10.10.2019

Multa loppuu


Olen ajatellut lopettaa lehden luvun. Tähän on monta  relevanttia perustetta. Ensimmäisen kerron nyt heti, seuraavassa kappaleessa. Seuraavat toiste.

Nimittäin tänä aamuna lehteni ilmoitti, että multa loppuu 60 vuodessa. Ajattele, rakas ihminen, mitä se merkitsee. Sulta loppuu kaikki.

Mulle tuli ensin mieleen bougainvilleani, joka kukkii edelleen komeasti olohuoneen pöydän katseenvangitsijana. Samoin kärsimyskukkani, jossa parhaimmillaan on kuusi sinistä ihmettä yhtaikaa Suomen vaikeissa kasvuoloissa. Syynä näihin ihmeisiin on tietenkin multa, hyvä ja ravinteikas pohjolan multa.

Nyt hieman harmittaa, että Greta Thunberg tuhlaa ruutinsa ilmastoon, kun paukut pitäisikin olla alempana. Pystyisikö hän orientoitumaan multa-asioihin? On allamme viherjä maa. Ja päällämme sininen taivas. Ettei vaan Nobelin palkinto tupsahda Gretalle liian hätäisesti? Ja puolittain tehdystä työstä? Kun yläilmaiset kirkastuvat, manalaiset jäätyvät.

Niin tai näin, kaikki näyttää olevan väärin. Kasvu loppuu, ravinto loppuu ja sulle ja mulle ei hyvä heilu. Itse emme ole näkemässä, mitä kemian keksintöä mullan tilalle pykätään,  mutta tuleehan jo tästä iso multa-ahdistus. Katsoo mihin suuntaan vain, ylös, alas, itään (Putinin trollit), länteen (Malmö), niin mustalta näyttää, paitsi tietysti multa ei näytä mustalta vaan harmaalta.

Loppuun sinulle, tämän dystopian jälkeen, hyvä lukija,  runo lohduksi ja lahjaksi. Aleksis Kiven päivän kunniaksi säkeet on poimittu Suomen parhailta runoilijoilta vain liitoskohtia varovasti muokaten. Mutta niissäkin henkii armollinen suomalainen ikävyys ja hämäryys:

PIENI JA KAIHOISA MULTA-AIHEINEN RUNO 
Jalkani polkenut kerran maan lämpimän multaa on
- mullassa jyvä saa hautansa, mutta myös itää.
Olen väkevä kukka, itänyt kuumassa maassa,
ja kun luonas oon, ma kaipaan mullan syliin,
niin ikävöin mä lentoon tarkoitettu
maan multaan tuoksuvaan -
on raadeltava hajalle
elämän rumuus
kunnes kauneus voi täytenä
sen mullasta itää -
Ja siunatuksi lopuksi vielä lyijymyrkytykseen kuolleen - epäily päivän lehdessä -  kansalliskirjailijamme voimalause kursivoituna:

Enkeli taivaasta ei tee parempaa saapasta kuin minä. Näillä mennään.

(Maalaus Nikolai Pirosmani)


199 kommenttia:

  1. Kuvaavaa, joskin pelkistetysti.

    VastaaPoista
  2. Äärimmäisen hienosti ja huolella aikaansaatu yhdistelmäruno.
    Syntynyt uusi runo, jossa jokainen sen osasista sulautuu muihin osasiin ja rikastuttaa sen sisältöä samantasoisilla ja tärkeillä vaikutteilla, jotka voisivat kantaa sen sanomaa pitkälle ajan yli.

    Mikä tämä sanoma voisi olla? Sen jokainen tulkitsee omalla tavallaan.
    Tulkinnan varaa tässä onkin harvinaisen paljon.

    Minulle tämän pääasiaksi nousee elämä. Se kulkee tässä eteen päin sekä hyvän että pahan kuljettamana. Se katoaa ja muuntuu. Sitä voi rakastaa, vihata tai surra. Iloitakin voi.

    Elämällä on kolme tehtävää: syntyä, elää ja kuolla. Sama kaikilla. Onni sillä, joka voi potkaista maanpintaa ennen poismenoaan. Sitä onnea ei suoda kaikille. Elämä on lahja. Kuoleman jälkeen toiset jatkavat sen kantamista aina jossain muodossa.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huom. eteenpäin pitäisi olla, ja kai myös taaksepäin ja ylöspäin. Kaikki menee välillä niinpäin tai näinpäin tai niin päin tai näin päin.
      Mitä väliä? sanoisi ystävämme mikis. Minulla on vain hermot kohta tuusan nuuskana, sain tässä eräänä päivänä aikamoisen tällin taaksepäin. Sellaista sattuu. Pitää yrittää ajatella positiivisesti. Yritän.

      Poista
    2. Liisu, hyvin sanottu tuo pidemmän kommenttisi viimeinen virke: elämä on tavallaan ikuista, sillä se jatkuu jälkeenjääneiden elämässä.

      Siihen sisältyy vain yksi ehto: jostain on löydyttäviä sammuneen elämän kantajia tai kantaja. Moni sytyttelee kynttilöitä menneille läheisille kotona valokuvien vieressä. Ja tarinoissa mennyt elämä muuttuu eläväksi, kepeästikin. Jonkun vikoja muistellaan nauraen, mutta hyvällä naurulla, ei ilkeällä, vaan hyväksyvällä - eiväthän vainajatkaan voi olla virheettömiä.

      Surullisia ovat ne kirjoitukset hautajaisista, joissa ei ole yhtään ainoaa saattajaa. Eihän niitä vainaja enää sure, joten ei hän sääliä kaipaa. Meitä muita vain kirpaisee tässä elämän raadollisuus.

      Elämä lyö joskus tällillä joltain puolelta. Asennettahan se vaatii, vahvuutta. Toisaalta, kuulin jostain juuri: ihmisessä on kriisipaikan ja hädän tullen uskomattomia voimavaroja, joiden avulla ihminen voi selvitä vaikka hukkumiselta. Ihminen ei etukäteen edes tiedä näitä voimiensa määriä.

      Poista
  3. Vai loppuu sulta Iines-ihme lehdenluku tähän? Tarkoittanet Hesaria? Kun valinta on omasi, se sopii silloin sinulle. (taustakuoro tässä vaiheessa antaa aploodeja) Se joka sopii sinulle, ei sovi kaikille. (taas aploodeja) Minua jos joku lehden artikkeli närkästyttää, pyhähdän sille, ja käännän sivua. Jos seuraavilla sivuilla on pelkkiä mainoksia tai Perussuomalaisten haastatteluja - joka on sama asia, jatkan sivujen kääntelyä. Ja saatan edelleen "pyhähdellä" mutta en minä lehden tilausta sentakia lopeta.

    Ps. Aivanihanaa että Liisu on täällä! Äläkä kuule kultapieni tuskastele kaikesta tai siitä että sulta "hermot menee". Nuorempana minäkin olin niin "hermoraunio" että... että eipä siitä sen enempää. Mutta ihminen on ihme sitkeä sissi, se kestää paljon, ja jos on pakko, vielä sitäkin enemmän. - Itsekin olen nykyisin hyvin tasapainoinen ihminen, melkein normaali... jos niin röyhkeästi voi sanoa. Ei se ole kuin yks kaunis hetki kun sinunkin ajatuksesi sinusta ovat toisenlaisia, ja Sinä! Koska. Oot niin fiksu ihminen, ei sinua tyhjänpäiväisyydet nitistä. Eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jatka ja ole makkaraa
      koodi arvoton
      stop

      Poista
  4. Liisulle lisäys, n:ro 1. Epistola. Omistettu Iirikselle ja Ollille.


    Isaak Babel - Punainen ratsuväki, se on romaani, se on kirjahyllyssäni mutta en kaiva sitä esiin. Olen kirjoittanut muistiini kirjan fiktiivisen upseerin sotapäiväkirjasta nämä lauseet: "Olen väsynyt. Ja äkkiä olen yksinäinen, elämä virtaa ohitseni, ja mitä se tarkoittaa?"

    Kai minä joskus olen (1970-luvulla) kirjoittanut sen muistiin lohdutellakseni sillä itseäni, en tiedä. Mun yks veljeni oli silloin jo tehnyt itsemurhan (minua paljon lahjakkaampi ja älykkäämpi), minä ajattelin että "antaa nyt toistaiseksi olla se vaihtoehto, ehtiihän sitä myöhemminkin". Minua kun kiinnosti tuo viimeinen sivulause ja mitä se tarkoittaa?... Ajattelin että otanpa selvää!

    Sitä suosittelen muillekin, että ottaisivat selvää... siitä mistä täällä on kyse. Siitä saattaa seurata jopa vaikka mitä.

    VastaaPoista
  5. Kyllä loppuu, mikis. Viimeinen minulle kannettava lehti jaetaan postilaatikkooni 23.12. eli aatonaattona. Sanoin jo kesällä tilaukseni irti siitä päivästä, johon maksamani edellinen lasku ulottuu.

    Varsinainen syy on se, että jakelu on kesäpaikassani perseestä. Lehteä ei kannettu koskaan maanantaisin ja keskiviikkona vain satunnaisesti. Ja usein tuli vasta seuraavana päivänä kaksi lehteä kerralla.

    Suomessa paperilehtien ja paperikirjeiden jakelu on ajettu niin alas, että ihminen tuntee myötähäpeää kuolevan varhais- ja päiväjakelun puolesta.

    Siirryn kokeeksi lukemaan Hesariani digiversiona, jolloin lehti on aina saatavilla eikä tarvitse osoitteenkäännöksiä, jotka maksavat kymppejä eivätkä silti toimi. Hyi Postia, johtaja hirtettäköön miljooniinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastauksesi hyväksytään äänin 12 - 1. (Ja hej, Erkki Tuomioja, minkätakia sun aina pitää olla vastarannankiiski? Älä ny viitti, aikuinen ihminen. Vai äänestetäänkö siitä että olet aikuinen ihminen? (äänestävät) Äänestystulos on tällä kertaa 1 - 12.

      Poista
  6. Ihanimpana kirjan loppulauseena muistan tämän: (se on Veijo Meren romaanista "Sujut".)

    "Taivaalla oli tähtiä vaikka kuinka paljon."


    "Seitsemän veljeksen" kirjailija A.Kivi lopettaa näin:


    Se kulki rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa."

    Ei paha. Mutta en voi mitään sille että mielestäni kirjailija V.Meri on ilmaisussaan "täsmällisempi"... heh,he.

    VastaaPoista
  7. Tämän kuvan - aivan toisessa kontekstissa (kuten me kielitieteilijät ja farisiukset tapaamme sanoa) lähetin myös Kemppiselle. Ja varmuuden vuoksi myös Hannu Karpolle. Mutta mitä tuo kuva sisimmillään pitää sisällään... rakkaat kanssaihmiseni? Se on vaikea kysymys. Ja vielä vaikempi sanoa, oikeita vastauksia tuskin on edes olemassa, arvauksia sitäkin enemmän. Niin. (pyyhkii kyyneleen silmäkulmastaan. koska ei sen paikka siellä ole) Tämä kuva mielestäni kuvaa Iineksen blogin lukijoita kun he kuulevat että Iines lupaa lopettaa a) hiivan syömisen b) lakkaliköörien naukkailun iltaisin c) lehdenluvun d) jotain aivan muuta?



    joukko iines-faneja on aivan ihmeissään että kyse ei siis sittenkään ollut lakkaalikööristä, höh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmanhistorian paras taulu!

      Poista
    2. Innaselle eivät leonardodavincit pärjää. Tuossa kuvassa me kaikki ollaan.

      Poista
    3. Tässä on tietysti minun kuvani. Sinisukka.

      Poista
    4. "Suomalainen on ryssän ja ihmisen sekoitus."

      Poista
    5. Älkää matkiko Mikistä. Mikis on paras.

      Poista
    6. Innaselta on vaikea löytää naisen kuvia. Niitä on oikeasti vain muutama. Erilaisia miehiä ja ilmiöitä löytyy helpostikin. Ilmeisesti Innanen ei ole kiinnostunut satirisoimaan naisia, paria tissipiirrosta lukuunottamatta.

      Poista
    7. Kyllä hän ilman epäilystäkään löysi suomalaisuuden ytimen meistä junttiäijistä.

      Poista
    8. Matkiko mikistä? Älä höpäjä Anonyymi. Jokainen täällä on omanlaisensa ja tunnistettavasti omakielisensä.

      Poista
    9. Ovat. Nimenomaan ovat.

      Poista
    10. Olin aikoinani (lopetti hetki sitten Big Brotherin katselun ja osallistuu jälleen eli igen blogipölinään) kirjeenvaihdossa Martti Innasen kanssa. Kaksi tai kolme kirjetä kirjoitin hänelle ja hän ei yhtäkään minulle. Mutta siis tosiaan... olimme kirjetuttuja keskenämme.

      Poista
    11. Paras leninvitsi mitä tiedän on, kun

      eräälle puolalaiselle kuululle taiteilijalle 1950-luvulla oli annettu tehtäväksi maalata taulu "Lenin Varsovassa". No, tämä taidemaalari maalasi kuvan jossa Trotski paneskeli Nadežda Krupskajaa (eli Leninin vaimoa), ja ikkunan takana kohosivat Kremlin punatiiliset muurit.

