18.3.2015

Aune jätti perinnöksi 9 000 markkaa



Juuri ennen eurovaluutan tuloa täti otti ja kuoli. Hän jätti kolmen veljensä lapsille kullekin yhdeksäntuhatta markkaa perinnöksi. Hän oli veljessarjan ainoa tyttö, joka hoiti ajan tavan mukaan vanhempiaan näiden kuolemaan asti. Veljet, varsinkin isäni, nimitti lapsuudenkodissa asunutta sisartaan häijyksi ämmäksi,  tant Auneksi, jolla on paha luonto ja isot kourat. 

Itselläni ei ole kokemusta Aunen pahuudesta. Meille hän lähetti joka joulu pienen paketin, jossa oli puolivillaista tavaraa, myyjäisistä ostettuja kirkkaanvärisiä töppösiä, askarreltuja tonttuja ja koristepatsaita sekä rasian Fazerin Makalösejä. Ammattia Aunella ei ollut, vaikka veljekset koulutettiin maistereiksi ja lakimiehiksi. Vanhaksipiiaksi hän jäi huolimatta ylenpalttisesta sosiaalisuudestaan, joka ilmeni yhtämittaisena puheripulina ja alituisena matkusteluna Toijalaan tai Tampereelle, etupäässä Toijalaan serkun luokse. 

Mitään tuloja Aunella ei ollut, joten pieni ihme on, miten loppuelämänsä vuokralla asunut yksinäinen nainen onnistui kätkemään pankkitililleen yllin kyllin rahaa, jota ei nähtävästi juurikaan kuluttanut. 

Jo ennen kuin tuo perintö ehti pankkitilille, sain verotoimistosta kiivaan kyselyn, miksi en ole ilmoittanut sinne 9 000 markan perinnöstäni. Eli muistakaat jatkossa, te suurten ikäluokkien, tuon kansakunnan rasvatulppaväen perijät, että otatte yhteyden verotoimistoon mieluiten jo ennen isänne tai muun omaisen lopullista poismenoa, tai ainakin ennen lautumien ilmaantumista vainajan kehoon. Kannattaa ottaa yhteys myös pankkiin, jos vanha leskeytynyt äitinne jää asumaan perimäänne kaksioon. Pankki myöntää sitten teille, lapsukaiset, kymmenientuhansien eurojen lainan perintöveroja varten, jotta surevaa leskeä ei tarvitse heittää kaksiosta ulos ja panna osaketta myyntiin.

Tuosta 9 000 markasta jäi veron jälkeen käteeni muuten peräti viitisentuhatta markkaa, jolla ostin vanhan vain hieman ruosteisen Kuplan. Ehkä tuon ostoksen vuoksi muistan summatkin tarkalleen. Senkin vielä muistan, että ulkomailla asuva sisareni sai käteen koko 9 000- markkasensa. Ei penniäkään veroa.

Minusta on hienoa, että sikarikkaat muuttavat rahoineen pois Suomesta. Niin minäkin tekisin. Kun lasketaan, miten paljon "Suomi häviää" Fazerin tai Wahlroosin poismuutosta, ei ehkä huomata, että samalla lasketaan sitä, paljonko he ovat jo Suomelle antaneet. Ehkä se riittää yhden ihmisen osaksi. Maailmaa on totisesti Suomen rajojen ulkopuolellakin. Jos jokaisesta itsekasvatetusta mansikasta isänmaa ja äidinkieli varastaa lähes puolet, niin onhan se nyt herrajumala härskiä.

(Maalaus Hieronymus Bosch)

226 kommenttia:

  1. Onpas katkeraa puhetta, ei uskoisi mutta onhan se uskottava.

    Olen maksanut sivuperinnöistäni ja myös suorasta perinnöstäni verot. Mielelläni, koska enhän minä ole niiden eteen mitään tehnyt. Mielelläni, koska vain siten ipanat saavat puuronsa päiväkodeissa ja voivat käydä 9-vuotta koulua, ja opet saavat palkkansa jonka ovat totisesti ansainneet. Muutakin on miksen ole lainkaan katkera perintöveroista, mutta tämäkin varmaan riittää.

    En pidä asenteesta, että hyi-verot-en-mä-niitä-maksa. Yritysten sukupolvenvaihdokset ovat toinen juttu kuin normiperintö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, mutta joku toinen on tehnyt asuntonsa hinnan eteen jotain. 

      Suomalaisen keskiluokan osakkeet ja talot on ostettu jo kertaalleen verotetulla tulolla ja pankille maksetuilla koroilla ja kuluilla. Lisäksi valtio on jo asuntojen rakentamisvaiheessa ojentanut verokätensä ja perinyt kaikkineen veroja asunnosta, josta se omistajan kuolemankin jälkeen kouraisee vielä osan.

      VTT:n lokakuussa 2012 tekemän selvityksen mukaan rakentamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista verojen osuus kattoi noin 41 prosenttia asunnon hinnasta. Tämän jälkeen varainsiirtoveron ja arvonlisäveron korotuksista johtuen, veron osuus on noussut jo 43 prosenttiin vuonna 2013. Verojen osuus on edelleen noussut.

      Tällaisia taustoja vasten perintöverotukselle on vaikea keksiä järkeviä perusteluja. Joku on esittänyt jäähyväisveroa maastamuuttajille. Minusta tämä sopisi paremmin nimeksi perintöverolle.

      Palkasta ja eläkkeistä perittävä verotus on järkevää. Voisin hyväksyä Viron mallisen tasaveron meillekin. Se kuulostaa tasa-arvoiselta eikä lyttää ketään.

      Poista
    2. Kyllä, Viron terve malli tännekkin. Niin muuttaa 500 000 köyhää heti pois maasta. Näin käyttäytyy terve yhteiskunta.

      Poista
    3. Eiväthän ne tietääkseni Virostakaan muuttaneet, vaikka siellä sosiaalituet eivät ole yhtä hyvät kuin Suomessa.

      Kaikkia palkansaajiahan tuo tasaprosentti kirpaisee yhtä lailla. Virossahan aloitettiin niinkin alhaisesta prosentista kuin 26, ja sitä on tarkoitus laskea vuosi vuodelta. Lieneekö se nyt enää 21?

      Eivät Suomessa hieman paremmin tienaavat duunarit tai lääkäritkään rikastumaan pääse. Jos sen asunnon ja auton perheelleen hankkii, niin se onkin sitten siinä se palkka. Mitään ei jää.

      Poista
    4. IInes, KVG, kesti 15 sekunttia
      graafi:
      http://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_Estonia#/media/File:Population_of_Estonia_%281970-2010%29.png
      artikkeli:
      http://en.wikipedia.org/wiki/Demographics_of_Estonia
      15% väestöstä on äänestänyt jaloillaan, 230 000 yksilöä

      Poista
    5. 15% pois muuttoa suomesta. Se tekisi 800 000 yksilöä. Se olisi hyvää yötä. Tai kuten SAK sanoo, hyvää työtä.

      Poista
    6. En nyt ehdi perehtyä englanninkielisiin linkkeihin, eikä grafiikka kertonut mitään.

      Viron talous on kuitenkin maailman nopeimmin kasvavia, ja se on nousussa edelleen.

      Tasaverosta en tiedä tarpeeksi - myönnän. Minulla on vain tarve ajatella asioita monesta näkökulmasta. Ajatus on eettisesti kiinnostava kuitenkin.

      Poista
    7. Graafi kertoo, että 15% väestöstä on karannut maasta.

      Että kohisevasti nouseva talous? Tuottaen mitä? Mitä Eesti kansakuntana tuottaa?

      Vuonna -13 1,6% kasvu. Roimaa alastuloa 8,3% kasvusta vuodelta -11. Mutta nollasta kun alkaa saa hyvä kasvulukuja.

      Mutta mitä Eesti tuottaa muuta kuin silakkaa ja työläisiä jotka pakenevat maasta.

      Se maa on kehitysmaa, jossa maaseudulla eletään omavaraistaloudessa ja köyhät syö heinää, että pysyvät elossa.

      Poista
    8. ”Suomalaisen keskiluokan osakkeet ja talot on ostettu jo kertaalleen verotetulla tulolla ja pankille maksetuilla koroilla ja kuluilla. Lisäksi valtio on jo asuntojen rakentamisvaiheessa ojentanut verokätensä ja perinyt kaikkineen veroja asunnosta, josta se omistajan kuolemankin jälkeen kouraisee vielä osan.”

      Tästä unohtuu asuntolainojen verovähennysoikeus (tulonsiirrot) ja se että osa asuntotuotannosta on ollut/on. valtion tukemaa ja asuntojen ostohinta on ollut esm. arava-asunnoissa pienempi. Omistusasuntojen arvonnousu on oleellisin asia tässä perintöasiassa, se on Suomessa ollut aivan hillitöntä 1970-luvulta alkaen.

      Omaisuusvero on eri asia kuin palkkatulovero. Pääomatuloista ei esimerkiksi makseta kunnallisveroa vaan ainoastaan valtion vero.

      Mitä maanomistukseen tulee, niin kyse on kaupunkien ja kuntien tavasta tehdä rahaa: ostamalla ja myymällä ja vuokraamalla maata. Kaupantekoon ja bisneksiin kuuluvat aina verot. Rakennusliikkeiden ja yritysten bisnestoimintaan liittyy myös verotus ja verot. Tietenkin.

      Toki, jos kaikki rakennusmiestenkin työsuhteisiin liittyvät verot lasketaan asunnon hintaan, niin verojen osuus on asunnon hinnasta iso. Asukas maksaa asuntoa ostaessaan yhtä sun toista, sitä ei tule aina ajatelleeksi.

      Mutta kuinka moneen kertaan ne yhdet ja samat verot lasketaan siihen asuntoon kuuluvaksi? Jos asunto on myyty esimerkiksi 4-5 kertaa, niin yhäkö ne putkimiesten ja timpureiden ja muiden työntekijöiden työeläkemaksut ovat siinä asunnon hinnassa?

      Omistusasunto on hyvä sijoitus, sen hinta yleensä nousee tai vähintäänkin pysyy samana. Paitsi nyt, kun sisäinen devalvaatio nakertaa hitaasti mutta varmasti omaisuuden arvoa.

      Pankit kyllä saavat varmemmin omansa takaisin, ja moninkertaisesti, kuin valtio verotulonsa.

      Poista
    9. Kertooko graafi syyn maastamuuttoon? Voisiko muuttoon olla siis muitakin syitä kuin tasavero?

      Voisin epäillä, että työttömyydellä on jokin osuus maastamuuttoon. Ja sitten yksinkertaisesti se, että kun keskitulo on 750 euroa, niin Suomen korkeat palkat houkuttavat. Ja Suomesta virolaislapsille maksettavat lapsilisät, jos yksi perheenjäsen on täällä töissä.

      Poista
    10. Eiköhän maastamuuttoon ole 230 000 eri syytä ja tarinaa. Mutta köyhyys on varmaan yksi niistä. Osattomuus tulevaisuudesta toinen. Parempi yhteiskunta ja paremmat olot jälkipolville. Työ. On niitä syitä ja monta sataa tuhatta jäi vielä kertomatta.

      Poista
    11. Niin minustakin, Samppa. Mutta me kai nimenomaan juttelimme tasaveron vaikutuksista maahan.

      Poista
    12. No, kun tasavero. Ei varaa sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Kuole nälkään tai muuta maasta. Niin helppoa sen arvioiminen on.

      Poista
    13. Tasavero voi minun puolestani jäädä idean tasolle - en ole ajamassa sitä mitenkään erityisesti. Kunhan olen utelais asiasta, joka kuulostaa hyvältä ja demokraattiselta. En osaa ajatella niin, että ihminen joka tulee toimeen omillaan verotkin maksettuaan, olisi automaattisesti riistoporvari, jolta voi ottaa vielä vähän enemmän. Olen kokenut ja nähnyt hyvinkin ansaitsevan tavallisen työntekijän veitsenterällä elämisen. Meillä on paljon tällaisia ihmisiä, joilta ei enää voi ottaa huonommin pärjääville.

      Ei se mene niin, että kaikkien tulee joutua kurjuuteen. Mitä korkeammat verot, ja veroprogressio, sitä vähemmän hyvinvointia, kulutusta ja investointeja, joita yhteiskunta tarvitsee. Ei pidä olla kuin kansansadun hölmöläinen: ottaa palan peiton alapäästä ja jatkaa sillä yläpäätä.

      Poista
    14. Onhan meillä ansioistakin tasavero, joka ei aiheuta sen suurempaa ongelmaa: kunnallisvero on tasavero.

      Samoin pääomatulovero on tasavero, mutta se koskee vain osa kansasta.

      Progressiossa on hyvät puolensa, mutta jokainen voi katsoa marginaaliverostaan sen nykyiset huonot puolet.

      Poista
    15. Tätä ei tulla ajatelleeksi. Kukaan ei ole napissut tasaveroa vastaan.

      Progressiolla on rajansa. Itse en osaa kadehtia raharikkaita enkä sitä, että heuille jäisi jotain käteenkin. Millä tavalla se olisi minulta pois? (Tämä ei ollut sinun kommenttisi perusteella, Tapsa, kunhan pohdin yleisesti.)

      Poista
  2. Niin. Joka päiväinen leipämme, jonka verot maksaa kovaan hintaan 5,7€ arvosta Fazer Amicalle, jos on varaa käydä syömässä.

    Että ota meidän köyhien rahat, jotka veroina tulevat. Vie ne veroparatiisiin. Sitten me ollaan pummeja, alkoholisteja ja sohvalla sylkeviä perunoita.

    Mutta on se hyvä että pääoma kasaantuu. Mitä tästä muuten tulisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläinen puhuu keskiluokan ihmisen perintöverosta. Sikarikkaita en osaa kadehtia. Puhun mielelläni myös suurista ikäluokista, koska heitä on syyllistetty ahneudesta ja lastensa leivän syömisestä.

      Tosiasiassahan kun suuret ikäluokat rakensivat tiilitalojaan velkarahalla, korot olivat korkeita, laina-ajat lyhyitä ja perheet köyhempiä.

      Eihän suurilla ikäluokilla ollut mitään säästöjä! He eivät saaneet mitään mukaansa lapsuudenkodeistaan, eikä ollut odotettavissa suuria perintöjä. Nyt heillä on sitten se velkaralla puurrettu osake tai talo, ja enimmillään auto ja jonkinlainen kesämökki, tilillä arkkurahat, jos niitäkään. Eli valmiille pääsevät heidän lapsensa, ellei sitten tule yllätys perintöveron muodossa.

      Vaan jos he mielellään maksavat verot, mikäs on ollessa. Saahan pankista lainaa, ehkä.

      Poista
    2. Paitsi, että suurilla ikäluokilla (jos tarkoitat 1940-luvulla syntyneitä) on ollut työpaikat, osa on vielä töissä kun on ne superkarttumat, jotka saa kun pakertaa 68-vuotiaaksi.

      !970-luvulla rakennettiin päiväkodit, tuli maksuton peruskoulu ja monia, todella monia työeläkkeisiin ja työsuhteisiin liittyviä tuntuvia parannuksia, joista hyötyivät suuret ikäluokat ja heidän lapsensa. Ei tarttisi olla noin katkera. Hyvän osan saitte.

      1990-luvulla alkoi karsiminen ja leikkaaminen. Nyt on jäljellä jämät hyvinvointivaltiosta, ja aika pahalta näyttää ettei jäljelle haluttaisi jättää yhtään mitään nykyisille ja tuleville sukupolville.

      Poista
    3. Nyt ei ole tilastoa avuksi, mutta me, jotka olemme suurtenikäluokkien lapsia, olemme ensimmäinen sukupolvi sataan vuoteen, joka tienaa vähemmän kuin vanhempansa.

      Eikä näitä hallitus ja vaalifarsseja katsellessa tunnu siltä, että tilanne muuttuu paremmaksi. Vaan hiljainen ja tasainen köyhtyminen on alkanut.

      Kunhan vielä sulisi 50% asuntojen hinnoista pois, niin sitten olisi hyvä.

      Poista
    4. Niinpä juuri.

      Poista
    5. Minusta pikemmin sinä, Anonyymi, olet katkera, en minä.

      Totean asioita, jotka ovat mielestäni epäloogisia. Niiden toteaminen on positiivista yhteiskunnallisisten asioitten kyseenalaistamista, ja paljolti halua rakentaa oikeudenmukaisempi yhteiskunta, joksi en enää koe menneiden vuosikymmenten kiihkokommunismia. Minusta keskiluokkaisellakin omillaan toimeentulevalla ihmiselläkin on oikeutensa.

      Itse olen oman kotini ostanut 1990-luvulla, sitä edeltävän hieman aikaisemmin. Sitä ennen asuin pitkään kaupungin vuokra-asunnossa, kunnes sain opintolainat maksettua.

      Että en tiedä sitten siitä vähemmän tienasmisesta nykyään. Minä en puhu tilastoidusta vaan elävästä ihmisestä. Jos joskus sain alkupalkkaa 1 700 - 2000 mk, niin nyt vastaavasta työstä saa 3000 - 4000 euroa. En siis allekirjoita huonompaa palkkaanne. Tilaston takana on aina yksilö. Ja palkkaa saa, jos viitsii opiskella sen 7 vuotta.

      Poista
    6. Milloin maksettiin 2000mk alkupalkkana. Kerrotkos sen. Sen jälkeen käyn tilastoissa etsimässä sinulle mitä se palkka vastaa tän päivän rahaa.

      Poista
    7. Ei markkaa ja euroa voi verrata noin. Kupillinen kahvia maksoi 2,5 markkaa kahvilassa ennen euroa. Kun valuutta vaihtui sam kupillinen maksoi 2,5 euroa.

      Eurosta sanottiin, että senkun opettelee kuuden kertotaulun. Yksi euro on kuusi markkaa. Se neuvo kannatti unohtaa hyvin nopeasti. Euron arvo ja ostovoima ei määrity niin.

      Palkkaa saa ainoastaan, jos on palkanmaksaja ja työpaikka. Vakituiset ja pysyvät työpaikat ovat mennyttä maailmaa, myös kunta-alalla ja valtion hommissa. Onko Suomessa yhtä ainutta työpaikkaa, jossa ei olisi ollut YT-neuvotteluja?
      Joka toinen palkansaaja on määräaikaisessa työsuhteessa.

      Et ole lehtiä viime vuosina ehkä lukenut lainkaan? Satojatuhansia on irtisanottu eikä se uusi työpaikka löydy enää ihan helpolla, vaikka olisi opiskellut sen 7 -vuotta, monet ovat opiskelleet enemmänkin.

      Maailma ja yhteiskunta on aivan toinen nyt. Ei ole varaa olla katkera, sillä se minkä tässä on oppinut on, ettei turhasta valittaminen ja kitiseminen johda mihinkään. Jätä sinäkin veroista vinkuminen, se ei ole erityisen fiksua.

      Poista
    8. Minä sain ensimmäisestä duunistani palkkaa 4500 markkaa kuukaudessa. Tämä oli pesulatyöntekijän palkka vuonna 1985. Se nykyeuroissa 1475 euroa. Koulutusta ei tarvinnut, riitti että kädet nälkää heilui ja tuotantoa syntyi.

      Mopo, joka oli tuolloinkin nuoren tärkein ostos, maksoi 4000 markkaa.

      Poista
    9. Vuosikymmen, jolloin Suomi pääsi kuin pääsikin muiden pohjoismaiden kanssa samaan kastiin, hetkeksi. Sellaista yhteiskuntaa ei tule enää. Olin sosiaalitoimistossa opiskelujeni välillä töissä, asiakkaita ei ollut paljon, mutta tuenhakijoille myönnettiin melkein mitä hyvänsä keksi pyytää. Kun tuli 90-luvun lamavuodet ja ihmisillä oli todellinen hätä, ei ollutkaan enää jaettavaa. Vaihdon töitä.

      Niistä 80-luvun ajoista ovat peräisin legendat, että sossusta saa mihin hyvänsä ja miten paljon hyvänsä. Aika monet luulevat, että me elämme yhä 1980-lukua sosiaaliturvan suhteen.

