11.10.2016

Keppijumppaa ja totisia timpureita



Huomaan niskan jäykistyvän, kun kyyhötän täällä muovilla eristetyssä huoneessa kuulonsuojaimet korvilla työmiesten vallattua kulkuväylät ja yläkerran. Porakone laulaa, lihakset sävähtävät tiukoiksi säikeiksi, kun on muutenkin ääniherkkä. Kohta varmaan tippuu katto niskaan.

Vaan keppijumppa auttaa, ei tarvita Mobilatia, ei hierontaa. Keppiä ylös ja niskan taakse, kymmenen kertaa kutakin liikettä, monta kertaa päivässä. Lihakset rentoutuvat ja olo helpottuu.

Huomaan myös, että tämä remontti ei herätä minussa intohimoisia tunteita, enkä tarkoita nyt vain perinteistä kuviota raavaan työmiehen muhkeista hartioista ja väreilevistä reisilihaksista. Vaan siis tarkoitan enemmän uteliaisuutta, kiihtymystä siitä, että huusholli on täynnä vieraita ihmisiä, jotka kulkevat jutellen, keskenään herjaa heittäen ylös alas portaissa, täyttävät ilmanalan poraamisen, sahaamisen, murskaamisen, kirskahtelun ja helvetillisen imuroinnin valtaamilla äänillä. Yleensä semmoinen kiihdyttää hermostoa ja pingottaa sen väreileväksi, odottavaksi. Nyt olen lähinnä tylsistynyt. Meneekö tämä remontti nyt ohi ilman minun tuntemuksiani, ilman että saan huvittua tahikka inspiroitua elämän ulottuvuuksista?

Kaiken pilaa nainen, Huugon nainen. Kaunis kuin mikä, mutta ynseänsorttinen. Niittaa seinäpahveja kuin vimmattu, mutta ei puhu kenellekään mitään, paitsi Huugolle, miehelleen, puljun johtajalle. Ilmassa ei leiju sitä kepeää leikinlaskua, puolivillaista pikkurasvaista puhetta, joka kuuluu työmaille ja joka on omiaan keventämään raskasta työtä. Kukaan ei naureskele, edes harmitonta sutkausta ei kuulu, kaikki puurtavat hullun lailla osuutensa, raksamiehet, sähkömiehet, putkimiehet ja menevät ääneti pois, liukuvat kuin mykät näyttämöllä.

Kuulostelen läpinäkymättömien muoviseinämien takana vakavaa hiljaisuutta. Onko omistajapariskunta kenties jonkin uskonnollisen lahkon jäseniä? Helluntailaisia, joita täällä on paljon? - Ei, helluntailaiset ovat iloista ja koreaa väkeä, seurustelevat ja naivat nuoresta alkaen, pölisevät isoissa porukoissa, naiset meikkaavat ja flirttailevat miesten kanssa tai kenties keskenään, miehet ovat maskuliinisia ja testosteroni tuoksuu.

Muita lahkolaisia ei näillä seuduin juurikaan ole, paitsi fundamentalistikristittyjä, jotka vahtivat rovastinkin siveyttä. Kenties omistajat ovatkin fundiksia? Vai onko se sitten niin, että työmailla työ on nykyään niin silppuista, pieniin yksiköihin eriytynyttä, että miehet eivät enää tunne toisiaan? Yksi yksikkö poraa reiät, toinen kiertää niihin ruuvit ja kolmas pintakäsittelee pinnat, siirtyy sitten seuraavalle työmaalle, jos sellainen on, tai sitten kortistoon?

Huomasitteko muuten, että eilen oli  Aleksis Kiven päivä? En huomannut ainoatakaan kirjoitusta hänestä, enkä uutismainintaa. Eletään ilmeisesti aikaa, jolloin kansalliset juhlapäivät halutaankin unohtaa monikulttuurisuuden tieltä. Milloin meillä on alettu päätellä, että monikulttuurisuus tarkoittaa oman kulttuurin merkkisaavutusten mitätöintiä, jopa tahallista unohdusta? Jopa taloustieteen Nobel tuli Suomeen suurelle yleisölle puun takaa. Moniko oli edes kuullut, että suomalainen Bengt Holmström oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi?

Ja tuleva Finlandia-palkinnon saaja ei totisesti käsittele suomalaisuutta, vaan sen yhtenä teemana tulee olemaan monikulttuurisuus jossakin ilmiasussaan. Kun valitsija on Baba Lybeck, palkinnon saaja ei voi olla Jari Tervon Matriarkka, koska kaikki syyttäisivät Uutisvuodon vetäjää kotiinpäinvedosta. Taikka sitten se on. Sanokaa minun sanoneen, että teos tulee olemaan ravisteleva, pelkoja poistava ja silmiä avaava, lämminhenkinen oodi ihmisyydelle.

102 kommenttia:

  1. Minä en muista koskaan aiemmin Bengt Holmströmistä kuulleeni, mutta nyt hän on minulle rock!

    Ei pitäisi liikaa mennä tuollaiseen uhriutumisen näkökulmaan. Kaikki me, jotka haluamme, muistamme Aleksis Veljeksen seitsemän kivestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhriutumisen näkökulmaan? No voi sen kai noinkin käsittää.

      Mieluummin näen kyllä tässä kansallisen itsetunnon puutostilaa, alemmuuskompleksia vieraan edessä, "mitähän ne meistä oikein ajattelee" -mentaliteettia. Ei yksinkertaisesti arvosteta omaa kulttuuria tarpeeksi.

      Poista
  2. Tämä on nykyään Helsingin yliopiston Aleksanteri instituutti, Venäjän oikkuilun tutkmimuslaitos. Aleksis Kivi siellä kuukauden virui ennenkuin sai passituksen Lapinlahteen. Silloin siellä Unioninkadulla oli joku hullujen hoitolaitos.

    VastaaPoista
  3. Keppijumppa kuulostaa hyvältä! Minun hartiajumilepytyskeinoihini kuuluvat kipukoukku ja piikkimatto. Ja sauvakävely mahdollisesti tulevaisuudessa, vielä en ole viitsinyt.

    Ei kai Nobel-kandidaatteja ole tapana julkistaa? Ahtisaari oli kuulemma moneen kertaan varautunut skumpalla kunnes arpa vihdoin lankesi kohdalle.

    Fok_it (Hesarin sarjakuva) sentään muisti Aleksis Kiven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on nuo kaikki, Kuunkuiske! Keppi, kipukoukku ja piikkimatto. Kaikki ovat erinomaisia, kullakin on oma alueensa lihasten rentoutuksessa.

      Kipukoukku laukaisee selkeästi jäykistyneen lihassolmun niskassa, yhtä hyvä kuin jos hieroja painelisi vaikka kyynärpäällään. Piikkimatolla nukahdan säännöllisesti. Asetan sen hartiaseudun taakse ja saan mainiot parinkymmenen minuutin päiväunet. Ensin hartiat ovat kuin tulessa, mutta nopeasti kipu lakkaa ja rentoudut uneen. Fakiirin taidot perustuvat samaan efektiin.

      Parasta on kuitenkin sauvakävely. Koko selkä ja keho saa kyytiä.

      Poista
    2. PS Ehdokkuuksia vuotaa usein etukäteen julkisuuteen, vaikkei niitä kai virallisesti julkistetakaan.

      Poista
  4. Rauhan nobelinpalkinnon valitsee Norjan norjalaiset valitsijamiehet. Olen aivan varma että Ahtisaari ei muuten rauhanpalkintoa olisi saanut mutta kun hänen isoisänsä tai joku sellainen oli syntyään norjalainen. Nyt palkinto annettiin Kolumbiaan jossa ei rauhaa ole edes saatu aikaiseksi. Miksi annettiin? Siksi kun keskeisimmässä osassa tätä rauhaa on hieronut norjalainen ihminen. Sen takia.

    Norjalaiset ovat kuin venäläiset: me ollaan me, eikä muut ole mitään. Huippuinhottavia kansallishurmoksellisia. Öljyllä äkkirikastuneita peräkammarinpoikia. Jotka eivät osaa muuta kuin hiihtää, ja siihenkin tarvitaan astmalääkettä. Vittu suksisivat hevon perseeseen koko porukka.

