18.2.2015

Ikkunassa yksi on



18.2.2015 klo 13.59  "X vittuili sinulle taas tekstinsä life raft and unearned karma kommenttiosiossa.  Ehdotus: kirjoita nettivittuilusta." (Anonyymi)

"Antaa X:n vittuilla. Ja hänen peesaajansa. He tietävät mitä on perustavaa laatua oleva eksistentiaalinen yksinäisyys, mutta sitä ei rivitalossa asuva yksinäinen  eläkeläinen tietenkään voi ymmärtää, sehän on korkeampaa filosofiaa; hän vain kurkkii ikkunasta ulos  ja on nettiyhteyksiensä varassa ihmissuhteitaan hoiteleva kunnan elätti. 

Jos kirjoittaisin nettivittuilusta, se käsitettäisiin ehkä niin, että tuomitsen nettivittuilun. En kuitenkaan tuomitse sitä, jos se on normaalia vittuilua.  Kauan eläköön vittuilu! Jatkuvat kalvuhommat ja henkiset vainoamiset - kuten tässä tapauksessa - ovat kuitenkin vähän eri asia ja kielivät koulukiusaamisesta eli blogikiusaamisesta. Minulle ei ole vieläkään valjennut, mistä vihaajan viha on syntynyt sen aiemman auringonpaisteen jälkeen. Se on ainoa asia, jonka haluaisin tietää, vaikka yhä vähemmän sekin kiinnostaa minua." (Iines)

*
Klo 16.05  Yleinen asenne halveksii muutenkin nykyään vajavaisia ja vielä enemmän vanhoja ihmisiä, eläkeläisiä, jopa meikäläisen kaltaisia työkyvyttömyyden eli jonkinasteisen vammaisuuden takia sivuraiteille joutuneita.  On syrjimistä, unohtamista poliittisesta päätöksenteosta, ihan kuin tällaista ihmisryhmää kuin vanhukset tai eläkeläiset ei olisi olemassakaan.  On vain pyhä lapsiperhe, joka käsitetään ehyeksi neljän hengen yksiköksi, jonka varaan yhteiskunta rakennetaan ja jonne tuet ja vähennykset kohdistetaan. Iäkkäiden vanhusten hoito on kuitenkin Suomen häpeätahra, asia, josta poliitikotkin vaikenevat. 

Suomessa on paljon vanhuksia, joiden on tultava toimeen 700 euron peruseläkkeellä. Muutkaan eläkkeet eivät ole suuria, ja hiemankin suuremmista menee enenmmän veroa kuin vastaavansuuruiseta palkkatulosta. Viimeksi vanhuksilta vietiin leivät ja voit mm. Helsingin kaupungin ateriapalvelusta, vaikka vanhukset ovat leivän suurkuluttajia. 

Sitä ennen evättiin enenevässä määrin palveluasuntoihin ja vanhainkoteihin pääsy monisairailtakin, jopa muistisairailta. Omassa rivitaloyhtiössänikin näen asuntoni ikkunoista kolme ikkunaa, joiden takana kurkistelee kotiin tuettu dementikko. Eivät taatusti tiedä, mitä on eksistentiaalinen yksinäisyys, kun tuettuina katselevat ohikulkevia naapureita.  Äkkiä on ilta ja katsomme alas parvekkeelta käsiin nojaten illan vinossa auringossa. 

Tästä tulikin mieleen, että muistatteko katupeilit? Haluaisin semmoisen ikkunaani, niin voisi kirjoittaa teille entistä laajempia artikkeleita maailmanmenosta eikä aina vain omasta lapsuudesta. Tulee mieleen laulu katupojista! Kenties kirjoitan heistä seuravaksi. Ulotan katseeni Malmille saakka ja koetan eläytyä noiden katupoikien elämään syvästi ja tuntevasti. Ei tulisi sitten tuomittua niin herkästi kaikkea erilaista.

246 kommenttia:

  1. Tässä lienee nyt paikka jälleen kerran linkittää Monty Pyhonin kivityskohtaus, jonka sanoma ei vanhene koskaan.

    Aina en Marjo Leinosen laulusta edes pidä, mutta hänen tulkintansa rohkeus on upeaa ja ihailtavaa. Jostain takaa kuuluvat selvästi esikuvat, Billie Holiday, Janis Joplin jne, mutta silti hän on selvästi oma itsensä; hän ei pohdi sitä, miten pitää laulaa, vaan miten hänen täytyy laulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kappaleessa on myös Baddingmäistä herkkyyttä.

      Poista
    2. Minun täytyi useamman kerran kohta kuunnella, mutta hän todellakin laulaa: "suukon hellän painan poskellein..."

      Poista
    3. Hän laulaa myös:"unisena lyhde loistettaan luo."

      Tuon poskijutun minä kuulen:"poskelleis".

      Siitä Leinosen jouluaattolaulusta, jonka joskus linkkasit tänne, tykkään kovasti.

      Poista
  2. Jos tuo Anonyymin mainitsema kirjoitus on totta, häpeän sen kirjoittajan puolesta. On vaikea uskoa, että siinä olisi tarkoitettu juuri sinua, Iines. Sellaisia johin se sopii, on paljon. Mutta oli se kuka tahansa, se on loukkaava ja asettaa sen kirjoittajan itsensä huonoon valoon.

    Luulen, että KATEUS on se ihmisessä piilevä ominaisuus, joka saa eniten aikaan ilkeitä ajatuksia ja myös tekoja toisia kohtaan.

    Kritiikkisi nykyistä yhteiskuntaa kohtaan on oikeutettua niiltä osin joista puhut, mutta muuten, yleensä Suomessa, kyllä varmaan yritetään olla tasapuolisia. Ikävä vain, se jää usein yritykseksi. Tuntuu, että tehdään tyhmiä päätöksiä, ja puolueohjelmat ovat useimmiten enemmän puolueita kuin ihmisiä huomioonottavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, ei sillä väliä, mutta ei sen tarkoitteessa ole tulkinnanvaraa. En siitä mieltäni pahoita. Unohdetaan se asia.

      Olin suunnitellut kirjoittaa vanhuksista, kun tuo anonyymin huomautus tuli. Yhdistin sen sitten aiheeseeni, kun piikki osui tällä kertaa mm. eläköitymiseen.

      Mutta siis enemmän minua harmittaa se, etteivät poliitikot puhu edes vaalien alla suomalaisten eläkeläisten ja vanhusten syrjimisestä, vaikka sanomalehdissä on kaiken aikaa tietoja vanhusten ahdingosta ja minimaalisella eläkkeellä kituuttamisesta. Kosiskelun kohteena ovat lapsiperheet, siis nuoret ihmiset.

      Poista
  3. Aika kiinnostava asia on se, että Venäjällä Pietarissa toimii aktiivinen trollitoimisto, jossa trollaajat kirjoittelevat Suomenkin nettiin valheellisia vihakirjoituksia ja Venäjän ylistyksiä.

    Katson silloin tällöin sitemeteriini, ja melko usein siinä on ollut Pietarista tulleita googlelähtöisiä tuloja blogiin. Nyt tuli mieleen, että trollitko hakevat kirjoituspaikkoja...

    VastaaPoista
  4. Ajatelkaapa nyt vaikkapa 62-vuotiasta Alahuhdan paappaa, tämän Marimekon uuden toimarin ikäloppua isäukkoa, jonka pitää kituuttaa hautaan asti vaivaisella 70 000 euron kuukausieläkkeellä. Kyllä siinä henkii koleana jo kosminenkin yksinäisyys ruudun takaa.

    Onneksi yhteiskunta napsaisee omiin kuluihinsa tuosta sentään liki 40 000 euroa, jolla pitää puolen komppanian verran veteraaneja vanikassa.

    VastaaPoista
  5. Tämä usein unohtuu: kovista tuloista menee puolet meidän muiden sosiaalisiin tukiin ja hyvinvointiin. Minunkin tuloistani menee kolmasosa edelleen veroihin, minkä maksan kuitenkin mukisematta, ylpeänä siitä että saan maksaa enemmän kuin vastaavansuuruista palkkaa ansaitsevat. Välillä se toki tuntuu kohtuuttomalta.

    VastaaPoista
  6. Ei kai paapan asiat ihan kuvaillun huonosti sentään ole. Yritysten hallituspaikkoja lienee vielä sen verran jäljellä, että toisinaan voi ravinnon lisäksi kasviksia ostaa ja tilipäivänä törsätä iltapäivälehteen.

    Venäläisten trollaus lienee aivan omalaatuistaan, valehtelu on niin härskiä, mutta unohtaa ei sovi, että tosissaan verkossa käytävää vääntöä tekevät monet muutkin. Tiedon toinen nimi on agitaatio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raha tulee rahan luo, rahaperhe kerää rahaa alenevassakin polvessa - näin se menee.

      Siis Alahuhdan eläkehän on 834 012 euroa vuodessa, mikä tekee ylempänä mainitun 70 000 euron kuukausieläkkeen. Tuohon ilmeisesti sisältyy se Taloussanomissa mainittu 8 miljoonan euron lisäeläke.

      Turha siis rutista, että eläkeläisillä menee huonosti. Kai se sitten vaan on eläkeläisestä kiinni. Vaan käsi sydämelle: miten voi jonkin kone-hissiyhtiön johtamisesta saada tuommoista palkkaa, joka tuottaa noin mielipuolisen eläkkeen? Maailmassa on paljon vaikeampaa ja tärkeämpääkin työtä, jota tehdään vaatimattomilla tuloilla, etenkin naisväen keskuudessa.

      Poista
  7. Tuoko raha onnea? Ei tuo, vastataan vissiin aika yleisesti. Ehei, tuohan raha onnea, ainakin se mahdollistaa onnellisen elämän saavuttamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo toki sillä tasolla, että tarpeet pitää saada tyydytetyksi. Sitten vasta voi alkaa nauttia kauneudesta tai muusta, kun on vatsa täynnä ja keho terveeksi hoidettu, on lämmintä ja seinät ympärillä ja normaalit perustarvikkeet kuten viestintävälineet, joita ilman ei enää pysy yhteiskunnan toiminnoissa mukana. Esimerkiksi laskuthan sujahtavat nyt jo suoraan nettipankkiin ilman, että maksajaa varoitetaan kirjeellä.

      Poista
    2. Maslow was here.

      Olen nähnyt tutkimuksen, jossa selvitettiin työmotivaatiota lisääviä asioita. Palkan merkitys oli aika mielenkiintoinen - se oli ikään kuin "negatiivinen".

      Eli jos palkka ei ole tekijän mielestä riittävä, se harmittaa ja vähentää työniloa ja motivaatiota ja elämänhalua yms, mutta kun se ylittää tietyn tason, ei palkan lisäys enää lisää motivaatiota ja muita positiivisia arvoja. Silloin työn ja elämän sisältö nousee tärkeimmäksi seikaksi, palkan merkitys laimenee ja jopa katoaa.

      Se taso, jossa palkka koetaan riittäväksi, on tietysti hyvin henkilö- ja ehkä tehtäväkohtainenkin. Moniko on kokenut tämän käytännössä?

      Poista
    3. No, kun muistelen niitä aikoja, jolloin tienasin enemmän kuin rehtorini, en muista palkan kannustaneen minua millään tavoin entistä parempaan tai runsaampaan työntekoon. Samoin se ei ole lisännyt motivaationi silloinkaan, kun se oli alimmillaan.

      Muut seikat vaikuttavat työn mielekkyyteen ja työhaluihin. Esimerkiksi myönteinen palaute esimieheltä, työtovereilta ja asiakkailta eli oppilailta työn hyvästä hoidosta on aina ollut motivaatiota ja työskentelyn määrää lisäävä tekijä, ainakin minulla ja uskon, että myös kollegoillani.

      Pikemminkin voisi olla niin, että mitä mahtavampi palkka, sen enemmän haluaa muitakin etuisuuksia ja vapauksia työn raskaudesta..

      Poista
  8. Marjo Leinonen kappaleineen sopisi jonkin savuisen pubin estradille. Savuisia pubeja ei vaan enää ole olemassa, mutta paikalleen jämähtänyt tunnelma lienee tallella. (Tykkään enkeli-äänistä, esim. Ane Brunista, jonka kipaleessa Words on tämän kirjoituksen teemaa sivuavat sanat.)

    Maininta tuetuista dementikoista, jotka eivät taatusti tunne eksistentiaalista yksinäisyyttä, on koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taitaa olla päinvastoin: en pidä täydellisyydestä eli enkeliäänistä muuta kuin jonkin tietyn ajan, liika on helposti liikaa.

      Pidän siitä, että asioissa ja taiteen tuotteissakin on särö ja roso, mutta pohjavire on ehyt. Marjo Leinosta en osaa musikaalisesti analysoida, koska en itse osaa laulaa eikä minulla taida olla absoluuttista sävelkorvaa.

      Pidän kuitenkin hänen tavastaan esiintyä: siinä on jotain aitoa ja alkuperäistä, siloittelematonta lahjakkuutta. Hän tekee ääntämyksessä selvästi tahattomia kielivirheitä, mutta se vain täydentää hänen ominta omaansa.

      Voisi kuvitella, että laulunopettajalla olisi hänessä oiva työmaa, mutta itse ajattelen niin, että luoja varjele ketään koulimasta hänestä virheetöntä laulajaa.

      Poista
    2. Jostakin syystä en yhtään innostu rappioromantiikasta ja elämän kovan koulun koulimista äänistä. (Paitsi joillakin miesartisteilla.) Marianne Faithfullia tosin kuuntelen jonkin verran, livekeikasta taitaa olla jo kymmenen vuotta. Vangitseva esiintyjä.

      Ane Brunin kappaleissa on aina jokin juju. Laulaa hän myös muiden biisejä, esim. Beyoncen Halon. Hänen käsissään tusinapopkappaleesta syntyy melkein rukous.

      Poista
    3. Kuuntelin hieman Ane Brunia, sillä en tunne häntä entuudestaan. Minusta hänen äänensä oli pikemminkin pehmeä ja herkkä kuin enkelimäinen, tai se, mitä käsitän enkelimäisellä. Äänessä oli paikoin jopa hieman säröä matalalta laulettaessa. Ei hassumpi laulaja.

