28.8.2014

Venäjänkielinen juusto



26.8. Putkimiehet asentavat runkolinjoja. On menty asunnosta asuntoon kupariputket olalla. Tehdään vaihetta kaksi, alakerran runkolinjoitusta ja putkitusta.  On porattu ja paukutettu, niin ettei avoinna oleva radio kuulu.

Koetan nostaa putkimiehen lekaa, joka  on jätetty miesten ruokatauon ajaksi tiskipöydälle.  Se on järkyttävän painava. Putkimiehen arvostus nousee sfääreihin mielessäni. Jospa huushollissa olisi noin voimakas kumppani. Ei taitaisi pelätä mitään, koskaan. Voisi olla muutenkin kiinnostava kumppani.

Kovin nuoria putkimiehet ovat. "Pannaan putki siihen ja ihmetellään sitä sitten."  "Mennäänkö sitten koirahuusholliin. Onk siel on se muija kotona. " Merkitsevää naurua. Muija on nuori kaunis yksinhuoltaja kahdella lapsella. Eri isät ja kohtuullisen avoin Facebook.

Päivä on rikkinäinen, ei voi keskittyä lukemiseen, eikä kirjoittamiseenkaan. Ulos ei voi mennä valokuvaamaan kuin hetkeksi, sateen vuoksi. Ikkunasta kuuluu sotilaskoneiden jyly.

27.8. Sataa. Sataa. Sataa. Taas ihmettelen, miksi Satakunnan taivaalla jyrisee sotilaskoneita. Jyly alkaa pelottaa. Ensin kuuluu lähestyvä kumu ja sitä alkaa kuulostella, onko se ukkonen. Kumu voimistuu tasaisesti pauhaavaksi jylyksi, ei katkea tai varioi niin kuin ukkonen. Miksi koneet niin kovasti lentelevät? Linnutkin kammoavat koneita, lehahtelevat pelästyneinä kuin haukan nähdessään. Maisema on säpsähtänyt.

Harjoittelevatko koneet muka sotaharjoitusta varten? Lehdessä nimittäin lukee, että Suomeen on tulossa perjantaina suuren sotaharjoituksen myötä Naton joukkoja,  ja siitä on sovittu jo ennen Ukrainan-sotaa - sotahan Ukrainassa on eikä mikään konflikti.  On epärehellistä puhua selkkauksesta. Sotaa ei tarvitse julistaa, ei ainakaan Putinin.

Nyt harmittaa että olen tänään ostanut pienen Putin-juuston. Alan inhota kyrillisiä kirjaimia juuston kuoressa.  Yksi vallanhimoinen sotahullu pilaa koko venäläisyyden. Taidan koettaa, miten kauan venäjänkielinen juusto kestää jääkaapin nurkassa pilaantumatta. Siinä on takarajana päiväys 26.2.

28.8. Uutisissa toistuu tänään Venäjä. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Venäjän sotilaita on mukana kapinallisten joukoissa Itä-Ukrainassa, Venäjän koneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa jo kolme kertaa viiden päivän sisällä, Venäjä näpäyttää Suomea Natosta.

Taas kuuluu aamulla Satakunnan taivaalta sotilaskoneiden jyly. Perin kummallista. Mieleen tulee lapsuudenaikaisesta kellanruskeasta kuvakirjasta katsomani kuva, jossa lotta tähyää huolestuneena korkealle itäiselle taivaalle käsi otsalla. Jotain sieltä on tulossa, jokin vakava uhka., joka pelästyttää lapsen mielen. Jos äiti eläisi, hän sanoisi, että ihan samanlaista kuin juuri ennen sotaa. Puuttuu vain Mainilan laukaukset.

Avatusta ikkunasta - juuri nyt kello 14.50 kuuluu taas sotilaskoneen jyly. En ole koskaan ennen kuullut niin paljon jylyä kuin tälla viikolla. Ihan oikeasti - tämä ei mene enää ymmärrykseeni.

(Maalaus Jan van Eyck)


239 kommenttia:

  1. Remontit ovat rasittavia, mutta ajatukset täytyy siirtää siihen onnen päivään, kun ovat ohi. Silloin koko talo laitetaan luultavasti pakettiin ja aloitetaan parvekkeiden ja ikkunoiden ehostus.

    Aloin taulua katsella, kun on harvinaisen paljon Putinin näköinen äijä, siksi olet tainnut sen valitakin. Kuvasta välittyy kierous, maiiln sanoilla ja teoilla ei taida olla havaittavaa yhteyttä. Maalari lienee kuitenkin Jan Van Eyck.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on vielä enemmän Putinin näköinen mies. Arvaatteko kuka? Saman firman miehiä, taitaa olla perustajajäsen.
      https://www.flickr.com/photos/amnellanna/14116482521/

      Poista
    2. Oli Putinin näköinen, vaikka ensin katsoin noepasti, että Mannerheimhan se siinä. Ei, vaan venäläinen patsashan tuo on. Toivottavasti joku tietävä huomaa tämän ja kertoo, kuka mies on. Tämä valitettavasti jää tänne huomaamattomiin, ylös.

      Poista
    3. Patsas: KGB:n perustaja F. E. Dzerzhinskin, jolle on pystytetty uusia patsaita.

      Poista
  2. Ensin luulin jonkun lisänneen maalaukseen tuon esineen mallin käteen. Sehän on aivan selvästi kännykkä.

    VastaaPoista
  3. Maalari on Jan van Eyck - huomasin sen itsekin ennen kuin luin kommenttisi, ja ehdin jo korjata sen tekstiini. Aloin nimittäin epäillä kuvaa pilakuvaksi, sillä se on eräältä hupaiselta sivulta (Art for Dummies), jolla on toinenkin Putinia muistuttava maalaus, joka puolestaan on ennenkin ollut blogissani.

    Remontti sujuu ihan ok. Kestää meidän talonpätkän osalta vielä ainakin kuukauden, ennen kuin päästään peittämään putkia koteloilla, jotka timpurit rakentavat.

    VastaaPoista
  4. Suomalaista blogimaailmaa 2000-luvun alussa häiriköinnyt mikis on poissa. Mikiksen alushousut, lippalakki, kirjastokortti ja revitty siniruutuinen vihko löytyivät Kuokkalan sillan alta 29.9.2041. Suomen Autonomisen Rajonin komendantti Vladislav "Ilish" Vorona kommentoi tapausta sanomalla ettei ”njiet, njiet” tapaukseen liity rikosta. Oikeimminkin päinvastoin. – mikis oli kadotessaan 93 v.

    Mikiksen blogihäiriköinti alkoi 2005 tai -6; kukaan ei ole jaksanut ottaa selvää siitä, koska. Ensimmäiseksi hän vittuili suositulle Ikkuna-Iinekselle, sen jälkeen Mummo Muulle, sen jälkeen kaikille muille. Hölmö (kuin kaukasialainen Paimenkoira, joka on ainoa koira joka uskaltaa käydä Karhun kimppuun edestäpäin), hän vittuili myös Rauno Räsäselle.

    Moni, joka mikistä ei tuntenut, jää häntä kaipaamaan, mm. mummot. Heidän mielestään hän oli ”niin nuori ja niin notkea. ja aina tervehti iloisesti kun tuli vastaan. välillä tietysti vähän horjuvin askelin... mutta kukapa ei?”.

    Ps. Itse näin mikisen vielä 2030-luvulla. Silloin se eli jo omaa Sodomaa ja Gomorraa. Ai, miten niin, saatatte kysyä? No, mikis oli silloin jo lopettanut blogikirjoittelunsa; se väitteli enää vain itsensä kanssa. Tai lauloi (nuotin vierestä) resitatiiveja. Hän jo silloin oli polttanut siltansa – siis myös edestään. Tekikö hän sen tahallaan, sitä on vaikea sanoa (kun ei tiedä?). Mikiksen huonon kunnon ja arvaamattoman käyttäytymisen takia hän oli persona non grate kaikissa blogeissa. Traagista oli että hän itse ei sitä tajunnut. Ja kirjeet, joita epäsympaattisen näköinen posteljooni hänen kirjeluukustaan sisään työnsi, sisälsivät pelkkiä uhkauksia. Kuten esim. ”mee tullaan nih ja sahataan sut sirkkelillä kahtia”. Asiaa ei helpottanut se että ns. ”kostean elämän” takia hänen blogikynänsä oli alkanut kuivua. Uutta ei enää syntynyt. Viimeisen, erään aloittelevan bloggaajan kommentointinsa – josta pöllähti vain siitepölyä – jälkeen hän häipyikin julkisuudesta.

    Ps. Joku, joka ei halua nimeään julkisuuteen, väittää että löysi Tampereen Amurin työläiskorttelimuseon puuceesta rypistyneen paperinpalasen jolla, ilmiselvästi, oli pyyhitty persettä. (DNA-näyte on ottamatta, kenen?) Paperissa on salaperäistä kirjoitusta joka on tarkkaan sutattu kosmoskynällä (rep.!). Mutta viimeisestä virkkeestä saa selvää... ”kiroan päivän, kun aloin kommentoida blogeja”... Loppu on taas ihan epäselvää. - Tämä lienee mikiksen viimeinen viesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tällä lailla pojat, ei ollenkaan. Täällä mitään epilogeja kirjoitella tai minä lyön kanssa lapun luukulle, naulaan lankut ikkunaan ja panen pönkän uksen eteen. Ryhdyn kommentaattoriksi Kemppisen blogiin ja muihin hyviin.

      Muutenkin täällä ollaan kuin hollituvassa, varsinkin eräs, jota ei ole taas aikoihin näkynyt. Tullaan ja mennään ja mennään ja tullaan. Voihan kilin kikkelit. Ettäs tiedätte.

      Poista
    2. No Mikis,

      puluseni, ålä pelottele.

      Miksi sää nyt täältä lähtisit?! On kivoja veikkoja, hemaisevia naisia, ja ja mielipiteitä joka lähtöön!

      Poista
    3. Ihan pelottavan, hämmentävän hienosti alkaa tämänkertainen Iineksen Ikkuna.

      Ensin Iines itse, miten hauskasti hän remonttiin suhtautuu! Löytää siitä parhaat puolet.

      Ja sitten kommentit. Pelkkää hyvää tähän asti. Esim. tämä miksu ja iksu, lienevätkö kaksosia vai peräti sivuhenkilöitä mikiksen kuuluisissa kommenteissa, niin ainakin Char arvelee. Ja Riku epäilee samaa kuin minä epäilin jo edellisen Iineksen laittaman kuvan (van Goghin) kohdalla. Liekö historia kääntänyt suuntaa, ja alkanut mennä taaksepäin, jolloin muinaiset vanhat sankarit alkavat olla jo kännyköille persoja. (Siis ei persuja).

      Eläköön, kauan eläköön Iineksen blogi!

      Poista
  5. Raksalla, aikoinaan, kuuli kaikkein "ihmeellisimmät" jutut. Kyllä kuuli niin ihmeellisiä veetä ja koota ja peetä koskevia sanoja/lauseita/sanoja että olisi Helismaakin jäänyt hetkeksi tuppisuuksi. (Shakespieresta puhumattakaan.) Suomenkieli on täynnä onomatopomiaa. (Omena pomena pom.)

    Ukrainaa en tunne, tässä kriisissä (joka voi leimahtaa sodaksi) Venäjä hakee hukattua Neuvostoimperiaa, ja on tosissaan, koska pelkää että sitä ei oteta todesta. - On ehkä parempi että emme analysoi näitä tapahtumia, emme me niistä mitään tiedä. (Vaikka jälkeen päin mielipiteemme olisi oikea, ei sillä merkitystä olisi, koska ei se tosiasioihin perustuisi. Olisi vain arvaus. - Ps. Minäkin "tiedän" että 11.9.2015 sataa saatanasti vettä. Joo. Ja jollei sada, mitäs siitä. Mutta jos sataa, niin minähän tiesin...

    VastaaPoista
  6. Ukrainan tilanteeseen en tunne halua ottaa kantaa, mutta semantiikan puolelta totean, että sotaa Ukrainassa käydään, vaikka sitä nimitetään konfliktiksi. Ikään kuin vähätellään tilanteen vakavuutta.

    Ja oikeasti, minua pelottaa tuo sotilaskoneiden jyly, jota olen joutunut kuuntelemaan nyt viikon verran. Se on kammottavaa. Koskaan ennen vastaavat lennot eivät ole kestäneet täkäläisellä taivaalla kuin päivän tai kaksi, ja silloinkin vain tunnin pari päivässä. Nyt on ollut useita kertoja päivässäkin. Tänäänkin aamulla ja iltapäivällä.

    VastaaPoista
  7. Ukrainassa käydään sisällissotaa, se on totta.

    Hävittäjissä (siis lentokoneissa) ei ole äänenvaimentajia. Miksi pitäisi olla? Esim. Mirage (ranskalainen) hävittäjä on tarkoituksellisesti rakennettu niin että sitä pitää mahdollisimman kovaa meteliä. (= Maajoukoilla menee paskat housuihin.) Ja kun lennetään lähellä maan pintaa ja pannaan vielä "jälkipoltin" (kts. Wikipediasta, en mä jaksa selittää) päälle, ei sitä meteliä kestä enää suomalainen laivaston reservin alikersanttikaan!!! (on se niin kamalaa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh noh, miksu. Mistä asti vieraan valtion suorittama aluevaltaus ja maahan tunkeutuminen on ollut sisällissotaa?

      Poista
    2. Asia nimenomaan ei ole näin yksinkertaistettavissa, iines.

      Poista
  8. Laivaston reserviläisalikersantti Richard Laughton siristi silmiään, hänen suunsa oli kaventunut pelkäksi viivaksi. - Richin selkä suoreni, kun hän tähysti taivaanrantaan: "sieltä ne kohta tulevat, mutta pirulaisilla ei ole aavistustakaan siitä, mitä joutuisuvat kohtaamaan." Laughton heitti savukkeensä yli laidan, katseli kun se sihahti sammuksiin, hän oli mietteliään näköinen. Povestaan hän kaivoi litteän konjakkipullon, siemaisi siitä kunnon kulauksen ja ähkäisi kuuluvasti. Aluksen ilmatorjuntamiehistö oli ollut valmiudessa jo vuorokauden, Boforsien putket eivät olleet hetkeksikään lakanneet liikkumasta. Satamillisillä oli niilläkin miehistötö valmiita, he odottivat.

    Richard tiesi, että heillä oli vain yksi huolenaihe. Jos vihollisen koneet käyttäisivät hyökätessään jälkipolttimia, mikään ei estäisi sitä, että koko urhoollisella ja hyvin koulutetulla tykkiryhmällä pärähtäisi paskat housuihin. Siitä oli jo kokemuksia. Richard puristi taskussaan olevaa pyykkipoikaa hieman hermostuneena. Kohta se alkaisi, vihollinen hyökkäisi ja me iskisimme takaisin kuin miljoona volttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luepas, Riku, Ilta-Sanomista Ulla Appelsinin kolumni, jossa pohditaan, että mikä siellä Suomen ilmatilassa oikein lensi. Salama vai ufo, tai jos se oli naapurin poika, oliko vain tullut mieleen uteliaisuuttaan koukata katsomaan, miltä se Hankoniemi oikein näyttää?

      Poista
    2. Minä en koskaan lue hiljalleen rappeutuvan lehtitalon huonoimman lehden päätoimittajan kirjoituksia. Ne pystyy arvaamaan lukemattakin.

      Poista
    3. Ei tietenkään ole pakko. Nainen ärsyttää monia. Enemmän hän kuitenkin saa kiitosta kirjoituksistaan.

      Minusta kirjoitus hallituksen edustajien asenteista oli ihan nappiin. Appelsin toisti, mitä ministerit olivat Venäjän koneista lausuneet. Ymmärrän, että se voi tehdä kipeää.

      Poista
    4. Kävin jutun lukemassa. Turhaan, paatos oli jjuri sitä mitä arvelin. On selvää ,että venäjän sotavoimien aktiviteetti on lisäänytnyt.Tahallisuudestakaan ei ole epäilystä, ovat myös amerikkalaisia härnänneet. Ministereiden tiedotuslinja on täsmälleen oikea. Haglund höperehtii omiaan, kakara kun on.

      Siinä on melkoisen ärtsy ihminen tuo appelsiini.

      Poista
    5. Asiat eivät ole sitä miltä ne... tuntuvat. Arvostan esim. Tanneria ihmisenä, en poliitikkona, hän oli silloin (1939-1944) väärässä kun tehtiin ratkaisuja. - Väärältähän se kansalaisilt tuntui, että Suomi luovuttaa (= oikeuttaa) väärintekijän (= Neuvostoliiton) teot; mutta se oli ainoa järkevä teko silloin. Ja se että N:liitto sanelee meille rauhanehdot. Suomi HÄVISI sodan, oli Saksan liittolainen, mitä muita vaihtoehtoja meillä oli? Ystävämme olivat ja pysyivät poissa. (Eikä Suomen kokoisella valtiolla "ystäviä" edes ole. Intressejä suurvalloilla meitä kohtaan voi olla, ei muuta.) Suomi selvisi Toisesta Maailmansodasta kuin ihmeen kaupalla - vaikka oltiin kaulaamme myöten siinä paskassa mukana, hävijäjien puolella sitä paitsi. Oli se ihme! - Se, että vuosikymmenet sen jälkeen jouduttiin tanssimaan "ripaskan tahtiin", ei sitä himmennä. Hyvinhän täällä elettiin esim vuodet 1960-1980. Vai mitä?

      Ps. Putin on perseestä - olen samaa mieltä. Mutta se on hyvin huono analyysi Venäjästä. - Meksikon ongelma on U.S.A., se ei koskaan voi olla "itsenäinen" valtio. Meidän suomalaisten ongelma ei ole U.S.A. ...

      Poista
    6. Ministerien tiedotuslinja voisi olla asiallisempi. Kun Tuomioja sanoo viimeisestä ilmatilaloukkauksesta, että jaa, jaa, kun nyt ei tiedetä, toimiiko lentäjä oman päänsä vai minkä mukaan, niin tuntee myötähäpeää. Haglund oli nyt asiallisempi. Yleensä Tuomioja on viime aikoina ollut ihailtavan rehellinen ja suorapuheinen. Nyt mani takaisin homehtuneeseen suomettumislinjaan.

      Poista
  9. Alikersantti, anteeksi - herra alikersantti - Rickhardin huolet olivat turhia. Tämä lentäjä nääs, siltä taivaalta kun tuli kuin pilvipoutainen haukka, sai itse yhtä äkkiä ripulikohtauksen PRUNKS RUNKS PRUIITSK RUNKS vaan, ja samalla kun hän kaukoputkellaan katsoi mitä Rickhard laivan täkillä teki (veti käteen, jotain köyttä) hän itse singahti saman tein kahta kertaa ääntä nopeammin Ahvenenmaan päälle. Eikä sinne uskaltanut pudottaa mitään. Niinpä hän lensi takaisin Pihkovaan.

    VastaaPoista
  10. Tapasin tämän lentäjän muuten - tällähän ei mitään merkitystä ole - myöhemmin Sillamäellä. Hän oli eläkkeellä, minä en. Richardin miinaveneen - "heh, heh" hän sanoi - "heidän kaarnalaivansa kyllä muistan. eihän niitä olisi tarvinnut ampua kuin ilmakiväärillä niin ne olisi menneet PULP PULP kilkkien ruoaksi". Nyt taidat liioitella, sanoin. En, en hän sanoi. Eräänkin kerran kun lensimme vanhanaikaisella Tuplov Pulp 24+ AbFg postilentokoneella - jälkipoltin päällä - tommosen veneen yli niin ne matruusit, samoin kuin alipäällystö, seisoivat kannella pyykkipoika nenässä ja verryttelyhousut pulleina..." Se häntä ihmetytti. Heille verkkareissa tuppas tuleen polvipussit, joskus jopa ennen kun käytti ko. housuja, mutta harvemmin niihin tuli ns. "perspussit"... Tsuhnilla niin näämmä kävi.

    VastaaPoista
  11. Viholliskoneiden laivue lähestyi nousevan auringon suojissa miinaveneitä, joissa reserviläisalikerantti muiden urhoollisten joukossa jo odotti, herkeämättä taivaanrantaa tähyillen. Laivueen komentaja Sergio Leonella oli hetki aikaa ajatuksiinsa. Hän muisti, kuinka edelliseltä lomalta lähtiessänsä, hänen vanha äitinsä oli kyynel silmäkulmassa hyvästellyt poikansa ja vannottanut lentämään matalalla ja mahdollisimman hitaasti, ettei tuonen käki jossain kukkuis ja vanha pelargonia ikkunalta putoisi. Pyhästi hän oli sen äidilleen luvannut ja hänenkin silmänsä olivat kosteat, kun hän asteli kohti rautatieasemaa.

