6.6.2020

Varo ikääntynyt, tai löydät muovivaipat pyllystäsi




Pidä varasi ihminen! Varuillaanolo on parasta aloittaa jo viidestäkymmenestä ikävuodesta, sillä ihminen voi menettää persoonansa sairaalan vuoteessa alta aikayksikön.

Olin suuressa keskussairaalassa pari yötä,  rutiinialaan kuuluvan leikkauksen vuoksi. Suurentunut lisäkilpirauhanen poistettiin  puolen tunnin operaatiossa, ja kaikki sujui hyvin. Tai sujui siihen asti, kun tunsin kiireellistä kutsumusta toilettiin. Olin saanut tietysti aimo annoksen pyörryttäviä nukutusaineita ja voimakkaita särkylääkkeitä, ja ne vaativat nyt mitä pikaisinta poistumista elimistöstäni. Tunsin että räjähdän, ellen pääse toilettiin.

Valitettavasti toiletti oli varattu, eikä sisällä oleva ihminen pitänyt kiirettä. Istuin sänkyni päädyssä ja elämä oli tuskaa. Kysyin ohi kulkevalta hoitajalta, olisiko lähistöllä toista toilettia. 

- Ei ole,  sanoi hoitaja ja jatkoi matkaansa. Seuraavana päivänä huomasin, että käytävällä oli wc noin kahdenkymmenen metrin päässä. Koputin varatun toilettimme ovelle ja sanoin, että nyt on pakko päästä, voisitko kiirehtiä. Ihminen sisällä aikaili, ja avasi vihdoin. Tässä vaiheessa meikäläisellä oli niin kiire, että käännyin hädässäni varomattomasti ja kompastuin paljaalle pyllylleni lattialle pöntön viereen. 

Ajatelkaa, rakkaat lukijat, itsenne tuohon tilanteeseen, ihan vapaasti ja vailla häpeää, sillä se voi sattua teillekin. Voitte kaatua hädässänne toiletin lattialle ja katsella sieltä käsin toiletin kattoa ja pelästyneitä ilmeitä. 

Olettehan vielä täynnä huumaavia nukutusaineita ja olette olleet koko päivän ruuatta ja juomatta. - Vaan lukekaa, rakkaat lukijat,  vielä jatko, vaikka toilettitarina voi inhottaa teitä. Tunnen nimittäin kutsumusta kertoa, miten helposti vanhempi ihminen voidaan kiepsauttaa tahdottomaksi hoitopaketiksi, eläväksi ruumiiksi kahlehdittuna kitumaan. Ellei osaa pitää puoliaan, siihen voi jäädä.

Ollaan siis edelleen tuossa kupsahdusvaiheessa, jossa hämmästyneenä ja syvästi häpeissäsi katselet toiletin katon ruutukuvioita. Ennen kuin huomaat, sinut on talutettu  potilasvuoteellesi,  laidat on nostettu korkeuksiin, ja käteesi on teipattu katetria ja piuhaa enemmän kuin ehdit laskemaan. Pyllyysi on tungettu muovihousut vaippoineen etkä voi vaihtaa asentoa korkealla kapealla vuoteella. Olet sidottuna pakettina liikkumatta ja tunnet paniikin  lähestyvän, vaikket olisi paniikkiin taipuvainen.  

Et pysty nukkumaan, koska asento on kauhea, rintaan pistää, selkä puutuu. Hoitaja sanoo, että rouva nukkuu nyt vaan.  Aamulla on lääkärinkierto. Kello on 3.15.

Käsiin sattuu, joka paikkaan sattuu, mutta kipeässä asennossa pitää olla,  pimeässä ja tulee nukkua. Tulee tietysti taas tarve pääsä toilettiin, pikkuhädälle, tippapullon kanssa. Nousen istumaan ja koetan laskea sängyn  laitaa.  Vedän oikealle ja vasemmalle, ylös ja alas, mutta laita ei liikahda. Ei kumpikaan laita. Eikä jalkopääty. Hivutan jalkani laidan yli,  suunnittelen hyppäämistä, mutta pudotus on korkea.

Koetan uudelleen laskea laitoja. Paniikki kasvaa hetki hetkeltä, mutta en tee vaippaan. Kuolen mieluummin ja räjähdän palasiksi. Vilkaisen naapurin sänkyyn ja näen, että naapuri on  hereillä.
 - Kuule, kuiskaan hänelle. - Voisitko laskea sängyn laitani, niin pääsisin toilettiin. 
- En  uskalla, sanoi naapuri. - Jos sattuu jotain, olen vastuussa. 
- Ymmärrän. Soitan kelloa ja hoitaja tulee paikalle, kehottaa tekemään vaippaan, koska pyörryin aiemmin toiletin lattialle. 

Kieltäydyn, sanon olevani täyspäinen ihminen, joka ei pyörtynyt vaan kompastui kääntyessään kiireesti ja hädässä, koska "aineisto" oli jo tulossa. Kukapa ei tässä tapauksessa kiirehtisi, vai mitä, rakas lukija? Häpeä on valtava, kun ihmiset luonnolliset tarpeet estyvät ja niihin pitää pyytää lupa. 

Pidän lyhyen mutta ilmeisen napakan puheen hoitajalle, opastan häntä potilaan ihmisarvoisessa kohtelussa. Tuloksena on, että hoitaja vapauttaa minut vankilastani, laskee laidat ja päästää itse toilettiin. Olen hänelle syvästi kiitollinen tästä armolahjasta. Hänhän toimii vain opetetun hoitokaavan mukaan. Kaatuvat ja horjahtelevat potilaat paketiksi säkyyn, laidat korkeuksiin ja naps, lukkoon,  vaippa pyllyyn, letkut käden selkään ja hiljaa nukkumaan.

Myöhemmin kotona tutkin sairaalassa sattuneita asioita, sillä minua vaivaa kaatumiseni toiletissa. En ole kaatuilevaa sorttia, vaan liikun päivittäin hyvinkin ripeästi ja käyn kuntosalilla, paitsi nyt korona-aikaan. Ohitan nuorempia lenkillä. Pääkopassani on palikat oikeissa lokeroissa.

Huomaan netistä, että minulle syötetyllä kipulääkkeiden joukossa olleella Atarax-tabletilla  on rauhoittava vaikutus. Tabletin todetaan haittaavan ajokykyä. Heureka, minähän ajoin itseni nurin!

Ihmettelen lääkkeen antamista, koska olin rauhallinen potilas, en juoksuttanut hoitajia enkä pelännyt leikkausta. Syötetäänkö sairaaloissa vanhemmille potilaille  rauhoittavia, kysymättä? Tiedän saletisti, että se oli tämä tabletti, joka aiheutti kaatumiseni äkillisessä kurvauksessa kohti toiletin tavoiteltua hermokeskusta, pönttöä. 

Hoito oli kieltämättä tehokasta ja hoitajat olivat varman ammattitaitoisia ja ripeitä. Heräsi oikeastaan vain yksi kysymys: onko hoito meillä jo liiankin ripeää ja tehokasta? 

(Valokuvassa Ellen  ja Alli)

182 kommenttia:

  1. Olet sinä napakka nainen.
    Ihmettelen sitä, että eikö sinulle sanottu että operaation jälkeiselle ekalle vessareissulle ei saa mennä yksin. On soitettava kelloa. Muuten on tervettä sanoa, mitä ajattelee hoidosta. Kyllä sitä kehtaa, kun on tarpeeksi sisuuntunut ja jo vähän elämääkin kokenut.

    VastaaPoista
  2. Voi Iines kulta, olipa todellinen kauhukertomus! Toivottavadti voit jo hyvin kaiken kokemasi jälkeen!
    Juuri tuota minäkin pelkään vanhenemisessa, että jos joutuu sairaalaan tms. hoitopaikkoihin jossa oma tahto mitätöidään ja on pakko sopeutua hoitajien ja lääkäreiden käskyvallan ja "hyvää tarkoittavien" sääntöjen orjaksi.
    Se on eräänlaista orjuutta sekin. Vankina oloa.
    Näin miten isäni kärsi sairaalassa vaipoissaan ja miten äitini kärsi siitä, että hän ei voinut elämänsä viime päivinä nukkua kyljellään sairaalassa, kuten oli aina tottunut nukkummaan. Hänen päässään kun oli häkkyrä, enkä edes ehtinyt kysyä mitä varten se oli. Liittyi ilmeisesti hapenantoon. Pari päivää hän sitä ehti pitää, Kun kävin katsomassa hoitaja istui vieressä happea antamassa. Sitten tuli soitto sairaalasta. Hoitaja kertoi, että äitini oli repinyt sen "pantahäkin" yöllä päästään ja pian sen jälkeen kuollut.
    Järkytyin tietysi hänen kärsimyksistään.

    Muistinsa menettänyt ihminen ei osaa arvioida omaa tilansa, mutta on surullista jos kohdellaan saman kaavan ja rutiinien mukaan kaikkia. Jokainen ihminen on oma persoonansa historioineen ja tottumuksineen, on karmivaa, että joutuu ikään kuin aivottomakksi diagnoosiinsa personoiduksi tapaukseksi.

    VastaaPoista
  3. Ripranie, ei tämä ollut se operaation jälkeinen ensimmäinen vessareissu, vaan jo ties kuinka mones yksinreissu. Kuljin jo yksin ja omatoimisesti huoneessa. Tämä tapahtui vasta yöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei ja toivottavasti ne pahat muistot karisevat ajan myötä pois, ainakin ne pahimmat. Paniikinomainen tila, vaikkakin ilman paniikkia on tosi turvaton.

      Mietin, miksi sairaalassa ei tule uni, ei sitten oikein millään. Syy löytyy patjasta. Kurkistin lakanan alle ja siellähän oli patjan päällä muovi. Nuku siinä sitten. Minä en sairaalassa unta saa.

      Poista
  4. Kurjaa, että olet joutunut moiseen tilanteeseen.

    Kyllä se niin on, terveydenhoitolaitokset odottavat, koska voivat iskeä kimppuun, vievät ensin älyn mäelle lääkkeillä ja olosuhteilla, sitten antavat kuolla. Niin tehtiin isoäitipuolelleni, kansakoulun opettajalle, johtajaopettajana toimineelle.

    VastaaPoista
  5. Vaikka ensin olin väsynyt, seurasin tapahtumia ja ihmisiä tarkasti, Leonoora. Ja vaikka hoito oli siis faktisesti moitteetonta ja varmasti korkealuokkaista, oli siinä myös selviä puutteita. Potilas oli kuin eloton paketti, jota ei kohdattu arvokkaana ihmisenä. Vika ei siis ole hoitohenkilöissä, vaan hoidon tehorakenteissa.

