On helppo kuitata elämän hankaluudet onnettomalla lapsuudella. Etenkin alkoholisti-isä on käypä syy moneen kurjaan kohtaloon. Vaan minäpäs sanon, mikä on vielä kauheampaa, suorastaan raastavaa lapselle. Hyvä äiti, aivan liian hyvä äiti. Minulla oli semmoinen.
Vieläkin on huono omatunto, kun en mene viemään haudalle ruusuja äitienpäivänä. Siellähän kuuluisi kukkia kesät talvet. Aluksi kävin laskemassa hangelle hautakiven eteen ruusuja, narsisseja, milloin mitäkin äidin syntymäpäivänä. Nyt se on jäänyt, käyn haudalla vain mökillä ollessani.
Kaikkihan lähtee siitä, että äiti on ilmiönä hyvyyden symboli. Aijai, mikä taakka lapselle! On paljon helpompi tulla toimeen pahan isämuiston kuin hyvän äitimuiston kanssa! Äidit! Älkää olko liian hyviä, sillä näin sälytätte lapsenne harteille ikuisen kiitollisuuden ja syyllisyyden taakan. Olisit sinäkin, minun kiltti äitini, kumauttanut paistinpannun pöytään tyhjänä ja sanonut, että nyt ukko se pullo pois ja töihin. Ja olisit tyhjentänyt sen toimiston arkistossa olevan viinakaapin. Nyt vain otit pulloista pois ja panit vettä tilalle. Tai olisiko mikään muuttunut, jos olisit itsekin ottanut joskus pienen huikan?
Erikoisen välttämätöntä on kiittää äitiä, joka uhrautuu ja vie perhettä eteenpäin pienellä palkalla, kouluttaa lapset ja hoitaa juopon miehen, sekoittaa keittolevyn vieressä kastikepannua ja itkee, kun tulipalo on polttanut kodin ja ollaan tilapäissuojassa oppikoulua vastapäätä olevassa pienessä vuokrahuoneistossa. Keittolevy on seinässä olevan tukiraudan päällä, äidin rinnan korkeudella. Tämä piirtyy eteeni tänäänkin, kuin katsoisin valokuvaa.
Voi hyvinkin olla, että juuri tuona vuonna äidin mieleen nousee unelma lasten oppikouluun pääsystä, kun hän ruokaa hämmentäessään katselee ikkunasta lasten kulkua oppikouluun opin äärelle. Paremman elämän tarvitsevat nämä pienet pellavapäät. Tämä on myös juuri se asunto, jonne nämä pienet pellavapäät juoksevat pakoon pitkähameisia paksuja naisia, kun ovat huutaneet kirkkaalla äänellä heille: mustalainen mulliturpa meinas minut tappaa minäpä olin rohkea poika potkasin sitä nappaan.
Kuinka paljon helpompaa olisi vihata railakkaasti ja puhkua kaikki ulos! Hyvien äitien jälkeen jää kympin tyttöjä, joilla on epämääräisiä tunkkaisia tuntemuksia ja epävarmuus omasta persoonasta. Vai jospa se sittenkin on isän syy?
Mene tiedä, en kemujasi isäntä elämä kiitä! Sameaa viiniä tarjoat luoduillesi, ilon kiitäviä hetkiä, ainaista epävarmuutta ja vain hetken hurmaa. En kiitä, en myöskään soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sentään ilonsa sai.
(Runosäkeet jutun viime riveillä Juhani Siljo, Maan puoleen 1914: Elämän kemut)
Velka elämälle, niin se näkee Kaarlo Sarkia:
VastaaPoistaElonleikkuusta juur olit palannut raukein jaloin.
Joen loimossa kuun näit välkkyvän kuparivyönä.
Veres lämminnä hyrskysi, äiti, elokuun yönä.
Lepäs täyttyvä syys yli metsäin, peltojen, taloin.
Lepäs elokuun yö kuin sallimus maailman yllä.
Se mies oli saapunut toiselta kirkolta asti.
Olit nuori ja uupunut, rakastit palavasti.
Näen, äiti, ne hetket elävästi kyllä.
Yön mentyä heräsit elokuun sunnuntaihin,
kun aittaas paistoi ruskon punainen juova.
Koit aavistaa, mitä olikaan aika tuova,
loit kysyvän katseen vaaleneviin maihin.
Meni viikkoja niin. Yhä selkeni Pohjantähti.
Oli viimeiset kukat jo tappanut armoton halla.
Se mies tuli viimein, puhteella, joulun alla,
tuli niinkuin ennen ja entisin sanoin lähti.
Tinanauha virran peittyi nuoreen jäähän.
Lumi likaiset, martaat pellot harsoonsa kääri.
Joka päivä ken vaieten askareissa hääri?
Joka ilta ken kaivaten katsoi tanhuan päähän?
Oli sydämes mennyt sen nuorukaisen mukaan,
oli vienyt hän sen kuin kerta kerralta ennen.
Tie tummui askeleista viikkojen mennen -
sen sadoista kulkijoista ei valittus kukaan.
Odoteltuas turhaan iltana muutamana
jokin kuiskasi korvaas: Hän ei kenties palaa ...
Jokin kuiskasi: Lapses elää! - Vieras sana
yön oudosti rintaas poltti, ja itkit salaa.
Suli murhees sentään päivään säteilevään.
Oli voimakas sydämes, itkeä voinut et pitkään.
Mitä outoa unta nyt rinnassas sylkytitkään?
Mitä ennustähtiä tutkit sen varhaiskevään?
Märät pälvensä huhtikuu teki seinämälle.
Puki vihreys haat. Pojat soitteli leppätorvin.
Elit herkintä kevättäs herkin silmin ja korvin:
Olit kohta maksava velkas Elämälle.
Ja kun kukkien runsaudesta jo vaahtosi tuomet,
pihan omenapuiden pilvet satoivat lunta,
tuli lihaksi, vereksi, mi oli äsken unta:
kevätpäivään aukes sun lapsesi silmäluomet.
*
Kesä, syys meni niin. Meni vuodet. Raukenit multaan.
Levon viileyteen kävit Elämän aurinkohäistä.
Olit täyttänyt lain. Sinun mentyäs silmistä näistä
on Elämä hetkisen säteilevä tultaan.
Eniten menneet runoilijat tuntuvan surreen elämän ohikiitävyyttä, onnen hetkellisyyttä.
PoistaNykyihminen hakee äärimmäisyyksiä, kehon rääkkäämistä, elämän luonnollisten jälkien näkymisen poistamista kehosta ja kuin uhmaksi haban kasvattamista ja voimatason nostoa, naisetkin. Ihan kuin näin saavutettaisiin ikuinen elämä tai jotakin lisäarvoa onnenhetkiin.
Syrämeeen käyvä(rakkaus)runo, ja loppusäe loistava. Runossa ei suoraan heti sanota, että vahinko tuli. Se on eräs hienoimmista runoilijan ominaisuuksista. Asia tulee selväksi muulla tavoin kuvaten. Luonnon kiertokulku on runossa mukana kuvaamassa elämän kiertokulkua.
PoistaViimeinen säe kävisi vaikka muistovärssystä hautajisiin.
Omien vanhempiensa näkeminen ihmisinä on vaikeaa, vaikka se varmaankin olisi hyvin terveellistä.
VastaaPoistaSen sijaan itseään ei oikein osaa nähdä vanhempana, vaikka sellainen onkin, vaan nimenomaan ihmisenä.
Nimenomaan terveellistä on, tai olisi. Vaan usein se menee niin, että kun näkee vanhemmissaan jotakin raadollisuutta, sen panee mielensä pimentoon ja jopa koettaa selittää parhain päin. Esimerkiksi itsekkyyttä uhrautumisen takaa on hankala mennä osoittamaan, saati tunnustaa edes itselleen, oli sitten lapsi joka kohtaa uhrautuvuutta tai äiti, joka jakaa uhrautuvuutta.
PoistaSemmoisen alkaa tähän ikään mennessä sisäistää, että ketään ei tarvitse tuomita, kaiken voi ymmärtää, kaikkeen on selityksiä. Alkoholismiinkin. Rikoksiinkin.
Mutta sitten on erikseen silkkaa luonnehäiriötä, joka teeskentelee toista. Paha voi hyvinkin verhoutua hyväksi, hyvä voi tehdä pahaa, kun ei muuta voi.
Tässä en puhu nyt äidistäni, joka oli yritteliäs ja positiivinen ihminen. Empaattinen ja henkisesti terve, joskin monien onnettomien elämänsattumusten kolhima - orpous, sulhasen kuolema häiden aattona jne.
Olen huvikseni joskus kuvitellut draamaversiota, jossa alkoholistin hyvä puoliso olisikin se beelsebuup ja se alkkis olisikin hyvis.
Eräs sellainen draamaversio on tehty jo 300 vuotta sitten, löytyy tietenkin hyllystänikin: Jeppe Niilonpoika, Ludvig Holberg.
PoistaOsaakohan meikäinen kirjoittaa iineksen mieliksi?
VastaaPoistaIines voi selittää hankalat kommentoijat omalla lapsuuden riiseillä.
Täällä ei saa vihata railakkaasti.
Osaat varmaan, Anonyymi. Asia on vain niin, että minun mielikseni toivottavasti kukaan ei kirjoita, vaan omasta halustaan, rehellisesti itsenään (anonyymius ei poista henkilökohtaisuutta, päinvastoin).
PoistaLapsuuden "riiseistä" sen verran, että minut pelasti ehkä se, että tunsin kummankin vanhemman rakkauden, syvästikin. Minua hellittiin, pussailtiin ja pidettiin sylissä. Se vaan, että kummallakin vanhemmalla oli oma hieman traumaattinen lapsuutensa takanaan, isällä hyvin ankara ja käskevä rehtori-isä, joka piti rakastajatarta, ja äidillä sukulaisten hoivissa kasvaminen.
Saa vihata, toki, eihän vihaisuus ole kiellettyä kuin Ylessä ja Helsingin Sanomissa. Laki mielessä olkoon rajana.
Tuo onkin mielenkiintoista, että jossakin vaiheessa näkee omat vanhempansa joidenkin muiden lapsina - ja ikään kuin kuva syvenee.
PoistaIsäni vanhempia en ehtinyt tavata koskaan, heistä etenkin isänisä on vain myyttinen hahmo, mutta äidin puolelta kylläkin. Ja usein peilasinkin äitini käytöstä ja luonnetta vasten hänen lapsuuttaan, josta iän myötä kuulin kaikenlaista.
Meillä puhuttiin tietyistä asioista aika vähän. Olin jo 18 v, kun sain kuulla, että isäni olikin jo toisessa avioliitossaan!
Puhuttiin todella vähän, se oli tapana ennen tätä avoimuuden aikakautta. Ainakaan mitää negatiivista tai erikoista ei kerrottu. Meillä oli kirstussa lakanapinon pohjalla äidin valokuvia, jossa oli kuvia nuoresta sotilaasta ja hautajaisista. Äiti sanoi, että sitä ei saa katsoa. Eikä tästä kuolleesta sotilaasta ole koskaan puhuttu, asia on vaitettu, kukaan ei tiedä, kuka sotilas oli. Paitsi että kaikki tietävät, koska albumin välissä on sotilaan kuolinilmoitus ja äidin nimi surijana. Kaikki kauniit toivehemme raukes, hauta, rakkaani, jo aukes. Suru liian syvä on tää kantaa, oi Jumala, sä voithan lohdun antaa.
PoistaNäin tavasin itsekseni. Lisäksi löytyi kultasormukset, kaksi kappaletta, joissa oli tämän kaatuneen sotilaan nimi ja kihlapäivä. Vihkisormuskin oli ostettu, mutta sitä ei ehditty pujottaa morsiamen sormeen.
Tämä on todella traagista. Omakin äitini tosin kertoi, tai antoi ainakin ymmärtää (meillä ymmärrettiin vähästä), että hänen ensimmäinen rakastettunsa kuoli sodassa. Oli kuulemma ison talon poika.
PoistaNo, hän eli kuitenkin isäni kanssa onnellisen elämän. Sai komean, vakaan, viisaan ja todella kunnollisen miehen. En ole läheskään isäni veroinen muussa kuin kirjoitustaidossa (häneltä olen sen perinyt).