    Sergio tarkkaili mittareita, vilkaisi vierellä lentäviä koneita ja tunsi itsevarmuutensa olevan huipussaan. Enää muutama minuutti ja miinavenelaivue olisi ulottuvilla. Äkkiä hän kuitenkin huolestui, hänellä oli vain yksi alituisesti takaraivoon piinaavasti iskevä huolenaihe. Jospa ne ampuvat sitä torjuntatulta ja kuuluu tasainen "jytym, jytym, jytym, jytym". Valojuova-ammukset lentävät ohitse, kun tykit haarukoivat maalejaan. Sellaista hän ei oikein kestänyt. Onneksi hän tunsi itsensä ja oli lentokentän miehistösuojassa pukenut muovihousut sarkaisten alle. "Paskaako tässä", hän totesi mielessään ja työnsi ohjaussauvan eteen.

    VastaaPoista
  12. Ei voi kuin ihmetellä miten maamme on pilaamassa tärkeät naapuruussuhteensa. Historiaan tulee jäämään kokoomuksen jättämät pahat jäljet maame niin sisä- kuin ulkopolitiikankin hoidosta. Miten pahat, sen tulevaisuus näyttää!
    Kumpi on taloudellisesti meille edullisempaa, eu:n avustukset (maksumiehenä olo) vai hyvät kauppa- ym. -suhteet suureen naapuriin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivätkös demarit olleet kokoomuksen rinnalla asioista päättämässä? Ja vasemmistoliittokin osin, ennen eroamistaan. Tässä nyt ollaan.

      Hyvien suhteiden tulee pohjautua molemminpuoliseen luottamukseen ja kunnioitukseen. Tekojen tulee olla samaa linjaa kuin puheiden.

      Poista
    2. Totta. Suurta eroa ei näiden kahden välillä ole ollut enää vuosikymmeneen havaittavissa. Siksi en aina muista mainita heitä erikseen. ;) Vasemmistoa ei porvarillisoitunut kansa enää tarvitse. Aikanaan ammattiliitot ym. puolustivat köyhiä rupusakki-työläisiä. Silloin riitti äänestäjiä. Työolosuhteet ja elintaso paranivat vasemmiston äänestämisen myötä. Nyt kun kaikki on niin erinomaisen hyvin, kuka enää haluaa kuulua tai leimautua työläisiin. Ollaan noustu elintason myötä pois yhteiskunnan alemmilta rappusilta. Vasemmisto on tehnyt tehtävänsä köyhälistön olojen parantamiseksi, vasemmistoa ei enää tarvita, miksi siis äänestää sen edustajiakaan? Eikös? Ja se hirveä ja kauhea kommunismi pelottaa.
      Nyt onni jon ihanaa on lainaa...lainaa vaan -pankkilainaa pikavippejä sun muita tili- ja verokikkailuja.
      Fantastista!

      Poista
  13. Alimatruusi Mikis M, joka oli tempaistu tähän spektaakkeliin mukaan Urjalan Laukon kylästä, avasin pentterin pyöreän ikkunan ja pisti siitä pyöreän päänsä ulos. Vihollisen koneet lentelivät joka puolella ZIUH ZAUH VIUH. Hän pisti päänsä takaisin sisälle. Hän ajatteli, "että sota on alkanut jo. Taitaa olla salamasotaa." Hän pisti poskeensa toisen purukumin. Voihan vittu, hän ajatteli, ja puki päälleen Int.14 verkkarit; kummallisen pullottavat ne perseen puolelta olivat...Vaan mitäs siitä. Hätäisesti hän twiittasi äidilleen " tästä lähtee meneen sotaan meikäläinen, nääs", ja kipusi täkille. Siellä upseeristo puhui hädissäänskånen murretta, halusivat "komma mer tillbacka". Neljästä aliupseeristakin 3/4 oli ihan paniikissa... vain yksi heistä, Richard Laughton, siveli viiksiään yhtä mietteliään näköisenä kuin maissipiippuaan. Pommit räjähtelivät joka puolella, mutta se ei Richardia hätkäyttänyt. Hän nosti aurinkolasit pois teräksenharmailta silmiltään, katsoi taivaaseen, ja sanoi "huomenna on pouta. länsikaakosta voi tulla vähän pilviä. mutta epäilenpä ettei kovin paljon". Samalla lentsikat lensivät takaisin itäkaakkoon.

    Taas olimme voittaneet taistelumme!

    VastaaPoista
  14. Ei se noin voi päättyä, miljoona volttia jäi puuttumaan.

    ...Samalla lentsikat lensivät takaisin itäkaakkoon.

    Taas olimme voittaneet taistelumme! - Mutta komentajakapteeni Jukka Emil Vanaja loi symkän katseen ympärilleen ja sanoi kohtalokkaat sanat, jotka painuivat syvälle reserviläisalikersantti Laughtonin sisimpään ja joita hän tulisi vielä monesti jopa katkerasti pohtimaan: "Ne tulevat vielä. Ne tulevat vielä ja entistä vahvempina."

    VastaaPoista
  15. "Maamme on pilaamassa tärkeät naapuruussuhteensa". En viitsi kirjoittaa tähän kirosanojen määrää, joka suustani tuli tuon luettuani.
    Juu, erotaan EU:sta ja muista fasistisista läntisistä kumppanuuksista, ettei tsaari hermostu.
    Voi vittu!

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko sulla jotakin henkilökohtaista hampaankolossa tsaareja kohtaan. Mitäköhän pahaa ne on sulle tehneet?

      Poista
    2. Leonooralla on liikuttavia ajatuksia. Niihin voisi yhtyä. - Harmi vaan ettei niillä ole tekemistä todellisuuden kanssa. (Olisipa.)

      Poista
    3. Kyllä minä yhdyn tässä Samulin tuohtumukseen, niin vasemmistoa kuin olenkin aina äänestänyt. Olen todella pettynyt Venäjän toimiin Euroopassa.

      Suomi ei tuhoa naapuruussuhteita, vaan sen tekee Venäjä itse, ja vieläpä hyvin näkyvästi ja piittaamattomasti. Rähmälläänolon aika on ohi, nyt arvostetaan rehellisyyttä.

      Poista
  16. Totta kai


    Übersstrumbahnhoftkaptein katsoo Komentajakapteeni Jukka "JeiJ" Vanajaa suoraan silmiin ja kysyy: "Herr Kaptainkomentaja, lietsotteko Te antautumis starategiaa? Jos näin on Teidän kohdalla, Mun pitää amppu Teidät." Emil vastasi: "Samantekevää. Te kumminkin häviätte tämän sodan". Mut mun esimies, tää Übersstrumbahnhofetc... sanoo "mitä soodaa te puhu. onko teillä ripuli pöksyssä? Te laivastoväki olla kamalan säikky. kun pupu... mika se on... pupudimitri? älkkä olko. ei meidän lentsikat kun sanoo vaan PUMPT PUMTS ei ne mihinkä osuu. ei pelkoo. mutta safka pitä parempi. ei tätä syö kun sika. ensin pitää ampuu kokki, sitten muu keittiöhenkilö. ei me ampuu teidän miinavene. ne vaan kelluu."

    VastaaPoista
  17. Samuli, geopolitiikkaa on että meillä on 1.300 kilometriä rajaa Venäjän kanssa. Ei NATO tätä rajaa ikinä puolusta. (Emmekä me pysty.) Venäjä on suurvalta - hyvässä ja pahassa. Pragmatismia, please. (Tarkoitan, että vittuillaan venäläisille kun on tarvis mutta ei aleta puuttua maapallonkokoisiin moraliteetteihin. - Eikös U.S.A. tiedät mitkä valtiot (tarkoituksellisesti) ovat milloin hyviä tai (tarkoituksellisesti) pahoja? Mitä pahaa aikoinaan Vietnam Yhdysvalloille teki? Tai Honduras, tai Guatemala? Tai Chile? Tai Irak tai moni muu, moni muu maa? - Kyllä Venäjä vähemmän muiden maiden asioihin on sotkeutunut, siis viimevuosina, kuin jenkit. Se, kun höpötetään jostain "demokratiasta", se höttö on helpompi hyväksyä. - Vitun imperialistit! (siis myös ryssät)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei NATO tätä rajaa ikinä puolusta."
      Ei voi tietenkään tietää mistä kautta sotilaita tai kalustoa strategioiden mukaan rahdataan tai rajoja ylitetään. Sotilasliitolla on naapuriemme lähellä muita kumppanuuksia ja jäsenmaita jossa majailla ja josta ylittää tarvittaessa rajoja "pahaansa" vastaan taistellessa.
      Nyt taitaa pääpäsmäriltä viedä Lähi-idän suunta osan huomiosta ja täsmäpommeista.
      Ei taida ebolastakaan tulla ruton veroista sotaintoilijoiden pysäyttäjää?

      Poista
    2. Voi kun noi päättäjät ottais huomioon mitä me täällä puhutaan. Minusta tuntuu, että niiden pitäis kuunnella meitä. Me tiedetään paremmin kuin kukaan heistä, me ollaan kansan ääni. Minä ainakin olen. Olen yrittänyt puhua suoria samoja, siis niitä, joita ajattelen. Minä pelkään Putinia, sanon sen suoraan. Sehän puhuu sitä ja tekee mitä? Valtiomiehetkin pelkäävät sitä. Siksi ne ei uskalla sanoa, että meidänhän kuuluisi liittyä Natoon. Vai pitäisikö? Kai ne on viisaampia kuitenkin kuin minä. Hölmöistä yksi hölmöimpiä.

      Poista
  18. Nyt on sittem kuumeeton keuhkokuume, ja lääkkeet sen mukaiset. Vahvat.

    En tykkää Natosta, en olisi halunnut liittyä EUhun, - Riku voi lähettää xylitolipastilleja tälle neidolle purkan sijaan. Muuten: carry on! :D

    Kivana pipipalkintona Susan Elizabeth Phillipsin Uusin tupsahti tänään postilaatikkoon.

    Luvassa on goottis-henkistä tarua Rebeccan ja Jane Eyren tyyliin - - paitsi hauskempaa, ja enemmän seksiä. - Kuulostaa lupaavalta!:)

    SEPillä on tosi kiva sivustö: hän, mm. antaa reseptejä, jotka sopivat kirjojen teemoihin!

    Sekin juttu on siirtynyt Faceen, mihin en vielä liity, mutta saan kivoja meilejä ja jopa reksettejä kuukausittain! - Olen meililistalla.

    Tässä kirjassa sankartar on ilmeisesti tivolitaiteitelija.

    Minulla on kuumeeton keuhkokuume, tosi vahva lääkitys, eli vaíkkei pyöröovi käy: taidan olla vähän aikaa poissa. - No, oikeasti: voin ihan hyvin, ja huomenna alan lukea! Siis kirjaa!

    "Heroes are my weakness", ja totta vie! Plus sankaritar on semmoinen esiintyjä, jolla on nukke - pliis ei sanota dummy.. - siteraan kirjailijaa.

    Itte kuulun Esiintyvien taitelijoiden eläkekassaan - noh, enhän mitään tee tavallisesti. Ja kun olen puuhannut sitä sun tätä - jotenkin toi eläkekin sopii.

    Kivaa yötä ja huomista päivää kaikille! :)





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipumista, Char! Onneksi olet kuitenkin hyvällä ja pirteällä mielellä. Ehkäpä kaikenlainen kirjoittelu parantaa, jos vaan voimia riittää.

      Poista
    2. Iines, kiitos toivotuksista!

      Parempi, etten kirjoita paljon, kun olen aika doupattu - kiva, etten joutunut tiputukseen tms, vaikka niitäkin voidaan antaa päiväsairaalassa ilman että tarvitsee jäädä asumaan.. Ed aiheen kohdalla vain viimeisin ripellykseni oli niin vaikeasti luettava, että toivon, ettei po. Anonyymillä ole dysleksiaa - en kuitenkaan viitsinyt poistaa sitä, luulen, että edes osa ajatuksesta kävi ilmi, vaikka joka toisessa sanassa oli ylimääräisiä kirjaimia.

      Voin jo vähän paremmin! :)

      Poista
    3. Char, kurja olla kovasti doupattuna. Vaan minkäs teet, otettava ne lääkket on. Jaksamista ja toipumista!

      Poista
  19. Dildon sulle lähetän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti et kirjoittanut Charille, Ano.

      Jos kirjoitit. Olen pahalla päällä,kun henkeä ahdistaa (siis se keuhkokuumejutska).

      Mutta joo. Älä tuhlaa rahoja tai vaivaa mun seksilelluihin; on ihan kiva varasto, ja ihq mies.

      P.G Wodehousea siteraaten: laita ne dildos sinne minne apina pistää pähkinät.

      Jos jotain haluat lähettää: olen herkkusuu, ja Neuhausin konvhedit - tumma suklaa.- maistuu aina. :)

      Poista
    2. Anonyymi lähetti loukkauksensa Charille niin, että joku voi sen ymmärtää minun vastauksekseni hänelle. Selvyyden vuoksi kerron, etten ikinä lähetä tänne kommentteja muilla kuin omalla nimimerkilläni. Netikettiini kuuluu, etten harrasta ns. ristiinammuntaa nimimerkkejä vaihtamalla tai kirjoittamalla täysanonyyminä.

      Poista
    3. No Rikuseni: ei kyllä pälähtänyt tämän blondin päähän, että olisit ollut typerehtimisen takana.

      Mutta tajuan kyllä että halusit selventää, muille - onhan meillä välillä vähän reippaampaa suunsoittoakin, Taukoamattoman Asiallisen Keskustelun lomassa.

      Nyt on yölääke otettu, ja takaisin nukkumaan. Kukaan joka sinun kanssasi on yhtään jutellut, tietää ettet alennu puskista ampumiseen - nati-nati, muru. :)

      Poista
    4. Dildon? Muovivehkeen?

      Luomunaiset käyttävät porkkanaa ja kurkkua. Lihansyöjät koosta riippuen nakkimakkaraa tai HK:n sinistä. Ettäs tiedät tämänkin.

      Poista
    5. Kunpa tänään eivät sotilaskoneet jyräisi Satakunnan taivaalla. Se kansainvälinen sotaharjoitus on mielestäni meriharjoitus.

      Tuo sodanpelko tunkeutui uniini. Näin melkein painajaista siitä, että Venäjä pommitti yhtäkkiä meitä. Menimme leveän räystään alle piiloon, mutta sitten huomasimme, että kaikkialla oli venäläisiä sotilaita. He ottivat meitä vangiksi ja alkoivat kuljettaa jonnekin. Yhtäkkiä huomasin, että joukossa oli minun lapseni, alastomana. Ryhdyin repimään hänelle vaatteita jostakin. Jossakin vaiheessa otin kirjan suojakseni, Tiesin, että jos luen kirjaa, sotilaat eivät huomaa minua ja voin paeta.

      Semmoista.

      Poista
    6. Samanlaisia unia minulla on tukuttain. Näen paljon painajaisunia. En tiedä mitä siitä Jung tai Freud sanoo, enkä välitäkään tietää. Tiedän, ettei se ole ollenkaan kivaa, semmote.

      Poista
    7. ... minun painajaiset tietää aina samaa: ihan hirveesti huoneita talossa joka on muka meidän, ja minä ihmettelemässä, että miks mä en ole tässäkään huoneessa koskaan käynyt. Pahinta, että joka kerta eksyn siinä talossa. Ja kun en löydä ulospääsyä päätän herätä ja todeta, sehän oli vain unta. Helpotus!

      Poista
    8. Ihmeellistä, Liisu! Minä näin joitain vuosia sitten usean vuoden ajan toistuvasti samaa unta. Kuljin isossa talossa, jossa oli aina jokin käyttämätön huone tai kokonainen kerros. Unessa ihmettelin, miksi en olut käyttänyt "tätä" huonetta, vaikka se on koko ajan ollut tässä, kotonani. Olin jotenkin unohtanut sen. Saatoin mennä vaikka ihmeelliseen olohuoneeseen, jonne noustiin tasanne ylöspäin, ja siellä oli nojatuolit ja kalusteet, ihanat erkkeri-ikkunat. Ihmettelin suuresti itseäni, miten voin unohtaa tällaisen huoneen. En eksynyt, vaan talo oli ainajännittävä ja hauska. Luulen, että uni kuvastaa käyttämättömiä voimavaroja tai kykyjä, hukattuja mahdollisuuksia. Vai mitä?

      Poista
    9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    10. Poistin tuon kommentin kun tein siinä pahan virheen. Meillä on lähipiirissä tuttu tyttö, joka lähti juuri Amerikkaan takaisin, opiskelee siellä nyt toista vuotta, hän on Iiris. Sanon häntä joskus vahingossa Iinekseksi, nyt meni toisinpäin.

      Korjaan sen tähän (otin siitä onneksi kopion):

      Kysyt: Vai mitä?
      Vastaan:

      Ehkä, sinäpä sen sanoit, IINES. Se siinä on ihmeellistä, että se toistuu, sama uni. Ennen en muistanut enää aamulla uniani, tai en nähnyt niitä, nykyisin herään jopa huutooni joskus kun oikein ahdistaa. Se ei ole kivaa.

      Poista
    11. Uni joka toistuu, koettaa sanoa meille jotakin. Ehkäpä tosiaan tuo uni, jossa ei huomaa käyttää oman talonsa ihania huoneita, kuvastaa hyvinkin, että ihmisellä on salattuja tai piiloon painettuja kykyjä, toiveita, voimavaroja, mutta hän ei osaa käyttää niitä. Ehkä hän ei arvosta itseään tarpeeksi, vaikka hän on hyvä ihmiseksi, kenties lahjakaskin.

      Poista
    12. Uni voisi siis sanoa: käytä lahjojasi, älä piilota itseäsi! Usko itseesi, olet todella hyvä!

      Poista
    13. Kerran unessani kävelin kaupungin katuja joiden reunoilla oli vain raunioituneita taloja. Kaikki oli harmaata, tai beessiä. Ei ollut ihmisiä. Joka kadun risteyksestä avautui toisia katuja joiden reunoilla oli samalla tavalla luhistuneita taloja. Kävelin ja kävelin enkä päässyt minnekkään, koska joka kadunkulmassa, johon pääsin, avautui taas samanlainen katu jota reunusti pommitetut talot.. Ihmisiä ei näkynyt missään.

      Pari viikkoa sen jälkeen luin Samuel Becketiltä novellin jossa sanasta sanaan käveltiin niitä samoja minun unessani nähtyjä katuja. Kyllä minä ihmettelin! - Ps. Mutta kun en usko, ainakaan toistaiseksi, ihmeisiin... niin ajattelin että ihmisillä täytyy olla joku "kollektiivinen alitajunta". Täytyy olla! - Tästähän puhuu mm. Jung. Mutta kun en ole lukenut häntä sen kummemmin, en tämän enempää hänestä tiedä. - Outoa oli. -

      Poista
  20. Minä en tiedä mikä Dildo on? Aika asiallista, että itse tiedätte. Kerran - asuin silloin Mikkelissä - yläkerrasta kuului KOPS KOPS. Vähänkös sitä ihmettelin. Mutta myöhemmin sain selville - saan aina kaikki asiat selville - että yläkerran rouvalta tipahtivat geishapallot lattialle. Siitä kummallinen kaksoisnapsahdus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ymmärrä geishapallon syvintä olemusta. Mitä sillä tehdään ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä?

      Poista
    2. Takaisin kuuliin: Mikis, yläkerran täti tarttisi varmasti lisää harjoitusta, varmaan saikin... On noille muitakin käyttöä, mutta siihen en puutu.

      Apteekeistakin saa ties sun mitä vikineitä, mutta jospa kertoisin pari Sheila Kitzingerin ilmaista vinkkiä likoille, joille ne on varmasti jo tuttuja. Rento makuuasento, ja kuvittele, että on kirsikka vaginan suulla. Leiki hissiä - nosta sitä mielikuvituskirsikkaa kerros ylöspäin, ja pidä. Jatka seuraavaan kerrokseen, jne. Ja sitten takaisin, aina kerrosten väliä pitäen, alas.

      Muita lihaksia kehitetään "kuorimalla persikkaa": taas kuvitellaan pehmeä, kypsä persikka vaginaan, ja ylöspäin hinaamalla kuoritaan se.

