17.10.2014

Jäämistöistä




16.10. Toissa kesänä sisko vaati, että kesäpaikan aitta siivotaan. Minusta aitta on varasto, kuten sen nimensä mukaisesti pitääkin olla. Siellä kuuluu olla tavaraa ylisillä ja alisilla ja niitten välissäkin. - Ei kuulu. Tässä iässä pitää ajatella jälkeenjääviä. Ajattele, miten kauhea työ lapsella on siivota meidän jälkiä.




Niin tilattiin roskalava. Orsilla roikkuvat vaatteet saivat kyytiä, samaten räsymatot, kaikki äidin jäämistöä. Wetterhofin aikaiset harjoitustyöt, akvarellit, sieppasin takaisin roskalavalta, vaikka niissäkin oli vanha pinttynyt haju eivätkä ne taipuneet enää auki rullalta. Säilytin niitä vuoden verannan pöydällä. Tänä kesänä pudotin ne jätesäiliöön. Eivät ne olleet edes hyviä, vaan ne herättivät minussa myötähäpeän sekaista sääliä. Ei ihme, että äiti reputti Wetterhofissa. Miksi siis roikkua kiinni epämääräisissä tunteissa? Aittaan jäi lopulta vain sivustavedettävä puusohva, johon ladottiin kangaspuitten osia, sileiksi kuluneita sukkuloita ja pirtoja. Jäi myös ruma lakattu piironki, josta puuttui vetimet. - Puuesineistä ei luovuta, sanoo sisko. Ei tässäkään iässä. Mietin, tahtoisiko sisko puu-uurnankin. Olisimme mieluusti järjestäneet tuonpuoleiset asiamme valmiiksi sinä kesänä, kun äiti kuoli ja asioimme seurakunnan kansliassa. Meille ei myyty uurnapaikkoja, jotka halusimme varata hyviltä paikoilta läheltä merta. Tuhkat mereen sitten vaan.

Edellisessä keskustelussa kommentoija tarinoi  ihmisen jäämistöstä. Mitä voi päätellä jälkeenjääneistä tavaroista? Paljon! Voin päätellä yllä olevista huutokauppakirjoista, että isoäidillä oli huushollissaan 25 tyynyä ja että talossa oli linjaarit eli linjaalirattaat sekä emännällä valtava määrä hameita ja pluuseja. Ei ollut köyhä talo se, josta kaksi tyttöä jäi täysorvoiksi,  maallikkosaarnaajan hoitoon ja joiden perintörahoista - noista huutokaupasta kertyneistä - holhumies käytti oman tilansa velkojen hoitoon leijonanosan.

17.10. Huusin kerran huutokaupasta laatikollisen 50-luvun kortteja. Kortit ovat kauniita, mutta ne oli pilattu rei'ittämällä jokainen niistä säntillisesti. Enemmän kuin korttien arvo minua kiehtoi kuitenkin korttien kauneus, ja se tarina, mikä niistä oli luettavissa.



Korttien tarina paikallistuu opettajaan, joka asui kesäpaikkakunnallani. Kortit ovat syntymäpäivä- ja äitienpäiväkortteja. Opettaja on ollut ilmeisen jumalinen ihminen ja lapset hyvinkasvatettuja. He ovat kovin kiitollisia korttien runosäkeissä. Kortit on napsautettu siististi kansioon, josta niitä on kätevä vaikka esitellä vieraille. Sitä jään miettimään, miksi lapset ovat antaneet äidin korttikokoelman huutokauppaan. Miksi he eivät pitäneet kortteja itse? Eivätkö halunneet? Korteista voi päätellä, että opettajaihminen ei ehkä nähnyt kuudettakymmenettä ikävuottaan, koska 50-vuotisonnittelukortit ovat viimeiset.

En malta olla kertomatta vielä yhdestä pienestä jäämistöstä, jonka olen ostanut kirpputorilta.  Lukija voi sivuuttaa tämän loppuosan huoleti, elleivät vanhat merkinnät kiinnosta.

Kyseessä on Pellervon kalenteri vuodelta 1940, joka on kuulunut eräälle Wäinölle, Kytöön. Kirjaan alle muutaman mielenkiintoisen merkinnän talvelta ja keväältä halukkaille luettavaksi . Ensimmäisistä voi päätellä, että talossa on ollut ehtoisa ja ilmeisen tuottoisa sonni. Astutusmerkintöjä on kautta vuoden. Myös taivaalle on tiirailtu ahkerasti, ja kirkasta on toivottu, jotta mahdolliset pommikoneet näkyisivät. Kirkas-merkintöjä on runsaasti. Pahnoja on myös myyty tavan takaa, ja näyttää siltä, että Wäinössä on ollut yrittäjähenkeä. Wäinön naisväki taas on kuunnellut ahkerasti radiota ja ennen kaikkea musiikkipuolta.

8.1. Perkkoon lehmä ast: 15 mk, Helmisaaren lehmä ast: 15 mk,  Myrskylän lehmä ast 15 mk. 
11.1. Ostettiin Hertta Arvelasta 1100 mk
13.1. Eskolan ja Lammen lehmä 25 mk
14.1. Myrskylä lehmä 15 mk
30.1. Heppa vietiin Oripäähän
31.1. Mattila vei pahnoja, Venäläiset pudottivat 16 pommia kirkonkylään, Uudentalon lehmä (uusinta)

1.2. Jäitä tuodaan.
3.2. Kirkas pakkaspäivä. Juhannusvuoreen vietiin 1 häkki pahnoja.

8.3. Armeijalle vietiin heiniä, 2 Evakko lehmää tuotiin
13.3. Suomen ja Neuvostoliiton välinen rauha solmittiin tänään Moskovassa.

28.4. Sankarihautajaiset Yläneen kirkossa Kuntolassa, Pajulla hautajaiset

2.5. Sankarihautajaiset Yläneellä.
4.5. Pääskynen nähtiin tänään.
7.5. Istutettiin valkoista perunaa.
8.5. Käki kukkui ensi kerran.
19.5. Muistopäivä kaatuneille 39-40, murroskautena 1918, molemmin puolin vakaumukselleen uskollisina henkensä antaneille
22.5. Vilpas kuoli, Helvi kävi Turussa pyörällä.

Kalenterissa on myös lapsen värikynäpiirroksia, radiosta kuunneltujen laulujen pikasanoituksia - vain osa sanasta on kirjoitettu ilmeisen lennossa, isännän veroperustemerkintöjä, suosittujen laulujen luettelo radio-ohjelmasta 26.2.40 klo 19.00.  Yhdeksäntenä on La Kumparsiitta ja kymmenentenä Karmensylva. Kalenteri on ollut perheessä ilmeisen merkityksellinen ilmaisuväline ja tunteidenkin alusta.

(Kuvat Iines)

144 kommenttia:

  1. Korkkaan tämän, ettet vaan poista.

    Vai on myyty kärkö ja krääkki... Mitähän ne ovat? Kun luin Paulaharjun Härmän aukeita, olin ihan ekstaasissa niiden hienojen vanhoja esineitä ja asioita kuvaavien murresanojen takia. Osaksi siksi, että ne herättivät muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärkö on vesuri ja krääkki on yleensä sellainen kolmella käyrällä piikillä varustettu työkalu, jolla on esim. nostettu perunoita maasta.

      Samuli

      Poista
    2. Tuolla alemapana taisin tuon kärkön selittääkin. Krääkkikin minulla on, tai kaksikin, sekä lyhyt- että pitkävartinen, ja juuri perunannostoa varten. Tosin sillä pitkävartisella krääkillä käy mainiosti rikkaruohojenkin haraus, eli tavallaan se on kuin hara.

      Hienoa näissä vanhoissa työkaluissa ovat rautaosien lisäksi upean pyöreiksi hioutuneet puuosat. Ovat myös esteettisiä esineitä. - Kuten vanha puupenkki, josta jalkojen pudottua pois sain keittiööni upean harmaan ja rosoisen kukkalaudan. Katson sitä usein ja kosketan sen pintaa. Samaa en tekisi valkoiselle lastulevylaudalle.

      Vanhat höylätkin ovat kauniita, samaten vanhat ikkunanpokat. Minulla on Virtasen Pentiltä ostettu vanha kanalanikkuna huushollissani, harmata puuta. - Tiedoksi Samulille, joka tietää Pentin. Kävimme tänä kesänä hänen liikkeessään, ja sitä pitää nyt hänen poikansa. Talo oli edelleen täynnä tavaraa lattiasta kattoon, kaksi kerrosta.

      Poista
  2. Nämä ovat raumanmurteisia, huutokauppa pidettiin Rauman mlk:ssa. Tuossa huutokauppalistassa on paljon työkalujen nimiä, ja vanhana sanastonkerääjänä taidan tehdä niistä oman listansa.

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus !

    Ja koskettava. Elävä. (kuin liukas kala. valaskala.)

    Ps. Lainakirjastosta minä nykyisin lainaan vain kirjoja jotka muistelevat menneitä. Tai siis niiden kirjoittajat. Menneisyys on - vaikka se kuullostaa banaalilta (meinasin kirjoittaa 'banaanilta'... no, ei se väärin olisi ollut), niin että ilman menneisyyden tajua on ihan turha ymmärtää tätä nykyhetkeä. (Mitä pirua 'nyky hetki' muuten on? Me tullaan kuin valo jostain ja mennään jonnekin. Miten niin me jossain muka 'pysähdyttäisiin'? )

    No, siitä huolimatta nykyhetki on aika kivaa. Ja konkreettista. (kuin herne petauspatjan alla)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhasta saa perspektiiviä. Vaan se on totta, että nykyhetki on hyvä ja arvokas. Jos saisi valita, en mistään hinnasta palaisi menneeseen enkä varmaan tekisi mitään toisin, virheistäni huolimatta. En halua virheetöntä elämää.

      Poista
    2. En minäkään sinällään mitään halua vaihtaa - kaikkein vähiten itseäni joksikin toiseksi. Siksi en osaa kadehtia. Virheitä on tullut tehtyä, se on totta. Mutta yhdessä vaiheessa elämääni huomasin sen, minulle se oli ihan uusia asia, että jos välttelee virheiden tekemistä, tekee toisenlaisia virheitä. - Mutta mahtuu minun menneisyyteeni myös niin surullisia päiviä että ne antaisi pois. (Ei tietenkään niitä kellekkään toiselle ihmiselle haluaisi antaa. Parempi olisi että asfalttitöissä käytetty katujyrä ajaisi niiden yli.)

      Toisaalta, minä ja mun lapseni olemme äärimmäisen hyväosaisia ihmisiä. Kun tietää, mitä kaikkea tällä planeetalla tapahtuu. (Tälläkin hetkellä.)

      Poista
  4. Minusta aitan siivoaminen oli hyvä juttu. Ei vain siksi, että jälkipolvi säästyi pähkäilemisen - ja ruumiillisen työn - vaivalta vaan myös siksi, että perkuu antoi itselle mahdollisuuden palata menneeseen ja mietiskellä taannoisten tavaroiden merkitystä ja merkitysten syitä. Prosessointia, joka keventää ja selkiyttää mieltä.

    Muutenkin olen sitä mieltä, että kaikenlainen roina ja roju rassaa ja madaltaa mieltä. Feng shui ei ole puppua ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feng shuin toden huomaa selvästi jo siitä, että jokin rempallaan oleva asia, vaikka lähtemätön likatahra jossakin pinnassa, tai rikki mennyt sälekaihtimen pienikin osanen häiritsee, aiheuttaa negatiivisen tuntemuksen. Sitten taas jokin miellyttävä asia, vaikka avara näkymä ikkunasta, aiheuttaa jatkuvasti hyvää mieltä. Esimerkkejä kumminkinpäin on vaikka kuinka. Sitten on tietenkin syvällisempikin feng shui -oppi, joka pohjaa hyvän energian vapaaseen virtaamiseen. En tunne sitä tarkkaan, mutta olen kiinnostunut siitä.

      Poista
  5. Siinä Wentzelin antiikkiohjelmassa minä toivoin joskus, että olisi jollekin kiilusilmäiselle purkkiaan esittäneelle rahahimokkaalle sanonut: "Voi satans, et sine tämmösen paskan tänne toit, - nyt mine pasko sun purkki täyte ja soitta poliisi sut hake!"

    Hyvin mielenkiintoisia minusta sitä vastoin ovat sellaiset tavarat, kortit, kirjoitukset, jotka välittävät välähdyksen oikeasti eläneiden ihmisten elämästä. Joskus kertovat kokonaisen tarinan, mutta vielä parempi, jos saa itse sen vihjeiden perusteella kuvitella.

    Huonosti osaan muita kuin suomenkieltä, ja sitäkin aika kehnosti, mutta kärkön katsoin googgelista ja wikarista: "Älä ryppylie kärköläläiselle, kärköläläisellä on kolme kärköä!" Höölpenkki on etenkin kirjoitetussa muodossa upea sana.