Vanhemmat niin, mutta eikö meidän pitäisi päästä eroon noista Freudin esiintuomista asioista. Olen ymmärtänyt, että myös psykologeista viisaimmat ovat hänet jo hylänneet. Kaikilla meillä on omat ongelmamme olleet, jopa kokoomuslaisella tai vihreän liiton kultapojuilla. - Mutta eikö tuosta uhriutumisesta pitäisi päästä eroon? - Ennen vain naiset ja homot ruikuttivat, nykyään kepulaisetkin tuntevat itsensä kaltoin kohdelluiksi.
VastaaPoistaUhriutuminen voi paksusti nyky-yhteiskunnassa. Iltapäivälehdessä luki juuri, että joku missi oli pahoinpidelty erittäin vakavasti, mutta missi ei halunnut nostaa rikosilmoitusta tästä poikaystävästään.
PoistaEi pahoinpitelijäänsä voi oikeasti rakastaa. Tässäkin naisen kannattaisi kysyä itseltään, miksi tahtoo uhriutua ja jatkaa elämää naisenhakkaajan kanssa.
Naisten ja homojen, ja monien muidenkin, on kysyttävä tässä ajassa: Mitä voimme tehdä? Miten saamme valtapolitiikan suunnan muuttumaan paremmaksi. Ne, jotka suhtautuvat yhteiskuntamme kipupisteisiin välinpitämättömästi jatkakoon omaa älyllistä epärehellisyyttään. Heille riittää iltis ja juutuubi sekä vessapaperia megasäkki. Siihen voi pyyhkiä sontansa.
PoistaKipupisteet ja älyllinen epärehellisyys: komeita sanoja. Pyyhi kuitenkin perseesi, kö se haisee.
PoistaSanoisin noista "yhteiskunnan kipupisteistä" sen verran, että puhut niistä kuin ne olisivat kaikille samat ja olisivat ikään kuin listalla luettelona.
PoistaNäin ei kuitenkaan ole. Jos kaikenlaisia ja eri puolilla asuvia ihmisiä pyydettäisiin kirjoittamaan lista kipupisteistä, niin lista olisi tavallisen kirjava. Ei ole esimerkiksi selvää, että opiskelijan ns. palkaton työharjoittelu on epäkohta. (Tietenkään ei ole, koska se on osa opintoja ja opintotuen tai opintolainan alaista opiskelua. Jos tätä opintosuoritusta väärinkäytetään, korjauksia ei tehdä maksamalla opiskelijalle palkkaa, vaan korjaamalla tilanne enemmän ohjatuksi opiskeluksi. Jos työharjoittelusta maksetaan normaali palkka, tulee opintotuki tietenkin tältä ajalta palauttaa.)
Opiskelija maksaa tuloveroa vasta yli 15.000 euron vuosituloista, ja muutaman satasen voi tienata kuukaudessa ilman että se vaikuttaa opintorahaan.
PoistaOpiskelijoiden palkaton työharjoittelu alkoi vasta 1990-luvun puolivälissä, sitä ennen myös työharjoittelusta maksettiin harjoittelijan palkkaa.
Näin varmaan oli. Olin itsekin opiskelijoitten työharjoittelun eli oikeammin sanottuna työssäoppimisen valvovana opettajana. Jokaisella opiskelijalla oli tukenaan siis sekä joku opettajista että työpaikalta nimetty yhteyshenkilö. Eli opiskelija ei toki tehnyt töitä yksinään, vaan hän opiskeli alaa työpaikalla ohjatusti. Työharjoittelu ei ollut siis työaikaa, vaan kiinteää opintoaikaa, ja siksi opintotukea ei keskeytetty. Jos Kela olisi keskeyttänyt opintotuen, olisi kyseessä ollut työsuhde, josta maksetaan palkkaa.
PoistaKäytännössä on kuitenkin niin, että paikkakunnan ja lähikuntien yritykset eivät pysty tarjoamaan sadoille opiskelijoille normaalia työtä palkkoineen, eli koko työssäoppimisajatus pohjautuu käsittääkseni juuri siihen, että kyseessä on opiskelu, työn opiskelu työpaikalla. Työssäoppimispaikkojen saanti yrityksistä on oppilaitoksille muutenkin vaikeaa. Olen itsekin ollut yrityksissä kerjäämässä kerjäämässä näitä paikkoja.
Reijo Valta osuu ytimeen tuosta oudosta kirjasta Pirkkalan erikosesta koulukokeilusta. Siinä minulla ei ollut onnea olla mukana, mutta ns. uudesta matematiikasta joukko-oppeineen, haluaisin heti vetää turpaan kaikkia kusipäitä, jotka sen keksivät ja matematiikan opetuksen pilasivat. - Hävetkää, aikuiset ihmiset.
VastaaPoistaLinkki ei onnistunut, täältä pesee.
PoistaJumalauta, että tästä olen ihan oikeasti vihainen. Olin pieni lapsi, kun minulle opetettiin niitä pöpipäisiä osajoukkoja, joilla ei ollut matematiikan kanssa mitään tekemistä. Jos nimenne saan selville, turpaan tulee.
PoistaEn ollut opetustyössä vielä Pirkkalan kokeilun aikana, mutta muistan kyllä kaikuja sen aiheuttamasta kohinasta.
PoistaSe vaikutelma kyllä tuosta ajasta on jäänyt, että sosialismia ja kommunismia ihailtiin tavattomasti ja niitä kyllä lähes pakkosyötettiin peruskoulussa vielä kun tulin kentälle.
Opetin ensimmäisen kouluvuoteni uskontoa tuntiopettajana, ja tein samalla gradua kirjallisuudesta. Olin tulloin hippihurmoksissa, ja varma siitä, että taistolaisuus ja sosialismi on se ainoa oikea fiksu ja älykäs suunta, muut ovat ahneuteen perustuvia kapitalistisia systeemejä.
Ja kyllä, näitä sosialismin ihanteita syötettiin oppilaille lähes ainoana totuutena. Uskontokirjatkin, jotka minulla on edelleen hyllyssäni, esittivät kaikki uskonsuunnat tasaveroisina filosofioina, mikä tietenkin on oikein ja vastaa omaa uskontotieteellistä käsitystäni.
Aamurukouksissa soitin kovaäänisistä Paul McCartneyn Yesterdaytä ja amerikkalaista folkia. Opetin myös sukupuolivalistusta uskonnon tunnilla, kun liikunnan opettaja ei ollut pystynyt. Uskollisuutta tai kypsyyttä ei kirjan luvussa edes mainittu, vaan tärkeää oli opettaa nuorille - yllätyts, yllätys - penis ja vagina.
Että kyllä se Pirkkalan jälkeinenkin aika oli taistolaisen hurmoksen läpitunkemaa ja varsinaista sosialismin ja rajatoman vapauden pakkosyöttöä kouluissakin. Ihanteena oli radikaali vasemmistolainen nuori opettaja, joka oli oppilaan kaveri.
Opettajakohtaisia eroja on tietysti ollut, ja vanhoille opettajille kovaa taisi olla kun heitä ei-vasemmistolaisina tuomittiin konservatiivisiksi lahtarifossiileiksi.
Minä en koulusosialismiin törmännyt, vaikka koulunkäyntini alkoi vuonna 1969 ja jatkui sitten 80-luvulle asti. YYA:ta yhteiskuntaopin tunnilla kehuttiin, mutta se oli sitä yleisesti hyväksyttyä kepulaisuutta. Ja Yesterday ei ole kovinkaan kovaääninen.
PoistaAloitin koulunkäyntini Nurmijärven Perttulan suurkaupungissa. Tiesin koulurakennuksen ja se näytti minusta valtavalta. Kauhea pelko tuli etukäteen, kun pohdin sitä, mistä ovesta sinne mennään sisään, löydänkö oikeaan paikkaan. Löytämisessä ei kai sitten ollut suurempia ongelmia ja minulla oli mukava opettaja. Isoveljeni opettaja oli hermoheikko ja suosikkilauseensa oppilaille oli: "Aivot kehnot neloset, aivot kehnot neloset!"
PoistaSe on nyt jo kyllä ihan eilistä tai toissapäiväistä.
PoistaVuonna 68 saimme television. Minä onnellinen jäin silloin vielä aamulla katsomaan Mexicon olympiakisojen nyrkkeilyä, kun isoveljeni lähti kouluuun. Sitä oli ihan ihmeellistä katsoa, kuva liikkui ja äänikin kuului.
PoistaKyllähän me jo ennen sitä änkesimme naapuriin televisiota katsomaan. Naapurit olivat joskus vähän harmissaan, kun olimme ovella: "No tulkaa sitten"
PoistaKun pohdin opettajieni puoluepoliittisia kantoja, kovin monesta en osaa sanoa mitään. Ne, jotka tiedän, olivat kokoomuslaisia, niitä oli aika monta.
PoistaEn sanonut "kovaäänistä" Yesterdayta vaan kovaäänisistä - keskusradiosta - soitin Yesterdayta. Luetaanpas oikein ja oikaistaan vasta kun virhe on tapahtunut!
PoistaMuistan tuon ajan, kun televisiota käytiin katsomassa rikkaissa sukulaisissa. Ja aivan alkuun kävimme lapset katsomassa isoin joukoin Lahtisen radioliikkeen ikkunassa olevaa televisiota, josta tuli lähetyksiä. Voi sitä kymmenpäistä joukkoa, joka tuijotti kuvaruutua ulkona pakkasessa sormi suussa! Käytössä oli yksi kanava. Muistan kun sanoin Mallulle, että jos meillä olisi tuommoinen, katsoisin kaikki ohjelmat, varmaan uutisetkin.
PoistaJuu, minulla oli lukilukihäiriö.
PoistaHeh, minua alkoi naurattaa tuon menneisyyden sana "kovaääninen", jota en enää muistanut. Kovaäänisiähän ne kajarit olivat, sieltä tuli ropakantaa. Ensin muinoin aamuhartauksia ja sitten ne muuttuivat ajan mukaisiksi aamunavauksiksi. Gonzoa, melko gonzoa.
PoistaMyönnetään väärä sanavalinta, kovaääninen. Minä taas en muistanut keskusradiota.
PoistaMutta niin tyhmästä erheestä ei pitäisi toista epäillä, että tämä väittäisi iki-ihanaa Yesterdayta "kovaääniseksi". Jos noin päättömiä tekstistä on lukevinaan, tulee epäillä ensin omaa lukuaan, sitten vasta toisen musiikintuntemusta. (Tähän nyt jokin hymiö.)
Myönnän tyhmyyteni tässäkin, mutta Beatles oli paljon rokimpi kuin Rolling Stones.
PoistaYou say you want a revolution
Well, you know
We all want to change the world
You tell me that it's evolution
Well, you know
We all want to change the world
But when you talk about destruction
Don't you know that you can count me out
Olin jotain viisivuotias, kun radiosta tuli jotain Irwineitä, ne olivat hyviä. Mutta todella innostunut olin Beatlesin Girlistä ja Michellestä, ne ovat kantaneet tähän päivään asti. Ranskaa osaan yhä vain tuon Maccaran laulaman ranskankielisen pätkän verran.
PoistaJuuri nämä, ja sitten tietenkin Yesterday, ovat parasta Beatlesia, ja ehkä vielä All my loving. Mistään Yellow Submarinesta en tykännyt yhtään, yksitoikkoinen kuin mikä. Sanotaan niin, että kauniista ja herkästä Beatlesista pidin, jumputtavasta en. Paul oli minun suosikkini, Ringo siskoni.
PoistaEn ylipäänsä harrastanut rokki-idoleita, kukaan ei ollut minulle super. Ei edes Beatles. - Kamalinta on aina ollut jumputus, rokissakin siis. Rolling Stonesista en tykännyt yhtään, en löytänyt lauluista melodiaa enkä hyvää tai kiinnostavaa laulantaa. Mainittakoon, että liian siloisesta tyylistä en sinänsä tykännyt, vaikka Rollareitten rääkyminen särki korviani. En yksinkertaisesti ymmärtänyt heidän "musiikkiaan". Satisfaction on ainoa laulu, jonka yhtäkkiä tähän hätään heiltä muistan.
Niin, mutta tämä muistaakseni Raunon linkkaama Honky Tonk Woman on ihan järisyttävä. Hienoja nuo Keith Richardsin rock-keekeoilut aivan alussa. Ja tuo mahtavaa upeampi pumpattava Barbara.
PoistaKeekoilu oli se sana, jota tässä hain.
PoistaRolling Stones ja Beatles tekivät niin paljon myös muun musiikin puolesta, antoivat tunnustuksen muillekin. Toisin kuin esimerkiksi Led Zeppelin, joka varasti kaiken, mikä ei ollut kettingillä betonissa kiinni ja osan sellaisistakin. Muddy Watersin ja Rollareiden yhteskonsertista, siitä kun Rollarit saapuvat muka yllättäen paikalle, on Juutuubiin tullut uusi neljänkymmenenneljän minutin versio.