      - Huom! Ei pidä työntää ruokaa sukupuolielimiin, kyse on mielikuvaharjoittelusta!!!!

      Olin taas varmaan liian graafinen. - Ne lelut on varmaan niille, jotka tarvitsevat jotain konkreettista... En tiä.

      Mutta olipa nyt kiinnostunut seksistä tai ei, kukaan ei halua vapaaehtoisesti siirtyä aikuisvaippoihin, eli toivoisin, että juttu saisi jäädä.

      Kun vähän aikaa leikkii kirsikkaa ja persikkaa, ei kuulkaas kuulat tipahtele lattialle! :D

      Poista
  21. Ennen kaikki oli toisin, myös työelämässä asiat olivat toisin kuin nykyisin. (Yllättävää, vai mitä?) No, oli miten on. Appiukkoni oli töissä Pyynikin panimolla (ei sellaista enää tietenkään enää ole, pyh) ja kertoi että kun viikonloppu tuli niin ”oli kiva kun viikonloppu tuli. ei tarvinnu enää ryypätä”. Duunissa se oli sitä että he koko ajan joivat olutta, sitä mitä tekivät, mestaritkin olivat yhtä kekkulissa kuin kuka tahansa. Eihän olutta muuten voinut panna? – Ymmärrän tämän. Kun ajattelen nykyistä vainoharhaista (mutta viisasta) suhtautumista tupakointiin... Ei ennen tupakanpoltto ollut mikään probleemi. Tehtaan ruokalassakin oli tuhkakupit. Totta kai. Ja sinne tuli myös porukkaa, ruokatunnille, jotka eivät mitään syöneet, tulivat vain lukemaan lehtiä ja vetivät samalla 3-4 sätkää. Joskus ruokalan ilma oli niin sakeana savusta ettei nähnyt omia lihapulliaan – jos sattumalta söi. Eikä kukaan valittanut; mistä olisi valittanut?

    Ajat muuttuvat. Nykyisin ei saa polttaa tupakkaa kuin jossain saatanan salaisessa maan alle kaiverretussa atomipommisuojassa – jos ees sielläkään. – Myyrät vaan tulee kattelee että ”mitäs tuo täällä”... Joopa, joo.

    Ps. Itsehän en tupakoi. Koska se, kuulema, "vaarantaa terveytesi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun naapureistani molemmat vierusnaapurit polttavat tupakkia terasseilla, yksi välillä venäläistä mahorkkaa, luulen. Lisäksi toisen vierusnaapurin naapuri vasta polttaakin tupakkia, eniten koko talosta. Kauheinta on, että kun yksi tumppaa, toiinen sytyttää, ja kun se kolmas tumppaa, ensimmäinen sytyttää taas.

      Poista
    2. Voihan Sory! (siis kamalaa oikeasti)

      Poista
    3. Meidän kaupunkiasuntotalossa on tupakointi kielletty myös parvekkeilla ja pihalla lähellä ulko-ovia. Tupakoitsijoille on tehty oma sija roskakatoksen räystään alle. Siinä ne raukat palelevat. Hytisevät viluissaan. Ei luulisi tupakan maistuvan!

      Poista
    4. Toisaalta ymmärrän tupakoijia ja mikä hassuinta, pidän tupakantuoksusta. Ellei se olisi vaarallista, poltttaisin varmaan itsekin ja nautinnolla.

      Vaan siitä en tykkää, että savua tulee koko ajan sisälle avoimista ikkunoista - minulla on aina ikkuna auki ellei ole paukkupakkasia.

      Poista
    5. Liisu, luin kommenttisi tästä blogista Kemppisestä. Haluan kiittää sinua kauniista sanoistasi, täydestä sydämestä. Jotenkin kuitenkin tunnen itseni noloksi ja haluan kiemurrella jonnekin näkymättömiin.. Miksu-mikiksellä on tämä sama tuntemus, olen huomannut, ja ymmärrän sen hyvin. Mutta siis, Liisu, lämpimästi ja kauniisti kirjoitit!

      Poista
    6. Iines, olen vain kovasti noloissani, kun puhuin siinä iineksenikkunasta, kun olisi pitänyt puhua ikkunaiineksestä.
      Yritin lähettää korjauksen kun huomasin virheeni, en tiedä. menikö se perille. Käyn katsomassa.
      Minua harmittaa aina virheet, tekisi mieli kaaputtaa näytön lasi rikki, mutta mitäpä se auttaisi!

      Minusta tämä on harvinainen blogi, en tiedä, minä ainakaan en ole nähnyt toista tällaista, jossa saa vapaasti ilmaista mielipiteensä, ja keskustelua käydään ajatuksella: kaikesta, mikä on inhimillistä, voi, ja pitää voida puhua. Olen kyllästynyt ihmisiin, joille puhuminen esim vieraiden kanssa on pahasta. Itse ilahdun joka kerran, jos joku tuolla ulkona, vieraskin ihminen, tervehtii ja puhuu vaikka ilmasta. Tänä aamuna kun oltiin lenkillä, tuli vastaan toinen "pariskunta", jossa naispuolinen, täysin meille vieras ihminen, iloisella äänellä huikautti tervehdyksen.
      Tätä blogia kannattaa mainostaa! Olen kertonut tästä monille tutuille. Facebookissa käyn aika harvoin. Sinnepä pistän myös tietoa tästä.

      Poista
  22. Sympaattisin rasismianekdootti, jonka tunnen, on kun suomenruotsalainen hienostorouva näkee kadulla auton alle kuoleen nuoren miehen. Ja alkaa päivitellä että "voi, voi onpa käynyt paha juttu henelle". Ja kysyy sitten ambulanssimiehistöltä että "mikä hanen nimi oli?" Kun joku heistä vastaa hänelle "Matti Virtanen", niin mummeli "sekin vielä!

    Jolle ymmärrä mistä on kyse, olette suloisia.

    Ilkeämpi versio on tämä kun rakennuksilla yks ukko kuoli tapaturmaisesti. Mestari ei tämän rouvalle voinut - häntä itketti niin kamalasti - voinut mennä viemään tätä surunviestiä. Hän delegoi tämän tehtävän tuon kuolleen timpurin hyvälle ystävälle; sanoi vain sille Heikille että "muista esittää asia sitten mahdollisimman hienotunteisesti. hänhän meni juuri naimisiin. ja vaimo on viimeisillään". Joo, joo sanoi Heikki. (Joka oli kamala lyömään vetoa, mistä tahansa. Jos vaikka kaksi varista istuutui puhelinlangalle, Heikki heti ehdotti että "lyödäänkö vetoa kumpi noista lähtee ensin lentoon?" Ja oli ihan saman tekevää kumman variksen valitsit, Heikki valitsi sen toisen.) No, kun hän käveli sen onnettomuudessa kuolleen miehen vaimon luo, hän mietti että miten hän voisi olla mahdollisimman hienotunteinen... Sitten hän keksi. Ja soitti omakotitalon ovikelloa. Kaunis, hymyilevä rouva, maha paksuna, avasi oven Heikki kysyi: "asuukohan tässä Mauri Pekkarisen leskirouva?". Nainen nauroi leveästi: "Kyllä minä olen Mauri Pekkarisen rouva. Mutta en minä mikään leski ole!"

    "Paljonko vetoa?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauroin tätä mökillä, puhelimestani. Vitsit ovat kivoja.

      Poista
  23. Tämä, joka on niin pitkä tarina että en ole sitä ennen minnekään yrittänyt dumpata, on kans hauska... Etenkin, kun on totta!

    Eletään 20-lukua. Ollaan Reserviupseerikoulussa, Haminassa. Kadettikokelailla on viikonloppuiltaloma, he ovat käyneet kaupungilla, ja kaikki ovat myöhästyneet. Aamulla heitä koulun johtaja, eversti, alkaa kuulustella. Ensimmäinen sanoo:

    ”Vietin iltalomaani kaupungilla. Hyvissä ajoin ennen sen loppumista otin vossikan ja ajoimme kasarmille päin. Mutta... kuinkas ollakaan, tämä hevonen kun tultiin Näresuon ja Viertotien risteykseen, kuolla kupsahti. Hyppäsin vaunuista pois ja aloin juosta kasarmille. Mutta en ehtinyt. Siksi myöhästyin.”

    ”Ymhhy”, sanoi eversti. Ja kirjasi tapahtuman.

    Seuraavakin kadettikokelas kertoi (sanasta sanaan) saman tarinan... ja sitä seuraava, ja sitä seuraava. Joka kertomuksen jälkeen eversti muuttui synkemmäksi ja synkemmäksi. Kun lopulta tuli tämä viimeinen, kymmenes, ja teki asennon ja kajautti ”herra eversti, myöhästymiseni johtui siitä että…” niin tämä eversti karjaisi ”KYLLÄ MINÄ TIEDÄN MISTÄ! TE OTITTE VOSSIKAN JA SE, VOI HYVÄNEN AIKA SENTÄÄN, KUN PÄÄSITTE NÄRESUON JA VIERTOTIEN RISTEYKSEEN NIIN SE KUOLI… Kyllä minä tiedän!” ”Ei, herra eversti”, sanoi tämä kadettikokelas, hämmästyneen näköisenä, ”Otin kyllä vossikan, herra eversti, ja hyvissä ajoin ennen iltaloman loppumista lähdimme ajelemaan kohti kasarmia. Mutta Näresuon ja Viertotien risteyksessä oli niin paljon kuolleita hevosia ja vaunuja, että emme mahtuneet siitä ohi. Niinpä hyppäsin omasta vaunustani pois ja aloin juosta kasarmille. Mutta…”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin nauratti! Minua naurattaa myös yksi lääkäri-vitsi:

      Asiakas valittaa vaivojaan, lääkäri kuuntelee hajamielisesti ja katselee ikkunasta ulos. Sitten kun valitus loppuu, hän kääntyy katsomaan asiakasta ja sanoo:
      Kylläpä kuulostaa pahalta. Teidän on parasta mennä lääkäriin!

      Poista
  24. Vastustan jyrkästi Venäjän toimia Ukrainassa.
    Mitä merkitystä minun vastustamisellani on? Ei mitään.
    Venäjä hakee sitä suurvaltastaattusta mikä sillä Neuvostoliittona oli.
    Ukraina oli osa Neuvostoliittoa.
    Balttia oli myös. Balttia kuuluu nykyisin Natoon.
    Suomi oli, Brežnevin sanoin, "meidän taskussamme jo".
    Aivan varmaan oltiin.
    Se on yksi vaihtoehto. Meillä ei ole kovin montaa vaihtoehtoa.
    Oikeastaan ei edes yhtä.
    Ei ollut vuonna 1939. Eikä ollut vuonna 1944.
    Lukekaa historiaa, kumipäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se kieli jotain merkitsee. Jos puhuu eri kielikunnan kieltä, ei voi olla yhtä maata, vaikka joku tsaari olisikin joskus alistanut suomenkieliset. Historia on täynnä vääryyksiä.

      Poista
  25. U.S.A.:ssa puhutaan 174ää kieltä. Mm.:ssa englantia.
    Ei kieli ole mikään korporaatio.
    Valtiot säilyvät jos ovat tarpeeksi suuria. Saksa on suuri maa, ei se mihinkään häivy, viimeiset kaksi maailmansotaa se on hävinnyt totaalisesti. Jos Suomi olisi samalla lailla hävinnyt, ei Suomea enää olisi. Olemme pieni ja merkityksetön maa. Itsenäisyytemme johtuu sijainnistamme: olemme periferiaa. Kaukana kaikesta. Vain Venäjä meistä on kiinnostunut, siksi me ikuisesti olemme Venäjän vallan alaisia. - Ei tämä mikään uskontunnustus ole, ei tätä tarvitse itselleen todistaa. Mutta jollei sitä käsitä, käsittää aika vähän muitakaan asioita, esim. geopolitiikkaa.

    Ps. Jos joku nyt lukee tämän niin että mikis, joka nykyisin on miksu, pussaa ryssien persettä - niin hän lukee väärin. (Kantsisi ilmoittautua Kansalaisopiston Lukupiiriin, tms.) Kyse on siitä että käsittää mistä on kyse. Esim. Paasikiveä arvostan juuri sen takia, poliitikkona, en muuten.

    Poliitikkoja voi arvostella vain sen mukaan miten he ovat hyödyttäneet kotmaatamme, joka on Suomi. Kaikki muu arvostelu on järjetöntä. Tämän takia arvostan paljon mm. Urho Kalevi Kekkosta. (Paska ukko, kepulainen sökön pelaaja, mutta edesauttoi sitä että Suomesta EI tullut osaa Neuvostoimperiumia. Kyllä... se oli osin Hänen ansiotaan. Vittu vieköön.)

    Kukapa nytkään haluaisi että syttyisi sota keskellä Eurooppaa. Mä ymmärrän että EU on hissun kissun hiljaa, se on tällä hetkellä järkevintä. Koska Venäjä ottaa osan Ukrainaa, se on jo ottanut, sen estäminen on mahdotonta. Mutta mä luulen - tämä on minun käsitykseni asioista - Venäjä on riippuvaisempi EU-sta (ja USA:sta) kuin EU ja USA Venäjästä. Putinilainen politiikka ei johda mihinkään uuteen Neuvostoliittoon. Se kostautuu. Maailma on sillä lailla globaali, että meillä on tämä yksi Talous, ei Venäjäkään sille immuuni ole. (Ei edes Kiina. Toisaalta ehkä Etelä-Napamanner on nykyisin ainoa itsenäinen valtio, mielestäni, muut on riippuvuussuhteessa toisiinsa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon miksun fiksun selityksen jälkeen ymmärtää sokea mummokin mistä on kysymys.

      Jos nyt raottaisin hiukan esirippua, meillä on tuttu perhe Pietarissa. Mies on kirurgi, traumatologi, joka on erikoistunut onnettomuuksiin, hän oli käymässä Suomessa tässä 10 päivää sitten, kun sattumalta liukastuin ja kolautin pääni kallioon, verta valui naamasta. Hän antoi ensiavun muiden vieraiden vain tuijottaessa kauhistuneina minua. Kysyin häneltä, mitä sinä tykkäät Putinista? Hän valtioviisaasti vastasi: Meillä on niin erilainen kulttuuri ja ihmiset ovat tietysti Putiniin ihastuneita. (Hänen äitinsä on venäläinen, isänsä on italialainen ja hän viettää lomansa Italiassa. Matkustelee paljonkin Euroopassa. Yhden asian jätän hänestä kertomatta, sillä jo huomenna katuisin sitä katkerasti.

      Poista
    2. ... ja tuosta jäi tietysti puuttumaan sulkumerkin toinen puolisko... Huh!

      Poista
    3. Miksun selitys on laaja ja hieno. Mutta silti, kyllä minusta kieli voi olla korporaatio, jos kieli on historiallisesti ja pitkään ollut sidoksissa tiettyyn alueeseen ja sillä asuvaan kansakuntaan. Joku USA on eri asia, koska sen historia on ollut olla kansojen sulatto.

      Eli ei Suomi ole Venäjän taskussa, ei ollenkaan. Maailma on täynnä maita, jotka ovat maantieteellisesti toistensa lomassa, limittäin, sylissä ja harteilla, eikä silti ole aihetta sanoa, että sillä perusteella omistaa naapurinsa, että on itse isompi.

      Poista
  26. Suomi on pieni ja kiltti valtio. Me täällä, valtiomme sisällä, uskomme kuriin ja ja järjestykseen ja oikeudenmukaisuuteen. Mm. Emmekä usko että esim. Fär-saarilta, tai Islannista, tänne iskeytyisi taisteluhelikoptereita jotka valloittaisivat Suomen. Ainakin käsittämättömältä semmoinen tuntuisi.

    Kyllä, ainoa pelonaiheemme on Venäjä.sieltä noita "heinäsirkkoja" saattaa äkkiä tänne tupsahtaa. Ei ihme.

    En oikein osaa sanoa että ymmärtäisitte mitä tarkoitan? Yritän.

    Venäjä ON suurvalta. Sillä on ydinasevarasto jolla pystyy tuhoamaan maapallolta elämän 6/8 kertaa. Venäjä onvaltio jolla rajanaapureina on esim. Kiina ja USA. (Katsokaa vaikka karttaa, kumipäät.) ETC. Suomi on pieni valtio täysin merkityksettömässä maailmankolkassa, entäs sitten? Mitäs tästä? No nimenomaan ei mitään, tästä. - Mutta olisi se kummallista että Neuvostoliiton, eli nykyisen Venäjän, pitäisi kysyä Suomelta (so. suomalaisilta) että mitäs meidän nyt/seuraavaksi pitäisi tehdä? - Merkeliltä ne kyselee, se on totta, mutta tekevät mitä itse päättävät.

    Mee luullaan että maailmalla mee suomalaiset ollaan kamalan kuuluisia - ajetaan formuloita ja hiihdetään ja istutaan kusiaispesässä; vittu meitä ketkään tunne! Ihan ollaan yksin täällä pesäpalloräpylä kädessä. (Nokiakin - sen aikaa kun oli - oli Japania.)

    Toisaalta, on kiva että olemme periferiassa. (Saamarin turvallistakin.) Tulee jossain vaiheessa maailmassa kova kisma "makeasta vedestä"... Täällähän sitä riittää. (Vaikka 1 000 pikkupoikaa kusisi 24h/7 Päijänteeseen, ei se siitä sen suolaisemmaksi muuttuisi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukutan monia näkökohtia joita esität.
      Voi myös uskoa miten kusi nousee päähän mm. kun pääsee mepiksi Brysseliin. Ollaan sitten niin Euroopan omistajaa että. Se on vähän sama kun maan hallitukseen monen vähemmistön mm. - vasemmistoliiton hinku. Että ollaan muka vaikuttamassa asioihin. Enemmistö jyrää kuitenkin.

      Poista
    2. Miksu, eihän kukaan ole edes sivulauseessä edellyttänyt, saati toivonut, että Venäjän pitäisi kysyä meiltä, Suomelta, mitä tekee. - Tämä on muuten vähän falski näkökulma asiaan, sillä sen voi soveltaa muihin historiallisiin tilanteisiin, joissa iso uhittelee pienemmilleen.

      Luulen, että se pienempi ja ydinaseettomampi toivoo vain sitä, että ihmiset saavat olla rauhassa omilla maillaan, etenkin jos ne maat sijaitsevat suvereenissa valtiossa kuten Suomi tai Ukraina.

      Eikä me sitäkään ole luultu enää aikoihin, että Suomi on merkittävä tai että suomalaisia suurmiehiä ja huippuosaajia tunnetaan. Suomi ei sijaitse esimerkiksi amerikkalaislasten kartalla ollenkaan, sillä kartoissa näkyy vain Amerikka. Muulla maailmalla ei Amerikan lapsille uskota olevan väliä. - Amerikka, ihannemaamme, jossa kansalaisten asiat ovat muutenkin takapajuisella tasolla.

      Poista
    3. Paasasin, eli kärjistin. - Mutta kaikki kun eivät ole yhtä perillä asioista, kuin sinä iines olet, siksi.

      (tunnustan - punastuu pikkuisen - jotkut "heittoni" olivat vähän populistisia)

      Poista
  27. Huom! Rouva Tasa-arvovaltuutettu!

    Ajattelin minä ensin tuhatta pikkutyttökin kusemassa (eli pissimässä) Päijänteeseen... mutta ajattelin sitten että ehkäpä se ei - kun hehän joutuvat kumminkin kyykistymään - ole korrektia.

    Muuten olen ehdottamasti samaa mieltä kuin Tekin.

    VastaaPoista
  28. Mitä järkeä on töllöttimen uutisten suoltaa joka lähetyksessä ilmatilan loukkauksista. Hysteriaa ja pelkoa tietoisesti lietsotaan. Ymmärtäähän sen tyhmempikin kyllä, että se on hyvää mainosta. Sillä saadaan päät käännettyä tietylle sotilasliitolle myönteisiksi. Maksumiehiä ja urheita eri maanosiin kuulan ruuaksi lähtijöitä tarvitaan.
    Mitä v:ttua tänne on roijattu N:n sotilasharjoitukset. Silmänlumetta koko rauhankumppanuus ynnä muut höpinät? Sitten ihmetellään
    naapurin kiinostusta asiaan ja ns. rajaloukkauksia.
    Voi kun Suomi olisi viisas, puolueeton, sotilaallisesti liittoutumaton ja rauhaa rakastava kansa. Paskan marjat.Pahimman mahdollisen vaihtoehdon kelkkaan ollaan vauhdilla menossa. Minnekähän täältä voisi muuttaa kun tosi toimiin ryhdytään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, nyt on pakko ihmetellä kantaasi.

