23.10.2023

Pomminvarma ehdokas?



Mitä tulee Karl Friedrich Hieronymus von Münchhauseniin, niin hänhän ei ollut mikään satukirjojen hahmo, vaan oikea historian henkilö, vapaaherra, joka matkusteli paljon ja työkseen ja lennätti ihmisiä milloin minnekin. Milloin hän lensi kuuhun kuumailmapallolla, milloin kiskoi itsensä suosta hiuksista ylös ja työnsi sen sijaan alaisensa junan alle niin että tämä katkesi kahtia, ja lensipä paroni väliin taivaalla kanuunankuulan kanssa ja luennoi Briteissä professorina kuolleille sieluille.

Näinä epävarmoina ja sotaisina aikoina miettii kuumeisesti, kenestä seuraava presidentti, joka varmasti ymmärtää maailman muultakin kantilta kuin ilmastohädän osalta. Myös kotimaan tulenarka tilanne tulisi nähdä kaunistelematta. 

Meillä on jo Sauli, joka vei meidät Natoon, ja hyvä niin, sillä sen verran putket paukkuvat Suomenlahdella ja idässä taivas punertaa kuin talvisotaa ennen,  pahaa enteillen niin kuin karjalaiset Muolaalla sanoivat. Kansalainen miettii, miksi ihmeessä Sauli ei voisi jatkaa, kun kerran Yhdysvalloissakin luotetaan iän tuomaan kokemukseen. Ihminen voi olla hauras ja hapero, mutta  jos jalat kantavat, niin mikä ettei. Sauli hallitsee lisäksi rullaluistelun, joka voi olla arvaamaton taito. 

Siis mistä hyvä ja pomminvarma ehdokas kansalaiselle, joka ei anna lisäpisteitä ihonväristä, ei seksuaalisesta suuntautumisesta, ei  naiseudesta, ei resonoi minkäänlaiselle globaalille hyvesignaalille tahikka testosteronille, vaan  pikemminkin isänmaalle  ja äidinkielelle, myös ruotsi käy - kiitos  Minnan, osaavan kielten opettajan, joka elää edelleen. 

Pitäisikö perustaa presidenttiehdokkaiden Tinder-sovellus, jossa kansalainen voisi nopealla sormenliikkeellä svaipata sopimattomat ehdokkaat vasemmalle? Jäljelle jääneistä voi ongelmatapauksessa arpoa yhden tai valita mielestään kauneimman ehdokkaan.

101 kommenttia:

  1. Ei mitään tekoälyjä valehtelemaan lisää! Suosittelen mieluummin hovinarreja, joita entiset kuninkaat käyttivät puhumaan totuuksia, joita hallitsija ei itse voinut sanoa.

    Nimittäin jo kolmivuotias oppii valehtelun jalon taidon, sanovat tutkijat. Ja jos ajatellaan sitä, että aivotutkijoiden mukaan aivomme ovat kehittyneet juonittelun tuloksena - ihminenhän on juonitteleva eläin, joka haluaa jäädä henkiin, niin yhteiskunta tarvitsee valheita, ja juonittelu estää ihmisiä käymästä toisten kurkkuun kiinni. Yhteiskunta ei kestä totuutta. Valtioiden väliset suhteet eivät kestä suoraa kieltä, vaan valtio kokee olemassaolonsa epävarmaksi, jos toinen valtio uhkaa vaikka suoraan ydinaseella..

    VastaaPoista
  2. Sale siirtyköön rauhassa reserviin, sillä ainakin minun mielestäni meillä on ihan vakavasti otettavia ehdokkaita Nato-maan presidentiksi.

    Stubb, Haavisto, Rehn - kaikilla on oikeaa osaamista ja kokemustakin pressan virkaan, miksei luonnettakin, kaikilla erilaista. Muutkin selviytyisivät varmaan kunnialla.

    Mielenkiintoista on nähdä saako Urpilainen tuulta siipiensä alle vai tekeekö lipposet. Kysehän ei ole ihmisen kyvykkyydestä, vaan momentumista eli pitää olla oikeaan aikaan nousukiidossa.

    Hyvä pressa kasvaa virkansa mukana. Virhearviot nähdään jälkikäteen. Mehän emme ikinä tiedä, mitä kulissien takana tapahtuu. Ehkä onneksemme.

    VastaaPoista
  3. Urpilainen ja demarit eivät ole tosissaan mukana vaalissa. Jos Urpilainen lähtee mukaan, hän lähtee vain näön vuoksi, siksi, että demarit katsotaan isoksi puolueeksi, jolla yksinkertaisesti pitää olla oma ehdokas.

    Aaltonen antaa kummallisen räväköitä lausuntoja, mikä ei lisää luottamusta hänen persoonaansa kohtaan. Li Andersson on liian jyrkkä tällaiseen valtion päähenkilön virkaan, hän ei selvästikään olisi kaikkien presidentti. Jussi Halla-aholla ei ole mahdollisuuksia, koska hän on persu, vaikkakin selkeästi älykkäimmästä päästä. Lisäksi häntä pidetään estoisena persoonana.

    Jäljelle jää tosiaankin Stubb, Rehn, Haavisto. Itse tipautan vielä Haaviston pois, vaikka hänellä on kykyjä ja kokemusta. Hän on minun moraalikaaviossani horjuva sen alaisensa kohtelun vuoksi. Sitä paitsi kummastelen sitä, ettei ihminen, jolla on pyrkyä korkeisiin asemiin, ole viitsinyt opiskella mitään tutkintoa, mitään alaa vuotta kauempaa. Rehnistä en tiedä paljonkaan, hän on harmaa persoona. Stubb?

    Toisaalta on niin, että ihmisellä on taipumus kasvaa tehtävässä kuin tehtävässä, jotkut kasvavat jopa sen mittaiseksi.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että joku vielä uskoo Paavoon! Uskon, että hänkin kasvaisi tehtäväänsä siinä kuin kuka tahansa nykyisistä ehdokkaista. Hänellä on vissiin valmiina hyvät suhteen itään päin. Tähän ehdottomasti hymiö.

    Itselleni tulee muuten Halla-ahosta aina mieleen Risto Ryti. Ulkonäöllisesti ja ehkä muutenkin. Urpilainen voisi olla tehokas ihminen, osaavakin, mutta minulla on nykyisen ja edellisen sdp:n puheenjohtajan vuoksi pientä närästystä puoluetta kohtaan.

    Toisaalta siis, presidentti on koko kansan presidentti, ei puolueen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On Wikipedian mukaan.

      Ilmeisen nopea lukija. Sanoo lukeneensa Dostojevskin koko tuotannon kolmessa päivässä, mikä on sula mahdottomuus - tuotanto käsittää ainakin 5 500 sivua kaikkiaan. Lisäksi teoksia ei lueta nopeasti selaillen, vaan pohdiskellen, syventyen. Tämä on väistämätöntä.

      Poista
  5. Noh, minä tyydyn moraalipoliisiksi, tapani mukaan. Jos löytyy epärehellisyyden rike, kaula katki ja pois listaltani.

    Moraalisuus, oikean ja väärän erottaminen, rehellisyys on korkein hyve, joka kansakunnan johtajalla tulee olla. Tällä en tarkoita moralistia enkä minkään lajin fundamentalistia, joka on eri asia.

    Oikeastaan presidenttiehdokkaan puolue on yksi hailea. Hänen on oltava kaikkien presidentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iines, kyllä, aitous ja rehellisyys!
      Minulle merkitsee myös erityisen paljon se, mitä mistäkin asiasta ehdokkaat ajattelevat ja millä tavalla tuovat näkemyksensä julki.
      Erityisesti minua ärsyttää samoijen otsikoiden ja fraasien toistaminen, kuin mitä tiedotusvälineissä joka päivä suolletaan jo valmiiksi.
      Huumoria lisää ja toimittajien tylsät kysymykset uusiksi. Vaalipaneeleissa juuri kyselijä-toimittajat pilaavat hyvät tilaisuudet tentata yllättävästikin ehdokkaita.
      Tasapuolisesti jos tenteissä toimittaisiin, kaikilta kysyttäisiin täysin samat kysymykset. Ne annettaisiin ehdokkaille vaikka etukäteen ja sama aikaraja esityksille. Sitten vapaata keskustelua väittelyä, jossa ehdokkaat nyös saisivat kysyä toisiltaan kysymyksiä ja saada vastauksia.

      Poista
    2. Ehdin jo näköjään muuttua nimettömäksi ylempnä. Laitoin jo luukkuni kiinni, vaan eikös taas pitänyt tulla avaamaan sanainen arkkuni.
      Lopetan tällä erää täältä Suomen mukavampien ihmisten seudulta lähetykseni tähän.