      Hyvin monet suomalaiset elävät nyt hyvin heikossa tilanteessa, eikä tilannetta voi omin avuin korjata tai muuttaa muuksi.

      Poista
    10. Anonyymi klo 20.13

      Sanot että suurilla ikäluokilla on ollut kaikilla työpaikat. Ei ole ollut kaikilla, eikä kaikilla ole ollut koulutusta vastaavaa työpaikkaa.

      Mutta kaikkineen työllisyystilanne on ilmeisesti ollut hyvä. On myös niin, että opiskeluhalut olivat kovat. Oli itsestään selvää, että ammatti piti hankkia, ei tullut kuuloonkaan, että olisi vietetty välivuosia tai jättäydytty koulutuksen ulkopuolelle huilaamaan tai miettimään - yleisellä tasolla.

      Oli myös kovat työhalut. Pakko olla, koska opintolainojen takaisinmaksu alkoi 1 1/2 vuotta valmistumisen jälkeen. Nuorilla oli siis hyvät tutkintopaperit taskussaan, ja koska maa eli kasvun vuosia, paikkoja oli ja virkoja perustettiin ja nuoret sitoutuivat nopeasti kovaan työntekoon.

      Tästä ei varmaan suuria ikäluokkia voi syyttää, vai mitä?

      Ylipäänsä kummastelen hieman, että keskustelu kääntyi syyttelyksi sen sijaan, että olisi puhuttu perintöveron loogisesta oikeudenmukaisuudesta. Vai meneekö tämä nykyinenkin lama suurten ikäluokkien piikkiin? Mielestäni suurten ikäluokkien lapset ovat jo kauan olleet vallan kahvassa kiinni ja järkeistäneet nämä työpaikat, laajentaneet hyvinvoinnin verkostot ja kun pää on tullut vetävän käteen, luoneet säästöbudjetit paikkaamaan laajentamaansa hyvinvointia.

      Poista
    11. Samppa klo 21.20

      Sanot saaneesi ensimmäisestä duunistasi palkkaa 4500 markkaa kuukaudessa ja että se oli pesulatyöntekijän palkka vuonna 1985.

      Omaa palkkaani en taida muistaa, en edes 2000-luvulta. Jostain vain tuli mieleeni tuli tuo alkupalkka 2000 mk. On se ehkä ollut enemmän.

      Vaan tuo pesulatyöntekijän palkka vuonna 1985 tuntuu minusta suurelta. Olisko sinulla jokin linkki 1980-luvun palkkojen summiin? Voisin katsoa omanikin. Olin tuossa ollut opettajan työssä vasta muutaman vuoden.

      Poista
  3. Niin, ,en ole tähän jäähyväisveroon vielä kunnolla perehtynyt ja sisäistänyt. Mutta se vaikuttaa jo kunnon kommunismilta. Hyvää yötä vaan Suomen maa ja verottaja joka ei tiedä edes veron oletetuista vaikutuksista, mutta kovasti halutaan. Ja Suomessa kun virkamies haluaa, se saa. Vaikka haittavaikutukset ovat kovempi kuin hyöty.

    VastaaPoista
  4. Nämä entiset itäblokin maat ja neuvostoliittoon kuuluneet ovatkin rosvokapitalismissaan mielenkiintoisia. Vaclav Havel ei enää ole Tsekin sankari, hän on pudonnut asteikossa tavallisen onnenonkijan tai jopa roiston osaan. Ihmiset kaipaavat jopa kommunismin aikoja, koska kapitalistille mikään ei riitä, se vie kaiken.

    Panimoteollisuus, erityisesti pienpanimot ovat pitäneet kauheaa älämölöä kurjasta ja raskautetusta asemastaan. Uutiset kertovat niiden takovan kovaa tulosta.

    Minun on niin surku, kun se yksi Fazer -suvun perillisistä harkitsee lähtöä. Kyyneliä hänä vuokseen vuodatan ja öisin en unta saa. Menee Karl Tsekkiin, siellä kapitalisti on onnellinen. Isänmaallisuudesta en nyt tässä yhteydessä sano mitään, sehän on sellaista vanhanaikaista hapatusta, vai mitä Karl?

    Esko Seppänen sen toi julki ja Wahlroos vähän myöntelikin, että Ruotsiin muuttonsa tärkeä syy oli perheen turvallisuus. Miksi Ruotsissa on turvallisempaa, en tiedä. Mutta kidnappausuhkien olemassaolo on meillä toteennäytetty, Wahlroosin pojankin meinasivat kaapata. Tämä taitaa olla nyt sitä, kun rikkaat eristäytyvät omien sähköaitojensa, vartijoidensa ja muuriensa taakse turvaan meiltä kamalalta kansalta.

    "Apua, apua, ryöstö, - tulkaa auttamaan, tulkaa auttamaan!", huusi porvari kun työläinen palkkaansa pyysi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleissahan se nähdään, mitä Tsekeissäkin sitten äänestetään. Voittaako kommunismi? Luulisi, jos ihmiset sitä haikailevat. Mielenkiintoista nähdä, miten Kreikan uusi Zorbas pärjää kommunisminsa kanssa. Toivotaan onnea runsain mitoin! Sitä tarvitaan, kun realiteetit otetaan huomioon.

      Poista
  5. Hilja-tätini asui isäni ja äitini omistamassa kerrostalokaksiossa. Hän oli kuin jostain sarjakuvasta, pienipäinen pyöreäleukainen mummeli jolla oli nuttura, ja isot vanhanaikaiset silmälasit; jotenkin vähän muurahaisen näköinen pää hänellä oli. Pidin hänestä suunnattomasti. Ja hän minusta. Koska tahansa sain yöpyä hänen luonaan, nukuin keittiössä. Tilapäisen petini yläpuolella oli vaate johon oli virkattu (?) punaisella langalla että ”Jumalan Pelko on Viisauden alku”. – Ei se minusta mitenkään loukkaavaa ollut.

    Kerran kun hänen luo tulin, oli myöhäinen ilta jo, niin hän istui pimennetyssä asunnossa. Kysyin, että miksi? Hän sanoi Hyyysh! Minä että mikä nyt on hätänä? Hän: ”naapurit puhuvat minusta pahaa.” Minä: ”ei voi olla totta. Miksi he niin tekisivät?” Hän: ”Koska minä saan Valtiolta rahaa, Kansan Eläkettä.” Minä: ”Mutta sinähän olet yli 70 –v. Kaikki niin vanhat saavat kansaneläkettä.” Hän: ”Niin mutta kun minä en tee mitään”... Voi Hilja-kulta ajattelin ja otin häntä kädestä. Tajusin etten millään koskaan pystyisi selittämään hänelle että ei hänen mitään enää tarvitsekaan tehdä. Koko ikänsä on tehnyt töitä muille, pienellä palkalla, että kyllä hänelle kansaneläkkeen minimiosan verran kuuluu. Nykyisin nyt.

    Ps. Mutta olin ihan toissa merkeissä hänen luokseen sinä iltana tullut, en siis millään lailla käyttänyt tätä tilannetta hyväkseni, en. Vaan sanoin alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan, että ”kuule, Hemmitäti, olisiko sinulla lainata mulle parikymppiä?” Hän ilahtui, pompahti ylös keittiönsohvalta, meni makuhuoneeseen, sytytti valot, ähräsi siellä vähän aikaa, sammutti valot, tuli takaisin kolme paasikivenseteliä kädessään ja kysyi: ”Riittääkö tämä?” ”Riittää”, minä sanoin ja otin niistä kaksi. (Kahtahan minä pyysin. Eli 12 olutta á 1,35 ja Hugille portsariraha. Koska Marjukka lupasi maksaa taksin Wiksbergiin.) Halattiin Hiljan kanssa toisiamme. Sitten taas läksin yötä kohden.

    Ei, älkää pelätkö, en aio kommentoida tämän enempää. Mutta kun ajattelen ”köyhiä vanhojapiikoja”, niin niillä on ihmeen paljon rahaa. Tai ei se oikeastaan ihme ole: he kuluttavat niin vähän. Se on harmi: heidän pitäisi satsata itseensä enemmän.

    Nyt luen Vàclav Havelista. Luulin aikoinani kun lehtien kirjoittelun perusteella seurasin Tšekkoslovakian tapahtumia, ja hänen rooliaan niissä, että tunnen hänet. (kävin Prahassa 1969 ja 1972.) En tuntenut alkuunsakaan! Tuon kirjan suhteen (Michael Zantovsky: Vàclav Havelin elämä)saa hyvän kurssin tšekkiläisestä 1900-luvun kulttuurielämästä ja ihmisistä; harvinaisen paljon on elokuva- ja teatteri-ihmisiä, samoin runoilijoita ja kirjailijoita; tshekkihän on keskellä Eurooppaa, Praha on lännempänä kuin Tukholma. (kts. vaikka pallokartasta) – Tämmöisistä runoista en ollut kuullutkaan, Frantisek Halas, 1931: ”Yö tutkii minut / ottaa selvää unohdinko / arvoitukselliset päivät / kun astuin ulos pimeydestä.

    Voi jepulis jee. Kun lukee tämmöistä, vaikkei siitä mitään ymmärräkään, sieluni hyppää Sirkus-Sariolan päättömän ja jalattoman rodeo-ratsun selkään ja karauttaa Preerialle, jonne juuri kuu laskeutuu. (Ja perässäni hölkkää vikkeläkinttuinen Kojootti. Niin kuin aina.)

    VastaaPoista
  6. Nykyeuro ja entinen markka (tai se väärä vitonen jonka isoisä Käkisalmen markkinoilla sai) on helppo muuttaa nykyrahaksi. Kas näin

    http://www.stat.fi/til/khi/2014/khi_2014_2015-01-19_tau_001.html

    Ps. Kaikki Samppa -nimiset ihmiset ovat kivoja. Juttelin kerran Samppa Lajusen kanssa. Kysyin häneltä mikä yhdistetyssä on tärkeintä että ko. lajissa menestyy. Niin Samppa sanoi että "tärkeintä on muistaa kummilla suksilla hiihdetään kummilla hypätään"...
    Täällä Anssi Nopos-pojan pojanpoikaTiilikainen-Jukola. Ja yhdistäisin sinne kotistudioon. Pauli, joko kyykkäkuiviinvedon SM-kilpailun lopputulokset ovat tulleet? Vai ei vielä. No, soitetaan tähän väliin sit Porilaisten Marssi. (soittavat)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos proamisesta Riku. Veikkaan, että tällä palstalla on paljon lukijoita, joilla on enemmän käryä tuosta lehdestä kuin minulla.

      Mutta on se sentään hienoa, että saa tehdä nuorten lehteen töitä ;)

      Poista
    2. Käryä on jonkin verran.

      Kuva on hieno, onnittelut!

      Poista
  7. tämä minulta (aina minulta unohtuu joku) unohtui

    https://www.youtube.com/watch?v=CsGaa1-GmKk

    joskus taas ei unohdu mikään minkä haluaisi unohtaa/unohtuvan

    Ps. Pidän Lavista. Eniten kotkalaisista silti pidän Toivo Pekkasesta. Toiseksi eniten tykkään Juha Vainiosta. (Rauno Räsänenkin oli Kotkasta.) Metsärinteen Pertti heitti kerran hotelli Koskenniskan ikkunasta mua pullolla päähän (onneksi tyhjällä ja ohi). Hänkin oli Kotkasta ja väitti että "ihan vaan herättääksesi huomiosi, kun kävelit siitä ohi"... vitut, ei ees toisiamme tunnettu. Minä nääs rämistelin hänen hotellihuoneeseehen, portsarin luvalla, klo oli jotain 05. Huone oli täynnä sammuneita soittajia. Pera ja minä juotiin yhdessä pullollinen lämmintä Jaloviinaa ja lörpöteltiin. Tultiin tutuiksi. (tapahtui aikoinaan Forssassa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pauli Räsänenkin on kai Kotkasta, ruusustaan päätellen.

      Poista
    2. En tiedä? (Voi olla Hyrynsalmeltakin...) Ei kun siis.

      Kotkan ruusu on kyllä tunnepitoisimpia lauluja mitä on suomenkielellä. Tulee mieleen ihan Jacques Brel / Amsterdam.

      Tämmösenä vanhana Kustaavista (via Koijärvi) kotoisin olevana merimiehenä tulee muitakin kummallisia ajatuksia päähän.

      Ps. Tapsa, jos mä joskus vittuilen (tai yritän) sulle, se tarkoittaa että mä tykkään susta. Ei kummempaa.

      Rikullekin on kiva vittuilla. Kun sen yli ajaa 10 kertaa höyryjyrällä, se vaan - kerta kerran jälkeen kieltämättä vähän litteämpänä - korjaa vaan aurinkolasejaan paremmin silmilleen. Ja sanoo: "ei tunnu missään. samperin huligaani."

      Poista
    3. Tässä teille pojat vähän kiihkeää tunnelmaa.

      Poista
    4. Minäpä otankin opikseni! Nytkin jäin ihmettelemään, että jos Räsäs-Rane on Kotkasta, niin miksei muka Räses-Palikin, joka jopa lauloi Kotkasta... mutta jos Mikis ei asiaa tiedä, niin siinä on jotain hämärää.

      Googlasin hädissäni ja eiköhän Pauli R olekin saamari sentään manselainen. Ei olisi miehestä uskonut, vaikuttaa niin viksulta.

      Poista
    5. Nyrkkeilijä Pentti Hämäläinen oli kotkalainen. Riikkilän Väinö (Pertsa ja Kilu) oli. Ja sit tämä linja-autoimpeuriumin luoja... Vilkas Onni.

      Kotka on kiva kaupunki vaikka en tunne sitä juuri yhtään. Pari kertaa olen käynyt, pari yötä yöpynyt. Kovasti on puistoja. Sota-aikana Kotkaa pommitettiin jatkuvasti ja rajusti; yhdelle kukkulalle on jätetty järeä ilmatorjuntatykki muistomerkiksi. Rahtisatama on siirtynyt kauemmaksi keskustasta, en etsinyt että minne, vanhan sataman paikalla on nyt se upean upea merimuseo. Suosittelen sielläkäyntiä kaikille! Itsekin minun piti siellä vain piipahtaa niin meni neljättä tuntia ennen kun pääsin sieltä pois. Tosin siinä on samalla Kymeenlaakson Museo, ja kun Kymeenlaakso on paperiteollisuuden suurin keskittymä Suomessa, niin puolet ajasta minä siellä esineitä ja kuvia ja muuta ihmettelin. Hieno museo molemmin!

      Kairo kapakassa en käynyt. Kävin kahdessa toisessa.

      Poista
    6. Kairo on kuuluisa menopaikka, mutta ainoan kerran kun olen Kotkassa käynyt luokkaretkellä 70-luvulla, me kävimme siellä syömässä.

      Poista
  8. Siis esim. vuonna 1879 yksi markka vastasi nykyrahassa noin 5ttä euroa. Se on fakta millä ei ole totuuspohjaa an sich. Koska elinkustannukset - joihin kuuluu silakkakilon lisäksi myös ihmisten tuntipalkka - vuonna 1879 olivat aivan eriä kuin nykyisin. Hintaindeksi pitää olla koko ajan mukana. Ja pitää tajuta myös se, että vuonna 1879 ei televisioveroa kannettu - eikä autoveroakaan, sitä paitsi. (Helsinforsin kaupunki jotain veroa Vossikkakuskeilta toki peri kun ne heidän hevosensa kakkivat niin kamalasti kaupungin mukulakivikaduille... muistaakseni jotenkin näin.)

    VastaaPoista
  9. Suuret ikäluokat syntyivät köyhään Suomeen. Sodan jälkeen kaikesta oli pulaa. He elivät lapsuutensa oloissa, jolloin lapset jaettiin kymmenvuotiaina vuohiin ja lampaisiin. He opiskelivat ilman mitään yhteiskunnan tukia. Suuri uudistus tapahtui 70-luvun alussa, jolloin valtio takasi opintolainan, jolloin myös köyhän lapsi pystyi opiskelemaan. Lainaa sai, ei tukia. Ero on siinä, että laina on maksettava takaisin.

    Aikuistuimisensa kynnyksellä iso osa suurista ikäluokista, sadat tuhannet varmaan, muutti Ruotsiin, koska Suomessa ei työtä ollut. Osa palasi, osa jäi. 70-luvun puolivälissä Kekkonen nimitti hätätilahallituksen laman takia. Työtä ei ollut, hätäaputöitä vain.

    Ne edut, joista suurten ikäluokkien kuvitellaan nauttineen, koituivat vasta seuraavien sukupolvien siunaukseksi. Opiskelusta alettiin maksaa palkkaa, asumista alettiin tukea avokätisesti, työttömänä tulee toimeen, erilaisten tukien ansiosta isokin perhe pystyy viettämään lähes keskiluokkaista elämää.

    Suuriin ikäluokkiin kuulumisessa oli toki puolensa. Nuorena usko tulevaisuuteen oli vahva, poliittisesta kuohunnasta huolimatta puhallettiin yhteen hiileen, paskaduuneja ei tunnettu, vaan kaikkea työtä pidettiin arvokkaana. Jokaiselle oli kunnia-asia tulla toimeen omillaan, valtion syliin heittäydyttiin vain pakosta.

    Tätä nykyistä urputusta kuunnellessa niitä aikoja tulee ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi huomiota tähän.

      Ihminen kestää suurtakin puutetta, jos on toivoa paremmasta. Taloudellisessa mielessä eteenpäin menon meininkiä. Näille aivan viimeisimmille ei ole luvassa kuin ohrakyrsä kouraan ja paljon helevetin viisaita sanoja ja tutkimuksia.

      Suurten ikäluokkien asuntolainojen takaisinmaksua helpotti suuresti 1970-luvulla vauhdikkaana laukannut inflaatio.

      Poista
    2. Urputusta? Kyllä on merkillinen tulkinta. Suomea rakennettiin hyvinvointivaltioksi hyvin reippaasti 1960 - 1970 luvuilla, ja se hätätilahallituskin toimi. Oli 20.000 työtöntä joiden tilanteeseen puututtiin. Sen jälkeen, mitäs sen jälkeen tapahtunut? 35 vuotta sitten olivat tulevaisuuden näkymät aikalailla toisenlaiset kuin nyt. Suomi oli hetken aikaa 1980-luvulla pohjoismainen hyvinvointivaltio. Kaikilla oli työtä. Se aika ei palaa.

      1990-lamavuosista jäi maahan pysyvästi hyvin iso työttömien määrä. Satojatuhansia. Työ- ja elinkeinoministeriön helmikuun 2015 tieto on, että yli 600.000 on työnhakijana, etsii työpaikkaa. Ei se ole vitsi vaan kova fakta. Muitakin faktoja voisin luetella.

      Kunnia asia tulla toimeen omillaan? Älä valehtele. Olet hyötynyt hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta eniten, ja nyt sitä on 20 viimeistä vuotta purettu ja yhä puretaan. Sille tuholleko sinä haluat näyttää vihreää valoa?

      Poista
    3. Jos niitä köyhyyden aikoja kaipaat, Tapsa, niin ei varmaan tarvitse kauhean montaa vuotta enää kaivata, Suomi muuttuu ja lujaa kyytiä pettuleipävaltioksi ja tulee ikävä ihan muita aikoja.

      Poista
    4. Höpö Löpö.
      Kaikki on suhteellista.

      Poista
    5. Riku, miksi oletat, että suuret ikäluokat ostivat asuntonsa jo 70-luvulla? 70-luvulla asuntoja ostivat etupäässä sen ajan nuoret duunarit ja lyhyen koulutuksen valinneet tai suoraan töihin menneet.

      Moni opiskeli 70-luvulla ja maksoi heti perään opintovelkojaan ja haki töitä. Opiskelu oli vaativaa ja kesti monelta jopa 7 -10 vuotta. Ajatteles lainarahalla ja itse rahoittaen! Minäkin olin koko opiskeluaikani töissä, mm. iltaopettajana yksityisessä Boris Gontjarovin teknisessä opistossa, jossa oli mitätön tuntipalkka ja vaativa kova työ opistoinsinöörinplanttujen äidinkielentaitojen opettamisessa.

