Kovasti en ole mikään Happy Valentine -ihminen. Mutta eihän se nyt pahakaan ole välillä kiittää teitä, arvoisat lukijat ja kommentoijat, myös puskakommentoijat ja vakituiset anonyymit, sulkakynän ahkerasta leiskutuksesta ja nasevastakin kritiikistä ja vastaanhangoittelusta. Kiitos! Vaisu olisi se kirjoitusalusta, jossa hyrisisi vain bloginpitäjän totuus ja jossa energia kuluisi toisten selkääntaputteluun ja oman vaatimattoman mutta ah niin loistavan egon nostoon.
Työssänikin koetin opettaa itselleni, että ei riitä se, että opettaa mediakritiikkiä opetussuunnitelman mukaisesti. Eli nykypäivään sovellettuna se olisi, että se ei riitä, että opettaa oppilaan suhtautumaan kriittisesti uutisiin ja asioihin, niin että hän oppii tunnistamaan vihapuheen ja valemediat.
Ei, vaan kaikkien pienten märkäkorvien tulee oppia epäilemään ja kritisoimaan eniten omia mielipiteitään. Papukaijamerkin saa se neropatti, joka oppii lisäksi satirisoimaan ja parodioimaan omaa itseään, olemaan itseironinen, sietämään vastapuolta ilman hirveitä hirttohaluja. Olen hieman suruissani siitä, etten pääse soveltamaan oppejani tämän päivän kasvavaan nuorisoon. (Oi Jumala, miksi sinä veit minulta äänen, instrumenttini. Kun taas Leena-Marja, joka oli turhautunut ja huono, sai pitää äänensä, joka oli lisäksi ruma. Kysyy Aino Inkeri Ankeinen.)
Itsekriittisyyden riemulaulusta sujuva hypähdys tähän päivään. Päivän poliittisesti tärkein uutinen lienee vaihteeksi jokin muu kuin Trumpin toimet tai Ruben Stillerin eroaminen Ylen Pressiklubista. Kaikki kunnia Stillerille persoonallisesta ja hauskasta toimittamisesta, mutta kyllähän se loppuvaiheessa oli jo puhdasta suunpieksäntää, agendaa ja Susanna Kuparista, kolmella yhtä kiintiöpersua tai muuta piruparkaa vastaan. Sipiläkin todettiin syyttömäksi syytöksiin, ja tämä taisi panna maljat yli laidan vähän yhdellä ja toisellakin Ylen tähtitoimittajalla.
Nyt asiaan. Painopiste on tällä kertaa lopussa: päivän tärkein uutinen on poimittu Helsingin Sanomista. Tosin uutistekstiä ei linkissä näy kuin maksaville, mutta lööppi riittänee tässä kiireisessä maailmassa.
Vladimir Iljits Lenin joutuu nimittäin taas kylpyyn. Hänen balsamoitu kehonsa kun pitää kylvettää joka toinen vuosi. Muumiota käsitellään oletettavasti silkkihansikkain ja pieteetillä, kenties jopa kuplivassa vaahtokylvyssä ja musiikin säestyksellä. Loput voitte kuvitella itse.
(Valokuvassa Buster Keaton)
"Olen hieman suruissani siitä, etten pääse soveltamaan oppejani tämän päivän kasvavaan nuorisoon."
VastaaPoistaMenneisyyden poteroihin ei kannata suoraviivaisesti palata. Olosuhteet muuttuvat. Oppilaat ja ihmiset ponnistavat uudelta alustalta. Näin on.
Minä en oikeastaan kaipaa entiseen, mutta muistot ovat tärkeitä, joita tarttee silloin tällöin verestää.
Parempi elää nykyajassa.
Ps.minulla on omia mielipiteitä.Ne ei ole myytävänä.
Et tainnut huomata, tai en osannut kyllin hyvin ilmaista, että en kaipaa menneisyyden poteroita, vaan tahtoisin häärätä uusissa poteroissa.
VastaaPoistaNimenomaan tänä päivänä tarvitaan uudenlaista mediakritiikin opetusta: tärkeämpää kuin tunnistaa ja nimitellä toisen puhe vihapuheeksi ja populismiksi on kyky nähdä oma vihapuheensa ja oma populisminsa.
Itse kävin kouluni 70-luvulla. Myös silloin puhuttii uudenlaisesta mediakritiikin opetuksesta. Oli uusi ulja peruskoulu. Minä onneksi sain viellä todistuksen keskikoulun lukusuunnitelman mukaan.
PoistaItse kuulun juuri näihin , jotka olivat hiukan liian nuoria innostumaan teiniliitosta . Olin kyyninen epäilijänä. Silti 70-luku oli minun elämäni tärkein vuosikymmen.
Muistan sen , että oli sosialistit ja ei-sosialistit. Ei sanut puhua porvareista tai kapitalisteista.
Saksa oli vain itä-saksa. Länsi-saksa oli huono valtio. Kyllä silloin oli samat vihapuheet ja populisminsa . Vain erimuodossa. No, olin sen verran nuori , etten kaikkea ymmärtänyt.
Mediakritiikki 80- ja vielä 90-luvullakin oli trenditermi. Käsittääkseni se tarkoitti paljon lähdekritiikkiä.
PoistaInternet oli uusi ja muotoutumaton kokonaisuus, ja monet oppilaat luulivat, että kaikki internetissä julkaistu materiaali oli totta ja vapaasti käytettävissä olevaa.
Nyt lähdekritiikki ei riitä. On hyvä oppia manipuloinnin ja markkinoinnin ja psykologian keinoja ja tunnistaa niiden kautta myös oman viestintänsä hataruus ja vaikuttamismotiivit. Jokainen käyttää manipuloinnin keinoja ja jokainen harrastaa myös vihaviestintää solvaamatta suoraan ketään.
Enpä nyt usko nuorten nielevän kaikkea materiaalia.
VastaaPoistaOlihan propagangaa ennenkin esim. teiniliitto harrasti sitä. Jos olet käynnyt koulua 70-luvulla, muistat varmaan kun teiniliitto käänsi ja kustansi tanskalaisen esikuvan mukaisen "Koululaisen pienen punaisen kirjan". Eli osattiin sitä jo silloin. Se oli sitä manipulointia ja markkinointia ja psykologian keinoja vaikuttaa.
Muistan Koululaisen pienen punaisen kirjan, vaikka en sitä koskaan käsissäni pidellyt. Yhtään kappaletta ei ole enää antikvariaateista saatavilla, valitettavasti, olisin tilannut.
PoistaKirjassa opastettiin koulua vastaan ja opettajat nähtiin vihollisina ja rankaisijoina, jotka riistivät koululaisilta vapauden. Korostettiin vapaata sukupuolielämää ja huumemyönteisyyttä. Mm. sisällysluettelossa olivat huumeet allekkain omissa kappaleissaan.
En tiedä sitten, missä määrin jakelu pelasi ja mikä oli painosmäärä. Kovin vaikea kirjaa on enää saada käsiinsä. Propaganda on aina elänyt. Ongelmahan on paljolti se, että se tunnistetaan usein vasta jälkeenpäin.
TEINILIITTO julkaisi oman ehdotuksensa siitä, millainen koulunuudistus Suomessa tulisi toteuttaa. Ehdotuksessa nousee kauniisti esiin 60-luvulla renessanssin kokeneen 1900-luvun alun lapsikeskeisen uuden koulun ihanteet. Poimin niitä tähän aakkosjärjestykseen:
VastaaPoistaDEMOKRATIA
Kouluun osallistumisväylät: luokka- ja oppiainekonferenssit, luokkakokous, oppilaskunta, oppilasneuvosto ja kouluneuvosto.
Opiskeluhakun herättäminen
Rajoittamattoman kasvun periaate. Vapaus. "Me emme voi vapauttaa ihmistä, ellemme vapauta lasta!" Keinoina ei opsia. Ei pakonomaisuus. Oppilaalla oikeus olla oppimatta. Oikeus lähteä ja olla pois koulusta.
Ei tekokiihokkeille (ulkoiselle motivoinnille:arvosanat, kokeet). Motivaation tulee olla spontaania. Mahdollisuus tyydyttää omaa kehittymishaluaan.
Yksilöllisyys. keinoina mm. tasoryhmät. Yksilöllistämisen tukena intensiivivinen oppilastarkkailu, testit, neuvottelut. Avainasemassa opintojen ohjaaja.
Yhteistyö ei kilpailu. Kilpailu itsensä kanssa.
Juu... Eroaako tämä nykyajan koulusta?
Taas ollaan tähän suuntaan menemässä. Valitettavasti.
Tänään on huolestuttavaa, että noiden vuosien kotimaista stalinismia yritetään uudelleen romantisoida vaikkapa Peter von Baghin muistelmissa tai ”laululiikkeen” nimellä. Yhtä huolestuttavaa tietenkin on, että nyt toisen suunnan propaganda uppoaa Suomessa osaan uutta polvea yhtä helposti kuin sen toisen silloin ennen.
PoistaNuorena pitää olla radikaali! Vanhana ei jaksa.
PoistaMinuun ei kyllä noiden aikojen romantisointi uppoa. En suhtaudu siihen ryppyotsaisestikaan. Niin täytyi käydä. Mieluummin ajan kuvaus nyt huvittaa.
Teiniliitto ei toiminut käytännössä ollenkaan maaseudulla, ja maaseutua on enin osa Suomen pinta-alasta. Teiniliitto ei siis ollut käytännössä kovin paha mörkö opetusmaailmassa, sillä sen energia taisi sortua uhoamiseen. Kunnon vallankumousta se ei saanut aluillekaan. Sehän oli vain lauma innokkaita teinejä, kerrankin yhteiseen hiileen puhaltamassa, mikä oli minusta pelkästään positiivinen asia.