      Poista
    3. Ehdokkaiden puheita en aio juurikaan kuunnella, siis vaalipuheita. Ehkä jonkin väittelyn katson, sillä luulisin, että tämän viran hakijat eivät huuda toistensa puheen päälle niin kuin eduskuntavaaleissa tapahtui nuorten naisten huutaessa kuin palotorvet. Se oli karmeaa sodanlietsontaa.

      Pakko kysyä tämä kysymys: Johtuiko se huuto sukupuolesta? Kuten nähtiin, esimerkiksi Orpo oli hiljaa, kun naiset huusivat toistensa päälle.

      Poista
    4. Harmi vaan, että kansalaiset menivät kritiikittä mukaan tähän huutokuoroon, jossa heidän käskettiin valita puolensa aseet tanassa.

      Näen tämän eduskuntavaalikäytöksen vedenjakajana, jonka tuloksena voidaan nähdä myös vaalituloksen shokkivaikutukset. Entinen pääministeri suivaantui ja katosi loukkaantuneena periferiaan, oppositio nousi ennennäkemättömään ja aggressiiviseen vastarintaan uutta hallituskomboa vastaan. Media ryntäsi katastrofiin mukaan ja teki parhaansa kaataakseen hallituksen, joka ei ollut ehtinyt vielä edes julkaista ohjelmaansa.

      Tässä ollaan nyt, hallitus jatkaa kuin ei mitään, koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee. Kun Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan (23.10.), että Suomi kaatoi Purran johdolla suur­maiden julki­lausuman, jossa Venäjään suhtauduttiin ”pehmeästi”, niin muu media vaikenee tästä hallitukselle myönteisestä asiasta.

      Pitäisikö vetää esille naiskortti ja kysyä, miksi toimittajat - puhumattakaan kansanedustajista eivät nyt kehukaan nuorta nättiä naisministeriä, joka herättää jämäkkyydellään huomiota maailmalla?

      Poista
    5. Johtuisiko se siitä, persuuden ohella tietysti, ettei ministeri kuitenkaan ihan ole klassista hymyilevää missityyppiä, vaan enemmänkin tiukka täti -tyyppiä?

      Poista
    6. Purran pitäisi nyt repäistä ja näyttäytyä jengin kanssa Helsingin yössä. Käärijä voisi nuolla kaulaa. Tai Orpo voisi kutsua bileremmin Kesärantaan jatkoille. Kuvat instaan.

      Olisi mielenkiintoista nähdä palautteiden anti.

      Poista
  6. Vaikkei tämä tähän postaukseen mitenkään liity - paitsi kaartaen ja presidenttiehdokkaitten kautta kaukaa - suosittelen teitä kaikki syventymään P.J.Möbiuksen teokseen "Ûber den physiologischen Schwachsinn des Weibes" ("Naisen fysiologinen heikkomielisyys"). Möbiuksen perusväittämä kun on, että naisen henkiset eivät yllä miehen tasolle - ei alkuunsakaan - ja että tämä epätasapaino on evoluution muovaamaa ja tarkoituksenmukaista.

    Ps. Tatu Vanhaneseen uskovat kolleegat voisivat seuraavaksi tutkimusaiheeksi ottaa tämän. Mielestäni kun tuo 'Möbiuksen syndrooma' kaipaa vielä hieman lisäfaktoja. (Joita luulisi kyllä saavan helposti mistä tahansa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt, Mikis mussukka. Minusta nimittäin kansanedustaja Teemu Keskisarja on oiva esimerkki Möbiuksen syndroomasta. Hän ei nimittäin hymyile koskaan. Olen tehnyt perskohtaisen tutkimuksen Googlen kuvahausta ja hymyileviä Teemuja ei näy.

      Ei ole sitten ihme, että hän ärhentelee yliopiston opiskelijoille, jotka osaavat tämän taidon tekoripsiensä takaa rakennekynsien sädehtiessä kulmahammasta kaivellessa.

      Muita Möbiuksen syndroomasta kärsiviä en tähän hätään löydä.

      Poista
    2. Paavo Lipposta olen kyllä epäillyt, mutta tutkimukseni mukaan hän on kerran hymyillyt saadessaan muhkeat bonukset lobbaamistaan Venäjän kaasuputkista.

      Poista
    3. Kyllä se oli hävytön mies , se Matti Vanhasen professori-isä. Väitti, että afrikkalaiset ovat paljon, paaaaaljon muita tyhmempiä. Johonkin tieteeseenkö se muka sen perusti, ovatko siis afrikkalaiset joitain villi-ihmisiä tai - apinoita? - Eihän täällä Suomessa edes ole savimajoja!

      Poista
    4. Tatu Vanhasen tutkimukset olivat ja ovat vieläkin erityisen tuomittavia siksi, että ne eivät sovi vallitsevaan ihmisten yhdenvertaisuuden narratiiviin.

      Tätä narratiivia ei tiedekään voi horjuttaa. Vanhasen tutkimuksia onkin rinnastettu siihen rotututkimukseen, joka ennen toista maailmansotaa ajoi natsi-Saksan julmiin rotuvainoihin, missä miljoonia ”väärärotuisia” ihmisiä
      surmattiin epäinhimillisillä tavoilla ja oman rodun puhtautta suojeltiin vainoharhaisin toimin. Näiden Saksan vainojen ja toimien sanottiin pohjautuvan tieteellisiin rotututkimuksiin. Sellaista pohjaa ei kuitenkaan todellisuudessa ollut.

      Tatu Vanhanen ei ollut rotuhygieenikko, kuten mieluusti väitettiin. Hän vastusti rotusyrjintää ja näki rotujen sekoittumisen positiivisena ilmiönä.

      Poista
    5. PS mainittakoon, että minulla ei ole henkilökohtaista kantaa Tatu Vanhasen tutkimukseen, koska en ole lukenut sitä enkä perehtynyt tutkimusaineistoon.

      Olen vain sen tiedon varassa. jota Vanhasen tutkimuksesta julkisesti on esitetty.

      Poista
    6. Olinkin juuri kysymässä, että moniko täällä on lukenut Tatu Vanhasen kirjoja, minun lisäkseni tietysti. (No, olen lukenut niitä vain kaksi, molemmat ihmisryhmien älykkyyksistä. Lisäksi olen lukenut niihin kriittisesti suhtautuvan kirjan, tekijää en muista, joka antoi niille vapauttavan tuomion.)

      Nyt olisi aiheellista kysyä mikä ”rotu” ja mitä on ”älykkyys”?

      Vanhasen tutkimukset perustuvat muiden tahojen tekemiin älykkyystutkimuksiin. Esim. jenkeissä niitä kai on tehty aika paljonkin. Suomessakin joissakin kouluissa ja armeijassa (oma kokemus).

      Ihan aiheellista on kyllä kysyä mitä älykkyystesti mittaa? Ja suosivatko ne esim. länsimaisen kulttuurin omaksuneita ihmisiä. Suosivatko ne lukutaidon lapsena oppineita? Suosivatko kouluja käyneitä?

      Varmasti. Peruskysymys on kuitenkin se, että ihmisten älykkyyksissä on eroja. Mutta onko kansanryhmien välillä oleellisia eroja? Mistä se johtuu? Ja mitä sitten?

      Poista
    7. Tatu Vanhanenhan sanoo, että älykkyyserot ovat geneettisiä ja luonnonvalinnan tuloksena syntyneitä. Joku toinen tutkija taas sanoo, että kyse ei ole perimästä eikä heikompi menestys älykkyysosamäärätesteissä siis selitä kansakuntien köyhyyttä, vaan toisin päin: köyhyys selittää heikompaa menestystä älykkyystestissä.

      Tämä jälkimmäinen on helppo ymmärtää. Jos on olematon tai heikko lukutaito, niin testissä pärjää heikommin.

      Itsekin jään kuitenkin kysymään, millaisia ne testit kummallakin taholla olivat. Perustuivatko ne vain luetun sanan ymmärtämiseen? Eikö ollut vaikkapa suoritettavia pulmatehtäviä? Eihän puhdas älykkyys ole lukutaidosta riippuvaista? Vai?

      Poista
    8. Tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että erot ovat geneettisiä, ja mikseivät olisi. Ovathan fyysisetkin ominaisuudet geneettisiä.

      Mutta miten tehdä testi, joka ottaa taustat huomioon? Epäilen näet, että älykkyystestit suosivat länsimaiseen kulttuuriin syntyneitä ja kasvaneita.

      Ja miten selitetään se, että testien tulokset kasvavat sukupolvesta toiseen? En usko, että älykkyys keskimäärin lisääntyy kovin nopeasti.

