8.5.2026

Onko uhri aina uhri?

 


Kolmosen aamun Pöllöraadissa keskusteltiin mm. vapun sinimustamarssilla tapahtuneesta äkillisestä väkivallasta. Keskustelijat, Timo Haapala, Katleena Kortesuo, Antonia Berg  totesivat, että kaikkihan ovat toki tuominneet kyseisen väkivallan, mutta sitten tuotiin myös ilmi, että on olemassa myös ajatus siitä, että uhri ”sai mitä kerjäsi”. Tämä ajatus esitettiin siis muiden sanomana, kuultuna ajatuksena, mutta sitä ei käsitelty ja se tuli siis täten lähinnä vain mainituksi. Tässä tuli jälleen kerran miettineeksi, vallitseeko meillä jonkinasteinen orwellilaishenkinen ilmapiiri, jossa vain yhdensuuntaiset ajatukset ovat yleisesti sallittuja. Ei sovi sanoa perimmäisiä epäilyjä ja mielipiteitä ääneen.

Eräässä eilisessä mediassa oli artikkeli tästä Tytin tapauksesta. Juttu oli somistettu tämän potkaisun uhrin kasvokuvilla, seitsemän lähikuvaa mustasta silmästä, ja sen asteittaisesta lievästä vihertymisestä parin päivän kuluttua. Seitsemän mustaa silmää. Yksikin olisi minulle riittänyt, vaikka se vihertävä. Se kertoo siitä, että kyllä tästä selvitään. 

Kuvatarjonnan äärellä tulee miettineeksi uhrin käsitettä. Jotenkin minulle  käsite  ”uhri” avautuu viattomuuden kautta. Sille en sitten taas mitään voi, etten osaa pitää tätä kyseistä natsit vittuun -kyltillä varustutunutta ihmistä sataprosenttisen viattomana, siis vain uhrina. Hänhän syöksyi oma-aloitteisesti häiriköimään luvan saanutta kulkuetta typerine kyltteineen. En minä pidä pippurisuihkeen tietoisesti valinneita elokapinalaisikaan viattomina poliisin uhreina. Onko provosoija oikeasti viaton uhri? Mitä on uhrius? Mitä on syyllisyys? 

(Kuva yllä linkatusta artikkelista, IL)


123 kommenttia:

  1. Totta kai perussuomalaisia äänestävät saavat potkia ihmisiä päähän, jos aivovcahinkoja tulee se vain on vassareille hyväksi. Aivan inhimillinen tapaus tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö ajattelet, arvoisa trolli?

      Tässä ei nyt ole kyse siitä, että joku hyväksyisi väkivallan. Eikö ole itsestäänselvyys, että kaikki tuomitsevat sen. From the river to the sea?

      Jättäkäämme moraaliposeeraus siis tällä kertaa sikseen, sillä sitä on nyt ilma sakeanaan. Koetetaan signaloinnin sijaan miettiä itse tapahtuman syvintä olemusta, uhrin viattomuuden astetta ja syyllisyyden käsitettä.

      Poista
  2. Etten sanois, että tyhmänrohkeaa toimintaa molemmilta osapuolilta. Kansantajuisesti ajateltuna molemmat osapuolet ovat sekä syyllisiä, että uhreja. Tuskin se kuitenkaan oikeudessa näin menee. Siellähän juttu taitaa mennä niin, että nuoret naiset ovat uhreja. Miksi ovat näin toimineet, siinäpä kysymys. Ja miksi toiset käyttivät noin karmeaa väkivaltaa, josta olisi voinut olla hyvinkin pahat seuraukset naisille. Elämä voi tosiaan olla vaarallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkivalta on näkyvintä vääryyttä. On päivänselvää, että siitä tulee antaa rangaistus. Ja on vielä selvempää kuin päivänselvä, että tyttö nähdään viattomana uhrina, jonka väkivaltainen miesjoukko rusikoi alleen.

      Huutaisin minäkin nyt huutavan kuoron mukana, jos tässä ei olisi niin mustaa tahraa uhrin viattomuudessa. Uhri oli itsekin aktiivinen toimija, joka ryntäsi natsit vittuun -kyltteineen häiriköimään luvan saanutta kulkuetta. Miksi hän ei tyytynyt olemaan paikallaan kylttinsä kanssa?

      Sinimustalla kulkueella on lupa ajatella tyhmästi ja väärin, lain mukaan, sananvapauden nimissä.

      Olen eri mieltä kulkueen kanssa, mutta puolustan kuolemaani saakka heidän oikeuttaan sanoa mielipiteensä ääneen. Tytti halusi tuhota tämän oikeuden. Hän koetti kävellä tämän oikeuden yli ja siksi hän ei ole vain viaton uhri.

      Poista
    2. Ripranie on oikeassa että nuoret naiset ovat myös syyllisiä kun anatavat itseään potkia. Mikseivät väistä?

      Poista
    3. Ei Ripranie sanonut, että ovat syyllisiä "kun antavat itseään potkia". Hän ei yksilöinyt "syyllisyyttä" näin. Hän on harvinaisen oikeassa siinä, että molemmissa voi nähdä sekä syyllisyyttä että uhria. Väkivallan käyttäjäkin on uhri. Ihan niin kuin Dostojevskin Raskolnikov.

      Trolli-Anonyymi, en tiedä, mikä tuon käyttämäsi argumentointikeinon nimi on, mutta läpikuultava se on. Olet itse sitä mieltä kuin nyt yleinen mielipidekin on: natsit potkivat viattoman tytön, ja tätä taustaa vasten koetat osoittaa vastustajiksesi luulemiesi persuuden ja tyhmyyden.

      Oikeasti: kuka se ennakkoluuloinen oikein onkaan?

      Poista
  3. Freudilaisittain uhrorooliin samaistuminen on voimaannuttavinta mitä alitajunta voi yksilölle tarjota.

    Selityskään ei ole niin vaikea, etteikö normaalilla itseanalyyttisella taipumuksella sitä voisi ymmärtää. Kyseessähän on niin yleisnhimillinen psyykenmekanismi, ettei siltä kukaan ole kehityksessään voinut välttyä.

    Olemme kaikki syntymämme jälkeen vain vaikutusten ja vaikutelmien vastaanottajia, siis "objektin", "kohteen", ja äärimerkityksessä nimenomaan "uhrin" roolissa, ja jokaisen meistä mielen pohjalle syntyy ensin meitä hoivaavan ihmisen hahmo, siis "Sinä", ja vasta vuosia myöhemmin varsinaisesti muodostuu se kokemuksellinen fokus tai raami, jota sanomme "Minäksi".

    Tästä meille lajityypillisestä yleisen ihmisidentiteetin ja minäidentiteetin marssijärjestyksestä suoraan seuraa, että läpi elämämme elämme kaikki ikään kuin toinen toisemme sielussa, ja kaiken, minkä teemme toisillemme, sen teemme myös itsellemme, itsessämme. Tämä "kultaisen säännön" moraali on todellakin, ihan tutkitustikin, yleisinhimillinen, niin paljon kuin eri uskonnot ja ideologiat ovatkin ihmisen historian mittaan sitä yrittäneet yksityisomaisuudekseen omia.

    Kun ihmismieli kriisiytyy, se pelkää ja haluaa paeta, ja taantuu -- ja turvallisimmat pakopaikat ovat niitä kaikkiallisuuden ja kaikkivaltaisuuden tuntoja, jotka psyykemme pohjalla ovat varhaisimmasta lapsuudestamme tallella. Siksi uhrorooliin samaistuminen kytkeytyy niin yleisesti identiteetin kriisiytymiseen -- ihmisen historiassa aikalailla kaikkiin uskontoihin liittyy jopa ritualisoituneita muotoja uhriajattelusta.

    Pohjimmiltaan uhriajattelusta näissäkin mielestäni aika naurettavissa ja merkityksettömissä nykypäivän näytelmissä on kyse. Elämme länsimaailmassa kulttuurisen narsismin aikoja, ja samat aikalaiset, jotka kaipaavat kokemuksellisia efektejä, ovat myös juuri niitä jotka elävät arkipäiväänsäkin aika syvällä uhrisamaistumisen antamissa "nautinnoissa". -- Emme saa sulkea silmiämme emmekä korviamme siltä, että makeantuskaiset viisut ovat aikamme sävel -- sielun kipu koetaan lauluissa samaistuttavana ja jopa syvällisenä.

