6.10.2023

Suvaitsevuus = välinpitämättömyys



No nyt meni Nobelin rauhanpalkinto oikealle ihmiselle, Narges Mohammadille. Tässä rauhanpalkinnon jakamisen kohdalla olen jo muutaman vuoden tuntenut lievää pelkoa, annetaanko palkinto sittenkin Greta Thunbergille.  - Kyllä, sanon näin vakaasti ja harkitusti, sanon tarvittaesssa toisenkin kerran: Greta Thunbergille. Astun vaistomaisesti askelen taaksepäin,  kun tämä tyttö tulee ruutuun huutamaan kasvot irveessä  ja syyttämään koko maailmaa nyrkkiä heristäen. 

Ei maailmaa heristelyllä paranneta, ei koskaan. Thunberg on saanut aikaan jopa paniikinomaisia pelkotiloja nuorissa ja lapsissa, jotka uskovat, että maailma tuhoutuu tuossa tuokiossa, jos ei tehdä niin kuin Greta sanoo, heti. Vertaan tätä nykylasten pelkoa  omaan maailmanlopun pelkooni, jonka sain murrosiässä oppikouluni uskonnollisesta saarnasmeiningistä. Olin vakuuttunut, että kohta soi merkkitorvi taivaalta, ja sieltä laskeudutaan alas tuomitsemaan syntisiä ikuiseen helvettiin. 

Tämä asia varjosti varsinkin yhtä kesää, jolloin jäin yksin kaupunkiin suorittamaan matematiikan ehtoja muun perheen matkustettua iloisesti maalle meren rannalle. Aloin lukea Raamattua, että jospa se pelastaisi minut. Taisin kuunnella jopa muutaman jumalanpalveluksenkin punaisesta matkaradiostani. Ei siitä takkia tullut. Sain ehdot suoritettua ja unohdin maailmanloput, kun pääsin maalle uiskentelemaan muiden kanssa. Uskon, että Gretan pelästyttämät lapset voivat käydä yhtä syvissä vesissä kuin minä tuolloin.

Rauhanpalkinnon saaja tänä vuonna on siis Narges Mohammadi, viisikymmenvuotias vapaahiuksinen  iranilainen ihmisoikeusaktivisti, joka on kampanjoinut pitkään musliminaisten oikeuksien puolesta ja kuolemanrangaistusta vastaan. Hän istuu parhaillaan 16 vuoden vankeusrangaistusta, jonka hän sai ”kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta”. 

Hyvää tässä Narges Mohammadin palkinnossa on sekin, että vihdoinkin joku maailman suurimmasta sorretusta ihmisryhmästä, musliminaisista, pääsee huomion kohteeksi. Olen läpeeni kyllästynyt erilaisiin pienemmille seksuaaliryhmille ja maahanmuuttajille luotuihin ohituskaistoihin, kun samaan aikaan miljoonia musliminaisia pahoinpidellään, silvotaan, halvennetaan, kunniamurhataan, alistetaan elämän joka saralla uusien länsimaisten isäntämaidenkaan puuttumatta asiaan. Moraalipoliisit ottavat tänä päivänäkin huivittomia naisia kiinni myös lännessä.

Meillä Suomessakaan ei älähdetä naisten sorrosta, sillä tärkempää on jahdata suomalaisia rasisteja hallituksesta. Ei hievahda Eva Biaudet, ei Anna-Maja Henriksson, ei Veronika Honkasalo, ei Sofia Virta, ei Tarja Halonen, jotka antavat lausuntoja hirveästä suomalaisesta rasismista ja miettivät, voiko RKP jatkaa mitenkään hallituksessa ja miten kaataa hallitus. Löytyisikö Orpon nuoruuden päiväkirjat jostain köyliöläiseltä ullakolta? Tai Purrasta vielä jotain? Vai saisiko ministerien nykylausumista äläkän  aikaiseksi ja anteeksipyyntöjä kehiin? 

Kesän rasismijahti kertoo sen, mikä on meistä tärkeää: jahtaamme mieluummin kymmenien vuosien takaisia persulausuntoja ja pesukarhuja kuin näiden sorrettujen musliminaisten todellisia sortajia. 

Minäpä kerron teille, mitä suvaitsevuus on Pentti Linkolan mielestä. Linkola sanoo elämäkerrassaan, jota luen parhaillaan, että suvaitsevuus on yhtä kuin välinpitämättömyys. Tämän vuoksi se on pahinta vääryyden lajia. Kyllä, juuri näin, hyvä Linkola! Täten julistaudun linkolalaiseksi. 



Tämä elämäkerta on muuten mielenkiintoista luettavaa, jopa hauskaa. Teos sinänsä tuntuu laajuudessaan hivenen hajanaiselta  henkilögallerialtaan ja poiminnoiltaan näiden henkilöiden elämästä, joihin palataan, kun lukija on jo unohtanut, kuka kyseinen henkilö olikaan. Toisaalta henkilöt kyllä avartavat Linkolan persoonan taustoja. Kiinnostavia ovat Linkolan käsitykset vaikkapa talvisodan oikeutuksesta ja Stalinista sekä kansallissosialismista. Linkolan kaltaisia erillisajattelijoita kaipaa kipeästi tähän aikaan, jota leimaa eräänlainen pakko ajatella yksisuuntaisesti.Myös Narges Mohammadi on selkeästi erillisajattelija maailmassa jossa elää. 

72 kommenttia:

  1. Tottakai Pentti Linkola on vielä meidänkin aikojemme sankari.

    Kun hän kehui Adolf Hitlerin aikaaansaannoksia, siinä oli aivan erilainen ote, kuin muiden tyhjässä länkytyksessä.

    Pentti toivoi myös suurimman osan ihmiskuntaa kuolemista, jotta räkättirastailla ja punatulkuilla olisi hyvä olla. Aidsia kiitteli, mutta muutti mielensä, kun tappoi vain joitain miljoonia, valitti taudin tehottomuutta sydäntä särkevästi. Penaa yhä ylistetään ja kiitellään, oli luonnonsuojelun ylijumala, jota vihrut eivät saa pois mielestään.

    Heh, aina minut saa nauramaan kepeä anekdootti takavuosilta. Penan lapset ruikuttivat, kun ruoaksi oli "aina kalaa". - Pentti päätti korjata tilanteen teki seuraavan aterian lasten lemmikkikaneista, siitäs saivat kusipäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kanijuttu on tyypillistä Linkolalle. Hän oli erittäin ristiriitainen persoona.

      Kun hänen ensimmäinen vaimonsa tuli raskaaksi, hän sanoi tosissaan, että jos tulee poika, se viedään lastenkotiin, ”sitä ei ruveta pitämään”. Pojat olivat Linkolasta aivan mahdottomia verrattuna tyttölapsiin, ja hän ei alkaisi otella sellaisen kanssa. Miessukupuoli on selkeästi hankala, naissukupuoli on vain piilevästi hankala.

