Vain yksi keisarinviitta

Olen nähnyt tänä kesänä vain yhden keisarinviitan, ovipielen jasmiininkukassa. Jos tekin haluatte nähdä keisarinviitan, istuttakaa jasmiinia, se rakastaa sitä eikä voi vastustaa leijuvaa suloista tuoksua. Kautta aikojenhan Himalajan alarinteiltä kotoisin oleva jasmiini on hurmannut ja erilaisilla jasmiinituotteilla on hurmattu.

Minut hurmasi aamusella Janne Saarikiven HS-kolumni. Hieman ihmettelen, ja olen samalla iloinen, että HS uskalsi julkaista nykyistä yhteiskunnallista hegemoniaa kritisoivan kirjoituksen. Oletan, että lehti on saanut toimitukseensa niin paljon kritiikkiä sen käymästä erikoisoperaatiosta demokratiaa vastaan, että se on halunnut hieman hälventää kritiikkiä. Eläähän se kuitenkin valtaosin tilaajatuloilla. 

Kolumni toistaa minunkin ajatuksiani, jopa ehkä sitä ajatusta, kenen rinnalla kristinuskon  Jeesus kulkisi, jos hän kulkisi täällä nykyajassa. Ei hän valitsisi Ali al Hammadia, eikä hän valitsisi Yasmin el Sahdaria, sillä Ali al Hammadilla ja Yasmin el Sahdarilla on jo koko yhdenvertaisuuskoneisto ja SPR puolellaan. Jeesus valitsisi halveksituista halveksituimman - persun.

Saarikivi sanoo myös, että ministeri joutui eroamaan ja muutama muu kiikkuu löysässä hirressä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Tämä lienee Suomessa ainutlaatuista, kirjoittaa Saarikivi ja lisää, että moni näyttää lukeneen Popperin suvaitsevuusparadoksin mutta jättäneen vuorisaarnan lukematta. Moraalisen kritiikin ensimmäinen kohteen tulee aina olla oma itse, malka omassa silmässä - hyvän ja pahan tajumme vajavaisuus.

No juuri näin. Ja joka meistä on viaton, heittäköön ensimmäisen kiven. Tämä nyt ropiseva lakkaamaton kivisade on jotain sellaista, jota ei tahdo uskoa todeksi. Näinkö paljon meillä on viattomia kansalaisia ja medioita? Eikö se kivitys koskaan lopu? Joka päivä on mediassa jokin uusi kuoppa kaivettuna, mutta Antti Lindtmanin kuvia ei tulkita ja Paavo Arhinmäki on unohdettu, vaikka hänen vanha syntinsä on pahempi kuin uusi graffit-rikos. 

Laura Saarikoskihan kertoi  HS:ssa, että Paavo Arhinmäki oli  tuomassa jalkapallohuliganismia Suomeen: hän kokosi Jokerien edesmenneelle futisjoukkueelle himokannattajaryhmän nimeltä 116% Boys. Ryhmän jäsenet hakkasivat HJK:n kannattajia iskemällä hampaita katki ja viiltämällä yhtä ihmistä veitsellä kaulaan. - Saanko sanoa, minusta tämä kuulostaa pahemmalta kuin Purran mustat säkit. En huomannut mediahyökkäystä, kun Arhinmäki sai pormestarin pestin..

Tässä alla paikallinen meriharakka nauraa räkättää kaikelle tälle hulluudelle ja uustotalitarismille, joka Suomen on vallannut. 

Mitä muuten perhosiin tulee, olen huolissani niistä. Muistan miten ennen niitylläni leijaili kymmenittäin ellei sadoittain värikkäitä perhosia, jopa ritariperhosia. Nyt näkee perhosen kerrallaan, aina ei sitäkään. Missä ovat neitoperhot, erilaiset täpläperhoset, suruvaipat, sinisiivet, lauhahiipijät, apollot, pihlajaperhoset, jopa tavalliset nokkosperhoset? 

Antakaa, ihmiset, ketojenne kasvaa, antakaa nurmikkojenne venyä korkeiksi, älkää ajako tienpieliä paljaiksi, älkää kaatako puitanne. Jokainen katkennut korsi ja kukka on pois pörriäisiltä ja perhoilta. Mitä te niillä tappavan tylsillä nurmikoillanne teette?

 (Valokuvat Iines 07/2023)

Hups, sitä hurahdettiin Johan Bäckmanin polulle

 

Nyt on pakko kysyä, milloin meillä nykyinen poliittinen oppositio hurahti Johan Bäckmanin oppeihin. Nimittäin Helsingin yliopiston dosentti ja valtiotieteiden tohtori Johan Bäckman kertoo nettiteksteissään, miten Suomen hallitus tuhosi lyhyessä ajassa hyvinvointivaltion, elintason, terveydenhoidon, koulutuksen ja puolueettomuuden ja korvasi ne natsismilla. 