      Enkelimäisellä käsitän jotakin sellaista kuin vaikkapa suomalaisen Johanna Kurkelan laulutapa. Kaunis mutta kovin maneerinen ja hieman ohut. Ane Brun ei ollut maneerinen, ja hänen äänessään oli myös voimaa.

      Poista
    4. Minä tykkäsin Leinosen likasta, aluksi ihan siksikin, kun hän on Kajaanista. Epäilisin, että sukujuuret johtavat Melalahteen.

      Tällaisia henkeviä laulajia pitää kuunnella livenä, kuten Kuunkuiske viittasikin.

      Onkohan se muuten vanhenemisen merkki, kun olen alkanut pitää jopa klassisista naislaulajista? Kerrankin istuin Savoyssa ja kuuntelin venäläisiä sopraanoja ja alttoja likipitäen haltioituneena.

      Poista
    5. Tapsa, minä rakastan oopperaääniä, kirkkaita ja täyteläisiä sopraanoja ja miehillä leiskuvia tenoreita. Niissä on voimaa ja volyymia. Ja se musiikki, sävellykset itsessään.

      Eilen katselin georgialaista elokuvaa Teemalta - loistava elokuva, tuijotin herkeämättä. Siinä oli mielen vievää kerrontaa, musiikkia ja tanssia, jotain niin tenhoavaa, ettei osaa sanoilla kuvailla ja välittää elämystä.

      Luin sitten tietenkin kaiken Georgiasta eli entisestä Gruusiasta ja kuuntelin musiikkilinkkejä. Alkukantaista, väkevää, täynnä kansan ääntä, rosoa ja säröä mutta tavatonta musikaalisuutta, niin kuin minä musikaalisuuden käsitän. Olen kyllä aina ollut heikkona kansojen omaan musiikkiin. Se on ehkä pohjana siihen, että en etsi virheettömyyttä, vaan pikemminkin sitä lahjakkuutta ja esittämisen riemua ja taitoa.

      Poista
    6. A. B. myös tekee biisejä! Se on aina lisä siihen, että laulaa lurittelee muiden tekemää musiikkia.

      Vain elämää -pläjäyksen myötä minulle selvisi Paula Vesalan ilmiömäinen lahjakkuus. Mieleen hiipi myös ajatus, että mitäköhän hän näkee pikkupoikamaisessa miehessään...

      Iines, tuo mainitsemasi lefa vaikuttaa kiinnostavalta! Se näkyy olevan Areenalla, josko illalla olisi aikaa.

      Poista
    7. No mutta Kuunkuiske... voihan nainen olla normaali, vaikka tykkääkin pienistä, kilteistä ja herkistä miehistä.

      Enemmän ihmettelen niitä naisia, jotka tuntevat vetoa kovaäänisiin pullistelijoihin ja tunnevammaisiin rikollisiin.

      Toki miehiäkin on joka lähtöön ja osa jää peräkammariin.

      Poista
    8. En ole perillä P: Vesalan miehestä kuin sen mitäänsanomattoman teinimusiikin perusteella.

      Pieni, kiltti ja herkkä mies on eri asia kuin sellainen, jossa ei ole luonnetta ja syvyyttä. Pikkupoikamaisuus; no, poika, joka ei ole kasvanut mieheksi.

      Kovaääniset pullistelijat ja tunnevammaiset rikolliset vetoavat varmaankin aika pieneen osaan naisia. Esim. heihin, jotka istuvat alvariinsa pubissa kaljoittelemassa ja kuuntelemassa elämän runtelemaa lauluääntä.

      Poista
    9. Kyllä sitä on kautta historiankin vieno ja sivistynyt aatelisneitokin ihastunut kovaäänisiin röyhkimyksiin ja merirosvoihin. Tuulen viemäähän on kaikkien rappioroistoihin rakastumisiin -tapausten klassikkokertomus.

      En usko, että tuota kuka kehenkin ihastuu -asiaa voisi mitenkään lokeroida ja tyypittää. Esimerkiksi Marilyn Monroen suuri rakkaus oli kukkakeppimäinen Arthur Miller ja uhkean Sophia Lorenin häntä puolet pienempi Carlo Ponti.

      Poista
    10. PS Paula Vesalan Rasmushan on vallan söpö, seksikäs ja vähän vissiin lyhyt. Itsekään en tykkää niian kauheasti pitkistä ja tummista miehistä. Vaikka tässä iässä merkitsevät muut asiat enemmän kuin ulkonäkö.

      Poista
    11. Onkos päinvastaisia esimerkkejä eli komea menestyvä mies ja vaatimaton nainen - eli osaako mies ihastua sisäiseen kauneuteen?

      Edith Piafin viimeinen mies?

      Poista
  9. Sen verran täytyy korjata, ettei Leinonen ääntään toki mistään baareista tai viskeistä ole saanut, tuollainen se on aina ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhetaidon opettajana ex officio voin sanoa, että Leinosen ääni on tuommoinen, ainakin lähes tuommoinen, luonnostaan. Ei tuollaista sointia ja väriä teeskennellä. Voi tietenkin olla jotain väärää äänentuottoa tai hengitystekiikkaa, joka kiristää ääntä hieman, mutta siis ei tuo ääni ole "tuhottu" viskisiepon ääni.

      Poista
    2. Rappioromantiikka on hieman omituinen, yleisön harrastama taidelaji. Juominen on joidenkin laulajasuuruuksien ehtoopäivien lauluääneen tuonut savuista, hieman viipyilevää, tammista, puolikuivaa jälkimakua, mutta useimmiten kai ei. Edes Janis Joplinin ääni ei ole viskillä tehty, vaikka saattoikin ansiokkaasti Bourbonia kitata.

      Poista
    3. Mitä muuten rappioromantiikka on? Mikä on yhteistä niille taiteen tuotteille, jotka voidaan nimetä tämän sanan sisään?

      Ymmärrän käsitteen "ruosteen estetiikka", mutta rappioromantiikka?

      Poista
    4. Ilman suurempaa pohtimista, vastaan että se, kun ihaillaan jonkun taiteilijan töitä hänen juoppoutensa tähden, ja vieläpä luullaan, että ne ovat juoppoudesta ja nimenomaan sen vuoksi syntyneet.

      Poista
  10. Dean Martin oli jännä tapaus. Epäilemättä oli perso viinalle, mutta jo melko aikaisessa vaiheessa juoppous käsikirjoitettiin esiintymisiinsä, niin elokuviin kuin lavaesiintymisiinkin. Kun lauloivat Sinatran, Sammy Davisin ja kumppaneiden kanssa, Dino spiikeissään sammalsi lasi kädessään ja kertoi ronskeja juttuja omasta juomisestaan. Hän jopa kaatui usein esiintymisen aikana, se kuului ohjelmistoon. Kun juoppo kaatuu, ryske käy ja äijä röhnöttää, mutta Dino nousi aina ylös ketterästi kuin akrobaatti. Laulamisesta juomista ei kuule, tekee sen aina ammattimehen tavoin, mitä olen tallenteilta lavaesiintymisiään katsellut. Ei voi tietää, mistä todellisuus alkaa ja mihin se päättyy, eikä voi tietää, mistä käsikirjoitus alkaa ja mihin se päättyy.

    Päätelkää itse. Alun (ja vähän pitkin matkaa) juoppojuttujen jälkeen tarkkaa ja selvää laulamista. Yleisö rakasti Dinon juopporoolia.

    Dean Martin: Kaik rakkautta joskus vuottaa

    VastaaPoista
  11. Suomen Dean Martin oli tietysti Tapio Rautavaara, vaikkakaan juoppoutta ei oltu esiintymisiinsä, persoonaansa tai laulamiseensa käsikirjoitettu. Sellainen ei täällä olisi menestynyt. Mutta kyllä se nousee laulustaan ja esiintymisestään selvääkin selvemmin esiin, se on jopa hallitsevaa.

    Minulle on elävästi jäänyt mieleen yhden haastattelunsa osuus, jossa puhui kappaleesta "en päivääkään vaihtaisi pois", joka sanojen ällöpaskuudessa on tietysti lähes ylittämätön. Naurahti siihen miehekkääseen ja dramaattiseen tyyliinsä, ja kertoi totisesti mielellään vaihtavansa paljonkin päiviä pois elämästään, jos se vain mahdollista olisi. No totta Mooses, kuka ei muka vaihtaisi?

    Mikähän siinä on, että juuri tuota kappaletta en Rautavaaralta juuri kykene kuuntelemaan, vaikka mies muuten kuuluu suosikkeihini. Vähän sama asia kuin John Lennonin Imagine. Lennon on minulle ollut lapsesta saakka hyvin tärkeä, mutta sitä sokerista lehmänsontaa olevaa kappaletta en kuuntele kuin pakosta. Mistä se edes kertoo? - "olis kiva ku olis kiva, eikä kurjaa olis!"

    Ja sit viel, että miks ihmeessä juuri nämä kappaleet ovat kyseisten artistien suosituimpia? - Miksi, miksi, why, whyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy.....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle mieleisimpiä Rautavaaralta ovat Sininen uni ja Juokse sinä humma. Niistä muista en niin tiedä. No ehkä se Reissumies ja kissa -laulu on myös ok.

      Poista
    2. Nyt juksaat, puhut lööperiä, ja suoraan sanottuna - valehdella pökerehit niin, että korvat ja kaikki heiluu. Väitätkö muka, ettei Menninkäisen ja päivänsäteen tarina (Helismaa) tehnyt sinuun vaikutusta?

      Poista
    3. Minusta tarina oli ikävä, kun olin lapsi, en tykännyt sen sävystä. Onhan tarina näin aikuisena hieno ja syvällinen.

      Poista
    4. Minusta on aina tuntunut noin kuin Menninkäisestä, kun olen ihastunut johonkin suunnattomaan kauneuteen, joka minulle on kasvoissa, vaikka niistä kaikista lopuistakin tietysti tykkään. Siksi olen kiitollinen, että on minulla niitä söpyliinejäkin ollut, vaikkakin kaikki ovat lopulta lähteneet pois, kun menninkäinen maata mataa, eikä ymmärrä tähtien rataa. Sininen taivas on harhaa, aistien petosta.

      Poista
    5. Sit mie viel siulle, oma armaani siellä kotirintamalla, tään lähetän. Se on rajun rankkaa itestään itetilitystä ja kaameeta patetiaa, mutta juuri sellaisessa se on parasta parasta.

      "Tuopin jäljet."

      10+

      Poista
    6. Jo kauan suosikkini Rautavaaroista on ollut Pelimannin penkillä. Kuuntelen sitä hieman dananderssonmaisessa fiiliksessä, suomalaismetsien soittoniekkana.

      Poista
    7. Helena Eevan sanoittamaaa Pelimannin penkkiä ihailen. Nyt katsoin tätä juutuubi-tallennetta siitä. Joku oli poistanut kommenttinsa, kun kehui tämän olevan parasta mahdollista äijjyytä ja minä vastasin sanoittajan nimellä. Se on Helena Eeva, sanoittajien kuningatar, mestari.

      Poista
    8. Dan Anderssoniin minuun täytyy tutustua. Routsin svenskakieli ei ole minulla riittäävän hyvin hallussa, joudun vähän syventymään. Mitä vähän ymmärsin, gutaa on.

      Poista
  12. Ensimmäiset lapsuudestani muistamani kappaleet ovat Beatleksien Michelle ja Girl, niitä radiossa silloin soitettiin. Ne ovat siksi ja siitä huolimatta yhä tärkeitä. Mutta Girl on parempi, koska sen laulaa Lennon, eikä se ällömollo Maccara.

    VastaaPoista
  13. Virolainen joskus pilkkasi Kemppistä menneen maailman mieheksi, itse kun on nykyajan coolilla hermolla. Minäkin olen menneen maailman mies, vaikken yhtä viksu kuin Kemppinen. Etenkin näissä musiikkiasioissa.

    Näistä heleä-äänisistä laulajatypsyköistä useimmat hirttäisin munistaan lipputankoon. Emma Salokoskesta tykkään, hänen versiossaanNurmion Kurjuuden kuninkaasta on uudenlainen, tai ainakin erilainen, näkemys.

    VastaaPoista
  14. Vielä noille heleä-äänisille sanoisin, että kuunnelkaa Yma Sumacinäänialaa ja harkitkaa uudelleen. Jos sanoituksenkin ainoa sanoma on, että "mä en asu täällä, mis vitus mun koto on, ku mä oon iha sekasi", niin kehoittaisin harkitsemaan ammatinvalintaa uudelleen. Tämä ei koske laulajatar Chisua, jonka nahkahousut ja punaiset pusuhuulet, sekä kappale "kriisit" ovat tehneet minuun eittämättömän vaikutuksen.

    VastaaPoista
  15. Ikinä en mitään enää kommentoi, kun kukaan ei sano edes: "Haista nyt vittu, saatanan idiootti!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on pakko pitää viikon tai kahen tauko.

      Poista
    2. Marttyyrius ei pue sinua, Rikhard! Nyt vaan kukaan ei innostu musiikkipuheeseen. Heitäpä tiukkaa asiantynkää, niin ehkä sitten.

      Minä muuten mietin, että kohta taidan vaihtaa tämän Ikkuna-blogin Vanhan naisen päiväkirjaan. Kirjoittaisin ennakkoluulotonta ja ennennäkemättömän rehellistä tekstiä siitä, miten kaikki muuttuu kun ihmistä aletaan riisua.

      Poista
    3. Jos pidät viikonkin tauon, matkustan Hyvinkäälle, soitan ovikelloasi ja vedän sinua korvasta.

      Poista
    4. Se oli vain sellainen mustan hetken tunto, vaikkakin koko ajan mielessäni pyörii itse itselleni antama käsky: "Piä sääkin nyt välillä pääs kiinni, saatanan idiootti!"

