Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa
ei estä kukaan
kun matkaa teen.
Vain suvituulen
minä kutsun kuulen,
se ottaa mukaan
mun uudelleen.
- -
Hiljaa vaeltaen tahdon sinne ehtiä
missä ilmesty ei joutavia lehtiä.
Hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia
jo näkyy hiirenkorvia.
(Juha Vainio)
Vappu on siitäkin ihanaa aikaa, että miehet alkavat kuoria komeuksiaan talviturkeista naisten ihailtavaksi. Itse pidän kovasti Putin-tyyppisestä timmistä ja jäntevän kovasta miesvartalosta, etenkin kun mies pitelee vapaa tanassa tukevalla otteella. Katsokaa noita rautakouria! Kyllä näin saalista tulee.
Vanhasen olo paidatta sen sijaan ei ole kovinkaan varmaotteista. Mies pälyilee hermostuneesti ympärilleen, ja selkeä jenkkakahvan alku ja mahakumpare putkahtavat sivuprofiiliin. Aijai! On taidettu herkutella taas yöllisillä uuniperunoilla. Kannattaisi jättää yösyönti ja keskittyä vain olennaiseen.Kyllä Putin vie tämän erän kirkaasti kotiin. Antaisin hänelle peräti yhdeksän ja puoli pistettä ulkoisesta habituksesta ja sex appealista, ja Vanhaselle seitsemän miinus, koska hänellä on jenkkakahvojen ja lötkähtäneen masun lisäksi selvästi kuopalla oleva pehmoinen rinta. Putinin pontevaan rintakehään olisi naisen turvallista painaa päänsä ja itkeä maailman pahuutta.
Hauskaa Vappua!
Hauskaa Wappuwa:)
VastaaPoistaLähde nyt äkkiä baanalle! Vaikka eihän sulla pysy kohta vaatteet päällä kotonakaan ;\
VastaaPoistaEn lähde baanalle, minua ei kiinnosta pätkääkään osallistua vappuhulinaan.
VastaaPoistaEn harrasta lisäksi alkomahoolia enkä taida edes tietää, mitä krapula on, joten luulen, että nautin vain lämpimästä ilmasta ja lähden huomenissa ajelemaan mökille, meren rannalle kuvailemaan tiiroja ja lokkeja ja tapaamaan paria lapsuudenaikaista ystävääni ihan vaan siman ja munkkien merkeissä.
En minäkään. Minä kävin tänään spa:ssa eka kertaa elämässäni ja nautin mutakylvyistä a la Vanhanen. Otin siis rennosti ja jatkan örtti-teellä så där wappwise.
VastaaPoistaSitten huomenna syön silliä ja juon.
Päälle.
Ennen oli Rasputin, nyt vain Putin. Mitähän pintaa rapsuttamalla paljastuisikaan.
VastaaPoistaMontako kertaa sulla läpsähtää, kun riisut paidan?
Simasuu menee munkkeja tapaamaan. Se on oikeus ja kohtuus.
Minun munkeissani on aina reikä keskellä, tosin kauhean tiukka ja pieni. On aika vaikea tehdä suurireikäistä munkkia, joka olisi ihanteeni.
VastaaPoistaOn minulla muuten jääkaapissani ammoin avattu hanapakkaus chileläistä valkoviiniä. Vieläköhän se on juontikelpoista? Voisihan siitä hiukan hulahuttaa.
Putin lyhyt tappi ja sitähän eivät lihasten pullistelut pelasta.
VastaaPoistaEikö se ole aika noloa, jos mies on päätä lyhyempi naista.
Pientä Putinia vaivaa Napoleon- kompleksi.
Vanhasen pelastaa taas pituus. Komea pitkä mies, joka näkee muiden yli.
Simaista ja hauskaa Vappua !
No jaa. Itse tykkään enemmän suunnilleen itseni pituisistä miehistä, vaikka en nyt laskisi pariutumisvalinnassa pitkiäkään ulos. :)
VastaaPoistaMitä tulee Putiniin, hänhän on jo seksisymboli! Kokeilkaa vaikka laittaa juutuupiin hakusanoiksi "takogo kak Putin". Löytyy hauska rallatus.
Tässä yksi versio: www.youtube.com/watch?v=DlU3y5N1hSI
Vapaa käännös sanoista:
Poikaystäväni sotkeutui taas typeriin puuhiin,
tappeli, nieleskeli jotain kuraa,
Kyllästyin häneen niin, että ajoin hänet pois
Ja nyt tahdon sellaisen miehen kuin Putin
Kertsi:
Sellaisen kuin Putin, täynnä voimaa
Sellaisen kuin Putin, joka ei juo
Sellaisen kuin Putin, joka ei loukkaa
Sellaisen kuin Putin, joka ei häivy
Näin hänet eilen uutisissa,
Hän puhui siitä, kuinka maailma on risteyksessä,
Sellaisen kanssa kuin hän on helppo olla kotona ja vieraisilla,
Ja nyt tahdon sellaisen miehen kuin Putin,
kertsi jne.
Vanhasta ei pelasta mikään. Kepu pettää aina.
VastaaPoistaMinusta Vanhanen on ulkoiselta habitukseltaan liian steriili ja kalpea, ja lisäksi liian siloinen ja myös liian pitkä honkkelí.
VastaaPoistaEn pidä pitkiä miehiä muutenkaan kovinkaan seksikkäinä, sillä he ovat usein liian laihoja ja luisevia, kukkakeppejä.
Se mikä miehen habituksessa on tärkeää, on mielestäni pontevuus ja jäntevyys, juuri se mitä Putinissa on, vaikken sitten taas pidäkään Putinin sfinksin kasvoja kovin charmikkaina - niistä puuttuu jonkinlainen särmä.
Luulisin, että useat naiset pitävät miehekkään näköisistä miehistä, lihaksista ja voiman tunnusta.
Putin on yksi styranki. Vaikea tapaus. Mutta iineshän etsii haasteita...
VastaaPoistaVanhanen taas on yhtä persoonallinen, yksilöllinen ja eloisa kuin heinäseiväs.
Jos näistä pitäisi valita, en valitsisi.
VastaaPoistaMuskelit on ihan ok, mutta kyllä se pää sittenkin on se pääasia. Ainakin vielä on omat amatsonimuskelit riittäneet lihasvoimaa vaativiin hommiin, joten pelkäksi esteettiseksi iloksi jää miehen hauis.
Ei kun perun puheeni, nyt kun asiaa oikein ajattelen. En missään tapauksessa haluaisi olla se fyysiseti vahvempi osapuoli, siis jes, lihaksia!
Ja toivottavasti oli kiva vappu!
(Itse vietin kyllä varsinaisen matalalento-vapun. Ainoa juhlistus oli munkkirinkilä!)
Siis Sari, muskelit + korvien väli. Ja jos tarkkoja ollaan, se korvien väli ratkaisee ilman muuta, sillä äly ja oivallus sytyttää.
VastaaPoistaTämä oli vappujuttu, jossa halusin irrotella vähän siten kuin sovinistit aina iloittelevat: katsomalla vain ulkoista habitusta, tissejä ja persettä. Naisen aivothan ovat Miehelle tuntematon erämaa, yhä vielä. Parasta on, kuin siellä suhisisi tyhjää ja energia olisi jalkojen välissä. Tämä on kylmä totuus, joka yhä vallitsee.
Miksi siis nainenkin ei voisi tulla ulos kuorestaan ja osoittaa omilla muskeli-ihanteillaan, miten naurettavaa on, että kaiken maailman hernekepit ja möhömahat ja peiliin katsomattomat ikäloput vanhat miehet ovat säälittäviä haaveillessaan pornomalleista ja ylipäänsä nuorista kurvipimuista.
Tässäkin keskustelussa oli huvitavaa, että näin kesyn muskeli-ihannoinnin jälkeen arveltiin, että minulla eivät pysy enää vaatteet päällä.
Nämä atletitko käyvät Ahon laitaa?
VastaaPoistaPula-ahon? Eikö se ollut päinvastoin?
Huomaatko, että Putinilla on vyö sekä korkealla että kireällä?
VastaaPoistaMinä yritän olla katsomatta koiria karvoista ja näillähän ei karvoja näytä olevan. Joko eivät ole koiria tai sitten OVAT (OLLA-verbistä) täysin karvattomia.
Koira viittaa ihmisen parhaimpaan ystävään.
Karvoitus viittaa heidän historiaansa.
"Ihmisen karvattomuuteen on etsitty selitystä paremmasta lämmön haihtumisesta savanniolosuhteissa. Toisen teorian mukaan täiden, kirppujen ja muiden loisten levittämät taudit saivat aikaan valintapaineen, joka suosi vähemmän karvaisia yksilöitä. Ihmiset ovat ainutlaatuinen laji siinä mielessä, että sillä on pidemmät karvat kuin millään muulla lajilla. Nämä ihmisen pitkät karvat kasvavat päälaella ja niitä kutsutaan hiuksiksi. On arveltu, että pitkillä hiuksilla oli niiden kehittymisaikaan funktiona pariutumiskumppanin houkutteleminen. Näin ihmisen hiukset olisivat vähän samanlainen asia kuin vaikka riikinkukon komea pyrstö." wiki
Huomasin kyllä, että Putinin housut ovat omituisen ylhäällä, mutta ajattelin, että se on kenties venäläinen tapa peittää sukukalleuksia. Jotenkin se on liikuttavaa tuollaisessa bodyssa.
VastaaPoistaLuulen, että useat naiset haluaisivat hipelöidä hieman tuota vyönsolkea. Muuten - nyt vasta huomaan, että Putinillahan on karvaton rinta! Toisaalta sekin on kovin viatonta, kun kuitenkin on tuollainen jäntevä komistus. Ja mitä tulee pitkiin hiuksiin, uskon vahvasti tuohon teoriaan, että ne ovat aina olleet seksuaalinen houkutin. Joissain kulttureissahan vapaat hiukset sidotaan loppuiäksi palmikoille tai tiukoille sykeröille, kun nainen on mennyt avioon. Ja länsimaissahan myytti nutturapäistä on aina liitetty seksuaalisesti kireisiin naisiin tai vanhoihinpiikoihin. Vapaana hulmuavat pitkät hiukset ovat siis seireenin kutsu.
Iines lohkaisi: "Parasta on, kuin siellä suhisisi tyhjää ja energia olisi jalkojen välissä. Tämä on kylmä totuus, joka yhä vallitsee."
VastaaPoistaNo, no Iines! Toivottavasti tämäkin oli vain vappuriehaasi. Kerran, kauan, kauan sitten tutustuin erääseen kaunottareen, joka ensi alkuun vaikutti ihan fiksulta. Pian, hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että lumoojatar oli mitä tyhjäpäisin kana, joka ei erottanut Tolstoita Asterixista. Jätin hänet hyvillä mielin toisiin käsiin, vaikka kanasen alapäässä oli energiaa vaikka useammallekin jakaa. (Anteeksi nyt sanavalintani).
Oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että mies haluaa joka aamu katsella kahvipöydässä tyhjäpäistä kaakattajaa? Entä kuinka monta vuotta sinä katselisit aivotonta miestä huushollissasi, vaikka hänellä olisi Putinin rinta ja siellä soljen alla vaikka mitä?
