Eilisessä lehdessä kerrottiin, että kaksi 15-vuotiasta poikaa sai parin tonnin rapsut ammuttuaan rauhoitetun laulujoutsenen. Pojat olivat soudelleet Etelä-Savon järvimaisemissa syyskuussa, toinen airoissa, toinen pyssyssä, luvallisessa. Kyllä, lapselle luvallisessa. Oli sitten nähty valkea joutsen ja posautettiin se tuonen maille. Voin kuvitella, että naurettiin päälle. Kaislikossa odotti taatusti kumppani tai poikaset, sillä harvoin joutsen on yksinään.
Meillä on aina ihasteltu lasten itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä. Meillä on tilastollisesti maailman yksinään syövimmät lapset, ja kärjen tuntumassa olemme edelleen myös tyttöjen ja poikien itsemurhahakuisuudessa. Ilmeisesti lapset ovat sitten myös myös kyllin kypsiä heiluttelemaan ladattua pyssyä alueella, jossa liikkuu ihmisiäkin. Pitäähän poikien päästä ampumaan. Paistia pöytään äidille, saattaa äiti miettiä. Jos minä olisin pyssyperheen äiti, kävisin omatoimisesti upottamassa kaikki talon pyssyt, luvalliset ja luvattomat suonsilmäkkeeseen.
Ja nyt pääministeri Katainen tahtoo kotiäiditkin edes osapäivätöihin, koska ruotsalaisnaiset voittavat työnteossa meidät. Katainen ei tunnu tietävän mitään asiantuntijoiden mielipiteistä siitä, että alle kolmivuotias ei juurikaan pysty päiväkotisosiaalisuuteen, hänellä ei ole siihen valmiuksia. Kolmivuotias leikkii yhden tutun kanssa kerrallaan, ja vain pienen hetken, ryhmä on hänelle kakofoninen kauhistus, joka ei suinkaan edistä sosiaalisuutta, vaan aiheuttaa hämmennystä ja rauhattomuutta. Ei ole pitkä aika siitä, kun kolmivuotias vasta oppi, että hänen kätensä on osa häntä itseään eikä irrallinen esine, ja äiti on erillinen olento, ei hänen ruumiinsa jatkopala. Hämmästyttää, että tätä tietoutta ei ole kaikilla vanhemmillakaan! Lapsi on meillä ollut jo liian kauan yhteiskunnan jyräämä. Päiväkotiin ehtii vasta sitten, kun lapsella on valmiuksia sosiaalisuuden edistämiseen.
Sekin on vielä kauheaksi lopuksi kylmäävää, että lehtitietojen mukaan Helsingin hovioikeus laskee lapsenmurhaajan ehdonalaiseen vapauteen heinäkuussa, vaikka miehen jäännösrangaistus olisi vielä kolme vuotta. Mies murhasi pirtupäissään avovaimonsa viisivuotiaan pikkutytön kuristamalla kurkusta ja puukottamalla tätä elokuussa 1997.
Sosiaalinen ymmärtäminen ja päänsilitys kasvatusmielessä on meillä ja Ruotsissa ehkä maailman pisimmälle vietyä. Myös ns. Heino-murhien tekijäpoika pääsee vapaaksi elokuussa. Se joka vaani housut kintuissa puskissa ja ampui kiven takaa kaksi ihmistä, Miten pitkälle ihmisen pitää lopulta ymmärtää murhaajia, oli uhrina sitten joutsen tai toinen ihminen? Tai miten pitkälle pitää ymmärtää päättäjiä, jotka eivät tiedä ja piittaa lapsen parhaasta, vaan rakentavat yhteiskuntaa aikuisten työelämäehdoilla?
PS Loppuun pieni positiivinen kehotus. Lukekaa Eeva Kilven uusin, päiväkirjamuotoinen aforismi-jutustelukokoelma Kuolinsiivous. Se on hyvä kirja, kylmäävästä nimestään huolimatta positiivinen ja reipas kirja.
(Kuva-animaatio)
Hejsan alla mina vänner! Det är dags att skriva den traditionella svenska dagens bloggkåseri. Här kommer den.