      Juuri nämä jutut tekevät Linkolan persoonasta lukijalle hauskan ja jännittävän. Hänellä oli päähänpinttymänsä, mutta ne asiat, joihin hän suhtautui intohimoisesti, hän vei pitkälle ja menestyi niissä.

      Poista
    2. Kyllä, kyllä, aikamme vihreä liike on totaali totalitaristinen fasistinen liike. Pena ei ehkä olisi suoraan intersektionaalista fasismia hyväksynyt, mutta sekin on siellä. - Etuoikeutettujen valinta.

      Poista
    3. PS Linkolahan piti alkuun kansallissosialismia ”jämeränä” ja siis hyvänä aatteena. Kunhän sitten myöhemmin kävi eräässä taidenäyttelyssä ja näki keskitysleiriltä otetut valokuvat, joissa ruumiskasoja kärrättiin valtaviin kuoppiin, hän palasi itkien näyttelystä kotiin ja sanoi, että kyseessä on sotapropagand, valepropaganda. Mutta olihan hänen sitten pikku hiljaa uskottava totuus.

      Poista
    4. Olisi todella mielenkiintoista kuulla Linkolan vuoropuhelua tämän päivän vihreän liikkeen ihmisoikeusaktivistien kanssa. Mitä todennäköisimmin hän teilaisi koko liikkeen ja sen ihmisoikeuskäsitykset.

      Poista
    5. Tottakai tekisi niin, mutta räkättirastaat ja muut kuukunanmunat joutavat kuolla, kun puhutaan oikeasta humanismista. Älkää vihrut tappako afrikkalaista yleisen biologiesen edun vuoksi.

      Poista
    6. No tässä kirjassa Linkolan perheessä syötiin kyllä kalojen lisäksi muistaakseni kuolleita variksia. Elettiin mahdollisimman paljon luonnosta, luontaistaloudessa.

      Poista
  2. Mikähän mekkala olisi syntynyt, jos Linkola olisikin profiloitunut heti persuksi ja nimitetty nyt ministeriksi?

    Anna-Maja olisi kussut alleen, vihreät muuttuneet sinisiksi ja Iso-Antti särkenyt eduskuntatalon portaat.

    VastaaPoista
  3. Tuo Nobelin rauhanpalkinto meni tosiaan oikeaan osoitteeseen. Onneksi eivät sentään Grata ja Suomen keikkalääkärit sitä saaneet.

    Tänäänkin lehdistö repii valtavia juttaja Riikka Purrasta ja anteeksipyynrtöä vaaditaan. Lukemalla jutun sanasta sanaan loppuun huomaa, ettei siinä ole mitään, ei kerrassaan mitään, mikä voisi oikeuttaa joidenkin loukkaantumisen. Mutta kun suurin osa kansasta näkee vain juttua vilkaisemalla Riikkaa arvosteltavan, niin se riittää Valemedioille.

    VastaaPoista
  4. Luin valtiovarainministerin sanomisesta käydyn keskustelun, joka oli noussut mm. Timo Harakan tviitistä, jossa silmät hurskasta paloa leimuten huudettiin jälleen kerran, että nyt on kyllä ministereiltä anteeksipyynnön paikka. Ministeri oli erehtynyt tarkoittamaan opiskelijaa, kun oli kyse opettajista.

    Lehtikeskustelu onneksi asetti nämä metelin nostaneet poliitikot, Harakan, Honkasalon ja keitä siinä nyt olikaan, raiteilleen. Ei opposition hurskastelu ja teeskentely ja ajojahti enää mene läpi kansan syvien rivien, ihmiset ovat kerrassaan kyllästyneitä näihin jahteihin. Harakka on kuin pahankurinen kakara, jolla ei itsellään ole puhtaat jauhot pussissa, jos kaivelemaan ryhdytään.

    Eduskunnassa oli lisäksi koko ajan niin hirveä huutelu ja meteli, ettei ole ihme, jos siellä kuultiin väärin. Joka tapauksessa vuodeksi kerrallaan palkattujen opettajiien kesäajan palkattomuus ei ole hallituksen vika, koska se kuuluu kunnille, maksetaanko vuodeksi valituille kesän palkka. Joissain kunnissa maksetaan, joissain kunnissa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettajillahan on se suorastaan sairas systeemi, jossa virkavapaalla olevat opettajat tulevat kesäloman ajaksi palkkaa nostamaan. Päivi Lipponen teki sitä vissiin 10 vuotta ja talvet se oli Putinin ja Paavon kaasufirman töissä.

      Tuo hallituksen uusi järjestelmä voi korjata tuon rikollisen epäkohdan. Nyt kuntien on opettajia saadakseen maksettava kesän palkka tai vakinaistettava virkoja.

      Poista
    2. Kyllä vaan, tämä oli aivan yleistä minunkin aikanani, vaikka valtaosa meiatä vakituisista viranhaltijoistakin olisi halunnut määräaikaisille ja tuntiopettajille palkan kesältä. Ymmärsimme hyvin, että systeemi oli väärä, emmekä kannattaneet sitä vääryyttä.

      Meillä kyllä sitten yksi opettaja antoi määräyksen palkkatoimistolle luovuttaa kesän palkkansa sijaisopettajalleen, joka olisi muuten jäänyt ilman kesän palkkaa. Kyseessä oli viranhaltija, jolla oli hyvinansaitseva puoliso.

      Mutta siis tämä asia on kuntien takana, ei valtiovarainministerin eikä pääministerin.

      Poista
    3. Usein kyllä kävi niin, että varsinainen viranhaltija keskeytti vapaansa kesäksi. Syytä ei tarvitse ihmetellä.

      Poista
    4. Syitä ei tarvitse ihmetellä, tosiaankaan. Opettajan palkka, varsinkin nuoren hiljakkoin valmistuneen äitiysvapaalaisen, on huono. Moni haluaisi nostaa palkkaansa ylitunneilla, mutta ei niitä aina saa.

      Muistan itsekin olleeni aloittaessani vain 16 viikkotunnin varassa, kun aineen päälehtori kahmi kaikki ylitunnit kerryttääkseen eläkettään. Ei sillä palkalla juhlita. Onneksi sain vähitellen sitten ylitunteja, liikaakin, ja vakituisen viran.

      Poista

  5. Rauhanpalkinto on äärimmäisen usein mennyt aivan väärälle ihmiselle tai taholle. Nuo öljyllä rikastuneet turskanpurijat, nuo kirotut norjanationalistit, joilla jalkapohjiensa alla on maailman kaunein maa, kun sen valitsevat. - No, tällä kertaa meni kyllä oikeaan osoitteeseen.