    VastaaPoista
  5. Ei kai nyt vittu Ahtisaarelle, sille porsaalle? - Oho, sille se meni. Ja nyt siis jollekin kolumbialaiselle, eikä rauhasta siinä maailman kolkassa ole tietoakaan, Obaman palkitseminen oli myös silkkaa sordinoa, voihan vitalis ja kivat teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan kuka muistaa vielä, kuka sai viime vuonna rauhan Nobelin?

      - Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti.

      Riku, ei ihmisiä saa nimitellä ulkomuodon vuoksi, ei Soinia, ei Ahtisaarta, ei ketään. Molemmat miehet ovat edenneet elämässään pidemmälle kuin me kaikki täällä yhteensä.

      Poista
  6. Tuo kirjoituksesi lopun määrittely Finlandia-palkinnon perusteluksi on hyvä. Monikulttuurisuutta siinä ei tule olemaan, luulen, vaikka saisi kyllä olla.

    Viime vuonna palkinto meni kylmälle ja omituiselle romaanille.

    "... pelkoja poistava ja silmiä avaava, lämminhenkinen oodi ihmisyydelle." Juuri tällaisia kirjoja pitää palkita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mielenkiintoista nähdä ehdokaslista. Veikkaan siihen Tervon ja Laura Gustafssonin uutuuksia, nyt alkuun. En ole ihan kartalla nyt kaikista muista uutuuksista, kuka on mitäkin julkaissut.

      Ilman muuta tuollaisia kirjoja tulee palkita, Marjatta.

      Vaan yksi ajatus kirjojen palkinnassa minusta ei ole ainakaan kaikkein tärkein: ajankohtaisuus, ajankohtaisten aiheiden mukanaolo kirjassa. En ymmärrä, että sitä on käytetty jopa palkintoperusteena palkitsemisessa.

      Minusta kirjan hyvyys tai paremmuus ei voi olla kiinni ajankohtaisuudesta, ei edes hyvistä teemoista. Lehden artikkelin etu se on, ei kirjan.

      Paras kirja voi kertoa vaikka historiallisesta nälänhädästä, kuten Aki Ollikaisen Nälkävuosi, joka oli varsinainen helmi. Paras kirja, todellinen taideteos on ajaton, irti kaikista sidoksista.

      Poista
    2. Toivoisin, ettei täytettäisi tätä keskustelua kiroilulla ja pelkillä musiikkilinkeillä. Poistoon on mennyt jo muutama kommentti.

      Ja tästä on sitten turha mullitella. Piiskattu kaikella ystävyydellä ja rakkaudella.

      Poista
    3. Et ole, vaan onnistunut pakkaus ja pidän sinusta kovasti. Arvostan sinua ja panostasi täällä, mutta silti uskallan sanoa sen, että en tykkää siitä, kun tuossa oli kirosanoja pinossa ja putkeen, monta peräkkäin, useassa kommentissa. Itsekin manailen, mutta rajansa silläkin. Anteeksi jos loukkasin, mutta se ei ollut tarkoitus. Toivon ettet karkaa.

      Poista
    4. Naiset rakastuu renttuihin, on se nähty11 lokakuuta, 2016 18:33

      Miksi sä Iines roikut alkoholi-ongelmaisen lahkeessa?

      Poista
    5. Noh, noh, nyt taidat sekoittaa netin ja todellisuuden.

      Koetan välttää luokittelemasta ihmisiä mihinkään kategorioihin. Vaikeaa se tietenkin on, mutta lopulta, mitä meistä tänne nettiin jää jälkeemme? Sana, puhe, vain se jää, se on tärkeää. Jokaisella meistä on asiaa. Tykkään moniäänisyydestä, nimellä julkaistuista kommenteista, nimettömistä - ne ovat ääniä pimeästä, tärkeitä, ja tämän vuoksi seulani on aika vuotava. Joskus haaviin jää jotain, kuten nyt sitten kiroilu, joka alkoi huolestuttaa minua, monestakin syystä.

      Vika voi hyvinkin olla minun toleranssini. Tämä remontti kiristää hermoja. Nyt kärsin kylpyhuoneen vesieristysaineen hajusta, joka ei lähde huoneistosta tuulettamallakaan. Se ahdistaa ja kutittaa ihoa.

      Poista
    6. Kertoiko se naiset rakastuvat renttuihin, Kurosen kiihkeästä rakkaudesta keskustapuoluelaiseen pääministeriin?

      Poista
  7. Minäkin kiinnitin huomioni samaan asiaan: Kiven päivän huomasi vain liputuksesta, ei muusta - tai sitten seuraan medioita liian suppeasti.

    Kun olin nuori, oli nimenomaan 10.10. se päivä, joka herkisti minut pohtimaan kansamme kohtaloita ja suomalaisuuden syvintä olemusta.

    VastaaPoista
  8. Lipusta minäkin huomasin myöhemmin päivällä. Ja toki muistikirjaan kirjoitetut numerot 10.10. merkitsevät automaattisesti Aleksis Kiven päivää.

    Kirjoitan nimittäin muistikirjaani joka aamu käsin päiväyksen, ja joitain joutavanpäiväisiä huomioita ja merkintöjä siihen alapuolelle. Pidän käsin kirjoittamisesta ja muistikirjoista, joita minulla on pinoittain.

    Nyt ei taideta enää viettää minkäänlaisia juhlia päivän kunniaksi. Kouluissakaan se ei liene kovinkaan tärkeä teema. Kyllä minusta tuntuu, että koko päivä on kansallismielistä vouhotusta, joka on jäämässä pois tärkeämmän tieltä.

    VastaaPoista
  9. Anteeksi Iines, minä olen nyt vähän aikaa hiljaa.

    VastaaPoista

  10. Varmaan paras olisi, jos minä sulkisin suuni ja olisin näissä keskusteluissa hiljempaa. Jotenkin vaan tulee komentaneeksi, vaikka keskustelijoiden suitsiminen on tavallaan väärin. Anteeksi siis, joskus lipeää. Vaan sen sanon, että jos te olette hiljaa, olen minäkin. En minä täällä mitään monologia ala paasaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin iines aina komennat ja poistat viestejä.
      Jos sinun tai RR:n kanssa on erimieltä on vähintään tukijaisilla eläjä , ainakin persu.

      Nyt RR. naukuu kuin lapsi ja pyyttää armoa.
      Iines uskoo aina , että se muuttuu paremmaksi.
      (Niinhän alkoholisti aina lupaa parantaa tapansa)

      Poista
    2. Niin kai se on, mutta itse minä nämä kaljani ostan, mistään en saa tukiaisia tai muuta kepupullaa. Eilen vielä kävin poikkeuksellisesti hakemassa 0,7 litran pullon brändiä, kun oli vähän sellainen hienosteleva olo.

      Poista
    3. Joka päiväkö juot?
      Onhan tietysti aikaa kun olet pakkolomautettu.
      Olisiko alkoholin käyttö syy lomaan?

      Poista
    4. Kiitos huolehtimisesta anonyymi, mutta jos on esimerkiksi kanto- tai risukonharvennusrahoja tulossa, niin sinun ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa. Olet lukenut hieman vähäisellä ajatuksella sanomisiani. Minun pakkolomani ovat sellaisia, että kun tunnit tulevat täyteen, työantaja pyrkii olla teettämättä ylitöitä.

      Tiesitkö muuten, että palkkatöissä ei saa olla kännissä tai krapulassa?

      Poista
    5. Ei saa olla kekkulissa töissä, vaan minäpä muistan olleeni kahden kultturellin humalassa olleen opettajan tunnilla. Toinen oli muinainen äidinkielenopettajani, isäni shakkikaveri, joka ilmestyi aamun tunnille kolhuisena ja ilmiselvästi ankarassa krapulahumalassa - näin jälkeenpäin arvioituna. Silloin me kuuntelimme vain vähän pelästyneinä tunninpitoa. Siihen aikaan käännäämiselle ei naureskeltu, vaan paheksunta oli kovaa. Raittiuskilpakirjoitusten kulta-aikaa.

      Toinen humalikko oli kirjallisuuden professori Urho Verho, armoitettu luennoija selvinkin päin. Tällä kertaa hän aloitti pienin väliajoin luennon aina alusta uudelleen ja uudelleen. Kukaan ei poistunut luennolta.

      Poista
  11. Moitteesi olivat oikeat ja minun on aika hiljentyä. Olen väsynyt ja vanha mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä Riku viitsi sääliä itseäsi. Väsynyt ja vanhakin voi olla mies paikallaan!

      Poista
  12. Höpsistä! En minä sinua moiti, vaan itseäni.

