Det är dags att skriva på svenska igen, till äran för svenska dagen. Hejaa Sverige, hejaa! Här kommer en god text av allt aktuellt.
Först skall jag säga, att om Päivi Räsänen dömdes till döds, är ordfriheten också död och vårt land är på resan till totalitarism om inte alls till fasism, vilket alltid har konsekvenser. Lev länge din ärlighet bland alla politiska lögnare, Päivi! Fjäder i din hatt!
För det andra låt mig berättä till er, kärä läsare, om presidents hustru Jenni Gäddas senaste uttalande. Hon nämligen sade att ”Mer än 70 miljoner husdjur dör varje år i Finland. Var och en av dem skulle ha velat leva. I slutändan avgörs dessa djurs öde - villkoren under vilka dessa individer tillbringar sitt unika liv - av konsumenterna, var och en av oss.”
Åh hur jag förstår mild Jenni! När jag var liten, tittade jag på bruna nötkreatur i min mors farbrors navetta. Åh, hur vackra ögon de hade! Jag tyckte synd om dem, när flugorna invaderade deras vackra bruna koögon. Koens ögon var de vackraste ögonen jag någonsin sett.
Jag vill inte att köttanarkisten Sommar Auvinen ska äga till sig skönheten i en koögon, och jag kan föreställa mig, att hon fördömer inte Jenni till döds från ett uttalande av nötkreatur. Jag tror, att Sommar är köttanarkist för klimatorsak. Hon tänker inte koögansskönhet.
För det tredje och till sist vill jag påminna alla unga kvinnor om att inte bli stressade, om de är gravida. Radio-nyheterna sade nämligen att enligt forskning, ju mer stressad en kvinna är, desto säkrare föder hon en flicka. Stressfria föder fet babypojkar. Mor till sju bröder kunde vara en stressfri kvinna.
PS Och slutligen, lycka till Sverige och en bättre framtid, åtminstone till Malmö, där tre bomber just exploderade i ett befolkat område, där det enligt en finsk kolumnist finns söt fred och harmoni.
Svenskadagen har ingenting att göra med Sverige!
VastaaPoistaWiKi:
Poista"Svenska dagen firas bland finlandssvenskarna den 6 november samtidigt som man i Sverige firar Gustav Adolfsdagen."
"Under 1930-talet, då språkstridigheterna var som värst, uppstod till och med vilda gatuslagsmål mellan språkgrupperna på Svenska dagen. Bland finskhetsivrare sågs Svenska dagen som en dag då aggressiv imperialism firades."
"Numera talar man sällan om att dagen också är Gustav Adolfsdagen, även om minnet av hjältekonungen från början uttryckligen var en del av tanken bakom festdagen."
3-0 för Iines.
Henrik VI (engelska: Henry VI), född 6 december 1421, död 21 maj 1471, kung av England 1422-1461 och från 1470. Son till Henrik V av England och Katarina.
PoistaEli mitä, Mankemangi? Miksi tuo sitaatti?
PoistaJa, det har. Vet du, att dagen för kung Gustav II Adolf valdes som finländsk svenska dagen. Finska-svenska föddes ur en gemensam historia och språk och nära grannskap.
VastaaPoistaFinland imiterar ofta Sverige och följer sina fotspår. Det är bra att titta på det nuvarande Sverige, eftersom det ligger ofta framför oss.
Du har det fel.
PoistaJag har många feler, ty jag brukar ny översätta min text också med Google-översättaren, med mening. Jag älskar dess feler. Komisk!
PoistaGratulationer tilla alla svenskapråkiga bättre folk. Det menar ingenting, att somliga går med trasiga skor, on bara bättre världen går vidare och stiftelser kan spreda rosor och pengar då och då, för alla bättre folkining.
VastaaPoistaHejsulivei, sade pappa Grahnqvist så ljuvligt.
Hejsulivei och låt oss lyssna på ett helt klipp av Cornelius.
PoistaCornelis naturligtvis. Kan inte växla kommentten.
PoistaKoska Suomi on kaksi- tai siis kolmikielinen maa, saa tähän tietysti kirjoittaa myös suomeksi. Tämä ruotsin kieli tässä on sellaista kieli-iloittelua virheineen päivineen.
VastaaPoistaDet är detsamma var du kommer när du dör.
VastaaPoistaom det bara räcker gris, grädd och smör.
Hjärtligt Svenskadagen!
VastaaPoistaFinlanssvenskarna i Finland är en vigtigt, speciell grupp av befolkningen.
De har förmånen at vara (nestan) alttid i vårt lands regering.
Jag undrar om, varför svenskspråkiga folket är alltid i regeringen. Det finns där också inga saamespråkinga folket. Jag vill ha Aslak och Uula i regering!
VastaaPoistaHienoa! Pikkukaupungissa varmaan jopa kumouksellista. Helsingissä arabien, homojen ja narkkareiden joukossa talsii tuhatkunta saamelaista. Ry City-Sàpmi Rs silloin tällöin järjestää demonstraatioita, joihin joihinkin olen ehtinyt jopa osallistua. Nämä ovat niitä monikulttuurisuuden riemuja, joita te halveksitte.
PoistaSaa sinutella, älä suotta teitittele. Iines vaan, moro.
PoistaEi minulla ole koskaan ollut mitään ns. varhaiskulttuureita tai aboriginaaleja vastaan. Päinvastoin. Olen täällä korostanut sitä, miten hienosyisiä kulttuureja vanhat kulttuurit ovat. Olen jopa suorittanut yliopistossa niistä perusopinnot ja vieläpä kiitettävin ja jatkoon kannustavin arvosanoin Olli Alholta, silloiselta vasemmiston kulttuuripersoonalta. Se oli kuitenkin sivuaine, enkä pystynyt jatkamaan, koska opintolainan takaisinmaksu alkoi ja piti mennä töihin tienaamaan.
Ajattelusi on kapeaa ja konemaista, Mankemang.
Ollaan siis yhtä mieltä siitä, että monikulttuurisuus ja -arvoisuus ovat yhteiskunnan luonnollisia ja turvallisia piirteitä.
PoistaEn hyppää tuohon junaan. Arvostan alkuperäisiä kulttuureita ja näen niiden rakenteet tarkoituksenmukaisiksi silloisissa ja niissä kulttuureissa. Esimerkiksi varhaiskulttuurit olivat muinaiskulttuureita, jotka toimivat omissa reviireissään omine systeemeineen asukkaiden parhaaksi.
PoistaSen sijaan mikä tahansa kulttuuri ei toimi yhtä sujuvasti, kun se siirretään toisen kulttuurin sisään. En laula siis hallelujaata automaattiselle monikulttuurisuudelle. Sitä tapahtuu ja siihen sopeudutaan, hyvinkin, mutta hyve se ei ole eikä ainoa päämäärä.
Ajattelen pikemminkin niin, että kaikilla kulttuureilla on oikeus omaan autonomiaansa, ja sitä tulisi vaalia ja kunnioitttaa, kulttuureita ei saisi hävittää, kuten on tapahtunut esimerkiksi intiaanikulttuurille.
Ihmisiä ja kulttuureita tuetaan parhaiten kulttuurien omilla asuinsijoilla, ei siirtämällä ihmismassoja tyystin erilaisiin kulttuureihin.
Ja mitä on tämä puhe kulttuurisesta omimisesta? Eikö se olekaan kulttuurien rauhanomaista sopeutumista toisiin kulttuureihin? Eikö se nimenomaan edistä moniarvoisuutta? Miksi hottentottien kuningas on meillä pilkkaamista? Miksi lasten inkkaripäähineet ovat meillä yhtäkkiä kiellettyjä? Miksi lainaaminen on yhtäkkiä tabu?
PoistaSuositteletko citysaamelaisille luopumista heidän omasta kulttuuristaan ja kielestään? Vai pitäisikö heidän palata sinne mistä tulivat?