PoistaÄitisi oli varmasti rakastava ja lämmin ja ihana, mutta ei hän " liian hyvä" ollut, ei kukaan voi olla! Esim. isällesi rajojen laittaminen olisi tosiaan ollut poikaa - teidän kaikkien parhaaksi - eikä hän siltikään olisi ollut "liian hyvä", ei kukaan ole. Thank God!
VastaaPoistaIhanaa äitienpäivää kaikille äideille ja heille, joilla on ( ollut) äiti!
Ps. Havaintoja parisuhteesta -blogissa on yksi äitienpäiväkirjoitus. Niiiiin tykkään siitä blogista!
Niin kai se on. Liian hyvä ei kukaan voi olla toista kohtaan. Tarkoitan ehkä sitä, että tietyissä ympäristöissä kiltteys syö ihmistä itseään, hän uhraa itsensä toisten hyväksi.
PoistaSitten kai asiat ovat kunnossa, jos hän itse ei odota itselleen vastavuoroisuutta tai rakkautta, vaan tyytyy vaikka kiittämättömyyteen ja syrjimiseen. Jos odottaa jotain, vaikeuksia on tiedossa.
Niinpä; liiallinen kiltteys tuo mukanaan hienoisen uhriutumisen ja marttyyrinosan, ehkä vain ääneen ilmaisemattomina odotuksina. On reilua - ja joskus vaikeaa - ilmaista odotuksensa suoraan.
PoistaEsim. meidän äiti on tosi kultainen - juuri sellainen, joka ajattelee kaikkia muita ennen itseään. Olemme yrittäneet opettaa häntä kkiinnittämään huomiota myös omiin tarpeisiinsa. Toisia varten oleminen on tärkeintä elämässä, mutta sen ei pitäisi olla ainoa sisältö.
Eilen olimme koolla isolla porukalla ja tapansa mukaan äiti passasi, vaikka olimme siskoni luona. Kaikki muut olivat jo saaneet ruokaa ja kiireisimmät - esimurkut - pyysivät lisää ja kuittasimme äidille, että saas nähdä, riittääkö sullekin! ;)
PoistaÄiti on siis hienoin tuntemani ihminen. En ihan oikeasti tiedä, että miten selviän siitä, kun hänestä aika joskus jättää. (Vaikka mistäpä sen lähtöjärjestyksen voi tietää.)
Sanoin tässä kerran äidille, että olen niin onnellinen siitä, että meillä on hänet. Itse hän menetti äitinsä jo 25-vuotiaana.
PoistaÄidin poismeno on iso asia, isoimpia ihmisen elämässä. Ei siihen vaikuta se, että on jo oma perhe ja lapsia, suru on silti suuri. Äiti menee iäksi pois, itse lakkaa olemasta jonkun lapsi. (Jos isäkin on kuollut, usein on ennen äitiä.)
PoistaNyt kun mietin omaa äitiä, suren sitä, etten voi kysyä häneltä enää mitään menneestä enkä hänen ajatuksistaan vaikkapa siitä, kun synnyin ennen aikojani hyvin pikkuisena. Ihan kuin osa aikaakin menisi äidin mukana yhä kauemmas.
Mitäs me ennenaikaiset! ;) Minäkin synnyin kuukautta eenen laskettua aikaa, kun äiti alkoi tehdä joulusiivoa. Alle 2,5 -kiloinen rääpäle, kuitenkaan en senaikaisen käsityksen mukaan keskonen, koska sain kymmenen pistettä. (Luokitteluperusteet ovat muuttuneet, kuulemma. Ei nykyään saada täysiä pisteitä kovin rutiinisti.)
PoistaNiinpä. Kun toista ei enää ole, puhumiset on puhuttu.
Mielestäni tunnen äidin aika hyvinkin eikä meillä ole tabuja, joista ei puhuttaisi. Sama ei päde isään, mutta hän saa pysyäkin vähän etäämmällä. Olemme niin erisorttiset. Ajatuskin isälle soittamisesta (paitsi kerran vuodessa, jos on "asiaa") tuntuu absurdilta. On meidän isäkin silti ihan suloinen, pehmentynyt vanhemmiten.
Joskus olen miettinyt, kumpi olen horoskoopissa, härkä vai kaksonen. Synnyin härkänä, vaikka minun olisi pitänyt syntyä kaksosena. Horoskooppeihin en usko, mutta luonnehoroskoopit ovat himpun verran kiinnostavampia. Syvimmin uskon siihen, että ihminen poimii horoskoopeista sopivia yhtäläisyyksiä ja sattumia itseensä ja yhdistää kudoksen sitten sopivaan todellisuuteen. Epäsopivuudet hän unohtaa.
PoistaKun tein sukututkimusta, minulla olisi ollut tärkeitä kysymyksiä äidille. Miksi ihmeessä en kysynyt ajoissa esimerkiksi sitä, mikä on pienen orpotytön varhaisin muisto. Enkä sitä, mitä hän muistaa isoisästään, maallikkosaarnaajasta, joka kasvatti hänet.
Paljon sitä jää kysymättömiä kysymyksiä. Minun isoäitini isoäiti oli kai kuollut silloin nälänhädän aikana, kun ihmiset lähtivät ruoan puutteen vuoksi maantielle, ja tuupertunut lopulta tien laitaan. Isoäitini äiti oli pienenä tyttönä yrittänyt häntä saada heräämään, mutta eihän se onnistunut.
PoistaEinesbaariin on nyt lisätty kaksi runoa joista kumpikin valitsija, Leonoora ja Kuunkuiske, kertoo omat tunnelmansa. Käykää lukemassa ja mahdollisesti sanomassakin!
VastaaPoistaLuin kommenttinne (hyviä) ja Iineksen ja Tapsan innoittamana kirjoitan tähän itseeni vaikuttaneen Jevtuschenkon runon
VastaaPoistaÄIDIT LÄHTEVÄT
Äidit menevät pois meidän luotamme hiljaa, varpaillaan,
me nukumme kylläisinä, rauhallisesti, emmekä huomaa
tätä pelottavaa hetkeä.
He eivät lähde äkkiä,
he menevät hitaasti,
oudosti, lyhyin askelin pitkin vuosien askelmia.
Hermostuneina me jonakin vuonna muistamme
syntymäpäivät, järjestämme heille juhlat
mutta tämä myöhästynyt intomme ei pelasta
heidän sielujaan
eikä meidän sielujamme; he etääntyvät
etääntymistään
etääntyvät. Heräten unesta ojennamme kätemme/
heidän jälkeensä
mutta ne osuvat ilmaan, ilmaan on kasvanut lasista seinä;
on tullut se hetki
kyyneleet salaten me katsomme:
hiljaisina, karuina rivistöinä
äidit kulkevat pois meidän luotamme
Tuo on Markku Lahtelan suomentama. Eilen illalla tuli telkasta ÄIDEISTÄ PARHAIN elokuva. Katsoin sen jo toista kertaa, mutta edelleen se vaikutti (silmät kastuivat) ehkä sen todellisuuden takia.
Äidit ovat ihmisiä, siinä missä muutkin. Paljon puhuttu äidinrakkaus voi horjua. Se oli hyvä elokuva, minusta.
Kiitos Jevtusenkon runosta, Liisu! Minua koskettaa kovasti runossa tämä:
PoistaHeräten unesta ojennamme kätemme/
heidän jälkeensä
mutta ne osuvat ilmaan, ilmaan on kasvanut lasista seinä;
on tullut se hetki
kyyneleet salaten me katsomme:
hiljaisina, karuina rivistöinä
äidit kulkevat pois meidän luotamme
Nimittäin tuo on kuin suoraan unestani muutama päivä äidin kuoleman jälkeen. Äiti makasi valkealla vuoteelle ja lipui edestäni hiljaa pois, vaakasuorassa. Hän voihkaisi kaipaavasti ja ojensi kurkottaen kättään minua kohti koskettaakseen ojentuvaa kättäni, mutta sormenpäämme eivät enää tavoittaneet toisiaan vaan lipuivat hitaasti ja vääjäämättömästi kauemmas toisistaan
Tunnelataus unessa oli suuri, kurkotus minua kohti oli suorastaan käsinkosketeltava, enkä osaa sanoa, olinko minä voihkaissut, vai oliko se vaan unta.
Minäkin katsoin toistamiseen Äidistä parhaimman. Mieleen tulee aiheen samankaltaisuuden vuoksi Rintalan Pojista tehty elokuva. Molemmat hyviä elokuvia, kestävät useita katselukertoja. Lapsinäyttelijät ovat usein tönkköjä, näissä eivät.
Iines, paljon onnea! Tänään on päiväsi.
VastaaPoistaTackar och pockar, ei mitään olisi tarvinnut...
PoistaOlen avautunut enemmän kuin muistinkaan.
Mutta siis Delilah, lämmin ailahdus kävi, kun näin nimesi tuossa kommentissa. Tuli mieleen samantien Jape ja ne hauskat blogini kulta-ajat. Oi niitä aikoja. Kiitos siis, kun kirjoitit tervehdyksen!
Pojat on hyvä elokuva, parasta muistamaani siinä on poikien järjestämä "tiiaatteritilaisuus", joka ei sitten olekaan ihan aikuisten toivomaa kulttuuria. Vaan paljon parempaa. Onko se nyt mannerheim, joka myöntää hidukalle kultamitalin paskakokkareiden muodossa.
VastaaPoistaLehdessä luki, että: "Lupa- ja valvontavirasto Valviran lääkintöneuvos arvioi, että lääkärinä esiintynyt Esa Laiho on erittäin vakavalla tavalla vaarantanut potilasturvallisuuden."
Voiko sitä virkamies selvemmin sanoa, että lupa- ja valvontavirasto on vakavalla tavalla vaarantanut potilasturvallisuuden? - Tähän voi tietenkin väittää, ettei lupa- ja valvontavirasto Valviralla ole mitään vastuuta.
Kenkää Valviran ylimmälle johdolle ja vähän alemmallekin!
Totta, mutta kyllä Laiho se suurin rikollinen on.
PoistaTulee mieleen myös Husissa tapahtuneet monet järkyttävät jutut - käytettyjen ruiskujen käyttö ja kerrostalon roskikseen jätetyt potilaspaperit. Syyllinen löytynee muualta kuin näytteenottajasta tai paperienkäsittelijästä.
Suomessa vaan ei ole tapana kantaa vastuuta eroamalla tehtävistä.
Laihoa ei pidä puolustaa, mutta johtamiskulttuuriamme tässä haen. Osakeyhtiölaki sanoo toimitusjohtajan vastaavan yrityksen kaikesta toiminnasta. Laki ei tähän tietysti sellaisenaan sovellu, kun kysymys ei ole yhtiöistä, mutta johtaminen ei taida olla mikään erityisen osattu laji täällä kotomaassamme. - Valviran housuihin tämä Laiho-tapaus on roiskahtanut.
PoistaToki, mutta rikostapauksissa vastuu on tietenkin rikollisen itsensä. Ylempi porras kantaa vastuun järjestelmistä, mutta jokin rakenteen heikkous tai edes huolimattomuus ei tee tästä tahosta rikollista, vaan huonon esimiehen.
PoistaKenen lupa? Kenen valvonta? - Valviran.
PoistaEi instituution valvonta voi silti vapauttaa yksilöä vastuusta. Jos kaikki luettaisiin aina instituutioiden syyksi ja pantaisiin vain ne korvaamaan vauriot ja tappiot, ihmiskunnan moraali romahtaisi. Minusta tuommoinen kommuuni on kauhistus!
PoistaYksilö kantakoon vastuunsa, ja ihan varmasti häkki heilahtaa, mutta kerran minä pohdin sitä, tuleeko nimi Valvira sanoista Valtiolla viiraa. Tähän kuvaan laitoin tekstit.
PoistaKatsoin ensin, että vintiöllä on koululaukku kainalossa.... Ja että Valviran luvalla lintsataan.
PoistaVaan vintiöhän tahtoo sanoa, että on täysi-ikäinen. No jaa, miksei. Jos kerran lapsilla voi olla partakin, niin kai sitten miehellä voi olla henskelihousut.
Heh, yksi Laihon hyvin tuntenut sanoi nauraneensa, kun hänelle kerrottiin, että tyypistä on tullut lääkäri. Skojaritutka on ollut tässä vähän heikoilla.