    Tämä nimenomaan on myös väsyneitten ja vanhojen miesten ja naisten keskustelupaikka. Sellainen minäkin olen. Missään ei ole niin viisasta puhetta, anteeksi nyt vaan kaikki hienot ja kultturellit ja poliittiset ja oppineet blogit. Enkä nyt viittaa omaan puheeseeni, vaan kommenttikirjoittajiin, jotka innostavat minua ja monia muita.

    VastaaPoista
  13. Kuunkuiskeelle ja Iinekselle rakastava lämmin kiitos, mutta oloni on tällainen, yhden linkin vielä laitan.

    VastaaPoista
  14. No mutta tuostahan se voi vain koheta. Häntä pystyyn ja suunta ylöspäin.

    Vaan itse katselen lievällä masennuksella ikkunasta ulos, kun alkaa selvästi olla jo hieman kaamoshämärää ilmassa. Pimeää sisällä, melkein valoja tarvitsee keskellä päivääkin. Kynttilöitä saa jo sytytellä ja yhä aikaisemmin vetää kaihtimet alas.

    Tämä on juuri se aika, josta en erityisemmin vuodenaikana pidä. Ruska on tippunut maahan, puut alkavat olla paljaita, on yhä kylmempää, ei tarkene enää kesävaatteilla. Ja kuulkaapas: jouduin ostamaan uuden toppatakin, kun varsinainen talvitakkini on remonttimiehen kiinniteippaamassa komerossa. Ei tarkene enää villatakilla tai ohuella lenkkipuvulla huurtuvassa maastossa.

    VastaaPoista
  15. Oulun karmivassa insestitapauksessa minua ihmettyttää suomalaisen äidin rooli. Missä hän oli, eikö huomannut mitään, eikö tehnyt mitään? En ole huomannut, että mediassa olisi tästä ollut mitään mainintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen usein ollut suorastaan raivoissani näistä löperöistä äideistä, joille kelpaa kuka tahansa munanheiluttaja ja örveltäjä! Tämäkään nainen muka ei huomannut pikkuisen tyttönsä hyväksikäyttöä, useita raskauksia ja abortteja! Stana soikoon, mikä nainen. Ei saa heivattua yhtä pedofiilipsykoa tyttärensä kimpusta. Minusta äidin oikea paikka on myös vankila, ja ikuinen lapsikielto.

      Poista
    2. Luin hieman lisää. Siis tuo oululainen suomalainen, oikeasti afrikkalaistaustainen ihmishirviöhän oli tosiaan tytön oma isä, joka kymmenen vuoden ajan raiskasi ja hakkasi pientä tyttöä remmillä ja nyrkeillä ja saattoi tämän ensi kertaa raskaaksi 11-vuotiaana, ja sen jälkeen lapselle tehtiin lukuisia abortteja, kunnes hän 17-vuotiaana synnytti kehitysvammaisen lapsen! Tapaushan on karmein ikinä Suomessa.

      Ja huomatkaa: Tämä tilastoituu suomalaisten miesten raiskaustilastoihin. Olisikohan liian julmaa toivoa, että molempia vanhempia raiskattaisiin vankilassa?

      Poista
    3. Rikoksen epäilty tekijä oli hankkinut elantonsa yrittäjänä ja toiminut aktiivisesti politiikassa SDP:n riveissä. Hän oli saman lehden mukaan myös toiminut lautamiehenä oikeudessa. Kyseessä oli siis ilmeisen hyvin integroitunut maahanmuuttaja

      Lisätietona olisi sosiaalisesta mediasta voinut löytää miehen nimen. Lisäksi sieltä olisi löytynyt valokuva, jossa epäilty poseeraa hymyssä suin samassa valokuvassa entisen demaripääministerin ja rovastin kanssa.

      Edellä kuvaamani esimerkki oman agendan kannalta epämiellyttävien tietojen salaamisesta ei ole Helsingin Sanomien (eikä Yleisradion) toiminnassa mitenkään poikkeuksellista. Toki salailua voi perustella rikoksen uhrin suojelemisella, mutta se koskee lähinnä yksityistietoja. Ainakin epäillyn kotimaan ja yhteyden SDP:hen olisi voinut uutisoida kuten Iltalehti tekikin.

      Poista
  16. Jos joku ihailee MV lehteä tai epäilee sen tekijän vangitsemista poissa olevana, niin hyvä on muistaa ja tietää myös se, että lehti on tehnyt jossain asiassa tiivistä yhteistyötä Johan Bäckmanin, Johan on Batmanin, kanssa.

    VastaaPoista
  17. Luin Helsingin Sanomista, että Johan Bäckman on vainonnut Ylen toimittajaa Jessika Aroa, joka sittemmin on ollut näkyvästi MV:n hampaissa. 

    En tunne Aron syntilistaa, mutta ilmeisesti hän on kirjoitellut Venäjän trolleista, mistä Bäckman on saanut motiivinsa Aron vainoon. Bäckmania olen seuraillut, ja hän on valehtelija ja isänmaansa petturi. Arosta minulla ei ole mielipidettä, koska en ole lukenut yhtään hänen kirjoitustaan. 

    Suhtaudun silti ehdottoman myönteisesti täydelliseen sananvapauteen. Sitä ei saa kaventaa eikä valtamedia voi määrittää sananvapautta. Laki on se instituutio, joka asettaa sananvapauden rajat. Laki hoitaa ne, jotka rikkovat vastuunsa, ei julkinen sana tai raivostunut kansanosa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on ja Janitskin saa lain tuta.

      Poista
    2. Halla-ahon kanssa harvoin olen ollut samoilla linjoilla, mutta hän tuomitsi hienosti paskalehti MV:n putinilaisuuden. Bäckmania ei kai silti vielä ole arvostellut, en ainakaan ole nähnyt.

      Poista
    3. Ei sananvapautta rajoiteta. Sananvapaus sisältää vastuunkannon, sanoistaan ja teoistaan joutuu vastaamaan. Jos rikkoo lakeja, saa rangaistuksen.

      Poista
    4. Anonyymi, mielestäni tuon juuri kommentissani sanon, tai yritän sanoa:"Laki on se instituutio, joka asettaa sananvapauden rajat. Laki hoitaa ne, jotka rikkovat vastuunsa, ei julkinen sana tai raivostunut kansanosa."

      Kun kansa tai media raivostuu, vaarana ovat ylilyönnit, halu suitsia sananvapautta kieltämällä sekin, mitä laissa ei ole kielletty.

      Esimerkiksi käsitteet "solvaus" ja "herjaus" ovat tulkinnallisesti vaikeita käsitteitä. Onko kyseessä solvaus tai herjaus, jos esittää julkisuudessa toimivasta henkilöstä ikäviä totuuksia? Esimerkiksi herjaushan sisältää laissa lisämääreen "valheellinen" tieto.

      Poista
    5. Kyllä sananvapautta vaan rajoitetaan. Jos asiaa, jonka on totta, ei saa sanoa ilman rangaistusta, se rajoittaa sananvapautta.

      Poista
    6. Tätä juuri pelkään nyt kireytetyssä ilmapiirissä. 

      Kyse on myös oikeusoppineitten tulkinnasta. Jos valtamedia vaatii kiristämistä, sekin osalta manipuloi kansaa vaatimaan jotakuta hirtettäväksi. Ylilyönnin vaara on oikeasti suuri. 

      Minusta tähän voi verrata tuoretta raivostuneen opettajan tapausta, joka on juuri nyt lehdissä. Oppilaat videoivat lahtelaisen yläasteen opettajan raivostumisen ja panivat videoita nettiin. Koulun rehtori kiirehti tuomitsemaan opettajan käyttäytymisen jyrkästi. 

      Miksi rehtori teki näin? Siksi, että hän luuli kansan tuomitsevan hermonsa menettäneen opettajan ja puolustavan oppilaita, joille opettaja huusi.

      Näin ei kuitenkaan käynyt. Yli 90 prosentissa kaikissa suorastaan räjähtäneissä keskustelukommenteissa tuomittiinkin oppilaat, vapaan kasvatukset hedelmät ja täysin kurittomat kakarat opettajan kiusaamisesta ja laittoman videon lataamisesta julkisuuteen. Juuri kukaan ei puolustanut oppilaiden käytöstä. Kansa suorastaan raivostui oppilaiden käytöksestä.