PoistaMikä minä olen suosittelemaan yhtään ketään tai mitään. En pidä tuon kaltaisesta toiminnasta, sillä näen sen manipulaatioyrityksenä.
PoistaLuehan kommenttini uudelleen ja koeta ymmärtää lukemasi. Kieli on ihan kelpoisaa selkokieltä.
Jag hållar med!
VastaaPoistaJuuri julkistettiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat. Villi veikkaus: kun valitsijana on Ylen Merja Ylä-Anttila, niin hän valitsee Pajtim Statovcin Bollan. Ellei valitse, syön hopeakärkisen sulkakynäni.
VastaaPoistaItseäni kiinnostaa ehkä eniten Mikko Rimmisen teos ihan sillä perusteella, että hänen aiempi teoksensa Nenäpäivä oli hulvattoman hyvä ja hauskakin kertomus yhdestä Irmasta. Kurjuuskertomuksista alkaa kiintiöni olla jo täynnä. En jaksa sitä ainaista ja koskaan päättymätöntä valitusta köyhyydestä, maattomuudesta, sukupuolisesta toiseudesta ym.
Minäkin olen veikannut Pajtimia voittajaksi jo kauan ja monessa yhteydessä (etten vaan täälläkin?). Viimeksi veikkasin sitä eräällä luennolla, mutta luennoitsijatäti uskalsi epäillä, koska piti Bollaa hieman... hmmm... "vaativana".
PoistaMutta Bolla se on, sanokaan minun ja Iineksen sanoneen! Merja-täti ei meitä petä.
Bollan takana on kaikki mahdollinen alkaen monikulttuurisuudesta ja yksiseksuaalisuudesta.
On se Bolla. Uskon, että kirja on hyvä ja koskettava juuri tähän aikaan istuva teos. Myönnän häpeäkseni, etten ole vielä lukenut Pajtimin aiempia teoksiakaan. Hieman vierastan hyvien ihmisten kiihkeitä kirjavalintoja, ja Pajtim kuuluu tähän kategoriaan. Olen antanut pölyn laskeutua. Vaan eihän valtaisa suosio silti estä sitä, että kirjat ovat oikeasti hyviä.
PoistaEn pysty veikkaamaan, sillä en ole lukenut ehdokaskirjoista ainuttakaan. Patjim Statovicin Kissani Jugoslavian luin aikoinaan. Naisen alisteista asemaa kirjailija kuvaa entisessä kotimaassa vahvasti ja homorakkauden toinen osapuoli on naamioitu kissaksi. Rimminen taas kirjoittaa arkirealismia tavalla, joka ei minua muutenkaan kiinnosta. Esim. Pussikalja-romsku.
VastaaPoistaLapsuuskuvauksia, itänaapurin ankeus ja kärsimyskuvauksia tai mielikuvituskertomuksia historiallisista henkilöistä en ole kiinnostunut. Elämänkerrat julkkiksistakin jätän lähes poikkeuksetta lukematta. Monet kyseiset tarinat on media kerrannut puhki. Rahantahkoamis-paljastukset kenenkään elämästä eivät minua kiinnosta.
Henna-Riikka Kuisman Kerrostalo herättää uteliaisuuteni. Monika Fagerholmin kirjoja en ole lukenut, mutta on ollut aiemminkin ehdolla.
Leonoora, minäkin vasta varasin Pajtimin Bollan ja Rimmisen ja Kuisman kirjat. Pääsin sijaluvuille 15 - 60. Ennustan silti rohkeasti tulkiten ajan merkkejä ja trendejä.
VastaaPoistaTuo Rimmisen Nenäpäivä, joka voitti aikanaan Finlandian, kertoo vanhasta yksinäisestä naisesta, Irmasta, joka muistaakseni tekee tikusta asiaa ja soittelee ihmisten ovikelloja saadakseen jutella jonkun kanssa. Itse näin kirjassa mustaa huumoria ja tragediaa sekaisin. - Pussikaljaromaania en ole lukenut.
Muuten, tuo Hanna-Riikka Kuisma piti aikanaan blogia, ja oli minunkin sivupalkissani. Kävi joskus täälläkin kommentoimassa. Muistan hänen kamppailunsa fibromyalgian kourissa. Hän taisi lopettaa bloginsa, mutta on nyt aloittanut uuden Kerrostalon ilmestyttyä.
PS Sain nyt vasta kirjastosta Maleena Ernmanin - Greta Thunbergin äiti - kirjan Sydämen asialla - Perhe ja planeetta kriisissä. Olen puolessa välissä, eli olen lukenut nyt kirjassa kuvatun lasten kasvatuksen, tai pikemminkin vapaan kasvamisen vailla mitään rajoja siihen aikaan asti, jolloin Greta uppoutuu ilmastoasiaan.
VastaaPoistaSanon vain sen, että minua kauhistuttaa se intensiteetti, jolla vanhemmat menevät mukaan lasten elämään ja erityistiloihin. He eivät tunnu kyseenalaistavan koskaan mitään lasten käytöksessä, sanomisissa, tekemisissä. Perheessä vähän jokainen tuntuu olevan erityisen tuen tarpeessa, on adhd:tä, autismikirjon aspergeriä ja muita tiloja ja erityispiirteitä. Tuntuu kuin koko perhe tarvitsisi jonkun, joka puhaltaisi pilliin ja sanoisi: Seis, nyt lepo. Nyt asetetaan rajat, jotta kaikkien on helpompi elää.
Järkyttävää, voin kuvitella. Näitä erityisen "valveutuneita" rastatukka-vanhempia tunnen. Vastuu jätetään lähes kaikessa lapsille. Samalla vanhemmat manipuloivat lapsia koko ajan tiettyjen ainoaiksi oletettamiensa arvojen ja filosofioiden kannattajiksi ja noudattajiksi. Usein lapsi jää vaille turvallisuudentunteita ja lämpimiä tunnekokemuksia.
VastaaPoistaEi ihme, jos näitä lapsia satetaan erilaisten elämäntapojen vuoksi kiusata esim. koulussa.
Tässä kommentissa ei ole yhtä ainoaa omaa ajatustani, kuhan jaan luettavaksenne.
Poista”Kiusaaminen ei ole vain yksilöiden välinen ongelma. Se on koulun ja yhteiskunnan rakenteissa.”
Väitös: Opettajat osallistuvat kiusaamiseen kouluissa, vaikkeivät ilkeyttään – tutkija todisti, kuinka kiusattu jäi ilman kunnon apua https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006299417.html?share=77c130cb2282a64d4727582aba0d1ddc
Voin pohjustaa artikkelia, sillä luin sen jo eilen jostakin lehdestä.
PoistaKysymyksessä on siis tohtorinväitös, jossa tutkittiin koulussa kiusaamista käsittääkseni myös siitä näkökulmasta, ketkä osallistuvat kiusaukseen ja miten se ilmenee.
Aihe on itselleni läheinen, sillä olen täälläkin muutamaan otteeseen arvostellut peruskoulujen Kiva koulu -hanketta, jota pidän tehottomana vähän samaan tyyliin kuin kaikenlaisia Hyvien tapojen -viikkoja, joita yhteen aikaan järjestettiin vuosittain.
Tutkimuksessakin Kiva koulu -systeemi saa sapiskaa. Omasta mielestäni se ontuu ennen kaikkea siinä, että se pohjaa hömpähtävään lässytykseen ja kiusaajien yliymmärtämiseen. Melkein aina se on edelleenkin kiusattu, joka vaihtaa opettajien suosituksesta koulua, ja kiusaaja jää kouluun, ja häntä ymmärretään ja tuetaan, kunnes hänetkin unohdetaan. Kiusattuun ei perehdytä samalla volyymilla.