      Toisaalta olen lukenut, että Cassius Clayn, myöhemmin M. Ali, älykkyysosamääräksi mitattiin USAn armeijassa 75.

      En tunne herraa henkilökohtaisesti, mutta rohkenen epäillä tulosta.

      Poista
  7. Mitä presidenttiysehdollisiin tulee, niin Halla-ahoa tottakai äänestän, mutta ymmärrän, ettei hänellä ole mahdollisuuksia, koska maamme on sosialistitotalitaristinen. Ehdotan siis pikaista perustuslain muutosta (Onnistuu se: muistakaa se kaljupääpresidentti poikkeuslailla virkaan, johon ei kykyä!). Valitaan kaikki ehdokkaat presidenteiksi ja saavat kukin hoitaa virkaa vuorollaan. Antonio Floresille pisin kausi, koska se on nuorena kehitysmaasta ostettu ja niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martti Ahtisaari sai vain Nobelin rauhanpalkinnon, mutta meidän Urkki sen ainoan ja oikean Leninin rauhanpalkinnon! - Vieläköhän niitä jaetaan, Lipposelle, kaasuputkimiehelle (suom.huom. ei tarkoita pelkästään pieremistä) voisivat yhden lätkäistä.

      Poista
    2. Halla-aho on mielenkiintoinen elementti presidenttikisassa. Hän ei esiinny veikkauksissa ollenkaan, joten hänen menestykseensä ei uskota. Toinen samanlainen on Sari Essayah. Hänkään ei ole listoilla. Eikä Harry Harkimo. Lisäisin tähän vielä Jutta Urpilaisen, sillä hän on itsekin näyttänyt, ettei homma paljon kiinnostele.

      Poista
    3. Noora, koetin kuunnella Saara Huhtasaaren blogisi linkistä, mutta minua häiritsi hänen puheensa selkokielinuotti ja epäaito painotus niin paljon, että päätin lukaista hänen omat sivunsa, joilla on hänen ohjelmajulistuksensa.

      Siellä on varsin kelpoisaa materiaalia, mm. sananvapaudesta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta. Useimmat niistä allekirjoitan mieluusti, mutta eniten hankaa vastaan ”Suomi ensin”-kohta.

      Olen isänmaallinen ja äidinkielinen ihminen, mutta en sulje pois maailmaa ympäriltäni. Ajattelen niin, että ihminen on sama nahkansa alla, olkoon se minkä värinen tahansa. Ohituskaistoja ei ole minun unelmissani vähemmistöryhmille eikä enemistöryhmille, ei millekään maalle erikseen. Kaikkia on kohdeltava tasa-arvoisesti, myös minun isänmaatani, jolle ei myöskään ole ohituskaistaa.

      Tämä on tärkeä yleishumaani periaate, enkä voi ajatella tässä toisin.

      Poista
    4. Nostan kuitenkin hattua Saara Huhtasaarelle. Hän on pätevä ja kouluttautunut nainen. Kaksi maisteritutkintoa suorittanut, pätevä psykologiksi ja opettajaksi. Käyttäytymistieteiden asiantuntija. Kyllä tällainen yhden ylioppilaan hakkaa. Rasitteena on tietysti persuus, joka meillä ja mediassa tarkoittaa ääretöntä tyhmyyttä ja lukutaidottomuutta.

      No, leikki leikkinä. Hänen ehdokkuutensa presidentiksi on minusta kyllä vähintään outoa. Kuka ja millainen on Saara Huhtasaari? Miksi presidenttiehdokkuus lähes tuntemattomuudesta ponnistellen? Itse odotan omalta ehdokkaaltani kokemusta politiikan hoidosta, pitkän tien kulkemista ja vankkoja näyttöjä maan johtotehtävissä olosta. Tuttuuden tunnetta.

      Mutta siis, ainesta tässä naisessa on varmaan enemmän kuin sisaressaan.

      Poista
    5. Ja miksi Saara, jos on persuuteen kevyesti kallellaan kuten oletan, päätti haastaa persuusmestari Halla-ahon?

      Mestarista tuli mieleeni, että olenhan minäkin mestari-sukua. Pappani, taiteellinen timpuri, urakoi myöhemmällä iällä mm. kansakouluja ynnä muita pytinkejä oman porukkansa kanssa.

      Tunsin pientä ylpeyttä lapsena, kun kirvesmiehet huutelivat hänelle, että ”mestari, viiden tuuman rautanaulat loppuivat” tms.

      Poista
    6. Tämä ”Suomi ensin”-pykälä on meikäläisen moraalille hankala asia. Viittaan tuohon yleishumaaniuteen, jota en ole valinnut vaan se valitsi minut.

      Ajattelen sitä, että tajuaa ihmisen olevan oikeasti samanlainen ja yhdenvertainen toisen ihmisen kanssa, tuli tämä mistä tahansa maailmankolkasta ja oli sitten mies tai nainen tai homo tai hetero tms. missä ajassa tahansa.

      Valitsen ihmisen hädän tai tarpeen suuruuden mukaan, en kotimaan. En vaikka olen isänmaallinen ja äidinkielinen. Ihmisyys ja inhimillisyys menee kaiken ylitse.

      En valitsisi siis virkaan suomalaista, jos muunmaalainen olisi pätevämpi ja hallitsisi suomen kielen sillä tavalla kuin se on tarpeen voidakseen hyvin ja kiitettävästi toimia virassa. En myöskään antaisi muunmaalaiselle etusijaa sen vuoksi, että hän on muunmaalainen. En paapoisi muualta tulleita, koska pidän heitä täyspäisinä ja vastuullisina ihmisiä. Vaatisin heiltä kielitaidon ja maan tapojen ymmärtämisen ja hyväksymisen.

      Summa summarum: ihmiset ovat samalla viivalla, kukaan ei mene ohituskaistalle, ei edes suomalainen.

      Poista
    7. Tapsan suvun taiteelliseen timpuruuteen viitaten - meikäläisenkin isän puoleisessa suvussa oli aikamoisia kotitimpureita.

      Minulla on vieläkin isoisäni itse taituroima puinen koristeellinen tuoli vanhanaikaisen kirjoituspöydän istuimena. Siinä on kruusauksia, reikiä ja kiemuroita, ja se on vankka kuin mikä, siro ja kaunis, päältä lakattu.

      Isällänikin oli höyläpenkki, vintillä tosin, ja isähän teki meille puuleluja. Minulla oli kokonainen kylä pikkuisia puutaloja. Niihin oli maalattu herkällä kädellä ovia ja ikkunoita. On myös erilaisia puulaatikoita, mm. edelleen käyttämäni naulalaatikko, jonka isä teki itse. Sisällä on vielä isän valitsemia nauloja ja ruuveja.

      Ennenhän käsityötaito oli välttämätön taito. Olisi se nytkin. Päästäisiin lastulevyisistä heppoisista huonekaluista eroon.

      Poista
  8. Ja-sana oli siinä jämäkästi paikallaan, sillä minäkin olen oinas.

    VastaaPoista
  9. Joskus kymmeniä vuosia sitten aittelin, että mitä veetä, kun kehuttiin maallamme olevan komea yliedustus YK:n pomoviroissa. Suuruudenhulluuteen ja narsismiin sellainen viittaa, maamme on pieni ja sellaiseksi jää, amerikkalaiset oikookoot afrikkaa ja aasiaa.

    Mutta Suomen etua ei aja muut kuin suomalaiset: Suomi täällä ensin ja ykkönen, islam on saastainen pakanauskonto, joka ei kuulu voittajien listoihin. - Näillä mennään yleisradio, vaikka rahamme ryöstätte ja aivomme yritätte pestä.

    Mitä jetset Sannaan tulee, niin kuinka joku voi niin paljon tavallisia duunareita, erityisesti hoitajia, vihata ja kuinka voi kukaan sopia limousinen takapenkille, niinkuin nyrkki köyhän silmään. Se on Sanna, high society.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Minulla on kirjastovaraus Koraanista, sillä haluan itse katsoa, ovatko puheet naisten orjuuttamisesta ja homojen tappamisista ynnä muista barbaarisista teoista, tyttöjen alapään pahoinpitelyistä ja silpomimista, lapsien seksuaalisesta hyväksikäytöstä eli pedofiliasta oikeasti uskontoon kuuluvia vai vähäjärkisten muslimimiesten fundamentalistisia tulkintoja pyhästä kirjastaan.

      Ja vaikka ne lukisivat siellä Koraanissa präntättyinä, että kivittäkää raiskaamanne nainen jne., niin eihän se anna minkään valtakunnan lupaa mihinkään.