      Asuntoa pääsin ostamaan vasta 1990-luvulle tultaessa, jolloin oli korkeat korot. Että se siitä inflaatiosta.

      Poista
    6. Anonyymi klo 23.03 - 23.38

      Pystyisitkö mitenkään ajattelemaan niin, että hyvinvointiyhteiskunnan nykyinen alasajo johtuu jostakin muusta kuin siitä, että Suomen kansa maksaa liian vähän veroja?

      Haluaisitko kenties korottaa veroprogressiota vähän lisää? Tulisiko Fazerin ja Wahlroosin pelastaa Suomi?

      Poista
    7. En tarkoittanut urputuksella näitä kommenttaja, vaan yleensä kaikkialta kuuluvaa purkua, kuinka huonosti asiat ovat ja lisää rahaa meille ja sassiin, perkele.

      Valtion verotulot vuodessa ovat noin 7 miljardia euroa, josta ansiotulojen osuus on noin 5 miljardia. Kestävyysvaje puolestaan on 8 miljardia euroa.

      Toisin sanoen yhteiskunnan rahat riittäisivät nykyiseen elintasoon, jos vero-% olisi 100 eli kaikki ihmisten tulot ohjattaisiin suoraan valtion kassaan.

      Jaa... mihin perustuu anonyymin väite, että olen "hyötynyt hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta eniten"? Siihenkö, että olen (toisin kuin anonyymi?) osallistunut siihen?

      Aika omituinen väite. Hyvin suurella todennäköisyydellä anonyymi itse on hyötynyt hyvinvointiyhteiskunnastamme paljon enemmän kuin minä.

      Poista
    8. Tuo väite että joku suureen ikäluokkaan kuuluva on hyötynyt yhteiskunnasta enemmän kuin muut kertoo vähäisestä ymmärtämisestä. Väite on nimittäin yleisesti hoettu klisee, jolla lyödään keskusteluissa sen enempää perustelematta eri tavalla ajattelevaa päähän.

      Paremminkin voisi väittää, että suurten ikäluokkien jälkeinen polvi on hyötynyt kaikkein eniten. Heille on ollut eniten vaihtoehtoja ja koulutusteitä, jos vaan opiskelu on heille kelvannut. Kaikki eivät ole viitsineet. Millään muulla sukupolvella ei ole ollut yhtä hyvää elintasoa ja hoidettua terveyttä ja tukiviidakkoa syrjäytymisenkään varalle. Mikään muu polvi ei ole yhtä hemmoteltu ja passattu!

      Ja kyllä, minullakin on oma lehmä ojassa. minäkin olen rakentanut liiallista hyvinvointia teille, arvon nuoremmat valittajat. Nyt on vaan käynyt niin, että teille on oltu liian anteliaita ja tuhlaavia ja ollaan tekemässä komiaa konkurssia. Kun ei teille mikään ole riittänyt enää pitkään aikaan.

      Poista
    9. Älä Iines suotta käy sukupolvisotaaa, koska tämä talous ei ole sitä.

      Koska Bretton Woods (kultakanta) sopimus romutettiin Nixonin toimesta Vietnamin sodan velkaantumisen vuoksi. On sen jälkeen siirrytty markkinoiden vapauttamiseen ja FIAT rahaan. Raha, jolla ei ole mitään kiinteää arvoa. Tämä on luonut Boom and Bust talousmallin.

      Pitää olla kasvua. Pitää olla inflaatiota ( nyt ollaan deflaatiossa), pitää olla velkaa niin perkeleesti.

      Tämä on kansainvälinen taloussota jota käydään Sun Tsun hengessä. Kunnes lopulta sota puhdistaa velat, tuhoaa kaiken. Ja taas päästään kasvamaan. Nollasta kun lähtee, tulee hyvät kasvuluvut.

      Hintahan on kova. Miljoonia kuolleita, mutta pääomat kasantuu ja rikastuu. Se on tärkeintä, että pääomat eivät sula, tai niitä ei saa edes syödä nälkäänsä. Vaan velalla on jyllättävä. Koska korko ja vanha sana, kuponginleikkaajat.

      Että velkaa niin perkleesti, niin länsimaat romahtavat. Joko taloutensa puolesta tai sotaan. Mutta se on pääoman tahto.

      ja mitä pääoma tahtoo, se tapahtuu.

      Poista
    10. No nyt en ymmärrä mistään mitään. Kun minusta juuri pääomapiirit ja kokoomus sanovat, että nyt riittää velanotto ja velaksi eläminen. On luotava kasvua itse ja vaurastuttava sitä kautta!

      Poista
    11. Riistäjät kun vie pääomansa tuottamaan Kiinaan ja muihin halpatyömaihin, tuottonsa veroparatiiseihin.

      Se mitä on kotona, sitä ei saa verottaa, Koska verotus on ryöstöä. Ja kansa on liian laiskaa. Sitä pitää ruoskia ja pitää nälässä ja nöyränä.

      Mutta se vaan naureskelee punaisissa housuissa kekkuloiville pelleille, jotka pakenevat maasta, koska muuten tulisi nokka kipeeksi ja lapset kidnappatisiin.

      Koska paska ja paha karma. Tietävät, että he tekevät väärin. Huono omatunto soimaa, velkavivulla ostetaan hedgefundeista osakkeita tai myydään alas. Mutta viivan alla tulos merkitsee.

      Puheet on puheita. Teot ratkaisee. Teot ovat kansallisomaisuuden tuhoamista, omistamisen yksityistämistä. Pääoman salaamista verottajalta. Tappioiden sosialisointia, voittojen yksityistämistä.

      Poista
    12. Noh noh, Samppa, kylläpäs kärjistät.

      Suomi on kuiviin verotettu. Katso mitä maata tahansa, niin tällaisia veroasteita et juurikaan mistään löydä, vaikka muissa maissa on todellisia rikkaita ja monin verroin enemmän kuin Suomessa. Se tie on kuljettu. Hyvinvointia ei luoda verotusta kiristämällä.

      Sen sijaan sopii kysyä, missä muissa maissa on yhtä hyvät sosiaaliset tuet ja ilmaiset palvelut kaikille ihmisille kuin Suomessa. Kenties nyt eletään sitten niitä aikoja joita ennen ei ole eletty: kaikkien on annettava omastaan pois, ihan kaikkien. Myös vähemmästä.

      Jos me köyhdytämme tuloluokkien yläpäätä sikamaisesti, ei kellään ole enää varaa tuottaa ja kuluttaa senkään vertaa kuin nyt. Mitäs, jos joka sektorilla alettaisiin sitten yrittää - perustetaan yrityksiä Suomeen ja palkataan suomalaista työvoimaa - sinä ja minä ja hentun liisa. Nähdään sitten sekin homma ja maksajan ilot. Aika moni on aloittanut tyhjästä.

      Poista
    13. Minä olen kaksi konkurssia tehnyt, että kolmatta en tee. Yrittäköön muut puolestaan. Minä chillaan ja opiskelen.

      Poista
    14. Olen pahoillani, Samppa. Ehkä yrittäminen tosiaan ei kannata Suomessa täkäläisillä hinnoilla ja kulungeilla ja verotuksella. Onnea opintoihin!

      Poista
    15. Joka mokasta oppii. Ehkä kolmannella kerralla onnistusi. Mutta ei ole pääomaa, eikä luottotietoja. Suomessa silloin on mahdonta aloittaa uudestaan. Paitsi tietenkin, jos osaa jotakin, joka ei vaadi pääomaa. Muuta kuin pään oman.

      Poista
    16. Puhuin tuosta sodasta

      : «Даешь Польшу и Финляндию!» (suom. "Anna meille Puola ja Suomi!")

      Kyllä me se vielä saadaan. Ainakin naapurissa on uho kohdallaan. Tosin sen voisi ennaltaehkäistä, kun kävisi Sveitsissä ryöstöretkellä. Ryöstäisi Putinin rahat.Ja muiden oligarggejen. Tosin sitten se itku vasta alkaisi.

      Poista
    17. Juu, eihän meillä mitään hätää. Uho on vain slaavilaista hjumoria. Miksi ne sieltä tulisivat Suomen ottamaan? Eiväthän ne Karjalallakaan mitään tehneet.

      Poista
  10. Joo, inflaatiolla minäkäkin aikoinaan itselleni omistusasunnon rahoitin. Mutta sitten tuli avioero ja Kaija vei sen, mennessään. Siinä mielessä olen ihan fifti-fifti tän yhteiskunnan ja sen inflaation kanssa.

    Toisaalta, 80-luvun loppupuolella kun mulla jostain syystä oli ylim. rahaa aika perkeleellisesti, muutama kymppitonni, niin kun panin sen määräaikaiselle vaikkapa vain puolen vuoden korkotilille, sille tuli 16,5 % korkoa koko ajan. Ihmetteli vaan että "ei hyvänen aika, millä näitä kaikkia ehtii tuhlata"... Joo, minusta tämmöinen on myös Yhteiskunnan vika.

    Ps. Toisaalta taas kun menin naimisiin niin oli kyllä rahasta tiukkaa. Pankista sai 1.500;- markkaa kodinperustamislainaa - se oli iso summa siihen aikaan. Oikeastaan vitun iso summa. Ostin sillä 1.490;- markkaa maksavat stereolaitteet. Tykkäsin kuunnella musiikkia. Mutta välillä kun loppu ruokarahat niin piti roudata ne... en nyt ulkoa muista mille kadulle mutta sillä samalla kadulla oli Hymy-lehden toimitus... Tampereen Pantti OY:lle. Kun jostain sai rahaa, kävi lunastamassa sterot pois, sit taas vähän myöhemmin vei ne sinne takaisin. (Saagakin oli jo sen ikäinen että tuumi "ai, välillä meillä kuunnellaan musiikkia? välillä ei?") Oon ollut niinkin köyhä kun oon kävellyt hirmuisessa pakkasessa Hämeenkatua ja ajatellut että poikkean johonkin kahvilaan lämmittelemään... Niin ei oo ollut kahvikupin vertaa rahaa. Piti mennä Kirjastoon lämmittelemään.

    Ei köyhyys kivaa oo. Sit taas kun on liikaa rahaa, sitä käyttää väärin. (Minä ainakin.)

    VastaaPoista
  11. Siis siihen aikaan kun minä olin rahaton ja työtön ja ammattitaidoton, niin aina sai töitä... jos vaan viitsi tehdä. (Työttömyyskorvauksia ei saanut.) Kerrankin kannoin 8 h lehmännahkoja yhdestä varastosta yhteen halliin... en minä tiedä minkä takia, ehkä ne parkitsi niitä siellä. Hitsi kun ne haisi pahalle, ne nahat! Mutta siitä kanniskelusta sai parin päivän ruokarahat. Aina sai töitä jostain. Kerran separoin verta yhdessä teurastamossa, siitä maksettiin hyvin, mutta en pystynyt hengittämään maksoittuneen veren hajua. (Lensi värilaatta.) Raksalla maksettiin hyvin kun teki jotain, esim. kurahommia (=betoni) tai oli muurarien hanslankarina. OTK:n Liha- ja Säilyketehtaalla kannoin hevosenpäitä ja lehmänutareita rekka-autoista lihanleikkaajille. Kun halus paperitehtaalle, meni sinne, aina oli tervetullut meni minne tahansa. Jos halus autokuskis, niin meni vaan johonkin firmaan ja sanoi "mä tulin teille autokuskiks", se oli siinä. (Tai kyllä ne kysy että onks sulla kuorma-autokorttia, mutta kun oli, se sitten siitä.) Välillä olin Asfalttiasemalla (Lemminkäinen) töissä, välillä merimiehenä, välillä VR:llä, välillä Ruotsissa... joo, jos meni aamupäivällä kysyy raksalta duunia niin oli kauhee vaara että joutu jo iltapäivällä töihin... kyllä mä tiedän että nykynuorilla ei sillä lailla oo samaa pelkoa. Ei käy Samppa teidän ikäluokkaa kateeksi.

    VastaaPoista
  12. Minun on ikävä Kolehmaista. Kamalasti.

    VastaaPoista
  13. Yhdymme kaipaukseen. Ajatukset ovat hiljentyneiden luona, usein. Merkityksetöntä ei ole tämä virtuaalitunnekaan, vaikka sitä avoimesti jokuset halveksivat. Miksi ei ihmisen henkeä ja ilmassa leijuvia persoonallisuuksia voisi rakastaa?

    Tämä keskustelu perintöpverosta on johtanut kummalliseen asetelmaan. Syytellään toisia, minäkin uhoan kuin paraskin höyryveturi tuolla ylempänä. Ei kai sillä mitään rakenneta.

    Vaan koskaan ennen en ole yhtynyt Jari Sarasvuohon paitsi eilen. Hän nimitti perintöveroa kateusveroksi. Kyllä, sitä se on. Ne kannattavat perintöveroa, jotka tykkäävät rahasta ja materiasta. Muistakaat kuitenkin, että rikaskin on ihminen. Ja että köyhäkin voi olla vastaavasti kusipää, ahne semmoinen.

    Välttäkäämme siis yleistyksiä ja puhukaamme loogisesti, asiasta tai sen vierestä. Hemmi-tätijutut ovat ihania. Rakastan tuota kuvausta, miten poika meni pyytämään kansaneläkkeen varassa elelvältä vanhukselta rahaa. Se liikuttaa mieltäni. Molemmat hahmot ovat suloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verotuksen idea on siinä, että sen pitäisi nauttia kansalaisten hyväksyntää. Silloin korkeat verotkin maksetaan mukisematta.

      On lapsellista väittää, että jos veroja ei koroteta entisestään, niin ipanat eivät saa puuroa päiväkodeissa, eivätkä opettajat palkkaansa jne. Näihin tarkoituksiin veroa maksetaan mielellään.

      Kyse on siitä, ettei suuri osa kansaa enää luota, että verorahojen käyttö on järkevää ja tarpeellista. On pelko, että rahaa syydetään milloin mihinkin ja tuhlataan ihmeprojekteihin ja maailman tuuliin.

      Lisäksi julkinen sektorimme on pöhöttynyt ja ylisuuri näin pienen maan tarpeisiin. Jo koneiston pyörittäminen vie valtavan osan rahoista. Toisaalta erilaisia viranhaltioita on jo niin paljon, ettei heidän etujaan voi leikata. He pitävät valtaa kunnissakin.

      Kun kansalainen maksaa puolet tuloistaan veroa, niin häntä ottaa päähän, jos niiltä rahoja ei käytetä säästeliäästi, vaikka on lama-aika. Se on tietysti populismia, mutta samalla inhimillistä.

      Poista
    2. Minä en lakkaa ihmettelemästä sitäkään, että Suomi maksaa lapsilisät virolaislapsille Viroon, jos heidän isänsä on Suomessa töissä - vaikka siis mies ja perhe asuu vakituisesti Virossa ja lapset käyvät virolaiskoulua. Mies saattaa olla jossain kämpässä täällä arkipäivät. (Veikkaan, että matkoista Suomen ja Viron väliltä tulee työmatkavähennykset päälle.)

      Siitäkin jaksan paasata, että lapsille taataan subjektiivinen päivähoito, vaikka vanhemmat olisivat molemmat kotona, terveinä kaikin puolin.

      Tällaiset esimerkit syövät muidenkin tukien uskottavuutta ja herättävät epäilyjä tukien tarpeellisuudesta. Kuka näitä tukia oikein keksii ja laskee liikkeelle? Ymmärrän tarvitsevien tuet ja kannatan niitä, mutta en tällaisia, jotka eivät ole välttämättömiä kenellekään.

      Oma harmitukseni ja epäilykseni joitain tukia ja myös verotusta kohtaan alkoi sinä päivänä, kun huomasin tosirikkaan maanomistaja- ja viljelijäperheen maksavan samasta päivähoitopaikasta pienempää perhepäivähoitomaksua kuin minä, velkainen akateeminen yyhoo. Kun veroni nousi sitten yli 40 prosentin, rikkailla maanviljelijöillä saattoi olla kuusikin prosenttiyksikköä pienemmät verot kaikkien niiden ilmaistukien lisäksi. Lisäksi perheet asuivat isoilla tiloilla ja omistivat Volvot ja Saabit, kun valkokaulusköyhälistö maksoi huippuveroja ja ajeli tientukkeena ruostuneella kuplalla tai ladalla.

      Anonyymille tiedoksi - en ole katkera, olen vaan kokenut sen, miten joutuu tukien maksumieheksi vaikka itsekin olisi oikeasti tukien tarpeessa. Suon tuet todellisislle hädänalaisille ja annan itsekin apuani, jos voin ja osaan.

      Poista
    3. Kyllä se verottaja muuten kyntensä pistää kaikkialle meidän rikkaiden elämään. (Hehheh, sis. sarkasm.)

      Sain juuri kiinteistöverolipun kesämökistä: 250 euroa siitä rötisköstä.

      Poista
    4. Meidän huvilasta laajoine tiluksineen pitää maksaa 330 euroa.

      (No, eihän se paljoa ole, ainakaan laajemmassa katsannossa.)

      Poista
    5. No niin, siinä toinen esimerkki.

      Meillä tilukset ovat vaan hehtaarin ja rakennuksia on kaksi. Tuohon hintaan tulee nyt vähän korotusta, kun huomasin, ettei taloon ole ilmoituksessa merkitty kuistia, vesijohtoa eikä viemäriä... Soitin ja korotusta lupasivat.

      Olen ne kyllä ilmoittanut, mutta ne ovat nyt jääneet pois.

      Minulla on käsitys, että kiinteistövero on kesäasunnoista suurempi kuin vakituisista maajussien kartanoista??

      Poista
  14. Tässä pääministereiden veroratkaisut.


    Ensin me ammuttais Esko Aho.
    aina ollut melkoinen laho.
    Lipponen on jo onneksi kuollut,
    kun kaikki maailman herrojen perseet on nuollut.
    Vanhanen vakaa vajaamielinen,
    EK:n suuntaan ruskeakielinen.
    Katainen rupes kauheesti parkuun,
    ja lähti Brysseliin tekojaan karkuun.
    Stubb ja Kiviniemi,
    niiden juotava oli toisten liemi.
    Pyrkyä kun on enemmän kuin järkeä,
    ja halu olla kaamean tärkeä.


    Suomi voittoon, ou jee! - Seuraavaksi pääministeriksi tulee Paavo Väyrynen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno poliittinen runo! Hyvin puree ja samalla naurattaa!

      Poista
  15. Jonkin tasoisen tieteellisen tutkielman tai tutkimuksen aiheena tärkeä olisi vertailu Paavo Väyrysen ja Alien-elokuvien yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista. Etukäteen ajatellen ei luulisi eroavaisuuksia ihan kauheasti löytyvän. Lopun johtopäätöksistä tietysti toivoisi, ettei se saatanan hirviö jälleen pompsahda rintakehästä ulos. Ei minun ainakaan. Mutta ei sellaista kaameutta kenellekään muullekaan toivoisi.

    Nyt se on edessä. Jos Väyrynen ei pääse pääministeriksi, niin kuitenkin pystyy jonkun tärkeän ministeripaikan itselleen kiristämään. Äänestäkää vain ihmiset kepua, kepu tekee hepua!

    VastaaPoista
  16. Tarkemalla tutkimuksella noista pääministereidemme edesottamuksista palajstuu selvästi, että suurpääomaa ovat palvelleet. Ja niinhän se oikein onkin, mitä helevetin hyötyä olisi keskituloisia saati köyhiä imarrella ja niiden pahalle haisevia takapuolia nuolla.

    Minä tapaan mielessäni antaa poliitikoille ns. huijari, elikkäs skojjaripisteitä.

    Täyteen kymppiplussaan yltää ainoana Pekka Haavisto. Niinistökin on siinä ysin pinnassa, vähän yli.

    Esko Aho yheksän ja puol.
    Paavo Lipponen 10-. lisäksi lukuisia erityismainintoja
    Jyrki Katainen yheksän ja puol.
    Alexander Stubb. Ei voi arvostella, hylätään, jää luokalleen. Toivotamme parempaa onnea ensi kerralla, vaikka ketkun eleet ovatkin kunnossa.