    Vittuilu Greta Thunbergille on asiatonta.

    Rinnastaisin sen lunttaamiseen, jos ihminen kokeissa pyytää Jumalalta oikeita vastauksia. Sellainen reilua ole.

    "Hallitus on vankka, ja kätyrlauma sankka", lauletaan, mutta minäpäs en päivänpolitiikkaan puutu. On mukavampaakin puuhaa, kuten lettujen syöminen. Nam, nam.

    Mutta minkä takia suomalainen rasismi on mukamas hirveämpää kuin ulkomaalainen, hirveä rasismi? Ei ole.

    Mielestäni vain väärinajattelijat ajattelevat, että ”tätä aikaa leimaa eräänlainen pakko ajatella yksisuuntaisesti", koska historiallinen totuus on päinvastainen. - vrt. 1920-lukua, -30 lukua, sotavuosia, -50 lukua, -70 lukua, jne. Uusimmista vuosikymmenistä en niin tiedä, mutta 1960 -luku oli poikkeus: se oli yhtä moniäänistä ja hieman pornograafista mölinää kuin nyt

    https://www.youtube.com/watch?v=oHNv-QLQcv4

    Äsch, ei tämä niin hyvä laulu ole kuin muistin. On o-soitteleva. Mutta antaa olla vaan, viitti vaihtaa.

    Heh, he.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vittuilu Greta Thunbergille on yhtä asiatonta kuin vittuilu Thunbergiä arvosteleville.

      Poista
    2. Mikis, Mikis, vaikka vittuilu on taiteenlaji, ja filosofi Esa Saarisen nuoruuden ideologian mukaan älyperäistä toimintaa, joka edellyttää abstrahointia, en silti katso ”vittuilleeni” Greta Thunbergista.

      Vittuiluhan on sanakirjan mukaan alatyyliä, röyhkeää ärsyttämistä tai loukkaamista, vinoilua, piikittelyä, ryppyilyä, pottuilua. En minä tällaista kirjoita koskaan, ei tuommoinen tyyli ole minua, vaan jos joku kokee tekstin noin, se tulee hänen omasta mielestäään.

      Minähän sanon suoraan mielipiteeni ja kokemukseni Gretasta. En väitä sitä yleiseksi totuudeksi enkä odota kenekään siihen yhtyvän. Minä yksinkertaisesti en pidä hänen vihastaan, ilmaisustaan, jossa kasvot kiristyvät ryppyisiksi ja suusta tulee huutoa. En pidä siitäkään, että hän syyttää yksittäisiä ihmisiä asioista, jotka ovat monikerroksisia, monenvälisiä ja joiden lonkerot ulottuvat laajalle yhteiskuntaan, eivät ole nopeasti toteutettavia.

      Poista
    3. Mikiksen kommentti on asiallinen, sopivan hauska ja valtaosasta olen samaa mieltäkin. (Eikä tässä kommentissa ollut piilovittuilua kuin korkeintaan tyylilajissa, eikä oikein siinäkään.)

      Vaikka onhan se niinkin, että oliko edes 60-luku todellakaan ihan vapaan ajattelun aikakautta? Ajassa liikkuu aina erilaisia virtauksia, joista jotkut ovat joidenkin mielestä hyväksyttävimpiä kuin toiset ja joidenkin mielestä päinvastoin.

      Nyt hyväksyttävin virtaus länsimaissa on suvaitsevaisuus, joka lipsuu jo vankasti puritarismin puolelle. Vanhojen kirjojen sensurointi ja muuttelu on siitä varma merkki.

      Maailmassa on aina ollut orleansin neitsyitä ja sellainen on myös Greta. Ihmisen geeneihin on kirjoitettu itsekkyys, kuka lie kirjoittanut, Darwin vai Allah, mutta siellä se on. Poikkeusihmisiä on vähän, meitä myötätuntoisia sentään paljon.

      Mutta kuka ansaitsee myötätuntomme, kas siinäpä kysymys. Juutalaiset ovat vainottu kansa, onko se oikein heille, paskiaisille? Arabit on ajettu Juudeasta, onko se oikein heille, paskiaisille?

      (Muistakaa, että pohdin nuorena jopa papin uraa.)

      Poista
    4. Greta Thunbergista kiinnostuneiden kannattaa lukea hänen perheensä kirjoittama kirja Gretasta (Beata & Malena Ernman, Greta & Svante Thunberg: Sydämen asioita – Perhe ja planeetta kriisissä) vuodelta 2018.

      Siinä tämä ”orleansin neitsyt” saa taustoituksen toiminnalleen. Kirjassa kuvataan koko perheen - muistaakseni isää lukuunottamatta - aspergerin oireyhtymää erinomaisesti. Oireyhtymään kuuluu intohimoinen ja jopa mustavalkoinen ajattelu valitusta kiinnostuksen kohteesta.

      Tämä koitui tietysti Gretalle siunaukseksi. Hän pystyi valjastamaan tämän ominaisuutensa voimavaraksi ja toimintansa kannustimeksi. Ehkä Jeanne d`Arcillakin olisi jokin vastaavanlainen diagnoosi, jos häntä pystyttäisiin tutkimaan. Gretan ja Orleansin neitsyen toiminta ei ollut missään mielessä tavalliselle pulliaiselle ominaista. Olisi kiinnostavaa nähdä näin sovitettu uusi elokuva tai dokumentti Jeanne d`Arcista.

      Niin tai näin, astun edelleen askelen taaksepäin, jos Greta alkaa pauhata minun ruudussani. Kuuntelen mieluummin Greenpeacen ajankohtaista tämän päivän puhetta vanhojen metsien koskemattomuudesta ja suojelusta. Se on konkreettinen teko, siinä ei huudeta syytöksiä kenenkään kasvoille vaan ehdotetaan ratkaisuja.

      Poista
  6. "Jos minä maatani rakastaisin
    polttaisin sen lipun
    ja antaisin tuulen vapaasti
    hulmuta ilmassa."

    Pekka Parkkinen / Jos minä maatani rakastaisin 1967

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kyllä hieman harmittaa, kun taloyhtiömme lipputanko siirrettiin pihalla paikkaan, josta en enää näe lipun hulmuavan. Ennen lippu näkyi ikkunoistani. Oli kiva katsoa, kun se hulmusi tuulessa. Tyynellä säällä se makasi vasten lipputankoa.

      Ei isänmaan rakkaus estä maailman rakkautta. Päinvastoin. Ken yhtä ihmistä rakastaa, se kaikkia rakastaapi.

