16.11.2021

Änkyröitä ja omapäitä

 


Änkyröitähän on monenlaisia. On istujia, seisojia, koronapassin vastustajia ja Emma Kari, uusi vihreä ympäristöministeri, jonka  vastuupuheita oiotaan jo ennen kuin pesti on virallisesti alkanut. Suomi on sitoutunut suojelemaan metsistään kolmekymmentä prosenttia, lupaa kirkassilmäinen ministeri. Paperilla tosin lukee, että EU on sitoutunut suojelemaan vesi- ja maa-alueistaan kolmekymmentä prosenttia. Ehkä Suomen nyt sitten pitää olla tässäkin paras. 

Vaan mistä näitä änkyröitä ja omapäitä sikiää?  Mistä on yhtäkkiä tempaistu 50 000 allekirjoitusta koronapassin vastustajien adressiin? Mikä niissä rokotuksissa ihmistä pelottaa? Uskooko 50 000 kansalaista tosissaan salaliittoteorioihin? Keitä nämä ihmiset ovat, kun persujakaan ei voi olla noin paljon? Terveysintoilijoita, jotka uskovat hopeavesiin ja luontaishoitoihin? Vasemmistoväkeä, joka vastustaa rokoteteollisuuden suuria voittoja? 

Joskus mietin, eikö näillä rokoteänkyröillä ole isovanhempia tai vanhempia, joita he haluaisivat suojella tartunnoilta rokotuttamalla itsensä. Eivätkö he tunne vastuuta yhteiskunnan yhteisestä taistelusta pandemian kukistamiseksi? Mekö olemme kasvattaneet nämä tyhmät kansalaiset, jotka eivät usko koko pandemian olevan tottakaan? 

Minusta suomalainen koulu on epäonnistunut näiden änkyröiden kohdalla. Se päästää porttiensa läpi lähes lukutaidottomia nuoria. Joka kahdeksas nuori lukee niin huonosti, että hän ei tahdo siitä selvitä, ja jo viiden sivun novelli voi olla lukiolaiselle niin pitkä teksti, ettei sen lukeminen tahdo onnistua. 

Miten sellainen ihminen pystyy siis arvioimaan lukemaansa, jos jo tekninen osaaminen takeltelee? Moni nuori käyttää vain pikaviestityyppistä ilmaisua pienine alkukirjaimineen ja erikseen kirjoitettuine yhdyssanoineen. Minna Rytisalo, Kuusamon lukion äidinkielenopettaja, antaa HS:ien teemanumerossa (nro 5/1921) esimerkkejä kielestä, jota lukiolaiset saattavat tosisssaan käyttää:

Tämä asia ei tee järkeä.
Kirjat eivät ole minulle mielenkiintoisia.
Hän on suuri kannustamaan omaa joukkuettaan.
Pienet asiat tekevät ison merkityksen.

Kotitaustalla on myös valtava merkitys änkyröiden kasvatuksessa. Jos kodista puuttuvat kirjat ja sanomalehdet, ollaan tekstityhjiössä eikä lukutottumusta pääse syntymään. Maaperä on erityisen otollinen änkyräksi kasvamiselle.

En tiedä, katseletteko te koskaan asuntoesittelyjä netissä, vaikkapa etuovi.comissa. Minäpä katselen, ja teen teräviä havaintoja ihmisten elintavoista. Jos asunnossa on kirjahyllyjä, klikkaan kuvan suuremmaksi ja tavailen kirjojen nimiä. Tällaiset asunnot hönkivät usein persoonallisuutta sisustuksessa. Niissä on lämpöä.

Surullinen havainto on kuitenkin se, että suurimmassa osassa suomalaisia koteja ei enää ole kirjoja ollenkaan, ei ainuttakaan hyllyä kirjoille. On vain joitain cd- ja pelikoteloja, jossain kodissa lähes seinä täynnä. On hirvittäviä vahvistimia, subwoofereita ja jättitelevisioita. Näkee, että tuolla eletään kovan äänen keskellä. Ainoa teksti voi olla jokin teksti taulussa seinällä - Carpe Diem tai vastaava tuttu klisee.

Voisi maalata tähän loppuun kauhukuvan, jota äidinkielen asiantuntijat nykyään esittävät. Elämme kohta maailmassa, jossa lukutaitoiset pitävät valtaa ja ohjaavat lukutaidottomia. Voidaan jopa luoda algoritmit,  joiden avulla nämä lukutaidottomat voivat nappia painamalla ja klikkailemalla kuvakkeita valita, mitä haluavat ostaa tai valita. Pelottava kuva, jopa karmaiseva!

151 kommenttia:

  1. Totta tuo, etä kirjahyllyt ja kirjat ovat alkaneet vähentyä suomalaisissa kodeissa. Toisaalta on koteja, joissa kokonaisia seiniä on omistettu niille. Kirjoja on niin paljon, että tulee mieleen onko niitä kaikkia voitu koskaan edes lukea. Kirjoja kyllä ostetaan aika paljon. Ja niitä kirjoitetaan paljon. Kirjojen paljous ja niiden hankkiminen ovat pitkään olleet suomalaisissa kodeissa melkein tapa, sillä ne ovat toimineet jonkinlaisena sivistysmittarina. Mitä enemmäm kirjoja talossa, sitä sivistyneempi perhe siinä asuu, niin ajatellaan.

    Nykyisin on tosiaan kirjat ja kirjahyllyt alkaneet kadota. Aikakausilehdet ovat pullollaan sisustuskuvia, toinen toistaan hienompia, mutta kirjahyllyjä ja kirjoja niissä ei näy.

    Onko Suomen kansa todellakin lakannut lukemasta? Sitä pelätään. Osittain se on totta. Mutta ei kokonaan. Varsinkin miehiä ja poikia pidetään laiskoina lukijoina. Miksi? Ehkä heillä on niin paljon muuta tekemistä, ettei heillä ole aikaa lukea. Lukemisen opettamiseen kyllä koulussa suhtaudutaan vakavasti. Ja mitä ole seurannut nykyisiä pikkulapsia, he pitävät itse huolta siitä, että mahdollisimman pian he ymmärtävät kirjainten merkityksen ja ovat suorastaan ylpeitä ja iloisia, kun osaavat yhdistää niitä sanoiksi. Myohempi varsinainen lukemisen into voi heillä kyllä jäädä hämäräksi, sillä nykyään on niin paljon lapsille suunnattua muuta tekemistä, että jos vanhemmat eivät innosta lastaan lukemaan ja osta hänelle sopivaa lukemista, lukutaitokin voi jäädä honteloksi.

    VastaaPoista
  2. Liisu, lukemisen opetteluun jää ilmeisesti jo alakoulussa liian vähän aikaa. Tilalle on tullut ilmiöoppimista ja kaikenlaista muuta kivaa ilmaisuoppimista.

    Kun taustana on sitten se, että kodeissa ei enää harrasteta lukemista samassa määrin kuin ennen, on selvää, että lukutaito huononee mittareilla mitattuna.

    Kun vuonna 2009 heikosti lukutaitoisten osuus 15 vuotta täyttäneistä oli 8,1 prosenttia, niin vuonna 2018 se oli jo 13,5 prosenttia.

    Siteeraan tekstissäni mainittua Rytisaloa:”13,5 prosenttia on valtava määrä. Heikko lukutaito ei tarkoita, että ihminen ei lue romaaneja. Se tarkoittaa, että ihmisellä on vaikeuksia selvitä ihan jokapäiväisessä elämässä.”

    Tällainen heikosti lukutaitoinen ihminen on altis propagandalle ja salaliittoteorioille. En enää oikeastaan ihmettele sitä, että koronapassin vastustajia on yli 50 000.

    VastaaPoista
  3. Minulla on pari kirjahyllyä, joihin kirjat eivät oikein mahdu. Kellarikomerossa niitä on lisää, täytyisi joskus käydä katsomassa, onko siellä jotain mielenkiintoista. Sen verran seniili olen, että kirjoja tulee osteltua lisää, vaikka haluaisin edellisistäkin päästä eroon. Kirjamessuilta ostin alle kahdellasadalla, kuitenkin yli satasella.

    On minulla monta kirjaa, joita en koskaan ole lukenut. Kallio, Siven Albert Edelfeltistä en ole katsellut edes kaikkia kuvia, vaikka on komea kokoelma taulujensa kuvista.

    Sivistyskodeista kirjat puuttuvat kokonaan, ne ovat vanhojen boomereiden Sanna Marin vastaista kamaa. (Googlenuorisolle tiedoksi: Sanna Marin on maamme kaikkien aikojen huonoin pääministeri, Juha Sipilääkin paljon huonompi. Juha Sipilä oli edellinen pääministeri. Ei saa sekoittaa Sauli Niinistöön, hän on presidentti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paunosen Tsadin slangi maksoi yhekskeet euroo ja kai sain siitä vielä jonkinlaisen alennuksenkin. Juuso Walldenin uusin elämäkerta ja yksi Stadin historiasta kertova. Siinähän niitä, en muista oliko muita kirjamessuilta.

      Sanna Marin haulla tulee googlesta
      SM fetapiirakka
      SM eroaa
      SM ikä
      ja paljon muuta mielenkiintoista.

      Poista
    2. Kirjoja on aina liikaa ja niitä silti hamuaa lisää, se on totta. Muistan kun tilasin Spectrumin... WSOY:n hirvittävän kalliin tietosanakirjasarjan. Joka osa piti maksaa ennakkoon, ja sit niitä sai odottaa, voi vee, kuin pikkupoika Joulupukkia. Mut sit kun se Postiin tuli, ja sen sieltä lunasti, alkoi ahnaasti lukea... Bal - Ene (osa II)). Tietosanakirjat olivat minulle kuin taivas!

      Niin, nyt on Google. Voi vittu miten tylsää!

      Ps. Kirjoista pääsee eroon kun muuttaa. On pakko päästä eroon, koska... kulttuuria on raskas kantaa mukanaan..." Tarkoitan, että kirjat painavat niin vitusti. Minäkin Mikkelissä (kun Jyväskylään muutin) niin sovin että Kierrätyskeskus minulta niitä kirjoja pois tulee hakee, sanoivat ehdoksi vain että "tietosanakirjoja me emme sitten huoli". Okey, kyllä se minulle sopii, sanoin, ja pakkasin pahvilaatikoihin pari Spectrumia alimmaiseksi, sitten romskuja päälle, ja ne vei ne sit kaikki pois, saatana.

      Ps. Tarkkaan kävin silloin kirjani läpi. Ehkä noin 3 tai 4 000 hylkäsin, alle 500 jätin. Ne on mun, liian rakkaita hylättäviksi.

      Poista
    3. PS Minulla on paksut tietosanakirjat sängyn päädyn jalkojen alla, yläpäässä, lääkärin vinkki aikoinaan närästykseen. Toimii edelleen. Ihmisen on hyvä nukkua lievässä kallistuksessa. Tosin näky häiritsee esteettistä silmääni. Ehkä hankin moottorisängyn.

      Poista
    4. Hanki kuule. Elämäni kaikkein hienoin ostos (= heräteostos) oli kun ostin Tempur -sängyn. Ja siihen kunnon patjan ja tyynyn. Ennen sitä sängystä änkeytyi n. 107 -v ukonrähjä; nyt sängystä pomppaa ylös virkeä peipponen, joka ajattelee "mitäs kivaa minä tänään keksisin..."

      Ihminen kun nukkuu niin suuren osan elämästään, että kyllä siihen kannattaa satsata. Säästää kannattaa ihan muissa asioissa.

      Poista
    5. Tempur sen olla pitää, nimenomaan. Tempur-tyyny minulla on ollut jo kauan enkä muuta enää huoli. Tempurit ovat totisesti hintansa väärtejä. Ja ihmisen tulee kohdella itseään hyvin, hemmotella kehoparkaansa niin paljon kuin rahapussi antaa myöden.

      Juuri hemmottelin itseäni Stressless-tuolilla. On se hyvä. Hiukan nytkäyttää selkäänsä, niin jo taipuu ihminen mihin kulmaan vaan.

      Poista
  4. On hienoa, että miesihmisellä on komias kirjavaranto kotonaan. Kirjoja ostava ihminen on minun silmissäni hyvä ihminen, hän on ajatteleva ja älykäs. Voin toki olla väärässäkin, mutta näin olen taipuvainen ajattelemaan.