    Itseäni kovasti harmittaa, että Eino Leinon runoja on pilattu esittämällä niitä tuskaisen narsismin sävyillä -- Eino Leino oli toki suomalaisten elämäntuntojen tulkki, mutta hän ei ollut narsisti. Hänen identiteettinsä löytyivät maailmankirjallisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi tyhjänpäiväistä lässytystä. Seli seli Seppo.

      Poista
    2. Anonyymi-Trolli, ymmärrän, ettet taida osata argumentoida tuohon. Siinä tyhjennetään uhriajattelun pajatso aika syvällisesti. Asioita on selvästi itsekin mietitty.

      Jään vielä miettimään tuota Leinon runojen narsistista esittämistä. Viitataankohan siinä Vesa-Matti Loirin paatoksellisiin laulutulkintoihin?

      PS Kannattaa, Anonyymi, lukea paljon. Joskus vaikka kokonainen kirja. Niitä saa kirjastosta, ilmaiseksi, lainaksi.

      Poista
    3. Tuo ”tuskainen narsismi” tuo kyllä minunkin mieleeni Loirin laulamassa Elegiaa:

      ”Haihtuvi nuoruus
      niinkuin vierivä virta.
      Langat jo harmaat
      lyö elon kultainen pirta.
      Turhaan, oi turhaan…”

      En kyllä ole kuullut Loirin eläytymisessä narsismia, vaan ehtaa elämän tuskaa, kun nuoruuden haaveet haihtuvat ja vanhuus lähestyy…

      Tosin Sepon tulkintaa tukee se, että Leino oli Elegian kirjoittaessaan nipin napin kolmekymppinen. Hänhän elikin vain syksystä jouluun.

      Poista
    4. Tai siis… hmmmm… päinvastoin… sehän tukeekin Loirin tulkintaa, sillä aika harva kai 30-kymppisenä kokee olevansa vanha ja arkuun valmis ukkeli.

      ”…Toivoton taisto
      taivaan valtoja vastaan!
      Kaikuvi kannel;
      lohduta laulu ei lastaan.
      Hallatar haastaa,
      soi sävel sortuvin siivin.
      Rotkoni rauhaan
      kuin peto kuoleva hiivin.”

      Poista
    5. Nykyään Leino saisi tuossa rotkon reunalla varmaan masennusdiagnoosin, tai niin kuin myös sanotaan: uupumus.

      Tarkkojen kyökkipsykologisten havaintojeni mukaan työssä käyvä saa diagnoosin uupumus ja muut masennusdiagnoosin. Sitä en osaa sanoa, mikä ero on uupumuksella ja masennuksella, mutta käsitykseni mukaan ne ovat vakavia tiloja ja niihin on lääkitys.

      Poista
    6. Maalaisjärkeni sanoo, että uupumus viittaa enemmälti fyysiseen puoleen, ja masennus enemmälti psyykkiseen puoleen. Uupumus poistuu levolla, masennus ei.

      Sitten tuo nykyajan suosikkisana, haukkumasana, joka on narsismi. Minusta sen käyttö on tavisten keskuudessa liian yleistä. Kaikissa ihmisissä on ja ilmenee narsistisia piirteitä, siksi käyttäisin sanaa varovaisemmin, kuin mitä nykyään tavalliset pulliaiset sitä käyttävät. Ehkä esiintyvissä taiteilijoissa narsismia on enemmän. Olkoon se heille ns. ammattitauti. Kyllä mielelläni kuuntelen Vesku Loirin laulamia runosia. Enkä kärsi yhtään, vaan nautin tunteen palosta.

      Poista
    7. Varmaan näinkin on, että uupumus on myös fyysistä, mutta on se henkistäkin. Sitä käytetään lähdetietojen mukaan burn outista, jolla viitataan nimenomaan henkiseen uupumukseen, pitkittyneeseen stressiin.

      Masennus taas on käsittääkseni jonkin verran raskaampi olotila, joka liittyy mielenterveyden horjahtamiseen.

      Esimerkiksi toimittaja Maria Veitola on hiljakkoin puhunut julkisesti uupumuksestaan, ja näyttelijä Aku Hirviniemi, jonka jäi kiinni ahdisteluistaan ja menetti työnsä.

      Poista
    8. Kun Akua syytettiin ahdistelusta, hänen olisi pitänyt suureen ääneen väittää, ettei voinut sille mitään, sillä hän kärsii ahdistuksesta.

      Poista
    9. Ihan harmittaa Akunkin puolesta tämä julma metoo-liike, joka teilasi häneltä ammatin. Metoon vuoksihan taiteilijapiireissä on menetty paitsi ammatteja niin töitä ja elämäkin. Teatterinohjaaja, pohjoismainen, teki itsemurhan kohun vioksi. Monen ura on loppu, kiitos metoon rautasaappiden kopinan. Ja kyse ei ole siis raiskauksista, vaan useimmiten vain ahdistelusta, mitä toki en halua puolustella.

      Minulla on Netflixin katselussa parhaillaan Margaret Atwoodin Orjattareen perustuva sarja The Handmaid’s Tale , joka kuvaa julman totalismiyhteiskunnan hirmuvallankäyttöä.

      Kytken tämän Orjattaren maailman automaattisesti tällaiseen metoo- ja wokehenkeen. Tiettyjä sanoja ei saa sanoa, useat asiat peitetään. Vallankäyttöä se on.

      Poista
  4. On jokseenkin varmaa,että tämä oli vasemman laidan ääripään ennalta suunnittelemat tietoinen provokaatio.
    Ja vastapuoli lankesi siihen.
    Koska tietävät,että media sympatiseeraa satavarmasti "uhria" ja samalla demonisoidaan vastapuoli.
    Äärivasemmisto kyllä osaa tämän media pelin ja se onkin helppoa kun tietää toimittajien enemmistön poliittisen suuntautumisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, ovatko provokaatiot loppuun asti suunniteltuja, mutta en pidä sitä ollenkaan mahdottomana. Provokaatiohan on mielenosoitusmuoto.

      Erilaisissa happeningeissahan on sanomalehtitiedon mukaan usein etukäteen suunnitellut provokaatioiden kuvaajat ja hyvät kuvauspaikat, mm. Elokapinalla.

      Ainakin näistä provoista otetaan kaikki irti. Lehtitalot riemuitsevat ja takovat raflaavia klikkijuttuja ja lähikuvia mahdollisista vammoista. Instagramit täyttyvät videoista ja poliisin fasismista kertovista ”todisteista”

      Poista
    2. Tässäkin tapauksessa oli ihan "sattumalta" kuvaajat molemmin puolin marssia ja näitä kuvia ja videoita ei media pyrkinyt "häivyttämään" julkisuudesta kuten yleensä vihervasemiston ollessa kyseessä.

      Poista
  5. Ehdin kommentoida tätä tapausta jo edellisen postauksen lopussa, joten siirrän sen tänne:

    ”Kumma, etteivät Soini & tytöt˚ aamuteeveessä tuominneet ihan totaalisesti sinimustien vappumarssissa sattunutta ja filmattua pahoinpitelyä, jossa marssija potkaisi miekkarityttöä päähän?

    Asenne oli enemmän sitä tyyliä, että mitäs menivät kerjäämään verta nenästään, vähän omakin syy.

    Tyttöjen kyltissähän luki ”Natsit vittuun” ja he tunkivat kyltteineen lähes marssirivistöön. Tuli vaan mieleen, että fiksumpi tapa sinimustilta olisi ollut haastaa tytöt oikeuteen herjauksesta.

    (Vaikka moni on sitä mieltä, että natsejahan ne ovatkin, niin sen väittäminen voi silti olla rikos. Oikeus on sellaista.)

    Ja ihan riittävää olisi ollut kyltin riisto ja pusu poskelle. Se olisi ollut tytöstäkin takuulla kauheampi teko kuin potku.

    No, periaatteessa olen sitä mieltä, että nämä sinimustat ovat mainehaitta oikeistolle.”

    …..

    Tiivistän nyt niin, että mimmit ottivat riskin, joka toteutui, ja sinimustat toimivat typerämmin kuin mimulit ehkä odottivatkin.

    Tai siis se Yksi Tyyppi, naamioitunut pervo, joka potkaisi maassa istuvaa tyttöä päähän!

    Se sotii rankasti suomalaisjätkien ikiaikaista periaatetta vastaan, että naista ei lyödä. Piste. Saati että potkaistaisiin maassa olevaa (!) päähän (!!).

    Ulkomaan pellet harrastavat tuollaista, suomalainen mies ei. Tämän pitäisi isänmaallisena itseään pitävälle liikkeelle olla itsestään selvyys.

