Nyt kun pöly on laskeutunut, poliittiset pelikirjat ovat sekaisin. Se ei ollutkaan Greta, joka toi rauhan Gazaan. Eikä se ollutkaan hallitus, joka leikkasi Suomen talouden tärviölle. Se oli töyhtötukka Trump, joka aloitti rauhanprosessin Gazassa, ja se oli Stubb ja Orpo, jotka kävivät neuvottelemassa jäänmurtajasopimuksen Suomeen.
Kuinkas tässä nyt näin kävi? Juuri kun media ja some oli täynnä köyhien kuolemaa ja Gazan lapsiuhreja? Kun maailman piti romahtaa ja lasten kärsiä enemmän kuin koskaan ennen?
Nautimme siis toiveikkaina parempien aikojen orastamisesta ja jäänmurtajateollisuuden synnyttämistä uusista työ- ja koulutuspaikoista. Tämä tulee luomaan monialaista uutta työllisyyttä. Emmekä usko negatiivisia maalailuja Suomen osaamisen ilmaislahjoituksesta. Ei sitä niin vain anneta - tiedän tämän opettajataustani puolesta. Osaamisen jakamisella on hyvä hintansa eivätkä jakajat ole nenästävedettäviä tyhmyreitä.
Jäämme odottamaan myös pysyvämpää rauhaa Gazaan ja Hamasin aseistariisuntaa ja poistumista näköpiiristä. Ei sivistysvaltioiden tulisi edes neuvotella terrorististen järjestöjen kanssa.
Muutoinkin kuuluu hyvää, joskin kaamos koputtelee jo ovilla. Halloween on rantautunut Suomeenkin, jostain kumman syystä. Myymälät ovat täynnä halpaa kummitus- ja luurankokrääsää, oikein rumaa, sellaista jota huusholliinsa ei halua, ei edes kurpitsoja.
Eilen kävivät jo ensimmäiset lapset kokeilemassa kepillä jäätä. Neljä poikaa pimpotti ovikelloa illalla ja kiljaisi iloisesti että ”karkki tai kepponen”. Minulla ei ollut mitään annettavaa.
- Eikö edes suklaata? kysyi yksi poika.
- No, ei varsinkaan suklaata.
Pisteet kuitenkin pojille yritteliäisyydestä, vaikken halloweenistä välitäkään. Näistä pojista kuullaan vielä. Huomaa muuten lasten piristyneen koulujen kännykkäkiellon myötä. Pihalta on alkanut kuulua enemmän leikkivien lasten ääniä. Kiipeillään jopa puihin!
Nokia lopetti aikoinaan Salon tehtaansa ja meillä surtiin tietenkin tehtaan 1040 työpaikan menetystä. Entiselle Nokian apulaisjohtajalle annettiin tehtäväksi tutkia asia tarkemmin ja kaiken kaikkiaan 9. 000 ihmistä menetti työnsä tehtaan lopettamisen takia.
VastaaPoistaTurun Meyerin telakalla on 2.000 alihankkijaa ja samaa luokkaa jäänmurtajissa.
Tätä voi jokainen miettiä hiljaa mielessään!
Tulevaisuus näyttää tarkemmat luvut työllisyyden kasvussa ja kestossa. Tärkeintä on mielestäni se signaali, jonka tämä jäänmurtajasopimus antaa koko Suomelle tässä taloustilanteessa.
PoistaLasku kääntyy väkisinkin nousuksi. Uudet innovaattorit saavat kenties potkua ja perustetaan uusia yrityksiä, jotka luovat taas ketjureaktiona uusia työpaikkoja.
Hiljaa rivissä tai julkinen sektori sinutkin perii.
PoistaOn jo perinyt. Minä olen tehnyt työni julkisen sektorin hyväksi. Nyt olen enää pelkkä yhteiskunnan kuluerä, niin kuin joku joskus eläkkeellä olevia kauniisti nimitteli.
PoistaSittenhän sinä oletkin perillä, ja asioistakin voi ottaa selvää aivan omaan tahtiin.
PoistaVaan ihminen ei ole kai koskaan perillä, vaan aina matkalla. Näin minä ihmiselon kulun näen. Ja sehän tässä hauskaa onkin.
PoistaLuoja varjelkoon minua perilläolosta ylipäänsä muutoinkin. Parasta on suunnittelu, toivominen, haaveilu, ei sekään, että on jo matkalla johonkin.
- Aamumietteitä ennen ensimmäistä kahvikupposta
Sosiaalipummologian dosentin oppituoli tulisi perustaa, akateeminen työttömyys uhkaa korkeakoulututkinnon suorittaneita. Työllistävä vaikutus olisi merkittävä.
VastaaPoistaJäänmurtajakippareille uimakoulu kirjrkurssina ja ilmaisia lottokuponkeja muille, eiks vaan.
Miten onkaa cinco de mayo saanut uuden hahmon tuossa pyhäinmiestenpäivän tienoilla eräässä uskonnollisessa faktiossa?
mihkä himpskattiin häipyi kaksi riviä
Poistaäh anti olla
huono miete enivei
Viihdykettä
VastaaPoistaAuringon viileät säteet
loistaa lämpöään,
tuudittaa tuulen värinää
keinuttaa kypsää viljaa,
lämmittää keinussa istujaa
laulattaa laulujen laulajaa
tanssittaa tanssin ystävää,
sydämessä liikahtaa
talven uhka tulollaan.
Intuitiivisuuden pyöritystä
Sellanen ol Viipuri - Juha Vainio
https://youtu.be/xBJkyG-QUOg?si=ebdUgKdDOYwDPeqr
Kiitos kauniista runosta, Ripsukka! Tuosta laulusta tulee mieleen osakunnan perjantai-iltaiset lauluillat Turussa. Ne olivat hauskoja! Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja… Vaan en minä niitä välttämättä uudelleen elää tahtoisi, vaikka laulussa niin sanotaan. Paitsi päiväni murmelina -tyyliin: kaikki toistuisi uudelleen ja ihan uutena.
VastaaPoistaKiitos vaan!
VastaaPoistaSiittä vaan runoa kehiin itse kukin, jos suinkin. Yrittänyttä ei laiteta.
Joskus haikailu on ihan kivaa, ilman mitään uudelleen tapahtuvaa.
Kunniaan haikailu omalla paikallaan.
Ovatko kaikki syyslomalla tai laittamassa mökkiä talvikuntoon vai mikä ihmeen hiljaisuus täällä vallitsee?
VastaaPoistaTäällä Stadin kulmilla vallitsee ainoastaan hieno aurinkoinen syyssää. Kestäisipä se mahdollisimman pitkään. Mökille minäkin olen kyllä vielä menossa, kunhan ehdin.
Ja saan apuvoimia laiturin nostoon - vaimo kun kielsi nostamasta sitä yksin. Kuulemma liian raskasta. Näin sitä viedään mieheltä itsekunnioituksen rippeetkin…
Meinaan, että yksin minä olen sen tähänkin asti nostanut.
Mitäs tässä, talvea odotellessa, tulee se kuitenkin, enkä todellakaan sitä odota.
PoistaKun ei ole mitään asiaa, liekö sitä ennenkään ollut, vetää hiljaiseksi, ei mykäksi kuitenkaan. Tulee taitekohta, jolloin kaikki muuttuu, jos ei nyt kaikki kuitenkaan, niin kuin sinulla tuo laiturin nosto. Semmosta elämä on.
Rustaapas runo, runon taitaja, jos ja kun ehdit, iloksi ihmisten.
Syvä hiljaisuus on kieltämättä aika poikkeuksellinen olotila täällä. Paljon riippuu tietenkin kulloisestakin blogikirjoituksesta. Tämä taisi olla liian herkkä ja ihmisiä jakava tai sitten vähän kulunut aihe, josta ei riitä enää kaluttavaa. Toivon vain, ettei kukaan kokisi niin, ettei uskalla kommentoida ajatuksiaan rehellisesti.
PoistaSyystöissäkin menee aikaa. Mökki on talviteloilla, putkimies katkaissut veden ja putsannut katon ja rännit. Täällä kaupungissa olen putsannut etupihan ja koristellut sen kellokanervilla. Takapihalla on vielä puissa lehtiä, joten haravointia täytyy lykätä.
Mitä tulee Tapsan mainitsemaan veneen kääntöön syksyllä, olen sen tehnyt vielä jokunen vuosi sitten, ihan yksin. Ja vene on painava Terhi, klassinen isohko soutuvene. Vedin sen pyöröpuita asetellen maihin sopivaan paikkaan ja humpsautin sitten voimalla nurin. Kääntö on tehtävä nopeasti ja tarkasti, koska loukkaamisen vaara on suuri. Raskas työ, jota en enää uskalla tehdä yksin.
PoistaOn ollut kaikkea kivaa kaupunkielämää ja olen keskittynyt lukemiseen.
PoistaJuuri sain luetuksi arkkipiispan tehtävästä luopuneen Richard Hollowayn: Katse kaukaisuuteen : elämän tarkoitusta etsimässä ( Like 2004, suom. Einari Aaltonen)
Mitään erityisen uutta kirkon suojassa ison osan elämänsä viettänyt uskonnon ammattilainen ei sinällään anna. Eettinen ja moraalinen pohdinta kun on itsellenikin niin tuttua. Parasta antia kirjassa ovat Hollowayn siteeraamat runoilijoiden runot yms. mielenkiintoiset tekstilainaukset muilta ajattelijoilta. Ne laajentavat ja täydentävät Hollowayn omia ajatuksia.
(Epäilijä, kuten minä, etsii myösaina pukinsorkkia laahusten ja helmojen, naamioiden ja karnevaaliasujen alta.
Summa summarum:
Ilmestymme syntymässä hetkeksi tiedostamattomasta ja tuntemattomuudesta . Olemme jonkin aikaa näkyvissö, olemassa ja jälleen palaamme tiedostamattomaan ja unohdukseen, nimeksi hautakiveen.
Edelliset näkemykset voi moni, vaan eivät kaikki hyväksyä.
Olemassaolossa on tärkeintä, jos ne pystyy elämäänsä sovittamaan: vapaus ja vastuu.
Holloway siteraa Raymond Carverin lyhyttä runoa, jossa kysytään, - Saitko tästä elämästä mitä halusit?
- Sain, vastataan runossa. Mitä halusit?
- "...Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni rakastetuksi tässä maailmassa."
R. Hollowayta edellinen runo puhuttelee. Minun mielestäni siihen kuuluisi myös maininta siitä, että sai itse myös rakastaa. No, pojat on poikia.
Hollowayn kirja oli Sokokselta ostettu ja maksoi 0,50 e ! :)
Seuraava opus luvun alle on kirpparilta: Piero Ferruccin, ital. psykoterapeutin ja filosofin teos: Ystävällisyys: Hyväntahtoisuuden voima. ( 2. uydist. p. 2021 kust. Viisas elämä, suom. Lauri Porceddu)
Kirjan kokonaan luettuani ( jos jaksan) minusta tulee kiltti ja hyväntahtoinen immeinen.
En kyllä väkisin, enkä väsyttämällä, enkä manipulaatiolla. :)
Katsotaan kuis käy.
Missäs minä veneen käännöstä puhuin? Se on jo muistaakseni käännetty, eikä siinä kauan muutenkaan nokka tuhise, 5 minuuttia.
PoistaMutta 3-osaisen 20-metrisen laiturin veto maalle vaatii aikaa ja tupakkaa (eli sikarin, jonka nykyään korvaan pienellä tujauksella viskiä), etenkin kun se levein osa on n. 4 x 5 metriä.
No, minulla on käsivintturi, jolla kelailen sitä tuuma tuumalta maalle, pyöreiden runkojen päällä. Välillä lykkään rautakangella vauhtia ja nostan juurakoiden yli. Kivaa eläkeukon syyspuuhaa.