    VastaaPoista
  17. Huolimatta kaikesta, ja juuri sen vuoksi, linkitän tähän kappaleeen, josta Schubert, Bach ja Beethoven olisivat olleet kateellisia, niin rahan perässä toimivia narripellejä kun olivat.

    Sanoitus on kaunis, sillä oikealla tavalla herkkä ja ihmisen syvimpiä tuntoja hivelevä.

    Miksi asiat aina pitää sanoa niin rumasti ja siveystyneimpien ihmisten makua karvastelevasti, eikö välillä voisi ottaa vähän iisimmin ja rauhoittua näiden kauniisti sanottujen sanojen pariin.

    VastaaPoista
  18. Albert Järvisen perikunta voitti hienosti oikeusjuttunsa levy-yhtiötä vastaan, ne eivät voi tehdä mitä tahtovat. Se mikä sopimuksissa on, pätee.

    Hurriganes-yhtyeen Cisse Häkkisen itsensä hautaan juomista suuresti edes auttoi se, että Hurriganes Oy:n verovelat lankesivat konkurssin yhteydessä hänen maksettavikseen. Cisse oli Hurriganes.

    Suomen Kuvalehdessä Atte Blom sanoo: ”Oman lisämausteensa soppaan toi se, että Hurriganesin pomo Remu Aaltonen ilmeisesti nosti osan yhtyeen muiden jäsenten, Albert Järvisen ja basisti Cisse Häkkisen royaltymaksuista”

    Henry Olavi Aaltonen, eikö tää olis vähän harkinnan paikka. Jojo tai jotain muuta, joka skulaa kivasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän tarkennuksena, että Blom puhui vain voitetusta oikeusjutusta, ei noista verovelkojen lankeamisista.

      Poista
    2. Luin juuri saman jutun. Että oli kuulemma kirjalliset sopimukset.

      Joo, ehkä oli. Mutta ne oli laittomat, koska Remu ei osaa lukea. Eikä Remu tiennyt, mihin allekirjoitti ja mitä.

      Poista
    3. Remu on mafiapäällikkö, Remu on intiaani, Remu kulkee omia polkujaan ja Remu vetää fyffet himaan sieltä, mistä fönstereitä ei ole ehditty haldaamaan poseen.

      Poista
    4. Asuinpaikastani johtuen, olen kuullut erät 1000 huhua Remusta. Siihen päälle IP lehtien jutut. Mutta ei ole oikein just siitä syystä pokkaa pahemmin revitellä niitä tässä. Kun nimellä kirjoittelee.

      ja juoruaminen on sitten niiden .... toimintaa.

      Poista
    5. Lukemisen osaamattomuuden huhu ei pidä paikkaansa. Kuvia on teksteistä, joissa Cisse on englannin ääntämystä suomeen kääntäen kirjoittanut Remulle ohjeet laulaa kappaleet.

      Poista
    6. No, jos rehellisiä ollaan. Niin kaveri jolta tämän niin vakuuttavana totuuna kuulin. On ehkä pikkuisen rikkonainen puhelin. Mutta vakuuttava sellainen. Remun hyvä kamu.

      Poista
    7. Onkohan se kuulemani juoru Sampan tuhannen joukossa (kuulin tämän luotettavasta toimittajalähteestä), että Remu on kleptomaani. Siis sellainen oikea, joka ei voi taipumukselleen mitään.

      Olen kerran ollut kuuntelemassa Ideapäivillä (vieläköhän niitä järjestetään?) nuorta Remua, jonka aihe oli rempseän luova kielenkäyttö, ja yleisönä opettaja- ja viestintätätöset ihan lääpällään. Minua sen sönkytys lähinnä vitutti.

      Poista
    8. Toimittajat, jotka juoruavat palkakseen, vasta luotettavia rikkonaisia puhelimia ovat.

      En ole kleptomaani väitetttä kuullut. Mutta lehdestä on saanut lukea varastetun tavaran kätkemisestä ja ostamisesta. Ehkä sekin on kleptomanian piirre? En tiedä? Mutta veroja ei tällöin makseta. Sehän on hyvä juttu?

      Poista
    9. Eivätkös kaikki mannet ole kleptiksiä?

      (Sarjasta päivän tyhmimmät puujalat...)

      Poista
    10. Ei suinkaan, manne ottaa vain tarpeeseen ja kaverille. Jos jokin on löyhästi kiinni, niin manne vie sen, sanoi presidentti.

      Manne ei sentään juokse perään niin kuin somali, jos ei muuten saa. On niin lihava ja laiska.

      Poista
  19. Mutta että verot. Selvähän se on, että rikkaitten niistä vapauttaminen on hyvä asia, kun niin paljon hyvää ovat jo valmiiksi tehneet. Ja se edesauttaa heidän jaksamistaan, kun ei niin paljoa tarvitse maksaa.

    Kauko Röyhkä ruikutti siitä, että puolet tuloistaan on mennyt veroihin. Mistä se niitä edes saa, käyks sitä joku saatanan pahvipää katsomassa?

    Anteeks Röyh-Kake tyhmät sanani, säähän oot kirjailia ja kaikkee semosta ja sen kaltasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aikoinaan inhosin röyhkää vaikka en muistaakseni ollut kuullut yhtään sen laulua. Enkä tiedä olenko vieläkään? Ainakaan sen kirjoja en ole lukenut. Mutta kerran automatkalla (mulla on silloin aina puheradio päällä) kuulin kun se puhui, puhui pitkään itsestään ja nuoruudestaan. Voi vittu kun oli pakko sanoa että... ON FIKSU JÄTKÄ! Siis ihan oikeasti! Sillä oli h-lvetin jotenkin irooninen ja etäännytetty ote omaan elämäänsä, ja oli hauska! - Muuttui kertaheitolla käsitykseni tuosta vähän Lev Trotskin näköisestä äijästä.

      Poista
    2. Heh heh, täytyy myöntää, että facebookissa olen kaverikseen päässyt.

      Poista
    3. Lainaan Kauko Röyhkeän sivulta: Näissä verokeskusteluissa korostuu aina yksi sana, nimittäin "kannattaa". Kannattaa tehdä sitä ja kannattaa tehdä tätä. Tuo sana on ollut aika vieras meikäläisen elämässä, joka perustuu seksiin, taikauskoon ja järkimiehiä kohtaan tuntemaani alkukantaiseen pelkoon. Pelkään pankkeja, viranomaisia ja virallisia papereita, joita en jaksa lukea ja vaikka jaksaisinkin, niin en ymmärtäisi niistä mitään. Olen tähän asti selvinnyt hyvin vähäisillä kontakteilla virallisten tahojen kanssa, mistä olen vitun iloinen. Tämä maailma on täynnä voimia, jotka pyrkivät varastamaan ihmisen sielun.

      Poista
    4. No tuohan on asiallista pölinää. Noin minäkin ennenmuinoin, tai siis tuolla asenteella, veroilmoitukseni täytin. - Eikä saatana koskaan tullut palautuksia! Mätkyjä vaan.

      Poista
    5. Samaa mieltä. Välde ei taidakaan olla mikään turha äijä, ainakaan tuon lainauksen perusteella. Seksi ja taikausko maailmaa pyörittävät, se selviää vaikka venäläisten Krim-juhlasta - sotakiimaa ja valitun kansan syndroomaa.

      Poista
    6. Hahaa, Tapsa on seurannut asioita ja tietää Kauko oikean nimen olevan Välimaa. Minäkin muistan hänet siitä pöpistä, vanhasta tosi-tv yritelmästä. Varmaan ekasta sellaisesta. Siinä oli Pirkko Liinamaa ja Antti Eskola, joka on aivan saatanallisen fiksu ihan oikeasti, mutta puhui ja kirjoitti yliopistouransa ajan pelkkää sian paskaa. Sellainen on yliopitoissa jopa toivottavaa. Se on ajan hengen seuraamista ja siihen osallistumista.

      Poista
    7. Katsoin joskus Kauko Röyhkän romaanista tehdyn elokuvan Miss Farkkusuomi. Se kertoi hänen nuoruudestaan. Kauhean symppis ja viisas ihminen tämä Röyhkä. Tykkään vieläkin.

      Poista
    8. Farkkusuomesta minäkin Välde-nimen nappasin, vaikka tietysti tunnen miehen muutenkin, samoilta seuduilta kun sukuni on.

      Muistan muuten myös sen maailman ensimmäisen BB-kokeilun. Vetäjänä oli muistaakseni Charpentier. Mukana oli myös ainakin Riitta Väisänen ja Arja Tiainen.

      Eskolan kirjoituksista olen samaa mieltä. Hänhän leikki Aikapommissa (muistinpas!) änkyrää. En osaa suhtautua kunnioituksella mieheen, joka koko ikänsä suoltaa sosialistista propagandaa tullakseen vanhana uskoon ja alkaen viisastella jeesuksista.

      Heikki Räisänen panee muuten eräässä kirjassaan tai kirjoituksessaan Eskolan uskontulkinnat paikalleen eli lyttää ne itse keksittyinä.

      Poista
  20. Sisältö vioittunut virhe

    Avattavaa sivua ei voida näyttää, koska tiedonsiirrossa tapahtui virhe.

    Avattavaa sivua ei voida näyttää, koska tiedonsiirrossa tapahtui virhe.

    Ilmoitathan ongelmasta sivuston omistajalle.


    Että tälläistä kun yrittää vastata Rikulle.

    Kake. Kake on kuin Bukowsky. Ainakin unelmissaan ja laimeissa kirjoissaan. Paitsi Kake ei ole koskaan tehnyt töitä. Ainakaan postissa.

    VastaaPoista
  21. Perskutarallaa, taas minä olen eksynyt kauas asiasta, vaikka verotuksessa yritin pysyä. Kohta Iines tulee ja talloo, korokengillä hyppii ja istuu vielä murtuneiden kylkiluiden päälle. Tai eihän Iines niin tee, mutta se olisi ihan oikeudenmukaista.

    Verotuksesta haluan sanoa, että toivoisin verottajan vievän teidän kaikkien kaikki rahat, että mulle jäis ees vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikestahan "rikasta" rangaistaan. Kesämökin kiinteistövero pienestäkin tönöstä on satoja euroja vuodessa; on autovero. Mitään tukia ei heru mistäänpäin, ei asumistukea, ei työttömyystukea.

      Tänään Hesarissa somalimiehet valittavat, että Suomessa ei tee mieli harjoittaa yritystoimintaa, kun sosiaalituet ovat niin hyviä. Jos perheenisä perustaa yrityksen tai menee töihin, perhe menettää tuet viidestä lapsesta ja työttömyydestä.

      Tämän vuoksi meillä somalit eivät ole niin yritteliäitä kuin muissa maissa. Töitä ei kannata tehdä, sanovat siis he itse ja tuntuvat olevan pahoillaan.He siis moittivat tätä Suomen aulista systeemiä laiskistavaksi.

      Poista
    2. No niin, huomaan nyt vasta alta Tapsan kommentin. Puhuimme ilmeisesti samasta uutisesta.

      Poista
  22. Keskusteluumme hyvinvointiyhteiskunnan tilasta läväyttivät somalit nyt oman väkevän mausteensa: "Vaikka ei tee mitään, yhteiskunta huolehtii."

    "Sosiaalisilla tulonsiirroilla voi tulla toimeen yhtä hyvin kuin pienyritystoimintaa harjoittamalla", totesivat somaliyrittäjät. "Suomalaisen hyvinvointivaltion turvaverkot passivoivat ihmisiä."

    Somaleistakin löytyy siis tolkun miehiä, kuten olen aina tiennytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnittelut Tapsa siitä, että voitit kommentillasi juuri seitseman somalia luoksesi asumaan vuodeksi. Sinulla ei ole paljoa velvoitteita asiassa, joudut vain ruokkimaan ja majoittamaan heidät. Me muut pidämme sinulle peukkuja ja hymyilemme vienosti.

      Poista
    2. Helppo homma. Kuskaan heidät mökilleni ja panen maa- ja metsätöihin. Parissa päivässä koko remmi karkaa takaisin kaupunkiin.

      Poista
    3. Mutta sinä Riku, sinäpä voitit juuri ehdotuksellasi 7 x 7 rikasta yritysporhoa asumaan luoksesi! Joukossa voi olla muutama lihava kepulainen isäntäkin.

      Ruokkia ei tarvitse, riittää että tarjoat kantakuppilassasi kaikille kaljaa, sen jälkeen ohjaat heidät leipäjonoon sekä ennen kaikkea vartioit heitä yötä päivää etteivät karkaa Ruotsiin tai Portugaliin!

      Poista
    4. Ei niitä pirullakaan pysty vahtimaan. Heti jos vessassa käyn, niin livahtavat ja ottavat taksin lentokentälle.

      Poista
  23. Hieromymos Bosch signeerasi vain seitsemän työtä, lopuista ei varmuudella tiedetä kenen ovat. Minusta "aiku me hmoitaan mansikkaa" ei kuulu hänen tekemiinsä, vaan kuka sen välttää tietämästä. Eivät oppineet viisaat ainakaan, koska patalappu heidän silmillään haittaa vähän vasemman silmän kaukokatsetta ja oikea silmä lähes sokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä mansikkakohtaus esiintyy Boschin maineikkaassa Maallisten ilojen puutarhassa.

      Onkohan yhtään toista yhtä rikasta ja monimielistä teosta kuin tämä? Voisin löytää tästä teoksesta kuvan lähes jokaiseen juttuuni, tarvittaessa jokaiseenkin. Ja olenkin ammentanut tästä monta kuvaa.

      Poista
    2. Tiesin minä, että sinä tiedät nämä taideasiat minua paremmin. Kunhan yritin.

      Poista
    3. Noh, tuota maalausta olen tutkinut, kun siinä on niin monta eri "kohtausta", jotka esiintyvät itsenäisinä monin paikoin. Kiehtovia surrealistisia yksityiskohtia jo ennen surrealismia.

      Poista
  24. Jatkan vielä urputtamista verotuksesta, kun jäi kivenä kenkääni se anonyymin populistinen soopa, että jos veroja ei makseta ja nosteta, niin ipanoilla ei ole tarhassa puuroa.

    Uutisissa oli aamulla juttu siitä, että verorahoista annetaan 1,3 miljoonaa euroa pakolaisten urheilutoiminnan tukemiseen. Tällä summalla saisi vanhainkotiin ainakin 30 hoitajaa. Arvovalinta, pakolaisten virkistys vai vanhusten hoito.

    Nämä 1,3-miljoonat eivät sitten ole yksittäistapauksia, vaan vastaavia pikkuisia rahapuroja lirisee eri tahoille tuhansia vuodessa. Siis muillekin tahoille kuin mamuille, korostan erikseen. Mutta ihan samanlaiseen turhuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä priorisoisin vanhusten hoidon kuntoon ennen nuorten ihmisten urheiluharrastuksia. Urheilla voi ilman tukirahojakin. Vai voiko nykyään?

      Miljoonat ja miljardit ovat kiinni autourheilussakin. Parhaat autourheilijamme eivät enää palaa Suomeen verojaan maksamaan. Juuri luion, että Mika Salokin asuu Virossa.....

      Sitä vain kummastelen, että koskaan kukaan ei kyseenalaista näiden varhaiseläköityneiden rallikuskien veropakolaisuutta. Jos joku ikänsä Suomea elättänyt liikemies tekee salot tai selänteet, hän kyllä on suurpetturi.

      Poista
    2. Ongelma näissä leikkauksissa onkin niiden kohdentuminen. Onko kohtuullista olettaa, että leikkaukset kohdistuvat juuri "hölmöihin rahareikiin". Politiikka astuu kuvaan mukaan ja vahvat jyräävät. Kun totetutetaan säästöjä, ykskaks huomataan niiden tulevan aiempaa kalliimaksi.

      Poista
    3. Näin se menee. Se, joka jyrää, määrää painopisteet.

      Poista
  25. Mutta katsoitteko eilen illalla Enbusken ja Linnanahteen ohjelman?

    Minä katsoin, ikävä kyllä. Sillä enpä ole kuunaan nähnyt sellaista lipomista, lässytystä ja munatonta mielistelyä, jolla Linnanahde kohteli Husua.

    Uskalsi hän sentään henkäisten kysyä, että miksi afrikkalaiset raiskaavat Suomessa 16,5 kertaa enemmän kuin kantasuomalaiset, että olisiko somalien kohdalla edes jokin syy siihen?

    Ei ole, täräytti Husu, somaleissa ei ole mitään vikaa ikinä. Eikä ne joukkoraiskaajatkaan ole somaleja vaan hesalaisia ja vantaalaisia. Tästä tiedosta Linnanahde helpottui suunnattomasti ja hihkaisi oikein innosta.

    Itse asiassa haastattelussa Husu sentään esitti joitakin järkeviäkin kommenttaja, kun taas Linnanahde oli koko ajan löysät housuissa, peläten kuin vapiseva jänis ettei vaan erehdy mihinkään leimaamiseen.

    Kyllä oli kuvottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hieman kyllästynyt Enbuskeen ja Linnanahteesta en oikein tiedä. Kovaa rummutusta, mutta aiheiden käsittely katkeaa mainoksiin ja lopetukseen ennen kuin päästäään asiaan. Joskus kyllä katson, nyt en huomannut. Linnanahde lienee täysin hampaaton. Juontajan tai toimittajan ei pitäisi olla mukava.

      Husun lausunto kuulostaa falskilta valheelta.

      Monen hyvän ohjelman pilaa lisäksi somettaminen, twiittaaminen. Niin tämänkin. Twiitit ovat epäuskottavia ja mitäänsanomattomia, ja niitä toitotetaan liikaa. Toivoisin twiittivapaata ajankohtaisohjelmaa, jossa annettaisiin asialle aikaa ja rauhaa.

      Poista
    2. Korostan vielä, ettei Husu-lainaukseni tietenkään ole sanatarkka, vaan lausuma oli pitempi ja polveilevampi.

      Sanoman ydin oli kuitenkin se, ettei somalien tekemiin multi- ja soloraiskauksiin löydy mitään syytä somalien tavoista, kulttuurista tai uskonnosta. Kertakaikkiaan ei mitään. Koko juttu on iso mysteeri Husulle.

      Tietysti ryhdikkäämpi juontaja olisi kysynyt, että olisiko syynä naisen huono asema afrikkalaisessa ja islamilaisessa yhteisöissä. Afikassahan raiskataan enemmän kuin missään.

      Minua siis korpeaa tässä asiassa se, että 16,5-kertaisuus eli 1650 prosenttia on tilastollisesti niin jumalattoman merkittävä ero, ettei asiaa pitäisi kieltää ja peitellä ja toivoa, että se katoaa kun ei ole sitä huomaavinaan.

      Poista
    3. Luin lehdestä tuon Husun puheen. Husu vetosi siihen, että vika on perheessä eli kotikasvatuksessa, jos muslimi syyllistyy väkivaltaan Suomessa.

      Tämä lienee juuri näin. Olen itsekin paasannut sitä, että vika vaikkapa suomalaislasten kouluhäiriköintiin ei johdu koulusta vaan juontaa kotoa.

      Tässä täytyy nyt sitten vain kysyä, miksi muslimikodeista tulee joukkoraiskaajia ja hirveitä terroristeja ympäri maailman. Miksi sellaisia ei tule esimerkiksi Suomesta tai Pohjoismaista, kristinuskon maista? (Turha vedota Breivikiin tai kouluampujiin, yksinäisiin psykopaatteihin tai luonnehäiriöisiin persooniin, jotka ovat aina tehneet hirveitä rikoksia kaikissa ympäristöissä kaikkina aikoina.)

      Kulttuurilla on aina merkitystä. Muslimikulttuurin vankka pohja on islamin uskonnossa ja islamilaisissa kodeissa jotka hyvinkin kattavasti ovat sidoksissa uskontoon, ja ennen kaikkea kulttuurin pohja on tavassa soveltaa uskontoa omiin nimiin. Husun tyyppinen käsienpesu ei edistä sen asian pohtimista, miksi raiskaajissa on 16,5 kertaa enemmän afrikalaistaustaisia kansalaisia.