      Ihmettelen vain, että Koraani on nyt niin monen varauksen takana, ilmeisesti, kun sitä ei kuulu.

      Poista
    2. Äläs nyt, Riku, parjaa Sannaa, kun Suomella vihdoinkin on edustava nuori nainen parantamassa maailmaa sosiaalidemokraattisin keinoin. Nythän on kruunun helmenä puhetilaisuus kiinteistösijoittajille jossain isossa maailmassa, taisi olla ihan Ranskassa? Hyvä meidän Sanna! Tähän ei Orpo pysty! Eikä Riikka!

      Poista
  10. Huhtasaarista tai Ahtisaarista minä en välitä, eivät ole minun juttuni, kuten yliopistossa opiskeleva poika sanoi työnteosta.

    Kommunisti agitaattorit olivat hänen käskeneet niin sanoa, ja mikä siinä sitten. Helsingin yliopisto on tieteellisten rankingien pohjaa, mutta kommunismia, wokea ja transgenderismiä löytyy alelaarista jokaiselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyrki Lehtolan sanoin:” Solidaarisuus, tasa-arvo ja sen sellaiset ovat toki kauniita arvoja, mutta tuoksahtavat homeelta, jos niitä vertaa instavasemmistolaisen sisällä heräileviin polyamorisiin pyrintöihin tai mediahuomiota kaipaaviin rikkinäisyyden tiloihin.

      Kannattaa lukaista Jyrki Lehtolan varsin rattoisa pakina teemasta ”proletariaatit, väistykää pliis, olette tiellä”.

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009949812.html

      Poista
    2. Koko maailman proletariaatti yhtykää, nyt duunarit hyökkäävät ikiaikaisia vasemmiston perinteitä vastaan! Porvareilta rahat pois ja opiskelijoille irtoripsiä sekä tynnyreittäin kaljaa!

      Poista
    3. Kuinkas paljon maassamme onkaan palkallaan itseään elättäviä? Oisko työikäisestä väestöstä kuitenkin enemmistö palkoollisia?
      Työkansalla on asiat toistaiseksi vielä hyvin. Kiitos aiempien vasemmistoliikkeiden periksiantamattomuuden oikeuksista taistellessaan.
      No, katsotaanpa kuinka palkannauttijoiden etujen käy, kun oikeisto saa kaikki mieleisensä heikennykset työsopimuksiin: Paikallisen sopimisen, lakko-oikeuksien heikentäminen, irtisanomisten helpottamisen jne.
      Ammattiliikkeitä, etujensa ajajia työläisetkin ovat valmiit lopettamaan tarpeettomina.
      Nykypolvi ajaa jopa lasten sukupuolen muuttamisia ja vain samaa sukupuolta olevien etuja. No, eipä ihme. Eduskunnassa on asianomaisia, jotka osaavat vetää oikeista naruista ja siten ajavat vain henkilökohtaisia asioitaan. Huvittaa kun Sannan rakas ystävä, Ilmari on niin huolissaan vanhusten palveluista ja sairaanhoidosta eduskunnan televisioiduissa istunnoissa.
      Arvot seilaavat historian laineilla. Nyt eletään oikeistolaistumisen vaihetta, jopa äärioikeistolaistumisen.
      Saa nähdä, vuosikymmeniäkö, vai muuttaako ilmastonmuutoksen tiedostaminen ja sodat maailmalla ( meillä?) ihmisten ajatusmaailmoita.

      Poista
    4. Noora, tulkitset hyvin monen ihmisen nykytuntoja. Leikkaukset nähdään omalla pussilla käymisenä, vaikka kyseessä on valtion omien tulojen jakamisen kiristämisen. Keneltäkään ei viedä mitään omaa.

      Itse kysyisin: olemmeko tottuneet liiaksikin tähän auliiseen hyvinvointiin, jossa muutamienkin tukien jakaminen voidaan ainakin kyseenalaistaa.

      Jokainen voisi kysyä mielessään kysymyksen: Miksi tukien jakohanaa kiristetään. Sitten voisi kysyä: Mitä hyötyä siitä kenties on, että joitain tukia kiristetään. Hyötyisimmekö lopulta me kaikki siitä? Ja meidän lapsemme, jos emme ajattele vain omaa materiaalista etuamme.

      Ajattelen itse niin, että ketään oikeasti hädänalaista ei jätetä ahdinkoon. Se, että opiskelijoidenkin asumistukia leikataan, ei ole kohtuutonta, koska halpoja opiskelija-asuntoja on hyvin tarjolla isoissa kaupungeissa.

      Omana aikanani kukaan ei asunut kalliissa yksiössä. Mm. kaksi perättäistä poikaystävääni asui kumpikin omakotitalon yläkerran pienessä huoneessa, ei ollut edes kahvinkeittomahdollisuutta.

      Paras naisystäväni asui hellahuoneessa omakotitalossa, mutta hella oli rikki ja hän sai keittolevyn kahvinkeittoa varten. Suihkua ei kellään kaverillani ollut, oli vain lupa käydä kerran viikossa talon saunassa.

      Kaikki valmistuimme aikoinamme maistereiksi, yksi lääkäriksi. Jokainen meistä oli töissä iltaisin - itse opetin Telekoulussa insinööriopiskelijoille suomen kieltä - ja kaikki kesät Ruotsissa duunarihommissa.

      Mitään tukia ei ollut, mutta riemuitsimme opintolainasta, koska näin köyhimmilläkin oli mhadollisuus kouluttautua yliopistossa. Kun opintotuki siten viimein tuli, se oli kaksi kertaa koko lukuvuodessa maksettava, muistaakseni noin sata markkaa per lukukausi, eli parisataa yhteensä. Siis aivan nimellinen. (Voin muistaa summan väärin, mutta siis taso olit tuota.)

      Poista
    5. Riku, tämä Teemu Keskisarjan eduskuntapuheesta tehty räppi irtoripsistä, geelikynsistä ja partavesistä on vallan hauska. Olen vakuuttunut siitä, että lausumassa on vinha perä, vaikka se onkin otettava metaforana, ironiana ja jopa itseironiana. Hyvä Teemu!

      Poista
    6. Noora, vielä tuosta kun sanot, että elämme äärioikeistolaisuuden aikaa. Otetaan nyt suosiolla se ääri-alku siitä pois ja todetaan, että poliittisessa ilmastossa suunnat seuraavat toisiaan ja vuorottelevat.

      Olemme eläneet vankkoja vasemmistolaisuuden aikoja oikeastaan minun nuoruudestani lähtien - viittaan hippiaikojen jälkeiseen kuohuntaan, jolloin isänmaallinen sotienjälkeinen paatos vaihtui vasemmistolaisuuden vuosikymmeniksi.

      Yleinen vasemmistolaisuus ainoana oikeana ajatussuuntana on jo jokusen vuoden alkanut murtua ryminällä, ja Venäjän hyökkäyssota näytti meille lopullisesti kommunismin mädännäisyyden.

      Oikeistolaisuus nostaa päätään koko Euroopassa, muuallakin ehkä, mutta se, että se ei ole enää vasemmistolaisuutta, ei tarkoita sitä, että se olisi äärioikeistolaisuutta. Eihän vasemmistolaisuuttakaan ole tapana nimittää äärivasemmistolaisuudeksi, vaikka se olisi sitä.

      Aikansa kutakin, oikeistolaisuuttakin.

      Poista
    7. Minun opiskeluaikoijeni tyttöystävä asui kahden muun mimmin kanssa omakotitalon yläkerran huoneessa. Se oli ihan kivaa.

      Myöhemmin, kun hän muutti toisen omakotitalon vinttihuoneeseen asumaan kaksin talon tyttären kanssa, se oli jo lähes luksusta.

      Entäpä minä?

      Tajusin juuri omaksikin yllätyksekseni, että olen asunut elämäni aikana ihan yksin vain yhden ainoan kerran - yhden vuoden viimeisen reissuni lopussa Ruotsissa!

      Komeasti ison kerrostalon 40 neliön yksiössä. Se oli ihan ok, mutta hiljaista.

      Poista
    8. Kumma, miten lähtemättömästi ne hellahuoneet ja yläkerran vuokrakamarit ovat piirtyneet muistiin. Toisen poikaystäväni huone oli aivan junaradan vieressä olevassa omakotitalossa. Aina kun juna meni radalla, tunsi selvästi, miten talo humahti ja heilui. Ja niitä junia meni usein jopa yöllä.