    PS. Seitsemän samanlaista kuvaa ip-lehdessä on silti naurettavaa.

    VastaaPoista
  6. Koska tyttöjen kyltissä luki ”Natsit vittuun”, niin korrekti isänmaalinen sinimustajääkäri olisi vain kumartanut kohteliaasti ja tiedustellut ystävällisesti: ”Kumman?”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainioita menettelytapaehdotuksia sinimustille, molemmissa Tapsan kommenteissa.

      Provokaatioon vastaamisesta kannattaisi erilaisia ryhmiä jopa kouluttaa. Suurin floppi provokaattoreille on tietysti provokaation kuivuminen kokoon vastapuolen hoksottimien käytön vuoksi.. Vastapuolen tyyneys puree aina ja saa provokaation näyttämään lapselliselta.

      Poista
  7. Mielenkiintoista oli se, etten tiedä minkä asian puolesta nämä naamionuorukaiset marssivat? Suomen liput kyllä liehuivat heillä isänmaallisesti, mutta mikä heidän ideologiansa oikein on ja millaisten perheiden ja vanhempien poikia he ovat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyesti kertoen sinimustat on tämän päivän IKL - eli isänmaallinen kansanliike, joka puolustaa suomalaisuutta ja vastustaa maahanmuuttoa ja kaikkea ulkomaalaista hapatusta.

      He kannattavat perinteisiä perhearvoja ja vihaavat epäisänmaallisia ilmiöitä, kuten vaikkapa homoutta.

      Tässä tiivistys:

      - Sukupuolikäsitys: Liike hylkää käsityksen sukupuolen moninaisuudesta ja sosiaalisista "gender-identiteeteistä", painottaen ainoastaan biologista sukupuolta.

      - Perhekäsitys: Puolueen ohjelmassa perhe nähdään perinteisesti miehen ja naisen välisenä liittona, jonka tarkoituksena on lisääntyminen.

      - Sateenkaaripropaganda: Sinimusta liike vastustaa sateenkaariaiheista opetusta tai "propagandaa" kouluissa.

      - Translaki: Puolue vastustaa translain uudistusta.

      PS. Nyt vain äkkiä jäsenanomukset sisään, Nooraseni!

      Poista
    2. Kiitos Tapsa vinkistä ja skorpionin piikistä! :)
      En ole järjestöihmisiä, enkä erityisen isänmaallinen, suomalaisten enemmistö kansalisten kanssa, valitettavasti.
      Uhriroolit ja identiteetin kriisiytyminen ( Lainaan sanat Seppo Okkoselta) ovat oivia keinoja käyttää valtaa minkä tahansa asian ajon yhteydessä.
      Tapsa, Sanotaan, ettei totuus pala tulessakaan, ne asiat, jotka särkevät psyyken ja idetiteetin.
      En hyväksy kaiken sallivaa hälläväli-liberalismia missään asiassa, mutta en myöskään isänmallista fanstismia.
      Osa ihmisistä ei osaa pitää huolta itsestään tai kantaa vastuuta mistään, rajoja ja sääntöjä tarvitaan.

      Poista
    3. Noora, olen saanut jostain käsityksen, että olet jousimies. Onko siis käsitykseni väärä. Ei sillä, että sillä minulle merkitystä olisi.

      Poista
    4. Mistäpä muistui mieleesi? :)) Olen nousevalta merkiltäni jouskari, mutta aurinkomerkki on ehta leijona.
      Dramatiikkaa eikä mahtipontisuutta puutu. :)
      Voisihan sitä edellisessä elämässä voinut olla metsästäjä jousipyssynsä kanssa tai tai roviolla poltettu noita. :)

      Poista
    5. Ei puheenvuoroistani päätellen voisi aina uskoa, että olen " privaatissa" lämmin, lähimmäisiä ymmärtävä, mukava muija.

      Poista
    6. Kyllä voi. Kun lukee sitä, miten vietät päiväsi, mitä teet ystäviesi kanssa, miten lämpimästi ja realistisesti suhtaudut Pehtooriin, puolisoosi, millaisella volyymilla ajattelet asioita ja panet maailmaa ruotuun, niin olet varsin mukava ja varmasti lähimmäisiäsi ymmärtävä muija.

      Poista
    7. Tottakai, Noora, minä nyt muistan, kun sanot. Leijonahan sinä. Sehän oli joskus myös profiilikuvasi.
      Uskon, uskon, hyvin uskon, että olet tuollainen, kun sanot.

      Poista
    8. Minäpä olen oinas - huomaako sen? Toisaalta nousevalta merkiltäni olen Nooran tavoin jousimies.

      Juuri nouseva merkki kertoo sen, miltä ihminen vaikuttaa ulkoisesti. Eli vaikka me täällä Nooran kanssa meuhkataan ja pökkäillään, niin oikeassa elämässä olemme ehkä enemmänkin hillittyjä ja harkitsevia, jopa hiljaisia.

      Poista
    9. No mutta. Täällä ilmoittautuu kolmas nousevan merkin jousimies, jääräpäinen härkäihminen.

      Minulla on jonkin koneen tai tikun uumenissa oikean astrologin laatima perskohtainen parisivuinen kuvaus itsestäni tähtimerkkien mukaan. En nyt muista, millainen olin sen mukaan, aika kelpoisa varmaan.

      Poista
    10. Kun kysytään, näkeekö minusta sen, että olen se ja se horoskooppimerkki ja yleensä ottaen, että millaisena minut nähdään. Tekee mieli vastata, että millainen olet omasta mielestäsi, niin sellaisena sinut pitää nähdä. Tietysti vastaukset rajoittuvat tällaisissa kysymyksissä ja vastauksissa.

      Poista
    11. Tapsa, ainakaan jousimies naiset joita tunnen hyvin, eivät ole hiljaisia hyssyköitä. Aina menossa matkoille tai tulossa matkoilta. Aika levottomia ovat, mutta enpä muista heidän nousevia merkkejään. Tietysti kaikki vaikuttaa kaikkeen; lapsuus, ihmissuhteet ja olosuhteet.
      Matkustusinto on minussa Jousimiestä. Leijonan esilläolohalua ja kunnianhimoa kai joskus nuorena koin, mutta ne hiipuivat monesta syystä.
      Tapsa, kyllä sinussa oinaan tunnistaa. Miesten mies, vaikka toisessa puolikkaassa on filosofi-runoilija sielu!

      Poista
    12. Tunnen oinaita lähipiirissäni. Yksi on metsänhoitaja-runoilija, toinen veneiden ja talojen rakentaja, kolmas monitoiminen insinööri.

      Poista
    13. Äitini oli oinas, ja erityisen kiltti ihminen. Hän jäi orpotytöksi vain puolitoistavuotiaana ja kasvoi maallikkosaarnaajasukulaisen luona, perintönsä turvin. Tosin kasvattajasuku käytti luvatta ja oikeudetta suuren osan perinnöstä omiin menoihinsa, mikä todettiin myöhemmin. Muitakin tragedioita hänelle sattui.

      Olisiko se niin, että ihmisen luonnetta määrää ja muokkaa enemmän elämä kuin tähtien asennot?

      Ja olisiko myös niin, että kun ihminen tietää olevansa härkä/ vaaka tai muu, hän löytää itsestään juuri niitä ominaisuuksia, joita tähtimerkillä kuvataan olevan?

      Poista
    14. Niin olen taipuvainen uskomaan, vastaan tuohon ekakysymykseesi.

      Toinen kysymys jopa naurattaa ja siihenkin vastaan, että kyllä näin mielestäni on. Ja ne miellyttävimmät ominaisuudet itsessämme saavat sen hallitsevan osan lukemastamme.

      Poista
    15. Ripranie, kuvastasi ( silmistä) näkee, että sinussa olisi jousimiehen itsenäisyyttä ja iloista energiaa. Vapaus on tuntemilleni jouskareille tärkeää.

      Poista
    16. Minä kasvoin krapuvanhempien perheeenjäsenenä. Äiti oli aidoimmillaan kodinhengetär, ruuanlaittaja, vaikka joutuikin tekemään raskaita hommia rakennuksilla muurarien apuna ja navettapiikana, sekä tehdastyöläisenä. Tiettyä särmikkyyttä äidistä löytyi. Hän tykkäsi lapsista. Varsinkin lastenlapsistaan. Isä oli herkkä, luova ja levoton seikkailija. Hänestä olisi voinut tulla vaikka arkkitehti, jos olisi saanut koulutusta.

      Poista
    17. Isä oli jousimies ja äiti siis oinas. En kuullut heidän koskaan riitelevän, meillä ei koskaan huudettu, vaikka isä oli alkoholisti.

