessä. Että Iskällä on tosi iso pippeli. Hän näki sen suihkussa, ja oma on pieni.

      Sanoin että tottakai on - mutta eikös iskä ole iso mies, on pitkä ja hieno. Sinusta kasvaa kanssa komea mies, ja se píppelikin kasvaa, kun kasvat muutenkin.Onhan isä pitkä ja hieno mies, on isot kädet jne. Kyllä se pippelikin kasvaa.

      Kerroin tietty äiskälle - no oisin kertonut iskällekin, mutta hän ei ollut Suomessa silloin (onneksi: ois se ollut Hiukan Hämmentävää).

      Me oltiin siis jo kaikki ystäviä. Ja iskä sai varmaan kahden kesken kuulla... Heidät tuntien. ;)

      - Kaikki ihmiset eivät ole kivoja - en käsitä, miksi sinusta seksistä puhuminen lapsille on kamalaa.

      Jos ei lasten ja nuorten kanssa puhuta seksuaalisuudesta, miten he, erityisesti tässä uudessa nettimaailmassa, herran tähden, osaisisivat huolehtia itsestään.

      Jos "seksuaalikasvatus" on sinusta Ruma Sana: Miten sinä Nimittäisit yleiskattona kaikelle ja kaikille lapsille ja nuorille suunnatulle valistukselle? Ei kaikilla lapsilla ja nuorilla ole valistuneita aikuisia elämänpiirissään.

      Kun rakas isäni kuoli - hän oli tosi tärkeä hoitolapsillekin; perhe tykkäsi, kun hän kävi eläkepäiivinään leikkimässä lasten kanssa. Saattoi soittaa aamusella, kysyi, että voiko hakea pojan puistosta

      Laitoin ruuan valmiiksi, ja sitten mentiin kaikki päikkäreille. Kun poika heräsi, vein hänet Papan syliin - kiva herätys! :) Koko suku tykkäsi, ja kun iskä töiden puolesta oli usein matkoilla, ja vaarit asuivat eri puolilla Suomea - kaikista oli kivaa, että sekä Pappa että Mamma olivat mukana kuviossa.

      Hän kävi muutenkin siinä puistossa leikkimässä lasten kanssa; Mamma välilläi autteli puistotätiä, ja Pappa tähtäsi iltapäiviin, saivat mennä yhdessä kotiin. - Pappa oli oikeasti ihana: vilkas, hellä, mielikuvituksesas (jos se on sana: mutta siis keksi juttuja).

      Ittekin olen aika kehveli leikeissä:isäni tytär!

      Siihen mainitsemaani turvaverkkoon kuuluvat ehdottomasti myös miehet. Lisää miehiä opettajiksi, päiväkoteihin, ja vapaa-ehtoistyöhön.

      Olen lukenut että miehet empivät hakeutua noihin "aikuiskaveritoimintoihin", kun pelkäävät, minä heitä pidetään.

      Kun maailma on täynnä pedofiilejä - kuten vaíkka se Alma mikä-sen-nyt-nimi-oli, joka käytti poikalapsia. - Eli siinä meni se "fakta" että miehet oivat sukupolena hyväksikikäyttäjiltä.

      Suoraan sanottuna: olin keksinyt aika terävän loppulauseen, mutta kun kirjoitin isästäni - no hän olisi sanonut, että Char, älähän nyt.

      "Olet kulta, vedä henkeä, ja kirjoita sitten huomenna, jos on pakko vänätä.Iines on oikeaasa siinä, että kukaan täällä ei syyllistä miehiä - anna olla. Muu maailma toimii miten toimii."

      Kummitätini - enon vaimo, sanoi hautajaissa että isäni oli hyvä mies. - Vieläkin alkaa itkettää - niin totta se on.

      Itte pyrin - oikeasti - olemaan parempi nainen. :)

      Poista
  27. Kellot soivat Laura Rädylle. Hänen ministerinä olonsa tulee päättymään pian, mitään muuta en voi uskoa. Hänen symbioosinsa Lasse Männistö kanssa on kestämätön, vaikka lainrikkomuksia ei olisikaan tapahtunut. Esimerkiksi Jyrki Virolainen selostaa kuvion blogissaan hienosti.

    Miksi Merja Ailus taas saikaan kenkää? - Pitihän Lassen isukillekin työpaikka saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en jää kaipaamaan, jos kellot soivat Laura Rädylle. Hän on minun ihmismakuuni aika kalsean ja kylmänoloinen ihminen.

      En siltikään ymmärrä, mikä rikos on olla rahanahne ja mammonanhimoinen. Onko se moraalitontakaan? Emmekös me kaikki ole sitten moraalittomia, ahneita ihmisiä.

      Vielä kerran: jos voi valita, maksaako 30 tai 40 prosenttia veroja, niin kuka valitsee 40 prosenttia? Käsi sydämelle kaikki.