VastaaPoistaKun itse tulin ensimmäiseen opetuspaikkaani, Turussa, siellä ei ollut ainuttakaan teiniliittolaista ja kun saavuin tänne maaseutukouluun, nehän nauroivat minun vallankumouksellisille ajatuksilleni. Kun laitoin soimaan jotain mielestäni rajua ja radikaalia, tai kaunista työväen laulua, ne haukottelivat ja vaihtoivat soittimeen kunnon rokkinauhan - pidimme levyraateja.
Lisään vielä, että yksilöllisyyden ja tasoryhmien ajaminen ei ollut teiniliittolaisen tai yleensäkään vasemmistolaisen ideologian mukaista, päinvastoin. Porvarispiirithän kauhistelivat aikanaan tasoryhmien poistoa ja sanoivat sen johtavan tasapäistämiseen.
VastaaPoistaNyt kun pöly on laskeutunut, tasoryhmiä on myös kaivattu takaisin. Kaikki eivät opi ihan kaikkea, vaan jokuset saattavat oppia enemmän tietyn ryhmän mukaisessa erityisopetuksessa. Integraatio on nykyään kyseenalaistettu, vaikka se on opetusalan virkamiehille - ei opettajille - päivän sana.
Kyllä minä muistan , kun oppilaskunnan puheennjohtaja sai käydä jollain kursilla Helsingissä.Hän oli pari luokka ylempänä meikäläistä. Kyllä tyttö sen kurssin jäljiltä muuuttui. Oli aivopesty täysin.
PoistaHän piti koko koulun oppilaille tiedotustilaisuuden. Puhui fasisteista ja natseista.Ja kuika saksalaiset ovat pahoja. Me muut nuoret emme ymmärtäneet mitää.
(Mutta hän onneksi muutti pois paikkakunnalta.)
Hassua, etten minä ole törmännyt Teiniliittoon tai mihinkään Pirkkala-tyyppiseen opetukseen koko opiskeluni enkä urani aikana. Ainuttakaan matkasaarnaajaa ei minun kouluissani ole käynyt, enkä muista mitään Teiniliiton toiminnasta omalla kohdallani. Sen on täytynyt olla olematonta ja näkymätöntä.
VastaaPoistaKun itse olin teini, olin kyllä Sastamalan Karkussa Teiniliiton kesäisillä teinikursseilla, koska kuuluin teinikunnan toimijoihin. Me istuimme nuotion äärellä ja lauloimme että tuli räiskyy nuotiossa, metsä hiljaa kuiskailee. Ja kerroimme vitsejä ja jotain kummitusjuttuja.
Ja ainoa matkasaarnaaja, jonka kutsuin ensimmäisessä työpaikassani puhumaan uskontotunnilleni (olin va. uskonnon lehtori yhden vuoden peruskoulun yläasteella), oli afrikkalainen mies, joka kertoi kulttuuristaan ja uskonnostaan. Ja lauloi lopuksi.
Vuonna 1976 konkurssiin ajautuneen Teiniliiton riveissä oppivat politiikan alkeet muun muassa Erkki Tuomioja, Erkki Liikanen, Satu Hassi, Kimmo Sasi, Ilkka Kanerva, Ben Zyskowicz, Matti Viialainen ja Esko Aho.
PoistaJärjestön historia on hyvin paradoksaalinen. Se perustettiin 1939 nostattamaan oppikoululaisten isänmaallisuutta ja uhrimieltä.
Teiniliiton kulta-aikaa oli 1970-luvun alkupuoli, joten kyllä sä muistat ne ajat.
Kyllä minä nämä asiat toki tiedän, hyvinkin. Sanoin vain, etten minä ole henkilökohtaisesti törmännyt Teiniliittoon tai sen toimintoihin opiskelijana enkä opettajana. Tietoni ovat kirjalliselta pohjalta saatuja, lehdistä luettuja.
PoistaKari Suomalainen pani puumerkkinsä teinien taksvärkkiin.Vuosi oli 1967.
VastaaPoistaKari piirsi iloisen teinipariskunnan heiluttamaan taksvärkki-plakaattia. Heistä vasemmalla oli surkean näköisinä suomalaisia sotainvalideja,rajaseudun lapsia, asunnottomia ja työttömiä, ja vastaavasti oikealle puolelle lentävän siivekkään rahatukun vierellä suhahti hävittäjäkone. Piirros ei ollut parasta Karia, mutta jotta jokaiselle selviäisi tarinan opetus, oli Kari kirjoittanut sen kuvien alle.
Vähävaraisten suomalaisten kohdalla todettiin: ”Meillä on vielä paljon epäkohtia...”,
teiniparin jalkojen alla luki: ”Onneksi voimme luottaa nuorisoon, se järjestää tempauksen.”
Ja hävittäjäkoneen kohdalle oli kirjoitettu: ”Apu onkin kipeästi tarpeen, sillä Peru on tilannut Ranskasta joukon ääntä nopeampia Mirage-pommitushävittäjiä, ja ne ovat kamalan kalliita. Siis lykkyä tykö!”
Karin piirros saikin aikaan jonkin verran taivastelua.
"Jyväskylän kesän" teemana oli v.1969, Latinalainen Amerikka. Karin tuolloisessa piirroksessa otsikolla "Latinalaisen amerikan ongelma"nukkui somberopäinen mies verkkokeinussa. Karin edellä mainitsema-hävittäjiä ostanut-Peru, oli maaorjavaltio, Jossa fundamentalistinen "Loistava polku"sissiliike ajautui terrorisoimaan maaseutuväestöä, jota ilmoitti edustavansa.
PoistaUuskolonialismista ja feodalismista ongelmien syynä puhuttiin silloin oikeutetustikin. Nyttemmin asiat ovat osoittautuneet hyvin monimutkaisemmiksi.
Teemana Latinalainen Amerikka - tämä on enemmän kuin hauskaa. Latinalaisessa Amerikassa taas ei tiedetä hölkäsen pöläystä Suomesta, saati koko Pohjolasta. Juuri kuuntelin toisella korvalla laulaja Vesalan haastattelua radiokanavalta. Hän sanoi, ettei Amerikoissa edes tiedetä, että sellainenkin maa kuin Suomi on. Historian opetus on edelleen Amerikan historian opetusta.
PoistaNo jaa, miksi minä tätä paasaan? En oikein tiedä itsekään. Minua vain jotenkin ärsyttää, että Suomessa on taidepäivillä teemana Latinalainen Amerikka. En tarkoita, ettei ihmisen tulisi tietää maailmasta ja pitäisi olla nurkkakuntainen, vaan tarkoitan jotakin sellaista, että aina hypätään oikeasti tärkeitten asioiden ja mahdollisten teemojen yli ja ratsastetaan ulkokohtaisilla muotiasioilla. Lähelle näyttää olevan vaikea katsoa.
PS Tähän liittyy toinen asia, joka minua ärsyttää. Nimittäin se, että taideteokselle, etenkin kirjalle, katsotaan eduksi ja ansioksi se, että teos ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, huom. epäkohtiin, ei onnistumisiin, ja kuvaa niitä.
PoistaMeillä on jaettu palkintoja köyhyyden kuvaukselle, tyttöjen välisen rohkean ystävyyden ja seksuaalisuuden kuvaukselle; nuorten ja lasten kirjoissa plussaa kirjaraadeissa takaavat transihmiset ja kaikki seksuaalisuuden ns. erilaisuudet, luonnonsuojelijat, pakolaiset henkilögalleriassa. Lihava ja ruma päähenkilö ei aiheuta sen sijaan taideraadeissa plussaa, eikä vaikkapa ylilahjakkuus.
Huomionarvoista ehkä on, että suuri lukijayleisö kyllä ostaa näitä kirjoja, lahjaksi, koska niitä mainostetaan. Sen sijaan suuri lukijakunta ei niitä aina ylistä.
Pysyn viellä kotimaan keskusteluaineessa.
VastaaPoistaTeiniliitto vouhkausi Neuvostoliiton ja kommunismin täydellisestä erinomaisuudesta taisi tosiaan erottaa koulut ja koululaiset politiikasta monen sukupolven ajaksi.(Vertaa nykyinen äänestysprosentti suomessa.)
Vahinko oli suuri ja hitaasti korjattavissa, koska kaikki valta koululaispolitiikassa oli äärivasemmistolla, jolla oli myös valtuutus leimata kaikki toisinajattelijat neuvostovastaisiksi fasisteiksi.
1973 oli kouluneuvostoilla suuri tehtävän: kokonaisen YYA-teemaviikon järjestämisen sopimuksen 25-vuotisjuhlan kunniaksi.
Teemaviikon tavoitteena oli Suomen ja Neuvostoliiton hyvien suhteiden edistämisen.
Jos vähäkin osaa ajatella, huomaa mistä teiniliittto sai rahaa.
Teiniliiton historiaa on mielestäni tutkittu yllättävän vähän. Johtuu tietysti siitä , että nykyisistä vallankäyttäjistä on monta entistä teiniliittolaista.Heistä on varmaan noloa puhua takinkäännöistää .
Teiniliiton historian aika ei ole vielä, koska moni sen vaikuttavista jäsenistä elää edelleen. Olisi mielenkiintoista kyllä saada nimenomaan heidän muisteluksiaan liitosta. Toisaalta läheltä ei näe kauas, joten ulkopuolisen kirjoittama selvitys olisi ehkä paras.