Ei se koko homma vie kuin 4-5 tuntia eli hyvin ehtisi päiväseltäänkin tehdä, vaikka yleensä kyllä vielä yövyn mökillä ja lämmitän saunankin. Lähtölöylyt ja -ryypyt on otettava ennen talven tuloa, määrää mökkilaki.
Tarkistin, oikeassa olet, Tapsa, puhuit laiturin nostosta, et veneen käännöstä. Meillä laituri on kiinteä, koska ranta on matala eikä siihen saisi ponttonilaituria eli kelluvaa päätä muuten kuin usean kymmenen metrin päähän rannasta. Nyt laituri on murskana ja rakentamatta, koska ranta on kaisloittunut niin, ettei sitä naiskäsivoimin jaksa pitää avonaisena. Ja muutenkin, laituri oli joka kevät rakennettava uudelleen merijäiden murskattua sen.
PoistaViisaita kirjoja olet lukenut, Noora. Ja mikä hinta, 0,50 euroa. Vastaavia opuksia olen saanut kirjaston poistohyllystä, historiateoksia, kansatieteen tutkimuksia ja nimistöhistoriaa, 5 eurolla kassillinen kirjoja!
PoistaMinulla on vielä kesken Helvi Juvosen elämäkerta. Nyt olen hänen sairautensa - tai pitäisi sanoa sairauksiensa - keskellä. Hänellä oli sen ajan mukaisia diagnooseja, mm. skitsofrenian. Jos hän eläisi tänä päivänä, epäilen, että hänellä voisi olla jokin muu diagnoosi, vaikkapa kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänen rakkauttaan Sirkka Meriluotoon kuvataan väkevästi. Se oli hänen elämänsä tärkein asia.
Vene laitettiin talviteloille maaseutulammella jo pari viikkoa sitten. Laiturin noston hoitavat lähempänä rantaa asuvat.
PoistaEnpä tiennyt Helvi Juvosen naisrakkaudesta. Toivottavasti koki onnellisia hetkiä ristiriitojensa keskellä.
Tämä rakkaus taisi olla ainoa suuren onnen lähde Juvosen elämässä. Olen parhaillaan hänen sairauksiensa kuvaamisessa, ja ne - mielen sairaukset - saivat yhä suuremman osan hänestä pikku hiljaa. Tästä alkaa myös varsinainen runoilijan tie, runojen julkaiseminen.
PoistaKuten en tiennyt runoilija Mirkka Rekolankaan elämänkumppanuuudesta Mirjam Polkuseen.
VastaaPoistaMolemmat naiset olivat myös Helvi Juvosen läheisiä tuttuja, ainakin Polkunen. Rekolan tarkasta läheisyydestä en vielä ole varma, kun kirja on kesken. Hänet kuitenkin mainitaan eri yhteyksissä Juvosen kanssa.
PoistaKirjassa korostetaan kovasti Juvosen pukeutumista miesten pukuun, housuihin, joita tuolloin ei suvaittu esimerkiksi yliopistollakaan. Lisäksi hän veteli kessua kuin mies. Mieleeni nousee tässä oman lapsuuteni Poika-Saimaa, erikoinen ihminen, mutta luontevasti yhteisöön sujahtanut. Hänkin veteli kessua ja oli rohkea, kuten Juvonen, jota luulin araksi runotytöksi. Kenties Poika-Saimakin oli vain tavallinen homoseksuaali? Jotenkin koin hänet lapsena sukupuolettomaksi.
Mielenkiintoista onkin, liittyykö miesmäisesti pukeutumiseen toive olla syntynyt mieheksi? Freudin oletukseen pienten tyttöjen peniskateudesta
Poistaen oikein usko tässä yhteydessä.
Peniskateus on kummaa puhetta. En osaa pitää selaista yleisenä totuutena joitain poikkeuksia kenties lukuunottamatta.
PoistaTuo naisen pukeutuminen selkeästi mieheksi on kiinnostava ilmiö homoseksuaalisessa kontekstissa eli homoseksuaalisessa suhteessa.
Erääseen käyttäytymismalliin liittyy tekijöitä, kuten kyvykkyys, tilaisuudet ja motivaatio.
Poista- kyky suorittaa tietty käyttäytyminen
- ulkoistet olosuhteet, jotka mahdollistavat ko.käyttäytymisen
- motivaatio, eli halu käyttäytyä kuten käyttäytyy. Se voi olla automaattista (tiedostamatonta ?) tai harkittua
( mukana tunnereaktiot, halut, tarpeet, yllykkeet, estot, refleksit ...)
Matkimiseen voi siis olla tiedostamattomia syitä. Myös samaistumista esikuvaan, vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja luottamusta ihmissuhteissa.
Eiköhän huomion herättämisellä ja syystä tai toisesta epäselvällä identiteetilläkin ole osuutensa?
Ihmismielen tiedostamattoman syövereiden tutkimiseen ei ole vielä keksitty sukellusvenettä. :)
Matkiminen on hyvä kyky. Vauvakin oppii matkimalla, vastaa hymyyn hymyllä ja kurtistaa kulmiaan, kun sille kurtistetaan. Kieli opitaan matkimalla.
PoistaJopa gorilla osaa matkia ihmistä, vaikka kaikki gorillan kyvyt eivät ole ihmiseltä opittuja. Kun gorilla särkee kookospähkinän työkaluja käyttämällä, se tekee sen itseohjautuvasti. Ja pikkugorilla sitten matkii isoa.
Matkiminen eli apinointi, hauska ja puhuva ilmaisu.
Mutta miksiköhän runoilijat ovat niin usein homoja ja lesboja, liittyyköhän se jotenkin taiteellisuuteen ja herkkyyteen tms?
PoistaNo, tuon takia minusta ei varmasti oikeaa runoilijaa tullutkaan, vaan lähinnä ammattisellainen.
Herkät, tunne-elämältään poikkeusyksilöt, ( taiteilijat, runoilijat, säveltäjät jne. joiden on vaikeaa löytää ymmärtävää, samoilla hengen tasoilla olevaa " sielunkumppania keskiverto tallaajista, kenties ajautuvat tai helpommin löytävät ymmärtäjiä oman sukupuolensa edustajista.
PoistaSukupuolinen ja seksuaalinen poikkeavuus oli varsinkin Helvi Juvosen aikana lähes sataprosenttisen tabu, torjuttu ja kielletty asia. Yhä edelleen se on jossain määrin ollut jonkinlaisen kärsimyksen lähde ihmisen kehityskaaressa lapsuudesta seksuaaliseksi olennoksi.
PoistaKyllä tällainen tausta herkistää ihmistä vastaanottamaan erilaisia sisäisen maailman - taiteen maailman signaaleja, jotka ovat luomisen polttoainetta. Kärsimys ja erilaisuuden tunnot eivät jalosta, mutta voivat laajentaa ihmisen tuntosarvia ja sielua.
Aiheesta riittäisi spekulaatioita ja teoretisointia.
VastaaPoistaSyitä on monia, miksi nainen valitsee miehisen habituksen, häivyttääkseen oman naiseutensa.
Pystyääkseenkö kohdistamaan halunsa ja tunteensa " helpommin " omaan sukupuoleensa.
Outoa sinänsä, että osa lesboista inhoaa miehiä, miksi sitten matkia heitä?
Maailma on jo tareeksi vinksallaan, joten antaapa olla!
Välinpitämättömyys olkoon uusi normaali suvaitsevaisuus-synonyymi.
Alan hiljalleen sisäistää sen. :)
”Maailmaan mahtuu” on ehkä hyvä motto. Siinä ei tarvitse suvaita mutta voi suvaita, ei tarvitse hyväksyä mutta voi hyväksyä. Leiriä ei tarvitse aina valita, koska asioilla tuppaa olemaan ainakin kaksi puolta.
PoistaNäin punaista, kun edellinen pääministeri ennen vaaleja käski kansaa valitsemaan puolensa. Ikään kuin olisimme sodassa. Tällainen asenne lisää polarisaatiota, kun kaiken avain olisi yhteistyö ja - suvaitseminen.
Evoluutio, totean minä. Se on mekanismi, joka pukkaa koko ajan vähän erilaisia variaatioita kaikesta ja parhaiten kulloisiinkin olosuhteisiin sopeutuvat menestyvät.
PoistaKun olosuhteet muuttuvat, muuttuu kaikki muukin.
Onhan ”aina” tiedetty, että silloin tällöin syntyy toisenlaisiakin ihmisolentoja kuin vain ”miehiä” ja ”naisia”. Samoin aina on ollut erilaisia seksuaalisia suuntautumisiakin kuin vain luonnollisia heteroja.
Se liittyy tähän mekanismiin, jolla lisäännymme. Se ei ole ihan sataprosenttisen täydellinen, vaan erilaisia variaatioita tulee tietty prosentti.
Elämisen oikeus heilläkin on. Nykyään on alettu jopa ajatella, etteivät he ole luonnonoikkuja, vaan kuuluvat kuvaan luonnollisena osana.
Minusta se on tervettä kehitystä.
PS. Sairasta kehitystä sen sijaan on ihmisen taipumus turvautua väkivaltaan edelleen niin helposti. Viittaan sotiin, joita riehuu Euroopassakin. Miksi raaka tappaminen on niin helppo hyväksyä?
Suurimmat ristiriidat tuntuvat syntyvän tuosta, lasketaanko nämä variaatiot uusiksi sukupuoliksi vai ovat ne ”vain” variaatioita, siis poikkeuksia normaalista. Jokainen voi tästä muodostaa oman käsityskykynsä mukaisen ajatuksen.
PoistaNäen nämä ”uudet sukupuolet” vain asenteiden vapautumisen aiheuttamina ylireaktioina. Halutaan epätoivoisesti selvälle poikkeamalle, joka on siis ihan ok, vieläkin suurempi oikeutus.
PoistaHalutaan että ne nähdään luonnollisina asioina, vaikka ovatkin suhteellisen harvinaisia, verrattuna siis tähän normaaliin mies/nainen-suhteeseen.
Sen tarkoitushan on lajin säilyminen, joka on aivan helvetin vahva pointti. Kun taas näiden poikkeamien tarkoitus on… niin, mikä?
Jetsulleen, hyvin inhimillistä, että poikkeamat halutaan ikään kuin normalisoida. Toisaalta juuri tämä osoittaa uuden lajin nimittelijöiden omaa ennakkoluuloisuutta.
PoistaOlen vakuuttunut, että ns. variaatiot hyväksytään yhteiskuntaan aivan yhtä sutjakkaasti, kuin lapsuuteni Poika-Saima kyläyhteisöönsä. Tavallaan tämä ”normaalistaminen” taistelee heitä itseään vastaan.
Toinenkin esimerkki omasta elämästäni on yksi Elli, äitini serkku, joka pukeutui aina mieheksi, poltti kessua kuin korsteeni. Leuassa kasvoi lievää karvaa, joten hän saattoi olla muunsukupuolinen, transihminen, mikäli nyt oikein poimin poikkeamien nimet.
PoistaElli oli maisterisihminen, joka jäi kiinni yksityisoppilailta varastamisesta (uutinen Länsi-Suomessa) ja joka kirjoitti väitöskirjaa Turun yliopiston kirjastossa samaan aikaan kuin minä istuin siellä. En tiedä, saiko valmiiksi. Ehkä kuitenkaan ei saanut.
Nyt sitten veikkaamaan, loppuuko Ukraina-Venäjä sota alueluovutuksilla, vai mitä vielä on odotettavissa.
VastaaPoistaEi tietenkään näin saisi sanoa, hyi, mutta eikö ihmisten henki ja infrastruktuuri ole tärkeämpiä, kuin maa-alue, jonka Venäjä on jo Ukrainalta valloittanut. ( takaisin?! :) hyi hyi, tiedän ettei saa ajatella väärin.
Maa-alueet on aina planeetalla lähes aina vallattu sodilla. Kuinka usein niissä on ollut kyse tietyistä motiiveista, siis muista kuin lisäalueiden valloittamisesta. Suomikin jo montako kertaa vaihtanut omistajaa.