      Tämänpäivän vastauksessaan OAJ Luukkaisen suulla ymmärsi tukea opettajaa puheessaan, kun se monesti korostaa oppilaan etua yli opettajan oikeuksien. On selvää, että kansan reaktiot vaikuttivat tähän opettajan puolelle menemiseen. 

      Yritän siis sanoa, että raivostuneen kansan reaktiot vaikuttavat päättäviin instansseihin, myös oikeusoppineiden tulkintoihin.

      Poista
    7. Olen saanut "sananvapautta rajoittavaa" kotikasvatusta. Kotiväen kasvatusohje oli, että toisten ihmisten tahallinen loukkaaminen ja turha suunsoitto ei ole hyvää käytöstä. Olen ollut kotikasvatuksestani enimmäkseen kiitollinen.

      Poista
    8. Niin minäkin, Anonyymi, ja luulen, että olen onnistunut siirtämään samat ajatukset eteenkinpäin. Toisten tunteet ovat yhtä tärkeitä kuin omat, niitä pitää kunnioittaa. Joillain tämä on kasvanut sieluun ja sisimpään kiinni, ja he ovat empaattisia ja lämpimiä ihmisiä, joilta ilkeily ei edes onnistu.

      Valitettavasti ilkeily, pilkkaaminen ja kiusaaminenkin ovat varsinaisen rikoslain ulkopuolella, jopa melko kovissakin tapauksissa. Tarvitaan selkeää solvaamista, valheilla herjaamista ja konkreettisia näyttöjä vainoamisesta ennen kuin edes syytettä voi tosimielessä nostaa.

      Charlie Hebdon tapaus on kuvaava: esitettiin hyvin rajua pilkkaa islaminuskoisten uskonnosta, heidän tunteitaan loukattiin verisesti. Lopputulos on se, että piirtäjän ei katsottu tehneen rikosta, ei edes väärin pilkkakuvallaan. Tästä on todisteena valtava tukiaalto asialle jopa Suomessakin. Puhuttiin sananvapaudesta... Eikö tämä pilkka ollut siis sananvapausrikos? Havaintojeni mukaan erityisesti suvaitsavaiset ihmiset tukivat tätä sananvapautta.

      Poista
  18. Tietysti luin teidän kaikkien kommentit (järkytyin tuosta lapsen hyväksikäytöstä, siitä en tiedä mitään), mutta nyt haluaisin nostaa esiin Iineksen kirjoituksen tuolla alussa. Se on paikoitellen niin hyvää tekstiä, kirjallinen suoritus, jota harvoin täällä blogeissa saa lukea. Tuli tunne kuin olisi lukenut katkelmaa jostain novellista.

    Nyt illalla on ollut tullut vastaan monta muutakin hyvää blogikirjoitusta.

    Vähän ennen tänne tuloa luin eräästä toisesta blogista runon, jonka blogin pitäjä on sinne kirjoittanut. En usko, että hän pahastuu, jos kopsaan sen tähän. Se teki minuun suuren vaikutuksen ja siitä tuli hyvä olo. Se antoi vastauksen kysymykseen, jota olen viime aikoina joutunut tosissani pohtimaan.

    Meditaatio II
    (Vesa Haapala blogissa Versoja - 13 tuntia sitten)

    Kirkas taivas on asettunut nojalleen seinää vasten, vetää siveltimellään tyhjään kuin rukousta. Heti aamusta sekoitin taivaan ja tyhjän, olin kuulevinani sanat: ”En ole tyhjä, olen avoin.” Mutta tyhjä ei käännä kasvojaan puoleemme, kuiskaa, itse me tahdoimme näyttäytyä sille näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenttiosio vetäisi runon liian ahtaalle. Se tarvitsee tulkintaa varten enemmän ilmaa. Kokeilen, voiko sen asemointia korjata. Siis näin:

      Kirkas taivas on asettunut nojalleen seinää vasten,
      vetää siveltimellään tyhjää kuin rukousta.

      Heti aamusta sekoitin taivaan ja tyhjän, olin kuulevinani
      sanat: "en ole tyhjä, olen avoin."

      Mutta tyhjä ei käännä kasvojaan puoleemme, kuiskaa,
      itse me tahdoimme näyttäytyä sille näin.

      Poista
    2. Näin runosta. Se voi puhutella ihmistä suoraan. Mutta sen voi tulkita myös monella eri tavalla. Jokainen voi löytää runosta tselleen jotain pysyvää ja kaunista.

      Ja nyt ote Iineksen tekstistä:

      "Huomaan myös, että tämä remontti ei herätä minussa intohimoisia tunteita, enkä tarkoita nyt vain perinteistä kuviota raavaan työmiehen muhkeista hartioista ja väreilevistä reisilihaksista. Vaan siis tarkoitan enemmän uteliaisuutta, kiihtymystä siitä, että huusholli on täynnä vieraita ihmisiä, jotka kulkevat jutellen, keskenään herjaa heittäen ylös alas portaissa, täyttävät ilmanalan poraamisen, sahaamisen, murskaamisen, kirskahtelun ja helvetillisen imuroinnin valtaamilla äänillä. Yleensä semmoinen kiihdyttää hermostoa ja pingottaa sen väreileväksi, odottavaksi. Nyt olen lähinnä tylsistynyt. Meneekö tämä remontti nyt ohi ilman minun tuntemuksiani, ilman että saan huvittua tahikka inspiroitua elämän ulottuvuuksista? "

      Huomaatte miten runollista proosateksti voi olla. Ja päin vastoin. Runo voi olla proosaa.

      Mutta mikä ihme minut saa nyt puhumaan itsestään selvyyksiä?
      Ehkä vain innostuin hyvistä teksteistä.

      Poista
    3. Kiitos, Liisu, poiminnasta tekstistäni, ja myös tuosta Vesa Haapalan runosta. Pidän siitä. Se mietityttää, mikä on hyvä, erikoisesti tässä nykyisessä remonttiäänimaailmassani, joka riipii hermojani. Olen aina pelästynyt kovia ääniä, jopa hätkähtämällä sopimattomissa paikoissa.

      Tykkäisin siitä, että remonttimiehet puhuisivat jotakin, niin kuin ennen, leppoisasti, omiaan, mutta nämä vaan menevät ja tekevät.

      Poista
  19. Meillä on myös talossa meneillään (taas) remontti, joka alkoi keväällä ja jatkuu vielä. Piti uusia putket, kun edellisessä putkiremontissa muutama vuosi sitten putket olivat väärää materiaa, liian heikkoja. Putkiremontti laajeni parvekeremontiksi, Ja kun eilen yritimme mennä uimaan talon alakerroksessa olevassa altaassa oli ovessa tyly lappu: Remontti saunaosaston pesuhuoneessa vielä kesken. Jatkuu lokakuun ajan.

    Onneksi uimattakin elää ja sauna on meillä kesäasunnossa, joten ei hätää. Remonttimiehiä on siellä sun täällä. Katollakin, vaikka sen pitäisi olla kunnossa. Niitä juoksentelee joka paikassa. Niillä on kiire. Mutta vähän epäilyttää venyttävätkö ne tahallaan remontin valmistumista. Ehkä he ajattelevat, että kun urakka on valmis, työ loppuu. Vaikka onhan nykyisin melkein joka toisessa talossa jotain korjattavaa. Parvekekorjaukset näyttävät olevan muotia. Niitä näkyy joka puolella. Muovien peittämiä seinämiä ja kadulla läpi kuljettavia tunneleita, joihin voi mennä henkensä kaupalla. Milloin tahansa joku möhkäle voi pudota päähän huolimatta turvarakenteista. Siltä ainakin tuntuu, kun niiden yläpuolella kilisee ja kolisee ja kuuluu paukahduksia.

    Nyt on öljy kuulema halpaa ja sitä tarvitaan rakennustyössä (?) siksi joka puolella peruskorjaillaan ja korjaillaan muuten vaan. Onhan se hyvä, että ihmisillä on työtä!