-Eikä vastaukseksi nyt kelpaa se naisten normaali: ai, onks siis olemassa, vittu, sellasiaki miehii, joilla on niinku aivot, niinku?
Kysymys tukan vetovoimasta on mielenkiintoinen. Muistamme varmaan vielä Johanna T:n ja hänen vaalean tekotukkansa. Koska hänellä tuossa ammatissa on ylipitkä tukka sillä täytyy olla jotain merkitystä. Siitä on kaupallista hyötyä. Muuten sellaista pehkoa ei kukaan jaksaisi hoitaa.
Luultavasti pitkä tukka oli alkujaan miesten komistus. Eikös raamatussakin ollut muuan Absalom, joka menetti voimansa, kun petollinen nainen leikkasi häneltä tukan. Vai jäikö A killumaan oksaan tukastaan? Oikaiskaa minua, te tietävämmät, luin viimeksi raamattua rippikoulussa.
No, joka tapauksessa leijonaisukilla on harja ja mitä tuuheampi, sen parempi äidykän mielestä. Kukolla on tukkaa vastaava heltta, hirvillä sarvet jne. Eli pään koriste on hyvin tärkeä alkukesän kiimajuhlissa.
Vielä 1800-luvulla upseerien juhlapäähineissä oli mitä melkoisin harja tai hevoisen häntä ja hovimiehet pitivät peruukkeja. Joskus ja jollakin tavalla naiset sitten kaappasivat tukan itselleen ja nyt nuoret miehet kulkevat kaljuina. Ja miksi? Koska kalju on jo pitkään merkinnyt kovaa kundia, juuri vankilasta päässyttä tai sinne pyrkivää. Kaljussa on yksinkertaisesti jotain brutaalia, sellaista maskuliinista lihaksikkuutta, josta Arawn haaveilee.
Palataan vielä aivoihin. Moni keskustelija on eri palstoilla korostanut, että ihmisen tärkein sukupuolielin on aivot. Sieltä ne impulssit lähtevät. Jos oletamme, että edellinen väittämä on totta ja oletamme myös, että nainen on ihminen, on jokaisen hirmuoriin unelma nimenomaan nainen, jolla on hyvin kehittyneet aivot. Niinhän vaikka?
Vaari
Vaari: Absalom jäi puuhun hiuksistaan kiinni ja kuoli. Simson oli se tukkamies, joka menetti voimansa, kun kenkku Delila huijasi ja antoi filistealaisten leikata Simsonin tukan.
VastaaPoistaHelkkari, kuinka nopeaa toimintaa! Kiitos, Arawn oikaisustasi.Noinhan se juttu meni pyhässä kirjassa. Simsonin voima oli siis pitkässä tukassa. Funny....
VastaaPoistaMutta sanohan vielä, mitä mieltä olet aivoteoriastani?
Vaari
Vaari: En muista sanoneeni, että ihailen kaljua tai brutaaliutta...
VastaaPoistaJa vielä Simsonista: Simsonin voima ei ollut ennen kaikkea pitkässä tukassa vaan siinä, että tukkaa _ei koskaan leikattu_. Vaikka siitä olisi leikattu vain vähäsen ja jätetty pitkäksi, Simson olisi menettänyt voimansa.
Mitä aivoihin tulee, en kykene iltavuoron jälkeen miettimään moisia. Aivot lukossa.
No, nuo on kahluuhousut.
VastaaPoistaNiiden kuuluukin olla korkealla, ettei hörppää muniin vettä..;)
Minä sanon mielelläni aivoteoriasta: seksi asuu korvien välissä, ja silmien säteilystä alkaa makuukamaritouhu.
VastaaPoistaOikeasti muskelit ovat yksi hailea, ja ne liittyvät mielessäni vain kertaseksiin, samanlaiseen haaveeseen, jota mies kantaa vaikka pornahtavasta naisesta. Pelkkä pano, ei muuta.
Oikea erotiikka asuu siis pääkopassa, ja vaikkapa keskustelu tällaisen älyllisen miehen kanssa voi olla orgastista erotiikkaa.
Asterixin ja Tolstoin viikset ovat
VastaaPoistakyllä hyvin samannäköiset. Hmm vaari: en minäkään taida erottaa.
Homo Garrulukselle:
VastaaPoistaHyvästi, rakas! Meistä ei sitten tullut paria.Sen verran valikoiva olen, etten ota vakinaiseksi ihmistä, joka ei pysty erottamaan Asterixia Tolstoista.
Mutta pysykäämme hyvinä ystävinä
Murtunut, mutta jo pikaisesti toipuva
Vaari.
Iines: Putin on onnellisesti naimisissa. Eihän tämä tällainen objektivointi käy.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSedis, useimmat miehet kai ovat onnellisesti naimisissa. Silti maailma on täynnä onnettomia aviomiehiä.
VastaaPoistaTuo hyvää mennyttä vappua on kyllä sarkasmin helmi. Suomalaisen melankolian tihentymä.
PUTININ JA VANHASEN RISTEYTYS
VastaaPoistaMinä ottaisin mieluiten Tommy Lee Jonesin, jos habituksen perusteella valitsisisn.
VastaaPoistaMulle kävis vielä tuo Catherine Deneuve muutaman vuoden.
VastaaPoistaKuules vaari - meidän saga ei ole ohi vielä; Obelix etsii tietäjäänsä.
VastaaPoistaHän elää - for me. Pitää muuttaa jonnekin kauas, jotta tulisi kerrankin kontakti (AHM postaus).
VastaaPoistaKäyn sinä aikana vaikka Ahon laitaa.
Mulle kävis vielä tuo Catherine Deneuve muutaman vuoden.
VastaaPoistaJa muutaman vuoden jälkeen sittenkö tämä olisi vuorossa?
Oikeastaan kauneinta nuoressa, (miks´ei iäkkäämässäkin miehessä) on mielestäni selkä. Sellanen raksaduunarin tai asfaltintekijän rehti, reipas sopusuhtainen ylärangoitus ja sen verran ihraa päällä, ettei jokainen luu ja jänne törrötä nahkan alta säälinsekaisia äidinvaistoja herättäen.
VastaaPoistaMutta bullistelevat bodarit, yäk, hirveetä narsismia, yäk!
Sitten tulevat jalat. Pitkät, jäntevät, jarisarasvuomaiset-jalat!
Yleensä peppupuoli on näissä kropissa ok!
Putinilla kenties on kiinnostava selkä :D! Muuten hän on samanmoista byrokraatti-tyyppiä kuin Vanhanenkin. Kuntosalia jälkimmäisen pitäisi harrastaa, sekä lopettaa hiilihydraateilla mässäily.
Vaikka tiedä häntä, miten villejä ja poikamaisia privaattileikeissään voisivat olla sopivan virikkeisessä atmosfäärissä.
Kyllä molemmille valta antaa enemmän "sexappiilia" kuin karismaattinen ulkoinen olemus.
Toi Tommy kävis kyllä mullekin, Iines, ja jos ei niin kranttuja olla kaiken suhteen, niin hieman läskiä luittenkaan päällä ei joka hepulla ole pahasta, "ompahan lämmin ja pehmoinen", mutta rintakarvoja saa kyllä olla, niitä ei tarvitse ajella pois. Ne näet muistuttavat sopivasti välkyimmänkin uroksen sukujuurista.
Ai niin, pisteet: Molemmilla on naismaiset rinnat, mistäköhän johtuneekaan. tasapeli 6-6!
VastaaPoistaHuomasin saman - molemmilla on vähintään nöpöttävät nännit, ja vieläpä alaspäin roikkuvat. Koskee se maan vetovoima nähtävästi miehiäkin. Nuorilla miehillä kyllä näkee ilahduttavan jäntevää rintavarustusta.
VastaaPoistaEi ihme jos vaikka miehillä iän myötä naishormoni lisääntyy, kun mieshormonit alkavat hiipua.
VastaaPoistaVai liekö syy ilmansaasteissa tai ravinnosta johtuvaa, kun miehelle kasvaa rintoihin rasvakudosta.
Mutta luonnollinen, todennäköisin selitys lienee miehilläkin, että kun ylittää esim. neljäkymmentä ikävuotta, kudokset alkaa veltostua , vanhenemista kun ei lopulta pysäytä mikään, ei viina, terva, eikä saunakaan.
Tuo naishormonien lisääntyminen miehen ikääntymisen myötä tuntuu todennäköiseltä vaihtoehdolta, sillä A-kupin rintoja tapaa hoikillakin miehillä, eli se ei ole kiinni vain rasvakudoksesta.
VastaaPoistaNaisilla lisääntyy parrankasvu ja miehillä rintojen - näin sukupuolet lähentyvät toisiaan kaiken aikaa. :)
Eikö olekin somaa :D!
VastaaPoistaMaalaiskylässämme asuu todella parrakas nainen, hän ei ajele, tai poista muutoinkaan muhkeita viiksiään, kuin ehkä suuriin juhliin.
Nuorena hän oli missiluokan kaunotar, mutta nyt ei samaksi tunnistaisi, että niin voi aika kaiken muuttaa.
No katsohan nyt vaikka tuota linkissä olevaa Brigitte Bardot'ta. Tuolta näyttää kai nainen, joka ei leikkele itseään vanhanakaan. Vaikka täytyy kyllä samalla ihmetellä hieman Bardot'ta, sillä eivät kaikki seitsemänkymppiset kai ole noin ryppyisiä - kai se on yksilöllistäkin. Bardot kai tupakoi, mikä näkyy hänen ihostaan.
VastaaPoistaMiesten silmin asia on näin: kun ovat itse uhan alla valitsevat naisen, joka on tuollainen tyhjäpäinen ns. jakaja. On ehkä näille miehille kenties vain helpompaa ryhtyä sadistien kanssa samaan leiriin: on itse vähemmän uhan alaianen kun on yhtä sadistinen. Näin naiset kärsivät; ei suoraan vaan ryhmäpaineen kautta. Mies miestä vastaan: kova peli ja yleensä häijy moneen suuntaan. Mitä naiset tähän sanovat, jotka siis äiteinä kasvattavat näitä mammanpoikia tai naisvihaajia? Eikö olisi ollut parempi, ettei olisi yrittänyt niin hirveästi? Olisi relannut niin poikakaan ei olisi tarvinnut päteä niin hemmetisti?
VastaaPoistaMies, jota ei uhata tai jolla on jo valmis miehen imago (=naisten silmin) sen sijaan miettii naisensa myös miehen oman minänsä ja tämän oikeiden tarpeiden ja näitten vuorovaikutuksen kautta. Mitä tämä tarkoittaa?
Nyt vuorovaikutustarvehan on naisen ja miehen välinen asia. Siihen ei enää sekoiteta ryhmän muut ja pahat urokset mukaan.
Naisesta ei puhuta enää tässä asetelmassa v*n jakajana. Sadistit ryhmän sisällä väärentävät naiskuvan ja siihen pitää sitten ns. osallistua? Mieshän ei voi näyttää toiselle urokselle, että olisi naisen kanssa samaa mieltä. Ei voi: sadisti haastaa aina muut
epäeettisyyteen (myös eettisyyden nimissä, joka on siksi kauheaa).