    Wäinö ei varsinaisesti ole tuntenut runoilijan kutsumusta, vain totiset ja jumaliset asiat on hyvin lyhyesti laitettu. Kalenteri ei tietysti turhaan runoiluun kannusta, montaa riviä kirjoittamiseen ei ole. Sellaisen tunnun saa, että Wäpä oli kuin Antti Litja Mielensäpahoittaja elokuvassa, ei turhan päiten jaaritellut. W:n vaimo kun muutaman viikon jälkeen palasi sairaalasta, murahti vain hyväksyvästi ja seuraavana päivänä kysyi, oliko siellä ollut passelit ruoat. Tuo molempien sisällissodan osapuolien mainitseminen saattaa olla suoraan jostain tilaisuuden tekstistä, mutta mielstäni se vihjaa, että punaisten puolella Wäpä tai läheisensä on ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei "jumaliset", vaan "jumalallisen juhlalliset".

      Poista
    2. Kärkö on vieläkin yleisessä käytössä Rauman alueilla ja Vakka-Suomessa. Kukaan ei käytä vesuria. Samaten höölpenk on tuttua tavaraa. Kirjuri on hienostellut ja kirjoittanut penkin kokonaan, vaikka puheessa sitä ei kuule.

      Piilkirves on vähän vieraampi, mutta krääkki on edelleen esimerkiksi Martan sanastossa. Pieni kuokka tai hara, jolla voi krääkkiä maata.

      Pellervon kalenteri taisi toimia eräänlaisena ajan osoittajana ja tilikirjana perheissä. Se oli mainio työväline, jolla oli monta funktiota.

      Poista
    3. Minähän olen melkein raumlaine jaaritus. Takavuosina minulla nimittäin oli raumalaisia ystäviä. Reksaari on tuttu ja Dannya vallan Rannyksi sanon. Saunoimme joskus kavereiden kanssa siellä siinä Reksaaren isossa saunassa, jossa on Rannyn kokoinen kiuas. Kaveri jäi ainoana löylyhuoneeseen, kun muut olimme pukuhuoneessa tai meressä uimassa. Ilmeisen masentunut kun oli, juoppokuskivuoro oli hänellä, eikä voinut pukuhuoneeseen tulla saunakaljale vai mitä viinaa se oli. - Äkkiä saunasta kuului kamala huuto ja äijä ilmestyy oviaukkoon naama valkoisena. "Jumalauta siellä luikerteli käärme lattian justiin kun pesin hiuksiani ja sähisi ihan saatanasti!" Henkilökunnalta saimme myöhemmin tietää sen olevan perustuksissa viihtyvän rantakäärmeen. Ymmärtäähän sen,että sitä vitutti kun vesi valui yläkerrasta kotiinsa.

      Poista
    4. Etkö muka piilukirvestä tunne? Minulla on mökillä kuusi kirvestä - tai enemmänkin, jos vanhat lasketaan - mutta ei tosin piilukirvestä, vaikka hirsimökki onkin.

      Olen kertonutkin, että kun naapurissa oli yhden kesän kylässä lapsia jostakin Rauman suunnalta, niin en totisesti ymmärtänyt heidän puheestaan oikein mitään.

      Sama tunne tulee nyt kun kuuntelen viroa. Seassa tuttuja sanoja, vaan mitä ne oikein sanoo?

      Poista
    5. Siis toki tiesin, että piilkirves tarkoittaa piilukirvestä, Tapsa. Mutta tarkalleen ottaen en tiedä, millainen se on. Isäni oli taitava veisto- ja kirvestöissä, mutta en muista piilukirvestä mainitun, en edes maalaiserkkujen maalaistaloissa.

      Itselläni on ihan hyvä kirveskokoelma, naiseksi. On Fiskarsin halkokirves, jolla muuan saksalainen Hans veti varpaaseensa mökillä ollessaan, ja sitä käytän kyllä harvemmin, mutta ihan kelpoisasti, jos tarve on. Sitten on pieni Fiskarsin klapi- ja pilkekirves, joka on mielikaluni. On myös vanha punaperäinen kirves. Ja sitten, kuules tätä - minulla on ikioma itseostettu klapikone, jota käytän suvereenisti. Onpa vielä ihmevehje, jolla halkoja voi puolittaa, kun latoo pöllit ämpäriin, täristysotteella. Se on kuitenkin liian painava ja täristävä fysiikalleni, enkä käytä sitä. Isku tuntuu päälaessa asti.

      Muuten, suomalaiset bändit ovat alkaneet ääntää virolaisittain koon geeksi, esimerkiksi Elli Haloo Helsingistä: pelGään. Tämä on hauska piirre ja olen havainnut sen muuallakin, että klusiilit alkavat liudentua vastaaviksi pehmeiksi äänteiksi kuten virossa - k, p, t --> g, b ja d.

      Poista
    6. Reksaari on, Riku, nykyään kiva retkikohde, jonne on tunnin merimatka. Perillä saa hyvää sapuskaa ja janoaville sieluille virvokkeeksi olutta. Saarella on paljon lintuja ja retkipolkuja.

      Poista
    7. Eestinkielessähän kovat konsonantit - k p t etc - lausutaan kahdennettuna. Kyllähän sinä tämän tiedät? Eikä eestissä g:tä lausuta geegsi, vaan kooksi. (Jos siltä tuntuu, se on kuulijan korvissa.) - Tallinnan lauttasatamassa kuka tahansa, jollei ole ihan ympäripäissään, näkee kyltin jossa lukee HELSINGI. Jos siinä nimittäin lukisi HELSINKI, se tarkoittaisi HELSINKKI.

      Ly Vasar, jota kutsuin lilianiksi, opetti minulle eestiin kieltä. Löi minua välillä vasaralla päähän.

      Poista
    8. Mikis, Mikis, selitin huonosti. En tarkoita viron kielen konsonantteja k, p ja t, vaan suomen kielen klusiileja k, p ja t.

      Suomessahan on usein siellä kova k, missä virossa on pehmeä g, esimerkiksi aika, aeg, lukea ~ lugeda, rako, ragu, valkea ~ valge jne. Näin viron kieli soljuu pehmeästi ja on nimenomaan g-vetoinen. Mieti nyt George Otsinkin ääntämystä. Suomen kieli on hakkaavampaa ja totisempaa, ääntö tulee syvemmältä kurkusta kuin viron kielen laulavampi etuvetoinen ääntö.

      Tätä tarkoitin sillä, että suomalaiset rock-laulajat sanovat yhä useammin koon tilalla geen. Tätä pelgään-tyyliä kuuulee muiltakin, mutta Haloo Helsingin Ellillä se on kuultavin.

      Poista
    9. Kuuntele nyt Migis tämä Saarenmaan valssi korvat apposen auki vaikka seuraavissa sanoissa:

      valgead koivud, sägenet lyö, pyöridä, lennädä, houkuda....

      http://www.youtube.com/watch?v=Y8AbZFRFkUU

      Eli Ots ääntää suomeakin hyvin pehmeästi.

      Poista
    10. Intonaatiosta minäkin puhuin. Tarkoitin että kirjaimet ovat kovia mutta ne lausutaan pehmeästi. Tai oikeasti minä en nyt tiedä mitä minä haen takaa? Suomenruotsalainen puhuu ruotsia ihan eri lailla kuin riikinruotsalainen. Samoin Geor Ots lausuu suomea ihan väärin, tuntuu että heillä on kamalasti pehmeitä kirjaimia takataskussaan. Ei ole. Puhuttu eesti on sävelkorkeudeltaankin toista kuin suomi; olisi mahdotonta kuvitella virolaista ääntämässä pohjanmaalaisittain.

      Silti tunnustan, rakas iines, että olet oikeammassa kuin minä. (Ja Lilianin kanssa me kyllä enemmän nussittiin kun setvittiin lingvistisiä ongelmia. Tämänkin myönnän.)

      Poista
  6. Tämä nyt ei kuulu tähän mitenkään (minkä takia pitäisi kuulua?) niin isäni kertoi kun hän oli tykistön alokas, Viipurissa, ja harjasi hevosia (hevosethan siihen aikaan tykkejä vetivät) niin vääpeli huusi, pönttö punaisena, että "SAATANA, HARJATKAA NIITÄ KUNNOLLA! EI NE MITÄÄN KISSOJA OLE."

    Ps. Minkähän aasinsillan tässä nyt tekisi että tulisi takaisin Raumalle? No, isäni kävin Rauman seminaarin. Valmistautui kansakoulunopettajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takaperoisena aasin (sic, hevon sukulainen) siltana käy kai sekin, että minun isäni oli sodissamme kengitysaliupseeri. Tärkeä virka siihen maailman aikaan.

      Poista
    2. Minun isänipäs oli paperien mukaan viestintäupseeri. En kyllä tiedä, mitä hän viesti.

      Poista
    3. Armeija-aikanani Säkylässä kerran - kun ylivääpeli oli kutsunut komppanian käytävälle - niin meiltä alokkailta kysyttiin "ketkä haluavat lähteä Niinisaloon (muistaakseni se oli Niinisalo?) opettelemaan hevosten kengittämistä". (Tai ei hän ehkä ihan noin sanonut mutta jotain sinnepäin.) Samperi kun säikähdin. Minä nimittäin pelkään hevosia. Ne on niin isoja. Ja yritin mennä kumarammaksi ettei vääpeli näkisi minua... varmaan sen takia se minut äkkäsikin! Se katsoi minua ja sanoi "alokas mikis on ilmeisesti toinen vapaaehtoinen. toista vielä kaivataan..." Viittasin (EI ARMEIJASSA SAA VIITATA!) ja sanoin sille että "herra ylivääpeli, en varmaan ole vapaaehtoinen". Se venyttäytyi koko 167 senttiseen pituuteensa ja mylväisi, "minkäs sille sitten Suomen Armeija mahtaa".

      Kirjurinhan hän minusta myöhemmin teki. Sen hän oli päättänyt, tai ainakin sanoi näin minulle, ensimmäisenä päivänä kun minut näki. A.Ahonen. Ystävystyimme. Minä vietin joulunkin hänen luonaan, hänen ja hänen vaimonsa luona. Lapsia heillä ei ollut. - A.Ahosella oli kirjallisia ambitioita. Hän antoi minulle luettavaksi novellejaan. Ja tuijotti minua koko ajan kun luin niitä. Ne olivat kummallisia, kummallisempia kuin raumalaisset jaaritukset, en ymmärtänytniistä hönkäsen pöläytystä. Mutta kun se koko ajan tuijotti minua, kärtti mielipidettäni, niin minä sitten (niitä paperiarkkeja edes takaisin kädessäni veivaten) sanoin, mietteliään näköisenä... että "nämä ovat kyllä aika mielenkiintoisia juttuja". - Olisinko minä jotain muuta voinut sanoa? En.

      Poista
    4. Mun isoisäni olikin sotamies ja se ampu ryssiä kovilla ja montaa! - Lällällää teille.

      Poista
    5. Voitit, Riku. Ryssän ampumisesta saa pisteet. Jos minun isäni olisi ampunut, olisin varmaan kuullut siitä. Vaikka en minä kyllä kuullut siitä viestimisestäkään.

      Poista
    6. Kerran yks sotasankari kertoi että ryssä ampui hänen altaan hevosen. niinpä hän tupsahi maahan pärställeen. Toinen sotasankari, muistaakseni Riihimäen Ryttylästä, kertoi että häneltäkin ammuttiin Lotta alta.

      heh hheh

      Poista
    7. Sitä paitsi mun

      Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin,
      jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.
      Tiens' aina kulki kunniaan,
      iloisin mielin kärsi vaan
      hän kylmää, nälkää, haavojaan,
      mun isän' armahin.

      Poista
  7. ps.ps.ps. aina iki-ihana

    http://www.youtube.com/watch?v=FJZMgFa2Ql4

    Harmi, että von Bagh ei enää täällä ole. Oli niin täynnä innostusta. Että sivullinenkin innostui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät elokuvan ystävät!

      Tunnen ääretöntä kiitollisuutta siitä, että minulla on tilaisuus esitellä teille uudelleen leikattuna yksi ehkäpä suurimmista koskaan tehdyistä elokuvista. Se sisältää suunnattoman tunneherkän, lähes eeppiseksi muodostuvan kohtauksen, jossa hetkellisen maskuliinisen voiman jälkeen, päähenkilön valtaa epäilys kaiken olemassa olevan petollisesta luonteesta.

      Päähenkilön sisäinen palo häivähtää hänen kasvoillaan vain hetken, mutta katsoja oivaltaa, että hänen sisikunnassaan myllertää syvä tietoisuus siitä epäoikeudenmukaisuudesta, jossa ympäröivä maailma kohtaa hänen eksistenssinsä, hänen tarpeensa. Voimansa pinnistäen hän kuitenkin kokoaa itsensä tuosta jaakobin painista ja elokuva päättyy lohdullisiin tunnelmiin; elokuvan sankari nostaa katseensa pystyyn ja katsoo rohkeasti etäisyyteen; silmistään näkyy syvällisen harkinnan jälkeinen tietoisuus uusista tulevista mahdollisuuksista.