    Hoitajista löytyi etupäässä empatiaa, mutta joukkoon mahtui myös epäempaattisuutta tai sosiaalisten taitojen puutetta. Hoitotyössä se on tärkeää. Ja tälle lohkolle olisi varattava resursseja eli aikaa ihmisen kohtaamisessa. Pelkkä fyysisen kehon hoito ei voi riittää hyvään hoitotulokseen.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyse ei ole hoitajien empaattisuuden määrästä, vaan hyväksi ajatellusta systeemistä.

      Poista
    2. Juuri näin, prosesseissa on kehittämistä.

      Poista
    3. Kyllä, on kyse systeemeistä joihin kyllä hoitajatkin voivat halutessaan osallistua. On niin tylyjä hoitajia, jotka eivät millekään empatialle eväänsä liikauta. Onneksi olen kohdannut niitä empaattisia enemmän.

      Poista
    4. Siis niihin hoitokäytäntöihin on osallistuva. Kun vanhempi potilas kaatuu, niin hoitajat nostavat potilasta ripeästi kuin kaksi voimamiestä ja vievät vaikka jalat laahaten punkkaan kahlittavaksi, vaippa pyllyyn ja pulinat pois. Elimistö piuhoihin.

      Minusta tämä on kuin poliisiväkivaltaa, jossa asiakas on paketti joka viskataan kalterien taaksi.

      Poista
  6. Potilaalle, joka ei ole kuolemanvaarassa tai vakavasti sairas, on näissä oloissa tärkeää kyky ja rohkeus pitää itse puolensa. Tulee avata suu ja pyytää rohkeasti. Minulle kuvattu tilanne oli traumaattinen nöyryytys, joka tuntuu pelottavalta, uudelta uhalta, kun tästä oikein vanhenee ja heikentyy.

    Nyt en ollut mitenkään sairas edes, normaaliverikokeissa todettiin vain korkea veren kalsiumpitoisuus, joka uhkaa mm. osteoporoosilla, jos lisäkilpirauhasen tuottamaa korkeaa kalsiumia ei saada alas. Minulla ei ollut mitään oireita. Siksipä olin voimissani tilanteessa.

    VastaaPoista
  7. Tunnet itsesi, mutta hoitajat eivät tunne sinua. Lisäksi sairaalassa on se kapasiteetti, mikä on. Kyllä sitä oppii vastaan sanomaan, kun kokemuksia kertyy.
    Tosin sekin voi vaikeutua itsestäkin riippumatta, kun ikää karttuu. Siksi juuri vanhempien potilaiden ohjauksissa olisi se sisar hellä valkoinen niin passeli.

    VastaaPoista
  8. Tämähän siinä juuri on ja tätä yritän sanoa: valtaosa ihmisistä, ja puhun nyt vanhemmasta väestä, on kilttiä, kuuliaista ja luottavaa ihmisainesta, jos niin voi sanoa. Meillä on Suomessa vanhusväestössä paljon sitä ihmisosaa, joka ei osaa digitaitoja, ei seuraa aikaansa eikä ymmärrä seuraus- eikä syy-yhteyksiä eikä ole aina kovasti kouluttautunutkaan. Tämä on totta ja inhimillistä, Ripranie. Sen ymmärtää, eikä kenenkään päätä ole tarpeen asettaa vadille. Voi vain katsoa eteenpäin ja koettaa rakentaa inhimillisempää yhteiskuntaa jatkossa.

    Vanhustenhoito on kuitenkin ollut vaippakäytäntöineen ja sänkyyn lääkitsemisineen Suomen häpeätahra jo aika pitkään.

    Esimerkkejä törkeistä järkyttävistäkin kaltoinkohteluista hoivakodeissa on ollut. Tilanne jatkuu huonona, kukaan ei välitä väestöstä, joka ei ole trendikäs äänestyspopulismissa. Populismi kohdistuu lapsiperheisiin ja työssäkävijoihin.

    Missä on ensimmäinen poliitikko, joka ottaa meillä syrjityimmän kansaosan ohjelmaansa? Terroristisoluun vapaahetoisesti ja halulla menneetkin ovat poliitikoille, erikoisesti vihreille, tärkeämpiä palauttaa turvaan kuin suomalainen ikääntyvä väestö vaippa-vankeudesta ja eläviksi ruumiiksi ylilääkitsemisestä. Häpeä, sinä vihreä poliitikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaahan, sinä Iines, puhut. Tämän tietävät niin monet muutkin. Hoitajat huutavat: kiire, kiire ja tuonnekin pitää ehtiä. Potilaat ovat hädissään.
      Avain tilanteeseen on päättäjillä.
      Vaikka olenkin itseäni aina pitänyt optimistisena, niin siltikään en usko ikääntyneen väestönosan etujen parantumiseen. Ne vanhukset, joilla on tukiverkosto ja puolestapuhujansa ovat vielä suht hyvissä oloissa. Muut vanhukset ovat tuuliajolla. Ei heistä päättäjät välitä. Onhan tuo jo nähty.
      Hirveää tällainen negaatio, mut mitä muutakaan. Pitäisi myös muistaa se, että kokemuksesta suu puhuu. Oikeastaan pahiten sitä pettyy ihmiseen.

      Poista
    2. Juuri näin tilanne on. Itsekin olen optimistinen yleensä kaikkeen, mutta tämä asia on vaikea, koska arvot ovat kobventuneet ja kaikkeen mennään populismi edellä.

      Yhtä puoluetta kutsutaan populismipuolueeksi, mutta populismia näen kyllä yhtä lailla muissakin puolueissa, niissä jotka tekeytyvät Ihmisen puolesta -puolueiksi. Siinä on lisäksi kuviossa mukana kaksinaismoralismi: tuo on populisti, minä en vaikka lupaan kuun taivaalta, jos minua äänestät.

      Poista
  9. Ymmärrän kyllä hoitajiakin. Ei mikään henkisesti kevyt työ, jos vielä on vielä empatiaa ja inhimillisyyttä ihmisiä kohtaan jäljellä.
    Nyt pyritään ihmiset kotouttamaan sairaaloista mahdollisimman nopeasti. Siinä ei ehdi tutustua potilaisiin. Ei se tietysti ole tarkoituskaan. Ammattinsa osaava hoitaja tekee työnsä ilmeisesti mahdollisimman hyvin.
    En kyllä tykkääisi siitäkään, että tekopirteästi lässytetään potilaalle kuin lapselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kyllä, hoitohenkilöstö on hienoa, osaavaa ja pääosin ystävällistä. Vika on systeemeissä, joita pitäisi kehittää - jos olisi rahaa.

      Ja miksei rahaa olisi, kysyn vaan.

      Poista
  10. Sinä aikana, lukemattomina vuosina kun on kiistelty hoitajamitoituksista olisi voitu tehdä nopeuta päätöksiä ja parantaa hoidossa olevien vanhusten oloja inhimillisemmiksi.
    Ehkä jossakin on paikkoja, joissa asukkaita viedään uloskin, mutta vähissä lienevät.
    Pitäisi olla joka työvuorossa kaksi hoitajaa (työvuoroissa vuorotelle), jotka hoitaisivat vain potilaitten vessasssakäyntejä ja pesuja.
    (Helpotusta toisi tietysti tuoli, jossa olisi reikä ja pönttö, jolla kyyditä potilas rauhalliseen paikkaan. Paremikuntoisille vessaan kyyditys. Tulisi liikuntaa ja vaihtelua paikallaan makaamiseen.
    Ongelmaksi muodostuisi tietysti, jos
    monilla olisi tarve vessaan yhtäaikaa.
    Lienee helpompaa siivota kakkavaippoja kuin kärrätä saniteettitiloihin.
    (Jää tietokoneella ja kännykällä enemmän aikaa seurata vaikka sos.mediaa, jos on digiaddiktoitunut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pönttö, jolla kyyditä vanhus.... Hauska kuvaus, Leonoora, näen tämän hauskana elokuvana, vaikka hätä on kyseessä.

      Poista
  11. Sen vielä sanon Iines, että tämä bloggauksesi on puhutteleva ja ihan helevetin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riku. Se on aika syvästi koetusta tapahtumasta. Tragikoominen juttu!

      Poista
  12. Siis voiko olla totta, että minusta tämä Iineksen juttu on yksi parhaimmista, mitä hän on kirjoittanut meille ja että minua tämä nauratti ihan kauheasti ja ihmettelin vauhtia ja innostusta millä Iines sai tämän - myönnettäköön, hyvin ikävän tilanteen, kääntymään hauskaksi huumoriksi!
    Mustaa huumoria kyllä, mutta niin hyvin kerrottuna tämän luin ja koin, että se sai minut innostumaan ja laimea olotila muuttui tylsyyden tilasta näkemään maailman ihan uudessa, paljon valoisammassa ja mielenkiintoisemmassa tilassa. Ennätin jo ajatella, että jospa jokaisella olisi kyky muuttaa ikävät asiat näin hauskoiksi, elämä olisi paljon mukavampaa!

    Oh, nyt vasta oikein ajateltuna osaan vakavoitua ja ottaa asiat yhteiskunnallisella tasolla käsiteltäviksi ja huolestua mihin tämä maailma meitä johtaakaan. Oppia ikä kaikki. Kyllä elämä on kurjaa, kun sen oikein oivaltaa.

    Kun itse olin sairaalassa, luulin olevani taivaassa, kun kaikki olivat niin ystävällisiä ja mukavia. No, oikeastaan tämä olotila oli niin kiva myös, minusta. Että olo helpotti jo siitä, kun kaikki hoitajat ja ruokakärryjen tuojat jaksoivat hymyillä ja olla niin ystävällisiä, että se oli parasta lääkettä potilaalle. Ehkä en ollut tarpeeksi sairas, kun kaikki tuntui niin mukavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisu, näin minä tämän tarinan tarkoitin, vaikka jokainen lukutapa on tietysti oikea. Naurulla on parantava vaikutus!

      Ja vaikka osoitan sormella, se ei osu hoitajiin - paitsi siihen yhteen, joka yölllä valehteli, että lähistöllä ei ole toista toilettia. Vaikka käytävällä oli. Olisin hyvin päässyt sinne. Vaan hoitajakin toimi ehkä vain systeemin mukaan: potilaita ei saa päästää yöllä yksin käytävään. (Sivumennen sanoen niitä kyllä hortoili pitkin yötä käytävillä ja komeroissakin taisi muuan henkilö käydä.)

