Naistenpäivänä

Naistenpäivänä Anttiakin naurattaa. Tätä hetkeä on odotettu ja nyt se tuli. Sote kuopattiin ja hallitus erosi. Nyt on tie auki vaalivoittoon ja pääministeriksi. Säästöleikkurit heitetään jorpakkoon ja sataset pannaan  jakoon, yksi kullekin köyhälle, työttömälle, eläkeläiselle, vanhalle ja naiselle. Lapsille ilmaiset hoidot ja koulutukset ja työharjoitteluista normipalkat. Kyllä näillä suosio on taattu. Mennään vaan jonoon kaikki tarvitsevat, niin Antti järjestää. Antti ei pane omaan kukkaroonsa, vaan korkeintaan vähän ammattiyhdistyksille.  Eikä Antti ota yhtään persua hallitukseensa, vaan vihreät tulee ja vasemmisto tulee ja ehkä jokin vaaraton pikkupuolue.  Näillä eväin Suomi nousuun!

Kun viimeksi hallitus vaihtui, oppositio aloitti kapulatyönsä jo ennen kuin hallitus oli virallisesti nimitetty. Mitä jos nyt annettaisiin Antille työrauha. Katsotaan, miten Suomi-laiva kääntyy  kulkemaan kohti hyvinvoinnin satamaa. Minä ainakin maltan odottaa.

Käännän katseeni mieluummin vaikka naistenpäivään ja toivotan onnea kaikille maailman naisille. Raappahousuisille, mummonkalsarisille, hipsterihousuisille, stringisteille ja kokonaan housuttomille - mikä on kuulemma terveellisin vaihtoehto, ilmava ja itsestään tuulettuva.

Erityisen paljon onnea toivotan kaavutetuille naisille kaikkialla maailmassa. Yhtään en tiedä, millaisia alushousuja he kantavat. Onkohan niissä jokin avainlukkosysteemi?

Tätä jäin miettimään, kun avasin tänään aamuhesarin ja katsoin naistenpäiväjuttua kolmesta kuuluisasta naisesta. Heidät oli meikattu kasvoiltaan pahoinpidellyiksi, hyvin taitavasti, ikään kuin vihjeenomaisesti miehen pahoinpitelemiksi.

 Marianne Heikkilä, Reetta Räty ja Eeva Biaudet, nuo hyvättäret,   panivat itsensä likoon ja menivät pokkana työpaikoilleen "mukiloituina". Reaktiot voitte halutessanne  käydä lukemassa täältä, mutta voin vakuuttaa, että ne eivät nyt ole tärkeitä, en puhu niistä. Itse asiassa on ihan sama, miten reagoitiin.

Minua jäi mietityttämään muuan toinen näkökulma, jota kysyinkin perässä seuraavassa lehtikeskustelussa. Nimittäin se, että olisiko voitu ottaa mukaan meikattavaksi yksi maahanmuuttajanainen, koska julkaistujen tutkimusten mukaan Suomeenkin tulleista valtaosa on kokenut väkivaltaa, jopa yli 90 prosenttia. Näin olisi kiinnitetty huomiota  globaaliin naisten alistamiseen suomalaisten miesten syyllistämisen sijasta.

Luulin ettei kysymystäni julkaista, koska se tietenkin on rasistinen ja kertoo sen, että halveksin islamia ja muslimeja (= fobia ja akuutti pelkotila erilaisen edessä). Vaan kyllä se julkaistiin ja  aika moni sitä peukuttikin, peräti 175.

Olen hämmästynyt. Maailman naisilla on sittenkin toivoa, muillakin kuin meillä hyvinvoivilla elintasokukkasilla. Meillä on kuin onkin kykyä nähdä oikeasti globaali hätä: musliminaisen orjuus. Emme ryve vain suomalaisen miehen väkivaltaisuudessa ja jätä sen takia puhumatta vielä suuremmasta hädästä. Puhuisin muutenkin mieluummin maailman naisten todellisesta hädästä kuin hyvinvointimaitten Metoo-hipelöintikitinöistä ja eurooppalaisten naisten lasikatoista, joita he merkkikorkokengillään potkivat rikki. 

Eläköön siis maailman nainen! Kunpa vain uskaltaisimme puhua ääneen niistä aivopestyistä alistetuista naisista, jotka itse eivät ymmärrä kyetä  barrikadeille. 

(Ylin kuva Heikki Saukkomaa, IS 8.3.)