      Poista
  16. Vielä sen verran, ennkuin vaikenne, että maamme oikeuslaitos ja pliisi ovat tehneet minuuun suuren vaikutuksen tuossa Anneli Auerin psykopaattimurhassa, johon syyllinen on joku kukalie kulkuri. Olen entistä suuremmin vakuuttunut, että lakitieteilijtä ovat tiedemiehiä ja osaajia vailla vertaa. Ja poliisin tutkimuspuoli silkkaa kykyä. Jokohan Aarnion lisäksi ovat sen Bodomin tai Kyllikki Saaren murhaajan saaneet kiinni. Helppohan se omia on kiinni ottaa, kun tietää tarkalleen, mitä on tehnyt.

    Työnnä sinä Anneli Auer seksirikollisen kyrpä saataiseen vittuusi ja kuole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsot tsot, Riku. Auer kärsii rikoksistaan ansaitsemansa tuomion, mutta murhasta ei voi ketään tuomita ilman näyttöä.

      Poista
    2. Eipä voida niin, kun poliisin tutkinta on tätä kyllikkisari-osastoa ja maamme oikeuslaitos jotain, mitä edes Rabelais ei olisi osannut kuvailla. Voi kamala, tätä en ikinä olisi osannut kuvitella.

      Tuomitaanko Auer sitten, kun seuraavan puolisonsa tappaa? Ei tietenkään tapa, en minä tuollaista tietenkään tarkoita muuten kuin teoreettisesti, mutta saavatko ne saatanan runkkarit sen silloin kiinni? Enkä minä saatanan runkkareilla silläkään ketään tai mitään tarkoita, kunhan Suomen poliisin tutkintaa ja oikeuslaitostamme sellaisiksi arvelen. Ja vaikken arvelisikaan.

      Poista
    3. Siis saatiinhan Auer lähes heti kiinni. Ehkä juuri se, että hän ei ollut murhaaja, teki sen, että jutusta tuli niin pitkä ja mutkikas.

      Jos hän olisi murhaaja, olisihan se tuossa tutkinnassa tullut kiistatta ilmi. Mielessäni kyllä olen ajatellut hänen murhanneen miehensä.

      Poista
    4. Voisitteko ajatella?
      Anneli Auer on menettänyt kaiken: lapsensa, perheensä ja kaiken missä hän eli ennenkuin tapahtui se mitä tapahtui.

      Voisitteko kuvitella itsenne samaan tilanteeseen?

      Kukaan ulkopuolinen EI tiedä kuka murhasi Auerin miehen, mutta sen taatusti jokaine käsittää miten tämä tragedia jatkui.

      Neljä lasta menetti molemmat vanhempansa. Toinen vanhempi eristettiin lapsistaan täysin ja ei ole moneen vuoteen saanut tavata lapsiaan.

      Olen iloinen Annelin puolesta, koska hän on jo moninkertaisesti saanut kärsiä ja aivan tarpeettomasti. Hänellä on iso, aivan valtava iso työ edessä kun aloittaa elämänsä vapaudessa, se vie lopunelämän. Toivon sille pelkkää hyvää.


      Poista
    5. Voidaan hyvinkin. Tämähän ensimmäisenä mieleen tulee, murhenäytelmä koko perheen osalta.

      Auer on kuitenkin saanut kiistattoman tuomion lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On aika tavallista, että tällaisilta henkilöiltä otetaan lapset pois.

      Murhasta sen sijaan ei ole näyttöä, ja siitä Auer tulee saamaan satojen tuhansien korvaukset, mikä auttaa uuden elämän aloittamisessa.

      Poista
  17. Olipas kirotusvihreitä, ja ihan tyyni olin kun kirjoitin. Iines, tervetuloa, mutta minä en uskalla avata, enkä totuutta sinulle näyttää.

    Korvasta saisit kyllä muuten vetää ja nenästä puristaa.

    VastaaPoista
  18. Jos vielä saa tällä kehujen linjoilla jatkaa, kehuisin elokuvaohjaaja Pekka Lehtoa, jonka elokuvia tiettävästi yksikään elossa oleva ihminen ei ole tähän päivään mennessä nähnyt, mutta jolla on erittäin painavaa sanottavaa vähän siihen sun tähän.

    (rahojanne ei pelkästään tämän lausunnon vuoksi elokuvakokemuksestanne palauteta, mutta js olette rentona ja aivan tyynenä kokemuksenne vuoksi, - saatte turpaan, niin että tukka lähtee ja lätinä läiskää. Ja vielä niin, että "läski tummuu!")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka Lehdon " Anneli Auer" elokuva oli mm. Sodankylän filmijuhlilla nähtävänä viime kesänä, isossa teltassa sen näki kahdessa näytöksessä n.700 ihmistä kerrallaan. Suurin osa tuli ulos pöllämystyneen näköisenä ja vakuuttuneena Auerin syyttömyydestä, mutta tutkineet poliisit olisi pitänyt pidättää ajat sitten. Ehkäpä Lehdon leffa lähtee nyt kierrokselle valtakuntaan? toivoo Helena

      Poista
  19. Vaaleihin en halua sanoa mitään. Paitsi, että harmittelin "jonkun tahon" vaatimusta poistosta, sen jäkeen kun Suomen entisen pääministerin, korkeasti kunnioitetun Paavo Lipposen "pöpivideo" poistettiin. Nyt on saatavilla vain kymmenen minuuttia Paavon "pööttelyä", mutta ei se todellista sanomaa millään korvaa, vaikkakin kertoo ehdokkaan tason ja jopa älykkyysosamäärän. Paavon akka on kuulemma ehdokkaana äänestäkää häntä, itsehän kastematoja syötte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi Lipponen on hauska poliitikko. Hän on viimeksi hassuttanut helsinkiläisiä kirjelmillä ja lausumilla, jossa vastustaa vanhempien koulushoppailua, eli sitä, että vanhemmat panevat lapsiaan valitsemiinsa hyviin erikoiskouluihin, eivätkä lähikouluun, niin kuin pitäisi. Hän on vaahdonnut asiasta kiivaasti.

      Kävi sitten ilmi, että Lipposet ovat panneet oman lapsensa Syk:n eliittikouluun eivätkä lähikouluun...

      Poista
    2. Tämähän on oikeasti mielenkiintoinen juttu. Vaatimuksia saada määrätä lapsen koulu on esiintynyt poliitikkojen taholta runsaasti, mutta juuri kaikki puolueet antoivat ilmi huolensa pienten koulujen puolesta. Mitähän helkkaria siis tahtovat? - Siis, että kumpaa?

      Poista
  20. Maailma on hyvä ja kaunis, ihana paikka elää, mutta voi kun minä toivoisin tästä piakkoin pääseväni. Luultavasti pääsen, mutta pelottaa se minua silti ja juuri sen vuoksi. Kohta minä olen kuollut. Mitä sitten? - Ei mitään.

    VastaaPoista
  21. No alkuun voi katsella itseään katonrajasta niin kuin Vesa-Matti Loiri....

    Ei vaan ei, Riku, äläs ollenkaan nyt. Itse odotan jo toiveikkaana telkkien laskeutumista sulaan jokeen ja koskeen. Lumi katoilla on harmaata jo.

    VastaaPoista
  22. Eivät elämä tai kuolema minusta tai kenestäkään toisesta ole kiinni. Ne useimmiten tulevat silloin, kun niiden aika on. Ei niitä pidä kutsua, mutta ei niille myöskään pysty selittämään. Ja elämä on...

    VastaaPoista
  23. Eilen minä meinasin katsella Doc Martinin, mutta töllöstä tulikin hikilautaa. Se on sellainen urheilulaji, jossa ihminen pumpataan täyteen erilaisia urheiluaineita ja sitten se laitetaan plastiikkilautojen päälle seisomaan ja katsotaan kuinka lujaa se menee. Kepeillä tämmöinen kondomiin puettu hikilautailija työntää itselleen vauhtia. Jumankauta, että minä tykkään lajista! - Se on melkein yhtä mielenkiintoista kuin lätkyttely, jossa kepeillä heiluttelemalla ja eestaas luistelemalla yritetään saada mollo reppuun. Selänne on lempiurheilijani, joka mihinkään kykenemättömänä jopi jalkapuolenakin onnistui vielä nousta kansamme sydämiin, sinne missä jo ovat Katri-Helena ja Paula Koivuniemi.

    Rupesin siis ryyppäämään, eikö ollukin hyvä selitys?

    Anneli Auer ei koskaan enää saa tavata lapsiaan, jos maamme lastensuojelu edes alkeellisesti toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doc Martin on tämän hetken lempisarjani. Päähenkilö on ihanan äreä ja epäsosiaalinen lääkäri. Oikein harmittaa, että kaksi päivää kuluu ilman Docia.

      Hiihtokisoissa ei ole enää samaa kiihkoa kuin aiemmin, jolloin kisoja tuli seurattua jännityksellä.

      Poista
    2. Doc Martin fani on minustakin tullut. Inhimillistä ihmisyyttä ja elämisen makua. Vaikka Docista ei kansikuvapoikaa saa, niin hänen persoonallisuutensa on mielenkiintoinen. :)

      Poista
    3. Siis onneksi tohtorista ei saa kansikuvapoikaa - silloinhan sitä ei jaksaisi katsoa. Kun mietin kohtaamiani lääkäreitä, he ovat tavallisen näköisiä taatiaisia.

      Tykkään erikoisesti tohtorin epäsosiaalisuudesta. Oiva persoonallisuuden kuvaus. Töykeyden alla on ihan hyvä ihminen, joka priorisoi asioita tärkeysjärjestykseen ja ihminen, joka ei mielistele ja hymyile turhaan. Ihanaa, sanon minä!

      Poista
    4. Kirottua, Martin Clunes... miten ihmeessä tuo sarja on mennyt minulta kokonaan ohi (en katso varsinaisesti telkkaria, mutta silti). Kävin vilkaisemassa, ja Areenassa esillä olevat jaksot ovat jo neljättä tuotantokautta. Kuulostaa kiinnostavalta; toivottavasti esittävät tuon alusta saakka uusintana. Tykkäsin äreästä ja epäsosiaalisesta tohtori Housestakin, mutten jaksanut seurata sarjaa edes Hugh Laurien mainion roolihahmon takia (tuskastuttavaa amerikkalaista saippuadraamaa).

      Poista
    5. Joko se on neljännessä tuotantokaudessa? Vastahan sarja meillä alkoi, ja tohtori tuli uutena lääkärinä pikkupaikkakunnalle.

      Joka tapauksessa kaikki osat ovat varmaan Areenassa. Minusta sarjan persoonien viehätys on parhaimmillaan aivan ensimmäisissä jaksoissa. Ensin pelkäsin, että persoonien särmät taittuisivat ja mm. tohtori oppisi pitämään kaikkialla tunkevista suloisista koirista. Ratkaisu olisi ollut odotettu ja helppo.

      Vaan ei, hän potkii niitä yhtä tuohtuneena pois jaloistaan edelleen. Jostain luin, että sarjan tekijä on erikoisen eläinrakas ja on pannut nämä koirat tarkoituksella tohtorin lähettyville. Hauska asetelma.

      Poista
    6. PS Tohtori Housea en ole minäkään katsonut, en eriyisemmin hingu amerikkalaisia sarjoja. Tätä sarjaa katson nimenomaan tämän Doc Martinin persoonan vuoksi.

      Poista
    7. Areenan skitsofreenisestä jaksojen numeroinnista ei ota selkoa, mutta Wikipedian mukaan sarjan ekassa kaudessa on vain kuusi jaksoa ja sitä seuraavissa kahdeksan. Areenassa on kahdeksan uusinta jaksoa: kolmannen kauden viimeinen ja loput neljättä kautta. Eli jos laskin oikein, 21 ensimmäistä jaksoa puuttuu. Hmph. No, onneksi useimmat sarjat tulevat uusintana

      Poista
    8. Hah, tulee mieleen sanonta "Kukaan, joka vihaa koiria (ja lapsia) ei voi olla täysin paha." En muista, kuka noin sanoi. (Mark Twain?)

      Poista
    9. Eli yksi kausi voikin olla vain viikon parin mittainen, kun sarjaa esitetään viitenä päivänä viikossa. Kyllä se sitten onkin varmaan jo neljäs kausi. Toivottavasti se on Areenassa vielä. Uusintana varmaan tulee.

      Uskon tuon ajatelman. Koirapelolla lienee omat syynsä, ehkä hiukan traumaattiset kokemukset.

      Poista
    10. W. C. Fields ainakin vihasi lapsia. ("Fields teki kaiken kaikkiaan 37 elokuvaa. Fields tunnetaan pulleasta vartalosta, turpeasta naamasta ja perunanenästä sekä ilkeiden sutkausten heittelijänä.") - Kerrankin kun häneltä kysyttiin "Pidätkö lapsista?", hän murahti "Kyllä, etenkin paistettuina".

      m

      Poista
    11. Katsoin yhden jakson, ja vaikuttaa ihan hyvältä. Jonkinlainen Sydämen asialla -sarjan ja Kirjavan joukon (Black Books) risteytys... Dialogi oli tässä parasta: sitä kuunnellessa sai hymyillä vinosti kaiken aikaa ja naurahtaakin pari kertaa.

      Poista
    12. W. C. Fieldsin lausahdukset ovat hykerryttävän hauskoja!(goodreads.com, W.C.Fields Quotes.) Ja jotkin myös hitsin syvällisiä:
      "Ei se, miksi sinua kutsutaan, vaan se, mihin vastaat".

      Poista
  24. Yleisradio ja Hesari ovat hehkuttaneet Janne Ranisen kirjaa ja surkutelleet kurjaa kohtaloaan. Hän ei saa vankilassa tavata riittävästi lapsiaan. Janne on tehnyt kaksi palkkamurhaa, joissa lähietäisyydeltä on ampunut uhrin kuoliaaksi. Minä kuvailisin tapauksia lähes isismäisiksi teloituksiksi.

    Miksi Janne saa yhä tavata lapsiaan? Onko meillä ihmisillä mitään suojaa narsismia vastaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko Timo Raniselle kuitenkin apua tästä uudesta kirjasta?

      Ranisen teot ovat hirvittävät. Lapset kuitenkin rakastavat vanhempiaan, vaikka nämä olisivat millaisia tahansa. Jos ajattelee lasten kannalta, voi olla hyvä, että he saavat kuitenkin tavata isäänsä. Taikka sitten ei. En tiedä, vaikea asia olla mitään mieltä.