VastaaPoistaOnhan liitosta kyllä kirjoitettu jotakin, gradukin, kuten Wikipedian mielestäni aika hyvästä Teiniliitto-esityksestä selviää. Toisaalta on sitten niin, että Teiniliiton muinaista poliittista agendaa ei epäile enää kukaan, se on kirjoittamattakin selvää. Mitään ei siis tarvitse enää todistaa, joten historiikilla ei ole vahvaa motiivia tulla julki. Kupla on jo puhjennut.
Nostan hattua sen ajan opettajaille ja vastuunsa tunteville oppikoulun rehtoreille , että he laittoivat "kampoihin" teiniliiton kouluneuvostojen älyvapaille ideoille.
VastaaPoistaJos meillä suomessa ei olisi ollut ammattitaitoisia opettajia ja maltillisia rehtoreita sekä heidän ammattijärjestöään OAJ:ta .Huonosti oli käynnyt.
He osoittivat kriittisissä tilanteissa kansalaisrohkeutta ja ammatin edellyttämää vastuuta nuorisosta.
Kouludemoratian näinäisenä näyttönä olivat joihinkin kouluihin järjestetyt tupakoititilat oppilaille (onneksi ei meidän koulussa),taisi vain ajatus olla ärsyttää vastuuntuntoisia kasvattijia. Niistä tupapointiloista luovuttin niinkin myöhään kuin 1980-luvulla.
Noh, minusta on vain hyvä, että me opiskelijat ja teinit olimme energisiä ja me ajattelimme muutakin kuin omaa habaamme ja bodyamme, kuten tämän päivän fitnessteinit. Me pelastimme maailmaa, kun tämän päivän nuoret pelastavat lähinnä oman kehonsa ja omat oikeutensa. Globaalit oikeudetkin toki nähdään, mutta eri tavalla, etäämpää, rinnastetuna omaan napaan. Minulla ainakin oli vilpitön usko kaikkien ihmisten tasa-arvoon, vapauteen ja veljeyteen, kuten teineillä ja opiskelijoilla oli valtaosalla. Nuorena pitää uskoa ihanteisiin!
VastaaPoistaKuten ylempänä sanoin, en tosiaankaan törmännyt kouluissa opettajien ja opiskelijoitten yhteenottoon. En tosin kuulunut kärkijoukkoihin millään mittarilla, missään, koskaan.
Kun olette niin kauhean kiinnostuneita sanomastani, selvennän lisää. Alkoi nimittäin itseänikin kiinnostamaan, mitä tarkoitan lausahduksellani Globaalit oikeudetkin toki nähdään, mutta eri tavalla, etäämpää, rinnastetuna omaan napaan. , kun kuvaan tämän päivän teinixejä ja opiskelijoita.
VastaaPoistaKun me hipit ja hipahtavat opiskelijat ennen ajattelimme vain lähimmäisiä ja kärsiviä ihmisiä maapallolla, ja halusimme pelastaa heidät nälkäkuolemalta ja riistäjän sorrolta sosialismin riemusanomalle, emme niinkään ajatelleet omia oikeuksiamme, vaan niitten kaikkien uhrien. Nyt tuntuu usein siltä, että nykypäivänä halutaan pelastaa ennen kaikkea omat oikeudet olla jotakin mieltä ja omat oikeudet sanoa omia totuuksia, halutaan, että kukaan ei vie omia käsitteitä tai symboleja.
Meiltä on viety milloin leijonariipus, milloin sananvapaus, me emme saa olla vapaasti sitä tai tätä mieltä, kun on ne stanan rasistit/anarkistit/X:t viemässä meiltä meidän käsitteitä ja riipuksia. Tähän suuntaan. En tiedä, osasinko ilmaista perimmäiset ajatukseni.
Aika hurjaa kun alle 15-vuotijaat pantiin päätöksen tekijöiksi.Tietenkin ilman vastuuta .Eli oppikoulun eka luokalla oltiin n. 11 vuotiaita. Ja päätettii politiikka asioista. Voi kysyä millä kokemuksella? Puoluetunnukset oli käytössä. Mistä sen ikäinen tietää mitä puoluetta hän on?
VastaaPoistaOppikoulujen kouluneuvostojen vallankäytössä ei siten ollut kyse vain oppilaiden ”kuulemisesta”, vaan aivan oikeasta päätöksenteosta.
Esimerkiksi esitys uuden oppikirjan käyttöönotosta syntyi seuraavasti.Kouluneuvosto kuuli ensin kyseisen aineen opettajia, oppilaiden hallitsemaa oppiainekokousta ja vanhempainneuvostoa. Kuulemisen perusteella se teki esityksen lääninhallitukselle, joka sinetöi ratkaisun. Kouluneuvosto ”kuuli” kyllä asiantuntijoita, mutta teki ihan itse esityksen, jota lääninhallitus piti päätöksenteon pohjana.
Kouluyhteisön jäsenten oikeusturvan valvonta tarkoitti käytännössä sitä, että kouluneuvosto päätti oppilaiden rankaisemisesta. Opettajat menettivät näin itsenäisen rankaisuvaltansa.
Nyt tekisi mieleni sanoa että höpsis. Ei se noin mennyt. En tiedä ainoatakaan koulua, jossa oppilaat olisivat määränneet opetusmateriaalin! En siis usko tätä.
PoistaEn tunne myöskään sellaista koulua, jossa rankaisuvalta olisi ollut oppilailla. Kyllä se oppilas lensi ulos luokasta ihan minun käskystäni.
Luulen, että puhut mahdollisesta teoriasta. Käytäntöä tuo ei ollut.
Höpö höpö puheita, tosiaankin. Kouluneuvostot olivat opettajien ja oppilaiden keskusteluryhmiä ja lähinnä niissä keskusteltiin yhteisistä säännöistä (koulun järjestyssäännöt) ja puututtiin mm kiusaamiseen ja kehitettiin tukioppilastoimintaa. Lisäksi saatettiin keskustella yhteisistä juhlista tai tapahtumista. Ja tehtiin yhteisiä päätöksiä.
PoistaKouluneuvoston varsinaiseksi jäseneksi pääsivät yli 15-vuotiaat, 11-14 vuotiaat pääsivät ns. apujäseniksi (saivat olla mukana kouluneuvoston kokouksissa, mutta eivät varsinasesti osallistuneet päätöksentekoon).
Riippui paljon opettajajäsenistä minkälaiseksi työskentely muodostui, jotkut kouluneuvostot toimivat ihan ookoo koko koulun hyväksi.
T. Ex Kouluneuvoston oppilasjäsen.
Ehkä tarpeettoman laajaa pohdintaa Teinillitosta. Kuinka monta nuuorta tai lasta ajattelette sen käännyttäneen kepuliksi, demariksi tai sitten myöhemmässä vaiheessa taistolaiseksi? - Oliko se tuo lafka, jonka muistan saavutuksekseen jääneen tupakointikopit kouluihin?
VastaaPoistaPolitiikassa on aina keskeistä raha ja valta, kaikki muu on niille alisteista. Nuoria karjapäitä puolueet houkuttavat kuin nuorempi Lars Levi Laestadius: "Niil on sanoma!" - Ei niillä mitään sanomaa ole, rakentavat raskasta organisaatiota itselleen ja keräävät fyffet kotiin ja samanmielisille.
Taistolaisuudessa vähälle pohdinnalle on jäänyt sen suuret rahavirrat. neuvostoliiton kgb rahoitti kaikkia maamme puolueita, piti yllä poliittista järjestelmäämme. Maalaisliitolle meni eniten, mutta kyllä taistolaisuuskiin riittävästi sai, ettei töitä tarvinnut tehdä.
Wikipdediassa on oleellinen Teiniliitosta, kun rahoitus loppui, aatteelisuus katosi. Jumalattoman organisaation sekin lafka oli ehtinyt palkata: "Minä ja mun tutut!"
Koululaiset eivät oikeasti olleet 70-luvulla politisoituneita lainkaan. Yliopistoissa sellaiset hömpötykset pyörivät. Silloin kommunisteissa oli tietysti osa kärsineitä ja järjestelmän ahdistelemia vanhoja ihmisiä, mutta taistolaissa heitä ei ollut lainkaan. Tasilaiset olivat tasamaan tallaajia: köyry selkä, pitkät kädet ja otsa hiersi kävellessä asfalttia.
Demarit saivat KGB:n lisäksi rahoitusta myös CIA:lta. Siitä nousi ihan tavaton haloo, kun tietysti töpeksivät ja jäivät kiinni. Muut puolueet eivät lännestä tainneet saada ja olivat siksi kateellisia. Poliittisia väitteitä esitetään usein: "Amerikka luotti kekkoseen", mutta rahoitus sille koplalle tuli aivan eri suunasta.
PoistaKoko 70-luvun koulussa olleena todistan omasta puolestani: yksikään opettaja ei mitään vasemmistolaisia saarnannut. Sellainen olisi luultavasti saanut nopean lopun.Historian koulukirjat hymistelivät neuvostoliittoa parhaaseen kekkoslaiseen yya-tapaan. Valehtelivat, mitä vain pystyi valehtelemaan. Se oli sitä luotettavan ja totuudenmukaisen uutisoinnin ja kirjoittamisen kultakautta. Vielä 80-luvulla, kun slobot räjäyttivät Tshernobilin, niin uutiset olivat suurin piirtein: "Mutta ei se neuvostoliiton vika ollut!" - Eivätkä niitä uutisia kommarit tehneet.
PoistaPorvarismia saarnasi useampikin opettaja.