      Pyydän teitä kiinnittämään aivan erityistä huomiota elokuvan mestarilliseen kuvaukseen ja suorastaan nerokkaaseen lavastuksen arkkitehtuuriin, johon päähenkilö sulautuu tavalla, jota ei elokuvassa ehkä koskaan ennen tätä oltu nähty.

      Miellyttävää elokuvailtaa!

      ILLAN ELOKUVA (technicolourless)

      (anteeks jumal, tämä oli uusintapainatus)

      Poista
    2. Tuossa elokuvakatkelmassa (etten sanoisi -notkelmassa) on kyllä jotain alkuperäistä vimmaa ja voimaa. Täytyy meikäläisen anti-kyynikonkin myöntää tämä. - Ps. Mutta jos sais jotain toivoo, Jeesukselta vaikka, niin toivoisin että Jukka Kemppinen vetäisi tuota pääroolia. Siis sit kun tosta tehdään kokoillan leffa.

      Poista
    3. Tämä on havaittu ennenkin. Isoilla lihaskimpuilla on sopraano ja pieni muna.

      Poista
    4. Iines, et varmaan tiennyt, että Johnny Weismullerilla saksalaisin uyin, oli ihmiskunnan ehkä suurin tunnetuin muna, kokonaista, oikeasti kokomiestä, 43 senttimeetteriä. Selkeästi filimeistä havaittavan vakavan aivovaurion näyttelijä sai, kun se kerran nuoruudessaan meni hetkelliseen seisokkiin.

      Poista
    5. Ei, kyllä minä olen oikeassa! Treenaaminen pienentää myös naisilla rintalihaksia. Ne kutistuvat rusinaksi. Bodarimiehillä taas on isot reisilihakset mutta ei muuta isoa.

      Poista
    6. Tuo pitää ehdottomasti paikkansa. Ilma jotenkin treenatessa puhaltuu lihaksiin ja virtsaputkeen muodostuu tyhjiö, jonka vuoksi peeeenis pienenee ihan stubbi-vähäseksi.

      Poista
    7. Minun mielestäni "pieni, mutta teknillinen" on parempi kuin "iso, joka ei seiso". - En minä tietenkään sitä tiedä mitä naiset ajattelevat. Naisilla on niin kummallisia ajatuksia.

      Ps. Appiukkoni sanoi kerran (muistaakseni minulle?) kun oltiin saunassa että "ei isoo ookkaan. se on vaan piänikätisten naisten kuvittelua". (kurkkaa kalsareihinsa) Olen samaa mieltä.

      Poista
    8. Fiksut ja kulturellit naiset sanovat, ettei koolla ole väliä. Rehelliset naiset sanovat, että onhan se iso kivampi kuin pieni pikkarainen. Mielikuvienkin takia.

      Poista
    9. Mutta mitä rehelliset mutta fiksut ja kultturellit naiset sanovat? Ennen kun pyörtyvät huumasta.
      (muistelee)
      No kerran yks sanoi että "olisko sulla röökiä Mikko?".
      Toisen kerran taas yks sanoi että "huh huh".
      Ja kolmannella kerralla kolmas sanoi että "teeppäs sama uudstaa". Ja koska olin nuori ja yllykkeille altis niin tein.
      Neljäs taas...
      Ja sadasviideskymmenskuudes sanoi että "älä välitä, mikis, eihän se aina onnistu".

      Poista
    10. Roinaajat eli hormonien käyttäjät ovat oma lukunsa, mutta luomulihastreenaajilla oma testosteronin tuotanto lisääntyy ja se parantaa ns. mieskuntoa.
      Lisäksi treenaajilla on yleensä vähemmän vatsanaluslaardia, mikä tavallaan tuo miehellä lisää NIITÄ senttejä.

      Anteeksi kuivan tosikkomainen sävyni. Tästä aiheestaa kun liikkuu niin paljon niin väärää tietoa, usein jonkinlaiseen huumoriin puettuna.

      Poista
    11. Yllä olevan kirjoitti Samuli.

      Poista
    12. No juu, minä tarkoitankin ilmeisesti juuri näitä huipputreenaajia, jotka ehkä kilpailevat ja syövät hormoneita. Ja lisäksi, voi olla että sanoin vähän heittona tuon edellisen, kun yleensä pidetään automaattioletuksena, että kaikki lihakset kasvaat, kun bodaa.

      Poista
  8. Nyt tarvittaisiin Kaiken Tietävää Anonyymiä taas kertomaan missä sosiaalitäti laskee väärin, kun hän saa Iltalehdessä yksinhuoltajalle sossutuloja yli 3100 e/kk - ja siitä puuttuu vielä asumistuki (joka tässä tapauksessa on kai 1035 e/kk).

    Siis kolmen lapsen yksinhuoltaja asuu isossa asunnossa lähes ilmaiseksi ja saa sossusta rahaa elämiseen saman verran kuin hyvin tienaava opettaja.

    Enkä minä sillä, että se olisi kauhean väärin, mutta kun samaan aikaan itketään lisääntyvää kurjuutta, syrjäytymistä ja eriytymistä, joka pakottaa maisterit leipäjonoon ja viattomat nuoret ryöstäjiksi.

    Näin siis Iltalehden mukaan, mutta varmaan kyseessä on väärin laskettu provokaatio?




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut tapauksesta mm. täältä.

      Kyseessä on siis työtön maisteri ja kolmen lapsen yksinhuoltaja, joka sanoo, että hän saa työttömänä käteen sosiaalitukien ansiosta vain 200 euroa vähemmän kuin työssä ollessa, jolloin hänen bruttopalkkansa oli 3600 euroa.

      Vaan, Tapsa, ei kai asumistuki voi ikinä olla noin paljon kuin 1035 euroa?

      Noissa sosiaalituissa on sekin hassua, että jos työttömyysrahalla oleva haluaa työttömyysaikana opiskella vaikka jotain kurssia tai avoimessa korkeakoulussa, niin tuki lakkaa ja yritteliäisyydestä rangaistaan.

      Poista
    2. Jos haluaa tietoa miten ja millä perusteella ja kuinka paljon maksimissaan voi saada tt-tukea ja asumistukea, niin voi kirjoittaa Googlen luukkuun Saku Timonen, hänen blogistaan löytyy tuhdisti faktatietoa tästä asiasta.

      Jos luuloja ja muita fantsuja satuja haluaa veivata päässään, niin sitä lukee iltapäivälehtiä ja kauhistelee Ai kauheeta! tämmöseks on menny tässä maassa, ei tartte ku kerran naamaansa sossuntädille näyttää niin tuhatlappuset tulee lennossa tilille, Ai kauheeta!

      Poista
    3. Anonyymi, miksi niitä tietoja pitäisi etsiä jostain blogista, jossa on monenlaisia kirjoituksia? Helpompihan tositietoa sosiaalituista on löytää Kelan sivuilta.

      Sitä paitsi tuossa lehtijutussa mainitut summat ovat eksaktia tietoutta. Kyse ei ole siis siitä, ettei summia tiedetä, vaan siitä, että tiedettyjä summia pidetään korkeina. Se on eri asia kuin tiedon puute.

      Poista
    4. Ovatko auton esite ja auto joka esitteessä kuvaillaan sama asia? Onko mainos matkasta sama kuin itse matka?

      Hyväksyn ihmisen, joka pitää tärkeimpänä tiedolähteenään Iltalehteä. Ja uskoo, että toimittaja kertoo kaiken kuten se on, ja että toimittaja on täysin erehtymätön kaikkitietävä olento, joka jakaa eksaktia totuutta.

      Kyllä sellaiseen tietoon saa uskoa ja elää sen uskon varassa. Uskon varassa eläminen on luulojen varassa elämistä.

      Minä luotan ainoastaan luotettavan tietoon, ainakin näissä sosiaaliturvaan liittyvissä asioissa, siksi mainitsin tuon blogin, mutta aivan ilmiselvää on ettei sinun kannata lukea sitä.

      Poista
    5. No kyllä minä luotan jonkin verran Helsingin Sanomien toimittajan juttuun. Iltalehteä en lue enkä ole tässäkään tapauksessa lukenut, vaan viittasin HS:ien artikkeliin, jossa tiedot on saatu siis naiselta itseltään. Kelan sivuilta voin halutessani tarkistaa sosiaalitukien eksakteja summia, en hae niitä blogeista.

      Poista
    6. Älä nyt anonyymitättärä tukehdu siihen kaikkitietävyyteesi. Yritä päästä ennakkoluulojesi yli, se voi kirpaista, mutta kannattaa.

      Ei niitä Iltalehden laskelmia tehnyt toimittaja, vaan Helsingin kaupungin Nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Maarit Sulavuori.

      Hauku nyt hänetkin.

      Poista
  9. Saunan nurkan taa vaan koko ämmä. Lapsille voisi lävistää kulkusia ja mitä näitä on, hopepalloja, ja niitä voisi sitten näytellä Markkinoilla.

    On todella ilkeää että kun ihmiset maksavat veronsa kunnollisesti niin sitten tälläisiä häpeällisiä ihmisiä lymyilee meidän joukossamme! Nyt saa kertakaikkiaan riittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varo sinä ilkiämielinen provokaattori ja huumorin äpärälapsi, minä veikkaan, että se Jouko Turkan kuvailema iso homo ottaa sut kiinni ja pussailee sua väkisin joka paikkaan, suulle erityisesti. Pakoon et pääse, housutkin se ottaa pois.

      Poista
  10. Ei ämmä, vaan järjestelmä, joka sallii sellaiset tuet, jotka eivät eroa työansioista juuri mitenkään. Ei semmoinen voi olla tukijärjestelmän tarkoitus. Tai saunan taakse sellainen järjestelmä, joka sallii ylikouluttautumisen aloille, joissa ei ole työvoiman tarvetta.

    Nainenhan sanoo totuuden: yhtä paikkaa kohden on 100 - 200 hakemusta.

    VastaaPoista
  11. Tuo Anonyymi on oikeasti ilkeä. Vaikka ei kai tarkoita mitä sanoo?

    Ps. Turkan novellikokoelma, jossa Iso Homo tulee katselee ihmisiä ikkunan takaa, on kyllä saatanan hyvä. Toisaalta, teatteriohjaaja on koko ajan tekstien kanssa tekemisissä, heidän on pakko olla verbaalisesti lahjakkaita. Monet sitä paitsi kirjoittavat näytelmät joita ohjaavat. Bergman kirjoitti (melkein) kaikki elokuvansa, ensin. Sitten vasta filmasi. Ingmar, minusta hän on hyvin syvällinen tyyppi.

    Ps. Aarne Tarkas oli pikkasen "holttimattomampi" elokuvaohjaaja. Kuulin kerran tällaisen jutun... Kun krapulainen (alkoholistihan hän oli) Tarkas istui kerran SF-filmin toimistossa, se oli siellä norkumassa förskottia, niin siihen tulla tupsahti T.J.Särkkä . Joka - kuten kai tietänette - oli erittäin kiivasluontoinen ihminen. (Paasikivimainen) Se ärähti Tarkakselle että "no, onkos sinulla uutta elokuvakäsikirjoitusta". Eihän Tarkaksella ollut, mutta hän sanoi Särkälle "on minulla". "Hyvä", sanoi Särkkä, "tuleppas tuonne toimistooni ja selitä se". Tarkasta nosti pehvansa irti siitä tuolista, missä oli istunut, ja matkalla Särkän toimistoon - hänen perässään kun asteli - niin keksi uuden elokuvakäsikirjoituksen.

    Tämä kuulema on totta. - Mutta aika monet Tarkaksen ohjaamat elokuvat onkin kuin... no, vedetty "kainalosta". - Hieno herrasmies hän silti oli! Tavallaan nero. Mutta sortui siihen kun teki liian monta asiaa yhtäaikaa, ei keskittynyt, ja alkoholiin.

    VastaaPoista
  12. Olen sanonut tämän ennenkin mutta sanopa taas nyt:
    Ingmar Bergmanin omaelämänkerta "Laterna magica", on niin rehellisesti kirjoitettu että siitä ei edes huomaa koska hän valehtelee. Sillä kaikki, jotka kirjoittavat omaelämänkertansa, valehtelevat. Luin juuri äskettäin Jörn Donnerin "Mammutin". Ensin ajattelin että sanon tästä jotain ilkeää, mutta sitten ajattelin asioita uudestaan, ja minusta Jörn Donner on tehnyt paljon asioita tässä maailmassa, myös oikein. Hyvä mies. Hänen ns. kaunokirjallisia kirjoja en koskaan ole jaksanut lukea. Mutta hänen esseensä, pamflettinsa, ja mitä näitä nyt on, ovat kiinnostavia. - Mammuttikin on aika hyvä.