Vaikka rauha vähentäisi veromarkkojemme syytämistä Ukrainaan, pitäisihän jälleenrakennusta tukea. Kenties suomalaisille hoituisi sieltä duuniakin.
Mikäpä upeampaa, jos sotiminen loppuisi, vaan pitäähän nykyiset aseet joskus vielä käyttää ruostumasta.
He, jotka koko ajan julkisuudessa pelottelevat Venäjän hyökkäävän koko Eurooppaan, pitäkööt turpansa tukossa. Heidän intohimoinen toiveensa ei ikinä toteudu.
Noora se vaan hyväksyy hyrehtien Venäjän raa’an valloitussodan, jossa ihmishenki ei paljoa paina.
PoistaVarmaan Venäjä vain valloittaa ”takaisin” alueitaan, jotka neukkuaikoina ovat ”vahingossa” lipsahtaneet Ukrainan hallintaan. Periaatteessa ymmärrän tämän.
Mutta eikö meidänkin pitäisi samalla periaatteella vaatia Karjalaa takaisin? Putinkin varmaan ymmärtäisi sen helposti. Venäjähän sai aikoinaan pelkän tyhjän maapläntin, kun kaikki asukkaat halusivatkin muuttaa muualle Suomeen. Aika tyhjä se on edelleen.
Mutta ei. Ei se käy. Isoilla on isojen oikeudet ja pienet pitäkööt turpansa kiinni.
Justiinsa juu.
PoistaKulttuurit, uskonnot ja niiden säännöt säätelevät ihmisten seks. käyttäytymistä, ja aina meitä on valtavirtaa vastaan soutajia, hyvässä ja pahassa.
Ruotsi omisti Suomen 700 vuotta. Sekin vois alkaa vaatia maa-alueitaan jossakin historian kohtaa takaisin. :) Ensin vaikka Ahvenanmaan.
Hauskaahan näitä on närkästyksissään maailman menosta pohtia, kun asioille ei mahda yksi havukkapää mitään.
Tärkeintä olisi, että valtioita johtaisivat viisaat, rauhantahtoiset päättäjät. Ei olisi pahitteeksi, jos päämiesten kemiat sopisivat hyvin yhteen ja he ymmärtäisivät toisiaan jopa ystävyyteen asti.
Viisas diblomatia oikeassa kohtaa neuvotteluissa, periksiantaminen ja kompromissientekotaito eivät olisi paskimpia ominaisuuksia.
Nyt kun Jenkit eivät halua maanitella ja manipuloida entisiä neuvostoliiton maita, Europpa on ottanut sen roolin.
Huvittavinta, että maamme ulkoministeri isallistui johonkin mielenilmaukseen vieraassa maassa ja sai sakon. On meillä otsaa ja vahva tahto juntata ristiretkillämme demokratiamme ilosanomaa.
Harmi, että ne kaikkein viisaimmat eivät aina hakeudu johtopaikoille. Sen sijaan vallanhaluisia pyrkyreitä riittää tarjokkaiksi.
PoistaRuotsi, totta tosiaan!
PoistaRuotsi hallitsi aikoinaan isoja plänttejä maata Itämeren ympäristöstä - ja nimenomaan tuhannen vuotta Suomen, joka siihen aikaan tunnettiin (sikäli kuin tunnettiin) nimellä Itämaa.
Sekin oli pienen sivistyneen suomenmielisen (mutta etupäässä ruotsinkielisen) etujoukon ansio, että Suomessa ylipäätään alettiin joka paikassa mongertaa tätä metsäläisten outoa kieltä - suomea.
Osasikohan ydinjoukosta suomeakaan kunnolla kukaan muu kuin Lönnrot?
Kalevala ansaitsisi pölyjen pyyhinnän ja uuden tulemisen - se on fantastinen teos, suomea upeimmillaan.
Täältäkin ääni Kalevalan upeudelle! Se on toinen kirja, joka on vaikuttanut kieleni rytmiikkaan melkoisesti, Aleksis Kiven kielen rytmiikan ohella. En viittaa tällä mihinkään julkaisuihin, vaan lähinnä puheeni ja ajatteluni kieleen.
PoistaKalevalaa soisi esitettävän teatterissa ja elokuvattavan jälleen. Viimeksi sen taisi tehdä Jouko Turkka Turun teatterissa.
Vaan Antti J. Jokinenhan tekee juuri elokuvaa Kalevala, Kullervon tarina, joka valmistuu esitettäväksi alkuvuodesta 2026!
Suuruudenhulluus on sana, joka taitaa nykyään olla, vähän niin kuin pannassa.
VastaaPoistaHauska oikeutus tämäkin: Poikkeus vahvistaa säännön.
Ovatko vasenkätiset luonnonoikkuja, ken tietää.
Viisas diplomatia on kynttilä kakun päälle. Vaikeaa se on.
Diplomatia - toritinkimisen hienostuneempi muoto.
PoistaDiplomatia - valehtelua ilman suoranaisia valheita.
Viisas diplomatia - molemminpuolista julkista huiputusta vakavin naamoin.
Diplomaatti = torikauppias frakki päällä.
Mitä vasenkätisyyteen tulee, meillä oli alakoulussa vasenkätinen Outi. Jostain syystä minua nakoi hänen kirjoittamisensa. Tarkoitan siis himotti. Niinpä opettelin minäkin kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Se oli hienoa tuherrusta.
PoistaVai roistoutta se diplomatia onkin.
PoistaDiplomatia on teeskentelyä. Joskus sitä kuitenkin tarvitaan.
PoistaTäällä aiemminkin on ollut jutustelua vasenkätisyydestä. Minulla on asuinkumppanina täysin vasenkätinen yksilö. Joskus ihmetyttää katsoa hänen työskentelyään työkalujen kanssa.
PoistaHän ajatteleekin ja näkee asiat täysin eri tavalla kuin minä.
En muista, kumpi aivopuolisko vasenkätisyyden määrää ?
Läheisimmät työkaverini ovat olleet vasureita, ja myös monia ystäviäkin. Omituista, miten vasenkätisiä onkin pyörinyt ympärilläni elämämäni aikana runsaasti . On joku molempikätinenkin työkaveri ollut. :)
Vastaan Tapsan kommenttiin, että minä muka hyväksyn Ukraina-Venäjä-sodan. En hyväksy mitään sotia, mutta jostakin olen saanut "sydämen laajentuman", josta syystä saatan ymmärtää tai olla hyväksymättä asioita ja ihmisiä vastoin enemmistön totuuksia.
On tietysti suuri syntini, josta joudun vielä viimeisellä tuomiolla ristille, mutta minä pystyn ymmärtämään Putinia yksilönä. Kuten pystyn ymmärtämään ylipäätään ihmisten tekojen taustalla olevia motiiveja, vaikka en hyväksyisikään heidän tekojaan.
Lapsuudenystäväni maalta, Lili, on myös vasenkätinen, ja hänellä on kauhea käsiala. Hän ei koskaan oppinut kirjoittamaan kauniisti tai siististi, ison maalaistalon ainoa lapsi, joka ei kouluja käynyt ja joka silloin kun minä menin lukioon karkasi naimisissa olevan miehen kanssa Ruotsiin ja pyöri siellä sanojensa mukaan raggareiden kanssa muutaman kuukauden. Hänen katoamisilmoituksensa luettiin radiossa, kuten siihen aikaan tapana oli. Palasi sitten omia aikojaan ja rauhoittui. Tänä päivänäkin hän pyörii eläkeläisenä moottoripyöräporukoissa…. Hurja Lili, yksi rakkaimmista ystävistäni.
PoistaMinäkin muuten opettelin nuorena jostakin syystä kortti- ja kolikkotemppuja vasemmalla kädellä.
PoistaTuo on kai merkki leikkivästä ihmisestä. Uteliaisuus, halu oppia aivan uutta, kokeilla siipiään ja kykyjään.
PoistaSiitä on pitkä aika, kun olen opetellut jotakin uutta. Ehkä nämä tietotekniset vempaimet ja tekoäly täyttävät sitä tarvetta. Kun ostaa uuden koneenkin, vaikka televiaion, siinä on oppimisen paikka.
Politiikassa tuskin pärjää kauan tyystin rehellisenä totuuksien torvena. Samoin diblomaattina.
VastaaPoistaEikös diblomatia liene parhaimmillaan laillistettua toisten valtioiden vakoilua?
Politiikka parhaimmillaan on kai diplomatiaa, omien agendojen ajamista, mutta kompromisseja tehden. Ei kai voi olla rehellistä politiikkaa? Yksi jääräpäinen linja on aina pakostakin kapea, eikä menesty kuin ehkä hetkin. On pakko ottaa muut huomioon, ainakin jos haluaa suosiota. Nythän näkyy hallituksen valtaisa epäsuosio, suorastaan hallitusviha, koska se ajaa omaa agendaansa kuin höyryjuna välittämättä ”alle jäävien voihkeesta”.
PoistaPolitiikka on kaupantekoa - tai hieman siistimmin määriteltynä erilaisten pyrkimysten yhteensovittamista.
PoistaToistan taas kerran, että olen kasvanut hyvin poliittisessa perheessä (demari), joten politiikan olen imenyt jo äidinmai… tai isähän se etupäässä oli, joka istui valtuustossa yms ja ramppasi puoluekokouksissa. Sodan jälkeen hän oli muutaman vuoden puoluetoimitsijakin.
Minuun politiikka ei tarttunut. Seuraan sitä kyllä yhä, mutta en ota kantaa poliittisiin kähinöihin. Poliitikot itse tekevät siitä hieman likaista leimaamalla poliittisia vastustajiaan mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla.
Se on tyhmää äänestäjien aliarvioimista, sanon minä. No, toisaalta mikäpä minä olen mitään sanomaan…
PoistaEi löydy sellaista puoluetta, jota varauksetta voisi kannattaa. Jokaisessa on jotakin, joka lyö vastaan ja sitten kuitenkin jotakin kannatettavaakin.
Luulen, että isäni oli ajan hengen mukaisesti oikeistolainen, koska oli ns. lukeneesta perheestä, jonka lapset työnnettiin yliopistoihin. Äiti oli maalaissuvusta, ja oli orpotyttö puolitoistavuotiaasta lähtien. Sukulaiset kasvattivat hänet ja siirsivät samalla valtaosan hänen melko isosta perinnöstään itselleen. Kepulaisuus näyttäytyi tässä tyypillisimmillään.
Mitä meikäläiseen tulee, en siis saanut mitään ehdotonta yhtä poliittista linjaa kotoa, ja koulukin oli hyvin konservatiivinen ennen iloisia ja vapautuneita opiskeluvuosia, jolloin imin itseeni vasemmistolaisuuden höyryt.
Osa niistä on edelleen sisälläni - esimerkiksi ihmisten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokäsitteet. Tähän pohjaa intohimoinen musliminaisten puolesta puhumiseni ja suomalaisten feministien haukkuminen silmien sulkemiselta heidän paapoessaan vain näitä musliminaisten sortajia. Hävetkööt!
Isäni demariudesta vielä sen verran, että hän oli tyypillinen sodankäynyt ns. asevelidemari eli vastusti kommunismia loppuun asti, kuten kunnon tannerilaisen demarin kuuluukin.
PoistaDemarithan nöyrtyivät suomettumisen loppuvaiheessa pyytämään myös Kekkosta pressaehdokkaakseen - ja se sai isäukon tuohduksiin, taisipa kiroilla ihan ääneenkin.
Niissä vaaleissa hän äänesti Vennamoa.
PS. Tämä demarien Kekkos-nöyrtyminen oli tietysti taktiikkaa, jolla varmistettiin hallitukseen pääsy. Ja ystävyyttä Neukkulaan oli tietysti myös vakuutettava joka välissä, muuten heilahti ulkopolitiikan punainen kortti.
Nyt sama teatterimeininki on palannut Trumpin muodossa. Kehu tai kadut.