Vahvalle ja terveelle miehelle nainen on ihminen ja kunnioitettava miehen rinnalla ja ihminen.
Mutta miesporukan sadistein saattaa repiä muidenkin suhteet sillä lailla, ettei mies sitten enää puhu. Näin lukkiutuvat monet muuten hyvät ihmissuhteet ja demokratiassa taitaa olla ihan niin hyvin kuin porukoissa on. On siis sääli, että sinne on päästetty turhan sadistisia ja nais-vihaajia mukaan.
Ei ollut ehkä ennen niin paljon näitä? Vai oliko enemmän kenties?
En usko, sota rauhoitti kummasti tätä Minäminä-ja-meidänpoika -mentaliteettia. Ihmiset rauhoittui koska oli oikeasti rakennettavaa. Kun ei enää ole ruvetaan rähinöimään siksi, että äidit kannustivat ns. omaan poikaan.
Jokaisen "oma poika" oli aina jotenkin huomioitava: kouluissakin joidenkin vanhempien mielestä juuri heidän pojalla pitäisi olla paljon paremmat arvosanat. - Juuri heidän pojalla - mutta opettajahan ei voi antaa kaikille kymppiä koska Gaussin käyrä kategorisena lähtökohtana on pakottanut valitsemaan ja rankkaamaan.
Ja tästä alkaa moni turha ongelma mielestäni, josta tulee liian naismaiset miehet ja liian miesmäiset naiset. Siitä sitten seuraa nämä keskustelut missä nyt ollaan. Eikä minua rakasta kukaan koska miesporukka päättää kuka on sen arvoinen: ei enää sydän.
Hyvä vaari:
VastaaPoistaOnneksi olkoon kuka lienetkään: minä en ole otettavissa jos joku luuli. Minä en ole tavara enkä myynnissä enkä edes pyydystettävissä vaikka olisit komea. Ota sinä vaan ketä haluat jos kerran naiset ovat otettavissa kuten herrat kuvassa kaloja: valitse nyt sitten jostain vedestä sellainen, jolla "pysyy oikein" nuo sinun määritellyt tietotasot eikä sekoita Tolstoita Asterixiin.
Toisaalta minä uskon, että ko. taso löytyy ihan muualta, kuten Iines on huomauttanut: miten mies toimii vaikka on olevinaan älykäs. Toimii hyvin alkukantaisella signaalilla ilmeisesti. Ajatus on olevinaan ylväs mutta ohjautuu housuista, vesitiiviistä tai falskaavista - sama se.
Oletko vaikutusvaltainen vaari? Ilmeisesti ja sellaisten mieli on korruptoitu uskomaan, että rakkautta voi ostella tai tilata tai ottaa omaksi. Yritä jos saat: good luck vaan; jossain et ole ymmärtänyt mitään siinä tapauksessa. Jotain olit ottamassa silti: ja minä olin siinä jotain?
Etsi sinä yhteenkuuluvuutta sadistisista porukoista, joille vale tulee ennen totuutta sillä tienaavat valheesta enemmän. Vaikka puhe olisi eettisyydestä sekin valhedellaan: mutta joojoo, siinä olet oikeassa: senkin voi sanoa fiinisti. Tärkeintä on pysyä parvessa. Parvikalat pysyy aina parvessa.
Kun ovat niin "fiinejä" noissa akateemisissa piireissäsi - vale tulee ikäänkuin pakattuna kallisarvoisiin laatupakkauksiin ja sitäkö sitten haikailet? Totuus ei tule lukemalla vaan elämällä: näkee mitä tehdään vähän siellä ja vähän täällä ja se ei ole sitä mitä mm yliopistossa uskotaan, että tuolla ulkona tehdään. Se on lähes kaikkea muuta. Huijaus kulkee aina kaksi askelta ennen totuutta. Se vain kerrotaan mielenkiintoisesti yleensä sillä raha on kiinnitetty stooreihin.
Pitää toisaalta saada olla rikas ennenkuin voi tyytyä köyhyyteen (vaikka köyhä on juuri samasta syystä rehellinen). Maa pitää vetää piippuun ensin, ennenkuin voi siitä nousta? Kuten Islantilaisten elämä, jossa tehdään jo kahta työtä eikä meinaa enää sittenkään pärjätä. Saavat kuulostamaan oikealta vaan ja tilastoa voi peitellä: esim. kuinka suuri osuus dokaa itsensä hengiltä. Sitä ei sanota kun värvätään uutta jengiä sinne. Silloin tulee toiset stoorit. Näin kaikkia tyhmempiä ja kiltempiä kansoja ajateltiin taltuttaa. Ja me oltiin mukana: ehkä sinäkin vaari?
Olen minäkin murtunut; sydän murtui kun jouduin ymmärtämään tämänkin tapasi ajatella jos se oli totta eikä vain huulenheitto. Taitaa kaikki miehet olla saman juuren kannasta: pitävät yhtä ensisijaisesti ja naiset ovat jotain mitä "otetaan".
Silti naiset toimivat myös miesten etuja ajatellen - joka on se sairas asia naisissa; ensin pilataan pojat kasvattamalla väärin ja sen jälkeen yritämme suojella myös lapsiamme toisten sadistisista miehistä, joille lasten kohtelu on juuri noin huonon kunnioituksen takia.
No thank you. Olen minäkin siinä tapauksessa vaikkapa mummo. Elämän merkitys kapenee, so what?
Goodbye vaan: nenäni on alkanut vanhaksi: en tunne enää oikeita tunteita sen kautta, se falskaa ilmeisesti; hörppää ilmaa kuten Putinin housut vetttä - ellei vyötä kiristä.
Eiku nenänkaivuuseen vaan. Thats my field: miehet voitte vetää itsenne vessasta alas vaikka samantien ellette ymmärrä, että vale on lajina enemmän edustettu kuin totuus vaikka kirjat väittävät toisin. On vale sekin. Vale-kalaa nämäkin soturit etsivät ehkä kuvassa: toinen tunteista kylläkin puhuva Putin ja toinen tunteitaan taitavasti peittävä Vanhanen.
HG,
VastaaPoistavaari taisi laskea vain leikkiä vapun kunniaksi. Lapset käyttävät niitä palikoita tai leluja, joilla ovat tottuneet leikkimään, joten jos leikki on väärä, voimme ehkä nähdä leikin yli ja antaa anteeksi.
Mitä muuten tulee tuohon aiemmin mainitsemaasi opettajien käyttämääm Gaussin käyrään arvostelussaan, niin luulen, että se juttu menee luonnonlakien mukaan. Valtaosa ihmisistä on keskivertoja, vähemmistö älyn tai oppimisen jättiläisiä tai lilliputteja. Ei oppilaita voi kai väkisin runnoa tuolle käyrälle.
Vaari voisi olla minulle Hän eli ihminen, jolle saisi uskoutua ja tulla hyvätyksi (oma isänihän jätti jo vuosia sitten ja kun yritin saada uuden kontaktin minun pyrkimyksiä mollattiin ja tällä kerralla niin, että jäin itsekin täysin elämän ulkopuolelle. Isät ja vaarit ovat siis vaarallisia, jos jostain syystä eivät tajua miten herkkä sydän on kun se on aito ja tarkoittaa sitä mitä sanotaan: rakkaus on hauras ja siksi peitettävä. Samalla se on mahdoton peittää voisi sanoa.
VastaaPoistaJokainen kaipaa rakkautta ja hyväksytyksi tulemista. Minä olen omassa elämässäni vain rakastunut harvoin: hyvin harvoin ja taistellut kaikenlaista sontaa vastaan ja samalla saanut juuri kantaa sontaa. C'est la vie - tiedän, hyväksyn.
..
Tuosta arviointiskaalasta olen eri mieltä; siinä on paha ajatteluvirhe ja se on siinä, että ns. keskivertoporukka olisi yksi ja samanlainen. Ääriporukat ovat myös molemmat erilaisia kun kääntää katseen Gaussin massusta katsottuna: teknisesti massu kasvaa eli demokratiassa keskiporukka paisuttaa oman näköistä keskivertoporukkaa.
Käyrän keskivertoporukka on määrältään suurin, mutta ei tosiaankaan homogeeninen massa. On lisäksi niin, että tässä porukassa on potentiaalia kumpaankin laitaan päin, ts. tuo joukko on liikkuvaista laatua. Otanta on kai aina vain sen hetken satunnainen tulos.
VastaaPoistaGarrulus:
VastaaPoistaSuo anteeksi, jos pahoitin mielesi. Se ei ollut tarkoitukseni. Olin ja olen Iineksen linjoilla: "Tämä oli vappujuttu, jossa halusin irrotella vähän siten kuin sovinistit aina iloittelevat: katsomalla vain ulkoista habitusta, tissejä ja persettä."
Ja minähän en edes maininnut em. ruumiinosia! Olin siis liikkeellä paljon siveellisemmällä tasolla kuin Iines.
Näköjään hermostuit lauseestani ...etten ota vakinaiseksi ihmistä, joka ei pysty erottamaan Asterixia Tolstoista...
Huomaan, että meitä erottaa sukupolvikuilu. Nuoruudessani oli aivan tavallista sanoa, että nainen "otti miehen" tai mies "otti akan". Kun kotikylääni tuli nuori, komea kansakoulunopettaja (mies), paikallisen kauppiaan tytär sieppasi hänet melkein bussin ovelta. Kylällä puhuttiin, että "Hartikaisen Selma se otti sitten opettajasta miehen." Ja kun naapurin Kalle meni Tampereelle töihin ja palasi kesällä näyttämään nuorikkoaan, sanottiin, että "Kalle otti akan Tampereelta."
Siihen aikaan tällaiset sanonnat olivat viattomia. Kenellekään ei edes tullut mieleen, että niissä olisi jotain poliittisesti epäkorrektia.
Ilmeisesti vierastat myös "rakas"-sanan käyttöä. Olen asunut vuoden verran Englannissa ja totuin siihen niin, että en aina huomaa, kun loukkaan jotain asiallista suomalaista naista. Jos olisin nyt Englannissa sanoisin "Sorry, dear", mutta koska olemme nyt Suomessa voimme sopia, että noita sanoja ei ole koskaan lausuttu.
Sanoit, Garrulus: "Oletko vaikutusvaltainen vaari? Ilmeisesti ja sellaisten mieli on korruptoitu uskomaan, että rakkautta voi ostella tai tilata tai ottaa omaksi. "
Et voisi olla enempää väärässä. Onhan tässä meillä kaikilla elävä esimerkki silmien edessä: Ministeri Kanerva, joka on lähes yhtä korkealla yhteiskunnallisella ja taloudellisella tasolla (joskin lyhyempi kuin minä, ei saanut eroottista tanssijaansa, vaikka lähetti hänelle 200 tekstiviestiä. Kanerva teki hartiavoimin töitä ja epäonnistui silti. Meni vielä virkakin.
Itse en voisi ajatella pahempaa asiaa kuin käyttää naista rahasta. Olen hyvin vanhanaikainen nässä asioissa.En edes kuvittele voivani "ottaa" naisia tai naista noin vain. Voin kuitenkin päättää, etten ryhdy läheisiin tekemisiin naisen kanssa, joka ei erota Tolstoita Asterixista. Ei kai tässä ole mitään poliittisesti epäkorrektia? Enhän toki edes sano a.o. naiselle mitään tästä hänen pikku puutteestaan vaan totean, etten ole hänelle tarpeeksi hyvä tms.
