27.8. Mitään merkittävää ei päivänpolitiikassa tapahdu. Eniten taitaa lopulta kiinnostaa uskomaton Anneli Auer -oikeuskäsittely. Nainen on kuin enkeli, suuret viattomat kärsimyssilmät, harmaantunut ja hieman rypistynyt olemus, mutta psykopaattisen tyyni käytös. Murhaaja vai ei? Jotenkin ei, mutta kuitenkin kyllä, monien tosiasioitten nojalla. Pitäisi kuitenkin ensin kuulla, miten Auer puhuu, miltä hän näyttää kun puhuu. Vasta sitten voisi tietää, onko Auer murhaaja. Kyllä sen näkisi.
Poliisin toimintakin tuntuu kummalliselta. Mikä se Seppo-episodikin oli? Naurettavaa ja julmaakin tekeytyä naisen sydänystäväksi. Kauas ei ole edetty Suomi-filmin poliisin tavoista, jolloin poliisit eivät pulskuuttaan saaneet rosmoja kiinni, kun nämä loikkasivat aidan yli.
28.8. Katselin lisää isän arkistoa. Löysin pienen hauskan tapauksen, joka sopinee tähän poliisin toimintaa sivuavaan merkintään. Kirjeen on työmiehen puolesta laatinut isä sillä samaisella Underwoodillaan vuonna 1963:
Hämeen Lääninhallituksen Poliisitarkastajalle
Sen johdosta, että minä olen joutunut Liikkuvan poliisin toimesta pahoinpideltäväksi sunnuntai-iltana 14.7.1963 noin kello 22 - 24 välisenä aikana Mäntän poliisilaitoksen päivystyshuoneessa, haluan kysyä Teiltä herra Poliisitarkastaja, onko tämä menettely Liikkuvan poliisin miehiltä laillista. Tapahtumain kulku oli seuraava:
Tulin Kuoreveden Nysälle, jossa oli Kruununhäät. Seisoin tienlaidassa noin 50 metrin päässä juhlapaikalta. Olin hieman päihtyneessä tilassa. Keskustelin juuri Viljam Jokinen -nimisen miehen kanssa kun paikalle tulleet poliisit ottivat minut kyytiinsä ja kysyivät nimeäni, jota minä en heille sanonut. Sen jälkeen mentiin Mäntän poliisiasemalle. Poliisiasemalle päästyämme minulle ei annettu aikaa näyttää papereitani vaan heti komennettiin polvilleni lattialle ja alettiin lyödä hansikkailla korvilleni. Painoin pääni alas ja minua alettiin potkimaan päähän ja niskaan. Tämän tomituksen näkivät konstaapelit Tauno Viitala ja Teini Koskela.
Jouduin käymään lääkärin tarkastuksessa, josta oheistan lääkärintodistuksen. Tarvittaessa saan todistajat siihen, että pahoinpitelyn jälkiä ei aikaisemmin ollut.
Mäntässä 18.7.1963
Jussi Johannes Mäkinen, työmies
Mainittakoon, että tämänkään jutun lopputuloksesta ei ole säilyneitä asiakirjoja, on vain lokakuussa Turun hovioikeudelle mennyt asiakirja, jossa Mäkinen vaatii 400 markkaa aiheutuneesta kivusta ja särystä oikeudenkäyntikulujen korvaamisen lisäksi.
Kun Mäkisellä kerran on vammoistaan lääkärintodistus, voisi olettaa, että se olisi painava asiakirja. Minulla on kuitenkin käsitys, että joskus 60-luvulla putkajuoppoihin on suhtauduttu hyvinkin kovalla kädellä.
(Valokuva täältä.)
22.8. Kulttuuri- ja urheiluministeri on ilmeisesti pikku hiljaa sisäistämässä sen, että hänen pestiinsä pallokenttien lisäksi kuulu laajempikin kenttä, nimittäin koko kulttuurin kenttä. Molempien pilttuitten hoito näyttää käyvän parhaiten kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tekniikalla. Samalla kun heiluttaa pallojoukkueen lippua, hoituu kulttuurilippu toisella kädellä. Viis siitä, että kyseessä on vähemmistökulttuurilippu, kulttuuri mikä kulttuuri! Nerokasta! Liput heiluvat samaan tahtiin! Ministeri on tehtäviensä tasalla!