Suomi taitaa kumartaa nyt Trumpiin päin? Näin olen havainnut tulkittavan, ja voi siinä olla perääkin. Jopa Pekka Haavisto kumarsi sinne jossakin asiassa, edistääkseen jotakin nimitystään, luin lehdestä. En vain nyt muista yksityiskohtia tästä enkä ala googlettamaan, ellei joku kysy tai oikaise, mikä on luvallista.
PoistaKenttien kuminaa
VastaaPoistaTaistelukentillä punnitaan
ihmisille hinta painetaan,
merkki tai tuomio rintaan
ja mihin hintaan.
Veljeyden monet kasvot
tyhjästä nousevat,
armonko saavat
keinot niin raa'at.
Tulee tästä mieleen Lauri Viidan runo:
PoistaAikansa aattein routaan ja rautaan,
valtion vaattein ampumahautaan.
Kunnian tähden suorana seistä,
narrien nähden uhmata peistä.
Ajattelen, että ei tappamista ole helppo hyväksyä, mutta se on sodan henki. Sodat aiheuttavat valtavaa kärsimystä ja tuhoa. Sodan traumat kulkevat sukupolvilta toisille. Sodat ovat järjettömiä. Ihmisten aikaansaannoksia.
PoistaTässäpä Jukka Ukkolan näkemys siitä, mitä Suomi pohjimmiltaan on. En väitä vastaan:
PoistaSuomi on suota ja kuokka ja sisu,
Suomi on pettu ja pottu ja nisu.
Suomi on kuusi ja koivu ja petäjä,
punainen tupa ja polku ja veräjä.
Suomi on sauna ja lauantai-ilta,
Suomi on järvellä kuutamon silta.
Suomi on riiuu ja hääyöaie,
totinen mies ja hiljainen nainen.
Suomi on Lapua, Kollaa ja Karjala,
Suomi on Marski ja Rokka ja Koskela.
Suomi on perkele, puukko ja Alko,
sininen risti ja valkoinen salko.
Suomi on itä ja länsi ja pohjoinen,
Suomi on kylmä ja lämmin ja sohjoinen.
Suomi on lapsi ja kehtolaulu,
velka ja mökki ja tikkataulu.
Suomi on Nurmi ja jääkiekkohalli
Suomi on keihäs ja formularalli.
Suomi on Elmo ja voittoa toivoo
eukkoa kantaa ja suksitta sauvoo.
Finland är finska och Finland är svenska
Finland är sami och också fingelska.
Finland är fjärran och Finland är nära,
mobil och global och digi och kära.
Suomi on finska ja suomi on svenska,
suomi on saame ja hieman fingelska
Suomi on kaukana, Suomi on liki,
mobiili, globaali, hitech ja digi.
Suomi on alus ja maine ja infinitiivi,
Suomi on paikka ja verbi ja imperatiivi.
Suomi on koto ja Suomi on vento
ulkotulento ja sisäolento.
Suomi on vapaa, puhdas ja turva,
Suomi on taidetta, metsiä ja puita.
Suomi on sävel, rytmi ja runo,
kunnialla seisoo maa vankka ja sulo.
Suomi on äiti ja isä ja koulu,
Suomi on Muumi ja Rölli ja joulu.
Suomi on netti ja mese ja tsätti,
ihku ja fantsu ja namu ja nätti.
Nuorena olin pasifisti. En ole silti varma, olisinko ollut aseistakieltäytyjä, jos olisin ollut poika ja armeija olisi kutsunut minua. Ehkä en kuitenkaan, sillä olen piinallisen velvollisuudentuntoinen.
PoistaSodan traumat kulkevat eteenpäin lapsille. Minunkin äitini oli aika surumielinen lapsuudessani. Hänen sulhasensa kaatui Kannaksella häiden aattona, kun kuulutukset oli jo luettu kirkossa. Mies tuli arkussa, ihan kuin Koskelan pojat Linnan romaanissa.
Vallan mainio tuo Jukka Ukkolan runo Suomesta. Suomi on kaikkea noita eikä mitään puutu listalta.
PoistaJohan on Jukka Ukkolan kattava teksti. Siinä on mieli kulkenut pitkän matkan.
PoistaMitäs siitä maansa puolustamisesta tulisi, jos suurin osa olisi aseistakieltäytyjiä. Eihän se käy laatuun ollenkaan. Minunkin äitini ajatteli ja jopa puhui poikakavereistaan, yhdestä erityisesti, jotka kaatuivat sodassa.
Minä ammuin elämäni ensimmäisen kerran vasta armeijassa. Ase oli rynnäkkökivääri.
PoistaHeti ensimmäisissä ampumakokeissa paukutin valioluokan tuloksen ja sain palkinnoksi ristin ja parin päivän loman.
Päättelin, että minulla on selvästikin ampujan geeni. Hukkaan on mennyt.
Ampua en osaa, enkä ole konsanaan asetta edes koskettanut, mutta tikanheitossa olen melkoinen mestari. Sanoo useita perheen tikkakisoja voittanut. Kröhöm. Jokin siinä vain on, että tikkani löytää oikean radan.
PoistaSamoin tekivät varmaan monet muutkin nuoret miehet ammuskelunsa ensimetreillä.
PoistaKumma, kun ei yhtään ihmetytä tuo tuloksesi. Sinusta kun saa käsityksen, että olet mestari miltei kaikessa. Varmaan oletkin. Jaa, mikäs se sellainen ampujan geeni mahtaa olla.
Voipi olla vaan hyvä kyky ja tapa. Natsaa milteinpä heti.
Muistelen, että taisin olla aika vikkelä juoksemaan. Silloin ennen. Vaikeaahan on olla huono, kun on niin hyvä. Ei kyllä sovi minuun.
PoistaTuohon edelliseen piti tuleman, että hyvä kyky ja taito. Kas, kun ajatus karkasi ennen aikojaan.
Vai mestari… enemmänkin taidan olla mestari ohittamaan ne asiat, joissa olen tumpelo, ja muistelemaan vain niitä jotka jotenkin osaan. Tai muusta syystä kiinnostaa.
PoistaEsim. isäni oli hyvä käsistään, synnynnäinen timpuri. Minä en ole. Olen kyllä ratkaisukeskeinen ja teen kaikenlaista niin kotona kuin mökilläkin, mutta usein ne ovat ns. virityksiä, väliaikaisia ratkaisuja. Tai muuten oikaistuja.
No, väliaikaistahan kaikki on vaan.
PS. Ampujan geenillä tarkoitan sitä, että malttaa tähdätä ja puristaa hitaasti liipasinta - ei siis nykäistä, siinä ase heilahtaa.
Periaatteessa ampuja ei tiedä tarkasti sitä hetkeä, jolloin ase laukeaa. Sekunnin tarkkuudella siis.
Näin opin armeijassa.
Näen hieman samaa ampumisessa ja tikanheitossa, tai miksei myös jousiammunnassa, jonka lajin harrastajan tunnen.
PoistaHyvässä tikan tai jousen kaaressakaan ei saisi irtoamisveto juurikaan nytkähtää, vaan sen tulisi liukua tasaisesti. Käsi seuraa tikkaa vielä irtoamisen jälkeen. Hätähousuista ei ole tikanheittäjiksi.
Minunkin isäni oli melkoinen nikkari, puutöiden tekijä. Hänen isänsä, pappani, teki mm. koristeellisia lakattuja tuoleja, jonkalainen minulla on edelleen vanhan kirjoituspöydän kaverina. Isä teki meille pienenä palikkakaupungin puutalot, jotka maalasi erivärisiksi. Samoin naulalaatikon, monilokeroisen, joka on minulla edelleen käytössä siivouskapin ylähyllyllä, Siinä on vieläkin isältä jääneitä muttereita ja nauloja. Ja onpa siinä vieressä isän tekemä vasarakin, siis puuvarren hän teki itse. Käytössä edelleen.
Ennen näitä käden taitajia oli enemmän. Nykyään räp- ja näpläillään kai enemmän tietotekniikan parissa.
PoistaIsoisäni oli oikea vanhanajan kirvesmies, joka toimi kirvesmiesryhmän nokkamiehenä, kutsuttiin ”mestariksi”.
Mestari oli siihen aikaan ihan normaali työnjohtajan nimitys.
Iltapuhteilla ennen kotona oli aikaa askarrella, radiota kuunnellen, eritoten talvella, pimeän aikaan kun ei ollut muita menoja tai viihtymisvälineitä, ei juuri televisiotakaan, tai se ei ollut vielä yleinen ihan joka kodissa.
PoistaNaiset tekivät käsitöitä, ja omat leninkinsä usein itse. Eikä ihme, että lapset lukivat paljon, melkein kaikki osasivat lukea ja oppivat ainakin.
Juuri tänään luin lehdestä, että lapset eivät tunne enää kelloa. He eivät osaa lukea kellotaulua, eivät ymmärrä kellon ajan käsitteitä ”yli” ja ”vaille”. Vaikka luokissa on analogiset kellot, oppilaat kysyvät esimerkiksi kokeissa, montako minuuttia vielä on aikaa.
Oikeastaan käsillä tekeminen on myös meditatiivista. Ennen ainakin oli. Riippuu varmaan siitä, mitä käsillä tekee. Toisilla naisilla on usein vapaalla kudin kädessä. Miehillä puukko tai vasara.
PoistaErilaisten koneiden yleistyttyä töistä on myös meditatiivisuus vähentynyt. Vähän verkkaisempi tahti kuin esim. tietsikka -pelien pelaaminen on myös samalla mielen hallintaa ja jopa rentoutumista. Näin ajattelen ja itse en ole kiinnostunut pelien pelaamisesta. Käytetään tuota mestari nimitystä nykyäänkin aika laajasti ja monen eri työn taitajista.
Viisaita sanoja. Kutoessa ja puukauhaa veistäessä mieli vaeltaa vapaana, kauaskin. Kauniiden käsitöiden tekeminen, kirjominen ja sommitteluhan on sen ajan taidetta, uuden luomista. Samoin sen puuesineen veistäminen - harrasta veistotaidetta parhaimmillaan. Tai sen puisen palikkakaupungin luominen lapselle.
PoistaMökillä liikun metsässä ja poluilla melkein aina vesuri kädessä. Meillähän on siellä 3 hehtaaria umpimetsää.
PoistaAina on jokin oksa tms, joka on katkaistava tai pätkittävä tai muuten raivattava tieltä pois.
Kirveitä minulla on useita, hieman käyttötarkoituksen mukaan. Minähän otan kaikki polttopuut omasta metsästä, tähän asti vielä kahteen talouteen.
Katselin syksyllä klapivarastojani ja totesin mielessäni, että tässä on ainakin viiden vuoden tarpeet, todennäköisesti enemmänkin, sillä lapset eivät ole ihan samanlaisia mökkiläisiä kuin minä. Enemmänkin niitä Päätalon ”huppailijoita” eli lomalaisia.
Tytär ja vävy viihtyvät kyllä mökillä, menevät sinne nytkin muutamaksi yöksi, mutta heillä on tietsikat mukana ja tekevät etätöitä. Hyvä kuitenkin, että käyvät siellä.
Meilläkään ei ole mökillä koskaan jouduttu ostamaan puuta, vaan kaikki on tullut omista puista. Liiterit on joka vuosi täynnä klapeja.
PoistaKaadettiin viimeksi naapurin tilaaman paikallisen metsäyhdistyksen metsurityönä kumpikin iso määrä puita, lähinnä piha-alueita varjostamasta. Työ ei maksanut mitään, kun myimme kaadetut puut yhdistykselle. Naapurille jäi vähän voittoakin.
PS Mikä sitä jälkikasvua vaivaa, kun mökkityö ei innosta? Minulla tytär ei edes kunnolla viihdy mökillä, hyvä kun pari kertaa kesässä käy. Ei limein tiedä, ketä varten paikkaa koettaa pitää kunnossa.
PoistaOppi lapsuudesta: Olla kunnollinen ihminen ja tehdä työtä. Vanhemmat hyvänä esimerkkinä. Siinä sitä, mistä ammentaa.