      Sairaalan pyjamassa ollaan muuten samanarvoisia kaikki. Samalla viivalla olet, olet sitten professori tai muurari. Vaippaa tungetaan professorinkin pöksyihin, jos hän kaatuu.

      Minunkin huoneessani makoili tunnetun poliitikon anoppi, joka oli rakennusinsinööri, sitten oli talousjohtaja ja viimeksi viereen tuotiin ns. erilainen ihminen, nuorehko nainen, joka ei tiennyt, missä ”isäntä” oli. Hätä oli suuri, itkeskeli puolison perään. Puoliso ei tullut koko aikana. Olisin halunnut motata miestä, nainen oli suloinen, puhe oli vaikeaselkoista vamman vuoksi.

      Poista
    2. Taidanpa olla samaa mieltä eli parasta ikinä! Nauroin hulluna, vaikka mukana vaaratilannetta ja mikä pahinta, olen itse kokenut saman suvella 2016 aika vaativan melanomaleikkauksen jälkeen! Kaikki oli vain noloa, vaikka pää oli lääkkeistä ihan sekaisin. Atarax oli vielä Merin ollella pieni, ihan tavallinen aallergialääke. Nyt en antaisi sitä lapselleni mistään hinnasta! Minulla nyt vain oli pää ihan sekaisin kivusta sekä kipulääkkeistä, hyvin vahvoista. Pakko ol kerran nöyrtyä, mutta toisella kerralla vaadin apua vessaan.

      Sen sijaan oli äärettömän ikävää seurata sivusta, kun klo 3 yöllä tuotiin samaan huoneeseen vanhempi ihminen, siis vanhus. Hän oli aika tuhti ja kun pyysi päästä vessaan, käskettiin vain tehdä kaikki vaippaan, koska kukaan ei jaksaisi häntä sinne viedä. Järkytyin täysin, sillä ääni, jolla asia sanottiin oli töykeä. En saanut nukuttua ja niinpä kuulin kun tuo vanhemnpi rouva pyysi minulta tietoa, missä olisi hänen nokkamukinsa ja kertoi samaan syssyyn,että on sokea. Minä auttamaan ja nyt alkoi olla mieli hänen takiaan todella karrella, sillä niiltä, joilla ei ole ketään, jotka eivät uskalla vaatia, niiltä viedään viimeinenkin eli arvokkuus! Toivon, että en joudu ikinä tuollaiseen tilanteeseen.

      Slti: Juttusi oli kirjoitettu niin hauskasti että jään ihan sanattomaksi ja se onkin sitten jo paljon se!

      Poista
  13. Hirveää sanoa näin, mutta potilaatkin saatetaan arvottaa. Tunnen vanhempia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kokeneet leikkaukseen menoa. Minä en kuulu heihin.
    Konkaripotilaalla on se tunne, että aika sairaalassa tulee pitkäksi, jos siellä joutuu/saa olla viikonkin ja jo tietää systeemit. Eräs näytteenottaja tokaisi minulle verta imiessään putkiloihin, että tässä leikkauksessa sitten veri lentää.
    Ajattelin, että johan on ronski tyyppi. Ei vaikuttanut huumorilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten eräs nuori mieslääkäri rintani tutkittuaan katsoi minua vähän pitkään ja totesi: Erittäin kiinteät nuoren naisen rinnat. Mainitsen, että tästä on jo aikaa mutta kummasti mieleen jäi.

      Vanhempi miesääkäri tiuskahti, kun olin arkana levittänyt jalkani, että rennoksi. Kumpaankaan ei totu.

      Poista
    2. Ensimmäiseen suureen leikkaushaavaani tutustuin herättyäni peilin kautta hyvin varovasti. Minua on aina kehuttu potilaana ollessani, että olen kovin reipas. Ylös sängystä on hyvä nousta niin pian, kuin sielu sietää. Liikkeelle, sano.

      Poista
    3. Minusta naiseutta kehuneet lääkärit ovat upeita. Nuo asiat merkitsevät alastomalle ja usein vähän häpeilevälle ihmiselle paljon. Antavat itseluottamusta ja nostavat. Itsekin muistan, miten erästä intiimiä paikkaani kehuttiin muutamalla sanalla. Tunsin iloa ja sain varmuutta.

      Jos joku näkee noissa positiivisissa sanoissa #metoo-henkistä riettautta tai liian lähelle tuloa, tutkikoon asenteensa hieman huolellisemmin.

      Poista
    4. Kyllä, kun intiimejä paikkoja sorkitaan, niin siinä kohteliaisuus on se pointti. Minua on sorkittu paljon ja milloinkaan siihen ei totu.

      Poista
  14. Tärkeä kirjoitus Iinekseltä ja hyviä kommentteja kaikilla!
    Pitäisi koputtaa puuta!
    En ole ollut aikuisena sairaalassa kuin muutamia päiviä kahdessa synnytyksessä. Lapsena kylläkin pitkästä sairaalassa olosta jäi ikävät muistot. Keuhkokuume ei meinannut hellittää millään. Jouduin keuhkoparantolaan varjostuman vuoksi. Äiti kyllä väitti ettei se ollut keuhkotautia.
    Oli niin ikävä ja halu pois ja kotiin. Huoneessa oli muita, isompiakin lapsia ja he kiusasivat.

    Hirvittää mitähän vakavia sairauksia sitä onkaan edessä.

    VastaaPoista
  15. Mitähän varten ei sairaaloissa ole asiakaskohtaamisen palautelomaketta? IT-hommissa semmoinen menee joka tiketistä ja tapaamisesta asiakkaalle.

    Potilaat, asiakkaat siis, puetaan naurettaviin, ohuisiin, kylmiin pukuihin. Vähän kuin keskitysleiriläiset. Sänky on kapea, patja ja tyyny muoviin pakattu. Peittona pussilakana. Kylmyyttä valittavalle voidaan tuoda toinen pussilakana. Huoneen termostaattia ei kai voi säätää 20 astetta lämpimämmäksi.

    Sänky on moottoroitu, ohjauskapula jalkopäässä tai muuten tavoittamattomissa.

    Mahassa T:n muotoinen leikkaushaava. Edes istua ei voi.

    Nuo päivät voisin kyllä vaihtaa. Vaikka rantalomaan.

    Mikrohippi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palautelomake ei kai vieläkään tai enää ole vakio. Muistaakseni olen tuollaiseen joskus sairaalassa vastannut. Operaattoreilla tuo on jo niin yleistä, että ei oikein tee mielikään vastata.

      Poista
    2. Minun sänkyni etupään paneelissa luki: Ei potilaskäyttöön. Siinä minä makasin koko ajan. Se ei ollut moottoroitu, vaan manuaalinen. Sanottiin jopa, että sitä ei saa itse nostaa tai laskea, käsi voi jäädä väliin.

      Jos ei saa istua, kyseessä on karmaiseva kokemus. Minulla kipeytyivät kaikki nivelet, en saanut pidettyä edes kännykkää kädessäni. Kova pohja estää verenkiertoa jäsenissä ja raajoissa ja voi aiheuttaa kiputiloja ja jopa paniikkia siihen taipuvaisissa henkilöissä.

      Poista
    3. Palautelomake olisi hyvä, vaikka varmaan sen puutteella suojellaan henkilöstöä. Tavallaan oikein, sillä monilla on tapana syyllistää aina lähin toimija, kun pitäisi katsoa sen lähitoimijan taakse, kuka sitä työtä pyörittää ja ohjaa.

      Poista
    4. Surullista ajatella niitä ihmisiä, jotka makaavat sängyissä vankeina jopa vuosia. Milloinkaan ei voi tietää.

      Poista
    5. Mikrohippi, minä vertasin sairaalassa oloani keskitysleiriin aina niitä hirveitä asuja myöten. Kerroin tämän kahden alan tohtorille, josta tuli sitten oma lääkärini melanomahoitojeni jatkuessa ja hän teki toisen leikkauksen ja kaikki meni toisin. Sain jopa oman huoneen, sillä en kestä sitä television huudattamista, kun siinä ei voi lukea, ei nukkua.

      Poista
    6. Minullakin oli ilo olla huoneessa, kolmen hengen, jossa olimme kaikki naiset yksimielisiä siitä, että mölytoosa pysyy kiinni, myös radio.

      Epäonnekseni huoneessa oli ensin yksi taukoamaton kälättäjä, joka puhui koko ajan ollessaan hereillä. Olin niin ärsyyntynyt hyperekstrovertista ja hänen porin murteestaan, että videoin salaa hänen taukoamatonta pulputustaan verhon takana ja lähetin terveiset yhdelle ihmiselle, että terveiset sairaalan rauhasta. Kuvassa oli välillämme ollut verho. Mikä tavallaan huvittavaa, hän äänteli nukkuessaan myös lähes taukoamatta. Hän tuotti ääntä enemmän kuin kukaan koskaan tapaamani henkilö. Jossain vaiheessa huomasin sitten, että hänhän puhui uudelleen samoja juttuja, eli oli luultavasti dementoitumassa.

      Hänen jälkeensäkin tuli kiinnostava ja hyvin suloinen ihminen, se joka itki miestään joka ei koskaan tullut.

      Poista
  16. Kyllä hirvittää, Leonoora, minuakin. Sairaanhoidon eettinen puoli ei ole ihan kunnossa, vaikkei se ole huonoa. Resurssit huutavat lisävaroja, ennen kaikkea vanhusväen laitoshoidon inhimillistämiseksi. Poliitikkojen tulee tehdä arvovalintoja, jos halutaan käydä sivistyneestä yhteiskunnasta.

    Olisi terveellinen opetus, jos jokainen ministeri joutuisi ilman etuoikeuksia rivipotilaaksi tavalliseen isoon sairaalaan, jota pidetään yllä verovaroin. Sairautta en kenellekään toivo, vaan koetan sanoa, että ehkä vasta omakohtainen kokemus avaa silmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei joudu, sillä raha ja valta pelastaa monelta. Eikä ihmiset yleensä välitä kuin omista kokemuksistaan. Sellainen on ihminen.

      Poista
    2. Valitettavan totta. Itsekkyys on näissäkin tilanteissa ilmeistä.

      Uskon silti myös ihmisen asenteiden muuttumiseen nimenomaan kokemuksen kautta. Jokuset ihmiset ovat empaattisempia kuin toiset. Näkevät ihmiskunnan yhteisen kärsimyksen ja haluavat muuttaa asioita.

      Jokuset ostavat esimerkiksi syöpähoidot yksityissairaaloista ja ehkä saavatkin henkilökohtaisemman ja nopeamman hoidon. Vaan merkittävästi pidempää elämää ei kai voi kukaan rahallakaan ostaa.