Poista"Hyppään äidin sylistä. Pukkaan päälakeni lattiaan ja mennä vilistän pian kuin pyörimään laitettu vähän kantikas pölkky pirtin yli. Näytän ja teen monta temppua, joita äiti ihmettelee. Välillä käyn äidin sylissä ja halaan aina kovasti, että äiti on tukehtua puristamiseeni ja nauruun. Talon lapset katselevat vähän kateellisina ja monta kertaa heille vakuutan: - Onhan minullakin äiti ..., vaikka sanotte ettei ole, hähähä ...
VastaaPoista- Mutta eipä ole isää, sanoo toinen talon lapsista, mutta silloin emäntä ajaa tämän pois, eikä minunkaan äiti itke, vaikka tuleekin silmiin vedet." Päätalo, 1966: Viimeinen savotta
Viimeinen savotta on romaani, ei siis omaelämäkerrallista Iijoki-sarjaa, ja sen päähenkilö Vikkelä Nilo on kaikessa Päätalon vastakohta - pieni, heikko, työtä vieroksuva sulki puliveivari.
PoistaEnsimmäinen hänestä kertova romaani on Kairankävijä, ja itse sain teinipoikana siitä kipinän Päätaloon. Runebergia lainatakseni luin rivin, luin kaks ja vereni tunsin kuumemmaks.
Siinä on huimia seksikuvauksia, mm, se, jossa nuori Vikke tiirailee aamutouhuissa olevaa emäntää peiton raosta.
Tämmöiset tiirailut ovat totisesti herkkua. Uskon hyvinkin, että emännässä on paljon enemmän nostetta kuin huuliaan lipovassa pornonäyttelijässä.
PoistaVoisin kesällä lukaista jokusen Päätalon, kun kesänaapurini Martan ystävän Martin tuomassa kesäkirjastossa on vissiin kaikki Päätalot. Muuta siinä kirjastossa ei juuri olekaan. Niistä hän ei luovu.
Kairankävijän ja Viimeisen savotan päähenkilö on Vikke Nilo. Onneton ipadini vain paremmintiesi sen vikkeläksi. Sutkinkin se korjasi suljiksi.
PoistaTekisi mieli varoittaa Iinestä, että älä aloita Iijoki-sarjaa keskeltä. Valitse mieluummin vaikka nämä Vikke-kirjat tai alun Koillismaa. Mutta mikäpä minä olen neuvomaan.
Hyvä sinä olet neuvomaan, Päätalon tuntija. Keskeltä en aloita, vaan ensimmäisestä, jos sarjaa haluan lukea. Ja Koillismaasta on hyvä katsoa, mitä luvassa on.
PoistaNäin tein joskus Laila Hietamiehenkin kanssa. Lukaisin jonkun Lehmusten kaupungin tms:n Kannas-aiheisen sarjan ykkösosan. Tulinkin sitten samantien lukaisseeksi sarjan muutkin kirjat, vaikkka tarinan kulku ja kieli vähän vaivasikin.
Miksi muuten kirjan tulisi aina olla hyvä? Seurustelenhan minä väliin veemäisten ihmistenkin kanssa. Tällä en viittaa Päätaloon, vaan Hietamieheen, toiseen väheksyttyyn mutta rakastettuun kirjailijaan.
Minä muistan, kun faija makasi sammuneena joulukuusen edessä koko jouluaattoillan. Oli lähtenyt joululahjoja ostamaan jo vissiin edellisenä päivänä. Osti itselleen hienon miesten puvun ja meille kersoille yhteislahjaksi vähän sellaisen aneemisen surkean junaradan, jossa raiteet olivat yksi ympyrä.
VastaaPoistaKalle Päätalon isä oli hieno mies, sai edes vähän puhtia siihen varteen!
Tuo katkelma Viimeisestä savotasta on hieno, mestarillinen tuokiokuva, joka kertoo syvemmin kuin moni pitkä jaaritus.
VastaaPoistaShakespearen itselleni kääntämiseen kyllästyin, kun koin tällaiset ylivoimaisiksi.
VastaaPoistaAs wicked dew as e'er my mother brushed
With raven's feather from unwholesom fen
Drop on you both! A southwest blow on ye
And blister you all o'er! - WS
Mitäs suotta itse kääntelet. Google-kääntäjä tekee sen puolestasi:
PoistaNiin jumalaton kaste kuin e'er äitini harjattu
Raven sulka päässä epäterveellinen fen
Drop teitä molempia! Lounaaseen isku te
Ja läpipainopakkaus te kaikki o'er!
No juu, mutta netissä on myös sellaisia kääntäjiä, jotka kääntävät vanhaa englantia uudeksi. Vaikeaa se on niilläkin.
PoistaVaan hauskoja ovat kaikki Google-kääntäjän käännökset. Yhtään ainoaa järkevää ja virheetöntä lausetta kone ei ole suomen kieleksi kääntänyt. Siansaksaa. (Mistäköhän tämä ilmaisu muuten tulee?)
PoistaTekeeköhän kone höpöjä käännöksiä myös englanniksi? Vai olisiko tämän kielen syntaksi paremmin hallussa?
Iines :"Vaan minäpäs sanon, mikä on vielä kauheampaa, suorastaan raastavaa lapselle. Hyvä äiti, aivan liian hyvä äiti. Minulla oli semmoinen. "
VastaaPoistaKyllä on suuret huolet. Hyvä on arvostella nyt, kun äiti ei voi puolustautua.
Mieti jos äitisi olisi hylännyt sinut . Antanut pois . Voi sitä valitusta nyt ,kyllä oli kurja lapsuus.
Ihmisellä ei ole hyvä milloinkaa , aina voi valittaa ja aina voi syyttää toisia. Vikaa itsessä ei ole koskaa.
Siis hyvä on arvostella?
PoistaHaloo, nimimerkki Vieläkin etc., peräti kehno ellei peräti olematon on luetun ymmärtämistaitosi. Puusilmä!
Lue enemmän, luulet vähemmän!
"Vaan minäpäs sanon, mikä on vielä kauheampaa, suorastaan raastavaa lapselle. Hyvä äiti, aivan liian hyvä äiti. Minulla oli semmoinen.
PoistaVieläkin on huono omatunto, kun en mene viemään haudalle ruusuja äitienpäivänä. Siellähän kuuluisi kukkia kesät talvet. Aluksi kävin laskemassa hangelle hautakiven eteen ruusuja, narsisseja, milloin mitäkin äidin syntymäpäivänä. Nyt se on jäänyt, käyn haudalla vain mökillä ollessani."
Selvällä suomen kielellä arvostelet. Älä väitä muuta.
No jaa, taidat olla oikeassa. Arvostelultahan tuo vaikuttaa, vaikka se ei ollut tarkoitukseni. Arvostan ja rakastan äitiä vieläkin, mutta olen alkanut nähdä hänet myös ihmisenä myös heikkouksineen, kun etäisyys välillämme on kasvanut.
PoistaTarkoitus oli vain nimetä seurauksia liiasta hyvyydestä. Hyvyys voi aiheuttaa kohteissaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tuntoja, liikatunnollisuutta ja itsensä unohtamista.
No, jos ihmisellä ei ole huolija hän etsii niitä.
PoistaJa syyttää puoluetta , äitiä ,isää ja suomen valtiota. Sinä olet aina ollut etutuoikeuttettu.
Vertaa itseäsi vaikka Kalle Päätaloon.
Kalle ;jostain hiton Taivalkosken syrjäisimmältä kylältä poikapaha (26 vee) Tampereella timpermannina ja aviossa, viisivuotinen sota käytynä, sotasaaliina nyrkinmentävä aukko selässä ja nilkka remppana, molemmat sukupuolitaudit podettuina, itsemurhayritys, viinaputka- ja mielisairaalareissu koettuna ja suunnitelmissa oman talon rakentaminen ja rakennusmestariksi opiskelu.
Kansakoulupohjalta!
Ja sinä koet syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa ja itsensä unohtamista.
Hei, kamoon . Susta olisi voinut tulla maisterin tutkinolla enemmän kuin ope.
Kallesta maisterin papereilla olisi tullut nobelisti.
Niin varmaan juu. Mutta hittoako sinä Puusilmä Iinestä syytät! Myö kato hävitään tää sota. Sie vaan et tiijä sitä vielä.
PoistaAi , mikä sota?
PoistaSie voit hävitä ,mutta myö voitettaan.
Ajattelen mieluummin niin, että minusta olisi voinut tulla ilman maisterintutkintoa vaikka nimekäs taiteilija. Kallesta ei olisi tillut maisterintutkinnolla nobelistia, tuskin edes kuuluisaa kirjailijaa.
PoistaKallen muutama ensimmäinen Iijoki-sarjan teos on merkittävä, myöhemmät ovat yhä enemmän ja enemmän sheibaa. Päätaloa tuntemattomaa on syytä varoittaa siitä, että mielikuvitus häneltä puuttui täysin, osasi vain mielenkiintoisesti kirjoittaa tositapahtumia ylös. Tavallisen ihmisen historiaa. Kalle ei ollut nero, Kallella oli kova luonto.
PoistaKirjoita sä tositapahtumia ylös.
PoistaKalle elätti kustantajat ja kirjakauppijaat.
Kelpaa nyt kermaperseiden arvostella Kallea.
Yhden.
PoistaOstitko?
(Senkin karvaperse.)
Ymmärtääkseni äsken Kallea kehuin. Kalle oli meistä kermaperseistä paras, miljonääri kun kirjoillaan oli, ja me muut olemme köyhiä. Jaakko Syrjä tietysti saattoi Kallen tekstit edes jossain määrin meidän muiden luettaviksi. Anonyymi luki aakkosia, ei saanut selvää, ja siirtyi Päätaloon.
Poista#Ajattelen mieluummin niin, että minusta olisi voinut tulla ilman maisterintutkintoa vaikka nimekäs taiteilija.#
PoistaMutta ei tullut taiteilijaa.
Tuli maisteri ja menit valtiolle tai kunnalle töihin.
Ja äänestit vasemistoa.
On se niin surullista, ihminen laitostuu yliopistossa.
Anonyymi, ei sen sinun opettajasi voi sanoa väärässäkään olleen, kun sanoi, että sinä et osaa, vaikka opettaisi.
PoistaNiinkö sinun opettaja sanoi sinulle.
PoistaSinun pitäisi olla töissä , eikä lorvia täällä.
Minä teen osuuteni, mutta sinä selvästikin lorvit. Sano nyt suoraan, oletko ikinä töitä tehnyt tai maatamme muuten edesauttanut?
Poista"On helppo kuitata elämän hankaluudet onnettomalla lapsuudella."
VastaaPoistaNykyäänhän tämä on noussut jo aivan ihmeellisiin potensseihin. Mikä tahansa elämässä epäonnistuminen selitetään jollakin ulkoisella syyllä, yleensä lapsuudesta juontuvalla. Milloin se oli köyhä, milloin liian rikas, milloin isä oli juoppo, milloin liian hyveellinen (tai äiti, vrt. Iineksen alustus), milloin koulu oli liian helppoa, milloin liian vaikeaa, milloin oli liian suosittu, milloin ei ollut kavereita jne loputtomiin.
Ihmisessä itsessään ei ikinä ole mitään vikaa. Korkeintaan on liian hyvä, liian vaatimaton, liian fiksu, liian laupias, liian lahjomaton tämän väärämieliseen maailmaan.
Vika on aina muissa. Vika on vanhemmissa, naapureissa, opettajissa, pomoissa ja päättäjissä. Puhumattakaan puolueista, yrityksistä, yhteiskunnasta ja maailmasta.
Miten se luoja maailman tällaiseksi loikaan? Piruuttaan tietysti.
Tai sitten se on vaan kermapyllysukupolven tapa suhtautua vastoinkäymisiin: mikään ei ole oma vika.
PoistaJo 90-luvulla tyttöyhtye Tiktak lauloi tosissaan, että "ei se meidän syy oo, jos on suunta hukassa". Tuolta ajalta viimeistään tuo itsekäs ja vastuuton asenne on peräisin.
Blind Willie johnson eli kovan elämän vuosina 1902-1945. Sokeaksi tuli, kun äitipuoli heitti lipeää Wllien isää päin, mutta se osui pikkupoikaan. Soittamaan Willie oppi, kun isänsä jätti häntä kadunkulmiin rahaa tienaamaan. Kun koti paloi, Willie eli perheineen viimeiset aikansa,kaksi viikkoa sen raunioissa ja kuoli sitten keuhkokuumeeseen.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta Willie lauloi: "Nobody's Fault But Mine".
