Edellisen postauksen keskustelussa pohdittiin viisaita. Voiko tekoäly ohittaa ihmisälyn ja luoda itsestään jonkinlaisen itseohjautuvan älyllisen version? Jonkinlaisen elollisen organismin?
- Voi se, vastaa tekoäly, kun kysyn asiaa siltä itseltään. Tekoäly voi jo nykyään monistaa eli replikoida itseään ja rakentaa omaa koodian ilman ihmisen apua. Vaan kysymys kuuluu: miksi se tekisi sen. Mikä olisi tekoälyn motiivi?
Tullaan siis samaan motiivin pohdintaan kuin kristittyjen jumalatarussa. Miksi täydellisen jumalan piti luoda maailma? Ja siihen huseeraamaan epätäydellinen ihminen, jota pelastaessaan sitten piti uhrata ainoa poikansakin? Täydellinen jumalahan oli lähtökohtaisesti itse täydellisyys.
Mistä kehittyisi siis tekoälylle ylipäänsä mitään motiivia luoda mitään ennen keksimätöntä määrittelemättömään tarpeeseen tai muotoon? Vai voisiko se olla vain niin, että älyllä ei ole rajoja, ja ihmisäly ei ole vielä puolivälissäkään älyavaruutta? Tekoäly pystyisi ohittamaan esteet ja ihmiskehon rajoitteet?
Käsitän tämän tekoälyn mahdollisen luomuksen jonkinlaiseksi elolliseksi organismiksi, jolla olisi näkyvä hahmo, siis robotti-ihmisen. Ovathan ruokarobotitkin kuin joitain pikku lemmikkejä, liikuttavia kadulla töpsöttelijöitä, joiden eteen autot ja ihmiset pysähtyvät antaakseen niille esteettömän kulun.
Vaan pystyykö tekoäly koskaan luomaan yhtä suurta ihmettä kuin yönkuningatar, (Selenicereus grandiflorus), joka kukkii piironkini päällä nyrkinkokoisella kukalla? Kuvan lehtikaktus on saatu muutamasenttisenä pistokasoksana Saksasta, parikymmentä vuotta sitten, istutettu multaruukkuun, kannettu kesäisin ulos ja kukkii nyt ensi kerran ja tosissaan, yhdellä jättimäisellä kukalla, joka tätä kirjoittaessani on jo lakastumassa.
Tuoksuvaa jättikukkaa on vaikea ihmeenä ylittää. Ja ylipäänsä mitään kasvia. Niillä on motiivi kasvaa ylöspäin, kohti valoa ja lämpöä. Jospa älylläkin on motiivi yletä kohti älyavaruuden äärettömyyttä, olkoon se ylenijä sitten vaikka tekoäly, ellei ihmisen kapasiteetti yksin riitä?
(Valokuva Iines)