      Puolalainen taidelautakunta tuli tarkistamaan tilaustyötä. Heidän päällikkönsä kun maalauksen näki sai raivokohtauksen: "Pyysimme että maalatte Leninin käynnistä Puolassa... ja mitä minun silmäni näkevät, ei tässä mitään Leniniä ole! Eikä Varsovaa. Jumalauta, Troski vaan nussii Leninin vaimoa Moskovassa!? Mitä tämä tarkoittaa? Minä ammutan sinut!"

      Taidemaalari vastasi rauhallisesti että... ”niin, Leninhän tässä kuvassa on Varsovassa".

      Poista
  8. Olen viime aikoina taas tehnyt ihan järkyttävän määrän ylitöitä. Jokaisella vapaallani soittavat ja pyytävät töihin, vaikka tunteja on jo niin paljon, että jokainen on sataprosenttinen sunnuntaitunti. Eilen hyvä ystäväni soitti, vastasin puhelimeen: "YÄÄÄÄK!" - Taidan nostaa jalat pöydälle ja sihautan Karhun auki. Tallinnan laivalta ostamani Carlsbergit loppuivat.

    VastaaPoista
  9. Mitä paperilehtiin tulee, olen niihin kyllästynyt. Hesari kuivissa käsissäni tuntuu pahalle. Iltapaskoja en ole ostanut aikoihin. Digi digi, jee, jee!

    VastaaPoista
  10. Tykkään kyllä paperilehdestä enemmän, sillä siinä on oma tunnelmansa. Aamukahvi ja rapiseva lehti...

    Vaan onneksi Hesaristakin on saatavana diginä näköislehti. Ruudulta lukeminen ei vain ole niin miellyttävää kuin paperilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperilehti. Mulla on aina sormenpäät mustat kun luen lehtiä. Ja kaapinovenpielet. Kun availen niitä ja suljen. Pinta kuin pinta, aina jää jälkiä kun Kilroy was here. Mustanaamion sormenjälkiä. Mutta onneksi on olemassa (nyt tulee mainos) Taikaliina -niminen pyyhe, Taikasieni De Luxe, sillä kun pyyhkiin lähtee näpinjäljet. Lukija, aina kun luet painettuja monisteita, muista Tee de Luxe, se pyyhkii myös ongelmasi pois. - Hitsi, on se tehokas rätti, jumantsuikka kun on, harmi vaan että en tästä mainoksesta saa mitään täppiä eli fyrkkaa itelleni. - Mielestäni ansaitsin sen kyllä.

      Poista
    2. Minulla mustui valkoisen kaihtimen alareuna. Syytän siitä Helsingin Sanomia. Tapaan lukea lehteä sinä kaihtimen vieressä, ja vetelen sitä lukusormilla sitten ylös ja alas, siitä oikeasta alareunasta.

      Poista
  11. Keisari seisoo palatsissan./Niin musta kuin multa, niin valkea kuin kulta,/ jase joka tulee vimeiseksi, se on kuolema.

    Tai miten tämä meni, emmä muista, multaruno kumminkin.


    Puutarhuri Ensio Itkonen (nimi muutettu) oli ammatiltaan puutarhuri. Eli siis pienviljelijä. tms. Hän elätti sillä itsensä + vaimonsa Agneksensa (nimi myös muutettu) joka oli kotiäiti. Lapsia heillä ei ollut mutta kovasti iltaisin yrittivät, että olisi. Noh... kerran oli kuljetyöläisten lakko (kirottu AKT ja kirotut kommunistit) ja heille (= heidän puutarhalleen) elintärkeä multakuorma oli myöhässä. Päivä päivältä yhä myöhemmässä ja myöhemmässä... Mitäs pienyrittäjät? mitäs he, yrittivät kaikkensa. Ja joka päivä ja iltapäivä ja ilta olivat "sillain nääs"... ymmärrättehän? Hyvä. No, yhtenä iltapäivänä taas kun Ensio jyskytti sitä Agnesia, ulkoa ikkunan takaa kuului diselVolvon ääni. Ja sillä räpäyksllä hän hyppäsi Agneksen päältä pois, PLUMPS, hieman ennen ns. "laukeamistaan", eli kriittistä hetkeä, ja huusi "Hei Agnes, MULTA TULI JO!" Koska... tosiaan, ikkunan alla kehräsi kuorma-auto jonka lava oli multaa. (Mutta ei Haikaraa... ei tullut haikra-Äitiä nokassaan babya, ajatteli Agnes. Voihan nenä....

    kirj. mikis. (huom! kunniamaininta partiolaisten erä- ja kulttuurikilpailuissa vuonna 1956))

    VastaaPoista
  12. Mullan loppuminen 60 vuodessa oli todellakin niin järisyttävä uutinen, että oikein ällistyin ja kiskaisin aamukonjakkini väärään kurkkuun.

    Kun Pyhä Greta on 76 vuoden kukkeassa iässä, ei maapallolla ole enää multaa - eikä siis myöskään ruokaa!?

    Kyllä hän silloin katuu, ettei tehnyt samoin kuin Liisu, Mikis, Riku ja me muut iinesläiset eli hamstrannut multaa säkkikaupalla liiterin taakse ja perunakellariin.

    Sokean Reetan seurakuntineen olisi nyt syytä hihhuloida sen puolesta, että kehitysmaiden miljardeille inehmoille hankittaisiin kompostoivat huussit. Sen hyväksi minäkin antaisin roponi.

    VastaaPoista
  13. Älkää välittäkö. Kyä taivaan linnutkin lentelevät sinne tänne vaikkei niillä mitään sem kummempaa asiaa ees oo, ja aina ne jostain ruokaa saa. Miksei myös ihmisetkin. Ja paarmat. Ynnä muut, eli muun muassa kissat. (Eli Naukumaijat)

    VastaaPoista
  14. Herra hyvä Jumala, anna Mohamed El Fatimin, Enon, kuten lehdistömme häntä hellittelee, kuolla, koska oikeuslaitoksemme ei kykene hänen rikoksiaan tuomitsemaan riittävän kovasti. Herra kaikkivaltias Jumala, auta, että Hesari putoaa kuin Eno veneestä.

    VastaaPoista
  15. Minä olen Martti Innasen fani. Mikis sai minut taas tuotoksiaan penkomaan. Neekeriäiteen kumipanaanin kuuntelin, niin paatunut en kuitenkaan ole, että sitä uskaltaisin tänne linkata. Minä likainen juntti kuuntelin jopa Irwinin Mutakuonon ja lakupellen. Sori vaan sori, sitäkään en linkkaa. Africa Unteralles.

    VastaaPoista
  16. Tämä ei oikeuslaitoksemme mukaan kuulu arabikulttuuriin. - Uskottava se on, mitäs tässä turhaan vihapuhumaan ja suviksia kiusaamaan.

    VastaaPoista
  17. 70-luvulla broidini oli merillä. Häneltä kuulin, että arabimaissa täytyy laittaa peltihousut. Mikäs minä siihen olen mitään sanomaan, arabit ovat epäilemättä hienoja ihmisiä, jos ei päästä taakseen.

    VastaaPoista
  18. Jaa, Eikka Leikan nuistelu minulta unehtui. Lapissa kaikki kuksii nopeasti, sää, ukko, vaivaisäijätkin. Simmottis.

    VastaaPoista
  19. Saatanan Sale on alennusmyynti. Äijällä ei rohkeus riitä sanomaan, että Donald Trump on mielenterveyspotilas, josta olisi syytä koko maailman kannalta päästä pikaisesti eroon.Onneksi en jätkää ole koskaan äänestänyt. Helevetin pikkutyttö!

    VastaaPoista
  20. Meinasin valkoiselle talolle antaa palautetta ja mielipiteitäni, mutta juustohomokyrpä Trump on pistänyt sinne pelkkää omaa propagandaansa, eikä kommentointi onnistu. Jos joku persu tai perkele minulle Trumpia kehuu, vedän heti turpaan. Ellei ole liian iso.

    VastaaPoista
  21. Jos pikku-Greta saa Nobelin rauhanpalkinnoin, minua naurattaa henkisen konkurssifirman toiminta. Antoivathan ne sen palkinnon jo Obamalle ja höpöhöpö Ahtisaarelle. - Who Cares?

    VastaaPoista
  22. Vastaukset
    1. Siis jaettakoon Gretalle jokin ilmastopalkinto, ei rauhanpalkinto. Nähdäkseni hän on onnistunut jakamaan ihmisiä lahjakkaasti eri leireihin. Itse säälin edelleen lasta, jonka erityisyyden vanhemmat ovat uhranneet medialle ja maailmalle.

      Poista
    2. Pitää myös muistaa se, että media Gretasta ilmiön on tehnyt, ei hän itse siihen olisi pystynyt. - "Median vikaa kaikki", sanoi aikoinaan jo Paavo Väyrynenkin.

      Poista
    3. Noh, osaltaan media tietysti. Vaan alaikäinenhän ei itse päätä, miten paljon hän antaa itsestään medialle. Kyllä se on lapsen vanhempien taskussa. Erityisesti erityislapsen, jolla on omanlaisiaan hoivantarpeita.

      Ruotsi ja Suomi ovat ehkä maailman ainoita maita, joissa lasta pidetään aikuisena jo lapsuudessa. Meillähän lapsen itsenäisyys katsotaan hyveeksi.

      Poista
    4. Olet oikeassa. Jälleen kerran. Mutta jos Sinun kanssasi on eri mieltä, ei se sitä tarkoita, että - jälleen kerran - olisi väärässä?

      Ei nyt toki. Mutta fitun viksu ihminen sinä mielestäni ole. Kaikesta huolimatta!...(sic!)

      Poista
    5. Ei toki tarkoita, mikis, ei missään mielessä. Minulla voi olla mielipide tai ajatus, sinulla toinen, mutta en edes osaa ajatella niin, että vain minä olisin oikeassa.

      Juuri tästä syystä toivonkin tänne monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä, kunhan ne esitetään asiallisesti ja rakentavasti käymättä kenenkään kimppuun.

      Poista
    6. Kimppu l. syli. Liku Liukkaalla on tietenkin enemmän oikeuksia, eihän sitä muuten Iinekselän talonmieheksi pääsisikään, heh!

      Poista
  23. Vielä yksi aamuhuomio. Miksi tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää, kun sukupuolia on kerran määrittelemätön määrä? Eihän tyttöjä ja poikia saa enää erotella erikseen?

    Se tietysti on tosiasia, että tyttöjen ihmisarvo on joissakin kulttuureissa merkittävästi alhaisempi kuin poikien. Ja kehittyneissä yhteiskunnissakin tytöt ja naiset ovat poikiin ja miehiin verrattuna vaihtelevasti eri tasolla käytännössä, vaikka teoriassa ovat samanarvoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen jonkin verran alkuperäissuomalaisiakin miehiä joiden mielestä ns. "naisnäkökulma" tarkoittaa lähinnä makuhuoneen kattoa. Mutta... onneksi he ovat väistyvä luonnonvara.

      Poista

    2. https://www.youtube.com/watch?v=X1yA4_XFamc

      Erään Penan minäkin muistin, voi voi, ja olin hänestä huolissani. Miksen olisi ollut kun hän kaveripiirini kuului? Hän vietti 50-v päivänsä jo (muistaakseni?) 46 vanhana. Koska sanoi ettei ikinä ehdi täyttää viittäkytä vuotta. Siinä oli kyllä oikeassa. Viina vei.

      Poista
    3. Viina vie, viina tuo. Kaikki mitä ihmisen aivoissa tapahtuu - tajunnassamme - on sähkökemiallisia prosesseja. Viina on liuotinaine, C2H5OH, joka liuottaa aivoja. (Kokeilkaapas vaikka!) Se vastaa ihmisen ikiaikaiseeen toiveeseen "olla jotain muuta mitä on". Tämä on tuttu juttu (ei tämä mikään ongelma ole, vai onko?) niissäkin maissa eli valtioissa missä alkoholin käyttö on kielletty. Niinpä niissä sitten pössötellään ties mitä hassiksia ja piikitellään amfetamiinia ja heroiinia ja meskaliinia ja amyylinitriittiä. Tai impataan tinneriä tai rouskutellaan dimetyylitryptamiiniä sisältäviä sieniä. Siis muun muassa... Koska kyse on siitä, rakkaat pyhäkouluoppilaat, että Elämää ei selvin päin kestä, ei millään. Pakko saada Pönttö sekaisin tavalla tai toisella. - Okey? Tässä saatte kullanmurut (ojentaa vihkoon liimattavia kiiltokuvalampaita) kiiltokuvalampaita, kun kävitte tunnillani. Voitte liimata ne vihkoihinne. – Herran haltuun!

      Poista
    4. Voin ottaa Late Lampaan kuvan, kiitos. Olen aina muuten luullut, että alkoholi tuhoaa maksan, mutta että aivotkin liukenevat. Kauheaa.