      Poista
    2. Pekka Parkkinen…. todellakin, nuoruuteni runoilijoita, olin melkein unohtanut. Tuo säe tuo erilaisia muistoja mieleeni.

      Olin muuten juuri kuuntelemassa esitelmää Saimi Harmajasta. Mutta minua kiinnosti myös esitelmöitsijä: Päivi Istala!

      Ainakin minä, Mikis ja Iines muistamme Päivin nuoruutemme kiivaspuheisena käkkäränkkänä, jonka radio-ohjelma Ristivetoa jopa lopetettiin liiallisen vasemmistoriekunnan takia.

      Enpä olisi häntä siitä herttaisesta mummelista, joka tarinoi Harmajista, tuntenut, ellen olisi tiennyt.

      Poista
    3. Pekka Parkkisen säkeet ovat minunkin mielessäni. Luulin häntä pitkään opiskelukaverini Jukka Parkkisen isoveljeksi, etenkin kun he olivat jopa samannäköisiä. Jukka kulki iso taiteilijanbaskeri päässään Turun katuja, kädet taskussa ja ryhti vähän kumarassa. Puhui kauniilla äänellä, harkitusti.

      Päivi Istalan radio-ohjelman Ristivetoa muistan hyvin. Kuuntelin häntä etupäässä hänen soittamansa musiikin vuoksi:
      https://youtu.be/aFvb1yvQc_0?si=D8P0IfesHI19VF_R

      Poista
    4. Kirjoitin eilen muistavani myös Poppamies Kemppaisen huiman musaohjelman radiossa ja lisäsin hellustaneeni hänen nuoren ja nätin serkkunsa kanssa Ämmänsaaren kesälukiossa ammoisina aikoina.

      Mutta se katosi. Katosi kuten nuoruuden lempi.

      Poista
    5. Poppamies Kemppainen? Johan jotakin, kai tämä on eri Kemppainen kuin blogigurumme? En ainakaan tiedä muistavani tämmöistä musiikkiohjelmaa.

      Harmi, kun kommentti aina joskus, onneksi aika harvoin, lentää avaruuteen. Joskus siihen pääsee takaisin nuolinäppäimellä yläpalkissa ja sitten voisi kopsata tekstin ja yrittää sitkeästi uudelleen.

      Poista
    6. Meidän Kemppaisemme on eri Kemppinen.

      Poppamies-ohjelma oli ihan merkittävä, olisiko ollut jopa jonkinlainen edelläkävijä radiopersoonana.

      Poista
    7. Aivan, Kemppinen ja Kemppainen, melkein sama mutta ei ihan. Poppamies Kemppainen on livahtanut minun nuoruuteni ohi sulavasti, en tiedä hänestä mitään, vaan jouduin googlaamaan.

      Muistan tuolta ajalta parhaiten lempparini Stig Framåtin, jonka lempeää ääntä kuuntelin hartaasti. Samoin tietysti Päivi Istalan. Mutta Kemppainen lyö tyhjää.

      Poista
  7. Pätkähtilöitsipä mieleni viheriään kammariin näin Aleksis Kiven päivän varhaisehtoona, että kumma kun hänen teoksiaan ei ole ollut tarvetta nykyajan kuohuissa sensuroida?

    Julkaisuaikaanhan niitä kehumisen ohessa myös moitittiin monestakin asiasta. Mutta Kiven kuvaus Rajamäen rykmentistäkin taitaa kestää nykytarkastelun?

    Esiintyykö muuten Linnan kirjoissa mustalaisia? En ainakaan muista esiintyvän, eihän Kiviojan Vikikään ole manne. Linna on siitä omalaatuinen kirjailija, että teoksissaan hän piirtää ikäviä kuvia mm. suomalaisista herroista, muttei mitenkään leimaa esim. venäläisiä - paitsi tietysti tekojen kautta eli ambulanssin tuhoamisesta potilaineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä, että näppäimet syyhyää!

      "Mutta Impivaaraa, ensin rakettua, hallitsi omanansa Tuomas, mies harteva ja vahva. Missä löytyi se uros, joka olisi rohjennut röyhistää rintansa Yli-Impivaaran isännän edessä? Suuri oli hänen voimansa, ja mahtia, vakuutta oli hänen olentonsa täynnä. Talonsa töissä ja toimissa ei hän käynyt käsiin menolla ja pauhinalla; kuitenkin piti hän kuria ja Herran nuhdetta yllä sekä huoneessa että ulkona vainiolla. Hän oli anteliain kaikista veljeksistä ja kohteli aina laupeudella ja hyvyydellä kärsiviä, kovan onnen lapsia. Ei hän tuossa kysellyt, ei hän tutkistellut juurta ja perustusta apua-etsivän kurjuuteen. Ei käynyt hän moittimaan miestä, jonka käteen oma syynsä oli saattanut kerjäläissauvan. Kaikille hän antoi, antoi ilman välitystä, aatellen: olethan kuitenkin onneton. Enimmin kaikista hellitteli hän pieniä käypäläistyttöjä, jotka, kainosti katsellen, astuivat pelosta vavahtelevalla sydämellä mieron tietä. Kaksi tällaista matkustajaa oli hän ottanut huomaansa, ja heitäpä kasvatettiin ja suosittiin yhtä armaasti kuin omia pienoisia talossa, joita ei puuttunut, ja olivat he ravakkaita poikia kaikki."

      Seitsemän veljestä; Aleksis Kivi

      Poista
    2. Linnan kirjoista en muista mustalaismainintaa, mutta Aleksis Kivellähän oli mustia murjaaneja ainakin siinä, kun veljekset sammuttivat palavaa nummea ja olivat kuin ”mustia murjaaneja”.

      Tähän eivät wokettajat ole vielä puuttuneet, koska näytelmää ei ole aikoihin esitetty. Kyllä se sieltä vielä raakataan yli, jahka tulee joskus taas uusi sovitus teatterinäyttämölle.

      Poista
    3. Uoleville tiedoksi, että köyhien auttaminen on aina ollut suomalaisessa kirjallisuudessa läsnä. Tämä anteliaisuus johtunee paitsi suomalaisten hyvästä sydämestä myös uskonnon vaikutuksesta. Evankelis-luterilaisuuden ydintä oli kirkon opetus köyhän auttamisesta ja rikkaalle ahtaasta taivaan portista.

      Esimerkiksi Runebergilla Saarijärven Paavokin saatuaan vihdoin hieman viljaa itselleen ankarien katovuosien jälkeen antoi puolet naapurilleen, jonka sadon vei halla.

      Poista
    4. Mihin tämä Uolevin sinänsä oivallinen lainaus liittyy?

