15.5.2023

Ei mitään Rafaelin enkeleitä

 


Kävin eilen mökkimaisemissa viemässä ruusun haudalle. Olin viimeinen siinä rivissä, joka poisti kuihtuneet kanervat. Hautakivi oli painunut talven aikana  etunojaan, ja muutama jäkälä yritti kasvaa ruusugraniittiin kiinni. Antaisiko haudan seurakunnan hoitoon? Kun tuomani ruusukin oli  pieni, rivin vaatimattomin. Ja vielä nupulla. Viereiselle haudalle kiikutettiin suurta leikkokukkakimppua, jossa leiskuivat  punaisen, oranssin ja keltaisen värit höystettynä sinisellä. 

Olisi varmaan parasta antaa määrätä itsensä tuhkattavaksi ja toivoa tuhkat siroteltavaksi lounaistuuliin, eikä mitään pyhättöjä minnekään. Elokuvassa nainen ripusti miehensä tuhka-astian roikkumaan omenapuun oksille ja kävi siellä puhelemassa tuhkille. Jossain vaiheessa poika oli tyhjentänyt lannoitteeksi luulemansa tuhkat kasvimaalle. 

Toisaalta vanhat hautausmaat ovat kiehtovia paikkoja, joissa kohtaa pyhän, jos tuntee kutsumusta nousta hetkeksi maallisen ruhonsa yläpuolelle. Ymmärrän hyvin, että moni ei  tahdo luopua vaivoin hankkimastaan ja muokkaamastaan  bodysta, mutta meitä hartaita pyhiinvaeltajiakin vielä on. Muistutus katoavuudesta huokuu vastaan hautausmaan usein takorautaisella portilla, joka on tukevampi kuin aitamme  Venäjän rajalla. Sielunvihollinen on vaarallisempi kuin piippalakki.

Eilen ajellessani kotiin päin jossain Hinnerjoen liikenneympyrässä olin ajaa kolarin. Sujahdin tyhjänä ammottavaan liikenneympyrään. Tai niinhän minä luulin ja oikeastaan vannon, että ympyrä oli tyhjä. Juuri kun olin liittymässä siihen,  lehahti keulani ohitse ympyrässä  kiitävä iso valkoinen auto, ääneti ja pehmeästi, kovaa vauhtia. Väliimme olisi mahtunut korkeintaan hiuskarva. Mistä se tuli? Auto ei reagoinut minuun mitenkään ja hävisi kuin tuhka tuuleen ulos ympyrästä. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa elokuvassa, äänettömästi, vauhti putosi pehmeästi enkä ole edes varma, jarrutinko vai mitä tapahtui, nostinko vain jalkani kaasupolkimelta. Mikään ei nytkähtänyt ja autoni liukui koko ajan ja jatkoi päin toista autoa. Silti -  kuin jokin näkymätön voima olisi pidellyt olematonta rakoa kahden valkoisen auton välillä. Tapaus oli kummallinen, koska kaikki oli pehmeää ja äänetöntä, molemmat autot liikkuivat kuin hidastetussa tanssissa, vaikka iso auto ajoi lujaa. Olin kuin sivustakatsoja tapahtumassa, jossa joku muu ohjasi minun autoani ja esti yhteenajon, minä en tehnyt mitään.

Takaisin maanpinnalle tuosta liikenneympyrätilanteesta, josta voisi piirtää tauluun simbergiläiseen tyyliin. Kaunis vihreä maisema, jonka keskellä liikenneympyrä. Liikenneympyrässä kiitämässä upea valkoinen luksusauto, kaunis valkoinen pikkuauto ajamassa päin toista valkeaa kaunotarta joka ei huomaa vaaraa, kuten ei huomaa pienempikään. Kaiken yllä olisi Simbergin valkea isosiipinen enkeli, kerubi joka tarttuu pikkuauton keulaan ja pitää sitä paikallaan, kunnes iso auto on sujahtanut ulos ympyrästä pehmeä kaasupilvi pakoputkesta suihkien. Kirkkaalla sinitaivaalla olisi tähtiä ja kuu aurinko, kaikki yhtaikaa. Taivas olisi idän puolelta tumma, muualta vaalea. Viereiseltä suolta nousisi pehmeä usva, joka levittyisi kohden liikenneympyrää.