      Voitko olla tuossa tosissasi, että Suomen kansalaisilta tulee pimittää tietoa maailmantapahtumista, Venäjän suorittamista toistuvista ilmatilaloukkauksista, jotka ovat koko maailmaa koskevia ja kiinnostavia asioita? Nytkin nämä Suomen ilmatilan loukkaamiset on maailmalla laskettu pääuutisiksi ja julkaistu etusivuilla.

      Olisiko siis parempi, että vain kielitaitoiset suomalaiset saisivat tiedon ulkomaalaisista viestimistä? Tällainen salaaminen ja kähmintä tiedonkulussa on kuin muinaisesta Neuvosto-viestinnästä, jossa pääpaino oli propagandalla ja kieroilulla.

      Poista
    2. Nämä Venäjän suorittamat ilmatilan loukkaukset ovat tarkoin harkittuja tekoja. Niin heidän (= Venäjän) Pääesikunnan operaattorit ovat ajatelleet. Testaavat mitä testaavat. Se, mitä me K- tai S- kaupan muovipusseja kotiin kantavat suomalaiset asiasta ajattelemme, on mitään merkitystä vailla. Olisi todella fiksumpaa että näistä ei julkisesti edes puhuttaisi. Koska... ja tähän minä luotan: Suomen Pääesikunnan Operatiivisella Osastolla (edyllyttän toki että sellainen on olemassa, on on) näitä käsitellään sillä vakavuudella, mitä ne ansaitsevat. (Kulmaviivottimien ja taskulaskimien kanssa.)

      Uskon Suomen Pääesikuntaan. Sen kykyyn.

      Poista
  29. Lisättäköön, että näillä näkymin Sauli on viisas kannanotoissaan, ja Erkki on tehnyt kaiken voitavansa maailman eri neuvottelupöydissä rauhan eteen.
    Mutta. Me tavan tallajat emme todellakaan tiedä mitä kaikkea selkiemme ja silmiemme takana tapahtuu. Media ei välttämättä myöskään tiedä kaikkea kaikesta tai ei aina kerro puolueettomasti eri näkökulmia asioihin. Voiko tiedotusvälineisiin luottaa enemmän kuin omaan intuitioonsa? Sepä se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, ilmeisen selvää on, että tietoa myös manipuloidaan. Manipuloinnin mahdollisuus on kuitenkin huono veruke sille, että tietoa ei saisi jakaa.

      Elämme yhteiskunnassa, jossa annettua tietoa puntaroidaan sadoin tavoin, eri viestimissä. Tietoa käsittelevät asiantuntijat, ammattilaiset, kansalaiset. Pahimmat ylilyönnit tulevat kyllä ilmi, valheella on tiedonkulussa lyhyet jäljet, ja salattu tieto ongitaan aina ennen pitkää esille. Ilman vapaata tiedonkulkua tiedon seulonta ei ole mahdollista.

      Poista
    2. Iines, en tarkoita että ilmatilassamme käväisyt pitää pimittää kansalta. Uutisoinnissa mättää. Ounastellaan olikohan se sitä tai tätä. Eikö pitäisi asianomaisten viranhaltijoiden ensin selvittää asiat ennenkuin aletaan arvuuttelemaan miksi ja minkä vuoksi näitä tapahtuu. Stubbi taisi laukaista, että naapuri haluaa ärsyttää - olikohan oikeaan osuva lausunto?
      Ihmiset puhuvat itsestään toisten kautta. Toisin sanoen sen, mitä ihminen ei ole halukas myöntämään itsessään, hän paljastaa niillä huomautuksillaan, joita tekee muista ihmisistä tai asioista.

      Nettiä kehutaan demokraattisuudesta. Oliskohan tosiaan niin joka tapauksessa. Tulee mieleen mm. muutama maa jonne ainoaa oikeaa demokratiaa on yritetty väkisin viedä "diktaattorit" tappamalla. Kuis on käynyt? Uusia hirmuja nousee kuin sieniä sateella. Isis yms.
      Eikös näissä yhteyksissä juuri kehuttu internetin panosta demokratiaa lisäävänä tiedon kulun väylänä.
      No. Jokatapauksessa olemme demokratiassamme digitaalilaitteinemme eniten valvovien silmien ja korvien alla kuin koskaan sukupolvet ennen meitä.

      Poista

  30. Hyvää Huomenta Rakas Char! (Ja muut natikaiset kans!)

    Char on

    http://www.youtube.com/watch?v=6L46JesClzo

    kiva kuin mikä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, itte oot ihana! :)

      Ja saat suukon, näiltä hymyhuulilta - mulla on muuten tosi hyvää huulikiiltoa, joka - Asiantuntijoiden mukaan on niin hyvää, että sitä haluaa maistaa lisää - josta en kerro sen enempää, se on mun Secret Weapon, kun tavataan Iineksen puutarhajuhlissa... ;) :)

      - Ei yhdestä pususta kummankaan siipat hermostu. - Kiva taas nähdä sinua! - Ja jos vahingossa epäilin jotain muuta kirjoittajaa sinuksi (joka oli lopettamassa); Liisukkainen viittasi että tajusin, että olet samis - no kyllä en tajua nyt mitään!

      Vika ei ole siis mitenkään Liisun, itte täällä kuumehoureissa luen juttuja. - Älä Liisu hermostu minuun!

      Kuumeessa, tulehdus päällä, vahva lääkitys - luin varmaan nimimerkin väärin. - Sen yhdenkin anon juttua en olisi ees kommentoinut, puhumattakaan että oisin sotkenut kehenkään teistä; Riku oli reilu kun teki asian selväksi teille muille - siis itsensä ja teidän kannalta; mulla ei ollut mitään hämminkiä. :)
      - En jatkossakaan vastaile muille kuin asiallisille anoille; ymmärrän myös sen, ettei halua mitenkään kirjautua.

      - En varmaan muista kehua teitä palstan miehiä; minusta on itsestään selvää, että olette kivoja ja jopa ihania ihmisiä! Miksi muuten viitsisin kirjoitella? :)

      Kaikkiin teihin upeisiin naisiin pätee sama - keskustelu varmaan eksyi väärille urille sen pedofilian yhteydessä.

      Se eksyi poteroitumiseen Minna Markkulan provon takia - harmi, etten pääse lukemaan sitä! Hesarin pääkirjoitus siitä, miten pedofiilien pitäisi saada hoitoa varhain, oli neutraali ja hyvä, asiallinen. - Se kuitenkin julkaistiin vasta näiden mainitsemieni mielipidekirjoitusten jälkeen.

      Iines on sitä mieltä, että olemme ensimmäiseksi ihmisiä - no niin olen minäkin.

      Edelleen väitän, että harhat miesten oletetuista "perusoikeuksista" lain rikkomisen suhteen - joita kukaan tuntemani mies ei tunnista - on huuhaata.

      Pitäisi puhua lasten turvaamisesta. Miehet eivät ole uhka kenellekään, sukupuolena, vaan tärkeä osa lasten ja nuorten turvaverkkoa. - Myös meidän aikuisten.

      Ei ole "fakta" todeta, että miehet ovat pedofiilejä, kuten Iines tokaisi. - Ei varmaan tarkoittanut sitä silleen, tarkoitti puhua tilastollisesta enemmistöstä.

      Minä ainakin haluan kaikkien omien, ja muidenkin lasten elämiin kivoja miehiä! Myös päikkäreihin, kouluihin, ja harrastustoimintaan! - On myös todettu, että miehet haluaisivat mukaan näihin mies-lapsikaveri- juttuihin, mutta jäpistävät, kun pelkäävät leimautuvansa.

      Niin ihqa kuin täällä Iinekselässä onkin, koko muu maailma ei toimi samoin, enkä ihmettele miesten pelkoja.

      Sekä pojat että tytöt tarvitsevat hyviä, kivoja ja hauskoja miehiä!

      Nyt aloin jaaritella.... - Mikuliini, haleja! :)

      Ja siis P.S. Kun kerta kysyit: Dildo on väline, jota kaikki ihmiset pitelevät, molemmin käsin, silloin, kun ei pidä kirjuutella nettiin. Tai soittaa kellekään.. ;)

      P.S. Myös kurkku tai makkara sopii, jos ei ole nälkä. :D

      Poista
    2. Char, enhän minä ole sanonut, että "miehet ovat pedofiilejä", niin kuin tuossa yllä väität minun sanoneen.

      Näin sanoin sanatarkasti:"Pahantekijä on aina yksilö, mutta siltä faktalta ei voi välttyä, että verrattomasti enin osa lasten hyväksikäytöistä on miesten tekemiä ja uhrit ovat enemmän tyttöjä kuin poikia."

      Poista
    3. Hei Iines,

      "Minusta tässä rasismisyytösten pelosta on kyse samasta asiasta kuin siinä, että sanotaan miehiä demonisoitavan, jos heidät mainitaan hyväksikäyttöjen tekijöiksi. Eihän se ole demonisointia, vaan fakta."

      Tämä siis sinulta 28.8, kahdeksan jälkeen aamulla.

      Miesten leimaaminen pedofiileiksi on silti oikeasti demonisoivaa, ei "fakta". - Se Hesarin pääkirjoitus julkaistiin mainitsemieni mielipidekirjoitusten jälkeen. - En tiedä muita kuin Markkulan, joka vääntäisi miehistä rikollisia, sukupuolena.

      Mietipä sitä Alma mikä-sen-nimi nyt-oli, tai jenkki-naismaikkoja, jotka ryhtyvät suhteisiin alaikäisten poikaoppilaiden kanssa, ja tulevat raskaiksi.

      Varmasti naispedofiilit ahdistelevat tyttöjäkin; mutta ihan tutkittuja ja tuomittuja tapauksia naisten harjoittamasta alaikäisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on.

      Ja pitää siis edelleen muistaa, että monia seksirikoksia tapahtuu myös alaikäisten kesken - en tiedä, ovatko ne pedofiliaa, vai jotain muuta. Rikoksia kuitenkin.

      En olisi tahtonut kopsata juttujasi - tuntuu niivittämiseltä.

      Mutta näin nyt kirjoitit, ja jos tarkoitit jotain muuta, se ois kannattanut sanoa.


      Poista
    4. Char, sinä panit minun suuhuni sanat: miehet ovat pedofiilejä. Lauseessasi on yleistys tyyliin "miehet ovat sikoja".

      En minä niin sanonut, vaan niin, että pedofiilit ovat miehiä. Se on aivan eri asia. Ymmärtänet merkityseron, Char?

      Poista
    5. PS Naisiakin pedofiileissa on, mutta suhteessa miehiin 2 - 4 kpl / 1100 miestä (Hannu Lauerma, tuomitut pedofiilit)

      Poista
    6. Iines, älä laita minun suuhuni sanoja.

      Missä on kommenttisi 28.8,. aamukahdeksan jälkeen?

      Liekö sillä edes väliä. - Se oma juttusi, 28. 8. - en löydä sitä enää.

      Siitä kuitenkin otin oman suoran lainaukseni.

      Enkä siis suinkaan puhunut mielipiteestäsi miehistä, vaan siitä, että että väitit Markkulan esittämän miesten "demonisoinnin" olevan huuhaata, kun se mitä ilmeisesti kenestäkään ei ole sitä. - Ei sinustakaan.

      MIssä on siis se 28.8, aamukahdeksan jälkeinen kirjoitus, joka on salaperäisesti hävinnyt?

      Minusta olisi oikeasti kiva kirjoitella ja jutellka, mutta jos poistelet kirjoituksiasi, silloin kun se sinulle sopii - no niin paljon kuin täällä hauskaa ja hyvää onkin, en näe tolkkua.

      Kyseessä ei ole pyöröovi-ilmiö, vaan se, että kopipeistasin lauseesi kirjoituksesta, joka ei ainakaan nyt minulla näy, laisinkaan.

      Kivaa, jos ilmestyy se juttusi näkyviin.

      Sinä leimasit miehet "faktana" pedofiileiksi - voi miten kurjaa, jos blogger tms on tökkinyt.

      Minusta on vähintään yhtä kurjaa, että sitä kirjoitustasi, jossa esität väitteesi, ei löydy. Enää. Varmaan se blogger taas.

      Itse en ole koskaan kuvitellut, että pitäisit miehiä sikoina. - Mistähän se yleistys tähän nyt tupsahti?

      Täällähän on paljon kivoja ja jopa ihania miehiä, joiden kanssa olet kaveri, jopa ehkä ystävä.

      Muistan yhden vanhan jutun: silloin vain luin vanhoja juttuja, koetin päästä kärryille. - Oli episodi: joku lähetti sulle pippelikuvan, julkaisit sen, ja myöhemmin kiistit kaiken,, kun joku postauksen nähnyt otti asian puheeksi.

      Toki voi toimia noin.

      Missä on toisaalta juttu siitä, miten se kuva ja juttu hävisi, ja sanoit että kertoja narrasi. - No mistäs minä tiedän.

      Paitsi ettå tänään oli alkuperäinen kirjoituksesi paikallaan. Nyt on hävinnyt.

      Kurjaa, jos blogger noin temppuilee - ja vielä kurjempaa, jos et muista, mitä olet kirjoittanut.

      Miehet eivät - edelleenkään - ole sukupuolena potentiaalisesti rikollinen ryhmä.

      Ja niin Ruma Sana kuin Seksuaalikasvatus sinusta onkin, sitä tarvitaan. - Tuskin niitä naisten hyväksikäyttämiä poikia auttaa tieto siitä, että heitä on vain 2-4 %.

      Miten tieto siitä, että he kuuluvat naisten vahingoittamaan vähemmistöön, mitenkään auttaisi poikalasta?!

      Minä puhun lasten turvallisuudesta - jos se sinusta tarkoittaa, että "miehet ovat sikoja" - mitä en koskaan vihjaisi: ongelma on sinun, ei minun.

      Ja jos niillä "pyöröovilla" tarkoitit, että voisin poistua: sano suoraan.

      Hannu Lauerma on varmasti hyvä tutkija, mutta miten se liittyy tähän aiheeseen?







      Poista
    7. Char, kommenttini 28.8. klo 8.12 on edellisessä keskustelussa.

      "Markkulasta" en ole väittänyt mitään, koska en tiedä häntä enkä ole lukenut hänen kirjoituksiaan. Tämän olen sinulle kertonut.

      Lauseet "Miehet ovat pedofiilejä" ja "Miehet ovat sikoja" ovat lauseopillisesti samat. Kumpikin on kokonaisvaltainen yleistys, jossa viimeinen sana kertoo koko subjektin laadun. Tämän halusin sinulle sanoa, en väittää mitään sinun ajatuksistasi.

      Kommenteissani on sisältönä ajatus, että pedofiilit ovat sukupuoleltaan miehiä, useimmin, eikä siis se yleistys, että miehet ovat pedofiilejä.

      Jos näet tässä miesten demonisointia, ajatus tulee ulkopuolelta kommenttieni. Hannu Lauerma tulee siitä, että hänen selvityksistään käy ilmi se, että pedofiilit tosiaan ovat miehiä, naisten osuus on marginaalinen.

      Poista
    8. Hei Iines,

      totta tosiaan oli kommentti edellisessä keskustelussa; hyvä kun toinen meistä on tarkka! :)

      Hyvistä väittelyistä pidän, tylsästä vänäämisestä en - ja nyt lipsui sille puolelle. Niin hauskaa kuin nettikeskustelu onkin, siinä on juuri se huono puoli, että vain 10% viestistä välittyy, kun eleet, ilmeet ja äänenpainot jäävät pois. - Plus että nuoruudessani luin jonkun viksun oppaan, jossa puhuttiin keskustelun kolmesta tasosta (se mitä sanoja luulee sanovansa,; se, mitä todella sanotaan, ja se mitä vastaanottaja luulee kuulevansa - muuten hyvä, mutta tuosta viestin potentiaalisesta objektiivisuudesta olen varovaisen eri mieltä; sanat ja käsitteet tuppaavat värittymään aina).

      Mutta juu ei, en missään tapauksessa kuvittele sinun pitävän miehiä pedofiileina tai sikoina, enkä tarkoittanut vihjata sen suuntaistakaan. Takerruin muutamaan sanavalintaan - mikä on just sitä em. tyhmää vänäämistä, mistä en itsessäni, enkä muissa, pidä. En minäkään ole lukenut Markkulaa, ikävä kyllä, mutta Väestöliitto ei kokemukseni mukaan lähde hötkyilemään; halusivat vain puhua siitä olennaisesta: pedofilian vähentämisestä ja estämisestä, ei harhautua sivuraiteille seksin ostamisen oikeellisuudesta. Mikä aihe ei mielestäni käsittääkseni liity sinänsä pedofiliaan, paitsi että nuoria voi houkutella rahalla - mutta silloinkin pääpaino on (tai ainakin pitäisi olla) sillä, että ylipäätään ollaan vahingoittamassa alaikäisiä.

      Toivottavasti en pahoittanut mieltäsi; koko hässäkkää ei olisi syntynyt, jos oltaisiin istuttu pikku puutarhassani ... Minulla on tosi kauniit, vanhanaikaiset ruusukupit, ohutta posliinia, ja jasmiiniteetä tai kaffetta olisi ollut tarjolla. - En olisi pakottanut sinua muumimukeilemaan; osaan olla Pätevä Emäntä. :)

      Vietin eilisen päivän ensiavussa - aloin oksentaa lääkkeitä, ja kun kuuria ei voi lopettaa, oli pakko hakea lääkettä pahoinvointiin. Huoh.

      Poista
    9. Mutta hauskempiin asioihin: en viitsi enää myöhemmin palata leluihin, eiköhän asia ole loppuun kaluttu, mutta hauska episodi: ent hoitolapset; Isosisko ja Sylikisu olivat vuotuisella kesälomalla Chez Char; Tolkien oli silloin kova sana. Pikkuinen Sylikisu vielä opetteli lukemaan, kirjaimet menivät helposti väärinpäin, ja yhtenä aamuna hän alkoi kovasti touhottaa Dildo Reppulista. "Se on BILBO, kuuletko: BILBO", ärähti Isosisko, hiusmartoaan myöten punastuneena, ja silmäili minua hätääntyneenä: en kai ollut kuullut, tai ainakaan käsittänyt. Hyräilin hajamielisenä, jatkoin puuhailujani - aikaa virnistelylle, lähinnä sen siskon reaktion suhteen, oli myöhemmin, kun olin yksin. Tietyssä vaiheessa useimmat lapset/nuoret eivät tod. halua "SeksuaaliKasvatusta", ja mieluummin toivovat, etteivät aikuiset edes tiedä, mitä seksi on...

      Minun "lapseni" ovat pieninä kyselleet; esimurkkuina ja nuorina he tarvitsevat hienotunteisuutta ja tilaa. - Minulla lojuu kirjahyllyssä asiallisia oppaita ja kuvallisia lääkärikirjoja, ja pari hyvää seksiopasta (ylähyllyllä, niihin ei nuoret naperot ylety) - usein läheisiltä aikuisilta voi olla vaikea kysyä; hyvä että on neuvovia puhelimia, minne voi nimettömänä soittaa. Kaikki aikuiset eivät pysty edes keskenään puhumaan sukupuolisuudesta, saati, että pystyisivät puhumaan lastensa kanssa.

      Samana kesänä em Isosisko bongasi hyllyssäni Avalonin Usvat - ja hyökkäsi sen kimppuun kuin kultaharkkoon: voinko saada tän lainaksi, rakas Char, palautan vaikka postissa, mutta kun tätä ei saa kirjastosta KOSKAAN. No totta kai lupasin. - Ja sanoin, että voi palauttaa sen seuraavalla kyläreissulla (olin ostanut sen jostain divarista; uusi tvisti Arthurin Legendaan kiinnosti minua).

