R.I.P. Dazzling Morningstar

Niin se meni koirien taivaaseen, tämäkin perheenjäsen, 13-vuotiaana, kuten kaikki meidän eläimemme, kissaa myöten. Pääsi vielä äitienpäiväreissulle tänne, eikä silloin lausuttu asiasta sanaakaan, vaikka nähtävissä oli, että aikaa ei ole paljon. Jotenkin kuolema on niin pelottava asia, että siitä ei vaan puhuta, vaikka se leijuisi samassa huoneessa. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat suhtautua kuolemaan luonnollisesti. Minä en osaa. En esimerkiksi pysty ottamaan enää uutta lemmikkiä, koska näen edessä sen kuoleman - tai omani. Voihan olla, että minä lähden ensin ja se jää minua suremaan. Vanhuus tulee ja siihen kuuluu luopuminen.

Joku sanoo, että ikä on vain numeroita. Näin sanoi ystävänikin, otti vanhoilla päivillään netistä miehen, korjautti kohtunsa ja värjäsi tukkansa punaiseksi. Sai sittemmin ihottuman päänahkaansa, mutta ei luovuttanut. Nyt hän on blondi ja lähdössä miehen kanssa Eurooppaa kiertämään. Molemmilta on polvet leikattu, mutta niin vain  mennään. Luultavasti hän elää pitkään,kuten äitinsäkin, iloinen maalaisemäntä, joka piristi itseään kesäteattereissa ja maakuntamessuilla. Eli lähes satavuotiaaksi saatettuaan miehensä paljon aiemmin hautaan. Hänen sisarensa, minun äitini, eli kahdeksankymppiseksi ja oli huolten runtelema ja takanaan paljon menetettyjä tilaisuuksia ja epäonnenpotkuja. 

Minulta ei ole polvia leikattu, ja koetan varoa äitini tietä. En minä kauheasti surekaan. Pidän elämästä ja ihmisistä, mutta olen hieman varautunut suhteissa ihmisiin. Elämä opettaa ja epäonniset piirteet seuraavat sukupolvelta toiselle. Jumala se ehkä siinä vain kostaa menneitten polvien syntejä viattomille uusille ikäluokille.

Auttaisiko jos nöyrtyisi ja rukoilisi kunnolla eikä aina vain lähettelisi nopeita tekstareita yläilmoihin, että anna nyt, tarvitsen todella nyt tätä. Tosin tällainen suora pyyntötekniikka tuottaa joskus myös tuloksia. Olen kertonut teille Nuoresta Leskestä, joka kiusaa minua jatkuvilla pitkillä puheluilla. Hän tuli juuri vastaani pihalla enkä päässyt pakoon. Niinpä jäin kuuntelemaan häntä.

Hän oli ollut hautausmaalla ja tuskaillut, miten saa painavan multasäkin siirrettyä Pertin haudalle. Oli rukoillut miestään, että Pertti, jos sinä jossain siellä nyt olet, niin auta nyt jollakin tapaa siirtämään tämä multasäkki haudalle. Siinä samassa puutarhatraktori oli puksutellut häntä kohti ja hän oli kysynyt ajajalta, voisiko tämä viedä säkin miehensä haudalle. Kyllä voi, säkki sai kyydin ja Nuori Leski koki ihmeen. Mainittakoon, että kyseinen ihminen on varustettu erikoisella herkkyydellä. Kun mies kuoli, kello oli pysähtynyt olohuoneessa. 

Tänään tein viimeisen palveluksen tuolle kuvan otukselle. Maksoin sen tuhkausmaksun, sataviisikymmentä euroa. Se sai kyynelhanat auki, oikeastaan ensi kerran kunnolla. viimeinen palvelus pienelle Iivo Livokille, Kärkkäiselle, Olmille jne. Mietin vain, mihin ne tuhkat tullaan sirottelemaan, kun se ei ollut vesikoira eikä oikein ulkokoirakaan, vaan sillä oli aina kiire takaisin pesään, kotiin. Jotenkin uurna takan reunalla ei kuitenkaan kuulosta hyvältä. 

(Valokuva Iines)