      Poista
    3. Näkis vaan sen poliitikon, jolle oma kokemus ja paikka yhteiskunnassa aukaisee valon silmät ja halun auttaa muita todella.
      Tuon kuulee useammankin kerran ihmisen suusta, että elämää ei voi määrättömästi rahallakaan ostaa. Sehän se kuittaa kaiken.

      Poista
    4. Eikös Anttia leikelty sairaalassa?

      Poista
  17. Nyt kevennykseksi romanttista konsertointia Alfa-kanavalla. Jatkuu 21.30 asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi niitä aikoja ja Diandra. Loistava laulaja. Ei voi valittaa eläytymistä!

      Vaan enemmän minua koskettaa Vesa -Matti Loiri ja Mistä tunnet sä ystävän ja Nocturne. Kuin vanhan miehen viimeiset tervehdykset kuulijoille. Ja Maria Ylipään On kuollut rakastettuni.

      Kiitos vinkistä, Leonoora!

      Poista
    2. Diandra on tietämistäni pullukoista kääpiöistä paras.

      Paitsi nukkunut, olen päivääni viettänyt katselemalla juutuubista erilaisia haastatteluja, mm. Dino Martinia.

      Miksi Ameriikka on niin paljon parempi kuin rappioeurooppa, vaikka niillä nykyään onkin se umpihullu latvakakkonen presidentti? - Kela kelaillua siellä on niin paljon vähemmän.

      Poista
    3. Kuulehan sinä riukunen metriheikki! Diandra tarvitsee oopperaäänelleen hieman kaikupohjaa. Oikein soma naisoletettu.

      Ei silti, en ole mitenkään hänen enkä hänen musiikkinsa ihailija, mutta voisin kuvitella hänet oopperaan tai musiikkiteatteriin. Hän on lahjakas eikä ehkä vielä löytänyt omintaan.

      Amerikoissahan on siinä mielessä tasa-arvo, että kaikki ovat samalla rimalla yrittämään tulla toimeen. Tarkoitan, että ihminen on kai vapaa vasta silloin, kun hän elää ja yrittää itse eikä tuettuna, niin kuin meidän yhteiskunnassamme Suomessa. Jokainen voi yrittää, maahan tulijaa ei tueta, eli sama systeemi kuin suomalaisilla siirtolaisilla muinoin.

      Poista
    4. Ex-akkani siitä tykkää, lienee ystävänsä tytär. Ihan kauhee älämölöttäjä.

      Minä olen koko elämäni käsittänyt, että joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä. Onnessani heräsin armeijasta päästyäni, mutta mutsi kysyi heti tiukalla äänellä,millä olen ajatellut elättää itseni. Semmoinen ei ollut tullut mieleenikään. Samana päivänä hankkiuduin työnvälitykseen, siihen maailman aikaan sieltä töitä saikin.

      Poista
    5. Kauaa en töitä ole toki vielä raatanut, pikaisesti laskien 37 vuotta. 70-luvulta alkaen silti kesätöitä. Asfalttia lapioin nuorena poikana, se oli rankkaa. Asfaltti painoi lapiossa paljon ja työpäivät olivat kamalan pitkiä.

      Poista
    6. Ehkä olen aiemmin kertonutkin, että tilipäivänä oli asfalttihommissa juhlaa. Äijät ostivat viinaa ja olivat umpipäissään. Minullekin kossuryypyn tarjosivat, sen jälkeen päivä tuntui helpommalta. 16-vuotiaana asfalttijyrää ajoin mm. siirtymämatkan, koska sen kuski oli niin kännissä. Ei minulla tietenkään mitään ajokortteja ollut. - Those were the days, kaameeta paskaa!

      Poista
    7. Olen luotettavalta taholta kuullut, että helteisenä päivänä yläruumis paljaana tien varressa komeilevat ronskit asfalttiäijät ovat monen mimmin märkiä päiväunia.

      Lieköhän asiassa perää?

      Poista
    8. Valitettavasti tuollaisesta minulla ei ollut kokemuksia. Kai ne enmmän katsoivat, että miksi nuokin paskat ovat liikennettä häiritsemässä.

      Poista
  18. Eipä kestä! Välillä täytyy kuullostella vieläkö vanhat romanttiset laulut saavat liikkeelle "romanttisia" tunteita. Varsinkin venäläisset romanssit ja vastaus on kyllä!

    VastaaPoista
  19. Kyllä vapaa lehdistö on hienoa ja osaavaa!

    Tämän kopsasin juuri Iltalehdestä:
    Oikaisu 7.6. klo 13.29. Korjattu Jimmie Äkessonin sukunimen kirjoitusasu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti tarkistaa, kuka on Jimmie Åkesson. Niinpä niin, tyyppi joka vaatii itsevaltaisen koronalääkärin eroa. Minusta tyyppi on ihan oikeassa, olkoon kuka tahansa. Ei kai puolue tee mielipidettä vääräksi? Tegnell on oudon itsevaltainen. Eikö ruotsalaisilla ole sydäntä nähdä kuolonuhreja? Eikö heillä ole kykyä kriittiseen ajatteluun koronanhoidosta?

      Poista
    2. Juu, mutta on siinä huumoria, kun kertovat korjauksestaan noin. Åkesson oli tekstiin korjattu oikein, mutta siitä kertovassa ilmoituksessä lukee Äkessön.

      Poista
    3. Juu juu, näin ymmärsin. Pitäisiköhän vielä kerran korjata korjaus?

      Poista
  20. Nyt katselen juutuubista Dick Cavettin haastattelua Jimmy Hoffalta. Muistattehan ammattiyhdistysmiehen, jonka ruumista ei koskaan löytynyt, kun mafian miehet laittoivat keskustelemaan kalojen kanssa. Tai muurasivat betoniin. Roisto se itsekin oli.

    VastaaPoista
  21. MEG tuolla edellisen jutun kommenteissa kirjoitti eilen, että luultavasti Paavo Väyrynen valittaan keskustasta valtiovarainministeriksi, koska muut kieltäytyvät. Järkevä perustelu sinänsä.

    Itse uskoin Matti Vanhaseen, joka nyt valitiinkin, mutta epäilin hänen suostumustaan. Hän ei vaikuttanut kovinkaan himokkaalta tehtävään, jonka vuoksi häntä kunnioitin. Vanhanen on kyllä järkevä mies, esiintyy mielestäni hyvin. Kun häntä katsoo, ei tarvitse vaivaantua. En muista hänestä muita skandaaleita kuin lautagaten, enkä sitäkään kunnolla, että mikä kasa oli kyseessä.

    On erittäin hyvä, että kokemattomien nuorten poliitikkojen joukkoon tulee yksi vanha jäärä. Jos se olisi ollut Paavo Väyrynen, olisi ollut luvassa kyllä komediaa.

    VastaaPoista
  22. Ai Mattiko valittiin? En ole kuunnellut uutisia.
    Olihan Matilla prinsessa Ruusunen-keissi, vaan se mennee rakkauven ja konemattomuuden piikkiin hoitaa naisssuhdeasioita.

    VastaaPoista
  23. No niinpäs olikin, Susan Ruusunen, jota puolustin raivokkaasti blogissani. Go Susan, go! Taisin haukkua Matti Vanhasta ainakin jälkimmäisessä jutussa, vuodelta 2008 on tuo Ruusus-keissi.

    https://inez54321.blogspot.com/search?q=susan+ruusunen

    https://inez54321.blogspot.com/2008/03/pministerill-ei-ole-suojaa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin menee muisti, sitten tulee tenat.

      Poista
    2. Vanhanen oli vaikeassa raossa, kun huomasi liian myöhään, että alussa fiksulta vaikuttanut tyttöystävä paljastuikin tyrkyksi torveloksi.

      Hän ei todellakaan ollut mikään Jenni.

      Poista
    3. Kirjankansitempaus oli mielestäni loistava veto Susanilta. Että oli muijalla munaa.

      Poista
    4. Susan Ruususta panisin ilman muuta, mutta olen liian köyhä ja mitätön.

      Poista
  24. Paljon on maailmassa pahaa, mutta maalaisliiton veroista perkelettä ei ole kuin pahimmissa kauhukertomuksissa. Herra hyvä Jumala, anna kepun kannatuksen mennä alle viiden prosentin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herra koettelee muttei hylkää.

      Vanhoina hyvinä aikoina kepulla oli hyvä vaalijuliste: siinä oli teksti: "Näihin nojaa Maalaistiitto" – ja kuvassa käsi nyrkissä ja sen alla Suomen Laki ja Raamattu.

      PS. Uskltaisipa Halla-Jussikin tehdä vastaavan julisteen: kuvana keskisormi, koraani ja EU-sopimus, tekstinä "Hyvin pyyhkii persut".

      Poista
    2. Entinen maalaisliitto alituisine aamu- ja iltalypsyineen on minullakin edelleen painajaisissani. Tilanne eskaloitui meikäläisen kohdalla pahaksi siksi, että minulla oli runsaasti silloisia maalaisliittolaissukulaisia toisen vanhemman puolelta. Ne olisivat halkaisseet markankin, jos olisivat voineet. Munatili, maitotili, sikatili, sonnitili, emolehmätili...

      Poista
    3. Heh, tutkimattomat ovat Herran tiet.

      Poista
    4. Näin se on, että oma kokemus puree.

      Poista
  25. Hauska kauhukertomus Iinekseltä, ei tiennyt itkeä vaiko nauraa. Siitä tulisi hyvä tv-elokuva.

    Mutta sitä olen ihmetellyt, että miksi liikuntakyvyttömiä vanhuksia ja vaivaisia makuutetaan kakat vaipoissa vuosikausia?

    Olisihan asiaan helppo ratkaisukin: avanne.

    VastaaPoista
  26. Täällä toinen avanteen ystävä. Avanne kylkeen ja pissipussi mahan päälle keikkumaan. Leppoisaahan siinä elo olisi.

    Minulla oli kerran oppilas, tyttö, jolla oli avanne ja sellainen pussi kyljessä, vaatteiden alla tietenkin. Ei siitä kukaan olisi tiennyt, ellei hän olisi itse sitä maininnut.

    Kaiken vanhuskauheuden syy hoidossa on resurssien puute. Hoitajamitoitus on edelleen pielessä työmäärään nähden. Se on sääli, sillä hoitajat ovat rautaisen ammattitaitoisia ja osaavia, ja suurin osa varmasti empaattisia ihmisiä, likaisen työn tietysti sarkastoimia, jos niin voi sanoa. Kyllä siellä osastoilla oikeasti paska lentää ja banjot soi, sitä on turha kaunistella.