      Poista
    2. PS Korjaan: Janne Raniselle.. (En viitsi korjata tuota koko kommenttia, kun siinä on linkki.)

      Poista
    3. Hännikäisen tuubasta on apua korkeintaan Hännikäiselle itselleen. Älykkäät ihmiset voivat luoda hienoja ajatuskulkuja, joihin me tyhmemmät emme milään kykene. Emme, vaikka pistäisimme silmat kiinni ja pidättäisimme ulos haluavaa kakkaa.

      Poista
    4. Enemmän minua kiinnostaakin tämä rumba kirjan ja kustantajan ympärillä. Se muistuttaa Salama-sotaa tai hippiaikojen kirjanpolttorovioita. Nyt vaan aatesuunnat heittävät häränpyllyä. Vihervasemmisto on vaientamisvaatimusten takana.

      Poista
    5. Antaa Hännikäisen puhua, mikäpä muu olisi aikamme parasta huumoria. Nuorison kielessä jo kuulemma on: "Ooks tosissas, vai ihan hännikäistäkö heität?"

      Poista
    6. Höpsistä, Riku. Nuoriso ei tiedä hölkäsen pöläystä, kuka on Hännikäinen. Ne sanovat että ooksää tosissas vai ihan elastistako/junoa/jvgeetä/tms. heität.

      Poista
  25. Kirottu olkoon se presidentti, joka armahtaa Lauri Johanssonin elinkautisestaan. Amfetamiinin käytön lopettaminen tai uskoon tulo ei ole häntä parantanut, kuten yksi hölmö poliisi epäili. Tuommoinen ihminen jonkinlaisena saarnaajana kärsiviä ihmisiä lohduttamaan ja johdattelemaan. Just joo.

    VastaaPoista
  26. "Isyys ja rikokset ovat kaksi eri asiaa", sanoo Janne Raninen. Tottakai ovat, niillä lapsilla ei ole mahdollisuutta juosta karkuun.

    VastaaPoista
  27. Tuossa minä oli tietysti väärässä, että Hännikäinen nuorisokieleen yltäisi. Kirjallisuudella ei ole juuri merkitystä, muuten kuin omien ennakkoluulojen ja olettamusten vahvistajana. Jokainen lukee vain sitä, mikä tukee omia ajatuksia. Pentti Haanpää on merkityksetön kirjailija, koska häntä lukevat vain samaa mieltä ovat, eivät vahingossakaan ne, joiden ajatteluun tekstinsä tekisivät hyvää.

    Kirjallisuus ei ole nykypäivänä valtavirtaa, onpahan jonkinlainen kuriositeetti ja muistelu menneistä.

    VastaaPoista
  28. Marjo Leinosen ja Baddingin henkisestä yhteydestä laitan todisteeksi tämän. Herkkyyttä, joka ei aina kestä aikamme väkivaltaa ja aikamme agitaatitoita, olivat ne sitten "hyviä" tai "huonoja".

    VastaaPoista
  29. Tärkeätä olisi muistaa, ettei elämä tee tarinoita, elämä ei ole kirjallisuutta. Tarinat tekevät tarinamaakarit.

    VastaaPoista
  30. Kuinka paljon pahaa kirjallisuus onkaan keskuudessamme aiheuttanut! Monet luulevat monenlaisia, koska ovat niistä lukeneet. Jos Stalin ei murhannut Leniniä, niin oli se paljon tutkitumpaa tyhmempi mies. Pakkohan änkyttävä harminkappale oli vallan tieltä tappaa.

    Miksi Oranen kirjoitti ylistävän huuhaa-muistelman kekkosesta, oliko siinä jotain, mitä ihmissydän ei pysty käsittämään, vai oliko se puhtaasti seksuaalista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etupäässä kirjallisuus aiheuttaa hyvää mieltä ja on kaiken opin ja tiedon ensisijainen välittäjä.

      Paljon väärää tietoakin on, ja siksipä ihmisen tulisi kyetä lähdekritiikkiin ja yleiseen omasta päästä lähtöisin olevaan alituiseen epäilyyn, vaikkei se mukavaa olekaan.

      Miksi elämän ylipäänsä pitäisi olla mukavaa?

      Poista
    2. Miksi Stalin olisi Leninin murhannut, miehen joka sai sopivasti halvauksen ja avasi siten hänelle oikotien tarttua vallan kahvaan?

      Stalinin ja muiden vallantavoittelijoiden edun mukaista oli mitä kauemmin sairas ja toimintakyvytön Lenin kituisi hengissä, antaen aikaa pedata asemia. Siinä pelissä Stalin oli paras.

      Kun Lenin sitten sai viimeisen kohtauksensa, Stalin riensi oitis kuvauttamaan itsensä tämän kanssa. Silloin hän ei ollut vielä johtaja, mutta rakensi koko ajan verkostoaan.

      Stalinin voima oli puoluebyrokratian hallinnassa. Hän sai hiljaa hivutettua luottomiehensä avainpaikoille, joiden edun mukaista puolestaan oli tukea Stalinia.

      Putinin metodi on sama. Tai universaalihan se metodi tietenkin on.

      Poista
  31. Tämän vielä kirjoitan ennen vähäaikaista hiljenemistäni, koska toivon Iineksen tulevan kylään ja vetävän minua korvasta. "ei saa, ei saa", minä huudan ja Iines huutaa korvasta ravistellessaan: "senkin oikeen ketku, senkin ketku ja hamppari!" Minä vain tuumaan, että aika hiljaistahan täällä on ollutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan jo haaveilla korvistasi, Riemu. Yksi ihminen on, jonka korvia en välittäisi edes kiskoa, ja se on Kai Kunnas, televisiopersoona, joka on ärsyttävyyden huippu. En voi hetkeäkään katsoa tai kuunnella häntä.

      Nyt näyttää kauhealta. Tämä pöytäkone vetelee viimeisiään, jumittaa aina kun menen isoille sivuille, esimerkiksi sanomalehtisivuille tai keskustelusivuille. Ikääkin on jo. Alankin siirrellä tiedostoja muistitikulle, sillä uusi keskusyksikkö on saatava.

      Vielä yksi sekalainen uutinen: pulupariskunta rakentaa pesää yläparvekkeeni katolle. Risu nokassa lentelevät. Alhaalla on talviruokintapaikkani, jonka runsaan kattauksen ansiosta mokomat lempivät ovat luokseni pesiytyneet. Aamulla heräsin viideltä kujertelevaan ääneen - tiedättehän sen, miten kyyhkynen kurnuttaa äänekkäästi? On koetettava häätää ne, ennen kuin naapurin pariskunta hermostuu kakkiviin puluihin.

      Poista
  32. Kuuntelin eilen luentoa, jossa eräs proffa kiteytti suomalaisen koululaitoksen menestyksen aika hyvin:

    Pisa-tutkimuksessa meidän huonoin neljännes oli ylivoimaisesti parempi kuin minkään muun maan huonoin neljännes. Eli menestys perustui koulujen tasaisuuteen eli koulutuksen tasa-arvoon.

    Toisin sanoen kenenkään mahdollisuuksia ei viedä heti alussa, vaikka olisi pakkokin mennä lähikouluun. Tätä tilannetta kannattaa puolustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juuri on suomalaisen koululaitoksen vahvuus: perusopetuksen valtakunnallinen korkealaatuisuus. Sille on ominaista se, että perusta on nimenomaan erilaisten ja heikkojen oppilaiden tukemisessa alusta lähtien monellakin tavalla, opetusmetodisin, opintososiaalisin, terveydenhoidollisin ja ravitsemuksellisin keinoin.

      Jos kouluista haetaan jotakin epäkohtaa, se voisi olla erityisen lahjakkaiden oppilaiden tukemisen ja ohjaamisen puute. Meillä heikot eivät jää lahjakkaiden jalkoihin, vaan pikemminkin päinvastoin. Lahjakkaat selviävät, kuten he ovat aina selvinneet, mutta resursseja ei jää heidän opastamiseensa.

      Poista
    2. "erityisen lahjakkaiden oppilaiden tukemisen ja ohjaamisen puute."

      Hah hah hah. Kuka heitä ohjaisi? Erityisen lahjakkaat, jotka ovat terveitä tunteentasolla (tunnen heitä) pärjäävät kyllä, mutta ne joilla olla on emootiopuolella ongemia saattaisivat kyllä tarvita varhaista puuttumista, muuten ovat aikuisiällä aikamoisia "terroristeja" työpaikoilla tai muualla yhteiskunnassa.

      Suomalaisessa työelämässä silmiinpistävintä on ettei siellä etene urallaan lahjakkaat vaan keskinkertaiset tai jopa vähä-älyiset.

      Poista
    3. Siis erityisoppijoilla, joihin lukeutuvat nimenomaan ne, joilla on paitsi ihan fyysisessä terveydessä myös ja ennen kaikkea emootiopuolella ja neurologiatasolla ongelmia, on tukitoimia ja resursseja se määrä, jonka kunta valtion tuella suo. Tästä ei jää mitään lahjakkaiden erityistukeen.

      Ei erityislahjakkuus takaa sitä, että lapsi tietää enemmän kuin opettaja. Samalla tavalla hän tarvitsee ohjausta ja opintien viitoittamista, lisämateraalia kuin heikompikin. Peruskoulutuksesta käsin on joissain tapauksissa ohjattu oppilaalle lukion kurssimateriaalia ja jo lukioista taas on suoritettu yliopiston alimpia arvosanoja. Tällaisia väyliä lahjakkaailla voisi olla järjestetysti.

      Poista
  33. No nyt löysin Goethe-kirjani, kun lakkasin etsimästä.

    Panenpa tähän huvikseni yhden Goethen mietelmän, joka on edelleen ajankohtainen, mm. tässä tuoreessa Hännikäis-keississäkin - viittaan aamuiseen Helsingin Sanomien arvosteluun, jossa on yksityiskohdat:

    "Siis vihdoin painovapaus!
    Ken iloinen ei oo!
    Tää eläköhön tapaus
    in dulci jubilo.
    Nyt kaikki painatamme,
    kaikk' esiin, valohon!
    Ja hänet vaiennamme,
    ken toista mieltä on.
    "

    (suom. V. A. Koskenniemi)

    VastaaPoista
  34. Onks kaks viikkoo jo menny?

    Tuohon aiempaan "stalin murhasi leninin"-spekulaatiooon, vaan sen verran, että jos ei se sittenkään ollut halvaus, kuppa jne., vaan myrkky. Aika oikea-aikaisesti Lennun kuolema kuitenkin tuli, muutaman vuoden päästä kremlinrannan Joosepin olisi pakko ollut hänet listiä, jos kovin hyväkuntoisena ja kekkeenä olisi ollut.

    Aina riemastuttavia ovat lehtien jutut, joissa syntymässään säikähtäneen näköinen lapsi kannattelee jättiläismäistä haukea, jonka oli vieressä olleen isin äärettömäksi hämmästykseksi onnistunut pienellä avulla ylös hilaamaan. Tai sitten ne pikkupiltit, jotka laittavat hakupaperit kaupunginjohtajaksi tai yrityksiä perustavat. Tai tekevät huimia tietotekniikka-havaintoja tietotekniikka-alalla toimivien vanhempiensa ihastukseksi. Niinpä niin.

    Loppuun laitan vielä Nykyssuomen sanakirjaa, josta en luovu koskaan.

    Auer. Pitkien poutien jälkeen esiintyvä sinisen harmaa ilman samennus (hienoa pölyä). aurinkousva...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tällaisiahan todella spekuloidaan, olen kuullutkin.

      Selityksenä myrkyttämiselle ei tosin esitetä sitä, että Stalin halusi päästä Leninistä eroon, vaan aivan päinvastaista: Lenin halusi päästä eroon Stalinista.

      Tunnettuhan on ns. Leninin testamentti, jossa hän ruotii mahdollisia seuraajiaan ja tylyttää Stalinia(kin) aika pahasti. Testamentti luettiin politbyroon kokouksessa, mutta se ei silloin aiheuttanut isompaa siivousta, sillä kukaan ei pitänyt Stalinia varteenotettavana johtajakandidaattina.

      Myöhemmin testamenttiin kyllä vedottiin, mutta silloin se oli jo liian myöhäistä, sillä Stalin oli jo verkkonsa kutonut ja napsi myhäillen vastustajansa yksi kerrallaan.



      Poista
  35. Nämä koulutusasiat ovat tavallaan kiinnostavia. Minä muistan peruskoulun ajalta yhden matemaattisesti lahjakkaan pojan, jota kunnioitin aika fiksuna. Myöhemmin hänet näin ja selvisi, ettei ollut lukioon selviytynyt, koska englanninkieli ei ollut lainkaan hänen lajinsa. Jotta lahjakkuudet saataisiin parhaiten hyödynnettyä, pitäisi hyväksyä omien polkujensa kulkijat. Älykkyysosamäärästä puhutaan hyvin oudosti ja jonkinlaisena kaiken kattavana mittarina. Tosiasia kuitenkin on, että usein lahjakkuudet painottuvat joillekin osa-alueille, siinä kun muualla saattaa olla hyvinkin mustia aukkoja. Olisivatko nämä Kalifornian it-osaajat menestyneet Suomessa? Olisivat, jos olisivat insinöörin tutkinnon suorittaneet. Zuckerberg on suomalaisessa arvostuksessa vain drop-out, keskeyttäjä.

    "Olennaisen tajuaminen on menestymisen salaisuus", on ollut lähes mottoni, ehkä toisin vain siitä syystä, että jälkikäteen olen niin usein joutunut katkerasti katumaan: "Miksi tuotakaan en tajunnut!"

    Saisinks mä tän elämän uudestaan, enää en yhtään usko moniakaan saamistani opeista. Enkä edes niistä päivityksistä. Suomessa politiikalla on syntiset sormensa kolutusasioissa niin syvällä takapuolessa, että tehokkuutta sieltä on turha odottaa. Ei nyt eikä milloinkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kouluissahan lahjakkuus on nimenomaan aine- tai aluekohtaista, älykkyysosamääristä ei edes puhuta.Samoinhan heikommilla on kyse ainekohtaisesta heikkoudesta, ei kaikenkattavasta tyhmyydestä.