VastaaPoistaTuo nykyajan työttömyysprosentti hipoo jo kymmentä. Se on jo paljon se. Töitä pitäisi keksiä. Töitä varmaan olisi.
Vanhat opit eivät taida päteä tässä kiihtyvässä ja täysin tietokoneistuvassa tekoälymaailmassa. Töitä on jopa akateemisilla aloilla entistä suppeampi valikoima. Ihmisellä on kai oikeus odottaa edes hieman koulutustaan vastaavaa työtä.
VastaaPoistaJa ns. suorittavilla aloilla ollaan siinä pisteessä, että robotit ja tekoäly tekevät ainakin ne ikävimmät työt ja yhä enemmän mukaviakin töitä. Emme kauan enää hymyile, tai ainakaan Wolt-kuskit eivät hymyile suloisille suojatietä ylittäville ruokaroboteille.
Kesäkaupungissani - Uudessakaupungissakin - tällainen soma ruokarobo pysäytteli pitkiä autojonoja ja ihmiset seurasivat sen menoa hymy naamallaan.
Näitä ”ruokaroboja” näkee haahuilevan täällä Kallion kulmillakin silloin tällöin.
PoistaNe näyttävät minusta niin alkeellisilta tuhnareilta hitaine liikkeineen ja köröttelyineen katua pitkin, että on vaikea pitää niitä kehityksen uusimpina huippuina.
Ruokalähetit ovat nopeampia, mutta vaikea heitäkään on pitää uuden uljaan yhteiskunnan moderneina ilmentyminä.
Pikemminkin paluuna piika- ja renkimaailmaan.
Hitaasti robot kyllä liikkuvat, ja Wolt-kuskit ovat taatusti nopeampia. Kyse on kuitenkin varmaan kustannuksista.
PoistaPaljonko säästyy rahaa, kun ei tarvita ihmisiä ruoan jakelussa. Ennen pitkää robotit varmaan hakevat tilatut tuotteet itse hyllyistä ja ohjelmoivat itsensä matkaan.
Niin kauan kuin jalat ja pää jotenkin toimii, en halua vaivata robotteja tai minkäänlaisia ruokakuskeja. Toivottavasti en tarvitse moista palvelua koskaan.
VastaaPoistaEn ymmärrä, miksi viinaakin pitäisi saada tilattua kotiovelle? Ketä sen oletetaan parhaiten palvelevan? Mikä taustalla oleva päättäjien motiivi lienee?
Alkon monopolin purkuko, jos ulkomailtakin voit tilata lasteja kotiin? Ketä palvelulla hyvitellään?
Vaikka tilaan aikakauslehtiä, en lue niiden digisivuja.
Kirjoja en suostu ikinä " kuuntelemaan, vaan haluan itse ne lukea aina paperiversiona. Jos sokeutuisin, tiedä sitten mitä tekisin.
Suututti, kun Lidil otti käyttöön äpit yms. asiakastietojen keruun. Meinasin lopettaa siellä käynnit. Jos milloin käyn siellä, en kerää alennuspisteitä tms. Älytöntä. Markkinointiinhan kaikki bonuskorttihommat liittyy. Kerätään vaan asiakastietoja ja nähdään mitä popula ostaa. Pystytään myyntiä edistämään tietyiltä osin?
En ota ikinä kännykkään mobiilipankkeja.
Yritän olla ostamatta mitään nettikaupoista. Viimeksi kyllä sorruin ostamaan Gudrun Sjödeniltä hameen, mutta mietin kauan ostokseni tarpeellisuutta.
Kaiken kaikkiaan tunnen eläväni väärällä vuosisadalla.
Ikääntyessä kaikki digitalisointihumppa muuttuu yhä vastenmielisemmäksi.
Ei ihme, että ihmisten keskittymiskyky heikkenee, kun jonninjoutavaa materiaalia selataan kännyköistäkin päivät pitkät.
Koko ajan propellipäät keksivät uusia niksejä kansalaisten elämän monimutkaistamiseksi.
Luulisi, että ihmiskunta viisastuu runsaasta tiedon ja infon määrästä, mutta näyttääkö siltä?
Mietinkin usein, millaista olisi olla ja elää nykyisen kehityksen kyseenalaistamaton yksilö,
iltapäivälehtien jutuilla itseään viisastuttava ja tv: een rikossarjoihin yms. " viihteeseen" addiktoitunut kuluttaja. Millaista olisi olla täysin mainosuskovainen ihminen?
Miksi rikossarjojen otsikoissa pitää olla lähes kaikissa " murha- sana " ? Lisää ilmeisesti keskiverto katsojien kiinnostusta.
Telluksella luulisi olevan lukemattomat määrät eri maiden elokuvia ja tv-sarjojakin, mutta jenkkiläiset ovat vahvimmin edustettuna. Ovatko ne halvimpia, vai mikä ohjelmistojen päättäjien motiivi
on valita länsimaisia etupäässä? Ideologiako? Joitakin saksalaisia, englantilaisia, pohjoismaisia, sekä eteläeurooppalaisia sarjoja ja elokuvia on, mutta vähemmistönä.
En tykkää digitalismista, mutta pakko yhteiskunnassa on vastentahtoisestikin roikkua jotenkin mukana.
Oho, tulipa pitkä posmennus! :)
VastaaPoistaKorona-aikana tilasin ruokani ja tarvikkeeni suoraan kaupan nettitilauksina. Meidät varttuneethan komennettiin pakkoeristyksiin neljän seinän sisälle, ja minä ainakaan en käynyt missään joukkopaikoissa. Apteekkitavaratkin sai kotitoimituksena. Samoin auto käytiin hakemassa renkaanvaihtoon ja tuotiin huollettuna omalle katospaikalleni.
VastaaPoistaMuutoin en käytä tilauspalvelua, sillä haluan valikoida esimerkiksi omenapussilliseni ja banaanini itse.
PS Minäkään en käytä Lidlin äppejä. Kokeilin kerran pari, mutta se oli jotenkin kömpelösti järjestetty enkä käytä enää äppiä.
PoistaVinkki monikielistä elokuvatarjontaa kaipaavalle Nooralle: Netflix. Siellä on runsaasti elokuvia, sarjoja ja dokumentteja maapallon eri maanosista, kaikilta laidoilta. Espanjalaisia, korealaisia, puolalaisia, saksankielisiä, ranskalaisia, turkkilaisia, italialaisia, japanilaisia jne.
Kiitos tiedosta, mutta en ole koskaan käyttänyt maksullisia kanavia, enkä aio ostaa tulevaisuudessakaan. Televeron maksaminen saa riittää. Toisaalta ei minulla ole oikein koskaan aikaa " katsoa " ruudulta elokuvia.
PoistaTäytyy olla todella minua monella tapaa kiinnostava elokuva, jos varta vasten asettaudun katsomaan sitä tveestä. Venäjältä, Japanista ja Afrikan maista voisi löytyä kiinnostavaa katsottavaa. Myös pienissä entisen neukkulandian maissa ja Lähi-Idässä sekä latin. amerikassa voisi olla näkymiä avartavaa elokuva-tarjontaa.
Huvittavaa lienee, mutta televisiomme ei ole nyt edes yhdistetty nettiin, vaikka se olisi mahdollista. :)
Netflix on ainoa maksullinen kanavani. Yllätyin, miten monipuolinen tarjonta siellä on. Jos jättää elokuvat lähinnä television varaan, jää valikoima suppeaksi. Eri kanavilta tulee eniten toimintaräiskeitä, ja nekin vielä jatkuvina uusintoina. Täällä pikkukaupungissa on vain yksi pieni elokuvateatteri, jonka tarjonta on kehnoa ja liian kovaäänistä katsottavaksi. Miksi muuten elokuvateatterit kääntävät äänentoiston äärimmilleen?
PoistaTäällä on monipuolinen tarjonta kaupungin perinteikkäässä elokuvateatterissa. Harvoin tulee lähdettyä varta vasten. Täytyy olla todella erityisen kiinnostavaa nähtävää. Teatterissa pyörii näytelmiä ja kaupunginorkesterin konsertteja on joka makuun. Pariin konserttiin aikomus on osallistuakin.
PoistaElävää teatteria täällä eniten kaipaan, ja tarkoitan nyt vähän muuta kuin kesäteatterijuttuja. Turussa asuessani taisin nähdä suurimman osan kaupunginteatterissa esitettävistä näytelmistä. Muistan mm. Kalle Holmbergin ohjaukset. Upeita.
PoistaElokuvafestareille olisi antoisaa osallistua, mutta tuleeko siellä ähky, jos kerralla ahmii mahdoll. monia filmejä?
VastaaPoistaOsallistuisin mieluusti, jos sellaisia täällä olisi ja jos pystyisin kuuntelemaan sitä äänentoistoa. En tahtoisi istua vastamelukuulokkeet korvissani. Olen yliherkkä meluavan koville äänille.
PoistaHöyhenlento
VastaaPoistaTiet tarinaa täynnä
niiden turinat kuuluu,
korviin johtaa
ulos suusta hohtaa,
leikkimieli vie eteenpäin
surun kieli huomioon johtaa,
oikein syvälle katsotaan
ymmärryksen siivin.
On hyvä, että Skavalan - keskusteluohjelma on palannut Teemalle.
VastaaPoistaMyöhään eilen illalla katsoin mielenkiinnosta tv- ykköseltä Ulkolinja dokumentin: Rikollisjengien Ruotsi.
Siinä kävi selväksi, mitä tapahtuu, kun kulttuurit törmävät toisiinsa. Kun oletetaan omahyväisesti, että autetaan pakolaisia muka parempaan elämään.
Joku toki sopeutuu, hyväksyy ja alkaa matkia hyväntekijämaan kulttuuria. Epätasa-arvo ja rasismi nostattavat nuorisossa kaunaa ja vihaa. Rikollisjärjetöille sopeutumattomat ovat rikoksentekijöinä aulista porukkaa. Raha ratkaisee.
Koskapa oli " aikaa " kanavia käännellä, aloin tuijottaa ( en alusta) Autious- elokuvaa Teemalla.
Tarina kertoi palestiinalaisten kidnappaamasta ruotsal. naistoimittajasta ja hänen vankeudestaan, " vanginvartijan" vahtiessa naista. Lunnasrahoja vapauttamisesta oli vaadittu ja niitä odotellessa, vartija ja vanki " ystävystyivät ".
Aihe oli kiintoisa, mutta toteutustapa liian romanttinen ja " viihteellinen". Paikoin tökerö.
Filmin nainen kehui arabeja (vaiko muslimeja) ruotsalaisiin miehiin verraten intohimoisimmiksi.
Himokkaita suutelusessioita yms. näyttelijät esittivätkin.
lähi-itäiset miehet muka tuoksuivatkin erityisen hyvälle naistoimittajan mielestä.
Vartija totesi naiselle, että intohimoisuus ja tuoksu johtuvivat siitä, etteivät he syö sianlihaa eivätkä käytä alkoholia.
Aha!? :)
Teema ja sen omistaja Yle romantisoi lähes järjestään maahanmuuttoon liittyvät ohjelmat, mikä on toki liikuttavaa mutta syö asian uskottavuutta ja rehellisyyttä asiaa kohtaan.
PoistaDokumentit kuvaavat usein kiintopisteeksi asetetun pakolaisen tai maahanmuuttajan tarinan vain hänen näkökulmastaan yrittämättä valottaa kulttuurien törmäyksen kokonaisolemusta ja vaikutuksia kaikkiin osapuoliin.
Ja jos kyseessä on maahanmuuttaja Suomessa, dokumentin tekijä esittää Suomen äärimmäisen rasistisessa valossa, mikä ei vastaa todellisuutta - Suomi on kansainvälisesti todettu maailman neljänneksi vähiten rasistiseksi maa.
https://worldpopulationreview.com/country-rankings/least-racist-countries
Emme ole vielä päässeet maahanmuuttoon liityvissä keskusteluissa yhtä pitkälle kuin Ruotsissa on päästy. Meillä leimataan edelleen vähänkin kyseenalaistavat kysymykset ja kommentit rasimiksi tai persuiluksi. Näin niistä ei tarvitse keskustella saati omaa syyttelyä perustella. Leimakortti riittää ja kritiikki on torpattu.