Kurvän kyylat, lahjattomien klubi, Led Zeppelin, taisi sittemmin tämänkin pölliä.
PoistaEn osaa vastata siihen, onko sanoissa ironiaa vai ei. Willie kuitenkin työskenteli sekä saarnaajana että laulajana.
Poista"Nobody's fault but mine,
Nobody's fault but mine
If I don't read it my soul be lost
I have a bible in my home,
I have a bible in my home
If I don't read it my soul be lost
Mmm, father he taught me how to read,
Father he taught me how to read
If I don't read it my soul be lost, nobody's fault but mine
Ah, Lord, Lord, nobody's fault but mine
If I don't read it my soul be lost
Ah, I have a bible of my own,
I have a bible of my own
If I don't read it my soul be lost
Oh, mother she taught me how to read,
Mother she taught me how to read
If I don't read it my soul be lost, nobody's fault but mine
Ah, Lord, Lord, nobody's fault but mine
If I don't read it my soul be lost
And sister she taught me how to read,
Sister she taught me how to read
If I don't read it my soul be lost, nobody's fault but mine
Ah, mmm, Lord, Lord, nobody's fault but mine
If I don't read it my soul'd be lost, mmm"
https://youtu.be/Y-2f0DvF7Q4
PoistaTätä vanhaa kipaletta minä taas juutuin kuuntelemaan. On se vaan niin hyvä. Ja on siinäkin hienot sanat.
Apulannalla oli puolensa,- armo on suur, niin juur, mutta tämä on jylhä, kun ajattelee Titanicin uppoamista taustakuvina.
PoistaKäännöksistä en mitään tiedä? Maanviljelijä kääntää peltoa, ei hän sananjalkoja tai sanoja käännä, paitsi jos siinä on viidakko, eli saniaisia ja saatanasti satiaisia? Sitten pitää kääntää.
VastaaPoistaSitä minä en tiedä mistä Te puhutte? Ei se minun vika ole vaan Teidän vika, mitä puhutte. Tai miksi.
Kävin Airistolla. Siellä mikään ei ollut muuttunut, ainakaan paremmaksi, viivyin siellä noin viisitoista mintsiä. Pargas (= Parainen) on mielenkiintoinen pikkukaupunki, siinä mielessä uinuva ja sympaattinen kuin ruotsinkieliset pikkukaupungit Suomessa. Kahvila Axossa oli vanhoja rouvia - minua vanhempia - jotka söivat hopeisilla kakkulusikoilla aivan valtavan ihanannäköisiä paakelseja. Katselin heitä, mun sydämeni ailahteli. Luin ruotsinkielistä lehteä josta ymmnärsin joka toisen sanan ja kaikki kuvat. Salossa olin yötä Cumulus-hotellissa. En minä ole vittumainen ihminen. Iltakaljalla (vain yhdellä!) kävin kapakassa jossa oli kummallinen hananlaskija: se oli siis ihan suoraan kuin jostain Christianiasta Kööpenhaminasta sinne tullut: ihan ihme. (Siis ei se minua ihmetyttänyt mutta vähän ihmettelin.) Nukuin yöni hyvin, aamulla heräsin siihen että oioin jäseniäni, ne tuntuivat kovin pitkiltä. Salosta Somerolle johtaa tie nro 42. Ohittelin muita autoja, kukaan ei ohitellut minua, tie on hyvä, se vie hautausmaalle. (Viimeksi kun kävin Somerolla etsin Unto Monosen haudan.) Mauri Anteron minä ensimmäisen kerran Somerolla tapasin, hän suhtautui minuun hyvin ystävällisesti vaikka en ollut mitään ja häntä nuorempi; runoilija S.L.:n kanssa kävimme paikkakunnan ainoassa kapakassa juomassa olutta ja viinaa... se oli siinä mielessä huvittava juttu - oli kesä - että Simo L. oli paljain jaloin ja tää kapakn portasari sanoi - niinkuin siihen aikaan ymmärrettävää oli - että "ei tänne sentään paljain jaloin saa tulla". No (minulla oli sandaalit), me mentiin sit takaisin ulos. Ja siinä lähellä oli pallokenttä jossa yks poika potki palloa. Simo kysyi häneltä "vuokraatko kympillä nuo kengät mulle pariks tunniks?..." Siis... jos minä olisin ollut se poika, varmaan olisin ajatellut että tuossa kaksi pedofiili setää yrittää ostaa mula kympillä... tms:sta. (Kymppi oli siihen aikaan iso raha!) Mutta ihan oikeesti Simo vuokras siltä vaan ne kengät, pienet ne sen kavioihin olivat, ja kun me päästiin siihen valkoisten pöytäliinojen kapakkaan juomaan Auran A:ta, niin Simo ensimmäiseksi potkaisi ne nappulakengät pois jalastaan. Sinne pöydän pöytäliinojen alle.
Somerolta jatkoin matkaani Forssaan jossa... no voi hitsii, mulle tapahtui kummallista. Em mä pääse mihkään siitä että oon Forssasta kotoisin... Se on ihmisen kohtalo. Samoin kuin että jotkut syntyy Albaaniaan. (Ja jotkut, voi Jjumantsukka sentään, joutuu viettää lapsuutensa/nuoruutensa Otanmäellä!)
Huh, huh.
Forssa on ihmeellinen kaupunki, tiedän siitä kaiken, en siis koskaan mitään. Tapasin erään tyttöystäväni, siis exän, viimeksi hihitimme Saksanhovin parvekkeella ja hassispäissämme katselimme kirahveja jotka söivät Wahrenin puiston koivun "larvoja"... eli latvuksia. Muistan tämän hyvin koska meiltä noiden kirahvien takia meni pasmat pieleen. (En sano mitkä pasmat koska se ei teille kuulu.) No, nyt tämän saman tytön kanssa yhdessä kahvilassa tungin kahvipullaa suuhuni kun juttelin hänen kanssaan Platonista. Eikä meitä enää mitkään pitkäjalkaiset villieläimet toisistamme eroittaneet, ainakaan näin en asiaa tulkinnut. Hän oli muuten vaan muuttunut - miten sen nyt sanoisi - Mammutiksii, no ainakin yhtä paksuksi. Ja minä taas olin säilyttänyt oman äärimmäisen charmantin Errol Flynn -identiteettiini, jos näin saa sanoa. Ja miksei saisi? Koska... (katsoo itseään peilistä, myös takaa päin) niin minähän oon... (potkaisee peiliä) mielestäni aika hyvin säilynyt. No, moni muu ikäiseni saattaa näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta, mutta minäpä näytän 10 vuotta vanhemmalta. Ei naisen tarvitse olla epätoivoinen ihastuakseen minuun, päin vastoin, semmoiseksi hän tulee minuun tutustuttuani. (pistää peilin uudestaan kasaan. se on mennyt poikki. mutta kyllä siitä näkee keskivartalonsa. jota ihailla) Mahanikin on kuin delfiinin nokka... ei kun nää onkin mun rintalihakseni. No, ei sev väliä. Näyttää semmoiselta että mulla on sellaset tissit että jos Jumala mua vielä rankaisee lapsella, niin kyä määkin sitä voin si imettää, ainakin välillä. kuunkuiske! Joka nainen, kun mä nousen estraadille, toivoo olevansa muualla, ja kun mä poistun näyttämöltä, nekin naiset jotka silloin eivät olleet katsomossa, ovat onnellisia... Tiedän sen, oon tätä harjoitellut, kehoni kääntelytä. Kerran yhdellä campingalueella, kun naisten WeeCeen edessä kävelin, Uimaharjulla muistaakseni, niin kaikki akat katsoivat minua pitkään. Yhdeltä melkein sain... se oli siinä ja siinä!
VastaaPoistaPs. Evo, siellä on paljon retkeilymaastoja. Kävelin siellä tänään. Vähän samaa kuin Nuuksio Espoossa. - Nuuksio on jännä paikka. Tai onko siinä ihmeellistä että jonkun (helvetin pienen) pääkaupungin vieressä on erämaata, mitä ihmeellistä siinä on? Japseista on. - Rakastan Helsinkiä.
Pikkukaupungit ja entiset kauppalat ovat pahoja syntymäpaikkoja. Siinä mielessä pahoja, että niissä kaikissa taitaa vallita Janten laki kaikkine pykälineen - korostan erikoisesti viimeistä pykälää: Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.
VastaaPoistaMiten vapauttavaa oli kulkea aikoinaan vaikkapa Turun kaduilla, kun kukaan ei tuntenut, ja miten täällä sitten jokainen vastaantulija tietää, kenen tytär tuossa kulkee nokka pystyssä.
Vaan Forssa, on se ankea paikka, jossa hiljakkoin keskustan halki läpiajaneena muistan miettineeni, että täällä se mikis on asunut, näitä katuja kulkenut. Toinen asia, mikä Forssasta tulee mieleen, on Sirkka-Liisa Anttila ja hänen sikatilansa, jossa oli vikaa.
Vaan Forssa on sentään maineikas tehdaskaupunki, kun minun pikkukaupunkini möllöttää mitättömänä maalaispaikkana peltojen keskellä, noh, sianpaskalta haisten. Täällä on tapana levittää lietteet äitienpäiväksi pelloille, ihan kuin kiusaksi ydinkeskustalaisille, jotka sulkevat ilmanvaihtojaan ja ikkunoitaan.
Sandemose - Grassin jälkeen - oli mun lapsuuteni suurin kirjallinen lätkähdykseni. Janten laki - niinpä niin, se on oikeasti totta. Jotta siitä selviäisi, pikkukaupunkikompleksista, joka tietysti vainoaa myös suurkaupunkilaisia, pitää unohtaa paljon - mutta muistaa myös kaikki! Eikä sellaiseen kukaan pysty, ei edes Sandemose. Rakastan vajaavuuksia, ei ihminen ilman niitä ole täydellinen. Paitsi tietysti minä olen; mutta on minullakin omat vajaavaisuuteni, esim. olen liian vaatimaton. Niin. Vain harva ihminen, etenkin naaraspuolinen ihminen, tajuaa miten suunnattoman tai käsittämättömän viehättävä ihminen minä olen, ja hänkin aina liian myöhään. Kaikki, mitä meille elämässä tapahtuu, tapahtuu liian myöhään - tai liian aikaisin, se on sama asia.
VastaaPoistaPs. Eilen, kun kävin Vanajanlinnassa, tapasin Jaajon. Telkkariryhmä haastatteli häntä. Siellä oli kamalasti Miss Suomi -autoja, pidetäänköhän siellä ko. skabat? Vaan jumalattoman pramea paikko Linna on! on jumatsukka! Kiertelin paikkoja. Mutta Jaajo (Linnonmaa) ei ollut tuntevinaankaan minua. En sitä ihmetellyt, enemmän olisin ihmetellyt jos olisi tuntenut, koska eihähän hän minua tunne!
Suosittelen että käytte tsiikaamassa Vanajanlinnaa. On se todella upea paikka. Ei Suomessa näitä tämmösiä liikaa ole. - Forssassa on Wahrenin tehdasalueet, ne on kans upeita miljöitä, ei semmosia enää tehdä.
Tää on Nummista omimmillaan. Vaikka ei hänen itsensä sanoittama olekaan:
https://www.youtube.com/watch?v=QFwqkKxs724
Joitain päiviä sitten uutisoitiin huumoria käsittelevästä väitöstutkimuksesta. En tiedä mitä tutkimuksessa oli, mutta siitä tehdyt uutisoinnit antoivat aivan pöljän kuvan. Jossain toimittaja oli löytänyt nerokkaan oivalluksen, jota tuntui paheksuvan: "Huumori on välillä ilkeää, se ei aina ole myötätuntoista". - Toimittajan oivallus alkoi naurattaa. Minua nauratti myös tuo M:A:n esitys, hän laittaa kappaleen murusiksi. Lopun kiekaisut ovat upeat! Esimerkiksi Martti Innasella kaikki huumori lähti syvistä vitutuksista tai ainakin lievimmistä harmituksista. Aristoteles oli aikoinaan sitä mieltä, että huumori on tavanomaista huonompien ihmisten jäljittelyä. Ihan tuohon en uskoisi, mutta kummallisuuksien ihmettelyä se kuitenkin on.