    Iines, kiva että sinäkin pidit Haapalan runosta. Häneltä on ilmestynyt ainakin kolme runokirjaa ja yksi romaani. Hänen bloginsa on osoitteessa:
    Tästä pääsee, suora linkki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saunan pesuhuone - vähän samantapainen remontti kuin meidän, ja meillä on remontin kesto mitoitettu 3 - 5 viikoksi, ja aikataulu on remontoitavissa huoneistoissa pitänyt. Jos on mennyt yli, kyseessä on ollut vaikkapa suihkuseinän tai uuden saunanoven odottelu, tai jokin kattovalaisimen vaihto. Remonttifirma on tosi hyvä ja säntillinen, pieni perheyritys. Ja pesuhuone tulee kokonaan uusiksi, kaikki seinät, katto ja lattiat on piikattu ja porattu ja kannettu pois, ja uutta rakennettu tilalle. Minulla on meneillään jo seinälaatoitus, kun on toisen viikon alku. Lattialämmityksen asennus on huomenna, ja saan ylimääräisenä asennuksena muutaman uuden valaisimen muuhun huoneistoon, kun sähkömies tulee. Koko ajan on joku työssä.

      Firmoissa on nähtävästi eroa, ja tuntuu siltä, että teidän firmanne tekee monta toimeksiantoa yhtaikaa, ehkä?

      Poista
    2. Tiedän Vesa Haapalan tuotannosta, ja sinähän kirjoitit hyvän esittelyn hänen romaanistaan Karhunkivi. Minäkin teoksen luin. Vaikka sen surullisuus hieman ahdisti minua, koin sen kauniina kirjana. - Hänen blogiaan olen lukenut, ja onpa hän ilokseni kommentoinut Einesbaarissakin!

      Poista
  20. Vielä yhdestä toisesta asiasta, joka oli unohtua:
    RIKU RIEMULLE kiitokset!

    Näin hän sanoo:

    Riku Riemu12 lokakuuta, 2016 10:19
    Kuunkuiskeelle ja Iinekselle rakastava lämmin kiitos, mutta oloni on tällainen, yhden linkin vielä laitan.

    Kiitos tulee tuosta linkistä, joka sisältyy viimeisiin sanoihin tuossa 12.10. julkaistussa kommentissa. Valitettavasti se ei tässä näy. Mutta kannattaa käydä katsomassa Rikun kommentista suoraan.

    Että oli väkevä kannanotto elämään. Jossain vaiheessa elämääni sain kuulla vastaavaa. Siksi se tuntui niin tutulta ja nauratti! PERKELE sana tuli tutuksi, sitä kuulee vieläkin, mutta innostavassa muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perkele on hyvä manaus, en koe sitä rumana kirosanana, kuten vitun ja jumalaudan koen. Ja saatanan, jota itsekin huomaan käyttäneeni täälläkin joskus. Mutta siis kirosanan käyttö on taidetta, kontekstin tulee olla oikea.

      Jos vaikka pyllähdän pyrstölleni, suustani tulee helpostikin perkele. Viimeisen luunapin sain muuten 19-vuotiaana, kun suustani purskahti äidin seurassa vittu. Se oli ihan paikallaan. Tehoaa vieläkin. Lempimanaukseni oli muuten nuorna perseensuti.

      Poista
    2. Kiitos, Liisu itsellesi!

      Ruotsin akatemia sanoi tänään Bob Dylanista: "Hän on luultavasti merkittävin elossa oleva runoilija." - Aika yllättävä veto, mutta minusta hieno.
      Nobel-voittaja Bob Dylan.

      Poista
    3. Bob Dylan on merkittävä lauluntekijä, ja lauluperinne on kirjallisuutta. Harvan elävän runoilijan tuotanto on levinnyt yhtä laajalle ja suosituksi kuin Dylanin. Mieleen tulevat lähinnä jotkin ikiklassikkorunot aikain takaa.

      Ja ei kai vain ole niin, että edellisen runous-Nobelin voitti puolalainen Wisława Szymborska vuonna 1996?

      Poista
    4. Tomas Tranströmer voitti sen joitakin vuosia sitten.

      Poista
    5. Kyllä vaan, muistan tyypin.

      Poista
  21. Se on ymmärrettävää, että erimielisiä suututtaa, tämän alan genrejä on laajennettu. Kuten Hector aikoinaan laulussaan kysyi: "Miks kehtoamme laajennetaan jälleen?". Suur omien polkujen kulkija, hän, jota kaikki seurasivat Betlesista lähtien. Beatlesin suuressa kehityksessä Dylan-vaikutus on selvä. Edes pyrittiin sanomaan jotain muuta kuin siihenastinen: Pus, pussaisin sun poskeas helläpehmosti, antaskohan sun isi luvan?"
    Suuri omien polkujensa kulkija, jota kaikki ovat seuranneet, tuntee jonkin sortin kammoa seuraajiaan kohtaan ja on onnistunut heidät usein suututtamaan. Minä odotan innolla hänen vihaista ilmettään Nobel-tilaisuudessa. Jos nimittäin sinne menee, luulen, että poika tai joku hakee tämänkin palkinnon.

    Se minun oikeasti vain piti sanoa, että noinkohan vaan Zimmerman joutuu taas ostamaan uuden palkintokaapin. Hänellä on käsittämätön määrä erilaisia tunnustuksia, pokaaleita, huomionosoituksia ym. Oscar-palkinto tottakai, tavanomaiset Golden Globe ja Pulitzer tietenkin, ja Grammyja varmaan valintatalon muovikassillinen. Musiikin kunniatohtoriksi hänet on promovoinut mm. muuan Princeton, se lienee lähes Helsingin yliopiston veroinen.

    VastaaPoista
  22. Luulisin, ettei Dylanin palkinto suututa ainakaan laajoja piirejä, sillä hänen sanataiteensa ydinhän on yleisesti hyväksytyn humaani, kieli ei ole radikaalia eikä rujoa, vaan minusta jopa pehmeää ja herkkää ilman säveltäkin - lukekaa tämä runona:

    "How many roads must a man walk down
    Before you call him a man ?
    How many seas must a white dove sail
    Before she sleeps in the sand ?
    Yes, how many times must the cannon balls fly
    Before they're forever banned ?
    The answer my friend is blowin' in the wind
    The answer is blowin' in the wind.

    Yes, how many years can a mountain exist
    Before it's washed to the sea ?
    Yes, how many years can some people exist
    Before they're allowed to be free ?
    Yes, how many times can a man turn his head
    Pretending he just doesn't see ?
    The answer my friend is blowin' in the wind
    The answer is blowin' in the wind.

    Yes, how many times must a man look up
    Before he can see the sky ?
    Yes, how many ears must one man have
    Before he can hear people cry ?
    Yes, how many deaths will it take till he knows
    That too many people have died ?
    The answer my friend is blowin' in the wind
    The answer is blowin' in the wind."

    VastaaPoista
  23. Jos muuten imagonne ja päänne kestää ja olette kiinnostuneita suomalaisen koulun opetustilanteista ja kasvuympäristöstä, kerätkää rohkeutenne ja käykää kyseenalaisilla sivuilla - etsikää itse, uskon että löydätte perille.

    Siellä on uskomattoman realistinen video erään opetustunnin sujumisesta. Kuvattu oppilaan kännykällä, ja on selvää, että tilanne ei ole bluffia, vaan tätä päivää suomalaisessa koulussa. Kyseessä ei ole se lahtelaisvideo, joka oli eilen lehdissä ja jonka johdosta käydään nyt tyrmäävää koulukeskustelua.

    Yksi varoitus! Älkää kiinnittäkö mitään huomiota otsikon "matuoppilas"-ilmaisuun. Unohtakaa rodullinen nimittely, sillä se ei ole pointti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin sen ja katsoin videon. Yksi asia minua suututti ihan oikeesti. Paikallinen lehti oli kai tehnyt siitä jotain juttua, kun se oli haastatellut koulun rehtoria. Mielestäni rehtorin olisi pitänyt asettua opettajan puolustajaksi, eikä korostaa miten opettaja oli "ylittänyt rajan" ja käyttäytynyt huonosti.

      Olen ehdottomasti open puolella, niin näyttivät jotkut muutkin vanhemmista olevan. Mitä olen kuullut, oppilasaines on nykyisin levotonta ja hävytöntäkin määrätyssä iässä. 14 vuotiaita lapsia nämä, mutta eikö se ole juuri se ikä, jolloin vanhempienkin on vaikea tulla toimeen oman lapsensa kanssa. Ja vaikka lapsi olisi kuinka kiltti, niin joukossa tyhmyys tiivistyy. Ope oli menettänyt hermonsa. Hän kirkui ja huusi. Näki että hän oli epätoivoinen.
      Häntä olisi pitänyt tukea, rehtorinkin. Mulla on yksi tuttu ruotsin ope, joka joutui menemään hoitoon, kun kaikki, vanhemmat ja oppilaat pitivät ruotsia ei toivottuna oppiaineena. Ja hän oli yrittänyt parhaansa, onnistumatta.