      Poista
    5. Maksa kestää siinä kuin ihminenkin. Ei sitä kannata surra. Tämäkin...

      https://www.youtube.com/watch?v=UiwUktaGjbs

      on totta. Muistan! Olin sattumalta Helsingissä tuolloin! Ja upein kipale mitä Slam silloin esitti, oli Pilvee, Pilvee, Pilvee, Pilvee... se kesti likimäärin noin 1/2 tuntia.


      Toisaalta... onhan tämäkin totta. On, on!

      https://www.youtube.com/watch?v=_Bg0BlyK4fw

      Poista
  24. Pessimismissä ei ole mitään järkeä, siitä ei kumminkaan ole mitään hyötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pessimismissä ei sen enempää järkeä ole kuin optimismissakaan. Mutta oletusasetelmana se on ehkä käyttökelpoisempi. - En ole tästä aivan varma.

      Poista
    2. Vaan ei kai pessimismissä tai optimismissa ole kyse hyödystä tai järjestä? Ne ovat syvästi ihmisen temperamenttia ja sensitiivisyyttä huokuvia tapoja suhtautua kaikkeen elämänmenoon. Niitä ei mielestäni valita, ne liittyvät persoonallisuuteen. Sekä optimisti että pessimisti voivat olla esimerkiksi ilmaston puolesta huolestuneita.

      Poista
    3. Siis missä asenne ratkaisee?

      Poista
    4. Elämässä. Valoisan elämänasenteen voi tyhmäkin opetella.

      Poista
    5. Jos uskaltaa, siinä ero.

      Poista
    6. Voisitko kenties suositella jotain hyvää ja helppotajuista opaskirjasta, jossa on hyvänlainen kirjasinkoko ja selkeä kuvitus?

      Poista
    7. Perheraamattu Dorén kuvittamana täyttää määritelmän jetsulleen. Antikvariaateista saattaa löytää hyväkuntoisen kappaleen. Aikansa science fictioniä. Kovakantinen ja käyttöä kestävä, maailman luetuin kirja. Olen siihen hyvin luottanut. Muuten, autio saari ei ole autio jos siellä joku jotain touhuaa, sikäli yleensä on melko pöljyä kysellä minkä kirjan ottaisit mukaasi jne. Sitten on aika hyvä tämä CIA world facts vai mikä se nyt on, netissä kumminkin. Tiiviissä muodossa ja helppotajuinen. Google maps on viehättävä, sitä voisi toljotella kuinka kauan tahansa. Kaverien mökit siellä pilkottavat, meillä on mökkimiesten plutoona...

      Poista
    8. Kerrankin komppaan hampaat irvessä Mankemangia ja taputan hänen pessimismi-aforismilleen, vaikkei siitäkään mitään hyötyä ole.

      Yritänpä itsekin, vaikkei siitä tietenkään mitään tule:

      Pessimismi on... jaa, turha edes yrittää, perseelleen menee kuitenkin.

      Poista
    9. Optimistin ja pessimistin eron tekee selväksi se hetki jolloin pessimisti luovuttaa ja toteaa ettei taas huonommin voisi mennä ja optimisti että kyllä voi, kyllä se siitä...

      Poista
    10. Muistan, miten määrittelimme itseämme lukion aikoihin, psykologian tuntien jälkeen. Eräs ystäväni määriteltiin pessimistiksi, jota hän muuten edelleen on. Hän ei odota miltään oikein mitään, vaan katsoo vain aina tyynesti, kuinka käy. Hän ei innostu, ei hehkuta, vaan on edelleen aina hyvin tasainen ja harmoninen.

      Meikäläinen määriteltiin optimistiksi, jolla on realistinen ote asioihin. Tunnistan tuon edelleen temperamentissani. Samoin kun ajattelen muita ystäviäni, joiden kanssa näitä määrittelyjä tehtiin, tuo silloinen luonnehdinta pätee edelleen.

      Kaiken tämän - ja muun lukemani perusteella - ajattelen edelleen niin, että kyseessä ei ole "asenne", jota muutetaan, vaan pysyväisluontoinen piirre ihmisen persoonallisuudessa ja temperamentissa. Itseäni kuvaa huoneentauluni: Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi. Ajattelen innostuneena aamuisin, että mikä tahansa kiva on mahdollista, uusi päivä on aina uusi mahdollisuus.

      Poista
    11. Optimisti keksii lentokoneen, pessimisti laskuvarjon, totesi G.B. Shaw.

      Poista
    12. Optimistit keksivät ratkaisuja, pessimistit tietävät ettei tarvitse koska optimisteja on. Tästä syystä talouselämä sopii keskinkertaisuuksille. Tämä on myös se syy miksi markkinavoimiin ei voi törmätä. Ne kyllä vlivat jäädä oman peräaaltonsa alle.

      Poista
  25. Tällä tulevalla viikolla, joka on ihme, televisiosta tule pari kolme hyvää elokuvaa. Ensimmäinen on tuo Tarmo Mannin dominoima "Gabriel, tule takaisin". Kaksi muuta hyvää leffaa voitte itse etsiä jos haluatte ne katsoa.

    VastaaPoista
  26. .nenimahaujnakak ämät aattepol yys ävyh no tyN. .imukurup niuk inalliohap nelO.

    VastaaPoista
  27. Mielestäni televisiosta tulee ainakion Pulp Fiction. En edelleenkään aio katsoa sitä, vaikka se on monen mielestä viiden tähden elokuva. En yksinkertaisesti halua katsoa väkivaltaa. Voi olla, että menetän paljonkin, mutta silti. En vaan voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se on hyvin väkivaltainen elokuva. Aivan ihana klassikko. Suorastaan suurenmoinen. Mutta enpä silti suosittele sitä alle 24 -vanhoille tai yli 42-ikäisille. Aiheuttaa nimittäin vakavia rytmi- ja muita sydämentykytyksiä.

      Poista
    2. Toisaalta... tuo Pulp Fiction on tavallaan parodiaa väkivallasta. Jos sen leffan katsoo sillä silmällä, mitä suosittelen, niin ei se väkivalta sillä tavalla silmille hyppää. (Vaikka välillä hyppääkin.) Kulttikuva.

      Ps. Minä itse inhoa (nykyisin) väkivaltaa kaikissa sen eri muodoissa. Väkivalta = väen valtaa. Kammottava ajatuksenakin että enemmistö olisi oikeassa...? Ei ole.

      Poista
    3. Ja tietysti kun sitä leffaa katsoo - jota kuten edellä tuli ilmi, avoimin sydämin teille kaikille suosittelen - niin pitää pitää mielessä se etteivät tapahtumat etene lineaarisesti. Vaan välillä myös efektiivisesti aika/avaruus tasolla.

      Mielestäni, joo.

      Poista
    4. Tällä viikolla tulee toinenkin hyvä elokuva: Spielbergin Schindlerin lista, huomenna. Kestää toisenkin katselukerran. On vain niin äärettömän surullinen.

      Poista
    5. Väkivalta, tuntuu kivalta. Kestää tosin vain hetken mutta kun jotkut ovat niin laiskoja ja saamattomia.

      Poista
  28. Sikälimikäli hauska ja viaton elokuva saa sijan kokeilkaa katsoa Tais-toi. 'Kita kii!' Jean Reno ja Gerard Depardieu. Herkullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jean Reno on mielenkiintoinen tapaus. Ei mikään kiiltokuvapoju, mutta mikä lähes pelottava karisma!
      Ko. elokuvaa en ole nähnyt, mutta Renon vuoksi sen vlisin katsoakin. :)

      Poista
    2. Tekijämiehiä.
      Reno loistaa parhaiten Luc Bessonin töissä, niin hyvin että Aleksi Mäkelä on nimennyt lapsensa hänen ensimmäisten elokuviensa mukaan. Äärimmäisen fyysinen näyttelijä.
      Kokeile myös Leon the professional jossa vastanäyttelijätär on huikea.
      Depardieu taas, voi nehnu - Cyrano de Bergerac!

      Kohta joku nostoväen pudokas kiekaisee Uuno Turhapuro, entisaikain alikersantti on hyvä ja muistaa että väljien vaatekappaleiden käyttöä on vältettävä. Ettei pöksyt putoa.

      Poista
    3. Aleksi Mäkelällähän on Nikita-niminen tytär. Nikitahan mielletään meillä usein miehen nimeksi, koska meillä on vieraillut muuan tunnettu miespuolinen Nikita-poliitikko naapurimaasta Kekkosen aikaan useinkin.

      Nikita esiintyy kuitenkin meilläkin naisen nimenä parin sadan kappaleen verran. Mäkelän Nikita-tyttären esiintyminen nykyisessä BB-ohjelmassa lisää melko varmasti nimen käyttöä tyttövauvoille.

      Poista
    4. Kaikki lapsensa, järjestyksessä.

      Poista
  29. On niin paljon, liikaa käsittämättömiä uutisia ja tapahtumia pallollamme, se ajoittain mykistää.
    Kiinalainen Ts'ao Sung kirjoitti runon:
    Chi-Hai-vuonna:

    Etelän virrat ja vuoret: merkkejä sotakartoissa.
    Miten asukkaat voisivat enää
    laulaen jatkaa arkitöitään?
    Älkää puhuko minulle ylennyksistä ja arvonimistä:
    yhden kenraalin maine perustuu
    kymmenentuhannen miehen kuivuneisiin luihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja eikös sodissa ole aina maasta kyse.

      Poista
    2. Kenraalit ovat parhaita pasifisteja. Vrt. Eisenhower.

      Poista
  30. Aleksis Stenvallin ekshumaatio. Niinpä niin.

    Miksi enkeli ryhtyisi suutariksi? Kännispäiten, no kenties. Paikkansa pitänee sanoi suutari vainajaa hautajaisissa.

    VastaaPoista
  31. Elämä on helpompaa, kun ei ota kaikkia kirjaimia ja sanoja konkreettisesti, Anonyymi. Usein lausahduksilla on kuvallinen taso, joka viittaa johonkin laajempaan asiaan. Niin tällä Kiven ajatelmallakin: Enkeli taivaasta ei tee parempaa saapasta kuin minä.

    Meikäläistä tuo ajatelma huvituttaa suuresti. Siinä ihminen uskoo itseensä riemullisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevyttyö, leasingvaimo ja pikaruoka. Helppo elämäpä hyvinkin.

      Poista
  32. Jostain syystä katsoin kokonaan Markku Arosta toissa aamuna tulleen haastatteluohjelman alfa tv:ltä. Markku Aron "tulkinta", ei ole minua ikinä viehättänyt eikä koskettanut millään tavalla. Ohjelmassa kehua retosteltiin laulajan (jukeboxi= ei itse sävellä eikä sanoita esittämiään kappaleita) alkutaipaleen taustavoimia, säveltäjä Toivo Kärkeä ja sanoittajia Vexi Salmi ja Juha Watta Vainio. Kaikki kolme ovat pystyneet upeisiin suorituksiin, mutta silti on ehkä hyvä muistaa, että suuri, ellei peräti suurin, osa kaikkien kolmen tuotannosta on aivan kamalaa skeidaa. Semmosella saa nääs paljon fyffeä.

    Aropuputtia en edelleenkään kuuntele, vaikka iän myötä olen lipsunut sinne tänne. Oikeesti söisin vaikka paskaa mielummin.

    Menestystä ja hyvää jatkoa vaan Markku Aropuputille.

    VastaaPoista

  33. Muistan Markku Aron aika laimeana laulajana, vailla karismaa. Ja sen yhden dramaattisen laulun Keskiyön aikaan.

    Tänään kuuntelin Baddingin laulamana Arpiset haavat. Se on kyllä uskomattoman hyvä tulkinta. En muista, onko Kaurismäki käyttänyt sitä jossakin elokuvassaan, mutta se sopisi hyvin siihen musiikkimaailmaan.

    Kas tuossa tämä ihanuus:

    https://m.youtube.com/watch?v=obXA0bV9jmU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellen nyt ihan väärin muista, niin tämä laulu oli Pölösen Badding-elokuvan loppuhuipennus. Janne Reinikainen oli aika hyvä pääosassa.

      Onkos muuten kukaan muu käynyt Somerjoen kioskilla kuin minä ja tietysti Mikis?

      Poista
    2. En minä ainakaan, kun en ole tiennyt kioskista. Olenkohan koskaan poikennut Somerolle? Ohi ajanut kyllä olen. Mietin vain sitä, mitä syytä ihmisellä voi ylipäänsä olla poiketa Somerolle, ellei tunne siellä ketään. Kuulostaa yhtä tylsältä paikalta kuin jokin Loimaa tai Yläne.

      Vaan siis kioskille poikkeaisin, jos tietäisin sen.

      Poista
    3. Minäkään en muistaakseni ole Somerolla käynyt, jossain vaiheessa Turkuun mennessä näkyy sen viitta. Siinä muistan aina Baddingin tulleen mieleeni. Viimeisimmästä Turun tai Paraisten käynnistäkin lienee yli viisitoista vuotta. Onpas kioski saanut laajan esittelyn Wikipediaan.