PoistaÄMAaa oli jatzz-ihmisiä. Huomaat kai, kun käsittääkseni musiikki-ihminen oot, miten nätistä Hän nuotin päälle laulaa! Ei fuskaa. (kuten maalaisliittolaiset. jotka muuta eivät tee kun tekevät vain plaraavat satokorvausvahinkoilmoituksia. joita me veronmaksajat sitten maksellaan. niih!)
PoistaEi vaineskaan! Ja anteeksi viljelijät! Mauri Antero soitti Unto Monosen yhtyeessä rumpuja, ei kauaa aikaa, mutta vähän. Eikä kummankaan vika ollut, se! Eikä sekään, että molemmat olivat Somerolta kotoisin. Kuten myös Pentti Nikula, joka hyppäsi seivästä. Rauli "Badding" taas oli Somernimeltä kotoisi, sitä ei saa Someroon liittää, vaikka nykyisin Somerniemi onkin Someroon liitetty. Mutta se on toinen asia. Ja kolmas asia on, että Someron Häntälässä (se on kanjonimainen notko) elää harvinainen pikkuapolloperhonen (Parnassius mnemosyne), ei sitä saa hätistellä!
Sävel ja sanatkin ovat tosin Erik Lindströmin. Ehkä M.A.N. nauraa tuossa tekosyvällisille, mitään sanomattomille, tai jopa typerille, sanoille. Sävellyshän on hyvä.
PoistaMikäli oikein olen ymmärtänyt, huonoja sanoituksia M.A.N. on usein rieponut. Takavuosien kammottavasta hittikappaleesta tuli täyskymppi: "Jos sulla on kuudes!" - Alkuperäisessä tosin laulukaan ei ollut näin upeaa.
PoistaKyllä, M.A.N nauraa usein. Mutta hänen naurunsa on usein kuivaa. Joku, joka häntä ei tunne - kuten esimerkiksi minä - hänen naurunpyrskähdyksensä kuultuaan menee hämilleen, luulee, että "ny sen henkitorveen meni kalanluu. tai yskänkohtauksenko se sai..."
PoistaPs. Viimeksi tapasin herra Mauri Anteron joskus 1990-luvulla. Että en sen tutumpi ole. Tää tyttö, jonka kanssa
https://www.youtube.com/watch?v=h8OLsf_Z3rI
eduskuntatalon puistossa istui, on Malla. Hänet taasen tapasin viimeviikolla, hän on Tarjan ystävätär, hän on juuri jäämässä eläkkeelle. Opettajien opettaja. Kauniit silmät hällä. Ja niin konservatiivinen - omaa viattomuuttaan - että ihan varmaan Mauri A. liioittelee, eli panee omiaan, kun laulussa väittää että "kosketteli häntä"... Täytyypä kysyä Mallalta, jos kehtaan - ja miksi en kehtaisi? - että miten pitkälle te menitte... kun sieltä "julkiselta paikalta" pois lähditte?
Tosin tiedän vastauksen etukäteen. Koska...
Tai en taas toisaalta tiedä... mistä minä kaikkia asioita tiedän. Mallan tunnen. Mutta eikö meistä kaikista tule, kun vahenemme, kuin sukkasillaan hiipiviä Puumia? Tai siis naisista. Miehistä nyt tulee, kun vanhenevat, ja jos hyvin käy - uneliaita, alkoholin kanssa läträäviä Orangeja. Jotka katsovat kaihisin silmin kutistunutta vehjettään... (Voisin sanoa tämän, siis omakuvan itsestäni, rumemminkin, mutta enpä viitsi.)
PoistaMinä tunnen M.A:n oikein hyvin. En tosin ole puhunut hänen kanssaan koskaan, mutta olen kuunnellut mm. haastattelunsa, jossa sanoi, että ajaisi mielellään polkupyörällä, mutta kun se meni 53 vuotta sitten rikki.
PoistaMullakin on kumi puhki. Ja fillari. Jolla ajoin joskus... en muista koska. On mulla auch paketti kondomeja, toivottasti ne ei oo puhkottuja. Ja kyllä myös yks Viagra -kapseli. Mutta sitä en muista, minkä takia.
PoistaVoin vannoa, että minunkin fillarini kumit ovat puhki.
PoistaTai tuossa oli vale. Kumit ovat tyhjät, koska joku pitkäkyntinen on pöllinyt pyörästä venttiilit? Ja kumihansikkaita on, sellaisia kirurgin käsineitä. Niillä on hyvä kitkeä puutarhassa.
Voi Iines kiltti! Kumihanskoinesi voisit kitkeä vaikka mitä! Välillä säikähtäisit... että... ohoh!
PoistaSitä saa mitä poimii. (Oli näppylähanskat tai ei.)
Tilasin muuten just äsken Avbiador-kustannukselta MA:n uuden kirjan, Jazz Meining. Vähän kyllä kirpaisi, kun maksoi 39.50.
PoistaAviador se firma on.
PoistaEn minä tiedä olisinko eri ihminen jos minun nimeni olisi eri, esimerkiksi Mikko Iinekselä. Toisaalta taas isäni ja äitini olisivat sitten Iineksiläisiä, ei siitä sen enempää, mutta silloin minulla olisi erilainen geenipaketti mitä minulla nyt, on. (Olisipas!) En minä nykyiseenkään oo tyytymätön - pois se minusta, siirtyköön se teihin - mutta olisi todella mielenkiintoista elää elämä kahtena tai viitenä eri versiona... Olisipas! Ja kun jossain toisessa elämässä vielä eläisi eri sukupuolta, mitä nyt elää, niin käsittäisi paljon enemmän asioita tästä Elämästä, joka on Mysteerio. - Voi Vittu!
VastaaPoistaForssalaisissa on se kiva piirre - tai voi heissä olla muitakin kivoja piirteitä mutta ne he todella onnistuneesti osaavat peittää - on se, että eivät he osaa sanoa Äffää. Siis Äf kirjain on heillä Ähvä eikä F. Sentakia Forssa paikallisille onkin Vorssa. Kuka tahansa osaa lausua Veen.
VastaaPoistaPs. Mun yks työkaverini, Reijo jota sanottiin Retseksi, niin kertoi... Hänen pikkupoikansa kun ei osannut lausua r-kirjainta, niin harjoitteli sitä. Kerran saunassa kun kahdestaan olivat, ja äitiä odottivat, niin Poika harjoitteli ja hoki "rjeijo, rjeijo, rejei..." Retse hermostui, hiprakassa kun oli, niin sanoi että "älä koko aikaa mun nimee hoe. sano vaikka että perse." No poika alkoi hokea "perlse, perlse, perlse..." Sitten äiti tuli saunaan. Poika hiljeni, katsoi häntä, oli kauan hiljaa... sanoi sitten "iso perlse..."
No onhan ne äideillä, pakko olla, eihän sieltä sisältä muuten mahtuis ulos tulee. Ja pakkohan sitä on tulla. Itse sieltä sukelsin kuin saukko, siitä ei sen enempää, mutta minua fiksumpi veljeni - se joka teki itsemurhan kaksikymppisenä - väitti että hän jo Äidin mahassa opiskeli latinaa ja ranskaa ja espanjaa. Kuunteli kuulemma äidin pullean mahan rumpukalvon läpi mitä ihmiset äidin ulkopuolella pölisivät... Niin varmaan. Jos joku muu kuin Pekka, mun pikkuveljeni, tän olis kertonut mulle, en varmaan oos uskonut.
Soitattaisin teillä - rakkaat piikkisiat - Malinin veljeksien juttuja mielelläni. Mutta kun en tykkää heidän testeistä. Ne on niin yhdentekeviä, ja Vysotskin suomennoksetkin on perseestä, pliisuja... Muuten toki pidän heistä, koska en heitä ole tavannut, ehkä juuri siksi. Ei vaineskaan! Kivoja ovat. Ja puhuvat oikeaoppisesti vorssan murretta, joka on rumaa. Ja jossain haastattelussa heistä Mika sanoi että "Eero Nylundista pitäs kans tehdä laulu. Mutta se on niin haasteellista. Että tehkööt joku toinen."
VastaaPoistahttps://www.youtube.com/watch?v=0OSLg3WiYYA
Peuranpyllyä, nam, nam, ja Hirvenahteria. Ei tänne ole tultu suremaan, Runkomäen iltamista on kuule kyse. Oi beibi, beibi!
(Aika skeidaa. Mutta väliäkös sillä.)
En oikein usko mikis mitäpuhut. Ihmisenä olet varmasti hyvä ja kilttimutta puhut paljon lööperiä. Uskottavuutesi on -3.
VastaaPoistaHei a, mitäs tuumaat tästä toteamuksesta, jonka juuri luin Einesbaarin kommentista, Tapsan kirjoittamana:"Miksi todellakaan pyrkiä hammasta purren kaikessa kohti "totuutta", kun turhanpäiväisyydet voi ohittaa hieman valehtelemalla. Psyykeltään terve ja tasapainoinen ihminenhän valehteleekin kaiken aikaa."
PoistaMinusta se on hyvin sanottu.
Sanonpa vielä, että hyviä tarinankertojia ei ole joka oksalla. Jos kirjoituksessa on vain tosia virkkeitä, se on raportti. Matkaraportit ovat tylsiä. Reissutarinat ovat ihania.
PoistaKolmannella perään: Se on mestari, joka osaa kirjoittaa todesta niin kuin lykkäisi lyhkäistä.
PoistaTaide puhuu aina totta, vaikka se olisi täyttä fiktiota. Fiktion ei tarvitse olla, eikä se olekaan 1:1 reaalitodellisuuden kanssa, mutta totuuden kanssa on sen on hyvä olla tekemisissä. Oletteko katsoneet NSE-uusnatsimurhat? Se perustuu tositapahtumiin, mutta on fiktiota. Perhanan hyvin tehtyä fiktiota! Ristivalottaa Saksaa ja saksalaisuutta muurin murtumisen ajoista tähän päivään.
PoistaOlen samaa mieltä: taide puhuu totta. Se on jopa väistämätön totuus, sillä kukaan ei voi väittää kenenkään näkemystä eli tulkintaa vääräksi. Jokaisella tulkinnalla on oikeus, myös kamalillakin. Tulkinnat ovat täysin irti jopa moraalista ja eetoksesta. - Ja sanan- ja ilmaisunvapautta on se, että tulkinnat sallitaan arvottamatta niitä sallituiksi ja kielletyiksi. Laki tietenkin on tässä rajana, mutta se on ainoa raja, johon kukaan ei voi vaikuttaa omilla tulkinoillaan lakia muuttamatta.
PoistaTuota mainitsemaasi NSE-uusnatsimurhajuttua en ole katsonut enkä äsken löytänyt sitä Googlestakaan tuolla nimikkeellä. Kuka uusnatseja muuten murhaa? Kerro vähän tuosta dokumentista tai anna linkki tiedon lähteille!
YLE Areena. NSU (eikä E) Saksan uusnatsimurhat. Kolmiosainen sarja.
PoistaSaksalainen uusnatsismi on eri planeetalta kuin muun Euroopan hajanainen liikehdintä. Siellä uusnatsismi on kukkinut jo ehkä parikymmentä vuotta. Tuo tv-ohjelma onkin varmaan ennen kaikkea saksalaisille mielenkiintoinen.
PoistaMeillä esitystä on tarkasteltava toisessa kontekstissa ja on varottava lietsomasta uusnatsihysteriaa tilanteessa, jossa suuria uhkakuvia nousee mieluummin eri ilmansuunnasta.
Suomessa ei ole vakavasti otettavaa yhtenäistä liikettä ja tuskin syntyykään. Huomio pitäisi kohdistaa mieluummin sinne, missä jotakin on jo oikeasti tapahtunut. Useimmat vokkipalotkin ovat olleet asukkaiden itse sytyttämiä. Hysteria siis pois ja ennustaminen!
Turha natsismin ja rasismin maalaaminen seinälle lisää kahtiajakautumista. Useimmiten uusnatsismi ja todellinen rasismi elää vain todellisuudesta vieraantuneen unelmakansalaisen päässä pelkona, joka eskaloituu megalomaanisiin sfääreihin, josta kuulemme kaiken aikaa kaikuja kolumneissa ja blogeissa.
Satuilet ja sepittelet omiasi mieluummin?
PoistaPolttopulloiskuista on annettu tuomioita. Rangaistuilla on ollut yhteytensä näihin suomalaisiin natsimielisiin ryhmiin.
Mitä Saksaan tulee, niin siellä näköjään osataan käsitellä hyvin vaikeita kysymyksiä.