Tuo linkattu artikkeli on silti otsikoitu oudon raflaavasti, sillä itse jutusta ilmenee, että kyseessä ei ole opettajien harjoittama kiusaaminen, vaan se, että he eivät tunnista aina kiusaamistapauksia eivätkä osaa puuttua niihin, koska heillä ei ole työkouluja kiusaamisen hoitamiseen. He ovat lähes tyhjän päällä, ellei oma persoona sitten auta tunnistamisessa.
Opettajien koulutuksessa ei puututa juuri millään tavoin kiusaamisen estämiseen ja hoitamiseen eikä työrauhan ylläpitämisen menetelmiin. Ollaan kuin koulussa ei olisi ongelmia, ja jos on, ne ovat opettajan tai kiusatun vikoja.
Väitän, että useimmat opettajat tekevät parhaansa lasten hyväksi uupumukseen asti, mutta on vaikea tehdä paljonkaan, jos koululla ei ole edes yhteisiä pelisääntöjä työrauhan saamiseksi ja kiusaamisen tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Kun itse olin työssä vielä, näistä ei puhuttu sanaakaan, ja kun suoritin opettajan pedagogisen koulutuksen - ei sanaakaan kiusaamisesta.
On surullista, että Helsingin Sanomatkin ikään kuin lyö opettajia rumalla otsikolla, joka oikeasti ei kestä faktantarkistusta. Opettajat eivät osallistu kiusaamiseen, vaan heiltä puuttuu tässä asiassa tieto ja keinot ja osaaminen ja koulun ja opetushallituksen ja OAJ:n tuki.
Rehtorit olisivat tässä avainasemassa, mutta he painavat kiusaamisia usein villaisella, jottei koulun maine kärsi. Missä olisi sellainen rehtori, joka uudistaisi yhdessä opettajien kanssa kiusaamisen ja työrauhanpidon koulutuksen koululleen?
PS Tässä Hesarin otsikon alkulause:
PoistaVäitös: Opettajat osallistuvat kiusaamiseen kouluissa, vaikkeivät ilkeyttään – tutkija todisti, kuinka kiusattu jäi ilman kunnon apua
Otsikosta jää mieleen parhaiten sen iskulause, ei koko höpinä.
PS 2 korjaus pidempään kommenttiini
Poista- koska heillä ei ole työkouluja = koska heillä ei ole työkaluja
Kun sinut koulutettiin opettajaksi, ei puhuttu koulukiusaamisesta. Kun opetit koulussa, opettajat eivät puhuneet koulukiusaamisesta opettajainhuoneessa. Voisi luulla, ettei 50- ja 60-luvuilla koulukiusaamista ollut ollenkaan! Niin, ilkeyttään opettajat eivät osallistu kiusaamiseen vaan tyhmyyttään. Tai sitten pedagogisesti katsottiin, että lasten tulee suvaita toisiansa.
PoistaLuulen, että koulukiusaaminen kuuluu sarjaan kiusaaminen yleensä. Kiusaamista on varmaan esiintynyt niin kauan kun on ollut ihmisiä.
PoistaSe joka kiusaa yrittää ehkä paikata sillä omia pettymyksiään. Se voi olla kai myös luonnekysymys. Mutta voiko joku suloinen vauva muuttua isompana ilkeäksi. Varmaan voi, vaikkei uskoisi. Olosuhteilla luulisi olevan muutoksessa omat vaikutuksensa.
Eivät opettajat osallistu kiusaamiseen. Tämä virke tarkoittaa yksiselitteisesti, että toiminta on tarkoituksellista ja tiedostettua. Tätä ei väitellyt henkilö voi tarkoittaa, sillä se tarkoittaa samalla sitä, että opettajat ovat pahoja ja ilkeitä. Ja näin ei ole, kuten väitellytkin korostaa.
PoistaÄlä sotke suvaitsemista tähän, Mankemang. Äläkä puhu tyhmyydestä, jos jokin elementti puuttuu ammattiryhmän koulutuksesta. Enemmän opettajat kuitenkin kiusaamiseen puuttuvat kuin eivät puutu. Kiusaamista on muuallakin kuin kouluissa: kotona ja työpaikoilla ja nykyään somessa.
Käsittääkseni Gretaa kiusattiinkin, eikä hänen erityisyyttään ymmärretty aikoihin koulussa, eikä kotonakaan tajuttu tiettyä poikkeavuutta. Vanhemmat menivät vain mukaan kaikkiin oikkuihinkin ja pelkoihin, kun oman kästiykseni mukaan lapsi olisi voitu niinsanotusti ottaa kiinni tässä vaiheessa ja tajuta se, että hän on erityislapsi. Minusta tuntuu, että suomalainen koululaitos osaa puuttua varhemmin lasten erityispiirteisiin, etenkin jos vanhemmat eivät tajua, että kaikki ei ole kunnossa ja lapsi kärsii erilaisuutensa vuoksi. Lasta olisi pitänyt lohduttaa esimerkiksi ilmastopelossa ja sanoa, ettei ole hätää. Tämä ei tarkoita ilmastokriisin kieltämistä. Asian voi hoitaa lasta auttaen, ei menemällä mukaan syvälle hänen pelkoonsa ja eläytyä ikään kuin pelko olisi todellisuutta.
VastaaPoistaNämä ovat vain omia tulkintojani kirjasta, ja joku toinen voi olla eri mieltä, perustellustikin. Kannattaa lukea itse tuo kirja, vaikka siinä jälkiosa onkin jo pamfletinomaista ilmastoasiaa. Itse sivuutan ilmastofaktat, sillä ne ovat joka paikassa tarjolla, minua kiinnostaa tässä vain kirjan psykologinen puoli, Gretan kasvaminen.
PoistaKirjojen lukeminen on vanhanaikaista, kirjojen kirjoittamienn suorastaan typerää. Kaikki on jo kirjoitettu.
VastaaPoistaMuistelen joskus lukeneeni jonkun kirjan, mutta siitä on jo kauan ja se oli kauhean vanha. Tylsäkin oli kuin vietävä, siinä oli tosi vähän kuvia.
Dorkat lukee aina!
Höpsistä, Riku, älä lykkää lyhkäistä, luet sinäkin ja lisäksi kirjoitat hyvin, mitä et voisi tehdä, ellet olisi lukenut paljon tai edes jonkin verran. Einesbaaristakin löytyy vaikka mitä esimerkkiä.
PoistaNykyään lainaan kirjoja eniten varaussysteemin kautta. Kun kuulen jostain kiinnostavan kirjan nimen, tilaan sen samantien Satakirjastosta. Koko ajan on varauksia vetämässä, ja usein saan tekstarin, että täällä olisi taas kirja haettavana.
Oikeasti ajan tasolla liikuminen, uusien trendien ja ilmiöiden haisteleminen, on ollut aina heikko kohtani. Minulla ei ole harmainta hajua kirjallisuuden tai musiikin nykytyyleistä. Heh, no musiikista sen verran, että se on ihan paskaa, nuoret tytöt laulavat sellaisia tekstejä ja tavalla, joissa tuntuu, että ovat kyykkypaskalla pystypäin.
PoistaAian silloin tällöinen olen nykyään lukenut Juhani Ahon kooottujen lyhyitä kirjoituksia, joskus jotain muutakin, kun kohdalle osuu. Noooooooobelistit ja finladiapalkiinon ehdokkaat voivat minusta leävtä rauhassa, eivät kiinnosta.
Nykytyyli = autofiktio.
PoistaTälle kyllä vähintään hymyilen, sillä kirjailijat ovat aina kirjoittaneet sellaista fiktiota, jossa on enemmän tai vähemmän omaa elämää mukana.
Vaikka onhan se hienoa, että on uusi hieno trendi.
