Vihdoinkin muoto bloggaaminen on kotoutunut suomen kieleen virallisesti!Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta tuli tänään selvä ohje bloggaajien usein pohdiskelemaan bloggaaminen vai blogaaminen -kysymykseen (HS, Kieli-ikkuna, 6.4.).
Blogata ~ bloggaahan on astevaihtelun kaltainen ilmiö, joka ei kuitenkaan sovi perinteisen astevaihtelun määritelmään. Astevaihelu koskee nimittäin vain soinnittomia klusiileja k, p ja t, jotka vaihtelevat kaksoiskonsonantin (kk, pp, tt) kanssa sanan taivutusmuodoissa. Näin ollen siis b, g ja d eivät kuuluisi astevaihtelun piiriin, mikä juuri aiheuttanee sen, että blogata ~ blogaa on saanut jonkin verran suosiota.
Tutkija Eero Voutilainen muistuttaakin yllämainitussa Kieli-ikkunassa siitä, että kieli muuttuu maailman mukana, joten miksi ei kielioppikin. Näin astevaihtelu koskisi myös soinnillisia klusiileja, joten voi sanoa Voutilaisen tavoin, että bloggaaminen laajentaa astevaihtelua. Uudismieliset bloggaajat siis bloggaavat, ja vanhoilliskieliset blogaajat blogaavat.
Kyseessä ei siis enää ole suosite bloggaamisen puolesta, vaan selkeä kannanotto siitä, että bloggaaminen on muodolliseti suomen kielen rakenteen mukainen. Vierassanathan ovat viriilejä muuttumaan ja sopeutumaan kontekstiinsa eli kieleen, jossa niitä käytetään. Ei niitä voi edes Ilkka nuijia muuttumattomiksi relikteiksi.
On siis pelkästään järkevää ja uudismielistä käyttää omaan kieleen soputunutta muotoa, eikä härkäpäisesti pitää kiinni mahdollisimman vieraskielisistä tai muuttumattomista termeistä, jollaista blogaa-muoto edustaa. Jos jääräpäisyys olisi järkevää, mehän puhuisimme edelleen myös elektrisiteetistä emmekä sähköstä. Tätä esimerkkiä kannattaa muistaa, kun ei mitenkään tahdo suomentaa tai mukauttaa it-alan slangia ja ammattisanastoa piiruakaan suomen kieleen. Jos emme salli sanojen kotoutuvan, olemme jonkin asteen kielirasisteja.
JK Erikseen mainittakoon tässä yhteydessä henkilönnimi Stubb. Kuulin radiosta (Nova, muistaakseni uutiset) muutama päivä sitten selkeästi luetun lyhyen uutisen, jonka mukaan nimeä Stubb pitää taivuttaa Stubb ~ Stubin, siis astevaihtelun mukaisesti. Kirjoitin tästä kommentinkin Hymy herkässä -päreen perään. Olen tarkkaillut tämän uutisen jälkeen lehdistön käyttämiä Stubb-nimen taivutusmuotoja, enkä ole löytänyt ainokaistakaan astevaihtelun mukaista muotoa. Kieltämättä muoto Stubin tai Stubia tuntuu oudolta, jopa koomiselta. Ihmettelen vain edelleen uutista, jota ilmeisesti kukaan muu ei ole kuullut tai mikään instanssi noteerannut.
Jotenkin se bloggaaminen vaan on kielikorvaa vähemmän kiusannut tai siis ei ollenkaan kun taas blogaaminen kuulostaa jotenkin löysältä. Kieliopillisista perusteista en sitten osaa sanoa yhtään mitään, ne säännöt ovat kadonneet muistin hämäriin jo aikaa...
VastaaPoistaUseimman kielikorva valitsee bloggaamisen. Se on nimenomaan sen vuoksi, että sana istuu suomen kielen rakennesysteemiin kuin nenä päähän. Kyllä kansa sen tietää.