      Kun mainitsin tästä likkakaverilleni, hän hymyili nostalgisesti: oli siinä upeaa seksiä! - Itse en muistanut, eikä se olisi päätökseeni vaikuttanut. Päälle kymmenvuotiaana sain itsekin lainata kirjastosta mitä vain - siihen maailmanaikaan tosin Papan piti tulla mukaan aikuisten osastolle, sieltä lapset eivät saaneet lainata yksin. Hän ei edes katsonut, mitä valitsin, mutta kantoi viikoittain n. 50 kirjan säkkejä edestakaisin Yrjönkadun ja Rikhardinkadun välillä. Reissut olivat meidän kahden aikaa, puhuttiin ties sun mistä! Ihana Pappa! :)

      P.S. Hoitolapset ovat nyt isoja, molemmat opiskelevat jo, ja puhutaan kuin aikuiset (tietenkin!). Kun kerroin heille, kuulumisia vaihdettaessa, että olen kirjoittanut naisten orgasmeista, osallistunut julkiseen keskusteluun, ja mm. antanut pyynnöstä haastattelun aiheesta Tulvaan, molemmat olivat innoissaan. - Ei punastelua eikä pälyilyä. Samana päivänä puhuttiin myös silloin vellovasta ns. homokeskustelusta; oltiin kaikki samoilla linjoilla: samat ihmisoikeudet kaikille. Kerroin, että olen liittynyt kannatussyistä Setaan, rahoittaakseni heidän toimintaansa. Aina yhtä käytännöllinen Isosisko innostui: jäsenkortilla saa alennusta DTMsta, jossa hän muutenkin käy, mutta nyt ei kannata liittyä, vaan vuoden vaihteessa, niin saa täyden hyödyn. Sylikisu - joka on muuten harvinaisen pitkä kaveri nyt: yksi harvoja miehiä, joita saan oikeasti katsoa paljon ylöspäin - naureskeli siskolleen. :)

      Oli se kiva päivä! :)

      Poista
    10. Char, asia ok!

      Lääkkeet ovat hirveitä myrkkyjä elimistölle, vaikka ne parantaisivatkin. Minä jouduin joskus syömään viisi antibioottikuuria peräkkäin, ja sain siitä pitkällisen allergisen reaktion koko kroppaani. Olin yltä päältä nokkosrokon peitossa ja jouduin kortisonikuurille, jossa mainittiin mahdollisiksi sivuvaikutuksiksi mm. juuri se tulehdus, josta olin kärsinyt kun antibiootit sain. Jätin siis kortisonit syömättä, ja odottelin rauhassa, että rokko menee ohi. Kesti pari kuukautta, ylikin. Nykyään kammoan antibiootteja, ja esimerkiksi tulehduskipulääkkeitä en suostu suuhuni panemaan. Kärsin mieluummin kivusta, ellei se lähde Panadolilla tai Buranalla.

      Poista
    11. Hei kulta-Iines,

      kiva taas jutella! :)

      Olen kuullut, että antibiootit voivat vaikuttaa kehossa (solutasolla) jopa parikin vuotta.

      Pakko nyt on popsia, ei auta. - Onneksi on tuttu hovilääkäri - ihana Katrin, jonka luona käyn aina kun kun voin!

      Pyysin ja pääsen verikokeisiin. Lääkärit ihmettelevät tulehdusherkkyyttäni, ja mm. TAYSissa kysyttiin reumasta. On meillä suvussa: oikein paha reuma siskolla (on sairaseläkkeellä, eikä esim pahoina päivinä pysty itse leikkaamaan leipää, tai pihviä), ja toisen sisko tyttö sairastui jo murkkuna.

      Plus pyysin kolesterolitestejä ja kilpirauhaskokeita. - Kilpirauhanen kiinnostaa re painonnousu, ja diagnosoitu, tosin reaktiivinen depressio (re Inho-Exä), ja voin jo paljon paremmin! Mutta kattellaan nyt sekin!

      Paitsi että jaksan myös itse haluan laittaa ruokaa; esim 5 vuotta sitten vielä elin mikroruuilla, jotka ovat sekä epäterveellisiä, että kepsun makuisia.

      Nyt tykkään taas ja edelleen herkutella, ja osaan tehdä pienellä budjetilla namia! :) Eivätkä tiskit kerry!

      Kolesterolit on hyvä nyt kattella - olenhan jo 25 v - kuten olen ollut vuosia. :D Suvussa ei ole taipumusta, mutta on parempi kuulla asianlaita kuin työntää päätä pensaikkoon.

      - Ja olet sinä melkoinen sissi!!! Mulla on varmaan maailman matalin kipukynnys - päinvastoin kuin esim Mammalla, joka kuulemma päätti nauttia viimeisestä synnytyksestään (minusta). Oli kuuma helalauantai, luottogyne oli purjehtimassa, mutta äiti päätti ottaa kaiken irti! :)

      Ainoa nootti tuli Papalle: asuttiin työsuhdeasunnossa, ja yksi isosisko kiirehti kertomaan sinne alakerran painoon, että synnytys on alkanut. "No onko se varma kanssa", kysyi Pappa, jolla oli joku hommeliini kesken - eikä se miesparka koskaan päässyt unohtamaan tokaisuaan!

      Vihainen äiti ei ollut - mutta ymmärrän, että hyvässäkin liitossa 3. vauvaa synnyttävää äiskää harmittaa po. kyssärit. :D

      Mammalla on hurja kipukynnys: hänellä ehti umpilisäke kuolioitua, ennenkuin sain hänet sairaalaan (asuin jo silloin eri kaupungissa; muuten olisin toiminut aiemmin). No hätäleikkaushan siitä tuli - mutta eikös Mammeliini jo seuraavana päivänä tepastellut tippapullon kanssa käytävillä.

      Itte oon täys kermahöttöleivos....

      P.S. Nyt puhun vähän liian aikasin, mutta sormet ristiin ja peukut pystyyn: oon hankkimassa Rudolph van Veenin keittokirjaa! Uusi tv-ystäväni Rudolph tekee Helppoa ja Hyvää Nopeasti Foxilla - löysin ohjelman tosi myöhään!

      Haluaisin keittokirjan - mutta sitä ei saa tilattua kuin Hollantiin ja Belgiaan. Huom! En osaa hollantia - mutta yllättävän hyvin sitä ymmärtää saksan ja ruotsin kautta (vähän kuin flaamiakin). Plus olen varautunut ostamaan pokkarisanakirjan. Näkymätön Tyttö vinkkasi blogissaan aikoinaan Book Depositerystä; halvat hinnat, ei toimituskuluja. Sanakirja siis sieltä.

      Aikani (n. vartin) pähkäiltyäni otin yhteyttä Suomi-Hollanti-ystävyysseuraan; juttelin tosi kivan naisen kanssa, jonka käly sekä lähettää että tuo tullessaan kirjoja! Pokkari ei ole kallis, 10 e, ja po rouva sekä yllättyi että ilahtui soitostani.

      Toivotaan, että hanke onnistuu! Oppisin vähän uutta kieltä, ruokakulttuurin lisäksi (plus hollanti on söpöä: punpun on kurpitsa, ja aardabus pottuja - no ei oikeesti ole, mutta siltä ne kuulostaa!)

      Olen kyllä matkustellut Hollannissa, ja pidin kovasti!

      Ruuat ovat aika tuttuja, mutta pienellä tvistillä. Rudolph tykkää meksikolaisesta, kuten myös minä. - Mutta paljon on myös tietoa ruokakulttuurista yleensäkin: hernerokkaa syödään sielläkin. Rudolph teki muunnellun pikaversion keitetyistä, soseutetuista pakasteherneistä, erikseen keitetyistä juureslohkoista, ja tuoreesta savumakkarasta. Sitä saa varmaan Kauppahallista.





      Poista
    12. Hei, Char, itsekin olin juuri vuosikontrollissa, otettiin verenpaineet, verikokeet, sydänfilmi, polviröntgen - polvi on ollut kipeä kesästä lähtien. Arvot olivat hyvät, sydänfilmi kaunis. Kolesteroliarvot, hyvä ja paha olivat vallan ihanteelliset. Minähän en juurikaan syö kovia rasvoja, vaan rypsiöljyä ja Kevyt Leviä leivän päällä. Punaista lihaa syön hyvin vähän, kalaa paljon.

      Ruuista tykkään selkeistä annoksista, en mistään pastamössöistä enkä kiusauksista, joihin lorautetaan cremejä. Haluan, että eri aineet ovat lautasella vierekkäin, erikseen, eivät sekoittuneena keskenään. Kala, vieressä peruna ja lisukkeet. Semmoinen ruoka, jota en suustani pistäisi alas, on jokin vaaleakastikkeinen kinkku-pastamössö. Pastahan on pelkkää vehnäjauhoa. Kovetettua puuroa.

      Poista
  31. Eestissä mun tyttöystävä sano mulle että mä olen ”selgi mees”. Minä sitä vähän ihmettelin koska käytin alkoholia kohtuullisen reippaasti, ja joskus , pakko myöntää, vähän enemmänkin. Hän sanoi ”ei, ei kun ma tarkoitan, et sa aina sanot ’asi on selgi’, sita ma tarkoitan”. Ymmärsin. (Tosin väärin. Mutta niinhän minä yleensä.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin, että tuo sanapari tarkoittaa "asia on selvä"... noh, kolmehan noita sanoja näyttää olevan. Mutta se ei nyt tässä ole asian juju. Vaan se, että"selgi" tarkoittaakin enemmän "selittelemistä", tms.:sta. Eli juuri päinvastaista mitä tarkoitin.

      Ps. Kun juttelee ulkomaalaisella kielellä jonkun toisen persoonan kanssa, joka ei jummarra suomea, pitää olla itse tarkkana. Tarkkana kuin korppu! ("Corpus" on taas latinaa eikä tarkoita korppua vaan... noh, nyt minä millään en muista mitä se tarkoittaa. Mutta latinaa se kumminkin on. Ainakin muistaakseni.)

      Poista
    2. Tietokoneessakin oli "korppuja". Eli levykkeitä. Viimeksi kun muutin Mikkelistä (muistaakseni tänne?), niin vasaralla särjin 48 korppua pirstaleeksi. Ajattelin, että niitä muut ei saa lukea. Ne sisälsivät varmuuskopioita koneeltani. Ja niistä korpuista lensi sirpaleita keittiön lattialle. Kunpa ne olisivatkin olleet "lerppuja", sellaisia sitä aikoinaan tietokoneisiin työnnettiin. (Olen lukenut Petteri Järviseni.) Sitä paitsi paperitehtaalla bobinoin reikäkorttikartonkia; niitä kans työnnettiin senaikaisten tietokoneiden uumeniin. Oli se aikaa! Oli se kivaa aikaa! Ps. Ja aina seisoi. (Mikä ei aina ollut kivaa.)

      Poista
  32. Nyt, kun parantelen eilisen yön kissankäpälän jälkiä kasvoiltani, eli siemailen mietoa punaviiniä... niin mulle alkaa paukahdella/pulpahdella kaikenlaisia asioita mieleen. Ajattelin että mikähän on tärkein kirja mitä olen koskaan lukenut? Sitten ajattelin että ei noin voi ajatella. Koska... se on mieletöntä. "Jos ihmisellä on yksi kirja, se on Raamattu", sanoo Saarikoski (tai ainakin jotain sinne päin, paskaako tässä pilkkuja nussimaan). Minusta Raamattu on epäjärkevä kirja, en luota ollenkaan sen kirjoittajaan. Grass on minulle hyvin läheinen, on moni muukin saksalainen, ja amerikanjuutalaisista Bellow iskee suoraan mun munaskuihini, O'Neilin "Pitkä päivämatka yöhön" on tärkein teatteriteksti mitä oon lukenut, sitten on Strindberg, ja puberteetti-ikäisenä - se ikä jätti minuun jälkensä - ahmin kaiken Sandemoselta. Sandemose, "Pakolainen ylittää jälkensä", se ehkä on minulle tärkein kirja. (Ei enää. Oli.) Kaarlo Sarkian runoista pidän myös ja Uuno Kailaasta, ja Jeseninistä. Mutta... (rupee miettii mitä tässä taas höpöttää...) niin... koko prosessi lähti käyntiin kun mietin kuka kirjoitti "Eläinten vallankumouksen", ja ilman Wikipediaa muistin (miksi en olisi muistanut?) että Orwell. Muistelin kumminkin jotain toista, sitten muistin: Aldous Huxley! Hänen kirjansa "Elämän kontrapunkti" (Point counter point) säpsähdytti minua saatanasti. Minusta se on hieno teos. - Ps. Olen antanut itseni lukea sellaisen jutun että isä-Huxleylla oli neljä (4 kpl) nerokasta poikaa. (= isäänsä tulleita + myös äitiinsä) Hän mietti mitä heistä tulee (kenraaleja, piispoja, tiedemiehiä). Yksi heistä hänen mielestään oli vähälahjaisempi kuin muut, siksi hän ehdotti hänelle että "ala vaikka biologiksi". Niinpä siitä sitten - veljessarjan vähälahjaisimmasta - tuli nobelilla palkittu luonnontieteilijä. - Aldous on kans aika hyvä.

    VastaaPoista
  33. Tapsa kun kyselee minulta mitä eestiläisiä kirjoja kannattaisi lukea niin nyt voin sanoa - sydän tulvillaan tulppaaneja - että "Sillamäen kärsimysnäytelmä", Hvostov Andrei on täsmäisku ihmiselle joka haluaa tietää neuvostoaikaisesta elämästä Eestissä. Kiehtova kirja! Ihan oikeasti tulee välillä mieleen Sandemosen "Pakolainen". Mutta ei se - Luojan Kiitos - ihan yhtä hyvä ole. Se on satiirisempi. Ja selittelevämpi. Ja hauskempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin tuon listasi, miksu. Kyllä sen kehtaa kirjoittaa, hyvä lista.

      Kysyn ihan läpällä, tai huvikseni, vailla taka-ajatuksia, että eikö yksikään naiskirjailija ole sinusta huippu? Vai meneekö se vaan niin, että naisihmiset eivät ajattele kiinnostavasti? Kirjoittaminenhan on ajattelua. Olisi muutenkin huisin mukava tietää, keitä naiskirjailijoita te miehet arvostatte. - Tapsa kyllä arvostaa, se on nähty, mutta te muut, häh?

      Poista
    2. Eeva -Liisa Manner minulle ensimmäisenä tulee mieleen. (Miksiköhän hänet tuosta "listastani" unohdin? En käsitä. Virginia Woolf on myös minulle ihan upea. Maria Jotuni on minulle tärkeä kirjailjia. Simone de Beauvoi'rsta pidän, Anaïs Ninistä en. Eeva Joenpelto on hyvä, Marja-Liisa Vartio parempi. Näistä nuoremmista naisista en tiedä: mutta varmaan ovat hyviä! (aivan varmaan ovat!)

      ja tästäkin litaniasta unohdan vaikka kenet tahansa! koska... etyylialkoholin takia ajattelen hyvin inpulsiiivisesti, nyt...

      Hamillista.

      Poista
    3. No tämän muistan sinun sanoneen juuri hiljakkoin: Eeva-Liisa Manner.

      Minä olen muuten kummallinen ihminen, sillä minulla ei ole mielikirjailijaa. Luen kaikkea, hyvää, parasta, parempaa, huonoa, huonompaa, huonointa.

      Ei see tee minusta hyvää, että luen parasta kirjallisuutta, eikä se tee minusta tyhmää, että voin lukea myös huonoa kirjallisuutta. Ihminen on minusta kiinnostava, ja se, mitä hän suustaan suoltaa.

      Poista
    4. Toisin sanoen minun on mahdotonta sanoa, mikä on hyvä kirja. Voin puhua vain siitä, mikä minua kiinnostaa.

      Olen huomannut, että ihmiset sekoittavat sen, mikä on hyvä ja sen, mikä heitä kiinnostaa. Joskus kuulee jonkun sanovan jostain lauluesityksestä, että tämä on hyvä vain siksi, että hän pitää siitä. Minä en voi koskaan olla varma, että jos pidän jostain, se on hyvää.

      Poista
    5. Äsken kirjoitin monesta, monesta naiskirjailijasta - koska,olen sitä mieltä että ovat ylistettäviä. Mutta (voi Paska!) tämä Bittiavaruus vei ne menessään, taivaan tuuliin... Noh, olkoon. Hyvin paljon on naisrunoilijoita joita rakastan. (Runojen kirjoittaminen merkitsee minulle kielen täydellisintä hallintaa.) Manner on siinä ihan ihmeellinen. Edith Södergran on kans mulle hellä. Ja Elvi Sinervo

      http://www.youtube.com/watch?v=W4exOWRxyPc

      Proosakirjailijoista tämä ahvenenmaalainen - en muista nyt nimeä - joka kirjoitti romaanin "Marsinaapisotilas", on kyllä hyvä. Kamalan hyvä.

      Poista
    6. "marsipaanisotilas" - Ulla-Lena Lundberg

      Poista
    7. Anna Ahmatov ehkä kaikkein suurin. Siis mun ajan runoilijoista suurin, semmoinen, jota ymmärrän.

      Sergei Jesenin on toinen.

      Poista
  34. Siihen aikaan kun viimeksi (miten niin "viimeksi"? ethän sinä siellä ole käynyt kuin yhden kerran...) kun (ja pidä sinä "Latojan huom! turpasi kiinni) kävin Sillamäessä niin sinne pääsi vielä laivalla Kotkasta. (niin varmaan. ja myös sukellusveneellä. Latojan huom!) Enää ei pääse. Kaupunkiarkkitehtuuri on tosi jännää, stalinistista. - Tosin vielä stalinistisempaa arkkitehtuuria löytyy läheisestä Aserin kaupungista; se on niin kummallinen että siellä minä en uskaltanut astua autostani (Toyota Yaris) ulos, oli se niin kummallista. Ja silti väitän että en pienistä säikähtele. (Olenhan kävellyt Rio de Janeiron slummeissakin. Ja siellä oppi heti että ei kannata sivuilleen vilkuilla, eli pälyillä. Saat äkkiä luodin pääkalloosi. Jos pälyilet.) Sillamäki (suomeksi "mäki jonka yli on silta"; voi minkä kääntäjän maailma minussa onkaan menettänyt!) niin tota noin ei Enää ole vaarallinen kaupunki. Venäjää siellä vain puhutaan, se on Trud, aamupalakin piti jo illalla tilata ruokalistasta joka oli täynnä kyyrillisiä kirjaimia... Mikäs siinä! (Mutta aamulla kyllä välillä ihmetteli mitä ihmettä sitä söi. Mutta ajatteli että ittehän tätä eilen tilasit, piru vie.) - Sillamäen uusi kerrostaloalue on ruma, ei sinne kannata mennä. Minä kun sinne menin niin siellä oli Tivoli pystytetty keskelle semmoista isoa hiekkakenttää. Lapsilla oli hauskaa. Oli heidän äideilläänkin. (Katselin heitä sivusilmilläni.) Venäläiset äidit ovat yleensä aika paksuja, sen minä muistin jo Leningraadin ajoilta, baabushkat. Että ei se minua haitannut. Enemmän haittasi se kun hotellille - Krunk hotell, Sillamäe - tulin niin jalkani olivat minun mahani alla päivän tallustelusta niin sikin sokin, että huoneeni vessassa romahdin sellaisen serveesin päälle. Tai... oikemmin, puolet siitä vessasta romahti minun päälleni. Kamalaa kolinaa vaan kuului. - Ps. Kyllä minä aamulla ne kaikki shermit ja sharmit nostin takaisin pystyyn. Harmit vain jätin omalle kontolleni. (Kun poistuin takaisin Kotkaa.)

    VastaaPoista
  35. Aikoinaan, kun ostin ensmmäisen autoni (keltainen Wartburg, vähän käytetty) niin ajattelin että nythän on helppo iskeä naisia. Ainahan sitä kuvittelee kaikenlaista, joo... nimittäin ei se yhtään helpompaa ollut. Aina kun veti vilkun oikealle, osaan liikennesäännöt, tai muuten vaan pysähtyi naaraiden lähelle ja kysyi "haluaako neitit kyytiin", niin ei ne halunneet. (Kävelivät mielummin kaatosateessa naylonsukan saumat vinksin vonksin.) Yhden kiltsin kerran sain kauhottua... sekin koko ajan hihitteli, en ymmärrä miksi, ja kun oli ajettu ns. Pillurallia puoli varvia vasta, se pyysi että pääsisikös hän ulos. Totta kai! Koska enhän minä,ainakaan omasta mielestäni, raiskaaja olen. - Tyttö lähti niin että poninhäntä vain pomppi. (Katsoin salaa sivupeilistä.) - huokaus -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Wartburgini ovet avautuivat myös ulospäin. Latojan huom!)

      Poista
    2. Olen istunut Wartburgissa matkalla Sääksjärvelle Kokemäelle. Muistan vieläkin sen prutkutuksen ja kaasun hajun, joten en ihmettele, että sillä ei minkäänlaista rallia ajeltu ainakaan menestyksellä. Vaikka hetkeäkään en epäile, etteikö kuski olisi ollut hurmaava. Vaan se auto.