    VastaaPoista
  27. Ei minusta tämä Iineksen leipäteksti ollut mikään kauhukertomus sinällään. Luin tämän hyvinkin tosissani ja minusta hoitaja(t) ennakoivat tilanteen jopa asianmukaisesti.
    Kun Iines avasi suunsa, niin tilanne saatiin muuttumaan. Tämähän oli vastuuntuntoista hoitoa. Ajattelen myös niin, että hoitajilla on kiire. En minä tuollaisesta hoidosta valittaisi, kun siinä kuitenkin mentiin hyvä edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisään vielä, että teksti on mainiosti, koskettavasti ja koukuttavasti kirjoitettu, ja tuon kaiken Iines hyvin taitaa.

      Poista
    2. Hoitajien hoitaminen eli heidän työnsä oli vastuullista ja hyvää.

      Hoitoprosesseissa sen sijaan on parantamista. Hoitoprosessi on suunniteltu ylempää käsin.

      Poista

    3. PS Rautalankaa kun väännän, niin esimerkki huonosta prosessin vaiheesta on potilaan hoitoputkeen työntö: kaatuvan tai kompastuvan kimppuun hyökätään, häneen tartutaan pihtiotteella, hänet vaipoitetaan ja kahlitaan korkealaitaiseen sänkyyn, tuhansin letkuin, sieraimiin työnnetään happiviikset jne.

      Poista
    4. Juu, ja hoitoprosessit ovat jokseenkin vaativia, ainakin sairaalatyöskentelyyn nähden. Resurssit ei riitä enempään on vastauksista eräs.

      Poista
    5. Eiköhän se ole enemmän hoitajasta kuin hoitoprosessista kiinni, miten potilaaseen tarttuu. Hoitajia on niin monenlaisia. Ei kaikki ole hyviä hoitajia.

      Poista
    6. Hoitoprosessilla viittaan valmiisiin malleihin, kaavoihin, metodeihin, joita otetaan käyttöön potilasta kunnolla kuuntelematta. Potilasta ei kohdata persoonana, vaan hänet työnnetään putkeen, joka tuottaa samanlaisen hoitovaiheen.

      Tämä ei ole siis kiinni hoitajan empaattisuudesta, vaan talon hoitotavoista, jotka määrätään ylhäältä. Hoitajat noudattavat näitä kaavoja valiten kulloisenkin tilanteeseen oman kaavansa. Pätevää, mutta voi mennä pieleenkin. Eli kaatunut potilas ei automaattisesti ole heikkouttaan pyörtynyt eikä sängystä karkailevaista sorttia. Hänellä voi olla vain kaikesta lääkityksestä johtuva niin kova kakkahätä, ettei ehdi pöntölle suorin kintuin. Proosallista, mutta totta.

      Poista
    7. En usko tuohon, etteikö hoitaja joka tapauksessa laittaisi MYÖS omaa persoonaansa peliin. Että se olisi heiltä tyystin kielletty.

      Poista
    8. Tottakai laittaa, en sitä tarkoitakaan. Ja annankin tunnustusta hoitajille tästä. Ja hoitajia on erilaisia, kahta samanlaista ei ole.

      Tuo rutiini, jolla meikäläinen kiepattiin sinne korkeitten laitojen väliin, oli kuitenkin tehokkuudestaan huolimatta tai ehkä juuri siksi myös pelottavaa. Minua ei kuunneltu, vaan minut ikään kuin tiedettiin tapaukseksi, joka totisesti en ollut. Minut ylihoidettiin paketiksi katsomatta minua. Se oli järkyttävää. Toisaalta se oli hupaisaa.

      Poista
    9. Eihän sinun kokemuksesi omasta kokemuksestasi ole väärä. Se on sinun kokemuksesi.

      Poista
    10. Kyllä, ja olen aina ajatellut niin, että yksityinen on mitä suurimmassa määrin yleistä.

      Poista
    11. Niinpä ja meni syteen tai saveen, niin näinhän se taitaa mennä.

      Poista
  28. Toivon niin, että Vanhanen tuo vakautta hallitustyöskentelyyn. Ulkoisessa olemuksessa ei minusta ole moitteen sijaa ja toivottavasti Vanhasen terveys kestää. Eikös hänelle muistaakseni tehty avosydänleikkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika oudontuntuinen ratkaisu, että Kulmuni jatkaa viisikossa. Tehtävät tavallaan kuin eriytetään Vanhasen ja Kulmunin kesken.

      Poista
    2. Ennen taidettiin käsittää viisikko hallitusviisikoksi. Kyseessä on kuitenkin puolueen puheenjohtajaviisikko, eli kukin jäsen on puolueensa puheenjohtaja, Vanhanen ei ole.

      Poista
    3. Minkäs puolueen puheenjohtaja Sanna Marin?

      Poista
    4. Marinhan on pääministeri. Rinne taitaa olla Sdp:n puheenjohtaja. Taidat tietääkin tämän.

      Poista
    5. Eiköhän Marin ole demarien seuraava itsestäänselvä puheenjohtaja Rinteen töppäyksien jälkeen?

      Poista
    6. PS Muistin, että Marin oli jo demarien pj., ei ollutkaan, joten aivan oikein oli Anonyymin huomautus. Hyvä, ollaan täsmällisiä.

      Poista
  29. Minä luotan tulevaisuuteen, maalaisliitto lopetetaan tämän vuosikymmenen aikana vahingollisena maallemme ja ihmiskunnalle.

    Vieläköhän Matti Vanhasen jalka on pipi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei veritulppa ole mikään heppoinen juttu. Muistelen, että Vanhasella oli semmoinen ennen sydänleikkausta. Ties vaikka liittyivät toisiinsa. Sorry, että pehmenen aina tai usein juuri vakavien leikkausten äärellä. Monta leikkausta on minullekin tehty. Ehkä siinä on osasyy.

      Poista
    2. Oikeastaan en ole suuremmin politiikka-ihminen, vaan olen ihminen-ihminen. Politiikka on (likaistakin) peliä, mutta peliähän tässä elämässä taitaa olla kai kaikkikin. Yleisiä asioita seuraan jotenkin.

      Poista
    3. Pulitiikka on pulitiikkaa, mutta me ihmiset siitä kärvistelemme.

      Poista
    4. Nappiin, ja kukin kohdallaan kärvistelee.
      Sellaista elämä on.

      Poista
  30. Vilkaiskaahan joutessanne tänne Luontoliveen. Siellä on meneillään pikkiriikkisten vaappuvien sääksipoikueen ruokinta.

    Tästäkin huomaa, miten vahvin voittaa luonnossa. Röyhkein pikkuriiviö saa aina eniten ruokaa, heikompi tai pienempi voi jäädä jopa ilman ruokaa yhden session aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo emo poikasia ainakaan tasan osaa ruokkia, niin kuin ihminen tekee. Kuka nopeimmin nappaa, se saa. Takimmainen ei saanut paljon mitään ja yks ei millään sopinut tai päässyt emon alle.

      Poista
  31. ”Koronavirus on kohdellut mustia huonommin kuin muita”, Maria Annala, ulkopolitiikan tutkija, toteaa aamuteeveessä vihaisella ja syyllistävällä katseella.

    Mitä tästä pitäisi ajatella? Korona on kaiken kauheutensa lisäksi rasisti? Miksi Annalan lausunto tuntuu kornilta juuri nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin tässä käsinkosketeltavassa amerikkalaisessa surussa on nyt hirvittävän makaaberia: Kuoliaaksi kuristettu musta uhri haudataan prameassa kullatussa arkussa, ja koko maan eliitti huutaa saattoväessä presidentiksi haluavia myöten. Merkkimiehiä viedään nyt lujaa. Näin rasismi haudataan.

      Mietin, olisiko ihmisen kehon armollisempi maatua multaan kuin mädätä kullatun teräksen sisällä. Haluaisin puhaltaa torveen ja ajaa kaikki sieltä surupaikalta pois, hajaantukaa, täällä ei ole enää mitään, jättäkää luonnolle mikä luonnon on. Menkää kotiinne.

      Kiitos ja anteeksi.

      Poista
    2. Ymmärrän, että mustia sorretaan kaikkialla edelleen.
      Pitäisi rasistien amerikkailaistenkin oppia ajatelemaan, miten paljon mustat ovat tehneet jo orjina karmeissa olosuhteissa töitä "vapaan ja demokraattisen" yhteiskunnan hyväksi.

      Odottamattomista sytykkeistä voivat sodatkin syttyä.
      Amerikkalausen kauniin julkisivun alla on paljon likatunkioita, kuten rasismi.

      Iines, karmea ja julma kuolema miehellä poliisin käsittelyssä.
      Mielenkiintoista on, että häneet on nostettu rasismin vastaisen taistelun marttyyriksi. Mistään en vaan ole lukenut, miksi poliisi pidätti hänet? Mistä häntä epäiltiin jne.

      Poista
    3. Siis rasismihan voi edelleen muhevasti, mikä on ihmiskunnan häpeä.Poliisiväkivalta on, jos minulta älytään kysyä, rakennettu sisään amerikkalaiseen systeemiin. Kitkepä se sieltä. Helpommin sanottu kuin tehty. Tukka pois ja linnaan, tietysti, poliisikin.

      Vaan tämä hulabaloo ja markkinameininki vielä lämpimän nuoren ruumiin ympärillä. Siinä on myös hyväksikäyttöä.

      Poista
    4. Eivät poliisit Suomessakaan ole mitään enkeleitä. Mittakaava on tietysti eri kuin Amerikassa. Kyllä sitä osataan kotimaassammekin.

      Poista
    5. Siis mitä meillä poliisi ”osaa”, Ripranie?

      Poista
    6. Ei pidä paikkaansa yleistäen, yksittäistapaukset ovat poikkeuksellisia.

      Tutkimuksen mukaan poliisiin sen sijaan kohdistui väkivaltaa hänen työssään vuositasolla 1699 kertaa. Väkivalta poliisia kohtaan onkin kaksinkertaistunut vuosituhannen alusta.

      Suomessa poliisin voimakeinojen käyttö on pidättyväistä ja voimankäytön seurauksena syntyneet vakavat seuraukset ovat harvinaisia, sanotaan mm. Henri Rikanderin väitöskirjassa poliisiväkivallasta.

      Poista
    7. Linkki vetoamaasi vastaukseen olisi ollut kiva.