Ikävää, jos pilasin vappusi, Garrulus. Huomaan, että suhteemme huumoriin on aivan eri planeetoilta.
Timeo hominem unius libri!
Vaari
Minä haluaisin planeetallesi uskoisin, olisin ehkä joskus
VastaaPoistaniin rauhallinen, että voisin
oppia jotain myös nimistä.
Se ei ole ollut mahdollista vielä
sillä elämä meni siinä kun etsi
syyt ettei saanut olla ja siinä
sitten mm keskittymisen taito
keskittyi struktuurien näkemiseen.
Sen takia valitsin (pakosta, ajan-
puutteesta) pois nimet, merkit
ja funktiot niin paljon kun oli
mahdollista. Luin siis yksipuolisesti vain prinsiipit ja lainalaisuudet, en ikinä sisältöä.
Minä en siis osaa mitään - en mitään. Mutta minä ymmärrän jo hyvin, hyvin paljon rakenteista, suhteista ja ajattelusta.
Mutta en osaa mitään. Olen siis niitä, jotka eivät osaa mitään. Nykyään en enää pysy edes hereillä tv:n äärellä vaan jatkuva väsymys nukuttaa kesken filmien. Olen elämäni käyttänyt saman ongelman ratkaisemiseen ja kun se alkaa olla selvä, elämä meni. Mutta eivät olisi antaneet elää ollenkaan muussa tapauksessa. Opin siis oppimaan näin - väärin voisi sanoa. Jos ei olisi ollut minun hätä niin samalla aivoilla varustettu olisi lukenut myös nimet, sisällöt ja merkit.
En taida saada sitä rauhaa ikinä. Vaatisi rakkautta ja sitä, että joku olisi myötäelävänä. Sitä minulle ei olla suotu. En kelpaa ja kun keksivät, etten kelpaa niin sitten vasta menin taaksepäin kaikessa. Elän vain rakkaudesta ja sen kautta kylläkin nousen, nousisin.
Sano se latinaksi vaari. Sano se miten vaan; minä ottaisin ratikasta jos mukaan saisi Hänet. Ei ole mahdollista ja näin jatkan edestakas elämäni traumaa. Kukaan ei sitä voi ymmärtää ja siksi kukaan ei voi myöskään auttaa.
Samalla menetän jo uskoni: siinä tapauksessa saan mitä toivon: eikö se niin mene. Hope so, rakkaani.
HG,
VastaaPoistapuhut usein Hänestä, mikä liikuttaa minua, koska minäkin rakensin kerran maailmani Hänen ympärilleen ja toivoin Häntä. Kirjoitin silloin tämän runon, jonka olen joskus jossain blogissa julkaissutkin. Panen sen nyt tähän, koska siinä kiteytyy minun ajatukseni myyttisestä hahmosta Hän, jota niin moni itselleen odottaa ja toivoo:
ja minä loin sinut
tyhjään maailmaan
en vain tiennyt
että sinusta tuli niin suuri
mikään ei ole ilman sinua
lepään vain hetken
tässä puun juurella
katselen lintuja
ja tasaan hengitystä
tulen sitten
koska minun täytyy
katsoa silmiisi
saadakseni voimaa
tai menettääkseni sen
ja pelkään
etten löydä sinua enää
että olet mennyt minulta pois
etten löydä sinua enää
että olet mennyt
minusta pois
kun tulen huoneeseen
hän lähtee pois
kun puhun
hän ei katso minua
kun nauran
hän sulkee oven
kun olen yksin
hän kaipaa minua
jonain päivänä
olen tarpeeksi vahva
tulee vain havaita se hetki
ja nousta jatkamaan matkaa
hyvästellä linnut ja puu
joka lepoani viilensi
Voisiko olla niin, että rakkaus onkin vain sitä, että itse rakastaa, kykenee siihen? Omaan itseen kohdistuvaa rakkautta ei ole olemassa, sillä rakkaus on subjektiivinen tunnetila?
PS Tätä runoa ei tarvitse kommentoida millään tavoin (saa toki), sillä tiedän, ettei se välttämättä aukene lukijalle. Halusin ikuistaa sen kuitenkin tähän blogiin, koska se edustaa sitä, mitä Hän voi naiselle olla.
jos leikki on väärä
VastaaPoistaLeikki ei koskaan voi olla väärää! Leikki on aina oikeinpäin, eteenpäin. Leikki on meidän oikeaa elämäämme, se ei ole virtuaalista saati reaalista.
Ihminen on homo ludens sanoi Huitzinga ja ymmärtääkseni hän tarkoitti, että luonnon välttämättömyyksien keskellä me pelaamme mielikuvituksemme suomilla mahdollisuuksilla. Me olemme ensiksi leikisti ihmisiä joiksi tulemme.
Runosi kaunis. Miksi et leiki sitä loppuun. No, eihän leikki koskaan lopu!
Kiitos Iines. Minä mietin sanojasi.
VastaaPoistaVoisin ottaa sen omalle blogilleni?
Leikki ei koskaan ole väärää - huomasin itse tuon jo kirjoittaessani. En osaa sanoa, miksi jätin sen.
VastaaPoistaJos jokin on väärinpäin, niin korkeintaan palikka, jos sekään, sillä kaikella voi leikkiä, väärinpäin olevalla palikallakin. Mutta siis se mitä lapsi tekee lelulla, on aina oikein, leikki on aina totta. Ehdottomasti siis samaa mieltä tästä.
Minähän leikin koko ajan, mutta joskus leikkiminen on vaikeaa. Ei leikkiä kuitenkaan voi lopettaa, niin kauan kuin henki ihmisessä pihisee. Pitäisi vaan osata suhtautua elämään kuin leikkiin. Yhtä kepeästi ja todesti.
Voit ottaa, HG. Toivottavasti pidit runosta.
VastaaPoistaHomo Garrulus: Kirjoitat niin kovin hyökkäävästi ja varmasti, aivan kuin vain sinulla olisi yksinoikeus totuuteen. Osa tekstistäsi on täysin käsittämätöntä: "Thats my field: miehet voitte vetää itsenne vessasta alas vaikka samantien ellette ymmärrä, että vale on lajina enemmän edustettu kuin totuus vaikka kirjat väittävät toisin. On vale sekin."
VastaaPoistaSanon tämän kaiken vain siksi, ettei sinun joskus tulevaisuudessa tarvitsisi murehtia: "miksi kukaan ei sanonut minulle ajoissa."
Kirjoitat myös: "Vaari voisi olla minulle Hän eli ihminen, jolle saisi uskoutua ja tulla hyvätyksi."
Mutta samassa kappaleessa: " Isät ja vaarit ovat siis vaarallisia."
Ystävä hyvä, sinulle on todella vaikea olla mieliksi, edes virtuaalisesti.
Iines: Siinäpä runo, jossa riittää penkomista. Lähetin sen parille ystävälleni kommentoitavaksi. Birgit, puolisen vuotta sitten uskoon tullut leskirouva soitti heti takaisin ja hihkui, että runo kertoo Jeesuksesta. Hän sanoi säveltävänsä runosi ja laulavansa sen teltassa ensi kesänä. Entinen luokkatoverini Raipe, joka elää DTM-piireissä näki runossa nuoruuden rakastettunsa Bengtin, joka hukkui raagisessa veneonnettomuudessa.
Nuoruus tuli minullekin ensiksi mieleen. Minä olin kuudentoista ja Marjukka seitsemäntoista. Saatoimme suudella kaksi vuorokautta yhteen menoon. Me olimme niin rakastuneita, että kävelimme päin puita ja seiniä.
Eräänä kuuttomana yönä varastin auton ja ajoin hänen luokseen sadan kilometrin päähän - ja siellä oli toinen. Kotimatkalla ajoin pahan kolarin. Onneksi siinä ei kuollut kukaan.
Luin sitten runon pari kertaa uudestaan ja nyt se aukeni toisella tavalla: siinähän on rakkauden ideaali. Sanotaan, että naiset rakastuvat ennen kaikkea rakkauteen, ei niinkään sen kohteeseen. Mene ja tiedä.
Mutta sitten taas:
lepään vain hetken
tässä puun juurella
katselen lintuja
ja tasaan hengitystä
Kolarin jälkeen makasin puun juurella lintuja katsellen. Ja tasasin hengitystä. Mietiskelin vasta oppimaani viisautta: Bonus vir semper tiro. Ja kohta luulin olevani compos sui. Tosiasiassa Marjukan kuva tulee mieleeni joka päivä. Ja tuosta kolarista on monta kymmentä vuotta.
Lulen, että jokainen lukija löytää runostasi palan itsestään. Olet näköjään tavoittanut jotain yleispätevää.
Tuo sinun korvakuvasi on aivan mainio. Miksi minusta tuntuu, etä se on otettu liikkuvassa autossa? Kertoisitko kuvan tarinan, ettei ihailijoidesi tarvitse menettää yöuniaan.
Docendo discimus! Kylläpä tiedät.
Vaari
Vaari ja Iines:
VastaaPoistaJoka erehtyy ensimmäisestä napinlävestä, ei saa takkiaan napitetuksi. (J.W. von Goethe)
ks lisää http://koti.mbnet.fi/~raijae/sanailua/sattuvatsanat.html
mutta opin Pikku Myy:ksi sen jälkeen kun ei milloinkaan saanut takkia kiinni. Kuljin siis ärsyttävästi takki auki ja se aiheutti tuon tyylin. Se on silti tyyli, ja tyylit ovat sellaisia, että niistä oppii pois myös.
..
Miehiä on kahta eri tyyppiä. Niitä jotka pitävät kaikkia naisia pikkutyttöinä ja niitä jotka käyttäytyvät niin kuin nainen olisi heidän äitinsä.
Vaari: ehkä pelkään tätä vaikka kaipaan aikuista nimenomaan leikkimään kanssani :) Homo Ludens kun olen ennen kaikkea.
http://www.youtube.com/watch?v=y22WKjwPg5g
VastaaPoistaAika ketterä ope - nouseeko jalka?
HG arveli: "Miehiä on kahta eri tyyppiä. Niitä jotka pitävät kaikkia naisia pikkutyttöinä ja niitä jotka käyttäytyvät niin kuin nainen olisi heidän äitinsä."
VastaaPoista(Huoh!) Että minä sitten vihan tällaisia lausahduksia. Vihaan, vihaan, vihaan! Näitä "viisauksia" ovat useimmat kokoelmat väärällään ja moni uskookin niihin. Milloin miehiä on kahta tyyppiä ja naisia vain yhtä tyyppiä, milloin mitäkin. vaikka näinkin: "Nainen oppii kieliä helposti, koska hänen päässään on paljon tyhjää tilaa." Jos tällaisia latteuksia on pakko kirjoittaa ylös, voisi ainakin liittää alkuun lauseen "Minun mielestäni" tai jotain vastaavaa.
Mitäpä jos yritettäisiin joukolla kehitellä lentäviä lauseita, jotka ovat aivan varmasti totta. Tyyliin:
Kaikki kuolevat kerran.