      Poista
  36. Lista Ihanista Kirjoista - mulla on itse asiassa tosi vähän kirjoja, verrattuna siihen, mitä haluan. - No kirjoja on siis niin paljon, että on pakko antaa paljon pois. En jaksa alkaa mitään myymisprosessia, ei ole autoa; lahjoitan pois.

    - Mutta nyt olen Mainessa, Annie rakastaa goottilaisia, vanhoja romanssi-romaaneja, ja uskoo siihen, että naisten tulee reipastautua, eikä heittäytyä junan alle, jos kamaluuksia ilmenee. - SEP on ihan iskussa: on nyky-goottia, ei seksihulluja vampyyreja/ihmissusia, mutta sankarilla on korpinmustat hiukset, veistokselliset kasvonpiirteet, ja Synkkä Salaisuus (Annien mielestä). Hän myöskin peloistaan huolimattaa suoristaa selkänsä, nostaa leuan pystyyn, ja kuluneesta vaateparresta huoilimatta uhmaa Isäntää... :D - Siis päässään. :)

    Annie muuten tekee ammatikseen teatteriesityksiä, vatsastapuhujana, nukkien kanssa. Plus on ilman rahaa...

    No itte kuulun Esiintyvien Taiteilijoiden Eläkekassaan - älkää kysykö miksi!

    - Vedin kyllä alakoulussa näytelmäkerhoa, kirjoitin, ja ohjasin, oli pari mini-rooliakin - mutta eiköhän se ole tämä vaihteleva ura...

    Tämä omituinen eläke kyllä sopii minulle: koska viimeksi olisin tehnyt mitään Tavallisesti?!

    Iines, ethän pahoittanut mieltäsi - Tiedän kyllä, mitä tarkoitat, enkä tarkoita saivarrella, mutta härkänä en anna periksi.

    En hetkeäkään usko, että sinä, tai kukaan muu täällä, syyllistää yhtään ketään yksilöiden rikoksista. Ja tiedän hyvin, että pidät miehistä, ihan kuin meistä naisistakin, eli ihmisistä, kaikki ok. :)

    - Toivottavasti ei ole liian aikaista vitsailla aiheesta, mutta näin Avainapteekki: "Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mies pesee myös hampaansa väärin. Tärkeitä suoja-aineita ei pidä sylkeä lavuaarin kitaan!"

    Että ottakaatten opiksi, miehet! : ette ees osaa Harjata Hampuja Oikein. Huoh! :)

    - En tiä, mitä me likat teittien kanssa tehdään. - Pitäiskö ottaa vierihoitoon, kaikki teidät irrallaan hortoilevat yksilöt?

    Nyt meen tekemään iltaruokaa, otan medisiinit, ja nukun kunnolla.

    Natihaleja, huomiseen, ystävät! :)

    VastaaPoista
  37. Syksy Historian oppitunti. Yliluutnantti näyttää dioja. Kartta, karttakeppi, liitu, taulu, rajoja, vuosilukuja, armfeldeja ja mannerheimeja. Kone reistailee, diat on ylösalaisin. Kuuluste-leeko ne näitä? Ei.

    Herra Everstimulkku, kestääkö jos karaisee?
    Herra Ylimulkku, hvor vil tilbringe evigheden?
    mitä Te teette sinä aamuna kun heräätte rikkiräjähtynyt kortsunrengas kyrvänjuurellanne? kun ikkunoiden muste syttyy pala¬maan? kun käsikranaatista jää sokka käteen? kun kenttäpiispa on huutanut aamenensa ja ohjesääntö loppuu kesken? kun manttelin¬taskut on ommeltu karhulangalla kiinni? kun Onni Toivo Rauha Aamu ja Valo Laina Sulo Voitto ja Auvo Usko Taito Jalo ja Hilja Urho Arvo ja Lisäarvo Lahja Uljas Satu ja Taisto on lyöty? kaatuneet?


    Minut jätettiin yksin ja minusta tuli itseeni sulkeutunut, sivullinen, maanpakolainen, vieras.


    (muistiinpano armeija-ajoilta. oli ensimmäinen luento joka meille alokkaille pidettiin. kuuntelin. mutta samalla kirjoittelin omiani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huono oppilas. Kamalan huono.(Hajamielinen?) Mutta tää mun täytyy kertoa, koska se hiveli itsetuntoani - en tiedä miksi. Mutta varman jostain syystä?...

      Kurssi, tai ei se mikään kurssi ollut vaan KoulutusTilaisuus, se kesti viikon (5 vrk). Oppitunnilla me (keski-ikäiset ihmiset, naiset ja miehet) kuunneltiin paperiteknologian uraauurtavista asioista. Joista... jotkut olivat oikeasti mielenkiintoisia. Mutta illalla me aina mentiin - tää tapahtui Mäntässä - mentiin paikkakunnan ainoaan kapakkaan (Seurahuoneelle) ja ryypätiin ja nipisteltiin ja suudeltiin toisiamme - mutta ei menty sen pidemmälle! (Paitsi multa kerran hukkui alkkarit jonnekin. En edelleenkään muista minne. Varmaan jonnekkin?) Aamulla taas aina kuunneltiin luentoja.

      Lopuksi oli kamalat kokeet, piti vasta noin 100aan kysymykseen. Noh, ajattelen aina että otetaanpa tämä kärsimys vastaan nyt, ja huomenna otetaan vastaan sitten toisia kärsimyksiä... Koska niitä aina tulee, kuin Vikkilästä kissoja.

      Ja mikäs tässä minun itsetuntoani niin nostatti? No se, kun tämän kurssinpitäjä soitti mulle viikko sen jälkeen puhelimella ja sanoi "Tiedättekö, että olitte kurssinut priimus?". No mistäs minä sitä olisin tiennyt? (En meinannut edes muistaa että olin jollain kurssilla käynyt Kai maar sitten olin käynyt?)

      Ps. Läksyjen lukeminen on ällöttävää. Mutta välillä kun (ei koko aikaa hiplaa kikkeliään vaan) kuuntelee mitä opettaja tunnilla sanoo, on helppo muistaa kokeissa mitä opettaja tunnilla sanoi.

      (Katselee ulos ikkunasta. Tästä päivästä näyttää tulevan poutainen.)

      Poista
    2. Onpa mojova juttu! Ilahduin. Primus, primus, eläköön!

      Minä en ole kai koskaan ollut primus, aina vain se toiseksi tullut, jos alakoulun hiihtokilpailut otetaan huomioon, silloin rikoin rajani! Kauhistuin itsekin.

      Poista
  38. Char, olen jostain (oman alani kirjallisuudesta) lukenut, että lääkärit jotka tekeväät mahaleikkauksia, eivät tykkää vatsastapuhujista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, olen - oman alani kirjallisuudesta - perehtynyt muiden alojen edustajien kirjallisuuteen. :)

      Kiva, että viitsit kattella, mitä luen - etkä tyrmää mua hörhelönä (no ei täällä kukaan tyrmää). - On tosi kiva puhua välillä puhua vieraan miehen - tai naisen, ei sillä - lempparistani.

      Ehdottomasti emme kannata mitään masuleikkauksia! Ja SEP on hauska, ja kirjat on seksikkäitä - mies, siis se oma, ei pistä hanttiin :)

      Jos nyt analyysiin mennään: Lady Be Good, oli eka, jonka luin. Lähes pakotin likkakaverini lukemaan sen : pornoa. Kuulemma.

      Minusta ei ollut: erittäin kiihottavaa, mutta juu ei pornoa.

      Eli missä menee pornon ja erotiikan raja?

      Poista

  39. Kerran kirjoitin rakkauskirjeen Ainolle (se siihen aikaan opiskeli Tampereen yliopistossa ja nykyisin on professorina Oulun yliopistossa). Se alkoi että

    Ja jonain iltana kun olen joutunut selittelemään koko päivän asioita joissa ei ole selittelemistä, todistanut tyhmyyttäni koska se on helpoin tapa olla oikeassa, eikä enää ole yö, ajattelen sinua. Ajattelen sinua niinkuin sinä iltapäivänä kun kävelin Domukselta kotiin, tuuli rajusti, jäsensin kirjettä sinulle vaikka en tiennyt lukisitko sitä koskaan, ja Kalevan kirkon kellot puhkesivat rajuun mekkalaan. Ajattelin julkeita ajatuksia sillä oli sunnuntai. Jäsensin sinulle kirjettä mutta se epäonnistui jo siksi että unohdin matkalla enemmän kuin nyt keksin lisää. Sorsapuistossa lapset menivät luistimet jalassa ympäri, ja yhtäkkiä muistin niin monta sekavaa päivää omasta lapsuudestani että oli ajateltava toisia ajatuksia ettei ikävä olisi tullut käsinkosketeltavaksi. Myöhemmin join sherryä talossa jossa oli rappion tuntu läsnä, se oli minun huoneeni ja minun ajatukseni, minun olisi pitänyt mennä yhtä ihmistä vastaan jollekin asemalle mutta en viitsinyt. Sanoit ettet tunne minua ja se on tietenkin totta. Asun huoneessa jossa on monta ovea, enemmän kuin mitä ehtii aukoa, mutta elämäni on yksitoikkoista silti. Tässä talossa kaikki ihmiset on vanhoja, lapsetkin, ne on pikkuvanhoja. Minun on jo ikävä sinua. Minun on ikävä sinua jo. Juon sherryä koska huomenna minun on oltava selvä. Tänään on sama päivä jolloin heräsit sängystäni rypyt otsallasi, se huvitti minua, illalla menen elokuviin. Minä menen mustaan huoneeseen. Huomenna kirjoitan tämän kirjeen jonka tänään olen ajatellut.

    Kun otat silmälasisi pois silmiltäsi, sinulla on toiset silmät.













    Sinulla on leijonan kasvot - oletko pannut merkille? Kun otat lasit silmiltäsi sinulla on toiset silmät. Nyt teet lähtöäsi, olet tehnyt sitä sen ajan kun olemme olleet yh¬dessä,

    Olet purrut minua suuhun.
    Lamppu surisee.
    Sinulla on musta tukka ja silmät silmälasien takana.

    VastaaPoista
  40. Myöhemmin - vrt. nolo Wartburg juttu - niin töissä kun lauloi (ihan sillä tavalla kun osasi) että tuoksuu ...suola ja naaraan veri meren kuumeisissa narkogsissa...niin... tota noin, tipusia olikin taas yhtä äkkiä kamala parvi kuhertelemassa ympärilläni. Sitä meni ihan hämilleen! (mutta onneksi vain vähäksi aikaa) Ainahan tehtaan uumenista - ainakin minä löysin - löysi sellaisia paikkoja joissa saattoi vähän aikaa levähtää. Eli heittäytyä niin sanotusti "pötkölleen". - Tarvittaessa vaikka kahestaan. (jumantsukka).

    VastaaPoista
  41. Teitkö niin oikeasti Mikis?

    VastaaPoista
  42. Kun täällä puhuttiin hyvistä kirjoista, sallikaa minun suositella juuri käsistäni päästämää(seuraavalle perheenjäsenelle) Juha Hurmeen "Nyljettyjä ajatuksia". Hän on seuraava Finlandian saaja, jos ei romaaneissa niin sitten tietokirjoissa ja hän on nero. Katsokaa Kansallisessa "Europaeus", te ketkä voitte ja vakuuttukaa asiasta.
    Helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja on minulla varauksessa, olen kolmas listalla. Muuten olen kuunnellut hänen sanojaan Ylen aamutelevisiossa. Ja katsellut habitustaan. Kiehtova ihminen karvoineen päivineen. Hänessä ei ole mitään sliipattua, vaan hän on kuin prehjuinen kissanpentu, joka laukoo viisaita.

      Poista
    2. Helena on jo toinen nainen, joka viikon sisällä suosittelee Juha Hurmeen kirjaa. Jos tulee vielä kolmas, niin uskon. (Vai joko se tuli - Iines?)

      Poista
    3. Saan kirjan varmaan pian, ja se tosiaan kiinnostaa. Mainitsen jotain varmaan täällä, ja jotenkin luulen, että tulen pitämään kirjasta. Ei ihmisestä voi noin erehtyä.

      Poista
  43. En ymmärrä kysymystäsi, Ano? Vastaisin jos ymmärtäisin...?

    VastaaPoista
  44. Tykkään (vai pitäisikö sanoa että diggaan?) Juha Hurmeesta, Helena.

    Hieno tyyppi.

    VastaaPoista
  45. Hmhhhn... taas noin biljoona bittiä, joita tänne tyrkytin, katosi maailmankaikkeuteen. Noh, ajattelen että jokaisella päivällä on omat murheensa, ei enempää, ja on ihan kiva ettei etukäteen tiedä murheita huomenna tulee. (Niitähän tulee kuin Vikkilästä kissoja. Olen pannut merkille.)

    Noh (niistää nenänsä), voi olla että sanomiseni olisi ollut jonnin joutavaa jutustelua? Kukapa sitä (niistää uudestaan nenuliiniaan kun hänellä on nuha) tietää, voi? - Itse kyllä epäilen.

    VastaaPoista
  46. Harmi, miksu. Minulle on käynyt kaksi kertaa samoin parin päivän sisällä, eli Bloggerin häviämisongelma on palannut takaisin pienen harmittoman kauden jälkeen. Kommnetit menevät kadotessaan tosiaan taivaan tuuliin, ei edes roskapostisuotimeen, josta ne voisi huomatessaan palauttaa. Pidemmät kommentit kannattaa siis nyt taas kopioida ennen julkaisua - jos muistaa. Minä harvoin muistan..

    VastaaPoista
  47. Yleensä viesti katoaa, jos sitä lähettäessä ei ole jo valmiiksi kirjautunut bloggeriin tai nimimerkkiin. Olen oppinut kopioimaan pitkät viestini ennen lähettämistä.

    VastaaPoista
  48. Tämä on totta. Juuri näin tapahtui kahtena viime kertana. Kirjoitin ensin viestin ja sitten vasta kirjauduin Bloggeriin ja simsalabim: viesti katosi.

    Aiemmin oli myös sellaista, että viesti katosi, vaikka oli ensin kirjautunut Bloggeriin. Kopiointi kannattaa. Oikeastaan siitä kannattaisi tehdä tapa pitemmissä kommneteissa.

    VastaaPoista
  49. Solidaarisuus-liikkeen keulakuvasta, Lech Walesasta, tehtiin julkisuuteen hyvin tehokkaan ja aikaan saavan miehen hahmo. Hän ei koskaan ollut liikkuvassa kuvassa paikallaan, yleensä näytettiin hänen rivakkaa siirtymistään vaikkapa autosta ulos ja sisään johonkin rakennukseen. Myös puheensa antoi vahvan viestin tosissaan olemisesta ja todellisesta tekemisestä. Myyttiin, julkisuushahmoon, liittyi olennaisena osana, ettei Walesa sanotun mukaan ollut lukenut elämässään yhtään kirjaa. "Tässä on mies, joka tekee eikä tuhise!" - Ne todelliset liikkeen johtajat taisivat olla aivan eri miehet, mutta Walesan rooli oli silti hyvin tärkeä. Ei se työväki minkään lukulennun perään olisi lähtenyt.

    Olisinpa itse, saakeli soikoon, ollut elämässäni edes tehokas, lähes aina kun kirjoista puhutaan, minulle tulee ontto olo: "onpa tainnut tuokin jäädä väliin."

    Saul Bellowia olen lukenut erittäin paljon, mutta niin nuorena, etten muista niistä enää juuri mitään. New Yorkin ja miehen, joka toista halventaakseen näytti kikkeliään. Ihmettelen ja pohdin, mitä olen lapsena/nuorena Bellowin kirjoista saanut, mikä niissä viehätti. Laitan hänet lukulistalleni, joka on pitkä kuin Hangon tavarajuna ja lyhenee hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, kun uusia lisättäviä tulee koko ajan.

    Mikään lukukone en ole. Minulla ei ole tarvetta tai kykyä seurata kirjallisuuden tuulia. Lapsena ja nuorena olin lukukone, joka luki maitopurkin kylkiä, jos muuta ei ollut. Ja kirjastosta oli aina läjä kirjoja kotona. Kysyttäessä olen jollekin joskus vastannut, että kerran luin yhden kirjan, mutta se oli aika huono, koska kuvia oli hyvin vähän.

    Juha Hurmeesta olen saanut käsityksen, että on tällä hetkellä trendikaapin päällä. Sanoma Oyj:n ja Jari Tervon symbioosissa on jotain tavattoman paljon kertovaa ja huvittavaa. Siinä suurin piirtein kaikki, mitä tämän päivän kirjallisuudesta tiedän. Kirjallisuutta ei kannata ottaa vakavasti, saman ajan voi käyttää myös hyödyllisesti varpaiden kynsiä leikatessa tai hammastikulla hampaita kaivellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan New York sekin mieleni muuntuma, oliko Bellowin kaupunki Chicago.

      Poista
    2. Juha Hurme on tehnyt liki 40 vuoden työuran taiteenkentällä, en puhuisi trendikaapista vaan elämänkokemuksesta ja elämäntyöstä. Nyljetyt ajatukset -teos on koottu hänen omista kirjauksistaan työssään ja elämässään useiden vuosien ajalta.

      Poista
    3. En lainkaan epäile arvoaan, mutta suosituksi tulemisessa substanssi on kaiketi toissijaista, eikö niin?

      Poista
    4. Jos nyljetyt ajatukset ovat hänen omiaan, siis koettuja ja jo elettyjä kirjaamisia, niin kyllä ne kiinnostavat minua kovastikin. Muistaakseni Hurmeella on ollut vakava masennustila, josta hän on selvinnyt. Syviä vesiä on soudettu ja huovattu.

      Poista
    5. Minullakin on ollut takaraivossa Hurmeen kirjoihin tutustua, se myönnettäköön.

      Poista
    6. Chicago.Koko ikänsä Bellow asui Chicagossa.

      Poista
  50. En ole siis ennen - muistaakseni - lukenut Juha Hurmeelta mitään, mutta nyt saan sen Nyljetyt ajatukset - sekö se oli? kohta, sillä olen jo 1. jonotuslistalla. Minullakin on käsitys, että Hurme istuu nyt jonkin kaapin päällä. Hän on kyllä ilmiasultaan vetoava.

    Usein kun näihin kaapinpäällisiin perehtyy itse, päällinen pienenee. Esimerkiksi Finlandia-ehdokkaat ovat näin tehneet minun mielessäni järjestään. Samaten Thomas Bernhard, jonka kirja minulla nytkin on lainassa - kokoelma hänen palkintopuhejuttujaan. Hän on Knausgårdin ohella kirjallisen eliitin kirkkain tähti, tällä hetkellä. Vaikka hakkaisin itseäni lekalla päähän, en tartu riemusta kiljahdellen Bernhardiin. Haluaisin ravistella häntä ja pyytää häntä parantelemaan tekstiään. Knausgårdista en vielä tiedä. Häntä on verrattu Saarikoskeen ja Saarikoski on suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa vika on käännöksessä? Usein se on, vaikka ei aina, ei esim. Dan Brownin kohdalla.

      Poista
    2. Bernhardilla käännös lienee hyvä, se vaikuttaa luontevalta miehen ulosantiin nähden. En vain oikein jaksa sitä kirjallista maailmankuvaa, jossa kaikki seuraa toistaan ilman hengähdystaukoa. Haluan hengittää välillä. En pidä siis pahana tekstin jaksotusta.

      Minusta putkeen kirjoittaminen on liian helppoa ja liian laiskaa. En pidä piittaamattomuudesta viestimisessä - kirja on viestintää, sillä kirjaa ei ole ilman lukijaa.

      Poista
  51. Pakko jatkaa, oli sen verran hyvä puheenvuoro sinulla, Riku.

    Minäkin olin pienenä lukukone. Luin kaiken, kirjaston kirjat niin ahkeraan, että humpsahdin sinne lapsityövoimaksikin, lehdet, sarjakuvat, ne maitopurkin kyljet, ruokapakettien tuoteselosteet. Vielä teininäkin, ennen tietokoneaikaa, tein runon makkaran koostumuksesta. Siinä oli Pohjana Elmer Diktoniuksen Tuli enkeli taivaasta makkara kädessä. Voi olla, että se on jossakin blogissani vähän muokattuna tms.