      Poista
    2. Liisu, tästä videosta ei ole kyse, en viittaa lahtelaisopettajan tapaukseen, kuten ylemmässä kommentissani sanonkin. Tuosta lahtelaisvideostahan käydään nyt vilkasta keskustelua, ja keskustelu on laajentunut valtavaksi. Tässä videossa opettaja on selvästi menettänyt hermonsa, eikä hänen käyttäytymistään voi pitää terveenä. Tuomitakaan ei kenenkään kannata, sillä on ilmeistä, että opettaja on ajettu nurkkaan. Myös hänen uravalintaansa voi miettiä.

      Olen kuitenkin iloinen, että keskustelijat ovat lähteneet joukkovoimalla opettajan taakse puolustamaan opettajaa työpaikkakiusaamiselta.

      Puhun suomalaisesta videosta, joka on selvästi aito opetustilanne ja tilanteesta myös salaa kuvattu. Siinä opettaja on tummatukkainen, samoin häntä ja luokkaa terrorisoiva nuorukainen. Opettaja käyttäytyy asiallisesti. Video on kyseenalaisessa lehdessä, jota ollaan sulkemassa. En halua linkata lehteä, koska otsikossa esiintyy sana matu-oppilas terrorisoi opetusta. Unohtakaa matu ja katsokaa juttu tyypillisenä tämän päivän koulutilanteena.

      Poista
  24. Mistä tulevat demarit14 lokakuuta, 2016 19:42

    Kuvattu oppilaan kännykällä, ja on selvää, että tilanne ei ole bluffia, vaan tätä päivää suomalaisessa koulussa.
    Tässä teille alkuperäinen.


    https://www.youtube.com/watch?v=R6o4OxG0nPY

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvoisa nimimerkki, et lukenut kommenttiani tarkoin. En puhu lahtelaisvideoista, vaan toisesta tapauksesta, jossa opettaja käyttäytyy esimerkillisesti, mutta joka tilanne on aivan kammottava. Luehan kommenttini Liisulle tuosta yltä. 

      Poista
    2. Iines, en nyt arvaa, mitä lehteä tarkoitat. Mutta uskon, että koulukiusaaminen on yleistä. Kohdistuu johonkin oppilaaseen tai opettajaan. Lahtelaisope oli hysteerisessä tilassa, ei pystynyt huomaamaan varmaan edes omaa käytöstään joka oli kuin herkkua oppilaille. Ihmettelen miten hän kaiken tämän huomion jälkeen pystyy menemään töihin.

      Yks tuttu, joka pyydettiin sijaiseksi opettajan sairastuessa, kertoi, että hänelle heti luokassa sanottiin: Sun edeltäjälles lens kivi päähän, mut sulle soitetaan kirkonkelloja!
      Eävänä se kuitenkin säilyi. Onneksi. Sitä vain nauratti, kun se kertoi. Hupi juttu?

      Poista
    3. Niinpä, Liisu, on aika käsittämätöntä, että koulujen työilmapiiristä aletaan puhua vasta nyt, kun yhden opettajan hermot pimahtavat tässä oppilaita palvovassa ilmapiirissä, jossa opettajalta on otettu pois kaikki keinot pitää yllä työrauhaa eli sitä vanhanaikaista kuria, jota ilman joukkoja on mahdotonta ohjata ja opastaa. Opettajasta on tehty lasten viihdyttäjä ja asiakaspalvelija.

      Kun lukee nykyistä koulukeskustelua, huomaa ilokseen, että tuki onkin hermonsa menettäneen opettajan eikä vastuuttomasti käyttäytyvien nuorten puolella. 

      Jokainen häirikkö, joka meuhkaa tunnilla ja haistattelee opettajaansa, lähettää yksinkertaisesti vanhempiensa terveiset kotoa: näin meillä ollaan. Oppilaille tulee yksinkertaisesti asettaa vastuu teoistaan ja oppimisestaan. Pois vaan koulusta, jos koulu ei maistu. Paapojien ja ammattiselittäjien joukot hajalle, pöydät potkaistakoon nurin! Vanhemmat vastatkoot lapsistaan. Heillä on kasvatusvastuu.

      Poista
    4. Iines, tähän mitä näissä 2 kommenttiketjussa olet esitänyt ei ole juuri lisättävää. Oleellisen olet sanonut.

      Sen sijaan nyt tapetilla olevaan peruskoulun luonteen uudistaminen herättää monia kysymyksiä. On mainittu esim. monialaiset kokonaisuudet, ryhmätyöt joissa olisi ehkä vaihtuvia jäseniä ja vaikkapa niinkin yksinkertainen asia kuin todistusten osittain radikaalinenkin muuttaminen, kaikki asioita jotka voivat vaikeuttaa vanhempien mahdollisuuksia seurata lapsensa pärjäämistä koulussa. Ollaako tosiaan tänne tuomassa "Ruotsin mallia"? Etc.
      En nyt jouda enempää mutta tästä oli maanantain Hesarissa 10.10. aukeaman verran kysymyksiä. hh

      Poista
    5. Aamuisesta Hesarista luin, että Ruotsissa on herännyt vilkas keskustelu liian hyvistä todistuksista, joissa hyvät arviot eivät vastaa todellista osaamista. Sanotaan myös, että nämä "glädjebetygit" eli hyvän mielen todistukset kuvastavat vinoutunutta hyvän mielen tuottamista.

      Opettajia jopa painostetaan antamaan hyviä arviointeja, jotta koulun maine ja vetovoima olisi houkutteleva ja hyvä. Tällä on merkitystä oppilashauissa, sillä vanhemmat saavat Ruotsissa valita lapsensa koulun itse. Hyvä maine ja hyvät todistukset takaavat rahoituksen.

      Asiasta on tehty tutkimuksia, ja on todettu, että useista kouluista löytyi viitteitä todellista osaamista paremmasta arvioinnista.

      Mitä tulee arvosanoista luopumiseen Suomessa, se seuraa tätä Ruotsin "glädjebetyg"-linjaa, mutta sanallisesti, ei numeerisesti. On selvää, että sanallisessa arvioinnissa käyttöön tulevat positiiviset lausekkeet, oppilaan kehuminen jossakin asiassa, vaikka oppilaan osaamisessa olisi toisesta näkökulmasta katsottuna vakavia puutteita.

      Poista
    6. Kuinka paljon yhteiskunnan tulee käyttää euroja kouluttautumiseen tai sen tukemiseen?

      Miten eri yhteiskunnat sitten toimivat tässä asiassa? Ryntäsin tilastojen kimppuun ja kävin läpi OECD:n tietoja siitä, kuinka paljon eri maat käyttävät vuosittaisesta bruttokansantuotteestaan koulutukseen. Mitä suurempi tämä prosenttiosuus on, sitä parempia ovat yhteiskunnan tehokkuus, tuottavuus ja toimivuus, ja lopputulemana sitä korkeampi on maan BKT/asukas.

      Huom - kyseessä ovat siis julkisten menojen osuudet BKT:sta. Lisähuomiona vielä se, että tarkastelumaissa julkisten koulutusmenojen osuus on ollut kasvusuunnassa vuodesta 1999 vuoteen 2013 myös Suomessa.

      Maa %-osuus BKT:sta vuonna 2013
      1. Norja 7.3
      2. Tanska 7.2
      3. Suomi 6.0
      4. Ruotsi 5.9
      5. Uusi-Seelanti 5.7
      6. Alankomaat 5.2
      7. Itävalta 5.0
      8. Sveitsi 4.8
      9. Australia 4.7
      10. Saksa 4.2
      11. Korea 4.1
      12. Japani 3.5

      Taulukon mukaan Suomi sijoittuu käytettyjen eurojen suhteellisessa osuudessa sangen korkealla. Sen sijaan jos katsomme tilannetta muilta osin, niin ainakin taloudellisen suoritteen osalta Suomi on selkeästi jäljessä muita verrokkimaita paitsi Uusi-Seelanti, Japania ja Korea, kun mittarina käytetään BKT/asukas.