Suosikkilausahtelijani on Anton Pavlovitsh Tsehov:
-Yliopisto kehittää kaikkia lahjoja, myös tyhmyyttä.
-Mikäli haluat joutua aikapulaan, älä tee mitään.
-Niin kuin minä olen haudassa makaava yksin, niin minä tosiasiallisesti elänkin yksinäisenä.
-Jokainen ihminen kätkee jotakin.
-Joka valehtelee, on saastainen.
-Mihin ihminen uskoo, se myös on hänelle olemassa.
Leikkivä ihminen olen minäkin, mutta latteuksilla en jaksa leikkiä - ellei sitten panna pystyyn kilpailua, jossa etsitään kaikkien aikojen latteutta.
Varmasti maailmassa on miehiä, jotka pitävät kaikkia naisia pikkutyttöinä ja toisia, joille nainen on äiti. Mutta sitten on miehiä, jotka pitävät naisia kilpailijoina, huorina, madonnina, ihmeellisinä, hölmöinä, viisaina, kauniina, tarpeettomina etc. Olisipa elämä helppoa, jos miehiä olisi vain kahta sorttia!
Vaari
Viha ja rakkaus on yleensä lähellä toisiaan. Oliko tämäkin nyt latteus?
VastaaPoistaSamaa mieltä Raunon kanssa heinäseipäistä.
VastaaPoistaA-K.H.
VastaaPoistaKiitos kaikille niille, jotka käyttivät elämääni heinäseipäänä, eli roikotti omat heinänsä sen varaan.
Latteuksia me naiset latelemme kenties - mutta minun nähdäkseni mm minun ja Iineksen tekstit ovat vain aikamme todellisia demokraattisen äänen tekstejä. Ymmärrämme myös sorrettujen ääntä joka yleensä on naisen.
...
Todellisia latteuksia ovat mielestäni vain sellaiset tekstit, joissa kuvitellaan, että siinä ON lattea sanoma. Tulkitisjahan ei omaa naisvihaansa yleensä edes näe: Koska ei omaa vihaansa yleensä huomaa, niin punoo vihansa tulkintaan (Peirce). Lopputulos on naisvihaajalle tekstistä huolimatta aina se, että nainen on typerä.
Totuus ei silti ole sitä vaan se on sovinistisen miehen silmissä ainoastaan; ja jolle kasvatus on iskostanut naisen alemmalle tasolle.
Mutta 50% äänestäjistä ON edelleen naisia kunhan he itse sen tajuaisivat eivätkä seuraisi kovapintaisia miehiä. Nainen, joka kyykyttää miehelle on samalla lailla pettäjä kuin kansanedustaja, joka kyykyttää muiden maiden pohatoille. Se näkyy ja silti siihen ei saa loppua. Ovat riippuvaisia ja sekin on tosiasia.
..
Samalla lailla latteuksia kuten Saddamin aikana Irakissa naisvihaajien suusta tulleet kommentit. Irakissa ei ollut niin paljon naisten tappoja kuten on tänä päivänä.
Diktaattorin aikana ei siis ollut niin paljon naismurhia kuin nyt: mistä nämä vihaajat tuli ja miksi? Tappavat etenkin koulutettuja naisia Irakissa tänä päivänä (HS vieraskynä tänään: Zeina Zaatari).
Mitä siis Saddam oikeasti esti ja kenen pienryhmän ääni saatiin kuulostamaan siltä, että kyseessä olisi ollut massan ääni? Tämä on tärkeä pointti: saatiin kuulostamaan: joskus pienryhmät osaavat nostaa äänensä yli muiden ja jos heillä on valtaa ja rahaa saavat kannattajia vain äänen takia. Ihmisillä on lähes aina tarve lyöttäytyä johtajiensa perään ja mitä yksinkertaisempi kansa sitä suuremmat manipulointivaikutukset.
Äänet ovat manipuloitavissa yhden tai kahden kovaäänisen mukaan: massa seuraaa aina sillä heille äänekäs tuntuu (huom: tuntuu unessakävelijän lailla) oikealta johtajalta. Mutta onko se sitä?
Koska naisia on väestöstä silti 50% voimme olettaa, että kun oikeat asiat rupeavat käymään selviksi äänestäjät rupeavat myös oppimaan miksi ei pidä äänestää sellaisia ns. demokraatteja, joiden ääni johtuu varastetusta sisällöstä oman edun vuoksi.
Minä olen näitä nähnyt nousevan rahan avulla myös Suomessa.
Puhuvat siis oikeat asiat mutta tekevät monesti juuri päinvastoin: sitä kun heinäseipään takia ei saa milloinkaan ymmärtää; se mistä maksetaan on yleensä se, ettei suokaan kansalle mitään, sillä raha on sitä varten juuri; raha tuo omistajalleen etuja, ei kansalle sellaisenaan. Raha ei ole kaikkien sillä rahalla on tarkkaan laskettu tavoite jollekin toiselle ryhmälle. Odottavat omia etujaan ja se ei ole minkään junttilan edut ikinä sellaisenaan vaikka olisi kiva kundi sossareiden johtajana. Ei riitä. Tänä päivänä myydään energiaa ja se on myös ihmisen oma energia tai hänen kyky muuntaa tietoa energiaksi tai päinvastoin.
Emergenssilatteuksia siis.
Raha ei siis yleensä mene maajussien mukaan vaan maajussit ovat saaneet perääntyä rahan takia. Tästä syystä sanovat, että "Keskusta pettää aina".
Heinäseiväs viittaa tässä aikaviiveeseen (en tiedä mihin RR on sitä viitannut) ja aikaviive on joskus sama kuin rahaa pankkiin juuri kotimaan intresseihin.
Kun kaavailut eivät mene odotetusti voidaan kysyä kuka sotki politiikkaa mutta jälkeenpäin se on ollut ainoa keino ns. pysähdyttää liian pitkälle viedyt 25-vuotis strategiat, joiden takia elämämme punoutuu yhä voimakkaammana verkon sisälle ja kuristaa eri suunnista. Sitä kun tavallisesti ei edes näe. Ja vanhat historioitsijat punnitsevat punaisen ja valkoisen kaavan mukaan missä ei ole enää mitään oikeaa. Koska johtajien aivoissal liikkuu armottoman vanha kuva elämää liikuttavasta mallista he tulkitsevat myös miten sattuu. Siitäkään kukaan ei kirjoita sillä vain mudassa elänyt tietää miten strategioita punotaan ruohojuurissa. Kaikki muu on kuviteltua toimintaa; sitä mitä näytellään sitten kabineteissa ja erilaisissa salongeissa. Retoriikkaa.
Postmodernin maailman aikana punaiset käyttävät valkoisia omiin tavoitteisiin yhtä paljon kun päinvastoin mutta ukkelit uskovat yksisilmäisesti jotain kuvitelmaa.
...
Itse en suosu enää nostamaan diktaattoreita lavalle enkä olemaan heinäseipäänä. Mutta mietin, missä olisi ryhmä naisia, joille maailma voisi olla aidosti analysoitu ja missä naisen ääni on mukana laskelmissa ilman, että itseään ihailevat miehet pääsevät varastamaan sisällön ja silti kääntämään kaiken päälaelle. Nyt naisasialiikkeet eivät edes vastaa minun kirjeisiini. Siinä näemme miksi naisten vapautuminen tulee kestämään vielä monta, monta vuotta tässä maailmassamme jos koskaan.
Oikean naisen ääni.
Vaari,
VastaaPoistatulipas runosta hauskoja persoonia mieleesi. Birgit, Raipe, Marjukka - piirsit muutamalla tragikoomisella vedolla eläviä hahmoja eteeni. Nauratti ajatus siitä, miten ihana Birgit esittäisi rakkausrunoni herätyskokouksessa teltassa - hienoa jos se taipuu hänestä vastaamaan myös uskonnollista kaipuuta - ja se miten olitte Marjukan kanssa niin rakastuneita, että törmäilitte päin seiniä ja saatoitte suudella kaksikin päivää peräkkäin! Ja sitten se kolari, kun Marjukalla olikin klassisesti se toinen siellä.. Voi elämää.
*
HG,
juuri luin Hesarista, että Irakissa tapetaan naisia tänä päivänäkin muka kunnian vuoksi, vaikka sitten paljastuukin, että naiset ovat professoreita ja muita edistykselllisiä naisia, eli heidät eliminoidaan tekosyyllä. Naisen kun pitäisi liikkua edelleen vain miehen saattamana ja verhota itsensä huntuun. Kuitenkin nainenkin on jo herännyt Irakissa, ja kohtaa näin siis todellista Pahuutta. HG, on mielenkiintoista ajatella, olisiko sitä Pahuutta oikeasti vielä länsimaissakin ja olisiko sitä myös naisen sisällä, olisiko se siirtynyt siis miehestä naiseen tai olisiko se aina ollut ihmisessä? - Äh, kaunis ilma, taidan lähteä ulkotöihin tai metsälenkille kuvaamaan perhosia..
Kauhein kokemus minulla on Iines juuri se, että naiset pettivät minut ensin ja raadollisemmin. He vuorasivat omat tarinansa kaikenlaisiin mukamas-hössötyksiin ja olivat olevinaan pahoillaan ja olevinaan huolissaan jne mutta totuus on se, että näkivät vain tilaisuuden nitistää toisen naisen nousua.
VastaaPoistaNäin me naiset - vaikka olisi tehnyt mitä: naiset seisoivat vain miesten takana kun kyseessä oli nainen vastaan mies. Kyllä silloin löytyi roppakaupalla valheita, juoruja ja must-tuntuu-sitä-ja-tätä tunteita.
Perusteellinen realismi käy ilmi vasta kun F = F1 eli paineet ovat tasoissa.
Realismi syntyy Karl Jaspersin mukaan juuri näin: voimien pelissä puristuksessa. Mutta tieto tai tajunta siitä ei taida pysyä kuin sen hetken, mitä mukanaolleet saattavat sydämessään muistaa. Lopuilta menee hahmotuskyky ja häpeä pitää huolen, että Saharan hiekka peittää jäljet. Sen jälkeen se menee historiaan kuten Kemppinenkin kirjoittaa: siitäkin tulee uskon asia. Joku uskoo Hitlerin tappaneen juutalaisia, toiset pitävät markkinahuhuina. Ihminen siis uskoo aina sitä mitä hänen on helpointa uskoa. Tai jonka kautta hän uhmaa omaa uskoaan tai omaa pelkoaan.
Yrittää kenties kasvattaa itseään löytämällä edes jotain, josta saisi viitettä Jumalan todellisuudesta. Mutta puheet ovat puheita ja teot tekoja. Miksi päättäjät eivät tee kirjojen mukaan edistyksiä on sen sijaan ehkä oudoin asia? Miksi meillä on kirjastossa 1700-luvulta asti upeita teoksia, joiden kautta voisi muuttaa vaikka mitä. Mutta kun eivät riitä: kun mikään ei riitä. Pitää kirjoittaa samat asiat uudelleen ja uudelleen, löytää kaikki uudestaan ja uudestaan, kuka minkäkin pätemisen kautta. Sittenkään mikään ei muutu:
Tämä on mielestäni tärkein kysymys juuri tieteelle. Miksi ei osatakaan kasvaa, aikuistua ja devalvoitua ihmisenä vaan miksi pitää olla niin takkuista ?
