Pikku-uutinen

Kuulin hassun pikku-uutisen radiosta aamulla. Uutinen jäi hieman epäselväksi, koska havahduin siihen kesken puuhailujen. Netin uutispalvelimilta juttua ei enää löytynyt tarkistusta varten, mutta ehkä huomisista lehdistä pikku-uutisena.

Saksassa vakituisesti asuva muslimimies oli nimittäin pahoinpidellyt vaimoaan ja vaimo oli hakenut avioeroa. Saksalainen oikeusistuin eväsi avioeron, koska sen mukaan uskonnollisia ja muita perinteitä tulee kunnioittaa, ja niiden mukaan tällä aviomiehellä oli oikeus rangaista vaimoaan kurittamalla häntä sen mukaan, kuin tarpeelliseksi katsoo.

Ei tässä vielä kaikki, vaan nyt seuraa paradoksi. Muslimit ovatkin tuohduksissaan, sillä heidän mielestään vaimon pahoinpitely on Koraanin mukaan pätevä syy avioeron myöntämiselle.

Jaa-ah. Minua ainakin naurattaa tämä pyllistely, joka menikin väärin. Vai meneekö se kuitenkin niin, että saksalainen tuomioistuin pamputti tässä vierasta väkeä oman etiikkansa mukaisesti - Kinder, Küche, Kirche? Mene tiedä, hassu hassu maailma ja sen moniselitteiset paperiset pykälät ja normit, jotka törmäävät yhteen kuin mannerlaatat ennen tulivuoren purkauksia.

On kyllä niin, että itsekin olen ajatellut, että musliminainen olisi vailla humaaneja ihmisoikeuksia, nimenomaan suhteessa mieheen. Kunniamurhat jne.. Kenties Koraani onkin lukemisen arvoinen kirja, jos sieltä tuollainen totuus löytyy.

Levollista pääsiäisen aikaa

Rauhallista Pääsiäistä!

En lupaa vaieta pyhien ajaksi, vaan kirjoitan jos ja kun siltä tuntuu ja aikaa on.

Eilen katselin televisiosta upean elokuvan Kristuksen kärsimyskertomus, jonka on ohjannut katolinen Mel Gibson. Elokuvaa on nimitetty sadomasokistiseksi versioksi, ja sitä se kyllä olikin. Tosin tapahtumat ovat oikeastikin ehkä tapahtuneet juuri noin raa'asti.

Musiikkilistalla on Bachin Matteuspassiota ja Mozartin Requiemia, koska minusta on yksinkertaisesti puhuttelevaa eläytyä juhlapäiviin, jotka kohottavat arjen yläpuolelle. Uuden testamentin evankeliumit ovat maailmankirjallisuuden mestariteoksia, ja nuo mainitut sävellykset musiikin ajattomia helmiä, joita kuuntelee muulloinkin.

Pyhiksi pitää hakea vielä pari suklaamunaa! Ja soi minulla välillä Novakin...

Heräilyä

Alan pikku hiljaa herätä lähes kahden kuukauden horroksesta, jonka aikana painokin on humahtanut alas kahdeksan kiloa, koska en yksinkertaisesti ole pystynyt syömään.

Se ettei pysty syömään, on kauhea olotila, vaikka painonpudotus on useimmiten toivottava asia. Ymmärrän hyvin meiramia, joka sovitti jo ylleen pukua kokoa 32. Jos minulla jatkuisi sama meno, tämä lasten koko odottaisi minuakin, koska olen muutenkin pienikokoinen ja pieniluinen.

Eilen aloin yhtäkkiä himoita jauhelihaa, jota minulla on pakasteessa. Tein siitä yksinkertaisen murukastikkeen perunoiden kanssa. Jaoin annoksen kahtia, ja söin sen hyvällä halulla kahdessa erässä, parin tunnin välein. Kahteen kuukauteen en ollut syönyt punaista lihaa, enkä juuri valkoistakaan, ainoastaan tonnikalaa, salaattia, hedelmiä ja jogurttia pysyäkseni tolpillani. Lenkit jäivät lähes kokonaan, ja vieläkään en ole ajanut mökille asti, vaikka mieli tekisi. Toivottavasti pääsiäisenä pääsen tarkistamaan paikat.

Kaikkihan alkoi siitä, kun jouduin verenpainelääkitykselle jatkuvasti hieman koholla olevien painelukemien vuoksi. Tähän mennessä olen kokeillut neljää eri lääkettä, ja olen saanut kaikista allergisen reaktion ja karmean keinuvan, etovan olon. Jokainen pilleripurkki on lentänyt roskakoriin, kun hengitys on alkanut vinkua, ja olen joutunut kortisoni-antihistamiinikuurille. Nyt olen taas pari päivää ilman pillereitä ja tyhjän päällä. Viime kesänähän sain monista antibioottikuureista samanlaisen allergisen reaktion ja lisäksi hankalan nokkosihottuman, vaikken testauksissa ollut allerginen millekään käyttämistäni lääkkeistä.

Elimistöni ei yksinkertaisesti tahdo sietää lääkkeitä, joihin olen joutunut turvaamaan äärimmäisen harvoin. Edes päänsärkypilleriä ei juurikaan ole tarvinnut ottaa. Ainoa lääkitys, jota olen käyttänyt, ovat botox-ruiskeet muutaman kuukauden välein, mutta niistä ei pitäisi olla mitään haittaa, koska määrät ovat pieniä. Minua kiinnostaisikin verenpaineen hoito luonnonmukaisin menetelmin. Lenkkeilyä vähintään puoli tuntia päivässä - siihen pystyn ja sitä harrastankin, mutta mitähän muuta voisi tehdä?

Ihmeellisintä tässä kaikessa on, että äänenkäyttöni on koko kituprosessin aikana parantunut jonkin verran, mutta kuitenkin selkeästi. Vaikka tunnen äänihuulissa kramppeja, puheeni soljuu kirkkaampana ja yhtenäisempänä kuin ennen. Foniatri havaitsi saman asian.

*
En malta sivupalkin päivityksen yhteydessä olla lisäämättä iltapäivän piristystä, jonka löysin Kirjailijan häiriöklinikasta. Kyseessä on akronyymigeneraattori, johon voi syöttää vaikka bloginimensä. Kas tällainen on ikkunaiines:

I.K.K.U.N.A.I.I.N.E.S.: Isopäisen Kiinteä, Kiinteän Uneksiva, Naisellinen ja Aivovammainen Isopää joka Itkee Nihkeästi, Elämöi ja Sottaa