      Paras oma opiskeluasunto oli Turun ylioppilaskylän huone, sillä kylä oli aivan uusi ja huoneet puhtaita ja valoisia, isoin ikkunoin. Oli oma suihku! Jokaisessa kerroksessa oli yhteiskeittiö kaikille kerroksen asukkaille ja yhteispuhelin käytävän päässä. Se vastasi aina, joka ensin kuuli soiton ja ehti vastaamaan. Huusi sitten raikuvasti sen nimen jolle soitettiin, tai meni soittamaan huoneen ovikelloa. Oli luksusta!

      Poista
  11. No, nyt toimii taas kuin rasvattu. Siis tämä minun kirjautumiseni blogeihin. Oivallukset syntyvät, kun vähän päätä vaivaa. Ei kyllä helpolla ja saa nähdä, kuinka kauan toimii.

    Pressoista sen verran, että kallistun edelleen Rehnin puoleen kisaan osallistuneista. Mielikuva ja olemus Rehnistä on plussasempi, kuin muihin ehdokkaisiin.

    Sanna Mariniin on puheenne myös vähän kääntynyt. Marinilla taitaa mennä hyvin nyt, sekä rahallisesti että rakkaudellisesti. On oma kampaaja kainalossa, kait. Rahaakin ehkä tulee, kuin ovista ja ikkunoista. Sallittakoon kaikki hyvä raskaan työn raatajalle. Ei tuo matkustelukaan ihan helpoimmasta päästä lie. Mutta, jos ei nuorena jaksa, niin milloin sitten.

    Hallituksella on sakset ahkerassa käytössä. Leikataan sieltä, tuolta ja vähän kai muualtakin. Velkalaivan kääntäminen on sekin aika hommaa.

    Kokemukseni mukaan, jos nykyajan nuorille puhuu menneistä tiukoista ajoista tulee hanakasti vastaus, että nyt eletään tätä päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna Marin, Suomen Kim Kardashian. Vihaa duunareita, ikääntyneitä, köyhiä ja muita fasisteja enemmän kuin hermonsa kestävät. Onneksi pääsi nyt köyhistä eroon ja liitää maailman varakkaimpien piirien omana pikkunukkena jetsetissä. Tummana barbiena.

      Poista
    2. Niin oikkeen, Marin taitaa nyt olla omalla alallaan. Kukapa ei rahasta tykkäisi. Sillä saa mukavaa elämää. Ainakin niin kauan, kun elämää riittää.

      Poista
    3. Aika moni ihminen valitsee lopulta rahan ja yltäkylläisyyden.

      Vaan se jää meistä jälkeemme, miten kohtelemme siinä sivussa kohtaamiamme ihmisiä.

      Poista
  12. Tämä menneistä puhuminen opiskelijoille on tietysti turhaa ja osin jopa naurettavaa. Toisaalta sillä on ihan hyvä tarkoitus osoittaa asioiden suhteellisuutta. Aika monet nuoret opposition kansanedustajatkin ovat nälvimässä vanhempia ihmisiä ja nimittelemässä hädin tuskin köyhyysrajan ylittäneitä hyvätuloisiksi eläkeläisiksi, joiden eläkkeistä tulee säästää. Viimeksi näin teki vihreiden Atte Harjanne.

    Eläkkeitä on rasittanut muutenkin ns. taitettu indeksi, jonka Paavo Lipponen aikanaan lanseerasi. Se on estänyt eläkkeitä nousemasta, vaikka palkat ovat nousseet ja kaikki on kallistunut yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitetulla indeksillä tarkoitetaan sitä, että eläkkeet nousevat hintojen nousun mukana (eikä siis palkkojen). Eihän se nyt ihan pöhkö tyyli ole?

      Nyt parina viime vuonna taitettu indeksi onkin pelannut eläkeläisten pussiin eli hintojen nousu nostaa eläkkeitä enemmän kuin palkkojen nousu olisi nostanut.

      Pitkässä juoksussa asia lienee päinvastoin, mutta eipä ole silmiini sattunut tutkimusta asiasta. Itse en viitsi sitä nyt laskea.

      Poista
    2. 1990-luvun puolivälissä silloinen Lipposen hallitus ajoi läpi ns. taitetun eli leikatun eläkeindeksin, laman varjolla. Tämän eläkkeisiin tuhoisasti vaikuttavan ratkaisun sanottiin olevan tilapäisen. Taitettu indeksi tarkoitti siis, että eläkkeet seuraavat ansiotason kehitystä vain 20 prosenttiaja 80 prosenttia elinkustannusindeksiä.

      Koska kuitenkin elinkustannusindeksi kehittyy huomattavasti heikommin kuin ansiot kehittyvät, ovat eläkkeet jääneet jo parikymmentä vuotta merkittävästi jälkeen. Ja jotta eläkkeet eivät nousisi, on elinkustannusindeksiä pidetty keinotekoisesti alhaalla alentamalla siihen vaikuttavien viitetuotteiden hintoja, vaikka yleinen hintataso olisi noussut paljonkin.

      Kaikkineen vuosien saatossa on siis jääty ratkaisevasti jälkeen eläkkeiden normaalista kehityskulusta. Nyt kun eläkkeitä vihdoinkin tarkistetaan, ehdottaa Atte Harjanne tästä oikeudenmukaisesta noususta luopumista ja siten eläkkeiden leikkaamista.

      Poista
    3. Minä jo nuorena olin kotonani kypsien vanhempien ihmisten seurassa. Nyt on tullut sellainen tunne, että meneillään on vanhempien ihmisten, jopa mitätöinti.

      Poista
    4. Vanhuksilla ei ole puolestapuhujaa poliitikoissa, koska heitä ei lasketa äänestäjiksi. Tuntuu vaan sydämettömältä tällaisten atteharjanteiden ja oskupajamämien puheet, kun selvästi näkee, että heiltä puuttuu todellinen historiatieto vanhempiensa ja isovanhempiensa ajasta ja toimista.

      Poista
    5. Palaan vielä tuohon Harjanteen esittämään eläkkeiden leikkaamisyritykseen. Nimittäin nyt puhutaan tosiaan mieluusti siitä, että eläkkeet nousevat enemmän kuin palkat.

      Tämä on kuitenkin ollut vain väliaikaista kahden vuoden aikana, eikä se kuro umpeen sitä menetystä, mikä eläkkeissä on tapahtunut parinkymmenen vuoden ajan.

      Valitettavasti missään ei ole näkynyt laskelmia siitä, paljonko eläkkeissä on menetetty taitetun indeksin vuoksi vuosien aikana, Lipposesta lähtien. Olisi mielenkiintoista nähdä tuo tilasto.

      Kun ajatellaan vielä sitä, että eläkkeestä menee huomattavastikin enemmän veroa kuin samansuuruisesta palkasta, on selvää, että eläkkeitä ei voi vihreiden mallin mukaan alentaa.

      Poista
  13. Siitä on aikaa, kun olen maalannut taulun, siis öljyväreillä. Minulla on kyllä jemmassa värejä ja suteja, kankaita ei ole tällä hetkellä. Jos saisin nyt yhtäkkiä eteeni tyhjän kankaan, olisin kyllä ihmeessä, tyhjän edessä. Minäkin voisin hyvin maalata valkoisen tönön vihreän keskellä. Aivan viimeksi muistan maalanneeni lampaita laitumella, siis vihreää ja valkoista. Taulu on kylmässä ulkovarastossa. Toisaalta jokin abstrakti juttu voisi syntyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan hattua tuolle aktiivisuudelle ja rohkeudelle etsiä omaa paikkaa yhteiskunnassa.

      Itse ajauduin virran mukana sinne, minne kaikki kaverini menivät ja minne kotoakin työnnettiin ikään kuin itsestäänselvästi, ensin oppikouluun ja lukioon ja sitten pyrkimään jonnekin korkeakouluun.

      Vaan olin minäkin monessa erilaisessa työpaikassa: lapsena kirjastossa kirjojen leimaajana ja muovittajana, maalla monissa peltotöissä, opiskeluaikana Auran panimossa liukuhihnan äärellä lajittelemassa pulloja, Bergelinin munapakkaamossa myös liukuhihnatyössä munien lajittelijana, liikenteenlaskijana, Åhlensin varastolla tavaroita plokkaamassa, Grand Hotel Saltsjöbadenissa emännän apulaisena, huonetarjoilijana ja työntekijöiden kahvion myyjänä, kunnanvirastossa kansliatöissä ym. Kaikista töistä tykkäsin ja olisin voinut tehdä pidempäänkin.

      Poista
    2. Oi kiitos, Noora, äläs nyt, kiemurtelen. Vaikka kivalta aina tuntuu, kun kehutaan. Aivan liian harvoin niin kullekin meistä kai käy.