VastaaPoistaBlogaa-muotoa tuntuvatkin suosivan nuoremmat käyttäjät, jotka ovat englannin kielen lumoamia.
Hyvä tietää, sillä mä olen harrastanut bloggaamista enkä blogaamista!
VastaaPoistaJälkikommentti edelliseen "HYmy herkässä" postaukseen:
VastaaPoistaTuomiopäivä
Jopa meikäläinen ulkosuomea puhuva kuulee "bloggauksen" olevan se puhtaampi!
VastaaPoistaSari, kävin kommentoimassa tuomiopäivääsi, kuten tietenkin huomaatkin.
VastaaPoistaPikkuasiahan tämä kielitieteellinen asia on elämän tärkeämpien asioiden joukossa, mutta olkoon rikkana rokassa, kun itse ainakin usein törmään edelleen tähän pähkäilyyn. Muuten sanokoon kuka miten tahtoo.
En kyllä usko taivutukseen Stubb - stubin. Ei vieraskielisistä nimistä voi noin vain jättää kirjainta pois. Kyllä se pitää kirjoittaa "Stubbin". Korkeintaan voi olla että pitäisi ääntää "Stubin", mutta varmasti ei kirjoittaa.
VastaaPoistaMiksei muuten oteta mallia latviasta ja liettuasta ja kirjoiteta esim. USA:n presidentin nimeä muotoon "tsootsi bussi" tai vasttavasti uuden ulkoministerin nimeä muotoon "alexanderi stubbi".
VastaaPoista"Kyllä se pitää kirjoittaa 'Stubbin'. Korkeintaan voi olla että pitäisi ääntää 'Stubin'..."
VastaaPoistaOlisin myös tällä kannalla. Lingvistit saavat sitten selittää miksi. ;-)
t. ravintobloggaaja
Anonyymi,
VastaaPoistakyse ei ole nimen suomentamisesta, vaan vierassanan (nimikin voi olla vierassana) taivutuksesta. Siksi ei oteta mallia muista kielistä, vaan puhutaan sanan käyttämisestä omassa kielessä, jolloin sanaa pitää lauseissa taivuttaa suomalaisiin sijamuotoihin. Tämä voi aiheuttaa muutoksia alkuperäisen vieraan sanan äännerakenteessa. Yksi tällainen äännevaihtelu on astevaihtelu, joka tarkoittaa sanansisäisten konsonanttien pituuden vaihtelua ja muunlaista muuntumista tai katoamista.
Yritin tuossa päreessäni selittää astevaihtelua, joka on juuri se ilmiö, että saman sanan eri muodoissa siinä on tavurajalla vuoroin vaikkapa k, vuoroin kk, esimerkiksi takka ~ takan; tai vuoroin vaikkapa g tai gg kuten blogata ~ bloggaan.
Tässä se lingvistin selitys, Juhana. ;)
Lisään vielä sanasta Stubb jotakin.
VastaaPoistaAstevaihtelussa ns. umpitavussa on astevaihtelun alaisissa sanoissa umpitavuun päättyvän tavun alussa heikko aste, joten sillä perusteella muoto Stu-bin olisi astevaihtelun mukainen, koska yksinäiskonsonatti b on heikko aste. Muoto Stubbin olisi siis astevaihtelun vastainen.
PS Tämä oli täydennys lingvistin selitykseen. :) Älköön kukaan lukeko tätä niin, että joku iiines brassailee. Yritän vain selittää niin, että kiinnostuneet ja asiaa ennestään tietämättömät tajuaisivat säännön. Ja jos jollain on parempaa tietoa, toivon vilpittömästi oikaisua tai lisäselitystä, koska asia kiinnostaa minuakin.
Sukunimistä on kyllä sellainen sääntö, että nimenhaltijat voivat itse määrätä nimiensä taivutuksesta, joten tämä saattaa olla käytäntö Stubbin suvun piirissä, eikä siihen ole juurikaan nokan kopauttamista. Itse tunnen erään P. Lannen, joka ei suostu käyttämään nimestään muotoa Lanteen P. Nimen perusmuoto on siis Lanne.