    Mutta, kuten jo totesin, jos joskus suunnittelette - en kyllä ymmärrä minkä takia - kirjoittaa omaelämäkerran... suosittelen että sitä ennen luette Laterna magican. (Ei sen lukeminen teitä ainakaan tyhmemmäksi tee.)

    VastaaPoista
  13. Onko tämä mitä kuvitteli?

    http://www.youtube.com/watch?v=lM9BMVFpk80

    Jos vastaa EI, on tullut vanhaksi.(Ja höperöksi eikä diggaa yhtään mistään mitään enää. On seniili. Ja nuoriso huutaa "Hipsi kuule papparainen kotiisi ja ime omaa munaas" )

    Minä vastaan Ei.

    VastaaPoista
  14. Oman munan imeminen vaatisi kyllä parempia välilevyjä selkääni mitä nyt minulla on. En minä muutenkaan mikään akrobaatti ole ikinä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan saattekos te sormenpäät lattiaan? Minäpäs saan koko kämmenen. Saatteko kielen kärjen nenänpäähän. Minä saan!

      Poista
  15. "Hyvä Urmas, hipin surmas"

    Tottakai vilkaisin, mitäpä wikipedialla on vanhasta happohipistä sanottavaa.Aika mielenkiintoista, että suomenkielinen w puhui Namblasta vain vanhempien miesten ja nuorukaisten seksisuhteiden edistäjänä, englanniksi ollaan asiassa. Nuorukainen tarkoittaa oikeasti pieniä lapsia.

    VastaaPoista
  16. Allan Ginsbergin tekemisistä minulla ei tarkempaa tietoa ole. Sen olen huomannut, että minä samaistun usein South Parkin Cartmaniin. Ja Cartmanilta on turha odottaa armoa hippiliikkeelle, liikkeelle joka pilasi lähes kaiken.

    VastaaPoista
  17. Hippiliikkeen saavutukset:
    - Beatlekset ja muut bändit jättivät henkilöhygienian ja karvojen leikkaamisen vuosikausiksi.
    - muuta ei just nyt tule mieleen.

    VastaaPoista
  18. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  19. Äsken kävin aurinkoisessa pakkasilmassa kylällä. Torin ja kauppaparatiisin välillä istui asfaltilla lihava romanialaismummu, jonka bisnes näytti käyvän heikonlaisesti, valkoinen muki ei kolissut hänen sitä heilutellessaan.

    Sukupolvet ovat tietysti ongelmallisia määrittää. Mitä hyvää minulla olisi sanottavana meistä 60-luvun alussa syntyneistä. Nopeasti ei tule mitään mieleen. Hipeistä jäljellä olivat 70-luvun puolivälin tietämillä Karva ja veljensä, kaksi psykopaattia, joilla omaatuntoa ei ollut lainkaan, ja joita sai pelätä. Elättivät itsensä kaiketi varastelulla ja koulupoikien ryöstöillä, ainakin sen vaikutelman heistä sai. Karva oli ilmeisesti saanut nimensä pitkästä valkoisesta tukastaan ja karvareunusteisesta lehmännahkatakistaan, samanlaisesta kuin John Lennonilla oli Sergeant Pepperin aikoihin. Minut, pikkunappulan, Karva komensi hakemaan kirjastossa, nuorison olohuoneessa, itselleen jonkun lehden. Kun sen toin, kysyi: "kuinkas sanotaan?", kiitos olisi muka pitänyt sanoa.

    Koulunkäyntimme alkoi mm. joukko-opilla. Vieläkään en oikein ymmärrä, mitä tekemistä ympyröidyilllä alkioilla ja osajoukoilla on matematiikan kanssa. Opetusta luonnehtisin lähinnä maolaiseksi, tuhoisan vaikutuksen matematiikan omaksumiseemme on täytynyt olla iso. Sukupuoliopetusta saimme, muistikuvani siitä olivat: "kondomi laitetaan pippelin päälle ja jos se on pikkupippelin päällä liian iso, sen voi kiristää juuresta kumilangalla." - "Sitten asetutaan naisen karvapimpsan päälle, mennään edestakaisin ja se tuottaa molemmille osapuolille hyvää" - No, nämä ovat ehkä värittyneitä muistikuvia, mutta sen nolouden muistan hyvin, kun kuuntelimme moisia. Ainakin minä taisin ajatella, ettei opettajamme keittolevy tainut olla kuutosella. Oppikouluun haimme ja menimme, hyvin pian se muuttui peruskouluksi. Mitä sanoisin peruskoulusta, ei oikein mitään tule mieleeni. Käsityönopettaja teki puukolla viillon seinään sen muistoksi, kun aloin tehdä jotain käsityötä. Sahaamaan lehtisahalla vanerilevyä ja liimaamaan palasista säälittävän näköistä muotopuolta askia, oikein hävettää sitä muistellessani. Ei olisi pitänyt moiseen ryhtyä, muutenkin oli mukavampi vain jutella kavereiden kesken.

    Olin lukukone, mutta kaikkinainen kulttuuri muodostui mielessäni vastenmieliseksi, havaitsin kuinka paljon siellä oli pakkovalistusta. Köyhästä perheestä kotoisin olevana opin kommunisteja pelkäämään, tiesin, että sieltä tuli vaatimuksia kohtuuttomien vaatimusten perään. Heidän mielikseen ei voinut olla, jos ei heihin kuulunut. Broidi pelkäsi rakennuksilla töissä ollessaan, mitä kaikkia jäsenkirjoja joutuu hankkimaan. Broidi lähti jossain vaiheessa pois elokuvakerhosta, kun : "esittävät saatana pelkkiä panssarilaiva potemkeneja, ja aina piti kaikesta olla samaa mieltä".

    80-luku on mielessäni vapautuksen aika silloin kaikki alkoi muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloiseen lukukoneuteeni täsmennys: koulutehtäviä se ei koskenut.

      Poista
  20. Vapaus kiihdytti vauhtiaan ja vuosikymmenen lopulla kyyti oli huimaa. Paiskin töitä ja ylitöitä, sitä halveksuttiin typeränä. Minulta kysyttiin: "mikset hae pankista rahaa ja perusta yritystä?" - Kysyin: ai mitä tekemään?" - Vastaus oli: "Ihan sama, ei sillä mitään väliä ole, rahantuloa ei voi estää!"

    Musiikkipuolella oli paljon hyvää, vielä enemmän ihan kaameaa sontaa. Outi Popp, Duran Duran ja Esa Saarinen, voi saatana, etten paremmin sano. Kumipuvut, latex ja valkoseksi maalatut naamat olivat suuren osan populaarimusiikkia keskeinen sisältö.

    VastaaPoista
  21. Rickhard kirjoittaa mukavia.

    VastaaPoista
  22. Palatakseni Iineksen kirjoitukseen. Arvelisin, etteivät perinnönjakajat ole postikortteja myytäviksi toimittaneet. Jälkipolvi kuskaa armotta arvottomina pitämänsä tavaran kaatopaikoille, kirjakokoelmat menevät sinne usein kokonaan. Ainakin aiemmin kaatopaikoilla on ollut keräilijöitä, jotka keräävät sieltä rahanarvoisen tavaran myyntiin. Määränsä on saattanut vähentyä, koska kaikkien kierrätyksien ja muiden myötä kaatopaikat ovat muuttuneet tarkoin vartioiduiksi: kapitalisti suojaa itsensä roskiensa varastajilta. Kerääjiin perustuu sangen henkilökohtaisen materiaalin myyminen huutokaupoissa ja kirpputoreilla. Minusta tuntui surulliselta kerran selata valokuva-albumia, johon kaunis rouva rouva oli elämäänsä tallettanut. Merkkipäiviä, etelän matkoja uimapukukuvineen ja muuta henkilökohtaista elämää. Eivät sellaiset ulkopuolisten silmille kuuluisi.

    Minä olen joskus kun heitä tunsin, kaatopaikalta keräilijöiltä ostanut kirjoja ja muutakin. Aivan nuorena poikana kävin kavereiden kanssa itsekin kaatsilla löytöjä tekemässä. Kerran kaupan kassan roskia varten olevasta pahvilaatikosta löytyi kuittinauhan pätkien alta kokonainen kartonki tupakkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kävin monet vuodet ennen kaikkea maaseudun kuolinpesien suorissa huutokaupoissa. Ne olivat kiinnostavimmat, koska niissä nimenomaan oli kyseisen talon historiasta kyse. Tuokin huutokauppa oli ystäväni (Martan) tietämän opettajaperheen jälkeläisten järjestämä, käsittääkseni lasten ja se pidettiin perheen vanhassa omakotitalossa ajalta ennen rintamamiestaloja. Joskus näissä huutokaupoissa myytiin myös talo, tai siis se oli huudettavana, mutta siten, että myyjillä oli oikeus hylätä tarjous.

      Nythän huutokaupat ovat vähentyneet kirppisten vuoksi, mikä on sääli. Kirpputoreista on tullut krääsän ja uuden tavaran toreja.

      Poista
    2. Uskottava on kun sanot. Minusta tuntuu pahalle, että omaiset jonkun minuuden myyvät. Minut tulee haudata syvälle, vähä omaisuuteni jakaa tai polttaa ja todeta: "kiva kun kävit" tai "se siitä sitten."

      Poista
  23. Kaikessa olen aina ollut ulkopuolinen, jopa Camusin sivullinen (olisikin ollut vain yhden sivun) on minusta hyvin outo. Erittäin outo, hyvin kummallinen.

    Nolaan itseni vielä henkilökohtaisella tunnustuksella. Pelle Miljoonan naivilla nuoruuden julistuksella on vieläkin paikkansa sydämessäni. Hänellä oli sellaista nuoruuden ihanteellisuutta, jota vieläkin toisinaan kuuntelen surua, mutta myös arvostusta tuntien. Silloin 70-80 luvun taitteessa kävin Pelleä kerran katsomassa. "Mitä helvetin latvakakkosia nuo lavan edessä tasajalkaa pomppivat urpot ovat?", ajattelin - En tiennyt, että sehän oli pogoamista.

    Pelle Miljoona Oy: Olen kaunis.

    VastaaPoista
  24. Häpeästä ei koskaan pääse kokonaan eroon. Mutta olen minä sitä vastaan kapinoinnut, vanha äitini joskus kauhistelee, miksi en osta itselleni uusia vaatteita, nyt niitä saa alesta halvalla. Halvalla tai kalliilla, ostan silloin kun itseäni huvittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häpeän tunto on kyky, ei puute, sanoo Liisa Keltikangas-Järvinen. Olen samaa mieltä.

      Häpeän tunto on elävän minuuden merkki ja merkki empatia- ja sympatiakyvystä. Joskus pelottaa se, miten häpeämättömiä ja röyhkeitä ihmiset joskus ovat.

      Poista
    2. Camus'n Meursaultissa näen paljon samaa mitä Kafkan monien kirjojen henkilöissä. Maailma on sellainen että ellet joudu umpikujaan, jäät sivulliseksi; se on sama asia. - Axel Sandemose, jota nuorena ihailin eniten, on vähän armahtavaisempi omien romaanihenkilöidensä kanssa. Mutta vain vähän; kovin vähän hänenkin romaaniensa ihmisillä vaihtoehtoja on. (Paitsi tietysti vain olla.)

      Ps. Minä olen nyt hyvin, hyvin, hyvin väsynyt. En jaksa ajatella. menen maate.

      Poista
    3. Camus ja Kafkahan on tapana naittaa yhteen. Muistan hyvin sen ajan, kun he olivat kaikkien kirjallisten älykköjen ykkössuosikkeja.

      Camus'n Sivullinenhan pakkoluettiin jo lukiossa, mikä oli silloin varmin tapa tappaa kiinnostus. Näin meilläkin kävi. Opettaja jäi yksin selittelemään Mersaultia. Nousi varpailleen ja kysyi kysymyksen. Laskeutui ja vastasi sitten itse. Nousi taas varpailleen ja kysyi, laskeutui taas alas ja selitti.

      Kafkaa luin kuin science fictionia, omituista satua. Nythän kafkalainen maailma on toteutunut. Jossain on suljettu linnake, josta käsin yhteiskuntaa hallitaan. Linnakkeeseen ei saa yhteyttä, ei puhelimitse, ei sähköpostitse, kaikki on kasvotonta. Operaattorit myyvät tuotetta jota ei ole ja johin on sitouduttava vuosiksi, ja kansalaiset maksavat. 4G toimiikin 3G:nä, mutta laskussa lukee 4G, vaikkei linjaa ollut edes myytäessä. Operaattorien kasvoton ja piiloutunut linnake pitäisi ampua alas.

      Poista
  25. Valtavirrat tai trendit eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Pakenen paikalta, kun sanotaan: "nyt sinun täytyy olla tätä mieltä, koska se on viisautta". Nykyinen oikeistohomokonservatismi haisee krapulapierulle.