      Poista
    4. Kysyä voi myös, mitä merkitystä Koraanin antamalla kuvalla naisen asemasta on? Nainen on kuukautisineen likainen olento, joka ei kelpaa edes todistajaksi oikeuteen. Nainen ei ole Koraanin mukaan ihmisenä kamelinkaan arvoinen olento. Hänellä on merkitystä vain miesten sukupuolihimojen tyydyttäjänä. Tässäkään asemassa hän ei ole vapaa, vaan rikoksentekijä, raiskaaja on vapaa sielu.

      Kodit kasvatuksineen eivät ole siis vapaita näistä kuvioista vieläkään. Kodit ovat uskonnon kanssa naimisissa, sanoi Husu mitä tahansa.

      Poista
  26. Kylläpä on tiukkaa ja hyvää keskustelua täällä käyty. Tunnen viisastuneeni aika lailla, kun sujutan yhteen kaikki nämä näkökohdat, joista ei mitään voi sanoa vääräksi. Jokainen ajattelee omista lähtökohdistaan käsin, ja miten muuten voisi tuoda mielipiteitään aitoina ja rehellisinä toisten tietoon.

    Kiitän tästä keskustelusta (vaikka se tietysti vielä jatkuukin, niin hyvässä vauhdissa olette)!

    Minä ja hammaslääkärini, jotka tapaamme hänen määrääminään aikoina puolivuosittain, olemme sitä mieltä, että hyväosaisena on ikävä olla, kun toisten hätä ja puute heittävät rankan varjon elämään yleensä. Se synkistää. Ei voi mistään nauttia, ja auttamismahdollisuudet rajallisia. Hän joutuu ylläpitämään äitiään ja meillä on muita tärkeitä menoja.

    Minäkö hyväosainen? Joku anonyymi (ei tämä tässä keskustelussa) kirjoitti minusta erään toisen henkilön blogissa, että muiden vikojeni lisäksi olen LUULTAVASTI myöskin rikas. Mikä syytösten syytös! Nauratti minua, jos rehellisesti sanon. Se kuulosti niin hyvältä.

    Joudun olemaan omassa kotiyksikössäni sekä sihteeri että talouspäällikkö, omien hommieni lisäksi, ja tiedän parhaiten tilanteemme. Se on siinä ja siinä, että rahat on riittäneet elämiseen ja laskujen maksamiseen. Ei ole tarvinnut mennä pelastusarmeijan jonoon, eikä millekään luukulle. Siinä mielessä olen kyllä minäkin hyvinvoipa. Mutta jos toinen meistä "perheenpäistä" kuolisi, toinen ei tulisi enää rahallisesti toimeen. Ihailen yksinasujia, he selviävät monta kertaan kiikun kaakun, näin moni yksinasujatuttava sanonut. Tosin meitä (minua) on auttanut alkuvaiheissa vanhempani, heille olen kiitollinen.

    Joku sanoi, oliko se S a m p p a vai A n o n y y m i I , ettei kannattaisi valittaa liikaa. Se on totta. Piäisi suhtautua kaikkiin asioihin positiivisesti. Tästä sain oppitunnin nuoremmalta polvelta, kun keskiviikkona 18 pv tuli Ylen ykkösessä lähetys Kantapöytä, klo 14. (En ollut silloin kuuntelemassa, mutta hoksasin, että se on myös Ylen Areenalla ja sen paitsi kuultavana myös nähtävänä. Laitan siitä ohjelmasta irroitetun linkin, jossa haatateltiin S a u l i Z i n o v j e v i a , nuorta säveltäjää. (Kuulen korvissasi: Aina se sitä mainostaa! Mainostanhan minä, totta vie, aina kun siihen on tilaisuus, sillä joudumme olemaan hänen sponsoreitaan , ja se tekee aika suuren loven kuukausibudjettiimme, vuokrat Helsingissä ovat tosi korkeita, 40 neliön asunnosta yli tuhat euroa/kk) Ja toivon hänelle kaikkea muutakin hyvää, sillä hän oli allapäin ja pahoilla mielin, kun jossain opintojensa vaiheessa huomasi valmistuvansa ammattiin, jossa ei ole mitään kuukausituloja eikä siitä makseta palkkaa. Mutta tuossa ohjelmassa (joka on kuvan kanssa näkyvissä uudella Areenalla, voi nähdä, miten eri tavalla hän nyt ajattelee, eikä paljon valita. Jos kiinnostaa niin käypä toteamassa TÄSSÄ LINKISSÄ

    Koko ohjelma on vielä katsottavissa TÄÄLTÄ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin äsken tänne huomautuksen itselleni, mutta kone ei ole sitä hienotunteisesti julkaissut.

      Unohdin nimittäin, että tuon ensimmäisen linkin sisällä on myös video, jossa mainittua henkilöä Sauli Z haastatellaan ja hän kertoo paremmin kuin tuossa häneltä pyydetyssä "manifestissa" mielentilastaan ja suhtautumisesta asioihin. Se kannattaa ehkä katsoa, sopii tähän Iineksen aiheeseen.

      Unohdin myös kiittää R i k u a ja I i n e s t ä linkintekotaidosta jota en meinannut millään oppia. Nytkin sain kovasti ponnistella.

      Lisäksi huomasin kirjoitusvirheitä tuossa kommentissan, ja sekös aina harmittaa, on kuin hammasta vihlaisisi joka kerran., kun sen huomaa, vaikka se on varmasti pienin puute minussa: kirjoittaa oikein. Toivoo isojakin virheitä tekevä kanssamatkustajanne ja ihailijanne. Moi!

      Poista
    2. Liisu, lyöntivirheistä viis, niitä on täällä vilisemällä, älä niistä välitä. Useimmiten teksti on ymmärrettävää, vaikka siinä olisi useampikin virhe. Itseä se tietysti harmittaa, mutta muut eivät siitä pahaa ajattele. Kemppiselläkin on usein lyöntivirheitä tekstissään. Jos on hiukankin huono näkö, ruudun pieniä kirjaimia ei aina näe, siis mitä itse tuli näppäiltyä. Tässä kommenttilootassakin näyttää olevan ärsyttävän pieni Ariel, joka pitäisi lailla kieltää.

      Muuten - jokuset ihmiset kirjoittavat blogitekstinsä kaikkein pienimmällä koolla. Järjetöntä lukijan kiusaamista!

      Minuakin on moni luullut rikkaaksi, kun olen maisteri ja lehtori, siis vakituisen viran haltija ollut työssäni ja isäni oli lakimies.

      Ei ollenkaan. Äiti meidät elätti pienellä palkallaan, ja isä kuoli kun olin hädin tuskin kaksikymppinen. Perinnöksi sain pari hopeista paperiveistä ja kirjevaa'an sekä vanhan Underwood-kirjoituskoneen ja isän arkistot. Rahaa ei muistaakseni ollut penniäkään. Äidiltä jäi kesämökki. Arkkurahat hän oli säästänyt tililleen ja lisäksi katonkorjausrahat mökkiä varten. Kotoa ei siis tullut rahaa, vain kulunkeja, mutta kaikesta olen kiitollinen, muistoista ja henkisestä perinnöstä.

      Työaikana lehtorinpalkkani meni samantien, mutta asunnon ja auton sain hankittua, kun pihistin kaikesta. Luulen, että moni rikkaaksi luultu on ollut vähän samanlaisessa jamassa kuin minä. Kadehdittavia rikkauksia on vain kadehtijoiden luuloissa.

      Poista
    3. Katsoin vielä tuon ylemmän linkkisi, Liisu. Jälleen tämä tuttu nuori mies, jonka arvelen olevan sinulle hyvinkin läheinen! Kaikin puolin ilmaisukykyinen lahjakas taiteilija!

      Säveltäjä on varmaan kuin kuka tahansa muu taiteilija, jolta puuttuvat säännölliset kuukausitulot. Kirjailijoistakaan läheskään kaikki eivät pysty elättämään itseään taiteellisella työllään nykyään. Jos antautuu täysin luovaan työhön, on varmaan välillä huonompiakin päiviä. Ja onhan sentään aika paljon apurahoja, joita myönnetään eri alojen taiteilijoille. Onneksi.

      Poista
    4. Minä ainakin pystyn suurentamaan itselleni näkyvää blogikirjoitusta, siis tässäkin blogissa. (Opin sen kun ensin vahingossa pienensin.)

      Moni taiteellisesti lahjakas ihminen hankkii toisen ammatin, ihan varmuuden vuoksi, jos vaikka ei kykenekään ansaitsemaan tarpeeksi omalla alallaan. Kilpailuhan on kovaa. (Niin tein minäkin, vaikka sitten kävikin niin onnellisesti, että pääsin alalle, jossa voin hyödyntää luovuuttani ja suhteellisen sujavaa kynääni.)

      Toisaalta monet, kuten esim. kirjallisesti erittäin lahjakas ja kyvyistään oikeastikin kiitosta saanut ystävämme Mikis, menee ihan proosallisesti töihin paperitehtaaseen ja viettää onnellisen elämän.

      Oikeastaan tuollainen ratkaisu oli nuorena minunkin mielessäni (samoin Kalle Päätalon), sillä olen elättänyt itseni kolmikymppiseksi asti tehtaissa ja verstaissa ruumiillisessa työssä ja viihtynyt aina aivan saatanan hyvin. Vapaa-aikanani kirjoittelin kaikenlaista. Sitten kohtalo puuttui peliin ja pukkasi toiselle uralle.

      Mainosmaailmassa onkin muuten valtavasti eri alojen lahjakkuuksia - kirjoittajia, visualisteja, piirtäjiä, muusikkoja, säveltäjiä, valokuvaajia, elokuvaajia, näyttelijöitä, ohjaajia... Toki myös huithapeleita ja bisnespöhisijöitä.

      Poista
    5. Kirjoitin tähän äsken pitkän kommentin, mutta kun luin sitä, huomasin, että toistelin siinä vain teidän puheitanne vähän muunnettuina. Poistin sen.
      Ilmeisesti minulla ei näinollen ole mitään uutta sanottavaa,
      Tai sen voisin sanoa, että kaikki ammatit ovat arvokkaita. Nkyään on vaikea päästä alalle, jonka kokee omakseen. Kilpailu on kova, Koulutuspaikkoja liian vähän. Ja niitä vielä supistetaan. Onnekas se, joka pääsee toivomalleen alalle. Tämäkin on kaikkien tiedossa. Ja sekin, että eniten on pyrkijöitä eri taiteiden alalle. Itseilmaisun tarve on varsinkin nuorilla ihmisillä suuri. Mutta aina ei tiedetä, että unelma ammatista jossa on itse itsensä työnantaja, ei olekaan niin helppoa, kuin on kuvitellut.
      T a p s a ehdotti jossain tuolla ylempänä, että jokaisella taiteentekijällä pitäisi olla joku toinen ammatti, jolla hankkii leipänsä. Monella niin onkin. Olen samaa mieltä. Mutta pitää olla aika energinen, että jaksaisi jakaa itsensä kahteen työhön, sillä molemmat vievät voimia siltä toiselta. Ja mitään työtä ei ole sellaista, jota voisi tehdä ilman että siihen tosissaan paneutuu. Työ on arvokasta vain, jos sen tekee hyvin. Huonosti tehty työ ei palkitse tekijäänsä.

      Poista
    6. Tästä on nyt jo vuosia. Ja kommentin sanonut taiteilija on jo kuollut.

      Kommentti oli yksinkertaisesti: Taide on huijausta.

      Ja hän oli mielestäni kovan linjan puurtaja joka teki pirun hyvää työtä.

      Mutta näin jälkikäteeen ajateltuna. Taide on huijausta.

      Sitä sitten pitäisi antaa rikkaille verohelpotuksia, koska he ostavat ja tukevat taidetta. Joka on huijausta.

      Jotta saavat seinilleen egorunkkausta taiteilijan tuottamana, heidän sohvan väriinsä sopivana.

      Vielä kerran, taide on huijausta.

      Poista
    7. Samppa, hieno tuo huijaus-näkökulma. Tästä voisi kirjoittaa kokonaisen oman juttunsa!

      Taide on prostituutiota, sanoi Baudelaire ja taide on valhetta, sanoi Picasso. - Tosin se saa meidät ymmärtämään totuuden, sillä niinhän valhe tekee paljastuessaan.

      Minusta taide on huijausta! Ja sen tulee ollakin. Taiteella on aina funktio, heijastus, peilikuva, Taide ei vain ole itsessään, se ei ole kopio olevasta. Jos siitä puuttuu funktio, siitä puuttuu huijaus. .

      Ihminen on leikkivä aikuinen, ja se joka leikkii, ymmärtää huijauksen.

      Poista
    8. Minustakin voi ihan hyvin ajatella, että taide on huijausta. Se on rehellisesti sanottuna juuri niin, jos ei arvosta tai ymmärrä taidetta. Tiedän ihmisiä, joille jo pelkkä sana taide, tai sitä laajempi sana kulttuuri on kirosana.

      Mutta jos ajatellaan rehellisesti, että EI OLISI yhtään taidetta, ei uutta eikä vanhaa, miltä eläminen maailmassa tuntuisi? Pelkkä materiaalinen ajatus olisi vallalla. Ihminen rehkisi itsensä sairaaksi saadakseen paljon materiaa ympärilleen. Olisi ruokaa, olisi kuitenkin aikaa nukkua tarpeeksi ja hoitaa kuntoaan, saada elämänsä teräskuntoon elääkseen vanhaksi ja voidakseen tarpeeksi nauttia omaisuudestaan ympärillään. Miltä tuntuisi? - Hyvältä. Niin varmaan. Mutta eikö jotain sentään puuttuisi? Ei olisi kirjoja, ei elokuvia, ei mitään hengenruokaa, pelkkää työtä ja lepoaikoja. Tapaisi ihmisiä, jotka puhuisivat pelkästään rahasta ja materiasta, miltä se tuntuisi? Mukavalta! voisi joku vastata. Mutta pelkkä ruumiillinen hyvinvointi ei riitä kaikille. Minulla on tunne, että ihminen kärventyisi, kuivuisi, muuttuisi enemmän eläimen kaltaiseksi, joka elää hetkestä hetkeen ainoana tarkoituksena pitää itsensä hengissä.
      Minusta sellainen elämä olisi kuivaa ja köyhää, todella puuduttavan köyhää. "Emme elä pelkästä leivästä", kulunut lause. Se olisi kuin tyhjä säkki selässä ihmiselle, joka ei kaipaisi minkäänlaista mielenravintoa. No jaa, olispa mukava jos joku uhraisi aikaansa ja kirjoittaisi kirjan maailmasta joka olisi tyhjennennty kaikesta sivistyksen murustakin. Siitä voisi tulla mielenkiintoinen kirja, mutta lukisiko sitä kukaan? Ihmisellä on sisäänrakennettu ominaisuus ja kaipuu tehdä jotain jolla ilmaista ja tehdä näkysväksi maailma, joka on kaiken materian ulkopuolella.
      Joku on sanonut, taide ja kulttuuri ovat kuin suojaava kupu päämme yläpuolella.

      Tässä olisikin mainio asia pohdittavaksi. Mikä on taiteen merkitys? Onko kaikki taide turhaa! Isisläisethän näyttävät esimerkkiä nykymaailman ihmisille, miten kaikki vanha kulttuuri ja taide pitää hävittää maan päältä.

      Mitä sanoo Samppa? Ovatko he oikeassa? Ovatko Iineksen valokuvat, jotka ovat jo taiteen tasolla, turhia? Ovatko ne kuvat, joita IInes kummallisesti löytää aina elävöittämään tekstiään (ja ovat joskus omituisia ja uskomattoman upeita), pitäisikö Iineksen kuvat jättää esille laittamatta? (esimerkkejä mahdollisimman läheltä tässä yhteisessä blogimaisemassa). Mitä sanoo Samppa? Minulle jäi vähän epäselväksi, pidätkö kaikkia taiteita pelkkänä huijauksena?
      Pitäisikö taide ja siihen liittyvät asiat hävittää? Pitäisikö ihmisen elää pelkästä leivästä? Aika mielenkiintoinen juttu.

      Sana huijaus nyt varmaan huijaa minua. Sillä on minulle kielteinen merkitys. Mutta voisiko huijaaminen ollakin positiivista? Kuka kertoo sen minulle? Ehkä koko elämä on pelkkää huijausta.

      Poista
    9. En ole kuvien raastaja, patsaiden kaataja tai muuten vaan kulttuuria vastaan. Oikeastaan päin vastoin.

      Mutta onhan nyky kulttuuri pahimmillaan sitä, että tässä nauretaan ja otetaan tyhmiltä rahat pois. Tosin, he ovat fiksumpia kuin minä. He pystyvät siihen. Minä elän korvauksilla ja kuvaan omaa eurososialististarealismia, ilman sen suuurempaa taloudellista menenestystä.

      Mutta onhan taide huijausta. Paras huijaus tehtiin jos sata vuotta sitten, kun Duchamp, R Mutt nimellä vie teollisen tuotteen, pisuaarin, galleriaan ja kutsui sitä suihkulähteeksi.

      Kaikki on tehty jo. Mitään uutta ei ole, siksi postmodernismi. Mutta se taas on tuhonnut pahimmillaan käden taidot. Mikä vasta taidetta onkin.

      Luovuus? Sitä on, ja näkee. Silloin tällöin. Mutta harvoin. Mutta kun näkee se yllättää ja iskee. Mutta empä muista milloin tässä vähän aikaan mitään on nähnyt. Paitsi Malevich pritin Pietarilaisessa vessassa.

      Poista
    10. Huomasin, mitä Iines ajattelee huijaamisesta ja taiteesta. Siinä on kyllä jotain järkeä. Ehkä minä ihan oikeasti annoin huijata itseäni. Huijata sanassa on kyllä jotain hauskaakin. Mutta sellainen käsitys minulla, ettei taiteen tekeminen ole helppoa, se on ankaraa työtä. Vaatii aikaa ja voimia. Huijaus, se tarkoittaa jotain kevyttä ja pientä petosta, hauskaakin, jos joku haluaa sen sellaisena kokea. En ota tätä kysymystä vakavasti. Se on hauska jo ajatusleikkinä.

      Poista
    11. Naapurin akka, yks Hellu, maalasi tauluja ihan tosimielellä. Niissä oli ajatusta ja syviä tunteita. Oikein kukaan ei häntä arvostanut, hyvin vaatimattomissa olosuhteissa eli. Vanhaa vittumaista äitiään hoiti, tälle tärkeintä oli arkkitehtipojan mukamas suurenmoiset saavutukset. Tänä päivänä Hellun töistä maksetaan miljoonia euroja, ennätyksenä 3,9 miljoonaa.

      Onko siinä mitään järkeä. Rikkaiden egotrippailut ovat tämmöiseen johtaneet, yksikään taulu ei ole miljoonien, saati yli sadan miljoonan euron arvoinen. Maailmanennätyshinnat ovat sitä luokkaa.

      Suorastaan hykerryttävä oli uutinen muutamia vuosia sitten, kun taidenvarkaan äiti mahdollisesti poltti varastetut Monet ´n ja Picasson työt poikansa tekoja peitelläkseen. Olivat muka yli sadan miljoonan arvoiset. Eivät olleet.

      Poista
    12. Kannattaa muistaa aina kun taiteesta ja rahasta puhutaan, Dali.

      Joka signeerasi tyhjiä arkkeja.

      Näistä tehtyjä uskomattoman surkeita grafiikan lehtiä oli myynnissä Helsingissä Suuren Laman aikoihin.

      5000mk kokoa A0. Jopa silloisin nöösipojan silmään ne olivat täyttä paskaa. Mutta varmaan kävi kaupaksi,

      Koska taide on allekirjoitus, titteli ja hinta.

      Poista
    13. Dali oli mielenkiintoinen persoona. Suuren rakkautensa Galan kanssa ei koskaan ollut sukupuoliyhteydessä, mutta tykkäsi katsella kun valtiatar peuhaili muiden kanssa. Gala taisi Salen teloa loppuvaiheessa aika pahasti.