Kysymys kuuluu: oletteko te koskaan kokeneet mitään kummallista. Tai oletteko koskaan nähneet enkeleitä, enkä tarkoita nyt mitään pieniä ruskeatynkäsiipisiä Rafaelin enkeleitä vaan kunnon kerubeja? Tai pikkupiruja?  

(Valokuva Iines 13.5.2023)


46 kommenttia:

  1. Juuri koin: tuo sama joutsenpari uiskenteli mökkini ikkunan alla pari päivää sitten.

    Olen kokenut koko ikäni etiäisiä. Vieläkin voi käydä niin, että havahdun, menen ja otan puhelimen käteeni - ja samalla hetkellä se soi. Toisaalta voi olla niinkin, että olen herkistynyt näille sattumuksille.

    Minähän osaan ennustaa korteistakin. Usein joku vanha tuttu vuosien takaa muistaa toteen käyneen omakohtaisen ennustukseni.

    No, en silti ole taikauskoinen. Katselen vain maailmaa ihmtellen. Ymmärrämme niin vähän.

    VastaaPoista
  2. Aistiminen on kyky. Kun joku sanoo, että onhan noita joutsenpareja nyt tuhkatiheään laineilla, pesimisaikana, niin se, jolla on kyky, sanoo: minäkin näin tuon joutsenparin. Juuri näin! Ja aina välillä se osuu kohdalleen. Kaikkea ei voi selittää.

    Opiskeluaikana näin kerran tullessani myöhään yöllä yksin kämpille Turun ylioppilaskylään, jostain illanvietosta, päätettyäni juuri monivuotisen seurustelusuhteen, kummallisen näköisen haalariasuisen miehen, jolla oli outo hattu ja mutruhuulet.

    Hän talutti pyörää junaraiteiden yli ja meni vastakkaiseen suuntaan. Kun pääsin yo-kylän pihaan, sama mies tuli minua vastaan keskellä kylän pihaa. Sama pyörä, jota talutti, sama haalari, hattu ja mutruhuulet, jotka muistan vieläkin. Syöksyin aika kyytiä sisään kämpilleni.

    Teoriassa ei ole mahdollista, että mies olisi ehtinyt sieltä junaraiteilta kylän pihaan, koska hänen olisi pitänyt kääntyä takaisin ja ohittaa minut, muuta tietä ei ollut. Tämä on mysteeri numero 1. Toinenkin on, mutta olen sen kertonut täällä aiemmin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä vaan, se ei ollut tavanomainen läheltäpititilanne, jollaisia on ollut autoilijan urallani. Se unenomaisuus ja pehmeä valkeus, kuin pumpulissa, oli outoa. Yleensähän näissä tilanteissa äkkijarruttaa ja töksähtää, mutta ei, kaikki liukui hitaasti ohi ennen kuin oikeasti edes tajusin mitään.

    VastaaPoista
  4. Toisella perään, tuo oli kannon nokasta, kun helteessä oli pakko istahtaa lyhyelläkin perhoskuvaussessiolla. Puhelinta käteen vaan, vaikka vieressä liihottaa varhainen auroraperhonen!

    Siis ehdottomasti polttohautaus, sillä toinen vaihtoehtohan on, ellei kehojätettäsi balsamoida Kleopatran (?) tavoin, on se, että kehojätteesi haudataan maahan, jossa kiemurtelevat madot ja hämähäkit alkavat syödä lahoavaa lihaasi. Kyllä ne sieltä tammiarkunkin rakosista tiensä löytävät, kun herkkuateria kutsuu.