    VastaaPoista
  26. Mikä lie riivannut tätä oikeistonuorjohtajaa, jonka uskotaan murhanneen ulkomaalaistaustaisen 58-vuotiaan naisen Helsingissä? Mieleeni tuli Breivik, kun katsoin murhaajaksi epäillyn kuvaa.Pelotttavaa on äärioikeistolainen nuorylemmyydentunto, jos siitä nyt nyt oli kyse.

    VastaaPoista
  27. Vasemmistohomoedistyksellisyys haisee yhtä pahalle tai pahemmalle. Mätänevätkö sisältä, en tiedä.

    VastaaPoista
  28. Ai jumankuta,että kokoomusmurha tuntui pahalta. Tappavatko nyt meitin kaikki? Ei toki kyseistä julmaa murhaa voi koko kokoomuksen syyksi laittaa, puolueen nuorisojärjestö vain toteutti omaa työväkipolitiikkaansa.

    VastaaPoista
  29. Homosanasta vain sen verran, että tunnen monia erittäin fiksuja sellaisia. Tämän päivän Iltalehdessä kirjailija Heikki Turunen kertoo, että iso homo juotti känniin ja raiskasi, kun hän oli 17. Voi, voi sanoisivat arvokonservatiivit ja edistykselliset yhteen ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut juttua mutta minkäs takia Turusen Hessu semmoista itkee? Mitä siinä nyt niin kamalaa muka tapahtui? - En siis tosiaankaan tiedä mutta ihmettelen. - Liftireissuillani jossain Saksan Lüneburgin nummilla mulle kans yks saksalainen mersukuski tarjosi muutaman snapsin ja sen jälkeen ajettiin yhdelle pikkutielle, mentiin pusikkoo, ja se veti minulta kuivat. No, nolottihan se jotenkin, ja ei tullut mieleen että siitä kellekkään kavereilleen olisi kotona kertonut. Mutta ei minulle siitä mitään vitun traumaa jäänyt, hyvä että nyt edes muistin koko juttua. Mutta hyvä että muistin. - Joo ja nyt mää muistan senkin kun Tanskassa yks äveriäälle lemuava tyyppi pyysi mua - sanoi että "olen suloisen näköinen poika"; olin 17 -v, pornoelokuvaan. En minä uskaltanut ja sanoin että nej, tack. Se oli sillä selvä, ei yrittänyt vähääkään ahdistella, herrasmies. - Illalla Kööpenhaminalaisessa hotellissa, se oli halvinta hintatasoa, minä katsoin itseäni vessan peilistä ja ajattelin "miten niin minä olen suloisen näköinen poika?" (En ollut silloin vielä ollut tyttöjen kanssa kertaakaan.)

      Poista
    2. Rai, rai raiskaus, mitäs niistä, jos kohde ei välitä. Minä olen silmäni iskenyt yhteen hyväpyllyiseen tyttöön, rinnatkin kuin vohlat.

      Poista
    3. Laitoin tähän kommentin. Tuli tällainen, kun lähetin:

      502. That’s an error.

      The server encountered a temporary error and could not complete your request.

      Please try again in 30 seconds. That’s all we know.

      Poista
    4. Liisu, Bloggerissa on nyt jotain häikkää, minulla ainakin Bloggerin blogit hidastelivat äsken kummallisesti, mm. Kemppisen blogin kommentit eivät tahtoneet avautua. Muut sivut toimivat normaalisti, mm. sanomalehtien sivut.

      Poista
    5. Minulla ei toiminut eilen mikään. Kaikki kuvat (yli 3000) olivat tipotiessään. Onneksi olin varmuuskopioinut, ja sain ne takaisin, mutta muuta häikkää oli koko päivän. Yritin paikkailla tabletilla, mutta sekin oli osaksi toimimaton. Nyt näyttäisi olevan paremmin kaikki.

      Eilen olisin kysynyt Rikulta mikä on vänrikki? Mitä se tekee sodassa? (mies on se, ja se kerran kertoi, että jos olisi joutunut sotimaan, se olisi jo kuollut. Sen tehtävä sodassa olisi kuulema mennä vihollisen puolelle tutkimaan asioita. Hetihän se olisi ammuttu. Täällä puhuttiin viestintäupseerista, mikä sen tehtävä on?
      Entäs kersantti? Luutnantin luulen tietäväni. Sota on alkanut kiinnostaa, kun aina välillä vihjaillaan sen mahdollisuudesta. Erilaista se kuulema nykyisin olisi kuin aikaisemmin.

      Onneksi on saatu elää Suomessa vuosikymmeniä rauhassa. Kunpa se jatkuisi.

      Toinen asia minulla olisi eilen ollut korostaa varmuuskopioinnin tärkeyttä. En sitä itsekään tiennyt, vasta nyt tajusin, kun eka kertaa jouduin siihen turvautumaan. Kannattaa kopioida, mieluummin ulkoiselle kovalevylle.

      Poista
    6. Minkäs takia sitä juuri Rikulta kysyisit, kun on täällä muitakin Suomen armeijan reserviläissotureita. Minä esimerkiksi, joka osallistun jopa vielä vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhönkin Porkkalan Suojeluskunnan riveissä.

      Aluksi iso linja: A) vänrikit ja muut ovat sotilasarvoja, ne eivät vielä kerro varsinaisesta sotatehtävästä mitään. B) aselajit, esim. juuri viesti, panssarit, tykistö, pioneeri jne kertovat mitä siellä sodassa kukin tekee.

      Miehesi, jos hänen todella olisi mentävä vihollisen selustaan, on todennäköisesti tiedusteluvänrikki tai jopa sissivänskä.

      Sotilasarvot menevät näin, alemmasta ylimpään hieman karsien: sotamies, korpraali, kersantti, vääpeli, vänrikki, luutnantti, kapteeni, majuri, eversti, kenraali.

      Sotajoukot taas menevät näin: ryhmä, joukkue, komppania, pataljoona, rykmentti, divisioona.

      Ryhmän pomo on alikersantti, joukkueen luutnantti, komppanian kapteeni, pataljoonan majuri, rykmentin eversti ja divisioonan kenraali - näin karkeasti jaotellen.

      Vielä vänrikistä: se on alin upseerinarvo ja se saadaan RUKista valmistuessa. Siitä seuraava on sitten luutnantti.

      Poista
    7. Tapsa, kiitos hyvästä selvityksestä! Tuo arvoasemaluettelo kuulosti jo runolta! Kyllä joo, mies on käynyt rukin (voittanut suunnistuspalkintoja, ehkä siksi olisi sopiva menemään vihollisen tuntumaan urkkimaan tilanteita), mutta mitenkään sotaisa hän ei ole. Taidan olla hänen ainoa sotilaansa nykyisin.

      Mutta hei, täällä hän on kapteeni, ohjaa paattia oikeaan suuntaan. Mutta mies on kyllä sotilassukua, eräs hänen monista sukulaisistaan, joka kuoli joku vuosi sitten oli eversti, Nyt osaan häntä, tuota everstiä, kunnioittaa, hänhän on aika korkealla sotilaspuun oksalla. Ei kuitenkaan latvassa saakka. Olen käynyt heidän alkukodissaan ja muistan, että siellä oli seinät täynnä kunniatauluja, joku sen suvun miehistä oli ollut taistelulentäjä, Ja joku toinen oli asekätkijä, oli joutunut pakenemaan Ruotsin kautta Venezuelaan ja siiltä sitten USA:han. Että sellaisia sankareita.

      Miksi kysyin Rikulta? Niin tosiaan, eihän hän olisi edes ennättänyt vastata, oli raiskauspuuhissa. Mutta kai minä hätäpäissäni olisin kääntynyt hänen puoleensa kun oli lähinnä. Mut kone oli jumissa. Niin että niin se meni.

      Poista
    8. Ja tuosta kapteenista vielä. Minä sen arvon hänelle annoin viime bloggauksessani. Se oli siitä selvästi mielissään. Mutta onko kapteeni laivassa yhtä "arvokas" kuin kapteeni sotaväessä. Ei varmaan. Mutta nyt minä leuhkin. Meillä on tuolla eteäisen puolen hytin seinällä kokonainen rivi kunniakirjoja. Ei sotilaallisia, mutta on kuitenkin. Ne ovat enemmänkin ansioita siviilielämässä. Poika niitä on sinne laittanut. Osa on ollut valmiiksi lasin alla kehystettyinä, osa ilman kehyksiä, Viimeisin on viime syyskuulta. Niissä on kaikissa juhlalliset allekirjoitukset. Niitä on hauska katsella, ne on vierailta piilossa. Tulikin kerrottua.

      Poista
    9. Kapteeni laivassa on paljon arvokkaampi kuin kapteeni armeijassa, Liisu! Laivassa kapteenin sana on laki.

      Todennäköisesti tuntisin nimeltä tämän miehesi Amerikoihin paenneen asekätkijä-sukulaisen, sen verran olen asiaan perehtynyt. Kunnian miehiä he olivat.

      Oletteko muuten (jos tätä vielä joku muukin lukee) miettineet, miksi sotilaskaappauksia tekevät nimenomaan everstit - vrt. everstijuntta - eivätkä esim. kenraalit, jotka ovat arvossa ylempänä?

      Poista
    10. Liisu, tuosta kun sanot että "eilen" ei toiminut mikään, niin kyseisenä päivänä esimerkiksi Blogger oli koko lailla sekaisin, kommentteja hävisi ja sisään ei tahtonut millään päästä. - Se ei toki vaikuttanut kuviesi häviämiseen, eli sinulla oli ilmeisesti konekohtaista häikkää.

      Itse en ole muuten varmuuskopioinut mitään. Joitain juttuja on muistitikulla, muttei mitenkään systemaattisesti.

      Pilvipalveluja olen ajatellut ruveta käyttämään. Siellähän kaikki säilyy ja kaiken voi avata millä tahansa koneella. Mikään ei häviä, vaikka kone tilttaisi.

      Poista
    11. Tapsa, kysymykseesi voin omalta kannaltani vastata, en ole miettinyt, mutta nyt mietin:
      Näinhän se aina on. Se, joka on korkeammalla, käskyttää. Ei tee itse, säilyttää maineensa puhtaana, ainakin sitä yrittää. Kertovat, että esim. Stalin teetti tapot ja muut vähemmän mukavat asiat määräämällä toiset ne tekemään. Ja toisten oli pakko tehdä, muuten olisi ollut oma henki vaarassa. Isä Aurinkoinen lymysi verhon takana seuraamassa kuinka hyvin hänen käskyjään toteltiin.
      Entä Hitler, hänkö surmasi valtavan joukon juutalaisia keskitysleireillä? Ehei! jotkut muut ne käskystä tekivät.

      Päättäjää lähinnä oleva on se mies tai nainen, joka saa aikaan mitä päättäjä haluaa. Mutta voi hän itsekin haluta.

      Mites meidän kapteeni (vrt.blogi)? Minä satun olemaan hänen tällä hetkellä fyysisesti lähimpänä oleva henkilö, vaikka olenkin vain purseri. Kapteeni päättää, mitä tehdään. Minä, purseri, kuuntelen pää kallellaan. Jos olen eri mieltä, olen hiljaa. Annan ajan kulua. Sitten jossain sopivassa vaiheessa esitän oman suunnitelmani kapteenille, annan tämän ymmärtää, että se on versio hänen omasta esityksestään. Ja usein käy niin, ettei hän enää muista, mitä oli päättänyt. Ja siinä tilanteessa minun versioni otetaan mielihyvin vastaan! : )

      Mutta jos perämies on paikalla, hänen sanansa on valttia. Ainakaan kapteenin paikalla ollessa, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia. Perämies on nopea ja hän toimii niin, että ennen kuin huomaankaan, asia on jo kunnossa.

      Poista
    12. Iines,
      oikeassa olet. Asiat menivät sekaisin, kun yritin saada tabletilla ottamani kuvat koneelle. Yhdistin tabletin koneeseen välijohdolla, ja synkronisoin. Sillä tuloksella, että aineisto koneelta alkoi siirtyä iPadiin. Aikani siinä vekslasin, ja sain virran muuttamaan suuntaansa, ja siinä rytäkässä kone meni sekaisin. Sitä pahensi vielä googlen asiaan puuttuminen. Se sotki loputkin yritykset.

      Kannattaa sinun, Iines, mielestäni varmuuskopioida. Muistan nyt, että kerran oli sellainen juttu iPhonen kanssa, että jostain syystä sen näyttö meni aivan tyhjäksi. Enkä saanut millään sitä toimimaan. Pelkkää tyhjyyttä. Onneksi olin varmuuskopioinut sen iPhonen koneelleni. Sieltä sain iPoneni takaisin käyttökuntoon ja kuvakkeet palasivat paikoilleen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

      Poista
  30. Kulttuuria ihailevana meinasin tänään ostaa Camusia, mutta se oli liian kallista. Ostin sen sijaan Napo-brandyä, se on hyvää, mutta sivuvaikutuksia sillä on: pidän toista kättäni arvokkaasti povitaskun kohdalla ja juon pääkaupungin rautatieasemalla kaljaa. Onkohan tässä käpyisen näköisessä kylässä mitään bailuja tai muuta mielenkiintoista...