    Nykyään arvostetaan enemmän urheiluharrastuksia kuin lukemista. Lapsetkin ohjataan erilaisiin urheilukerhoihin ja -seuroihin. Ruumiinkulttuuri on selkeästi ohittanut hengenravinnon.

    Jollain kysymyspalstalla joku äiti joskus kyseli, mihin harrastukseen hän ohjaisi lapsukaisensa. Kaikki vastaukset olivat erilaisia urheilumuotoja. Yksikään ei ehdottanut esimerkiksi luontoharrastusta, taidejuttuja tai lukemista.

    VastaaPoista
  5. No juu, mutta kun joku minulle Maustetyttöjen esityksiä joskus esitteli, tyrmäsin ihan paskana. Nykyään Maustetyttöjen Irwinismi on minulle cooleinta hottia mitä tiedän.

    Arvorahastot ja osakesijoittaminen.

    VastaaPoista
  6. Semmoisesta asiasta kuin lähdekritiikki usein puhutaan. Jo aikaa sitten olen päätynyt johtopäätökseen, että sellainen on liian vaikeaa meistä lähes kaikille. Rokotevastaisista facebookissa ja muualla on yllättävän paljon ihmisiä, joita olen pitänyt melko fiksuina. Hyvin varmasti esittelevät lukuja siitä, kuinka monia tuhansia pfizerin tai jonkun muun rokotteet ovat tappaneet tai vakavasti sairastuttaneet. Mistä he näitä lukuja saavat, mistä tietonsa ovat peräisin? - No juu, mutta hyvä saa palkkansa. Kaksi rokotetta ottaneena imuroin koronapassin, ajatellen, etten sitä koskaan tarvitse, koska öisin en ravintoloissa liiku, enkä ulkomaille lähde, kun siellä on niitä ne...tä. Eilen kuitenkin osuin ravintolaan, jossa koronapassin kysyvät aina. Esitin sen ja yskökseni vedin sisäänpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nykyinen pääministerimmekin kirjoittanut vuonna 2010 rokotevastaisen kirjoituksen, mm. näin:

      "Nyt se sitten vihdoin selvisi: sikainfluenssauhkaa ei todellisuudessa ollutkaan. Ainakaan siinä määrin kuin media, poliitikot ja lääketieteen ammattilaiset uhan vaarallisuudesta varoittelivat. Mutta kuka oikein hyötyi possujen kärsillä ja saparoilla lietsotun hysterian ylläpitämisestä?"

      Kirjoitus jatkuu tuosta, ja on luettavissa netissä edelleen. Se kritisoi rokoteteollisuutta voittojen tavoittelusta. Eli kyllä tosiaan rokotevastaisuutta esiintyy edelleen myös vasemmistossa, ei yksin persuissa, niin kuin nykyään luulisi.

      Poista
    2. Mutta tämähän on hyvä uutinen: rokotekammoinen ja salaliittouskovainen voi parantua!

      Samoin kuin kiihkonuoresta Sannasta niin jopa perkeleellisestä persusta voi tulla hyvä ihminen – ja jopa pääministeri!

      Tai no, ei nyt sentään.

      Poista
    3. Tätä taustaa vasten ymmärtää ne spektaakkelipuheet ja kaiken nykyisen jahkailunkin ja empimisen paremmin. Todellisuus lyö kuitenkin vastaan koko karmeudellaan ja toimia tarvitaan, idealismi taittuu pakostikin. Ja kyllä se niin on, että ikä ja eletty elämä tuo arvokasta kokemusta nuoruuden raikkaillekin.

      Poista
  7. Leo Tolstoita hieman muunnellen niin
    ”Kaikki fiksut ihmiset ovat toistensa kaltaisia, mutta jokainen änkyrä on omalla tavallaan änkyrä"

    Nii-in.
    Fiksuuteen kuuluu myös kyky ymmärtää erilaisuutta ja pystyä keskustelemaan ihmisten kanssa jotka vakaumuksellisesti ajattelevat eri lailla. Siis aivan eri lailla! Mutta on se vaikeaa, jos tämä keskustelukumppani hylkii tosiasioita. Se käy liki mahdottomaksi, oikeastaan.

    Tiede on tiedettä – eli maailmankaikkeudesta louhittuja faktoja; ei se ole vaihtoehto millekään. Jos esim. puhutaan ”vaihtoehtoisesta lääketieteestä...” niin silloin puhutaan vaihtoehdosta, ei lääketieteestä.

    Ps. En tosiaan käsitä sitä miksi ihmisen pitäisi elää luulojen, uskomusten, tai pelkojen varassa? Vaikka totta kai käsitän sen, ettei tiede kaikkea tiedä – kaukana siitä! - mutta sillä on yksi ylivoimainen ominaisuus yli kaiken: se korjaa itse itseään. - Tätä eivät mitkään muut uskomukset tee. Esim. uskonnoilla on lopullinen vastaus aina valmiina. (Jo ennen kuin ehdit mitään edes kysyä!) Eikä vastausta saa muuksi muuttaa! (ikinä) Koska se on dogmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, sinähän olet tiedeuskovainen!!?

      Toki tiede korjaa itse itseään, mutta meillä ei ole aikaa odottaa.

      Eli vakavasti puhuen tieteen nimissä on tehty aika kaameitakin juttuja, jotka sitten myöhemmin on todettu karmeaksi törppöilyksi.

      Poista
    2. On, tietysti on! Ja koko tiedeyhteisö siitä on (ikuisesti!) (ja myöhemmin myös!) ollut pahoillaan.

      Tosiuskonnot taas koskaan eivät korjaa itseään. (So. uskonto ei koskaan voi olla väärässä.)

      Ps. Tapsa, pidän tavastasi keskustella. Et hyökkää.

      Poista
    3. Tapsalla on mainio ase, huumorisutkauttelu.

      Poista
    4. Kyllähän uskonnonkin muuttuvat, mutta se se vasta kestää - jumalilla kun ei ole kiire.

      "Huumorisutkauttelu"... no, voihan ällistyttävän teräviä, hätkähdyttävän nerokkaita ja umpitiukan asiallisia analyysejani tietysti noinkin kuvata.

      Poista
    5. Siis huumorinkäyttöhän edellyttää meikäläisen määrittelyissä aina terävää älyä. Ellei sitä ole, pelkistyy juttu pelkäksi vitsinkerronnaksi.

      Poista
    6. Jumalilla tosiaan ei ole kiire.

      Muistan että Hemmi-tädin yöpöydällä oli kirja "Jumala on poissa". Ei se - kun vaivihkaan kurkistin sen sisälle - mitään uskonnolista hölynpölyä sisältänyt, vaan oli dokumentti vuoden 1956 Unkarin kansannoususta. - Karmea kirja.

      No, Jumala minunkin elämästäni on - onneksi - pysynyt poissa. En kaipaa Tsunameja (silloinhan kun suomalaisia kuoli Thaimaassa 2004 siinä myllerryksessä, silloinen arkkipiispamme ihmetteli "missä Jumala sillä hetkellä oli"...), enkä uusia Budapest -tapahtumia. Maailma kun on tarpeeksi julma ilman meidän itsekeksimiämme Allaheita, Jahveita ja muita saatanan Kekriukkoja.

      - Tsemppiä, ihmiseläimet!

      Poista
    7. Hetkinen, hetkinen... Hemmin kirja oli nimeltä "Jumala on myöhässä". (Joka on parempi niin, koska Hemmi oli oikeasti uskova ihminen. Rakas.)

      Poista
    8. Se tsunami-ihmettelijä taisi olla Stadin piispa Pylkkänen, joka kulki sieluntuskissaan kadulla ja pohti miksi jumala sallii pahan?

      Hieman jälkijättöisiä pohdiskeluja, ajattelin jo silloin.

      Poista
  8. Kun puhutte täällä politiikasta, puhutte omianne, sehän on selvä. Ja Iines mussukka - sinun konservatiivisuutesi me kaikki tiedämme, jo, lemmittynini. (tai miten tuo kirjoitetaan)

    Eikun ihan tosi, tykkään Susta, Iines. Miksi täällä muuten viihtyisin.

    Rikun äärimmäisen korrektista kielenkäytöstä myös tykkäänn! - Voisi hän tietysti, jos toivomuksia saa esittää, tuoda mielipiteensä hieman voimallisimmin esiin (vrt. simsalabim)

    Ps. Tosin uskottavuus minulta ei hänen suhteen ikinä ole kadonnut: tämäkin ennuste että "jokainen hallitus on kaikkien aikojen huonoin hallitus", on nyt käynyt toteen kun vertaa Sipilän hallitusta Marinin hallitukseen... etc etc. Kauhuissaan voi jäädä vain odottamaan, että mihin helvettiin seuraava hallitus meidät enää viekään! - Hui.

    VastaaPoista
  9. Totta, mikis, mitä sanot erilaisuuden ymmärtämisestä. Myös Teuvo Teuski Hakkaraista tulee koettaa ymmärtää. Tai Björn Wahlroosia.

    Toivon kyllä aina, että keskusteluissa olisi myös erimielisiä. Ihannetapaus tietysti olisi, jos pystyisi jankkaamatta ja kiihkotta henkevään keskusteluun erimielisten kanssa. Näin saisi jokainen uusia näkökulmia. Tämä toki edellyttää sitä, että ketään ei nälvitä eikä mollata eikä yritetä osoittaa omaa paremmuutta ja toisen huonoutta. Asiat voivat riidellä, eivät ihmiset. Tässä se taito on, jossa meillä kaikilla on opittavaa.

    VastaaPoista
  10. Minäkö konservatiivi? No jaa, ehkäpä hyvinkin, koska en pidä äkkinäisistä muutoksista, enkä ylipäänsä hitaistakaan muutoksista.

    On yksi asia, jossa olen aika moderni, jopa muita edellä usein: tietotekniikan käyttöönotto. Rakastan älylaitteita, uusimpia malleja ja uusia sovelluksia. Olin aikoinani ensimmäinen opettaja koulussamme, joka hankki tietokoneen kotiin, ellei oteta atk-opettajia, niitä pojanjolppeja huomioon. Toisaalta ne jolpit minut opettivat laitetta käyttämään ja tulivat meille laittamaan minulle pelit ja vehkeet kuntoon.

    VastaaPoista
  11. Poliitikon tehtävänä on pyrkiä toteuttamaan asioita, jotka hänen kannattajilleen ovat tärkeitä. Siksi he häntä ovat äänestäneet. Kukaan poliitikko ei voi toteuttaa lupauksia pääsemättä valtaan. Se taas - etenkin Suomessa - tarkoittaa sitä, että pitää osata aika paljon 'suhmuroida'. (Ja totta kai se myös muualla tarkoittaa sitä! Suomi on aika rehellinen maa. Loppujen aluksi.) Mitä paremmin toteutat kannattajiesi toiveita, sen vittumaisempi hahmo olet eri mieltä olevien kanssa, heh. Jos taas mielistelet kaikkia, et ole mitään mieltä, eli olet lässyn lässyn. Eli... voit olla vain voittaja, tai hävijä, et mitään siltä väliltä.

    Leniniä esim. monet jumaloivat. Monet sitten taas eivät. Hitleriä esim. monet jumaloivat. Monet taas sitten eivät. Niin on historiassa ollut aina, nimet vain muuttuvat, ja niin on nytkin. Toisille Trump on uudelleensyntynyt Kristus, toisille sirkuksesta karannut mielisairas Pelle.

    Suomessakin toiset tykkäävät Marinista, toiset eivät, ja mitä väliä sillä on, entiedä. - Enempi väliä on jos "toiset tykkää äidistä ja toiset tyttärestä"... tai entiedä, onko?



    Ps. Yks poliitikko, josta tiedän juuri sen verran vähän kuin tekin tiedätte, mutta josta kukaan toinen ihminen joka hänet on tavannut, ei ole sanonut pahaa sanaa, on...
    hänestä on sanottu että "hän säteilee karismaa"... hän on, hän on... (kehuvia, kaikki! kaikki! vain kehuvia adjektiiveja ja atribuutteja, kenkään ei mitään muuta)


    Nelson Mandela.

    VastaaPoista
  12. Onko kirjasivistys ja pyrkimys kehittyä henkisesti tänä päivänä vain vähemmistön eliittiharrastus? Kupla, jonka sisällä elää pimitiivinen esi-ihminen kaikkine makaabereine ja alhaisine pyrkimyksineen?

    Muinoin yritettiin arvostaa viisautta ja henkisyyttä ja pyrittiin sivistämään kansalaisia. Monet kansalaiset ihailivat runoilijoita ja filosofeja.