Saksassa on käsitelty murhia, joita meilläkin kyllä käsiteltäisiin, jos sellaisia olisi. En ole kuullut skinien tekemistä maahanmuuttajien murhista Suomessa. Toisiaan ovat skinit joskus ammuskelleet, moottoripyöräjengit, mutta eivät nekään ole järjestäytyneitä "uusnatsijengejä".
PoistaJengejä on sitä paitsi kaikilla kansoilla, myös esimerkiksi turvapaikanhakijoilla. Eivät he kannata avointa monikulttuurismia, vaan tappelevat keskenään jo oman uskontonsa eri suunnista.
Ketkä polttopullonheittelijät ovat olleet "järjestäytyneitä uusnatseja"? Tiedän vain yhden rassukan, joka oli lähinnä hieman höpsähtänyt ja jolla oli jokin onneton viritys pullossaan. Mikään ei edes syttynyt. Se Klu Klux-pukukin oli ollut HS-toimittajan pyynnöstä miekkosen päällä vain hetkisen, ei enää silloin kun turvapaikanhakijat tulivat paikalle.
Nykyään on oltava tarkkana, jos haluaa pysyä siinä, mitä oikeasti on tapahtunut.
Ku klux-klaanin puku ei ollut toimittajan pyynnöstä. Suomen lippua toimittaja kehotti pitämään.
PoistaNiin se olikin, lippu oli toimittajan pyynnöstä, ja saman uutisen mukaan KK-puku ei ollut päällä enää, kun turvapaikanhakijoitten bussi saapui paikalle. Tätä ei HS-toimittaja jostain syystä kertonut.
PoistaTuossa Hesarin uutinen:
Poistahttp://www.hs.fi/kotimaa/a1461985089968
Tosiaankin. Ovat vain tehneet törkeitä pahoinpitelyjä (esim. Jyväskylän natsimarssi >>> useita tuomioita), esittäneet tappouhkauksia (mm ev.lut. kirkon kirkkohallitus) ja viskelleet polttopulloja vastaanottokeskuksiin, ja on ollut vain hyvää tuuria ettei kukaan ole kuollut. Vielä.
PoistaElätkö sinä jätesäkki päässä?
Tuosta on nyt vain sinun sanasi. Haulla "Jyväskylän natsimarssi" ei löytynyt yhtään lehtiuutista, vain muutamia facebook-ja somekirjoituksia, jotka eivät kelpaa lähdeviitteiksi.
PoistaEn usko, että valehtelet, mutta annapa nyt tuosta Jyväskylän natsimarssista kelvollinen lähdeviite, ei someviestintäviite. Haluan lukea puolueettoman selostuksen. En silti epäile, etteikö siellä olisi jokin hirmuteko tapahtunut, onhan niitä tapahtunut, puolin ja toisin.
Uhkailuja esittää uuninpankkopojan kiihkeä tätiarmeijakin. Siellä lynkataan ihmisiä harva se päivä.
Polttopullojen heittelyt ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Niitä ei voi yleistää kuten ei voi turvapaikanhakijoitten raiskauksiakaan. Monikohan turvapaikanhakijan sytyttämä vokkipalo on laskettu polttopulloiskuksi? Näistäkin on ollut uutisia.
Nimimerkki b viitannee tähän tapaukseen: http://www.hs.fi/kotimaa/a1438394131983
PoistaToisaalta vaikuttaa siltä, kun katsoo hyviksien kannanottoja anarkistien ja ydinvoiman vastustajien mellakointeihin, että tarkoitus pyhittää keinot.
Mitä tulee Saksan murhiin, niin uusnatsit seuraavat uuskommunistien (Punainen armeijakunta, Baader-Meinhof und so weiter) jalanjälkiä. Ääripäitä on yleensä kaksi, vaikka meillä se pontevasti kielletäänkin.
Noh, juttu on maksun takana enkä valitettavasti pääse lukemaan sitä.
PoistaKaksoisstandardit ovat joskus vahvoja. Se sama, mistä joku taho tuomitaan, sallitaan omaa ajatusmaailmaa tukevalle taholle kirkkain silmin. Tämä pätee erikoisesti kaikkeen, mikä koskee turvapaikanhakuasiaa ja yleensä maahanmuuttoa.
Ääripäät ovat ilmiselvät. Jokainen näkee, jos nuppiaan käyttää, että tolkun ihmiset ovat keskikohdassa, ja äärillä ovat ns. rasistit ja ns. suvakit.
Se tapahtui vuosi sitten elokuussa:
PoistaSupo: Järjestön toimintaa seurattu jo pidempään
Uusnatsit hyökkäsivät tavarataloon ja pahoinpitelivät kolme ihmistä Jyväskylässä – 32 otettiin kiinni
Poliisin mukaan vaikuttaa selvältä, että mielenosoittajajoukko valitsi pahoinpitelyn kohteeksi henkilön, jonka ainakin osa joukosta on tuntenut entuudestaan.
Jyväskylän keskustassa lauantaina järjestetty, uusnatsistisen Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoitus karkasi hallinnasta, kun osa marssijoista astui sisälle tavarataloon ja alkoi pahoinpidellä sivullisia.
Poliisi epäilee hieman yli kymmenen ihmisen osallistuneen yhteensä kolmen uhrin pahoinpitelyyn.
YHDEN UHRIN vammat olivat poliisin mukaan erittäin lieviä eivätkä vaatineet hoitoa. Kahden muun vammat olivat veriruhjeita ja iskujen seurauksesta syntynyttä kipua.
"Vaikuttaa selvältä, että mielenosoittajajoukko on valinnut pahoinpitelyn kohteeksi henkilön, jonka ainakin osa joukosta on tuntenut entuudestaan. Kun häntä on alettu pahoinpidellä, kaksi hänen seurueessaan ollutta henkilöä joutui myös pahoinpitelyn kohteeksi, kertoo tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Mikko Porvali kertoo poliisin tiedotteessa.
Mielenosoitus alkoi kello 12.30, ja marssi eteni kävelykadulta Kirkkopuistoon. Poliisin mukaan protestiin osallistujia Kirkkopuistossa oli yhdeltä iltapäivällä noin 40. Puistosta mielenosoittajien joukko siirtyi Jyväskylän keskustaan, jossa mielenilmaus kärjistyi kello kahden jälkeen iltapäivällä
Poliisi oli paikalla varmistamassa mielenosoituksen kulkua.
Jne.
Kymmenen ihmistä osallistui yhteensä kolmen uhrin pahoinpitelyyn. 32 otettiin kiinni. Olihan siinä mellakkaa. Yhtä tyhmiä kuin ne, jotka joukkoraiskasivat vammaisen naisen Tapanilassa.
PoistaOnhan näitä, typeriä ihmisiä, enemmän kuin Otavassa tähtiä.
Minä en ikinä valehtele. Paitsi jos on pakko. Ja pakkohan sitä on välillä valehdella. Mutta muuten ei, tietenkään.
VastaaPoistaKummalisia mielleyhtymiä lienee minulla:
VastaaPoistaMikis on vanhaksi tulleen runoilija Miki Liukkosen alter ego, siis hamassa tulevaisuudessa tai sitten hän voisi olla huumorista päätellen eräs kirjailija, joka oli kahdeksankymentäluvun puolivälissä Finlandia-palkinto ehdokkaanakin.
Assosiaatiot ovat tietysti vain assosiaatioita. :)
Kiltti Leonoora, en minä ole kirjailija. Kerran olin Nobel-ehdokas, mutta silloinkin rauhanpalkinnon saajaksi. (Tai sekin taisi olla vain unta, jonka näin?) Vuosi vuodelta minä sitä paitsi tulen koko ajan vain nuoremmaksi. Kohta, jos Herra suo, minä olen taas ihan Lapsi jo. Tai lapsellinen ainakin.
VastaaPoistaPs. Kun katselee tuota valokuvaa, jossa Inkun äiti (?) seisoo lottapuvussaan rähinäremmiin vyötettynä, ajattelee kaikenlaisia asioita. Lähinnä kauniita.
Tiedän kyllä Miki Liukkosen. Kirjoittaa kyllä todella hyviä runoja, eläväisiä. Ei niissä muuta vikaa ole kuin se, että liikaa matkii hän Saarikoskea. Myös Saarikosken tapaa elää, myös sitä hän matki, mutta nyt kun on (omien sanojensa mukaan?) lopettanut ryyppäämisen, runot on tulleet entistä paremmiksi!
PoistaEn minä muista miehistä tiedä - puhun vain omaan piikkiini - mutta jos minua vastaan kirkonkylän tiellä tollainen lottapukuinen nainen, just ton näköinen, minua vastaan tulisi... niin aivan varmaan ompun hänen kädestään ottaisin. (Edellyttäen tietysti että hän omenaa minulle tarjoaisi.) Sitten puraisisin siitä aimo kimpaleen pois, siis siitä omenasta. Sitten vasta kävelisimme, käsi kädessä heinälatoon. Ja sitten sieltä, kun aikamme olemme "nukkuneet", tulemme pois heinänkorsia toistemme vaatteista nyppien... niin ihmettelemme, todella kovasti ihmettelemme, että miksi Suomi-Filmin kamerat meitä koko ajan kuvaavat? Ollaanko me joku Anu ja Mikko, ei varmaan olla, ja minkä takia tuo Eedvin Laineen näköinen ukko huitoo käsiään ja huutaa megafoniin että meidän pitäisi ottaa kohtaus uusiksi... No eihän mulla aina seiso. Tai eufemismistisesti "ei Kukkokaan käskien laula". - Hmnh. Ehkä on parempi että en äitiäsi tavannut. Sinustakin olisi tullut ihan erilainen, jos se minusta olisi kiinni ollut, puhumattakaan siskostasi, ja teillä olisi sitä paitsi seitsemän veljestä sen lisäks. Ainakin vähintäin. (Minä olin nuorempana kuin Puimakone. Leikkasin, niitin ja popsin.)
PoistaHm, Puimakone bulevardilla, sinäkin hyväkäs, ja Rikhard toinen varsinainen naissankari. Vaan sanokaa nyt vain lauhkeasti, että se on miehen luonto. Eipäs ihme, että naiset arvostavat materiaa miesvalinnassa, kun ne kaikki ovat kuitenkin vain sen yhden asian perään. Mieluummin sitä rikkaan kanssa panee, niin kuin Marilynkin sanoi Mersun takapenkillä.
PoistaVaan tuo kuvan tyttönen taitaa katsoa tuossa kuvassa sulhoaan, joka kaatui siellä Kannaksella, rähinäremmi ehkä vyötäisillään. Niin minä ainakin nyt tulkitsen tuon onnellisen hymyn. Aiemmin luulin, että tuo varustus kuului lottatytön varusteisiin.
Mutta nyt alkaa Lätkä. Taidan alkaa tiirata sitä. En minä jääkiekosta kamalasti ole kiinnostunut, mutta meneehän se. Formula Ykkösistä olen kiinnostunut. Enkä suinkaan siksi että tiedän että se teitä suututtaa niin saatanasti; miltei jokaisella ihmisellä on oma syynsä inhota Formula-1stä. Tiedän. Minä diggaan katsoa ihmisiä jotka osaavat ajaa autoa auton äärirajoilla. Mutta minulla onkin ABCDEF -ajokortti. Teilläpä ei! Teillä on S ja K kortin lisäksi korkeintain AB-kortti. Siksi suosittelenkin että ette ohittelisi invaliidimopojakaan. Menkää vaan muun liikenteen mukana. Koska jo siinä leikitte äärirajojenne leikkauspisteessä. KÄYTTÄKÄÄ TAKSIA! (lausuttuna sillä äänellä kuin SYÖKÄÄ KANAA)
PoistaAh, nyt passaakin mennä kauppaan, kun siellä ei ole ruuhkaa, vaan kaikki katsovat Suomi - Ranska-ottelua. Minä en taida katsoa, koska silloin kun katson, ei ikinä tule maaleja. Kun en katso, onkin maali tullut. Veikkaan, että Suomi voittaa 3 - 1.
PoistaKai sentään laitoit, Iines, vedonlyönnin sisään? - Matsia en katsonut, mutta se alkoi klo 12.15, eli siis veikkauksesi jälkeen. Pelihän siis päättyi yllättäen lukemiin 3-1.
PoistaEikös ollut hieno veikkaus? Ihan nappiin! Hassua oli se, että kokeilin selvänäkökykyäni ajattelemalla, että nytpä minä selvänäen. - Kysykää Oraakkelilta vaan, syvästi vastuunsa tunteva Oraakkeli vastaa jokaiselle. Erikoistunut peliennustuksiin ja elämän solmukohtien avaamiseen.