      Kun oppilaan erityislahjakkuutta tuetaan, siihen kuuluu huomion kiinnittäminen myös hänen mahdollisiin heikkoihin aineisiinsa, jotta ne eivät olisi esteenä myöhemmälle menestymiselle erityisosaamisalueella. Asioita tulee voida priorosoida, kaikkia ei voi opettaa tai kasvattaa tasapäisesti --> viittaan tähän menneiden vuosien inflaation kärsineeseen termiin.

      Poista
    2. Mitä sillä on väliä, puhuvatko älykkyysosamääristä tai muista. Eteneminen katkeaa, jos ei ole tasapaksu. Pitää ymmärtää, ettei kaikkia kiinnosta romaaninperkeleet tai kaavansaatanat lainkaan, jos kuitenkin jossain muussa ovat mallikkaita. Kyllä nekin pystyvät sangen hyödyttäviin suorituksiin.

      Poista
    3. Olen ennenkin kertonut, miten minulle kävi kerran oppikoulussa: algebra kymppi, geometria kymppi, historia kymppi, kirjallinen esitys kymppi, urheilu kymppi, ruotsi nelonen, saksa nelonen - niinpä tuplasin luokan kaltaisteni tolvanoiden seurassa.

      (Toisaalta se luokka johon putosin, oli ihan kiva.)

      Poista
    4. Minulla oli vähän samanlainen tilanne, muut aineet hyviä ja joku kymppikin joukossa, mutta algebra 4 ja geometria 4. Sain kahdet ehdot, jotka suoritin kesällä.

      Poista
    5. Miten meidän kunnallisessa keskikoulussamme ei voinut suorittaa kaksia ehtoja, yhdet vain? Kaksista jäi suoraan luokalleen.

      Poista
    6. Noh, meillä ainakin voi, ja kolmista jäi suoraan luokalleen. Minä suoritin kahdet ehdot. Otin alkukesän tunteja maisteri Särkältä ja selvisin molemmista. Muistan vielä, miten äiti pakotti minut lähettämään kiitoskortin maisteri Särkälle, kun opetti niin hyvin.

      Oli lisäksi kaksi mahdollisuutta suorittaa ehtoja, kaksi suorituskertaa, toinen heinäkuun 1. päivänä ja toinen elokuun 1. päivänä.

      Poista
  36. Meikäläinen "rosvot kiinni" -mentaliteetti näytti taas voimansa, kun munarosvolle mätkäistiin 250 000 euron sakot.

    Tuollaisia korvaussummia ei anneta edes ryöstömurhaajaraiskaajille, mutta valtion munien luvattomalle kerääjälle kyllä. Millaisiin korvauksiin tuomittiin lapsen tappunut rattijuoppo?

    Harvinaisten munien kerääminen on tietenkin rikos, mutta joskus ihmettelen eri rikosten tuomioita. Tai aika useinkin.

    Meidätkin pakotettiin ennen vanhaan koulussa keräämään kesäisin kasveja. Onkohan se rikos vanhentunut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisten linnunmunien kerääjä sai tuomion lähes kolmenkymmenen vuoden munien keräämisestä. Korvauksia vaadittiin enemmän kuin saatiin, peräti 600 000 euroa, mutta tuomioksi tuli siis 250 000 euroa, mikä on tälle munavarkaalle ihan oikein minimissään. Itse olisin lätkäissyt miekkoselle enemmän. Kyseessähän on Yksi Pohjoismaiden suurimmista linnunmunavarkauksista, ja harvinaisten lajien kiellettyjä munia oli tuotu ulkomailtakin.

      Eivätkös ne ryöstömurhaajaraiskaajat sovita tuomionsa ennen kaikkea vapusrangaistuksella, ehdottomalla linnatuomiolla?

      Poista
    2. PS Muistan sen kasvien keräämisen herbaarioon. 30 kasvia piti kesässä kerätä, poimia juurineen, kuivata prässissä ja kiinnittää liimapaperilla tietyllä tavalla kartonkiarkille. Sitten mentiin sen herbaarion kanssa "suorittamaan" ne kasvit. Istuttiin opettajan kanssa koulun aulan ison pirtinpöydän ääressä ja kuka tahansa sai tulla katselemaan, kun joku onneton suoritti kasveja, eli opettajan käännellessä arkkeja sanoi aina kasvin laitinalaisen ja suomalaisen nimen: Fragaria vesca, ahomansikka, Ranunculus acer, niittyleinikki, Anemone nemorosa, valkovuokko....

      Ja nykyajan kersat eivät erota edes kuusta ja katajaa.

      Poista
    3. Ornitologin munat on varastettu ja luonnonsuojelijoiden jalkoväleihin potkaistu! Minä olen ennenkin maininnut, että kummasti irvistää yleissivistyksessäni, etten joutunut pakosta niitä kasveja keräämään. Valio minua myöhemmin auttoi, maitopurkkien kyljistä luin Fragaria Vescan lisäksi Canis lupuksen ja Haliaeetus albicillan, vaikka kaikki eivät kasviksia olekaan.

      Poista
    4. Tästähän minä juuri puhunkin, Riku. Kun se on jo koulussa sisäistetty, ettei kaikkia kiinnosta kaavanperkeleet. Niille kiinnostumattomille onkin jo palkattu opinto-ohjaajat ja asiantuntijat järkytyksestä toipumiseen ja opastamaan, miten pärjätä elämässä ilman koulusivistystä ja miten ja mitäkin tukia Kelasta saa.

      Vaan kun niitä kiinnostuneita ei opasteta eteenpäin, ei tarjota lisäopetusta. Ne saavat tehdä mitä vaan sillä aikaa kun opettaja on varattu tuetuille ja muille erityistukea saaville. Menee siinä lahjoja hukkaan. Moni lahjakaskin on jäänyt vaille papereita, joita elämässä tarvitaan.

      Poista
    5. Mutku se ei oo nii! Sisällöt ovat natzien ja mummujen keksimiä! Jos osaa jostain, se ei riitä, pitää osata mummuhistoriaa ja paappanäkemystä!

      Poista
    6. Siis enhän minä puhunut "jostain osaamisesta", joka viittaa mielestäni ulkoa oppimiseen. Puhun lahjakkuudesta, joka on ihmisessä ja joka aiheuttaa jotakin, jos lahjakkuuttaan käyttää.

      Koetan sanoa, että peruskoulu ei anna näille oppilaille yhtä paljon kuin heikoille oppilaille, joiden kyvyillä saattaa olla yläraja.

      Kannatan peruskoulua ja sitä, että meillä heikotkin opetetaan osaamaan ja pärjäämään. Tässä olemme maailmanmestareita.

      Vaan tähän se osaamisen taso sitten jääkin: kiitettävään perusosaamiseen, jolla ei yhteiskuntaa rakenneta, mutta pidetään toki yllä, säilytetään.

      Puhun myös lämpimästi koulushoppailun puolesta, millä tarkoitan vapaata kouluvalintaa. Tästä ei kannata nyt repäistä paitaansa, sillä rahalla ei ole tämän asian kanssa tekemistä. Erikoislukiohin ja -ammattioppilaitoksiin, jopa yliopistoihin pääsee kyvyillä, ei rahalla. Maa tarvitsee myös uuden luojia ja hengen jättiläisiä tieteen, taiteen ja kulttuurin saralla.

      Poista
    7. Mutta mitä sitten , jos brigittebardööt, parishiltonit ja alberteisensteinit riittävästi shoppailevat ja pienkoulut menevät konkursiin. Neekerit ja me muut tyhmät jäämme kokonaan ilman opetusta?

      Poista
    8. Jumalmuna, että tästä itseni tunnistin. Minä tuota jo vähän pähkäilin, kun tuntui, etten kognitiivisiä kykyjä omaa lainkan, vain tätä paskan- ja purkanjauhamista.

      Poista
    9. Tjaah, minä taas voisin tunnistaa tästä itseni.

      Ongelmani on ongelmallinen suhde viinaan. En tykkää siitä yhtään. Viiniä voin kyllä nautinnokseni siemailla.

      Poista
    10. Minä muuten kävin äsken pitkästä aikaa Facebookissa. Sain sitä sinne sun tänne anottuani, paljon uusia - vanhoja- kavereita. Jotkut tosin kyselivät, että "kukas vittu sinä taas olitkaan.?"Minä vastasin, että ekkös yhtään muista, joskus ovat tiemme, tai ainakin polkumme, kohdanneet. Sellaisesta eivät kehdanneet kieltäytyä, kuittasivat: "ai nii, joo!"

      Poista
    11. Minäkin olen harkinnut paluuta Facebookiin - oltuani siellä pikaisesti kaksi viikkoa. Nimittäin luin jostain, että nuoret ovat kaikonneet sieltä, kun heidän vanhempansa ja isovanhempansa ovat pesiytyneet sinne. Kuulin sitä paitsi että pari vanhaa ystävääni on liittynyt sinne. Ajattelin, että voisin julkaista valokuvia ja saada niihin paljon tykkäyksiä. Kiinnostaisi myös opetella käyttämään selfiekeppiä.

      Poista
    12. Järkyttävä määrä ihmisiä jätti kokonaan pyyntööni vastaamatta. Ovatkohan he samanlaisia kuin itse olen, että mokomassa sivustossa käyvät vain harvoin. Saatanan silava-aivot, minä niin kadun, että joissain tekemisissä olen heidän kanssaan ollut. Ja kun kysytään, sekin on vähän kiistanalaista, en minä niitä kaikkia ole koskaan voinut edes nähdä.

      Poista
  37. minä tunnistin itseni tästä

    m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mieleeni tulee juoposta aina ja eniten vain Pentti Saarikoski. Ja hän oli älykäs kuin mikä.

      Poista
  38. Ettei olisi mitään epäselvää, tulevissa vaaleissa luultavasti äänestän äsdeepeetä. En kuitenkaan Päivi Ärtsberg-Lipposta, tai näitä muita hirviöitä. Jungneri onneksi hyvissä ajoin suksi hevon suksitehtaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palaan ehkä SDP:n riveihin, jahka sieltä saadaan se ay-mies ministerin paikalta pois.

      Vaikka en minä peruspalveluministeristäkään pidä. Sote-sotku on ollut käsittämätön farssi. Ei maan terveydenhuoltoa niin paranneta, että vireitä terveyskeskuksia supistetaan tai peräti lopetetaan ja kansa siirretään takseihin ja lääkäriin sadan kilometrin päähän.

      Poista
    2. Hah hah, ei sitä sieltä pois laiteta. Akkavalta on kumottu ja järveen heitetty, nyt ei oikein ole varaa moiseen. - Kun on rahhaa, suattaapi olla jottain muutain ja ämmien kotokuksiin varrraa vastailla. Ja nykytilanne selväkielellä: Häkämiehelle turpaan niin, että munat halkee!

      Rinne on paras, jo sen takia, että on mies!!

      Poista
    3. Provokaatio ja suorat sanat ovat aseeni, akat eivät S.M.E.R.S.H.I.L.L.E. mitään mahda.

      Poista
    4. Kunhan sanot. Akkavalta vielä sinulle näyttää.

      Sdp:n kannatus romahti ay-miesvaltaan, kun Urpilainen lähti. Me, kouluttautuneet naiset emme kauan katsele ammattiyhdistysuhoamista paperityöntekijöitten palkkaolojen puolustamiseksi tai ahtaajien työolojen pehmentämiseksi - työtuolit ovat ikävän kovia siellä atk-ohjaamossa. Urpilainen oli hyvä ja ahkera poliitikko, niissä oloissa teki parhaansa.

      Poista
  39. Siitä valtion munien kerääjästä vielä vähän: on veteen piirretty viiva, kutsutaanko tätä munille elämänsä pyhittänyttä äijää rosvoksi vai tiedemieheksi.

    Minä taidan äänestää juutalaista, ihan vaan vastalauseeksi nykyiselle islamisoitumiselle (vrt. suomettuminen).

    VastaaPoista
  40. Eiköhän hän ole kumpaakin, tiedemies ja rosmo. On aika itsekästä keräillä itselleen suojeltuja lintuja ja munia. Mieheltä löytyi täytettyjä ja pakastettuja lintujakin, sekä luvattomia aseita. Jos moni tekisi niin, harvinainen lajihan kuolisi sukupuuttoon keräilijöiden ahneuden takia. Miksi ei vaikka vain valokuvaillut niitä?

    Sitä paitsi miehen munakokoelman arvo oli oikeasti noin 700 000 euroa. Tuomio ei ole kohtuuton, etenkin kun ei tullut ehdotonta, vaan vuosi ehdollista tuon 250 000 euron lisäksi.

    Se sitten,mitä raiskauksista ja muusta väkivallanteosta tulee tuomiota, on kokonaan toinen asia. Toisaalta, munien ryöstelykin on rikos elävää lajia kohtaan, samoin kuin naisen raiskaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka sen munan hinnan on määritellyt?

      En halua puolustaa munarosvoa, mutta ei suinkaan ole missään mielessä eri asia, jos munista saa 250 000 euron sakot ja pienen lapsen elämän pilaamisesta 2500 euron sakot.

      Kyse on yhteiskunnan arvovalinnoista. Ihmisille tee mitä huvittaa, mutta valtiolta et perkele varasta.

      (Arvioin tuon jälkimmäisen sakon määrän samalla metodilla kuin joku on arvioinut munien hinnankin - siis ravistin hihasta. Mutta tuota luokkaahan se on.)

      Poista
    2. Suomessa raiskaustuomiot ovat esimerkiksi Ruotsia lievemmät. Siellä tuomiot ovat käytännössä aina ehdottomia, meillä raiskaaja voi päästä ehdollisellakin.

      Raiskaustuomioita ei voi käyttää mielestäni mittarina sille, miten ankaria suhteessa näihin muut tuomiot ovat. Etenkään perusteluna raiskaustuomioita ei voi käyttää: Koska raiskaustuomio on usein ehdollinen, niin tuo ja tuo tuomio on kohtuuton siihen verrattuna.