Sitten kun pallokentiltä joutaa, tai ainakin matkalla pelistä toiseen voi joutessaan ottaa kantaa vaikka nykymusiikkiin. Sontaa se on. Täyttä pashaa Cheekin musiikki. Näin on urheiluministeri puhunut ja yksi laulaja painettu maanrakoon alan korkeimman mahdollisen instanssin suulla. Ugh. Meillä on toimiva kulttuuriministeri. Moottori on voideltu. Jäämme odottamaan lisää ulostuloja kulttuurin alalta.
23.8. Saahan sitä sanoa. Vaan miksi opettaja ei saa sanoa yhdestäkään oppilaansa tuotoksesta, että sontaa se on, vaikka tuotos on usein täyttä pashaa? Tätä jään pohtimaan tänä kauniina kesäaamuna.
Jään pohtimaan sitäkin, mitä ministeri Arhinmäki on saanut aikaan ministerin työnsä aikana? Muistan hänestä vain näyttävät ulostulot näyttävissä mielenilmaisutapahtumisissa.
Kirjailija Kalle Isotalo sanoi aamutelevisiossa, että lipunheilutus on huonoa käytöstä ministeriltä, sellaista, jota ei voi millään aivolihaksella käsittää. Lausunto tuntuu vanhan jäärän luutuneelta ajatukselta, mutta en voi mitään sille, että alan pitää urheiluministeriä tehtäväänsä varsin sopivana. Se kulttuuri vain pitäisi erottaa hänen ministerintittelistään. Siinä hän on bimbo.
(Piirros Maija Kerisalmi, Tulevaisuuden koulu)
18.8. Tutkin eilisenä sadepäivänä isän arkistoja. En ollut ennen avannut nauhalla sidottua ruskeaa pahvikansiota, jonka sisällä on isän ajamien lakijuttujen asiapapereita. Meillä kävi asiakkaita, ja minä sain olla toimiston toisen kirjoituspöydän ääressä, pyörivällä tuolilla. En ollut päivähoidossa ja koulupäivien jälkeen tein toimistossa läksyjä. Meillä kävi petettyjä, jätettyjä, velkaantuneita, mustalaisia, testamentintekijöitä, testamentissa kärsineitä, muita vähäväkisiä ja maalaisihmisiä, joitain herroja ja työmiehiä.
Yksi pahvikansion asiakirja on kiinnostava, hupaisakin. Se on kirje sosiaalilautakunnalle, kirjoitettu 60-luvulla. Tunnistan kirjeestä isän äänenpainoja ja sanontoja, vaikka kirje on tyyppillistä silloista oikeusfraseologiaa.
Pohjana jutussa on korkeimman hallinto-oikeuden tuomio, jolla ratavartija Einari Viilin ja hänen vaimonsa Emma Viilin alaikäinen tytär Aulikki Viili on määrätty kotikuntansa toimeenpanemaan suojeluvalvontaan, eli kyseessä lienee tytön huostaanotto ja kaikki valitukset on jo hylätty. Ratavartija ei halua tehdä kantelua, joka olisi ainoa virallisesti lakiteitse etenevä vaihtoehto tässä lopullisessa tilanteessa. Parhaaksi katsotaan ilmeisesti vapaamuotoinen lakimieskirje sosiaalilautakunnalle. Tässä osa kirjeestä sellaisenaan, mitään muuttamatta - paitsi henkilönnimet. Kirje on on kirjoitettu kuvassa olevalla Underwood-kirjoituskoneella, ja minulla on tallella kirjeestä hiilipaperijäljennös:
"- - Mehän emme luonnollisestikaan halua luopua lapsestamme tai antaa hänen kasvatustaan vieraisiin käsiin, vaan haluamme puoleltamme vielä selvittää asiaa, koska käsityksemme mukaan asian nyt saaneeseen tulokseen ovat vaikuttaneet väärinkäsitykset, panettelut, huhupuheet ja viha - sekä kademielisyys.