Jag är glad, att vi har ett tvåspråkigt land, för det är rikhet för oss alla. Egentligen vi är ett trespråkig folk - saame, men vi glömmer alltid det. Människor i Lappland skulle hålla mer ljud för sitt eget språk.
Jag är också glad, att jag hade en utomordentlig lärarinna, Minna, i svenska språket. Jag tror, att jag gör inte elaka misstager, endast små, som hindrar inte förståelse. Tänk, att jag har minnat alla dessa ord utan ordbok! Minner du svenska ord lika bra? Kan du skriva svenska satser? Hade du en god lärarinna eller lärare i svenskan? Och min grammatik är mycket klar. Om jag vet inte, jag bara skriver tappert något.
Det, som jag inte tycker i svenskan, är personpronominernas han och hon, och substantivernas lärare och lärärinna -typ dualitet. Gammaldags!
Alla skriver alltid engelska, och linkar engelska linker här i min blogg. Varför gör de så? Varför linkar de aldrig svenska linker? Jag har lärt att hata engelskan! Jag älskar svenskan och finskan.
I målning över kan du se, hur en glad man jubilerar svenska dagen i Åbo. Han viskar sin hatt till Aurajoki och njuter av livets berusning. Andra männer ta artigt hand om en mycket vacker dam, som jubilerar med dem. Alla har så härligt och roligt.
I dag spännar jag, skall Obama fortsätter, eller stiger Romney till makt. Jag hoppas, att Obama kan fortsätta, fastän han har inte gjort stora sociala reformer i USA. Ännu människan är altt ensam i nöd. Människan är beroende på andra människans välgörenhet. Hemskt!
(Målning Peter Dahl, Fredmans epistel nr 33, Stolta Stad)
Muuan kommentoija kysäisi edellisen keskustelun lopussa, eikö tässä blogissa keskustella siitä, että tataari on kirjoittanut Facebookiin. Viittasi Saul Schubakiin.
Kyllä vaan, sopii siitäkin keskustella, että tataari kirjoittaa Facebookiin. Onhan se nyt tavatonta. Eivätkös ne paimenna karjaa jossakin vuorilla hiusraja kulmakarvoissa kiinni narusandaalit jalassa?
Mutta siis Saul Schubakhan kirjoitti, että on järjenvastaista tukea heikomman aineksen lisääntymistä lapsilisillä. No niinhän se onkin. Järjenvastaista. Luomakunta on kehittynyt nykyiseen kukkeuteensa nimenomaan siltä pohjalta, että maat ja maannut on saanut se, joka on ensin sinne ehtinyt, ollut fyysisesti vahvin. Siihen on iskenyt seipään ja sanonut: tämä olkoon minun niin kauas kuin silmä siintää. Vahva saa ja pärjää, heikot sortuu elon tiellä, muruja on elon onni, suurin osa suruja, ettäs tiedätte hitaammat.
Tätähän Pentti Linkolakin esitti: vahvat veneeseen, heikot yli laidan, isku näpeille, kyllä ne sinne vajoavat, kun tarpeeksi takoo. Kaikille kun ei ole tilaa eikä elinmahdollisuuksia. Linkolalla on ihailijansa korkeissa piireissäkin. Ettet vaan sinäkin salaa ihailisi Linkolaa, sinä vihreä sielu? Kenties Linkolassa onkin sopiva annos leijonakuningasta tai viidakon vahvinta tiikeriä? Miten lienee tataari Schubakin? Saako puolueen tuen vai potkun persuksiinsa? Vai ammutaanko mies Benin tallin seinustalle?
Kenties nämä Linkolat, Vanhas Tatut ja Schubakit ovatkin oikeassa, ja me muut väärässä? Ihminen ei olekaan sosiaalinen eläin enää silloin, kun laarit pitää jakaa entistä useamman kanssa. Yhteiskunnan ylläpitorakenteet natisevat liitoksissaan, heikot ovat alkaneet jo tippua raoista ulos, kuka pää edellä, kuka nenästä kiinni pitäen, kuka potkittuna, kuka itse vauhtia antaen, kuka pystyyn kuolleena.
Vaan Schubak. Millaisessa elinpiirissä näitä totuudentorvia kasvaa? Ovatko he isiensä kuvia vai kapinoitsijoita?