The Lady Clown
VastaaPoistaby Lautrec
http://www.lautrec.info/posters.html
->ei kenenkään naisen unelma
->kauhukuva oikeastaan mutta jos näkee mitä Lautrec näki mm Moulin Rougen kautta niin ne tulevat taas mutta kuka maalaa, kuka esittelee ja kuka analysoi? Ennenkuin on liian myöhään - tai pitäisi kenties olla
säädyllisesti sallittu sellaisten normien sisällä, jotka ovat hyväksyttävissä.
Siinäpä tuhannen taalan heitto kirkolle. Miettikäämme sitä onko aggressiivisuus aina osana seksuaalisuutta ja miten sitä voi ruokkia menemättä tukehduttamiseen?
Anon: ""ka ei erottanut Tolstoita Asterixista. "
VastaaPoistaEix toi Asteriski ollu se kirjailija jolla oli yhdessä kirjassa 500 henkilöä joilla kaikilla oli neljä eri nimeä joiden (lempi)nimien käyttö riippui siitä kuka heitä puhutteli?
(IMHO Tolstoi on yliarvostettu venkula, jonka kirjat ovat lähes yhtä tylsiä kuin J.R.R. Tolkieninkin kirjat)
"jolla oli yhdessä kirjassa 500 henkilöä"
VastaaPoistaÄh, olin väärässä:
Sota ja rauha: 580 henkilöä...
Anon-Vaari:"No, joka tapauksessa leijonaisukilla on harja ja mitä tuuheampi, sen parempi äidykän mielestä. "
VastaaPoistaTiedä siitä naarasleijonien komean leijonanharjan preferoinnista, mutta ainakin luontodokumentin mukaan se harja toimii eräänlaisena kilpenä leijonaurosten tapellessa haaremin herruudesta.
Joka sekin sulttaanius on vain pätkätyö, kun leijonanaaraat kyllästyvät katsomaan savannilla makoilevaa urosta nämä pistävät sen ulkoruokintaan odottamaan seuraavaa naisellista tarvetta.
Iines: "Minä ottaisin mieluiten Tommy Lee Jonesin, jos habituksen perusteella valitsisisn."
VastaaPoistaJos habituksen perusteella valitsisin niin miehistä ottaisin Johnny Deppin ja naisista Nastassja Kinskin.
Tuli muuten mieleeni, että eräällä keskustelupalstalla minua oli pitkään luultu 20-25-vuotiaaksi kunnes joku kysyi naismakua ja ilmoitin juuri tuon Nastassja Kinskin, minkä jälkeen nuoriso kysyi kuka Nastassja on ja kun kerroin sain kuulla tämän ihanan kysymyksen: How f*ing old U are?
VastaaPoistaJa nykyisin ne siellä kutsuvat minua Grampsiksi.
Minä ottaisin Paavo Lipposen (habitus, on niin monta mielenkiintoista kerrosta) ja naisista ottaisin vaikkapa
VastaaPoistaSophia Loren nuorena:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Sophia_Loren
sillä hänen katseensa on yhtä
viaton ja kaunis kuin niillä naisilla, joilla vielä on naiseus
tallella. Monella ei enää ole näet.
Muuten ottaisin Esko Ahon sillä hän
on suloinen (hellyttävä), Mauri Pekkarisen sillä hän on ahkera ja
joskus haaveilen sellaisista tukkijätkistä, joiden tuoksu on vain miehen: so simple. Ei tarvitse näyttää niin komealta ja jalka ei tarvitse nousta niin korkealle mutta sellainen peruskundi tai äijä. Semmoisen ottaisin jos saisi bongata jostain leikisti leikin varjolla ainakin.
Johannes sanoi: "Eix toi Asteriski ollu se kirjailija jolla oli yhdessä kirjassa 500 henkilöä joilla kaikilla oli neljä eri nimeä joiden (lempi)nimien käyttö riippui siitä kuka heitä puhutteli?
VastaaPoista(IMHO Tolstoi on yliarvostettu venkula, jonka kirjat ovat lähes yhtä tylsiä kuin J.R.R. Tolkieninkin kirjat)
6. toukokuuta 2008 12:40
Johannes Knektman sanoi...
"jolla oli yhdessä kirjassa 500 henkilöä"
Äh, olin väärässä:
Sota ja rauha: 580 henkilöä...
Hauska lukea asiantuntijan tekstiä. Sodassa ja rauhassa on tosiaan arvioijasta riippuen 500-580 nimeltä mainittua henkilöä, mutta jos eri puhuttelumuodot otetaan mukaan, luku nousee jonnekin seitsemään sataan.
Kuten mainitsit, lempinimen käyttö riippuu siitä, kuka puhuttelee. Mutta niihän se on nykyäänkin. Sinuakin sanotaan ehkä kotona vaikka Jusaksi, (vaimo "omaksi haarahaukaksi")kun taas äiti sanoo Johannekseksi ja alaiset johtaja Knetkmaniksi. Venäläisessä kulttuurissa nimen käyttö on varsin tarkkaa.
Asterix-albumeissakin on rutosti nimiä. Ajattele nyt, kaikki nuo roomalaiset, viikingit, britannialaiset, gootit ja muut. Asterix saattaa jopa päihittää Tolstoin nimien määrässä.
Se, onko Tolstoi yliarvostettu vai ei riippuu tietysti sanojasta. Sotaa ja rauhaa tuskin jaksaa kahlata läpi, ellei tunne 1800-luvun alun historiallisia tapahtumia ja venäläistä sielua. Itse harrastaan historiaa ja venäjällä olen käynyt noin sata kertaa. Minulle Tolstoi on jopa tärkeä.
Läheisin venäläinen kirjailija minulle on kuitenkin Mihail Bulgakov ja heti kannoilla
ratsastaa Tsehov.
Mielenkiintoinen tieto tuo, joka koski leijonan harjaa. Se siis olisi jonkinlainen kilpi vastustajan tassuniskuja vastaan? Näillä samoilla palstoilla juteltiin Simsonista, joka menetti voimansa, kun petollinen Delila hoisi hänet parturiin. Olisiko tässä kyse samasta asiasta? Oikein helkkarin pitkä ja paksu tukka on toki parempi suoja kuin ei mitään Simsonin ajan aseita vastaan. Sen ajan miekalla sai vetäistä tosi lujaa, ennenkuin naapurilta henki lähti.
Itse päättelin leijonan harjan seksuaalisen merkityksen kukkojen heltoista ja muista miehisistä varusteista, jotka tehoavat tipuihin sitä paremmin, mitä isompia ne ovat. Myös muutamat miehet tuntevat tämän logiikan.
Kävin tänään ensimmäisen kerran blogillasi ja siellähän puhutaan asiaa. Sopiiko, että jatketaan juttua myöhemmin?
Tänään posti toi lähetyksen, jota olen odottanut: matkaliput ja voucherit Siperiaan! Lähtö huomenna.
Tämä on jo kuudes kerta, kun matkustan sinne katsomaan Taigan kevättä. Pari viikkoa siellä menee, vähintään. Jos kopteri leviää korvessa siellä ollaan niin kauan kuin varaosa tulee Vladivostokista.
Siperia on tulevaisuuden matkailumaa. Jokainen (minun tuntemani) joka siellä on käynyt, on lopullisesti myyty. Viimeksi seilasin laivalla 2 200 kilometriä pitkin jokea, joka suupuoleltaan oli 40 kilometriä leveä. Siinä on mittasuhteita.
Iines: Hauskaa kevättä sinulle ja blogillesi. Oli ilo vierailla sivuillasi. Vahinko, että et voi harjoitaa ammattiasi. Olisit varmaan unohtumaton maikka!
Homo Garrulus: Toivon sydämestäni, että HÄN astuu alas bussista juuri kun olet kohdalla. Ja vielä: jos sukunimesi on Garrulus suomeksi, meillä on taatusti yhteisiä tuttavia.
Vaari
Vaarille, jos vielä huomaat tämän ennen reissuasi!
VastaaPoistaUnohtumatonta matkaa! Jos olisit lukenut vanhimpia kirjoituksiani, tietäisit, että suurimpia matkahaaveitani on aina ollut junamatka nimenomaan Siperiaan, Siperian halki. Tiedän, että on olemassa rautatie, rata, jota pitkin on turistinakin on mahdollista matkustaa kiireettä sinne. Minulla ei vain koskaan ole ollut samanhenkistä matkaseuraa, jolla olisi sama haave. Lähtisin heti, jos olisi.
Vakituinen matkaseurani haluaa aina vain lentää, ei missään nimessä junalla tai bussilla. Itse matkustan mieluiten hitaasti, maata ja merta pitkin, niin että näen omin silmin, miten maisema muuntuu matkan varrella aivan toiseksi - juuri se rajakohta kiinnostaa. Minulle oli ensimmäinen suuri elämys, kun tyttönä matkustin laivalla ja junalla Etelä-Ruotsin halki Tanskaan ja sieltä salmen yli Saksaan. Se vähäinenkin maiseman muutoksen havainnointi säväytti suuresti.
Toinen haavematkakohde on nykyään Galapagossaaret, ja pelkästään valokuvauksen takia. Sehän on lintuparatiisi.
Ja se vielä, että minäkään en ole koskaan pitkästynyt, vaikka jouduin jopa tenttimään Tolstoin kaikki opukset, joskin Bulgakov on minullekin mieleisempi, samoin Tsehov ja muut suuret venäläiset, Gogol ja Dostojevski.
Vaari: niin minäkin ja Garrulus taitaa olla suomeksi Närhen sukunimi.
VastaaPoistaEn ole Närhi mutta sukua voimme silti olla tai läheisiä siis. Hope so. Minä ajan spåralla, en bussilla. Hän ei tuskin minua kaipaa: tämä on hyvin yksipuolista mutta alan tottua siihenkin.
Iines sanoi: "Minulle oli ensimmäinen suuri elämys, kun tyttönä matkustin laivalla ja junalla Etelä-Ruotsin halki Tanskaan ja sieltä salmen yli Saksaan. Se vähäinenkin maiseman muutoksen havainnointi säväytti suuresti."
VastaaPoistaVoi Iines, Iines! Olin kuudentoista, kun ensi kerran matkustin junalla Tukholmasta Hampuriin. Juna oli "Nordpilen", jonka määränpää oli Rooma. Hyttitoverinani oli italialainen pappi, joka puhui hyvin ruotsia (!) ja tulimme hyvin juttuun.
Se oli ensimmäinen suuri matkani. Olin Saksassa kolme kuukautta ja kun palasin olin varma siitä, että pärjään tässä maailmassa. Niinkuin sitten pärjäsinkin.
Mutta se junamatka! Silloin oli vielä kaksi lauttamatkaa, ennen kuin oltiin mannermaalla. Lautoilla lähdin vaunusta ja nuuhkin meri-ilmaa. Perille tulin kokonaisena.
Lentomatka on toki kätevä, mutta kun saavut perille - sanotaan nyt vaikka Afrikkaan - sielusi on vielä matkalla. Se tulee perille ehkä vasta seuraavana päivänä. Junassa se kulkee koko ajan mukana.