      Poista
    4. Tuli yhtäkkiä ikävä kioskeja. Lapsuudessani niitä oli joka kylässä, parhaassa kaksikin. Kioskiin liittyy pelkästään hyviä muistoja, iloisia käyntejä. Meille lapsille kioskilla käynti merkitsi aina jonkin hyvän ostoa. Lakupötkön tai tikkarin (Lollipop!) ja suuta värjäävien mansikkakaramellien. Kioskin täti oli pulska ja iloinen ja nauroi lapsille. Muuan kisoki oli pieni ja siinä oli vain ahdas luukku, johon ostos sanottiin. Täti kumartui alas luukkuun kuullakseen toiveen. Sitten sieltä ojentui käsi, jossa toivottu hyvä oli.

      Nykyiset R-kioskit eivät edes ole kioskeja, vaan pienoiskauppoja. Kioskin kuuluu olla koppi, jossa on vain luukku ja takaovi.

      Poista
    5. Muistan senkin ajan, kun jäätelöä ei saanut ollenkaan talvisin, vaan ainoastaan kesäisin. Ja aina se myytiin kioskista. Oli juhlaa, kun vappuna lapset kuulivat, että jäätelökioski oli tullut paikalleen E-marketin viereen ja saatiin vappujäätelö!

      Poista
    6. Alussa Jumala Loimaan. Tämän kuulin jo kauan sitten, sillä vaimoni suku on sieltä kotoisin. Eikä se ole tylsä paikka, vaan viriili kuin palindromi (innostunut sonni).

      Kun ekaa kertaa olin menossa mökiltäni Torronsuolle, huomasinkin äkkiä ajaneeni Somerjoen kioskin ohi ja olevani Somerolla. Ahaa, täällä kuoli Unto Mononen, ajattelin ja käännyin oikealle.

      Poista
  34. Kaikista taiteista musiikki on meilläkin se tärkein, joka vallitsee ja hallitsee elämäämme ja toimii apuna elämän melskeissä. Se kuljettaa meitä paikasta toiseen, rajat on jo rikottu, valtakunnan rajat, ja koko maailma on estraadi, joka kiinnostaa ja saa tarpeen tullessa meidät matkustamaan sinne tai tänne, jos se vain on mahdollista, tai tyytymään kotimaan antiin.

    Häh, mitä minä nyt? No niin se vaan on. Parhaillaan, tänään, äsken, istuin tuolla puolipimeässä huoneessa kännykkä kourassa ja kyselin yksityistietoja loppuun myydystä konsertista, jonne tekisi mieli mennä kuuntelijaksi. Peruutuslippuihin perustuu tällä kertaa toiveemme. Mutta jos ei sinne niin muualle sitten. Yleensä liput pitäisi varata jo kuukausia ennen, parhaimpiin tapahtumiin on liput (ulkomailla) jo vuotta aikaisemmin pantu myyntiin.

    Hullun hommaa, voi joku ajatella. Niinhän se on. Mutta jos joku ei tiedä. mikä ero on olla läsnä, paikan päällä, siellä missä musiikkitapahtuma esitetään, tai tyytyy kuuntelemaan tv:stä, radiosta, levyltä tai videolta samaa tapahtumaa, on ero siinä elämyksessä, jonka kuulija kokee, järisyttävän suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tietysti (kun en kehtaisi eri mieltä ollakaan), mutta silti olen usein mielessäni ja täälläkin varmaan ihmetellyt sitä, miksi juuri Musiikki on se Kaikkein Pyhin?

      Se jonka juurella riettain ja räävittömin ja kaikelle paskat haistattavinkin hiljenee ja kokee elävänsä pyhyyttä todeksi?

      Musiikki koskettaa ihmisiä laidasta laitaan - toinen haltioituu klassisesta, toinen kakofoniasta - mutta eipä juuri löydy kapinallistakaan, joka viittaisi kintaalla musiikille, vaikka kaikelle muulle kyllä.

      Onko se niin, että musiikilla on suora reitti ihmisen sisimpään?

      PS. Pidän itseäni poikkeuksena, joka on tavallista immuunimpi musiikille - siitäkin huolimatta, että olin jokin aika sitten kuuntelemassa Uutta Kipparikvartettia ja nautin siitä saatanasti.

      Poista
    2. Ohne Musik wäre das Leben ein Irrtum.

      Poista
    3. En laittanut lähdettä (linkkiä) koska emäntämme (ja Laura Huhtasaaren) mukaan ne eivät keskustele.

      Poista
    4. Ihminen kokee nimenomaan pyhyyttä, Tapsa, hyvä kun mainitsit tuon. Kuulin eilen sattumoisin palasen Mendelssohnin viulukonsertosta, numeroa en muista, ja siinä sai ihmispolo siivet selkäänsä ja ruusuportti aukesi, ollakseni hiemn romanttisrunollinen.

      Musiikki nostaa toiselle tasolle, sille tasolle, jolla tietää, että on jotakin suurta, ikiaikaista, yhteistä, äärettömän kaunista, johon sielu yhtyy. On jotakin muuta kuin arkinen puurtaminen.

      En väitä että rokkimusiikki saa aikaan tällaisia efektejä, mutta kyllä sekin voi ihmisen hiljentää ja viedä toisiin ulottuvuuksiin. Viboihin. Tiloihin, miten vain.

      Poista
    5. Liisu, onnea lippujen metsästykseen! Toivon, että onnistuu. Elät käsittääkseni musiikin keskellä, ja sinua ympyröivät värisyttävät sfäärit. Voin kuvitella elämyksen, kun musiikkijuna kulkee tai lentokone liitää pilvien yläpuolella kohti odotettua päämäärää, ihminen siinä mukana, pienen hetken ilman ahdistusta.

      Poista
    6. T a p s a kysyy: "Onko se niin, että musiikillla on suora reitti ihmisen sisimpään?" Tällä kysymyksellä hän osuu asian ytimeen ja osoittaa että on oivaltanut jotain, jota ihmettelee ja jota varmaan harva huomaa edes ajatella.

      Sanotaan että jo pieni ihmisen itiö, joka kasvaa äidin kohdussa, pystyy ottamaan vastaan rytmejä ja värillisiä aaltoja, joita tulee ulkomaailmasta ja tämä ominaisuus kasvaa ja pysyy aktiivisena ellei sitä tukahduteta.
      Voisiko ajatella, että musiikki ja elämä ovat pitkälti yhteneväisiä, ikään kuin sisaruksia, joilla on kuitenkin oma kielensä?
      Tämä selittäisi sen, miten ihminen voi sisällään kantaa musiikkia tai miten musiikki voi kantaa ihmistä. Oman kokemukseni mukaan viimeksi mainittu on yleisempi tapa, mutta sille, joka haluaa luoda musiikkia, ensin mainittu on tärkeä.

      Poista
    7. "Ohne Musik wäre das Leben ein Irrtum", (ilman musiikkia elämä olisi erehdys), sanoo M a n k e m a n g i ja totta se on. Minkälaista olisi elämä ilman rytmiä ja voimaa, värikylläisyyttä, alkua ja loppua, toistoja ja yllätyksiä, jotka ovat ominaista musiikille? Mahtaisi olla aika yksitoikkoista, jopa ikävää. Jos kysyt joltakin, minkälaisesta musiikista hän pitää, ja saat vastauksen, en minkäänlaisesta. Ja kun kysyy, miksi, vastaus on useimmiten: En ymmärrä sitä.
      Ymmärrätkö vieressäsi kulkevaa ihmistä? Epäiletkö hänen olemassaoloaan? Vaikka et yhtään ymmärtäisi häntä. hän kävelee siinä, eikä häntä tarvitse ymmärtää. Samoin musiikin kanssa. Riittää jos kuuntelet. Jos kuuntelet, mitä ihminen vieressäsi puhuu, alat ehkä ymmärtää häntä. Ovi, joka johtaa hänen maailmaansa, aukeaa, ja kas kummaa. sinä ymmärrät miksi hän näyttää niin iloiselta tai surulliselta ja mitä hänelle on tapahtunut. Ihan sama musiikin kanssa.
      Muistan miten portti musiikin maailmaan avautui humahtaen, kun sain lahjaksi Beethovenin viidennen pianokonserton levynä, kuuntelin sitä ja sen keskivaiheilla, toisessa osassa, Adagio un poco mosso (hitaasti hiukan liikkuen) huomasin itkeväni. Mitä minä itkin? Itkin sen kohdan kauneutta. Sain kosketuksen musiikkiin. Se oli ensimmäinen kerta kun tajusin sen. Sen avulla avautuivat kaikki muutkin osat. Pääsin sisälle. Eikä minun tarvinut koputtaa.

      Poista
    8. I i n e s, liput on jo luvattu, nyt vain rauhassa odotellaan. Tänä iltana päästään musiikkia opiskelevien nuorten, joilla on oma orkesteri, järjestämään tilaisuuteen, josta en tiedä muuta, kuin ajan jolloin konsertti alkaa. Ihan kiva. Ainakin yrittävät parastaan.

      Sinun mielipiteesi musiikista, Iines, tulee selkeästi kommenttiesi kautta. Sinulla ei tunnu olevan ongelmia, olet laajakatseinen, kuuntelet myös tarvittaessa "kevyttä" musiikkia, joka nimitys ei tee oikeutta kappaleille, jotka on usein varmaan sydänverellä kirjoitettuja ja joista parhaat, ikivihreät, jäävät pysyvästi sekä ihmisten mieleen että arkistoihin elämään omaa elämäänsä.

      Poista
    9. Liisu, iskelmät ovat runoutta, laulurunoutta, otan ne niin. Siitä sydänveri. Ja tavallaan ne ovat sitä kansanrunoutta, jota Lönnrot aikanaan keräsi laulumailta, suoraan ihmisten keskeltä, heidän elämästään.

      Klassinen musiikki on itsessään oma lajinsa, jossa sanat ovat tarpeettomat, jopa häiritsevät. Musiikki riittää, se vie ja avaa ovia moneen suuntaan.

      Poista
    10. Iines, tuota sinun näkökulmaasi en ole ajatellut. Kun nyt ajattelen, se tuntuu oikealta. Esim. juuri iskelmiä varten ei tarvitse opiskella vuosia. Ne itävät ihmisten mielessä ja putkahtavat sieltä esiin tarvittaessa. Ne ovat arvokkaita ja niillä on oma sisältönsä, jota usein käsittelevät aiheita, joista ei voi suoraan puhua. Ne välittävät tunteita. Ne ovat aitoja ja mielekkäitä. Voisin kuvitella että jossain tapauksissa ne sisältävät historiaa ja lähentelevät kansanrunoutta.

      Myös klassinen musiikki voi ottaa käyttövoimakseen runot. Varsinkin laulupuolella joissa sanoja tarvitaan, saavat monet runoilijat runoilleen säveltäjän. Viimeksi olen tutustunut Mirkka Rekolan runoihin sävellyksinä, joissa musiikki ja runous yhdistyvät. Tuttuja ovat myös esim. Kalevalan sankareista tehdyt sävellykset.
      Tästä aiheesta olisi mukava puhua, mutta minua varjostaa taas kiire. On lähdettävä, ei voi mitään. Klassista musiikkia on montaa lajia, sitäkin. Ehkä voimme myöhemmin siitä keskustella. Mutta nyt. Menoksi!

      Poista
    11. Juuri niin, Liisu, ne ovat tämän ajan käyttörunoutta. Vierastan sitä, että runous halutaan eristää eliitin runoudeksi, vain oikeiden taiteilijoiden luomaksi. Ei Elias Lönnrotkaan mitään fiinejä rynoja luullut keräävänsä hovien luettavaksi, vaikka toki ymmärsi niiden merkityksen myös sivistyneistölle. Hän keräsi kansan puhetta, kansan kertomaa ja laulamaa.

      Antoisaa konserttia, Liisu!

      Poista
  35. Liisu tuntee klassisen musiikin. On ollut ilo hänen omassa blogissaan kuulla hänen ajatuksiaan mm. nykyisemmästä musiikista; se on joskus meille harrastelijoille ”hieman” vaikeaa. Eli hämmentävää.

    Pidän klassisestan musiikista... Sebastian Bach on tärkein, sitten Shostakovitsh, ja muita tärkeitä on vaikka kuinka monta. Ei edes tiedä kuinka monta kun heitä tulee aina lisää ja lisää kun - aivan sattumalta - kuulee uusia säveltäjiä! Hyviä sävellyksiä tuntuu olevan vähintäin yhtä paljon kuin hyviä kirjoja, eli loputtomasti!



    Iines, on tuhottoman paljon merkittäviä sävellyksiä joissa sanoilla on oleellisen tärkeä funktio. Liedit ovat aivan oma maailmansa, tässä Schubertin ja Goethen yhteistyötä:

    matka Keijujen eli Kuoleman maahan

    Wer reitet so spät durch Nacht und Wind? -----
    "Mein Vater, mein Vater, jetzt faßt er mich an!
    Erlkönig hat mir ein Leids getan!"



    Ja miten kaunis ääni naisella tällä

    kun vivaldia laulaa enkeli hän



    Kyllä ihmisääni on upea instrumentti! Ehkä upein. Miksipä säveltäjät sen käyttämättä jättäisivät? Eivät he jätäkään! Oratorioissa ne kaikkein monipuolisimmin soivat – siis ihmisäänet. Ja mitä olisi Beethovenin 9s sinfonia ilman ”Oodi ilolle” finaalia...! ...
    (Vastaus: ihan mahtava sävellys, tietysti. Mutta tuon finaalin kanssa se on enemmän, vähint. JUMALAINEN!)



