Kerttu ja setämiehet

Olipas kerran pikkuinen punahilkkainen Kerttu ja hirveä setämies. Oikeastaan setämiehiä oli useita, mutta tyttöjä siis vain yksi.

Tyttösellä oli visio ruokkia nälkäiset, ja niinpä hän lähti retkelle äidin antaman eväskorin kanssa. Ei aikaakaan, niin jo parahti ensimmäinen vastaantulija, muuan setämies juuri uusituin ruokakalustoin, vaikka ikenet olivat vielä turvoksissa.

.

 - Mikäsh tuo tyttö luulee olevansha, kun luulee pikkuishen korillishen riittävän nälkäisille, nauroi  setämies. - Heh heh.

Tuli vastaan toinen setämies, hymyili vinosti ja loihe lausumaan:
- Ei ole kaikki kammarit tyttösellä lämpiminä, mutta lopun uskossa hän epäilemättä on. Heh heh.

Tuli vastaan kolmas setämies, ja sitten setämies setämiehen jälkeen. Vaikka oli joukossa jokunen nainenkin, Kerttusta kummastelemassa, niin setämiehestä hänkin kävi, kun kerran oli päätetty, että setämiehiä vastaantallaajat ovat.

Sananen leipää jakavasta Kertusta kiiri yli globaalin maanpinnan  lentokoneita vältellen, mutta tilanteeseen nähden nopeasti, ja setämiehestä tuli hetkessä maan kuuluisin käsite ja miehenmalli. Tilanne eskaloitui niin pahaksi Kertulle, että vastavalittu pääministerikin ärähti rusetti      rintapielessään:

 ”On väärin, että aikuiset setä­miehet arvioivat Kerttua!”

Puhuttiin, että jopa Amerikan presidentti Donald Duck naureskeli leipäkorinsa kanssa huseeraavaa Kerttua, jonka kuultiin yrittävän rantautua kaarnalaivallaan jo Philadelphian rannikolle tuomaan leipää mantereen köyhille. 

Kerttunen ei kuitenkaan piitannut setämiehistä, vaan jakoi jakamasta päästyäänkin tuomisensa viimeiseen muruseen saakka. Ja täytyy sanoa, että köyhien vatsat inisivät tyytyväisyydestä niin, että setä Samuli kumartui kysymään ihmisiltä: - Kuka siellä niin kauniisti laulaa? Ihmiset riemuitsivat ja sanoivat, että tuli enkeli taivaasta makkara kädessä, ja antoi sen - minulle!

Päätetään satu Kerttusesta ja pahoista setämiehistä tähän onnentäyteiseen auvoon ja todetaan, että kyllä tässä hyvin kävi,  ja Kerttukin pääsi takaisin kotiinsa kori tyhjänä mutta yhtä kokemusta rikkaampana. 

Kansalaisetkin rauhoittuivat ja suuntasivat katseensa eteenpäin, kohti tulevaisuutta, vaikka nälänhätä edelleen vähän pelottikin. 

Muuan viisas vanha kansan edusmies keksi loistavan idean, jolla laajempi sivistys saataisiin   leviämään yhtä hyvin kuin Kertun jakama leipä. - Valitaan maahan sivistyspääministeri! Sellainen joka ei ole poliitikko, vaan syvästi ja laajasti sivistynyt ihminen. Ja annetaan hänelle Nobelin palkinto.

Tarinaan sisältyy vihje, joka liittyy  Kerttuun. Lukija saapi arvata sen ihan itse tykönään.