Menneitä muistelevia tikulla silmään sanotaan ja usein tulee sanonta mieleeni. Kommunistit olivat ja menivät, uhkat ja kaikki keskeiset asetelmat ovat nyt toisenalaiset.
PoistaMinä oikein hämmästelin, kun kuuntelin Soinia ja Lohelaakin Radio Suomesta. Soini puhui minun mielestäni uskomattoman kriittisesti Trumpista ja jopa populismin keskeisistä keinoista. Niistä vaihtoehtoisista totuuksista. Jopa Lohela totesi, että Britaanian brexit on valitettavaa meidän kannaltamme.
Tämä on minunkin kokemukseni: koululaiset eivät olleet 70-luvulla kovinkaan politisoituneita. Monissa perheissä oli tuolloin vapaa ja rajaton kasvatus, ja lapsista tuli itsekkäitä pikku p..pentuja. Ei heistä kovin solidaarisia tullut, pikemmin kääpiökokoisia materialisteja. Tämä hieman kärjistetysti. Ja kaikki tämä on johtanut meidän narsistiseen aikaamme, jossa erilaisuutta pitää erikseen "suvaita".
PoistaSolidaarisuus on käsite, jota opin lapsena vihaamaan. Sana tarkoitti: "nyt annat rahasi ja sielusi tänne tai muuten joudut helvettiin ja me nauretaan sinun tuskillesi!"
PoistaErilaisuutta pitää erikseen suvaita sen vuoksi, että tämän narsistisen aikamme samanlaisuus on samaan aikaan kasvanut megalomaaniseen, suorastaan hirviömäiseen, mittaan.
Päinvastoin kuin te, minusta 70-luku on ollut mieleenpainuva aikakausi, oman nuoruuteni ja oppikouluaikani vuodet. Niihin vuosiin mahtuu kaikenlaista, tietenkin. Musiikkia, runoutta, leffoja, telttailua, kirjallisuutta, teatteria, ihastuksia ja vihastuksia, kavereita, mielenosoituksia ja oman maailmankuvan rakentumista ja lapsuuden loppu. Ja tietenkin:eka inter-rail reissu.
PoistaMut. Niin eri tavoin aikakausia eletään ja koetaan.
Samaan aikaan -70 luvulla julkisuuteen tuli ns. Pirkkalan koulukokeilu. Tampereen yliopiston psykologian laitos oli saanut kouluhallitukselta (Erkki Aho sd.)tehtäväkseen toteuttaa marxilaiseen historiakäsitykseen
VastaaPoistaperustuvan historian opetuksen kokeilun .
Tampereen yliopistossa oli laadittu
tuohon ideologiaan perustuva opetusmoniste. Ilmeni, että moniste oli kutakuinkin suora käännös
neuvostokarjalassa 1960-luvulla käytössä olleesta oppikirjasta.
Luokkavihaa lietsovan, tosiasioiden valinnaltaan erittäin
yksipuolisen ja poliittisesti tarkoitushakuinen kokeilu.
Monisteessa koululaisille opetettiin, että korkein kehitysvaihe eli sosialismi oli jo saavutettu maailman ainoassa todellisessa työläisten ja talonpoikien valtiossa eli Neuvostoliitossa.
Vanhempien reaktio oli, kun opetusmoniste paljastui ”voivatko he enää lähettää
lapsiaan turvallisin mielin kouluihin, jos vasemmistovetoinen kouluhallituksen johto rahoittaa valtion varoista
Pirkkalan kokeilun tapaisia kokeiluja laajemminkin, enemmän tai vähemmän salassa?”
Pirkkalan kokeilu vei valitettavasti
pitkäksi aikaa luottamuksen koulukokeiluihin ja koko kouluhallituksen toimintaan.
Kerropa veljmies, miten sinulle kommunismia koulussa tuputettiin. Uutisia me kaikki osaamme lukea ja jakaa omilla käsityksillämme painottaen.
PoistaKerro vaikkapa edes yhdestä oppilaasta, joka tuossa sanotussa Pirkkalan kokemuksessa sai ahaa-elämyksen ihannemaan ihanasta elämästä.
Minä muistan lapsena pohtineeni, että miksi kekkonen ei tajua neuvostoliiton olevan iso keskitysleiri.
Pirkkalan kokeilun kai hyväksyi Marjatta Väänänen (maalaisliitto), sama ministeri, joka pisti rahoituksen poikki Teiniliitolta. - Niin se käy, ympäri menevät ja yhteen tulevat.
PoistaTuosta Pirkkalan hupaisasta koulukokeilusta on täällä jo keskusteltu. Sitä ei pidä ottaa liian vakavasti, sillä se oli kokeilu kokeilujen joukossa. Epäonnistui ja haudattiin hiljaisuudessa.
PoistaMuutenkin Teiniliiton panos oli ajan ilmapiiriin hyvin istuva, mutta kentällä sitä ei kautta Suomen huomattu mitenkään. Suurin möly taisi olla Helsingissä ja isoissa kaupungeissa. Oppilaita ei kiinnostanut
Tarkistin wikipediasta, olin silloin ehkä kolmetoista vuotta täyttänyt, kun Andrei Saharov sai Nobelin rauhanpalkinnon. Diggasin asiaa vähintään yhtä paljon kuin Hurriganesia. - Sankari ja suurmies.
PoistaVoisin verrata Pirkkalan koulukokeilua vaikkapa Vihreiden näkyvään esilläoloon ja menestykseen Helsingissä. Muualla heitä ei valtuustoissa nähdä. Pikemminkin ihmetellään, miten heitä on Helsingissä niin paljon vaikuttamassa koko maan asioihin.
PoistaJos heitä periferiassa joskus yksi kappale jonkin kunnan valtuustoon pääsee, hän istuu yhden kauden ja kuihtuu hiljaa pois.
Vertaus taisi olla ontuva, mutta viittaan sillä siis asian harvinaisuuteen: Pirkkala oli harvinainen, samoin harvinaisia ovat vihreät koko Suomessa. Kuitenkin molemmilla on ollut merkitystäkin.
PoistaPirkkalan kokeilun merkityksiä aikaisemmin peräänkuulutin. Oliko muita kuin että oppilaita kyrsi entistä enemmän koko koulunkäynti: "Vittu, jotain ihme politiikkaa ne siellä jauhaa!"
PoistaKolme viimesintä lukemaani kirjaa ovat Pekka Laihon elämäkerta, Minna Craucherista kertonut Madame ja nyt viimeisimpänä Lamppu Laamasen kirjoittama Dave Lindholm-kirja. Kaikki kirjat ovat olleet erittäin helppolukuisia, jokaisesta olen innostunut, ja saanut iloa ankeaan elämääni. Kirjoissa hyvää on ollut, että ajatustoimintani on kaikista saanut siipiä.
VastaaPoistaMiksiköhän Waltari ihastui niin paljon Craucherista, täydellisen tietämättömästä ja täydellisen moraalittomasta ihmisestä, taparikollisesta. Hänestä, joka oli sitten myöhemmin Vihtori Kosolan rakastajatar.
Waltarilla taisi olla tuohon aikaan vielä poikuus tallella tai vasta herännyt. Craucher oli eroottinen viettelijätär, joka osasi ilmeisen hyvin lukea toisesta, mitä tämä etsi ja tarvitsi.
PoistaItse olen miettinyt, ettei Craucher voinut olla ns. täysin normaali ihminen psyykeltään, vaan jonkin sortin luonnehäiriöinen erikoisuus, joka ei osannut elää ilman rikoksia ja rötöstelyä.
Craucher oli aika surkeista oloista, vanhemmaton lapsi, jonka piti selviytyä kovassa maailmassa. Kävi sitten linnassa muutaman kerran istumassa ja se kasvatti edelleen hänen selviytymisen tarvettaan.
PoistaKirja sanoaa, ettei Waltarilla ollut ähpuh-kiinnostusta Minnaan, oikealta nimeltään Maria Lindelliin.
Sitä en ihmettele, että Olavi Paavolaisella, narsististisissa testeissä ehkä täydet kolmetoista saavalla, oli suhde neitsyt Mariaan. Myöhemmin siitä tietysti tuli välirikko ja Olavi oli ilkeä, niinkuin vain hän osasi. Olisihan Mariakin toki osannut, mutta ei kyennyt.
Mistä tuli mieleeni, haluatteko tietää, mitä ajattelen Olavi Paavolaisesta ja kirjoituksistaan. - En kerro, paskaa en halua puhua.
PoistaMinä oli kai jollain tavalla vähän varhaiskypsä, sittemmin se kypsyys on kummasti kadonnut. - Heh, hyvä niin. Muistan, kuinka minua ujostutti ja hävetti kirjastossa, kun änkesin aikuisten osaston palautettujen kirjojen hyllystä lukemista etsineiden ihmisten joukossa. Pelkäsin kai, että kohta joku ärähtää: "painus kersa täältä vaikka vit...tai kotiis kasvamaan!"
PoistaEttei kuulosta liian hienolta, niin Mickey Spillaneita minä sieltä hyllystä eniten janosin.
PoistaHeh, nyt luin Wkipediasta, että Spillane oli jehovan todistaja. Kirjat olivat lasta kiehtovan sairaan väkivaltaisia ja suorastaan perverssejä. Ainoa mitä niistä muistan tarkemmin oli, kuinka huora upotti revolveripiipun tuuman verran gangsteripomon persuksiin, kun hänet jostain syystä ampui.
PoistaNeitsyt Maria oli vähän huono vitsi, ei hän mikään laulajatar Madonna ollut.
PoistaMinna synnytti useita lapsia ja kylille niitä viskottiin kasvatettavaksi, mihin nyt milloinkin. Ja prostituutiosta Craucher, hämähäkkinainen, sai elantonsa useammassa elämänvaiheessaan.