    VastaaPoista
  5. Tunnetusti ihmisen aistit ovat helposti höplästä vedettävissä, siihen perustuu illuusiot ja taikatemput, mutta ei se kaikkea selitä. Eikä tiede selitä muuta kuin vain sen minkä tietää, ei yhtään enempää. Koska itsekin olen, ja selvin päin (latojan huom.!) kokenut tapahtumia, joita ei järjellä ymmärrä, ja joita siksi voi pitää ’yliluonnollisina’, tämä täytyy vain hyväksyä, että näin on.


    Ps. Polttohautaus ilman muuta. Pääsevät mun sisälläni olevat atomit molekyyleiksi järjestäytyneinä leijailemaan taivasta kohden vaikkeivat ihan Taivaaseen asti sentäs pääsisikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästäpä tulikin mieleeni, että nykytekniikka on melkein todistanut olevan mahdollista koostaa atomeiksi hajonnut partikkeli takaisin itsekseen.

      Digitaalinen tiedonsiirtohan tapahtuu niin, että sanoma (teksti, kuva, video tms) lähetetään pikkuruisina paketteina - bitteinä - eri teitä (kuin kolme tietäjää) vastaanottajan koneeseen, joka sekunnissa kokoaa näistä tiedon murusista lähetetyn viestin, kuvan, videon tms.

      Miksei siis kukaan pappi ole vielä keksinyt saarnata sitä ilosanomaa, että taivaassa Pyhän IT-Nörtin ansiosta uskovaiset naiset saavat neitsyytensä takaisin!

      Kävisi kova kuhina kirkon ovella.

      Poista
    2. Jumala rankaisi heti: maltoin odottaa julkaisua 2 minuuttia, sitten uskoni petti ja painoin nappia uudestaan.

      Poista
    3. Poistin ystävällisyyksissäni toisen samanlaisen viestin.

      Minulle soitti tänään jokin robotti, joka puhui puheeni päälle - siitä tunnistin robotiksi. Olisi ollut kiinnostunut jostakin hampaisiin liittyvästä asiasta. Sanoin, että vielä on omat hampaat, kiitos ja kuulemiin. Robotti jäi jatkamaan puhettaan.

      Poista
    4. Minä taas olen lukenut eräästä tieteellisestä aikausivihosta - Pahkasika (Phacochoerus africanus), että juoppojen ja huorintekijöiden taivaassa on kuin onkin yllin kyllin sekä naisia että viinapulloja... Mutta ikävä kyllä jälkimmäisissä ei ole pohjaa ja edelliset ovat umpinaisia.

      Allah alshaytan!

      Poista
    5. Robotit ovat röyhkeitä.

      Poista
    6. Robotin tunnistaa siis siitä, että se puhuu oman puheen päälle!?

      Heureka. Anoppini, vaimoni ja kälyni ovat robotteja.

      Poista
    7. No vallan hauskaa, tällaisia me naisihmiset usein olemme. Mutta siis tämän soittajan tunnisti, sillä se oli niin ilmeistä, robotti ei yhtään koettanutkaan kuunnella, vaikka aloin puhua. Se oli konemaista suoritusta.

      Lisäksi, Tapsa, muistan lukeneeni robottipuheluista, joissa kysellään jotakin hammasharjoista ja vaihtamisesta tms. Tämä oli sellainen.

      Poista
  6. Haen kyllä itse kaikelle selitystä jostakin olevasta, jostakin jonka voi todentaa ja kiinnittää olemassaolevaan. Silti uskon siihen, että joskus ihminen on henkisesti herkistyneessä tilassa, jolloin hän signaloi jotakin toiselle ihmiselle, joka on myös herkkä aisteiltaan ja joka huomaa toisen valmiuden.
    Vähän hankalasti selitetty, mutta jotakin tällaista. Erilaisten energiatasojen kohtaamisia.

    Minulla on albumi Ensi askeleeni, jota isäni täytti vauva- ja lapsuusvuosiltani. Siinä on isän käsialalla kirjoitettu selostus enneunesta, jossa hän näki oman isänsä nukkuvan pois sohvallaan, käsi kierrettynä leppoisasti pään yli. Ja näin se sitten tapahtuikin.

    Onhan näitä kautta historian ja nykyajankin tapahtunut. Osa on sattumia, mutta aivan kaikkea ei tosiaan voi selittää, eikä tarvitse.