      Ja kyllä meitä tyttöjä rakastettiin, kumpikin vanhempi täysillä. Eivät kaikki alkoholistien lapset siis taida syrjäytyä ja syöksyä turmioon pössyttelemään huumeita. Siskonkin alkoholin käyttö, runsaudestaan huolimatta, on lähinnä saksalaistyylistä viininlipittelyä.

      Poista
    18. Noora, ihan hyviä mainintoja. Silmäni ovat kuin isoäitini perimää.

      Poista
    19. Kauniit silmät ja katse, Ripranie!

      Poista
    20. Olen minäkin sen huomannut, mutten kehdannut mainita, ettei pidetä nuoria neitoja tiirailevana papparaisena… silmät ovat sielun peili, sanotaan.

      (Saman tien voisin kehua Iineksen korvaakin…)

      Poista
    21. Hymy jo puoli on hyvettä, mutta on kehuminenkin hyve ja taito tärkeä.

      Poista
    22. Hienoa, että korvani, tässä logossa turbokorva, herättää vielä viboja. Sehän on kesäisestä antibioottikuurisarjasta turvonnut korva…. Sain nokkosrokon kaikkialle ja turvonneet korvat.

      Poista
  8. Minä en osallistuisi marssimaan enää minkään asian puolesta, enkä halua seurata sotilasparaateja tms. ohiajoja. Ei kiinnosta pätkääkään. Lakkoa kyllä kannatan päättäjien huomion herättäjiksi. Tänään marssivat ikäihmiset ja tukijat rollaattorimarssilla. Äänestäkööt ja valitkoot oikeat päätäjät ajamaan asioitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, mikä voisi olla se asia, jonka puolesta lähtisin marssimaan banderollit käsissäni. Kun en osaa uskoa marssien tehoon.

      Poista
    2. Hyvää marsseissa on se että saa potkia naisia ja heikompia hinttejä.

      Poista
    3. Tai kepittää poliisin hevosta ja rikkoa yritysten ikkunoita, koska itsenäisyysjuhla.

      Poista
    4. Minusta alkaa tuntua siltä, ettei ärhäkäs Ano yritäkään olla vitsikäs, vaan on oikeasti tuota mieltä.

      Poista
    5. Tuosta ei taida Vanha Kehnokaan ottaa selvää.

      Kyllä minä ensin ajattelin, että siinä toisessa anonyymissä joku ääriryhmyri tekeytyy tyhmäksi perskokkareeksi, oman kuplaskenensä sisältä. Tai sitten nimimerkki IH vinoilee.

      Vaan siis, todennäköiseati kyseessä voikin olla kaksi anonyymiä. Mene tiedä.

      Poista
  9. Iloista äitienpäivää äidit, te toivossa väkevät, jotka jumal’avita kaikenlaista näkevät, kokevat ja kestävät.

    Minusta on mukava käydä erilaisissa marsseissa ja mielenosoituksissa vähän kuulostelemassa mistä nyt tuulee ja mihin virta vie.

    Niinpä olin nytkin, taas kerran, työväen vappumarssilla, ja aion osallistua ainakin siipeilijänä niin lutka-, ketku- ja jeesusmarsseihinkin, mitä niitä nyt onkaan.

    Vappumarsseista puheen ollen kuulun peräti Tampereen veteraaneihin, kauan sitten, en kerro vuotta, eikä siellä silloin tyttölöitä potkittu.

    Tähtimerkeistä olen periaatteessa samaa mieltä, mutta kyllä ne silti joskus osuvat ihan ällistyttävän hyvin, tunnen tällaisia tapauksia lähipiiristäkin, neitsyt ja kaksonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri rakkauteni, - se ensimmäinen SUURIN rakkaus, pienempiä oli ennen, - oli neitsyt ja hän oli kiehtova, vieläkin kaihoan. Sitten oli vuorossa kepulainen rapu, jota muistelen lähinnä huvittuneena lankeemuksestani, ja sitten oli kokoomuslaisesta silkaksi kommunistiksi käännyttämäni kaksonen, ja minut taas elämä käänsi pois kommunismista. Elämä on, ja horoskoopit mukana. Maailmaan mahtuu.

      Poista
    2. Tällaisen raapustin tähän äitienpäivään. Kimmokkeena jutut, joita on saanut lukea palvelukotien vanhustenhoidon arjesta.

      On äidin sydän jo vanha
      koskaan ei voi tietää, milloin
      se sydämen viimeinen lyönti lyö,
      siispä kiiruhda luokse äidin
      kun juhlapäiväkin on,
      älä murehdi tuliaisista
      kun itse olet äidille,
      se paras tuliainen.
      -----
      Ja sitten musiikkia tulevan viisuhuuman siivittämänä
      Dio come ti amo - Domenico Modugno
      https://youtu.be/Iu1L6SM8rEc?si=YEGnfwjTxw3CJovN

      Poista
    3. Kaunis runo, Ripranie. Äidit kiittävät.

      Tuo vanhusten palvelukotitilanne on järkyttävä. Tilanne on ollut erityisen vaikea varsinkin koronapandemiasta lähtien, jolloin alalta lähti paljon hoitajia alan kuormittavuuden vuoksi, ja uusia ei ole saatu. Hoitajamitoituksenkaan tuleminen joitain vuosia sitten ei auttanut, vaan laitoksiin palkattiin lisää lähinnä hoito- ja laitosapulaisia, jotka eivät tee varsinaista hoitotyötä.

      Tänä päivänä hoitajamitoitus on laskettu 0,6:een, tämän hallituksen toimesta. Tilanne on monissa hoitopaikoissa sellainen, että henkilökunnassa on puolet, jopa ylikin huonosti suomea puhuvia maahanmuuttajanaisia. Hallitus on laskenut tilanteen parantumisen osin digitalisaation varaan.

      Digitaalisaatiosta ei ole tietoa ainakaan siinä pääkaupunkiseudun hoitolaitoksessa, jossa tytär käy muistisairasta isäänsä katsomassa ja ulkoiluttamassa.

      Edes nettiyhteyttä, wifiä, ei laitoksessa ole asukkaille, eikä ole tulossakaan, kertoi hoitaja Fatima, tyttären mukaan. Entinen toimittaja ei täten pysty harjoittamaan itselleen tärkeää taitoa. Talossa ei ole myöskään kirjastoa, paitsi nyt on, pieni, kun tytär vei sinne pinon kuvitettuja kirjoja, mm. Suomen historian vaiheista. Osa vanhuksista oli heti tarttunut kirjoihin ja jäänyt pöydän viereen niitä selaamaan.

      Poista
    4. Niin ja tilanne luultavasti huononee, jos kuntia enemmälti niputetaan yhteen. Monet vanhukset kertovat haluavansa kuolla, ennen kuin menevät laitoksiin. Karmea tilanne. Tyttäresi on varmaan aarre isälleen.

      Poista
    5. En ole tässä hoitajajutussa asiantuntija, koska ei ole (vielä) juuri omakohtaista kokemusta, mutta näin maallikon korviin hoitajamitoitus 0,6 - eli yksi hoitaja kahta potilasta kohti - kuulostaa ihan kohtuulliselta.

      Tietysti taitaa olla niin, että ne hoitajat eivät ole yhtä aikaa paikalla, vaan tekevät esim. 3-vuorotyötä, koska pitäähän jonkun olla siellä öisinkin.

      Onhan se vähän paradoksaalista, että samalla kun ihmisten elinikä pitenee, niin se jatko onkin sitten kärsimystä ja kituuttamista.

      Poista
    6. Otanpa tämän taas esille.
      Omien vanhusten säälliseen hoitoon ei löydy rahaa.
      Mutta ulkomaille löytyy miljardeja.Esim. "kehitysapuun".
      Pieni kansa joka asettaa muun maailman joutoväen omiensa edelle on tuhon oma.

      Poista
    7. Kun on lukenut näitä hoitolaitosten arjesta tehtyjä lehtijuttuja, niin usein toistuu se, että hoitajia on paljon pois työvuoroista, ja käsiä ei yksinkertaisesti riitä kaikkien hoitoon. Kun viimeiselle saadaan aamupala, onkin jo lounasaika heti perään. Lisäksi kun hoitajat eivät osaa riittävästi suomea, lääkkeitä jaetaan väärin, eikä tämä ole edes harvinaista.