      Aprikoitsin vain, kuten Iines ymmärsikin, kaipaisivatko Kivi ja Linna ”nykyaikaistamista” eli sensurointia nykyajan ahdasmielisyyteen sopivaksi, mm. Astrid Lindgrenin tavoin. Tai Topelius? Tai Kalevala? Tai Leino: ”Tuo oli tumma maammo, syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla…”.

      Kivi kertoo Uolevin sitaatissa köyhistä suomalaisista, ei mistään erikoisryhmästä, joita suurina nälkävuosina 1886-88 liikkui laumoittain ympäri maata. Suomen väestöstä kuoli niinä aikoina nälkään 10 prosenttia.

      Mutta eikö rintamalla tai Pentinkulmalla todellakaan ollut mustalaisia? Yhteen Tuntamaton-versioonhan Rahikaiseksi on valittu tumma mies, joka minua ainakin hieman kummastutti, ja hänet kuvattiin sairaalloisen ahneeksi.

      Poista
    5. ”Tuo oli tumma maammon marja…”

      Poista
    6. Tuo Uolevin pitkä sitaatti lienee kirjan lopusta, jossa katsotaan, mitä kustakin pojasta tuli.

      Vaan se jää minullekin hämäräksi, miksi sitaatti on poimittu tähän kohtaan keskustelua. Toivoisin, että Uolevi kommentoisi itse, kun kukaan ei ole ajatustenlukija.

      Minulla on vieno haisu, että Uolevi saattaa koettaa osoittaa sillä sitä asiaa, että hallitus ja Iines, kenties joku muukin, on paska, kun ottaa köyhiltä leivän suusta ja vie sen rikkaan pöytään. Että katsokaa nyt, miten hyviä ollaan. - Voi olla muullakin tavoin.

      Poista
  8. No eipä hätiä mitiä meillä täällä turvallisessa lintukodissa. Stoltenberg on luvannut Naton ja Eeuun apua meille, heti kun tarvitaan.
    Kaasuputket paukkuvat ja tietoliikennejohtoja menee poikki.
    No Ukrainassa ja Israelissa on kusisemmat paikat kuin vielä meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomella on käsittääkseni hyvä valmius itselläänkin, yksinään, vaikka vastassa olisi uhitteleva Venäjä. Mutta kyllä se turvaa antaa, kun tietää, että Suomi ei ole yksin, kuten Ukraina. Meillä on iso tuki, jos panssarit alkavat vyöryä ja pommit paukkua. - Tällaiseen en kyllä usko. Erilainen kiusanteko sen sijaan varmaan lisääntyy.

      Poista
    2. Päivän hupaisa uutinen on se, että Espanjassa muka hämmästellään ja kauhistellaan Petteri Orpon selfien ottoa, tai sitä, että hän pyysi Espanjan pääministeriä ottamaan itsestään ja vaimostaan selfien.

      Erään Espanjassa asustavan suomalaisen mukaan lehdet eivät kauhistelleet Orpoa, vaan suhtautuivat tilanteeseen myönteisen uteliaasti ja huvittuneina pääministerin vapaista tavoista.

      Muistaakseni Marinin selfieitä suomalaislehdet eivät kauhistelleet, vaan esittelivät myönteisessä hengessä kärsivän Zelenskyin kainalossa napatun hymyselfien ja Yhdysvalloissa yliopiston pihalla käsi pitkällä otetun selfien. Mutta Orpon selfie, se on pahasta Suomen maineelle, kertovat lehdet.

      Poista
    3. Lapsellista touhua korkean virkamiehen on ylipäätään ottaa tai otattaa itsestään julkisilla paikoilla kuvia. Ei ainakaan lisää minun arvostustani ko. henkilöiden käytöstapojen tajusta. Ei mene edes huumorin piikkiin.

      Poista
    4. Ilmeisesti tämä tapa ottaa ihan joka paikassa selfieitä on meillä huomattavasti yleisempää kuin konservatiivisessa ja tapauskollisessa Euroopassa ja jopa Yhdysvalloissa saati itäisissä kulttuureissa.

      Voidaan hyvinkin kysyä: voisiko siitä pidättyä virallisissa tehtävissä ollessa, sekä Marin että Orpo, mutta ei vain Orpo, niin kuin lehdet tuntuvat vaativan. Selfieiden napsiminen on vapaa-ajan touhua. Sitä paitsi se on aikamoista pintaliitoa.

      Tässä nyt vain oli mielenkintoista nähdä, että ei se pääministerin palli taitanutkaan tuulettua, niin kuin piti.

      Poista
  9. Ilmeisesti unohdetaan nuoremman polven päättäjäpiireissäkin se, etteivät maan tärkeiden asioiden hoitajat voi olla tai ole samalla levelillä kuin erilaiset viihteentekijät toimittajien kameroiden räiskeessä. Tai ehkä heillä ei ole enää selviä rajoja asioiden erottamisesta toisistaan. Tai ehkä moni haluaisi ollakin viihdetaiteilija kuten ilmeisesti Marin. Hänhän löysi kiinnostavamman maailmankatsomuksen pintaliitojulkiksia matkimalla, ankean demarifilosofian tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan, täysin. Ei virallisia työtehtäviä tarvitse tuulettaa. Riittää, ja on parempi, että ihminen hoitaa vain leiviskänsä kaikkien kykyjensä ja voimiensa mukaan mahdollisimman hyvin.

      Poista
    2. Mutta eihän demarifilosofia ole ankeaa!

      Se periytyy suoraan Forssan ohjelmasta 1903, jonka teesit kelpaavat tähänkin päivään. Ainoastaan vaatimus asevelvollisuuden lopetuksesta oli hätiköity ja kieltolaki muuten vaan mihinkään aikaan sopimaton.

      Sielultani olen edelleen vanhakantainen demari, puolue vain on liikaa hörhöytynyt. Ehkä hilpeä anttinatsi Lindtman kääntää kurssin jälleen kohti todellista tulevaisuutta, pilvilinnoja ehtii pykätä sitten taas kun on rauha maassa, kaikki töissä ja venäläiset Venäjällä.

      Poista
    3. Noh, minusta demarifilosofia on aika löysää keitosta, mutta sen sijaan vihreä filosofia voisi olla minun henkinen kotini, jos se palautuisi juurilleen, luonnon helmaan. Tämäkin puolue on hörhöytynyt pois luonnosta, stadiin ja väen vängällä väännettyyn "koska mä haluun"-suuntaan.

      Luen paraikaa hartaudella ja hitaasti Pentti Linkolasta kirjoitettua elämäkertaa (Riitta Kylänpää), ja jossain mielessä ymmärrän yhä paremmin Linkolan näkemyksiä luonnon vallasta, jopa yli ihmisen. Ei luontoa mikään uhkaa, sanoi hän. Ihmistä voi uhata. Luonto pärjää aina ja ottaa jossain aikaulottuvuudessa omansa takaisin, ilman ihmistäkin. Aina.