    VastaaPoista
  31. Vielä sanon, kun eksyin vaarallisille vesille, asioille joista ei saa puhua. Mitään en pidä luonnollisempana kuin että homot panevat homoja. Homojen hysteerisistä puolustajista ihmettelen, kuinka paljon heitä paatoksessaan oikeasti vihaavat.

    VastaaPoista
  32. Olen kai niin vaikealla päällä, että hakkaan kaikki: itselläni ovat jo molemmat silmät mustina. Kunpa vaikka Mikis jatkaisi.

    17.10.2014 klo 17:26, ravintola Vltava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin justiinsa, ajastani jäljessä, onhan jo kahdeksastoista päivä.

      Poista
    2. Harmi, etten lukenut tätä esim. iphonestani kun satuin pyöräilemään juuri tähän aikaan Espalla. Siitä ei olisi ollut pitkä matka. Rikun olisin tunnistanut mustista laseista.

      (Ja Riku minut siitä, että olisin huutanut ovella kovaan ääneen: Rikhard, missä olet!)

      Poista
    3. Te porvarit Iphonejenne kanssa, minulla vain karvalakki samsung, satasen makso.

      Poista
    4. Minäkin maksoin vain satasen iPhonestani. Tyttärelle. Oman vielä vanhemman iPhoneni annoin ilmaiseksi sisarelle Saksaan. Meillä iPhonet siis kierrätetään tehokkaasti.

      Poista
    5. Olisin minä silti Tapsan mielelläni nähnyt. Leukaperiäni olisin jännittänyt, ettei suurempia vammoja olisi päässyt tulemaan, kun olisi nyrkillä huitaissut. Ja mustat silmät nyt ovat muodikkaat. sopivat olemukseeni.

      Poista
    6. Höpöjä puhun, ei Tapsa nyrkkejä olisi käyttänyt. Olisi vain luetellut kaikki ne asiat, joissa olen ollut väärässä, Minä olisin kiemurrellut ja uusimaaalaisena, mutta osin savolaisperimää omaavana, todennut; "voehan se olla niinnii, vuan voehan se olla toisennii!"

      Poista
    7. Päinvastoin, Riku, olisin myöntänyt anteeksi pyydellen, että olet enimmäkseen kaikessa oikeassa, mutta koska olen Iineksen palkkaama ammattihämmentäjä, esitän täällä tolkuttomia mielipiteitä vakavalla naamalla.

      Pohjolais-kainuulais-perimäni mukaan olisin sitten todennut, että "van hyvejääkö se mittään, raataillaan vaan ku näin pahki satuttiin".

      Poista
  33. Otin yhden oluen, se piristi, en vielä menekkään pötkölleni.

    Jostain minulle on jäänyt sellainen ajatus, että pahimmat homofobikot itse peittelevät omia vääristyneistä (sic!) seksuaalisia taipumuksiaan. En oikein tiedä. Itse en koskaan ole pelännyt/kammonut homoja. Kun en käsitä miksi niin pitäisi tehdä? Homosektistiset kokemukseni eivät juuri tuon kummoisempia ole kuin mitä äsken kerroin... tosin, enhän minä teille sentään kaikkia kerro! Ev varmaan! - Naiset ovat siinä mielessä kivempia kun niiden vartalo on niin mutkitteleva, sileä ja pehmeä ja kumpuileva, mielenkiintoisempia fyysiseseltä olemukseltaan ovat. Ja nätimpiäkin. (Etenkin silloin kun he aktin jälkeen avaavat silmänsä ja silmiin nousee hymy. Silmiin asti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipaan rakastamaani pillua, vieraita en tykkää nuolla. Kaikki lukemani on elämää ymmärtämätttömien sontapuheita. Ei saisi tarrautua, silti pitäisi aidosti rakastaa. Entä,jos rakkauden kohteella on tulipalo haarojen välissään?

      Poista
    2. (miettii vielä, kun haki toisen olutpurkin, että olisiko sittenkin piilohomo)

      ... Parhaiten miehen erottaa naisesta siitä että sillä on parta. Tosin kaikilla miehillä ei ole. Jos ihmiset ovat nahkasillaan (opin termin Liisulta, moro Liisu) niin huomaa myös että miehellä on kikkeli. No, parta ja kikkeli eivät saa hormonejani mitenkään hyrräämään, enempi vähemmän. Omankin kikkelinsä, etenkin kun siihen tulee häiriötila, haluaa pistää mahdollisimman nopeasti jonnekin piiloon, esim. waginaan. ("Suojaan, varjoon, pois alta polttavan auringon.") Siis, raapii päätään, stressitestin tulos on että 1) todennäköisesti en ole homo. mutta 2) jos olen, se on latenttia laatua. - Syyttäjä ja vastaväittäjä ja minä kumarramme toisillemme. Saketinliepeet vain heilahtavat. Sitten me kaikki 3 käännymme yleisön puoleen ja kumarrumme. Yleisö alkaa taputtaa raivokkaasti (suosionosoituksia) ja jatkaa taputtamista (suosionosoituksia) kunnes lopulta lopettaa (suosionos...) Poistumme. Mutta vielä vaatenaulakolla kuuluu ihmisten pulputus ja pölinä kun he pohtivat Oikeudenkäyntiä. Kuuluvin ääni sanoo "En minä ainakaan olisi uskonut että tämä päättyy mikiksen voittoon 6-0". "En minäkään", sanovat monet muut. Ja kolmas sanoo ”minä veikkasin tasatulosta, 3-3.” Järkyttyneen näköinen kuuluisa blogikirjailija ja tuomari ja hovioikeuden neuvos etc. etc. etc., poistuu sekin baskeri vinossa hämärtyvään yöhön päätään puistellen... Kaikki hiljenee. Kaikki. Kunnes äkkiä siivoojat ilmestyvät siivouskomerosta, romujaan kalisutellen, ja pistävät paikan puhtaaksi.

      Poista
  34. Äsken tulin tatista, Pohjolan likaisesta kaupungista turvaan tänne kotokylään. Ennen Tikkurilaa pysähdyttiin, lopulta kuulutus: "ikävä tapaus Tikkurilassa, joudumme hetken odottamaan." - Sitten matelimme eteenpäin, jälleen kuulutus: "Tikkurilassa edellinen juna odottaa, heteken joudumme odotamaan." Hitaasti hieroen ajoimme Tikkurilaan, pysähdyksemme jälkeen hitaasti jatkoimme matkaa. Ei se maailma odota, jos joku junan alle hyppää tai muuten jää. Meillä on kiiire. - Tärkeitä asioita on, kun pohdimme viskin ääneen sanomisen merkityksiä. Olen ylpeä siitä, että olen ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kukaan ei ehtinyt raiteita siivoamaan, sellaista tämä elo on. Etiäpäin pitää päästä.

      Poista
  35. Jatkan uhkarohkeasti sosiaalipoliittista vihapuhettani, sillä aihe on tärkeä.

    Helsingin kaupungin Nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Maarit Sulavuori siis laski Iltalehden pyynnöstä työttömälle kohumaisterille yli 3 tonnin kk-avustukset, josta puuttui vielä asumistuki. (Se voi lähennellä Hesassa tonnia, uskokaa pois.)

    Mutta heti perään oli Hesarissa artikkeli työssä olevasta vastaavasta yksinhuoltajasta, jonka työansio oli alle 2 tonnia/kk. Hänen käytössään oli paljon vähemmän rahaa kuin tuilla elävällä kanssasisarellaan.

    Joku tässä mättää ja pahasti. Jälkimmäisen yksinhuoltajan kannattaisi jäädä työttömäksi, niin tulot nousisivat 50 %.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis eihän sosiaalituki ole tasasumma, eli kaikille sama. Minusta on melkoisen selvää, että tukisumma lasketaan ansiotulojen mukaan tietyllä prosentilla.

      On päivänselvää, että kouluttautuneen maisterin työttömyys tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin vaikkapa kouluttautumattoman tilapäistyöntekijän.

      Tässä ei ole mitään väärää, eikä työttömyys ole maisterin vika. Hänellä on kallis koulutus, joka ei suinkaan tullut hänelle vain yhteiskunnan kustannuksella. Yli puolet on tullut omasta tienestistä ja ahkerasta yrittämisestä. Kukaan ei pysty opiskelemaan korkeakoulututkintoa vain yhteiskunnan "ilmaiskoulutuksen" turvin.

      Oman tarvittavan pääoman osuus on melkoinen. Onkohan kukaan laskenut, paljonko se on esimerkiksi seitsemän vuoden maisterinopinnoista?

      Poista
    2. Puhutte jostain mitä ei ole olemassa. Sosiaalituki.

      Meillä on Suomessa hyvin laaja ja monimutkainen sosiaaliturvajärjestelmä, johon kuuluu hyvin monia tukia ja etuuksia elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Se rahoitetaan eri lähteistä.

      Kun puhutaan työttömien tukijärjestelmästä, työttömyysturvasta , niin sekin rakentuu hyvin monista palikoista. Ja perustuu perustuslakiin.

      Ansisidonnaisen työttömyysturvan määrä on tarkkaan säädelty, yksinkertaistettuna voi sanoa, että se on käytännössä noin 60% työttömyyttä edeltävistä ansioista. Siitä maksetaan 20%:n tulovero ja sitä saa maksimissaan 500 päivää. Maksaja on työttömyyskassa. Työmarkkinatuki, peruspäiväraha, on n. 620 euroa miinus 20%:n tulovero. Se on alle 55-vuotiaiden osalta harkinnanvarainen etuus. Maksaja on Kela.

      Kumpaakaan etuutta ei saa tuosta vaan. Näiden etuuksien saamisen ehdot edellyttävät tiettyjä, tarkkaan määriteltyjä asioita ja velvoitteita jotka sovitaan kirjallisestiTE-toimistossa

      Työttömyysturvansa lisäksi työtön voi hakea myös muita tukia, riippuen henkilökohtaisesta tilanteesta. Jokainen tuki ja etuus haetaan erikseen ja myöntämisperusteet vaihtelevat.

      Liki ilmaisesta opiskelusta. Lissabonin yliopistossa lukuvuosi maksaa opiskelijalle noin 10.000 euroa + muut elämiseen ja opintoihin liittyvät kulut. Luultavasti keskimäärin tuon verran joutuisi myös suomalainen korkeakouluopiskelija maksamaan yhden vuoden opinnoistaan ellei valtio rahottaisi yliopistoja lainkaan. Seitsemän vuoden opinnoista se olisi 70.000 + päälle muut menot.

      Kannattaa verrata kuluja tuohon.

      Eikä kannata unohtaa maksuttomia perusopintoja joihin jokaisella suomalaisella ipanalla on, ainakin vielä, mahdollisuus osallistua.

      Poista
    3. "Jatkan uhkarohkeasti sosiaalipoliittista vihapuhettani, sillä aihe on tärkeä."

      Jaa, ei sinun puheesi ole edes sosiaalipoliittista vihapuhetta vaan sosiaaliturvasta täysin tietämättömän urpon luulotautista somepuhetta.

      Poista
    4. Puhut jälleen puppua, Anonyymi hyvä. Portugalissa on sekä valtiollisia että yksityisiä yliopistoja:

      "Yksityisten yliopistojen lukukausimaksut vaihtelevat, mutta niiden keskiarvo on noin 420 euroa kuukaudessa.

      Valtion yliopistoissa lukuvuosimaksu vaihtelee tiedekunnittain ja yliopistoittain, mutta monissa niistä se lukuvuonna 2009/2010 oli 996,85 euroa vuodessa.
      "

      Näin sanotaan Suomen ulkoasianministeriön Lissaboninin suurlähestystön sivuilla.

      Edelleen olen epätietoinen vain siitä, paljonko maisterintutkinto maksaa ilmaistutkinnon suorittajallekin hänen omasta rahapussistaan. Sen tiedän, että pikkurahasta ei ole kyse, vaan merkittävästä summasta, jota ei juhlapuheissa oteta huomioon. Koulutus ei ole ilmaista tutkinnonsuorittajalle. Vaan tämä on aihe, josta ei puhuta eikä tehdä tutkimuksia, kun kyseessä on vihreälle oksalle päässeiden kermaperseiden joukkio.

      Poista
    5. Osaisin minäkin, anonyymi armas, kopsata suoraan netistä virkakielistä läpätystä, mutta ajattelen mieluummin itse.

      Semanttien diivailu ilmaisuista "sosiaalituki" ja "sosiaaliturva" on lapsellista. Puhutaan mieluummin asiasta. Suomen sossusysteemi on niin monimutkainen hirvitys, että on ihan sama millä nimellä pahasti vinoutunutta ja koko ajan kalliimmaksi muodostuvaa kokonaisuutta kutsuu.