      Poista
  14. Epåilenpä, että minun öljyväreillä maalaamisestani on vieläkin kauemmin. Yhdessä valokuvassa seison kolmen maalaamani taulun edessä - ne ovat taiteellisia potretteja van Goghista, Joycesta ja Hamletista (!?) - ja muistelin vuosia, että olihan minulla samaa sarjaa kai pari muutakin.

    Jokunen vuosi jonkin siivouksen yhteydessä löysin ne ”pari muuta” - niitä oli yhteensä 15. Taiteellinen makuni lienee jämähtänyt menneisyyteen, sillä ne taulut miellyttivät minua yhä.

    Minulla ei ole valkoisen paperin kammoa. Ei ole ikinä ollutkaan. Kunhan kukaan ei katsele.

    VastaaPoista
  15. Aloitin öljyvärityöni muuten lukioikäisenä neekerien maalauksella - silloin sanottiin näin. Ei kukaan puhunut tummista ihmisistä tai ruskeista tytöistä, joita ilmaisuja ei olisi ymmärretty. Neekeri oli neekeri eikä se ollut rasismia.

    Maalasin siis muotokuvia, mm. jazzbändin, jossa mustaihoiset soittajat soittivat instrumentteineen. Kuvassa näkyivät kasvot ja soittimet. Maalasin myös tummia salaperäisiä naisia. Heillä oli arvoituksellinen ilme, silmät hieman raollaan. Kaikki maalaamani ihmiset olivat siis tummia. Osan tauluista lahjoitin ystävilleni, heidän pyydettyään niitä.

    VastaaPoista
  16. Vanha Jokela!
    Oikea taiteilijakapakka, maakuntaversio Tampereen Tillikasta. Hauskoja iltoja siellä tuli vietetyksi, kun Joensuussa kävin (kävin aika usein) ja tutuksi moni immeinen. Joensuun musiikkitouhu on ihan tasokasta, ja teatterikin ihan kelpo. Ja muutama hauska ja muutama mulkkumainen kirjailija, ja lehtimiehiä. - Saisi aikaiseksi hyvän juorukirjan jos kaikki tapahtumat - tai edes ne jotka muistaa, paperille pistäisi.


    VastaaPoista
  17. Kunpa kaikki taiteilijat ja kulttuurihenkilöt, miksei yksityiset persoonatkin kirjoittaisivat muistelmansa, tai antaisivat jonkun kirjoittaa ne. Mikään ei ole niin kiinnostavaa kuin elämästä lukeminen, tai katsominen elokuvan keinoin.

    Nytkin kuoli tämä tämä diskotanssin kuningatar Aira Samulin, joka eli rikkaan elämän ja jolla tuntuu olleen rakkaita ystäviä vaikka muille jakaa. Kyllä hänet voi laskea kulttuuripersoonaksi, sillä enemmän hän taisi vaikuttaa ihmisiin kuin joku yksinäinen tositaiteilija.

    VastaaPoista
  18. Mutta minäpäs lähden tästä kirjamessuille Pasilan kajoon. Jos näen siellä kirjailijan, tökkään sitä sormellä rintaan: "Työ tairatte olla semmonen kirjailija!"

    VastaaPoista
  19. Sitä paitsi ystäväni vaimonsa kanssa diagnosoi minulle alzheimerin, koska kuulemma nukun aina ja olen aina kärttyinen. - Saaatanan saatana, turpaan heitä vedän ennenkuin nukahdan!

    VastaaPoista
  20. Maalannut en ole ikinä, lapsena piirsin paljon. Kadehdin piirtämistaitoa. Entinen eukkoni posliinimaalasi hienoja kuvia.

    Mutta Jethro Tull tulloo Statiin, ai helvata, että vanhoilla päivilläni Ian Anderssonin näen!

    VastaaPoista
  21. Posliinia en ole maalannut koskaan, minkä lasken huonoksi puolekseni. Tykkään ihan vaan valkeasta pinnasta, vailla mitään krumeluureja. Toisaalta ruusukupit ovat kyllä ihania.

    Juuri sain matkatuliaisina kauniin posliinmukin, jossa oli kultareunat ja kuningatar Elisabetin naamakuva. Nyt se tuijottaa minua aamuisin kahvia hörpätessäni. Vaan ei tämä vielä mitään. Toisena tuliaisena sain kullatut avaimenperät, kuningattaren vaunujen kopio. Täytyy sanoa, että joillain on erikoinen huumorintaju. Onneksi ymmärrän sitä varsin hyvin.

    VastaaPoista
  22. Alzheimer on yllättävän yleinen. Ensi oireina on muuttunut käytös. Eli, Riku, jos ennen olit aurinkoinen persoona, ja nyt kärttyinen ukko, on syytä huoleen. Piirrä ajoissa kartta taskuusi, että löydät öisin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, perkeleen perkele, että aina minua naurattaa ja kaikkia haluaisin vetää turpaan!

      Poista
    2. Turpiinvetohalusi huolestuttaa minua, Riku. Pitäisiköhän ainun alkaa harrastaa vaikka nyrkkeilyä? Semmoisen säkin hakkaaminen voisi auttaa meitä kaikkia aggressioiden purkamisessa viattomaan osapuoleen.

      Poista
  23. Ai juma ja perke, kaikenlaista kirjamessuilta ostin. Paras oli Huuhaan nimikirjoituksella varustettu taidekirjansa. Suomen kuvalehdenkin tilasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papukaijamerkki muuten noista kirosanojen lyhennyksistä. Toimii sanaparina! Eikä kuulosta niin syntiseltä.

      Poista
    2. Jumako syntinen kirosana? Olen kai joskus kertonutkin, että sain koulussa jälki-istuntoa kun kajautin käytävällä ”jumalauta!”

      Eipä auttanut pätevä selitykseni, että ilmaisu on oikeasti runollisesti typistetty muoto pyynnöstä ”jumala auta”, siis harras ilmaisu, joka vasta syntisen rahvaan suussa - ja kansan korvassa! - on muuttunut kirosanaksi.

      Ei auttanut. Sen sijaan pätkähti toinen tunti näsäviisastelusta.

      Opetus painui mieleeni loppuiäkseni.

      Poista
    3. Juma ja perke, otan tämän parin käyttöön kun pyllähdän liukkaalla kadulla eikä herrasmiehiä näy. Tai sitten: lauta ja le. Toisaalta niissä ei ole ytyä, vain pehmeitä konsonantteja.

      Poista
  24. Siitä on monta vuotta, kun olin viimeksi kirjamessuilla. Muistan vain sen, että kaikkea oli yllin kyllin, ei oikein tiennyt, ketä olisi jäänyt kuuntelemaan ja mitä kirjoja olisi katsellut. Muistan, että kuuntelin jonkin aikaa Jukka Kempisen haastattelua ja otin siellä takarivissä seistessäni valokuvan, jossa Kemppinen katsoo suoraan kameraani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjamessuilla minäkin olin tänään. Väkeä oli kuin pipoa. Ensin kuuntelin Benkkua, sitten kävin moikkaamassa tuttua dekkariosastolla, sitten seurailin nykyrunouden edustajien turinointia ja ehdinpä vielä ihmettelemään Pyhän Venäjän myyttejä Rene Nybergin ja Jukka Korpelan tietävässä seurassa.

      Näin Rikun ja Noorankin! (Tai sitten se oli joku toinen pariskunta, joka rähisi ja mekasti ja talutettiin ulos… Mikis ja Iines?)

      Poista
    2. Noora, tuo ylläoleva kommenttisi oli Bloggerin roskakorissa, kun tarkistin sitä. Blogger heittää joskus jokusen kommentin ihan kummallisesti sinne. Palautin sen. Katson ”töherryksesi”.

      Poista
    3. Onkohan Benkku mitä ilmeisimmin nyt kirjoittanut muistelmansa, kun oli messuilla? Voisi olla kiinnostavaa luettavaa. Mies on kaikin puolin asiallinen poliitikko, viis puolueesta.

      Poista
    4. Tämä Hamas - Israel-sota on järkyttävä. On jopa vaikea pitää jomman kumman puolta tai olla jompaa kumpaa vastaan. Molemmat osapuolet ovat tehneet virheitä.

      En anna suoraa synninpäästöä kummallekaan osapuolelle, mutta on selvää, että terroristijärjestö Hamas aloitti hyökkäyksen tappamalla siviilejä. Ilman tätä näitä nykyisiä ruumiita ei olisi tullut. Hamasin toimet olisi tullut selvästi tuomita myös YK:n aseleposopimuksessa, jota Suomikaan ei allekirjoittanut.

      Nyt on kyse tästä aloitetusta sodasta, ei mistään vanhasta.