    VastaaPoista
  7. Nämä ovat vähän pelottavia ja synkkiä asioita, enkä ajatellut, että niitä edes tähän enempää kerättäisiin. Nautitaan upeasta kesäsäästä. Sain jo mökkinaapureilta Whatsap-viestin, että heidän mökkiteranssinsa on avattu, tervetuloa! Täytyypä ruveta siirtämään huusholliaan mökkimaisemiin, pikku hiljaa.

    VastaaPoista
  8. Mitä pelottavia ja synkkiä nämä nyt muka ovat, elämään kuuluvia luonnollisia asioita. Mutta mitä on elämä?

    Tepä olette tylyjä pikkuisia maan matosia kohtaan, Mikiskin, kun ötökkäkammossanne veisitte heiltä elämisen riemun ja onnen.

    Monet maailman ihmeelliset asiat ymmärtää kyllä "järjellä" - eli kaavoina ja teoreemina etc - mutta niiden antama kuvaus maailmasta on järjetön. Näin on etenkin hiukkasfysiikassa, joka tutkii maailman synnyn oleellisimpia asioita.

    Myös laajemmassa kuvassa eli koko universumin mitassa viisaat ja todistetut asiat ovat "järjettömiä" tavallisen tallaajan näkökulmasta.

    Niihin nähden Jumala on yksinkertainen ratkaisu.

    VastaaPoista
  9. Kyllä moni kammoaa kuolemaa ja kaikkea tuonpuoleista, Tapsa, siitä ei ole kahta sanaa. Vaikka kuolema on luonnon kiertokulkua, ei se poista kammotusta ajatuksesta, että oma olemassolo päättyy joskus. Ehkä vain hurskas muslimimies ei kammoksu kuoleman ajatusta, koska häntä odottavat paratiisin iloissa huurit, nuo tummat viekoittelevat neitsyet kutsuvin kulmin.

    Jos on vaikka vegaani, antautuu varmaan paremmin perinteiseen maahautaukseen. Saavathan madot ja mönkiäiset näin ravintoa suoraan suoneen. Vaan eikös siitä ihmistuhkasta ole enemmän hyötyä luontoa ajatellen? Tuhkaa on kautta maailmanaikojen pidetty maanparannusaineena kuohkeuttamaan savista maata. Ja viehän se vähemmän tilaa kuin kehojäte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allah taitaakin olla aika veijari, jos ja kun paratiisin neitsyeet ovat tummakulmaisia - meinaan vaan, että omien havaintojeni mukaan muslimiuroita kiihdyttävät nimenomaan pohjolan vaaleat ihanaiset neitsykäiset (neitsyyttä en menisi vannomaan).

      Poista
    2. Nyt on trendinä tummat paksut kulmat, vaaleaveriköilläkin. Oikein sellaiset tuuheat pehkot silmien päällä, kuin Stalinin viikset. Luulen, että niissä on joukossa tekokarvoja.

      Vähän hassua, että alapään tulee olla karvaton, yläpään karvainen. Tosin nyt on ilmennyt kapinaa karvattomuutta kohtaan, ja muhevia kainalokarvoituksia on jo nähty mallikuvissakin.

      Poista
  10. No jaa ja no niin, mutta haluasin kertoa ihailustani Jari Sarasvuota kohtaan. Upean älykäs ja kyvykäs julkisuushimoaja, joka antaa vaikka persettään, jos siitä saa kunnon otsikoita ja kuviaan sinne sun tänne. - Liioitteluksi silti meni, kun haastatteli Anna Kontulaa muna pystyssä, ihaillen: "On se viisas, ihan kamalan älykäs!" - Anna on kieltämättä isoviisas, lanseeraa ennen kokematonta kommunismia, joka ei perustu totalitarismiin, tappamiseen ja ihmisten alistamiseen. Anna on nähnyt valon, Sarasvuo unelmoi tisseistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli vastauksena kysymykseen: Anna Kontula on kummallista ja yliluonnollista, jonka olen havainnut. Huuhaa höpö, joka on aivan tavattoman älykäs.