      Poista
    8. https://www.satakunnankansa.fi/a/639ea4f3-bf05-4b31-b7b9-898fb1dfa4b1

      Tuossa linkki, mutta en ole varma, pääseekö lehden artikkelia lukemaan ilman digioikeuksia, eli onko juttu maksumuurin takana. Artikkeli on maaliskuulta 2019.

      Poista
  32. Vaan Ruotsin poliisilla kävi hyvä tuuri, kun Palmen murhaajaksi paljastui parikymmentä vuotta sitten kuollut mies. Ei turhaan tule häiritsemään syylliseksi osoittamistaan. Tämähän ei missään tapauksessa ole mikään " Lopen poliisi epäilee syyllistä!" juttu.

    VastaaPoista
  33. Tietenkään ei siellä voida loputtomiin ylläpitää päätoimista tutkijaryhmää. Julkisuuden hakuiselta narsistilta tuo Engström vaikutti, oli syyllinen tai syytön.

    VastaaPoista
  34. Hyvä puoli asiassa on se, että Palmen tapaus voidaan vihdoin saada pois päiväjärjestyksestä. Hassua vaan, että murha-ase löytyy "nyt", vuonna 2020. Jotenkin tuntuu, että Suomessa murhaaja olisi jäänyt kiinni jo aiemmin.

    Engström on selkeästi narsistinen tyyppi, oli murhaaja tahikka ei. Nauttii lehtikuvasta päätellen selkeästi valokeilasta, jossa on viimeistä karvaa ja kengänkärkiä myöten suittuna ja plankattuna.

    Toinen outo myöhätapaus on kidnapatun pikku Madeleinen tapaus. On nyt sitten kai selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inget vapen, ingen ny avgörande bevisning, en annan gärningsman har åtalats tidigare. Drömläge för en försvarsadvokat.

      Poista
  35. Murha-asetta ei ilmeisesti ole löytynyt. Muutenkin lehdissä olevien uutisten perusteella aika heppoisella linjalla menevät ja todisteita ei näyttäisi olevan. Enkä tiedä, voidaanko kuolutta miestä vastaan nostaa oikeusjuttua, ehkäpä sitten voi.

    VastaaPoista
  36. Tänään sanotaan, että murha-asetta ei ole löytynyt.

    Noh, eilen sanottiin näin: "Aftonbladet: Palmen murha-ase on löytynyt, Ruotsin hallitukselle kerrottu jo tutkimuksen tulokset." (https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/1afa58bf-4339-4e26-8d7e-8202a8bacfd7)

    Nyt siis on ja ei. Kivaa viestintää. Yksi lysti, eikö totta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se rahastus saisi jo riittää.

      Poista
    2. Viimeisimpien tietojen mukaan on selvinnyt, että Palme ampui itse itseään kahdesti selkään ja heitti aseen mereen.

      Poista
    3. Tällekin uutispommille löytyy varmaan oma vankka kannattajakuntansa.

      Poista
  37. Kannatta kyseenalaistaa "uutiset", koska niin usein ensimmäinen tieto kumotaan myöhemmin. Jo monta tällaista keissiä mediassa.
    Meillä uutisoitiin esim. avioerojen lisääntyneen epidemian aikana, mutta jo toinen uutinen tiedon kumoaakin.
    Ollaanko nyt liian hätäisiä julkaistessa jonkun mutu-tuntumia ilman faktoja?

    VastaaPoista
  38. Mediakriittisyys on edelleen hyvä johtotähti kaikessa somelukemisessakin.
    Ja myös toinen seikka: uutisten vaihtuvuus on uutta normaalia.

    Tieto vaihtuu lennossa, joskus heti perään. Näin nopeaan uutistahtiin ihminen ei tahdo tottua.

    Kun sanotaan, että X on löytynyt, on se senkaltainen tosiasia, jonka olettaa pätevän. Näin ei siis aina enää ole. Elämme kummallista horjuvaa ja heiluvaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Iineksen kanssa (taas, ei voi mitään)."Elämme kummallista horjuvaa ja heiluvaa aikaa".

      Mutta ei hätää. Ei tarvitse kuin katsoa ELLENIÄ ja ALLIA tuolla ylhäällä kuvassa, heti huomaa, mikä on suorin reitti puhuttujen totuuksien kuulemiseen ja taku- varmaan leviämiseen.

      Tiedot sen kun risteilevät ilmassa. Mutta niistä ei tarvitse kuin valita kuulemistaan se joka tuntuu uskottavimmalta ja lisätä siihen oma näkemyksensä. Juttu on sillä selvä.

      Mutta mitähän varten meillä syntyi ristiriita eilen Palmen murhaajan henkilöllisyyden paljastamistilaisuuden jälkeen. Toinen meistä oli sitä mieltä, että juttu on selvä, toinen vänkäsi vastaan. Kyllä tämä maailma on kummallinen.

      Poista
    2. Minäkin luotan Elleniin ja Alliin juuri sen jämptin tiedon välittämisessä. Suora kuuma linja on aina paras.

      Palmen murhaajasta en ole enää varma, sillä oletettu hänhän leimasi kellokorttinsa kaksi minuuttia ennen murhahetkeä. Tämänhetkisen tiedon mukaan. Tieto luettu aina luotettavasta iltapäivälehdestä, ja vähän huolimattomasti.

      Poista
  39. Viis veisaan 34 vuotta vanhoista tapahtumista. (Veisaa ensimmäisen säkeistön virrestä: ”Oi Herra, jos mä matkahenkilö maan”...) Minusta hurjempi uutinen, ainakin itselleni, oli kun erehdyin lukemaan kirjaa nimeltä: ”Totuus kiihottaa”. Sen on kirjoittanut monialatohtori Jukka Hankamäki, ja käsittelee… jos suoraan saa sanoa… naisten v-umaisuutta.

    Olen samaa mieltä kuin kaksoistohtori: naiset jos ketkään ovat kaiken pahan alku ja juuri. En vaan osaa kuvata heidän iljettävyyttä ja inhottavuuttaan ja vastemielisyyttä niin tieteellisen viileästi ja asiantuntevasti kuin hän. Eikä minulla sillälailla ole edes esimerkkejä siitä. Siitä huolimatta minua tässä kirjassa harmittaa ainoastaan se, etten sitä jo nuorempana lukenut; en ymmärrä miksi en niin tehnyt? Olisinpa jo teininä tiennyt sen minkä nyt, olisin ilman muuta heittäytynyt homoksi; pannut pyykkipojan nenääni ja PLUMPSIS... Mutta kun en tiennyt. Vehkasin vaan naisten (n. 469 kpl) kanssa ihan samalla tavalla kuin se kiemurteleva käärme Paradiisissa Eevan kanssa. Oi, ei! En muuta sano. Vaan sydämeni näiden kauheuksien keskellä käpertyy piikkiseksi palloksi kuin siilinpoikanen.

    puhumaton sitaatti:
    https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/15aae86a-5841-4aed-afae-172e27eacec9


    Ps. Älkää peljätkö, en tällä kertaa jää tänne teidän rakkaat lukutoukat (saks. Lesenratten) kiusaksenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäisit nyt kiusaamaan meitä. Haluaisin minäkin kovasti lukea kirjan, jonka nimi on Totuus kiihottaa. Meikäläistä kun ei kiihota enää oikein mikään. Olen varma, että en jaksa enää kiihtyä siitä, että naissukupuoli kyseenalaistetaan, minulla oli tuo emansipaatiokausi jo kauan sitten. Jos joku siis saisi minut kiihtymään, olisin siitä vain iloinen. Olisi hauska lukea railakasta tekstiä naisten vittumaisuudesta. Ja miesten uroudesta. Kun nykyään mikään ei tunnu enää miltään.

      Poista
    2. Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen perusta paljastaa tässä FT ja VTT Hankamäen tutkimuksessa, että yhteiskuntamme ongelmien ongelma on pihtarikartelli ja narsistilutka.

      Poista

    3. Kannattaako tässä nyt paitaansa reväistä?

      Eikös jo suomalainen kansanviisauskin sano, että se on seksi, joka maailmaa pyörittää (trad.). Ei siihen tohtoreita tarvita.

      Poista
    4. Ennen muinoin kirjoittitämmösiä: http://jukkahankamaki.blogspot.com/2017/07/seta-hyodyntaa-assosiaatioharhaa.html
      Lieneekö sama herra, jota täällä mainostetaan?

      Poista
    5. Tyyppi on minulle tuntematon suuruus. Äkkivilkaisulta mieleeni tulee bloggaaja Henry Laasanen, jota vastaan kaikki blogimaailman naiset, minä mukaanlukien, kävivät ankaraa sanasotaa.

      Poista
    6. Jaat monta ajatusta tämän tuntemattoman suuruuden kanssa alkaen feminismistä.

      Poista
    7. Olisipa kiinnostavaa kuulla, mitä me ajattelemme feminismistä.

      Poista
    8. Ei, vaan sinun kuuluu perustella sanomasi. Kerrohan nyt, mitä me ajattelemme feminismistä.

      Poista
    9. Eikö se ole tässä blogissa moneen kertaan esitetty?

      Poista
    10. Ellet pysty älylliseen asioiden esittämiseen, antaa olla. Lapsellinen nokkiminen ei vie keskustelua eteenpäin.

      Poista
  40. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, kissanhännän vetoa ja omaan kotipesään ajoa.
    Piru mieheksi, tai kun naiselle antaa pikkusormen se vie koko käden.
    Kas, kun v-mäisyys on kiinni ihmisestä, ei sukupuolesta. Aika hassu sana on vittumainen, jos se mielletään sukupuolivapaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pikku hiljaa kovasti mieltynyt sanaan ”vittumainen”. Ja nyt viittaan sanan sukupuolisuudesta irrotettuun merkitykseen. Se toimii mainiona adjektiivina kuvaamaan oikein kitkerän kärkevää ilkeilevää ihmistä tai tekoa. Siinä on terää. Suolat on kohdillaan.

      Poista
  41. Pihtarikartelli ja narsistilutka!
    Miesten nimitykset sitten päinvastaavasti: Suolenpäitten suurkuluttajat ja ominkäsinonnistujat?!