"Nuorena minä olin niin hyvä, upea ja kaunis. Sitten tulivat vastoinkäymiset, aivosyöpä ja äkämäpunkki sekä ilkeät ja pahantahtoiset ihmiset. Paljon olen saanut kärsiä, silti kojen (!), että tämä maailma on hyvä paikka ja olen henkisessä kehtyksessäni edennyt suunnattomasti!- Ostakaa mun kirja, saatana, muuten en kerro teille mitään avioerostani ja muista vaikeuksistani!"
PoistaKommenttini oli tupla-, mahdollisesti jopa triplastailattu.
PoistaKaisaniemen narkit riehuivat viime yönä ja tekivät murron. Olisin halunnut vetää niitä turpaan, mutten kehdannut. Ihan narkin luurankoja olivat, kuten yleensä. Poliisi teki tarkistuksen, puukko, varastettua tavaraa löytyi kosolti. Saattoi olla ampuma-asekin.
VastaaPoistaKunpa Hyvä Herra Jumala tappaisi pikaisesti kaikki narkit, kerjäläiset ja maahankaivautujat!
Riku, varoitus. Et tunne itseäsi. Sinä kirjoitat saamarin sulavasti mustalla huumorilla höystettynä aina välillä. Vaikea olla sitä ihailematta. Tuo pyyntö Hyvälle Herra Jumalalle on yliveto pyyntö. Pysähdyin tuijottamaan sitä lumoutuneena. (Anteeksi välihuomautus.)
PoistaLuultavasti äänestän seuraavissa vaaleissa Päivi Räsästä, vaikka sen tekopyhää kuminaamaa inhoankin.
VastaaPoistaRuotsin kieltä osasin joskus aika paljon, mutta kovasti ruostunut se on, kun en ole tarvinnut. Minulla on paljon ruotsinkielisiä kavereita, enkä jaa joidenkin perussuomalaisten antipatioita heitä kohtaan. Ruotsinkieleni on harjoittelun puutteessa ruostunut, mutta jälleen kerran tein päätöksen elvyttää sitä. Katotaan ny, satans bara.
VastaaPoistaKieli säilyy vain käytettäessä hyvänä.
PoistaVaan yhtä ihmettelen. Siskoni on asunut jo kymmeniä vuosia Saksassa, ja silti hänen suomen kielensä on edelleen kuin ikänsä täällä asuneen. Ei mitään vieraita korostuksia, korkeintaan jonkin harvinaisen sanan muistaa joskus väärin. Monet unohtavat oman kielensä nopeasti.
Esimerkiksi kun olimme vanhain tavarain myymälässä, hän otti käteensä kauniin puuvartisen metalliesineen, joka tunnetaan nimellä petkel. - Hän hihkaisi, että ostaa "tämän pelkeleen". Ja pelkelehän se edelleen on, jos puheeksi tulee.
Hauska tuo sisaresi hihkaisu, Iines! Siinä yhdistyy lapsuuden kieli ja vanhojen työkalujen kunnioitus.
PoistaVaikka kuinka vaaditaan meiltä kaikilta suvaitsevaisuutta ja erilaisuuksien hyväksymistä, se tuskin onnistuu aidosti ilman tietoa yksilöitten taustoista ja sitä kautta saadusta ymmärryksestä, että miksi joku on sellainen kuin on.
VastaaPoistaMiksi usein esim. koululuokassa kiusatuksi joutuvat ylipainoiset tai ujot, hiljaiset syrjäänvetäytyjät.
Mistä johtuu, että joku oppilas on huomiotaherättävän ylipainoinen tai miksi joku on niin sulkeutunut rassukka?
Myös koulussa hyvin menestyvät, suuna päänä aina olevat päällepäsmärit voivat joutua kateuden ja sitä kautta syrjinnän ja kiusaamisen kohteiksi.
Väkisin ei voi kunnioittaa tai pitää kenestäkään, se lienee fakta. Miten sitten oppia edes neutraalia suhtautumista, vaikka kuinka jokun olemus tai tapa tehdä jotakin ärsyttää? Sepä se! Voisiko opettajan positiivisen ja iloisen, kaikki huomioivan tunnelman luominen luokassa auttaa? Voisiko tutustuttaminen oppilaita paremmin toisiinsa ja heidän kotitaustoihinsa lisätä ymmärrystä ja erilaisuuden hyväksyntää? Pystyttäisiinkö sellaiseen avoimmuuteen?
Opettajillakin on taatusti omat suosikki- ja inhokkioppilaansa. Se miten hyvin he pystyvät peittamään tunteensa ja kohtelemaan kaikkia oppilaita tasavertaisesti, vaikuttaa varmasti luokan ilmapiiriin. Aina on ollut ja tulee olemaan myös opettajia, jotka ovat oppilaiden keskuudessa epäsuosittuja eri syistä.
Vääränlainen "vapaa kasvatus" näkyy uusissa sukupolvissa; välinpitämättömyys, heitteille jättö henkisesti ja rajattomuus. Kylmä ja kova käskytys ja ylimitoitetut vaatimukset lapsille eivät saa minulta hyväksyntää.
Lapsi tarvitsee aidon, lempeän ymmärtävän ja rauhallisen aikuisten läsnäolon -kaiken henkisen tuen ja positiivisen kannustuksen kehittyäkseen ihmisenä, myös vanhemmiltaan.
Nyt huomaa hyvin, miten ja mitä vanhoja arvoja romuttamalla on tultu tähän pisteeseen. Lasten neurologiset- ja psyykkiset vaikeudet lisääntyvät. Ketkä kantavat vastuun lasten ja aikuisten digielämään addiktoitumisen huolestuttavista tuloksista?
Lasten kasvatuksesta en tiedä mitään. Sen tiedän, että minua ei ole säällisesti kasvatettu. Jumalauta, tiedättekö mitä se on, kun lapsena pelkää tosissaan. Voi vittu niitä tappeluita. Broidipuoleni löi faijani naaman ihan turvoksiin, veri valui. Hyvä niin. Jumalauta, minä pelkäsin pienenä. Enää ei tarvitse pelätä kuin mielisairaala yhtiötä, jossa olen töissä.
Poista"Mielisairasta"
PoistaHyviä ja tärkeitä kysymyksiä, Leonoora. Jos poikkeaa jollakin tavalla valtavirran ihailemista trendeistä, suorastaan huutaa kiusaajia luokseen. Toinen vaihtoehto on, että jää yksin ignoroituna joukoista. Molempia olen työssäni nähnyt.
PoistaYksi iso ongelma on se, että kiusattu ei usein halua, että opettaja puuttuu asiaan, eli nostaa hänen asiansa julkisesti tikun nokkaan. Näitäkin olen tavannut. Kiusaaminen salataan viimeiseen saakka jopa vanhemmilta. Mitä tässä voi tehdä?
Tuo ehdotuksesi lasten tutustuttamisesta on hyvä, Leonoora, ja se on luokissa yleisessä käytössä. Taustoista ei opettaja voi kerrotuttaa oppilaita, ne ovat oppilaan intimiteettiin kuuluvia, joskus arkoja asioita. Oppilas kertoo niistä, jos itse haluaa.
Ja tuo hyväksyvän ja iloisen tunnelman luominen on itsestäänselvää opettajalle. Toki aina löytyy erilaisia opettajia, jopa veemäisiä, mutta koetan sanoa, että tämmöiset asiat opitaan myös koulutusten kautta. Näihin pyritään.
PS Suomalainen opettaja on edelleen maailman kärkeä, ja käsittääkseni jopa paras joidenkin tutkimusten mukaan.
PoistaLeonoora ja Iines! BRAVOO! Jos olisin lapsi ja te olisitte molemmat opettajia, olisi vaikea valita kumman luokalle haluaisin oppilaaksi.
PoistaJos olisin Riku Riemu ja minulla olisi samoja kokemuksia lapsuudessa kuin hänellä, kirjoittaisin kirjan, joka uppoaisi kansaan ja tuottaisi siten myös itselleni iloa.