    Huom! Kuten tietysti tiedättekin, koska tämä on itsestäänselvyys: huonot esittäjät pystyvät pilamaan hyvänkin sävellyksen/laulun. Eli ei sävellys välttämä ole huono jos se esitetään kehnosti. Vasta kun on kuullut huonon sävellyksen hyvin esitettynä, vasta sen jälkeen voi rehellisesti olla sitä mieltä, että "olipas mitättömän möhnä sävellys"...


    - soimisiin -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Muistan hyvin Erlkönigin, mikis. Tästä laulusta, tai runosta, on jopa keskusteltu jossain ikivanhassa blogijutussani. Muistaakseni siinä yhteydessä, jossa kirjoitin Goethen Yövaeltajan laulusta ja sitä koetettiin muutaman kommentoijan kanssa suomentaa kukin tavallaan:

      Über allen Gipfeln
      Ist Ruh',
      In allen Wipfeln
      Spürest du
      Kaum einen Hauch;
      Die Vögelein schweigen im Walde.
      Warte nur, balde
      Ruhest du auch.

      Goethe on lemppareitani runon muodon mestarina.

      Niin mikis, olet tietysti oikeassa tuossa klassisen musiikin sanoittamisessa. Upeita lauluesityksiä on.

      Tarkoitukseni oli ilmaista se ajatus, että yhtään sinfoniaa tai mitään muutakaan klassista teosta ei tarvitse ainakaan minua varten erikseen sanoittaa. Soittaminen riittää.

      Poista
  36. Hyvintekstitetty musiikki mielestäni saa olla mitä tahansa humppaa, koska se svengaa sanoilla, mutta onko se välttämättä enää ’musiikkia’? Vrt. räppi. Lauluksi tehty teksti kuullostaa eri asialta kuin lyriikasta tehdyt laulut, vaikka ei sitä välttämättä huomaa, mutta kun lukee, niin sitten kuulee. (Hmnhy, heittäytyy salaperäiseksi kuin I.H. ja Co.) Kamaliakin laulujen tekstejä on, hyi helvete, mutta pakkoko niitä on kuunnella, ei ole. – Kunpa ihmiset kuuntelisivat vain hyvää torvimusiikkia joihin asiallisesti isänmaahansa suhtautuva runoilija on runoillut isänmaalliset ja asialliset sanat. Kuten esimerkiksi


    https://www.youtube.com/watch?v=5oMEnNQj5Hs&list=RD5oMEnNQj5Hs&start_radio=1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eräillä soi vain raskas musiikki, protestintapaisena. Steppenwolfin Easy livin', hengellinen laulu siis, jopa virsi; eikä mikään Katri Helena, Karita Mattila tai muu takamehtien mekatähtien mökellys.

      Kevyttä olla pitää, etätyössä ahdistuu niin kauhean tavalla.

      Ahdistuu ahdistuu, kuin Koskelan Jussi torpassaan. Mihinkään aatteen tapaisenkaan ei suostu eikä ota osaa mutta järkiään tekee kun käsky käy. Mielialalääkkeeksi käyttää linimenttiä selkään. Linimenttiä! Perkele, mikä arjensietokyky. EK jää häpeään peräänkuuluttaessaan talvisodan henkeä yrityselämään. Töitä olisi juu, pakkasessa kuolemanvaarassa kuset ja paskat housuissa yötä myöten? Ei pärjää Koskelan torpan ahdistukselle. Sanoilla voi pelleillä maailman tappiin mutta kuinka nylkeä tuppeen kaikilta asteikoilta yli kipuava ahneus?

      Eläköön vallankumous!
      Duunarit herroiksi ja saha joutaakin polttaa.

      Yksikään coup ei ole ainakaan jäänyt mieleen jossa ei olisi ollut musiikin voimaa käytettynä.

      Tästä kätevästi päästään kokeilemaan kenen joukoissa korviasi höristät, eikö vain? Mitkä ovatkaan uuden ajan työnantajien suosimat kappaleet ja mitä uutta heiltä on saatu, viime aikoina? Sanokaamme sotien jälkeen, ettei Hiski Salomaa pääse sotkemaan tätäkin.

      Kaameinta on katsella kun kuukausipalkkainen pikkuvirassa lusiva olento jolta ei edes puukon teroitus onnistuisi kertoo äänestävänsä ja samaistuvansa omistamiseen keskittyviin olentoihin, hienoa ja ihanaa on olla parempi ja omistaa.

      G. Thunberg on vain oikeassa eikä tingi. Pelottava hahmo!

      Poista
    2. Ei sen puoleen, minullekin noita sattuu, mutta Easy Livin' ei tainnut olla Steppenwolfia.

      Poista
    3. Vaan aivan oikein se oli, että Greta Thunberg -lapsi ei saanut rauhan Nobelia. Öyhöttäminen ja rageeminen on aivan eri asia kuin saavuttaminen, tulokset.

      Poista
    4. Nuorten maailmassakin on merkillepantavaa se, miten toisia määritetään musiikkimaun mukaan. Samasta musiikista diggaavat ovat fine. Voimakas erottavakin tekijä musiikki siis voi olla.

      Poista
    5. Kaikki - koko säveljärjestelmä jota länsimaissa käytetään - on Bachia joten se siitä.

      Iines ei ole vastarannan kiiski vaan tyytymätön ilmaisuun jota ei voi viilata. Ja mitä sitten! Vastarannalla huutaa toinen samanlainen mutta hänellä on itseammuttu karvaeläinreuhka päässä, saattaa olla hiukan helvetin hyvää pontikkaakin. Aina ei voi voittaa. Paitsi kuuntelemalla ja hoksnokkaa käyttäen.

      Mielipide on jokaisella ja esittäjän kyky tuoda tosiasia esiin jää toiseksi mikäli juuon-muttei-koska-nätimminsanoen näin kuuluu tämä asia esittää.

      Näkyy rannalla olevan mittaa ja kun tarkastelee järveä niin huomaa että ympärikin pääsee.

      Maapallon multa ei riitä? Ei auta, ravinto on viljeltävä meressä.
      Älkää nyt kumminkaan perunoita järveen istuttako.

      Poista
    6. En ole biologi, mutta epäilen merta kasvualustana. Sipulikukkia, esimerkiksi liljoja voi viljellä vesimaljakoissa, mutta miten viljat ja puut, riittääkö meressä ravinteita kullekin lajille - ja merihän rehevöityisi moisesta ryöstöviljelysta. Vedet alkaisivat kuivua ja kasvaa umpeen.

      Poista
    7. Ja multa loppuisi ja vesi loppuisi ja merenpohja loppuisi ja kaikki loppuisi ja sipulit loppuisi mutta sitten G. Thunberg saisi Ilmastopalkinnon ja julistettaisiin marttyyriksi...

      Mitä veikkaat?

      Maailma loppuisi, toki järjestyksessä mutta vasta kun se ymmärrettäisiin ja lehdissä kirjoitettaisiin että nytpä tilaa itsellesi tästä tietoa, se nyt kyllä olisi hiukan tyyriimmän puoleista mutta jos tahdot maksaa niin tietoa olisi.

      Juuh, paitsi ettei olisi. Koska et ole biologi.

      Hyviä unia.

      Poista
    8. Meinasi unohtua - kalanviljely ei ole eettistä, emme siis puhu siitä. Saastaiset viljelijät, paskovat kaikki meret. Tätä ei voi sietää, kestotilaajillakin on oikeuksia.

      Poista
    9. Viljelijöillä ei ole samoja velvoitteita kuin vaikkapa mökkeilijällä. Paskalaki on tästä hyvä esimerkki.

      Kun minua vaaditaan rakentamaan muhkea ja kallis yhden muijan muutaman kesäviikon jätevesien käsittelylaitos pienen puutaloni viereen, niin viereinen maajussi saa surutta ja maksutta levittää lietteensä mereen ulottuvalle vihannespellolleen.

      Poista
    10. PS Minähän en sitä laitosta mailleni rakenna ennen kuin maajussi rakentaa lietteelleen puhdistuslaitoksen.

      Poista
  37. Kotona ollaan. Konsertti ja akustiikka salissa olivat hyviä. Konsertin nimi oli Nordisk Atmosfär. Kapellimestareita oli kaksi. Vaihto puolivälissä. En tiedä miksi.
    Jokaisesta pohjoismaasta oli valittu yksi säveltäjä edustamaan maataan. Sauli Zinovjev Suomi, Kurt Atterberg Ruotsi, Johan Svendsen Islanti, Carl Nielsen Tanska, Edvard Grieg Norja. Olin näkevinäni aina kyseisen maan edustajan säveltämässä teoksessa sen maan maisemia ja näkymiä. Tunnelma useimmassa oli levollinen, taivas kuulas ja kaunis. Norjan tuntureita, tuulet puhalsivat, koskettava Åsan kuolema, vihertävät niityt ja meri yhdisti niitä, ajatukset poksahtelivat päässä ja ihmettelin hiljaista vilinää, voimistuvaa väen paljoutta, ja pelottavaa jyrinää taivaanrannalla. jne. jne. jne.

    Kylmä tuuli tarttui vaatteisiin ja sävelet soivat vielä niskassa kun oltiin jo kotipihassa.

    Ja sillä aikaa täällä oli puhuttu musiikista lisää ja lisää. Ja kauniita, liikuttavan hienoja suomentamattomia runoja puheen aiheina. Mikis ja Iines vauhdissa. Ja nyt meen nukkumaan. Ja tämä seuraa mukana:

    Über allen Gipfeln
    Ist Ruh',
    In allen Wipfeln
    Spürest du
    Kaum einen Hauch;
    Die Vögelein schweigen im Walde.
    Warte nur, balde
    Ruhest du auch.

    (itku meinaa tulla, niin suloista, niin suloista. Kaunis tämä maailma ja ilta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin istuimelta "ylösnoussessani" Anonyymin sielunpurkauksen. Miten voimakasta kielenkäyttöä, vaikuttavaa ja todentuntuista! Että joku osaa! Kunnioitukseni. Taidan ottaa senkin mukaani, ja sängyssä, kun uni ei tule. mietin sitä.

      Poista
    2. aamulla jo olo erilainen, palelee, anonyymin puheen todellinen paino kuormana mielessä, miten totta hän puhuu, kun toiset kärsivät, toiset juhlivat, senkin siat! (senkki on myös muinainen huonekalu, sanat kolhivat toisiaan) sääli on pahasta, myötätunto harvinaista, pitäisikö puhuminen lopettaa, kokonaan? mitä se auttaisi, paha on paha sellaisenaan, mutta eikö voisi tarrautua hyvään? hyvä muuttuu aina huonoksi, ei auta. Ei auta! (epäröiden: jumalauta)

      Poista
    3. Liisu, hienoa! Jotakin tämänsuuntaista arvelinkin, elät läheistesi kanssa musiikin ytimessä, keskellä sitä. Olet usein tarjonnut meille muillekin paloja tuosta musiikista. Upeaa! Onnittelut!

      Ihmisellä on joskus tarve ja myös kyky nousta arjen yläpuolelle. Taide on avain siihen. Tai luonto. Meille on paljon annettu, jostain syystä.

      Poista
    4. Iines, kyllähän me tiedetään ns. taiteilijaelämän hyvät ja huonot puolet. Ei se sen kummempaa ole. Paljon on tehtävä töitä, menee huonosti tai hyvin. Joku vara-ammatti olisi hyvä olla taskussa. Se hyvä puoli on, että työpaikka kulkee mukana. : )

      Kävin aamulla katsomassa kuviasi. Siellä Irja ja sinä totesitte luonnon voimakkaan vaikutuksen ihmismieleen. Kun katseli niitä ruskakuvia tuli tunne että mitenkä me ihmiset olemme ansainneet sen ilotulituksen, jota ruska meille tarjoaa. Vai onko se anteeksipyyntö kaikesta siitä pahasta, mitä luonto raivotessaan voi saada aikaan. Ne seudut maapallolla, joissa eläminen on ehkä eniten ihanaa, saavat myös ehkä eniten kärsiä. Tavoitteleeko luonto tasapuolisuutta, vai mitä sillä on mielessä. sitä emme tiedä.

      Poista
    5. Kyllä tiedetään, Liisu, jo lukemieni taiteilijaelämäkertojen perusteella olen saanut hyvän kuvan heidän monesti hankalistakin ihmissuhteistaan ja perheoloistaan.

      On kai aika selvää, että taiteilijat eivät ole aina ns. helppoja ihmisiä, tasapainoisia ja sosiaalisesti lahjakkaita. Monet ovat perusviritykseltään introvertteja, ja joukosta löytyy melkoinen kirjo erikoisia persoonallisuuksia, niin narsisteja - viittaan vaikka Henrik Tikkaseen - kuin monenlaisia poikkeavia ja erityisherkkiä tyyppejä. Alkoholi on ollut monen taiteilijan suistaja ja perheonnen tuhoaja. Samoin rahapula. Taiteilijan tie harvoin on ruusuinen.