      Esim. tuo väitteesi, että ansiosidannaisesta maksetaan veroa 20 %, on yksiselitteisesti väärä.

      Lisäksi opetan sinulle nyt, että ei jonkun tuen "maksaja" ole työttömyyskassa ja toisen Kela - vaan jokaisen maksaja on suomalainen veronmaksaja.

      Poista
    6. Sana työttömyystuki esiintyy edelleen Kelan omillakin sivuilla, samoin opintotuki, työmarkkinatuki, sosiaalituki, eli kaikki tuet. Näiden rinnalla on myös turva-johdannaisia.

      Ei ole siis missään mielessä väärin käyttää sanomalehdistön ja siis Kelan itsensäkin käyttämää ilmaisua "tuki". Sitä paitsi eufemistinen turva-johdannainen ei sovi kaikkialle. Ei voida puhua esimerksi opintoturvasta - sana on naurettava - eikä esimerkiksi työmarkkinaturvasta.

      Asioita voidaan siis huoleti nimetä kiertelemättä ja kaunistelematta. Esimerkiksi kaikki lehdet käyttävät sumeilematta sanaa "sosiaalituki" vasemmistolaisesta oikeistolaiseen. Myös sosiaaliturvaa käytetään, mutta se ei ole siis oikea vaihtoehto, vaan vain vaihtoehto.

      Poista
    7. Maisterin tutkinnon hinta vaihtelee yliopistottain keskihinnan ollessa himpun vajaa 40 000 euroa.

      Ilmaikoulutuksen hinta on merkityksellinen vain siinä suhteessa onko se yleensäkään kaikille mahdollinen. Asiaa ei ratkaise ”perseen” rasva-arvo.

      Poista
    8. En kysynyt maisterin tutkinnon hintaa, Anonyymi, sillä sen tiedonhan saa helposti netistä. Käsittääkseni summa on laskettu lisäksi niin, että siinä ovat lähinnä ne kustannukset, jotka yhteiskunta maksaa henkilön maisterintutkinnosta.

      Kysyin, mitä maksaa maisterintutkinto tutkinnonsuorittajan omasta rahapussista sen lisäksi, mitä tuet ovat. Tästä ei ole nähdäkseni tehty tutkimuksia.

      Jos opintotuki asumislisineen pn noin 500 e/kk (?) opintokuukausien ajan, niin eihän se riitä elämiseen. Opiskelijan on siis itse maksettava loput. Tämän loppuosan täytyy olla merkittävä summa.

      Poista
    9. Korkeakoulutukselle pitää sille asettaa ns. maisterivero koska hän on nettosaaja yhteiskuntahyötyyn verrattuna.

      Poista
    10. Keskimääräinen opintotuki oli vuoden alussa 794 €/kk. Josta opintorahan osuus 289 €, asumislisän 195 € ja opintolainan 310 €.

      Poista
    11. Eli osuin arviossani 500 e/kk siis oikeaan, joskin hieman ylimitoitetusti, sillä opintorahan osuus 289 e ja asumislisän 194 summa on yhteensä 483 e/kk.

      Tämäkin summa on ylimitoitettu, koska asumislisässä 194 e/kk on maksimisumma, jota keskiverto-opiskelija tuskin saa.

      Opintolainaa ei ota juuri kukaan, joten se jää tietenkin pois keskimääräisestä opintotuesta.

      Tuo mainitsemasi summa 794 e/kk on se teoreettiseksi jäävä maksimisumma, jonka opiskelija voi enimmillään saada, jos nostaa opintolainaa ja saa korkeinta mahdollista asumislisää. Tällainen on siis harvinaista.

      Poista
    12. Työmarkkinatuloa saava (netto 620 eu) maksaa 20%:n tuloveron + muita veroja veroiótuksessaan.

      Poista
    13. Jos tämä on kommentti tuossa aiemmin korjaami "tietoon", että ansiosidonnaisen tulovero ei ole 20 %, niin huomautan että ansiosidonnainen ja "työmarkkinatulo" ovat eri asioita (eikä se ole "tulo", vaan "tuki").

      Eikä se muutenkaan ihan oikein ole, koska Suomessa ei ole tasaveroa (paitsi kunnallisvero, joka vaihtelee). Mutta suuruusluokka lienee tuo, sen voi tarkistaa verohallinnon laskurista.

      Poista
  36. Onhan se aika hurjaa että akateeminen oppiarvo suistaa jonkun loppuelämäkseen toiseuden kokijaksi. Asmaan jolle ei näe etuoikeutusta terveyden, tietoisen elämäntyylin, kokemuksen tai edes elämysten kokemisen suhteen.

    Jos alempi sosiaaliluokka nai, ryyppää ja elää yleensäkin tykimmin, kokee taloudellisesti vapaampaa elämää niin nähkästys ja ade olisi aiheellista ja jollain tasolla jopa oikeutettua, mutta onko näin?

    Mikä onkaan minun jäämistöni?

    VastaaPoista
  37. Poliittisesti kaikkein epävakain kansanryhmä on sosiaalisesti ja taloudellisesti tyytymätön jokko. Siihen kuuluu tavalla tai toisella ns. alisuoriutujia joko katteettomalla itsetunnolla että kadetunnolla syystä tai toisesta varustetut kanssaihmiset.

    VastaaPoista
  38. Täällä puhutaan asiaa. Ollaan eri mieltä, tai ainakin se siltä kuulostaa. Olen nähnyt ihmisiä seisovan sosiaaliluukulla, olen nähnyt pitkiä jonoja pelastusarmeijan ulko-oven takana kadun puolella. Olen nähnyt kerjäläisiä kaduilla. Mutta niin monimutkainen on se auttamisjärjestö, joka Suomessa on, etten osaa sanoa siitä mitään. Kunhan luen tietoja, joita saan teiltä, arvoisat kanssamatkustajat.

    Sitä minä ihmettelen, että jos suomalainen opiskelija menee ulkomaille opiskelemaan, se maksaa ja paljon. Mutta jos ulkomainen opiskelija tulee Suomeen opiskelemaan se on hänelle ilmaista. Miten se niin menee? Ovatko suomalaiset päättäjät vieraskoreita vai haluavatko muuten saada ulkomaalaisia lahjakkaita ihmisiä asettumaan Suomeen. Jos vaikka jäisivät töihin tänne.

    Ja sitä minä ihmettelen että koko ajan kuulee: On Luotava Tyäpaikkoja! Kaikki Nuoret On Työllistettävä! Näin. Ihan oikein muuten, mutta kun ei ole työtä. Ei ole työpaikkoja. Koko ajan käytännössä tapahtuu työpaikkojen lakkaamista. Joka päivä tehdään uusia työttömiä. Mistä tallainen ristiriita johtuu? Sanokaa se minulle, joka en ymmärrä maailman asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työtä kyllä olisi, mutta ei ole palkanmaksajia.

      Periaatteessa puolet siitäkin tavaramäärästä, joka tuodaan ulkomailta, voitaisiin tehdä Suomessa.

      Tuomme esim. energiaa (= sähköä, lämmitystä, voimaa) Venäjältä 8 miljardin euron edestä vuodessa. Sillä kattaisi koko kestävyysvajeemme.

      Mutta silti kaikki fiksut ihmiset vastustavat henkeen ja vereen sitä, että tuottaisimme sen energian itse Suomessa?

      Esim. maamme turvavarojen energia-arvo on lähes yhtä suuri kuin Norjan öljyvarantojen. Norjahan on tunnetusti upporikas maa.

      Mutta ei... me haluamme olla köyhiä idealisteja. Se on meidän oma arvovalintamme, joten älkäämme valittako.

      Poista
    2. Liisu, kysyt miksi suomalainen opiskelija joutuu maksamaan ulkomailla opinnoistaan, mutta Suomessa taas ulkomaalainen saa opiskella ilmaiseksi.

      Hyvä kysymys. Vaikka se pohjaa siis siihen, että Suomessa opiskelu on ilmaista, ja sen maksavat veronmaksajat, kaikille, jotka ovista sisään pääsevät. Ulkomailla opiskelu sen sijaan yleensä ei ole ilmaista ja tämä koskee kaikkia.

      Ulkomailla ei ole aina myöskään opintojen hyväksilukuja, eli Suomessa suoritetusta tutkinnosta ei kaikissa maissa ole hyötyä, vaan tutkinto on suoritettava asianomaisessa maassa uudelleen tai ainakin merkittävin osin. Esimerkiksi siskoni suoritti Suomessa sen korkealaatuisena pidetyn luokanopettajantutkinnon, mutta naimisiin mentyään muutti Saksaan ja joutuikin siellä suorittamaan koko opettajan tutkinnon saksalaisittain.

      Turpeesta sähköä? Kyllä, Tapsa, kannatan. Ei ydinvoimaa Venäjältä.

      Poista
    3. Kyllä täällä meilläkin paasataan ydinvoimaloiden puolesta (siitäkin huolimatta, että siinä on vaaransa). Sähköä tarvitaan. Sekin ihmeellistä, että viedään työpaikkoja muihin maihin. Ja se, että viedään raaka-aineena tuotteita ulkomaille, vaikka siitä voitaisiin valmistaa kotimaassa samaa, mitä tehdään siellä toisaalla. Suomalainen työ on kuulema kallista. Palkkoja ei voi pienentää. Syntyisi mellakoita. On siinä miettimistä päättäjille. Ihmettelen ihmisten suurta halua päästä sinne haukuttavaksi. No, onhan se kunnia ja ne edut!

      Tuosta opiskelusta, Iines, olet oikeassa. Yks lähituttu tyttö on opiskelemassa Usassa. Sen piti alussa suorittaa tentti, jossa mitattiin sen osaamiset ja se joutui suorittamaan ylimääräisen kurssin. Sillä on neljän vuoden stipendi. Siitä huolimatta rahat ei tahdo riittää. Tarvitaan iskän luottokorttia, ja se on valinnut "work and learn" pelkän learnin sijasta. Se tarkoittaa että sen on työskenneltävä joku tunti päivästä Campuksen alueella, esim. haravoitava syksyllä lehtiä tms. Se korvaa osan maksuista. Se tykkää olla siellä. Nyt toinen vuosi menossa.
      (Suomessa jos saa stipendin, se korvaa kaiken. Hm.)

      Jos Suomesta menee vaihto-oppilaaksi ulkomaille, esim. vuodeksi. Se on ilmaista. "Perämies" oli Saksassa viime vuoden, sai paljon kansainvälisiä tuttavia, asunto ja ruoka piti itse maksaa, mutta Suomen oppilaitos antoi siihen stipendin, ja opetus oli perillä lmaista.
      (Suomen Sib.Akatemiassa kuulema parempi opetus, asianomaisen mielipide). Mutta kielen siellä oppi. Se on mielestäni suuri plussa. (Saksa on musiikkimaa, ja jos osaa sen kielen, se ei ole ollenkaan huono asia).

      Poista
    4. Liisu, ollaanko teillä asioista yleensä samaa mieltä? Minua nimittäin aina hieman kummastuttaa sanonta "olemme sitä mieltä". Ei siinä mitään, ilmiönä tämä on vain kiinnostavaa.

      Itselleni ydinvoiman kannattaminen/kannattamattomuus on ydinkysymys esimerkiksi tulevissa vaaleissa. Minua pelottaa sellainen ajattelumalli, että poliitikot kannattavat ydinvoiman lisärakentamista työllisyysnäkökulmasta katsoen. Tuo on kovin hengetön ja kapoinen näkökulma.

      Minun tyttöni oli aikoinaan Skotlannissa, Glasgow'n yliopistossa vuoden verran opiskelemassa, omaa alaansa. Hän otti opintoja varten Suomesta opintolainaa. Ilman lainaa matkasta ei olisi tullut mitään. Asunnon hän kyllä sai yliopiston campukselta. Hän puhuukin kieltä mielestäni täydellisesti ja kirjoittaa usein myös tekstejään englanniksi. Esimerkiksi kirjansa hän taisi ensin kirjoittaa englanniksi.

      Poista
    5. Iines, huomasin tuon kysymyksesi vasta nyt, Meillä on se hyvä puoli, että olemme kiinnostuneita sanoista asioista. Juttelemme paljon ja innostamme toisiamme, mutta ei me aina samaa mieltä olla. Kyllä me riidelläänkin. Aina, jos olemme eri mieltä asiasta ja puhumme siitä, mies kutsuu sitä riidaksi, Minusta se on vain kovaäänistä keskustelua. Mies yleensä pyrkii määräämään, miten asia hoidetaan, mutta minulla on omat keinoni. Usein menettelen niin, että lopulta asia kääntyy voitokseni. Miten sen teen on vähän monimutkaista selittää, Aikaa siihen tarvitaan ja perusteluja. Miehen pään kääntäminen ei ole pikku juttu.