Liisu, minulta välillä lipsahtaa, mutta en noista haluaisi kirjoittaa laajemmin. Paha olo sellaisista muisteluista tulee. Työelämästä olen välillä suunnittelut kirjoittaakin, heh, minulla on hyviä juttuja. Heh, mitä tilaat ja maksat, mitä saat. Ei kai niillä paljoa ole yhteistä.
PoistaVittumaisiksi asiakkaiksi sanotaan sellaisia, jotka varmentavat tarkasti sen, että saavat maksamansa.
PoistaKokemuksia löytyy, ja kyllä niillä rahaa tehdään. Vaan Luoja varjele meitä enemmiltä kärsimiskertomuksilta!
PoistaToki toisen kärsimyksen äärellä on nautinnollista hekumoida, mutta itse alan olla tympiintynyt köyhyyskertomuksiin, vankeuskertomuksiin, kidutuskertomuksiin, keskitysleiri- ja sisällissotateloituskertomuksiin, sukupuolisiin toiseuskertomuksiin tai siihen, että kirjailija levittää häpynsä poimut lukijan kasvoille. YÖK.
Antakaa minulle hauskaa satiiria, mustaa huumoria, purevaa ironiaa, itseironiaa, uusia näkökulmia, uusia sanoja, ruosteen estetiikkaa ja kaikenlaista faktaa ja fiktiota sekaisin. Kiitos ja anteeksi. Mutta ei enää yhtään kurjalistoa edes kuorrutettuna.
Riku, et ole ainoa joka ei mielellään muistele lapsuuttaan ja melkein kaikilla on myös ikäviä muistoja, joskus hyvinkin pahoja. Yksi sellainen on kuvataiteilijana tunnettu Kalervo Palsa, jonka kuvaukset lapsuutensa kotielämästä muistuttavat tappeluineen siitä mitä olet antanut välähdyksen omaisesti ymmärtää. Hänen kotonaan läikkyi viina ja räiskyi veri.
PoistaPalsa on kuollut joskus 80-luvun loppupuolella, mutta hänen maalauksensa, jotka tuskin riippuvat kenenkään yksityisen kodin seinällä aiheittensa takia, elävät. Kittilässä on hänen nimeään kantava museo.
Olen lukenut hänen elämänkertaansa, jossa maalauksista on kuvia ja onhan ne kauheita. Hän piti itse, olen kuullut, onnistuneena maalauksena sellaista, joka oli niin hirveä että sitä ei kunnolla voinut kukaan katsoa. Minusta ne työt ylittävät jo kauhun rajan, joten mahdottomuudessaan niissä on jotain humoristista ja ennennäkemätöntä kokemusta.
Ymmärrän, Iines, tuon inhosi. Jos olisin tiennyt, en olisi Palsaa vetänyt esiin. Tarkoitus oli käväistä elämää sillä puolella, jota ei toivoisi kenenkään kokevan omassa elämässään. Jos minulla on jokin ikävä asia, tunnen helpotusta, jos joku kertoo itsellään olleen samanlaista. Tulee tunne, että se kuuluu elämään.
PoistaLiisu, Palsa kuuluu meikäläisenkin kiinnostuksen kohteisiin, ja blogissani taitaa olla muutamia hänen kuvistaan juttujen kuvituskuvina. Pidän niiden väri- ja muotomaailmasta sekä symboliikasta ja raa’an liioittelevasta ja brutaalista naturalismista. Hänen päiväkirjansa ovat kamalat ja kiehtovat! Yksityiskohtia en muista, vaan tunnelman. Luin päiväkirjat muistaakseni ilmestymisvuonnaan. Traaginen ihminen,
Poistakuvia kittilän Getsemanesta
PoistaVielä, Liisu, en tarkoita kurjuuskertomuksilla sataprosenttisesti kaikkea, en esimerkiksi muistelmia tai päiväkirjoja. Nehän ovat autenttista merkintää. Luen mielelläni hyvinkin raadollisia merkintöjä omasta itsestä.
PoistaTarkoitin enemmän keksittyjä kurjuustarinoita, joissa kurjuudella brassaillaan, siitä tehdään ikään kuin subjekti, joka määrittää muun ja on syy kaikkeen.
Minua aina kiinnostaa kun immeiset haastavat (= kirjoittavat) kokemuksistaan. Jos on tapahtunut kurjuuksia, ei sitä off koos tarvitse kirj. niin naturalististisesti kuin mitä on/oli. Yksi koskettavimpia on tämä "Seitsemännen portaan enkeli" (engl. Angela's Ashes), kirjoittanut Frank McCourt. Hänelle ikävät kokemukset – muunlaisiahan hänen lapsuudessaan kun ei ollut – olivat hänen mielestään ihmeellisiä... siinä kuin Elämä on. - Jollette ole lukeneet ko. kirjaa, voi Hyvänen Aika sentäs teidän kanssanne!, niin lukekaa ihmeessä, takuulla ihastutte tuohon kertojaan! - Toinen vastaava syvä kirjallinen kokemus mulle oli, oli Christy Brown'n ”Jonnekin päivästä pois” (engl. Down All the Days), jonka Saarikosken Pentti suomensi. Upea selviytymistarina sekin, omaelämänkertaa tietysti, joka pohjautuu kirjoittajan CP-vammaan (hän pystyi liikuttamaan vain vasenta jalkaansa), mutta sekös kirjailijaa vitunkaan vähän häiritsee (no, häiritsee kieltämättä vähän), mutta antaa hän silti tulla täystulta omasta ja perheensä ja naapurien elämästä kuin "turkin hihasta"...
PoistaSynkkyydestä ei synkästi tarvitse kertoa eikä silti valehtele. Pätkääkään. Pythonienkin (Monty Python) eräässä sketsissä Ritarilta on taistelun temmellyksessä miekalla silvaistu sekä oikea että vasen käsi pois, mutta siitä huolimatta hän on edelleen täynnä taistelun haastetta, hänen mielestään "kyse on vain pintahaavoista... hei kaveri älä jänistä, tule takaisin ja tappele!"
"Seitsemän portaan enkeli", siitä saisi hyvän romskun Einesbaariin. Mielestä se on sen arvoinen epos. (tai opus)
Kirjassahan eletään Irlannissa, Irlannin Limerickissä, keskellä keskiaikaisinta katollilaisuutta, mutta... siitä huolimatta tuosta korkoa korolle kasvaneesta lohduttomuudesta, kaunein "kristillinen lause" mitä kirjoista on minua vastaan pompahtanut, on tuosta kirjasta. Sen sanoo katollinen pappi (jonka omenan - jonka hän maiskutellen syö - kuoret saa syödä hänen lempioppilaansa...) niin sanoo: --- --- ---. Kauniisti sanottu, oikea ja käsitettävä uskonkappale. (Mutta teille en tuota lausetta sano ellette lue koko kirjaa. (Senkin Syntisäkit!)
Poista... siis kirjailijan lapsuusvuosia, ei oikeaa keskiaikaa...
Poistavoi hitsi kun mä aina selittelen. oi, miks'
Äsch, tuon salaisuuden paljasta teille heti vaikka väitin että en. - Siitä on kai 30 -vuotta kun tuon kirjan luin? Minulla on luonnontieteellinen maailmankatsomus, se sulkee uskonnolliset selitykset pois. Tässä kirjassa on kohtaus (huom! muistelen 3-kymmenen vuoden takaisia asioita) jossa jossakin katollisessa traditiossa (?) kuoripojat (?) pesevät papin jalkoja (kuten Raamatussakin Jeesus muistaakseni pesi jonkun jalkoja(?) No niin... tämä katollispappi, kaikkine ijettävyyksineen, ja sitä hän totta tosiaan on... alkaa pohtia - samalla kun pojat pesee hänen jalkojaan - että "voi herra Jumala sentään, kun ajattelee näiden poikien kärsimyksiä, heidän kokemuksiaan, niin oikeasti minähän en olisi edes armollinen pesemään heidän jalkojaan"... Hän tajuaa mitä elämää nuo Limericin rutiköyhät pojat elävät, ja miten he viattomuudessaan olivat pyhimysmäisempiä kuin hän, pappiparka.