PoistaUusin surkuhupaisa rasismiöyhötys on eilisen HS:ien lukijan palstalla. Milja Warfa -niminen nainen syyttää ratikkamatkustajia siitä, että nämä eivät nousseet vastustamaan miestä, joka oli haukkunut hänen somalitaustaista lastaan neekeriksi ja tehnyt Warfan mukaan lopuksi äärioikeistolaisen natsimerkin.
Teko on tietenkin äärimmäisen väärä, typerä, sivistymätön ja tuomittava, mutta mikä olisi muuttunut, jos ratikkaväki olisi rynnännyt öykkärin kimppuun? Ei näin typerää ihmistä kannata edes kivittää. Olihan lapsella napakka äiti tukenaan.
Sillä ei varmaan ole merkitystä, että Warfa on Vasemmistoliiton viestintävastaava ja ehdokas vaaleissa?
Ihminen kai tyypillisesti ottaa esimerkikseen sen, mitä itselle on tapahtunut. Usein se on lähtöalusta. Varmaan tottakin, ainakin totuudenpuhujalle.
PoistaKun on politiikkaihmisestä kyse tilanne saa tietysti oman värityksensä muiden mielissä. Kertoja ja kuulija, molemmilla on omat sanomansa.
Ei aina, mutta joskus niistä saattavat puhjeta myös erimielisyydet. Näin ollaan jopa "napit vastakkain".
Totta tuokin, ainakin jossain määrin, että mitä ihminen syö ja juo tulee ihon läpi. Ainakin hikoillessa. Elokuvaa en katsonut, ehkä olisi pitänyt. On tullut katsotuksi elokuvia nykyään aika vähän. Varmaan liian kriittisesti, ja näin jää hyviä näkemättä. Pitäisi kai muuttaa tapansa.
PoistaToki ihminen ottaa esille sen, mitä juuri hänelle on tapahtunut. Eikä kukaan tässä tapauksessa puolusta kyseistä rasismia. Sehän oli törkeää ja kauheaa, jos se noin tapahtui.
PoistaTällaiset nostot mediassa vaan ikävästi leimaavat kuvaa Suomen rasistisuudesta turhan synkäksi täällä koetun rasismin kokonaismäärään nähden. Huutelijoitahan on aina kaikissa kansoissa ja kulttuureissa, ja moni kantasuomalainenkin on kokenut herjaamista vaikkapa lihavuutensa tai muun vajavuutensa vuoksi. Ja ilman aihettakin.
HS:ien kirjoituksen perässä on kommenttien joukossa mielipide tummalta ihmiseltä. Salamin Nor-Ali vastaa eräälle kommentoijalle näin: ”En ole kohdannu koskaan suurta eikä pientä rasismia. Olemme itse häpeäksi Suomeen, koska rikostilastot hävettää minua. Älä etsi uhrikortia, vaan ole Suomessa kuten suomalainen.”
Näinkin asian voi nähdä. Lisäksi olisi kiinnostava tietää, kirjoittaisiko Milja Warfa mielipidekirjoituksen, jos vaikkapa tumma taksikuski ahdistelisi häntä taksimatkalla.
Tässä vielä tuon Milja Warfan mielipidekirjoitus HS:ssa:
Poistahttps://www.hs.fi/mielipide/art-2000011576051.html
Autius!
VastaaPoistaJa Skavlan!
VastaaPoistaNäköjään täpästää hämärässä oikein kirjoittaminen. :)))
Aivot,
VastaaPoistanuo elämän kaivot
antaa vastauksen moneen,
pulpahtaa ulos unohtuneet
vastaukset salaisuuksiin.
Aivot, ihmisen kaivot
järjestyksen ylläpitäjät.
Iines, ykkösen dokkarissa oli haastateltu mm. kasvonsa peittäneitä Ruotsissa asuvia jengiläisiä, erästä äitiä, jonka lapsi oli tapettu ja olipa myös poliisin näkökulma. Seuraava maahanmuuttaja sukupolvi huolestutti poliisia.
VastaaPoistaJengiväkivaltaisuuksissa oli viime vuonnakin kuollut kymmeniä nuoria.
Yritystä kotouttamiseen on mm. urheiluharrastuksia nuorille tarjoamalla.
Haastatellut nuoret kertoivat kokevansa jopa koululuokassa syrjintää. He todennäköisesti kadehtivat hyväosaisia ruotsalaisia, johon heillä itsellään ei ole mm. työttöminä mahdollisuuksia. Kauna ja viha ovat sytykkeitä rikollisuudelle. Huumeita diilaamalla ja jopa tappamalla käskystä, ansaitsee 14 - 19 vuotiaat hyvin. Rikollisjohtajat tomivat ulkomailta, mm. Espanjasta ja Arabi-maista käsin, jossa elävät ylellistä elämää.
Dokumentissa kerrottiin, että huumeita ostavat jengidiilereiltä myös hyväosaiset ruotsalaiset, hyvin korkeassa asemassakin olevat viranhaltijat.
Minua ei ihmetytä, että asiat länsinaapurissa ovat kuten ovat.
On hyväsydämisesti otettu
demokratian kehtoon liikaa juuriltaan revittyjä ihmisiä, ymmärtämättä ja näkemättä, miten heille vieraassa kulttuurissa voi käydä tai tulee käymään. Suuret erot tapakulttuurissa ja kielivaikeudet eivät voi mennä koskaan ongelmitta.
Meilläkin on jo nähtävissä samoja ongelmia, mutta toivottavasti otetaan oppia naapurista toistamatta samoja virheitä.
Meilläkin on eriarvoisuutta, mutta se on usein piilossa, koska rangaistuksia rasistisesta käyttäytymisestä osataan pelätä.
Ruotsissa oli jo minun opiskeluaikanani, ollessani kesätöissä Tukholmassa, kulttuurien sekamelska. He kaikki sijoittuivat ns. suorittaviin töihin, joissa ruotsalaisia ei juurikaan enää ollut. Esimerkiksi hotellissa oli palvelijoina ja palkollisina enemmistö tummia ihmisiä ja muita ulkomaalaisia läntisistä maista. Samoin Åhlensin varastolla minulla oli vain muutama ruotsalainen työtoveri.
PoistaNyt kun muistelen, huomaan kiinnostavan yksityiskohdan: me emme puhuneet ulkomaalaisten kanssa englantia, vaan itsestäänselvästi ruotsia. Sitä puhuivat myös maahan tulleet latinot ja afrikkalaistaustaiset. Myös virastoissa asioitiin ruotsin kielellä, virkailijat eivät vaihtaneet englannin kieleen.
Sitä en tiedä, mikä on kielitilanne tänään. Vieläkö ulkomaalaiset opettelevat ruotsin kielen vai onko Ruotsissakin usein palvelua vain englanniksi?
Nuoret oppivat turvamaan kielen kouluissa, mutta oman perheen parissa puhunevat myös vanhempien kieliä.
PoistaEntisen kotimaan äidinkieli on tärkeä koululaiselle, ja monessa maassa sen taitoa tuetaankin ja ylläpidetään, mikä on hyvä asia. Uuden kotimaan kieli on kuitenkin lapsen tulevaisuuden kannalta yhtä tärkeä, jopa tärkeämpi. On huolestuttavia tietoja siitä, että kotioloissa lapsia jopa estetään omaksumasta uuden kotimaan väärää kulttuuria ja puhumasta sen kieltä, mikä koituu lapsen kehitykselle usein tuhoisaksi.
PoistaRuotsiin suuntautuvassa maahanmuutossa olen kokemusasiantuntija, sillä ramppasin nuorena Suomen ja Ruotsin väliä alvariinsa ja tunsin/tunnen paljon sinne muuttaneita perheitä, ihan sukulaisista alkaen.
PoistaViimeisellä reissullani olin Ruotsissa 2 vuotta ja kuvittelin jäävänikin sinne, sillä olin hyvässä työputkessa.
Mutta tuli nainen ja muutti kaiken. Niinpä palasin Suomeen. Nyt ajatellen se oli hyvä ratkaisu. Jos olisimme jääneet Ruotsiin, joka oli vakavasti otettava ja helpoin vaihtoehto, lapsemme ja etenkin lapsenlapsemme olisivat ruotsalaisia.
Muistatko sinä, Tapsa, mitä kieltä itse käytit Ruotsissa asioidessasi vaikka virastoissa ja kaupoissa, tai ylipäänsä muunmaalaisten kanssa?
PoistaKun minä todella muistan asioineeni ruotsin kielellä, samoin muistan tummien maahanmuuttaneiden puhuneen ruotsia, - en muista että olisi edes tavoiteltu englantia. Kaikki solkkasivat ruotsia, jollakin tavalla.
Minua kiinnostaa tämä kieliasia jostain syystä, sillä nythän eletään ainakin Suomessa aikaa, jossa lähes kaikki erikieliset kommunikoivat keskenään ja virastojen kanssa englanniksi.
PS Hämmästyin, kun edellinen pääministeri Sanna Marin puhui ruotsalaisten kollegojen kanssa englantia.. lukion käynyt, maisteri, PM.
PoistaSuomalaisten kanssa puhuin suomea ja kaikkien muiden kanssa puhuin ruotsia. Aina ja joka paikassa.
PoistaTotta puhuen ei tullut edes mieleen puhua esim. muille vierastyöläisille englantia… ajattelin ehkä alitajuisesti, ettei ne etelän mamut sitä osaa.
Olin pitkän saksan lukija ja osaan sitä yhä, mutta missään en ole sitä ikinä tarvinnut, en edes Reeperbahnilla. Se on harmi, sillä tykkään saksasta enemmän kuin enkusta, joka on minusta väärä kieli yleiskieleksi.
Olisi valittu vaikka latina.
Muistihavaintoni oli siis oikea. Ennen maahanmuuttajat ”pakotettiin” puhumaan tulomaan kieltä. Kielen oppiminen oli itsestäänselvää, eikä heillä ollut tulkkeja vastassaan niin kuin nyt ainakin Suomessa on. Voidaan tietenkin kysyä, missä määrin liian hyvä palvelutaso muuttuu liialliseksi ja ruokkii eritymistä omiksi kielitaidottomiksi ja tavallaan alistetuiksi ryhmikseen.
PoistaRuotsissa oli jonkin verran myös saksalaisia ja saksankielisistä maista tulleita nuoria kesätöissä. Meilläkin oli siskon kanssa tältä alueelta ystäviä. Ja siskonihan kohtasi täällä tulevan saksalaisen miehensä, joka oli kesätöissä hotelli Grand Hotel Saltsjöbadenissa.
Minä en muista tavanneeni Ruotsin konepajoissa ja tehtaissa saksalaisia. Yleensäkin eksoottisemmat vierastyöläiset olivat yleensä jugoslavialaisia.
PoistaMinulla meni hetki tajuta, että jugot koostuivatkin eri kansallisuuksista, eivätkä välttämättä tulleet toimeen keskenään.
Iloinen yllätys oli se, että tutustuin moniin työläistaustaisiin suomenruotsalaisiin etelärannikolta ja pohjanmaalta, jotka hieman puutteellisesta suomesta huolimatta hengasivat mieluummin meidän kanssamme kuin ruotsalaisten - ”yhteisestä” kielestä huolimatta.
Minullahan on edelleen säännölliset kontaktit Ruotsiin, sekä suomalaisiin että ruotsalaisiin.
Nämä meidän tapaamamme saksankieliset olivat kaikki Grand Hotel Saltsjöbadenin palkkalistoilla, eivät tehtaissa, joissa oli näitä jugoslaaveja. Minullakin oli parhaana työkaverina Jugoslavka-niminen kaunis tumma tyttö Åhlensin varastolla. Kävimme aina yhdessä tupakkatauoilla.