      Poista
    2. Googletin tuota Sarasvuo - Kontula-videota. Onkin aika pitkä kuunneltava, puolitoista tuntia. Kiinnostaa kyllä tietää, millä tavalla kommunismin termiä käsitellään siinä. Kontulahan on oppiaineensa (sosiologia muistaakseni) tohtori, joten hänellä on varmasti tietoa ja toivottavasti myös taitoa selventää käsitettä eksymättä terminologian viidakkoon.

      Millä Kontula mahtaa perustella sen, ettei kommunismi ole toiminut missään maassa onnellisissa merkeissä? Sarasvirran kannan kommunismiin luulisin tietäväni entisten perusteella.

      Poista
    3. Sarasvirta = Sarasvuo, korjaan itseäni.

      Hieman minua sivumennen sanoen huvittaa uusvanha kielenkäyttö, joka näyttää vallanneen nykyisen yhteiskunnallisen retoriikan. Luin muutamia otteita kunniatohtori Sanna Marinin puhetta käsittelevistä keskusteluista.

      Nimittäin sana ”taantumus” ja ”taantumuksen voimat” on otettu nyt uuskäyttöön lyömäaseeksi vaalitulosta ja hallituksenmuodostajia vastaan. Törmäsin tähän sanaan eri keskustelijoilla muutamaankin kertaan.

      Sanahan on vallan hauska. Ihan mukavaa, että se on kaivettu naftaliinista esiin. Se vaan, että mikä sitä taantumusta nykyään mahtaakaan olla?

      Poista
    4. "Edistyksellinen" on sanavarastoni pahin haukkumasana. Edistyksellinen kannattaa neuvostoliittoa, putinia, anni sinnemäkeä, miehiä naisina (ns. hirviövessat!) ja on kiihkoraivo vegaaniudessaan ja kaikessa muussa.

      Poista
    5. Näin minäkin "edistyksellistä" käytän. Takaisinpäinmenosta.

      Tuo taantumus- ja taantumuksen voimat -ilmaisu on vähän samassa diskurssissa (kröhöm), vaikkeivät ilmaisun käyttäjät sitä niin tarkoita. He viittaavat sillä ikiaikaiseen retoriikkaan, jossa kaikki paha tuli oikealta, hyvän paras vasemmalta.

      Kunniatohtori Marin ei tietääkseni käyttänyt taantumusta puheessaan, joka muuten lukemastani päätellen oli varsin polarisoiva eli ihmiskuntaa leireihin jakava, jälleen kerran. Marin-kultin kannattajat toki ylistävät puhetta, mikä kuuluu asiaan ja on varsin ymmärrettävää.

      Itse jään odottamaan sitä valtionjohtajaa, joka ihmiskunnan jakamisen sijaan pyrkisi yhdistämään kansakuntaa..

      Poista
    6. Katos vaan, tauon jälkeen tämä kuukkelikone antoi minun kirjautua. Yhdistyminen ja sopusointu, kaikkien kansojen rinnakkaiselo on hevonkakkia. - Vihrua nyrkillä nenuun! - Nuoruudessani demareita äänestäneenä olen erittäin surullinen siitä, että Marinin jauhojengi on vienyt demarit vasemmistoliitosta vasemmalta ohi. - Kommareita ovat, Väinö Tanner kääntyilee haudassaan.

      Poista
    7. Surullisenhupaisaa, että niin monella on demarius tai jopa kommunismi jossain vaiheessa ollut päällänsä, joillain toki vieläkin, ja mikäs siinä, mahtuuhan maailmaan. Kivahan aatteessa oli liidellä ja lillua, joukkojen mukana ja olla niin kuin muutkin, oikeassa.