      Kyse on siitä, että raiskaustuomiot ovat Suomessa vääriä, lepsuja ja oudon ymmärtäväisiä raiskaajia kohtaan. Sama pätee muuhunkin väkivaltaan ja tätä kautta jopa tappoihin. Rangaistukset ovat kauttaaltaan lepsuja, ja niissä on helpottavia takaportteja.

      Itse olen aina ihmetellyt sitä, miksi huumetuomiot kautta maailman voivat olla jopa kymmeniä vuosia ehdotonta vankeutta, ja väkivaltatuomiot kolmanneksen siitä, eikä sitäkään.

      Poista
    3. Iines, ettei vaan lakeja laadittaessa lakien sisältöön ja rikoksista langetettaviin tuomioihin jollain tapaa vaikuta rustaajien omat arvot ja kokemukset.
      Huumediilereihin pitäisi tykittää kuolettvat annokset omasta varastosta. Raiskaajilta munat pois armotta jne.

      Poista
    4. Lakien laatimisesta en usko, sillä eduskuntahan lait hyväksyy tai hylkää.

      Sen sijaan tuohon uskon kyllä, että tuomioita langetettaessa tuomarien oma moraali vaikuttaa päätöksiin, niihin painopistealueisiin, jotka perustelevat päätöstä. Täytyy kuitenkin huomata, että päätökset eivät voi silti olla muuta kuin lain kirjaimen noudattamista.

      Poista
    5. Tämä asianajajan lausunto selventää paljon tuota Ulvilan tapausta. Yli kolmesataa tuhatta katsojaa.

      Poista
  41. Anteeksi (Rikulle erityisesti anteeksipyynnön olen velkaa...), että en (ns. muilta kiireiltäni, jotka ovat huijausta) en ole ehtinyt osallistua teidän kurmottavan kuumottavaan keskusteluunne. - Toisaalta, ei minulla kyllä mitään sanottavakaan olisi ollut... Eli, vedän takaisin anteeksipyyntöni. (vetää)

    Iines ihmettelee huumetuomioiden ankaruutta; itse en koskaan ole sitä ihmetellyt. Siellä missä kuolemantuomiot ovat mahdollisia, ovat rangaistukset päädiilereille kuolemantuomio. Näin myös "muuleille", eli salakuljettajaturisteille joille on "unohtunut" kilo/pari kiloa heroiinia reppuun. - Enkä minä oikein osaa itkeä heidän kohtaloaan? Kovien huumeiden välittäjät, ja nämä bisnestä pyörittävät, ovat todellisia murhaajia; satoja ja tuhansia ja satojatuhansia uhreja vuosittain... Siinä jää Isiskin kauaksi toiseksi. Samoin kuin muutkin turbaanipommittajat.

    Ps. Mielestäni cannabis on luonnontuote: tervehdyttävä yrtti. Soisin että sitä myytäisiin vapaasti R-kioskeissa. Ja pirtua: se on puhdas juoma. (3-oluen voisi siirtää takaisin Alkoon. Ja rapakaljan.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kurmottaa? Rauhallistahan täällä keskustelun sävy on, kuten aina. Silloin kun Jape vielä oli virtuaalilaineilla, käytiin kyllä aikamoista nuijasotaa. Meikäläistä vietiin tukasta laahaten luoliin häpeämään.

      Vaan kiva mikis, että sinuakin näkee, tai siis sanojasi.

      Jotenkin vaan minusta suora raiskuu tai tappo on pahempaa kuin kannabiksen kuljetus sukanvarressa Ymmärrän kyllä nuo vakavammat asiat, jotka huumeisiin liittyvät. Mutta siis ajattelin lähinnä noitten onnettomien turistien parin gramman pussukoita.

      Poista
    2. Siis... eihän noista parin gramman hassiklönteistä mitään rangaistusta edes saa! Lue nyt mitä sanoin! Turisti joka yrittää viedä repussaan KILOA tai KAHTA kiloa HEROIINIA, esim. Indonesiasta (tai yleensä tältä Kultaisen Kolmion alueelta), saa KUOLEMANTUOMION. Ei auta se, että on länsimaista kotoisin. Ei. (Eikä kenenkään reppuun VAHINGOSSA moinen huumekimpale JÄÄ...)

      Ammatti: huumediileri. Tuomio: kuolemantuomio. Huumeet tappavat vuosittain miljoonia ihmisiä. - Miksi yksittäinen (useimmiten humalapäissä tehty) tappo tai yksittäinen raiskaus (useimmiten humalapäissä tehty) rangaistavampaa olisi? - En ymmärrä.

      Poista
    3. Mikis, älä saarnaa minulle ikään kuin olisin päätön bimbo. Kyllä minä tiedän tuon kaiken.

      Ylensyönti tappaa varmaan yhtä paljon ihmisiä kuin huumeet tässä maailmassa. Ja viina. Ja saasteet ja tekninen vallankumous tuhoavat luonnon. Onhan noita.

      En minä kannata kenellekään kuolemantuomiota, en edes massamurhaajalle. Olen lukenut monta artikkelia siitä, miten joku onneton hairahtunut länsinuori on joutunut vankilaan kymmeneksikin vuodeksi jossain maailmalla. Kuitenkaan hän ei ollut tuhoamassa kuin itsensä.

      Poista
    4. Joo, joskus mä innostun saarnaamaan. Mutta en mä koskaan oo kuvitellut että sä "päätön bimbo" olisit. Mutta joskus myös sinä syyllistyt siihen että kirjoitat vastineen niin nopeasti että et ehdi lukea (ainakaan kokonaan) sitä, mihin vastaat. - Ite oot niin sanonut!

      Ps. Ja minua älykkäämpi olet. Onhan se nähtykin. (Eikä tämä ole vinoilua, vaan tosiasia. Siksi se ei yhtään minua harmitakaan. )

      Poista
  42. Harmillista kun näissä kommenttilootissa ei pääse korjaamaan kirjoittamiaan virheitä. Siksi tuo edellinen poisto.
    Eikös eduskunnassa istu tavallisia pulliaisia joilla ei kaikilla ole aivan puhtaat jauhot omissa pusseissaankaan. Enemmistön mielipiteet tietysti painavat vaaoissa mitkä lait hyväksytään ja mitkä ei.
    Rahan kiilto silmissä lienee useimmalla tuomarilla päällimmäisenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kuitenkin niin, että lainsäädäntö on eduskunnan tärkein tehtävä. Siksi lakien laatiminen ei ole mikään pikkujuttu, jossa joku yksittäinen kaukojuhantalo pääsee vaikuttamaan merkittävästikään pykäliin.

      Lakiesityksestä käydään ensin lähetekeskustelu eduskunnan täysistunnossa, ja sitten esitys lähetetään valiokuntaan, joka tekee esityksestä mietinnön. Sitten lakiesitys palaa täysistuntoon, jossa se käsitellään kaksi kertaa. Ensimmäisessä käsittelyssä päätetään lain sisällöstä ja pykälistä. Tällöin kansanedustajat voivat vielä tehdä muutosesityksiä lakiin. Vasta tämän jälkeen laki tulee toiseen käsittelyyn, jossa se joko hyväksytään tai hylätään.

      Kun eduskunta on hyväksynyt lain, presidentin on vielä vahvistettava laki ennen kuin se tulee voimaan.,

      Näin moniportainen menettely takaa, että yksittäiset eduntavoittelut ovat käytännössä mahdottomia. Silti toki laista voi tulla riittämätön tai epäkelpo. Oikeudenmukaisuuteen laki kuitenkin käsittääkseni pyrkii.

      Poista
    2. Toivoa aina voi ja pitää yrittää uskoa, että hyvee kaikille edustajamme tarkoittavat. :)
      Kuka viimekädessä sitten sanelee ja päättää kuinka paljon pitää säästää vankeinhoito yms menoista? Nykyisin kun rangaistuksiin taitaa vaikuttaa myös se, että yhdyskuntapalvelu tulee halvemmaksi, kuin vankilassa annettava täyshoito?

      Poista
    3. Kaikesta säätävät meidän valitsemamme kansanedustajat. Tätä kutsutaan demokratiaksi.

      Nyt sitten vain miettimään, kelle kallisarvoisen äänensä huhtikuussa antaa. Minä en ainakaan tiedä yhtään. Edes puoluetta.

      Poista
  43. Alahuuhdaan Paappa Koneen toimitusjohtajana repi Herliineille muutaman ylimääräisen satamiljoonaa viiva miljardin, pari. Eli siinä mielessä hänen eläkkeensä (70.000;- €/kk) on naurettavan pieni siihen työhön nähden mitä hän teki. Murusia. (Tosin saihan muita bonuksia muutamien kymmenien millien edestä. - Työmies on palkkansa ansainnut.)

    Rappioromantiikka on mielenkiintoinen käsite. Siitä Iineksen pitäisi kirjoittaa alustus, eli kolumni. Saisi jokainen esittää mitä käsittää.

    Auerista minulla ei ole mielipidettä, koska en tunne häntä. Eräs kirjailija (kuka?) käyttää romaaneissaan toisesta suomalaisesta kirjailijasta nimeä Auer... kenestä? (Tai olen tainnut tämän joskus jo kysyä. No, vieläkö muistatte - muutkin kuin Tapsa.) - Ps. Anneleita olen elämässäni tuntenut 2 kpl:tta; toisen kanssa en ollut sen kummemmissa tekemisissä (lauloin hänelle "anneli armas, kippuravarvas"), mutta toisen kanssa kelluimme kerran hänen vesisängyllään. Oli jo aamuyö. Meidän piti joka jatkaa kehnäämistä tai alkaa nukkua... (miksköhäni mun pitää teille kaikki kertoa?) No, kun hän otti pikkupöksynsä jaloistaan vek, huoneeseen lemahti hirvittävä virtsan (urinan) haju. Sanoin hänelle että "kuule, mentäskö juomaan jo aamukahvit"... Mentiin, minä ne keitinkin (hädissäni). Sen pituinen se, sillä kertaa.

    Dan Anderssonin lisäksi suosittelisin kulkuriromaanirunoilijaa Harry Martinsonia. Ja aina iki-ihanaa Ivar Lo-Johanssonia, kivenhakkaajaa...


    En tiedä murhasiko Stalin Leninin, mutta ainakaan Lenin ei murhannut Stalinia, se on varma. - Mutta kuka tukehdutti Stalinin 1953? Berijako?

    Television sarjajuttuja en katso. Syy ei ole se että halveeraisin niitä; enhän minä edes tiedä minkä tasoisia ne ovat? En katso niitä siitä syystä että minulta aina jäisi osa tai toinen katsomatta; semmoinen olisi minun kaltaiselle perfektionistille sietämätöntä!

    Keskikoulussa sai olla kaksi 4sta, muistan. Yleensä suoritin toisen 4sen heinäkuun 1.n päivä, toisen elokuun 1.n päivä. Aina oli kyse sekä saksan että ruotsin kielestä. Vaan aina en viitsinyt. - Kesä kun on kumminkin koululaisen parasta aikaa! (Silloin katselee mielummin laiturin raoista vedessä uiskentelevia kaloja kuin pänttää päähänsä saksankielen epäsäännöllisiä verbejä. Tai säännöllisiä.)

    Minua ärsyttää tuo linnunmunien kerääjän käsittämättömän kova rangaistus! Aitoa tutkijanhenkeä hänellä on täytynyt olla kun tuollaiseen keräilyyn on ryhtynyt, ei mitään taloudellisia intressejä hänellä ole ollut! Päin vastoin. Ei yksittäinen keräilijä pysty lajien kirjoa mitenkään vähentämään/tuhoamaan, se on aivan mahdotonta! Ei kymmenenkään yhtä keräilijää, ei! Teollisuus, tehomaatalous, metsien raiskaus, pörssikeinottelijoiden maanostot, kesämökkeilijät, jopa tiet ja liikenne enemmän luonnonlajeja sukupuuttoon tappaa kuin kymmenen keräilijää... Aivan, aivan kohtuuton rangaistus hälle!

    Ja Iinukka-kiltti jaksaa yhä sekoittaa palkkajuttuja. - Nimittäin ei Kunta tai Valtio paperimiehille palkkaa maksa, vaan yksityinen yhtiö. Se taas on katsonut että he ovat - usein kyllä vasta sitkeiden neuvottelujen jälkeen - että he ovat tuon verran ansainneet. Eli paljon enemmän kuin esim. sairaanhoitajat. Mutta... sehän olisi vain todella hyvä asia Kunnalle että porvari-kapitalisti maksaisi paperimiehelle vaikka puolet (100%) enemmän palkkaa... tai kolme kertaa enemmän kuin nyt! Koska Kunta saisi silloin entistä enemmän verotuloja! Jolla voisi palkata lisää sairaanhoitajia ja opettajia. - Näin se menee. Ja nyt kun näitä paperitehtaita on eri paikkakunnilta lakkautettu (esim. Voikkaa, Kuusankoski), nää Kunnat on ihan kusessa. (Ps. Ja sitä paitsi, jos se jotain kadehtijaa lohduttaa, niin paperitehtaan sisällä on v-tun venyvä palkkahaitari; vain harvat (kuten minä), ja paperikoneenhoitajat ansaitsevat "ruhtinaallisesti".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäisin tähän että "heh, heh".

      Poista
    2. Kuitenkin, tuon linnunmunien kerääjän rangaistus on täysin lain kirjaimen mukainen: tulee antaa rangaistus, kun joku tavataan kuvatunlaisesta ympäristörikoksesta:

      5 §

      Luonnonsuojelurikos

      Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

      1) oikeudettomasti hävittää tai turmelee luonnonsuojelulaissa (71/23) tai sen nojalla suojeltavaksi tai rauhoitetuksi säädetyn tai määrätyn taikka toimenpidekieltoon määrätyn luonnonalueen, eläimen, kasvin tai muun luontoon kuuluvan kohteen taikka

      2) luonnonsuojelulain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti erottaa ympäristöstään taikka tuo maahan, vie maasta tai kuljettaa Suomen alueen kautta kohteen taikka myy, luovuttaa, ostaa tai ottaa vastaan kohteen, joka on mainitulla tavalla erotettu ympäristöstään, tuotu maahan tai viety maasta,

      on tuomittava luonnonsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

      Luonnonsuojelurikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta käyttää suomalaista alusta valaanpyyntiin taikka rikkoo valaiden suojelusta annetun lain (1112/82) 2 §:n maahantuontikieltoa taikka 3 §:n rauhoitussäännöstä tai haltuunottokieltoa.