    Mitä kertovat nyt kirjastojen varauslistat kansalaistemme sivistyneisyydestä?

    Onhan meillä räppärit, nuo kaikkien suosimat runoilijamme. Digimedia tursuaa väkivaltasarjoja ja seksismiä, aikaamme kuvaavia suuria kertomuksia. Mihin me uusia Tolsgoita tai Dostojevskeja tarvitsisimme. Mihin tarvitsisimme uusia näkemyksiä ihmisestä ja maailmasta lanseeraavia filosofeja?

    Koko ajahan suurin osa lukee näytöiltä elokuvien ja sarjojen ajattelua kehittäviä kommenttitekstejä. Miksi siis vaivautua lukemaan kirjojen yksitoikkoisia, kuvittamattomia kirjainrivejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, aina kyselet. Se jos mikään on hieno piirre ihmisessä. Eikun ihan totta! Kysymykset ovat tärkeintä, se on ajatustapa, kun kysyy, silloin epäilee... Ja aina kannattaa ainakin vähän epäillä? Mutta mutta, pitää myös joskus keksiä vastauksia, myös omiin kysymyksiin, ei maailma muuten eteenpäin hetkahda.

      Ps. Tykkään sinusta niin paljon Noora, että tuntuu siltä että minulle pitäisi antaa lähestymiskielto sun suhteen. (No jaa, ehkä kestän sen.)

      Poista
    2. ;) Onhan meillä nämä digivälineiden lasit ja pleksit suuntaan jos toiseenkin turvaamassa pisaratartuntoja sekä lähestymis- ja päällekarkaamisyrityksiä.
      (Pidättelee naurupyrskähdystään)

      Poista
  13. Niin, ja luetaanhan toki nettilehtiä. Se vaan, että nettilehtienkin tekstit on pätkitty pieniin palasiin, ja usein välissä on vilkkuva mainos tai video. Kaikki on levottomassa liikkeessä ja saksittuna pikkuisiin osiin.

    Tällaisessa pätkätekstimiljöössä virke- ja lauserakenteiden taju alkaa hämärtyä. Kokonaisuus hajoaa. Suurin osa teksteistä, joita me nykyään somessa kirjoitamme, on lyhyempiä kuin pitkä virke romaanissa. Nuorilla on yleistä chat-tyyli, jossa ei esiinny isoja alkukirjaimia eikä esimerkiksi ollenkaan virkettä päättäviä pisteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mitä kirjoitat Iines! Keskittymiskyky herpaantuu, ja pahimmillaan sanavarasto supistuu kun lähes vauvasta asti työnnetään lapset ruutujen kuvien vilinään.

      Poista
  14. Ja kyllä, Noora, tuo kansalaisten jakautuminen valtaeliittiin ja alamaisiin kielenhallinnan perusteella on oikeasti uhkakuva, jonka kielitieteilijät ovat esittäneet viime aikoina useinkin.

    Jos luku- ja kirjoitustaito menee tätä vauhtia alaspäin, osa ihmisistä ei pärjää enää yhteiskunnassa, sillä hyvää kielitaitoa tarvitaan, jotta kansalainen pärjää juridiikan, politiikan ja viranomaisten viestinnän ymmärtämisessä.

    VastaaPoista
  15. Tekisi mieleni iloisesti julistaa, että länsmainen ihminen elää tällä hetkellä transektuaalisessa vapaudessaan, viisautensa huipulla, suurinta kukoistuskauttaan kohti kaaosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora Noormarkkuseni, sivistyksemme kehdossa - Kreikassa - poikarakkaus se vasta poikaa oli! Ja siitä minä en, voi hyvänen aika sentään, tiedä mitään. Mutta kun ajattelen antiikin aikaa, se ei pysy päässäni, se suihkuaa sieltä pois kuin pissa, TSIIHHHHUH. Eikä tämä millään lailla omia ihanteitani vastaa.

      Ps. Kreikan kielestä osaan hyvin yhden sanan, Semele, se on Dionysosin äiti, ja Dionysos (Διόνυσος) on viinin, näyttämötaiteen, hurmion ja hedelmällisyyden jumala. Hmnhy. Ja minä taas nuorempana (kun minulla oli vikkelät jalat allani) pyydystin Torron suolta perhoshaaviini Satyrys semele nimisen perhosen. Josta, kun vein sen Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja tohtori Thedor Branderille, hän sitä kovasti ihmetteli. Ja antoi minulle 250;- markan stipendin. Koska se oli niin harvinainen perhonen niin pohjoisessa ympäristössä, eli Porvoon saaristossa mukamas elivät vaan. No niin. Ja toukkina söivät katkeraa keltamaksaruohoa (Sedum acre), jota Vorsassa ei eikä Tammelassa eres ole. - No, se siitä.

      Ps. 1 olut maksoi siihen aikaan 0,75 markkaa Kultajyvässä. Eli 2sataa 5kymppinen oli iso raha siihen aikaan! Jonka kulutin.

      Poista
    2. Satyrus semele -perhonen taitaa olla niin harvinainen, ettei sillä ole suomalaista nimeä. Muistan hakeneeni sitä kuvastosta jo silloin aikoja sitten, kun joskus kerroit löytäneesi semmoisen. Ihmeellinen löytö, kaunis perhonen kuvasta päätellen. Tuommoisesta löydöstä voi vain unelmoida. Minusta se olisi hienompaa kuin löytää tonnin seteli kadulta.

      Aina kun löytää jonkin uuden lajin, katsoo innoissaan kuvastoista, mikä laji se on. Aina toivoo, että se olisi hyvin harvinainen laji.

      Muistan kun kirjoitin kuvablogiini innoissani kuvan alle, että bongasin tundraurpiaisen! Kohta muuan kommentoija kertoi sen olevan tavallisen urpiaisen, väri vain taisi olla hieman normaalista tummempi tai jotain.

      Poista
    3. Eipä ollut Raamatun pyhimyksiä Antiikin aikana kieltämässä ja tuomitsemassa ihmislapsien syntejä. Jumalia kyllä oli joka lähtöön.
      Akilleen kantapää löytyy jokaiselta meistä.

      Poista
    4. Ne on nykyisin jotain Hipparchia sukuisia, kai? Tai en ole ollenkaan varma. Suomenkielistä nimeä en tälle perhoselle osaa sanoa, koska en tiedä.

      Poista
    5. No, kyllä antiikin aikanakin osa jumalista yritti ihmisiä hillitä teemalla a´la "älkää matkiko meitä", Noora. Mutta totta on, että useimmat jumalat kiihottivat ihmisiä "elämään kuin Pellossa". Se on totta.

      Sisyfos koskettavin hahmo kreikkalaisessa mytologiassa mielestäni on. En osaa kuvitella traagisempaa kohtaloa kuin mikä hänelle langetettiin.

      Poista
    6. Hipparchia-sukuun minäkin törmäsin, kun satyrus semeleä katselin. Sille tosiaan ei löytynyt suomenkielistä nimeä Google-laineilta, ei edes tietoa, vain pari kuvaa latinalaisella nimellä varustettuna. Aikamoinen löytö.

      Poista
    7. Iines, ajattelepa jos ilmaston lämpenemisen myötä muuttaa etelästä meillekin uusia, suurikokoisia ja kiehtovia perhoslajeja.

      Poista
    8. Tämä voisi olla hyvä puoli meille pohjoisen asukkaille. Ja uusia lintulajeja! Sitä odotellessa..

      Poista
    9. Tämä ei ole hyvä asia, koska silloin pohjoiset lajit menehtyvät. Osa on jo harvinaistunut. Ja kun niillä ei ole maata minne mennä, edessä on vain Barentsian meri/Jäämeri, edessä on sukupuutto.

      Naali eli Napakettu on surullinen esimerkki tästä. Kaunis eläin, pieni ja siro, mutta sukupuuttoon kuoleva, kun etelästä tunkee "haittamaahanmuuttajia", eli kettuja. Ne heidän reviirinsä valloittavat. (Ja popsivat Naalit napaansa, jos tarve vaatii.)

      Ps. (miksi minä aina muuten käytän Ps. -lyhennettä? Johan on typerää..?) No, hienoin kaukoperhonen mitä tunnen, on Pääkallokiitäjä (Acherontia atropo), se elää Afrikassa mutta joskus niitä lentelee tänne Suomeen asti. Joka on hyvin harvinaista. - Itse en semmoista koskaan ole nähnyt, mutta tohtori Branderin kokoelmassa niitä oli peräti kolme kappaletta. - Se on samperin iso perhonen, mustakeltainen, ja sen selässä on Pääkallon kuva.

      Poista
    10. Hmmm, miten ihminen sitten kestää sitten vierasperäiset lajitoverinsa, jos perhoset eivät kestä? Eivätkä kasvit. Vieraslajit tulevat ja omat kotoisat lajit menehtyvät niiden alle.

      Hyi hyi hyönteisiä ja kasveja, mokomia nurkkakuntaisia nationalisteja, eivät ymmärrä monilajisuuden rikastavaa vaikutusta. Meillähän lajit kuolevat sukupuuttoon, ilmansaasteiden myötä, ja uudet lajit rikastaisivat kirjoa ja lisäisivät kasvien ja ötököiden nuppilukua.

      Poista
    11. Ja nyt Markus-setä pistää soimaan


      https://www.youtube.com/watch?v=5Q2tMTumoQk


      Aika hieno laulu. Täytyy tunnustaa. Ja sanat, sanat.

      Poista
  16. Kävin taas askettäin Sokos-tavaratalomme kellerikerroksessa tutkimassa alekirjoja. Satoja opuksia hintaan yksi euro. Tulipa mieleeni, millainen työ varsinkin tietokirjojen tekijöillä on ollut teoksissaan, ja nyt
    monia ei kukaan osta edes eurolla.
    En tiedä mistä tavaratalo on myyntiin kirjajäämistön hankkinut. Eivät olleet aivan viime vuosien tuotantoa.

    Hulvattomat naurut sain eurolla ostaessani Virossa julkaistun Olavi Ruitlasen romaanin "Nainen".
    On kirjan takakannen mukaan keskusteltu, kehuttu ja parjattu teos.
    Eikä ihme, räväkkää ja roisia on teksti.
    Voisi kuvitella, miten feministit (jos keskusteluun kirjan sisällöstä ovat osallistuneet) ovat pahoittaneet naisten puolesta raskaasti mielensä.
    Tarinahan on rentusta runoilijasta ja hänen monipuolisesta naisgalleriastaan. Erilaisten ystävättäriensä lisäksi hän yrittää samalla sopeutua myös avioelämään.
    En ottanut runoilijan näkemyksiä "ihteeni" naisena. :)

    Toinen minulle tuntematon kirjailija on argentiinalainen Cesar Aira.
    Hänen kaksi pienoisromaaniaan: Aaveet ja Kirjailijakokous olivat samojen kansien sisällä.
    En ole pääsyt vielä ensimmäistä romaania Aaveet loppuun.
    Saas nähdä voinko minä yhtyä kriitikoiden ylistyksiin: Nousemassa eteläamerikkalaisen kirjallisuuden supertähdeksi. (Oscar Rossi HS)
    Löydänkö kirjasta outoja, älyllisiä Gogolin tapaan nyrjähtäneitä tarinoita? (Pertti Mattila STT)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikoinaan ihastuin eteläamerikkalaisiin kirjailijoihin, kun merimiehenä kävin Argentiinassa, Uruguayssa ja Brasiliassa. Hyllyssäni näyttää olevan seuraavat kirjailijat: Jorge Luis Borges, Jorge Amado, Pablo Neruda, Gabriel García Márquez (kaikki suomennokset), Mario Vargas Llosa. - Viimeksimainittu on mielestäni paras (primus inter pares).

      Poista
    2. Mikikselle suosittelisin Scorzan Garabomboa.

      Poista
    3. Otan vastaan suosituksen. Kiitos.

      Pablo Nerudan runoissa on valtavan upeita, ehkä parhainta mitä runoudessa ikinä olen kohdannut, kohtia ja kokonaisuuksia. Niihin kannattaa tutustua! - Mutta, mutta... kamalan huonojakin runoja hän kirjoitti, en tiedä miksi, ehkä vahingossa. Niihin ei kenenkään kannata tutustua!

      Poista
    4. Olipa hyvä, ettei emäntä ehtinyt poistaa suositustani.