      Olen minä filmiltä nähnyt, kuinka Picasso veti muutamassa sekunnissa jokusen viivan purkin kylkeen ja signeerasi tekonsa. Sellaisista ihmiset maksavat kyselemättä mitä vaan. Fiksumpaa toki kuin muumimukien keräily.

      Poista
    14. "Taide on huijausta [erään taiteilijan mukaan]." (Samppa)

      "Minusta taide on huijausta! Ja sen tulee ollakin. Taiteella on aina funktio, heijastus, peilikuva, Taide ei vain ole itsessään, se ei ole kopio olevasta. Jos siitä puuttuu funktio, siitä puuttuu huijaus. Ihminen on leikkivä aikuinen, ja se joka leikkii, ymmärtää huijauksen.." . (Iines)

      "Minustakin voi ihan hyvin ajatella, että taide on huijausta. Se on rehellisesti sanottuna juuri niin, jos ei arvosta tai ymmärrä taidetta. Tiedän ihmisiä, joille jo pelkkä sana taide, tai sitä laajempi sana kulttuuri on kirosana." (Liisu)

      No mutta Liisu! Nyt ymmärsit minua pahimmalla mahdollisella tavalla. Enhän minä noin asiaa selittänyt. Minulle taide kaikkineen ja koko kulttuuri on elinehto ja arvolistoillani ylimmässä kategoriassa - uskoin sinun tietävän tämän.

      Taidat käsittää "huijaamisen" nyt perinteisesti, pahana ja tuomittavana tekemisenä. Huijaamista voi kuitenkin ajatella myönteisenäkin toimintana.

      Huijareita ovat muutkin kuin pellet ja taikurit, näyttelijät ja runoilijat, maalarit ja muusikot. He eivät jäljennä todellisuutta sellaisenaan, yks yhteen, vaan luovat tyhjästäkin uusia maailmoja ja panevat muutenkin niin perkeleesti omiaan, luojan kiitos! Ilman huijaamista ja valehtelemista ei taidetta yksinkertaisesti olisi.

      Tätä ei pidä lukea nyt niin, että taiteilijat ovat valehtelevia huijareita - tällaista en ajattele enkä siis voi sanoa. Yritän kuvailla taiteen olemusta tästä huijaamis-näkökulmasta. Muitakin näkökulmia taiteeseen on, tietenkin.

      PS Minusta huijaaminen on sympaattista toimintaa. Ajatelkaa sirkusväkeä! Ajatelkaa Pertti Ylermi Lindgreniä, elämäntaiteilijaa! Mikä riemullinen ote tähän synkkään elämään!

      Poista
    15. Liisu, vielä tuosta toisesta kommentistasi: taiteen tekeminen on työtä.

      Liekö kellään ainakaan täällä sellaista käsitystä, etteikö taiteen tekeminen olisi työtä? Että taidetta harjoitettaisiin vain toisella kädellä kevyesti sutaisten tai sulkakynällä leijaillen.

      Luulen, että kaikki allekirjoittavat tuon, että ilman muuta on työtä. Ideoitten hiomista ja fyysistä hikoiluakin. korjausta ja paikkaamista ja uudelleen aloitusta.

      Huijaamisella, Picasson valheella, tuskin kuitenkaan tarkoitetaan taiteen kokijan pettämistä. Pikemminkin todellisuuden huijaamista, muuntamista.

      Kun maalaat abstraktin kuvion, aivot huijaavat katsojaa näkemään siinä hahmoja, vaikkei siinä eksaktisti voida sanoa olevan hahmoja vaan muotoja, erivärisiä ja erikokoisia. Ihmisellä on taipumus täydentää epämääräisiä kuvioita, viivoja ja värejä - luontokin huijaa meitä muodostamalla vaikkapa Jeesuksen kasvot rekka-auton perässä olevaan kuraläiskään.

      Taiteilija voi haluta ohjata ihmistä tiettyyn suuntaan tulkinnassaan, mutta tekee kaiken epämääräisesti, ikään kuin huijaten.

      Poista
    16. Tuolla yllä puhutaan myös varsinaisesta huijaamisesta taiteen avulla. kuten että Picasso myi allekirjoituksiaan ja Dali tyhjiä arkkeja. En osaa sanoa näistä mitään muuta kuin että jos ihmiset ovat niin hulluja, että ostavat tällaista, siitä voi syyttää vain heitä itseään.

      Mitä muumimukimaniaan tulee, passaan. Samalla tavoin kuin kiroileva siili -tuottteet. tai Pentikin paksut savimöhkyt. En voi kieltää, että piippuleimaisista arabioista tykkään. Ne ovat hyvälaatuisia ja kauniita.

      Poista
    17. Minulla on eteisen seinällä Marc Chagallin L´oiseau Rouge. Kehykset siihen oli pirun kalliit. On minulla Schjerfbeckin Tanssiaiskengätkin, ostin sen ison Schjerfbeck-näyttelyn puffetista. Ne aidot katsoin läpi muutaman kerran. Voi, voi, pahan näköiseksi sitä muuttuu, kun aikansa Hyvinkäällä asuu.

      Poista
    18. Marc Chagallista tykkään erityisen paljon. Miellyttää paitsi muoto- myös värimaailma. Ja se tietty huijaaminen: kilipukki katolla, ilmassa leijuvat ihmiset, verevä juutalainen.

      Poista
    19. PS Luin jostain päivän lehdestä, että jossakin Suomessa on Marc Chagall -näyttely. Kunpa sinne pääsisi! Joskus vielä muutan sinne, missä on tämmöistä tarjolla.

      Poista
    20. Kiva lukea noita ajatuksianne. Tarkoittaakohan Riku Hellulla Helene Schjerfbeck'iä, ainakin mainitut asiat sopivat paljolti häneen. Eipä hänenkään elämänsä ollut kovin mukavaa, kun mies, josta hän tykkäsi, kävi harvoin hänen luonaan, eikä hän itse töittensä tuotoista päässyt nauttimaan.

      Ymmärsin kyllä, Iines, mitä tarkoitit. Ymmärrän kaiken muunkin, mitä täällä on sanottu. Ja ihmettelen aina sitä, miten tekijä, oli hän minkä alan taiteilija tahansa, on julkisuudessa oltava tunnettu, ennen kuin hänen työnsä otetaan todesta ja sitä arvostetaan. Tämä näkyy jo esim. kirjojen kannesta, jossa tekijän nimi on yleensä suurilla kirjaimilla kirjan nimen ollessa joskus melkein huomaamaton.

      Tuosta Sampan aikaisemmasta puheenvuorosta sain aiheen ja innostuksen kirjoittaa ainakin puoli metriä taiteista yleensä, mutta nyt kun ajattelen, miten aiheetonta minun on esitelmöidä teille asioista, jotka ovat teille tuttuja, häpeän niitä sanojani ja jätän sen sepustuksen herran huomaan (koneelleni) ja tunnen ääretöntä helpotusta että kopsasin sen ja siirsin syrjään, enkä sitä siihen hätään heti julkaissut.

      Minusta teillä on ihan oikeita ja tervejärkisiä käsityksiä siitä, mitä taide voi hulluimmillaan olla . Täyttä paskaa. Oman itsekkään minän esiintuomista. Petkutusta ja silmänkääntöä, johon taidekauppiaat ja ostajat ovat itse luoneet täysin älyttömät kehykset. Taide itse sinänsä on siihen katsoen viatonta ja puhdasta. Eikä täydellistä taideteosta ole koskaan tehtykään, kaikissa, joita pidetään hyvinä ja arvokkaina, on aina joku kohta, mitä voisi parantaa, sanoo kirjailijana haukuttu ja kiitetty Thomas Bernhard kirjassaan Vanhat mestarit.

      Töiden hinnoittelu on mielivaltaista ja vaikeaa. Pähkähullua. Mihin se perustuu, on vaikea sanoa, sillä jokainen tekijä arvostaa töitään rahaksi muutettuna hyvinkin erilailla. Yleensä ei taiteellaan Suomessa kukaan elä, tai vain harvat. Sekin on täällä jo todettu. Mutta keskustelu on ollut mukavaa.

      Oikein sanottuna panin tuon äsken mainitsemani vuodatuksen syrjään sen takia, kun eräs Sale tuli käväisemään ja meillä virittyi täällä saman tien kiivas keskustelu aiheesta kannattaako pilata oma elämänsä suremalla toisten elämää, niiden joilla menee huonosti.
      Heti syntyi rintama kaksi yhtä vastaan. Ja minä olin se yksi, joka hävisi. Kahden ihmisen voimin minulle todistettiin, että minulla on oikeus olla tyytyväinen elämääni, ja siihen että asiat on hyvin. "Aina on ollut ihmisiä jotka voivat hyvin ja niitä jotka voivat huonosti. Ja näin tulee aina olemaan", jäi kaikumaan korvissani. Amen. Naapurit mahtoivat häiriintyä kiivaasta keskustelusta. Mutta tuon saamani opin mukaan minun on elettävä täydellä volyymilla omaa elämääni ja viis veisattava naapureista. Kuuntelen... ei kuulu koputuksia. Tämä on sentään vanha talo, 1800-lvun lopussa rakennettu. Seinät kestävät kiihkeääkin keskustelua. Ja nyt on hiljaista.

      Poista
    21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    22. Schjerfbeckiä tarkoitin. Kutsun häntä naapurin akaksi tai vanhaksi piiaksi, kun parikymmentä vuotta asui tuossa aivan vieressä. Siitä tosin pariksi vuodeksi muutti puolen kilometrin päähän ja sitten Tammisaareen huomattavan kauan ennen syntymääni.

      Poista
    23. Kun Hellu lähti, saimme tilalle Yrjö Saarisen, Mika Waltarin paljon tukeman lempimaalarin. Saarinen asui ehkä parin sadan metrin päässä, samassa talossa, jossa äitini lapsena. Nimeltään se on Sotalaiva.

      Minä olen aiemmin kertonutkin, että vaimonsa Meeri kävi aina välillä tarkastamassa, ettei taas maalannut alastonmallejaan väärällä penssellillä.

      Poista
    24. Monen kilometrin päässä tästä, lähellä entistä asuntoani, asuivat aikanaan Jalmari Ruokokoski ja Tyko Sallinen. Terho Sakki myöhemmin osti asumuksensa ja yritin kävelylenkillä niiden jylhien kuusien lomasta monesti tihrustaa, näkyykö Sakkia Humalassa tai Krapulassa.

      Poista
    25. Ettei tulisi historiaa väärennettyä, korjaan kun väitin Hellun tulleen Hyvinkäällä asumisesta tämän näköiseksi. Tammisaaressa tuommoiseksi tulee.

      Poista
    26. Enpä ole tuohon kuvakokoelmaan koskaan törmännytkään.
      Mikä määrä kuvia! Suloisessa sekamelskassa. Mielenkiintoinen.

      Poista
    27. Sitä sanotaan Googlen kuvahauksi.

      Poista
  27. (Korjasin kommenttia, kun tajusin, mitä tarkoitit Iines "kommenttilootalla". Tulipa todistettua tuo omien virheiden harmitus...)


    Kumma, että typot ja muutkin virheet vaikuttavat toisten tekstissä lähinnä sympaattisilta, kun taas omassa tekstissä nuo pahalaiset vain harmittavat. Omaa tekstiä kai katsoo liian läheltä, jolloin epäolennaiset muotoseikat ja yksityiskohdat näyttävät suhteettoman suurilta (ja ehkä peittävät näkyvistä todelliset heikkoudet?); toisten kirjoituksia lukiessa perspektiivi on yleensä paremmin kohdallaan.
    No, lehtijuttuihin tuo ei ihan päde: niissä pienetkin kielivirheet tökkivät pahasti.

    Fonttikoon lisäksi luettavuuteen vaikuttaa ainakin fontin väri ja kontrasti taustaan nähden: mustaa valkoisella (niin kuin tässä) on helpompi lukea kuin vaikka harmaata valkoisella. Valkoista mustalla en taas pysty katselemaan kauankaan ennen kuin silmissä alkaa vilistä. Minulle tämä on lasien kanssa ihan sopivankokoista fonttia. Ilman laseja ei auta vaikka löisin Ctrl+ kymmenen kertaa. (Kääk)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luettavuustutkimusten mukaan valkoinen tai taitettu valkoinen on paras pohja tekstille. Jo vaaleakin väritausta heikentää tekstin erottumista. Samaten lukemista auttaa se, että sivu ei ole levoton eikä sisällä liikaa härpäkkeitä, etenkään liikkuvia tai välkkyviä.

      Fonttikoon olen säätänyt omassa koneessani hieman suuremmaksi, 110:een asetuksista. Jos katson ruutua läheltä, näen lukea sen ilman laseja, mutta jos kauempaa, niin pitää asettaa niska kekkaan lasien tehoalueen vuoksi - tehoalue on alaosassa. Tästä taas niskat eivät pidä ja hartiat jumittuvat.

      Nyt olen etsinyt ergonomista kirjoituspöytää, jossa näytön voisi asettaa pöydän pintaa matalammalle tasolle, sillä näyttöä olisi paras katsoa viistosti alaspäin. Sellaista en ole löytänyt.

      Tässä Bloggerin suunnittelussa jää tyhjää tilaa liiaksikin sivuille, pöytänäytössä, ja toivoisikin, että näissäkin olisi mahdollisuus mobiilisovellusten kaltaisiin kokoruudun tiloihin. Tässä näytössä Bloggerin tekstisivu vie vain kolmanneksen leveydestä ja lähes kaksi kolmasosaa on tuota harmaata sadepisara-aluetta.

      Poista
  28. Ryysyistä rikkauksiin, tai vähintään hyvintienaavaan keskiluokkaan. Se tuli mahdolliseksi myös suomalaisille 1970-1980 luvuilla. Mutta 1990-luvulta lähtien on tätä sosiaalista nousua koulutuksen tai työnteon kautta kuristettu järjestelmällisesti. Viimeiset 10-15 vuotta ovat opettaneet suomalaisille, että sosiaalinen pudottaminen on ja keskiluokan kutistaminen sekä karsiminen on megatrendi, johtava talousaate. Korkeakoulutus, sivistys ja oppineisuus ei enää takaa sosiaalista nousua, se ei edes takaa pysyvää työpaikkaa.

    Sosiaalisen kierron mahdollisti hyvinvointivaltion rakentaminen. Jota, ellette ole jo huomanneet, ollaan nyt purettu viimeiset 20-vuotta. Hartaasti toivoisin, että sosiaalisesti koulutuksen avulla nousseet ymmärtäisivät hyvinvointivaltion merkityksen omalla kohdallaan. Yliopistojen ja korkeakoulujen rahoittamiseen osallistuvat ja ovat osallistuneet kaikki veronmaksajat, myös he jotka eivät hanki korkeakoulututkintoa.

    Täällä tuntuisi olevan jo eläkkeelle siirtynyttä porukkaa, joka ei ole enää ihan selvillä tämän aikakauden (2000-luvun) todellisuudesta opintojen ja ansiotyömahdollisuuksien kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kyllä täällä on todettu jo varmaan kymmenen vuotta sitten, että valkokaulusköyhälistö on totta ja sekin on todettu, että monet duunarit tienaavat maistereita enemmän - ovat tienanneet jo kauan. Olen itsekin usein kertonut, että kun olin vastavalmistuneena ja työllistyneenä velanmaksukierteessä, minun vierelläni hyvin tienaavat duunarit rakensivat harjakattoisia puisia omakotitaloja ja kahden auton talleja. Opintovelallisen oli hankala alkaa maksaa asuntolainaa.

      Työpaikkojen puute on selviö etenkin akateemiselle naisväelle. Opettajanpaikkoja ei enää napatakaan tuosta vaan, koska virkoja ei perusteta ja kouluja lakkautellaan ja supistellaan, opetuskursseja vähennellään. Lisäksi opetusministeri Kiuru on laukaissut, että vähempikin koulutus riittää kouluissa ja muillakin työpaikoilla. Tämä viitannee siihen, ettei palkkoihin tule korotuksia ja siihen, että niissä on leikkausvaraa. Naisten aloista halutaan ilmeisesti tehdä nimensä mukaisia matalapalkka-aloja.

      Vaan yhdessä sinäkin erehdyt, sillä sinulla ei taida olla tietoa asiasta. Vanhemmat ihmiset, eläköityneet ja kohta eläköityvät kouluttautuneet eivät läheskään kaikki ole koskaan päässeet sinne rikkauksiin, joissa heidän kuvitellaan rypeneen. Monilla on vieläkin velkaa asunnoistaan. He ovat tämän kansakunnan kovin veronmaksajasukupolvi ikinä. Heidän ansiotaan hyvinvointi on.

      Ja lienee myös heidän syytään se, että Suomi tuupattiin liialliseen hyvinvointiin. Kun realismin aika on koittanut, on monella hyvinvointiin tottuneella nuoremmalla löysät housuissa. Tätäkö se säästäminen, supistaminen ja veronmaksu onkin? Voin vastata, kyllä, tätä se on. Jos sinulla onkin työpaikka ja hyvä sellainen, veronmaksun ja pakollisten menojen jälkeen se pankkitili pysyy tyhjänä. Se kadehdittu hyvinvointi meni meille kaikille, ei hyväosaisen pussiin.

      Poista
    2. Katselin juuri kauhulla Rinteen vaaleja varten tekemää leikkauslistaa. Siellä oli ainakin kaksi kertaa sana verojenkorotus.

      Rinne ei nyt tajua. Se juna meni jo. Enää ei riitä se, että uhoaa hoitelevansa lapiomiehille lisää duunia ja liksaa korottamalla veroja. Veikkaan demareille maan mahtavinta vaalitappiota.

      Poista
    3. Katkera ihminen olet, ja sen vallassa haluat ilmeisesti tuhota loputkin hyvinvointivaltiosta. Kostonhalua vai mitä lie?

      Ihmeellinen väite, että 1940-luvulla syntyneet olisivat maksaneet eniten veroja ja muuta puuta heinää. Mitään ette ole yhteiskunnalta saaneet ja niin pois päin. Turhaan toivoin, että ajatusmaailman päivittämistä tähän päivään.

      On se, kamalaa että olet veroja joutunut maksamaan. Voi kauheeta sentään.

      Poista
    4. Jassoo, no jos sinä niin sanot. Varmaan tiedät tämänkin asian.

      En tosiaan maksa mielelläni veroja kohtuuttomasti. Minusta yli 40 prosenttia tuloveroa on kelle tahansa tavalliselle työssäkäyvälle pääomattomalle ihmiselle yksinkertaisesti liikaa ihan normaalista opettajaihmisen palkasta. Onneksi se tuosta on sitten laskenut 30 prosentin pintaan.

      Olen siis mielestäni osallistunut hyvin hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon elämäni aikana, joten voin vähän rutistakin.

      Poista
    5. En muuten ole puhunut 40-luvulla syntyneistä mitään. Lasken itse suuriin ikäluokkiin myös hieman myöhemmin 50-luvulla syntyneet, koska heitä oli edelleen tavallisen paljon. Kaikki yhdessä kuuluvat varsinaiseen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitopolveen.

      Verot ovat kolmanneksen pienemmät nykyään kuin ennen. Ehdotankin, että niitä alennetaan edelleen hieman. Kasvu ja viennin veto eivät synny veronkorotuksin! Kulutus ja talouden nousu syntyy vapauttamalla työtuloa ihmisten omaan käyttöön.

      Poista
    6. En minäkään ole 40-luvulla syntynyt, vaan myöhemmin. Sen verran kauan sitten kuitenkin, että tiedän anonyymin höpinät katteettomiksi.

      Ettäkö 40-luvulla syntynyt olisi saanut enemmän yhteiskunnalta kuin esim. 80-luvulla syntynyt? Älytön väite, joka kertoo vain surkeasta historian ja talouden tietämyksestä.

      Poista
    7. Tästähän virkistyy. Niin paljon, että otanpa osaa.

      Olen syntynyt 1950-luvun loppupuolella. Työelämässä olen ollut enimmäkseen sotien jälkeen syntyneiden kanssa (1940-luvun loppupuoli) ja oman sukupolveni (jos sukupolvi on 10-vuoden sarja) kanssa tietty, mutta myös 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla syntyneiden kanssa.