Tuokin kertoo ns. persoonallisuushäiriöstä, narsismista tai psykopaattisuudesta, että nainen pystyy noin vain luopumaan lapsistaan. Se on luonnotonta, epäbiologista, kylmäävää. Arvelee mainio itseoppinut kotipsykologi.
PoistaOlosuhteet olivat silloin 1900-luvun alkupuolella aika kovat. Eikä Marialta linnatuomioiden sattuessa juuri kyselty mielpidettä siihen, halusiko pitää lapsensa. Toista se nykyaikana on, kun Antti Kaikkonen saa haltuunsa jopa toisten tekemiä lapsia. Luonnehäiriöinen Maria/Minna epäilemättä oli.
PoistaJotain kertoo kai se, että Waltari nimesi kirjassaan Craucherin Spindeliksi, Hämähäkiksi. Jonkinlaista viehättävyyttä ja manipulaatiotaitoa hänellä oli. Nuoret, aloittelevat kirjailijat Craucher sai seurapiiriinsä myös kieltolain ansiosta. Madamen kämpässä viina virtasi ja se oli laadukasta.
PoistaMinusta Antti Kaikkonen on sympaattinen persoona, huumorintajuinen ja itseironinen. Semmoisista tulee usein tarpeeksi hyviä vanhempia. Mielelläni suon hänelle montakin lasta, sijaislasta tai adoptiolasta.
PoistaCraucher on kiehtova persoonas, eikä ole ihme sekään, että niin moni taiteilija lankesi hänen viettelyksiinsä, etenkin kun tarjolla oli ilmaista viinaa ja kiinnostunutta seuraa. Craucherhan ei ollut edes kovinkaan viehättävä ulkoisesti. Seireeni mikä seireeni.
Craucherin elämästä saisi hienon kulttuurielokuvan. Ei kai sellaista vielä ole?
PoistaElokuvaa ei kai ole, ainakaan en tiedä. Kaikkonen on entinen ehdollinen rangaistusvanki. Elämänsä on toki ironista. Vaimonsa oli demppukansanedustaja, mutta joutui jäämään kotiin joistakin syistä.
PoistaEntisten kommunistien kanssa samaa mieltä olen siinä, kun sanoivat: "se, että on demari, ei kerro vielä mitään ajatuksista eikä aatteista."
PoistaTuohon Iineksen kirjoitukseen palatakaseni, niin hyvähän se on Vladimir pestä aina välillä, jaksavat ihmiset sitten paremmin katsella raatoa.
VastaaPoistaVladimir Iljitsin poliittisen toiminnan perusta oli katkeruus, - hänet muutti se, kun hirmuhallitsija tsaari teloitutti veljensä. Mikä osuus neuvostoliiton muotoutumisessa Vladulla sitten on, se on vähän kysymysmerkki. Kupan raatelema mies se jo oli, liekö ollut jo aivoihin asti levinnyt ja valta lienee faktisesti jo hyvin pian olleen jossain muualla.
Lenin oli tietojen mukaan hirveän huono puhuja, hikoili punasteli ja änkytti. - Arkkikokoomuslainen Edvin Laine ohjasi silti sen 70-luvun kaameimman elokuvan, nimeltään Luottamus. Silloiset maamme vallanpitäjät tykkäsivät elokuvasta täydellä kybällä.
Elokuva Luottamus tuli tammikuussa Ylen Teemalta. Minun piti katsoa se, mutta unohdin! Harmi.
PoistaMuistan käyneeni katsomassa sen jossakin koululaisryhmässä, mutta en muista missä ja milloin. Tylsä se ainakin oli, kuten vanhat neuvostoliittolaiset elokuvat olivat.
Minäkin elokuvan muistan nähneeni koulussa, sellaisessa tutun porvarillisessa. Vapaaehtoisesti elokuvaa ei ilmeisesti käynyt katsomassa kuin yks masokisti Ypyältä, mutta tiettävästi hänkin kuoli tuskiinsa melko pian kokemuksensa jälkeen.
PoistaMuumi täti ... eiku Halonen palkitsi Erkki Ahon professorin arvonimellä. Taisi 2006.
VastaaPoistaTähän ensimmäiseen kokeiluvaiheeseen osallistui 520 oppilasta ja 39 opettajaa Pirkkalan kirkonkylän koulun ala-asteelta ja keskuskoulun yläasteelta ja lukiosta.
Pirkkalan kokeilu oli huomattavasti aiemmin tiedettyä laajempi ja tarkemmin suunniteltu hanke. Vastuu hankkeesta oli yksiselitteisesti opetusalan – kouluhallituksen ja opetusministeriön – korkeilla virkamiehillä. Keskeinen alullepanija koko hankkeessa oli pääjohtaja E. Aho .
Erittäin kallis kokeilu sai loppuvaiheen rahoituksensa kyseenalaisin keinoin.
Onko tämä nyt useista lähteistä varmistettu, vai onko kyseessä propaganda?
Poista"Kyllä se kuulee agitsaanion, joka ymmärtää kaikkein mielen."
Mitkä sellaisia rahoituksen kyseenlaisia keinoja ovat, tarkoittaako se mahdollisesti esimerkiksi rikoillisuutta tai maalaisliittolaisuutta. Minä en ainakaan usko, että maalaisliitto olisi julkisesti laittanut rahaa tuollaiseen.
PoistaKuvaavaa suomalaiselle tavalle käsitellä tuota aikaa on se, ettei noista asoista haluta keskustella. Ne vaietaan kuoliaaksi tai, jos joku yrittää avata julkista keskustelua noita asioita koskien niin vastaus on, ettei niissä ole mitään keskustelemista. Että kaikki on kuulemma jo käsitelty mineen kertaan. Vaan eipä se nyt ihan niinkään ole. Esimerkiksi monia nykypäivänäkin merkittävissä tehtävissä toimivia poliitikkoja voisi nostella seinälle ja kysellä vähän tarkemmin heidän touhuistaan tuona aikana. Kun kukaan ei heitä pakottanut niihin touhuihin niin ovatko he edelleenkin samaa mieltä asioista kuin tuolloin. Tällaisella lähestymistavalla Suomi olisi takuuvarmasti säästynyt monelta poliitikolta joiden poliittinen ura olisi voitu pysäyttää ajoissa. Paavo Lipponen, Erkki Liikanen, Tarja Halonen jne.
PoistaNiinpä kai, niinpä kai. Entä sitten poliittisen oppinsa itasaksasta saaneen Matti Vanhasen, ryssille puoluetovereistaan neuvostoliittoon kannelleen Ilkka Kanervan tai? - ...ai helvetti, nyt minä en muista enempää näitä nykypäivän porvaripoliitikkoja. Saaks mainita ne maalaisliiton entiset, jotka hakivat ja saivat kgb:ltä eniten.
PoistaKolmen viime vuorokauden aikana olen tehnyt melkein 4o tuntia töitä, että myös kepulainen saa voita leipänsä päälle, ettei tarvitsisi agitsuunia tuuttiin huudella. - Lähden hetkeksi elpymään, herään luultavasti joskus aamuyöllä, että kepuli saa ihmetellä, mitä sellainen työnteko oikein on.
VastaaPoistaEnemmän kuin anonyymia ärsyttääkseni, minä laitan linkin, koska kappale on kaunis ja teksti Oiva Paloheimoa. Minä kuustoistavuotiaana katselin lastiksessa ihastuneena tuon laulajattaren ihania kasvoja. Hän oli siellä töissä.
VastaaPoistaLähtevien laivojen satama.
Oiva Paloheimon patetioita minä rakastan.
Ihana. Kiitos!
PoistaSaman Paloheimon Ontuva Eriksson saa minulta kyyneleet, jos olen oluessa tai muuten heikompana.
Poista"He luojan edessä näyttävät, miten hyviä hurskaat on."
Sotaveteraanit Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa olivat vahvasti vasemmistolaisia. Suomalaisuuden symboleiden, todellisten aitotosisuomalaisten, tarkemmasta puolueseikkailuista Helismaan elämäkerta ei valitettavasti kerro juurikaan enempää.
VastaaPoistaTapio Rautavaara, keihään olympiakultaa, jousiammunnan joukkue-mm. ja vaikka mitä, kulttuurin ja taiteen maailmanmestari.
Tämä on Tapsan sävellys, ihan alkuperäisesti kaustislainen kansansävelmä, Helismaan sanoitus.
Peltoniemen Hintriika.
Huitata hujaa, tästä se skujaa.
PoistaJossain Rautavaara kertoi, kuinka kävi Piippolaan osuessaan tapaamassa Pentti Haanpäätä. Pari pulloa viinaa osti mukaan käynnille. Rautavaara oli poikana rautateillä myynyt Haanpään kirjaa, vaikka se ei ollut silloin lainkaan suotavaa.
PoistaHaanpää oli kovin kiinnostunut Tapsan ammatista ja kyseli jatkuvasta matkustamisesta ja kiertämisestä. Julkisilla silloin kulkivat jokaiseen Taka-Pöhniöön, junalla ja linja-autoilla. Tapsa kertoi työn raskaudesta ja lopuksi Pena totesi: "jatka sinä Tapsa kiertämistä."
Varmaan joskus aikaisemmin olen kertonut ex-avovaimoni äidin kertomuksesta. Hän oli työskennellyt tarjoilijana hotelliravintolassa. Silmissään välähti pelko, kun kertoi Tapsasta: "kauhee mies, heitteli lasit ja viinat seinille!"
PoistaEikös lasin heittäminen seinään ole vanha venäläinen tapa?
