Änkyröitä ja omapäitä

 

Änkyröitähän on monenlaisia. On istujia, seisojia, koronapassin vastustajia ja Emma Kari, uusi vihreä ympäristöministeri, jonka  vastuupuheita oiotaan jo ennen kuin pesti on virallisesti alkanut. Suomi on sitoutunut suojelemaan metsistään kolmekymmentä prosenttia, lupaa kirkassilmäinen ministeri. Paperilla tosin lukee, että EU on sitoutunut suojelemaan vesi- ja maa-alueistaan kolmekymmentä prosenttia. Ehkä Suomen nyt sitten pitää olla tässäkin paras. 

Vaan mistä näitä änkyröitä ja omapäitä sikiää?  Mistä on yhtäkkiä tempaistu 50 000 allekirjoitusta koronapassin vastustajien adressiin? Mikä niissä rokotuksissa ihmistä pelottaa? Uskooko 50 000 kansalaista tosissaan salaliittoteorioihin? Keitä nämä ihmiset ovat, kun persujakaan ei voi olla noin paljon? Terveysintoilijoita, jotka uskovat hopeavesiin ja luontaishoitoihin? Vasemmistoväkeä, joka vastustaa rokoteteollisuuden suuria voittoja? 

Joskus mietin, eikö näillä rokoteänkyröillä ole isovanhempia tai vanhempia, joita he haluaisivat suojella tartunnoilta rokotuttamalla itsensä. Eivätkö he tunne vastuuta yhteiskunnan yhteisestä taistelusta pandemian kukistamiseksi? Mekö olemme kasvattaneet nämä tyhmät kansalaiset, jotka eivät usko koko pandemian olevan tottakaan? 

Minusta suomalainen koulu on epäonnistunut näiden änkyröiden kohdalla. Se päästää porttiensa läpi lähes lukutaidottomia nuoria. Joka kahdeksas nuori lukee niin huonosti, että hän ei tahdo siitä selvitä, ja jo viiden sivun novelli voi olla lukiolaiselle niin pitkä teksti, ettei sen lukeminen tahdo onnistua. 

Miten sellainen ihminen pystyy siis arvioimaan lukemaansa, jos jo tekninen osaaminen takeltelee? Moni nuori käyttää vain pikaviestityyppistä ilmaisua pienine alkukirjaimineen ja erikseen kirjoitettuine yhdyssanoineen. Minna Rytisalo, Kuusamon lukion äidinkielenopettaja, antaa HS:ien teemanumerossa (nro 5/1921) esimerkkejä kielestä, jota lukiolaiset saattavat tosisssaan käyttää:

Tämä asia ei tee järkeä.

Kirjat eivät ole minulle mielenkiintoisia.

Hän on suuri kannustamaan omaa joukkuettaan.

Pienet asiat tekevät ison merkityksen.

Kotitaustalla on myös valtava merkitys änkyröiden kasvatuksessa. Jos kodista puuttuvat kirjat ja sanomalehdet, ollaan tekstityhjiössä eikä lukutottumusta pääse syntymään. Maaperä on erityisen otollinen änkyräksi kasvamiselle.

En tiedä, katseletteko te koskaan asuntoesittelyjä netissä, vaikkapa etuovi.comissa. Minäpä katselen, ja teen teräviä havaintoja ihmisten elintavoista. Jos asunnossa on kirjahyllyjä, klikkaan kuvan suuremmaksi ja tavailen kirjojen nimiä. Tällaiset asunnot hönkivät usein persoonallisuutta sisustuksessa. Niissä on lämpöä.

Surullinen havainto on kuitenkin se, että suurimmassa osassa suomalaisia koteja ei enää ole kirjoja ollenkaan, ei ainuttakaan hyllyä kirjoille. On vain joitain cd- ja pelikoteloja, jossain kodissa lähes seinä täynnä. On hirvittäviä vahvistimia, subwoofereita ja jättitelevisioita. Näkee, että tuolla eletään kovan äänen keskellä. Ainoa teksti voi olla jokin teksti taulussa seinällä - Carpe Diem tai vastaava tuttu klisee.

Voisi maalata tähän loppuun kauhukuvan, jota äidinkielen asiantuntijat nykyään esittävät. Elämme kohta maailmassa, jossa lukutaitoiset pitävät valtaa ja ohjaavat lukutaidottomia. Voidaan jopa luoda algoritmit,  joiden avulla nämä lukutaidottomat voivat nappia painamalla ja klikkailemalla kuvakkeita valita, mitä haluavat ostaa tai valita. Pelottava kuva, jopa karmaiseva!