Huomenna lähtee junani Moskovaan. Ylihuomenillalla nousen Siperian radan junaan. Siihen ei kyllästy, mutta enää en jaksaisi Vladivostokiin asti. Siis vain viisi päivää junassa ja siten taigaan.
Jos kerran mielesi tekee, miksi et lähde? Olet nuori ja kestät matkan rasitukset mainiosti. Itse kuljen ensimmäisessä luokassa, jossa on suihkut ja pelit ja vehkeet plus oma paikka ravintolavaunussa. Nuorempana matkustin kovassa luokassa ja nautin silloinkin joka hetkestä.
Jos sinä Iines vielä pidät Tolstoista. tsehovista, Bulgakovista, Dostojevskista: lähde Siperiaan! Olet varmaan lukenut Tsehovin "Sahalinin". No, nykyisin on aivan yksinkertaista matkustaa sinne.
Meillä on näköjään toinenkin yhteinen harrastus: saaret. Sinä haluat Galapagokselle, minä Pääsiäissaarille. Tiesitkö, että pääsiäisaaren alkuperäiskielessä on suomalaisia sanoja? Menen sinne ehkä ensi vuonna.
GHitto, kun on hyvä mieli. Istun tässä kirjoittelemassa, vaikka itse asiassa pitäisi levätä ennen lähtöä. Mutta saanhan nukkua junassa.
Sanon vielä kerran, Iines kulta: lähde Siperiaan! Et kadu, takaan sen.
Sieluystäväsi Vaari
Eilen katsoin ohjelmaa, jossa pornotähti antoi miehille neuvoja (juu, täällä on erittäin kultturelli ja korkeatasoinen tv)
VastaaPoistaja eräs tyttö sanoi: "sanokaa miehet mitä haluatte, mutta kauniisti!"
Turha se on inistä ettei saa mitä haluaa, jos sitä ei koskaan sano.
Niin jotta sanonpahan vaan:just nyt ottaisin nuoren, vahvan miehen hieromaan hartioita ja jalkoja, tarjoamaan ruokaa ja pitämään suunsa kiinni.(Tähän taitaisi kyllä kelvata ihan mikä sukupuoli tahansa)
Olen nimittäin pitkän työpäivän jälkeen täysihoidon tarpeeessa, enkä todellakaan nyt puhu seksistä.
Olisi hienoa, jos voisi muuttaa puolisoaan mielensä mukaan juuri sellaiseksi kun kulloinkin tarvitsee, mutta ilman että sitä pitäisi erikseen mitenkään ilmaista. Eikös se niin ole, että kun toiselle esittää suoraan toiveensa, ei se enää olekaan niin suurenmoista kun se toteutetaan...
vaikka kyllä minä sen hieronnan nyt
ottaisin keinolla millä hyvänsä.
*lähtee ruoskaansa etsimään*
p.s. nuoruuden ystäväni teki tuon transsiperian reissun, ja olen siitä asti haaveillut sen joskus itsekin toteuttavani. Kuten myös patikkareissun Tiibetiin. Eläkeellä. Jos sinne asti eletään. Odota Iines parikymmentä vuotta, niin mennään! ;)
Sarille: Reipas toive tuosta äänettömästä hierojamiehestä! Varmaan moni on samaa mieltä, mutta ei kehtaa sanoa.
VastaaPoistaSinulle sanon: Älä odota eläkettä vaan lähde Siperian radalle niin pian kuin pystyt. Ota Iines mukaan. Minä veisin hänet mielelläni, mutta eihän se käy. Tulisi vaan turhia puheita.
Hyviä öitä.
Vaari
On muuten olemassa rohkeita persoonia, jotka matkaavat yksin, mm. interreilaavat ympäri maailmaa. Ihailen heitä suuresti, mutta itse en ole niin rohkea.
VastaaPoistaMatkakumppani on hyvin tärkeä, sillä matka menee yleensä jonkin verran pilalle, tai siitä ei saa irti mitä tahtoo, jos ollaan kovin erilaisia. Vaarin tai Sarin kanssa lähtisin milloin vain, mihin vain. Ja varmaan muutaman muunkin blogiystävän. Leonooran kanssakin olisi varmaan hauskaa. Ja HG:n kanssa olisi unohtumaton matka, pitkiä keskusteluja ja myös luontevia pitkiä hiljaisuuksia. RR:n kanssa oppisi varmaan ulkoa useita kirjojen viisauksia. Monia muitakin blogiystäviä tulee mieleen... :)
Hassua,että oikeasta elämästä en lähtisi maailmanympärimatkalle kenenkään hyvän ystäväni kanssa - tai siis lähtisin, mutta kärsisin osan matkaa epämukavasta olosta tai lievästä erilaisuuden tunteeesta..
Vaari: "Läheisin venäläinen kirjailija minulle on kuitenkin Mihail Bulgakov ja heti kannoilla ratsastaa Tsehov."
VastaaPoistaKah, top 2:semme on sama:
Venäläisten kirjailjoiden top 5:seni:
Bulgakov
Tsehov
Dostojevski
Ahmatova
Puskin (Netti tarjoaa kirjoitusasuksi Pushkin, kumpi lie oika?)
Bubbling under: Daniil (K)Harms, Maxim Gorgi.
Lisäisin omaan venäläislistaani vielä Osip Mandelstamin, runoilijan. Ahmatova kuuluu myös runoilijoihin, joista pidän.
VastaaPoistaMinun täytyy myöntää, etten muista, miten hattu saadaan ässän päälle, enkä osaa nytkään, vaikka noudatan hampaat irvessä Kielitoimiston oikeinkirjoitusoppaan ohjetta, jonka kopioin tähän harmistuneena:
"Pieni [hattu-]s voidaan Windows-ohjelmassa kirjoitaa näppäilemällä Alt ja numeronäppäin 0154 ja iso [hattu-]S näppäilemällä vastaavasti Alt ja 0138."
Tässä tulos kun näppäilen ohjeen mukaan painamalla altin pohjaan ja samaan aikaan peräkkäin nuo numerot ja sitten pikkuässän =
s. Näkyykö tuossa hattua? Miten saadaan siis hattu ässän päälle?
Eli piti vain Johannekselle sanoa, että samaisen opuksen mukaan Puskin (hatullisena) on suomalaisen standardin mukainen ja Pushkin englantilaisen translitteraation mukainen. Venäjän kielestä ei ole mainintaa, mutta kirjallisuudenhistoria tuntee nähdäkseni Pushkinin. Tuo nimen vaihteleva kirjoitusmuoto ei siis olisi väärin. Nähdäkseni kuitenkaan Puskin ja Tsehov hatuttomina eivät ole korrekteja.
(Tämän hatun muistamattomattomuuden vuoksi kirjoitan myös Tsehov, vaikka hyvin tiedän, että siinä suhahtaa.)
Kaikille matkalle lähtijöille: Onnellistuttavaa matkaa!
VastaaPoistaIines, ajattelepa millaisen romaanin esim. kommenttilaatikkosi vakiovierailijoiden -vaikka muutamista kuvitteellisista persoonallisuudenpiirteistä saisikaan, puhumattakaan nokakkain kohtaamisen aiheuttamista yllätyksistä esim. jossakin päin maailmaa sovitussa kohteessa.
Siihen kun vielä yhdistelisi paikallisia katastrofeja, tragiikkaa, komiikkaa ja ilman muuta romantiikkaa ihmissuhteissa jne, ja vielä vaikka ymppäisi mukaan muodossa tai toisessa yleistä maailmantilaa (terrorismia, kulkutauteja luontokatastrofeja tms)
niin eikö se olisi siinä! :D
Jollekin kenties tulee esim. Tv:n Lost-sarja mieleen. Itse en ole sitä seurannut kuin pari jaksoa.
Menee jotenkin älyttömyyksiin se porukaa uhkaava näkymätön häirikkö.
Kiitos Iines sanoistasi. Helppoa matkaseuraa kyllä olen, sillä yleensä en nipota tai oikuttele matkakumppaneille, en roiku perskärpäsenä, vaan suon muille vapauden liikkua ilman minuakin.
Hauskanpitoon täytyy kyllä olla samanhenkinen porukka, yksin on vähän orpoa toimia klovnina, ideanikkarina ja seremoniamestarina.
Leonoora: "Iines, ajattelepa millaisen romaanin esim. kommenttilaatikkosi vakiovierailijoiden -vaikka muutamista kuvitteellisista persoonallisuudenpiirteistä saisikaan,"
VastaaPoistaHmm? OK, minä aloitan pätkällä elämästäni:
-----------------
Heräsin jäisenä puistonpenkiltä. Nousin vavisten istumaan. Viereisellä penkillä nukkui Hilaris. En muistanut missä olin, muistin kääntäneeni sammuneelta suomalaiselta liikemieheltä pari tuhatta kruunua. Kun tekee rafloissa keikkaa on kiinnijäämättömyyden salaisuus siinä ettei koskaan vie kaikkea, heille on jätettävä parikymmentä prosenttia, silloin he kuvittelevat dokanneensa rahat. Takaani kuului laulua, käännyin katsomaan ja näin omalaatuisen näyn. Yksinäinen tyttö tanssi kirkon portailla laulaen saksalaista sävelmää. Jäin tuijottamaan häntä ja muistin olevani Saksassa. Tutinani paheni ja oksensin niin rajusti, että vatsalihaksiini sattui. Oksensin verta ja sappinesteitä. Minun olisi saatava jotain, ihan mitä tahansa joka veisi kivun, tuskan, pahanolon. Tyttö tanssi. Ja tanssi. Ja tanssi. Hän oli kuin runosta jonka olin poikasena kirjoittanut, se oli kertonut noitien alastomasta tanssista jolla ylistettiin paholaista. Olin monet kerrat runkannut mielessäni noiden noitien ja velhojen alastomat vartalot. Minun oli käännettävä katseeni, hänen pyörimisensä sai pääni turpoamaan, se oksetti minua.
Herätin Hilariksen sillä hänen huulensa sinersivät, en halunnut hänen kuolevan. Raahauduimme kohti tienpäässä siintävää rakennusta, jonka oletimme olevan juna-asema, sillä oli kaupunki mikä tahansa juna-asema oli paikka josta sai ostettua paskaa tai ainakin sieltä löytäisi jonkun joka tietäisi mistä sitä saisi. Rakennus oli kuin olikin asema, menimme sisälle hetkeksi lämmittelemään. Ei kestänyt montakaan hetkeä kun luoksemme jo tuli keskitysleiriltä karanneen hevarin tai oikeastaan Joey Ramonen näköinen tyyppi kauppaamaan lohikäärmettä. Olisimme ostaneet, mtta meillä ei ollut paikallista valuuttaa, kaveri ohjasi meidät rahanvaihto mestan kassalle. Kertoen matkalla, että illalla olisi jotkin punkfestarit kaupungin laidalla olevassa vallatussa talossa ja sinne olisi tulossa esiintymään suomalainen punkbändi. En jaksanut innostua asiasta, en pidä punkkareista, heissä on liikaa saarnamiehen oireita. Vaihdoimme rahat joita oli yllättävän paljon ja menimme jätkän perässä aseman taakse. Kaveri kaivoi taskustaan paksuun folioon käärityt kamat. Sanoin antavani fyrkat kunhan olen ensin saanut parit sniffat. Yhteistuumin lämmitimme sitä avattua foliokäärettä sytkäreillä ja sniffasimme savua. Hetken päästä oli kellertävässä maailmassa jälleen lämmintä, pehmeää ja mukavaa.