      En tiedä, mikä on ollut se piste, joka on hidastanut omaa tahtiani näissä riveissä. En ole koskaan tehnyt varsinaista pesäeroa, mutta olen alkanut tarkkailla enemmän yhden ihmisen, yksilön, olemista ja elämistä ja motiiveja. Jossain vaiheessa aloin nähdä reikiä nuoruuden ajan poliittisissa idoleissa. Kun olen enemmän totuuden etsijä, en osaa enää sitoutua yhteenkään suuntaan pysyvästi ja pysähtyä: kas, tässä se on. Vihreistä luulin löytäväni poliittisen kotini, mutta eihän se ollutkaan asfalttiviidakkoineen, city-suuntautuneisuuksineen ja typerine mullitteluineen. En kannata anarkiaakaan missään muodossa, se on lyhytnokkaista pinnallista räiskintää, josta puuttuu pitkän ja syvän linjan suunnitelmallisuus.

      Poista
    8. Juupa. Amskibadamskiin olen Tikkitokissa ihastunut. Viljelee omaa tilaansa ja osaa ja kykenee asioihin, joihin itse en ikinä pystyisi. Nuoressa polvessa on kykyä ja osaamista, kaikki eivät sentään ole vasemmistoanarkisteja tai edes Marinadeja.

      Poista
    9. Heh, siis Amskidabamski. Upea nuori nainen.

      Poista
    10. Vilkaisin hurmasi kohdetta Instagramissa. Vaikuttaa pystyvältä naisihmiseltä maaseudun monipuolisissa töissä. Peukut hänelle.

      Vaan yhtä asiaa en ihan ymmärrä tässäkään tapauksessa, vaikka tyttö vaikuttaa mukavalta ja reippaalta tapaukselta. Miksi ihmeessä joku lataa oman Instansa tai vaikkapa Facebookinsa täyteen kasvokuviaan ja habituskuviaan? Eikö ihmistä kiinnosta tässä ajassa muu kuin minä, mä ite, mun body ja feissi?

      En ihmettele enää, että blogit ja kirjallisuus ovat menettäneet suosiotaan. Ihmiset eivät jaksa enää kirjallisia vuodatuksia. Kun on mikroblogi Twitter ja kaikenlaiset naamakirjat. Ei siinä muu maailmanmeno enää kauan kiinnosta. Minä minä ja minä.

      Poista
    11. Ihmiskunnan edistykseen ei kannata luottaa. Kun tekniikka kehittyi niin, että puhelimilla sai kelpo kuvia, ihminen ei keksinyt kapistukselle muuta käyttöä kuin ottaa pärstästään kaksisataa kuvaa päivässä.

      Muutenkin olen huolissani tästä maailmasta. Tekniikka on kehittynyt huimasti, mutta ihmisten päät eivät. Huuhaa leviää nimenomaan yliopistojen opiskelijoiden keskuudessa. Karvainen setämies on heidän mielestään kelpo nainen, jos hänestä siltä tuntuu ja kommunismi pelastaa maailman jälleen kerran.

      Poista
    12. Pärstäkuvista on siirrytty pyllykuviin. Toisaalta se on hyvä, sillä kiemurassaolo vaatii notkeutta naisilta. Koetapa huviksesi asettaa vartalosi niin, että kasvot ja pylly näkyvät yhtaikaa kuvassa. Iltajumpasta käy.

      Jospa julistankin meemin, jossa otetaan pyllykuva itsestä niin, että kasvot näkyvät edestäpäin. Ajatelkaapas mikä kuvakavalkadi siitä syntyisi! Voisi some revetä.

      Poista
  11. Yritin kommentoida, mutta se ei uudella ipadillani onnistunutkaan… jokohan nyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees, solahti kuin hohtimet kaivoon.

      Poista
    2. Minullakin on allani iPad. Tällä ei onnistu kommentointi ollenkaan, jos en laita asetuksista Safarin välisten sivujen seurannan estoa pois päältä. Eli sivut voivat varmaan seurailla minua, jos tahtovat. Ei se haittaa, sillä en käy epämääräisillä sivustoilla, ja pornoa katselen muilla koneilla.

      Ei vaan ei, pois se minusta, en katso pornoa, joka on minusta tylsää, huonosti tehtyä, konemaista ja arvattavaa, tunteetonta.