Koko "revohkahan" on tietämämme mukaan saanut alkunsa eräästä runon tapaisesta kirjoitelmasta, jonka Aulikki-tyttäremme, ollessaan eräässä baarissa Kolhossa, luki tyttöystävälleen hiljaa baaripöydässä istuessaan ja jonka kirjoitelman eräs paikalle osunut linja-autonkuljettaja yht'äkkiä ja salaa riisti Aulikin käsistä ja toimitti sen edelleen erään pirssikopin seinälle, mutta myöhemmin se toimitettiin kansakoulunopettajille ja ehkä sitä tietä sosiaalilautakunnalle.
Eihän runoilussa mitään pahaa pitäisi olla, se on vapaata kaikille Suomen kansalaisille. Aulikki ei syyllistynyt mihinkään rangaistavaan tekoon kuten juopotteluun, varkauteen, haureuteen t.m.s.:een, joten on täysin nurinkurista ja laitonta, jos häntä ja hänen vanhempiaan nyt aiotaan tällä tavoin rangaista riistämällä lapsi kodistaan aiheetta.
Tyttäremme Aulikin valvojaksi nimettyä Kolhosta kotoisin olevaa Terttu Leppästä emme voi hyväksyä, koska hän ei osaa suhtautua Aulikkiin vaan on ikään kuin vihankannalla häntä kohtaan. Me vain muuten kysymme, onko henkilö, kuten Terttu Leppänen, joka viettää laillistamatonta yhdyselämää samassa asunnossa vieraan mieshenkilön kanssa, sopiva sosiaalilautakunnan hyväksymäksi valvojaksi nuorille tytöille tai pojille.
Tuomion antaessaan korkein hallinto-oikeus ei ole sitä mitenkään perustellut, on vain kylmästi hylännyt valituksemme, samalla mainiten sosiaaliministeriön päätöksen jäävän pysyväksi. Tuntuu kummalta, että sosiaaliministeriö päätöksessään on vedonnut lastensuojelulain 8 § 1 momentin c-kohtaan, jonka mukaan meiltä vanhemmilta kielletään lapsemme huolto sairauden, ymmärtämättömyyden, juoppouden t.m.s:n takia. Nämä ovat kaikki syitä, joita meihin ei voida soveltaa.
Minä Einari Viili olen jo vuosikymmeniä toiminut valtion rautateillä virkailijana, toimien edelleenkin, ja olen aina huolehtinut perheeni toimeentulosta tarvitsematta koskaan kääntyä kunnan puoleen saadakseni n.s. köyhäinapua. Lapsiemme kasvatus ei ole koskaan tuottanut meille vaikeuksia, minä ja vaimoni emme juopottele. Edelleen sosiaaliministeriön päätöksessä viitataan §§:iin 9, 11, 12 ja 17. Ensiksimainitussa pykälässähän mainitaan kuolleista vanhemmista, ja koska me vielä elämme, on tässä viitattu väärään pykälään. Sanotun pykälän loppukaneetin mukaan emme myöskään ole hylänneet lastamme. Muut mainitut pykälät eivät anna aihetta enempään.
Samalla me vanhemmat pyydämme, ettei tytärtämme Aulikkia lähetetä mihinkään huoltokotiin, koska se käytännöllisesti katsoen olisi turha toimenpide, jopa vaarallinen lapsen tulevaa kehitystä silmälläpitäen."
Einari Viili Emma Viili
Ratavartija Edellisen vaimo.
Kirjoitti X.X.
Asianajaja."
Tämmöinen tarina, jossa enempää taustoja tuntematta jää miettimään, mikä mahtoi olla painavin syy lapsen huostaanottoon runon kirjoittamisen perusteella. Se on selvää, että runon on täytynyt olla joko rietas tai poliittisesti väärä.
(Valokuvat Iines)