PoistaNiin minäkin olen lukenut, upseerit ja herrasmiehet sellaista tekivät. Mutta kun se tulee yllättäen ja aggressiolla, voi olla, että siinä vähän pelästyy.
PoistaTapsa oli jo silloin, ex-avovaimoni äidin hänet nähdessä, vanha ja väsynyt. Mahdollisesti väsynyt kiertämiseen, mahdollisesti väsynyt ryyppäämiseen, mahdollisesti väsynyt kaikkeen.
PoistaIines10 helmikuuta, 2017 15:09
VastaaPoista"Minua järkyttää paljon enemmän se, että joku ihmiskuvatus vie muutamaviikkoisen koiranpennun metsään ja jättää sinne kuolemaan. Rauhan aikana hyvissä olosuhteissa, varmasti leipää kaapissaan. Tai se, että joku ihmiseksi nimitetty ampuu nuolen joutsenen rintaan. Se on petomaista se."
Meillä savossa on viellä tolokun ihmisiä. Voitte lukea tämän päivän mediasta:
”Hysteriaa lähentelevä suhtautuminen”
Kuopiolainen eläinlääkäri Erkki Hara kirjoittaa perjantain Helsingin Sanomien yleisönosastossa, ettei eläimiä tulisi hänen mielestään inhimillistää liikaa. Haran mukaan kuolleeseen koiranpentuun liittynyt someraivo on ollut ”suorastaan hysteeristä”.
Niin se koira oli lopettu .
Mutta kissat,koirat,kanit sun muut elikot puetaan vaatteisiin jos jonkimoisiin. Niille hommataan tuhansien eurojen edestä blingblingiä. Miksi. Nehän on eläimiä eivätkä ymmärrä asiasta tuon täytistä.
Näinhän siellä lehdessä luki.
PoistaEt vain huomaa nyt yhtä asiaa, Veljmies. Lukija reagoi lehden tarjoamaan tietoon, ei siihen oikeaan tietoon, jota hän ei vielä voi tietää.
Jos lehti kirjoittaa kuvan kera metsään jätetystä koiranpennusta, joka oli jäätynyt kuolemaan, terve lukija kauhistuu eikä mieleen hiivi epäily uutisen todenmukaisuudesta. Näin sen pitää ollakin.
Vika on median ahneessa uutisoinnissa. Tällaisessa jutussa ihmisellä toimivat tunteet, eivät järki. Eikä siinä mitään väärää ole.
Mitä tulee eläinten lemmikittämiseen ja liialliseen inhimillistämiseen kuvaamallasi tavalla, se on vastenmielistä. Lemmikki ei ole sylissä pidettä pupunen, vaan sillä on oikeus lajinsa kaltaiseen elämään mahdollisuuksien mukaan.
Meillä kyllä kaikki eläimet ovat puhuneet, kullakin on ollut oma kielensä, oma äänenvärinsä ja intonaationsa. Esimerkiksi tyttären nykyisellä koiralla on t-vika. Se lausuu sen d:nä mimosamaisen luonteensa takia. Muuten koiraa kunnioitetaan lauman johtajana, jollainen se on:lammaskoira, paimenkoira. Isoin pomo meillä kyllä oli lähes 20-vuotiaaksi elänyt kissa. Sen tassun alla olivat kaikki talossa kävijät.
Helsingin sanomat ainoana suomalaisena sanomalehtenä, suomen uutisia ei todellakaan lasketa, tarjosi oikeaa tietoa.
Poista"Lopetettiin asianmukaisesti"
Sieltä minäkin sen aamulla luin. Alkuperäinen uutinen oli Ilta-Sanomissa, josta se levisi muihinkin lehtiin.
PoistaSilti voi kysyä: miksi pennun ruumis jätettiin metsään. Onhan kaupungilla aina paikka, jonne kuolleet eläimet voi haudata, jopa yhteishautaan tällaiset lopetetut eläimet.
Metsään jättäminen on todella kummallista, suorastaan vonnegutilaista absurdismia.
PoistaJättäjälle kenkää, monoa ja fudut työpaikastaan.
Raunon lempifilosofi, johon minä olen aina tuntenut epäluuloa, lataa hienosti.
VastaaPoistaZizek kertoo.
Satans bara, tämä on paras pitkään aikaa lukemani kirjoitus. Se vain täytyy lukea huolella, eikä ottaa sieltä joitain iskulauseita omaan tarpeeseen.
Koira tai ihminen.Nyt meidän yhteiskunnassa eläin menee ihmisen edelle.
VastaaPoistaJos helsigissä kadulla makaa ihminen , kukaa ei pysähdy. Mieluumiin juoksevat ohi.
Tai autoilija ajaa lumipenkkaa ja heiluttaa kättää koettaen saada ihmiset pysähtymään. Lapsia kyydissä. Varmasti kukaa ei pysähdy.Mieluumin painvat kohdalla lisää kaasua.
Se on tyypillistä tällä ajalle.
Niin se vaan menee, meidän aikamme keskipisteajatuksena kenellä mikäkin tärkeimpänä. Raha, vaurastuminen, valehteleminen, kadehtiminen, kerskaaminen, urheileminen, tappaminen, vahingoittaminen, kiisteleminen, pettäminen, häijyily, rehentely, tottelemattomuus, ymmärtämättömyys, epäluotettavuus, kovuus, armottomuus.Toisille tarkoituksella ärsyttäminen.
Siinä ihmisen tärkeimmät asiat jonossa.
Ainiin kiroilu .. se unohtui. Somessa voidaan kiroilla aivan tuntemattomille ihmisille.
Tuosta koirasta viellä.
PoistaMoni virkamies sai sen tiimoilta työtä.
-Poliisi (vähintää kaksi, toinen kirjoistus- ja toinen lukutaitoinen)
-eläinlääkäri
-Eviran patogi
-eläinsuojelun valvoja
-kilometrirahoja , (eihän virkamiehet ajele ilmaiseksi)
Toimittajat sai työtä moneksi päiväksi eri lehdissä.
Kaikki yhden lopetetun koiran pennun takia.
Siinä kului veromaksajan rahaa monena päivänä. Tuskin muutama kymppitonni riittää.
Laskitko oikein? - Yksityisellä puolella tuli rumasti tuottoja. Virkamiehiä me tarvitsemme, koska muuten tämä maailma sortuu omaan kaameuteensa.
PoistaPitäisikö lopetettuja koiranpentuja sitten saada jättää metsään, Veljmies?
PoistaEnnen liiat kissanpojat pantiin säkkiin ja upotettiin järveen pois ihmisten silmistä. Yhtään ketään ei työllistetty, mutta oliko tämä parempi yhteiskunta?
Koiria pidettiin metrisen narun päässä talojen pihamailla ja ruuaksi heitettiin luita ja ylijääneet keitetyt perunat. - Kumpikin ruokaa, jota koiralle ei pidä antaa.
Kissoja elätettiin navettamaidolla, vaikka kissat ovat nykytiedon mukaan laktoosi-intolerantteja. Nautoja mätkittiin surutta, hevosta piestiin verille Suomen metsissä vetämään kuormaa umpihangessa miesten istuessa mukavasti kuorman päällä. Eläinlääkäriin ei viety, vaan eläin tapettiin hakkaamalla tai ampumalla. Ketään ei tosiaankaan työllistetty.
Voidaan kysyä kenellä on parempi yhteiskunta?
PoistaPitäisikö kuolleet luonnon-eläimet kerätä pois metsästä? Varmaan siihenkin löyttyy joku virkamies?
Ei asioita noin kai voi katsoa, että kenellä parempi yhteiskunta. Ikinä ei voi toteutua se asiantila, että kurjimman osan asiat hoidettaisiin ensin.
PoistaNytkin esimerkiksi Suomessa kurjinta taatusti on vanhuksilla ja sairailla, ja kaikkein kurjinta sairailla vanhuksilla. Ei heistä kukaan poliitikko välitä edes vaalien alla.
On pelkästään hyvä asia, että eläintenkin tärkeys ja merkitys nähdään muustakin kuin tuotannon ja hyödyn näkökulmasta. Ei se ole keneltäkään pois.
Ihmiskurjilla, vanhuksia lukuunottamatta, on jo puolestapuhujansa. Se tehdään, mikä kulloinkin voidaan. Ja koskaan maailman koko kurjuutta ei voida poistaa. Maasilma ei voi muuttua 24 t/vrk toimivaksi sosiaali- ja sielunaputoimistoksi, ei vaikka kuinka halua olisi.
Minusta siinä ei ole mitään perverssiä, että ihminen tuntee tuskaa avuttoman eläimen kärsimyksen edessä. Ei se lämpö ole pois ihmiseltä. Päinvastoin, eläimille empaattinen ihminen on yleensä empaattinen myös ihmisille. (Nyt ei kannata vedota Stalinin tai Hitlerin eläinrakkauteen. Aina on poikkeuksia.)
PoistaKärsivä ihminen ei lisäksi avuttomuudessaankaan ole niin avuton, kuin kärsivä eläin.
https://tyohevosharrastajat.fi/tarinatupa/jasenten-tarinat/savottaan-sydameni-ohjaa/
PoistaEhkä sun kannattaisi lukea Kalle Päätalon kirjoja metsätöistä. Kalle kirjoitti kaikki hyvin tarkkaa.
Tuo sinun väite umpihagessa ajosta , ei pidä paikaansa . Ensi tehtii ajourat tyhjällä reellä. Se säästi miestä ja hevosta.
Sodan jälkeen hevosista oli pula. Ne oli arvokkaita . Kyllä hevonen oli omistajalleen samanlainen status kuin auto nykyihmiselle.