      Olen kyllä minäkin sitä mieltä, että vanhukset tulee hoitaa kunnioittavasti ja lämpimästi loppuun saakka eikä turruttaa heitä lääkkeillä hiljaisiksi, niin kuin nyt tehdään. Vaikka se sitten merkitsisi vähemmän maahanmuuttajakiintiötä. Mikä se sellainen kansa on, joka heittää omat vanhuksensa tunkiolle?

      On häpeällistä, että ihmisiä makuutetaan vaipoissa, kun ei ole vessaan taluttajia. Voisi Tuppuraisen Tyttikin joskus paasata heidän hädästään eikä asettaa heitä tulijoiden taakse, jos valita täytyy.

      Poista
    8. Tämä hoitolaitoshäpeä ei siis ole tämän hallituksen syy, eikä edellisenkään, vaan kaikkien viime hallitusten. Kaikki ne ovat tienneet laitoskurjuuden, mutta yksikään ei ole korjannut tilannetta, vaan vuosi vuodelta olot ovat kurjistuneet. Ja korona räjäytti potin ja karkotti hoitajat. Mitoituskaan ei lisännyt hoitajia, koska heitä ei saatu, vaan korkeintaan muuta laitoshenkilöstöä.

      Poista
    9. Hieno runo, Ripranie!
      Ja musiikkikappaleessa lauletaa: "Jumalani, kuinka sinua rakastan."
      Surullista, miten monen ikääntyvän elämä hoitolaitoksissakin on sängyssä makaamista.
      Olen onnekas, ettei vanhempani joutuneet kauan hoitopaikoissa lojumaan. Kummallakin lyhyt sairaalajakso, joka johti kuolemaan. Tietysti olin jatkuvasti huolissani heidän arjessa pärjäämisestään ja autoin kaikessa missä voin.
      Jäi kuitenkin syyllisyyden tunteet siitä, olisinko voinut tehdä enemmän heidän hyväkseen, erityisesti vain läsnäolevana ja rakastavana. Tuli touhuttua eniten heidän arkeensa liittyvissä käytännön asioissa, siivoamisessa, kaupassa käynneissä yms. Yhdessä oleminen ja juttelu rauhassa jäi vähemmälle.
      Omaiset huolehtivat nykyään kiitettävästi vanhemmistaan, jotka muutoin olisivat vielä enemmän heitteillä. Raskastahan ainainen huoli on, hoitaa kahden perheen asioita. Vanha sananlasku sanoo: Pienenä on pienet murheet, isona isommat.
      Lapsia tarkoitettiin, mutta sopii myös vanhemmista huolta kantamiseen.

      Poista
    10. Kiitos runokehusta, Iines ja Noora!
      Laulusta on suomenkielinen käännös nimellä Saapuvan sun tiedän. Käytännön asioissa auttaminen on tärkeää. Yhdessä oleminen ja varsinkin juttelu ei entiseen aikaan niin kovin yleistä tainnut olla lapsen ja vanhempien välillä. Kuten ei sylissä pitäminenkään. Oli side kuitenkin ja se on hyvä asia.

      Poista
    11. Minusta Ripranien runossa oli hienointa sen syvällinen ajatus: syvin merkitys ei ole sillä, että me ehdimme nähdä vielä rakkaan omaisemme - vaan että hän näkee meidät lähellään.

      Muistan miten hyvästelin isäni kauan sitten. Hän makasi sairaalan vuoteessa, tiedottomana, näin ajattelin, otin häntä kädestä ja lausuin hänellä hiljaa jotain, ehkä ”kiitos ja hyvästi, isä” tms - ja silloin tunsin miten hän puristi kättäni, lujasti.

      Kun mainitsin siitä kotimatkalla vaimolleni autossa, hän sanoi että mahdotonta, hänhän oli täysin tajuton. No, miten lie - varttitunti lähtömme jälkeen hän pääsi taivaaseen.

      Poista
    12. Kiitos, Tapsa!
      Lähtevän huomioonottaminen ja muistaminen on tärkeää, myös saattajalle.

      Poista

    13. Näistä ihmisen tajunnan asteista ei ehkä tiedetä kaikkea. Koomassakin oleva ihminen on voinut räpäyttää silmiään kysyttäessä jotakin. Vaikka keho on puuduksissa, niin mistä sen tiedämme, onko mieli tai sielu tai jokin sisäinen henki. Toisaalta järkeilijät sanovat, että hämärän rajamailla on enää refleksejä.

      Mökillä kerran, heinäkuun lopun jo melko pimeässä yössä heräsin ja näin häilyvän valon pimeällä seinällä, se lepatti siinä kohdassa, jossa äidin sänky oli. Mistään ulkoa en nähnyt tulevan valoa, vaan se valo, ei kovin kirkas mutta selvästi häilähtelevä, välkkyvä, lepatti vain siinä seinällä jonkin aikaa. En ymmärtänyt, mikä ihme se oli.

      Mökki oli äidille rakas ja ajattelin, että tuliko siinä terveiset äidiltä, että kiva kun te kaikki tytöt olette siellä mökillä. Äidin viimeinen konkreettinen toive, tai käsky oli, että mökin katto pitää korjata. Siinä oli ollut savupiipun juuressa sulamisvesivahinko, kun piipun pellit olivat unohtuneet talveksi kiinni. Ja uusittiinhan se katon päällyste sitten seuraavana kesänä.

      Poista
  10. Ymmärrän kyllä työssäkäyviä, joilla aika ei yksinkertaisesti riitä omien vanhempien mittavaan hoitoon. Enkä olisi heiltä kyllä vaatimassakaan hoitoon osallistumista. Läsnäoloa kylläkin heidän elämässään, ja tietysti auttamista siinä määrin kuin omat voimavarat sallivat.

    Monessa työssä ihminen on nykyään puristuksissa ja paineenalaisena, eikä ihminen voi jakaa itseään niin että hajoaa. Ei vaikka haluaisikin. Pitää osata myös asettaa rajat auttamisellekin.

    Vanhusten hyvä hoito on asia, joka yhteiskunnan on priorisoitava nyt vaihteeksi jopa lasten uusien etujen ajamisen edelle. Lapset voivat jo tarpeeksi hyvin, monet vanhukset ovat häpeällisesti lähes heitteillä käytetyissä vaipoissaan. Nyt on aika panna arvovalinnat uusiksi, jos haluamme käydä sivistysvaltiosta.

    VastaaPoista
  11. Ripranielle, ei ital. sanoissa tarkoiteta nim.om. Jumalaa, vaan ihminen on se suuren rakkauden kohde. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sen alkujaan ymmärsinkin ja ymmärränkin.

      Poista
  12. Kunpa yleistyisivät ikääntyville mahdollisuudet elää kodinomaisissa yhteisöissä. Joitakin jo onkin. On oma huone, mutta ei tarvitse olla täysin yksin vaan on yhteistä toimintaa ja seuraa. Hoitajiakin tarvitaan, mutta voimien ja kiinnostuksen mukaan voisivat asukkaat osallistua arkisiin yhteisiin touhuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niille vanhuksille keille tuo on käypä toimintamuoto, se olisi todella hyvä.

      Poista
    2. Kun vanhuksia on kuultu, on suosituin toive ollut saada elää omassa kodissa, mutta hyvän kotipalvelun turvin. Nykyään kotipalvelu ei läheskään kaikkialla toimi tai ei ole riittävää tai on huonoa.

      Pitäisi saada terveyspalveluja, kodinhoitoapua, siis siivoukseen, mahdollisesti asiointiin ja tapauskohtaisesti jopa hygienian hoitoon. Pitäisi kuitenkin olla suora ja nopea väylä hyvään laitoshoitoon, kun ihminen ei pärjää enää yksin esimerkiksi muistisairauden vuoksi.

      Poliitikkona panisin paukut tähän suuntaan ja haluaisin lisätä alan työpaikkoja ja laadukasta hoito- ja kielikoulutusta.

      Poista
    3. PS En tiedä, mikä siinä on, mutta introverttina ihmisenä hieman kammoaisin noita vanhusten hoitokoteja, joissa ”puuhataan yhdessä”. Minä en halua puuhata yhdessä. En askarrella enkä väkerrellä himmeliä olkikasasta, en leipoa porukalla pullia, en kävellä ryhmässä aamulenkkiä.