      Poista
    2. Ehkä niin, ettei yksittäistä ihmistä pitäisi sellaisesta tuomita. Uskottavuutta se Rädyltä silti vähentää. Hän kuuluu olevan jäsen siinä surullisen kuuluisassa harmaan talouden työryhmässä, jossa Heidi Hautalakin aikoinaan. Harmaasta taloudesta ei tässä silti ole kysymys, vikaan on menty jo lainsäädännössä, jossa ylhäisö on onnistunut omat etunsa turvaamaan liian hyvin.

      Laura Rädystä välittyy kuva poikkeuksellisen ahnaana etusurfailijana, ministerihän sellaisesta pitää tehdä.

      Helsingin kunnallispolitiikka on vihreiden ja kokoomuksen täysin estotonta sullemulle kähmintää.

      Poista
    3. Uskottavuutta vähentää ilman muuta, heti kun poliitikko, etenkin ministeri, rupeaa selittelemään.

      Juuri tuohon lainsäädäntöön kun puututtaisiinkiin ja possunreiät tukittaisiin! Ministerin asema kyllä velvoittaa elämään kansan etua katsovien periatteiden mukaisesti.

      Poista
  28. Jos raiskaa niin se on kielletty mut ihmisiä niin saa tappaa sodassa. Jumala siunaa tappaa vihollisen. Miksi ei raiskaaja saa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi,

      sinulla on nyt monta kysymystä yhdessä kommentissa.

      Ihan ensiksi: miksi Jumala - jos sellaien on, sallisi tappamisen koskaan?

      Jos jokin jumala on: en saata kuvitella, että hän siunaisi minkään tappamisen. - Asia on vaikea, melken kaikissa valtioissa on arneijat, jotka ovat varautuneet tappamaan, ja kaikilla on oman jumalansa siunaus,

      Jos puhutaan vain sodista: Sliloin - varsinkin sisällissodista, tulee raiskauksesta ja nöyryyttämisestä sodankäynnin keino.

      Luin karmean kirjan, Nanjingin pahuuksista: miesten päitä pistettiin irtileikattuina tolppiin, ja naisia pakotettiin esittelemään alapäitään, valokuviin, ennenkuin heidät joukkoraiskattiin ja tapettiin. Ruumiit häpäistiin työntämällä puukeppejä ruumiiden vaginoihin.

      Monissa Afrikan maissa, edelleen kansanmurhien aikana, naisilta leikatain rinnat, he eivät voi imettää lapsiaan.- Useimmat vauvat kuolevat, äidit sitä ennen

      Kysytkö minulta, että onko sallittua sotia? Tai saako raiskaaja vahingoittaa ihmistä, siksi ettäsotia käydään?

      No ehdottomasti raiskaamista ei voi hyäksyä. Sota, tai sisällissota .- karmivaa. Molemmat menevät usein päällekkäin - yhtä aikaa halutaan omaa etua, ja jotain pois toiselta.

      Kaikki me tiedämme, että pahan tekeminen on väärin - kun on tarpeeksi vihaa ja ilkeyttä, ihmiset pystyvät kamaluuksiin.

      Uhrit joko kuolevat, tai jäävät vaikeasti vammautuneina eloon. Katastrofialueille ei riitä apua - itsekin lannistun kun kirjoitan tätä.

      Mutta voin varmasti sanoa, että sotilas, joka leikkaa siviililtä naiselta rinnat, ja jättää äidin ja vauvan kuolemaan - ei taatusti elä hyvää elämää sen jälkeen.

      Kysymykseesi: miksi kuvittelet, että Jumala antaisi iluvan tappaa vihollisen ja miksi raiskaus olisi Raamatun mukaan sallittu? En pyydä että plaraat Raamattua kannesta kanteen - en kyllä
      muista yhtään kohtaa, jossa minkäänmoinen seksuaalinen pakottaminen olisi hyväksyttävää.

      Raamattu on itse asiassa tosi seksuaalimyönteinen: esin ortodoksijuutalaisilla on velvollisuus rtyydyttöää vaimoaan, taii voi ero seurata-

      Kääntöpuoli on ns puhtausriitit: ortodokseilla On pitkä aika, ja kylpyseremoniat, kuukautisten jälkeen. Monet jäävät siksi lapsettokmiksi. - Tosi kurjaa nyt, mutta muinaisina aikoina piti pitää väkiluku pienenä, että ylipäätään pärjättiin, siksi nämä tabut, kirkottammiset yms.

      En tiedä, Anonyymi, sanoinko sinun kysymykseesi liityen mitään järkevää.- Jos uskon jumalaan, en usko, että hän on minkään valrtion puolella. Viis sotilaspapeista. - Enkä tod usko että kenenkään raskaaminen tai muu pahoinpitely olisi em jumalan hyväksymää.

      Ainakin yritin selittää.) Hyvää yötä. ja natihaleja! )





      Poista
    2. P.S. Anteeksi typot - olen oikealla hevoskuurilla, re: keuhkotukehdus, mutta halusin vastata heti.

      Kirjoita toki uudestaan, jos olin liian sekava, tai muuten vain haluat jutella.

      Lisää natihaleja! )

      Poista