      Poista
    6. Itseäni kiinnostaisi lukea elämäkerta Sibeliuksesta, sellainen, jossa hänet esitetään ihmisenä, lähimmäisenä, aviomiehenä, isänä, ystävänä. Minusta tällainen teos puuttuu, vaikka toki Sibeliuksesta on useitakin elämäkertoja, vanhempia. Kaipaan uudenlaista otetta Sibeliukseen, vanhoissa on hymistelyjä. Hänen puolisonsahan oli erityisen kiinnostava persoona, Aino Järnefelt, monen taiteilijan rakkauden kohde. Sibelius lisäksi ryyppäsi railakkkaasti. Avioliitto lienee ollut myrskyinen, vaikka Aino Sibelius uhrautui karvoineen päivineen perheelleen.

      Poista
    7. Olet ihan oikeilla jäljillä. Iines. Semmoista se on. Hieman sekasotkuista, vai mitä? Tai ehkä asiat vain tulevat korostettuina esiin kun kysymys on ihmisistä, joita tuodaan esiin milloin enemmän, milloin vähemmän kiinnostavuuden mukaan. Ihminen muuttuu vähitellen kuin yhteiseksi omaisuudeksi, kun hänen elämäänsä vilautellaan tai siitä kirjoitetaan kokonaisia kirjoja. Tai elokuvia.

      Minuakin elämänkerrat kiinnostavat. Parhaillaan etsin tietoja Anton Brucknerin elämästä. Huomasin vähän aikaa sitten miten vieraaksi, melkein pelkäksi nimeksi, hän on jäänyt tietoisuudessani. Kuuntelin hänen viidettä sinfoniaansa, joka kestää yli tunnin, ja hämmästyin: tuohan kuulostaa kuin itse eläisin hänen teoksessaan! Jo syntyi Mahlerille kilpailija. Mahler on ollut vuosikausia mieluisin säveltäjä, hengitämme samaan tahtiin, samoja mutkia, iloisia ja surullisia hetkiä. Mutta nyt puskee Bruckner väliin, ai että kiva juttu! Ihan vieras mies!

      Olen jo minäkin yrittämässä päästä lukemaan Aino Sibeliusta tässä uudessa kirjassa joka on vasta syntynyt. Muuten tiedän heidän elämästään varmaan melkein kaiken, hajatietoina ja muitten kertomana.

      Poista
    8. Vieras viettelys kuulostaa jännittävältä, Liisu. Kukapa sellaista voisi vastustaa? On kiva, kun löytää uusia innoituksen kohteita elämäänsä.

      Varasin uuden muistaakseni Riitta Konttisen (?) kirjoittaman Aino Sibeliuksen kirjastosta. Varausnumero on 121! Ihmiset lukevat täälläkin paljon, sillä minulla on useita uusien kirjojen varauksia vetämässä, ja monessa sija on yli sadan.

      Poista
    9. Olen alkanut käyttää tuota varaussysteemiä kirjojen lainauksessa. Vierastan nimittäin Tummakulmaa, kirjaston naisvirkailijaa, koska olen jo kahdesti palauttanut hänelle pilaamani kirjaston tuotteen, toisen varsin nolosti yllätettynä hyllyrivien välistä. Kyseessä oli cd, Beethovenin viides, jonka päälle kaatui tilkka valkoviiniä ja toinen oli kissan häntäpalossa tuhriintunut Essi Kummun Karhun kuolema. Ennen Tummakulmaakin pilautui yksi lainakirja, kun Manu-koira nakersi Koiranomistajan oppaan selkämyksen.

      Jos nyt joku haluaa lukea tarkemman jutun näistä tapauksista ja Tummakulman kammosta, se löytyy täältä.

      Poista
    10. I i i n e s, kävin katsomassa. Siellähän me olimme, menneisyydessä,: Leonoora, sinä ja minäkin. Melkein voisi sanoa, samanlaisina, sama sävy puheessa kuin täälläkin. Olet jonkinlainen äitihahmo minulle, henkisesti. Jalkasi pysyvät aina turvallisesti maassa, vaikka mielesi lentää ilmassa. Ja kun suunta on sama, se tuottaa turvallisuuden tuntua minullekin, jolle elämä on välillä kuin painajaisunta, sumunsekaista oloa, joka kyllä yleensä jo saman vuorokauden aikana kirkastuu ja on hyvä olla.

      Poista
    11. I I N E S 2
      Oli tässä aikaisemmin puhe ihmisestä, nimeltä ANTON BRUCNER, säveltäjä. Hänen nimensä tulee aika usein vastaan säveltäjä- luettelossa konserttien yhteydessä. Tuttu nimi minulle, mutta jäänyt jostain syystä pelkäksi nimeksi. Kun kuuntelee hänen sävellyksiään, ei voi olla pitämättä niistä. Samat kaavat käytössä kuin aiempi klasssinen musiikki vaati.

      Mutta. Jotain saan aikaan minäkin. Olen nyt tehnyt pelkästä nimestä itselleni ihmisen! Tällä hetkellä tiedän Brucknerista enemmän kuin naapurinsedästä. Etten veisi aikaa ja tilaa yritän sanoa lyhyesti.

      Minulla on uusi elävä ystävä, joka on kuollut 11. lokakuuta 1896.




      Minulla on nyt uusi ystävä, joka on nimeltään Anton Bruckner, säveltäjä.

      Poista
    12. Iloitsen ystävästäni.

      Poista
    13. Uskon, että olet etsinyt kaiken mahdollisen materiaalin Brucknerista. Nimi on minullekin tuttu, mutten osaisi sanoa hänestä juuri mitään. Hienoa löytää uusia intohimon kohteita taiteen saralta.

      Poista
  38. Huikeeta! Loistavia keskusteluja musiikista edellä. Liisulla ja Iineksellä aina niin kauniita ja syviä ajatuksia.
    Toki on mukava aina lukea myös muita kommentteja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, kiitos Leonoora! Liisu innoittaa minuakin kauniisiin ajatuksiin. Syvempiin kerroksiin.

      Voin kertoa sinulle, Leonoora, että aikojen alussa, silloin kun blogi-ilmiö oli vielä tuore, koko blogimaailma tunsi toisensa bloginimiltä ja uudet tulijat huomattiin hyvin. Ei ollut yhtään muotiblogiakaan, vaan kirjoitusblogeja (+ käsityöblogeja). Blogit kävivät keskenään keskusteluja ja linkkasivat ahkerasti toisiinsa. Kaikki tiesivät kaikki, jos hieman kärjistän.

      Kun Liisu tuli blogimaailmaan aluksi toisella nimellä, luulin, että joku pelleilee matkimalla minua, niin samankaltaisesti hän kirjoitti kuin minä ajattelin. Lauseet olisivat voineet olla minun kynästäni tai ajatusmaailmastani. - Luuloni karisivat tietysti pian, kun huomasin hänen lahjakkuutensa ja omintakeisuutensa. Vaan pitkä tie tässä on kuljettu Liisun kanssa.

      Poista
  39. Muistanpa minäkin jotakin bloggareiden nimiä vielä, kun poikani avustuksella ensimmäisen blogini perustin - oisko ollu 2004?
    Pieni, keskusteleva porukka meitä bloggareita silloin kehkeytyi. Moni julkaisi samaan aikaan kirjojakin.
    Kaksi ihmistä suuttui seksuaalivähemmistö-mielipiteistäni ja yhteydet katkesivat. Toinen edellä mainituista oli myös facebookissa kaverinani mutta häipyi, koska ei hyväksynyt rumaa kieltäni "muodonmuuttajista". Samasta aiheesta menetin monta yhteyttä myös serkkuihini.
    Kaksi ihmistä - ilmeisesti blogistanissa toisensa löytäneen "pariskunnan" tapasin kirjamessuilla ja "rouvan" myös kotonaan. Jotakin häikkää pariskunnalle tuli ja niin päättyi yhteydenpitommekin.
    Bloginihan oli sitten telakalla lukuisia vuosia.

    Iines, olet siis ainut, joka olet sietänyt hävyyttömiäkin "neronleimauksiani" tuomitsematta mielipiteutäni. Kiitos!
    Peikko - mikäs hänen bloginsa nimi olikaan? Kirjoitti aikoinaan hauskoja ja inhimillisiä tarinoita. Kirjojakin julkaisee. Hän oli myös facebookissakin kaverini, mutta kun lopetin fb:n myös Isopeikon sivut haihtuivat eetteriin.
    Hauskaa noita 2000-luvun alkuaikoja on joskus muistella.

    VastaaPoista
  40. Isopeikon sanavarat? Olen muistavinani tällaisen blogin, joka kirjoitti nimenomaan tuollaisia hauskoja ja inhimillisiä, mukavanhenkisiä tarinoita.

    Taisin aloittaa bloggaamisen samoihin aikoihin, ehkä hiukan ennenkin sinua. Pinseri piti tuolloin ns. Blogilista-palvelua, jolle rekisteröitymällä voi seurata oman bloginsa "menestystä" blogosfäärissä. Sitten itkettiin julkisesti sitä häpeää, kun tilaajia katosi.. KIrjailijan häiriöklinikan Kirsti ja muuan Saara pitivät jopa bloggaajien omaa lehteä Blogisanomat, jossa kirjoittivat blogien kirjoituksista. Hauskaa aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari kirjoitti Italiasta hienoja juttuja, mutta katosi kuten Rauno R, tietämättä mitä heille todella tapahtui.

      Poista
    2. Näin tapahtui. Massiivinen hiljaisuus yhtäkkiä. Herättää ajatuksia siitä, mitä on voinut tapahtua. Rauno kyllä kirjoitti sairaudestaan, tosin mystisesti. Kaipaan myös van Vaaria, Kolehmaista, kommentoijaa ja kirjoittajaa jumalan armosta.

      Poista
  41. Ilja Janitskinia vastaan käydään parhaillaan oikeutta myös siksi, ettemme saisi tietää Oulun kahdeksankymmpisen mummon raiskanneen elukan nimeä. Länsimaiset sivistysvaltiot taitavat sittenkin tarvita kuolemantuomion suojakseen, sivistysmaista suurimmalla, Yhdysvalloilla se on. Niin se käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mein Gott vilken idiot sanoi sivistyneen perheen pässi kun päivää sanoi.

      Mitä tuö rähinä hyödyttää? Voisiko olla edes kipenän verran enemmän rikututkiskelua että saisi jonkin rakentavamman ajatuksentapaisen kehitellyksi? Yritä nyt vaikka lukea jokin tabloidikokoinen kulttuuriläsy ajatuksen kanssa, vaikka Maaseudun Tulevaisuuden viikkoliite.

      Garbage in - garbage out.

      Poista
    2. Rähinä? Missäs semmoista on? Kun en näe vaikka suurennuslasin kanssa etsin. En siitäkään huolimatta, että Suomessa tapahtuu paljon kauheata näinä aikoina.

      Minusta tuosta vanhuksen raiskaamisesta pitäisi nimenomaan nostaa suuri hulabaloo. Missäs se #metookin nyt luuraa?

      Poista
    3. Jostain Pihla Viitalan hipaisusta tai jonkun naisen suutelusta seuraa hirvittävä rähinä, itku ja parku halki maan. Syylliset hirtetään munistaan jo ennen oikeudenkäyntejä. Vanhuksen raiskauksesta seuraa mykkä hiljaisuus. Mitä tämä tällainen on?

      Poista
    4. Anonyymi, onnittelut, - osaat melkein niin kuin miltei kirjoittaa, toisinaan jopa tuntuu, että pyrit ajatteluun. Hienoa!

      Poista
    5. Sinä et Riku edes pyri ajatteluun.
      Janitskin on syytettynä pääasiassa useista tekijänoikeusrikkomuksista ja vihakirjoittelusta sekä sen sallimisesta ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuneesta uhkailu- ja vihaviestittelystä.

      Nimimerkin takaa kirjoittelevana voisit Riku edes hitusen yrittää asettua niiden ihmisten asemaan, jotka joutuvat henkilökohtaisesti tämäntyyppisen kirjoittelun kohteeksi.

      Oikeusvaltio vaikuttaisi monelle olevan hyvin hämärä ja merkitsevän vain omia oikeuksia. Hyvä olisi muistaa, että muillakin ihmisillä on oikeutensa ja ne omat oikeudet päättyvät siihen missä toisen ihmisen oikeudet alkavat. Myös rikoksesta epäilyllä ja rikosesta tuomitulla on oikeusvaltiossa oikeutensa, ja tämä vaikuttaa aika monille olevan vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

      Poista
    6. Lehdille on tullut joku outo fiksaatio sellaisesta, mitä pitävät lain ja oikeuden kunnioittamisena. Huono vitsi on joka kerta, kun puhuvat joukkomurhan tehneestä epäiltynä ennen oikeuden istuntojen käymistä. Kuitenkin ne samalla uskovat, että "maalittaminen" ja "vihapuhe" ovat rangaistusasteikkojen vakavasti tuomittavia rikoksia, vaikka laki ei edes tunne sellaisia käsitteitä, niiden tunnusmerkistö ja määrittely on kokonaan tekemättä.

      En epäile, etteikö Janitskin saa todella pitkää tuomiota. Mieleeni tulee se tamperelaisen kylähullun, Seppo Lehdon, saama uskomaton kolmen vuoden tuomio niistä lapsenomaisista nettitöherryksistään.