      Poista
    4. Korostan vielä sitä, että tuo "ei luontoa mikään uhkaa"-teesi pitää ymmärtää niin, että se viittaa dystopiaan, joka on edessämme, ellemme suojele metsiämme ja säästä luontoa. Siis toki toimenpiteitä pitää tehdä luonnon suojelemiseksi, jos haluamme välttää tuon kauhukuvan. Mielestäni Linkola nostaa tässä esiin luonnon mahdin, joka kävelee ihmisen yli ja näyttää ihmiselle paikan.

      Poista
    5. Pitäisiköhän lukea tuo Kylänpään Linkola… minulla on hänen kirjansa Päätalosta, enkä ole siihen tyytyväinen, niin kehuttu (?) kuin se olikin.

      Olin kerran kuuntelemassa Kylänpään haastattelua, Kallion kirkossa varmaan, ja siellä (ja muuallakin) kehuttiin hänen tyyliään kirjoittaa kohteensa tavoin - sillä tarkoitettiin kai hänen tapaansa esim. Päätalon kohdalla käyttää päätalolaista kieltä eli koillismaalaisia murreilmauksia.

      Minusta se on yksiselitteisesti typerää ja häiritsee asiantuntijan (joksi Päätalon kohdalla luen itsenikin) lukemista. Tutkimuksen pitää olla asiallista ja kylmän viileää, pyrkiä totuuteen eikä yrittää eläytyä.

      Nytpä heräsi mielessäni epäilys, että minullahan taitaakin jossakin hyllyjeni uumenissa olla joku Linkolan kirja tai kirja Linkolasta…

      Poista
    6. Moitin jo aiemmin tätä Kylänpään teosta hienoisesta hajanaisuudesta. Henkilögalleria on laaja, eikä sitä ole koottu luetteloksi kirjan loppuun, niin kuin joissain laajoissa elämäkerroissa. Olisi hyvä kurkistaa luettelosta, että kukas tämä vain etunimeltä mainittu Elli olikaan ihan sen vuoksi, että näitä etunimimainintoja kirjassa on.

      On myös pikkutarkkaa nippelitietoa muista henkilöistä, mikä voi toki kiinnostaa moniakin, minua ei niinkään. Haen teoksesta Linkolaa ja hänen persoonaansa, ajatuksiaan ja luonnettaan ja tietysti hänen tekemisiään. Ne on kyllä kiitettävästi kuvattu. Kirja on kokonaisuutena riittävän hyvä ja kiinnostava.

      Sain siitä mm. vastauksen siihen, miksi Linkola makaili Teneriffan aurinkorannalla aurinkoa ottaen. Jätän sen paljastamatta, ellei joku kysy sitä tässä. Haluan säästää sen lukijalle.

      Poista
    7. Pengoin viimein hyllyjäni ja juuri tuo Kylänpään Linkola minulla on. Enkä ole sitä edes lukenut, kumma kyllä, vaan tuoreeltaan aikoinaan selailin sieltä täältä.

      Mutta muistin samalla, hämärästi, lukeneeni toisaalta, että Linkolalla taisi olla jokin ihosairaus, johon auttoi etelän kiihkeä aurinko?

      Eikä se lukemisen siirtäminen myöhemmäksi oikeastaan mikään kummakaan ole, en vain pitänyt Linkolaa siihen aikaan enää niin mielenkiintoisena hahmona, että olisin lukenut kirjan heti.

      Olen kyllä aina jotenkin sympannut häntä, tyyliin ”siitäs saitte!”.

      Poista
    8. Ostin itse tuon kirjan heräteostona Rauman kansainvälisiltä markkinoilta, jossa se maksoi vain vitosen. Eihän sitä voinut sinnekään jättää.

      Syy etelänmatkaan oli avioliiton paikkausyritys. Aliisa oli väsynyt luontaistalouden ylläpitoon ja vaikeaan mieheensä, ja Pentti vei hänet lämpimään lepäämään. Aliisa ei ollut silti mikään hienohelma, vaan hyvin luontaistalouteen sopeutunut naisihminen. Rajansa kaikella kuitenkin, etenkin talvikalastuksella jäätyneessä vesistössä, ja kun mitään mukavuuksia ei ollut. Erohan siitä tuli.

      Poista
  10. Muinaisessa Persiassa huivin käyttö oli merkki, että nainen kuuluu yläluokkaan. Sieltäkö käytäntö levisi arabivalloitusten yhteydessä muihin yhteiskuntaluokkiin? Esi-islamistisella kaudella (jahiliyya) huivia ei käytetty. Kalifaattien nousukaudella yksikään kalifi ei tainnut kuolla luonnollista kuolemaa. Kun Nobel-palkinto annetaan vankeudessa elävälle, osoite lienee oikea, mutta Iran yli 12 shialisuuden eri haaroineen edustaa huonosti koko muslimimaailmaa. Venäjälläkin asuu yli 30 miljoonaa muslimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huivin käytön todellinen ja pitkä historia olisi kiintoisa selvittää. Koraaniin se kuitenkin ainakin pohjaa, ja siellä annetaan naisten pukeutumisesta ohjeita, joissa mm. käsketään naisten olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää päänsä ja kaulansa hunnulla.

      Naiset ovat kasvaneet tähän vuosituhantiseen tapaan niin kiinni, että moni musliminainen ei halua luopua hunnuistaan ja kaavuistaan suin surminkaan.

      Tätä nimitetään länsimaissa vapaaksi valinnaksi, mutta mielestäni se voidaan kyseenalaistaa. Voiko vuosisatoja, vuosituhansia alistettu naisihminen, jolla on aivan eri oikeudet kuin oman kulttuurinsa miehillä, yleensä valita vapaasti?

      Poista
    2. Koraani ei anna tarkkoja pukeutumisohjeita, ei kehoita käyttämään huivia. Sekä miehiä että naisia kehoitetaan pukeutumaan säädyllisesti. Pyhiinvaelluksella naiset eivät käytä huivia.

      Poista
    3. Anonyymi, näin kuuluu tarkka suomennos yhdestä muslimien Koraanin naisten pukeutumista käsittelevästä kohdasta, sanasta sanaan:

      Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.

      Yleensä pyhiä kirjoja tulkitaan ja uskonnot ovat enemmän käyttäjiensä kuin kirjojensa mukaisia, mutta on myös sanatarkkoja ohjeita, joita erikoisesti fundamentalistiset uskovaiset noudattavat.