      Poista
    6. Noh, eri mieltä oleminenhan ei ole riitelyä, jos hyväksyy sen, että kaikkien ei tarvitse ajatella samanlaisesti.

      Minulla nousee vain nykyään negatiiviset tuntemukset aina , kun joku tavallinen kansalainen sanoo tuon "me olemme sitä mieltä". Eli en tarkoita sinua mitenkään erikoisesti, Liisu, olen vain herkkä tässä asiassa.

      Viittaan tässä ystävääni Marttaan, topakkaan johtajanaiseen, joka löydettyään vuosikymmenten yksinolon jälkeen elämäänsä miehen muuttui tuplaksi, symbioosiksi, kadotti minuutensa. Voi miten kaipaan Marttaa, hänen persoonaansa ja sisntään, jota hän jakoi, kuten ystävät jakavat! Nyt kaikki ajatukset tulevat "meiltä" ja tapaamisissa asiat esittää Martan puolikas, joka kaiken lisäks ei tiedäkään asioita yhtä hyvin kuin entinen Martta tai vaikkapa meikäläinen. Silti häntä kuunnellaan ja häneltä kysytään. Tämä on minusta jokseenkin kummallista ja mietin usein, miksi naiset luopuvat niin mielellään minuudestaan. - Niin sen koen.

      Poista
    7. Ehkä Martta on niin rauhaa rakastava, että katsoo parhaaksi olla samaa mieltä miehensä kanssa.

      Mutta se, että hän ei ole enää oma entinen itsensä, on aika kummallista. Luulisi hänen sinun ystävänäsi uskaltavan paljastaa sinulle totuuden, miehet voivat olla aika keljuja, välillä sietämättömiä suorastaan. Eivät he mitään enkeleitä ole, parhaimmatkaan. Tai sitten he ovat yli-ihmisiä, jotka ovat suorastaan vaarallisia.

      Tiedätkö mitä, Iines? Välillä kadehdin sinua. Voit itse määrätä omasta ajastasi. Voit itse tehdä, mitä haluat ja milloin haluat. Ne on tärkeitä asioita. Me kyllä tässä joku aika sitten huomattiin, että kummallakin on oma aikansa, jota saa käyttää niin kuin haluaa. Noin niin kuin teoriassa, Käytännössä sitä on vaikea toteuttaa. Taidan olla silti liian riippuvainen hänestä. Meidän pitäisi asua eri paikoissa, jotta käytännössä näkisi mitä siitä seuraa.

      Olemme kyllä olleet aika paljon erillämme. Aina, jos tilanne on vaatinut sitä. Kerran mies oli puoli vuotta yksin Roomassa, minä menin sinne toiseksi puoleksi vuodeksi. Asuimme Villa Lantessa. Siellä oli keittokomero, makuuhuone ja iso työhuone meille varattuna. Erään toisen puolen vuoden ajan olemme asuneet Pariisissa, kansainvälisessä taiteilijatalossa Seinen rannalla. Kerran oltiin Meksikossa apurahan turvin monta kuukautta. Ne ovat olleet parhaita yhdessäoloaikoja. Paitsi hyvä kumppanuus, on kokonaan vieras yhteisö ympärillä edesauttanut yhteenkuuluvuutta. Mutta ei se aina näin mene. Tiedän ihmisiä, jotka rääkkäävät toisiaan yhdessä asuessaan.
      Tiedän sellaisiakin, jotka ovat eronneet. Tuttavapiirissämme niitä on useita. Melkein kaikki, tuntuu siltä. Sitten on naapurinmies, joka on juoppo ja väkivaltainen. Ihmettelen että hänen vaimonsa ei siitä yhteisöstä häippäse. Kärsii vaan. Kerran, kun olin yksin kotona hän tuli pakoon luokseni ja silloin sanoin hänelle: Ei sinun ole pakko kärsiä. Hälytetään poliisi ja jätät koko huushollin (heillä ei ole lapsia). Hän sanoi: Ei sitä voi yksin jättää, se voi tehdä itselleen mitä tahansa.

      Moni-nainen on maailma. Moni-naisia ihmiset!
      Minusta tuntuu, Iines, että me olemme, sinä ja minä aika onnekkaita! Vai mitä? Se ei tarkoita, että olisimme aina onnellisia. Meillä on omat harmimme ja ilomme, eikö totta?

      Poista
    8. Voi olla rauhaa rakastava, Liisu, mutta voi myös pelätä miehen menettämistä, mikä on mielestäni tuhoisa peruste. Kallistun tähän jälkimmäiseen selitykseen, koska Martta on perusluonteeltaan suora ja sanovainen. Niin tai näin, hänen asiansa se on. Itse vain näen elämän kapeutumisen, kun elinaikaisiin ystäviin katkaistaan siteet. Jopa siteet omiin lapsiin ja muihin sukulaisiin ovat harventuneet.

      Liisu, vaikka olisin rakkaussuhteessa, minulla olisi taatusti oma elämäni. On aina ollut.

      Minusta on tärkeää säilyttää ystävät ja omat ajatukset ja miksei mielipiteetkin, jos ajattelee toisin. Menisin ja tulisin, ja haluaisin, että kumppanikin menisi ja tulisi. Luulen, etten voisi hengittää liian kiinteässä symbioosissa. Läheisyyttä toki haluan ja hellyyttä, mutta eniten kaikista toisen arvostamista hänen omana, itsestäni erillisenä persoonana.

      En ole vannoutunut yksineläjä. Oikeastaan ajattelen, että voisin vielä solmia läheisen rakkaussuhteen, jos se tulisi kohdalle.

      Poista
    9. Hyväksyn Liisun väitteen muodossa "ihmiset voivat olla keljuja, sietämättömiä suorastaan, emme me mitään enkeleitä ole, parhaatkaan".

      Mutta jos tuo kohdistetaan vain miehiin, niin vastustan jyrkästi.

      Ylipäätään ihmettelen tätä vahvaa rooliajattelua - miehet sitä, naiset tätä. Ikään kuin kaikki parisuhteet olisivat sellaisia, joissa änkyrä mies määrää ja tunteellinen nainen luovii.

      Stereotypiat ovat stereotypioita parisuhteessakin.

      Poista
    10. Juuri siksi ihmettelenkin Marttaa, että hän on luopunut omasta änkyryydestään, vaikka mies vaikuttaa vähän nyhveröltä - tämä kaikella rakkaudella sanottuna. Tiedän myös, ettei Martta ole mikään rakastuja eikä ollenkaan tunteellinen, joten mitään vuosisadan rakkaustarinaa tuosta ei saa. Kyseessä on kahden järki-ihmisen symbioosi, jolle sinänsä nostan hattua.

      Poista
  39. Ettei vain eduskuntaamme olisi valikoitunut anonyymin kuvailemien epävakaiden kansanryhmien joukko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, ei sinne mitään valikoidu. (Hymiö)

      Meidän pitää katsoa peiliin.

      Poista
  40. Työkykyisen työttömän toimeentulo- ja asumistuki ja muut sellaiset ovat kaikille saman suuruiset. Niihin eivät koulutus ja aikaisempi tulotaso vaikuta.
    Ainoastaan työttömyyskassaan kuuluneille 500 päivän ajan maksettava ansiosidonnainen päiväraha on nimensä mukaan riippuvainen tuloista.
    Sen loputtua saatava sosiaaliturva on kaikille samassa tilanteessa oleville sama. Koulutus ei siihen vaikuta. Maisteri ja vain peruskoulun suorittanut saavat saman määrän tukea.

    Samuli

    Samuli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Samuli, ja tämä onkin tasapuolista ja mielestäni siksi oikein.

      Puhe oli, tai ainakin minä puhuin, tai luulin puhuvani ansiosidonnaisesta työttömyystuesta, ja siis työperäisestä tuesta. Tämähän on sidoksissa henkilön aiempiin tuloihin, kuten toteatkin. Vaan se on minulle uusi tieto, että ansiosidonnaisen jälkeen maksettava tuki olisi kaikille työntekijöille samansuuruinen aiemmista tuloista riippumatta.

      Tai olenhan minä sen oikeastaan tiennyt, kun luen paljon lehtiä ja ihmisten kirjoituksia. Juuri tätä ansiosidonnaiselta putoamista ihmiset ovat valitelleet. - En ajatellut vain tarpeeksi pitkälle asiaa.

      Poista
    2. Usein unohtuu, että on sellaisiakin tukia, joita kutsutaan "tarveharkintaisiksi". (Itse asiassa toimeentulotukikin on periaatteessa sellainen, vaikka käytännössä se taitaa olla ikieläke.)

      Näitä tarveharkintaisia tukia, joista siis päättää virkailija, voi saada esim. talvitakkiin, lastenvaunuihin, silmälaseihin, juhla-asuun, virkistyslomaan, ulkomaanmatkaan jne. Vain mielikuvitus on rajana.

      Ja kuten kaikessa epädemokraattisessa toiminnassa, kovaäänisimmät ja röyhkeimmät saavat eniten. Meidän vanhuksemme eivät yleensä osaa ja kehtaa vaatia mitään ekstraa.

      Poista
    3. Tämä tarveharkintainen-juttu on totta. Ihmisen sähkölaskukin voidaan maksaa. Minulle tuli mökiltä juuri 162 euron sähkölasku. Kesällä asennettiin uusi etäluettava mittari, ja se on nyt sitten laskenut niin, että ennen on peritty arviolaskuna liian vähän ja nyt joudun maksamaan takautuvasti tuon summan. Meinasin ihokkaani repiä. Summa on suuri, kun lasku on yleensä ollut 32 euroa.

      Vaan minähän en valita, minä olen nimittäin isorikas kermaperse, joka kaivaa summan mökkitililtään, jota on ahkerasti elämänsä aikana säästänyt paikalliseen säästöpankkiin pannen sinne aina pikkusumman kerrallaan. Nyt oli mistä ottaa.

      Poista
    4. Sattumalta eilen tv-uutissa oli juttu siitä, että sosiaalivirkailijat eri puolilla maata jakavat toimeentulo- ja muita tarveharkintaisia tukia aivan eri tavalla ja eri kriteereillä.

      Uutisen pointiksi oli varmaan kaavailtu sitä, että ihmiset eri puolilla eivät ole tasavertaisia - mutta itse ainakin näin pointin ihan muualla.

      Siinä tuli vahingossa paljastettua se, että tällaiset tuet eivät todellakaan ole kaikille samat.

      Poista
    5. Jakajatmin ovat ihmisiä, ja ihmiet eivät toimi koneellisesti. Tarveharkintaisissa on väljyyttä, ilman muuta. Sitä en tiedä, saako joku tarpeettomasti, mutta juuri eilen oli lehdessä uutinen, että nainen huijasi työttömyystukea pitkään, vaikka oli samaan aikaan töissä. - Tämä nyt tosin ei ollut tarveharkintaista tukea.

      Poista
    6. Huijaus on todellakin eri asia. Hieman lievempi asia on tukien otimointi: median mukaan Suomessa asuvista somalinaisista peräti puolet on yksinhuoltajia!

      Taustalla epäillään olevan sekä tukien maksimointi että moniavioisuudn peittely. Asiaa ei tietenkään tutkita.

      Oleellisia kysymyksiä on mielestäni kaksi: 1) kohdellaanko kansalaisia yhdenvertaisesti, jota suuresti epäilen ja 2) mitä sitten tehdään, kun valtiolta loppuu maksukyky ja itsensäelättäviltä maksuhalu.

      Poista
    7. Somalinaisista puolet yksinhuoltajia? Tuskin on, nainenhan ei ole mitään ilman miestä somalikulttuurissa.

      Valtion maksukyky on jo nyt äärirajoilla, ylikin. Itse en tiedä, mistä pitäisi säästää. Muutamia ehdotuksia on, mutta ne eivät varmaan riitä.

      Poista
    8. Sanon vielä, että verojen korotuskin on tullut tiensä päähän. Jo nyt korkea veroaste leikkaa kulutusta ja täten valtion talouden kohenemista.

      Poista
    9. Tilastokeskuksen mukaan 46 % somaliäideistä on yksinhuoltajia, kantasuomalaisista 18 %.

      Taustalla epäillään olevan miesten moniavioisuus.

      Mutta nythän verorahoillemme löytyi uutta käyttöä, kun maahan palanneet jihadistit täytyy sopeuttaa takaisin normaalielämään.

      Sitäpaitsi syy lähtöön on takuulla suomalaismiesten väkivaltakulttuuri, sillä islam on rauhanuskonto.

      Poista
    10. No johan on tilasto. Tuota en suoraan sanottuna tiennyt.

      Rauhanuskonto. Tuon olen kuullut, ja senkin, että terroristit eivät noudata Koraanin ohjeita. Kummallista, että he kuitenkin ovat nimenomaan uskonsotureita. Jokin haisee tässä kuviossa.

      Poista