      Kyllä hyvät ihmiset saavat taas ihanan vauhtipaukun, kun Janitskin tuomitaan ennätyspitkään tuomioon. Hyvien kosto on armoton.

      Elämme maassa ja maailmassa, jossa kansanedusta saattaa sanoa itseään kommunistiksi, eikä kenenkään evä edes värähdä. Kommunismi on kaikista maailman sairaista ideologioista ollut tuhoisin ja kamalin. Hitlerkin oli kamaluudestaan huolimatta kommunistien rinnalla näpertelijä.



      Hiljainen hetki, sadoille miljoonille kommunismin tappamille.

      Poista
    7. Yhdysvallat on sivistyksen koti, ollut sitä jo pitkään. Euroopalla se on ollut synkkää rappiota Mozartien, Bachien ja vanhojen filosofien jälkeen. Kaikkia Jean-Paul Sartren kaltaisia huumeheppuja ja hulluja älymystön kärjessä.

      Poista
    8. Anonyymi, vihakirjoittelu puolin ja toisin on ällöttävää ja tuomittavaa, harjoitti sitä sitten Janitskin tai tuntematon uusnatsi tai Husu Hussein tai Johanna Vehkoo.

      Ne, jotka ”joutuvat” vihakirjoittelun kohteeksi, eivät yleensä itsekään ole puhtaita pulmusia. Tämä aika on siitä kummallinen ja valemoraalinen, että usein halutaan suitsia vihapuheeksi sellainen puhe, joka ei itseä ja omaa kuplaa miellytä. Vaarallinen tie!

      Poista
    9. Kuten sanoin, tekijänoikeudet ovat tässä syytekertymässä aika isossa roolissa. Tekijänoikeudet ovat tärkeitä oikeuksia digitaalisissa ympäristöissä.

      Henkilöön menevä ja henkilöön kohdistuva uhkailu sekä joukkopostailu niin somessa kuin myös yksityisviestein ja puhelimitse on ala-arvoista, sellaisesta voi saada ranagaistuksen. Tämä oikeuskeissi on mielenkiintoinen, koska yhtenä osapuolena on toimittaja, joka on tutkinut ja penkonut Venäjän taholta tulevaa mediavaikuttamista ja trollausta sosiaalisessa mediassa.

      Tässä oikeusjutussa on kyse monenlaisista asioista samanaikaisesti. Vihapuhe ja väkivaltaan yllyttäminen on vain yksi osa tätä isoa kokonaisuutta.

      Poista
    10. Lisään vielä, että rasistiksi ja natsiksi kutsuminen on tähän oikeustapaukseen rinnastettuna aika "kevyt" juttu, ne ovat nimittelyä. Tähän MV kokonaisuuteen liittyy mutkallisempia asioita.

      Poista
    11. Unohtaa ei kuitenkaan voi, että MV antoi rehellisesti meille tiedon Mohammedin jokaisesta rikoksesta. Nyt Mohammedin koko nimeä ei julkaista missään ja joku voi jopa luulla, että kyse oli sittenkin jostain ihmispolosta.

      Poista
    12. Tekijänoikeudet tässä tapauksessa koskevat lähinnä Hesen sanomien riitausta. Heseä ei saa lainata, se on selvää. Hesen lainailu on minustakin tyhmää, miksi kukaan paskaa levittää enemmän. Hyi Ilja Janitskin!

      Poista
  42. No katsos, Riku, eihän sillä ole merkitystä, koska suomalaismiehet ne vasta raiskaavatkin. Tosin tämän 85-vuotiaan vanhuksen hätäraiskasi hädän vuoksi meille turvaan otettu afrikkalaispoika, kuten nyt keltaiseen lehdistöön ilmeisen vahingossa plumpsahtanut uutisvuoto kertoo. Varmaan valetta.

    VastaaPoista
  43. Olisinpa sattunut paikalle. Muuten en voi totuudenmukaisesti kommentoida tapahtunutta. Näkikö joku todistaja vai kertoiko teon kohde muille tapahtuneesta vai miten asia tuli julki?
    Hyvinsäilyneitä 85-vuotiaita naisia on myös hoitokodeissa. Naisia he ovat edelleenkin, vaikka ikää on. Seksuaalisen nautinnon kokeminen ei katoa ikääntyessä.
    Rikollista on, jos hyväksikäytetty on vakavasti sairas eikä pysty ilmaisemaan tahtoaan tai pitämään puoliaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehdissä on ollut kuvia 22-vuotiaasta tummasta lyhyttukkaisesta nuorukaisesta, joka näyttää terveeltä ihmiselta.

      Noh Leonoora, tämä nainen ei tainnut keikistellä, ja vanhusten seksuaalielämän vireys ei mitenkään liity tähän muistaakseni puukolla uhaten tapahtuneeseen väkivaltaan. Vanhus joutui sairaalahoitoon.

      PS Kyllä minusta terveenkin vanhuksen raiskaus on vakava rikos, josta pitää seurata ehdoton tuomio.

      Poista
    2. Ok. En ole lukenut tai kuullut uutisia. Että teräaseella on oikein henkeä uhkailtu. Törkeetä. Ei ole pojalla sitten kaikki ok.

      Poista
    3. Älä Leonoora kalkata, tapaus on kamalinta mitä voi sattua. Vanhat ihmiset ansaitsevat kunnioituksen. Tapaus oli eläimellisyyttä ja nostaa esiin kuolmemantuomion mahdollisen tarpeellisuuden lainsäädännössämme.

      Poista
    4. Vakavasti: Kenties tuo uutinen ja teko menee yli minun moralistisen tajuntani. Siis yli ymmärrykseni. En siis voi uskoa tapahtunutt ensi alkuun, koska se on todella härskiä ja epäkunnioittavaa ikäihmistä kohtaan.
      Aivan käsittämätöntä!

      Poista
  44. Minä saattaisin keikistellä ja flirttailla tuollaisten poikien kanssa, jos vielä eläisin yli kahdeksankymppisenä yksinäisenä hoitokodissa. Mikä elämää virkistävä ja rikastuttava kokemus varmaankin olisi saada huomiota ja hoivaa ystävälliseltä nuorelta mieshoitajalta. Ei ihme, vaikka kaikki mummut nuorentuisivat ja tervehtyisivät jos enemmistö hoitajista olisi miehiä.

    Tämä oli erilainen näkökulma vakavaan aiheeseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän näkökulmasi, Leonoora, ja se on ok. Ovathan papparaisetkin usein varsinaisia veijareita tällä saralla. Kai se on niin kuin se tunnettu pappa sanoi, että halu on, mutta kyky puuttuu. Onneksi naisväellä ei ole tätä vaivaa.

      Poista
    2. Justiinsa jetsulleen Iines!
      Kuinkakohan iäkkäät, 100-vuotiaat papatko saavat vielä potenssilääkkeistä kykyä?
      Monet lääkkeet vaikuttavat miehillä myös kykyasioihin.

      Poista
    3. Monet lääkkeet vaikuttavat siis negatiiviseksi mieskuntoon.

      Poista
    4. Ja varmaan kyllä naisiinkiin jollakin tavalla. Lääkkeet ovat omalla tavallaan myrkkyjä, esimerkiksi antibiooteilla on monenlaisia vaarallisiakin sivuvaikutuksia.

      Poista
  45. Voi voi! Ajattelen kauhulla sitä päivää, kun täytyy ruveta syömään erinäisiä pillereitä pysyäkseen hengissä. Nuori lekuri olisi jo vuosi sitten "varmuuden, eli sukurasituksen vuoksi" kirjoittanut minulle verenpainelääkereseptin. En ottanut vastaan. En halunnut silloin vielä aloittaa. Olen edelleen hengissä ja muutama eurokin on ilmeisesti jäänyt lääketehtailta minulta saamatta. Sydänignfarktiin tai aivohalvaukseen kai sitä kuolee, ellei syöpä tapa.
    Yritän elää niin kauan kuin voin ilman mitään lääkitystä. Onnekseni se on ollut näihin päiviin mahdollista. Toivottavasti vielä muutaman vuoden saisi kulumaan ilman dosettien täyttämistä.
    Olen nähnyt monta esimerkkiä siitä lähipiirissä, miten varsinkin lähes kymmenien lääkkeiden päivittäinen käyttö heikentää ja tekee jopa ihmisistä sairaampia. On tietysti sairauksia joihin on pakko käyttää lääkitystä.
    Yritin katsoa elokuvaa - Red kakkosta etupäässä Brucen ja Helen Mirrenin vuoksi. En jaksanut kuin parin mainosvälin verran. Hitto mitä rahan ja energian haaskausta koko leffa.
    Pitäisi aloittaa maailmanlaajuinen kampanja tyhmien ja lapsellisen naurettavien toimintajännäreiden ja poliisisarjojen tekemisen lopettamiseksi.

    VastaaPoista
  46. Leonoora mahdollisesti ymmärtää, että on törkeää väittää puolustuskyvyttömän kahdeksankymmentäviisivuotiaan raiskatun mahdollisesti jopa itse halunneen kunnon jyystöä nuoren afrikkalaisen toimesta. Ihan varmasti ei halunut.

    Leonoora, raiskaus ei ole romantiikkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vanhan naisen raiskauksessa hämmästyttää tosiaan täydellinen hiljaisuus asian ympärillä. Mistään ei kuulu älähdystä, tekijästä ei sanota yhtään mitään.

      Muistatteko, mikä hysteerinen äläkkä nousi, kun Teuvo Hakkarainen väkisinsuuteli Veera Ruohoa? Solidaariset naiset hyppäsivät riemuissaan tasajalkaa. Teuvoa vietiin kuin kuoriämpäriä.

      Poista
    2. Jumalauta, se vanhuksen raiskaaja ei ole oikeutettu elämään. Sähkötuoliin vaan. Ja vikkelään.

      Poista
    3. Vaikkei YK:n ihmisoikeuksien julistus sitä ehkä mainitsekaan, pikkutyttöjen, naisten ja vanhusten raiskaaminen on ehdottomasti kielletty silloinkin, kun sen tekee somali-, arabi-, tai joku muu kaltoin kohdeltu puppeli.

      Poista
    4. Rikulle: En ollut tietoinen siitä, mistä oikein vakavasta tapahtumasta uutisessa oli kyse. No, raiskaus on aina rikos ihmisyyttä vastaan, ja vielä moninkertaisesti rangaistava teko avutonta lasta tai vanhusta kohtaan. Rikoskalut valtiolle
      ja eristykseen lopuksi ikää vedelle ja leivälle.

      Mutta ei tietenkään. Ihanat ihmisoikeutemme ja kiistämättömät ihmisarvomme sallivat kenen tahansa tehdä aivan mitä tahansa yhteiskunnassa, ja rangaistuksena on vain eristäminen ulkomaailmasta.
      Jospa poika ei viihtynyt työssään ja keksi oivan keinon päästä elämään vankilaan hotellielämää täysylöspidossa? Ajatella, ilmanen ruoka, kuntosalit, tupakkarahat ja aikaa maata ja vaikka lukea tai opiskella ja harrastaa vaikka käsitöitä.
      Mitään ei tarvitse tehdä, jos ei halua. Ruoka, vaatteet ja harrastukset ovat ilmaisia. Ilmeisesti myös lääkärin ja hammaslääkärien palvelut.
      Jos oikei säästeliäs on, niin vuosien mittaan saa säästöön valtiolta palkkaa lusimisestaan.
      Eiks oo ihanan ihmisarvoista touhuu!

      Poista
  47. Vuonna 1979 oli vielä koululainen ja vähistä rahoistani posautin ostaa Dave Lindholmin Vanha& Uusi romanssi-levyn kasettina. C-kasetit olivat siihen aikaan hyvin kalliita. Mutsi ihmetteli kun levyä luukutin jostain sen aikaisesta broidin stereosoittimesta.

    Levy on vieläkin minulle yksi parhaista.

    Kappaleessa X tarvitsee enemmän, on sellaista runoutta ja sellaista sanoitusta, jota minäkin pystyn ymmärtämään, se puhuttelee vieläkin.