Surffaanko nyt täällä netissä, vai surfaanko?
VastaaPoistaStubb-nimessä on käsittääkseni kaksi beetä siksi, että u äännettäisiin lyhyeksi. Ei tietenkään koske suomenkielen käytäntöä, jonka vokaalikestoa temppu ei ratkaise. Muistanpa erään valintatilanteen, jossa yksi hakijoista oli sukunimeltään Ek. Esittelijä, seminaarin käynyt virkahenkilö lausui nimen niinkuin se kirjoitetaan.
Suomenkielen kaksoiskonsonantit tuottavat vaikeuksia ulkomaalaisille. Esimerkiksi saksalaiset lausuvat nimet Matti ja Pekka "Matii ja Pekaa". Mati ja Peka olisivat vastaavasti Maati ja Peeka. Jos haluaa nimistä oikeankuuloisia, pitää kertoa tavutuksesta Mat-ti, Pek-ka; ensimmäinen tavu päättyy konsonanttiin ja seuraava alkaa sillä, tai k-tuplan yhteydessä ääntämisohjeeksi Pecka.
Tittelin taivutuksesta blogissani 18.3.
Kariav
VastaaPoistaKyse ei oikeastaan ollut siitä, miksi sanassa Stubb on kaksi b:tä. Nimet ovat perusmuodoissaan mitä ovat, eikä niiden äänteiden pohdiskelussa ole mieltä, ellei tutki äännerakennetta tieteellisessä mielessä. Oma näkökulmani yrittää olla käytännöllinen.
Kyse oli siis sanan taivutuksesta, jolloin nimi esiintyy lauseympäristössä ja vaatii sijapäätteen. Vierassanatkin, joita myös vieraslähtöiset nimet ovat, mukautuvat jossain määrin suomalaiseen äännevaihteluun, jollainen mm. astevaihtelu on. Tästä on kyse mm. bloggaamisen kohdalla.
Stubb on hieman eri asia, mielenkiintoinen tapaus, enkä olisi nostanut sitä esille, ellen olisi kuullut tuota radiouutista, joka painotti, että nimeä tulee taivuttaa astevaihtelusääntöjen mukaan (Stubin, ei Stubbin). Kysymys lienee siitä, ovatko vieraslähtöiset nimet ulkopuolella astevaihtelun. Käytännössä ainakin tun tuvat olevan: Trappin perhe, GATTin sopimus jne.
blogi blogata bloggaaminen
VastaaPoistamoka mokata mokkaaminen
Anonyymille
VastaaPoistaSanopa jokin muu sana, nimikin sopii, joka päättyy perusmuodossaan konsonanttiin (miel. vieraskieliseen), siis mahdollisia ovat k, p, t tai g, b, d ja joka on taivutusmuodossaan mukautunut astevaihteluun. Minusta Stubb: Stubin ei ole mahdollinen, sillä astevaihtelu vaatisi kuitenkin mukautumisen suomen kieleen sen verran kuin useimmat sanat ovat mukautuneet: saaneet loppuunsa i:n. Paras erimerkki on meikki: meikin. (Tämä sanahan on lainattu äänneasussaan. Muistamme varmaan molemmat sen ajan kun elivät rinnakkain sanat ehostus ja make up.)
VastaaPoistaJatkan vielä sen verran, ettteivät erisnimet yleensä mukaudu niin helposti astevaihteluun eivätkä noudata useinkaan yleisnimen mukaista astevaihtelua heikossa asteessa. Vrt. Manner: Mannerin, Fräki: Fräkin, Outi: Outin.
VastaaPoistaOlipa miten oli, mutta Savossa ja Hämmeessä Stubbista tulee kuitenkin (Alek)santeri Tuppi. Tuppi se männöö tuas Rysseliin.