PoistaHalloweenia vaan kaikille! Joko kurpitsat ja pääkallot koristaa huushollia?
VastaaPoistaTässä huushollissa ei äklö krääsä huoneita korista.
En voi sietää koko kaupallista huuhaata, jonka on omittu meillekin.
Sadonkorjuuta ja kuolleiden muistopäivää voitaisiin juhlistaa oman kultturimme perinteiden mukaan. Naamioita ja pukeutumista tietyin tavoin on meilläkin keyrinä käytetty, mutta miksi emme enää osaa hyödyntää omia tapojamme, vaan aina pitää matkia vasinkin jenkkejä.
Kuuluvatko juuri kurpitsat perinteisiimme?
Miksi keyrittäret ja köyripukit on unohdettu?
Hyvä kysymys: miksi meillä kekriä ei juhlita yhtä railakkaasti kuin amerikkalaista halloweenia? Meillähän on vastaava juhla samaan aikaan, sadonkorjuun päätyttyä ja pimeän kummitus- ja vainaja-ajan alettua.
PoistaOlisi naurislyhdyt omasta takaa. Olisi kekrittäret ja kekripukit pelottelemassa ihmisiä. Ei tarvittaisi Amerikasta apinoitua Kiinassa valmistettua muovikrääsää.
Itse hankin kyllä hieman namuja halloweenilapsia varten. Yksi pieni poikaporukkahan jo kävi viikko sitten pimpottelemassa ovikelloa suklaan toivossa, eikä minulla ollut mitään jemmassa.
Täällä ei namujen pyytäjät pääse ulko-ovesta sisälle. Tai toki pääsevät, jos soittavat jonkun asukkaan ovipuhelimeen ja jos tämä suostuu päästämään tulijat rappukäytävään.
PoistaTalossamme asuu vain kolme kouluikäistä lasta, eikä kerjuuperinne ei ole käytössä.
Laitoin muutamia kirjamessu-haastatteluja harmaan sunnuntaipäivän ratoksi blogiinikin. Kaikki mielenkiintoisia.
Runoutta ja proosan käsittelyä haastatteluissa pitää vielä etsiä.
Minä kävin kirjamessuilla jo torstaina, kun ajattelin että silloin siellä olisi enemmän tilaa. No, tupaten täynnä se oli silloinkin.
PoistaIhmettelinkin seuralaiselleni, että ihmeen paljon tällainen perinteinen kulttuuri kiinnostaakin vielä ihmisiä. Kirjan aika ei onneksi ole vielä ohi.
Halloweenia vietin eilen lastenlasten kanssa. On niillä energiaa, hyvä että perässä pysyin.
Halloween on kova juttu lapsille. Ei ihme, että he ovat omaksuneet amerikkalaisen version kekristä, kun se on osattu kaupallistaa meillä ihan amerikkalaiseen malliin. Onhan se lapsille kiva tapahtuma naamiaisasuineen. Samalla siirrytään hauskasti masentavaan marraskuuhun ja kaamokseen.
PoistaTaidankin toivottaa hyvää alkanutta talviaikaa. Jokos kaikki klockanit on viännetty ja kiännetty. Jo käänsin ne, mitkä käännän. Ilmakin on kuin pahainen morsmaikku, yhtä apea ja harmaa ja vetinen. Taitaa olla syys, myöhä sellainen.
VastaaPoistaHirviöistä tulee mieleen taannoinen tv -sarja Me hirviöt. Siinä sitä oli hirviöitä montaa plaatua. Varsinainen perhekunta. Kyllähän sitä katseli, ihan viihdyksiin asti.
Mukulat, ketkä jaksavat hirviöiksi naamioitua ansaitsevat kyllä naminsa. Tosin ei ole tarvinnut katsella enää, kun ovat kasvaneet ulos lapsilookeistaan.
Asunto - ja rakennusmessuilla aikoinaan kävin hartaastikin. Varsinaisilla kirjamessuilla en nyt muista käyneeni. On ne kirjat, mitkä olen halunnut, löytyneet muutenkin. Minulla taitaa olla käsitys, että messuilla käydään paljon kuleksimassa ja immeisiä kahtomassa sekä tervehtimässä. Lööpeistä näkyi, kuinka presidentti Niinistön perhekunta katseli ja kuunteli, kuinka isukki pärjäsi kirjansa julkistamispuheessaan.
Kolme kelloa odottaa vielä siirtämistä talviaikaan, muut ovat siirtyneet itsestään.
VastaaPoistaMeikäläinen ei ole ollenkaan messuihminen, ja ainoat joilla olen joskus käynyt, ovat juuri kirjamessut. Mm. Jukka Kemppinen oli silloin siellä kertomassa jotakin. Ähkyhän siellä tuli. Kirjoja joka puolella niin ettei tiennyt, mihin olisi tarttunut.
Ähky tulee, se on totta. Käynkin siellä lähinnä fiilistelemässä ja kuuntelemassa jonkun tietyn esityksen tms.
PoistaKun on ikänsä siellä käynyt ja kirjojen ystävä muutenkin, ei osaa olla poissa.
Ilolla panin kuitenkin merkille, että vaikka kaikki on nykyään netissä, kirjatkin ja varsinkin ne, niin painetulle kirjalle on yhä kysyntää ja markkinoita. Siellä oli niin mahtavia kirjapinoja, että ihan sielussa läikähti.
Kuulun niihin jääräpäihin, jota ei huvita lukea kirjaa esim. pädiltä (vaikka sellaisella juuri kirjoitan), vaan haluan aidon kirjan käteeni.
Lehdet luen kyllä jo pädiltä, Hesarin lähinnä.
Kävisin toki minäkin, jos asuisin lähempänä. Kiinnostavia keskusteluja ja onhan niitä kirjoja kiva hypistellä ja haistella.
PoistaLiityin aluksi johonkin netin kirja-alustalle ja tilasin koko joukon kirjoja iPadiin. Luinkin ne, mutta ei niissä samaa viehätystä ollut kuin paperikirjassa. Lopetin.
Lehdet luen diginä. IPadilta, Hesarin ja paikallislehden. Kätevää, etenkin kun nyt mökkikantoa harvennetaan ja lopetellaan. Haluan lukea lehden tuoreena, heti herättyäni.
Ja digilehdenkin saa näköislehtenä, vaikka en sitä aina avaa, kun se latautuu hankalammin. Muuan tuttuni lukee Hesarinsa aina näköispainoksena, koska siinä jutut ovat kuulemma pidempiä ja perusteellisempia kuin nopeammassa digiversiossa.
PoistaTäällä blogissa on siis moni jo ilmoittautunut Hamasin Sanomien lukijaksi...
VastaaPoistaHamasin Sanomat? En tunne termin merkitystä, vaikka olen nähnyt sen joskus jossain jutussa.
PoistaIlmeisesti viittaat sillä Helsingin Sanomiin, koska siitä on puhetta tuossa yllä olevissa kommenteissa. - Yhteyttä Hamasin Sanomien ja Helsingin Sanomien välillä en kyllä tässä yhteydessä löydä. Mikähän se on?
Hamasin..siis eikun Helsingin Sanomat ei ole ollut pitkään aikaan mikään puolueeton ja neutraali uutisoija.Sehän alkoi silloin kun pilapiirtäjä kari sai kenkää "vääränlaisesta" piiroksesta.Siitä se kehitys vähitellen lähti.
PoistaLehti tuutta omaa agenda journalismiaan täysin häpeilemättä.
Se näkyy esim. tässä lähi-idän uutisoinnissa.
Se on täysin pidäkkeettä näiden terroristien puolella.
Tämä Kari Suomalaisen erottamisjuttu oli lehden suuri virhe, suorastaan munaus. Historia on näyttänyt, mitä HS menetti, kun se ei sietänyt sanan- ja ilmaisunvapautta eikä nähnyt Kari Suomalaisen taiteellista neroutta, vaan pani hänet eroamaan.
PoistaTuossakin on perää, ettei HS ole esittänyt Hamasin terroristin roolia kyllin selvästi uutisoinnissaan. On selvää, että Israelin vastatoimet ovat olleet hirveitä ja ylimitoitettuja, mutta ei se tee Hamasia ja heidän rinnallaan olevia palestiinalaisia viattomaksi kärsijäksi. Tässä sodassa on ollut kaksi vikapäätä, molemmat osapuolet.
Eihän se, että lukee esim. Hesaria, tarkoita että lukisi sitä kritiikittömästi. Nuoruudessani luin paljon erilaisia sanomalehtiä - Kaleva, Kainuun Sanomat, Savon Sanomat, Keskisuomalainen, Suomen Sosialidemokraatti, Pohjolan Työ, Helsingin Sanomat yms - mutta nykyään tarjonta on supistunut.
PoistaHesari on kuitenkin yleismediana radion ja teeveen ohella poliittisesti aika neutraali, mitä nyt hieman on hyvisten puolella pahiksia vastaan.
Siis Hesarihan on valtakunnan sanomalehtimedioista kiistatta laajin, luotettavin ja uskottavin. Tämä maininta ei tarkoita sitä, että lehteä voi lukea kritiikittä ja kaiken uskoen - viittaan Tapsan lausumaan yleiseen totuuteen, joka koskee kaikkia medioita.
PoistaMitään lehteä ei pidä lukea kuin jumalansanaa, vaan aistit valppaina. Tämä toki edellyttää sitä, että ihminen ei ole aivan höplästä vedettävän höyli tai tietämätön. Käsittääkseni ihmiset ovat nykyään hyvinkin mediakriittisiä, ne jotka seuraavat lehtikirjoitteluja.
Mitä lehteä sitten lukisi aamukahvinsa kanssa ellei Hesaria? Kun tietää, että lehti vetää hieman vasemmalla, välillä enemmän, välillä vähemmän, voi suodattaa pintakuohut pois ja lukea rinnalla vaikka ulkomaisia uutisartikkeleita kiinnostavista aiheista.
Kannattaa muuten lukea Seppo Oikkosen uusin blogi.
VastaaPoistaSiinä esim. mainitaan Hesari..
Lukisin mieluusti, jos pystyisin. Valitettavasti Seppo Oikkosen upeat tutkielmat ovat vaikealukuisia, mikä johtuu pienestä ja himmeästä kirjasinlajista, ja tuon blogipohjan mielestäni liian pitkästä rivistä. Lukija joutuu vierittämään sivua vasemmalle ja oikealle, ja tekstiä on klikattava suuremmaksi, mikä tekee lukemisesta hankalaa.
PoistaOlen aina manaillut tuon Bloggerin blogipohjan kehnoa luettavuutta. Minusta se pitäisi lailla kieltää. Oikkosen blogit ovat sisällöltään antoisia ja pohtivia.
On muitakin hyviä blogeja, joita on hieman hankala lukea, ellei omista nuorta terävää näköä ja haukan katsetta. Moni käyttää liian himmeää tai pientä kirjasinlajia.
Laittakaapa linkki.
PoistaTuosta pääsee Sepon blogiin:
Poistahttps://alkonkassalla.blogspot.com/
Ei Kari Suomalaista piirtäjän toimestaan erotettu, vaan itse erosi Lehden kieltäydyttyä julkaisemasta hänen rasistiseksi tulkitsemaa pilakuvaa. Oli kyllä pidempään harkinnut eroa.
VastaaPoista
PoistaKyllä se käytännössä oli erottaminen, koska Karin somaliaiheisia piirroksia ei enää suostuttu julkaisemaan. Muista lehdistä oli vaadittu, että Kari pitää panna ruotuun ja piirroksia tulee muokata poliittisesti korrekteiksi.
Kesäkuussa 1991 Kari jätti paikkansa, kun hänen viimeisin somaliaiheinen piirroksensa jätettiin julkaisematta. Toisin sanoen sensuuri astui voimaan, Karin sanan- ja ilmaisunvapaus estettiin. Aivan entiseen neuvostoliittolaiseen tyyliin. Eipä jää taiteilijalle mitään tehtävää, jos ilmaisu estetään. Kyllä tämän voi erottamiseksi laskea.