    VastaaPoista
  48. On ihailtavaa miten kauniisti Riku kirjoittaa kaltoinkohdeltujen puolesta. Kiitos.
    Voiskohan vanhemmuuteen vaadittava koulutus ja läpäisty tutkinto perheeen perustamiseen muuttaa lasten kehitystä tasapainoisemmaksi ja heidän tulevaisuuttaan paremmaksi?
    Voisiko koulu olla kodin lisäksi toinen paras paikka maailmassa, jossa opitaan asioita, jossa tuetaan ja todella ymmärretään lasten kehitystä ja jossa ilmapiiri on empaattinen ja kilpailuton, ja jossa ilman kiusaamista opitaan, jos ei aina ymmärtämään, niin ainakin hyväksymään lajitovereita.
    Voisiko tänään syntyvistä vauvoista kaasvaa toiset arvostavasti huomioiva, rauhaa rakastava, tasapainoinen, iloinen ja masentumaton sukupolvi?
    Ei voisi, sanoisi pessimisti. Jo monenmoiset "kasvattajat" tuhoavat lasten tasapainoisen tulevaisuden. Yhteiskuntien arvottomuus ja kaikkinainen medioiden manipulatoorinen sekamelska murskaa loput toiveet paremmasta huomisesta ja henkisesti loistokkaasta ihmiskunnasta.
    Kyllä voisi, sanoo optimisti, mutta ei realistina usko itsekään ihmisen kehityksestä ja muutoksesta parempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leonoora, tuollaista mainitsemaasi opetusilmapiiriä on luotu kouluihin jo vuosikymmeniä - kyllä, vuosikymmeniä. Kouluissa on ymmärretty lapsen kehitystä usein kotiakin paremmin jo iät ja ajat, ja lapsen persoonallisuuden huomioonottamista ja hyväksymistä on korostettu jo kauan. Lapsia on ohjattu vahvuuksiensa löytämiseen ja oman persoonallisuutensa hyväksymiseen käsittääkseni kaikissa koulumuodoissa jo silloin, kun otin ensi askeliani tällä saralla. Opetuksessa on pyritty kuuntelevaan ja keskustelevaan opetukseen. Opettajissa tietysti on eroja ja kouluissakin, rehtorista riippuen. Mutta minusta on silti hämmästyttävää, että ihmiset ehdottelevat tällaisia opetusmenetelmiä vielä tänäänkin, ikään kuin kouluissa tapahtuvasta ei tiedettäisi mitään.

      Se miksi kaikki hyvä ei ole toteutunut, johtuu monesta seikasta. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan eniten siihenkin vaikuttavat oppilaiden taustajoukot ja heidän vanhat asenteensa, ikävä kyllä. Kaikki vanhemmat eivät tue tätä opettajien kasvatustyötä, vaan nakertavat opettajan auktoriteettia, jota ilman työssä ei voi pärjätä. Auktoriteetti ei tarkoita komentelua, vaan luottamuksellista vastuunkantoa.

      Oppilaat ovat lisäksi yhä lyhytjännitteisempiä ja rajattomampia. Moni ei siedä pienintäkään käskemistä tai ei-sanaa. Virhe, minkä koulu tässä suhteessa tekee, on se, että se asettelee lattialle pehmosäkkejä ja viihdykkeitä lapsukaisille. Kaataa väliseinät ja leikkii ilmiömäistä kivaa yhteisöllisyyttä helvetillisessä äänten kakofoniassa. Ei ole ihme, että lapsista tulee itsekkäitä ja kovaäänisiä vaatijoita, joilla on lukutaito niin ja näin ja kirjoitustaito hakusessa.

      Poista
    2. Koulukiusaamisesta vielä piti sanomani, että kyse on kiusaamisesta, jossa koulu on vain miljöö, ei kiusaaja. Emme puhu kotikiusaamisestakaan, vaikka enemmän lapsia kotona kiusataan.

      Mutta siis, olen sitä mieltä, ollut aina, että Kiva Koulu -menetelmä on tehoton ja jopa vaarallinen, koska siinä päähuomio keskitetään kiusaajan ymmärtämiseen ja uhri jää toisarvoiseksi kärsijäksi. Itse potkaisisin kiusaajaa persuksiin (+lasu) ja poistaisin koulusta vähintään määräajaksi. Uhri sen sijaan saisi psyykkistä tukea.

      Poista
    3. Niinpä. Kaikki yrittävät tietysti parhaansa.
      Ei kiusaaminen lopu ilmeisesti koskaan. Aina on olemassa yksilöitä, jotka luulevat olevansa muiden yläpuolella ja oikeutettuja toisten kaltoinkohteluun, syitä on monia muitakin.
      On tietysti surullista, että on myös ujoja, syrjäänvetäytyviä, huonon itsetunnon omaavia, itseään verbaalisesti puolustamaan pystymättömiä yksilöitä.
      Miksi tällaisia yksilöitä eivät kaikki lapset ymmärrä, suojele ja puolusta, tunne empatiaa, siksikö, että vahvin voittaa ja on aina oikeassa?

      Poista
    4. On tietysti inhimillistä ja aitoakin tunnetta inhota, jopa vihata joitakin käyttäytymismalleja ja asioita sekä toisenlaisia elämöntapoja kuin itsellä.
      Suvaitsevuus-lässytystä olen kurkkua myöten täynnä.
      Aitoa, tosiasioihin ja hyväksi koettuihin arvoihin perustuvaa syvän ymmärryksellistä empatiaa kannatan.

      Poista
  49. Puolueiden nykyistä hyötyepistolaa lasten varhaisesta laitoksissa suoritettavasta joukkokasvatuksesta puolustellaan jokaisessa mahdollisessa paikassa.
    Oikeisto haluaa naisista valmiina tarvittaessa heti palvelukseen olevan reservin.
    Vasemmisto taas haluaa kaikki naiset pois hellan äärestä oikeisiin (kodin- ja lastenhoitohan ei kotona sitä ole) töihin, siis hyödyttämään ja palvelemaan yhteiskuntaa itsenäisenä, elantonsa tienaavana yksilönä. Lapset tuo itsenäinen, kodin ulkopuolella vasemmistolaisittain kunioitettu nainen, jättää mielellään tuntemattomien yhteiskunnan hyväksymien hoitajien huostaan kasvatettavaksi. Nykyisin mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Liekö täyttä potaskaa vanhat tutkimukset siitä, että pieni lapsi tarvitsee turvallista ja aidosti rakastavaa läheistä ihmistä kahtena ensimmäisenä elinvuotena?

    Hyviä vaihtoehtoja on edellisille tavoille on olemassa.

    Kaikille, jotka haluavat hoitaa lapsensa kotona esim. kouluikään asti, heille täysi lastenhoitajan palkka josta kertyy myös eläkettä.

    Työorientoituneet naiset, jotka mielellään sysäävät vastuun lastensa kasvatuksesta yhteiskunnalle: lastentarhoille ja kouluille voisivat harkita tarkkaan lasten hankkimista.
    Monet yksinhuoltajat vaativat yhteiskunnalta sitä sun tätä. Ihmisellä itsellään on ensisijainen vastuu elämästään ja päätöksistään. Nythän on erityisen korostettua päättää itse valinoistaan ja elämästään. Kannattaa siis viisaasti harkita monelta kantilta lasten lisäämistä tähän perinteisen perheen ja lapsivihamieliseen maailmaan. maailmaan.
    Kaikista naisista ei ole äideiksi eikä kaikista miehistä isäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin on jo paljon äitejä, jotka pitävät mieluummin kännykkää kädessään kuin lapsiaan sylissä. Järkyttävä ilmiö! Kännykkä saa kaiken huomion, ja lapsi yrittää nykiä hihasta, mutta häntä ei kuulla, vaan sysätään pois. Karmivaa! Mihin tällaiset äidit tarvitsevat lapsia? Onneksi nuoret isät ovat alkaneet ottaa enemmän vastuuta lapsistaan.
      Nykynaisten keskuudessa äitiys on monille vastenmielinen taakka ja lasten tekemiset jatkuva valittamisen aihe.
      Kyllä ottaa pattiin. Mitäs valitsitte väärin ihanassa vapaassa elämässänne!

      Poista
  50. Sterilisaatio ilmaiseksi ja helposti saatavaksi kaikille haluaville. Ei kuitenkaan enää mahdollisuutta yrittää purkaa ko. operaatiota katumapäälle tullessa.
    Abortin voisi saada vain lapsen ja äidin terveydellisistä syistä.
    Lapsen murha ei pitäisi olla oikeutettua sosiaalisista syistä.
    Yhteiskuntahan ottaa hoiviinsa avo- sylein virhepäätöksiä ja erehdyksiä ja vapaita valintoja elämässään tehneet.

    VastaaPoista
  51. Kuka ja miten oppettaisi uusille sukupolville vastuullisuutta valinnoistaan ja teoistaan. Nyt vaaditaan ties mitä oikeuksia, mutta missä luuraa vastuu varsinkin herkkien yksilöiden pään sekoittamisista ufoilla arvoilla ja ajatuksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on vanhempien tehtävä, kotona opitaan perustaidot ja kotona ihmisen moraalikin alkaa kehittyä, vauvavuosista alkaen.

      Jos lapsen moraalia ei ohjata lapsuudessa, ei se myöhemminkään itsestään kasva. Koulukaan ei voi kaikkia tyhjiöitä kuroa umpeen. Moraali ja vastuuntunto liittyvät yhteen ja kasvavat läheisissä ihmissuhteissa. Kasvamaan saattaminen, kasvattaminen ei tapahdu sanomalla eikä käskemällä, vaan elämällä vuoropuhelussa pienen ihmisen kanssa hänen tasollaan.

      Poista
    2. PS Opettajan resurssit eivät mitenkään riitä läheiseen vuorovaikutukseen erikseen 20 oppilaan kanssa, etenkin kun siellä luokassa on se yksi häirikkö, joka vie opettajan ajasta muidenkin osuuden.

      Poista
  52. Yllä olevat lauseryöpyt innoitti kirjoittamaan telkun ykkösaamu ja vierailijana ollut opetusministeri Li Andersson. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän Li Anderssonista, mutta nyttemmin olen hieman tympääntynyt hänen puhumiseensa. Nyt kun hän on enemmän esillä puhumassa, huomaan hänen käyttävän luvattoman paljon politiikan jargonia, hän ei koskaan havainnollista, vaan verhoaa vastauksensa yleiseen käsitteelliseen puheeseen - itse asiassa hän ei kohtaa yksilöitä, vaan ihmisjoukkoa. Puhe on liian teoreettista. Näin kun puhuu, ei helposti joudu vastuuseen sanomisistaan, koska häntä on vaikea saada kiinni yhdestäkään yksityiskohdasta, joka olisi väärin tai katteeton. Toisaalta hän ei sitten annakaan mitään uutta.

      Poista
    2. Iines, justiinsa. Olen samaa mieltä kanssasi. Jotesakin "hyvää päivää kirvesvarrelta" ja sieluttomalta hänen mielipiteensä kuullostavat.
      Periksiantamattomuutta Li omannee, sillä horoskoopissa (synt. 13.5.) hän on härkä.
      Tarvittaneen vielä lisää elämänkokemuksia ja vaikkapa omia lapsia, niin kenties hänen näkemyksensä ja mielipiteensä saavat siten räväkkyyttä ja syvyyttä.

      Poista
    3. Ehkäpä pidänkin Listä, koska olen itsekin härkä. Tunnistan jonkinasteisen sitkeyden ja härkyyden hänessäkin.

      Mutta ehkä olet oikeassa: elämänkokemus voi pehmentää häntä ja avartaa puheilmaisuakin elävämmäksi.

      Poista
  53. Minä vaadin, että vanhustenraiskaajat teloitetaan jatkossa Suomen lain mukaan. Apinat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan että poikaparka pääsee kolmella vuodella, josta istuu puolitoista, tai vuoden, kun käyttäytyy hyvin ja opiskelee SPR:n koulutuksessa.

      Poista
  54. Nimeni on Miina Sillanpää, muoto, Saariselkä. Avioliiton 12 vuoden jälkeen minä ja mieheni ovat olleet riitaa toisiinsa, kunnes hän lopulta jätti minut ja muutti Kaliforniaan ollakseen toisen naisen kanssa. Tunsin elämäni ohi ja lapseni ajattelivat, etteivätkö he koskaan näe isäänsä. Yritin olla vahva vain lapsille, mutta en pystynyt hallitsemaan sydäntäni kiusavia kipuja, sydämeni oli täynnä suruja ja kipuja, koska olin todella rakastunut mieheni. Joka päivä ja yö ajattelen häntä ja toivon aina, että hän palaa takaisin minuun, olin todella järkyttynyt ja tarvitsin apua, joten etsin apua verkosta ja löysin verkkosivuston, joka ehdotti, että tohtori Osagiede voi auttaa entisen takaisin saamista nopeasti . Joten tunsin, että minun pitäisi kokeilla häntä. Otin yhteyttä häneen ja hän kertoi minulle mitä tehdä ja minä tein sen sitten hän teki Rakkaus loitsun minulle. 48 tuntia myöhemmin, mieheni todella soitti minulle ja kertoi minulle, että kaipaa minua ja lapsia niin paljon, niin uskomattoman !! Joten näin hän tuli takaisin sinä päivänä, paljon rakkautta ja iloa, ja hän pyysi anteeksi virheestään ja kivustaan, jonka hän aiheutti minulle ja lapsille. Sitten siitä päivästä lähtien avioliitto oli nyt vahvempi kuin milloin se oli, kaikki kiitos tohtori Osagiedelle. hän on niin voimakas ja päätin jakaa tarinasi Internetissä, että tohtori Osagiede on todellinen ja voimakas loitsunpitäjä, jota rukoilen elääkseni pitkään auttamaan lapsiaan vaikeuksissa, jos olet täällä ja tarvitset Ex takaisin tai aviomiehesi muutti toisen naisen luo, älä itke enää, ota nyt yhteyttä tähän voimakkaaseen loitsuyrittäjään. Tässä on hänen yhteystietonsa osoitteessa: doctorosagiede75@gmail.com tai whatsapp puhelinnumeroon +2349014523836
    tai viber +2349014523836

    VastaaPoista