      Luonnonsuojelurikoksena ei kuitenkaan pidetä tekoa, jonka merkitys luonnonsuojelun kannalta on vähäinen.

      Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava."

      Poista
    3. PS En halua olla tosikko, vaikka olenkin. Minua suivaannuttaa, että joku kerää rauhoitettuja lintuja, täyttelee niitä ja ottaa vielä munatkin pesästä. Ja tekee ampuma-aserikoksen.

      Ymmärrän kyllä tiedemiesmäismäisen asianharrastuksen.

      Poista
    4. Minä olen ollut luonnonsuojelija vuodesta 1969. Juristi en ole ollut ikinä. Ymmärrän silti miksi tuo laki on tehty: se rajoittaa - luontoa ja luonnoneläimiä suojellakseen - ns. jokamiehen oikeuksia. Näin pitää ollakin. Ja rangaistusten - esim. joutsenen tappo - pitää olla tuntuvia. Ei niillä muuten merkitystä olisi.

      Mutta lakia voi ja (mun mielestäni, koska en ole juristi) ja myös pitää osata lukea. Esim. tätä munankerääjä pitäisi tukistaa, potkaista perseelle, viedä siltä munat (ei sentään omia) pois Eläintieteelliseen Museoon. Sinne ne kuuluvat. Ja kun kohu vaimenisi... tälle miehelle pitäisi antaa mitalli. Hän on kerännyt arvokkaan kokoelman Suomen Valtiolle.

      Poista
    5. Arvasit oikein, että muistaisin - eli tietäisin - kuka on Ilmari Auer. Olen miehen tavannutkin Georg Otsilla. Alkuillasta älykäs, loppuillasta älytön.

      Poista
    6. Tuomio voi olla lain mukainen, mutta minäpä puhunkin korvaussummasta, joka yhä on mielestäni kohtuuton, vertaapa sitä vaikka mihin.

      Esimerkiksi koko Suomen pysäyttävän ahtaajien laittoman lakon aiheuttamat vahingot yhteiskunnalle eli meille veronmaksajille voivat olla miljardeja, mutta ay-osasto selviää sabotaasistaan kymppitonnilla.

      Mihin siis perustuu 600 000 euron munien hinta?

      Poista
    7. Miksiköhän nämä laittomat ovat nousseet viime aikojen agandassa niin tärkeiksi, kun samanaikaisesti kaikkienj lakkojen työpäivien menetykset ovat pudonneet viime vuosina melko vähäisiksi.

      EK:n sepustukset eivät ole luotettavia, siitä esimerkkinä vuoden 2013 kaikkien työtaistelujen kokonaismäärä. EK:n mukaan niitä oli 139. Tilastokeskus ilmoittaa määräksi 121. Kumpaakohan uskoisi...antakaas kun fundeeraan hetken...

      Ay-liike tuskin tekee sabotaaseja, joku keino härskiä työnantajaa vastaan kamppaillessa täytyy olla.

      Miljardien lasku ahtaajien lakosta on lievää törkeämpää liioittelua.

      Poista
    8. Juu, mutta persettä penkkiin -liike on aikansa elänyt. Se ei toimi enää, vaan merkitsee sitä, että istujat sahaavat omaa oksaansa.

      Poista
    9. Ymmärrän kyllä tuon munankerääjän teon. Ei se minustakaan nyt niin hirveää ole, koska ihminen, joka kulkee luonnossa ja pitää linnunmunaa arvokkaimpana löytönään, on minusta sympaattinen.

      Kuitenkin hyväkin ihminen voi olla pahantekijä. Jos eläin on rauhoitettu, sen tulee koskea meidän kaikkien toimintaa luonnossa.

      Tuota munien rahallista arvoa olen pohtinut. Voisiko se pohjata myyntiarvoon maailmalla? Ei kai? Mieshän käsittääkseni myös myi ja osti munia.

      Vaan miksi mies teki myös ampuma-aserikoksen? Ampuiko tuo onneton rauhoitettuja lintuja täyttääkseen niitä?

      Poista
  44. Mauri Sariola - joka oli lahjakas kirjailija, niin lahjakas ettei viitsinyt kirjoittaa kunnon kirjoja - lanseerasi tämän kuolemattoman lauseen (kun ihmetteli että aina oli perse auki vaikka ansaitsi mielestään helvetisti), että... "Tuloni ovart ruhtinaalliset. Mutta menoni suurruhtinaallisia".

    Väärinkäsitysten välttämiseksi on sanottava että minä en Sariolaa oikein osaa arvostaa. Se "Lavean tien laki" (oliko kirja sen niminen? ... en piruuttanikaan käy Wikipediassa!) oli hauska kirja, hyvä. - Muuta en muistaakseni ole hältä lukenut, tai yrittänyt olen, on jäänyt kesken. Ja jostain Susikoskesta oli tehty elokuva (olen kiinnostunut elokuvista) jota katsoin n. 14-15 minuuttia. Jonka jälkeen suljin telkkarini. Ja varmuuden vuoksi vedin vielä töpselin pois seinästä... Oli se sellaista, sellaista se!

    nimim. "Valtteri af Puck"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta Sariolaa ovat hänen muistelmansa. Ne ovat ihan luettavat. Romaaneista en sano mitään. Jonkin olen lapsena lukenut..

      Poista
    2. Muistelmat ovat aina luettavia. Myös vähän huonommat.

      Poista
    3. Sariola kirjoitti sujuvasti, kuin hyvä toimittaja tai copy, mutta hyvään kirjaan vaaditaan muutakin. Ei sellaista kirjoiteta kahdessa viikossa, kuten Sariola kehui tekevänsä.

      Poista
    4. Sariolan vahvuus olikin tekstin tuottamisessa. Kun sai moodin päälle, kirjoitti kirjansa viikossa tai kahdessa, vain vähän välillä leväten. Jos kirjansa eivät olekaan kuolemattomia tai mitenkään syvällisiä, niin parhaimmillaan tekstinsä juoksee upeasti. Aika vähän niitä kuitenkin olen lukenut. Kuten ikää myöten dekkareita yleensä yhä vähemmän ja vähemmän. Rikosromaanessa ihmisten tappaminen trivialisoidaan aina, vaikka kirjailija kenties ajattelee tekevänsä juuri päinvastaista.

      Rikosromaaneista vieraannuin monestakin syystä. Yhteiskunnallisesti syväluotaavia en siedä lainkaan, minulle tulee samanlainen vaikutelma kuin lihapiirakasta, jonka välissä on mansikkahilloa. Murhat ovat murhia ja murheet murheita.

      Poista
    5. Yhdyn tuohon mikiksen käsitykseen muistelmista. Sariolan muistelmat luin aikaa sitten. Muistan vain, että ne olivat viihdyttävää lukemista, kun nukuin mökin puusohvassa, sivustavedettävässä ja kuuntelin kuolemankellon tikitystä jossakin talon puuosassa. Samaan aikaan luin kirjasta, miten Sariola kirjoitti kuuntelevansa kuolemankellon tikitystä jossakin huvilansa puuosassa.

      Poista
  45. Nyt Kalevalaa ja Oscar gaalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halosen Kalevala käy, Oscar-gaalan vuoksi en valvo.

      Poista
    2. Minä aivan tosissani yritin Halosen Kalevalaa katsella, kokonaan en pystynyt, en kyennyt enkä saattanut. Teemalta tuli onneksi samaan aikaan pari vuotta sitten Oscun voittanut dokumentti isojen tähtien taustalaulajattarista. Se oli hyvä.

      Poista
    3. Minä luovutin alkuminuuteilla. Niin paljon mieleeni tuli Turkka ja hänen ohjauksensa.

      Luin sitten kirpputorilta ostamiani löytöjä, Olavi Paavolaisen ja Ilmari Pimiän toimittamaa laajaa kuvakirjaa Karjalasta. Ja kahta kalenteria, joihin paikallinen isäntämies on tehnyt merkintöjään kahden vuoden ajalta. Hänen vaimonsa oli opettajana ja hän nimitteli kalenterissa vaimoaan kullaksi. Kulta oli naapuripitäjän opettajana, ja syksyllä kullan koulu alkoi, kulta läksi X:aan ja mies kävi kullalla yökylässä. Vuosilta 52 ja 53. Kauheasti heillä kävi vieraita, tuttuja paikkakunnan sukunimiä vilahteli. - Jälleen kerran ihmettelen, mikä on semmoinen perikunta, joka antaa vanhempiensa intiimejä merkintöjä kirpputoreille ja huutokaupattavaksi eikä näe itse niiden arvoa.

      Poista
  46. Nyt yritän olla näppärämpi mihin pystyn... Kokeillaanpas.

    "Tuo kelluminen Anneli P:n kanssa hänen vesisängyllään oli yksi elämäni Waterloo. Water... lo." - Saisiko englanninkielen apukoulunkokeista tästä 7? Tai 7-...?

    VastaaPoista
  47. Miten joku ihminen, tätä minä ällistelen, kehtaakin yrittää sanaleikkiä kielellä jota ei osaa? Henkistä sadomasokismia. Armeeniaksi (jota yhtenä kesänä, jolloin satoi melkein joka päivä, opettelin Kuhmon Kamari Ammatti Kesä Opistossa), niin tämä vesi-leikki (water look) on "ջուր խաղալ". - Iltaisin me nuoret opiskelijat, kun ei siellä Kuhmossa muutakaan tekemistä ollut (kuin opiskella ja paneskella) kävelimme metsässä. Yöttömässä yössä monet erilaiset linnut lauloivat monella eri kielellä. Eräs opettajamme, Päivo Oksala, vihelteli niille latinaksi. Mutta eivät ne, eivät ne... olleet kuulevinaankaan.

    Niitä kauniita kesäpäiviä minä aina välillä muistelen. Oi Kuhmo, Kuhmo! Pitkänokkainen 50-luvun linja-auto meidät sieltä takaisin koteihimme tuli noutamaan... ajattelin silloin... Kuhmo, oot kuhmu mielessäni. Ikuisesti.

    käenpesän munat

    VastaaPoista
  48. Hahmoni (velesislais-ymer-sucellus-viracochanilainen) on tehty. Leikin alkoholistia; no, kyllähän minä alkoholia käytän, mutta kohtuullisesti. (Jos sana "kohtuullinen" tulee sanasta "kohtu".) Leikin Casanovaa; no, kyllähän sitä aina välillä tulee paneskeltua, mutta kohtuullisesti. (Jos sanalla "kohtuullisesti" tarkoitetaan "coitusta".) Leikin biologia; no, kyllähän minä itikan erotan hyttysestä eli Culicidaesta. (Ellei olla Pohjanmaalla.) Ja .. "et ögonblick", maisteri Mykle, pistän pois tämän romaanin "Sangen om den røde rubina". Ja keskityn läksyihin.

    VastaaPoista
  49. Budhalainen tai hindulainen tai mitä näitä nyt on... mielelläni sellainenkin olisin. Mutta kun oon jostain saanut päähäni, että näillä jumankauta on 1500 - 5000 erilaista jumalaa, ainakin yhteensä, niin minulle tulee paniikkihäiriö. Eikä kyllä tiedä mitä tekisi!!??!! Aina joku jumala katsoisi jostain suunnasta sua, myös väli-ilmansuunnista, meni minne tahansa. Tai vaikkei menisi! - Semmoinen tekee miehestäkin äkkiä hysteerisen. (vrt. Naisia hermoromahduksen partaalla, esp. Mujeres al borde de un ataque de nervios, Pedro Almodóvar)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni uskontotunti: buddhalaisuutta voi pitää hindulaisuuden uskonpuhdistuksena, ja juuri siitä syystä, jota Mikis tuossa kauhistelee.

      Buddhalaisuudessa on jumalia tasan 0. Siis nolla. Toisaalta heillä on käsite "sunyata" eli suomeksi ehkä "tyhjyys". Se on kaiken alkuperä. Ei kovin kaukana nykyfysiikan käsityksestä.

      Poista
    2. Siis hinduillahan on yli 300 miljoonaa jumalaa, vaikkakin toisaalta puhutaan vain yhdestä jumalasta, jolla on monta nimeä.

      Poista
    3. Harmillista... nythän kolmekin hindua joutuu jakamaan yhteisen jumalan.

      Muslimienkin ongelma on selvästi se, että heillä jumalia on vain yksi, tosin kuulemma aika suuri. Eihän kaikkien yhteinen ole kenenkään oma.

      Uskonsodat loppuisivat, jos jokaisella olisi oma jumala. Taidankin perustaa OmaJumala-nettisaitin, jossa myyn jumalia: Hai isäntä, osta hyvä jumala, saat pilkkahintaan!

      Poista
  50. Kaj Kunnaskin olisi kiva tavata. Tietysti mielummin muualla missä itse on.

    VastaaPoista
  51. Television sarjajutuista jäisi varmasti osa tai toinen katsomatta ja homma olisi pilalla, joten jos haluan nähdä jonkin sarjan, lataan osat varmuuden vuoksi Areenasta omalle koneelleni. Sitten voi tosin käydä niin, ja usein käykin, että unohdan koko jutun tai muuten vain lykkään katsomista koska sarja on tallessa (tiedostoja pullistelevalla kiintolevyllä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Areena on hyvä olemassa. Ja Elävä arkisto on hauska, sieltä saa hyvät naurut.

      Itse en nauhoita enkä tallenna mitään. Joskus olen kyllä ajatellut hankkia nauhoittavan digivehkeen, jotta saisin elokuvia nauhalle. Ajattelen kuitenkin sitten niin, että on ihan hyvä, ettei aina ole katsottavaa millään vehkeellä. Minulla on liuta VHS-kasetteja, täynnä elokuvia. Vaan milläs vehkeellä niitäkään enää katsot?

      Lähetin usein siskolle Saksaan suomalaisia nauhoittamiani ohjelmia, joista hän tykkäsi kovin. Jos digivehkeellä onnistuisi nauhojen vaihtelu muitten kanssa, hankkisin vehkeen.