No jaa, olen kyllä lapsena ollut mukana kesäisissä hevostöissä, kuten heinänkorjuussa ja jopa istunut suomenhevosen, Pojun, selässä. Muistan nähneeni kotimaisen elokuvan, jossa hevosta ruoskittiin, kun se suu vaahdossa koetti vetää painavaa tukkikuormaa umpihangessa. Muuten voit olla oikeassa, näin minäkin sen, että ainakin tutussa paikassa hevosta kohdeltiin hyvin.
PoistaYksi asia, johon suomalaiset eivät koskaan pysty, on suomettuneisuuden ajan todellinen analyysi. Maalaisliitto oli eniten rähmällään, kokoomus yritti ja yritti, mutta ei onnistunut. Viaton ei ole toki yksikään puolue tuossa keskustelussa. Vennamo ehkä, mutta häntä ei lasketa.
VastaaPoistaHävetkää Suomi, hävetkää kaikki entiset poliitikot, hävetkää paskajussien kepulit.
Haava on vielä veres, Riku, ja meillä on edelleen vallan kahvassa suomettumisajan perillisiä, poliitikkoja ja toimittajia, jotka eivät osaa päästää irti. Osittain tämä näkyy vielä mediassakin, ei yksin eduskunnassa.
PoistaJo se, että dementikkoa pidettiin "yleisen edun vuoksi" melkein kymmenen vuotta vielä presidenttinä, vaatisi vaatimalla paljon oikeudenkäyntejä ja linnaan passittamisia. Eikä tässä nyt ole kyse presidentinlinnasta.
PoistaNäinhän siinä kävi. Muistan itsekin ajatelleeni, että kuinka kummassa Suomi joskus pärjää ilman Kekkosta. Tämä oli kuitenkin aikaa, jolloin olin kepuvastaisimmillani. Niin syvään olin suomettunut, tietämättäni, minäkin.
PoistaOikeasti suutuin, kun luin Hesarista moraalisaarnaa Aki Kaurismäen alkoholismista.
VastaaPoistaMitä toimittaja voi tehdä? - Toimittaja voi vaientaa suuruudenhullun oman ekonsa ja kirjoittaa parempia juttuja. Etenkin kun kirjoittaa hiljalleen kuolevaan surkeaan läpyskään.
Olisiko parempi hissutella ja lakaista maton alle?
PoistaElämä on usein suoritteista ja eletään samalla tavoin itsensä vastaista elämää kuin mitä päihderiippuvainen joutuu elämään.
Alkoholismi onkin sairaus, johon on hyvä saada hoitoa sen mukaan mitä kunkin sairaus vaatii.
Terveet eivät hoitoa tarvitse. Jos sairaus jää hoitamatta, se ei poistu.
Asia kannattaakin hoitaa kuntoon sillä meillä on vain tämä yksi ainutlaatuinen elämä käytettävissä ja onkin tärkeintä saada elää se kontaktissa omaan itseen sekä omaan elämään.
Turha siinä on toisia syytellä, on vain tartuttava tuumasta toimeen.
Viina on viisasten juoma.Semmonen ongelma voipi tähän liittyä, ettei tiijjä, lissääntyykö vaiko vähentyykö alkoholin käyttäjän keskimääräinen viisaus.
PoistaEttei vaan mene miinuspuolelle niinku euribor.
Eläkemenot toki vähenee, kun alkon käyttäjä poistuu keskuudestamme liikakäytön seurausena.
Säästyneet rahat voi lähettää Ateenaan .
Tsäkä mikä tsäkä. On lottovoitto syntyä Kreikkaan.
Luin myös tuon Helsingin Sanomien jutun, ja mieleeni tuli kuva menneiltä vuosilta: Kaurismäki tanssahtelee kekkulissa punaisella matolla Cannesissa - muistaakseni juuri siellä - valokuvaajien ristitulessa.
PoistaOliko se kirjoitus nyt varsinainen moraalisaarna? Voi tietenkin olla, ja kiinnitin kyllä huomiota siihen, että jutun punaisena lankana oli Kaurismäen alkoholismi.
Vaan kylmä totuus lienee kuitenkin se, että suomalainen holtiton juomiskäyttäytyminen on edelleen ihmetyksen aihe suuressa maailmassa, ja jopa vain Euroopassa. Tarvitseeko sen olla moraalista närkästystä? Ei minulla ainakaan, vaikka olenkin sitä mieltä, että työtehtävissä ei sovi juoda itseään selvään humalaan.
Pääasia lienee kuitenkin se, että Kaurismäen Toivo-elokuvan kohtalo ratkeaa tänään: elokuva on ennakkosuosikkien joukossa. Pidetään peukkuja!
PoistaSuomalainen alkoholismi niin, mutta ei sillä maailmalla pärjätä. Ruotsalaisten dokauksesta jäämme jälkeen, briteille ei puhettakaan pärjäämisestä. Ja ne pojat örveltävät oikein kunnolla.
PoistaIsossa maailmassa ne vasta osaavatkin, tätä Dean Martin-pätkää aina silloin tällöin naureskelen.
PoistaTällaisen WHO:n taulukon löysin alkoholin kulutuksesta. En tiedä, menevätkö sarakkeet sekaisin. Suomi on sijalla 14 sopivassa seurassa. Muita pohjoismaita ei näy missään, ei Saksaa, ei Ranskaa...:
PoistaSijoitus Maa Litraa per juoja
1. Tadžikistan 30,3
2. Kazakstan 26,2
3. Moldova 25,4
4. Puola 24,2
5. Liettua 23,6
6. Portugali 22,6
7. Venäjä 22,3
8. Valko-Venäjä 22,1
9. Romania 21,3
10. Georgia 21,2
11. Ukraina 20,3
12. Slovakia 19,8
13. Serbia 19,0
14. Latvia ja Suomi 18,1
15. Turkki 17,3
16. Slovenia 17,2
17. Bulgaria 16,9
18. Espanja 16,4
19. Unkari 16,3
20. Viro 15,7
Lähde: WHO
Juupa juu, mutta meidän dokauksemme ei tilastoissa edes näy koko kuvassaan. Virosta käymme hakemassa, köyhiä nyhtänköljiä kun olemme.
PoistaOletteko koskaan nähnyt humalaista ruotsalaista tai engelsmannia? - Ne ovat aivan kamalia, Hakaniemen pultsarit eivät niille pärjää.
Kaurismäestä olen ylpeä, hän edustaa maatamme erittäin kunnioitettavalla tavalla. Ei taida hänkään olla riittävästi profeetta omassa maassaan. Elokuvansa haukuttiin, mutta maailmalla sitä arvostetaan.
PoistaOletteko koskaan lukeneet toimittajasta, joka konttasi yrjöt rinnuksillaan ja paskat housuissaan, kun yritti sisään kapakkaan? - Ei päässyt, kirjoitti siitä ihan kamalan jutun surkeasta ravintolasta.
He nyt Luojan edessä näyttävät, miten hyviä hurskaat on. Ja hattusi neuvoilla täyttävät... Se riittääkö, Eriksson? Tuli ilta vihdoin taivaaseen ja portteja suljettiin. Ihan edessä miehen ontuvan ja avainta kierrettiin. Maan päällä tämän jo kokea sait. Se osasi ollut on. Ja osasi myöskin on olla vait'... Vai onkohan, Eriksson? Mies ontuu ääneti muurin taa ja nuttunsa turviin käy. Tänä yönä sada ei ainakaan ja poliiseja ei näy.
PoistaAlkoholismi on pahimmillaan vaikea sairaus. Siitä on vaikea päästä eroon. Kukaan toinen ei voi siinä auttaa. Ne, joilla se on geeneissä, ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Heitä voi auttaa vain uskoontulo, rakastuminen tai kuolema. Näin sanottiin lentävänä lauseena joku vuosi sitten. On keksitty myös erilaisia lääkkeitä, joiden pitäisi auttaa, mutta ne ovat sellaisia, ettei kukaan pahasti alkoholisoitunut halua kuulla niistä edes puhuttavan.
PoistaMiten alkoholisteihin suhtaudutaan? Hyvin eri tavoin. Se on kestopuheenaihe. Parhaiten siitä tietävät lapset, jotka ovat kasvaneet alkoholistiperheissä. Heidän kuvauksensa asiasta eivät ole mitenkään kauniita. Usein niistä huokuu vihaa. Miten Aki Kaurismäen alkoholismista joku toimittaja on puhunut, olisi mukava kuulla. Mikä on moraalipuhetta? Miten toimittaja olisi voinut siitä puhua? Vai olisiko toimittajan pitänyt kokonaan siitä vaieta? Näitä kysyisin Rikulta, joka tietää asiasta. Itse en ole siitä tietoinen, mutta eilen illalla näin telkassa sattumalta Aki Kaurismäen kasvot. Niillä olin näkevinäni väsymystä, tyhjyyttä ja kärsimystä. Hän puhui jotain viimeisestä filmistään.
Tässä Hesarin sontaa. Mies on varmaan väsynyt, kuten sanoi, mutta elokuvantekomme terävin kärki. - Mitä pahaa Kaurismäki on tehnyt Hesarin toimittajalle tai jollekin muulle?
PoistaIsäni oli alkoholisti. Töitä teki silti koko ajan ahkerasti. Lyhyen ajan keitti pontikkaakin, kirjoitti pullon etikettiin: "valmistettu ilman Alkon lupaa.", minua se nauratti. - Isäni kuoli sydänkohtaukseen 47-vuotiaana, minä itkin.