      Poista
    5. Mankemangi, välillä sinua kohdellaan täällä tylysti kun olet niin eri mieltä valtavirtakommentoijien kanssa. Mutta älä sorru itsesääliin silti! ´

      Ps. Hiljaa virtaa Loimijoki.

      Poista
    6. Erimielisyyden takia kenenkään kommenttia ei täältä poisteta, ei ole koskaan poistettu.

      Kehotan poistosta valittavaa katsomaan peiliin ja hakemaan vikaa sieltä ja lähinnä näistä seikoista, jotka olen maininnut poistamisen syiksi:

      1) ilkeily, ilkeämielinen vittuilu

      2) olkiukkojen rakentelu

      3) henkilökohtaisuuksiin meno

      4) jankkaaminen, jo sanotun lukematta jättäminen ja saman toisto

      5) sitaattein käyttö oman puheen sijaan.

      Poista
    7. Tätähän ei kukaan pääse arvioimaan.

      Poista
    8. Eikä pidäkään. Ellei minulla olisi luottoa teidän keskuudessanne, ei tänne kukaan kirjoittelisi.

      Poista
  17. Kaunis rivi. Tuttuja herroja.
    Sadan vuoden yksinäisyyttä en ole edelleenkään päässyt alkua pidemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, tänään juuri kääntelin hyllyssä niitä pari kirjaa, joita en ole lukenut ostamisesta huolimatta. Toinen oli Sadan vuoden yksinäisyys ja toinen Populaarimusiikkia Vittulanjängältä.

      Poista
    2. Jos suoraan sanon (mietin aika kauan viitsinkö tätä sanoa) niin Márquesin "Sadan vuoden yksinäisyys" pilasi minun kirjailijanurani. Yritin alkaa matkia häntä. Vuosikausia.

      Ei se niin mene.

      Poista
    3. Sadan vuoden yksinäisyyden olen tietysti lukenut. Riviäkään en siitä muista. Kertoi varmaan sadan vuoden yksinäisyydestä. Mitähän vuonna 101 tapahtui, se olisi mielenkiintoista tietää.

      Poista
    4. "Sadan vuoden yksinäisyydestä" kehkeytyi käsite "maaginen realismi". Kuvittelin että todellisuuden voi kuvata sillä lailla, eli kirjoittaa paremmin kuin Väinö Linna tai Tolstoi tai Franz Kafka... maaginen realismi. Yritin ja yritin ja... mutta eihänhän se niin mene. Vitut. (Autofiktiota minä silloin olisin osannut kirjoittaa. Mutta kun sitä ei silloin ollut.) Ja vaikka olisi ollutkin, ei sev väliä, kivempi oli ryypätä ja naida. Tai naida ja ryypätä, samma se. Samalla tutustui ihmisiin jotka olivat hassunkurisia, ja ihmisiin, jotka olivat kaukana hassunkurisista. - Joskus ihmettelen että olen yhä elossa, mutta en koe sitä minään saavutuksena, enemmän ihmettelen sitä, samalla lailla kuin Katri Helenan "Puhelinlangat laulaa". Voi, voi. Kaikkea sitä onkin.

      Poista
    5. Kyllä minä aloitin Sadan vuoden yksinäisyyden ja luinkin sitä sitkeästi koko joukon. Vaan jokin siinä vain ei temmannut mukaansa, vaikka kirjaa hehkutettiin voimallisesti kaikkialla kirjallisissa piireissä. Ehkä koin sen miehisen maailman itselleni vieraaksi, minä jonkinasteinen kaunosielu.

      Poista
    6. Ylipäänsä monet miesten kirjoittamat kirjat olivat (ovat) kauhean miehisiä, maskuliinisia. Ne kuvaavat miesten maailmaa miesnäkökulmasta. Ja kun valtaosa kirjallisuudesta on ollut miesten kirjoittamaa, tuollaiset sadan vuoden yksinäisyydet ovat voimakirjallisuutta naisten kirjoittamia usein sielullisia ja psykologisia kirjallisia maailmoja vastaan. Minähän sain nuorena kicksejä jostain Irja Sallan, tämän Tyko Sallisen kaltoin kohdellun tyttären psykologisista romaaneista.

      Poista
    7. En lajittele kirjailijoita sukupuolen mukaan, mutta totta on että mieskirjailijoiden teksti minulle tutumpaa on kuin naisoletettujen. Joka ei siis ole mikään arvomääritelmä. Mutta kun mies osaa kirjoittaa esim. erektiosta paljon uskottavammin kuin nainen... tai siis niin kuin omakohtaisemmin. Koskettavammin. Toisaalta... no niin, en minäkään yhtään tiedä mitä naisten hameiden alla oikeasti tapahtuu, kun he aamiaispöydän ääressä venyttelevät ja siemailevat teetä... ehkei mitään, en tiedä. (Tai senhän minä jo sanoin, etten tiedä.)

      (miettii mitä naiskirjailijoita on lukenut) Niitä on lukematon määrä, ei kaikkia voi millään muistaa. Doris Lessingiin aikoinaan lätkähdin, Maria Jotunin kanssa jouduin läheisiin tekemisiin, Aila Meriluoto ja Anna Ahmatova, oi ei, niitä on niin kamalasti! - Tekstiä sitä lukee, tai jättää lukematta, en minä lukiessani kirjoittajan jalkoväliä nuuhki. (Se nyt vielä puuttuisi!) Ja sehän nyt on ihan sama mitä sieltä löytyy. Paitsi sitten kun illalla pistää kirjan pois, sammuttaa lukulampun, ja...

      (... menee keittiöön, ja tekee itselleen juustovoileivän. Ja haukottelee makeasti kuin oravainen. Silloin päähän voi pälkähtää vaikka mitä.)

      Poista
    8. En minäkään lajittele, mikis, sukupuolen mukaan, vaan tuossa yllä tyylin ja kirjoitustavan mukaan. Sen mukaan on havaittavissa tuo jako, että naisilla on usein psykologisoiva ote ihmiskuvauksessa, miehillä toiminnallisempi. Tiedän, että tuo jako kuulostaa kliseiseltä ja onneksi se onkin uudemmassa kirjallisuudessa taittumassa, rajat eivät ole yhtä selvät. Esimerkiksi Rosa Liksomin Hytti-kirjahan on mainiota reissuromantiikkaa.

      Poista
    9. Esimerkiksi Kemppinen pitää John Updikea 'parempana' kirjailijana kuin Saul Bellowia. Olin aikoinaan hyvin eri mieltä, nyt olen melkein samaa mieltä. John Updiken teksteissä haisee sperma, vaikka ei hän sillä (= miehisyydellään) elämöi. Enempi on itsetehty puritanisti... mutta silti hukassa elämänsä kanssa. - Loistavin Amerikan juutalaisista mieskirjailijoista silti ehdottomasti on Philip Roth.

      Naiskirjailijoita... niin. Marianne Alopaeus oli minulle nuorena tärkeä, hyvinkin tärkeä. Hannah Arendt myöhemmin, kun luin sosiologiaa. Simone de Beauvoir, josta en oppinut pitämään. Mutta luulin että häntäkin on luettava. Enid Blyton, no voi voi, meidän Viisikko -kirjailijamme. Anne Frank, tyttönen. Héloïse, nunna. Erica Jong, päiväperhonen. Eeva-Liisa Manner. Anaïs Nin, no niin, miksei hänkin. Sylvia Plath. Françoise Sagan. Sapfo - voihan vittulan väki mitä runoja! Edith Södergran, ihana. Susan Sontag, sitä sun tätä. Anni Swan. Virginia Woolf - tärkeä, tärkeä ja kauas katsova. Anna Žīgure, pätevä että hauska. Ja sitten on vaikka kuinka monta (= paljon) hyviä suomalaisia naiskirjailijoita! Suorastaan Hirmuisesti!!!

      Poista
    10. Yhteen aikaan (eli koko ikäni melkein näihin päiviin asti) luin aina aloittamani kirjan loppuun. Hölmö pakkomielle, totean nyt.

      Maaginen realismi ei kolahtanut minuun. En vain tykkää siitä, ei minulla mitään muuta sitä vastaan ole.

      Ymmärrän hyvin, ettei Mikis noussut maailmanmaineen uutena márquesina, mutta hän olisi voinut nousta maineeseen Mikiksenä, ainoana laatuaan.

      Eikä se myöhäistä ole vieläkään! Runokirjan saisit ainakin aikaan viikossa pöytälaatikkoa penkomalla.

      Poista
    11. Kannatetaan, täälläkin halutaan lukea mikistä ja hänen hienoja reissutarinoitaan ja seikkailujaan vaikka mistä. Ja pohdintojaan kaikesta. Mikistä lukisi vielä vaikka hän kirjoittaisi kirjan Seikkailuni vanhainkodin uumenissa keinutuoliin köytettynä.

      Poista
    12. Anteeksi, mutta punastun.


      (menee muualle, heiluttelee keittiöveistä, kun meinaa ruveta alkaa tehdä itselleen sapuskaa. mutta ei sitten kumminkaan ala. vaan menee sohvalle makaamaan. mutta hetken kuluttua pitää mennä vessaan. siuh suih sauh. sieltä tultua menee olohuoneeseen ja katsoo ikkunasta ulos. ulkona on erilaista kun sisällä. hnmhy. ajattelee, että pitäisikö sittenkin alkaa tehdä safkaa, mutta ei silti vieläkään ala. vaan ottaa jääkaapista oluttölkin, naps. tässähän tämä päivä menee. illalla voisi katsella televisiota, jos sieltä jotain tulisi. en tiedä tuleeko. yöt ovat aina yhtä julmia. aamulla pelkää enemmän elämää kuin illalla kuolemaa. elämäni on totta, kun en pääse siitä pois, enkä osaa unohtaa ketään, jonka haluaisin. voi voi voi)

      Poista
  18. Smukke, smukke København ❤️💚
    Enhedslisten bedste kommunalvalg til dato på landsplan.

    Kööpenhamina kyllästyi demareihin ja äänesti taistolaiskommunistihipit kaupungin suurimmaksi puolueeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai niin. Eeeeee-eeei ole Kööpenhaminakaan siis enää niin kuin ennen... Niin syntinen ja kamala?

      Poista
    2. Ah, nuoruuteni Kööpenhamina... Olin yhtenä pitkänä kuumana kesänä töissä eteläisessä Ruotsissa ja usein hyppäsimme laivaan ja seilasimme Köpikseen hummailemaan.

      Ero etenkin suomalaiseen menoon oli huima: kun kerrankin törttöilimme kapakan oven edessä umpikännissä, niin äkkiä portsari tempaisi meidät käsivarresta sisään, istutti pöytään tuoppien ääreen ja selitti, että tulkaa tänne turvaan ja juokaa pari kaljaa että selviätte...

      Se oli palvelua, jonka päälle ymmärtävät nimenomaan taistolaiskommunistihipit.

      Poista
    3. Minä taas nuorena kommunistihippinä reissasin junassa Köpiksen ohi Saksaan ja muutoin kilttinä tyttönä tyydyin vain ihailemaan junan ikkunasta näkyvää rosvon pidätystä. Junaa seisotettiin Köpiksessä, kun poliisi juoksi junasta paenneen rosvon kiinni. Että kyllä se syntiseltä kaupungilta vaikutti. Päähuomioni kiinnittyi kuitenkin maisemien tarkkailuun. Ohi kiitävät puut mataloituivat, mitä syvemmälle Eurooppaan juna eteni. Suomen korkeat kuusimetsät vaihtuivat mataliin lehteviin pensaisiin. Ei puita, vain pensaita, kaikkialla, pensaita, pensaita, pensaita...

      Tätä muistellessa sanon mielipiteeni päivänpolttavasta hallitustakin hajottavasta metsäkysymyksestä: Kyllä Suomen pitää pitää kiinni metsistään ja oikeuksistaan määrätä niitä itse. Eivät keskieurooppalaiset ymmärrä hölkäsenpöläystä metsistä, mahtavatko edes tietää, millainen kunnon suomalaismetsä ikikuusineen ja honkineen on.

      Periaatteessa kannatan kyllä metsiensuojelua ja vastustan raiskaavia avohakkuita ja tuulivoimapuistoja, jotka tuhoavat laajoja metsäalueita eläimineen ja biodiversiteetteineen (tulikohan oikein?). Kuitenkin niin, että ei EU voi määrätä meidän metsistämme. Mitä meille jää, jos metsät viedään sinne, missä metsistä ei ymmärretä mitään?