      1990-luvulla syntyneet ovat parhaillaan mieli ja sydän avoinna. Ovat tosi ihania kun heitä kohtaa kioskilla tai kaupoissa käydessään. Toisinaan minut on vallannut tunne, että joka paikassa, missä nyt asioi ja liikkuu, on vain alle 30-vuotiaita palvelemassa (=töissä) tai menossa jonnekin kaveriporukan kanssa (junalla, bussilla tai muilla julkisilla). Ovat näkyvillä ja keskellä alkavaa aikuiselämäänsä.

      Se tuntuu tosi hyvältä. Ei velalta eikä syyllisyystaakalta vaan molemminpuoliselta ilolta. Enimmäkseen niin, vaikka osa siitäkään ikäluokasta ei ehkä voi kovin hyvin. Joka on iso harmi.

      Vaan asiaan tai asiantynkään tai sen liepeelle tai johonkin näistä elämänhännistä.

      Jossain määrin ymmärrän ja haluan ymmärtää nuorempia sukupolvia, koska heidän taakkansa ja myös illuusionsa ovat toisenlaiset kuin omalla sukupolvellani. Aivan yhtälailla kuin omilla vanhemmillani sekä heidän ystävillään (1920-1930 syntyneet). Ja aivan yhtälailla oman sukupolveni ihmiset elävät harhakuviensa vallassa, mitä yhteiseen todellisuuskokemukseen tulee. Ei sitä ehkä ole, sellaisenaan.

      Tosin. Olen elänyt aika väkevästi eläytynyt myös omien isovanhempieni elämään, kummankin vanhemman puolelta, ja hitusen vielä kauempiakin sukulinjoja (sukutarinoiden kautta). Se on tuntunut tosi tärkeältä ja merkitykselliseltä. Ymmärryksen rakentamiseen on mennyt aikaa. Arvelen etten ole ainoa, joka järjestelee omaa ymmärrystään, ja vielä tässä iässä (+50v.).

      Ehkä sen voisin nuoremmille sanoa, että maailmakuva muuttuu ajan kulkiessa, koska se kuuluu asiaan. Mutta ihan totta mitä Anonyymi tuolla sanoi: ”maailma on ihan toinen”. Se on muuttunut. Jopa sellaiseksi ettei siitä saa oikein enää kiinni vanhemmiten aivan samoin kuin nuorena. Yritän pysyä kyydissä, joissain asioissa - en kaikissa. Nuoruuteen kuuluu toisenlaiset asiat kuin siihen mitä myöhemmin elää, vaan ihan tärkeintä on se, että elää. Kamppailee ja pysyy elossa. Se kannattaa aina.

      Poista
    8. Lisään vielä yhden aatoksen. On kamalan traagista ja surullista, että me (koko suomalainen yhteisö-yhteiskunta) hukkaa/ei kykene sellaiseen talousajatteluun, että jokainen sen lahjakas jäsen (jokaisella on lahjoja) saisi käyttää lahjansa/taitonsa ja tietonsa yhteiseksi hyväksi.

      Tämä on todella vakava kysymys.

      Poista
    9. Hilunpimpula, nuoret ovat aina kerrassasn ihania. Olen kokenut tämän omakohtaisesti, kun olen työkseni touhunnut nuorten kanssa. Ei ole olemassa inhottavaa tai pahaa, harvoin edes tyhmää nuorta. On vain erilaisia nuoria, jokainen on oma rakastettava persooonansa, hankalinkin tapaus osoittautuu mukavaksi, kun häneen saa kontaktin.

      Ja lahjakkaita nuoret ovat, heikosti menestyvälläkin on jokin alue, jossa hän on hyvä. Esimerkiksi kielissä heikompi voi olla loistava estradiesiintyjä.

      Vaan pessimisti olen siinä uskossa, että kaikki saisivat yhteiskunnassa näyttää lahjakkuutensa. Työpaikkoja ei laadita ihmisille, vaan rahalle. Valitettavasti.

      Poista
  29. Dali on huono esimerkki. Ei Dali ketään huijannut vaan ihmiset itse jotka Dalin esim. 50 dollarin singneeraaman setelin ostivat 90:llä $:lla.

    Enkä sanoisi että esim. kirjoittaminen on huijausta. Mutta hyvät fiktiiviset kirjailijat ovat pahimpia valehtelijoita, tai varastelijoita (vrt. Shakespeare), mitä tiedän. Vähintäin kaikki liioittelevat. (Vain huonot kirjailijat eivät huijaa, he kirjoittavat vain "totta".) Parhaiden runoilijoiden säkeet voisi suoraan liittää Pfd.-tiedostoina heidän sairaskertomukseensa, heidän mielensä murenemiseen (vrt. kuka tahansa). Kaikki ammatikseen kirjoittavat kirjoittajat ovat vähintäin epäillyttäviä. - Näyttelijöistä tiedän enemmän, oikeastaan liikaa, että niistä en nyt halua puhua. Taidemaalareihin tutustuin vain yksittäisten taideukkojen kautta, he olivat kivaa kapakkaseuraa mutta ei niillä koskaan ollut "hyllereitä". Aina piti niille vipata vaikka itse oli just, kovalla vaivalla, joltain muulta vipannut. (Kuvanveistäjät olivat pahimipia, olivat yl. niin suurikokoisia, heiltä saattoi vahingossa saada vaikka turpiinsa.) Kamarimuusikoiden kanssa en oo koskaan hengaillut (paitsi Kirstin kautta kyllä, joo, kyllähän niitä... oikeasti ovat kyllä vähän liian fakki-idotteja - sanan hyvässä merkityksessä. Mutta siitä huolimatta.). Pop-porukoissa pyörin aikoinani, ja vähän sen jälkeenkin; Saagan kummisetiä on Veskun lisäksi Juice. Mutta ei Juice siihenaikaan tähti vielä ollut... ja keikatkin oli sitä että ne soitti jotka pysy pystyssä, tai ilmestyi paikalle, kaikki ei aina. Kivaa aikaa vaikkase oli vaikka paska maku siitä suuhun jäikin. Mutta ei se nuorempana haitannut, semmote...

    Jotkut tuhrivat paperia, jotkut tekevät paperia, jälkimmäinen on tuottavampaa. Nuorempana luuli että "taiteen tekeminen", esim. kirjoittaminen, on jotenkin tärkeää. Luuli. Mutta ei se minun mielestäni "kamalan tärkeää" ole, tai jos on, niin yhtä tärkeää kuin teekeitin joka äkkiä alkaa itsekseen viheltää.

    Ei mulla koskaan teekeitintä oo ollut. Ihmiset mielestäni kivoja on!

    VastaaPoista
  30. (vittu pois tuo "Ihmiset mielestäni kivoja on!". naiivia. koska on ihan saman tekevää ovatko vai eivät. haluaisin joskus omistaa tee-keittimen)

    VastaaPoista
  31. Mutgnh eil ke ko kinfsj, mii me le epkelh! Geh, hek!. Aagusth mä e ku mee mee vaan ihgashsutsngishailekospaiby! En vo no olleks. Ma ed siit ekle ih mee maar mun faar moor ne. Aga iha ite senlisim. Otsia potsia. Sii mu ihe eletsin koodi omalutse mun. Hai haig, valkuti vei.

    VastaaPoista
  32. Kaikkihan me täällä maailmassa huijareita olemme, taiteilijat tuskin kärkipäässä. Mielenkiintoinen on elitisimin ja taiteen häälyvä raja.

    Huijareista pahimpia ovat esimerkiksi ne tuomarit, jotka antoivat 3 vuotta ja kahdeksan kuukautta linnaa yhdestä kamalimmasta rikoksesta, joista viime aikoina on saanut lukea. Uhri sai ensin neljä vuotta ja samassa hujauksessa loppuelämänsä. Oikeustieteen professori sanoi, että rangaistusasteikon yläpää olisi ollut kolmessatoista vuodessa.

    Todettava se on, oikeuslaitoksemme on sen kaltaisessa kriisissä, että mitäs siitä sitten. Ei mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulehdessä perustelivat: "koska tapauksessa käytettiin suhteellisen lievää väkivaltaa.." - Heh. Pööööö.

      Kiusallisen voimakkaasti tästä tulee mieleen, ettei vähälahjaisella romanitytöllä ole maassamme samaa oikeudensuojaa kuin muilla. Etteivät vaan olisi okeudessa ajatelleet: "nää ny on niitä mustalaisten juttuja".

      Poista
    2. Kerran liki kolmekymmentä vuotta sitten olin todistajana yhdessä rikosjutussa. Oikeuden puheenjohtaja oli joku nuori kaveri, olisiko ollut jonkun sortin harjoittelija. Tämä puheenjohtaja jännitti niin paljon, että puheensa ja toimensa olivat aivan chapliinia, tärisi kauttaaltaan koko mies. Syyttäjä yritti parhaansa mukaan miestä mäessä avustaa, muuten ei mistään olisi tullut mitään.

      Pistivätköhän pojan mäjelle niinkuin kohtuudella voi olettaa, vai vieläkö mahtaa lain alalla askaroida. Jaa-a.

      Poista
    3. Tämä tuomio suivaannuttaa paitsi minua suuresti niin myös alan professoreita, jotka kummastelevat mm. Helsingin Sanomissa matalaa tuomiota "ihmiskaupasta". Ihmiskaupasta, orjuuttahan tuo oli, tappamiseen verrattavissa oleva teko. Kolme vuotta kakkua! Käsittämätöntä lepsuttelua taas jälleen kerran Suomen oikeuslaitokselta. Ja noista mitättömistä tuomioista oletettavasti karisee puolet pois, kun vangit ovat vankeusaikana kunnolla.

      Sitä paitsi tuomiota en huomannut tulevan väkivallasta. Tyttöhän sai uutisen mukaan turpiinsa ja häntä raiskattiin neljän vuoden ajan ja hänellä synnytettiin lapsia. Vapaudenriisto? Hädin tuskin lapsen kengistä päässyt henkisesti jälkeenjäänyt 19-vuotias tyttönen.

      Hävetkööt tuomarit!

      Poista
  33. Jos vähän liioittelee niin... Suomi on maailman paras kapellimestari-maa. Ja toiseksi paras formula-ykkösten ajajien maa.

    Minkä johtopäätöksen tästä voimme tehdä?

    VastaaPoista
  34. Rauno Räsäsen (toivottavasti ennenaikaisen kuoleman johdosta) haluaisin julkaista "Kadonnut Mummo Muu" tarinan. Sehän on nimenomaan Raunon ja Mummon tarina; molemmat etsivät toisiaan. (Me muut olemme sivuseikkoja siinä.) Miten sen voisi missään julkaista, se on jatkokertomus ja sen takia niin pitkä, se vaatisi oman foruminsa - tai miksi näitä portaaleja (?) sanotaan, ei se mihinkään mahdu.

    Rauno Räsäsen kautta minä näihin KAIKKIIN blogeihin eksyin; en muihin. - Pitäisi kai kiittää häntä, tai sitten puida nyrkkiä - en minä tiedä?

    VastaaPoista
  35. Juttuhan alkoi samalla lailla kuin mitkä tahansa klassikot...

    "Noustessaan hissillä viidenteen kerroksen van Vaari arvasi, että jotain oli vialla. Outo ulina, kuin hännälle astutun hyeenan huuto kaikui käytävään. Ja ääni oli epäilemättä Ranen ääni. 
-Lopeta helvetissä tuo ulvonta, hän sanoi ystävällisesti löydettyään harvatukkaisen ystävänsä keittiöstä. -Onko joku vienyt Zazek-sitaattisi, vai mistä on kysymys?"...

    Hitsi, kun sitä oli kiva kirjoittaa, ei koskaan tiennyt miten juttua omalta kohdaltaan jatkoi, kun ei tiennyt, jatkoi vaan. Jotain samaa olisi kiva tehdä nytkin. Iines, aloita sinä! Aihe vapaa... juoni vielä vapaampi, erilaiset tapahtumat vaan seuraavat toisia erilaisia tapahtumia.

    ( POKS )

    haaveileehan Myykin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tännehän minun olisi pitänyt tuo äskeinen kommenttini laittaa.
      Ajallisesti ainakin luokiteltuna se olisi johdonmukaisesti tänne kuuluva, vaan mitäs väliä sillä.

      Vaari ja Rane ja Mikis ovat kohta jo arvostettuja, valoa vilkuttavia majakoita täällä Ikkunaiineksen valtakunnassa. Minulla on Vaaria ja Ranea ikävä, ja jos Kolemainen korvasi Vaaria täällä, minulla on heitä vielä enemmän ikävä. Vaan se on maailman kulku, kaikki on luotu uudistumaan, luonto ja ihmiset. Ja tänään kuulin ensimmäistä kertaa, että maapallollakin on laskettu ikä, se ei ole ikuinen. Mutta toista maapalloa tuskin syntyy. Minne se kaikki katoaa. Eikös olekaan olemassa aineen häviämättömyyden lakia? Meitä on petkutettu.Kuka on petkuttaja? No, Iines ainakin on jaksanut pitää tätä blogiaan yllä. Niin kauan kuin Iines jaksaa, me olemme olemassa, jotkut tosin vain muistoina, mutta niin kauan kuin muisti pelaa, me olemme itsekin itsellemme olemassa. En ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi miten paljon me elämme muistin varassa.

      Poista
  36. ... "
- Kukaan ei rakasta minua, nyyhkäisi Rauno.

- Äläs nyt, kulta, sanoi Vaari ja pani kätensä Raunon olalle, - minä kannan sinut taksiin.

- On täällä sentään muutkin kännissä, totesi Tapsa ja siveli etusormellaan Mummon verkkosukkaa, jonka Rauno oli heittänyt pöytään.

- Kannan minä tarvittaessa sinutkin, Vaari lupasi." ...

    Tämäkin on kuin Beckettiä. Tai Havelia:

    Tapsa ja Vaari tönivät maassa makaavaa Raunoa. Tämä hytkyi tönäisyjen tahtiin. Kun Tapsa oli todennut, että sydän löi, he kantoivat yhdessä Raunon taksiin, takapenkille. Varpaat jäivät Tapsan puolelle, pää Vaarin syliin.

- Jos sinä olisit nainen, tämä voisi olla rakkautta, sanoi Vaari.

- Et taida puhua minulle.

- Minä puhun vain sammuneille.

- Se on ainakin turvallista rakkautta.

"

    "Sitten ovi avautui.

Se oli nainen. Hänellä oli yllään pitkä yöpaita ja päässään ohut, rypytetty pitsimyssy.

- Onko tämä ruumishuone? kysyi Rauno, kylmässä herännyt.

- Onko tämä bordelli? kysyi Vaari.

- Kuka sinä olet? kysyi Tapsa.

- Minä olen Manta, sanoi nainen, - palvelustyttö.

- Onko isäntäväki kotona? Vaari tiedusteli.

- Herra Sikanova on juuri nyt matkalla.

- Vittu, kuiskasi Rauno, - tämä on sittenkin sen ilotalo tai strippiluola."

    "Postiluukku kolahti. Lehti jysähti matolle. Manta pomppasi pystyyn, kipaisi eteiseen ja työnsi lehden luukusta takaisin portaille. 

- Miksi sinä noin teit?, van Vaari kysyi. 
- Mummo käski, Manta sanoi hämillään. - En tiedä mikis.
- Et tiedä miksi?, van Vaari täydensi.
- Ei vaan mikis, Manta sanoi. - Se on meidän salakieltämme"

    Järjettömiä lauseita. Yhden vielä siteeraan "...Se oli sitä aikaa, kun punaviiniä juotiin - ei pulloittain vaan laatikoittain - pienissä asunnoissa, joissa kirjahyllyjen virkaa toimitti kahden tiilen päälle laitettu lauta.
-Jumalani, kuinka olen elänyt, Mummo huokaisi ja mietti, mistä tuo lause tuli hänen mieleensä..."

    Ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tästähän vasta alkoivat.

    VastaaPoista
  37. Siis nää on eri kirjoittajien sitaatteja samasta novellista: "Kadonneen Mummon arvoitus". Ja kirjoittamisen idea oli se että kuka tahansa kirjoitti mitä tahansa, kaikki anonyymeina. Idea oli vain että tarina etenisi... ja kyllähän se, eikös me lopuks joudutty jonhonkin Jäämeren rannalle? (Eikä kukaan tiennyt minkä takia?)

    VastaaPoista
  38. "...Toisin sanoen - väitän, että jopa skeptikko on moraalisempi kuin moraalikonstruktivismin kannattaja, joiksi luokittelen nuo perspektivistiset sääntö-ja sopimusteoreetikot.
-Moraalikonstruktivismi johtaa aina relativismiin ja relativismi nihilismiin - edellyttäen siis, että relativismi ei ole itsensä kumoava kanta (kuten transsendentaaliargumenttiin vetoavat väittävät - esim. Habermas contra Foucault.
Jari katsoi lämpimästi Dorikseen, joka lennätti pöytään tuoksuvia leivonnaisia. Hänen yllään oli kaunis, kapeaa uumaa viettelevästi myötäilevä esiliina, jossa oli vasemman rinnan kohdalla sydämen kuva.
-Jarin lahja. "

    Pathos yritti sanoa jotakin, mutta hänen suustaan pääsi vain vaimeita möläyksiä. Ernest taputti häntä selkää ja selitti Jarille:
-Katsos, Pathos varmaan hämmästyi, kun kuuli sinun referoivan omia puheitaan.

    .

"Tarjoilija", hän huusi, "toisitteks tee, tai toinen teistä, mulle pari tuplajallua." 
Kumpikin mulkaisi häntä.
"Kelle se toinen tulee?", toinen lopulta kysyi. Toinen haukotteli.
"Mulle tietysti".
Ne katsoi toisiinsa. Ja toinenkin haukotteli.
"Se on nyt niin että herra on jo juonu ne molemmat." (Molemmat kikattivat.) "Herran on tervetullut takaisin joskus toiste." 

Koska? Ah. En kestä. Sitä paitsi minulla on aivan väärän väriset kengät jalassa. 
HVOR VIL TILBRINGE EVIGHEDEN."

    Arvaa hivelikö tämä (on katkelma) turhamaisuuttani?

    Millainen Mikis on? Valotan hänen kuvaansa poistojen kautta. Ensinnäkään hän ei ole niin raamikas kuin Rane. Vatsansakin on pienempi. Ja ennen kaikkea: hän ei hölötä koko elämäänsä koko maailmalle, kuten Ranen tapa on. Filosofisille pohdinnoille hän nauraa hiljaisesti, huomaamatta.

Mikis ei ole niin komea ja charmikas kuin Tapsa P, tuo mainosmimmien märkä uni, copywriterien kruunaamaton kuningas, salamannopea älykkö, jolle voi antaa aiheen ja olutpullon ja puolen tunnin päästä on briljantti teksti valmis. Ei edes lyöntivirheitä.

Mikis ei ole niin karismaattinen kuin van Vaari, mies, jonka varallisuus on kulunut elatusmaksuihin ja jonka ei ole koskaan tarvinnut olla ilman. Mikiksen kansainvälinen kokemus ei myöskään vedä Vertoja Vaarin seikkailuille.

Luulen, että muidenkin Mummon piirissä pyörivien naisten silmät aukenivat, kun Mikis kirjoitti: “Minä menin kerran tansseihin, ja tulin sieltä kotia. Ei tapahtunut sen kummempaa.”

Tämä lyhyt tarina, vakuutan teille, hyvät naiset ja herrat, lyö laudalta niin Tapsan verbaalivirtuoositeetin, Vaarin raportin Garda-järveltä, puhumattakaan Ranen viimeisimmistä filosofisista yrityksistä livistää Mummon tapaamisesta.

Miehen ei tarvitse olla kaksimetrinen, raamikas, rikas, lukenut, kunhan hänessä on arvoitus. Ja Mikis on arvoitus. Mitä me tiedämme hänestä? Emme niin mitään." ...

    van Vaari se siinä mulle vinoilee. Tunsin liian vähän aikaa hänet, aivan liian vähän aikaa, se mua surettaa.