Kellun pimeydessä, olen kuollut, olen kuollut kaikelle mikä merkitsee mitään, olen vailla elämää ja tiedän elämättömyyden olevan olemista. En halua toivoani takaisin, en olisi ottanut sitä takaisin alastomien nymfien tarjoamalta kultalautaseltakaan. Huomista ei ole, huominen on vain masentuneiden robottien toiveunta. On vain tämä hetki. Tiiliskivi putoaa lävitse kallosi ja antaa aivoillesi ajattelemisen aihetta, saatat olla kuollut, mutta mikään ei ole varmaa, ei edes epävarmuus, millään ei ole merkitystä. Kellun mustuudessa, haistamatta, maistamatta, näkemättä, tuntematta mitään, kellun onnellisessa tiedostamattomassa tietoisuudessa. Ja kehitän taydellisen filosofian, täydellisen uskonnon, niin täydellisen kuin vajavainen olento vain voi.
-------
Jos joku, joka osaa kirjoittaa, oikein yrittää niin tuosta saattaa saada jotain aikaiseksi ja noita tarinoita nuoren pojan matkasta halki euroopan metropolien lähiöiden kurjuuden -- Kummallista kyllä, se joka on nähnyt Pariisin lähiöt ei voi rakastaa sitä kaupunkia, mutta joka on nähnyt Madridin lähiöt rakastaa sitä kaupunkia ja sen syrjäytyneitä -- minulta löytyy kolmen vuoden ajalta.
Madridista vielä, kävin vähän aikaa sitten siellä ja Chueca oli siistiytynyt, mutta onneksi sentään värikäs HBLT kulttuuri on siellä säilynyt. Mikäli eksytte sinnepäin niin kannattaa kävistä katsomassa.
VastaaPoistaReppu on pakattu ja junan lähtöön vielä aikaa monta tuntia. Kaadoin lasiin armenialaista konjakkia ja tulin vielä vilkaisemaan, mitä Iinekselle kuuluu. Ja mitä löysinkään!
VastaaPoista"Vaarin tai Sarin kanssa lähtisin milloin vain, mihin vain."
Myönnän huokeasti, että tulin lapsellisen iloiseksi. Näin kauniisti ei nuori nainen ole minulle sanonut tooosi pitkään aikaan.
Olet nyt sitten mukanani virtuaalikumppanina, näkymättömänä, mutta silti tärkeänä. Kun ylitämme Uralin sanon sinulle ääneen: no niin, Iines,emme ole enää Euroopassa. Jos siis kuulet pääsi sisällä outoja ääniä, ei sinun tarvitse mennä lääkäriin, minä siellä vaan kerron matkan nähtävyyksistä. Irkutskissa voisin mennä nettikahvilaan, mutta en mene. Hoidetaan kommunikaatio telepaattisesti. Se on hauskaa ja tulee sitä paitsi hyvin halvaksi.
Paluumatkan teen lentäen. Sen verran mukavuudenhaluiseksi tässä on tullut. Kuutisen tuntia saa silti istua koneessakin. Ja silloin ollaan vasta Moskovassa.
Johannes: kappas vain meidän suosikkilistaamme! Junaan otan mukaan Karamazovin veljekset, jota en kyllä saa loppuun, ennen kuin olen perillä. Tiedän sen kokemuksesta. Mikä nautinto onkaan vain nojata pielukseen ja katsella laiskasti ohikiitäviä maisemia. Ja sitten kaikki ne keskustelut vaunun kansainvälisen asujaimiston kanssa.
Moskovan-junaan otan Tsehovin novelleja, mukana ehdottomasti Musta munkki. Luen sen nyt varmaan sadannen kerran. Onneksi olen jo niin vanha, ettei minua viedä hoitoon, vaikka joskus juttelenkin Mustan munkin kanssa. Kumpa terveet tietäisivät, kuinka hauskaa on olla tällä puolella...
Sari: Kiitos kun toivotit hyvää matkaa. Sinulle toivotan puolestani lämmintä ja onnellista kevättä. Jos nukkumaan mennessäsi kuulet korvissasi junan kolketta, minä se vain toivottelen hyvää yötä.
Vaari
Onnellinen mies
Vaari, vaari, en minä ole nuori nainen! Olet käsittänyt väärin, sillä en ole antanut kai sellaista ymmärtää. Minulla on vielä matkaa normaaliin eläkeikään, mutta ei nyt vallan kauheasti. Olen siis ihan kypsässä iässä, tai jo paremmallakin puolella. Katsohan valokuvablogini kuvaa, josta näkyy, että ensimmäiset harmaat raidat koristavat ohimohiuksiani.
VastaaPoistaAh miten kaun iisti puhut ihmisille ja otat heitä mukaasi mielikuvitusmatkalle Siperiaan! Toivottavasti et tiputa minua junasta, vaikken olekaan "nuori nainen". En usko.
"Toivottavasti et tiputa minua junasta, vaikken olekaan "nuori nainen". En usko."
VastaaPoistaEn määrittele ikää vuosien, vaan ajatusten mukaan. Sinä olet nuori, tai jos haluat täsmennyksen, kypsä nuori. Nyt menee koneeni kiinni, asemalle on aika matka ja pitää käydä apteekissakin. Ulkona sataa vettä.
Kaappasin sinut mukaan matkalle edes lupaa kysymättä. Pidä siis hyvänäsi kaikki mitä tapahtuu.
Vaari
Kyllä Gogol on ylin suosikkini, ehdottomasti. Tshehov on ihan ok, kunhan ensin tottuu sateeseen ja harmaaseen väriin, jotka Tshehovin novellit aina tuovat mieleen. Bulgakovilta kuin Koiransydämen ja olen sen jälkeen inhonnut koko kirjailijaa. Idea oli hyvä, scifimäinenkin, mutta jotenkin toteutus oli niljakas ja epämiellyttävä. Pushkinia pitää lukea joku päivä, kunhan jaksaa intoutua. Dostojevskin ja Tolstoin jätän suosiolla muille, olen enemmän novellien perään, mikä on ehkä yksi syy Gogol-faniuteeni. En ole lukenut Kuolleita sieluja.
VastaaPoistaNoita lukiessani huomasin sen hassun jutun, että 1800-luvun venäjää ei ole lainkaan vaikeaa lukea, kunhan tottuu joihinkin uusiin sanoihin ja vanhoihin genetiivimuotoihin (esim. koiran sydän on Sobatshje serdtse, kun se nykyään olisi Serdtse sobaki - Tshehovilla näitä on paljon). Sen sijaan nykykirjailijan kanssa minulla oli hankaluuksia, kun piti lukea joku Ulitskajan kirja... yäh. Ikäväkin se vielä oli.
Ja mitä tulee noihin miehiin... Jos pitäisi ottaa joku ulkoisen habituksen vuoksi, ottaisin Richard Armitagane, Ken Watanaben (samuraihaarniskassa) tai Dolph Lundgrenin He-Man -asussa!
http://www.richardarmitageonline.com/north-and-
south/north-south-graphics/north-south-208.jpg
Arawn, Gogolin Nenä-novelli on kyllä yliveto, mutta niin on Kuolleet sielut -romaanikin. Bulgakovilta pidin eniten hänen Moliere-kirjastaan, Pushkinista en muista oikeastaan mitään (Boris Godunov - en muista edes olenko lukenut tai tenttinyt opuksen).
VastaaPoistaYksi asia minua harmittaa, ja se on se, etten osaa ollenkaan venäjää. Nautin vain kielen soinnista.
Nenä ei ole omien suosikkieni joukossa, vaikka onkin ihan ok. Nevskij prospekt ja Muotokuva ovat ehdottomia suosikkejani - jälkimmäisessä on ihan selkeitä fantasianovellin piirteitä, edellinen kuvaa tietynlaista patologista ihastumista loistavasti. Samoin Mielipuolen päiväkirja (vai miten onkaan suomennettu) on kerrassaan hieno ja novelli Päällystakki kuuluu myöskin ihailemieni joukkoon... Siinäkin on fantasiapiirteitä, tai siis sellaista yliluonnollisuutta, kauhuakin. Gogol kuvaa loistavasti sellaisia onnettomia, alemman kastin pikkuvirkamiesparkoja, jotka jäävät lopulta koneiston jyrsimien väliin ja tuhoutuvat, ainakin jossain mielessä.
VastaaPoistaJa varmaan muutaman muunkin blogiystävän.
VastaaPoistaToivottavasti tarkoitat minua. Minähän kuljen kanssasi vaikka hautaan.
Johannekselle: Mitäs vikaa omissa kertojan taidoissasi muka on?
VastaaPoistaMikähän siinä on, että nimenomaan nuo venäläiset kirjailijat osaavat tehdä kaivauksia henkilöidensä aivoissa. Mistä kumpuuaa heidän ihmistuntemuksensa? Venäläisestä sielusta ja sen melankoliastako?
Ka perhana Gogol unohtui, hyvä on hänkin.
VastaaPoistaleonoora: "Johannekselle: Mitäs vikaa omissa kertojan taidoissasi muka on?"
En jaksa hioa tekstiä, pääosin vain nakuttelen menemään ja jälki on sen näköistä.
leonoora: "Mistä kumpuuaa heidän ihmistuntemuksensa? Venäläisestä sielusta ja sen melankoliastako?"
Setäni, joka teki kolmekymmentä vuotta venäjänkauppaa, sanoi joskus jotenkin näin: Venäläiset ovat yhtä melankolisia kuin suomalaisetkin, mutta sen sijaan että he märehtisivät asioita narun jatkoksi asti he tekevät jotain, jolleivät muuta niin kirjoittavat kirjan, laulavat laulun tai ohjaavat elokuvan.
(Setäni on suuri (150kg) venäläisen taiteen ystävä)
Jacques, tietenkin tarkoitan. Mehän mennään vielä junalla tähtiin.
VastaaPoista*
Arawn, palautit juuri mieleeni loistavat Mielipuolen päiväkirjan ja Muotokuvan. Lisätään joukkoon vielä Päällysviitta, niin terävin kärki taitaa olla esiin kaivettu. On aikaa, kun luin nuo viimeksi. Oletko muuten lukenut Nabokovin monografian Nikolai Gogolista? Se kumoaa käsityksen Gogolin realismista, ja nostaa pramille hänen irrationaalisuutensa ja omalaatuisen neroutensa.
Olen surrut jo jonkin aikaa yhtä asiaa: sitä etten eläissäni ehdi enää lukea kaikkia kirjoja, jotka haluaisin. Tajusin tämän kerran isossa v anhojen kirjojen myymälässä, jossa oli kirjoja lattiasta kattoon, monissä hyllyissä, jotka peittivät kaikki seinät ja lattioiden keskustatkin niin, että tuskin välissä mahtui kulkemaan. Ja miten ehtii lukea uudelleen, siis parhaat kirjathan tahtoisi lukea moneen kertaan?