      Poista
    4. Vapaaehtoista vaiehtoehtoista yhteisökotia tarkoitinkin, kuten Ripraniekin
      totesi.
      Minä tykkäisin kyllä, että lähellä olisi seuraa, kun sitä milloin vanhuksena kaipaisi, mutta ei myöskään olisi pakko osallistua mihinkään järjestettyihin ohjelmiin, jos ei milloin kiinnosta.
      Palvelutaloissa on usein niin sairaita asukkaita, ettei vät he jaksa olla enää sosiaalisia. Siksi olisikin hyvä olla asumismuotoja, joissa suht. hyvä kuntoiset ikääntyvät voisivat turvallisesti asua.
      Tulipa mieleen esim. että ystävät voisivat ostaa tai vuokrata yhdessä kiinteistön, palkkaisivat tarvittavat hoitajat ja viettäisivät yhdessä vanhuuttaan. Toinen yhdessäeläjäporukka voisivat olla vaikka leskeksi jääneet sukulaiset tai sisarukset. Omat huoneet ja yksityisyyt pitäisi olla itsestään selvyys.

      Poista
    5. Kyllä minäkin haluaisin elää muiden kanssa, jonkinasteisessa yhteisössä, yhteydessä muihin, mutta hyvin vapaassa muodossa, jossa olisi se oma tila ja valinnanvapaus eikä muiden säätelemää päiväjärjestystä. Olisi palveluja ja seuraa käden ulottuvilla, kunkin oman tarpeen ja halun mukaan.

      Tuo ystävien yhdessä asuminen on hyvä idea. Nythän saa halvalla vuokrattua tai jopa ostettua vaikka kerrostalon.

      Poista
    6. A-studiossa puhutaan juuri vanhustenhoidosta.
      Vaan tänään käki ilahdutti ensi kertaa kukunnallaan ja vesikuurot kastelivat kuivaa maata. Ne olivat erityisiä Ilonaiheita tänään.

      Poista
    7. Minun päivän ilonaiheeni taisi olla Fiskarsin teleskooppivartisen monitoimileikkurin hankkiminen. Eipä tarvitse enää kiivetä tikkaille kun leikkaa korkeita puun oksia.

      En meinannut uskoa korviani, kun kuulin, että leikkurilla on 25 vuoden takuu, 300 kuukauden. Ilahduttaa kotimaisen tuotteen huikea laatu. Ja hintakaan ei ollut kolminumeroinen.

      Toinen ilonaihe oli hauska viesti serkkutytöiltä. Olivat Madridissa kielikurssilla ja lähettivät kuvan Madridin katolta. Reippaita naisia, eläkkeellä.

      Poista
    8. Ilahduttavia aiheita sinulla!
      Minä tarvitsisin painepesurin mattojen pesuun. Täytyy katsastaa niitä. Elisa taitaa lopettaa taloyhtiön kanssa mtv: yms. kanavien yhteydet. Kuukaudeksi saisi ilmaista katseluaikaa Elisa-viihteen kautta. Ei oteta. Saa nähdä näkyykö täällä maalla antenniyhteyden kautta ko. kanavat. Pitääkö vaihtaa operaattori kokonaan.
      No, ei haittaa, pitäkööt kanavansa. :)

      Poista
    9. Mökkinaapurikin pesee mattonsa kuivalla maalla, painepesurilla, mattotelineellä omassa pihassaan. Hyvä konsti, eipä saastu meri.

      Mökkipaikkakunnalla on kyllä hyvä pesupaikka lähellä merta, mutta tarpeeksi rannalla. Siellä meikäläinen pesee, juuriharjalla ja mäntysuovalla, isoissa vesialtaissa ja huuhtelee letkulla. Saa meren tuoksun mattoihin.

      Tässä ei ole Elisaa ja kanavat pelaavat. Onpa hävytöntä viedä ihmisiltä totutut kanavat. Onneksi on keinoja, jolla esimerkiksi innokkaat katsojat pystyvät seuraamaan rakasta jääkiekkoaan.

      Poista
    10. Täällä maalla kun on oma tv-antenni katolla kenties jääkiekkofani pystyy kisoja seuraamaan.
      Minä luen vaikka kirjoja senkin ajan. Keltkangas-Jävisen uusin kirja on nyt tutustuttavana.
      Hyvää helatorstaita!
      Olin unohtanut kyseisen huomisen arkipyhän, ellei lapsi olisi viestitellessämme maininnut. :)
      Kävin eilen tapaamassa harrastusporukkaani kaupungissa ja tuli myös käytyä ruokakaupassa jo viikonlopunkin huomioiden.
      Aitta ja ruokakomerot on nyt kunnolla siivottu talven jäljiltä. Vaatekomerot ja sauna saavat odottaa putsausta ensi viikkoon.
      Pitkän viikonlopun ajattelin ottaa lungisti. Korkeintaan leivon jotakin, jahka saan inspiraation. Ukkosia ja sateita tänne on säätieteilijät luvanneet, joten voi vaikka lukea rästiin jääneitä kirjoja sateen ropistessa.

      Poista
    11. Keltikangas-Järvinen on hyvä, mutta hieman ennalta arvattavaa tietoutta ainakin ihmiselle, joka on jo hoksannut asian ja osannut nimetä sen.

      Samaa asia moni on käsitellyt, samasta ihmisen lisääntyneen egoismin näkökulmasta meikäläinenkin on paasannut, tai minä ehkä olen enemmän koettanut puhua nöyryyden puolesta kuin itsekkyyttä vastaan. Lapsille tulisi opettaa myös nöyryyttä ja lähimmäisen kunnioittamista. Nöyryys ja kunnioitus, siinä kaksi ominaisuutta, kaksi työkalua, joilla maailmaa voitaisiin oikeasti parantaa.

      Itse luen parhaillaan Jussi Halla-ahon nelisataasivuista elämäkertaa, jonka keksin erään bloggaajan kirjaesitelystä. Kirja avaa tämän kiistellyn persoonan kuvaa ja elämää kiitettävästi. Samalla se kertoo autistin tavasta kokea asioita ja toimia. Suosittelen kirjaa ennakkoluulottomasti myös ennakkoluuloisille. Markku Heikkilän kirjoittama.

      Poista
    12. Nyt vasta guuglasin millainen vehje se uusi fiskarssisi onkaan - ja olihan se kätevä. Katselin ohjevideota ja totesin, että minullahan on jo tuollainen mökillä - sahailen sillä korkealta oksia silloin tällöin.

      Ja jäin pähkäilemään, että täytyyhän minulla varmaan olla siihen tuo leikkurikin, jossakin jonkin työkalukaapin perillä. Vuosien varrella kun on tullut hankittua kaikenlaista.

      Poista
    13. Näitä monitoimileikkureita on hieman eri pituisia ja erilaislla lisäosilla. Tässä minun on vain leikkuri, ei sahaosaa, mikä olisi kieltämättä kätevä.

      Tämän pituus on koko komeudessaan onkin 3,5 m, ei viittä niin kuin ensin luulin. Tarkistin. Ostin tämän siksi, että pelkäsin ettei se kaikkein pitkävartisin mahdu Yarisiin, kun joudun kuljettamaan sitä mökille ja takaisin tänne rivitalopihaan neljää puuta varten: rautatienomenapuu, syreeni, tuomipihlaja ja jonkin lajin mänty, jota pitää suitsia, ettei se peitä muiden pihojen näkymiä.

      Poista
  13. Iines, jos kiinnostaa ja on aikaa vilkaista, laitoin sivulleni videon, jossa on kritiikkiä mm. nykyisestä peruskoulustamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaa kyllä asia. Vilkaisin ja huomasin, että se on puolen tunnin podcast, joten jää huomiseen.

      Minulla on jokin kammo podcasteja kohtaan, siis kuuntelua. Kuuntelu pakottaa ihmisen kuuntelemaan joka sanan, hitaankin puheen, ja odottamaan loppua, se hallitsee ja määrää.

      Lukemisessa sen sijaan voi edetä nopeasti ja tarvittaessa harppoa yli tai palata alkuun, oman kiinnostuksensa mukaan. Vaan, koetan parantaa tapani, sillä podcasteja tehdään nykyään paljon ja moni on kiinnostava.

      Poista
    2. Korjaan sen verran, että sehän on siis video, ei podcast. Mutta siis kuunneltava video, ei lukujuttu. Menee siis huomisaamuun.

      Poista
    3. Täytyy minunkin varmaan vilkaista Nooran koulukritiikkiä, että pysyn kärryillä kun asiahan alkaa olla jo taas ajankohtainen minullekin, tavallaan.

      Onko se jonkun asiantuntevan tahon julkaisemaa arvostelua vai Nooran omaa vakaata näkemystä (juu, en vihjaa etteikö sekin olisi hyvin asiantuntevaa)?

      Iineshän on tietysti oikeasti koulumaailman asiantuntija, me muut kokemusasiantuntijoita kaukaa menneisyydestä.