VastaaPoistaNiin tulloo, ja juurikin ne ulukomaiset piirteet siitä kattoovat: s hävijääpi sanan alusta ja i tulloo sanan loppuun. Ja eiku astevaihteluun vuoan mukkaan, hyvä tuttu sana.
VastaaPoistaHilma,
VastaaPoistajuuri siksi kyselenkin Stubb ~ Stubin taivutuksen perään, etten itse ole tavannut sitä ainoastakaan vieraasta nimestä hakemallakaan. Ihmettelen siis kovasti Radio Novan uutisen tietoa, ja toivoinkin, että se herättäisi keskustelua.
Esimerkiksi Trappin perhe on yleisimmin käytetty, muodon Trapin perhe löysin vain muutamasta lähteestä. Samoin pututaan GATTin sopimuksesta eikä GATin. Tämä Gatt tosin on lyhenne, mutta sehän muodostui aikanaan sellaisenaan luettavaksi kirjainsanaksi.
Terho Itkosenkaan mukaan vieraskieliset sanat eivät yleensä ole astevaihtelun alaisia, mutta käsitin tuosta eilisestä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijan (Eero Voutilainen) kirjoituksesta asian niin, että astevaihtelun piiriä ollaan mieluusti laajentamassa koskemaan myös vieraita konsonantteja b, d ja g vierassanoissa, joita myös nimet ovat. Tätä taustaa vasten voisi ymmärtää tuon uutisen tiedon.
Erisnimiinhän pätee juuri tuo aiemmin mainitsemani sääntö, että nimiä taivutetaan paitsi ulkopuolella kielen muun äänevaihtelun, niin myös nimen kantajien haluamalla tavalla, jos nimi muistuttaa häiritsevästi vastaavaa yleiskielistä sanaa, esimerkiksi Lanne, jota voidaan taivuttaa genetiivissä Lannen eikä Lanteen. Samaan tyyppiin kuuluvat nämä Mannerit eikä Mantereet.
Etunimissä on myös usein valinnanvapaus: Satu ~ Sadun/Satun, mutta useimmiten Outi ~ Outin. Oudin koetaan kai hyvin oudoksi. Täytyy sanoa, että omaan kielikorvaani muoto Satun kuulostaa kauhealta, vaikka sitä pidetään korrektina.
Mietin sanaa rabbi: rabbin, vai rabbi: rabin. Itse valitsisin ensimmäisen. Perussanakirja sanoo vain, että taipuu kuten risti. Nimet ovat hankalia: Sade: Sateen vai Sade: Saden, Säde: Säteen vai Säde:Säden? Kielitoimiston mukaan ilman astevaihtelua, ainakin Sade, joka ei välttämättä tule kotoperäisestä sade-sanasta. Satu onkin selvempi, sillä kun on vahva aste perusmuotona.
VastaaPoistaRabbin-muotoa minäkin käyttäisin, ja samoilla linjoilla tuntuu olevan Raamattu ja Internetkin. En naulaisi silti tämänkään sanan viimeistä naulaa, sillä tämä erikoislainojen osuus on juuri se murtumakohta, jossa kieli kehittyy.
VastaaPoistaNimittäin kansalle tutumpi sana Sloggi - alusvaatemerkki - taipuu jo kentällä puheessa astevaihtelussa: Slogit. Tämä näkyy keskustelupalstoilla ja vapaissa teksteissä ympäri Internetiä. Sen sijaan Sloggi-yrityksen kotisivuilla ja virallisissa artikkeleissa astevaihtelua ei esiinny, vaan sana taipuu samoin kuin rabbi: Sloggit.
Kielihän muuttuu nimenomaan käyttäjien suussa, ja minusta tuo puhekielessä aivan yleinen Slogit-taivutus kertoo, missä kehityksessä mennään. Soinnilliset klusiilit b, d ja g ovat tulossa ennen pitkää astevaihtelun piiriin, ei välttämättä nimissä, mutta bloggaamisen tavoin muissa vierassanoissa.