    VastaaPoista
  39. Siis taidetta! Korkeaa sellaista. Kaunokirjallisuutta parhaimmillaan. Herättää tunteita. Näin on elämänkin laita. Ei kukaan tiedä minkä meren rannalta itsensä lopulta löytää. Eikä myöskään minkä takia.

    VastaaPoista
  40. Muistan, muistan... kun kerran kirjoitin mummo muu -jengille siitä mitä minulle tapahtui kun ensimmäisen kerran menin tansseihin (en osaa askelia, mä oon rumpali, mutta em mä sitä niille sanonut) niin kirjoitin "Menin kerran lavatansseihin..." ja sit mä oikeesti rupesin miettii mitä siellä tapahtui? Mietin ja mietin että tapahtuiko siellä mitään erikoista siis, mutta en muistanut. No, kirjoitin sitten että "Menin kerran lavatansseihin. Mutta kun siellä ei tapahtunut mitään erikoista, lähdin kotiini." - van Vaari (eli Kolehmainen) tän muisti (sic!) ja muutti sen sitten tuommoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaa hyvin kokemustani kun pienenä tyttönä kurkistelin aidan takaa lavatanssijoita, ja ajattelin, miksi ne noin kiemuroivat.

      Poista
  41. Tulen mukaan jälkijunassa.

    Taiteen ja kulttuurin merkitystä ei pidä väheksyä, mutta ymmärrän sen, että jotkut saavat elämänsisältönsä muista asioista. Tärkeintä kai on se, että ihminen aina silloin tällöin saa tuntea pakahduttavaa onnea tulee se sitten mistä tahansa elämänalueelta!

    Tunnen kolmekymppisen naisen, jonka vanhemmat edelleen ajoittain tukevat häntä taloudellisesti ja se on minusta hyvin vastenmielistä. Tai siis minulle olisi ollut mahdoton ajatus, että vanhempani joskus olisivat laittaneet roponsa jonoon minun elatukseeni. Jostakin syystä itseni elättäminen on ollut minulle aina yksi hyvin tärkeä palikka itsekunnioitukseksessa - en sitten tiedä että miksi. En siis ole vauraista oloista enkä suuripalkkainen; sellaista en ole koskaan tavoitellut ja vaikea olisi kuvitella, että arvomaailmani niin keikahtaisi, että alkaisin tavoitellakaan. On vaan pirun tärkeää seistä kaikin tavoin omilla jaloillaan! Ei vähiten henkisesti - uskon myös siihen, että läheisyyttäkään ei voi olla ilman itsenäisyyttä. (Toinen toisiinsa kietoutuminen kun ei ole läheisyyttä vaan läheisriippuvuutta.) Eikä aikuisuutta ilman että on ensin irtautunut vanhemmistaan ja sitten kohdannut heidät tasaveroisina aikuisina siinä kuin muutkin kanssaihmiset. Kaikki eivät taida koskaan irtautua vanhemmistaan; eivät kimurantit suhteet sukupolvien välillä kai muuten olisi mahdollisia.

    VastaaPoista
  42. Kuunkuiskeen ajatuksiin voi vain yhtyä.

    Antakaa ihmisten löytää onnensa. Ei siihen kellään toisella oo nokan kopauttamista!

    Siis, mun mielestä ihmisen perusoikeus, yks niistä, on etsiä onnea. Ja olla onnellinen. Ei onneton ihminen mitään hyvää pysty tekemään toiselle ihmiselle. (Pahaa vaan tekee. Tahtomattaan tai tahtoen.)

    VastaaPoista
  43. Joskus mietin, niin kuin nyt, että mikä erottaa pojat ja tytöt (tunnetasolla) niin toisenlaisiksi ihmisiksi? - Ja pätkääkään en nyt mieti seksualisuutta. - Pikkupoikana, ihan itsekseni, rakentelin korteista "taloja" joita ammuin vihreän värisellä leikkitykillä joka ladattiin tulitikuilla. Olin 5 -v. Nukkeja ei kaivannut. (Paitsi oli mulla sellainen iso ruskea Nalle jonka kanssa iltaisin painiskelin. Ja vasta kun se ei pannut vastaan, minäkin lopetin ja rupesin nukkumaan.) Harmi ettei mulla ollut siskoja... olisi ollut kiva painiskella niidenkin kanssa 5 -v. vanhoina. Puberteetti-ikäisenä kun ei sitten yhtä'äkkiä sitten niiden kanssa osannut olla millään. Punasteli vaan. (Ja meni nurkan taa piiloon polttelee Bostonia. Ja kun niitä veti peräjälkeen pari kpl:tta, pää meni entistä sekaisemmaksi.)

    Voi hitsi kun se oli ikävää aikaa, oikeastaan kamalaa! oi, Nuoruus...

    VastaaPoista
  44. Tehän puhutte, ainakin Mikis, Raunosta ja van Kolesta kuin he olisivat molemmat kömpineet jo seesteisimmille blogimaille? Rane voi ollakin, mutta Kole on varmaan vaan Argentiinassa tai jossakin kauempana. Juo parhaillaan konjakkia, tupruttelee sikaria ja muistelee aikoja Volgan jokilaivalla.

    Mukavia muistoja herättävät nuo sitaatit Mummolan kimppakirjoituksesta. Sen voisi julkaista jossakin, mutta tekstiä on aika paljon, sata sivua.

    VastaaPoista
  45. Panin tuonne hieman ylemmäs - noin 10 kommenttia ylöspäin - yhden linkin Ranen juttuun Mummosta ja Iineksestä. Se on kaunis kirjoitus.

    Tuo oli sitä aikaa, kun HG vielä liikkui blogimaailmassa. Hän vahti minua ja etsi piiloseksikohtauksia kirjoituksistani. Yhden muista erikoisen hyvin.

    Kirjoitin kesäpäiväkirjassani, miten kuljin märän ruusupuskan alta niin, että vedet humahtivat päälleni kastellen minut. HG ryntäsi puhkuen paikalle ja ryhtyi taluttamaan minua turbokorvasta sivummalle. Viettelin blogissani miehiä korvalla ja märällä puserolla. Olin kuulemma puutteessa. Tällaista se oli vuonna 2009.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kohtauksen. Siinä mielessä HG oli oikeassa, että muistaakseni moni meistä koiraista asiasta jotain mainitsikin. Mutta eihän se sinun syysi ollut. Mies näkee vihjeitä kaikkialla.

      Niinhän se nuori palestiinalainen sanoikin oikein mallia näyttäen perjantain A-studiossa (joka muuten myös oli munattomuuden ja hampaattomuun huippu, oikea lässytyksen korkea veisu), että ei naisen EI aina tarkoita että lopeta ahdistelu, en ole kiinnostunut, jos hän naurahtaa niin sanoessaan.

      Eli syy tietyn kulttuuripiirin 16,5-kertaiseen yliedustukseen raiskaustilastoissa johtuu vain siitä, että suomalainen nainen ei osaa sanoa EI:tä riittävän vakuuttavasti. Hyvä, että asia selvisi.

      Poista
    2. Juu, näin se meni, ja minä tietenkin harrastin piiloseksiä minkä ehdin ja HG:ltä pystyin. Vaan tuo kohtaus oli viaton eikä viettely käväissyt mielessäni piiruakaan (pitää sormia ristissä selän takana).

      Poista
    3. Voihan halvattu noita naisten EIn tulkitsijoita ääritilanteissa. Nainen voi toki sanoa rakkaalleen tai hyväksymälleen luotettavalle kumppanille EI vaikka toivookin, että mies näyttää, kuka on uros talossa.

      On kuitenkin silkkaa satua, että noin tapahtuisi tilanteissa, joissa uhataan tulla päälle ilman lupaa ja tutustumista. Eikö näiden mustien idioottipellejen päähän nyt saada edes alkeellista länsimaista tasa-arvotietoutta: nainenkin on ihminen!? Ennen kansalaisuuden myöntämistä pitäisi läpäistä edes vähäinen kulttuurintuntemus- ja sisäistämiskurssi.

      Poista
  46. Liisu kirjoitti tuolla ylempänä näin:

    "Ja tänään kuulin ensimmäistä kertaa, että maapallollakin on laskettu ikä, se ei ole ikuinen. Mutta toista maapalloa tuskin syntyy. Minne se kaikki katoaa. Eikös olekaan olemassa aineen häviämättömyyden lakia? Meitä on petkutettu.Kuka on petkuttaja?"

    Petkuttaja on se, joka on kertonut sinulle, että maapallo on ikuinen. Liikutko joissakin lahkolaisten tai kreatonistien piireissä?

    Maapallon kehitys ja ikä on tiedetty ainakin sata vuotta, varmaan kauemminkin. Maapallo kehittyi aurinkoa kiertävästä materiaalikiekosta painovoiman vaikutuksesta noin 4,5 miljardia vuotta sitten. Planeettamme on keski-iässä. Muutaman millardin vuoden kuluttua, kun Auringon polttoaine alkaa loppua, se ensin laajenee ja sitten kutistuu. Laajetessaan se nappaa maapallon hellään huomaansa ja polttaa sen poroksi. Sinne se katoaa, äiti Aurinkoon.

    Muita "maapallon" kaltaisia planeettoja, ns. eksoplaneettoja, on meidänkin galaksissamme eli Linnunradassa varmaan miljardeja. Toisin sanoen ne sijaitsevat ns. elämänvyöhykkeellä eli sopivalla etäisyydellä omasta auringostaan eli emotähdestään.

    Periaatteessa ihmiskunta voisi siis siirtyä jollekin sellaiselle, olettaen että siellä olisi edes suunnilleen samanlaiset olosuhteet kuin täälläkin, mikä ei ehkä ole kovin todennäköistä. Mutta suurin este on etäisyys - lähimmätkin eksoplaneetat sijaitsevat muutaman valovuoden päässä meistä.

    Kuinka paljon on valovuosi? Voyager-luotain on kauimpana avaruudessa matkaava ihmisen tekemä laite. Sen nopeus on n. 20 km sekunnissa ja tälläkin huimalla nopeudella siltä kuluu 80 000 vuotta päästä lähimmälle tähdelle 4 valovuoden päähän.

    Aineen häviämättömyyden laki... tällainenkin toki on, vaikkei aine häviämätönsä olekaan. Tarkoitat ehkä energian häviämättömyyden lakia. Aine eli massa on periaatteessa energiaa (Einstein: e = mc2), joten maapallokin säilyy jonkinlaisena säteilynä niin kauan kuin maailmankaikkeutemme on olemassa.

    Minne maailmankaikkeus sitten menee, jos se häviää? Tässä voi alkaa jo miettiä kysymystä luojasta, absoluutista, jumalasta, big bangista, virtuaalihiukkasten loiskahduksesta.

    Siis miettiä. Vastaus voi olla "jotakin" tai sitten "ei mitään". Se on fifty-fifty toistaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapsa, en liiku missään piireissä, ei ole vain koskaan tullut mieleeni että kaikki kerran katoaa, maapallokin. Tätä aihetta vain kerran sivuttiin kotikeskustelussa, maapallon tulevaisuudesta, mutta kuuntelin sitä vain puolella korvalla, oli minun vuoroni tehdä keittiötöitä.

      Kopsasin tuon kirjoituksesi, ja tutustun siihen myöhemmin. Lapsena harrastin tähtitiedettä ja hain kirjastosta sitä käsitteleviä kirjoja, vaikken paljon niistä ymmärtänyt se kiinnosti minua tavattomasti.

      Kiitos vaivannäöstäsi ja siitä että sain nyt "kotiläksyjä". Tutustun tuohon kirjoitukseesi, ja luulenpa. että se lisää tietämystäni.
      Palaan tähän asiaan myöhemmin kun olen ennättänyt sen lukea.
      Ehkä myohemmin iillalla. ILLALLA (hauska sana, kuin rallatus.)

      Poista
    2. Nonni. Luettu on. Kukaan ei ole petkuttanut minua muut kuin minä itse. Yleensä tietoni ovat summittaisia, ja tarkemmin tutkittuani asiaa, olen huomannut että luulen tietäväni enemmän kuin tiedän. Lisähaittana on se, että epäilen kaikkea. En usko yhtään edes itseäni. Pääni on täynnä asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. Tässä lähtökohtani.

      Nuo tiedot joita sain luettuani kirjoituksesi, Tapsa, ovat hyvin järjestettyjä ja uskottavan tuntuisia. Ne ovat kuin oppikirjasta, joka on laadittu selkokielellä. Mun naapuri joka on fundamentalisti toi minulle kerran joululahjaksi selkokielisen raamatun, siinä toivossa, että lukisin sen. (On jäänyt lukematta). Hän on sitä mieltä, että jokainen sana raamatussa on totta. Hänen mukaansa Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja seitsemäntenä Hän lepäsi. Minä en usko naapuria.

      Kuinka paljon vaaditaan uskoa siihen, että maailman ikä olisi n. 9 miljardia vuotta, ja se olisi nyt suunnilleen puolivälissä elinkaartaan? Eli antamiesi tietojen mukaan sen polttoaine on rajallinen ja n. 4,5 miljardin vuoden kuluttua se laajenee (kauhusta) ja sitten kutistuu, polttaa tuskissaan maapallon poroksi, ja mahdolliset ihmiset silloin muuttuvat kaikki Ikaroksiksi, lentävät kohti aurinkoa maapallon mukana ja sulavat sinne. (Nykyisin on jo kehitteillä liemi, johon kuollut upotetaan, ja se sulaa hetkessä ja muuttuu nestemäiseen muotoon, jolloin ei tarvita enää polttohautausta, josta lähtee ihmistä tuhkattaessa haitallisia pienoishiukkasia ilmakehään.)

      Mutta maapallosta jää jonkinlainen jälki energian häviämättömyyden takia. Jääkö ihmisistä jälki? Tämän teorian mukaan jää. (Meillä on pöydällä äitini virkkaama liina. Se, ja paljon muita jälkiä hänestä on jäänyt. Samoin isästäni. Pelkään, ettei minusta tule jäämään mitään jälkiä - tai oikeastaan olen siitä tyytyväinen. Joku varjo voi kyllä jäädä, joka vähitellen häipyy, niin kuin maapallonkin varjon oletetaan kirjoituksesi mukaan tekevän.

      Ruotsalainen runoilija Martinsson on lähettänyt kirjassaan ANIARA ihmisiä avaruuteen aluksessa, joka eksyy suunnastaan ja jää harhailemaan avaruuteen, Hän on siis jonkinlainen pioneeri avaruusmatkailussa. Nykyisin on vireillä suunnitelma lähettää ihmisiä avaruusaluksella avaruuteen turisteiksi, hinta matkalle hyvin kallis, mutta pyrkijöitä matkalle on jo jonossa. Jokin muutos on tullut aikatauluun, lähtöä joutuvat odottamaan. Kuinka monta valovuotta tai -kuukautta tai -päivää heidän on tarkoitus olla matkalla ja millä nopeudella alus liikkuu, siitä minulla ei ole tietoa.

      Eksoplaneetat on minulle täysin uusi juttu. Sellaiseen haluaisin päästä vaikka vain varjona.

      Poista
  47. Koska maailmankaikkeus alkoi "ei-mistään", on johdonmukaista, että se myös loppuu "ei-mihinkään".
    Näinhän sadutkin:
    "olipa kerran" ... (läpä läpä lää) ... "sen pituinen se".

    Tapsalle kiitos selkeäsanaisuudesta. (Kyllähän nuo asiat minulle tuttuja ovat. Vaikka joskus olenkin lukenut Valtaojaa. Ja välillä Enqvistiä. Ja mennyt väliaikaisesti ihan sekaisin.) Mutta

    äidin puolelta minäkin olen Enqvist

    VastaaPoista
  48. Minä voisin - ja saisin - ottaa vaikka huomenna nimekseni Enqvist. Sit minä olisin Mikko Enqvist. Ja kun joku vanha tuttavani tulisi juttelemaan minulle, kohottaisin vain silinterihattuani ja toista silmäkulmaani ja sanoisin: "Nej, jag förstår inte vad du säger?"

    VastaaPoista
  49. Mikko Mikis Enqvist pani tuossa ylempänä Väliaikaisen musiikiksi, minä annan teille tämän sunnuntain piristeeksi. Kuunnelkaa tai olkaa kuulematta, kaikki käy.

    VastaaPoista
  50. Kiva potpuri. Kuubalainen serenadi on kai alunperin Rion serenadi? En ole satavarma. Mutta "Moskovan valot" oli alunperin "Leningraadin valot". Mutta kun laulusta tuli niin suosittu, politbyro päätti että Moskova se pitää olla. - Voi olla että tässäkin olen väärässä?

    Junnusta minä tykkään kamalasti. Oli niin inhimillinen ihminen. Ei hän sanoituksissaankaan koskaan ilkeile... parodioi tietysti joskus, mutta se on toinen asia, parodia on nurinkäännettyä kiltteyttä/ymmärtämistä sekin.


    junnulle

    VastaaPoista
  51. Juha Vainion "mä kolmatta kaljaa takaisin" on kieltämättä hieno sanoitus.
    "Käyn ahon laitaa jne." on hölmö. Ei estä kukaan? Miten niin ei estä, tietenkään ei estä. Miksi estäisi? Järjestelmä? Lypsänyt? Kappale on sellainen siloiteltu irwinismi. (tai veksismi)


    Jos herkkua haluatte, sitä on Laineen metka ja salaa iskevä huumori Baddingin laulamassa Laulu Suomesta. Tämäkin Donnerin Perkeleeseen tehty.

    VastaaPoista
  52. Vainio oli sanoitustehdas, Laineen laulutekstien määrä jäi vähäiseksi.

    Laitetaan vielä Kemppisenkin mainitsema pullo, pillu ja juhannus. (joka ei tietysti ole kappaleen nimi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, minä olen neitsyt tämän laulun suhteen. Kuulin tämän nyt ensi kertaa! Missä umpiperällä olen oikein elänyt, kun olen jäänyt tästä laulurunoudesta paitsi!

      Poista
  53. Minä luulen, että Jarkko Laineen puoluevalinta kokoomus johtui hänen tuntemastaan syvästä vastenmielisyydestä neuvostoliittoa kohtaan. Kokoomus oli radikaali ratkaisu.

    Hän kulki omia polkujaan. Juha Vainio oli sellainen koko kansan sheikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä voi tietenkin olla totta. Mietin vain, onko inho niin voimakas motiivi, että se voisi ohjata puoluekäyttäytymistä. Uskon mieluummin niin, että ihminen valitsee itselleen sopivan ja mieleisen vaihtoehdon.

      Poista
    2. Ehkä minä mittasin liikaa oman itseni kautta siinä mielessä, että sopivaa tai mieleistä vaihtoehtoa puolueista en löydä, vaikka kivet kääntäisin ja kannot mylläisin.

      Vaikken hyväksy, jotenkin ymmärrän, että porvari kusettaa. Mutta miksi vasemmisto usein kusettaa vähintään samalla mitalla, sitä en ymmärrä. Miksi minut erotettiin nuorena miehenä liitosta,koska työnantaja ei tilittänyt perimiään ammattiyhdistysmaksuja? Sen me tiedämme, että kommunistin ja porvarin ero oli vain se, että sillä toisella oli rahat.

      Helsingin Sanomien toimittaja s. sAARIKOSKI, sanoi että hän ei totisesti aio äänestää jotain vastaan, vaan ehdottomasti jonkin asian puolesta. - Miksiköhän tuollainen täytyi kertoa, mutta hyvä, antakaa kun arvaan: pienpanimoiden oluita ja hyviä ruokaviinejä?

      Poista
  54. Täytyy vielä kertoa kun luin eilen aamulla tuon Kemppisen laittaman Laineen runon, niin minulla oli mukava olo pitkän aikaa. Upea runo. Hauska. Ja olihan se asiakin siellä, eikö ollutkin?

    Runous usein kaatuu draagillisiin tunteenpaloihin, helevetilliseen synkkyyteen ja syvälliseen (syvältä olevaan) kokemiseen. "Minhä tunnen, minhä kojen!", lausui varmaan vanhempi Ella Eronen.

    VastaaPoista