PoistaTapio Rautavaarakin tämä esitti suomeksi. Tykkään silti aivan älyttömästi tästä versiosta, Det är detsamma...
PoistaIsäni varmaan vihasi jollain tavalla omaa isäänsä, sotaveteraania, joka oli mennyt uusiin naimisiin ja heittänyt poikansa hevonvitunhelvettiin. Isäni poskilla näin kuitenkin kyyneleet, kun isoisäämme saattelimme viimeiselle matkalle. Valokuvastakin murhe näkyy.
PoistaVeljelläni oli dipsomania, ei ryypännyt viime vuosinaan edes joka vuonna. Ryyppyputken alettua joi ihan niin pitkälle kuin kunto ja rahat riittivät. Pari viikkoa siinä saattoi vierähtää. Hän kuoli nuorena miehenä sydämen vajaatoimintaan. Kaksi keittolevyä oli laittanut päälle, kun palelsi. Parin päivän päästä naapurit reagoivat hajuun ja ilmoittivat poliisille, joka ilmoitti meille. Elämäni raskain keikka oli broidin asunnon siivoaminen. Se haju oli ihan kamala, ruumiinnesteet olivat tulleet ulos. Kaksi päivää me siivosimme, kloriittia kului. Äitini oli jälkeenpäin päässyt asuntoon sisään jonkun huoltomiehen ylipuhumalla. Kehui, kuinka siellä vielä haisi veljelleni. Ei saatana haissut, niin paljon kloriittia käytimme.
PoistaNo saipa sinulta Riku kahmalollisen kertomuksia siitä miten alkoholismiin suhtaudutaan ja mitä siitä seuraa. Väkevästi kerrottuna. Kiitos!
PoistaKiitos,Liisu.
PoistaNäissä tarinoissa on elämä läsnä, tällaista se on, tällainen on ihmisen osa. Toisilla vaan on enemmän onnea kuin toisilla. Ja niilläkin, joilla luulemme onnea olevan, ei monesti sitä ole.
PoistaMinäkin olen alkoholistin lapsi, mutta en tunne vihaa enkä katkeruuttakaan, vaikka tiedän, että alkoholistin lapsena olen menettänyt monia mahdollisuuksia olla täydesti tai avoimesti se, mitä olen. Alkoholistin lapsi on vajaa, ja se on hinta kaikesta.
Minä sain lapsena pelätä, jumalauta,että minä pelkäsin. Faija oli ihan hullu. Ne tappelut, kun broidipuoleni veti häntä turpaan, eivät ikinä unohdu. Hävetä ja pelätä sai.
PoistaHäpeästä olen saanut kiintiöni täyteen, olen aikaa sitten päättänyt, että enää en häpeä melkein mitään.
PoistaHäpeä on pelkäävän ja ahdistuneen lapsen osa. Minä häpesin kotioloja niin, että menin jopa sängyn alle piiloon, kun ystäväni tuli hakemaan minua leikkimään. Isä oli kännissä ja sokelsi ystävälleni, kun he huutelivat minua. En tullut esille.
PoistaKaikkein kamalinta on, että alkoholistin lapsi häpeää itseään koko elämänsä, luulee olevansa muita huonompi. Aina ja kaikessa.
Huomasin vasta aivan viime vuosina, millaisessa sumussa elin lapsuuteni jakoko kouluikäni. Tapasin nimittäin vanhan koulutoverini, ja hän muisteli naurusuin kaikkia kivoja tapahtumia, mitä kouluaikanamme oli. Olin kuin olisin kuullut näistä riemukkaista jutuista ensi kerran: en muistanut ainuttakaan. Kaikki oli kuin jonkun muun elämästä. Olin ollut niin ahdistunut ja peloissanikin koko kouluajan, että energiani oli ilmeisesti mennyt elämästä selviämiseen.
Kiitos Iines, ja minä rakastan sinua tuollaisista muistoista.
PoistaHeh, minua naurattaa, kun isäni makasi sammuneena jouluna. Kuorsasi poikittain siinä jolukuusen edessä, kun me yritimme juhlia. Tämä on jälkeenpäin oikeasti hauskaa.
PoistaNäistä muistoista tulee muuten tekstiä hereästi. Vaikka nämä ovat ahdistavia asioita, en himmaile muistojani niistä. Vuodatus sulaa paperille, leviää kuin voi lämpimälle leivälle.
PoistaMietin joskus, mikä on pelastanut minut suuremmilta mielen vaurioilta. Se voi olla rakkaus, jota minuun kuitenkin osoitettiin. Minusta huolehdittiin ulkoisesti hyvin. Sisältä olin lukossa. Ja toinen asia on ehkä kyky katsoa maailmaa huumorin valossa.
Harmi, että tiedän alkoholismista niin vähän. Oikeastaan en mitään.
VastaaPoistaIsäni oli absolutisti, ei minkään erityisen syyn takia, hän oli (käsittääkseni?) nuorena miehenä pari kertaa ryypännyt ja huomannut että "tämä ei ehkä ole miun juttu". Siksi isäni tyytyi opettamaan vain kersoja, koska oli opettaja, ja soitteli viulua kuin heinäsirkka.
Ihte käytän alkoholia välillä enemmän kuin kohtuullisesti, välillä vähemmän, joskus sitäkin runsaammin. Paljon hyvää olen alkoholin avulla saanut, ja paljon pahaa myös, sanoisin (ihan vaan lonkalta) että menevät 40:60%. Toisaalta, en muista että muksuni mun dokaamisestani olisi mitenkään kärsinyt... joskus naureskeli mun selkäni takana... mutta niinhän sen ikäiset muutenkin vanhemmilleen naureskelevat.
Ei kun ihan totta.
Viinaa olen juonut, ja vieläkin juon, mutta koskaan en ole juonut niin paljoa että viina olisi alkanut juoda minua. Monelle niin on käynyt. Mun kaks parasta ystävää on kuollut alkoholiin - minua nuorempia. Ja moni muukin minun tuttuni. Ja osa vihamiehistänikin. Vaikka en minä, mun mielestä, sen kummallisemmassa poruukassa oo seurustellut, kuin mitä kukin, on. Joo...
Alkoholismi on mielen sairautta. Mikä on syy ja mikä on seuraus, sitä meidän (koska olemme amatöörejä) on turha pohtia; syy ja seuraus ovat aina siellä, missä niiden ei pitäisi olla. Emmehän me hulluillekaan sano, koska olemme muka-sivistyneitä ihmisiä nykyisin, että "mitäs olette hullu?"
En tiedä. En tosiaan.
Ps. Kerran Kustaavissa Silja Linen Päällikkö tarjosi meille maittavan illallisen jälkeen grogeja. Mitä tahansa oli tarjolla, tietysti. Herrat halusivt silti kaikki "whiskyä, whiskyä, whiskyä..." Daameilta kun kysyttiin niin osa heistä kiemurteli ja halusi "tilkkasen madeiraa", osa "vähän makeaa sherryä", joku "jotain punaista ja mietoa"... Kun tuli äitini vuoro, hän sanoi "whiskyä".
Kotimatkalla, Hilman Hyskyssa, tai oliko se jo kansakoulunopettajan osamaksulla ostaman Ford Taunuksen aikaa, niin äitini sanoi repsikan paikalla istuessaan että "enhän minä viskistä pidä. mutta voi että minua otti päähän ne teeskentelevät naiset!"
Kerran tehtaanjuhlissa työnantajamme oli niin reilu että se meille - tietysti vain valitulle poruukalle - tarjosi popsittavaa plus muuta. Ja kaffeen kanssa saatiin KAKSI konjakkia. Minä kun satuin istumaan Angelin sisarusten välissä - tykkäsin kummastakin yhtä paljon; ja koska kumpikaan heistä ei voinut edes sietää alkoholia, tyrkkkäsivät molemmat konjakkilasinsa mun nokkani alle. Mikäs siinä, niitä siis oli siinä kuusi. Minua vastapäätä istui Mäntästä tullut vuoromestari, sieltä pois potkittu, me sanoimme sitä "Konjakkinenäksi"... Se katsoi niitä mun lasejani haikean näköisenä... pyysi yhtä, en antanut.
VastaaPoistaPs. Tämä mestari oli kerran opintomatkalla Saksassa. Kahdella mersulla siellä ajelivat. Ja muutenkin välillä eksyivät. Mutta hotellihuoneessa tämä konjakkinenä joi heti kättelyssä tyhjäksi oman baarikaappinsa. Sitten se, tavallaan vaivihkaan, meni juttelee muiden kurssilaisten huoneisiin, ja joi - edelleen vaivihkaan - heidänkin baarikaappinsa miniatyyripullot pois. Koska Metsä Serla kaiken maksoi. - Jussi, pääluottamusmiehemme, kertoi myöhemmin että retken/retkueen johtaja hermostui siihen, sanoi että "saatana, sehän on janonen kuin palokunnan hevonen".
Olen minäkin alkoholismista osani saanut. Vähän niin kuin näytöksinä. Henkilöstä riippuen se on tuottanut tuskaa ja kipua mielessä. Osa on kaatunut känniin lopullisesti ja jo kuollut. Osa, melkein parhaat ystävämme ovat poistuneet näyttämötä vähin erin. Korkeasti kunnioitettu kuvaamataidon ope (sai palkinnon kuolemansa jälkeen) asui viimeiset vuotensa kassialmana. Pari sukulaista pudonnut korkealta pallilta. Osa on lopetanut ajoissa. Osa vihaa viinaa. Osa sitä rakastaa. Itse suhtaudun siihen (viinaan) ymmärtäväisen nuivasti.
VastaaPoista