PoistaPitäisikin perustaa puhelinlinja tai nettipalvelu Oraakkeli Inez katsoo tulevaisuuteesi.
Onnea vaan ja kätten taputuksia ja pusu. Inez on tiukka pakkaus.
PoistaKiitos, c. Sinulle ennustan selkeää tietä lähitulevaisuudessa. Luultavasti et poikkea sivupoluille missään elämäsi vaiheissa, jos entinen hyvä ja tasainen meno jatkuu ilman mainittavia sinusta riippumattomia mullistuksia.
PoistaOraakkeli Inez
Tänään luin lehdestä, että tuovat Suomeen Pandakarhuja. En oikein pidä ajatuksesta. Isopanda ei ole kanta-astuja eikä nuku talviunta, luokitellaan se silti karhuksi (Ursidae), sen lähisukulaisia on Silmälasikarhu ja Pesukarhu. (No hyvä ettei Intsrumentaarium ja UPO.) En tunnen kovin hyvin nisäkkäitä, ötököitä enempi, mutta Isopandoissa on yksi jännä piirre... Saanko selittää sen teille? Se nimittäin on, siis geenipohjaisesti karhu, ja sillä on täydellisesti lihansyöjän ruuansulatuselimistö. O.K. Mutta kun tuo Isopanda kun ei syö lihaa, ainoastaan bambun versoja... se siinä merkillistä onkin! Bambuista tuo elikko pystyy käyttämään ravinnoksi (= energiaksi) alle 10 % bampujen sisältämästä ravintoarvosta (6-8 %), sen takia sen pitää syödä melkein koko ajan. Ja koko ajan sen pitää paskantaa se yli 90 % pois sisältään. Niinpä tuo Panda ei juuri muuta tee kuin syö, paskantaa ja huilaa.
VastaaPoistaSiinä mielessä ihan kiva uusi matkailunähtävyys Ähtäriin. (Jotenkin tulee mieleen Fingerpori.)
Jyväskylässä Vaajakoskella, lähellä Alkoa, on Pandan karamellitehdas. Olen käynyt siellä usein, tai siis noissa kummassakin, toisessa tietysti taajemmin. En oikeastaan Panda-tehtaalla ole käynyt kuin kaksi kertaa. Silloinkin minua ällistytti se että heillä heidän tehtaanmyymälässä melllit maksoivat enemmän kuin kadun toisella puolella olevassa S-Market Vaajalassa? Toisaalta hyvin halvalla myivät n.s.:sti "sekundaksi" määriteltyjä karkkeja. Ei sekunda tässä tarkoita sitä että karkkien sisällä olisi ollut esim. paskaa, vaan vain sitä, että ulkonäöllisesti olivat jotenkin kummallisia. Lähinnä möhkälemäisiä. Mutta erittäin hyvän makuisia suussa silti!
VastaaPoistaKerran ostin Åbon torilta kastematoja kaksisataa krossia. (Olin menossa ongelle.) Ja tiun verran Strutsin munia. Ja kilogramman sipuleita. Ja yhden - aika kookkaan - kurpitsan. (Olin menossa Maijan luo.) Toisen kerran ostin leiviskällisen lanttuja, koska ne olivat niin halpoja. (Vaikka en mihkään ollut menossa. Olin juuri päässyt Kakolasta. Jossa oli sinä päivänä "avointen ovien päivä".) Samalta Turun torilta Reima Salonen myi minulle 1/2 metriä madetta, Made in Nagu, ja neilikallisen päät alaspäin suolattuja silakoita. (Aika pahoja olivat, vaikka Reima oli hyvä kävelijä. Itse silloin minulle ei mielenkään tullut että olisin kävellyt esim. Ruissaloon. Mitäs minä siellä?)
VastaaPoistaPs. Kuopion torilla - tästä kertoi Pekka Kejonen - häntä ihmetytti humalainen merisotamies, joka aamuyöllä potki torin puluja ja karjui niille "painukaa vittuun, lokit!" - Taisi olla Pansiosta... hmnhy. Epäilen erästä laivaston R.R. nimistä aliupseeria?
Minäpä ostin kerran Turun torilta ystäväni ja työtoverini Kentsun (kotoisin Paraisilta ja puhui suomea pargaslaisittain murtaen, pargaslainen suomenruotsi on muuten aika kovakonsonattista, jos olette sattuneet huomaamaan) Hvitfeltin hevoshalpaa - siis hevoslenkkimakkaraa.
PoistaKuulemma suuri paikallinen herkku. Valitettavasti sitä ei enää valmisteta, olen kuullut.
Samalla reissulla Kentsu vei minut Paraisten satamaan katsomaan venettään. Ihmettelimme aikamme laiturilla, kun sitä ei näkynyt missään. Sitten Kentsu äkkiä osoitti iloisena paksulla sormellaan veteen: "Hej, tuolla se makaa, kaks metriä pinnan alla!"
Mikis, se saatoin olla minä. Sen ainakin muistan, kun olimme Hämiksen kannella keittiön, vai mikä kööki se oli, vieressä, ja yritimme perunoilla osua lokkeihin. Täysosumia ei tullut, ne olivat taitavia väistämään. Perunoita kului jonkin verran, mutta sellaista se sota on, ammuksia kuluu.
PoistaHyi teitä sotapoikia! Lokkiparat, niillä on jossain poikaset.
PoistaVaan ennen ilkeät pojat ampuivat räkättejä ritsalla. Se vasta kauheaa oli.
Iines, sota on raakaa ja ratsuväki julmaa. Ja meriboikkia meittiä varjelko Daivas.
PoistaPs. Mato Valtonen kertoi että he tuppikulli-ikäisinä ampuivat ilmakiväärillä hevosia. Ja nimenomaan orihevosia. Ja nimenomaan niitä vain silloin kun niiden "heppi" oli tullut näkyviin. Ja tähtäsivät nimenomaan siihen heppiin. - Tämä minusta julmaa on!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaEhkä en tullut aikoinaan lokinpoikasia ajatelleeksi. Myöhemmin kyllä: Helsingin keskusta on kesäisin aivan kamala, kun ne poikasten emot hyökkäilevät muka puolustaessaan typerää jälkikasvuaan. -Edes minäkään en tommosta jäteruokaa söisi!
PoistaMinä kun palvelin - tai ei se mitään palvelua ollut vaan duunia - Finland-Souht America Linella messikallena - niin heittelin messissä lautasia sirkuslaisittain. Kyllä niitä aika kovasti särkyi mutta samalla minusta kehittyi erittäin taitava lautasten heittelijä. 5-6 kertaa pyöri ilmassa ennenkuin nappasin hyppysiini. Stuertti kerran kun teki inventaariota keittiökalusteista, ihmetteli että lautasia oli paljon vähemmän kuin esim. mukeja. "Miten näitä näin vähän on?", se ihmetteli. En sanonut mitään, en ainakaan sitä, että kilokaupalla olin heitellyt lautasten sirpaleita pentterin venttiili-ikkunasta ulos mereen. Atlantille. Tiskasin vaan astioita. Ja sekin painui siitä vähän ajan kuluttua pois, pyörimästä.
VastaaPoistaParaslainen murre kyllä jotenkin särähtää korvaan, Tapsa, siinäkin oot oikeassa. Mutta aina kun minä Pargasissa oon asioinut, Postissa tai Kaupassa tai Nimismiehen luona, niin ne heti alkaa pamplata mulle suomea. Vaikka juur äsken säkättivät kamalasti svenskaa. Näytänköhän mää niin landepaukulta jo kilometrin päähän? Vorssalaiselta?
VastaaPoistaHemmi-täti kertoi että Turun torilla hienostonaiset - siis nää suomalaiset fröökynät - puhuivat torin myyjille "hur mykket kostar hauki kilo?". He kun halusivat esiintyä hienompina kuin olivat.
Kerran ostin hevosesta tehtyä makkaraa eräästä puodista, joka myy pelkästään A-luokan tuotteita. - Ikinä en ole syönyt niin pahaa ruokaa, enkä nytkään, vaan heitin sen biojätteisiin. - En minä ole ruoan suhteen nirso. Nuorempana kun olin köyhä näin välillä jopa nälkää. Söin mitä sain. Välillä se oli mitä tahansa. Mutta hevosenlihaa, joka on kerätty terskan alle kerääntyneestä hikisestä juustosta ja jota on miedolla liekillä kypsytetty valkovuotokastikkeessa, en syö. Käyn mieluummin *tähden Michel ravintolassa heidän kummallisuuksiaan syömässä. Joka maksaa mansikoita. Vaikka jälkiruo'aksi on vain vattuja, joita on vispilöity ja pyöritelty tattarisienissä ja syksyisessä lämpimässä lehmänpaskassa niin kauan, että vadelmat pyörivät ja pomppivat asiakkaan lautasella virkeinä kuin mechhkinolaiset paput. jumankauta!
VastaaPoistaSiitä tuo * tähti kuppilalle tuleekin.
Huomaa että en ole sivistänyt itseäni TeeVeen Kokkiohjelmilla. En todellakaan. Keittiössä en ole kokki Vanamo tai kokki Kolmonen, korkeintaan olen Kokki 148s. Kokkiveitsestä pysyn mahdollisemman kaukana, samoin kuin Sirkkelisahasta tai Tasohöylästä. En halua menettää jäseniäni. Syön Saarioisten Äitien valmistamia puolivalmisteita, niistä saa energiaa ja lähtee nälkä. Vedenkeittimelläni keitän vettä ja hörppään teetä, samalla kun puren korppua ja katson TeeVeestä erittäin intelligenttiä ja polveilevaa väittelyä. - Munia keitän, noin viis mintisiä kattilassa, kun Tarja tulee käymään. Muuta suuhunpantavaa kun en osaa oikein valmistaa.
PoistaInternetin luotettavin uutissivusto kertoi hallituksemme uusimmasta edistysaskeleesta normien purussa, se nauratti minua kovin. Erityisen hauskaa oli perheiden sisäisten tariffien käyttöönotto ja yrittäjyyden kasvattaminen.
VastaaPoistaOlen eri mieltä Iines väittämäsi kanssa, kyllä rikkinäinen lapsuus jättää niin risan ihmisen - ettei hyvä äiti ikinä. Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, eikä sekään ole helppo juttu. Sen lisäksi että lapsuus oli tavallaan onnellinen lastenkodissa, helvetti jätti kuitenkin monet - myös ruumiilliset jäljet. Sen jälkeen sain hyvän äidin ja myös sen huonon omantunnon:) En silti syytä pientä pipoa ja olemattomia leluja, siinä olet oikeassa - jokainen meistä on loppupeleissä oman onnensa seppä, on vain ihmeellistä miten joku kulkee helvetistä helvettiin, vaikka miten yrittäisi ponnistella paremman elämän puolesta. Luulisin ettei hyvä äiti kuitenkaan ole niin huono kuin rikkirevitty, hyväksi käytetty ns. äiditön lapsuus - vaikka äiti nyt olikin mutta ei jaksanut huolehtia. Ja kaiken takana oli viina ja mies, joka pisti perheen välillä tuulettumaan lumihankeen, minä en tainnut aina päästä, kun olin liian pieni...
VastaaPoistaYmpäristö kokonaisuudessaan varmaankin ratkaisee lapsen kehityksen. Mutta siis olet tietysti täysin oikeassa tuossa, mitä sanot rikkinäisestä lapsuudesta.
PoistaEhkä halusin korostaa sitä, että uhrautuminen on monitahoinen asia. Asiat eivät ole yksiselitteisen helppoja. Ja usein on niin, että perheessä, jossa yksi on kovin kiltti ja uhrautuva, voi olla muitakin jännitteitä. Esimerkiksi toisen vanhemman alkoholismi on usein tässä kuviossa mukana.
Vaan siis suurempi paha on se rikkinäisyys, jota alkoholismi perheen lapsissa aiheuttaa. Ehkä toisen vanhemman huolehtivuus sitten kuitenkin pelastaa lapset pahimmalta.
Näin on, urhautuva äiti ja marttyyri, ei ole ikävämpää... joskus huomaan itsekin olevani marttyyri kiillottaakseni kruunuani, sitä että ainakin yritin vaikka onnistuin epä, hah, hah. Kiitos Iines laajasta ajattelustasi, kirjoitin liian äkkinäisesti, mutta olkoon. Sen kirjoitin minkä kirjoitin; väittämäsi oli jälkikäteen ajateltuna laajempi kuin ensi alkuun ajattelin.
Poista