      Poista
    7. Herääkin pari kysymystä (ennen kaikkea Sanni Grahn-Laasoselle, joka jatkuvasti hehkuttaa suomalaisen koulutusjärjestelmän maailman parhautta):

      1. Miksi tuo erinomaisuus ei näy yhteiskunnan suorituskyvyssä?
      2. Miten Alankomaat, Itävalta, Saksa ja Sveitsi ovat menestyneet selvästi paremmin kuin Suomi, vaikka ne käyttävät selkeästi vähemmän euroja kouluttautumiseen?
      3. Miten pohjoismaiset kumppanimme ovat onnistuneet hyödyntämään käyttämänsä eurot meitä selkeästi paremmin?
      4. Kannattaisiko meidän hakea oppia näistä maista ennen kuin alamme jakaa viisauttamme arabimaille? Jospa tämä viisaus ei toimikaan? Vaatiiko Saudi-Arabia laatutakuuta vai riittääkö Sannin sana?


      Demokritos: "Jos yrittää opettaa ymmärrystä sellaisella ihmiselle, joka luulee ymmärtävänsä, näkee turhaa vaivaa."

      Poista
    8. Ehkä siksi erinomaisuus ei näy suoraan tuottopuolella, että parhaat kyvyt eivät antaudu yhteiskunnallisille (politiikka, talous, yrittäjyys, osin tekniikkakin) aloille suunnittelemaan parempaa yhteiskuntaa, vaan he menevät lääketieteelliseen, oikeustieteelliseen ja kasvatustieteelliseen ammattijakaumaan puurtamaan henkilökohtaista työpanostaan.

      Nämä alat eivät tuota uutta suoraa talouskasvua, vaan osaltaan syövät yhteisiä varoja, koska niihin pitää investoida yhä enemmän verovaroja.

      Suomessa ihmiset on pumpattu kuiviin huippukorkealla verotusasteella ja kalliilla hintatasolla, monissa muissa maissa verorasitus on merkittävästi pienempi ja elinkustannukset silti halvempia. Kyllä siinä talouskasvuakin syntyy, kun työnteko kannattaa.

      Vaan yksi Suomen vientivalttikortti olisi koulutus. Nythän ymmärretään viedä Afrikkaan koodaribussia Suomen itsenäisyyden satavuotisuuden kunniaksi.

      PS Koulutus on siis kuitenkin laskussa Suomessa. Sitä ollaan ajamassa vauhdilla alas, joten ei siitä taida enää vientituotteeksi olla.

      Poista
    9. Varmaan jotain 20-30 vuotta sitten nauroimme isoon firmaan lähettyjä TET-koululaisia. Heidät oli syytä sijoittaa paikkaan, missä eivät itseään loukkaisi ja missä vähiten aiheuttivat harmia. Sittemmin eilaisia vanhempia koulutujaksolla olevia tuli vaikka kuinka paljon. Silloin niillä ei enää ollut väliä: "siit vaan, vaikka sorvin väliin!" Joku Olga katsoi asiakseen kertoa ihmettelynsä TET-jaksolaisten laiskuudesta. Eivät he laiskoja ole, paljon fiksummiksikin sanoisin kuin minun ikäisiäni. Eivät tunne ilmaistyötä, jossa ei edes opi mitään, omakseen.

      Poista
    10. Myöhemmin olin yhdellä kurssilla, ja ilmoitin halukkuuteni työelämän harjoitteluun erääseen ministeriöön, koska se tuntui komealle. Onneksi sieltä oli tuttu, hänkin kurssitti itseään samassa paikassa kuin minä. Lähetti minulle sähköpostin, suurin piirtein näin: Älä hae, ei kannata. Tähän haetaan vain jotain nuorta innokasta, joka suostuu arkistohyllyjä siirtelemään ilmaiseksi."

      Poista
    11. Minunkin oppilaitoksessani oli näitä "työssäoppijoita", joiksi heitä kutsuttiin. Oli päivänselvää että työssä oppiminen on palkatonta, sillä opiskelijat saivat opintoihinsa senkin ajan opintotukea, ja harjoittelu oli osa opintoja, josta sai opintoviikkoja. Se oli tekemällä oppimista, ei työntekijän hyväksikäyttämistä, vaan auttamista eteenpäin taidoissa.

      Myös opettajat kävivät työpaikoilla ohjaamassa ja valvomassa, eikä opiskelijoita käytetty mihinkään ilmaiseen työntekoon. Se oli puhdasta kisälliperinnettä, ja oppilas sai olla kiitollinen, että yritys suostui ottamaan hänet kaitsettavakseen. Harjoittelupaikat kun olivat ja ovat kuulemma edelleen kiven alla.

      Itse olen sitä mieltä, että rutinat ilmaistyön teettämisestä ovat liioiteltuja, ainakin opiskelijoilla. Useimmilla se on täyttä opiskelua.

      Poista
    12. No juu, mutta mielipiteitä tästä asiasta on erilaisia. Oppimisen mysteeri on ihmeellinen ja ainakin minulta salattu!

      Minä joskus edellisessä elämässäni, aikaisemmassa työssäni, jouduin kurssitettavia arvostelemaan työnantajan puolesta. Kaikille laitoin kiitettävät, vaikkei ollut harmainta hajua siitä, mitä puuhastelivat. - "Kehityskelpoinen, sanoi Vatanen ihan sekopäästä."

      Poista
    13. Omalla kohdallani, ja monien näiden muidenkin kohdalla, emme mitään opiskelijatukia saaneet. Yhdestä toisen asteen koulutuksesta, kun valmistuin, sain iloiseksi yllätyksekseni koululta paperiveitsen, se on minulla vieläkin. Ja lisäksi, sokerina pohjalla, jonkun valtion rahapalkkion, olisiko ollut jotain pari sataa, en muista. Työantaja varmaan tuumasi, että kivat sulle, mutta ei sitäkään ääneen sanonut.

      Poista
    14. Saavatko aikuisopiskelijat, jotka käyvät töissä samaan aikaan, opiskelijatukia. Varma en ole, mutta luulen, etteivät saa.

      Poista
    15. Riippuu myös työssäoppijan alasta. Ymmärrän turhautumisen, jos oppija jo osaa asiat, joita työpaikalla opitaan. Tämä voisi ehkä koskea työttömiä koulutettavia.

      Toisaalta on myös niin, että oppija on liian itsevarma tiedoistaan ja taidoistaan. Yhteen aikaan jouduin muutamaankin otteeseen opettamaan suomen kieltä ns. kuljetuskurssilaisille (logistiikka nykyisin), joita talomme koulutti aikuiskoulutuksen puolella.

      Muistan yhden tyypin, silloin ehkä noin 45-vuotiaan. Hän arvosteli kurssia kovin sanoin ja sanoi minulle päin näköä, että ihan turhaa opettaa suomea kuljetusalalla. En viitsinyt sanoa, että juu, niin minustakin, ainakin tuolla asenteella.

      Poista
    16. Aiemmin, meitä edeltävien sukupolvien nuoruudessa oli tavallista, että opiskelunsa jo päättänyt nuori ihminen oli ensimmäisessä työpaikassansa 'kokelaana' oppimassa työhönsä, ilman palkkaa. Esim. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan kovin sanoin aikoinaan teilannut Toini Havu kertoo tästä omakohtaisena muistonaan. Palkka alkoi juosta kun työnanataja katsoi harjoittelijan jo jotain osaavan. Minäkin muistelen jonkun sukulaiseni asiasta maininneen.

      En muista lähdettä, olisiko ollut Havun tyttären muistelmakirja? hh

      Poista
    17. Eivät mielestäni työssä käyvät aikuisopiskelijat saa opintotukea. Vaan siis työharjoittelu on virallisesti opiskelua, ei puhdasta työssä käyntiä.

      Täyspäiväiset opiskelijat saavat opintotukea, ja ja heidän työharjoittelustaan yllä puhuin.

      Poista
    18. Koulutuksien ja työelämän tarpeet kohtaavat toisinaan hyvin huonosti. Monen jostain valmistuneen olen kuullut päivittelevän sitä, että luuli tämän alan osaavansa, kunnes aloitti työskentelyn.

      Sellainen käsitys minulla on myös, että tsaaristisempaa, vanhanaikasempaa, laitosta minun on vaikea kuvitella kuin Helsingin yliopisto on. Ulkoapäin tosin sitä olen vain katsellut, mutta ikinä ei olet tullut mieleeni, että "onpas tieteen hottia, ottavat tutkimuksetkin ihan tosissaan." Ihmisiä aiinakin kohtelevat joillain muilla kriteereillä kuin tieteellisillä.