      Poista
    4. Tuo tekstipätkä, jonka alkuperää suura/jae et kykene antamaan ei ole Koraanista vaan jonkun kolmannen osapuolen omintakeinen tulkinta asiasta. Olen lukenut kirjan sekä arabiaksi että että suomeksi. Kannattaa lukea esim. Jaana Kasurisen gradu "Hunnuttaminen - Pakko, mahdollisuus vai valinta?
      Somalialaisnaisten näkemyksiä hunnun käytöstä Suomessa.

      https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/a30465a3-c390-4a71-b533-a7dc659a7491/content

      Poista
    5. Tekstinpätkä on Historia-lehdestä, kirjoittaja on
      EMRAH SÜTCÜ, julkaisu 16.3.2022

      Hänen mukaansa katkelma on ”yksi suomennos yhdestä Koraanin katkelmasta”, joka käsittelee naisten pukeutumisohjeita: ”Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.”

      Historia-lehti on alan asiantuntijoiden toimittama, ja lehden vuosikirjoja myy Akateeminen Kirjakauppa.

      Poista
    6. Lehdissä on paljon haastatteluja musliminaisista, jotka haluavat käyttää huivia. Kaksi heistä sanoo Ylen sivuilla: ”Noudattamalla Koraanin oppeja tarkasti ihminen pääsee lähemmäs Jumalaa.” Ja ”Uskon vahvasti siihen, että Jumala on määrännyt huivin käytettäväksi paitsi muslimeille niin myös kristityille. Se on naisen suojaus ja osa minua.”
      (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/11/23/musliminaiset-kertovat-taman-takia-pidan-huivia-enka-kattele-vieraita-miehia)

      Silti minä kysyn näidenkin esimerkkien valossa: Voiko vuosisatoja alistettu nainen, jolla on alemmat oikeudet ja alemmat vapaudet kuin miehellä, koskaan valita vapaasti?

      Poista
    7. Minä en usko jumalaan, joka määrää ihmisten pukeutumisesta. Olen varma, ettei ainakaan sellaista jumalaa ole olemassa.

      PS. Sitten viimeisellä tuomiolla tietysti ärähdetään, että tuo miehenkuvatus ei käyttänynnä pitkiä kalsareita, heitettäköön tuliseen järveen!

      Poista
    8. Tuntuu aika kummallisen alkeelliselta, että jossain kulttuurissa laajalti uskotaan jumaluuteen, joka määrää naisen päähineen ja mekon muodot ja mitat. Miten tuommoinen potaska menee missään läpi?

      Eikö edes se herätä naisia, että vastaavaa ei ole säädetty miehelle? Toisaalta, pahimpia tämän julman kulttuurin ylläpitäjiä ovat nimenomaan ne varttuneet matroonat, naiset, jotka vaativat sukunsa naisten pimppejä pahoinpideltäviksi ja kiinniommeltaviksi.

      Joskus epäilen Tatu Vanhasen olleen oikeassa. Tämä äärimmäisellä ironialla, ei tosissaan.

      Poista
    9. Oletko lukenut Tatu Vanhasta? Minä puolestani sanon ihan tosissani, ilman ironian häivääkään, että Tatu Vanhanen oli tiedemies ja päätelmissään oikeassa.

      En ole ainakaan nähnyt, että kukaan olisi niitä kumonnut. Rankka vastavirta sikisi siitä, että väärin tutkittu.

      Lähinnä vedotaan kai siihen, että kirjallisissa älykkyystesteissä pärjääminen ei ole synnynnäinen eli pysyvä ominaisuus, vaan kulttuurinen ja siten kehittyvä.

      PS. Luin aikoinaan Vanhasen kirjan sekä sitä arvostelevan toisen kirjan, jonka tekijää en nyt muista nimeltä. Kumpikin oli ihan asiallinen.

      Poista
    10. Asia kiinnostaa minua uudelleen, kun olen lukenut nyt joistain uusista tutkimuksista, jotka vahventavat Tatu Vanhasen ajatuksia, joita en ole itse lukenut, vain hänestä kertovia lehtiartikkeleita.
      (Olipas pitkä ja aika kamala virke!)

      Poista
  11. Iines "Hyvää tässä Narges Mohammadin palkinnossa on sekin, että vihdoinkin joku maailman suurimmasta sorretusta ihmisryhmästä, musliminaisista, pääsee huomion kohteeksi".

    Islam ei ole monoliitti vaan mosaiikki, Keitä Narges Mohammadi palvelee? Iranilaisia naisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Narges Mohammadi on vuosia taistellut kulttuurinsa ihmisoikeuksien, erikoisesti naisten oikeuksien puolesta ja kuolemanrangaistusta vastaan.

      Mm. viime vuonna hän on osoittanut vankilasta käsin tukeaan protesteille, kun nuori kurdinainen Mahsa Amini kuoli moraalipoliisin käsissä. Amini oli otettu kiinni, koska häntä syytettiin pukeutumissääntöjen rikkomisesta. Syytösten mukaan hän ei peittänyt hiuksiaan asianmukaisesti.

      Anonyymi, olet ennenkin kertonut täällä, että islam on mosaiikki. Toki on, tiedetään, mutta mitä seikkaa haluat korostaa sillä maininnoillasi?

      Poista
  12. Haluan korostaa islamin monimuotoisuutta. Islamissa on suuntauksia, lahkoja, haaroja ja koulukuntia kuten kristinuskossa tai muissa uskonnoissa. Eri uskontoja on maailmassa noin 20 000. Suomi, kristitty maa, on EU:n toiseksi vaarallisin paikka naiselle. Täällä joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa. Joka kuukausi pari naista kuolee lähisuhdeväkivallan uhrina. Uutisissa ei puhuta kristityn naisen kokemasta väkivallasta. Väkivalta naisia kohtaan on universaalia ja todellisuutta kaikilla mantereilla riippumatta uskonnosta, kulttuurista, politiikasta tms. Joka seitsemäs sekunti alle 15-vuotias tyttö joutuu menemään naimisiin (vasten tahtoaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos useimmissa muslimimaissa laskettaisiin se sama väkivallaksi mikä Suomessa lasketaan, nousisivat siellä naisten väkivaltaluvut lähes sataprosenttisiin sfääreihin ja Suomi jäisi valovuosien päähän. Meillä on todettu, että väkivaltalaskennoissa on ollut mukana mm. henkinen väkivalta.

      Kysyisinkin tässä, eikö naisten alistaminen ja miestä alempi ihmisarvo ja oikeudet kaikessa ole henkistä väkivaltaa? Ei kannata puhua suomalaisten naisten kokemasta perheväkivallasta samassa yhteydessä. Se on valitettava tosiasia, mutta ei kuulu tähän yhteyteen.