Tämähän on yks yhteen opposition ja median sanoman kanssa. Äskeisessä tuhansia keränneessä mielenosoituksessakin hallituksen rasismi ja natsismi oli oletusasetuksena, jota ei kyseenalaistettu, ei edes valtamediassa. Marssittiin porukalla rasismia vastaan, kun sitä on nyt joka puolella. Me ollaan hyviksiä ja selkärankaisia. Muut on rottia,  eiku ai niin, sillähän on selkäranka. (Tiedoksi Ville-Pekalle, että nilviäisellä ei ole selkärankaa - käytä sitä seuraavassa miekkarissa.)

Yhtäkkiä rasismista ja natsismista on tullut retoriikassa uusi vallitseva normaali, valtavirtaa, jokapäiväistä leipää, jota niellään pureksimatta. Kukaan ei kysy, mitä rasismi oikeasti on, missä on sen rajat, mikä on rasismin ja typerän kielenkäytön ero. Kielenkäyttömme ja sanastomme on suoraan putinlaista bäckmania, ja sataa Putinin laariin.

Tässä ajassa on nyt niin vahvoja kaikuja takavuosien kiihkeimpään ilmiantotaistolaisuuteen, että pelottaa. Kuka tahansa voidaan väärinymmärtää rasistiksi ja ilmiantaa vaikkapa sananvapauden rikkomisesta. Enää puuttuu Pirkkalan ohjemoniste, joka laaditaan uutta hallitusta varten, kun nykyinen on saatu kammettua vallasta häpeänurkkaan.

Jos jotakin toivon peruutettavaksi menneen kauden  virheistä, niin toivoisin, ettei entinen pääministeri olisi agiteerannut puheissaan kansaa jakautumaan kahtia ja valitsemaan puolensa. Aika moni tuntuu uskoneen tätä käskyä. Trumpilla oli sama populistinen metodi. Tässä ollaan, tienhaarassa, kahden eri leirin jakautumispisteessä. Valitse puolesi. Ikään kuin teitä olisi vain kaksi, oikea ja väärä. Kun sateenkaaressakin on monta väriä, niin miten ihmisten ajatuksissa voisi olla vain kaksi äärisuuntaa? 

(Maalaus Hugo Simberg)

Tietä käyden tien on vanki

 

Ajat ovat kummallisia. Jotain hyvin erilaista on ilmassa. Ihmisissä on vihaa, joka purkautuu somessa ja mediassa raivokkaasti. Yhteiskunta on polarisoitunut ja juopa on niin syvä, että jotain suurta pitäisi tapahtua, jotta se kuroutuisi umpeen. Jonkun suuren parantajasielun pitäisi nyt syntyä tilannetta rauhoittamaan ja yhdentämään ihmiskuntaa. Koskaan ennen ei ole ollut näin tulenarkaa tilannetta, että yhdestä tulitikun raapaisusta voisi syttyä vaikka mellakka. Minäkin olen saanut osani. 

Huolimatta viuhuvista leimoista ja vihasta uskallan sanoa, että kun Riikka Purra puhui mustista säkeistä, jotka kulkevat kadulla, en nähnyt niiden sisälle, en nähnyt tummaihoisia ihmisiä, vaan näin mustat valtavat jätesäkit, burkat, jotka kätkivät naisen sisäänsä niin ettei aina näkynyt kuin silmäpari, aina ei sitäkään vaan jokin ristikko, kuin vankilan ikkunassa. Minun on vaikea kuvitella, että joku ei näe tätä naisen orjuutusta, vaan näkee asiassa pilkkaa. Minun on pakko kysyä, miksi se pilkka-tulkinta on niin kovin lähellä jonkun ajatusmaailmaa?

Alistetusta musliminaisestahan olen kirjoittanut täällä jo kaksikymmentä vuotta: musliminaisen orjuuttamisesta ja siitä, että emme lotkauta eväämme vapauttaaksemme nämä burkiinsa kiinni kasvaneet naiset, jotka jopa haluavat burkansa. Olisiko mahdollista laatia maailman ensimmäistä muslimimiesten koulutusohjelmaa? Siinä opetettaisiin miehille naisen ihmisyyttä, ja koulutuksessa voisi käyttää vaikka rahaa palkkioina. Suomessa on maailman parasta koulutusta, jos niin tahdotaan ja älytään. Voisimme olla edelläkävijöitä. Tämä voisi olla opetusministerin erikoismissio. 

Suvaitsevuuteen Suomessa kuuluu takapajuisuus: hyväksyä naisten eriyttäminen kaapumaailmaansa ja hellojen ääreen miehen etuaseman taakse. Joissain Euroopan maissa on jo ainakin kokeiltu burkakieltoa, ja tälle linjalle tulisi saada jatkoa. Ei ihmistä ole luotu elämään elämäänsä mustan säkin sisään erillään maailmasta. - Ja jos tästä säkkilausunnosta erotetaan ministeri tehtävistään, niin erottakaa minutkin, ilmiantakaa, pankaa linnaan, minä ajattelen tästä asiasta täsmälleen samanlaisesti kuin tulkitsen ministerin ajattelevan. Se on rasismia, että ei välitä naisten säkittämisestä, ei se, että näkee vain sen säkin.

(Maalaus Ken Danby)