      Poista
    4. Videossa haastatellaan Akavan entistä puheenjohtajaa Sture Fjäderiä, jolla on hyvä tuntemus opettajien kenttätyöhön ja myös opetushallituksen toimintaan.

      Sture Fjäderiä voi joku mieltää vanhaksi suomenruotsalaisylimykseksi, jolla on konservatiivinen asenne koulumaailmaan.

      Jaapa jaa. Miten sen ottaa. Itse pidän näitä propellipäiden viuhtomia inkluusioita konservatiivisina, jo hippiaikoihin pohjautuvina relikteinä.

      Modernia ja realistista on asettua uhmaamaan tätä vanhaa tasapäistämisen ideologiaa, ja antaa arvo myös koulussa menestymiselle, lukemaan ja kirjoittamaan oppimiselle ja erilaisten lahjakkuuksien tunnustamiselle. Oppilas saa olla myös etevä ja lahjakas ja siitä voi jopa kilpailla. Hyvä Sture Fjäder!

      Kannattaa käydä katsomassa Nooran video, jos koulumaailma kiinnostaa. Nooran nimilogosta pääsee.

      Poista
    5. Meren kuohuja katselen
      veden nuolemia kiviä,
      kallioiden suojissa
      hyvä on jättää jotain ennalleen.

      En katso hyvällä sitä, että mennään äärilaidasta toiseen. Äärilaidat ovat aina ääriä. Onko kultaisen keskitien kehrä niin vaikeasti saavutettavissa. Ei tueta ketään liikaa, mutta ei myöskään jätetä tukematta ketään. Mikä on todellinen käytännön tilanne tämänpäiväisessä koulumaailmassa. Paljonko ratkaisuissa ja käytännöissä on koulukohtaisuus vallalla ja esillä.

      Vasta nyt huomaan Nooran toisen blogin. Ensimmäinen minulla on kirjanmerkeissä, enkä nyt aikoihin ole nimilogoaan klikannut. Nooralla on todellakin runsassanaisuuden taito niin runoissa kuin teksteissä.

      Poista
    6. Ripranie, kiitos vierailustasi ja sanoistasi! Minun piti päivittää runoblogia ahkerammin, sillä materiaalia riittää. Se on kuitenkin jäänyt toissijaiseksi.
      Kiinnostavasti avaat runolla kommenttisi.
      Meret pysyvät paikoillaan, joihin ne ovat aikanaan muodostuneet. Herää vaan kysymys, siirtääkö ihminen ilmastokatastrofillaan meriäkin?
      Kivetkin ovat materiaalia jota ihminen ei ole keksinyt. Syvällinen runo, Ripranie!

      Poista
  14. Liisa Keltikangas-Järvisen kirja: Itsekkyyden aika kuvaa kyllä loistavasti aikamme ja länsimasen ihmisen kehitystä itsekeskeiseksi, jopa narsistiksi.
    Toitotetaan, että sinun pitää olla yltiöpositiivinen ja saada jatkuvasti mielihyvää kaikesta. " Toksisen positiivisuuden on osoitettu olevan mielenterveyden riskitekijä sen antaman valheellisen maailankuvan vuoksi." L. K-J.
    Nämä ajatukset minua mm. ilahduttivat: Häpeä ja syyllisyys korvataan nykyään "itsemyötätunnolla". Kyseisistä tunteista irtipääseminen tarkoittaisi kuitenkin ryhtymistä psykopaatiksi.
    Minuakin on erityisesti ihmetyttänyt viime vuosikymmenin oletus, ettei ihmisiä saisi syyllistää. Tai pitäisi piilottaa häpeänsä ja syyllisyydentunteensa mitätöimällä ne.
    " Syyllisyyttä ihminen tuntee silloin kun hän rikkoo itse sisäistämiään arvoja tai normeja, joiden merkityksen hän ymmärtää. " L. K-J.
    Minäkuvasta ja identiteetin muodostumisestta on oma lukunsa.
    Tarpeellinen kirja vaikka moni asia onkin, kuten Iines totesi jo tiedossa ja tiedostettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain toisessa kirjassaan Keltikangas-Järvinen sanoi, että häpeä on kyky, taito. Tämä on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ehkä siksikin, että minä olen erityisen kova häpeämään itseäni. Yhteen aikaan menneinä vuosikymmeninä puhuttiin psykologiassa alemmuuskompleksista. Semmoinen minulla oli ja on. Häpeän sitäkin, jos pärjään jossain enkä tahdo erottautua muiden joukosta millään tavoin.

      Poista
    2. Eikö häpeä ole myös myötäsyntyinen ominaisuus tai taipumus ihmisessä. Liittyykö se näin myös persoonallisuuteen. Häpeä taidetaan kyllä mieltää lähinnä tunteeksi. Ei sitä ole hyvä kantaa liikaa, mutta ei olla vaillakaan.

      Poista
    3. Häpeä on käsittääkseni tunne, jonka asiantuntijat sanovat olevan opitun, usein jo lapsuudesta alkaen. Lapsi ei ole kokenut tulleensa hyväksytyksi omana itsenään.

      Uskon, että kun Keltikangas-Järvinen sanoo häpeän olevan kyky ja taito, hän tarkoittaa ns. sosiaalista häpeää, joka auttaa ihmistä sopeutumaan yhteisöön, kunnioittamaan lähimmäisiä ja harkitsemaan käyttäytymistään.

      Häpeähän voi olla myös haitallista, jos se aiheuttaa vetäytymistä muista ja ahdistuneisuutta.

      Poista
    4. Kuten Iines kirjoittaa, häpeä on erityisen tuttu kaveri minullekin, erityisesti lapsuudessani. Osaan hävetä yhä, ei se ole minustakaan kadonnut minnekään. Osaan kyllä jo analysoida sen syitä. :)

      Poista
    5. Nykyajan taaperoilla tulee olemaan enemmän uskoa itseensä kuin meikäläisten ikäpolvella.

      Minä taisin jo lapsena olla ujo introvertti ja niin pitkälle kuin muistan, hyvää tarkoittavat vanhempani käskivät minun ottaa mallia rohkeasta siskostani, joka oli äärimmäisen ekstrovertti, iloinen hölösuu. Koulun hipoissakin (lue: bileissä) hän hyppäsi lavalle bändin eteen laulusolistiksi. Minä katselin ujona takarivistä.

      Poista
  15. Ettei viisut unohtuisi. Eka semifinaalista sain koostettua kolmen kärjen, joihin valitsin Suomen, Kroatian ja Serbian. Tänään sitten vuorossa toka semifinaali ja näin määräytyvät ne loput, jotka saavat paikan finaaliin. Toivon, että silmät ja korvat pysyvät avoimina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italia! Se on paras kuulemistani. Suomi sijoittunee kolmen parhaan joukkoon.

      Poista
    2. Iines, italialaisen minäkin laitoin kuuntelulistalleni. Siinä on vanha kunnon euroviisubiisifiilis ikuisesta rakkaudesta.
      Mielestäni euroviisun pitäisi sisältää muutakin sanomaa, kuin pelkästään lurittelua oman egon tuntemuksista rakkauden kohteestaan.
      Minä tykkäisin, että lauluissa pitäisi olla universaalimpaa ja mieluusti yhteiskunnallistakin sanomaa jossakin muodossa, koska sentään on kyse koko Euroopan kisoista. Oliko Austraalia poikkeuksena osallistujista.

      Poista
  16. Kreikkahan on mukamas mennyt Suomen viisun ohi ennakkosuosikkina? Katvatossupojan teksti on kyllä puhutteleva ironiassaan! Jännä nähdä miten Israel saa pisteitä.
    Yhtään minua erityksesti kokonaisuutena ihastuttavaa lauluesitystä en ole biiseistä löytänyt. Pitääpä katsoa vielä Kroatin ja Sebian esitykset, kun en nyt niitä muista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuossa Italian esityksessä oli voimaa ja volyymia, iloa ja valoa, vapautuneisuutta, ja sellaista konstailematonta irtisanoutumista kaikesta rap-hengestä ja nykytrendeistä. Se oli rehellinen iskelmä. Siinä ei kosiskeltu yleisöä lavashow’lla. Yhtään tanssijaa eikä tuulikonetta käytetty. Eikä epileptistä valojen välkettä. Vain mies ja ääni:

      https://youtu.be/kA7pS6kaTpg?si=-XBB8PEdu8rY7DVr

      Poista
    2. Lisään sen verran, että onhan tuossa Italiankin taustalla jonkin verran valosaastetta, mutta aika paljon vähemmän kuin muutamissa muissa, jotka näin. Niissä oli aivan hirvittävän levotonta välkettä. Miksi ihmeessä?