    VastaaPoista
  42. Eiköhän ilkeän persoonan takaa löydy vastoinkäymisten ja pettymysten täyttämä elämä sekä kylmät ihmissuhteet. Usein ko. henkilön vaatimukset ovat itsekkäitä ja jääräpäisiä, niin naisilla kuin miehilläkin.
    Minä en voi suloisin ajatuksin rakastaa fanaattisia feministi-narsisteja tai paksuniska-kuntosalitreenaajia.
    Surullistahan on, jos ihminen kasvaa kieroon jo lapsena. Ihmissuhteet eivät tahdo onnistua silloin aikuisenakaan. Kaikista epäonnistumisistaan ihminen syyttää silloin muita.
    On tunne-elämältään estyneitä ressukoita jotka ovat myös vähemmän verbalistikkoja.
    On ylisosiaalisia, näytteleviä lässyttäjiä, jotka hämäävät ja peittävät persoonallisuutensa, pelkonsa tai häpeänsä yrittämälla olla kaikille "ihania" ihmisiä. Homoissa ja lesboissa on paljon ed. mainittuja kanssaihmisten hämääjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fanaattisuus on kammottavaa. Ymmärrän, mitä on innostuneisuus, ja se on ihmiselle hyväksi. Vaan jonkin ismin ympärille kietoutuminen on itselleni ainakin vierasta.

      Kiihkolla harvoin asioita parannetaan. Päinvastoin mieluummin.

      Poista
  43. Vaan eipä surra suotta! Kukin löytäköön parhaimman tapansa elää! Kesä on parammoillaan ja minä istun pihakeinussa itikoiden ympäröimänä!
    Se on suurta juhlaa räntäsateeseen verrattuna!

    VastaaPoista
  44. Toivottavasti minäkin istun kohta mökin pihamaalla! Jahka tästä leikkauksesta toivun. Nyt mökillä heiluu tuttu mökkiapuri, vanha putkimiestuttu, niin että minun tarvitsee mennä vain valmiiksi ajellulle pihanurmelle kuljeskelemaan.

    Vaan jaksan vielä perjantai-iltanakin täällä kaupungissa ihmetellä helteessä valtioneuvoston touhuja. Siis valtioneuvostohan = hallitus. Se tahtoo julistaa EU-miljardit salaisiksi. En olisi uskonut tällaiseen neuvostoaikaiseen systeemiin enää Suomessa. Olenkohan käsittänyt jotain väärin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, toivon pikaista tervehtymistä ja sitä, että pääset mökille nauttimaan siellä miljöistä ja atmosfääreistä.
      On kotoista lukea kirjoituksiasi kesämailtasi.
      Eikös me Iines otettaisiin molemmat tuommoinen söpöliini laulaja-nuorukainen kesäseuraksi,jota Mikis valitsemallaan videolla esitteli.🎵🎶🤗

      Poista
    2. Iines, Hallitusta syytettiin salailusta eilen eduskunnan kyselytunnillakin.
      No, tärkeintä kai se on oltava edelleenkin unionin kiltti mallioppilas. Oman maan asiat tulevat sitten jälkijunassa hoidetuksi jos tulevat.
      Perusteltiinko velkasummia sillä, että se vaikuttaa Euroopan muidenkin talouden elpymiseen ja sitä kautta pyörien pyörimiseen laajemmin, vientiimme yms?

      Poista
    3. Pelkääkö naisvaltainen päättäjistömme median ja opposition räksytystä ja kritiikkiä salaisuuksillaan.
      No, kaikkeahan meille ei koskaan kerrota tai paljasteta sehän on saletti!

      Poista
    4. Pitää muistaa myös tämä - tyttökullat!? - että Suomi maailmankartalla on täysin, täysin, täysin mitätön valtio. ("Täivaltioksi" sitä rakas ystävämme Josef Stalin kerran hermostuksissaan sätti. Ja oli oikeassa, vaikkei sillä kertaa ollutkaan.) Euroopan sisällä Suomi ei koskaan - jos nimittäin haluaa pärjätä ja olla kehittynyt hyvinvointivaltio - ei voi muuta kuin peesata jotain isompaa valtakeskittymää. Ja sellainen Saksa on meille perinteisesti ollut, 'hieman' vähiten huono vaihtoehto.

      Ps. Toinen vaihtoehto olisi että liittyisimme reilusti Venäjään. (heh, heh) Suomen ruususinta ja kulttureinta aikaa oli 1800-luku, kun Suomi oli Venäjän Suurruhtinaskunta. (olipas! te nyky-nuoret ette vaan muista sitä.)

      Poista
  45. Kyllä, kesä on sekä param- että pirummoillaan. Ja kun ajattelee että myös hyttysillä tässä maailmankaikkeudessa on oma funktionsa - ovat lintujen takeaway-ruokapakkauksia, niin Rauha maassa Leonoora pihakeinussa ja ihmisillä ja eläimillä Hyvä Tahto!


    Iinekselle erittäin paljon kiitoksia tästä toilettinovellista! Johan oli sukkela tarina! Ja vielä kun ajattelee ettei sairaalamiljöö niin kamalan kiva ympäristö ole, niin tämä ilahdutti. Kokonaan!


    Mutta sitä kun sanot että "Meikäläistä kun ei kiihota enää oikein mikään..." en tällä istumalla usko. Varhaista keski-ikää vasta lähentelevä plikka, äläpäs hassujas puhu! (pitäisikö alkaa punoa eli virkatata sulle virtuaalisia ”konnankoukkuja”… jeah! – Tässä ensimmäinen:


    terkkuja Ankan Paulilta!

    VastaaPoista
  46. Tämä on taas ihan toinen juttu - irtolehti tuohon ed. tarinaan verrattuna, mutta tuli siitä huolimatta mieleeni. Koska kyse siinäkin vessaan menosta on tai... no, olisi pitänyt mennä.

    SKDL:n kansanedustaja Veikko.J.Rytkönen, jonka käyntikortissa luki pienviljelijä/raittiussihteeri, istui eduskuntalon saunassa. Oli kai juhlittu yms. sen verran railakkaasti että Veikolta jäi - kun ei vessaan ehtinyt - lauteille ns. läjä. Tästä ilkeät kansanedustajakolleegat keksivät saunailtaisin viikko viikon jälkeen kysellä toisiltaan että "tehdäänkö rytköset"? - Voi hitsi kun ihmiset ovat pahansuopia. Veikkokin seuraavissa vaaleissa putosi eduskunnasta, voihan voikukka!

    VastaaPoista
  47. Henkilökohtainen Personal trainerini, joka toisinaan luonani hivelee jäseniäni, opettaa mulle myös musiikkisivistystä. Tai vinkkaa mua kuuntelee myös muuta musaa kuin Shostakovitseja ja niitä 'sen semmosia'. (Ei vaineskaan, Tarja diggaa klassista musiikkia paremmin kun minä. Hän sitä paitsi osaa soittaa instrumentteja huuliharpusta viuluun.) Tänään hän pakotti minut kuuntelemaan (… voi ei, ajattelin itsekseni)

    Metallica: Nothing Else Matters 'a
    ja
    Gary Moore - Still Got The Blues 'a.

    No jaah... blues vetää ihan mukaansa. Ottaa tyyppi itsestään irti muutakin kuin hikeä. Kitarasoundeja.

    en tiedä mistä on kyse, mutta tod.näköisesti jostain?

    VastaaPoista
  48. Vastaukset
    1. Kuuntelitko? Vai muuten vaan huokasit? dapadapaduu

      Poista
    2. Tuttuja biisejähän nämä.

      Poista
    3. Luulen että olet sivistyneempi ihminen kuin mitä itse edes tiedät? Tai sitähän minähän en tiedä. Mutta siitä huolimatta kiva ainakin.

      Poista
  49. Kun kirjastot olivat kiinni, minulta loppui lainalukeminen. Onneksi omasta hyllystäni löysin pari teosta joita en aiemmin ollut lukenut. Toinen oli Maksim Gorgin (oikealta nimeltään Aleksei Maksimovitš Peškov) elämänkertatrilogian kakkososa "Maailmalla". Lukematta ko. kirjan olin kai jättänyt sen takia kun kommunistina olin ajatellut että kommunistista tendenssikirjallisuutta en lue koska se on roskaa... mutta voihan hetulat! Tämä on aivan fantastinen kirja! Jostain Ensyklopediasta (tai miten vittu se kirjoitetaan) luin että Gorgin trilogia Lapsuuteni/Maailmalla/Nuoruuteni yliopistot, on yksi maailmankirjallisuuden upeimpia elämänkertoja. Huh, huh kun paljon sanottu. Mutta tuon kakkososan kun luin, olen samaa mieltä. - Ja teille tarkkasilmäisille oraville: kirja ilmestyi v. 1915! Siis tsaarinaikana!

    Hän kertoo omasta 10-14 vuotiaasta itsestään, tää Gorgi tässä kirjassa, jossa on ilahduttavan paljon sivuja. (kirjoitushetkellä hän on 47 -v.) Mikä tässä kirjassa siis niin raastavan upeaa on..? No se, miten upeasti hän näkee yksityiskohtaisen tarkasti maailman johon on pullahtanut, ja ihmiset joihin hän tutustuu, heidän ulkonäön ja luonteensa hän kuvaa muutamalla äärimmäisen omaperäisellä sanalla ja tarkasti, tällaista virtuositeettia ei muulta juuri löydy. En ole muista kirjoista löytänyt. Ja kun näitä henkilöitä näillä kirjansivuilla (= hänen elämässään) pomppii jatkuvasti yhä uusia ja uusia esiin. Kamalasti! etc. etc. en mä nyt jaksa tähän tämän enempää juuttua... pitää tietysti lukea nuo muistelmien I ja III osat.

    Ps. ...

    VastaaPoista
  50. Rakastan teitä, siis ihmiset, vaikkei aina kannattaisi. ”Ihminen syntyy tahtomattaan, elää kehnosti, ja kuolee vailla mitään merkitystä.” Eksistentialismia. Joo, olen tunteellinen tyyppi vaikken hippi ikinä oo ollutkaan. Biologina olen oppinut ettei eläimellä muuta turvaa ole kuin lajikumppaninsa. Sama se meillä.

    VastaaPoista
  51. En muista kuka kirjailija näin sanoi - muistaakseni Ilja Ehrenburg - että "jos kirjailijaksi tullaan sillä että tapaa mahd. paljon erilaisia ihmisiä, alioikeuden tuomareista tulisi parhaita kirjailijoita". (litterointi minun, anteeksi, paremmin Ehrenburg tämän sanoi.) Hän lisää sen, siis tää Ilja, että kirjailijalle tärkeintä on tuntea itsensä. - vain sitä kautta voi luoda fiktiivisiä hahmoja.

    Itse kun en kirjailija ole enkä tätä asiaa ajatellut ole, niin minusta päivänselvää on että jos kirjoittaja ei tunne itseään, miten hän silloin - hitto vie! - voi uskottavasti kirjoittaa kenestäkään muusta..? Höh.

    Toisaalta... jos lähdetään siitä, että salattuja ovat Jumalan polut, niin miksei sitten fiktiivisemmätkin jutut vähemmän salattuja olisi? - En osaa sanoa.