      Poista
    4. Eivät ymmärrä todellakaan. Joku eu-meppimme kertoikin kerran jääneensä suu auki, kun keskieurooppalainen eu-meppi oli kysäissyt häneltä, että montako metsää Suomessa on!?

      Sehän on kuin Haavikon runosta!

      Metsät voitetaan
      katsomalla niitten lävitse.
      Jokainen puu on tappio.
      Jokainen kaato on voitto puusta.
      Puu kaatuu kaatuvassa Euroopassa.
      Sinun täytyy itse kaataa miltei kaikki.
      Puu on paperia, paperit on kulutettava
      loppuun ja lopussa kysyttävä
      montako metsää Suomessa onkaan?

      Poista
    5. Tämä onkin edelleen pätevä runo! Voisiko ajankohtaisempi olla?

      Minua on hieman pelästyttänyt havaitsemani saksalaisten turistien asenne, meilläkin mökillä vierailleiden. Kun siskoni miehineen joskus muinoin lähti ajeluttamaan heitä Lappiin asti, halki Suomen, niin loppukaneettina nämä uroot sanoivat, että olipas tylsä ajomatka, pelkkää metsää vain, ei mitään mielenkiintoista nähtävyyttä matkan varrella!

      Kaikki turistit ja ulkomaalaiset eivät siis arvosta ikimetsiämme, koskemattomia korpia, vaan tykkäisivät enemmän kaikenmaailman Landioista ja kylpylöistä, joita olisi siroteltuna pitkin metsiä ja mantuja, ja tietysti kaikin mukavuuksin.

      Sanoihan vihreä Fatim Diarrakin, että kukaan ei halua metsiin, ellei harrasta siellä insestiä ja muuta rutsaa..

      On siis viisasta yhtyä nyt siihen kantaan, joka vastustaa ohjasten antamista EU:hun. Kyllä metsänomistajatkin pääsääntöisesti haluavat suojella omia metsiään, joskin toki ahneita metsänhakkaajia on aivan liikaa. Vaan voimmehan itse laatia lait suojaamaan omia metsiämme liikahakkuilta ja tuulipuistoilta.

      Poista
    6. Kiitos, kiitos Iinukka runomme ylistyksestä!

      Paavo & Tapsa

      Poista
    7. Ikimetsä, koskematon korpi. Ei niitä Suomessa ole. Torronsuokin on vissiin suo. Eikös sekin pitäisi kuivata?

      Poista
    8. Suomi on maailman metsäisimpiä maita, sillä maapinta-alasta 75 prosenttia on metsää, kun esimerkiksi Ruotsissakin on metsää "vain" noin 56 prosenttia. Silti Ruotsikin kieltäytyy luovuttamasta ohjaksia metsäasioissa EU:n byrokraateille. Hyvä Suomi ja Ruotsi! Eivät puuttomien maiden virkamiehet voi millään asiantuntemuksella säädellä matsäasioita minkään ilmastoasian varjolla. Se on Suomen itse tehtävä.

      Poista
    9. Ei puupeltoa voi sanoa metsäksi. Luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä on Suomen metsäpinta-alasta alle 5 prosenttia. Loput on hoidettua talousmaata, jonka EU:n taksonomia tulee joka tapauksessa luokittelemaan vihreäksi tai harmaaksi. Veikkaanpa että markkinat rahoitus- ja kulutuspuolella tulevat valitsemaan viisaasti. Sen lisäksi EU:n tavoitteena on suojella 30% metsistä ja kas, jos Euroopassa ei ole metsiä (Schwartzwald, Białowieża jne.), niin kuin täällä vahvasti todistetaan, niin sittenhän suojellaan kaikki Suomen puut.

      Poista
    10. En puhu puupelloista, istutetuista puuriveistä, vaan metsistä.

      Suomalainen metsä on useimmiten ns. talousmetsää, mikä käytännössä tarkoittaa lähes luonnontilaista metsää, jossa on kaatuneita puita ja oksia ja ikihonkia. Tällaista ei virallisesti lasketa ns. "aarniometsän" kaltaiseksi aivan umpiluonnontilaiseksi, mutta kannattaa mennä kävelemään tällaiseen suomalaismetsään, niin oppii huomaamaan, mikä ero on metsällä ja puupellolla.

      Kukaan ei harrasta esimerkiksi luontokuvausta puupelloilla, vaan metsissä, joita valtaosa on. Kannatta katsoa Areenasta se iki-ihana sarja Suomesta, joka on kuvattu ilmasta käsin, ilmeisesti jollain dronella. Siinä näkyy enimmäkseen metsää. Sarjassa on useita osia.

      Poista
    11. Kas tässä, tämä unohtumaton sarja: Meidän maamme - Vårt land

      https://areena.yle.fi/1-3859526

      Poista
    12. PS Emma Kari sanoi väärin: "EU:n tavoitteena on suojella 30 Suomen % metsistä".

      Häntä oikaistiin jo julkisesti: EU:n tavoitteena on suojella 30 % maa- ja vesialueista.

      Suojelu on hyvä asia, mutta Suomen metsien suojelu on Suomen oma asia ja intressi, ei asiasta ymmärtämättömän EU:n, joka on itse kaatanut omat vähäisetkin puunsa.

      Poista
  19. Vaan mikä siinä nyt taas on, että Suomessa korona on räjähtänyt ennätyslukuihin, suurempiin kuin hätätilan aikana, ja rokotukset laahaavat Baltian maiden hitaassa tahdissa? Eikö meillä pitänyt olla korona jo taputeltu hyvän hallituksen ansiosta?

    Kolmansia rokotuksia hidastellaan, vaikka briteissä ja vaikkapa Saksassa kolmas rokotekierros on käynnissä jo nelikymppisillä täyttä häkää. Koronapassia ei saada Suomessa tänä vuonnakaan käyntiin niin kuin Euroopassa muualla, jossa se on itsestäänselvyys, Ruotsissakin jo. Vanhusten hoitolaitoksissa on taas tartuntoja, samojen lasten ja nuorten parissa. Miksi hallitus nukkuu taas ruususen unta niin kuin maskisekoilunkin aikaan?

    VastaaPoista
  20. Selväähän se, että kaikki mitä tämä nykyinen hallitus tekee, on suoraan paksusta suolesta tullutta. Siitä on turha tämän enempää puhua, ellei tykkää tautologista. Mutta miksi muissa maissa sitten tämän koronanakin on hoidettu niin paljon paremmin kuin meillä, se minua mietityttää. Sen kun tietäisin, tulisin iloiseksi. Itse en muuta keksi kuin että...

    ...muihin maihin on muuttanut suomalaisia siirtolaisia, sekä siskoksia että veljiä, jotka siellä neuvovat kyseisten valtioiden päättäjiä siitä, mitä pitää tehdä. Ja sitten hyö a vot! tai sehr groß! tekevät niin.

    Ettekö usko? Ajatelkaapa vaikka mitä Uno Cygnaeus sai aikaa silloin kun hän asui Alaskassa; joka siihen aikaan oli Suomen kaikkein kaukaisin kolkka. Alaskassa hän – kaikkien opettajien iloksi ja oppilaiden kauhuksi- keksi kansakoulujärjestelmän!

    Niinpä kun yhä vielä hoetaan semmoista sanotaan että "kyllä Siperia opettaa", niin Pyh, sanon minä. Minut ainakin "Alaska opetti".

    VastaaPoista
  21. Älä nyt pilaa hyvää valitusta, mikis. Kun Suomella on näin mainio eristynyt sijainti ja suomalaiset viihtyvät pienissä ympyröissä, jopa itsekseen, niin meillä voisi korona olla aivan toisenlaisissa kantimissa, jos täällä otettaisiin käyttöön yhtä järeät toimet eikä pelättäisi spektaakkeleita ja ajoittaisia rajojen ja paikkojen sulkemisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kuule virusten ja myös muiden mikrobien edessä, sinä ja minä, olemme sellaisia amatöörejä että turha meidän on alkaa neuvomaan muita. - Tai ainakin minun.

      Rajojen sulkeminen tämän leviämistä nyt yhtä vähän rajoittaa kuin influenssavirusta, se juna meni jo. (Jos sitä koskaan edes tuli?) Ainoa suoja on kattava rokotusaste, ja kun tämäkin virus sitten vuosittain tai jopa osavuosittain (= eri aaltoina) mutatoituu, niin... rokotuksista tulee ikuisesti pysyviä.

      Ei se täältä pois lähde, tuo ihmisten nimeämä covid19. Ja miksi pitäisi lähteä? (siis kun ajattelee asiaa viruksen kannalta. ja vaikka virus siis ei mitään ajattelekaan - tietenkään, niin se toimii juuri niin kuin toimii: ei ihmisten vaan omien ehtojensa mukaisesti.)


      Tästä voi tulla - tai olla tulematta - tavallinen uusi flunssavirus. Näitähän jo nyt riittää. Sitten meitä rokotetaan joka vuosi 1 - 5 piikkiä. Hurlumhei! Ja hyvä on myös muistaa että aiemmatkin flunssarokotteet suojaavat taudilta vain noin 70-85 %sti, parhaimmillaan. Ei siis enempää. (Muista vuoden jolloin influenssarokotteen teho oli vain 45% - virus ehti muuntua niin nopeasti.)

      Mutta ei tästä tämän enempää. Olen varma, AIVAN varma, että virologit tietävät tästä enemmän ja paremmin kuin minä. Siksi en halua levittää huhuja tai vääriä faktoja. (Levittäkööt he! Äshc, eivät he tietenkään levitä! se oli vitsi) - Siitäkin olen myös varma, tai ainakin MELKEIN varma, että jopa nykyinen hallitus (jonka koostumus mielestäsi on aivan väärä, ymmärrän sinua) pystyy hoitamaan tämän asian paremmin kuin minä, tai sinä. - Siksi en halua levittää mitään huhuja laiminlyönneistä, tms.

      nim. "amatöörilääkäritieteilijävaltiomiesministeri"

      Poista
    2. Siis,
      älyttömän pitkään puhuin asiasta, jonka voi kiteyttää yhteen lauseeseen:

      noudattakaa viranomaisten neuvoja, medbörjaret.


      Eivät viranomaiset Suomessa ole jotain Saatanan kätyreitä jotka johdattavat teitä tahallaan harhaan! Tai upottavat teihin digi-siruja. Eivät ole!

      tai en ainakaan usko, että ovat

      (alkaa pälyillä ympärillee. avaa kaapin oven...
      ei siellä mitään ole. entäs sängyn alla. no ei tällä kertaa sielläkää. mutta kyökistä kuuluu kummaan kolinaa. ja ikkuna narisee ja lamppu värisee. muuten ihmeen hiljaista on, on kuin huopatossuhteella... hnhmy)

      Poista
    3. Mikis mussukka, ei kukaan tässä luule yhtään mitään mistään tahallisesta harhaanjohdattamisesta, paitsi toki salaliittoteorioihin uskovat hörhöt voivat luulla.

      Ja sekin on selvää, että viruson tullut jäädäkseen. Viruksen ei kuitenkaan tarvitsisi hallita näin totaalisesti, sillä keinoja olisi, jos niitä edellytettäisiin kansalaisilta.

      Miten saada välinpitämättömät nuoret rokotuksiin, ja miten ylipäänsä saada rokotuksiin vauhtia? Miksi meillä ainoana EU-maana on niin pitkät rokotusvälit? Miksi koronapassia ei saada pakollliseksi tapahtumiin, ravintoloihin, julkisille paikoille ja tilaisuuksiin? Miksi ei maskipakkoa esimerkiksi busseihin, kun se on tehokkain taudinestäjä tänäisenkin uutisen mukaan?

      Kaipaan siis keinoja, joita olisi, jos niitä edes suositeltaisiin.

      Poista
    4. Darwin sen jo selitti: sopeutuvimmat valloittavat ekologiset lokeronsa ja muut hiipuvat ja kuolevat.

      Sellainen virus, joka tappaa isäntälokeronsa, on huono virus. Se ei pitkälle potki.

      Paras virus on sellainen virus, joka aiheuttaa korkeintaan pientä nuhaa, on hyvä virus - se porskuttaa elon tiellä (olettakaamme siis, että se on elävä).

      Näin käy koronallekin.

      Poista
  22. Mikä on tärkeää ihmiselle lukemisen lisäksi. Tärkeää on kuulemma, että tapaa muita ihmisiä. Ei niinkään seksi- tai kumppanuuskavereita, vaan ihmisiä ilman mitään tarkoitusta. Istua päydän ympärillä juomassa kahvia tai syömässä herkkuja tuttujensa kanssa. Käydä vierailulla. Kutsua itse vieraita. Istua rupattelemassa jonkun toisen kotona. Järjestää isoja juhlia. Illan istujaisia.