VastaaPoistaEipä silti, Jeesus oli hyvä heppu. Historiallisestikin olemassa oleva oli. Uskonnot mielestäni silti - kun niistä tulee oppi, eli dogmi, ovat pelkkää ja tahallista harhaanjohtamista.
Mutta pitäisikö nyt katsoa mitä Big Brother -porukalle kuuluu? Heheh hheh. Eikun eikös ne kohta sieltä pääse ulos, tä? Jos itse sinne olisi suljettun 10ksi viikoksi, eihän siinä olisi kuin kaksi vaihtoehtoa, 1) tulla hulluksi 2) muut tulisivat.
VastaaPoistaVeikkaisin Ykköstä. Mutta jos pitäisi ottaa mukaan vaihtoehto, ottaisin ristin.
yksi risti kaksi, pennit miljooniksi!
Big Brotherissa ei ole ainuttakaan henkilöä, jonka toivoisin voittavan.
VastaaPoistaEi ainuttakaan karismaattista, kiehtovaa ja persoonana miemenkintoista tyyppiä. Saisivat jakaa voittorahat jäljellä olevien kesken tasan, sillä ainutkaan ei yksin ansaitse mielestäni koko pottia.
Kapitalismi - mitä tuokin ohjelma tuottajiensa kannalta on - ei toimi noin, rakas Leonoora. Vaan niin että annetaan yhdelle kaikki (eli semmonen symboolinen kolkytä donitsia) eikä muille mitään. Ja loput (eli kaikki mahdollinen joka on perskeleen paljon) pietään ite. Joka on tommoset 500-600 donitsia. Per tää ohjelma.
PoistaKatsomieni koosteiden perusteella suosikkejani ovat Krisu ja Kevin, tässä järjestyksessä. Krisulla on eniten annettavaa ihmisille hyvässä ja pahassa, Kevin taas vetoaa vain hyvyyteen ja sitä kautta operoi hivenen kapeasti.
PoistaLeonoora - josta oikeasti tykkään paljon, tai enemmän kuin tietänetkään, niin yksi asia minussa sussa ihmetyttää... vaikka Yleensä en ihmette mitään, koska ihmettely on hukkaanheitettyä aikaa. Mutta...
VastaaPoistajos itse en, siis EN ENEN ENEENN EN EEENNNN ENN ENNN tykkää Jostain... esim. filatelismista, niin miksi siitä huolimatta koko ajan vulgaarein sanankääntein vittuilisin postimerkinkeräilijöille. Tätä minä en sinussa tajua vaikka kaiken muun ymmärrän paremmin kuin monet asiat itsessäni.
Tämä valssi on omistettu meille kaikille tosiheteroille, kuulkaapas vaan (... korpiemme kuiskintaa!)
älä oo niin tosikkoä, ethän
Minulle Big Brother on ajanvietettä kun iltaisin "aika" joskus jumittuu siihen ettei se kulje kuin vain edes takaisin. os itse saisi valita niin aina kulkisi niin että laskeva aurinko on selän takana. Koska ootteko panneet merkille että aina kun Yksinäinen Ratsastaja lännenelokuvissa tulee pikkukauppalaan, niin aurinko aina paistaa hänen selkänsä takana? Eli jos on aamu, hän tulee sinne idästä, ja kamerankäyttäjät ja näyttelijät ja ohjaaja Hollywodista? Ja aina kun sankari ko. kauppalan kaduilla rupee kaksintaisteleen roistojen kanssa, aurinko silloinkin paistaa hänen takaansa. Eli lännestä, kun on ilta jo, ilta jo. Ja sitten ne gangsterit kaatuvat siihen Keskuskadulle, niin että hiekka pölisee, ja äkkiäkös ilta tulee. Ja Aurinko painuu mailleen.
VastaaPoista"Jokainen yksinään maan sydämellä auringonsäteen lävistämänä: ja äkkiä on ilta."
Nauraa...Suomen kansan erään tangikuninkaan muistokonsetti on Alfalla jos ketä kiinnostaa kansan syvien rivien "lempimusa".
VastaaPoistaKatsos kuomaseni, on niin hauskaa pottuilla. Niin kauan kuin nämä erityishuomion saaneet valioyksilöt ihmisoikeuksissa ja tasa-arvossa ovat lainlaatijoiden ja kaikkien medioidenkin suosimia ja ah niin suuresti rakastamia, minä näen punaista ja vihreää.
Meillä kun on valtiossamme yhä monia kansalaisryhmiä edelleen vailla ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa olevia kansalaisia: on asunnottomia, työttömiä, vammaisia, vakavasti sairaita, hylättyjä vanhuksia...
Ja nää ylpeät narsisti paskat ilkeää vaatia ties mitä! Kyllä v...aa!
Leonoora, pidän sinun tavastasi suhtautua asioihin. Sekä hyvät että huonot asiat ovat vain hetken käsiesi välissä ja saat ne pian hetken niitä pyöriteltyäsi muuttumaan järkeviksi ja turvallisen tuntuisiksi.
PoistaItse olen huono leipojana, ja niin pelokas, että elämä kuluu kuin liikkuisin heikoilla jäillä. Jos tapahtuu jotain hyvää se on minulle kuin varma merkki, että kohta tapahtuu jotain pahaa. Yleensä se pitääkin paikkansa. Silloin tarvitsisin seuraksi jonkun jolla on jalat maassa ja mieli kehrää tasaisesti aina oikeuden ja hyvän puolella.
Liisu, sinä olet viisas ja viehättävä sellaisena kuin olet. Ilman pelkoja ei eläne kukaan, sanotaan sen olevan hengenvaarallista jos ei pelkää mitään.
PoistaEn tiedä tähtien asennotko vai mitkä ovat vaikuttamassa, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni liukastuin äskettäin jäisellä kadulla. Pää pamahti katuun, näin hetken tähtiä ja nenään tuli pari vertavuotavaa haavaa. Onneksi paksu pipo suojasi sen verran ettei otsa auennut. :) Kipeä kohta otsassa (pirun sarvi?) alkaa parantua ja nenä on jo entisessä kuosissa. Joku sisäkalukin varmaan tärskähti ja käsivarsi ja olkapää oireilee vielä.
No, tänään pudotin avaimeni jonnekin lumisille poluille metsässä. Sekin ensimmäistä kertaa eläissäni, että kadotan avaimeni. Että olen sadatellut tapahtuneita.
Onkohan joku pannut pahan silmän perääni?
En tosin usko huuhaahan, mutta olen kuullut tarinoita aiheesta.
"Kaksi ei mene kolmetta", pelottelee vanha sananlasku, joten mietin minne tässä uskaltaa seinien sisältä lähteä.
No, kotonakin voi sattua vaikka mitä vahinkoja.
Joku löytää avaimeni ja tulee yökylään. Pitäisikö laittaa varmuusketju kiinni aina kiinni?