      Poista
    5. Natsifasistit tasaiseksi viimeiseen sukulaiseen asti! - Ei natseja Helsinkiin, ei natseja mihinkään! Hamas ja Hizbollah viimeiseen sukulaiseen asti tasaiseksi, niin lähi-idässä on rauha ja onni. Silloin Israelille käy kahden valtion malli.

      Poista
    6. Sodista ei päästä milloinkaan eroon. Ihminen on iso mätämuna, jos niikseen tulee. Nyt elämme näitä sotia, huomenna muita, ja historian sodat tiedämme. Onko milloinkaan ollut sodatonta vuotta?

      Miksi jotkut ovat niin tyhmiä ja pahoja, että katsovat oikeudekseen jollain ihme syyllä alkaa tappaa toisia luotuja? En voi ymmärtää tällaista barbariaa. Uskon myös, että jos naiset olisivat maiden johdossa, sotia olisi yhtä lailla. Historiassa on ollut tappajakuningattaria ja muita kaulankatkojanaisia, ja näimmehän edellisessä hallituksessakin pyrkyä aggressiiviseen valtaan.

      Poista
    7. Kyllä minä uskon tietäväni ja ymmärtäväni ne vanhat taustat, Noora, ja juuri siksi en osaakaan puolustaa vain toista osapuolta ja tuomita toista. Näen vikaa Hamasin lisäksi myös Israelin asenteissa.

      Ilman terroristijärjestön hyökkäystä ei kuitenkaan olisi nykyistä hirvittävän tuhoisaa sotaa. Vanhat asetelmat toki olisivat, vanhat erimielisyydet, mutta sota ei ole oikea tapa ratkoa kansojen välisiä riitoja. Se on sama kuin tappaminen riitaisassa avio- tai avoliitossa neuvottelujen tai eron sijasta.

      Poista
  25. Loppumetreillä on meneillään juuri aiemminkin mainostamani Pentti Linkolan elämäkerta. Hyvää tässä on se, että pääsee sisälle Linkolan fanaattiseen ajatteluun ja tuntee samalla lujaa myötätuntoa hänen persoonaansa kohtaan. Hän erosi muista siinä, että eli elämäänsä ajattelunsa mukaan, aidosti, koska ei muuta voinut.

    Viihdeihmisten elämäkerrat eivät minuakaan nappaa, mutta Aira Samulinissa on myös syvempi ulottuvuus: suvun historia ja mielisairauden keskellä ja lähellä eläminen. Hänen elämänsä oli mustaa ja punaista, enemmän tragediaa kuin komediaa. Iloinen elämänasenne oli hänen metodinsa selvitä hengissä, arvelen.

    VastaaPoista
  26. Jaah, Kale Puonnin kanssa muutaman sanan vaihdoin ja sain hyvän omistuskirjoituksen kirjaansa.

    VastaaPoista
  27. Kirjamessujen jälkeen sormi hyppelee vähän jokaisella… Kuuntelinpa messuilla vielä Juha Hurmeen ja parin muun keskustelua Kalevalastakin. Olin jo valmiiksi hieman taisteluasemissa, ja kyllähän Hurme väittikin Kalevalan aiheiston olevan kansainvälistä… onneksi ei sentään väittänyt sitä kopioiduksi.

    Myytit ovat myyttejä, mutta kieli ja muoto ovat kotoista. Ei tarvitse montaa riviä lukea mistä kohtaa tahansa, kun toteaa että uniikkia kielenkäyttöä on, ei taatusti mistään kopioitua. Ja aivan mahtavaa, ylittämätöntä.

    Jotenkin tuntuu ettemme me suomenkieliset oikein edes ymmärrä kansalliseepoksemme upeutta. Lukekaa Kalevalaa, juntit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Hurmeen junttinimittely tapahtui kai ensi kerran Finlandia-palkintopuheessa. Rakkaudellinen tölväisy. Juntit.

      Poista
    2. Kantelettaressa on paljon suurelle yleisölle tuntemattomia hienoja runoja. Nämä ylempänä mainitut teokset hakkaavat kyllä mennen tullen monet modernit teokset, jotka päätyvät hehkutuksenkin jälkeen unohduksen mereen.

      Poista
    3. ”Opetelkaa ruotsia, juntit!” huudahti Hurme iloisesti ja syystäkin. Englannin ylivalta on johtanut siihen, ettei suomenkielinen nuori polvi enää osaa ruotsia.

      Ruotsin kieli on kuitenkin niin merkittävässä osassa Suomenkin historiaa ja kulttuuria, että sitä kannattaisi ehkä osata.

      Minulla on Vänrikki Stoolin tarinat myös ruotsiksi ja on siinä hieman elävämpää sävyä. Runeberg kirjoittaa selkeämmin ja aikaa kestävämmin kuin Cajander kääntää.

      (Miksei minulla ole Mannisen suomennosta, kyselen nyt itseltäni?) Kai niitä on uudempiakin? Hurme itse voisi kääntää Runebergia, sillä kirjoittaa hän osaa.

      Ystäväni, miehet, vaimot, onko teissä osaajaa, joka vanhan runoniekan värssyt kääntää haluaa?

      Poista
    4. Minullapas on, Tapsa, sekä Cajanderin että Mannisen käännökset Vänrikki Stoolin tarinoista. Kirjat ovat lisäksi aarteita, ruskealehtisia, tosi vanhoja, isoisäni nimikirjoituksella varustettuja.

      En ole varma nyt, löytyisikö jostain ruotsinkielistä alkuteosta, tai siis ylipäänsä ruotsinkielistä Vänrikkiä. Olisikin hauska katsella sitä, koska itselläni on melko hyvä ruotsin kielen käytännön taito, kiitos mainion ruotsin opettajani, Minnan, josta olen kirjoittanut ruotsalaisuuden päivänä useastikin. Osaan edelleen sanoja melkoisen määrän, koska Minna pakotti opettelemaan ne ja niiden taivutukset jalkaa polkien.

      Poista
    5. Olen samaa mieltä ruotsin kielen opetuksesta. Pakkoruotsi on hyväksi nuorisollemme. Minnaa tarvittaisiin edelleen. Koko suomalainen nimistö poikineen pohjautuu paljolti ruotsin kieleen ja siitä väännettyyn ja käännettyyn muotoon. Historia! Mikään ei ole niin tärkeää kuin historia ja ruotsin kieli. Ettäs tiedätte.

      Poista
    6. PS Jos löydän ne Stoolit päivemmällä, saatan laittaa tänne jonkin runon säkeistöstä kummankin suomennoksen ihmeteltäväksenne.

      Poista
    7. Erinomainen ajatus, tee se. Laita mukaan myös alkuperäinen teksti, niin näemme miten hyvin käännökset vastaavat sitä.

      (Tai siis muutkin näkevät, minullahan on ruotsinkielinen alkuperäisteos.)

      Poista
  28. Olisinhan minä tullut, mutta järjestysmies talutti minua juuri ulos.

    VastaaPoista
  29. Kas tässä, panen keskustelun loppuun lupaamani Vänrikki Stoolin Sandels-runon yhden säkeistön suomennokset.

    Teinixeillehän tämän runon voisi kokonaisuudessaan myydä liittämällä tarinaan Sandels-oluen. Nimittäin Sandelshan oli sotapäällikkö, joka nautiskeli hyvästä ruoasta ja juomasta eikä pitänyt kiirettä taisteluihin rientämisellä. Vaan sitten kun lähti taistoon, hän seisoi järkähtämättä luotisateessa ja listi ryssiä - käytän runon kieltä - kuin torakoita.

    Säkeistö tapahtuu hetkessä, jossa Sandels illastaa pastori Tutshkovin kanssa ja kuulee, että taistelevat sotilaat syyttävät häntä taisteluun osallistumattomuudesta. Kas tässä suomennokset:

    Vait Sandels jäi, putos kahveli pois,
    jopa nauruun hän purskahtaa.
    ”Hyvä herra, Sandelsko pelkuri ois?
    Ohoo, sepä perhanaa!
    Bijou, jalo ratsuni, tuokaa, hoi!
    - Nyt pastori jäädä voi.”
    (Suom. Otto Manninen)

    Sandelsin putos kahveli pois,
    hän on vait, jopa naurahtaa.
    ”Kuin, herrani, Sandelsko pelkuri ois?
    Vai niin, sepä perhanaa!
    Bijouni, mun ratsuni, tuokaa, hoi!
    Nyt pastori jäädä voi!”

    (Suom. Paavo Cajander)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä alkuperäinen ruotsinkielinen säkeistö:

      ” Sandels han fällde sin gaffel, han teg,
      Brast äntligen i gapskratt ut.
      "Hur var det, herre, är Sandels feg,
      Säger man så? Åh hut!
      Min häst, låt sadla min Ädla Bijou!
      Herr pastor, ni följer ej nu."