    Voi miten meilläkin oli välillä väkeä. Ihmisiä tuli kutsumatta kassit kilisten usein juuri lauantaina. Yötä myöten juhlittiin. Sunnutai oli silloin tarpeellinen lepopäivä. Se oli ihanaa aikaa. Ihan totta. On muistoja siltä ajalta.
    Jossain vaiheessa toisten kotona mellastaminen loppui. Nykyisin on hiljaista. Kahtena viime keänä olen kyllä järjestänyt ohjelmallisia kutsuja yli kahdenkymmenen ihmisen joukolle. Niissä kuunneltiin musiikkia tai lausuttiin runoja tai keskusteltiin jostain aiheesta esim. kirjallisuudesta.

    Kaikkea yllä olevaa on tullut koettua. Ne olivat mukavia tapaamisia. Eniten jäi mieleen se, kun poika soitti pianoa ja kaverinsa selloa tai jotain muuta instrumenttia, ja sen jälkeen lausui nuori tyttö runoja vasta ilmestyneestä runokirjastaan. Nyt he ovat kaikki jo isoja ja runotyttö on jo saanut julki kolmannen runokirjansa ja soittajapojat esiintyvät jo isomman yleisön edessä, toinen Suomessa ja ulkomailla, toinen Eestissä, joka on oikea musiikkimaa. Esiinyjät vaihtuivat, mutta en minä jaksanut kovin montaa sellaista tilaisuutta järjestää. Ei semmoisen järjestäminen ollut mikään pikku juttu tarjoiluineen, mutta. onpahan nyt mukavaa muisteltavaa.

    Ehkä me täällä Iineksen järjestämissä kirjallisissa tapaamisissa kokoonnumme mielipiteittemme kanssa. Toisten ihmisten tapaamista se on tämäkin mitä suuremmassa määrin. Kiitos Iinekselle. Ei ole arvatenkaan mikään pikku juttu keksiä aina uusi juttu aiheeksi. Mutta Iinekseltä se näkyy joustavasti tapahtuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KORJAUKSIA:
      Kun alkaa muistella mennyttä aikaa, on vaarana, että menneet ajat hyökkäävät esiin muistoina ja tulevat ihan ihan liiankin lähelle. Niinpä joudun heti korjaamaan, että noita musiikki-kirjallisuustapaamisia ei ollut enää viime vuosina, jolloin olen paljon sairastellut. Niitä jaksoin järjestää kesäisin ehkä noin 5-7v vuotta, runoilijan kolmas kirja sai arvostelunsa muistaakseni vasta tänä vuonna. En ole sitä vielä lukenut. ¨
      En ole tehnyt niistä muistiinpanoja, niin kuin sitä ennen pidin päivittäistä päiväkirjaa. Niitä nyt lueskelen. Näistä minun kekkereistä seurasi ketju vieraskäyntejä toistemme kodeissa. Meitä oli 7-10 naisen ryhmä, jotka kokoonnuimme kerran kuukaudessa keskustelemaan englanniksi päivien tapahtumisista . Pääasia oli pitää yllä kielitaitoa, mutta aika nopeasti englanti muuttui suomenkieleksi. Tapahtumat sitä vaativat. Ei ollut aikaa sanakirjoille. Mutta sekin oli mukavaa.
      Nykyisin elämme melkein kahdestaan, mitä nyt lapset käyvät tervehtimässä. ja naapurinsetä, joka käy puhumassa politiikkaa miehen kanssa harva se päivä. Minä kuuntelen sitä sivusta, enkä jaksa innostua.

      Poista
  23. Liisu, mielenkiintoisia taiteellisia tapahtumia olet järjestänyt ja elänyt! Osaat varmaan nuo kuviot. Oma elämäni tuntuu aika pieneltä tuohon verrattuna, vaikka omat hetkeni minullakin kai on ollut.

    En minä näitä blogin aiheita keksimällä keksi. Useinhan narisen Suomen sisäpoliittisesta ilmastosta ja joistain omista havainnoistani. Kun aloitin bloggaamisen, lähtökohtana oli aina kuva, maalaus, usein klassinen tai muuten upea maalaus, mutta toisaalta oli myös populaarikulttuurin kuvia. Kirjoitus syntyi kuvasta, kirjoitin siis kuvaa, ideaa kuvasta, kun yleensä kai kuvalla kuvitetaan kirjoitus, siis jälkeenpäin. Ja alkuun oli kuvassa aina ikkuna jossakin taustalla. Nyt ikkunat ovat jääneet ja kuva on milloin mitäkin, samoin kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin nappaat aina aiheita, Iines. Usein ajattelen jostain päivän uutisesta, että tuosta ehkä Iines kirjoittaa - ja joskus osunkin oikeaan, useimmiten en.

      Emmekä suinkaan aina pysy aiheessa, tuskin koskaan. Eikä ole kai syytäkään.

      Tuo Liisun kuvaama tapahtumien kulku on tuttua minullekin. Nuorempana sosiaalinen elämä oli vilkkaampaa ja ystäviä paljon, nyt kaikki ovat rauhoittuneet tai jossakin kaukana, lähellä ovat vain lapset ja lapsenlapset, onneksi.

      Lisäksi korona on vienyt ne vähätkin traditiot, jotka vielä olivat jäljellä. Parin viikon päästä on kyllä tiedossa yhdet yllätyssynttärit, vanhaan malliin.

      Poista
    2. Korona on vienyt enemmän elämää kuin vielä huomataankaan. Jopa kaduilla on kaiken aikaa hiljaisempaa, samoin pihoilla, lapset ovat enemmän sisällä kuin ennen. Itseltä se on vienyt pikku reissuja ja ystävien tapaamisia, juhlia ja yhdet hautajaisetkin, ja lisäksi joitain kokouksia, sellaisia spontaaneja vuorovaikutustilanteita, joita ennnen oli tuntemattomienkin kanssa. Uskon, että korona- aikaan vielä palataan monissa muisteluksissa. Ja uskon senkin, että korona on muuttanut jotakin peruuttamattomasti.

      Poista
  24. Edellä kertomani kolmanteen rokotukseen ilmoittautuminen nyt saatu täällä toimimaan ja minulle aika tammikuussa. Vaikeutena edelleen m.m rokottaja pula. Kuulin ,että Saksassa Merkel on määrännyt 12000 sotilasta avustamaan terveydenhuoltoa.
    Ei kai piikin raapaiseminen olkapäähän vaikeata ole ,mutta vaaditaan suomessa sairaanhoito koulutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksassa on rokotettu myös mm. apteekeissa, joita on paljon.

      Rokottajapula ilmeisesti on juuri se, mikä koko Suomessa junnaa koko systeemiä. Käsittääkseni rokotteita kyllä on saatu. Koko muu terveydenhoito on meillä nyt jumissa.

      Tarvitsin juuri terveyskeskuskäyntiä pienehkössä mutta tärkeässä rutiiniasiassa, joka ennen on hoitunut parissa päivässä. Nyt laboratoriotulokset kestävät puolet kauemmin, samaten lääkärin konsultaatiot asiasta. Tavallisiin sairauksiin ei tahdo saada helpotusta normaaliajassa. Julkiselle puolelle tarvittaisiin paljon enemmän hoitajia ja lääkäreitä, koska yksityissektoria ei haluta millään tavoin helpottaa esimerkiksi kunnollisilla Kela-korvauksilla tai palveluseteleillä. Päinvastoin, julkinen yrittää ajaa yksityissektoria alas, vaikka se on monelle elintärkeä useissa asioissa.

      Poista
    2. Miksi apteekeissa myydä Tee-se-itse-rokotepakkauksia!?

      Mikä siinä rokottamisesta todellakin muka on niin vaikeaa, ettei se meiltä onnistuisi siinä missä pullanpaisto tai renkaiden vaihto?

      Alas rokotuskartelli! Vapaus, veljeys, rokotus!

      Poista
    3. Täällä pikkukaupungissa on muutamia yksityisiä lääkäriasemia, joilla toimii mm. hammaslääkäreitä, gynekologeja, korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri, silmälääkäri ja muutama muu erikoislääkäri tilauksesta.

      Valtaosa kaupunkilaisista käyttää useinkin näitä palveluita, mm. naiset gynekologia, ja maksavat käynnit itse, kalliisti. Olen havainnut, että myös tavalliset lapsiperheet käyttävät hyvin yleisesti korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäriä, jolle pääsee heti, ja ilmeisesti vakuutuksen turvin.

      Vaihtoehtona yksityiselle paikalliselle on kuukausien jonotus julkiselle erikoislääkärille ja Kela-kyyti isoon kaupunkiin.

      Kunpa tulisivat ne palvelusetelit soten myötä. Itse en voi käsittää sitä, että soten sorvaajat hallituksessa vastustavat niin voimakkaasti yksityissektoria, joka olisi kovin halukas yhteistyöhön kansalaisten hyväksi.

      Poista
    4. Totta, Tapsa, pistäväthän diabeetikotkin itseään joka päivä. Kaipa halukkaat itsepistäjät taidon oppisivat helpostikin.

      Poista
    5. Miksei apteekeissa myydä Tee-se-itse-rokotepakkauksia!?

      Mikä siinä rokottamisesta todellakin muka on niin vaikeaa, ettei se meiltä onnistuisi siinä missä pullanpaisto tai renkaiden vaihto?

      Alas rokotuskartelli! Vapaus, veljeys, terveys!

      Poista
    6. Ai viestini olikin sittenkin mennyt, vaikka iPad väitti ettei ole lähtenyt... Muutin iskulausetta, mutta poista pois

      Poista
    7. Ei haittaa kahteen kertaankaan toistaa tätä. IPadit ovat joskus aika oikukkaita Bloggerin blogissa. Itselläkin tällainen vehje, ja väliin saa temppuja tehdä saadakseen kommenttinsa läpi. Välimuisti kannattaa muistaa tyhjentää aina välillä, jos kommentit alkavat takkuilla. Se auttaa.

      Poista
  25. Huomasin Rannanjärv... ei kun Villen pilapiirroksen Woltin myynnistä ja siinä hän osuu asian ytimeen.

    En tiedä onko piirros hauska, mutta tosi se on - mietin asiaa itsekin juuri tältä kantilta kun kauppa tuli julki.

    Ainakin täällä Stadissa se on myös täyttä totta: tummaihoinen orja... ei kun halpatyövoima annoksia kiikuttaa valkoihoiselle (varmaankin edistykselliselle, en epäile) keskiluokalle.

    Epäilen tämän työn vaikutuksen yhteiskunnalle olevan lähellä plusmiinusnollaa, koska ravintolatkin ovat aika yleisesti mamujen omistamia.

    Tosin en ole asiaa sen kummemmin pohdiskellut. Voihan olla montakin pointtia, joita en vaan osaa nyt hahmottaa.

    Kertokaa se minulle. Ja kyllähän te kerrottekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikös tässäkin blogissa jo muuan valveutunut kommentoija ylistänytkin hyväsydämistä Miki Kuusta, joka on kehuskellut maksavansa oikein mielellään veroja Wolt-kaupoistaan. Lisään tähän vielä viitaten Rannan piirrokseen, että niitähän voidaan sitten maksaa tuleville uussuomalaisille Wolt-kuskeille ja muille uusasujille ja vaikkapa kehistysapuun. Kauppa se on joka hyvinvointia luo.

      https://www.iltalehti.fi/villeranta/a/e8ec8946-c077-431b-a8f7-19b65d0c376b

      Poista
    2. Todellakin, näinhän se menee: jalo kreivi Gran-Mikkel von Woltenheim maksaa alustalaistensa verotkin heidän puolestaan!

      Kaikki voittavat, isäntä eniten.

      Poista
  26. Covidiin on jo kehitty pilleri, mutta ei ole vielä ilmeisesti saanut lupaa yleiseen jakeluun. Toivottavasti ovat kehittäneet pitkäkestoisen suojan ja saadaan suun kautta otettava lääke pian käyttöön.
    Tosin tutkikoot kunnolla tabun vaikutuksia, kunhan tulevaisuudessa korona-lääkepurkin saisi ostaa apteekista.
    Tuokin Tapsan ehdottama omatoimisuus olisi kannatettava, jos kuka pystyy itseään neulalla tökkimään ja lääkeaineen ihon alle työntämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain olin lukevinani, että tuo pilleri olisi siis lääke koronaa sairastaville, eli se auttaisi selviämään taudista hilliten sen kehittymistä ja oireita. Mutta en ole varma, onko nyt kyse tästä samasta pilleristä.