Nythän joku voisi tehdä tutkimuksen siitä, miten mm. Karin ennakkoluulot osuivat kohdilleen. Olivatko ne rasistisia huteja?
PoistaMuistan häneltä mm. sellaisen piirroksen, jossa musta mies katselee sossusta saamiaan tukia ja hihkaisee tulleensa paratiisiin - vai olikohan se hölmölään?
Eli miten tietyiltä alueilta tulleet maahanmuuttajat ovat vuosikymmenten mittaan sopeutuneet suomalaiseen työelämään. Ennen kaikkea miten suuri osa elää vielä erilaisten tukien varassa?
Luulisi tällaisten tietojen olevan ihan julkisia.
Jos Kari jotain pilkkaa humoristis-satiirisilla piirroksillaan, se jokin ei ole mamu, vaan pokkuroivan imelä suomalainen suhtautumistapa ”vieraisiin”. Usein tämä pätee nykyiseen ”rasismiinkin”. Tästä näkökulmasta avattuna kaikenlainen rasimijahti ja ”rasismikoulutus” on jopa hupaisaa.
PoistaJos vertaa Ville Rannan ja Karin Hesari-piirroksia keskenään, niin täytyy todeta, että Rannan poliittisesti korrektit pilapiirrokset ovat kapean tosikkomaisia. Niistä puuttuu se lämmin ja ihmistä rakastava avara huumori, joka Karilla on kaikissa töissään.
Juuri tänään oli Hesarissa laajan maahanmuuttaneiden sopeutumista ja työllistymistä koskevan tutkimuksen tuloksia.
PoistaTutkimuksessa todettiin, että parhaiten yhteiskuntaan ovat sopeutuneet ja työllistyneet hyvin nuorina ilman vanhempiaan tulleet maahanmuuttajat.
Sen sijaan vanhempina tulleet maahanmuuttajat ovat sopeutuneet ja työllistyneet huonommin, ellei peräti huonosti.
Mitä tästä voimme päätellä?
https://www.hs.fi/talous/art-2000011548211.html
Siitä voi päätellä, että nuorena sopeutuu paremmin, koska kaikki on vielä uutta ja edessä - sen sijaan vanhempana on vaikea korvata esim. kielitaidon puutteitaan ja miksei asenteitaankin.
PoistaNäin tämän jo nuorena Ruotsissa.
Näkyy olevan ko. kirjoitus tilaajille, joten se siitä. Pikapäätelmänä totean, että yksintulleet lapset/nuoret maahanmuuttajat ovat helpommin ohjailtavissa. Tässäkin poikkeus vahvistaa säännön. Ja poikkeuksia varmaan on useampia.
PoistaLohduntarpeeseen:
Teetä ja sympatiaa
Ellipsi - Pieni Juhlija
https://youtu.be/s6fROqx0R58?si=_7HtCa-NnR7JMvOL
Totta. Ja vaikkei niin ohjailtavissakaan - vastustan minkään kulttuurin pakkosyöttöä, myös uuden - niin ainakin osittain vailla muslimikulttuurin vanhoillisimpia rakenteita.
PoistaTuli mieleen suuri ero suomalaisten suuressa Ruotsiin muutossa ja tässä nykyisessä suuressa maahanmuutossa Suomeen (ja muuallekin).
PoistaRuotsiin muutettiin naiset edellä. Eli suomalaiset naiset löysivät äkkiä ruotsalaisen miehen ja sopeutuivat maan tavoille. Miehet ja perheet tulivat perässä, eivätkä miehet juurikaan pariutuneet ruotsalaisten kanssa.
Suomeen tullaan miehet edellä. He löytävät äkkiä suomalaisen naisen ja asettuvat aloilleen, eivätkä sinänsä sopeudu, vaan pysyvät tiukasti omassa kulttuurissaan.
Naiset tulevat myöhemmin tiukasti eristettyinä ja pysyvät enimmäkseen oman kulttuurinsa piirissä.
Siksi näitä asioita on vaikea verrata. Ne ovat niin erilaisia.
Aivan harvinaista ei ole, että suomalainen nainen kääntyy muslimiksi naituaan muslimimiehen, siis täällä Suomessakin.
PoistaTämä on asia, jota on vaikea ymmärtää järkiperusteella. Juuri eilen luin jostakin lehdestä, netissä, suomalaisesta naisesta, joka oli ottanut miehensä uskonnon. Tällä en tarkoita kummasteluani uskonnon vaihtamisesta, vaan nimenomaan islam-uskonnon valintaa. On päivänselvää, että tämä ”rauhan uskonto” ei ole rauhan uskonto silloin, kun sitä sovelletaan keskiaikaisesti naista alistaen, niin kuin usein tapahtuu - viittaan vaikkapa al-Holin kaavutettuihin suomalaisnaisiin, jotka veivät lapsensa isisläiseen terroristileiriin.
Ikävä totuushan on, pakkohan se on kertoa, että suomalaiset naiset kääntyvät naimisiin mennessään islamiin, koska komea ja korskea sulho (takanaan koko suku) sitä ehdottomasti vaatii.
PoistaSe on joko tai, eikä umpirakastuneella naisella ole vaihtoehtoja.
Meillä varottiin tässä al-Hol-tapauksessakin sanallakaan moittimasta näitä lapsiltaan elämän varastaneita kaapunaisia. Pikemminkin heitä pidettiin uhreina, kun Pekka Haavisto "pelasti" heidät takaisin Suomeen. Nämä oma-aloitteisesti leiriin matkustaneet kaavutetut naisihmiset. Tekisi mieleni sanoa - säkitetyt naiset. Ja sanonkin.
PoistaViddu kun edellinen hallitus pisti Kemin sairaalan ahdinkoon ja ministeri Juuson täytyi "uhriutua".
VastaaPoistaÄläs nyt, Anonyymi. Ministereillähän on pitkä perinne uhriutumisessa.
PoistaViimeksi ennen Juusoahan uhriutui Sanna Marin, kun häneltä kysyttiin tehtävien laiminlyönnistä ja korona-altistuneena juhlimisesta ja muusta dokaamisesta. Marinhan oli vain tahtonut vähän iloa ja valoa kiireiseen elämäänsä. Kyyneleet nousivat kuulijankin silmiin.
Ymmärretään siis ministereitä. He hoitavat työtään rajallisten kykyjensä ja taitojensa mukaan. Ihmisiä hekin vain ovat.
Uhriutumisen aloitti jo itse Urkki. En enää muista, mihin asiaan se liittyi, muistan vain miten Urkki katsoi tv-kameraa totisena ja sanoi, että kun syyllisiä haetaan, niin syyttäkää tästä minua, Kekkosta.
PoistaKaipa se jotenkin idänsuhteisiin liittyi, kuten kaikki siihen aikaan?
PS. Nykyään nämä ulkopoliittisten kommervinkkien taustat tulevat julki liian aikaisin, viittaa nyt Suomen menoon Natoon.
Hätätila-hallitukseen se liittyi ja siitä on nyt 50 vuotta.
PoistaSilloinkin oli muka jokin hätätila, olisiko ollut taloudessa, tietysti, tai idänsuhteissa, tietysti toisen kerran - tai molemmissa, kolmas kerta.
Guuglasin vähän Juusoa - ja herra siunaa ja varjele, meidän tiemme olivat vähällä kohdata!
PoistaJuuso oli nimittäin nuorena Maraboulla töissä muutaman vuoden ja juuri niihin aikoihin minäkin melkein menin Maraboulle. Paikka oli jo sovittu, mutta kun reissukaverini ei päässytkään sinne, en minäkään sitten mennyt.
Pienestä se on kiinni, etten päässyt ministerin mieheksi.
Minun käy jo sääliksi tämä Kaisa Juuso. Häntä kohtaan on nyt niin hirvittävä maalitus ja jahti. Ihan kuin hän olisi tehnyt rikoksen.
PoistaEn puolusta leikkauksia, mutta ei niitä kukaan pahuuttaan tee. En puolusta myöskään sitä, että hän hiiltyi torikokouksessa, vaan ajattelen niin, että olisi pitänyt osata ennakoida punaisen Kemin raivo.
Silti kaikki se vihapuhe ja halveksunta, joka häneen kohdistuu, tekee pahaa. Miksi ihmiset ovat ilkeitä? Nyt media on nostanut maalitettavaksi tuoreimpana hänen avustajansa - oman pojan - nimityksen. Eduskunnassahan on muitakin lapsensa tai naisystävänsä tai muun läheisensä palkanneita.
Eikä unohdeta sitä, että Sanna Marinin kabinetilla oli aikanaan huikea ennätysmäärä palkattuja avustajia, joista ei nostettu suurtakaan kohua.
Hätätilahallitus liittyi ennätyksellisen työttömyyteen
VastaaPoistaPeräti kuusikymmentätuhatta ihmistä oli työttömä 1975.
Ajatelkaa nyt,jos nyt olisi sama määrä,niin mikä tahansa hallitus olisi ikionnellinen ja röyhistelisi rintojaan.
Kaikki on suhteellista. Kaksi merkittävää seikkaa, joiden perusteella nykyistä työttömyyslukua ei ole oikeasuhtaista verrata tuohon 1975 lukuun:
Poista- Vuonna 1975 meitä oli lähes miljoona ihmistä vähemmän.
- Eikä vuonna 1975 ollut vielä tietotekniikkaa ja yleensäkään hienointa tekniikkaa viemässä työpaikkoja. Kehitys nykyhetkeen tämän asian kohdalla on ollut rajua.
Ylen uutiset ilmoitti, että suomalaiset maksoivat viime vuonna eeuulle 55 e per nenä.
VastaaPoistaHalpaa on olla kultapossukerhon jäsen!
Mietityttää, millainen summa kertyisi, jos eeuun maksuihimme lisättäisiin menetykset Venäjän kaupasta ja kaikki Ukrainan avustukset rahaksi muutettuna.
Jotakin saadaan eurooppalaisten veroeurojen yhteisestä eeuun kassasta, mutta moni asia olisi toisin, jos emme olisi jäseniä Euroopan unionissa. Mielikuvitus ei tällä hetkellä riitä kuvittamaan, millaista elämä olisi ilman rahaliiton jäsenyyttä? Olisimmeko yhtä pysähtyneessä tilassa työttöminemme ja sodan pelkoinemme?
Kyllä minua ainakin pelottaisi olla näinä aikoina EU:n ulkopuolella. Ja muutenkin pidän hyvänä läheistä liittoutumista muiden samalla maapallon kulmalla olevien valtioiden kanssa. Kyllä se maksaa, mutta on siitä etuja ja turvaa, monissa tilanteissa. On hyvä olla muiden rinnalla, samassa rintamassa.
PoistaJa asioiden hoitoa helpottaa yhteinen raha. Muistan miten hauskaa oli, kun euro tuli, eikä rahaa tarvinnut enää vaihtaa matkustaessa Euroopassa.
EU on suuri markkina-alue. Jos olisimme sen ulkopuolella, maksaisimme ulkomaan tavaroista enemmän ja oma vientimme sakkaisi helpommin.
PoistaKyse on siis rahasta ja elintasosta.
Neuvostoliitto-Venäjä on/oli meille kyllä hyvä ja tärkeä kauppakumppani, sitä ei voi kieltää. Ongelmaksi muodostui vain Venäjän sisäinen kehitys - siitä tuli aggressiivinen yksinvalta, joka ei kunnioita naapuriensa rajoja.
Suomalaiseen tajuntaan on piirtynyt lähtemättömästi vuosi 1939, kun veli venäläinen päätti hoitaa pienet rajaongelmat poistamalla koko rajan.
Suomi oli ollut silloin itsenäinen valtio vain 22 vuotta. Se on lyhyt aika.
Onhan meillä EUssa valtioita, jotka ymmärtävät Venäjää. Minua ihmetyttää kyllä Unkari - ovatko he todella unohtaneet vuoden 1956?