      Poista
    2. Mannisella tämän kohdan käännös seurailee aika tarkkaan Cajanderin työryhmän käännöstä. Tai sitten Cajander viime versiossaan yhtenäisti tekstejä..

      ”Åh hut” suomennetaan molemmissa samoin eli ”hut” perhanaksi. Sven Tuuvan isä pantiin kyllä sanomaan ihan vaan ”huutia”.

      En nyt ehdi tarkistamaan mikä se ”hut” olisi tässä kontekstissa. Saa nähdä kiinnostaako asia niin paljon, että hankkisin ihan tuoreimmat käännöksekin,, niitähän on.

      PS. Luin lapsena näitä tarinoita ja koin kansallisen herätyksen, ihan kuin esipolvet aiemmin. Suuri syy siihen oli se, että mummolani oli Siikajoella, vanha sotilastorppa rantatörmällä, Korpraali-nimisen talon vieressä.

      Poista
  30. Kas vaan, Tapsan kommentti ilmestyi samaan aikaan kun kirjoitin kommenttiani. Olkaa hyvät, kirjallisuudenystävät!

    VastaaPoista
  31. Varmaan ehkä Venäjällä?

    VastaaPoista
  32. Noora, paljon hyviä aiheita taas kommentissasi! Monesta voisi pitää pitkät puheenvuorot tai jopa uuden keskustelun.

    Tuo on totta mitä sanot viitaten Runebrgin runoihin: "Oi miten sankarillista oli uhrata henkensä isänmaan puolesta." Nimittäin itse olen kirjallisuuden opinnoissa, joissa Runeberg toki kuului tentittävään materiaaliin, kirjoittanut runojen reunoihin mm. "paatoksellista isänmaallisuutta" ja "sotauhoa". Vähän harmittaa, sillä käytin kuulakärkimerkintöihini näitä omia isoisäni aikaisia teoksia, joilla on antikvaaristakin arvoa. Tai olisi ilman minun näpsäköitä oikomisisani.

    Toinen kohta kommentistasi. Nimittäin juuri minun kunnassani uhotaan nyt terveydenhoidon digitaalisen etävastaanoton puolesta, ja olemme kai tässä valtakunnan kärkeä.

    - Minusta tämä on hävettävän kehnoa sosiaalidemokraattista uudistamista, jossa ihminen, potilas, unohdetaan kun häntä syötetään ison yhteiskunnallisen koneiston pyöritettäväksi.

    Yhteiskunnalliset palvelut ja asiat pitää priorisoida, ja ihmisen terveys on niistä ensimmäisiä ellei peräti ensimmäinen. Etävastaanotot ovat terveydenhoidon helvetin esikartano. Lääkärin on suostuttava kohtaamaan potilas silmästä silmään.

    VastaaPoista
  33. Ynnäsin, että olemme olleet Ruotsin vallan alla n. 700 vuotta. Venäjän ruhtinaskuntana 1809 - 1917. Ja Suomen sodan myötä siirtyi autonomiseksi suurruhtinaskunnaksi.
    Jonkin aikaa saimme nauttia 1940- luvun sotiemme jälkeen Venäjän kanssa itsenäisyydestämme ja rauhanajasta. Miksiköhän niin kävikään?
    Nyt itsenäisyydestämme on rippeet jäljellä, mutta ilman omia sotia.
    Euun suuret valtiot ja Amerikka omine etuineen sekä usa/nato omineen jyräävät meidät mennen tullen.
    Olisi mielenkiintoista tietää, mitä meppimme ovat saaneet Brysselissä aikaan. Onko äänestyksissä Suomen ehdotukset menneet läpi? Kuinka runsaasti euroopan suurten valtioiden edustajat kannattvat suomalaisten ideoita? Enemmistökö? Kai näihin kysymyksiin saisi vastauksia EU:n sivuilta. Vai saisiko?
    Eduskunta päättää pian, saavatko amerikkalaiset sotilaat ja aseet kotiutua kasarmeillemme ja vallata muitakin alueita sotatavaroilleen. Totta kai! Eduskuntamme enemmistö päättäjistä oikein hihkuu ilosta, kun voi paukutella itänaapureille, vaikkapa homohenkseleitään.
    Oisko tuo ihme, jos eräänä kauniina päivänä olisimme taas naapurin suurruhtinaskunta? Tai mistäs sitä vielä tietää, miten samanmielisiä tulevaisuuden Eeuussa eri valtiot ovat. Valtioiden päämiehet vaihtuvat, samoin kansanedustajat. hmeiden aika ei ole koskaan ohi.

    VastaaPoista
  34. Sorry, minä taas anonyyminä yllä.

    VastaaPoista
  35. Ehkä uuden sukupolven hoitohenkilökunta ei koe enää ammattejaan kutsumustyöksi.
    Hittojakos se heille kuulunee, miten kukin tuhoaa terveyttään. Netissä tai puhelimessa on kätsää määrätä pillereitä, ja päästä nopeasti eroon valittavista ja rasittavista potilaista. Ihmisethän uskovat, että kaikki lääkkeet parantavat, vaikka ne vain helpottaisivat oireita ja toisivat mukanaan sivuoireiden hoitoon uusia pillereitä.
    Luulisi viisaiden tietävän, että empatia potilasta kohtaan ja läsnäolo ymmärtävine katsekontakteineen jopa auttaa nopeampaa paranemista. Lumelääkkeilläkin saadaan ihmisiä paranemaan.
    Eliniän odote on hieman mukamas laskenut, mutta satavuotiaita alkaa olla ennätyksellisesti.
    Ilmeisesti etäkontakteilla eliniän tilastoja saataneen kaunistumaan. Eli satavuotiaita vähenemään.

    VastaaPoista
  36. Noora, tyylisi on niin omaleimaista, että luulen monen tunnistavan sen jopa anonyymin takaa. Tähän hymiö.

    Tuo verbi ”nauttia” rauhanajasta viime sotien jälkeen on tahattoman hauska, Noora, jos se on tosimielellä esitetty, niin kuin arvelen. Rauhasta tietysti aina nautitaan, mutta oli siinä ajassa muutakin, niin kuin hyvin tiedämme.

    EU:ssa olemme tähän asti olleet se kiltti oppilas, niin kuin joku toimittaja juuri totesi. Tämä on mielestäni hyvä huomio. Ja kaipa meidän pitää ne Naton tukiasemat tänne päästää, koska meillä on oikeasti hyökkäilevä ydinasevoimalla uhoava valtio naapurissamme. Minä voisin sanoa jopa, että tervetuloa pojat, saako olla kuppi kahvia.

    VastaaPoista
  37. Minua pelottaa se kustannustehokkuus, jolla sotea nyt asetellaan kuosiinsa ja jolla sote ylipäänsä taiottiin hatusta.

    Tässä operaatiossa on vain yksi vika: potilas itse on unohdettu, hänen hyvänsä. Hän on vain kamaa, jota käsitellään kustannustehokkaasti ja niin, ettei lääkärin tarvitse prsettään tuolistaan nostaa. Vain erikoislääkärit jättikolossaalisissa keskussairaaloissa suihkivat sähkölaudoillaan leikkaussalista toiseen ja ruumiita kärrätään sivurakennuksissa sijaitseviin kylmätiloihin.

    VastaaPoista
  38. Satakunnan lakeuksilla oli aamulla lumikaaos. Lumitöitä tehty siis ensi kerran tänä talvena. Oli pakko lähteä liikkeelle, kun kävin hakemassa influenssarokotukset terveyskeskuksesta.

    Kun kuunteli siellä ihmisten juttelua, niin kaikki ovat jo sairastaneet koronan, joku kaksikin kertaa ja jokaisen tuttavatkin ovat sairastaneet. Minä en, en ainoatakaan kertaa. Olen liikkunut aivan normaalisti ja tavannut ihmisiä ja käynyt kokouksissa, joissa istutaan aika tiiviisti.

    Kuuntelin A-studion Jussi Saramon ja Piia Kaumin keskustelua siitä, miksi Suomi ei hyväksynyt YK:n vaatimaa aselepoa Hamasin ja Israelin välille. Sanonpa niin kuin ennenkin: en osaa tuomita vain toista osapuolta, sillä molemmat ovat murhanneet siviilejä, lapsiakin. Tuomitsen siis molemmat osapuolet. Ja varsinkin sen terroristijärjestön, joka aloitti viattomien tappamisen hyökkäämällä ensin. Anarkialle ehdoton ei, aina.

    VastaaPoista