      Poista
    2. Meillä on vielä VHS-nauhuri... En ole raaskinut luopua, kuten en kaseteistakaan, vaikkei niitä kyllä tule katsottua. (Ja milläs katsoisikaan, kun tv ei toimi.)

      Poista
    3. Käsitin niin, että kun digiboksi ja digi-tv tulivat, vanha VHS-nauhuri jäi virattomaksi, sitä ei voinut käyttää yhtaikaa digiboksin kanssa. Niinpä panin sen pois. Ehkä sillä olisi silti voinut katsoa nauhoja, vai olisiko aina pitänyt virittää uudelleen. En tiedä.

      Poista
    4. Enpä muuten ole kokeillut sitä nauhuria digiboksin hankkimisen jälkeen. Tv:ssä on muistaakseni ollut kiinni vain DVD-soitin (ei-tallentava), joka kyllä toimi yhdessä boksin kanssa.

      Poista
  52. Marjo Leinosen äänestä tulee joissain kohdin mieleen ranskalaislaulajatar Zaz.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zaz ´ia olen nyt juutuubbarista kuunnellut, ihan hyvältä vaikuttaa. Kielen osaamattomuus vain tekee minulle ylittämättömän esteen.

      Poista
    2. Minäkin kuuntelin paikka paikoin eri lauluista hänen tulkintaansa. Lahjakas, hyvä, kaikin puolin, vaan ei sytytä minua samanlaisella alkuperäisyydellä ja aitoudella kuin vaikka nyt tämä luonnonlapsi Leinonen. Näitä Zazin kaltaisia on niin paljon. he laulavat oikein, kauniisti. Ehkä se on se, että meikäläinen ei hae loppuunvietyä, hiottua lahjakkuutta, vaan mieluummin sitä alkuperäistä karismaa. - Ja tuo kieli: valitettavasti en ymmärrä ranskaa ollenkaan. Lauluissa kieli on olennainen osa.

      Poista
    3. PS Ai niin, tärkein unohtui: onhan Zazissa samaa sävyä paikka paikoin kuin Leinosessa. Eli tarkka havainto.

      Poista
    4. Ja minuun Zaz taas vetoaa omaleimaisella äänellään! Siitä varmaan tuli tuo mielleyhtymä Leinoseen: en tiedä, onko heissä loppujen lopuksi paljonkaan samaa, paitsi äänen tietynlainen käheys. Kumpikin on minulle verrattain uusi tuttavuus. Leinosta en ollut kuullut ennen tätä postausta...

      Poista
    5. Pidän kielen osaamattomuutta enemmän hidasteena kuin esteenä: en minäkään osaa ranskaa, enkä oikein saksaakaan, mutta olisin syvästi onneton, jos se estäisi rakastamasta esim. tätä tai tätä ...

      Poista
    6. Monissa lauluissa riittää, että ymmärrän idean noin suunnilleen.

      "Sunnuntaina sataa aina"

      Poista
    7. Schnur, tuon Goethen Erlkönig-runon tunnen myös Otto Mannisen suomennoksena. Tällaisissa yleismaailmallisissa taideaarteissa ihmisellä on jo siis tieto, joten vieras kieli ei ole esteenä. No, itse osaan kyllä saksaa, mutten täydellisesti.

      Erlkönig on kiehtova ja arvoituksellinen runo. Siinä ovat tulkitsijat nähneet jopa pedofilia-kuvion.

      Poista
    8. Erlkönig olikin ehkä huono esimerkki. Toisaalta, jos se olisi vähemmän tunnettu eikä siitä olisi suomennosta, tekstin voisi kääntää googlella ja päästä muutamassa sekunnissa jyvälle siitä, mistä on kyse:

      "Poikani, mitä piilottaa kasvosi?"
      "Katsos, isä, Erlkönig ei?
      Erl kuningas, kruunu ja viitta? "
      "Poikani, se on sumu."
      jne.

      Poista
    9. Hyvä esimerkki se oli. Ja esitys oli hieno. Kiva kun palautit runon mieleeni. Muistaakseni siitä oli puhetta muinoin blogissani, kun puhtuttiin Goethen Vaeltajan yölaulusta. Muistaakseni sitä suomeneltiin kommenteissa, siis omia versioita. Edelleen runo on suosikeissani:

      Über allen Gipfeln
      Ist Ruh,
      In allen Wipfeln
      Spürest du
      Kaum einen Hauch;
      Die Vögelein schweigen im Walde.
      Warte nur, balde
      Ruhest du auch.

      Poista
  53. Heräsin yöllä suden hetkenä ja muistin: ei se Saarikosken alter ego Salaman kirjoissa ollut mikään Auer (kuten Mikis minua harhaan johdatti), vaan Autere. Ilmari Autere.

    Riku epäili laskelmiani ahtaajien yllätyslakkojen vaikuksista. Laskin ne päässäni näin: Suomen vienti on noin 60 miljardia euroa, joten yksi viikko lakkoa maksaa reilun miljardin. No, eihän se ole kuin 500 miljoonaa per ahtaaja.

    Riku epäli myös näkemystäni lakkojen laittomuudesta ja esitti syyksi työnantajien härskin käytöksen. No, esim viime kesänä härski käytös oli tällainen: "AKT:n satamasopimussihteeri Juha Anttila kertoo, että venäläisen laivan edustaja on uhkaillut paikallisen ammattiosaston pääluottamusmiestä."

    Kyllä siinä on yllin kyllin syytä rankaista suomalaista veronmaksajaa. Huomatan vielä, että olen vanha metalliliittolainen ay-aktiivi, jonka sydäntä särkee seurata näiden omahyväisten hyvinsyöneiden ay-gangsterien toimintaa.



    VastaaPoista
  54. Kaikki hetken seisova tavara ei kai kuitenkaan mene poistoihin.

    Puhumme molemmat ilmeisesti Torniosta alkaneesta 2000 ahtaajan päivän työnseisuttamisesta viime vuoden kesäkuussa. EK:n tuolloisen ilmoituksen mukaan viennin ja tuonnin yhteisarvo on 300 miljoonaa päivässä. Lakko kesti päivän, EK sanoi sen kustannusten olevan 10 miljoonaa, - siinäkin laskussa on ns. Eteläranta-korotus.

    Lakon syy tuskin oli niin yksioikoisen selvä kuin julkisuudessa esitettiin. Syyt harvoin ovat ne, joita julkisuudessa esitetään. Tärkeää vääntöä, johon työantaja pakottaa, koska se yrittää suurta läpimurtoa laajan tykistövalmistelun pohjustamana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisit vahingossa paljastaa totuuden: ahtaajat käyttivät venäläisten öykkäröintiä keppihevosena, kun se halusi näyttää työnantajalle, että me pojat pannaan Suomi seisomaan silloin kun huvittaa ja syyllä millä huvittaa.

      Wälläri merimiehineen lakkoili laivat pois Suomesta. Olisi aika ymmärtää, ettei työmiehen vihollinen ole suomalainen omistaja.

      Poista
    2. Paljastuksia en pysty tekemään, kun en ole ammattiyhdistysaktiivi. Eteläranta kympissä olen vajaa parikymmentä vuotta sitten kerran käynyt. Eivät hakanneet, kaffet tarjosivat, pullasta ei ole mielikuvaa, mutta varmaan sitäkin oli.

      Minä arvelisin tuon lakon syyksi tarpeen edistää venäläisen orjatyövoimaa käyttäneen aluksen saarron tehoa.

      Olen samaa mieltä, työnantajien edustajat tai omistajat eivät ole työmiehen vihollisia. Siksi EK:n tulisikin lopettaa viime vuosina yhä kovemmaksi ja ikävämmäksi käynyt painostus ja nujertamisen meininki.

      Poista
    3. Näitä asioita - ay-touhua ja politiikkaa - hieman kyökin kauttakin seuranneena toivon aina, että se älyvapaa kouhkaaminen on myös nykyään vain teatteria, jolla saadaan tyhminkin kannattaja tyytyväiseksi.

      Joskus aina, esim. Häkämiehen puheita kuunnellessa, mieleeni hiipii epäilys, että hän ovat tosissaan. Toivon, ettei ole.

      Vanhoina hyvinä aikoina esim. Metalliliitossa oli tapana, että ensin neuvotteluissa olivat mukana kaikki osapuolet (= ay-demarit, ay-saarislaiset, ay-taistolaiset, työnantajien edustajat) ja puheet ja vaatimukset olivat kovia.

      Sitten päätettiin jatkaa kokousta parin päivän päästä. Sillä välin ay-demarit ja työnantajan edustajat tapasivat salaa ja päättivät kaikki asiat. Sitten taas isommalla porukalla meuhkattiin hetki ja lyötiin päätökset pöytään.

      Tämä tarina on muuten täyttä totta. Kuulin sen korkealta sisäpiiristä ja on siitä kai jossakin kirjassakin kerrottu. Näin toivoisin nykyäänkin meneteltävän.

      Poista
    4. Mistään duunareitten ay-touhuista mitään ymmärtämättömänä naisihmisenä tunnen pakottavaa tarvetta lausua mielipiteeni.

      Se juna, jossa miehet panivat persettä penkkiin, jotta saadaan ahne ja epäilemättä kokoomuslainen työnantajalahtari tai mittaamattomien aarteitten päällä istuva valtio antamaan lisää liksaa, on peruuttamattomasti ajanut duunareitten ohi. Perse penkkiin -ideologia kantoi aikana, jolloin oli työvoimapulaa. Nyt on toinen aika. Hankala duunarikin on vaihdettavissa toiseen ja melko kevyestikin. Elämme aikoja, jolloin vanhakin työntekijä saa kenkää juuri ennen eläkkeelle pääsyään. Tästä on esimerkkejä kaikissa piireissä, viittaan nyt vaikka Yleisradioon ja viestintäalalle muutenkin.

      Sitä paitsi kaikkihan sen näkevät, että duunarilla menee hyvin. Jos ryhdytään kartoittamaan, kuka siellä hienossa omakotitalossa oikein asuu, niin duunarihan sieltä löytyy, ja kerrostalojen betoniluukuista löytyy akateemista valkokaulusväkeä. Kirjastoalan maisteri luultavasti yksiöstä ja sairaanhoitaja hellahuoneesta, ellei sillä ole duunarimiestä.

      Ne keiden kannattaisi lakkoilla, ovat vallan muualla kuin miesvaltaisten duunarialojen palkkalistoilla. Olen ennenkin verrannut sairaanhoitajan ja paperimiehen palkkoja keskenään. Edelleen ero on aika irvokas.

      Poista
    5. Voihan sen noinkin ilmaista, vaikken ihan noin kategorisesti asiaa ilmaisisi.

      Unohdit kuitenkin suurimman ja tärkeimmän pointin siitä, miksi persettä penkkiin -metodi ei enää oikein toimi:

      Kyse ei ole siitä, että hankala tyyppi voidaan korvata suostuvaisemmalla (juuri tämän estäminen on ay-liikkeen perustehtävä!), vaan siitä, että se koko Tehdas voidaan siirtää alta aikayksikön Huuthemmettiin tai Vinkuintiaan.

      Etenkin nyt, kun kansan Poliittinen Tahto on saanut aikaan sen, että suomalainen omistaja on itse pelsepuupista ja tilalle on saatu kasvoton sijoitusraha (tai parhaassakin tapauksessa ruotsalainen omistaja), niin mikä tahansa toiminta lähtee Suomesta äkkiä, kevyesti ja ilman tunnon tuskia.

      Olemme siis sittenkin samassa veneessä, ainakin niin kauan kuin palkkamme, eläkkeemme tai tukiemme maksaja on suomalainen yritys, yhteisö tai valtio.

      Poista
    6. Tämä on totta, tämä yritysten halpamaihin siirto, sen unohdin. Ja onhan Finnairillakin jo joillain lennoilla ulkomaiset lentoemännät ja kotimaisille näytetään uloskäytävää. Samoin sairaanhoitajina on väkeä muualta. Sitä vielä odotetaan, että opettajat tuotetaan halvan työvoiman maista. Siitähän ne säästöt syntyisivät.

      Poista
  55. Kansalaiset!

    Vuosisatainen orjuuttajamme, työnantajan neuvostojen liitto, joka nykyään käyttää nimeä Elinkeinoelämän keskusliitto, hyökkää jälleen. Meidän on pystyttävä lujina ja periksi antamattomina. Miten usein olemmekaan saaneet kuulla: "Suomipojka, tule hakeman täält vähän bröd!", - mutta ei tuolla kansainvälisen yritysmaailman kanssa liittoutuneella EKillä ole sellaista kädessään ollut. Ja jos on ollutkin, puolet on homeen mukana täytynyt kaapia pois ja lopuista vielä puolet antaa takaisin isännän karjalle. Monesti on julmalla isännällä kädessään on ollut vain hevospiiska tai ohjasvaljaat ja sillä on selkiämme roiminut.

    Me taistelemme kotiemme ja isänmaan puolesta.

    VastaaPoista
  56. Mutta kyllä minua vaan harmittaa tämä valtiollisen tv-yhtiömme propaganda. Jotain häpyä pitäisi sentään olla valehtelussakin. Tämä alkaa jo muistuttaa Venäjän tiedotusilmapiiriä.

    Viittaan siihen mieltäni kovasti ilahduttaneeseen uutiseen, jonka mukaan Oslossa tuhat muslimia suojeli käsi kädessä synagoogaa. Uutinen lämmitti oikeasti mieltäni, kun ajattelin että tietenkin muslimeissa on avarakatseisiakin väkeä, etenkin nuoria, ja rääkyvät kansanjoukot ovat vain pieni osa kokonaisuutta.

    No, paluu arkeen oli tyly. Luin juuri, että paikalla oli tullut kahdeksan (8) muslimipomon lisäksi peräti kahdeksan (8) muutakin muslimia. Loput 986 "muslimia" olivat kantanorjalaisia kristittyjä.

    Asia uutisoitiin niin näkyvästi ja väärin, että pidän tätä anteeksiantamattomana. Etenkin, kun Yle rahoitetaan verovaroin, enkä voi sanoa tilaustani irti. Olen pettynyt.

    VastaaPoista