Kyse taitaa olla juuri siitä, että kun lainaamme entistä enemmän sanoja englannista niitä kovinkaan paljon mukauttamatta, on kieleemme tullut käytännössä uudet konsonantit, nuo soinnilliset klusiilit. Ne hahmotetaan aivan oikein rinnakkaisiksi kielemme soinnittomille klusiileille, ja siksi ne myös näytetään otettavan astevaihtelun piiriin juuri geminaatta-yksinäisklusiilitapauksessa. Toisaalta kieli horjuu kauan, kun tällaiset suuret muutokset ovat käynnissä, ja siitä nytkin lienee kyse. Mutta hyvin kiinnostava ilmiö on, ja aivan varmasti joku sitä jo tutkii innoissaan jollakin suomen kielen laitoksella.
VastaaPoistaKyllä vaan, Hilma, uskon että tästäkin väännetään vielä gradu jos toinenkin. :)
VastaaPoistaIines
VastaaPoistaAnonyymi kiittää ja pokaa...eiku siis pokkaa.
Kiitos vaan, mistähän sinä pokkaat? Vai pokkaatko minut tanssiin? Käy se lehmäparissakin, jos olet nainen. :)
VastaaPoistaVinkistä 11.12.07 blogiin siis kiitän ja kumarran/pokkaan. Ihan oon vaan lihaa syövä heteromies. Tanssitaito Kanki-Kaikkosen tasoa. Kevättä vaan sinullekin.
VastaaPoistaKanki-Kaikkonenhan on varsin hurmaava. Sitä hymyä ei voi vastustaa, vaikka vartalo ei tunnu taipuvan samban tulisiin rytmeihin tarpeeksi notkeasti.
VastaaPoistaKevättä!
Radiokuuluttaja sanoi juuri: "Kuulimme Scarlatin - -." Kiinostavaa: italiankielinen nimi siinä mukautuu suomen kielen astevaihteluun. Niin metka on kieli.
VastaaPoistaMinä kyllä odotan edelleen, että joku toimittaja taivuttaa "vahingossa" Stubin. :)
VastaaPoistaKeskustelunne vaikuttaa mielenkiintoiselta. Itse myös kielitieteilijänä sanoisin Stubbin-muodon olevan oikeampi, mutta ainakin omassa puheessani huomaan sen tuntuvan jotenkin "kököltä", jonka takia päädyn usein sanomaan Stubin. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä itse Alexander on asiasta.
VastaaPoistaUsein ihmettelen, kuinka kukaan ulkomaalainen oppii tätä suomenkieltämme. Minulla on kaksi ulkomaalaista vävyä, joiden kaaliin ei tahdo mahtua, että hauki on taivutettaessa hauen ja monikossa hauet. Eiväthän ne ole enää samoja sanojakaan!
VastaaPoistaKun nyt on ihmtetelty tätä Stubbia, heitän kehiin kotimaisen sanan TUPPI,joka muuttuu muotoon Tupen, monikossa tupet. Mitäpä jos uutisissa kerrottaisiin, että "ulkoministeri Stuben mukaan...." Voisi tulla sanomista.
No, tämä nyt on pelkkää lystinpitoa. En hallitse suomen kielen kielioppia, mutta sen ilmenemismuodoista on hauska lukea vaikkapa täällä Iineksen kamarissa.
Vaari.
Minulla on saksalainen lankomies, joka totesi suomen kielen niin hankalaksi, ettei ole opetellut kuin yksittäisiä sanoja.
VastaaPoistaJuuri nuo astevaihteluseikat ja muut vokaalinvaihtelut tekevät kielen vaikeaksi, samoin runsaat sijataivukset.
Olen jonkin verran opettanut maahanmuuttajia, mutta onneksi sain tehdä sen aina tukiopetuksena, kahden kesken oppilaan kanssa. Itsekin koin sen vaikeaksi, sillä suomen kielen opetus vieraana kielenä on aivan eri asia kuin suomen kielen opetus äidinkielenä. En kokenut olevani pätevä tehtävään.