      Kun napsaisen siis Safarista sivujen välisen seurannan eston pois, lyyti alkaa kirjoittaa, kommentointi onnistuu ja vieläpä niin, että voin kirjautua blogiini.

      Poista
    3. Hmmmm… tästähän tulee mieleen kaveri, joka vakuutti ettei ikinä ole viinaa maistanut, eikä toista kertaa maista.

      No, jos pornosta pitää valita, niin pehmopornoa mieluummin. Eikä oikeastaan edes pornoa, vaan jotain sensuellia lantion keinahtelua.

      Kun ekaa kertaa varhaisteini-iässä näin saksalaisen pornolehden, niin ihan hätkähdin… tulin sitten siihen tulokseen, että taidan olla pyhäkoulupoika.

      Poista
    4. Minä näin kyllä jokusia naisten kuvia lapsena jo Kalle-lehdessä, jollaista muistan isänkin piiilottaneen toimiston Linen Bank -paperipinon alle, Tosca-pussin viereen.

      Ja löysinhän minä näitä hurmaavia ihanien viattomien Suomi-neitojen vähäpukeiskuvia erään taulun takapahvinkin takaa, kuten olen täällä kertonut:

      http://inez54321.blogspot.com/2015/01/pornoa.html

      Jostain syystä nämä kuvat ja lehdet kiehtoivat tai kiihottivat mielikuvitustani, ja nyt voisin sanoa, että lapset taitavat olla hivenen seksuaalisempia olentoja kuin myönnetään. Tarkoitan tällä nimenomaan kiinnostusta, en mitään sen kummempaa kuvittelua. Mutta aavistin, että tässä asiassa on nyt jotain. Ja se salaisuus kiehtoi.

      Poista
    5. Jallut ja Kallethan olivat silloin hyvinkin siveitä myöhempiin pornolehtiin verrattuina. Ja siinä viittaamassani kauheassa saksalaisessa pornolehdessä oli niin räävittömiä kuvia, että meni panohalut viikoksi (tosin silloin oli vielä poikuus tallella, joten ei siinä isompaa vahinkoa tullut).

      Tulin eilen mökille ja täällä on nyt kesä. Istun terassilla kahvia juomassa, koira seuranani. Tukholmalaiset huppailijat tulevat kesänviettoon loppuviikosta, joten täytyy laittaa paikat koreaksi herrasväen tulla. Takaisin he lähtevät vasta syyskuussa.

      Poista
    6. Tähänkin sanon, että ihanaa, Tapsa, ihanaa. Koira siellä kanssasi, ja naisväki, ilmeisesti, hetken poissa maisemista. Mikäs sen somempaa. Itse voisin harkita myös pienen pientä konjakkituikkua kaffen päälle.

      Minäkin kaipaan jo mökille, jossa tosin odottaa valtava työleiri. Vaan kun ensimmäisistä raivauksista on selvinnyt ja saanut hiirenpapanat pois, niin avot, siitä alkaa loma. En tiedä, mikä auttaisi noihin hiirenkakkoihin, kun niitä on vessan lattialla - kumimattoakin oli järsitty, niitä on jääkaapissa ja pakastimessa ja keittiön pöydillä. Myrkkyjä en haluaisi laittaa enkä loukkuja, kun ne pienet ruumiit pitäisi sitten poistaa niistä.

      Poista
  12. Saluti di Sorrento e Napoli!
    Hulppeat on näkymät hotellista Sorrenton ja Napolin lahdelle, sekä Vesuviukselle ja Maitovuorille.
    Maistiaisia tunnelmasta laitan blogiini, jahka kerkiän. Säät eivät nyt oikein suosi. Varatun laivaretken Positaanoon ja Amalfiin peruivat huonon merisään vuoksi.
    Kaikkinensa hieno matka on ollut ja lisää ikimuistoisia kokemuksia ehtii vielä tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Noora, ihanaa! Ilmoja piisaa täällä koto-Suomessa, jahka palajat. Tänään oli Satakunnan lakeuksilla + 21 astetta, eli ihannelämpötila, ei liian kuuma. Pohjois-Italiassahan on ollut hurjia tulvia, luin. Tuhansia ihmisiä on joutunut kodittomaksi. Eipä ihme, jos sää ei ole suosinut. Toisaalta matkalla on paljon muutakin nähtävää kuin sää. Aurinkokin voi vielä paistaa.