      Poista
    2. Totta puhut Iines, pilleri on tarkoitettu heille, jotka ovat jo sairastuneet, lieventämään tartunnansaaneiden oireita.

      Poista
    3. Ja hyvä näin, lääkekin on tarpeen.

      Meillä tulisi mielestäni lopettaa rokottamattomien mukaan eläminen, heidän ”oikeuksiensa” paapominen. Toiminnot pitäisi järjestää niin, että rokotetut saavat elää normaalisti, rokottamattomat rajoituksin. Koronapassit!

      Poista
  27. En ole tähän ikään tilannut edes pizzoja kotiin saati käyttänyt muita ostostenkuskauspalveluita marketeista.
    Mukavuudenhalu vaiko laiskuus saa ihmiset käyttämään ko. palveluja?
    Sairastuneena ja pandemian aikaan palvelunkäytön ymmärtää.
    Voi olla, että kun vuosia karttuu ja jos liikuntakyky heikkenee, joutuu turvautumaan ostokset ovelle-palveluihin. Näillä näkymin toivottavasti ei aivan heti kuitenkaan.

    VastaaPoista
  28. Pandemian ollessa pahimmillaan vuosi sitten (niin silloin luultiin) tilasin tuotteet kotiin paikallisesta marketista. Palvelu pelasi erittäin hyvin ja oli helppoa ruksia netiivalikoimasta haluamansa tuote. Tilasin pokkana pari olutta, koska tykkään juoda ruoan kanssa joskus mieluummin raikkaan oluen kuin raskasta piimänplitkua.

    No, eipä tullut tilauskorissa oltta, kun ollaan Suomessa. Olutta ei ilmeisesti saa tilata kotiin ruoan mukana.

    Menin sitten aamulla klo 7 jälkeen marketiin, koska se aika oli varattu vanhuksille ja vammaisille ja muille huonoille, eikä ollut ruuhkia. Paninpa ostoskoriini sixpackin, sinne muiden ostosten joukkoon. Kassapa nappasi sixpackini sivuun ja kailotti koko marketille, että kello ei ole vielä yhdeksän.

    Herra mun vereni, että meikäläistä pantiin häpeämään. Ei ollut aavistustakaan tästäkään rajoitteesta, että olutta ei myydä aamuvirkuille. Only in Finland. Mihinkähän tämä rajoitus perustuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä muuten myydä iltavirkuillekaan. Minäkin kävin korttelikaupassani ja otin yhden tölkin saunaolueksi – mutta myyjä nappasi sen pois ilmoittaen, että kello on kolme minuuttia yli yhdeksän!

      En hävennyt yhtään, vaan kirosin ja ärähdin, että menen sitten tuonne kulmakapakkaan ja juon saatana kaksi tuoppia!

      Poista
    2. Rajoitus aamymyyntiin on ollut jo kymmenen tai kaksikymmentä vuotta, missään ei ennen aamuyhdeksää. Tämä Suomi on aina ollut tällainen alkoholikulttuurin kehitysmaa, pultsareiden, kepujen ja vasemmistoanarkistien ehdoilla mennään. - Siksi kokoomus tai persut!

      Poista
    3. Yhdeksästä yhdeksään, niin se on käsky käynyt. Olen minäkin joskus nolostunut, kun en ole muistanut, että asumme kommunismin perinnemaassa, jossa ei saa kuitenkaan juoda kuten itäisessä naapurissa.

      Poista
    4. Enpä minäkään ole tiennyt noista oluen ostorajoitus yms. ajoista marketeissa. Tosin en osta olutta kun "mäyräkoirallisen" kerran kesällä, vieraita varten.
      Olut närästää, joten juon sitä hyvin harvoin muutenkin.

      Poista
    5. ...kohta tulee yhdeksän, Alko aukee...

      Poista
    6. Kohtuullisesti minäkin olutta ostan, satunnaisesti ja lähinnä myös kesäisin, kun siskoni on Suomessa lomalla. Saksassa olut on kansan ruokajuoma, samoin viini, jota saa ostaa ruokakaupoista ja kioskeistakin, maitoa ei juo kukaan ruoan kanssa, vettä jokunen. Eli aina on oltava olutta tarjolla, kun saksalaisia on täällä. Toisaalta näissä olut- ja viinimaissa änkyräkänniin asti juominen ei ole tapana, vaan örvellystä paheksutaan.

      Olen kyllä sitä mieltä, että viinit tulisi tuoda meilläkin ruokakauppoihin.

      Poista
    7. PS Minulla olut maistuu vain ruoan kanssa, ja kesällä grillimakkaran kanssa saunottaessa, muutoin ei maistu. Hyvän ruoan ystävänä arvostan kyllä hyvää ruokajuomaa, mutta vesi käy hyvin arkipäivinä.

      Poista
    8. Kävin Suomen alkoholiliikkessä. Ostin itslleni ja ystävälleni litrat kossua. Tuin Suomen taloutta, näillä me niitä afrikan neekereitä elätetään, joita vasemmistoanarkistit ja vihrut tänne raahaa. En kuitenkaan tarkoituksella, afrikkalaiset laiskat riippumattopummit menkööt töihin.

      Poista
    9. Vielä minä teitä juoppoja varottaisin, ettette vääriin aikoihin yritä alkkohoolijuomia ostaa. Rasittaa systeemiä ja kaupan henkilökuntaa sellainen. Koitatte vaan pitää alkkohoolin himonne kurissa.

      Poista
    10. No tällaisia tuntoja ihminen läpikävi, kun himoittu sixpäkki heivattiin syrjään kailotuksen saattelemana. Ai että poskeni punoittivat.

      Aina oppii uutta. Vaan vieläkään en ymmärrä, mihin hyveeseen tuo kellonaikojen myyntikielto perustuu. Ettei kukaan vaan ryyppää kaljaa öisin?

      Poista
  29. Vuonna 1981 näin Shicken Shackin ja Stan Webbin Järvenpään Puistobluesissa. Musiikkinsa on siis lähes elämänipituinen rakkaus, - mistäs sen tietää, jos vielä vanhemmilla päivilläni inhoaisin.

    Tässä klassikon kimpussa, Mää sokeutuisin mieloimmin.

    VastaaPoista
  30. Vaan ei ole ministerin tekopyhyydellä ja narsismilla rajaa!

    Marin esitti keväällä julkisen epäluottamuslauseen Huoltovarmuuskeskuksen johtajalle Tomi Lounemalle, joka joutui siis eroamaan, vaikka maskikaupoista päättäminen ei edes kuulunut Huoltovarmuuskeskukselle, vaan ministereille itselleen. Tapahtui sijaisuhrin heitto bussin alle, jotta ministerien oma kunnia säilyisi.

    Ja nyt Marin lausuu, ilmeisesti somessa:"”Hänhän itse irtisanoutui omasta tehtävästään”.

    Hallelujaa. Tätä en ihan olisi uskonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko se Lounema hän, jota ei tuomittu maskijupakassa? Mielenniintoisia olivat ainakin puolustusargumentit.

      Poista
    2. Se taisi olla joku muu, jota ei tuomittu, eli siis kauppiaspuolelta.

      Mutta eihän Lounema virhettä tehnyt, vaan ministerit, joiden vastuulla varmuusvarastojen laatu ja määrä ja asiaankuuluvien hankintojen määräysvalta toimeenpanoista oli. Kansalaisillehan valehdeltiin ensin, että maskeista ei ole mitään hyötyä, etekin kun suomalaiset eivät osaisi käyttää niitä.

      Kyllä tämä maskijupakka jää historiaan varoittavaksi esimerkiksi ketkumaisesta suhmuroinnista ja hallituksen huonosta moraalista.



      Poista
    3. Voiko todella pääministeri ensin antaa epäluottamuksen valtion virkamiehelle ja sitten sanoa, että virkamies itse erosi.

      Huolestuttavinta tässä on se, että pääministeri näyttää itse ihan aidosti uskovan asioiden olevan muiden vika, omassa toiminnassa virheitä ei ole. Minä olen kyllä huolestunut Sanna Marinin käytöksestä, enkä enää ihmettele, että moni näkee hänessä psykopaattisia narsistin piirteitä - käyttäen näitä sanoja. Niin näen minäkin. Minusta Suomi on nyt väärissä käsissä ja kauheinta on, että hänellä on niin monia kannattajia, jotka eivät oikeasti ”näe” häntä, tai eivät välitä hänen kylmyydestään.

      Poista
    4. Jyrki Lehtola taisi kolumnissaan manita pääministerin robottiudesta Iltasanomissa tai oliko Iltalehdessä?

      No, kansalaisilta ei voi "kauhalla vaatia jos lusikalla on annettu".
      Ilmeisesti Marinin kannatusmittauksissa kysytään mielipiteitä saman ikäisiltä naisilta joilla on yllään piukat ja tiukat trikookalsarisukkahousut, tilanteessa kuin tilanteessa?

      Helvetti sentään mikä mauttomuuden pohjanoteeraus maamme pääministeriltä. Luulisi, ettei tarvitse hurmata miehiä kuntosali-sukkiksilla, kun on oma mies kotona? Todella arveluttavaa, mitä hän tiukkiksilla alakropassaan viestittää. Ettäkö teinit samaistuu ja äänestää, vaiko haluaa ylpeänä olla lähes anorektisen laihana esikuvana nuorille.
      Kiitettävä lauseautomaatti hän totta vie on, mutta onko ulosannissa muuta kuin hyvin ulkoa opetellut tietyt fraasit.
      Käsien lähes pakonomainen yhteenliittäminen aina viuhtomisen jälkeen kertoo jännittyneisyydestä vaiko peräti pelosta?
      Jos naispresidenttimme tyylittömyys minua aina ärsytti, pääministerin trikoot osoittaa epäkunnioitusta heitä kohtaan, jotka vielä arvostavat asiallista pukeutumista korkeassa virassa. Rahasta ei liene puutetta pukeutua työhönsä arvostettavalla tavalla.

      Poista
    5. Lounema ei selvitysten mukaan tehnyt yhtään mitään maskien hankkimiseksi. Ihan turhaan erotettiin julmasti täysin syytön korkea virkamies.

      Poista
    6. Pääministerin. tapa. puhua. kertoo. paljon. ennalta. opetellusta. paperisesta. avustajan. kirjoittamasta. vastauksesta.

      Myös jatkuvasti saman tyhjän asian toistaminen vastattessa kiertäen ja kaartaen kysymykseen kielii onttoudesta. Ja kyllä, kyllä minä olen huolissani pääministerimme tavasta johtaa politiikkaa.

      Poista
    7. https://www.is.fi/politiikka/art-2000008420166.html

      Tuossa linkissä on IS:ien päätoimittajan, Ulla Appelsinin kolumni Lounaman kohtelusta. Kannattaa katsoa, miten moni lukija pitää keskustelussa Marinin moraalin puutetta niin vakavana, että haluaisi Marinin eroavan tämän lausunnon vuoksi. Marinilla ei ole enää luottoa laajoissa kansalaispiireissä.

      Huolestuttavaa on, jos omat eivät näe mitään moitittavaa tässä Marinin kylmässä lausunnossa. Se kertoo sitten myös sosialidemokraattien moraalisista arvoista, tai arvojen puutteesta pikemminkin.

      Poista
    8. Louneman vastuullahan maskien hankinta ei alunperin ollutkaan, vaan ministerit sen hänelle paniikissa työnsivät. Kun niitä sitten hätäpäissään hankittiin, samat ministerit kiljuivat, että väärin hankittu.

      Ja ne Louneman alaiset, jotka maskeja hankkivat, saivat myös potkut. Lounemallekin lehtitietojen mukaan pääministerin edustaja sanoi, että eroa itse tai sinut erotetaan.

      Tässä mielessä Sannan käytös on vähän - eikä niin vähänkään - epistä. Tällaista odottaisin Putinilta, en Sannalta.

      Muuten olen edelleen sitä mieltä, että Sanna pärjää hyvin pääministerinä, ja hänen asunsa, habituksensa ja käytöksensä on aina aivan korrektia. Kylmänviileää, sanoisin.