No, turhia pelkoja en salli itselleni, ei kun tulta päin vain. :)
Toissa kevättalvena loivassa alamäessä liukastuin ja kaaduin suorilta selin suoraan afalttiin. Kamala rusahdus vaan kuului kallosta. Lepäsin vähän aikaa maassa kun ajattelin etten tästä enää nouse, mutta nousin sit kun ei muuta tapahtunut. Kyllä oli takaraivo pitkän aikaa hellä kuin vauvan peppu mutta ei kai siitä sen kummempaa aivovauriota mulle tullut...? (tai no se että kirjoittelen tänne, ehkä se, mutta sehän on vanha vamma jo)
PoistaVilho Viksten kertoi mulle että eräs englantilainen virkamies (harmi etten muista tämänkään nimeä kun aina unohdan ihmisten ja kirjojen nimet) niin kerran käveli Lontoon kadulla ja hänen päähänsä putosi tiiliskivi. Ja sen jälkeen, yht'äkkiä, tästä virkamiehestä tuli runoilija. (tämä maailmankuulu runoilija jonka nimeä en nyt siis tosiaan muista) Ville vielä kertoi tämän ihan tosijuttuna, ja varoitti että "älä yritä matkia, se ei todennäköisesti toimi".
No, aikoinaan olin raksalla töissä. Ja siellä mun päähäni kerran putos sellanen parrunpätkä, saatana kun sattu. Mulla ei mitään turvakypärää ollut - siihenaikaan kellään ollut - mutta kun oli onneks talvi niin oli paksu karvalakki. Mutta voi saatana kun sattu silti! Seuraavana aamuna ei mulla mitenkään runosuoni puhjennut, ei, oli vaan hirveen oksettava olo. Eli oli mulla aivotärähdys.
Ps. Huvitti kun se timpuri - joka sen parrun oli poikki sahannut ja pätkän siitä mun päähäni pudotti - niin huusi, senjälkeen kun oli huomannut että sen mun päälakeeni oli kopsahtanut että "varisee"... raksalla piti huutaa että "varisee" jos jotain alaspäin pudotteli. Mutta vittuako sitä sen jälkeen huutelemaan kun on jo pudottanut? P-le.
Kauhea tilanne, avainten kadottaminen. Toivotaan, että löydät ne vielä.
PoistaPysähdyin kerran Säkylän Pyhäjärvelle ohiajaessani valokuvaamaan järveä. Paikalla oli tyhjä kahvikioski, ja kun palasin autolleni rämmittyäni rannoilla, en löytänytkään auton avaimia. Kädessäni oli vain kamera, ei muuta. Olin kauhuissani vieraalla paikalla, missä ei näkynyt ihmisiäkään, metsikössä. Oli pakko palata omia jälkiä askel askeleelta etsien koko reitti takaisin, ja löysin kuin löysinkin tällä systeemillä avaimet kaislikon reunasta. Karmea pelästys.
Niin, nyt ei ne nuoret... nyt ei ne nuoret, koeta ees kyrvälläkään.
PoistaSamaa mieltä. Ja päivää Kirvesvartta. Ja taas Ps. Vittu, kun sä oot kiva ihminen. Mutta käsittämättömän ahdasmielinen. ... Oi, miksi?
Ristiin menevät nämä "vastaa" vastaukset. Minä puhuin Leonooralle, Iines puhui Liisulle, Jumala puhui minulle, Hän sanoi "ole nyt hetki hiljaa".
PoistaTottakai olen.
Mikis, kiva kun laitoit Palsan töitä näkyviin. Ja se, että kerroit Seitsemännen portaan enkelistä, joka on tosiaan lukemisen arvoinen kirja. Etkö sinä voisi itse kertoa siitä? Sovit Iineksen kanssa asiasta, hän kyllä varmaan suostuu. Olisi mukava lukea tekstiäsi vähän pitemmältäkin kuin mitä kommenttiin mahtuu.
VastaaPoistaIlomielin suostun, valmiina kuin lukkari sotaan. Mihin tahansa Einesbaarin kirjajutusteluun, jos joku vain suostuu veivaamaan alkuesittelyn.
PoistaMikis on kirjoittanut Einesbaariin aiemminkin, Liisu, jos haluat lukea, Ingmar Bergmanin
PoistaLaterna magicasta.
Eräänä aamuna, josta on jonkin verran aikaa, heräsin kodissani. (Kuten yleensä. Onneksi.) Pöytä, jonka ääressä illalla olin yksikseni istunut, oli tyhjä. (Jos ei lukuunlasketa tyhjää viinalasia. Ja miks siitä nyt numeroo tekis? Eli laskisi.) No, aamuisin tapahtuu mitä milloinkin, oli nukkunut hyvin tai huonosti - ei se kuule enää auta, aamuis sua sun yös ja sun unes. Samma se. Eller ska jag tala svenska nu när detta är Sverige, kommer din dag igen - dag? Jag vet inte. Mutta pöydälläni, siis på mitt skrivbord, oli lappu jossa luki glottaaniklausiinit... ihmettelin, ihmettelin perkeleesti mitä tuo nyt tarkoittaa? Goolegetinkin, ja tuli tarjous että tarkoititteko "Glottaaliklusiileja?" No mistä minä tiesin mitä olin tarkoittanut kun en tienny mistä vitusta on kyse, höh? Mutta sitten muistin, koska minulla on hyvä muisti, että joskus Iineksen kanssa riitelin (sic!) rajagerminaatioista ja geminaatteista ja mitäs minä vielä teille keksisin... en keksi enää muuta mutta otin selvää (siis seuraavana päivänä kun olin selvinpäin) mitä glottaaliklusiilit tarkoittavat. - Ihan järkevää tarkoittavat, ajattelin, ei tässä ole mitään syytä kiistellä, huh huh! -
VastaaPoistaMuistan hämärästi tuon keskustelun kohdan ja glottaaniklausiinisi/ glottaaliklusiilisi (tms.). Nyt, tarkistamatta tuota muinaista kommenttia veikkaan, että kyse on ollut siis geminaattaklusiileista, eli kk:sta, pp:stä tai tt:stä, ja niiden vaihtelusta yksinäisklusiilien kanssa. - Ei se ollut riita, vaan jokin kielikysymys.
PoistaEi olekaan, minttuseni. Luen nyt kirjaa missä kerrotaan miten ihmiset tänne suomenniemelle ovat tulleet, ja mistä. Mikä geenipohjamme on, on tietysti hyvin merkittävä juttu, minua silti vielä enemmän kiinnostaa se, mistä sanamme suuhumme ovat tulleet... sanat. Siis nää kaikki millä toisillemme itsemme ilmaisemme. - Ps. "petkele" on hyvä esimerkki mutta nuori sana. Ajattelen näitä vanhempia, samelaissukukuisia, ja sitä vanhempia. - Sanoilla on aina juurensa samoin kuin hampailla. Ja miksei myös puilla?
PoistaVeikkaan että luet Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli -kirjaa. Siinä ainakin käsitellään tuoreesti noita asioita. Kirja on hivenen raskas käsitteellisyydessään ja vaatii paneutumista ja mielen pitämistä kirkkaana. Minulla sumeni jossain vaiheessa, koin tekstin vaikeaksi ja loppu jäi lukematta, kun kirjasta oli varauksia.
PoistaTähän rakkaat kuulijamme (kohottaa olkapäitään) päätämme tämä Radio Pullahduksen katugallupin. Jossa tällä kertaa emme ole heiltä kyselleet mitään vaan he ovat kyseilleet päinvastoin meiltä, mitä meille kuuluu. Ja siinäpäs se. Ja nyt te kuuntelijat siellä kotonanne radioinne ääressä, ottakaa piuhat pois korvinnalte ja menkää nukkumaan. Ja nukkukaa hyvin, mutta mikä vielä tärkeämpää... muistakaa myös kosketella toisianne. Hyvää yötä!
VastaaPoistaHyvää isänpäivää isukeille! Toivottavasti kahvit kullanmurutille kannettiin tarjottimella sänkyyn, hih, tietysti kupin, leivoslautasen ynnä ruusun kera.
VastaaPoistaJäi vanhempien haudalle pyhäinpäivänä kynttilä viemättä ja niin jäi tänään isänpäivänä kukkakin. On jo ostettu kyllä ja odottaa parvekkeella lähtövalmiina.