      Poista
    3. Jep. Pidetään peukkuja!

      Poista
    4. Korjaus: Karvatossupoika!

      Poista
    5. Katsoin eilen ne pompöösit luritukset ja totesin pudota mätkähtäneeni biisitaiteen kelkasta kuin setä hooälbeeteeiikuuplussasta.

      Suomen esitys oli yhtä hyvä kuin muidenkin. Ihmettelin vähän miten Linda näytti vähän väsyneeltä, ihan nelikymppiseltä tädiltä… johon vaimoni totesi, että Lindahan on jo viisviis.

      Herra siunaa… juurihan hän vingutteli viuluaan teinityttönä puolipukeissa. Ihmiset vanhenevat kummasti ympärilläni. Mikä niitä vaivaa?

      Poista
    6. Selvähän se, kun itse vanhenee, niin muutkin vanhenevat.
      Pete haikailee puuman perään, heillähän on kakskytä vuotta ikäeroa. Valitettavasti se myös näkyy. Ikärasistia minusta ei kuitenkaan saa. Oikeastaan olen aina pitänyt vanhemmista ihmisistä koko ikäni.

      Poista
    7. Samaa minä ihmettelen, kun näen monen vuoden jälkeen jonkun, tutun tai tv-persoonan. Viimeksi ketkautti Jari Sarasvuon harmaa parta ja Anna-Leena Härkösen, sen likan, kurttuiset kasvot. Juurihan se veti syntiin langenneen Anna Liisan roolin Canthin näytelmässä.

      Poista
    8. Samma här! Ihmettelen minäkin usein julkkiksista, että ai tuokin on jo noin ikääntynut. :) Omaan hiljaa hiutuvaan vanhaan pärstään tottuu kun näkee sen lähes joka päivä peilistä.
      Euroviisubiisissä Pete ns. haikailee puuman perään, mutta tuskin heillä on muuta vipinää ilmassa? Linda oli jonkun mediajutun mukaan kyllä heti ajatellut Peteä euroviisun esittäjä kumppaniksi.

      Poista
    9. Näin juuri, Noora. Lampenius jossain jutussa sanoi, että tarina on kirjoitettu lauluun niin, että kyseiset mies ja nainen eivät koskaan kohtaa. Laulun tarina kertoo siis toteutumattomasta rakkaudesta, jolle ei anneta mitään pohjaa. Kaikki on vaan unelmaa. Näin Lampenius, joka on ollut itsekin laulun kirjoittajatiimissä, muistaakseni asiasta kertoo.

      Poista
    10. En muista kommentoinko Peten euroviisun sanoja jo silloin tuoreeltaan, joten kommentoin nyt: surkea.

      Luin ne juuri ja olen samaa mieltä yhä - ei päätä eikä häntää huonosti kirjoitettuna. Jos tämä voittaa, niin se on puhtaasti esittäjän ansiota (ehkä säveltäjänkin, vaikken pidä sävellyksestäkään).

      Olen ollut pihalla pop-musiikista koko ikäni ja taidan mennä hautaankin musamauttomuuteni kanssa. Onnellisena.

      Poista
    11. Paitsi outoa sanoitusta myös sävellys on minusta keskinkertainen. Vain Lindan viulunsoitto nostaa kappaleen niihin sfääreihin, joissa se nyt on. Mieslaulaja jää varjoon paatoksestaan huolimatta. Uskon silti, että tuollainen teatraalinen biisi saattaa tehota äänestäjiin.

      Poista
  17. Ripranien ehdokkaista Kroatian naiset edustavat yhteiskunnallisen sanoman, naisten aseman esiintuomista, mikä on plussaa. Muutoin on esitys melko raskassoutuista esillelaittoa. Samoin Serbian esityksessä on hitusen raskasta soundia, sanoja kun en ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annoin puhtaasti intuitiolleni vallan ja valinnaksi tuli Kroatia ja Serbia. Aika väsyneenä ti-iltana biisejä kuuntelin ja tuntui, että mikään biisi ei taaskaan pure. Suomen biisi ei tähän kategoriaani mahtunut, mutta valitsin sen maan perusteella. Lampenius soittaa taitavasti viuluaan, Parkkosen ääni ei ynnännyt minuun. En saa kosketusta esitykseen. Sopiikohan tuo edes kyseiseen kilpaan. Toivon kuitenkin parivaljakolle menestystä.

      Poista
    2. Menestystä toivotan minäkin kaikille. Kovasti ovat tehneet töitä taustajoukkoineen menestyäkseen, joten onnea kaikille osallistujille.

      Poista
  18. Kolme kärjessä eurooppalaisten äänestäessä voittajasta: veikkaan että: ykkönen Kreikka, kakkonen Moldovia, kolmas Israel.
    Jos näin käy, Kreikan ironia puree tyypillisiin viisuihin kyllästyneisiin. Moldovian matkaikumainos voi herättää samoin hupia. Israel siksi, että Euroopassa oikeisto on suosiossa ja he kannustavat siksi Israelia äänestämällä euroviisuissakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mittään jos listani on täysin kaukana eniten ääniä saaneista. Itse en äänestäisi tältä listaltani ketään, joten en pety, vaikka olisin täysin hakoteillä. :)

      Poista
    2. Hupiahan tämä minulle on. Viimevuotinen Itävallan voittaja jäi voittonsa jälkeen jonnekin paitsioon. Hiljaista oli hänen jälkeensä, syytä en tiedä.

      Poista
    3. En edes hyvin muista, kuka viime vuonna voitti. Oliko hän tämä " eunukki-ääninen laulaja "? Sorry, mikä se hänen laulutyylinsä erilaisuus olikaan nimeltään?
      Eipä ole Suomessa hänestä voiton jälkeen paljoa uutisia ollut. Harvemmin kai kevyenmusiikin kaikista voittajista tulee " suuria tähtiä".

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    5. Muistan tämän viime vuoden kappaleen ja esittäjän. Pidin molemmista kovasti. Kappale oli jopa kaunis, samoin esittäjä. Muistaakseni hän luovutti pokaalinsa pois, koska sotki politiikan tähän kisaan.

      Poista
    6. Näitä kisoja on melkein mahdoton seurata kokonaan, koska näissä on hirveän häiritsevä ja epäonnistunut valotekniikka. Epileptinen välke, joka sattuu silmiin. Koko ajan välkkyy levottomasti, ihan kuin nykyihminen ei kestäisi muuta kuin infernaalista aivohäirintää.

      Poista
    7. Poistin tuon mekkopoika kommenttini, koska viime vuoden voittaja oli sittenkin ensimmäinen ehdotukseni, eli kastraatti-laulaja.
      Ei olisi pitänyt seurata minunkaan loppuun asti. Päällimmäiseksi jäi pettymys nettisukupolven henkisestä kehityksestä ja musiikkimausta. Edelleen moni naislaulaja euroviisuissa puetaan tai pukeutuu kaupalliseksi seksiobjektiksi ja hintelät, queerpojat ovat ihailtuja euroviisu-massojen maailmassa.
      Pakko myöntää, että euroviisujen katsominen pitäisi tämän mummelin jättää väliin. Enhän koskaan ole ostanut ainuttakaan euroviisuvoittajan tai osallistujan levyä tai äänitettä.
      Ellei esim. Italia olisi kisojen rahoittaja, ja siten pääsee suoraan loppukilpailuun, tuskin ko. kipaletta puhelinäänestäjät varsinaisessa kisassa noteeraavat mitenkään. Suuri ihmehän se olisi, sillä tuskin mummot ja papat äänestävät euroviisuehdokkaita.

      Poista
    8. Enpä katsonut ollenkaan näitä torstain viisuehdokkaita. Tuollaiset mammuttimaiset kiiltävät ja välkkyvät tekopirteät mammuttishow’t eivät vain ole kiinnostavia, vaikka jotkin musiikkikappaleet olisivatkin hyviä. Voi olla, että varsinaisia kisoja silti koetan katsoa, ainakin toisella silmällä. Ovathan ne jännittävät, kun Suomi on ennakkosuosikki. Vähän urheiluhenkeä maailmassa tarvitaan.

      Vaan aika jännittävä taisi olla tyttärellä aamu Vantaalla, jossa lenteli drooni ja hävittäjiä aivan hänen kotinsa lähellä. Sain viestin, että droonien alta päästy turvallisesti töihin.

      Poista