    Nyt olen havainnut itsessäni lievää väsymystä kirjoihin. En jaksa kirjaa loppuun, jos se ei kiinnosta. Vaikka se olisi hyväkin. Niin paljon julkaistaan ja niin mahtava kirjavuori kasvaa ihmisen edessä. Kymmenisen vuotta sitten havahduin ajatukseen, etten millään ehdi eläissäni lukea näitä edessäni seisovia kirjahyllyrivejä - olin antikvariaatissa. Siitä taisi alkaa kirjallinen alamäkeni. En tiennyt enää, mitä olisin valinnut.

    Nyt saatan lainata viisi uutta ihanaa kirjaa ja huomata, että eräpäivä on huomenna, enkä ole lukenut kuin yhden kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmas lukukone ilmoittautuu. Masiina jyskyttää yhä. Tekee suurta sielullista tuskaa jättää kesken kehnointakaan kirjaa.

      Poista
    2. Ihmettelin, kun luin Iinestä ensin että "nyt saatana lainaan viisi uutta ihanaa kirjaa..." että onpahan hän muuttanut kielenkäyttöään rempsemmäksi. Mutta kun luin tarkemmin, ei sitten kumminkaan.

      Minusta iines on ihavan kiva semmosena kun on.

      Poista
    3. Olen joskus vihainen kielenkäytölleni, joka hallitsee minua, en minä sitä. Toivoisin osaavani olla rempseä, ja haluaisin osata kirota täräyttää luontevasti.

      Vaan ei. Jos kirjoitan että perkele, se tuntuu naurettavalta ja pomppaa tekstistä ulos ja lukijat mykistyvät. Persekin on siinä rajalla ja vittu vallan mahdoton.

      Poista
    4. Minä en osaa kirjoittaa seksistä tai rivouksista luontevasti. Jos yritän, pelkään muiden menevän mykiksi ja haukkovan henkiään: "johan jutun murjas! " - vittu, pillu, puupallo, persereikä ja tomaatti sentään!

      Poista
    5. Älä nyt Rikuliini huolestu - kyllä osaat olla ihan riitävän Riku Reipas! :)

      En usko, että täällä on tarkoitus kirjoittaa rivouksista juurikaan - paitsi ehkä esimerkkimielessä.

      Kun kirjoitan seksistä - no sitähän mä teen; ei ole asiapuheen suhteen kynnyksiä. - Mutta ehkä olet näiden vuosien aikana huomannut, että toleranssini nousee, ja vaikken kirjoita ns. tieteellistä tekstiä: miksei seksistä voida puhua?

      Rivouksia en harrasta. Ja perkele, perse, vittu, pillu ja persereikä eivät kuulu kielenkäyttööni.

      - Syyttäkää Lastenhoitaja-uraani: pahin, mitä kotona kuulin, oli Papan "no voi perkeleen kuustoista". - Itte Käänsin sen "Hell and Damnation", poikaystävän iloksi - hänestä se oli Naseva!

      Seksistä osaan kirjoittaa luontevasti, mutta ymmärrän hyvin, että useimmat varmaan eivät. - Eikä edes pidä!!!

      Seksi on kaikkein yksityisintä aluetta: minä nyt teen tätä kirjoittamista vähän niinkuin työkseni, mutta kenenkään ei tarvitse eikä pidä jakaa omia juttujaan muiden kanssa!

      Kirjoita vain Riku epäluontevasti; minä en osaa pitää näppejäni irti seksistä, eli joku balanssi tähän pitää saada. :)

      P.S. Kysyn kyllä suoraan, en mykisty, jos joku asia kiinnostaa. - Jos haluat vastata: tomaatti?! :)

      Poista
    6. P.S. 2 Iines, minä en tunne minkäänlaista harmia tai häpeää siitä, etten ns. "vittuile" työkseni.

      Tästäkin on puhuttu likkakavereitten kanssa: heistä V kuuluu normaaliin puhekieleen nykyään. No minusta ei.

      Ja jos aikuiset puhuvat rumia - on teknisesti mahdotonta ottaa se vaihde päältä pois kun alaikäisiä on paikalla.

      Lingvistisesti kiinnostavaa on se, että osaan tosi sujuvasti haistatella englanniksi - ei ns tunnekieli - mutta suomeksi en.

      Tajuatko eron. Entä Riku?

      Ei tartte vastata, kummankaan. :)

      Natihaleja! :)





      Poista
  52. Kirjoista kannatta nauttia. Sangen hyvin ymmärrän kirjailijoiden huolen siitä, että hyvät tekstit jäävät vähäiselle lukemiselle. Mutta ei siitä yksittäinen lukija voi ottaa vastuuta, yhtälö on mahdoton. Kaikkea ei kukaan voi lukea. Ja jos yrittää, mahdollista on, että jälkikäteen todetaan: "siinä on ihminen, joka on lukenut maailman kaikki kirjat, muttei ole ymmärtänyt niistä mitään."

    Svejkin vissiin reilu 700 sivua minä luin kaksi kertaa peräkkäin. Toisella kerralla senkun parani.

    VastaaPoista
  53. Iines, kirjoitit: "Yksi vallanhimoinen sotahullu pilaa koko venäläisyyden."
    Koetan taistella tuota tunnetta vastaan itsessäni. Olen päättänyt, että en anna Putinin pilata kaikkea sitä hyvää, mitä olen venäläisyydessä kokenut: klassinen kirjallisuus, jota luin myös kirjallisuustieteen cumun tentteihin, Tsehovin näytelmät ja Pietarin matkat. Tein vihdoinkin mieheni kanssa kolme matkaa Pietariin. Olimme siellä yhteensä noin kuukauden kolmen vuoden aikana ja koimme, että venäläiset ovat sydämellisiä ihmisiä. Samaa oli isoisäni aina puhunut sen perusteella, mitä oli kokenut käydessään monta kertaa tsaarinaikaisessa Pietarissa. . Olisi ollut hullua olla menemättä Pietariin, kun lähisukulainen oli siellä työssä kolme vuotta ja asui Pietarin keskustassa.

    Ne olivat ensimmäiset matkani venäläisten maahan. Saa nähdä jäävätkö viimeisiksi. Keväällä ihmettelimme sitä, että Voitonpäivää vietettiin niin suurellisesti ja katujulisteet olivat sotaisia. Olympialaisten avajaisista pidin TV.ssä. Vain yhdessä kohti ihmettelin: miksi loisteliaan balettiesityksen tanssijat oli nimetty "Neuvostoliiton balettitanssijoiksi"(tms), ei Venäjän. Sitten ajattelin, että se on vain historiallinen jäänne. Vähän kyllä pelästyin: mitä tämä nyt on? Putin käyttäytyi oudosti avajaisissakin. Miksi se mies pilaa kaiken?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sääli, että Putin raiskaa muun ohella venäläisyyden, kokonaisen kansanhengen, sen rakastettavan ja humoristisen mikä klassikkoromaaneista ja näytelmistä välittyy. Ei voi nimittäin olla ajattelematta, mitä Putinin manipulointi ja valehtelu kansaan - kansanluonteeseen - vaikuttaa, kansahan on varsin lojaalia hallitsijalleen. Nyt jo on ilmennyt, että kansa on aivopestyä ja uskoo, mitä sille syötetään. Tämä on selvääkin, kun ajattelee Venäjän sensuuria ja propagandajulistusta.

      Poista
  54. Ihmiset - joihin sisällytän myös Rikun - jotka haluavat tutustua (uudestaan?) Bellowiin niin suosittelisin että eivät aloittaisi Herzokista. Se kun äkkiseltään on vähän outo. Suosittelisin ensiksi "Augie Marchin kiemurat", sen kautta pääsee hyvin Bellowin pään sisälle. - Siis näistä amerikanjuutalaisista siis ihqa oikeasti hämmästyttävin on Edgar Doctorow, hänen kirjansa voi lukea missä järjestyksessä tahansa, ne ovat kaikki valtavan hyviä. Ja sitten on tämä (on muitakin) tämä Philip Roth, hänen (englannin)kielenkäyttönsä on aiva Dylan Thomasin luokkaa. -" Portnoyn taudin" tarinan me kaikki tunnemme, hyvä, mutta ei sen saa antaa hämätä, esim. "Amerikkalainen pastoraali" on niin täyteen merkityksiä ladattua tekstiä, tai oikeastaan vaan "kaunista", ettei semmoseen oikein vertailukohtaa löydy, nykykirjallisuudesta. Roth, Philip.

    Saksalaisia on kanssa paljon, vaikka kuinka paljon, ja nämä ranskalaiset, Stendhalista lähtien siellä on vaikka mitä, Camus ja Sartre ja Apollinaire ja Baudelaire, ihan ihme jengiä! Ja sitten on koko latinalainen (=espanjan kielinen) kirjallisuus! Ja Iso-Brittiläinen (mm. Shakespeare). Ja Ja oikea latina eli Italia (mm. Dante). Pienistäkin maista on vaikka kuinka paljon suuria kirjailjoita, Tshekistä mm. Hašek ja Pohjoismaista Strindber, Ibsen, Hamsun, ja tämä yksi islantilainen jonka nimeä en nyt muista...

    Ps. Suomestakin on niin paljon hyviä kirjalijoita että en niitä muista. (Ja tällä kertaa koko Venäjäkin "listaltani" unohtui?) Toivottavasti Marsissa, jos sinne kohta päästään, ei ole pieniä vihreitä ukkoja/akkoja (huom! Iines) jotka kirjoiteltaisi runoja tai romaaneja, säveltäisivät mielummin. Lauluja on kiva kuunnella ja hyräillä.

    VastaaPoista
  55. En oikein aina ymmärrä miksi niin kamalasti touhutetaan "miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta"? Mikä vitun idea siinä on että naiset alkaisivat käyttäytyä yhtä tyhmästi kuin miehet? (Voi jumankauta.) On totta, jota kovasti ihmettelen, ettei musiikissa ole yhtään kunnollista naissäveltäjää? (Puhun klassisesta musiikista, muu musiikki on meteliä, paitsi jazz ei ole. Se on hillitöntä meteliä.) Uhreilussa tietysti naiset häviävät miehille kun ovat (noin keskimääräisesti, en tarkoita Tamara Pressiä tai Tiina Lillakkia) miehiä fyysisesti heiveröisempiä. OK. Mutta esim. shakissa ei lihasten pullistelusta ole apua - paitsi kyllä aivotkin on tavallaan lihas, tarvitsee se happea sekin. Shakissa vain unkarilaiset Polgarin sisarukset - tai oikeastaan heistäkin vain se toinen, vanhempi Susan - on päässyt pitkälle. Olen joskus analysoinut hänen pelaamiaan pelejä: ihan ihme ämmä. Minut - harrastelijan - hän ahmaisisi suihinsa heti kättelyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse on minulle ainakin ihmisyydestä. En mielelläni puhukaan tasa-arvosta, vaan siis täydestä ihmisarvosta.

      Esimerkiksi muslimitytöillä on etenkin köyhissä maissa maailman matalin ihmisarvo syntyperänsä vuoksi, mutta myös vauraammissa muslimimaissa naisen ihmisarvo on vähäinen. .

      Ihmisarvoon kuuluu myös monia itsestäänselvyyksiä, kuten sama palkka samasta työstä. Tämäkään ei ole toteutunut. Lähes kaikissa ammateissa mies tienaa enemmän kuin nainen - opettajissakin tämä kehitys on havaittavissa, vaikka ala on naisvaltainen. Miesopettajilla on enemmän palkkaa ja heille annetaan enemmän tunteja. Tämä ei tietenkään ole kategorisesti aina näin, mutta kyllä se tilastoissa näkyy.

      Poista
    2. Kuten myös myyjien palkoissa: koulutuksen käyneet libristit kuuluvat alimpaan palkkaluokkaan; lihanleikkaajat ja LVI-tyypit siihen ylempään.

      Tämä siis työehtosopimuksissa.

      Paitsi saman firman, myös saman yksikön ainoa miesmyyjä sai 10% enemmän palkkaa kuin naiskollegansa - kielilisät. Puhun siis nyt omasta entisestä yksiköstäni.

      Kun ryhdyin luottamusmieheksi ja tutustuin pykäliin: naisten palkat nousivat järjestään 5-10%, siis siinä minun yksikössäni. Esimieheni, ensirakkauteni - jonka kanssa siis lyötiin kättä päälle siitä että kumpikaan ei sotke tunteita ja työtä. Suhdetta meillä ei ollut, kuten olen kertonut - ja itse asiassa se vastakkainasettelu teki kahdenkeskisestä flirttailusta hauskempaa. Hän oli niitä miehiä, jotka arvostavat Jänskää Ytyä, liitettynä kahdenkeskiseen kilttiin flirttiin, ja työpaikan sovun säilyttämiseen. - Miettikää Katherine Hepburn-Spencer Tracy- screwball-komedioita: on hauskaa ja kiihottavaa olla virallisesti vastakkain, mutta yksityiselämässä.. mmmm....

      Kun aloitin: hän pyysi, etten kärjistäisi tilanteita: suurin osa työntekijöistä olivat ns Vanhaa Polvea, ja muistivat luottamusmiehistä vain vastakkainasettelun. - No minä tykkäsin kaikista kollegoista, halusin vain, että olot paranevat.

      Hän sanoi suoraan, ettei se palkkaluokan muuttaminen hetikään onnistu, mutta ideani kielilisistä on hyvä. - Suurin osa niistä tädeistä oli ollut töissä jo silloin kun hän tuli taloon nuorena miehenä, ja hänkin halusi heille paremmat edut.

      Kielikokeita ei ollut - eli kaikki naiset saivat vähintään sen 5% palkankorotusta, useimmat kymmenen.

      Kyseessä oli kahdenkeskinen diili: hän tiesi, että jatkan asian ajamista yleisellä tasolla (ja varmaan toivoi, että onnistuisin), mutta hän oli se, joka keksi porsaanreikiä saadakseen palkankorotukset kaikille naisille (niistä en tiedä; varmaan Good morning, ja Hejssan riittivät).

      Sopimukseemme, jos nyt yhteistä ideaa parantaa nopeasti pienituloisten, erinomaisten naisten tekemän työn edes jonkunmoista rahallista korvausta voi siksi nimittää, ei liittynyt mitään reunaehtoja.

      En olisi muutenkään lietsonut mitään kapinaa siellä, en tykkää tappeluista. - Eikä nyt varsinkaan kannata tapella ihmisen kanssa, joka haluaa samaa kuin minä. Tai muuten lietsoa kurjuutta työpaikalle.

      Sovittiin, että hän kävisi neuvottelut kahden kesken, optiolla, että työntekijä saa pyytää minua mukaan, jos on tarpeen. - Mutta siis melkein ne kaikki oli tunteneet toisensa abauttista 20 vuotta; ei kukaan tarvinnut mua sinne.

      Halivat kyllä jälkeenpäin. :)

      Eikä kyseessä ollut Loistava Pätevyyteni - paremminkin Tilaisuus käyttää Mahdollisuutta! Johon samaa asiaa toivova pomo tarttui - no miksi luulette, että rakastuin häneen?! Mm. siksi, että hän oli samanlainen idealisti; johtoportaassa ei vaan voi alkaa ehdotella yleisiä palkantarkistuksia; aloite on tultava työntekijöiltä.

      Kokouksissa vedettiin roolimme, kohteliaasti, mutta varmasti. Kahdenkeskisisissä taukohuonekeskusteluissa välillä uppoidumme toistemme silmiin. Puhumattakaan siitä, miten kiinnostavaa ja kiihottavaa oli, kun hän työhuoneessaan kiersi pöydän ympäri, ja polvistui lattialle viereeni, selittääkseen Budjettia - no olisi tarvittu vahvempi nainen kuin minä Keskittymään; itte kehräsin, mutta yritin näyttää älykkäältä. - Ja oishan sekin voinut istua pöytänsä takana. Siis Sanon Vaan! :D

      Kun yt-neuvottelut alkoivat, ja huomasin, että tilanne alkoi eskaloitua, leivoin pullaa "rolls eyes* (leivoin illalla jääkaappiin, paistoin aamulla että olivat uunituoreita), ja kävin naputtamassa pomon oveen: olen leiponut, nyt ois hyvä hetki tarjota henkilökunnalle kaffet talon puolesta. - No hän toimi aina.

      Ei nyt pullakahvit paljon lomautuksissa ja irtisanomisissa auta, mutta hän kyllä tykkäsi Pollyanna-Charista: pieni kiva asia sille päivälle, niin kaikille voi tulla vähän parempi olo.

      Se 90-luvun lama oli mitä oli.



      Poista
  56. Ajattelin kuunnella soulia ja tuuppasin You Tubelle hakusanan 'Soul'. Tuli tälläinen:

    http://www.youtube.com/watch?v=MU36uzr_ggo.

    Voi olla, en ole ihan varma - olen Vaaka - että jotkut taivaankappaleet eivät nyt vaan juuri tänään ole oikeilla kohdillaan maailmankaikkeudessa. Tai voihan olla kyse jostain muustakin... Mutta Voi Herran Jestas sentään! Minkä takia mun pitää kuunnella tällaista?

    Riku, sinä tunnet jazzia, anna tulla joku oikea soul-laulu. Tämä äskeinen - toivottavasti ette kuunnelleet sitä? - pisti ruoansulatusmekanismini ihan sekaisin. (Hormooninikin lakkasivat hyrräämästä. Kuin olisi heittänyt kissan päin seinää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelpaisiko Soul- ym. laulajalta, viime vuonna edemenneeltä, Bobby Blandilta, hieman bluesahtava "Citissä ei oo lovee". Muistan kyllä aikaisemminkin kappaleen tänne linkittäneeni,

      Poista
    2. Ensimmäisten tahtien jälkeen tajusin heti että tämä on Totta. Just! Sieluni kaipaa tällaista musiikkia.

      Poista
    3. Kun tuo kelpasi, laitan omin lupineni sitä itseään bluesia, jolla ei tosin soulin kanssa ole juuri tekemistä. Freddie King: "Ei se kelleen kuulu".

      Poista
    4. Vastaansanomatonta meteliä! Kuuntelin ensin - kitara soi koko ajan tylyn upeasti - että näytteleekö tuo ukko. Sitten kuulin, kun kuuntelin, että ei.

      Kiitos, Riku!

      Poista
    5. Yllytyshullunahan sinä minua pidät - ja sellainen myös olen.
      Yhden, taas hieman erilaisen, aidon asian vielä laitan.. Sam Chatmon laulaa ja soittaa: "kuis pitkään".

      Poista
    6. Onko toista blogia, jossa sivistynyttä ja syvällistä, tuloksiin yltävää keskustelua sävyttää huolellisesti valittu musiikki?

      Kyllä täällä kelpaa lukea kommentteja ja keskustella neekerjatsin sykkeessä. Tuo Sam Chatmon on vallan ihanainen.

      Poista
  57. Jos Helvetissä on odotushuone, niin siellä soi tollanen musiikki. Taustalla.

    VastaaPoista
  58. Mitä nyt tietysti välillä parransänkinen Paula Koivuniemi laulaisi: "Mä olen Leidi."

    VastaaPoista
  59. kuulija, joka kuuntelee "oi oi oijjoo mä olen Leidi, oijjoi ooii oijoo mä olen Leidi" saattaa kyllä kyseenalaistaa ko. väittämän. Ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
  60. Nyt olin ilkeä.

    En minä oikeasti ole ilkeä ihminen.

    VastaaPoista
  61. Olen hädissäni. Tästä Maapallosta. Mee ollaan menossa kohti synkkää tulevaisuutta, me, Auringon kiertolaiset.

    VastaaPoista
  62. Aikamoisen mekkalan olette täällä saaneet aikaan ilman minuakin. Ihan mielenkiinnolla luin ja kiitin onneani, etten ehtinyt osallistua Putin-löylytyksen tai ex Mikiksen Venäjä-Suomi-analyysiin.

    Kaikessa kyynisyydessään se osuu maaliinsa, olenhan itsekin siunaillut suomalaisten sinisilmäistä idealistisuutta jo noin sata vuotta, mutta sama pätee tietenkin myös esim. luonnonsuojeluun ja ihmisoikeuksiin - sanommeko ihanteellisille nuorille, että unohtakaa koko juttu (kumpikin), koska meillä suomalaisten vaikutus kumpaankin on noin nollapilkkunollanollanollayksi. Eli mitätön. (No jumprahuitti, osallistuin kuitenkin.)