Ei löytynyt avainta, vaikka aamutuimaan kiersin kävelyreittini. Avaimenperän olisi pitänyt näkyä jo kaukaa loskan ja jään peittämillä teillä ja poluilla. Oli ollut jo muutama aamuvirkku ulkoilija, jäljistä päätellen, koiriaan ulkoiluttamassa. Onneksi on vara-avain tallessa, ketuttaa silti yhä.
Sänkyyn kömpi aamulla äiti torttunsa kanssa. Voi olla hyvinkin että ensi vuonna Veli-Petterillä on sisarus.
VastaaPoistaGlottaaniklausiinit ovat aina hiertäneet mieltäni, en osaa oikein olla, enkä ole saanut nukuttua, kun olen pohtinut niiden olemusta. Akkusatiivin allatiivin pluskvamperfektuurin yläotanto on sekin vähän heikko kohtani.
VastaaPoistaJoteski niinku tälleen.
Mikis, puhuit itsesi pussiin ja joudut nyt mainitsemastasi kirjasta kirjoittamaan ja minä sen lukemaan.Ei mitään kiirettä, pari viikkoa voi hyvin venyttää.
VastaaPoistaNoh, suostumus puuttuu vielä, ja se on ainoa ehto kirjoittamiselle. Katsellaan!
VastaaPoistaVaan nyt on tulossa neljän viikon postilakko. Se tulee kyllä yhteiskunnalle kalliiksi, kun laskut myöhästyvät ja paketit takkuavat. Jouluposti! Minusta tällaiselle lakkoilulle tulee laittaa stoppi.
Sinänsä kyllä olen postilaisten puolella, kun ajattelen postin johtajien törkeitä palkkoja ja etuisuuksia, mutta onko pakko ajoittaa lakko niin pitkäksi ja juuri joulun alle? Suomessa on vielä paljon ihmisiä, joissa ei ole internetiä eikä tietokonetta.
Kannatan lakkoa! Tuli mitä tuli! Jos työntekijät eivät puolusta oikeuksiaan, kuka muu niin tekisi.
VastaaPoistaKyllä viime vuosikymmenet on työntekijöiden työehtoja kiristetty kaikella tapaa. Tarkoitus lienee alentaa yleisimminkin palkkoja. Miksi? Sitä kannattanee miettiä maahanmuuttajienkin palkkojen vinkkelistä.
Postilaisten pitää mennä lakkoon, työnantaja on lahtariudessaan siihen pakottanut. Jotain rotia lahtareille, Suomen kansan tappajille!
VastaaPoistaJos ajatellaan, että Posti Group Oyj on luokiteltu markkinaehtoisesti toimivaksi valtionyhtiöksi, jossa omistajalla on "strateginen intressi" ja tavoitteena kulloinkin "parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen", niin ei ole ihme, että tärkein eli postin palvelutehtävä on unohdettu ja sen myötä palvelutehtävän suorittajat.
VastaaPoistaTässä mielessä kovat piippuun -menetelmä on ainoa mahdollinen. ja ymmärrettävä, ja sillä on kansan tuki etenkin kun ajattelee juuri julkisuudessa olleita johtajan palkka- ja palkkiotietoja.
Neljän viikon lakolla on kuitenkin hintansa, ja toivoa sopii, ettei se koidu viattomien osapuolien maksettavaksi tai ylimääräiseksi vaivannäöksi.
Kenenköhän aloituksesta poistettiin laista: "Työvoima on hallituksen erityisessä suojeluksessa"? Lakia uudistettiin ilm. 1995 -2000? Pitäisi perehthä mitä nyt laissa sanotaan työntekijöiden "suojeluksesta". Ammattiliittoja ainakin yritetään oikeisto-yrittäjien ja päättäjien taholta ajaa alas.
VastaaPoistaMiksi työntekijöiden arvostus on virallisesti romutettu, mutta kaikenlainen hörhöily on päättäjille namia namia.
Leonoora, ainahan duunari on ollut yhteiskuntaluokkien hierarkian alemmassa päässä. Turha sitä on kieltää.
VastaaPoistaArvostusta ei mielestäni voi kukaan "romuttaa", vaan se on semmoinen yleinen ilmapiiri, jonka jokin kohde saa kuin taivaan lahjana, jostain syystä. Jotkin tapahtumat voivat hieman muutella arvostuksen määrää, mutta ennen pitkää se palaa usein ennalleen.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö duunarin työtä arvostettaisi, koska duunarin työ on lähes aina välttämätöntä. Ilman sitä yhteiskunta kärsisi jonkin merkittävän palvelun tai asian puutteesta. Moni miesvaltainen duunariala onkin paremmin palkattua kuin naisvaltainen konkreettinen työ, joka vaatii korkeakoulutusta.
Nyt kun tämä demarien valtuutettu Husu Hussein on myöntänyt valehdelleensa taksikeissin, niin herää kysymys, edustaako Husun omaksuma linja yleisemminkin sosiaalidemokraattien nykylinjaa.
VastaaPoistaMiten totta sitten mahtaa olla Husulle "lähetetty" hirttoköysi? Ei kuulosta suomalaiselta ääriliikkeidenkään toimintatavalta.
Alkaa tää olla yhtä hurlumhei-meninkiä vähän joka puolella maailmaa. Mediat ja some saavat ihmiset agressiivisiksi ja hyökkääviksi, usein jopa tuntematonta tai fantasia-vastustajaa kohtaan.
VastaaPoistaEräässä seurueessa oli puhetta koiraroduista ja siitä, minkä rotuisen koiran kukin haluaisi itselleen kaveriksi.
Presidentti-perheen koira oli joillekin se ainut oikea. Spanielit ja pienet sylissä kanneltavat brassailukoirat myös olivat haluttuja. Tunnen ahdistusta minikoirien puolesta, jotka kärsivät julkkisten sylissä puristettuina vankeina. Karmiva muoti!
Olen tykännyt terhakoista suomenpystykorvista ja susimaisista saksanpaimenkoirista. Pienen sekarotuisen mustan "laivakoiran" voisin myös ottaa kaveriksi. Valitettavasti vain teoriassa enää.
Presidentin koiraa en huolisi, koska se on ylijalostettu ja sillä se kenties kärsisi hengitysvaikeuksista emnenpitkää lättäkuononsa kanssa. En ymmärrä miten joku voi ihastua niin rumaan koiraan. No onhan se koomisen näköinen, mutta säälittävä, jalostuksen tulos.
Twitter on kätevä paikka julistaa mielipiteitään, ja mikäs siinä, itsekin varmaan käyttäisin sitä, jos olisin persoona, jolla on vaikutusvaltaa. Tavallisen maija- ja mattimeikäläisen mielipiteillä sen sijaan ei ole arvoa, koska eihän niitä lueta. - Se vastuupuoli ja harkinta vaan tuppaa vaikuttajilta joskus unohtumaan. Internet ei ole rajaton maailma, vaan siellä on kaikki sama läsnä kuin reaalimaailmassakin.
VastaaPoistaNoista koira-asioista olen samaa mieltä. Pieniä hengitysvaikeuksista kärsiviä kuonottomia koiria on ahdistavaa katsoakin. Koiralla pitää olla luonnollinen pitkä kuono ja kokoa kuin sudella. Mitä suurempi, sen koirampi. Joskus kyllä haaveilen pienestä koirasta, jonka voisi nostaa kainaloonsa. Tämä siitä syystä, että kaksi edellistä koiraani kärsi vanhemmiten porraskauhusta, ja minulla on kodissani portaat yläkertaan. Nyt en pysty ottamaan koiraa, koska se on liian surullista. Ajattelisin koko ajan, että tämä on viimeinen koirani. Näkisin myös omien vuosieni kulun koiran iässä. Enkä tietäisi, kummasta meistä aika ensin jättää. Koskaan ei tiedä, minkä sairauden voi saada.