Patja, jolla on muisti

Tarvitsin uuden patjan, vanhasta oli jousto pois ja päälliseen oli ilmaantunut ratkeaman alku. Siispä paikalliseen huonekalukauppaan.
- Tarvitsen uuden patjan.
Myyjä oli hoomoilasena. Siis mihin tarkoitukseen?
- Nukkumiseen, sänkyyni. Runkopatjan päälle uusi patja.
- Tarkoitaksää petaria?
- Siis en mä tiedä, patjan, kunnon patjan.
Myyjä katsoi minua otsa etukenossa. - Tarkoitaksää jotain  vaahtomuovipatjaa? Semmoista ohkaista?
- Ei semmoista, vaan semmoinen joku jousitettu juttu tai muu, mitä niitä nyt on, joilla on hyvä nukkua.
- Se on petari, jos sulla on kerran runkosänky.
- No petari se varmaan on.

Myyjä johdatti minut petarihyllyille. Hintalappu hyllyn kyljessä alkoi kolmosella ja oli kolminumeroinen. Hyllyssä oli piukkaan pakattuja muovipäällysteisiä rullia. Suustani pääsi parahdus.
- Onksne noin kalliita? En mä kyllä ajatellut vanhaan sänkyyn mitään huippuluksusta.
Myyjä kyykistyi alemmalle hyllylle. Minäkin notkistin polveni.
- No tämä mahtuu vielä budjettiini, 125 euroa.
- Niin ja huomaa, että tämän oikea hinta on 249 euroa, hehkutti myyjä. Huomasi vissiin, ettei minun kanssani ehkä tarvinnut kyykistyä alimmalle hyllylle.

Nyt myyjä laukaisi valttikorttinsa. Hän katsoi suoraan minuun paksujen rilliensä takaa.
- Tällä patjalla on muisti.
Nyt minä olin hoomoilasena.
- Se muistaa vartalosi.
Jestas. Jos patjalla on muisti, se lienee standardoitu kaikin tavoin. Mitä jos se piippaa, kun  asetan takapuoleni patjalle tai vapautan ryntääni sen ilmatäytteisille solukoille? Tai jos se ei reagoi, kun joku aliravittu lehahtaa sille? Vaan ei se varmaan antibakteerinen ole, joten en luultavasti halua sitä.
- Kyllä tämä on antibakteerinen, pölypunkit eivät voi elää tässä.
Riemastun ja sovimme myyjän kanssa, että mennään koemakaamaan se sänkyosastolle. Riisun kenkäni ja pylläytän itseni patjalle. Voisin  nukahtaa samantien. Ei piippausta, vaikka ahterini vaipuu patjan uumeniin. Pehmeys ja jämäkkyys, yhtä aikaa. Patja, jolla on muisti. Kelpaa tässä.
- Otan tämän. Ja sitten vielä Tempur-tyynyn, M-kokoa.

Tarina ei valitettavasti pääty näin mutkattomasti, sillä rahdattuani ison  ja painavan käärön yläkertaan ja tuuletettuani avoimeksi singahtaneen älypatjan huomaan illalla, että olen ostanut vääränlevyisen patja. Liian kapean. Se nököttää tornimaisena runkopatjan päällä vierellään kymmenen sentin aukko seinään. Päätän kuitenkin, että patja leviää, kun menen sille. Vietän tuskaisen yön uudella patjalla. Tuntuu kuin olisin vuoren huipulla, josta vierähdän kääntyessäni lattialle. Tuskin nukun.

Niinpä aamulla ajan takaisin huonekalukauppaan ja kysyn voinko vaihtaa patjan leveämpään. Myönnän auliisti, että muistin sängyn leveyden väärin.
- No joo, kyllä se voidaan vaihtaa, sanoo myyjä katsottuaan minua arvioivasti. Riemastun.
- Sitten emme voi vaihtaa, jos sillä on nukuttu.
- Ei ole nukuttu.
- Kun silloin sitä ei voi myydä uudelleen. Myyjä katsoo minua kiinteästi.
- Niin joo, ei tietenkään.

Vaan mitä jos patja lähetetään takaisin pakkaamoon ja siellä tarkastetaan patjan muisti? Huomataan, että patjalla on joku nukkunut, niin kuin Kultakutri pikkukarhun sängyssä?
- Eikun on sillä nukuttu. Mä koetin, toimiiko se silti. Eikö tota patjaa voi nyt myydä?
- Noh, asiakas ei vaan tiedä sitä.
Tunnen itseni syylliseksi ja kanssarikolliseksi. Myyjä sanoo, että tehdäään nyt se vaihto, tuot patjan  tänne ja saat uuden, kun maksat erotuksen.

Eli raahaan kapeamman patjan alas rappusia, ja asetellessani sitä suojan päälle auton takakontiin huomaan sen reunassa pienen harmaan läikän.  Läikkä on pieni ja se on reunassa, mutta siinä se on, tullut ehkä autosta. En uskalla koskea siihen, ettei se leviäisi, mutta päätän ojentaa patjan tahrapuoli alaspäin myyjälle. Myyjä katsoo patjan päällisin puolin ja sanoo, että ok, hyvältä näyttää ja että otetaan sulta vielä puhelinnumero.
No nyt tietenkin odotan, koska puhelin soi. Vaan tuskin se soi. Myyjä nimittäin sanoi, että puhelinnumero on muodollisuus. Vaan varma ei voi olla.