    Mutta tärkein kysymys on esittämättä: miksi löit legendaarisen Mikis-nimesi naulaan ja ryhdyit Mixuksi?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sota yhtä miestä kaipaa, vaikka sinua on kyllä kaivattu, Tapsa. Minusta miksun* Venäjä-Suomi-analyysi on kauhean kiltti. Vähän kuin voisulalla voitelisi äkäisesti paisunutta pullataikinaa ja sanoisi, että noh noh, älähän nyt enää paisu, tai täytyy jatkaa voisulaa vedellä.

      *miksu, voihan mikis minkä teit, minustakin. Miksu on kiva lempinimi, mutta mikishän sinä olet.

      Poista
    2. No itte tykkään lempinimistä!

      Mikis on Ihq, mutta "Miksu" antaa enemmän mahdollisuuksia sanallisiin hellittelyihin, joista pidän. :)

      Vaan, alas, Mikis lienee palannut ruotuun... :)

      Poista
  63. Tuolla on kiinnostava kuvalinkki joutunut kommenteissa aika ylös, 31.8. klo 18.44. Anna kyselee siinä, kuka on tuo Putinin näköinen mies. Minä en kyllä tiedä!

    Tuolla:

    https://www.flickr.com/photos/amnellanna/14116482521/

    VastaaPoista
  64. Lueppa Tapsa "Sillamäen kärsimysnäytelmä". Tiedän että pidät siitä

    Saa sen tietysti muutkin lukea, rakkaat Ihmiset.

    VastaaPoista
  65. Juu ei nyt ole vuosi 2041. Enkä ole ainakaan toistaiseksi kuollut. Tai ainakaan en ole 93 -v. (katselee ympärilleen) ... mutta se on kyllä siinä ja siinä että toivoisin että niin olisi...

    VastaaPoista
  66. Amerikanjuutalaisista ei saa unohtaa Malamudia, kirjoitti näennäisen hillitysti, mutta sisälmyksiä rouhaisevasti. Romaaneista tulee palatuksi Muukalaiseen, joka on tavallaan pieni tarina, mutta saa mielen vereslihalle aina uudestaankin luettuna.

    Putinista: mies on herättänyt minussa yhtä vähän lämpimiä tunteita kuin näköjään enemmistössä kommentoijista , mutta yksi juttu äskettäin veti minut mietteliääksi. Roman Schatzin Maamme-kirjassa oli vieraana Saksan entinen Moskovan, Lontoon ja Nato-suurlähettiläs Hans-Friedrich von Ploetz, joka siteerasi Mihail Hodorkovskia. Tämä oli sanonut, että Putin ei ole liberaali eikä demokraatti, mutta liberaalimpi ja demokraattisempi kuin 70 % venäläisistä. von Ploetz oli muuten samaa mieltä, mutta nosti prosentin 80:een.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hodorkovskia ei häntäkään tule pitää sankarina. Suuruudenhullu roisto ja Ahmed Ahne, joka halusi Putiniksi Putinin paikalle.

      Poista
  67. Toisaalta tuo Hodorkovskin lausunto Putinista kertoo ehkä enemmän Hodorkovskin käsityksistä Venäjän kansasta kuin Putinista.

    Malamudia en muista lukeneeni, mutta nimi toki on tuttu. Samaten tuo mikiksen (miksun?) mainitsema Sillamäen kärsimysnäytelmä on uusi tuttavuus. Maailma on täynnä hyviä kirjoja, jotka eivät vaan osu kirjakoriisi. Nyt sain loppuun sen Bernhardin palkintopuhekirjan ja Bisquit on puolivälissä. Hurme on tulossa kohtsillään ja muitakin uutuuksia pinossa on. Tänään on kuitenkin kaunis ilma, ja olen lähdössä ulos kameran kanssa. Illansuussa jotakin sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli joskus kauan sitten amerikajuutalainen kauteni, jolloin luin Malamudia ja Bellowia ja näitä muita. Hyviä ja kivoja, mutta eivät näköjään jättäneet arpea sieluun.

      Rothin Portnoyn taudin luin tosin jo aiemmin, ihan nuorena ja pidin sen hävyttömyydestä kovasti. Minulla oli silloin hävyttömyyskauteni ja luin Maileria ja Milleriä, joista kumpikaan ei tosin ole juutalainen, ei ainakaan Henry.

      Millerissä minua on aina miellyttänyt se, että hän on älytön idealisti ja herkkämielinen taidesielu ja samalla hävytön anarkisti. Siis moderni ihminen.

      Poista
    2. Isaac Baasevis Singer ja Elias Canetti(kin)!

      Wkipediasta katsoin, että Kemppinen on näköjään suomentanut sekä Bellowia että Singeriä.

      Poista
    3. Minulla on tässä pikahyllyssäni Singerin Moskatin suku. Ja kas vaan, sen on suomentanut Jukka Kemppinen.Voisinkin lukea uudelleen, en enää muista siitä paljonkaan.

      Poista
    4. Hei te kaikki ystävät,

      ottamatta mitään kantaa kenenkään teidän lukumakuun - tunnun olevan ainoa ihminen tällä palstalla joka lukee muutakin kuin ns. Hyvää Kirjallisuutta, ja nauttii siitä.

      Hyvin kirjoitettu viihde on nautittavaa, minusta - ei tarvitse olla kenenkään teidän mielestä, enkä silti pidä teitä Elitisteinä tai Snobeina. - Oikeasti!!! :)

      En viitsi puolustella kiinnostustani hömppään sillä, että luen ns työkseni niin paljon asiaa, että tarvitsisin nollausta - lähinnä siksi, että hyvä viihde ei "nollaa" mitään, avaa vain uusia mielikuvitusmaailmoja.

      En tartte nollausta, tykkään vain hyvistä dekkareista ja nautittavista romansseista. Selviän tietokirjojen ja ns Hyvän Kirjallisuuden parissa oikein hyvin! :)

      Viimeisin SEP täytti kaikki odotukseni: tarina oli hyvä, nauroin ääneen monta kertaa, ja itkin kerran (Varoituksen Sana: alan melkein aina kyynelehtiä leffoissa - ja tunteellisissa kirjoissa. Tosielämässä en enää oikein osaa itkeä. Taisin itkeä silloin muutama vuosi sitten niin paljon, että kyyneleet ovat kuivuneet - eskapismi saa ne virtaamaan)

      Ja kyllä, hyvä, parantava itku on myös tärkeää. Jostain syystä Springsteenin "Point Blank" on mun itkubiisi. Jos tuntuu, etten enää kestä kuivasilmäisenä - muutama toisto, levyltä, ja kyllä pillitän. Mutta se on pahan-olon-purkamis-itkua, ja auttaahan tietty sekin.

      Jude Deveroux - ei lemppari, mutta luen myös häntä - laittoi yhden sankarittaren suuhun pienen tiraadin romanssien puolesta: miksi ihmiset kuvittelevat, että naiset ovat yhtä älykkäitä kuin porkkanat, jos lukevat romanttisia (historiallisia) kirjoja. Suurin osa lukijoista tuntee historiansa, ja herran pieksut ja rouvan töppöset, jos joku kirjailija erehtyy esittämään saksia väärällä vuosikymmenellä, tai luulee että garderobe on vaatekaappi.

      - Kyä tulvii palautetta, kuulemma.

      Dan Brownia luettiin Jn kanssa yhdessä - Tapsukka kai siihen viittasi - J, natiivi, ei arvostanut kirjallista arvoa, minä, "historioitsijana" takerruin asiavirheisiin - joita siis toki saa tehdä, paitsi jos esipuheessa vakavalla naamalla väittää että koko tarina perustuu faktoihin.

      No fiktiossahan voi väittää mitä vain, myös esipuheissa - mutta itse arvostan mm. Minette Waltersia ja P.D Jamesiä siitä, että tekevät selväksi, että kyse on tarinasta, ei ole todellisuuspohjaa.

      - Oli meillä Jn kanssa silti kivaa, kun leikittiin meileitse sitä Brownin jutskaa - kivaa oli siksi, että meillä oli kivaa. :)

      Asiavirheitä täynnä olevaa ja tökerösti kirjoitettua tekstiä se ei paranna. - Hyvässä seurassa otetaan kaikki irti, hauskanpitoon, mitä saadaan. Jos siltä tuntuu, kuten leikkiessä. :)

      Re SEP: se, mitä todella kaipasin: rakkaat sanakirjani! Englanti ei ole äidinkieleni - eivätkä kaikki natiivitkaan ymmärtäisi kaikkia sanoja, eli se siitä porkkana-teoriasta.

      Sisko huomautti, että netistä saa käännöksiä: no juu, juu: mutta kun halusin a) sanatarkan suomenkielisen käännöksen muutamasta sanasta, ja b) tarkistaaa asian Thesauruksestani (jos se siis on se kaipaamani synonyymisanakirja, eikä dinosaurus). - Välillä hifistelen! :)







      Poista
    5. Kerran kun kävin paskalla, huomasin yllättäen, että tuli ihan Dan Brownin oloinen. Olin mielissäni, että lopultakin pääsin häntä lukemaan. Niin oli kuin varpusparvi.

      Poista
    6. Kukaan ei kysynyt, mikä on pikahyllyni. Sanonpa silti, että se on se hylly yhdellä käytävällä, johon lykkään kirpputoriostoksia. Niitä kun tulee joskus vino pino kerralla. Siitä sitten siirtelen opuksia muualle.

      Poista
    7. Iinukkainen, kysyn nyt mikä on Pikahyllysi?

      Itte sekä sairastin että muutin, eikä tässä ole kirjastoa lähistöllä - ja joka tapauksessa pitää maksaa n. 30 e sakkoa yhdestä kirjasta, jota rahaa ei nyt just ole.

      Mutta kirjastoauto käy! Sitten kun on se raha!

      Rikuseni, hyvä kuulla, että suoli toimii. Säästyt päänsäryltä ym. ikävyyksiltä.

      - Meillä oli Jn kanssa ihan kivaa, ilman mitään ongelmia. :)

      Yhdessä Stephen Kingin kirjassa varpusparvi näytteli tärkeäää osaa - pieni tauko, ja googlaan sen sulle.

      Ja tässähän se on: näppäränä herrana löydät käännöksen itsekin:

      http://stephenking.wikia.com/wiki/The_Dark_Half

      Poista
  68. Tässä Venäjä- ja Putin-kauhistelussa minua huvittaa (anteeksi sananvalinta) se, että eniten äänessä ovat nyt idealistit ja rauhanystävät, jotka äkkiä heräsivät kovaan valtapoliittiseen todellisuuteen.

    Se vanha poppoo (johon itsekin kuulun), ja jolle Venäjän imperialistinen käytös ei ole mikään yllätys, seuraa äkkiheränneiden pelonsekaista koohotusta hieman ymmällään.

    Uusin Nato-askeleemme on mielenkiintoinen. Palaan siihen.

    VastaaPoista
  69. Saat kauhistelijat vaikuttamaan vähän hassuilta ja tyhmiltä, joista sopii huvittua, Tapsa. Kyse on kuitenkin jostain muusta kuin ämmämäisestä päivittelystä ja kauhistelusta.

    Takana on aitoa pelkoa. Monilla meistä on lähipiirissään kokemuksia sodasta, joka on jättänyt jälkensä seuraaviinkin polviin. Se sota on tullut sieltä, missä nytkin on uhkaa.

    Takana on myös pettymystä Venäjän kehityksestä. Venäjä ei ole koskaan pyrkinyt demokratiaksi, se ei ollutkaan työläisen onnela eikä ihmisarvon paratiisi. Selvää on siis, että naapurimaan aatteisiin muinoin uskonut polvi tuntee itsensä petetyksi, kun nekin tuntevat, jotka eivät milloinkaan luottaneet Neuvostoliittoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En epäile, etteikö kauhistelua olisi aitoa.

      Se lievä huvitus tulee siitä, että osa meistä on tuntenut sitä samaa aitoa pelkoa Venäjää kohtaan jo ikuisuuden, suureksi osaksi siksi, että meillä sitä vasta lähipiirissä kokemusta sodasta onkin.

      On meitä siitä pelosta pilkattukin. Siksi myöhäisheränneiden kauhistukseen suhtautuu katkeran ivallisesti: siitäs saitte.

      Poista
    2. No, nyt ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Tämä on tietenkin totta.

      Vieläkin on kuitenkin vanhan linjan änkyröitä, jotka eivät tajua tilanteen vakavuutta ja Venäjän todellisia tarkoitusperiä. Aika paljon näihin törmää eri keskusteluissa lehtien palstoilla. Siellä on melkein fifty - fifty Putin ymmärtäjiä ja arvostelijoita.

      Poista
    3. Tapsa,

      itse äänestin EUta vastaan. En edelleenkään käsitä, mitä hyötyä meille on siitä ollut: markka on uusi euro, ruokakori kallistuu, ja kurkutkin pitää sopia mittoihin (ottamatta mitään kantaa Iineksen Luomuleluihin - vitsi, vitsi :D).

      En itse voi sanoa että pelkäisin Venäjää, tai siksi Natoa; jotenkin nämä liittovaltiot ym sotilasliitot sopivat kansoja sellaiseen, mitä tulevaisuudessa kansa mahdollisesti ei itse haluaisi.

      Mutta myöhäistä hiiren haukotella, kun on kissan mahassa.

      Äänestän kaikissa vaaleissa, ja koska en ole ns poliittinen, teen niitä vaalikonejutskia.

      Perussuomalaisia ei ole osunut kohdalleni kertaakaan. - Päin vastoin.

      Ymmärrän, ettei EUsta sovi nyt irtautua (ei sillä, että kukaan, edes kansan enemmistö, vaaleissa edes haluaisi - itse vain kysyn: kuka on viimeksi lukenut jutun siitä, miten Suomen olot ovat parantuneet EUn myötä?)

      Tämä ei ole provo. Yksi hyvä, vanha ystäväni on Brysselissä EUn hommissa; ei me politiikasta puhuta.

      Sanoin jo aiemmin, ja sanon uudestaan: pelkään Natoa. Pitäkää kaikessa rauhassa minua hömppänä ja tyhmänä - ja Suomihan siihen liittyy, jos on liittyäkseen.

      Pelkään siis täsmälleen ottaen sitä, että päätäntävalta siirretään vapailta mailta liittovaltioille/sotilasliitoille.

      Jos pelkoni on sinusta huvittavaa, naura vain.

      Itte en ole koskaan tuntenut pelkoa Venäjää kohtaan - ja kuten olen kertonut: kun olin napero, toinen sisko oli kommunisti, toinen maolainen, ja olin n. 9 v, kun olin kurkkuani myöten täynnä puoluepolitiikkaa.

      Kaikki venäläiset, joita olen koskaan tavannut, ovat ottaneet minut avosylin vastaan: sisar! - Nyt halauksia, ruokaa ja juomaa, ja rakkaita naapureita ollaan! :)

      Ekalla kerralla Wienissä hämmennyin; luulin että Talvisota tms.... Mutta juu ei!

      Poliitikot puljaa mitä puljaa, ja hyvä että te fiksummat päätätte mitä tehdään Naton kanssa.

      - Ja oli hyvä tai ei, päätätte kuitenkin! :)

      Poista
  70. Mutta tämä uusin Nato-askel.

    Tarkoitus oli, että se olisi livahtanut mediasta ohi huomiota herättämättä. Ihan niin kuin kauttakulkusopimus vuonna 1940.

    Yhteys on kielletty, mutta minusta tässä on samoja elementtejä. Seuraavana vuonna oltiinkin jo saksalaisten kanssasotijoita – eikä tänäänkään oikein tiedetä, että miten siinä niin kävi. Että kuka solmi sopimuksen.

    En povaa mitään, mutta Venäjä noteeraa asian näin: Suomi on liittosuhteessa Natoon. Kriisitilanteessa Suomi saa materiaaliapua Natolta. Hätätilassa Suomeen saapuu Nato-joukkoja.

    Se nostaa kynnystä hyökätä. Mutta toisaalta jos Venäjä katsoo elintärkeiden etujensa hyökkäystä vaativan, he tulevat suuremmalla voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansalaisena tunnen oloni ja koko Suomen olon turvatummaksi Naton kainalossa kuin ypö yksin. Olen kaukana militantista sillä olen pasifisti, ja silti tunnen näin. En kai minä käännä hyökkääjille molempia poskiani, että juu, tässä olen, tehkää mitä tahdotte ja ottakaa vaan maamme. En minä tyhmä ole.

      Poista
    2. En ole minäkään tyhmä. Suhtaudun silti suurella varauksella liittovaltioihin ja sotilasliittoihin.

      Kuten just sanoin.

      - Näin asiaa mitenkään tuntematta sanoisin: Suomi ei ole koskaan ollut osa Neuvostoliittoa.

      Ilman että liitytään yhtään mihinkään: kuvitteletteko oikeasti, että Venäjä valtaisi kaikessa rauhassa Suomen, ja siirtyisi siitä etiäpäin?

      Ilman, että muu maailma (no lähinnä Eurooppa ja USA) puuttuisi?

      Ukrainan kriisi liittyy kuitenkiin vanhaan Neuvostoliittoon; länsimaat ovat haluttomia ottamaan kantaa siihen.

      Mutta väitän, ettei Suomea noin vain vallata, ilman että seuraisi kaamea sotku - eikä Suomen mahd. Nato-jäsenyys siinä auttaisi.

      En pelkää Natoa Venäjän takia, vaan, kuten jo kolmatta kertaa sanon: siksi, että en usko ylikansallisiin sotilasliittoihin/liittovaltioihin.

      Jos Venäjä haluaisi laittaa Suomen sileeks: aseet ja keinot on, ennenkuin Nato ehtii edes hikkaista.

      Itte elin Jugoslavian kriisin naapurivaltiossa, Itävallassa. Se kuului silloin ent Itä-Blokkiin, ja huomattavan kauan kesti, ennenkuin Nato tai kukaan muu puuttui mihinkään.

      Asuin parin tunnin automatkan päässä ns. raiskausleireistä - bosnialais- ja musliminaisia raahattiin seksiorjiksi. Ketään ei tuntunut kiinnostavan.

      Poikaystäväni Vladan sisko (serbi) joutui eroon bosnialaisesta miehestään. Sisko oli raskaana. Käytiin Vladan kanssa yhdessä ostamassa vaatteita, vitamiineja ja maitovastikkeita tulevaa varten. - Voi, miten pelkäsin, että hän jää kiinni, ja joutuu sotaan, jota inhoaa!

      Aina hän palasi turvassa kotiin. - Ano siinä edellisessä kirjoituksessa taisi kysyä miksi raiskaus on pahempi kuin sota. No raiskaus on usein yksi sodankeinon väline.

      Oli hurjaa elää niin lähellä senhetkistä pahinta länsimaalaista kriisiä. - Kerran hermostuin 5 v hoitolapseen, joka täytti ison kulhon täyteen suklaamuroja, maitoa päälle, kuten tavallista, ja söi noin 10 lusikallista. En suuttunut, mutta hiukan poltin päreeni: kysyin, miksi hän aina ottaa niin paljon enemmän kuin jaksaa syödä?

      Ruoka pysyy pöydässä, ottaisi sopivasti ensin, ja sitten lisää. - Ja juu: sanoin kyllä, että naapurimaassa ei ole maitoa ollenkaan, ja minä kaadan sitä roskiin.

      Seuraavana aamuna, ja sen jälkeen, hän alkoi ottaa sopivia annoksia itselleen: näetkös, Char! Ei mene hukkaan!

      Yksi ystäväni leimasi minut Naishirviöksi kun Syyllistin Lasta Nälänhädästä.

      No sori. Minusta se oli järkevää, enkä siis maalaillut mitään kauhukuvia; huomautin, että vanhemmat maksavat ruuat, ja miksi heittää ruokaa roskiin?

      Takaisin asiaan: Naton kainaloon en halua.







      Poista
  71. Onko kukaan teistä nähnyt karhun kakkaläjää metsätiellä? Pitäisi googlata, josko kuva siitä löytyisi. Tattien keruu reissulla näin tiellä pari mustahkoa kasaa, jossa erottui myös paksuhkon nakin kokoisia pötköjä. Marjojen siemeniä näkyi olevan seassa paljon. :)
    Mitäköhän olisin tehnyt, jos kolisimme kohdanneet. Terveisin kakkatutkija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kakkatutkija, kuvia vain olen nähnyt ja kuullut että kasoissa on sulamattomia marjoja. Saattoipa siis hyvinkin olla karhun kasa! Taidat sitä paitsi sijaita karhuseuduilla?

      Pitäisin mukanani tulitikkuja ja sytykkeitä, jos liikkuisin karhumetsässä. Pelkäisin kyllä kauheasti.

      Poista