      Eilen mökillä oli vilpeä merituuli, mikä oli myös ihanaa. Se oli kurjaa, että talo oli kylmä, kun saavuin, ja kun kävi se merituuli, oli ulkonakin kylmää. Toinenkin harmi: ruohonleikkuri ei käynnistynyt, vaikka naapurin poikamieskin kävi näyttämässä sille miehistä voimaa. Ruoho jäi leikkaamatta ja emännälle paha mieli. Olen nimittäin lirissä kohta, jos ruoho löyhähtää kunnolla polveen asti. Täytynee soittaa tutulle putkimiehelleni, että menee viikolla korjaamaan laitteen.

      Poista
  13. Tänään pidetään peukkuja sille, että hallitusneuvottelut etenevät. Olisi aika saada hallitus töihin. Vanhuspalvelut ovat kaaoksessa ja kotihoitoa eivät saa edes kaikki muistisairaat tai syöpäpotilaat. Vanhukset ovat oikeasti nyt heitteillä, etenkin ne köyhät, joilla ei ole varaa maksaa palveluista tai jotka eivät raaski maksaa palveluista, ettei lasten perintö hupene. Aika julmaa aikaa elämme.

    Olisi myös aiheellista saada oikeuslaitokseen jokin oikeudenmukaisuus ja eettisyys johtavaksi periaatteeksi. Esimerkiksi paljousalennus on käsittämätön kohta lainsäädännössä. Oikeuslaitos väittää tänään lehtilausunnossaan, että kansa ei halua rangaistusten koventamista vuoden 2017 tutkimuksen perusteella. Katin kontit. En usko tähän ”tutkimukseen”. Kyseessä on raha. Rangaistusten pidentäminen maksaa miljoonia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin näin tämän lausunnon. Kansako ei muka halua, että lapsenraiskaajien tuomioita korotettaisiin? Kansako ei muka halua ulkomaalaisten taparikollisten karkottamista?

      Laki on niin kuin se luetaan, venkoilee lainoppinut, mutta tutkimus se vasta sellainen onkin! Höpötutkimusten sijasta saisivat tutkituttaa päänsä.

      Poista
    2. Tutkimus on vanha, kohta kymmenen vuoden takainen.

      Kansa nimenomaan haluaa rangaistusten koventamista, eikä siitä voi vetää johtopäätöstä, että jos haluaa, on auttamatta persu. Kaikki asiaa koskevat asialliset keskustelut kertovat tämän, siiitä ei ole kahta sanaa. Paljousalennuksia ei taida ymmärtää kuin raiskaaja tai murhaaja itse.

      Poista
    3. Lisätään raiskaajan ja murhaajan perään vielä kuitenkin SPR: n täti.

      Poista
    4. Luin tämän yhden jehun, sen suklaasilmäisen räppärin ja katujengipomon, joka on jo vankilassa, pienen tuomion selitykseksi sen, että koska hänellä oli jo reippaasti yli 10 vuotta kaakkua, eikä Suomessa kuulemma voi antaa yhteensäkään yli 15 vuotta, niin ei ollut tilaa antaa kuin 2 vuotta.

      Siis sitä kuuluisaa tuomiomatematiikkaa, jossa on vähemmän päätä, häntää ja rotia kuin joukko-opissa.

      Eikö niille todellakaan tule mieleen muuttaa lakia sen sijaan että räpistellään pykälissä kuin hyttynen hämähäkin verkossa?

      Sitä vartenhan meillä on Eduskunta: säätämässä lakeja. Se on sen päätehtävä, ei mediassa keekoilu.

      Poista
    5. Näin se on nähtävä, kannatan. Mediassa keekoilun on loputtava. Lait uusiksi. Ugh.

      Poista