      Monika-naisten suorittama tutkimus oli jokin vuosi sitten julkisuudessa. Sen mukaan 90 prosenttia maahanmuuttajanaisista oli kokenut väkivaltaa aiemmassa elämässään. Suurin osa naisista tuli arabimaista. Osa naisista ei osannut edes laskea miesten pahoinpitelyä väkivallaksi, vaan he pitivät sitä oikeutettuna ja normaalina.

      Poista
    2. Miksi muuten aina, kun ottaa puheeksi musliminaisten alistetun aseman, joku heittää keskusteluun suomalaisen naisen kauhean osan ja perheväkivallan?

      Tällä whataboutismilla koetetaan välttää keskustelu asiasta: musliminaisen orjuutuksesta. Kun aletaan taivastelemaan suomalaisen miehen pahuutta ja Suomen kauheutta, niin muslimikulttuuri alkaa taas tuntua rikkaalta mosaiikilta omine kulttuurisine tapoineen.

      Milloinkahan keskustelukulttuuri kehittyy niin, että voidaan keskustella asiallisesti itse asiasta: miljoonien naisten tasa-arvon ja ihmisarvon puutteesta vuonna 2023. Tätähän ei kukaan voi kieltää millään argumentilla.

      Poista
    3. Iines, sinun ongelmasi, kognitiivinen ajatusvääristymä, on se, että stereotypioit "musliminaisen", joita on maailmassa yli miljardi. Se on yksipuolista luokittelua "alistetuista naisista", joista sinulla ei ole omakohtaista kokemusta. Ystäväpiirissäsi ei ole yhtään musliminaista etkä ole ikinä matkustanut islamilaisissa maissa. Luet kirjallisuutta, joka pönkittää jo olemassa olevaa mielikuvaa (et poistu mukavuusalueelta). Kotiliesi teki lukijoilleen gallupin 80-luvulla islamista ja yli 90 %:illa mielikuva oli negatiivinen kiitos koulujen oppikirjojen, joissa islam kuvattiin väkivaltaisena (Nils G Holm Åbo Akademi). Kirjoitapa ex-opettajana bloggaus aiheesta!

      Poista
    4. Annatko linkin tutkimukseen, jossa väität että juuri arabimaista tulleet maahanmuuttajanaiset ovat kokeneet väkivaltaa Suomessa? STM:n raportissa vuodelta 2005 Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta kerrotaan, että:

      "Maahanmuuttajien elinolosuhteita koskevassa tutkimuksessa (Pohjanpää ym., 2003) kysyttiin
      venäläisiltä, virolaisilta, somalialaisilta ja vietnamilaisilta parisuhteessa tai sen ulkopuolellakoetusta väkivallasta. Tutkimuksen mukaan väkivaltaa oli kokenut 14 prosenttia venäläisistä, 21 prosenttia virolaisista, 43 prosenttia somalialaisista ja 15 prosenttia vietnamilaisista naisista. Vuoden aikana väkivallan uhriksi joutuneista seksuaalista väkivaltaa oli kokenut 22 prosenttia venäläisistä, 19 prosenttia virolaisista ja 3 prosenttia somalialaisista".

      Poista
    5. Anonyymi, alistettuja musliminaisia on miljoonittain. En ole mielestäni sanonut, että puhun heistä kaikista. Puhun niistä, jotka ovat moskeijojen takarivissä ja niistä, jotka ovat hunnutettuja ja kaavutettuja - minulle ei ole väliä, sanovatko naiset pukeutuvansa huntuihinsa omasta halusta. Puhun niiatä, joita moraalipoliisit ja miehet vahtivat ja puhun niistä, joita edelleen silvotaan.

      En nimittäin usko kaavuttautuneen naisen vapaaseen valintaan. Hänen tahtonsa on sidottu vuosisataiseen alistuskulttuuriin. Hän on tottunut asemaansa, siksi hän sanoo haluavansa hunnun. Hän on ehdollistunut osaansa.

      Tänään kotiutui muuan Jari Saario maailmanympäripurjehdukseltaan. Hän oli nukkunut ylt märässä pedissä keinuvassa veneessä ja kun hän nyt pääsi mereltä pois, hän ei osannut nukkua hotellin mukavassa sängyssä vaan ikävöi märkää kovaa petiään, hänen tuli oikein ikävä sitä. Samoin pylväspyhimys uskontojen historiassa totttui nukkumaan seipään nenässä niin ettei osannut enää muuta. Samoin on käynyt hunnutetun ihmisen.

      Ihminen tottuu kurjuuteen, ihminen tottuu vapauden puutteeseen, niin että valitsee sen eikä parempaa. Tämä ei silti tee asiaa oikeaksi, koska me muut tiedämme, mitä vapaus on.

      Poista
    6. Monika-naisista minulla ei ole tabletilla linkkiä, mutta muistelen, että heidän kohdallaan nousivat esille kunniaan, häpeään ja ylipäätään naisen asemaan liittyvät pelot. Linkki Monika-naisten rikosuhritutkimukseen on kymmenisen vuotta vanha, ylikin, ja siitä on useita mainintoja aiemmissa keskusteluissa.

      Uusinta uutta maahanmuuttajanaisten lähisuhdeväkivallassa samaisen järjestön mukaan ovat tilanteet, joissa puoliso uhkaa lasten huoltoon, oleskeluvan jatkumiseen ja ylipäätään maassa pärjäämiseen liittyvillä asioilla. Jokainen meistä on lukenut surullisia uutisia näistä.

      Poista
  13. Samalla kun äsken etsin kirjaa Linkolasta, yritin etsiä myös Koraania. Olin varma, että minulla on se, ollut jo vuosikymmmeniä, mutta en löytänyt… onko minut hylätty?

    Sen sijaan löysin kyllä kirjan Pyhän Graalista, Urantia-kirjan, Bhagavad-Gitan ja vanhan virsikirjan.

    Ylipäätään olen sitä mieltä, että uskonnot todellakin ovat ooppiumia kansalle. Liian suuri osa saa ikävän riippuvuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä muistutus. Nimittäin tahdon minäkin tutustua hyvin suomennettuun Koraaniin, ihan omin silmin. Mistähän sellaisen saisi? Pitääpä tutustua, saako sen kirjastosta.

      Poista
    2. Minun Koraanini on todennäköisesti mökillä. Siellä on otollista syksyn synkeässä pimeydessä syventyä jumalansanaan.

      Ja niitähän riittää, jumalia ja sanoja.

      Poista
    3. Varasin yhden Koraanin, suomentanut tämä islamin tuntija Jaakko Hämeen-Anttila. Olisin halunnut pelkän Koraanin, mutta en pikahaulla löytänyt. Tässäkin on varmaan Hämeen-Anttilan tulkintaa ja selostuksia. Toisaalta ehkä vain hyvä.

      Poista