    VastaaPoista
  52. Rikun kautta oon tullut lähemmäksi tiettyjä blues-juttuja. Kiitos hälle vinkeistä. Diggaan myös Rikun huumorista, se on venyvää mutta osuvaa, eräs monista oppi-isistämme Huu Haa Innanen ei meitä kumpaakaan haudassa joudu häppeemään. (tai luulen niin) Mutta sitä toisinaan (itsekseni, ullakolla jossa luen vanhoja Jallu-lehtiä, tai lähinnä selailen niitä) ihmettelen, että välillä hän viittii puhua "ihan täyttä skeidaa"... Eikä se ironiaa aina ole, kunpa olisikin.

    Mutta kukapa meistä ei välillä puhuisi paskaa! (paitsi en off koos minä, tarkoitinkin teitä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on musiikissa kaikenlaista ja bluesissakin. Akustinen deltablues on yksi minun tärkeistä suosikeistani. Sam Chatmonin How Long on asteikollani 10+++

      Poista
    2. Deltablues on ja oli akustista, Chicagoblues sähköistä. Kaupunki oli sadun kaupunki köyhille maalaisille. Bluesin suurin nimi, Robert Johnson, ei ollut saanut koulutusta, mutta hänkin haaveili isoista valoista. Alkuperäisessä Sweet Home Chicagossa lauloi Chicagon olevan Kaliforniassa, toisessa unelmapaikassa, joka kietoutui haaveisiin.

      Poista
    3. Sitä paetten mulla on kossua ja kalijaa!

      Poista
    4. Vuosikausia olen ehdottomasti pitäytynyt brändeissä ja jallussa, mutta viime aikoina olen tajunnut, että minun pitää kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Siksi kossua.

      Poista
  53. Miksi olen niin kriittinen? No siksi kun en tykkään tarkoituksenhakuisista puolivillaisuuksista, valheista, uskomuksista, enkä tyhmyydestä.

    Pahinta maailmassa on - olkoot yhteiskuntajärjestelmät mitä tahansa, ja sitähän ne ovat - epäoikeudenmukaisuus.

    Tiedän, ettei mikään oppirakennelma tätä pysty poistamaan. Eikä ole tarkoituskaan. Jos maailmassa ihmisten kesken vallitsisi joku ihmeellinen 'tasa-arvo', kaikki instituutiot romahtasivat. Seuraisi todellinen - ei anarkia, vaan sekasotku.

    Muurahaiset ovat yksi vanhimpia elollisia organismeja joita planeetallamme on. He ovat olleet täällä ennen Dinosauruksia ja ovat edelleen, ja kun ihmispopulaatio kuolee sukupuuttoon, he vaan edelleen elelevät täällä. Ja miks? Koska sian nimi on viks... (anteeksi, liu'uin sivuradalle. Portnoyn taudissa joka on kirja jonka on kirjoittanut Philp Roth, niin päähenkilä kysyy tytöltä joka ei suostu ottaa häneltä suihin, että "miks?" ja tyttö vastaa "sentakia kun sian nimi on viks"... ehkä tässä on jotain amerikkalaista slangihuumoria jota en ymmärrä, ja muutenkin erehdyin sivupolulle...) Désolé.

    ... koska muurahaisyhteisö on niin hyvin organisoitu, lopullisesti hyvin, että on ihan sama kulkeeko heidän ohitseen kymmenet tai sadat miljoonat vuodet. Ihan sama. Pysymme tämmöisinä.

    Lähdekirjallisuus:
    Uunio Saalas "Pieni hyönteiskirja" (WSOY 1926) Casillero del Diablo (Alko, 10,49;-)


    VastaaPoista
  54. Viini loppui, hmnnh. Olen vanha mies enkä elä kovin monta vuotta enää, se ei minua sureta. (Ja miksi muidenkaan pitäisi surra. Höpö höpö.) Tyttärelläni Sagalla asiat ovat paremmin kuin hyvin, isän ei tarvitse olla huolestunut, ei hän olekaan. (Joskus olin, voi että!) Itse nuorena eksyin epätoivoisiin tilanteisiin, aina ja aina... laskin kerran että 11 kertaa oon ollut kuolemanvaarassa, siis että hengissä selvityminen on ollu 50:50 %. En liioittele, olen kertonut muillekin (= ollut terapiassa), ovat hekin ihmetelleet että mulla on käynyt niin ihme hyvä säkä. Niin. Tässä iässä alkaa ajatella... "miten niin hyvä säkä?". - Kuolleena olisi paljon rauhallisempi olla.

    Äsch, äläpäs nyt kiirehdi, Mikko. Kaikki aikanaan. Sitä paitsi minkä käsityksen minä sinusta Mikko olen saanut niin sinähän olet hyvin optimistinen ihminen.

    No niinhän minä olenkin.

    VastaaPoista
  55. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006539973.html?ref=rss

    Asiallinen kolumni ajankohtaisista asioista. Omistettu kurjailija runoilija Mikikselle.

    VastaaPoista
  56. Englanninkieltä taitaville puoli tuntia ratkiriemukkaita ryyppyjuttuja sodan käyneeltä sukupolvelta suuresta maailmasta. Siinä oli tyyliä, kun Peter O´Toole saapui David Lettermanin haastatteluun kamelin selässä, polttaen pitkän imukkeen päässä olevaa savuketta. Laskeuduttuaan juotti kamelille purkin olutta, koska sillä oli jano.

    VastaaPoista
  57. Kun huimassa nuoruudessani otin kerran pikapestin Sju Sekeliin Kungsträdgårdeniin (Mikis, Riku ja Mankku tuntenevat paikan), niin kaljankannon ohella kauppasin salaa myös hasista lepoa ja rauhaa kaipaaville.

    Tulla tupsahtipa sinne eräänä iltana järkyttyneen oloinen viiskymppinen mimmi, joka vapisivin käsin otti isoja kulauksia tuopistaan ja sytytteli tutisevin sormin minulta ostamaansa sätkää.

    Kun tiedustelin mikä häntä noin hermostuttaa, hän paljasti kauhean totuuden: hän oli ampunut miehensä, sen saamarin ylimielisen häntäheikin, Kungsgatanilla keskellä katua!

    Jäikö ase sinne kadulle, kysäisin. Ei, hän parahti, se on yhä minulla täällä laukussani.

    Minun kävi mimmiä sääliksi. Anna se minulle, sanoin, sillä jos ei ole asetta, ei sinuakaan voi tuomita. Niinpä sulloin aseen reppuuni ja myin myöhemmin edelleen Tenstassa eräälle kurdille.

    Oikeassa olin, ei häntä ole edes epäilty, Lisbethia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sjutton också Sju Äckel! En sitä läävää kaipaa enkä muista nokkelaa kyyppariakaan, vaan tiskillä roikkuneita Stinkeriä, Stånkeria, Ruskeria, Läskeria, Äckelia, Päckelia ja Nisseä jouduin varomaan kun vein Annikaa sillan alle. Siinä meni sekeli ja toinenkin mutta rakkaus, se oli vuossadan arvoinen. Älska ock knulla det är Stockholm <3

      Poista
    2. Haa, Wallanderini ja Beckini katsoneena Lisbethin ilmeinen syyllisyys tuli minunkin mieleeni! Todennäköisin murhaaja on läheinen ihminen.

      Ei ihme, että asiaa vatvotaan vieläkin. Wink wink.

      Poista
    3. Miten minusta jotenkin tuntuu että Tapsa vain juksaa..?

      Poista
    4. Ei se juksaa. Se on yhtä tosissaan kuin minä. Lisbeth vei salaisuuden mukanaan..

      Poista
    5. Lisbeth oli epäilemättä kuvissa kovin syyllisen oloinen. Kiltti teko auttaa vanhaa ihmistä, Tapsa!

      Poista
    6. Minun "maskuliininen vaistoni" sanoo että te nyt salaatte tässä jutussa jotain? En ole vielä keksinyt mitä, mutta... Kyllä minä sen vielä ennemmin tai myöhemmin keksin. (pistää levyn lautaselle ja hyräilee)

      matkani on mittaamaton, rannat on outoja aivan


      Ps. Gabriel on tietysti salanimi nimelle joka alkaa h ja j kirjaimien välissä olevalla kirjaimella. - Täällä SuoPossa olemme vähän varuillamme myös tunteidemme osoittamisen kanssa.

      Poista
    7. Esi-Abalta suomenkieli sujuu hauskasti. Sanoitus on kivan yksinkertaista, mutta silti mukavan soljuvaa.

      Poista
  58. Toisaalta tuokin mitä taistelulaivaston alikorpraali (menikö arvo oikein?) Riku ehdotti... että
    Palme itse ampui itseään kahdesti selkään, ja sen jälkeen tyrkkäsi aseen Lisbethille. Ja koskaan kukaan ei kumminkaan olisi uskonut, Lissu sitten sepitti tämän tarinan sille luotettavan näköiselle pojulle joka siellä kapakassa myi dullaa eli tötsyä eli hasaa. - Miksei, miksei? Alkaa jo räpylät kuumottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ehkä kultaa muistoja, mutta muistelen olleeni merivoimien komentaja.

      Poista
    2. Laitan tähän helpon tietokilpakysymyksen. Kuka on saanut Yhdysvaltojen korkeimman siviileille myönnettävän kunniamerkin, Oscarin ja Nobelpalkinnon?

      Vastaus: Tästä tuli Oscar.

      Poista
    3. Haa, tiesin tämän. En siksi, että olisin tiennyt vastauksen, vaan siksi, että sinä kysyit.

      Poista
    4. Minä taas mietin asiaa ankarasti melkein minuutin, eikä tullut mieleen... En ole vielä luntannut vastausta, mutta senhän on ihan pakko olla Trump.

      Ainakin hän olisi ne ansainnut plus vielä Leninin kunniamerkin, Pelastusarmeijan kullatun soppakauhan ja Mannerheimin ristin.

      Poista
    5. Ei Tapsa, se oli kekkonen, joka sai Leninin rauhanpalkinnon.

      Poista
    6. Iines, minua voi lukea kuin kirjaa, roskaromaania.

      Poista
    7. Koska tämä meni niin hyvin, kysyn seuraavan kysymyksen, mikä on ollut Ultra Brata huonompi esiintyjäkokoonpano?

      Vastaus: Ei mikään!

      Saatanan taistolaiset vain mellastaa.

      Poista
    8. Jaahas, nyt lähen aamukaffelle ja aleen tuplajallulle. Niin se käy.

      Poista