      Poista
    19. Viittaat kisälliperinteeseen, hh, ja tuota sanaa käytettiinkin ainakin meillä silloin, kun ammattikorkeakouluihin tuli työssä oppiminen eli työharjoittelu osana opintoja.

      Poista
    20. Minä en ole aikuiselämässäni saanut avustuksia. Äitini minut pakotti töihin, kun vapauduin laivaston varusmiespalvelusta. Seuraavana päivänä herätti ja vähän kauhuakin herätti aiemmin auvoisessa olossani: "Mihis olet ajatellut mennä töihin ja mites meinaat ruokarahaa maksaa?"

      Siihen aikaan toki onnekseni työnvälityksestä järjestyi heti, kun sinne menin polvet tutisten kyselemään. Mitään en osannut, koska olin vain lukion käynyt, ja silti suostuivat ottamaan. Nahka-Paavolla, taulukankaiden päällyystäjällä en viihtynyt, koska oli mukava mies, mutta muuten ihan hermoheikko ja hullu raivotautinen.

      Saattoi se joskus menneisyydessä ollakin Toini Havua, mutta niin kai se taas tulevaisuudessa ja - nykyisyydessäkin - on. Nämä koulutusten orjatyövoimat ovat kovasti kysyttyä tavaraa. Asiat ovat siis minun aiemmin muistelemistani edistyneet.

      Poista
    21. Tämän työttömyyden ajan työttömien koulutuksesta ja yleensä kuntien aikuiskoulutuksesta en osaa sanoa mitään. Paljon kuuluu rutinaa ilmaistyövoiman käytöstä, mutta kun tiedä, onko se aiheellista, ihmettelen vain.

      En taida tietää edes sitä, katkeaako työttömyyskorvaus, jos osallistuu työllisyyskoulutukseen. Jotenkin on käsitys, että tuki ei katkea. Haluaisin kuulla aina molempien osapuolien näkemykset.

      Poista
    22. En kisälliperinteeseen, vaikka siihenkin vaan akateemisesti koulutetuihin ihmisiin. hh

      Poista
    23. Ammattikorkeakoulusta minäkin tuossa oman elämäni muistelussa puhuin. CV:n sitä en voi liittää, koska keskeytin, kun taivas kaatui, Asterixissa mainituin tavoin, niskaan juuri silloin, kun olin melkein valmis. Lopputyö jäi tekemättä ja kursseja merkkaamatta. - Silloin minä ajattelin: "Perkeleet näistä, hurmalan häistä!" Vittua en tuohon lauseeseen laittanut, vaan perkeleen, koska se on kaiketi kauniimpi ja siedettävämpi kirosana.

      Poista
    24. Lopputyön voi tehdä jälkeenkinpäin. Ikä ei ole este. Tämä oli toteamus, ei neuvo, sillä elämme aikoja, jolloin viisikymppinen alkaa olla liian vanha työmarkkinoille. Mutta jos jäi nakomaan, kannattaisi ehkä. Minuakin kiinnostaisi jatko-opiskelu, ja harkitsin sitä niin, että otin asiasta selvää v. 2005, jolloin oli jättäydyttävä työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt se on jo liian myöhäistä, mutta siltikin minua kiinnostaisi kirjallisuudentutkimus.

      Poista
    25. Onkohan sitä koulua enää edes olemassa. Opinto-oikeus palaa ja sen saattaa saada anomuksesta takaisin, luultavasti ei. Kerran anoin ja sain, nyt en enää tiedä. Eikä kiinnostakaan, hallitus ja Hesan (ei stadin) Yliopisto senkin koulun suihinsa viimeistään kohta syövät ja sanovat kohteliaasti: "Röyh, Yäks!"

      Poista
    26. ja mikä tässä on tärkeintä, niillä ammattikorkeakoulujen papereilla ei saa, eikä koskaan ole saanut työpaikkoja lainkaan. Ne ovat työllistyneet, joilla jotain on ollut tiedossa ja joilla verkostot ovat pelanneet. Sieltä paremmin kaupallisilta aloilta ovat päässeet kauppoihin myyjiksi. Tässä toki puhun tieteellisen tilastoituja tutkimuksia, ehdottoman luotettavia sellaisia, ja koulujen mantroja, vastaan.

      Poista
    27. Tämä on totta. Minä tapaan päivittäin entisiä oppilaitani hevi-osaston vastaavina ässämarketissa, isännöijänä omassa taloyhtiössäni, myyjänä Alkossa, pankin tiskin takana Nordeassa ja vastaanottoapulaisena yksityisessä lääkärikeskuksessa, fysioterapeuttina niskojeni hieronnassa, ja muutamia yliopistosta valmistuneina. Väylät ovat kyllä auki kaikkialle, loput on kiinni omasta kiinnostuksesta ja sinnikkyydestä.

      Poista
    28. PS Alkossa käyn harvoin, en päivittäin. Hymiö.

      Poista
    29. Niinhän se on, tuollaisetkin paperit saattavat auttaa, jos on sisua paljon, ja tarmoa sekä osaamista enemmän kuin Martti Turtolan paljastamalla Mannerheimilla.

      Poista
    30. Jos tarkoitat "paljastamisella" sitä, että Turtolan mielestä Itä-Karjalan valtaaminen oli Mannerheimin suurin virhe, niin asiasta voi olla toistakin mieltä. Minä olen - minusta se ollut virhe lainkaan.

      Poista
    31. Siitä minä en osaa sanoa, en osaa arvioida.

      Tätä tarkoitin: "Uuden kirjan mukaan Mannerheim oli taidostaan epävarma ja haki tunteeseen joskus apua alkoholista."

      Poista
    32. Koulutuskin Mannerheimilla oli vähän sitä sun tätä, pari vuotta ryssän kurssia oli käynyt.

      Poista
    33. Pikakatsaus Mannerheimin taustatietoihin kertoo mielenkiintoisia yksityiskohtia hänen lapsuudestaan. Hänet mm. erotettiin alle kymmenvuotiaana vuodeksi koulusta hänen kivitettyään ikkunoita. Ja kadettikoulussa hän jäin luokalleen, kun ei saavuttanut vaadittua pistemäärää. Myöhemmin hän petrasi menestystään.

      Ei mikään joka opettajan unelma tämä kansallissankari. Mutta kiistaton joukkojen johtaja jo koulutusaikanaan. Hänen merkitystään Suomen historiassa en arvioi, mutta miehen pääkopan sisään olisi mielenkiintoista päästä kurkistamaan.

      Poista
    34. Joskus apua alkoholista... Heh, onhan tunnettua, että Mannerheim ei syönyt edes nakkimakkaraa ilman ruokaryyppyä eli joka päivähän hän käytti alkoholia.

      Täytynee varmaan lukea tämäkin Turtolan kirja, jotta näen onko hänellä arvelulleen näyttöäkin. Sinänsä Turtola on kirjoittanut ihan hyviä elämäkertoja mm. Heinrichsista.

      Itse asiassa muistakin nyt, että minun on jo kauan pitänyt lukea hänen Vihma-kirjansa. Vihma kaatui Ihantalassa kesällä 1944, ainoana kenraalina koko sodassa. Vuosituhannen alussa vierailin siellä ja Vihman silloinen taistelulähetti näytti kuolinpaikan. (Oli siellä 1944 isänikin, mutta säilyi hengissä.)

      Poista
    35. Mannerheim on aika erikoinen hahmo Suomen historiassa, vihattu ja kiisteltykin siinä missä ihailtu.

      Moni aikalainen, mm. Ryti ja von Blücher, Saksan lähettiläs, olivat sitä mieltä, että hän rakensi jo sodan aikana huolella jälkimainettaan ja varoi siksi tekemisiään.

      Myyttinen hahmo joka tapauksessa. Tarpeellinenkin.

      Poista
    36. Jotenkin jää semmoinen tuntuma, että Mannerheimista ei ole vielä läheskään kaikkea sanottu. Totuutta.

      Poista
  25. Onko tuossa otsikkokuvassa Iines ja hänen siskonsa Helena keppivoimistelemassa? Kysyn vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietysti ovat! Paitsi, että siskon nimi ei ole Helena. Yhteisjumppaa uusissa römpsyasuissa ja tötteröt päässä, Iines siinä oikealla vaaleampana, vaikka oikeasti olisi tuo vasemmanpuoleinen, kun on lyhyempi. Vyötäröt ovat ankaran sisäänhengityksen ja korselettien ansiota. Hetki vielä ja kuva olisi ollut toisennäköinen.

      Poista