      Päämisterin ei pidä olla tunteidensa vietävänä. Pääministerin pitää tehdä oikeita päätöksiä maan edun kannalta. En tiedä - vielä - onko jatkuva velanotto hyvä päätös, aika näyttää, mutta toivottavasti Sanna tietää.

      Poista
    9. Kyllä, paljolti samaa mieltä. Pääministeri ei saa olla tunteidensa vietävänä, mutta yhtä lailla ei pelkän järkensäkään mukaan toimiva robotti. Tasapaino näiden välillä olisi löydettävä, jotta uhreilta vältyttäisiin. Trump käytti pelkästään ikiomaa järkeään, enkä toivoisi Suomen pääministeriltä samoja ominaisuuksia.

      Kenen järki siis on paras? Järkeään käytti myös Lounema, joka hätäpäissään hirveässä kiireessä ja ministerien painostamana tilasi sieltä, mistä maskeja sattui silloin puutteen aikana saamaan. Kelvottomia maskeja tuli.

      Ministerit pesivät kätensä ja lukemani mukaan Marinia avustavan valtiosihteerin neuvosta Marin löi madonluvut asialle ja Lounema heitettiin junan alle, jotta ministerien maskiviivyttely ja sekoileva suhmurointi jäisi taka-alalle. Näin se kävi. Huoltovarmuuskeskushan on ministeriön alainen toimielin.

      Se, mistä kansalaiset ja toimittajat nyt ovat nostaneet äläkän, on vain ja ainoastaan Marinin ”itsepähän Lounema erosi”-lausunto, sen tekopyhä moraalittomuus. Lausunto on pöyristyttävän ylimielinen ja röyhkeä.

      Minusta Marinin tulisi erota. Moraaliton lausunto on hänen uransa vakavin virhe. Vallanpitäjä ei voi olla selkärangaton peluri. Minulle tämä on rikos ihmisyyttä vastaan, suurempi kuin vaikka rahojen varastaminen.

      Poista
  31. Kyl maar blues on tiettyyn moodiin silloin tällöin yes!
    Sain tänään influenssarokotteen, joten nyt odotellaan tuleeko oireita. Nuoria tippatäti-harjoittelijoita oli useampikin. kokeneitten hoitajien lisäksi. Kysyivät ensin, saako harjoittelija antaa piikin. Annoin luvan.

    Iines, kyllä joskus pitää juhlia ja syödä hyvin, viiniä kyytipoikana. Harvinaista se nykyään on.
    Kuten Liisu aiemmin kertoi, kotibileet on meikämannellakin harvinaisia happeningejä.
    Erityisesti kornan vuoksi, mutta myös talvella kaupunkiasunnolla. Kesällä maalla ei tarvitse ajatella naapureiden häiriintymisiä.
    Oi niitä aikoja parikinkymmentä vuotta sitten. Nyt ei enää huvita kokea krapuloita hauskanpidosta, vaikka enpä mene vannomaan etteikö hauskassa porukassa vielä saattaisi unohtua dageneftärit.

    VastaaPoista
  32. Harvinaista on, juhliminen, Noora, näin syksyn ja talven kaamoksessa. Opiskeluaikana jokainen lie hurvitellut rankastikin; meikäläinenkin järjesti muinoin poikaystävälle häädön vuokrahuoneesta omakotitalon vintillä Turun radan varressa.

    Olen kertonutkin vapusta, jolloin väänsin kepulaisen poikaystäväni radiosta nupit kaakkoon, kun tuli Reijo Frankin kauniita työväenlauluja. Alakerran isäntä ei tainnut tykätä, kun syöksyi huutamaan, että se on nyt loppu ja vuokralainen saa mennä. Minäkin sain mennä poikaystävän elämästä, mikä oli ehkä vain hyvä juttu. Olin saanut kepulaisuudesta jo tarpeekseni.

    VastaaPoista
  33. Tällä kertaa se ei ole Marinin vaan jonkun muun (ohoh?!?) hallituksen vika, että oluen myynti on kielletty ennen klo 09. - Uskokoon ken tahtoo, mutta näin on. Ja sitä paitsi hyvin varustetuissa "ruoka- ja siirtotomaatavaraliikkeissä" (näin minulle on annettu ymmärtää) ei oluttölkin/pullon/pakkauksen koodia kassakone hyväksy ennen klo 09. - Ei, vaikka kuinka yrittäisi!

    Ee-ei kassatädit tahallaan ostajille vittuile. Päinvastoin. - Kerrankin mä vein kauppaan takaisin lasisen punajuuripurkin, kun en saanut sitä millään auki. Menin purkki kainalossa takaisin kauppaan ja annoin sen kassan tädille ja sanoin että ”Emmää saa tätä millään auki, mää meen vaihtaan tän toiseen purkkiin”. ”Joo joo”, sanoi kassa, ”mene vaan”, vaikka siinä purkissa minkä mä sille jätin, oli kauheita naarmuja kannessa... ikään kuin Krokotiili olisi sitä pureskellut. - Hohtimien jälkiä ne vaan oli.

    VastaaPoista
  34. Minullakin kävi kerran niin, etten saanut säilykekurkkupurkkia auki, vaikka kokeilin kaikki keinot. Panin purkin kiltisti roskiin ja tyydyin kohtalooni kurkuttomasta ateriasta. Vaan nyt minulla on apuvälineitä vittumaistenkin purkkien avaamiseen. On pihtejä ja kumisia vempaimia, joten purkki kuin purkki aukeaa nyt. Ja onneksi nyt on tullut helposti aukenevia kurkkupurkkeja.

    PS Mikään ei ole niin koukuttavaa kuin sisäpolitiikan haukkuminen, mikis. Älä yritä vähätellä tai irvailla nautintoani, tai irvaile vaan, olen sen ansainnut. Totta puhuen, olen kyllä tosissani ja syy on se, että taitavana keittiöpsykologina aistin heti ministerin kovan luonteen. Se näkyy ihmisen tavasta olla ja puhua, vastata kysymyksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäkohtiin pitää puuttua, eiks yeah, Iines! :)
      Tiedän, että ei ole korrektia ja sivistynyttä kritisoida kenenkään pukeutumista tai neuroottiselta näyttäviä pakkoliikkeitä, mutta yhdelle höperölle tätiämmälle
      (minulle) moinen nautinto suotakoon kun muut mummelit näkee vain nuken suloiset kasvot ja kauniin hymyn ja ovat haltioissaan. Eipä sitä suurin osa äänestäjistä ihailulleen muuta vaadikkaan.

      Poista
    2. Noora, ei ole ensimmäinen kerta, kun keisarilla ei olekaan vaatteita..

      Noh, leikki sikseen, ja todettakoon tässä, että maailmanhistoria on täynnään vallankäyttäjiä, jotka ovat narsistisia tai peräti psykopaatteja. Narsisti voi olla myös jostain näkökulmasta arvioituna hyvä ja saada tuloksia aikaan, mutta yleensä vallankäyttäjän tien reunat ovat täynnä ruumiita.

      Poista
  35. Kerran Anttilan ruokakaupasta ostin viikonloppuruoat, maksoinkin ne, ja seuraavaksi menin hoitamaan pankkiasioita siinä seinän takana sijaitsevaan pankkiin, OP:hen, jossa aloin ihmetellä että "hetkinen, missäs mun ruokakassi on?". Ei ollut missään. Juoksin takaisin Anttilaan, jossa kassatyttö nauroi katketakseen, kun minut näki, läpsäytti kätensä yhteen ja sanoi (minkä naurultaan pystyi) että "ei se harvinaista ole että asiakas unohtaa jonkun paketin mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun joku unohtaa KAIKKI ostoksensa..." Vähän mua hävetti, mutta onneksi ei kovin kamalasti, sitä joskus vaan on niin ajatuksissaan. mot.

    VastaaPoista
  36. Salltaan toki sinulle sisäpolitiikan (ja miksei myös ulkopolitiikankin) arvostelu. Mutta sallittakoon myös arvostelijan arvostelu. );-

    VastaaPoista
  37. Kerran unohdin Alkoon juuri ostamani punaviinipullon... oli taas muka kiire jonnekin. Mutta kävellessäni aloin ihmetellä miks mun kassi on niin kevyt kantaa? No, siks kun se oli tyhjä. Juoksin ripein askelin takaisin Alkoon, jossa selitin sille samalle miesmyyjälle, joka minulle sen pullon oli myynyt, että "multa unohtui punkkupullo tänne". Mies kysyi ovelan näköisenä että "mitähän merkkiä se oli?" Selitin. Sitten se kysyi minulta jotain muutakin, ja selitin entistä enemmän... kunnes se veti sieltä tiskin alta sen pullon, ja iski silmää. - Oli totta kai huomannut tapahtuneen ja muisti minut, kuhan vaan vähän pelleili kanssani.

    Ei siinä mitään, kyllä minun kanssa saa pelleillä, ei sev väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perkele, kun en saa tietokonettani pelaamaan.punkun juominen on paha merkki. Minä juon vain olutta kossua tai brändiä. Repikää köyhät siitä!

      Poista
    2. Minullapa on alakaappi täynnä jopa ikivanhoja saatuja ja kerättyjä konjakkipulloja ja pieniä snapsiputeleita, vodkaa ilmeisesti. Saksalaisilta on jäänyt aina kesän jälkeen mökin kaappiin puteleita, enkä viitsi jättää niitä talveksi mökille varkaiden varalta. Hajottavat koko mökin kännispäissään. Ja minulle, kun en juo väkeviä oikeastaan ollenkaan, kertyy sitten tavallaan turha varasto.

      Poista
    3. Lähetä tänne, pistän osoitteen tulemaan yv:llä. Menee hyvään tarkoitukseen, maailman lasten hyväksi.

      Poista
    4. Tarkoitusperiä en yhtään epäile, kohde on hyvä. Vaan mahtaisiko tulla kilisevä lasti perille asti? Veikkaan, että paketti "hukkuisi" jonnekin postin uumeniin.

      Poista
    5. Tiijjä siitä. Kokeillaan kuitenkin. "Mies joka ei osannut sanoa ei" elokuvassa Jukka Sipilä makasi postiluukun alapuolella ja hörppäsi luukusta valunutta.

      Poista
  38. Yleistykset ovat usein paikallaan. Paha kuin kommunisti, aina ilkeä rasistinen vasemmistoanarkisti, kommunisti kuin hitleri jne. Eikä mulla sitte enempää asiaa ollukkaa. Thänks.

    VastaaPoista
  39. Yleistykset ovat kamalia. Ne ovat hienosti sanottuna argumentaatiovirheitä. Niitä välttäkäämme aina ja ikuisesti, puhukaamme vain tapauksesta kerrallaan.

    Tämä blogihan on keskustelujen ja kirjavien ihmisten metropoli, joten kyllä tänne mahtuu parit yleistyksetkin, suoraan sanottuna. Elämää se vain on, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, elämä on laiffii sanoi Juho Kusti Paasikivi.

      Poista
  40. Harvoin olen niin hauskaa tv-ohjelmaa katsonut kuin Sannikkaa, jossa nvaaleanruskea nuorekas täti-ihminen poltti päreensä, kun tähtitieteen professori ja hyvistä ihmisistä hyvin yritti vääntää jotain rautalangasta ja sanoi Sen Kielletyn Sanan - eikä vain kerran, vaan kahdesti!

    Sanoi siis "neekeri".

    Nauroin sitäkin, että on jeesustelevalle Valtaojalle ihan oikein tuntea, miltä tuntuu joutua oikeaoppisten moralistien hampaisiin. Etenkin kun hän on ihan tosissaan heidän puolellaan!

    Epäilenpä, että emäntämme on jo harkinnut tätä seuraavan postauksen teemaksi?

    VastaaPoista
  41. Nyt naurattaa, harkittu on! Katsoin ohjelman tänään Areenasta, kun luin ne kaikki kirjoitukset Ebrahimista ja Valtaojasta ja lisäksi juttelin puolisen tuntia erään ystäväni kanssa tästä aiheesta. Ystäväni huvittelee seuraamalla näitten intersektionalistien twittereitä. Intersektionalistit ovat sisäsiittoinen ryhmä, joka on muodostanut aatteestaan suppean totalitaristisen kultin, josta blokataan kaikki valtaojat ja muut etuoikeutetut pois.

    Mutta uskon palaavani aiheeseen huomenissa uudella kirjoituksella, joten en tyhjennä akkujani vielä. En aio pyydellä anteeksi, kuten Marja Sannikka jo meni nöyristellen tekemään.

    VastaaPoista